KE / ONS / WED 20 / 03 / 2019 TO / THU 21 / 03 / 2019 KEVÄÄN TANSSIT 19.00 HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE MATTHIAS PINTSCHER ELINA VÄHÄLÄ
Rondes de printemps CLAUDE DEBUSSY Vuonna 1905 Claude Debussy (1862-1918) sävelsi pianosarjan Images. Hän kertoi kustantajalleen suunnittelevansa toisen samannimisen sarjan kirjoittamista, mutta teos olisi sävelletty kahdelle pianolle. Lopputuloksena oli kuitenkin orkesterisarja, jonka kolme osaa (Gigues, Ibéria ja Rondes de printemps) voidaan esittää itsenäisesti. Jokainen orkesterisarja Imagesin (1905-1912) osa on säveltäjän kunnianosoitus tietylle maalle: Englannille, Espanjalle ja Ranskalle. Rondes de printemps (Kevään piiritansseja) on sarjan ranskalainen teos. Kun se sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 1910 vastaanotto oli, kuten Debussyn musiikille tapasi käydä, sangen vaihteleva. Useat arvostelijat vihasivat teosta ja yleisön seasta kuului ivallista viheltelyä. Mutta monet muut ihastuivat. Debussyn ystävä Louis Laloy puolusti kappaletta artikkelissaan teräväsanaisesti, ja säveltäjäkollega Maurice Ravel puhui innostuneesti ilmaisun suurenmoisesta tuoreudesta. Rondes de printemps on impressionistista musiikkia siinä mielessä, että sen voi ymmärtää musiikilliseksi kuvaukseksi luonnon heräämiseen liittyvistä kuulo- ja näkövaikutelmista. Teos etenee hitaasti mutta varmasti hiljaisesta tunnelmoinnista kohti toinen toistaan iloisempia ja värikkäimpiä purkauksia. Sävellyksen idean Debussy on alleviivannut liittämällä partituuriin katkelman renessanssi-runoilija Polizianon (1454-1494) runosta, jossa ylistetään toukokuuta. Sävellysteknisesti Rondes de printemps on varsinainen taidonnäyte. Se perustuu kauttaaltaan kahdelle sävelmälle, Nous n irons plus au bois (Emme enää mene metsään) ja Do, do l enfant, do (Nuku, nuku lapseni, nuku), joista Debussy irrottaa lyhyitä aiheita ympäri orkesteria palloteltavaksi. Sellaisinaan sävelmiä kuullaan teoksessa kuitenkin vain melkein kuin ohimennen. VISUAALINEN ALKUSOITTO AV-arkki, Nykytaiteen museo Kiasma ja Helsingin kaupunginorkesteri tuovat kotimaista videotaidetta Musiikkitalon mediaseinälle. Pohjoismaiden suurimmalla digitaalisella näytöllä nähdään kuukausittain vaihtuva videoteos juuri ennen alkamassa olevaa HKO:n konserttia. Kunkin taiteilijan teosta esitetään mediaseinällä nonstop-muotoisesti kymmenen minuutin ajan. IIU SUSIRAJA Hampurilainen (2015; kesto 04:08 min.) Iiu Susirajan valokuvat ja videot päivittävät feministisen taiteen 2000-luvulle välineinään ronski huumori, arjesta ja ihmissuhteista kumpuavat aiheet. Videossaan Hampurilainen (2015) Susiraja lähettää terveiset exälle pusertamalla tekstin you pihvin pintaan ennen kuin haukkaa ison palan purilaisen kyljestä. Videon yhteyteen hän liittää heippa-kirjeen, jossa toteaa, että näin on parempi. Susiraja tekee valokuvia ja videoita, joissa hän usein esiintyy itse. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisista omakuvista, enemmänkin performansseista. Taiteilija asettuu kameran eteen korostetun tavallisissa ympäristöissä mukanaan kodin esineitä, vaatteita, siivousvälineitä tai ruokatarvikkeita, joita hän käyttää väärin ja odottamattomilla tavoilla. Susirajalle ruoka on taiteen materiaali siinä missä maali tai savi jollekulle toiselle. Susiraja kommentoi sekä ruokakulttuuria että naiseuteen kohdistuvia odotuksia. ESITYSAJAT 1.3. / 7.3. / 15.3. / 20.3. / 21.3. / 29.3 18.30-18.40 2 3
Viulukonsertto nro 2 BÉLA BARTÓK Vuonna 1937 viulisti Zoltán Székely otti yhteyttä Béla Bartókiin (1881-1945). Székely oli kantaesittänyt Bartókin kaksi rapsodiaa ja soittanut kamarimusiikkia hänen kanssaan, ja nyt hän halusi tilata soolokonserton. Bartók oli säveltänyt sellaisen jo vuonna 1908, mutta ei koskaan ollut tuonut sitä julkisuuteen. Niinpä hänen ainoa virallinen viulukonserttonsa oli Székelylle vuosina 1937-38 sävelletty teos. Se sai järjestysnumeron kaksi vasta kun kronologisesti ensimmäinen viulukonsertto sai kantaesityksensä 1950-luvulla. Kun Székely ja Bartók keskustelivat tulevasta teoksesta, säveltäjä kertoi haluavansa tehdä yksiosaisen muunnelmasarjan. Székely toivoi kuitenkin klassista kolmiosaista konserttoa. Bartók suostui, muttei hylännyt ideaa muunnelmista. Konserton toinen osa on muunnelmasarja, ja finaali muuntelee kaikkia ensimmäisen osan perusaiheita. Teos sai kantaesityksenä Amsterdamissa vuonna 1939. Willem Mengelberg johti Concertgebouw-orkesteria. Solistina oli tietysti Székely, jolle teos myös on omistettu. Viulisti oli auttanut Bartókia kirjoittamaan virtuoosisen soolo-osuuden ja vaikuttanut myös joihinkin teoksen yksityiskohtiin. Alunperin Bartók antoi finaalin päättyä orkesterin loppurynnistyksellä. Székely ei innostunut: Teoksen pitää päättyä kuin konsertto, ei sinfonia. Bartók kirjoitti uuden lopun, jossa myös solisti on mukana. Painettuun partituuriin säveltäjä liitti alkuperäisen lopun, joten on solistista ja kapellimestarista kiinni kumpi versio esitetään. Toinen viulukonsertto syntyi kautena, jolloin Bartók pyrki kohti tasapainoista ja klassista ilmaisua. Tämä ei tarkoita teoksen sävelkielen olevan mitenkään kesyä. Musiikista löytää purevia rytmejä, piikikästä kromatiikkaa ja viittauksen Schönbergin 12-sävelmusiikkiin. Konserton kolmessa osassa (Allegro non troppo, Andante tranquillo ja Allegro molto) pääosassa ovat silti lyyriset ja tanssivat melodiat, joissa on unkarilaisten kansansävelmien makua. Kohtaamisia-klubi Suuren suosion saanut Kohtaamisia-klubi jatkaa keväällä uusien ohjelmien parissa. Klubi on luovien ideoiden ja yllättävien kohtaamisten areena, esiintyjinä HKO:n muusikot ystävineen. Maksuton ja kaikille avoin Kohtaamisia-klubi järjestetään Musiikkitalon Päälämpiössä. Vapaa pääsy tervetuloa! Ohjelma alkaa illan konsertin jälkeen n. klo 21, kahvila palvelee 22.30 saakka. TULOSSA! Amerikkalaista elokuvamusiikkia pe 29.3. klo 21 Musiikkitalo, päälämpiö Jorma Härkönen kitara Pekka Korhonen basso Pasi Suomalainen lyömäsoittimet Jani Lehtonen viulu Pitkän linjan elokuva- ja viihdemusiikin esittäjät tuovat maistiaisia amerikkalaisista klassikkoelokuvista, kuten Aamiainen Tiffanyllä, Schindlerin lista ja Huuliharppukostaja. Kohtaamisia-klubilla kuullaan mm. Stephen Sondheimin, Henry Mancinin, Michel Legrandin ja Ennio Morriconen musiikkia. Klubi-illat pe 29.3. / pe 26.4. Ohjelmatiedot www.helsinginkaupunginorkesteri.fi 4 5
Sinfonia no 1 B-duuri Kevätsinfonia ROBERT SCHUMANN 1830-luvulla Robert Schumann (1810-1856) oli säveltänyt ennen muuta pianomusiikkia. Vuonna 1840 hän innostui laulumusiikista ja sävelsi vuoden aikana yli 130 yksinlaulua. Lauluvuosi oli Schumanillle merkittävä myös siten, että hän pitkän ja vaikean oikeusprosessin päätteksi lopultakin sai mahdollisuuden avioitua Clara Wieckin kanssa. Tuore vaimo kehotti miestään kokeilemaan taitojaan orkesterimusiikin parissa. Schumann tarttui tuumasta toimeen. Vuonna 1841 syntyi peräti kolme suurta orkesteriteosta: kaksi sinfoniaa (B-duuri ja d-molli) ja Johdanto, scherzo ja finaali. D-molli-sinfonian Schumann muokkasi kymmenen vuotta myöhemmin uusiksi, jolloin se sai järjestysnumeron neljä. Ensimmäinen sinfonia syntyi Schumannille luonteenomaisen nopeasti. Luonnokset valmistuivat neljässä päivässä, soitinnus runsaassa kuukaudessa. Teos sai menestyksekkään kantaesityksensä maaliskuussa vuonna 1841 Leipzigissä Felix Mendelssohnin johdolla. Schumann kertoi sinfonian liittyvän Adolf Böttgerin runoon Liebesfrühling, ja avauksen fanfaari vastaa rytmiltään runon rivejä O wende, wende deinen Lauf / Im Thale blüht der Frühling auf! (Oi, käännä ja muuta kulkusi / laaksossa puhkeaa kevät!). Osilla piti olla otsikot Kevään herääminen, Ilta, Iloiset leikkikaverit ja Kevät täydessä kukoistuksessaan, mutta Schumann jätti ne kuitenkin pois. Hänen mukaansa teos ei ollut konkreettisen ohjelmallinen, ja kevät on tässä yhteydessä ymmärrettävissä henkisen ja taiteellisen uudelleensyntymisen yleiseksi symboliksi. Ensimmäisen osan avaa johdanto (Andante un poco maestoso) jossa Schumann kertoi pyrkineensä ilmaisemaan maailman muuttumista vihreäksi. Allegro molto vivacessa luonto herää eloon. Toinen osa on laulava Larghetto. Kolmas osa on reipas scherzo (Molto vivace) jossa on kaksi trioa. Finaalia (Allegro animato e grazioso) Schumann luonnehti kevään jäähyväisiksi. Tunnelma ei silti ole alakuloinen, vaan railakkaan energinen: kesä odottaa nurkan takana. Pietari Pariisi - säveltäjäystävyyksiä yli rajojen Helsingin kaupunginorkesterin kamarikokoonpano soittaa parhaita paloja 1800-1900-lukujen vaihteen ranskalaisesta ja venäläisestä kamarimusiikista. Yliopiston juhlasalissa kuullaan musiikkia Debussylta, Stravinskylta, Tšaikovskilta ja Saint-Saënsilta. Helsingin yliopiston juhlasali, Unioninkatu 34 LA 23.3. KLO 18.00 Liput 17,50 / 15,50 / 6 (sis. käsittelykulun) www.ticketmaster.fi p. 0600 10 800 (1,98 /min + pvm) www.helsinginkaupunginorkesteri.fi 6 7
MATTHIAS PINTSCHER Saksalainen säveltäjä-kapellimestari, Helsingin kaupunginorkesteria usein johtanut Matthias Pintscher (s. 1971) aloitti viulunsoiton yhdeksänvuotiaana ja liittyi pian kotipaikkakuntansa nuoriso-orkesteriin. Orkesterissa, ollessaan fyysisesti äänten ympäröimänä, hän oppi sulautumaan itseään suurempaan voimaan, ja ymmärsi orkesterin olevan hän oma soittimensa - niin säveltäjänä kuin kapellimestarina. Pintscherin ollessa 18-vuotias Hans Werner Henze otti hänet ohjaukseensa, ja jo 22-vuotiaana hän oli ehtinyt säveltää kolme sinfoniaa. Kapellimestarina Pintscher on esiintynyt lähes kaikissa suurissa orkestereissa, kuten New Yorkin filharmonikoissa, Mariinskin orkesterissa, Clevelandin orkesterissa, Berliinin radion orkesterissa, filharmonikoissa ja Staatskapellessa sekä Saksalaisessa sinfoniaorkesterissa. Ajatteluani kapellimestarina ohjaa oma sävellysprosessini - ja päinvastoin, tietenkin, Pintscher on todennut. Osoituksena Pintscherin vahvoista nykymusiikin tulkinnoista hänet nimitettiin vuonna 2013 Susanna Mälkin seuraajaksi Ensemble InterContemporainin musiikilliseksi johtajaksi. Myös kamariorkesteri Avantin kutsui hänet suunnittelemaan Suvisoiton ohjelman kesällä 2015. Pintscher lähti Saksasta maailmalle jo nuorena. Ensin Lontooseen, sieltä Pariisiin ja lopulta New Yorkiin. Kotimaahansa hän ei tunne kaipuuta. Maasta puuttuu ilon tunteet. Nyt kun olen asunut niin kauan muualla, olen täysin riisunut saksalaiset juureni. Olen sydämeltäni matkalainen, Pintscher kertoi Heraldille vuonna 2012. Kapellimestarin ja säveltäjän töidensä ohella Pintscher on Zürichin Tonhalle-orkesterin taiteellinen neuvonantaja, vuodesta 2020 alkaen Ojain festivaalin musiikillisena johtaja sekä jatkaa Juilliardin musiikkikoulun opettajakunnan jäsenenä. MATTHIAS PINTSCHER 8 9
ELINA VÄHALÄ Yhdysvaltain Iowassa syntynyt mutta jo pikkulapsena Suomeen muuttanut Elina Vähälä kuuluu Suomen kansainvälisimpiin viulisteihin. Kolmevuotiaana harjoittelun aloittanut Vähälä muistaa innostuneensa viulunsoitosta nähtyään televisiosta Viuluviikarit-ohjelman. Saatuaan isoäidiltään oman viulun muuttuivat televisiosta tutut äänenvärit, legatot ja vibratot omakohtaiseksi todellisuudeksi. Uravalinta on ollut siitä asti selvä. Koulutuksensa Vähälä aloitti Seppo Reinikaisen oppilaana Päijät-Hämeen konservatoriossa Lahdessa ja jatkoi siellä Pertti Sutisen luokalla kahdeksan vuoden ajan. Noihin vuosiin ajoittuvat myös opinnot Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin, Ilja Grubertin ja Pavel Vernikovin oppilaana. Sibelius-Akatemiassa Vähälän opettaja oli Tuomas Haapanen, ja muita tärkeitä mentoreita ovat olleet Ana Chumachenco ja Peter Csaba. Valmistumisvuotenaan 1999 Vähälä voitti arvostetun Young Concert Artists International Auditions -kilpailun New Yorkissa. Maineensa valovoimaisena ja poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona Vähälä on ansainnut laaja-alaisella repertuaarillaan, joka kattaa konserttoja ja kamarimusiikkia barokista nykypäivään. Vuonna 2012 hän kantaesitti tilaamansa Jaakko Kuusiston viulukonserton, jonka hän myös äänitti BIS-yhtiölle vuonna 2013 samalle levylle John Coriglianon Punainen viulu -konserton kanssa. Vähälä on kantaesittänyt myös Aulis Sallisen Kamarikonserton sekä Curtis Curtis-Smithin Kaksoiskonserton yhdessä pianisti-kapellimestari Ralf Gothónin kanssa. Kalevi Ahon viulukonserton nro 2 Vähälä kantaesitti vuonna 2016. Vähälän viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvat esiintymiset Minnesotan orkesterin, Detroitin ja Houstonin sinfonikoiden, Lyonin kansallisen sinfoniaorkesterin, Tukholman kuninkaallisten filharmonikoiden sekä Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Vähälä on ollut tuttu näky Sinfonia Lahden kiertueilla, viimeksi Soulin kansainvälisellä musiikkifestivaalilla. Syyskuussa 2015 Vähälä soitti televisioidussa konsertissa lähes mahdottomana pidetyn Sibeliuksen viulukonserton varhaisversion Radion sinfoniaorkesterin solistina Hannu Linnun johdolla. 10 11 JOONAS ELINA VÄHÄLÄ AHONEN ELINA ALBERT SIMONEN SCOMA Elina Vähälän ura konserttosolistina alkoi jo 12-vuotiaana kotikaupunkinsa Lahden kaupunginorkesterin (nyk. Sinfonia Lahti) konsertissa, ja yhteistyö on sittemmin jatkunut tiiviinä; sama orkesteri muun muassa valitsi hänet kaudella 1993 1994 Vuoden nuoreksi solistiksi. Soittotehtäviensä ohella Vähälä on 2009 toimintansa aloittaneen Viuluakatemian perustajajäsen sekä Karlsruhen musiikkikorkeakoulun viuluprofessori. Vähälän soitin on Giovanni Battista Guadagnini vuodelta 1780. Seuraa Elina Vähälää Twitterissä @elinavahala
HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain yli 120 000 kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina 1892 1923 orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen syksyllä 2016 käynnistynyt kautensa jatkuu kevääseen 2021. Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten 70 80 konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä 1900. Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. CLAUDE DEBUSSY Rondes de printemps År 1905 komponerade Claude Debussy (1862-1918) pianosviten Images. Han meddelade sin förläggare att han skulle skriva en svit till med samma namn, men för två pianon. Slutresultatet blev dock en svit för orkester vars tre satser (Gigues, Ibéria och Rondes de printemps) kan framföras självständigt. Varje sats i orkestersviten Images (1905-1912) är tonsättarens hyllning till ett visst land: England, Spanien och Frankrike. Svitens franska verk är Rondes de printemps (Vårens ringdanser). Då det uruppfördes i Paris år 1910 var mottagandet varierande på ett för Debussys musik typiskt sätt. Vissa kritiker hatade verket och det hördes illvilliga visslingar från publiken. Men andra blev mycket förtjusta. Debussys vän Louis Laloy försvarade verket i en artikel och tonsättarkollegan Maurice Ravel talade entusiastiskt om uttryckets storslagna fräschör. Rondes de printemps är en impressionistisk musik i den mening att den kan förstås som en musikalisk beskrivning av de syn- och hörselintryck man har då naturen vaknar. Verket går långsamt men säkert från ett lågmält drömmande mot allt gladare och färggrannare utbrott. Debussy har understrukit verkets idé genom att i partituret trycka några rader ur renässanspoeten Polizianos (1454-1494) dikt som hyllar månaden maj. Ur kompositionsteknisk synpunkt är Rondes de printemps en sannskyldig prestation. Verket bygger genomgående på två melodier, Nous n irons plus au bois (Nu går vi inte längre ut i skogen) och Do, do l enfant, do (Sov, sov mitt barn, sov) ur vilka Debussy plockar korta motiv som han bollar runt i orkestern. Melodierna som sådana får man däremot höra i verket nästan bara i förbigående. BÉLA BARTÓK Violinkonsert nr 2 År 1937 kontaktades Béla Bartók (1881-1945) av violinisten Zoltán Székely. Denne hade uruppfört Bartóks två rapsodier www.helsinginkaupunginorkesteri.fi och spelat kammarmusik med honom. Nu ville han beställa helsinki.philharmonic@hel.fi en violinkonsert. Bartók hade skrivit en sådan redan år helsinkiphilharmonic 1908 men aldrig låtit den framföras. Hans enda officiella violinkonsert var således det verk han 1937-38 skrev åt Székely. @HelsinkiPhil Det fick ordningsnumret två först då den kronologiskt första helsinkiphilharmonic violinkonserten uruppfördes på 1950-talet. Då Székely och Bartók samtalade om det kommande verket HelsinkiPhilharmonic meddelade tonsättaren att han vill göra ett variationsverk i en sats. Székely önskade dock en klassisk konsert i tre satser. Bartók 12 13
gick med på det men övergav inte idén om ett variationsverk. Konsertens andra sats består av variationer, och finalen varierar alla av den första satsens grundmotiv. Verket uruppfördes i Amsterdam år 1939. Willem Mengelberg dirigerade Concertgebouw-orkestern. Solist var självfallet Székely som verket även är tillägnat. Han hade hjälpt Bartók att forma det virtuosa solopartiet men även haft sitt att säga om vissa detaljer. Från början hade Bartók låtit finalen avslutas med orkesterns slutspurt. Székely blev missnöjd: verket bör sluta som en konsert, inte en symfoni. Bartók skrev ett nytt slut som också solisten deltar i. I partituret tryckte han dock även det ursprungliga slutet, och det är upp till solisten och dirigenten vilken version de vill göra. Den andra violinkonserten skrevs under en period då Bartók eftersträvade ett balanserat och klassiskt uttryck. Detta innebär inte att tonspråket vore direkt tamt. I musiken finner man bitska rytmer, taggig kromatik och en hänvisning till Schönbergs 12-tonsmusik. Men i konsertens tre satser (Allegro non troppo, Andante tranquillo och Allegro molto) fokuseras ändock mest på lyriska och dansande melodier som för tankarna till ungersk folkmusik. ROBERT SCHUMANN Symfoni nr 1 B-dur Vårsymfonin konkret programmatiskt i karaktär, och i detta sammanhang bör våren förstås som en allmän symbol för andlig och konstnärlig pånyttfödelse. Den första satsen startar med en introduktion (Andante un poco maestoso) i vilken tonsättaren berättade att han försökt uttrycka hur världen blir grön. I Allegro molto vivacet vaknar naturen till liv. Den andra satsen är ett sjungande Larghetto, den tredje ett raskt scherzo (Molto vivace) med två trion. Schumann karaktäriserade finalen (Allegro animato e grazioso) som vårens avsked. Stämningen är dock snarare friskt energisk än melankolisk: sommaren väntar runt hörnet. MATTHIAS PINTSCHER Den tyska tonsättaren och dirigenten Matthias Pintscher (f. 1971) började spela violin i nio års ålder och var snart aktiv i hemortens ungdomsorkester. Omgiven av fysiska ljud lärde han sig att smälta samman med en kraft större än sig själv - och insåg att orkestern var hans instrument som både tonsättare och dirigent. 18 år gammal började Pintscher studera för Hans Werner Henze. 22 år gammal hade han komponerat tre symfonier. Som dirigent har han uppträtt med bl.a. New Yorks filharmoniker, Mariinskijs orkester, Clevelands orkester, Berlins radios orkesters, Staatskapelle och Deutsches Symphonie-Orchester Berlin. Pintscher har konstaterat: Som dirigent styrts mitt tänkande av min kompositionsprocess - och vice versa, förstås. År 2013 valdes han till Susanna Mälkkis efterträdare som musikalisk ledare för Ensemble InterContemporain. Han planerade programmet till Avantis Suvisoitto-festival sommaren 2015. Pintscher reste ut i världen redan som ung: först till London, sedan till Paris, slutligen till New York. Han saknar inte sitt hemland. Mitt land saknar glädje, berättade han i Herald år 2012. Nu då jag bott så länge utomlands har jag lämnat bakom mig mina tyska rötter. I hjärtat är jag en resenär. Vid sidan om sitt arbete som dirigent och tonsättare är Pintscher lärare på Juilliard och konstnärlig ledare för Tonhalle-orkestern i Zürich. År 2020 inleder han sitt arbete som musikalisk ledare för Ojais festival. På 1830-talet komponerade Robert Schumann (1810-1856) framförallt pianomusik. År 1840 blev han intresserad av sångmusik och komponerade under årets gång över 130 solosånger. Sångåret var betydande för Schumann även därför att han efter en långt utdragen rättsprocess äntligen fick gifta sig med Clara Wieck. Hustrun uppmanade sin man att pröva sin talang som orkestertonsättare. År 1841 komponerade Schumann hela tre stora orkesterverk: två symfonier (B-dur och d-moll) och Introduktion, scherzo och final. D-mollsymfonin skrev Schumann helt om tio år senare och då fick den ordningsnumret fyra. Den första symfonin skrevs fort, vilket var karaktäristiskt för Schumann. Skisserna blev till på endast fyra dagar och orkestreringen utfördes på en dryg månad. Verket fick sitt framgångsrika uruppförande i Leipzig i mars år 1841. Dirigent var Felix Mendelssohn. Schumann berättade att symfonin hade att göra med Adolf Böttgers dikt Liebesfrühling, och öppningsfanfarens rytm motsvarar diktens rader O wende, wende deinen Lauf / Im Thale blüht der Frühling auf! (O, vänd dig om på din färd / våren blomstrar i dalen!). Satserna var tänkta att ha titlarna Våren vaknar, Kväll, Glada lekkamrater och Våren i full blom, men Schumann lämnade dock bort dem. Han ansåg att verket inte är 14 15
ELINA VÄHÄLÄ Elina Vähälä är en av Finlands internationellt mest kända violinister. Hon föddes i Iowa i Förenta staterna men flyttade redan som liten till Finland. Hon inspirerades att spela violin då hon på TV såg programmet Viuluviikarit. Då hon fick ett eget instrument blev alla från programmet bekanta klangfärger, legaton och vibraton verklighet. Vähälä började studera vid Päijät-Häme konservatorium i Lahtis för först Seppo Reinikainen och sedan Pertti Sutinen. Hon deltog i Kuhmo Violinskola där hon fick undervisning av Zinaida Gilels, Ilja Grubert och Pavel Vernikov. På Sibelius-Akademin studerade hon för Tuomas Haapanen; andra viktiga mentorer är Ana Chumachenco och Peter Csaba. Vähälä utexaminerades 1999, samma år som hon vann första pris i Young Concert Artists International Auditions-tävlingen i New York. Vähälä är känd som en karismatisk musiker med en ovanligt bred repertoar. År 2015 uruppförde hon Jaakko Kuusistos violinkonsert, som hon beställt av honom. År 2013 spelade hon in verket för BIS tillsammans med John Corigilanos konsert The Red Violin. Tillsammans med pianist-dirigent Ralf Gothóni har Vähälä uruppfört Aulis Sallinens Kammarkonsert och Curtis Curtis- Smiths Dubbelkonsert. År 2016 uruppförde hon Kalevi Ahos andra violinkonsert. Under de senaste säsongerna har Vähälä uppträtt med Minnesotas orkester, Detroits och Houstons symfoniker, Lyons nationella symfoniorkester, Stockholms filharmoniker och Singapores symfoniorkester. Vähälä uppträder regelbundet på Sinfonia Lahtis utlandsturnéer, senast på Seouls musikfestival. Hösten 2015 framförde hon Sibelius violinkonserts hypersvåra originalversion i en TV-konsert tillsammans med Radions symfoniorkester och Hannu Lintu. Vähälä debuterade som konsertsolist 12 år gammal tillsammans med sin hemstads, Lahtis orkester (nuv. Sinfonia Lahti). Samarbetet fortsätter. Säsongen 1993-1994 valde orkestern henne till Årets unga solist. Vähälä är aktiv i Violinakademin, som hon varit med om att grunda år 2009, och är professor i violin vid Karlsruhes musikhögskola. Hennes instrument är en Giovanni Battista Guadagnini från år 1780. Följ Elina Vähälä på Twitter: @elinavahala HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för över 120 000 lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus. 1892-1923 uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin period som orkesterns chefdirigent hösten 2016 och fortsätter fram till våren 2021. År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen 70-80 konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren 1900. Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. www.helsingforsstadsorkester.fi Käsiohjelma / Programblad / Program Teosesittelyt / Verkpresentationer / Programme Notes Christian Holmqvist Taiteilijaesittelyt / Artistpresentationer / Artist bios Jaani Länsiö; www.sublime.fi Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2019 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. 16 17
CLAUDE DEBUSSY Rondes de printemps Rondes de printemps is originally one of the three movements in an orchestral suite called Images by Claude Debussy (1862 1918). Each of the movements is a tribute to a particular country: England, Spain and France, and Rondes is the French one. It is impressionistic music in that it may be understood as a musical description of the aural and visual impressions of nature awaking in the spring. It proceeds at a slow but sure pace, from quiet moodpainting to outbursts each more cheerful and colourful than the last. Debussy reinforced the idea by attaching to the score some lines in praise of spring written by the Renaissance poet Poliziano. The music is based entirely on two tunes: Nous n irons plus au bois (We won t go to the woods anymore) and Do, do l enfant, do (Sleep, my child, sleep) from which Debussy tosses little snippets around the orchestra. The full tunes are heard only in passing. BÉLA BARTÓK Violin Concerto In 1937, Béla Bartók was asked by Zoltán Székely, a partner in chamber music who had also premiered some of his music, to write him a Violin Concerto. Bartók agreed and would have liked to compose a one-movement set of variations, but Székely wanted a classical concerto in three movements. Bartók obliged, but cast the second movement in variation form and in the finale varied all the basic motifs from the first movement. The concerto was premiered in Amsterdam in 1939. Naturally the soloist was Székely, who had helped Bartók to write a virtuoso solo part and in other respects, too, influenced some of the details. The concerto was written at a time when Bartók was striving towards a balanced, classical mode of expression. This does not mean the result was tame. Indeed, it has biting rhythms, spiky chromatics and an allusion to Schönberg s 12-note technique. Yet taking the lead in all three movements are lyrical, dancing melodies tasting of Hungarian folk tunes ROBERT SCHUMANN Symphony No. 1 in B flat, Spring month the orchestration. The symphony was premiered to great acclaim with Felix Mendelssohn conducting in 1841. The symphony, said Schumann, tied in with a poem about spring by Adolf Böttger, and the opening fanfare rhythmically corresponds to the words O wende, wende deinen Lauf / Im Thale blüht der Frühling auf! (O, turn, O turn and change your course/in the valley, Spring blooms forth!). But the symphony was not, he said, really programmatic; spring should here be understood as a general symbol of spiritual and artistic rebirth. In the first movement, the world turns green and nature comes to life. Spring takes its leave in the finale, but summer is only just round the corner. MATTHIAS PINTSCHER Composer-conductor Matthias Pintscher (b. 1971) says that playing the violin in his local youth orchestra taught him at an early age that the orchestra was his thing, in his role of both composer and conductor. A student of Heinz Werner Henze from the age of 18, he had already composed three symphonies by the time he was 22. He has conducted a large number of the very great orchestras and my thinking as a conductor is informed by the process of my own writing, and vice versa of course. On leaving his native Germany, Matthias headed first for London, then Paris and finally New York. His reason for leaving Germany was, he says, his country s lack of a sense of joyfulness, and he reckons he has since stripped away his German roots. In Paris, his music picked up a strong French sensibility. But rather than laying down new roots, he kept travelling. At heart, he says, he s a wayfarer. Matthias Pintscher at present has a year-long collaboration as the Tonhalle Zurich Creative Chair. He takes over as Music Director of the Ojai Music Festival in 2020 and has been on the composition faculty of the Juilliard School since 2014. ELINA VÄHÄLÄ One of Finland s most outstanding violinists, Elina Vähälä is an exceptionally versatile musician with a repertoire ranging from chamber music to concertos and the Baroque to the present day. She has premiered concertos by Jaakko Kuusisto, John Corigliano, Aulis Sallinen and Curtis Curtis-Smith (this last a double concerto with pianist Ralf Gothóni), and in 2008 performed to a global TV audience at the Nobel Peace Prize ceremony. In a televised broadcast in September 2015 she performed the early version of Robert Schumann (1810 1856) had mostly composed only Lieder when his wife urged him to try his hand at writing for orchestra. No sooner said than done: in 1841 alone he produced three large-scale works, one of them the Spring symphony. Within four days he had made the sketches, and in little more than a the Sibelius Violin Concerto with the Finnish RSO under Hannu 18 19
Lintu. Born in Iowa (USA) but raised in Finland, Elina Vähälä began her concert career over 30 years ago, at the age of 12, at a concert with the orchestra of her home town, the Lahti Symphony, and she still has close ties with the orchestra. She is one of the founding members of the Violin Academy established in 2009 and funded by the Finnish Cultural Foundation and is a Professor at the Hochschule für Musik in Karlsruhe. Her instrument is a Giovanni Battista Guadagnini from 1780. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 120,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn 2014. She began in her position as Chief Conductor in autumn 2016 and continues until spring 2021. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in 2012. www.helsinkiphilharmonicorchestra.fi LISÄÄ MUSIIKKIENERGIAA SERENADI John Storgårds, kapellimestari Baiba Skride, viulu George Antheil: Over the Plains Leonard Bernstein: Serenadi viululle ja orkesterille Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 15 PE 29 / 03 / 2019 19.00 Mitä on rakkaus? Jumalallinen voima, nuoruuden lähde vai hyveellisen elämän korkein ilmentymä? Leonard Bernsteinin Serenadi esittää Platonin Pitojen puheet rakkaudesta viulun ja orkesterin dialogeina. Šostakovitšin viimeinen sinfonia katsoo elämän iloja ja suruja kuoleman porteilta taaksepäin. Illan luottoparina loistavat jälleen Baiba Skride ja John Storgårds. KOHTALONSINFONIA Susanna Mälkki, kapellimestari Akiko Suwanai, viulu Pjotr Tšaikovski: Viulukonsertto Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro KE 03 / 04 / 2019 19.00 TO 04 / 04 / 2019 19.00 Näin kolkuttaa kohtalo ovelle, Beethoven totesi viidennen sinfoniansa pääteemasta, jota ilman musiikin historia kuulostaisi kovin erilaiselta. Akiko Suwanai soittaa viulukonserton, jonka tulkinnalla hän nousi vuonna 1990 kuuluisuuteen kaikkien aikojen nuorimpana Tšaikovski-voittajana. MATTEUSPASSIO Helsingin Barokkiorkesteri Aapo Häkkinen, kapellimestari Elisabeth Breuer, sopraano Benno Schachtner, kontratenori Marcel Beekman, tenori Jonathan Sells, basso Cornelius Uhle, basso Audi Jugendchor Johann Sebastian Bach: Matteus-passio PE 12 / 04 / 2019 19.00 SU 14 / 04 / 2019 16.00 Johann Sebastian Bach huipensi barokkimusiikin aikakauden lähes kolmetuntisella suurteoksella pääsiäisen tapahtumista. Matteus-passion kuorokohtaukset, aariat ja orkesterimusiikki ovat vuosisatojen ajan vieneet kuulijansa säveltäjämestarin loputtoman ihmeelliseen maailmaan. Helsingin kaupunginorkesterin ollessa Keski-Euroopassa konserttikiertueella olemme kutsuneet Helsingin Barokkiorkesterin vierailemaan IV-konserttisarjassa perjantaina 12.4. Matteus-passio esitetään Musiikkitalossa myös palmusunnuntaina 14.4.2019. TICKETMASTER: 37 7 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge 20 21
I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Tair Khisambeev II Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Elina Lehto Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Matilda Haavisto 4 * Heini Eklund 6 Teija Kivinen 6 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Eva Ballaz Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Marilou Robitaille-Hains 6** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Maarit Holkko ** SELLO CELLO Lauri Kankkunen I Tuomas Ylinen I Senja Rummukainen II Inkeri Eirola Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Päivi Ahonen ** Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Maria Krykov 4** Paul Aksman 6 * Eero Ignatius Tuomo Matero Adrian Rigopulos Tapio Lydecken ** Sam Shuhan ** Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 4 * Asko Padinki 5 ** Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo Javier Cantos Sánchez ** Francisco Menchon Martinez ** I / II / III 4 5 6 * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori
I & II SARJAT / SERIER / SERIES MATTHIAS PINTSCHER kapellimestari / dirigent / conductor ELINA VÄHÄLÄ viulu / violin Claude Debussy (1862-1918) Rondes de printemps sarjasta Images (1905-1909) 8 ur sviten Images from suite Images Béla Bartók (1881-1945) Viulukonsertto nro 2 Sz. 112 (1937-1938) 39 Violinkonsert nr 2 Violin Concerto No. 2 Allegro non troppo Andante tranquillo Allegro molto väliaika / paus / interval Robert Schumann (1810-1856) Sinfonia nro 1 B-duuri op. 38 Kevät (1841) 31 Symfoni nr 1 B-dur Vårsymfonin Symphony No. 1 in B Flat Major Spring Andante un poco maestoso - Allegro molto vivace Larghetto Scherzo: Molto vivace Allegro animato e grazioso Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.00