EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 9.12.2015 COM(2015) 626 final KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä FI FI
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä 1. TEKIJÄNOIKEUDET DIGITAALISILLA SISÄMARKKINOILLA Digitekniikka, yleiseen käyttöön levinneet laajakaistayhteydet ja internetin käyttö jokapäiväisessä elämässä ovat muuttaneet tapaa, jolla luovaa sisältöä tuotetaan, jaellaan ja käytetään. Internetistä on tullut keskeinen jakelukanava. EU:n internetin käyttäjistä 49 prosenttia käytti vuonna 2014 verkossa musiikkia, videoita ja pelejä. 1 Liiketoimintamallit, joista ei 15 vuotta sitten ollut kuultukaan, samoin kuin uudet talouden toimijat, kuten verkkoalustat, ovat vakiinnuttaneet paikkansa, ja nykyisin verkkopalvelut ovat kuluttajille valtavirtakanava luovasta sisällöstä nauttimiseen fyysisten formaattien kuten kirjojen ja DVD-levyjen ohella. Digitaalisten kopioiden tekeminen sisällöistä on helppoa ja nopeaa. Ihmiset odottavat usein voivansa käyttää digitaalista sisältöä monilla laitteilla, milloin ja missä tahansa sisämarkkinoilla. Jos näin ei ole, heidän on vaikea ymmärtää, miksi. EU:n tekijänoikeussääntöjä on mukautettava siten, että kaikki markkinatoimijat ja kansalaiset voivat hyödyntää uuden ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Tarvitaan eurooppalaisempi järjestelmä, jotta hajanaisuus ja sisämarkkinoiden toimivuutta haittaavat puutteet voidaan välttää. Puheenjohtaja Juncker ilmoitti EU:n tekijänoikeussääntöjen nykyaikaistamisesta ensimmäisen kerran uudelle Euroopan komissiolle antamissaan poliittisissa suuntaviivoissa, ja yksityiskohtaisemmin sitä on hahmoteltu digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa. 2 Sen tavoitteena on luovan sisällön laaja saatavuus EU:ssa. Samalla halutaan varmistaa, että EU:n tekijänoikeussäännöt suojaavat edelleen vahvasti tekijänoikeuksien haltijoita, ja säilyttää tasapaino muihin julkisen politiikan tavoitteisiin nähden muun muassa koulutuksessa, tutkimuksessa ja innovoinnissa. Myös vammaisten yhtäläiset mahdollisuudet 3 käyttää palveluja digitaalisessa ympäristössä on taattava. Näillä tavoitteilla on suuri merkitys Euroopan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen, kansainvälisen kilpailukyvyn ja kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta. Kaikki tavoitteet liittyvät yhtä lailla tekijänoikeuksien haltijoiden kuin tekijänoikeuksilla suojattujen sisältöjen käyttäjien tarpeisiin. Tekijänoikeuksilla palkitaan luovuutta ja investointeja luoviin sisältöihin. Korkeatasoisen suojan tarjoava tekijänoikeusjärjestelmä on Euroopan luovien alojen maailmanlaajuisen kilpailukyvyn perusta. 4 Tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien 1 Eurostat, Community survey on ICT usage in households and by individuals, 2014. 2 COM(2015) 192 final. 3 YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti; EU:n on yleissopimuksen sopimuspuoli. 4 Vuosina 2008 2010 tekijänoikeuden alaisten teoksien luomisesta ja tuottamisesta ensisijaisesti vastaavien toimialojen osuus kokonaistyöllisyydestä oli 3,2 prosenttia ja EU:n BKT:stä 4,2 prosenttia. (Euroopan 2
sisämarkkinaperiaatteiden, EU:n kilpailusääntöjen sekä media- ja kulttuuripolitiikan ohella tekijänoikeus on olennainen osa sääntöjä, joilla säännellään luovan sisällön liikkumista EU:ssa. Tekijänoikeuksien ja muiden politiikan alojen vuorovaikutus määrittää, kuinka teosten 5 tuotanto ja levittäminen tuottavat arvoa ja kuinka arvo jaetaan markkinaosapuolten kesken. Tässä tiedonannossa kehitellään edelleen digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa suunniteltuja toimia ja kerrotaan, miten komissio aikoo saada aikaan nykyaikaisen, eurooppalaisemman tekijänoikeusjärjestelmän. Tiedonannossa esitellään suunnitelma, jossa on kohdennettuja toimia ja hyvin lyhyen aikavälin ehdotuksia, joukko vuodelle 2016 suunniteltuja ehdotuksia sekä pitkän aikavälin visio. Hyvin lyhyen aikavälin ehdotuksiin kuuluu yhdessä tämän tiedonannon kanssa esiteltävä verkkosisältöpalvelujen siirrettävyyttä koskeva ehdotus. Suunnitelmaa viedään eteenpäin sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisesti, ja se perustuu valmistelevaan työhön, jota on viime vuosina tehty nykyisen järjestelmän 6 pohjalta ja johon sisältyi kattava julkinen kuuleminen vuosina 2013 ja 2014 7. Siinä on otettu huomioon näkemykset, jotka Euroopan parlamentti on äskettäin esittänyt tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin täytäntöönpanoa koskevassa päätöslauselmassa 8, samoin kuin Eurooppa-neuvoston päätelmät 25. ja 26. kesäkuuta 2015 9. Tätä taustaa vasten komissio katsoo olevan välttämätöntä huomioida entistä paremmin sisämarkkinat ja nostaa tarvittaessa yhtenäistämisen tasoa voimassa olevissa EU:n tekijänoikeussäännöissä, erityisesti kun on kyse tekijänoikeuden alueellisuudesta mukauttaa tekijänoikeussäännöt tarvittaessa uuteen tekniseen kehitykseen, jotta säännöt täyttävät edelleen niille asetetut tavoitteet. Tekijänoikeus- ja siihen liittyvä lainsäädäntö eivät täytä tavoitteitaan erillään muusta maailmasta. Elokuvat, teatteri, musiikki, tieteellinen ja kaunokirjallisuus, kulttuuriperintö ja muu eurooppalainen luova tuotanto kukoistavat ja ovat tärkeässä asemassa Euroopan kasvun, identiteetin ja yhteiskunnallisen edistyksen kannalta ainoastaan, jos meillä on kilpailukykyinen luova toimiala ja vaadittavat markkinamekanismit. Myös viranomaisten patenttivirasto ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, Intellectual property rights intensive industries: contribution to economic performance and employment in the EU, syyskuu 2013.) 5 Sanaa teos käytetään tässä asiakirjassa tarkoittamaan sekä tekijänoikeuden suojaamaa teosta että muuta lähioikeuksilla suojattua kohdetta asiayhteyden mukaan. 6 Järjestelmä käsittää kymmenen direktiiviä, muun muassa direktiivin tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29/EY, jäljempänä tietoyhteiskuntadirektiivi ) ja direktiivin teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48/EY, jäljempänä tekijänoikeuksien valvontadirektiivi, jolla on merkitystä teollis- ja tekijänoikeuksille yleisesti). Järjestelmässä otetaan huomioon myös kansainväliset velvoitteet, jotka johtuvat niistä kansainvälisistä sopimuksista, joiden sopimuspuolia EU ja/tai sen jäsenvaltiot ovat. 7 Lopullinen kertomus on saatavana seuraavassa verkko-osoitteessa: http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2013/copyright-rules/docs/contributions/consultationreport_en.pdf 8 http://www.europarl.europa.eu/sides/getdoc.do?type=ta&reference=p8-ta-2015-0273&language=en 9 http://data.consilium.europa.eu/doc/document/st-22-2015-init/en/pdf 3
rahoitus- ja muilla tukitoimilla on kilpailulainsäädännön sallimassa määrin merkitystä tämän tavoitteen saavuttamisessa. EU:n antamaa tukea on muun muassa Luova Eurooppa -ohjelma ja sen tutkimus- ja innovaatiorahoitus erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman kautta. Ollakseen tehokkaita EU:n tekijänoikeussääntöjen on oltava myös ajan tasalla ja asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden noudattamista on valvottava ja ne on ymmärrettävä oikein kentällä. 2. SISÄLTÖJEN PAREMPI SAATAVUUS KOKO EU:SSA EU:n olisi tavoiteltava verkkosisältöjen laajaa rajatonta saatavuutta, jotta ihmisillä olisi entistä enemmän valinnanvaraa ja aiempaa monimuotoisempia sisältöjä käytettävissään. Nykyistä paremmin toimivat digitaaliset sisämarkkinat tarjoavat mahdollisuuksia myös luoville taiteilijoille ja kulttuuritoimialalle. Ne voivat laajentaa yleisöään ja liiketoimintaansa ja pärjäävät entistä paremmin kansainvälisessä kilpailussa. Digitaaliset sisämarkkinat eivät kuitenkaan ole vielä toteutuneet tekijänoikeuksilla suojatun sisällön valtioiden rajat ylittävässä käytössä. Kun ihmiset matkustavat toiseen jäsenvaltioon, he eivät useinkaan voi käyttää kotona tilaamaansa tai hankkimaansa sisältöä (eli sisältö ei ole siirrettävissä). 10 Henkilön kotimaassa käytettävissä oleva verkkosisältövalikoima ei vastaa Euroopan kulttuurituotannon laajuutta, ja eurooppalaisten teosten laillinen sisältötarjonta ei ole vielä läheskään saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Tämä koskee erityisesti eurooppalaisia audiovisuaalisia teoksia, joilla on usein vaikeuksia päästä yhtä jäsenvaltiota laajempaan levitykseen myöskään verkossa. 11 Jos teoksia on saatavissa, niitä on vaikea löytää. Lisäksi kuluttajat eivät useinkaan voi käyttää muissa jäsenvaltioissa saatavilla olevia sisällön levityspalveluja. 12 Internet on perusluonteeltaan rajaton, joten ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta. Tilanne voi johtaa teknisten oikopolkujen, kuten virtuaalisten yksityisverkkojen (VPN), käyttöön, jotta saadaan käyttöön kotimaan ulkopuolella saatavissa olevaa aineistoa, mikä voi lisätä piratismia. 13 Toinen nykytilannetta havainnollistava esimerkki on niiden teosten määrä, joille 10 Äskettäin tehdyssä kyselytutkimuksessa 33 prosenttia vastaajista, joilla ei sillä hetkellä ollut maksullista sisällönkäyttötilausta, sanoivat, että jos he tekisivät tällaisen tilauksen, sen olisi heidän mielestään tärkeää olla käytettävissä myös heidän matkustaessaan toiseen jäsenvaltioon tai oleskellessaan tilapäisesti siellä (15 24- vuotiaiden keskuudessa vastaava luku oli 65 prosenttia). (Flash Eurobarometer 411 Cross-border access to online content, elokuu 2015.) 11 Kun tutkittiin 50 eurooppalaisen elokuvan otosta kuudella verkkosisällön tarjoajalla seitsemässä jäsenvaltiossa, keskimääräinen saatavuus oli vain 19 prosenttia. (Komission laskelma perustuu selvityksen Ondemand audiovisual markets in the EU liitteessä annettuihin tietoihin. Euroopan audiovisuaalinen seurantakeskus on toimittanut selvityksen viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosastolle huhtikuussa 2014.) 12 Äskettäin tehdyssä kyselytutkimuksessa yli puolet (53 prosenttia) niistä vastaajista, jotka ilmoittivat yrittäneensä käyttää tai ladata digitaalista sisältöä toisen jäsenvaltion käyttäjille tarkoitetusta verkkopalvelusta (yhdessä jäsenvaltiossa 30 prosenttia väestöstä), sanoivat tehneensä niin, koska sisältöä ei ollut saatavissa heidän omassa maassaan. Suunnilleen sama määrä vastaajia (56 prosenttia) ilmoitti kokeneensa vaikeuksia tällaisen sisällön käytössä tai lataamisessa. (Flash Eurobarometer 411 Cross-border access to online content, elokuu 2015.) 13 Äskettäin tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 22 prosenttia eurooppalaisista pitää hyväksyttävänä ladata tai käyttää tekijänoikeuksin suojattua sisältöä laittomasti, ellei heidän omassa maassaan ole käytettävissä laillista vaihtoehtoa. (Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, European citizens and intellectual property: perception, awareness and behaviour, marraskuu 2013.) 4
olisi hyötyä laajemmasta näkyvyydestä koko EU:ssa mutta joita ei löydä miltään kaupalliselta jakelukanavalta. Tilanteeseen on monia syitä. Osittain se johtuu tekijänoikeudesta ja sen alueellisesta soveltamisesta 14. Oikeuksien alueellisuus ei estä monen valtion aluetta koskevien lisenssien myöntämistä 15, mutta joissain tapauksissa niitä on vaikeaa tai mahdotonta saada. Oikeudenhaltijat voivat päättää rajoittaa palveluntarjoajille myönnettävien lisenssien alueellista ulottuvuutta, jolloin palvelun saaminen rajoittuu yhteen tai vain joihinkin alueisiin. Myös palveluntarjoajat voivat päättää rajoittaa palvelun tiettyyn alueeseen, vaikka niillä olisi laajemman alueen, myös koko EU:n, kattava lisenssi tai niillä olisi mahdollisuus saada sellainen. Lisäksi hankitut lisenssit, varsinkin verkko-oikeudet, saattavat jäädä käyttämättä. Audiovisuaalialan uusien eurooppalaisten tuotantojen rahoittaminen perustuu suurelta osin alueelliseen lisensointiin yhdessä yksittäiselle jakelijalle tai palveluntarjoajalle myönnetyn alueellisen yksinoikeuden kanssa. Euroopan audiovisuaaliala pitää tätä välttämättömänä jatkuvan rahoituksen säilyttämiseksi, mutta se voi estää palveluntarjoajia ja jakelijoita tarjoamasta palvelujensa siirrettävyyttä rajojen yli tai tarjoamasta palvelujaan muissa jäsenvaltioissa. Myynnistä poistuneiden teosten tapauksessa lisensointi digitointia varten ja niiden saaminen käyttöön edes kotimaassa on jo yleisestikin vaikeaa, mihin on vielä lisättävä niiden valtioiden rajat ylittävää käyttöä koskevat oikeudelliset ongelmat. Tämä rajoittaa kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa. Televisio- ja radiolähetysten osalta satelliitti- ja kaapelidirektiivissä 16 on jo sääntöjä, joiden tavoitteena on helpottaa tietyissä valtioiden rajat ylittävissä toimissa vaadittavaa oikeuksien selvittämistä. Säännöt laadittiin paljon ennen kuin internetiä alettiin käyttää lähetystoiminnan harjoittajien jakelukanavana, ja ne koskevat vain satelliitin välityksellä tapahtuvaa yleisradiointia ja kaapeleitse tapahtuvaa edelleen lähettämistä. Komissio tarkastelee tätä direktiiviä parhaillaan uudelleen ja tutkii sen mahdollista soveltamista verkkoympäristössä. Muitakin tekijöitä on otettava huomioon. Audiovisuaalialalla teosten markkinavalmius on keskeisessä asemassa. Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka näkyviä teokset ovat mahdollisten lisenssinhaltijoiden kannalta, kuinka helppoa niiden lisensointi on ja ovatko ne saatavilla valmiiksi käytettävissä olevissa formaateissa ja luetteloissa. Toinen ongelmakohta on sisältötarjousten ja niiden mahdollisten yleisöjen taholla tapahtuvan todellisen käyttöönoton välinen kuitu. Teosten on ensinnäkin oltava ihmisten helposti havaittavissa ja löydettävissä 17, vaikka niitä jaeltaisiinkin jo verkossa, ja niiden on oltava ymmärrettävissä tunnetulla kielellä. 14 Tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden (esittäjien, tuottajien ja lähetystoiminnan harjoittajien) oikeudet on EU:n tasolla varsin pitkälle yhdenmukaistettu. Tekijänoikeus on kuitenkin edelleen alueellinen oikeus. Toisin sanoen yhden, koko EU:n kattavan tekijänoikeuden sijasta on käytössä 28 erillistä, kansallista tekijänoikeutta. Teoksen käyttö kaikissa jäsenvaltioissa edellyttää siten yhden tai useamman lisenssin hankkimista kunkin kansallisen alueen kattamiseksi. 15 Monen valtion aluetta koskevien lisenssien myöntämistä on yritetty helpottaa oikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista annetulla direktiivillä 2014/26/EU. 16 Neuvoston direktiivi 93/83/ETY tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta. 17 Komissio tutkii myös sitä, miten eurooppalaista audiovisuaalista sisältöä, myös muuta kuin kotimaista, voidaan markkinoida, arvioidessaan audiovisuaalisista mediapalveluista annettua direktiiviä 2010/13/EU. 5
Kulttuurisesti monimuotoista tuotantoa ja toisaalta sen levitystä ja käytettävyyttä 18 edistävät resurssit ovat yleensä erillisiä. Siitä syystä tarvitaan hyvin monien poliittisten välineiden yhdistelmä, jotta voidaan taata luovan sisällön entistä laajempi saatavuus verkossa ja kannustaa sen levittämiseen koko Euroopassa. Voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön tarkistamisen ohella merkitystä voi olla myös Luova Eurooppa -ohjelman sekä tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien kautta annettavalla EU:n tuella. Lisäksi on keskeisen tärkeää saada luovat ja jakelutoimialat sekä jäsenvaltiot mukaan sisällön saamiseksi entistä laajemmin saataville koko EU:ssa. Liiketoimintamallien kehittämisen avaimet ovat luovien ja jakelutoimialojen käsissä, kun taas jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti EU:n kulttuuripolitiikoista. Jäsenvaltiot myös antavat suurimman osan Euroopan audiovisuaalialaa suoraan tukevasta julkisesta rahoituksesta, jonka määrä on 2,1 miljardia euroa vuodessa, ja hallinnoivat sitä 19. Lopullinen tavoite on taata kaikentyyppisen sisällön täydellinen valtioiden rajat ylittävä saatavuus koko Euroopassa. Tavoitteen saavuttamisessa on toisaalta otettava huomioon markkinoiden valmius vastata nopeasti oikeudellisiin ja poliittisiin muutoksiin sekä tarve varmistaa sisällön luomisesta ensisijaisesti vastaavien tahojen kestävät rahoitusmallit. Siitä syystä komissio ehdottaa vaiheittaista lähestymistapaa sisällön rajatylittävän saatavuuden ja teosten levittämisen esteiden poistamiseen. Komissio esittää ensimmäisenä vaiheena yhdessä tämän tiedonannon kanssa ehdotuksen asetukseksi verkkosisältöpalvelujen siirrettävyydestä sen varmistamiseksi, että käyttäjät, jotka ovat tilanneet tai hankkineet sisältöä kotimaassaan, voivat käyttää sitä oleskellessaan tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi komissio arvioi vaihtoehtoja, joiden avulla käyttäjät koko EU:ssa saisivat laajemmin käyttöönsä teoksia verkossa, ja harkitsee muun muassa seuraavia säädösehdotuksia hyväksyttäväksi keväällä 2016: Tehostetaan televisio- ja radio-ohjelmien valtioiden rajat ylittävää levitystä verkossa satelliitti- ja kaapelidirektiivin uudelleentarkastelun tulosten pohjalta. Tuetaan oikeuksien haltijoita ja jakelijoita pääsemään sekä EU:n kansalaisten että audiovisuaalialan sidosryhmien hyväksi sopimukseen lisensseistä, joiden avulla sisältöjä voidaan käyttää valtioiden rajojen yli, myös muista jäsenvaltioista tulevien käyttöpyyntöjen tapauksessa. Tässä yhteydessä pohditaan sovittelun tai vastaavan vaihtoehtoisen riidanratkaisumenetelmän roolia apuna lupien myöntämisessä. Helpotetaan myynnistä poistuneiden teosten digitointia niiden saamiseksi käytettäväksi koko EU:ssa. Lisäksi komissio käyttää Luova Eurooppa -ohjelmaa ja muita politiikan välineitä avukseen, jotta voidaan edelleen tukea välineitä, joilla saadaan lisää eurooppalaisia teoksia sisämarkkinoille ja joita ovat muun muassa käyttövalmiit luettelot eurooppalaisista elokuvista, lisensointikeskusten kehittäminen (jotta voidaan helpottaa sellaisten teosten 18 Tätä käsitellään EU:n Luova Eurooppa -ohjelmassa (ja erityisesti sen MEDIA-alaohjelmassa), jossa keskitytään voimakkaasti markkinointiin ja jakeluun. 19 Euroopan audiovisuaalinen seurantakeskus, Public Funding for Film and Audiovisual Works in Europe, lokakuu 2011. Luku koskee vuotta 2009, ja se sisältää vain suoran tuen (myös EU:n tuen, jonka määrä oli kuitenkin vain pieni murto-osa kokonaismäärästä). 6
lisensointia, joita ei vielä ole saatavilla tietyssä jäsenvaltiossa) sekä teosten vakiotunnisteiden lisääntyvä käyttö (myös hyödyntämällä Media-alaohjelmaa) tukea kuluttajille tarkoitetun eurooppalaisen hakutyökalujen koontipalvelun 20 (laillisen tarjonnan verkkoindeksointi) ja kansallisten hakutyökalujen kehittämistä sekä lisätä tekstityksen ja jälkiäänityksen entistä tehokkaampaa rahoitusta julkisista varoista ja käyttöä tiivistää vuoropuhelua audiovisuaalialan kanssa laillisen tarjonnan markkinoimiseksi ja elokuvien löydettävyyden helpottamiseksi (käyttämällä sen uutta kumppanuusyhteistyötä kansallisten elokuva-alan rahastojen kanssa), etsiä tapoja hyödyntää olemassa olevia eurooppalaisia elokuvia kestävämmin (eurooppalaisen elokuvafoorumin kanssa) sekä etsiä piirroselokuva-alalla vaihtoehtoisia rahoitus-, tuotanto- ja jakelumalleja, jotka ovat skaalattavissa Euroopan tasolla (jäsennetyssä toimialan yhteistyöfoorumissa). 3. POIKKEUKSIEN MUKAUTTAMINEN DIGITAALISEEN JA VALTIOIDEN RAJAT YLITTÄVÄÄN YMPÄRISTÖÖN Tekijänoikeussääntöjen hajanaisuus EU:ssa tulee erityisen hyvin näkyviin poikkeusten alalla. EU:n lainsäädännössä annettujen poikkeusten soveltaminen on useimmiten jäsenvaltioille vapaaehtoista. 21 Poikkeuksia ei useinkaan ole määritetty yksityiskohtaisesti. Sen seurauksena yhden jäsenvaltion laissa vahvistettua poikkeusta ei välttämättä ole naapurivaltion laissa, tai siihen sovelletaan erilaisia edellytyksiä tai sen soveltamisala on erilainen. Joissakin tapauksissa tietyn poikkeuksen soveltaminen on jäsenvaltion laissa EU:n laissa sallittua suppeampaa. 22 Useimmilla poikkeuksilla ei ole vaikutusvoimaa tietyn jäsenvaltion ulkopuolella. Joitakin poikkeuksia on lisäksi ehkä arvioitava uudelleen nykyisen teknologisen kehityksen valossa. Tilanteesta tuntuu koituvan ongelmia erityisesti niiden poikkeusten suhteen, jotka liittyvät läheisesti koulutukseen, tutkimukseen ja tiedonsaantiin. Opetuksen havainnollistamista koskeva EU:n poikkeus on hyvä esimerkki siitä, että jäsenvaltiot soveltavat poikkeuksia eri tavoin, varsinkin tarkasteltaessa sitä, kuinka jäsenvaltiot ymmärtävät poikkeuksen sovellettavaksi digitaalisessa ympäristössä. Erot voivat aiheuttaa esteitä koulutuksen uusille 20 Yhteistyössä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten eurooppalaisen seurantakeskuksen kanssa. 21 EU:n laissa on säädetty vain kaksi pakollista poikkeusta: tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 1 kohta, joka koskee tietynlaista tilapäistä kappaleen valmistamista, ja orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista annetun direktiivin 2012/28/EU 6 artikla. 22 Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on toistuvasti todettu, että jäsenvaltioiden on käytettävä niillä olevaa harkintavaltaa soveltaessaan jäsenvaltion lainsäädännössä poikkeuksia EU:n lainsäädännön sallimissa rajoissa. Jäsenvaltioilla ei erityisesti ole vapautta täsmentää tietyn poikkeuksen osatekijöitä siten, että ne eivät olisi johdonmukaisia ja yhdenmukaistettuja vaan voisivat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen (Asia C- 467/08 Padawan). Euroopan unionin tuomioistuin on myös todennut, että vaikka poikkeuksia on tulkittava suppeasti, jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että poikkeuksen tehokas vaikutus säilyy ja että sen tavoitteita noudatetaan (Asia C-145/10 Painer). 7
suuntauksille, kuten verkkokursseille, tekniikan ja digitaalisen aineiston käytölle luokkaopetuksessa ja valtioiden rajat ylittävälle oppimiselle, jotka ovat saaneet merkittävästi jalansijaa viime vuosina. 23 Lisäksi niin kutsutun maisemapoikkeuksen vaihteleva kansallinen soveltaminen voi johtaa epävarmuuteen. Maisemapoikkeuksen mukaan ihmiset saavat ottaa kuvia pysyvästi julkisille paikoille sijoitetuista teoksista, kuten rakennuksista tai veistoksista, ja ladata niitä verkkoon. Vammaisuutta koskeva poikkeus aiheuttaa vastaavasti ongelmia valinnaisen luonteensa ja valtioiden rajat ylittävän vaikutusvoiman puuttumisen vuoksi. Sen takia esimerkiksi lukemisesteisten on vaikea saada käyttöönsä erityisformaatteja, jotka on tehty toisen jäsenvaltion tekijänoikeuspoikkeuksen perusteella. EU on sitoutunut kansainvälisesti käsittelemään tätä ongelmaa allekirjoittamalla Marrakeshin sopimuksen 24, joka on nyt ratifioitava ja pantava täytäntöön. Tarve ottaa nykyistä paremmin huomioon tekninen kehitys ja välttää epäjohdonmukaisuuksia sisämarkkinoilla on ilmeinen myös tekstien ja tietojen louhinnassa, jossa koneet lukevat ja analysoivat valtavat määrät digitaalista sisältöä tieteen ja tutkimuksen piirissä. Tietojen louhintaa tieteellistä tutkimusta varten koskevan selkeän EU:n säännöksen puuttuminen aiheuttaa tutkimusyhteisössä epävarmuutta. Se vahingoittaa EU:n kilpailukykyä ja tieteellistä johtajuutta aikana, jolloin tutkimus- ja innovointitoimintaa on EU:ssa yhä yleisemmin toteutettava valtioiden ja oppiaineiden rajat ylittävässä yhteistyössä ja aiempaa laajemmassa mittakaavassa niiden merkittävien yhteiskunnallisten haasteiden vuoksi, joihin tutkimus- ja innovointitoiminnalla puututaan. Vastaavasti EU:n poikkeusta, jossa kirjastojen ja muiden laitosten sallitaan antaa tutkia teoksia näytöllä tutkimusta ja yksityistä opiskelua varten, sovelletaan vain kirjaston fyysisissä tiloissa sijaitseviin päätelaitteisiin. Siinä ei siten oteta huomioon nykypäivän teknisiä mahdollisuuksia etäkäyttöön. Lopuksi on kiinnitettävä huomiota myös EU:n poikkeukseen, joka koskee kulttuuriperintöä vaalivien laitosten suojelutoimintaa, erityisesti koska jäsenvaltiot eivät aina ota digitaalisia formaatteja huomioon, kun ne soveltavat poikkeusta kansallisella tasolla. 25 23 Korkea-asteen koulutuksesta vuonna 2013 tehdyssä kyselytutkimuksessa 82 prosenttia oppilaitoksista ilmoitti tarjoavansa verkkokursseja ja 40 prosenttia niistä arvioi, että ainakin puolet niiden opiskelijoista osallistui verkko-oppimiseen. (Euroopan yliopistojen liitto, E-learning in European Higher Education Institutions, marraskuu 2014.) 24 Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi, allekirjoitettu EU:n puolesta 30.4.2014. 25 Vuonna 2015 tehdyssä kyselytutkimuksessa 90 prosenttia vastanneista laitoksista ilmoitti hallussaan olevan kokoelmia, jotka on tarpeen säilyttää tuleville sukupolville, ja keskimäärin 60 prosenttia laitoksista totesi keräävänsä alkuaan digitaalista aineistoa. (ENUMERATE, Survey Report on Digitisation in European Cultural Heritage Institutions 2015, kesäkuu 2015.) 8
Komissio ryhtyy toimiin varmistaakseen, että EU:n poikkeukset, joilla on merkitystä tiedonsaannin, koulutuksen ja tutkimuksen kannalta, toimivat tehokkaasti digitaaliajalla ja valtioiden rajojen yli. Ensimmäisessä vaiheessa komissio ehdottaa lainsäädäntöä, jota tarvitaan Marrakeshin sopimuksen täytäntöön panemiseksi. Komissio arvioi muita EU:n poikkeuksia koskevia vaihtoehtoja ja harkitsee niitä koskevia säädösehdotuksia kevääseen 2016 mennessä seuraavin tavoittein: Yleishyödylliset tutkimusorganisaatiot voivat täydellä oikeudellisella varmuudella käyttää tieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin tekstien ja tietojen louhintaa sisältöihin, joiden käyttöön niillä on laillinen oikeus. Selkeytetään opetuksen havainnollistamista koskevan EU:n poikkeuksen soveltamisalaa ja soveltamista digitaalisiin käyttötarkoituksiin ja verkko-oppimiseen. Määritellään selkeä toimintakenttä kulttuuriperintöä vaalivien laitosten suojelutyölle ottamalla huomioon digitaalitekniikoiden käyttö suojelutyössä sekä alkuaan digitaalisia ja digitoituja teoksia koskevat tarpeet. Tuetaan tutkimus- ja yliopistokirjastojen ja muiden asiaankuuluvien laitosten hallussa olevien teosten etäkäyttöä suljetuissa sähköisissä verkoissa tutkimusta ja yksityistä opiskelua varten. Selkiytetään voimassa olevaa EU:n poikkeusta, jossa sallitaan pysyvästi julkisille paikoille sijoitettujen teosten käyttö (ns. maisemapoikkeus), uusien levityskanavien huomioon ottamiseksi. Yleistavoitteena on lisätä yhdenmukaisuutta, tehdä asiaankuuluvien poikkeusten soveltamisesta jäsenvaltioille pakollista ja varmistaa, että ne toimivat EU:ssa valtioiden rajojen yli. Komissio ottaa ehdotusten valmistelussa huomioon markkinatilanteen ja asianomaisten käyttötarkoitusten lisensointikäytännöt. Kansainväliset velvoitteet otetaan tarkasti huomioon, kolmen kohdan testi mukaan luettuna 26. Tavoitteena on tarjota käyttäjille ja oikeuksien haltijoille oikeudellisesti varma ja ennakoitava järjestelmä. Maksut, joilla oikeuksien haltijoille korvataan reprografista kopiointia ja yksityistä kopiointia koskevat poikkeukset, voivat olla merkittävä tulonlähde, mutta myös sisämarkkinoiden kannalta ongelmallisia. Monet jäsenvaltiot määräävät tällaisia maksuja monille eri viestimille ja laitteille, ja niitä asetetaan, sovelletaan ja hallinnoidaan monin eri tavoin. Tämä on aiheuttanut huomattavaa oikeudellista epävarmuutta. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut asiassa paljon oikeuskäytäntöä, mikä on selkiyttänyt joitakin Vitorinon raportissa 27 vuonna 2013 esiin tuotuja, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta haittaavia ongelmakohtia. Jäljellä olevat kansalliset erot voivat kuitenkin olla ongelmallisia, varsinkin, jos tällaisista maksujen alaisista tuotteista käydään kauppaa koko EU:ssa. Toisinaan jäsenvaltiot määräävät maksuja riippumatta muissa jäsenvaltioissa jo suoritetuista maksuista, ilman asianmukaista vapautus- tai palautusjärjestelmää. Perusteettomia maksuja voi syntyä 26 Kolmen kohdan testi, joka on vahvistettu tekijänoikeutta koskevissa tärkeimmissä kansainvälisissä sopimuksissa, edellyttää, että poikkeuksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen käytön kanssa eivätkä kohtuuttomasti loukkaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja. 27 Raportti oli António Vitorinon johtaman sovitteluprosessin tulos. 9
myös, kun ammatilliseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista peritään maksu. Kuluttajat kärsivät selkeyden ja avoimuuden puutteesta. Lisäksi kansallisia oikeuksien haltijoita voidaan syrjivästi suosia kerättyjen maksujen jakamisessa. Tilanne voi edellyttää, että asiaan puututaan EU:n tasolla käytäntöjen selkiyttämiseksi ja suurimpien vääristymien lopettamiseksi. Komissio arvioi, onko tarpeen ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, että kun jäsenvaltiot määräävät yksityistä kopiointia ja reprografista kopiointia koskevia maksuja oikeuksien haltijoille suoritettavia korvauksia varten, niiden eri järjestelmät toimivat hyvin sisämarkkinoilla eivätkä johda tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteisiin. Käsiteltäviä asioita ovat muun muassa yhteys oikeuksien haltijoille aiheutuvan haitan ja heille maksettavan korvauksen välillä, sopimusjärjestelyjen ja maksujen jakamisen välinen suhde, kaksinkertaiset maksut, avoimuus kuluttajia kohtaan, vapautukset ja periaatteet maksujenpalautusjärjestelmiä varten sekä syrjimättömyys kerättyjen maksujen jakamisessa oman maan ja muiden maiden kansalaisten välillä. Komissio edistää myös pohdintaa siitä, kuinka maksut voidaan jakaa tehokkaammin oikeuksien haltijoille. 4. TOIMIVAT TEKIJÄNOIKEUSMARKKINAT Toimivat tekijänoikeusmarkkinat edellyttävät, että oikeuksien haltijat voivat lisensoida oman sisältönsä käytön ja saada siitä maksun, verkossa jaettu sisältö mukaan luettuna. Rikkaan ja monipuolisen luovan sisällön tuotanto ja innovatiiviset verkkopalvelut ovat osa samaa yhtälöä. Kumpikin osatekijä luova sisältö ja verkkopalvelut ovat tärkeitä internet-talouden kasvun, työpaikkojen ja menestyksen kannalta. Yhä suurempaa huolta kannetaan kuitenkin siitä, varmistavatko voimassa olevat EU:n tekijänoikeussäännöt, että verkkosisältöjen joidenkin uusien jakelumuotojen tuottama arvo jaetaan oikeudenmukaisesti, varsinkin jos oikeuksien haltijat eivät voi asettaa lisensointiehtoja eivätkä neuvotella tasapuoliselta pohjalta mahdollisten käyttäjien kanssa. Tämä asiaintila ei sovi yhteen digitaalisten sisämarkkinoiden tavoitteen kanssa. Tavoitteenahan on antaa mahdollisuuksia kaikille ja tunnustaa sisällön ja sen edellyttämän investoinnin arvo. Se merkitsee myös, että samanlaisia jakelumuotoja käyttävien eri markkinatoimijoiden toimintaedellytykset eivät ole tasapuoliset. Tällä hetkellä keskusteluja käydään ennen kaikkea tietyistä verkkoalustoista ja koontipalveluista. Niitä jatketaan kuitenkin todennäköisesti kaikista verkkotoiminnoista, joihin liittyy tekijänoikeuden suojaaman sisällön kaupallista uudelleen käyttöä tai edelleen siirtämistä. Tilanteeseen on erilaisia, sekä oikeudellisia että markkinoihin liittyviä syitä (ml. asianomaisten osapuolten suhteellinen markkinavoima). Tekijänoikeuden kannalta tärkeä näkökohta on määritelmä siitä, mitä tarkoitetaan oikeuksilla välittää yleisölle ja saattaa saataviin. Nämä oikeudet hallitsevat tekijänoikeudellisesti suojatun sisällön käyttöä digitaalisessa siirtämisessä. Niiden määritelmä määrittää, mikä muodostaa internetissä sellaisen teon, josta teoksen luojat ja luova toimiala voivat vaatia oikeuksia ja neuvotella sitä koskevista lisensseistä ja korvauksista. On olemassa kiistanalaisia harmaita alueita, ja näiden käsitteiden määrittelystä EU:n lainsäädännössä on epävarmuutta, erityisesti siitä, mitä 10
verkkotekoja pidetään yleisölle välittämisenä (edellyttäen siten oikeuksien haltijan lupaa) ja millä edellytyksin. 28 Nämä kysymykset luovat yhtäältä markkinoille epävarmuutta ja toisaalta kyseenalaistavat sen, pystytäänkö näiden oikeuksien avulla siirtämään verkkomaailmaan tekijänoikeuden perusperiaate, jonka mukaan teosten hyväksikäyttö edellyttää lupaa ja korvausta. Kysymys on merkittävä arvon oikeudenmukaisen jakamisen kannalta verkkomarkkinapaikalla, minkä lisäksi kyseisten oikeuksien epäselvä määrittely voi luoda epävarmuutta myös tavallisten internetin käyttäjien keskuudessa. Tilanne herättää yleisemminkin kysymyksiä siitä, onko EU:n lainsäädännössä nykyisin tunnustettu oikeuksien joukko riittävä ja hyvin suunniteltu. Joissakin jäsenvaltioissa on pyritty erityisesti kehittämään syötteenlukijoita koskevia ratkaisuja, mutta ne ovat vaarassa pirstaloida digitaalisia sisämarkkinoita entisestään. Lisäksi verkkoalustat voivat myös katsoa, etteivät ne harjoita tekijänoikeuden kannalta merkittävää toimintaa lainkaan tai että niiden toiminta on luonteeltaan teknistä, automaattista ja passiivista, minkä takia ne voivat hyötyä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin vastuuta koskevasta poikkeuksesta. 29 Tämä on synnyttänyt yhä enemmän keskustelua kyseisen poikkeuksen soveltamisalasta ja sen soveltamisesta uusien toimijoiden nopeasti kehittyviin tehtäviin ja toimintaan, samoin kuin siitä, ulottuvatko niiden tehtävät pitemmälle kuin pelkkään verkkoisännöintiin ( hosting ) tai pelkkään sisällön siirtämiseen. Toinen asiaan kuuluva ongelmakohta on tekijöiden ja esiintyjien kohtuullinen korvaus, johon voivat erityisesti vaikuttaa erot neuvotteluvoimassa, kun heidän oikeuksiaan lisensoidaan tai siirretään. Järjestelyjä, joita sidosryhmät ottavat tässä yhteydessä esiin, ovat muun muassa tiettyjen sopimuskäytäntöjen sääntely, luovuttamattomat korvausoikeudet, keskitetyt sopimusneuvottelut ja oikeuksien kollektiivinen hallinnointi. 28 Epävarmuus on johtanut siihen, että Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on tullut useita kysymyksiä ennakkoratkaisun saamiseksi. 29 Direktiivi 2000/31/EY. 11
Komissio pohtii eri tekijöitä, jotka liittyvät tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten verkkojakelun uusien muotojen luoman arvon jakamiseen eri markkinatoimijoiden välillä, ja kuulee näistä tekijöistä eri sidosryhmiä 30. Komissio harkitsee toimenpiteitä tällä alalla kevääseen 2016 mennessä. Tavoitteena on varmistaa, että arvon tuottamiseen osallistuvat toimijat pystyvät täysin varmistamaan omat oikeutensa, mikä edistää arvon oikeudenmukaista jakamista ja asianmukaista korvausta tekijänoikeuden suojaaman sisällön verkkokäytöstä. Komissio tutkii tässä yhteydessä, onko tarpeen käsitellä seuraavien oikeuksien määrittelyä: välittää yleisölle ja saattaa saataviin. Samalla komissio harkitsee, edellyttävätkö syötteiden lukuohjelmat erityistoimia, kuten oikeuksiin puuttumista. Myös vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien asema arvioidaan. Komissio ottaa huomioon eri tekijät, jotka vaikuttavat tilanteeseen tekijänoikeuslainsäädännön ohella, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja tehokas politiikka. Tällä alalla tehtävät aloitteet ovat samassa linjassa digitaalisten sisämarkkinoiden strategian osana tehtävän verkkoalustoja koskevan komission työn kanssa. Komissio pohtii lisäksi, tarvitaanko EU:n tason ratkaisuja oikeusvarmuuden, avoimuuden ja tasapainon lisäämiseksi järjestelmässä, jolla hallinnoidaan tekijöiden ja esiintyjien korvauksia EU:ssa, ottaen huomioon jäsenvaltioiden toimivalta asiassa. 5. TEHOKAS JA TASAPAINOINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ Tekijänoikeuden, samoin kuin kaikkien immateriaalioikeuksien, kunnioittaminen on olennaisen tärkeää luovuuden ja innovaatioiden kannustamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi markkinapaikkaan. Oikeuksilla, joita ei voida tehokkaasti valvoa, on vähän taloudellista arvoa, varsinkin jos loukkaukset tapahtuvat kaupallisessa mittakaavassa käyttämällä hyödyksi teosten luojien, luovan toimialan ja laillisten jakelupalvelujen työtä ja investointeja. Tällaiset kaupallisen mittakaavan oikeudenloukkaukset ovat nykyisin hyvin tavallisia, ja ne vahingoittavat oikeuksien haltijoiden lisäksi EU:n taloutta kokonaisuudessaan. Tarvitaan tehokasta ja tasapainoista siviilioikeudellista valvontajärjestelmää 31, jossa otetaan täysin huomioon perusoikeudet, jotta varsinkin pienyrityksille loukkauksien torjunnasta aiheutuvia kustannuksia voidaan pienentää ja ottaa huomioon loukkausten yhä useammin valtioiden rajat ylittävä luonne. Jotta näihin haasteisiin voidaan vastata tehokkaasti, työtä on vietävä eteenpäin ja mahdollisesti tarkistettava joitakin nykyisen oikeudellisen kehyksen osatekijöitä. Rahan liikkeiden seurantaan perustuva menetelmä eli ns. seuraa rahaa -lähestymistapa (follow-themoney), johon osallistuvat erityyppiset välittäjäpalvelut, vaikuttaa erityisen lupaavalta, ja komissio 32 ja jäsenvaltiot ovat alkaneet soveltaa sitä tietyillä aloilla. Sen avulla voidaan riistää kaupallisia rikkomuksia tekeviltä niiden laittomasta toiminnasta saatavat tulovirrat (esim. kuluttajilta perittävät maksut ja mainostulot). Sitä kautta se voi toimia pelotteena. Voimassa oleva oikeudellinen kehys ei vaikuta täysin tarkoituksenmukaisesti pystyvän vastaamaan 30 Komissiolla on käynnissä julkinen kuuleminen näistä ja muista verkkoalustoihin liittyvistä ongelmakohdista: https://ec.europa.eu/eusurvey/runner/platforms 31 Tekijänoikeuden valvontaa koskeva EU:n oikeudellinen kehys on asetettu tekijänoikeuksien valvontadirektiivissä ja joissakin tietoyhteiskuntadirektiivin säännöksissä. 32 COM(2013) 209 final. 12
digitaalisten sisämarkkinoiden haasteisiin, erityisesti tiedonsaantioikeuden soveltamisen, kieltomääräysten ja niiden valtioiden rajat ylittävän vaikutuksen, vahingonkorvausten laskemisen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta. Komissio arvioi parhaillaan teollisja tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta yleisemmin ja kuulee yleisöä 33 näistä asioista digitaalisten sisämarkkinoiden strategian ja sisämarkkinastrategian 34 tavoitteiden mukaisesti. On myös tärkeää, että järjestelmät, joiden avulla verkkoisännöintipalvelut voivat poistaa laittoman sisällön sen jälkeen, kun se on tunnistettu, ovat tehokkaita ja avoimia ja estävät laillisen sisällön poistamisen vahingossa. Näitä järjestelmiä sovelletaan horisontaalisesti kaikentyyppiseen laittomaan sisältöön, ja ne ovat hyvin tärkeitä tekijänoikeuksien valvonnan kannalta, koska tekijänoikeuden suojaama aineisto muodostaa suuren osan sisällöstä, josta ilmoituksia tehdään. Komissio ryhtyy välittömästi toimiin ottaakseen kaikkien asianomaisten osapuolten kanssa käyttöön itsesääntelyyn ja rahan liikkeiden seurantaan perustuvia järjestelyjä (followthe-money). Tavoitteena on sopia niistä kevääseen 2016 mennessä. EU:n tason käytännesääntöjä voidaan tukea lainsäädännöllä, jos se on tarpeen niiden täyden tehon varmistamiseksi. Komissio arvioi vaihtoehtoja teollis- ja tekijänoikeuksien valvonnan oikeudelliseksi kehykseksi ja harkitsee syksyyn 2016 mennessä, onko oikeudellista kehystä tarpeen muuttaa. Harkinnassa keskitytään kaupallisen mittakaavan oikeudenloukkauksiin, jotta voidaan muun muassa tarvittaessa selkiyttää sääntöjä rikkomusten tekijöiden tunnistamiseksi, väli- ja turvaamistoimien sekä kieltomääräysten soveltamiseksi (valtioiden rajojen yli) ja vahingonkorvausten ja oikeudenkäyntikulujen laskemiseksi ja jakamiseksi. Komissio järjestää myös verkkoalustoja koskevan kattavan arvioinnin ja julkisen kuulemisen 35, jotka koskevat myös ilmoitusmenettelyä ja toteutettavia toimenpiteitä ( notice and action ) ja kysymystä toimenpiteiden pysyvyydestä ajan kuluessa ( take down and stay down -periaate). 6. PITKÄN AIKAVÄLIN VISION EDISTÄMINEN Tekijänoikeudella on jatkuvaa merkitystä taloudelle, yhteiskunnalle ja kulttuurille pitkälle tulevaisuuteen. Joillakin aloilla on seurattava uusiin käyttötarkoituksiin vastaukseksi syntyviä markkinajohtoisia ratkaisuja ja niiden antamaa lupausta, varsinkin niiden valtioiden rajat ylittävän ulottuvuuden osalta. EU:n olisi yleisesti oltava valmis vastaamaan tarpeeseen lähentää kansallisia tekijänoikeusjärjestelmiä, kun sisältömarkkinat lähenevät ja kuluttajien käyttäytyminen kehittyy edelleen nopean teknisen kehityksen siivittämänä. Tekijänoikeuslainsäädännön tehokas ja yhtenäinen soveltaminen koko EU:ssa sekä kansallisten lainsäätäjien että tuomioistuinten toimesta on yhtä tärkeää kuin itse säännöt. Mahdolliset ongelmat ja sisämarkkinoiden esteet olisi tunnistettava mahdollisimman varhain, ja niihin olisi puututtava asianmukaisin järjestelyin. Komissio helpottaa jäsenvaltioiden jäsenneltyä vuoropuhelua sen varmistamiseksi, että saadaan aikaan yhteinen näkemys EU:n 33 http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=8580. 34 COM(2015) 550 final. 35 https://ec.europa.eu/eusurvey/runner/platforms 13
tekijänoikeuslainsäädännöstä ja edistetään kansallisten lakien lähentämistä, myös valvonnan osalta. Komissio aikoo edelleen valppaasti seurata markkinoiden ja kuluttajakäyttäytymisen kehitystä ja mukauttaa lainsäädäntöä, myös poikkeuksia ja lisensointijärjestelyjä, kehitykseen. Tällöin otetaan erityisesti huomioon uudet esiin nousevat ongelmakohdat, jotka vaativat tarkempaa analyysia ja seurantaa. Komissio käy vuoropuhelua sidosryhmien kanssa ja järjestää tarvittaessa kuulemisia. Lähestymistapa on nousujohteinen; tavoitteena on tekijänoikeutta koskevan pitkän aikavälin vision toteutuminen EU:ssa: tilanne, jossa tekijät ja esiintyjät, luova toimiala, käyttäjät ja kaikki muut, joita tekijänoikeus koskee, ovat samojen sääntöjen alaisia riippumatta siitä, missä päin Euroopan unionia he ovat. Komissio voi tätä taustaa ajatellen pyytää asiantuntijoita avustamaan EU:n tekijänoikeussääntöjen uudistustarpeen määrittelyssä. Tekijänoikeuden täydellinen yhdenmukaistaminen EU:ssa yhden ainoan tekijänoikeussäännöstön ja yhtenäisen tekijänoikeuden muodossa edellyttää merkittäviä muutoksia nykyisten sääntöjen toimintaan. Tähän saakka kansalliseen harkintavaltaan kuuluneet alat olisi yhdenmukaistettava. Sääntöjen yhtenäinen soveltaminen edellyttäisi yhtä ainoaa tekijänoikeudellista toimivaltaa, jolla olisi oma tuomioistuin, jotta epäyhtenäinen oikeuskäytäntö ei lisäisi hajanaisuutta. Nämä monimutkaiset ongelmat eivät ole syy luopua visiosta pitkän aikavälin tavoitteena. Riippumatta tekijänoikeuden erikoispiirteistä ja sen yhteydestä kansallisiin kulttuureihin, vaikeudet ja pitkät valmisteluajat ovat liittyneet yhtenäisten oikeuksien ja säännöstöjen luomiseen myös muilla henkisen omaisuuden aloilla, kuten tavaramerkkien ja patenttien aloilla, joilla ne ovat nyt todellisuutta. EU:n olisi tavoiteltava tätä visiota samasta syystä, josta se on hankkinut yhteisen tekijänoikeuslainsäädännön: jotta voidaan luoda EU:n sisämarkkinat, kukoistava eurooppalainen talous ja alue, jolla Euroopan monimuotoinen kulttuurinen, älyllinen ja tieteellinen tuotanto liikkuu EU:ssa mahdollisimman vapaasti. 14