kirahviposti kehitysyhteistyön palvelukeskuksen uutislehti > www.kepa.fi/kirahviposti 9/2004 lokakuu Köyhyyden kasvot > kuka määrittää köyhyyden? Mitä tarkoittaa köyhdyttäminen? Mitä sinä voit tehdä köyhdyttämisen lopettamiseksi? Tule syventämään tietojasi köyhyydestä, sen ympärille kietoutuneista kehityspoliittisista tavoitteista ja köyhien ihmisten elämästä virallisen talouden ulkopuolella. Kouluttajana toimii kauppatieteiden tohtori Kent Wilska. Tilaisuus pidetään 10.11. klo 15-19 Puhveli-kokoushuoneessa Kepassa, Sörnäisten rantatie 25 B, 00500 Helsinki. Lisätietoja: kaisu.osterinen@kepa.fi, pikaiset ilmoittautumiset: kurssisihteeri@kepa.fi tai Kristina Oleng, p. (09) 584 23 261. vastuullisuuden kasvattajat > toisenlaista maailmaa rakentamaan tarvitaan ihmisiä, jotka katsovat lähipiiriään kauemmas ja pohtivat asioita maailman köyhän enemmistön kannalta. Tällaisia ihmisiä ei synny itsestään. Kansainvälisyyskasvatus on työtä, joka tähtää maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Kasvatustyötä ei tehdä ainoastaan kouluissa, vaan esimerkiksi lukemattomin kampanjoin ihmisoikeuksien, monikulttuurisuuden ja rauhan eteen. Monet järjestöt pohtivat, kuinka kansainvälisyyskasvatus voisi olla entistä kiinteämpi osa kehitysyhteistyötä ja -politiikkaa. > Teemanumero tarkastelee kansainvälisyyskasvatusta monesta näkökulmasta: sivut 6-12 Reilun kaupan tuotteet kunnallisiin ruokapöytiin! Ruoka-aika kampanjoi kunnalisvaalien alla näkyvästi reilun kaupan tuotteiden ja lähiruoan suosimisen puolesta kunnissa. Mitä mieltä sinun ehdokkaasi on? > Sivu 3. kotimaan työ arvoonsa...4 eu:lta tukea tiedotukselle...5 kumppanuus-palkinto...13 kepan koulutuskalenteri... 14 tapahtumakalenteri... 16
kehitysyhteistyön palvelukeskus servicecentralen för utveclingssamarbete service centre for development cooperation sörnäisten rantatie 25 fin-00500 helsinki tel +358 9 584 233 fax +358 9 584 23 200 www.kepa.fi info@kepa.fi johtotiimi toiminnanjohtaja Ville Luukkanen > 584 23 213 ohjelmajohtaja Maija Seppo > 584 23 215 hallintojohtaja Anne Romar > 584 23 227 ohjelmayksikkö julkaisutiimi päätoimittaja / verkkojulkaisut Jukka Aronen > 584 23 253 toimitussihteeri/verkkojulkaisut Sanna Jäppinen > 584 23 235 tiedottaja Sini Kuvaja > 584 23 219 tiedottaja Ilona Niinikangas > 584 23 233 toimittaja / verkkojulkaisut Tuomas Paukku > 584 23 234 graafikko Iiro Törmä > 584 23 203 koulutus- & neuvontatiimi hankeneuvoja Saara Kalaluka >584 23 229 kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen > 584 23 214 kehyksen eu-hankeneuvoja Saara Lehmuskoski > 584 23 214 laatukoordinaattori Eija Mustonen > 584 23 248 kurssisihteeri Kristina Oleng > 584 23 261 koulutussuunnittelija Antti Turakka > 584 23 244 koulutussuunnittelija Kaisu Österinen > 584 23 244 kumppani-tiimi päätoimittaja Ilkka Lehdonmäki > 584 23 260 toimitussihteeri Anna Berghäll > 584 23 217 toimittaja Tuomo Tarvas > 584 23 234 maailma kylässä-tiimi festivaalituottaja Kai Artes > 584 23 270 promoottori Aila Kinnunen > 584 23 273 järjestöavustaja Sampo Löf > 584 23 238 resurssitiimi informaatikko Heikki Niemelä > 584 23 220 ohjelmasuunnittelija Anja Onali > 584 23 220 tuottaja Juha Rekola > 584 23 226 kirjastoapulainen Anthony Baltzar > 584 23 231 vaikuttamistiimi kehityspoliittinen sihteeri / kauppa ja kehitys Matti Hautsalo > 584 23 242 tiedottaja Mika Railo > 584 23 247 kehityspoliittinen sihteeri / eu Maria Suoheimo > 584 23 246 kehityspoliittinen sihteeri / ruokaturva Miia Toikka > 584 23 243 kehityspoliittinen sihteeri Carla Bush > 584 23 222 verkostotiimi järjestökoordinaattori/kampanjat Outi Hannula > 584 23 255 järjestökoordinaattori/ edunvalvonta Auli Starck > 584 23 241 koordinaattori / kansainvälisyyskasvatus Anisa Doty > 584 23 271 projektisihteeri / kansainvälisyyskasvatus Pauliina Koponen > 584 23 271 koordinaattori / etvo Suvi Halttula > 584 23 250 ohjelma-avustaja Paavo Hirn > 584 23 251 hallintoyksikkö atk-tiimi järjestelmäsuunnittelija Kalle Korhonen > 584 23 224 webmaster Kristian Kouvo > 584 23 252 atk-tuki Mari Vallius > 584 23 223 atk-avustaja Juho Vuori > 584 23 223 taloustiimi taloussuunnittelija Pekka Ahonen > 584 23 272 palkanlaskija Marika Heikkinen > 584 23 216 pääkirjanpitäjä Kirsti Koho > 584 23 218 kirjanpitäjä Sirkku Pallasmaa > 584 23 221 toimistosihteeri Jaana Vesalainen > 584 23 210 hallintotiimi henkilöstösuunnittelija Heli Lantta > 584 23 212 hallintoassistentti Heli Mäki-Hakola > 584 233 hallintosihteeri Anja-Maija Palmu> 584 23 230 hallintoavustaja Tomas Toro > 584 23 211 kepan työntekijöiden, kenttätoimistojen työntekijöiden sekä yhteystoimitsijoiden henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@kepa.fi kepa etelässä kepa mosambik c.p. 4441, maputo, mozambique katuosoite: rua joao de barros 322, sommershield, maputo tel: +258 1 496 004 fax: +258 1 496 001 koordinaattori Leena Vaaranmaa ohjelmatyöntekijät Severino Ngole Sergio Gómez Frederico Joáo sihteeri Helena Chivite tiedottaja Lotta Valtonen yhteystoimitsija Katja Kari kepa nicaragua clinica tiscapa 1 c. ariba plaza san ramón módulo 9,apto 1093 managua, nicaragua www.kepa.org.ni tel: +5052701039 fax: +505 278 7331 2 kirahviposti 9/2004 vs. koordinaattori Rene Hooker tiedottaja Kimmo Lehtonen yhteystoimitsija Riku Laukkanen kepa sambia p.o.box 36524, 1010 lusaka, zambia katuosoite: 165-171 roan road, kabulonga tel: +2601261124/261119 fax: +2601261126 koordinaattori Seppo Karppinen ohjelmatyöntekijä Jack Kalipenta sihteeri Sabina Luputa informaatikko Nyangu Nyoni tiedottaja Sharon Sichilongo tiedottaja Janne Sivonen yhteystoimitsija Esa Salminen tansania p.o.box 1835 morogoro, tanzania puhelin: +255 23 2 603016, fax: +255 23 2 604421 sähköposti: kepa.tanzania@cats-net.com ohjelmatyöntekijä Gertrude Mmbaga yhteystoimitsija Tiina Kukkamaa hallintosihteeri Sabina Jalli thaimaa yhteystiedottaja Timo Kuronen per, 409 soi rohitsuk, pracharatbampen road huay khwang, bangkok 10320, thailand puhelin: +6626910718, fax: +6626910714 indonesia yhteystiedottaja Henri Myrttinen insist skip blok t-7/ ct. iv/38 blimbingsari-depok-sleman yogyakarta, indonesia sähköposti: insist@insist.or.id
Kunnat käyttävät lähes 300 miljoonaa euroa ruokaan vuodessa. Jos kuntien noin 5000 suurkeittiötä käyttäisivät lähiruokaa, luomua ja reilun kaupan tuotteita, sillä olisi suuri merkitys kuntien omalle taloudelle, ympäristölle ja kehitysmaiden pienviljelijöille. Kannattaako sinun kunnallisvaaliehdokkaasi reilumpaa ruokataloutta? > lokakuun 24. pidettävien kunnallisvaalien alla Ruokaajan kampanjajärjestöt nostavat esiin kuntien hankintapolitiikan roolin köyhyyden ja nälän poistamisessa. Kampanjoinnin tavoitteena on, että kunnallisvaalien ehdokkaat sitoutuisivat edistämään lähiruoan, luomuruoan ja reilun kaupan tuotteiden käyttöä kunnissa. Järjestöt ovat jo 13 eri paikkakunnalla järjestäneet leikkimielisiä Caffè latte -kansanäänestyksiä, joissa yleisöä on pyydetty ottamaan kantaa kysymykseen: Tulisiko kunnassanne toimia maailmankaupan muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi? Syyskuun puoliväliin mennessä äänestyksiin oli osallistunut yli 2 200 ihmistä, joista 99 prosenttia vastasi kysymykseen myöntävästi. Syksyllä kampanjoidaan vielä ainakin Tampereella, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Luvassa on lisää Caffè latte -äänestyksiä, reilun kahvin maistiaisia, flaijereiden jakoa ja paneelikeskusteluja. Jos järjestönne on kiinnostunut osallistumaan kampanjointiin, ota yhteyttä kampanja-assistentti Lotta Tynkkyseen, lotta.tynkkynen@kepa.fi, puh. (09) 584 23 243. < kuntavaalikampanjatapahtumia helsinki: > 2.-3.10. kello 10-17 Caffè latte -äänestys Pääkaupunkiseudun luomumessuilla Kaapelitehtaalla. > Poikkipoliittiset kampanjaständit: Reilua kahvia ja Caffe latte -äänestys, eri puolueiden ehdokkaita mukana kampanjoimassa ma 11.10. kello 14-18, (paikka avoin) to 14.10. kello 11-14 Kluuvikatu la 16.10. kello 10-14 Lasipalatsin kulma tampere: > 16.-17.10. kello 10-17 Reilun kaupan markkinat, Tullikamari - Caffè latte -äänestys - 16.10. kello 13 Vaalipaneeli Lisätiedot: www.ruoka-aika.net kirahviposti 9/2004 3
järjestöt Kassandra järjestää monikulttuurisia taidetapahtumia. uudet jäsenjärjestöt > afra-kodin kummit ry tukee intialaisen Afra-lastenkodin toimintaa ja tiedottaa säännöllisesti kodin kuulumisista. > kassandra ry edistää kulttuurista moninaisuutta taiteen avulla. Yhdistys haluaa vähentää uussuomalaisten ja eri kieliryhmiä edustavien kantasuomalaisten välisiä ennakkoluuloja. > suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liitto - samok ry on ammattikorkeakouluopiskelijoiden valtakunnallinen etujärjestö ja opiskelijakuntien ja opiskelijayhdistysten keskusjärjestö. johnny korkman järjestökoordinaattorin palsta tällä palstalla järjestökoordinaatorit kertovat vuorotellen kepan ajankohtaisista asioista, kuten lähestyvistä tapahtumista ja kampanjoista. järjestöjen kotimaan työ arvokasta Kepan 238 varsinaista jäsenjärjestöä ja 13 kannatusjäsentä tekevät arvokasta työtä maailmanlaajuisen yhteisvastuun puolesta. Osalla järjestöistä korostuu toiminta etelän kumppaneiden kanssa kehitysyhteistyönä, osalla taas painopiste on kotimaan tiedotus- ja kehityskasvatustyössä. Molemmat ovat tärkeitä kansalaisyhteiskunnan kannalta. Monilla järjestöillä näiden kummankin toiminta-alueen työ linkittyy toisiinsa, onhan kotimaan tiedotustyö välttämätöntä jo varainhankinnankin takia. Kuinka moni sitten kokee tekevänsä kansainvälisyyskasvatusta? Tämän käsitteen alle mahtuu toimintaa niin kehitys-, monikulttuurisuus- kuin rauhankasvatuksenkin saralta ja paljon muuta. Kepan ja kansalaisjärjestöjen kansainvälisyyskasvatusverkostoon kuuluu tällä hetkellä 157 järjestöä, joista 76 on Kepan jäseniä. Kotimaan toiminta - käytettiin sitten termiä kansainvälisyyskasvatus tai jotain muuta - tuntuu olevan jossain määrin aliarvostettua. Esimerkiksi ulkoministeriön hanketuki järjestöjen kehitysyhteistyölle on kolminkertainen tiedotustukeen nähden, vaikka hakijoita on lähes saman verran. Kotimaan toiminnalle löytyy onneksi muitakin rahoittajia, ja Kepassa suunnitellaankin nyt neuvonnan ja tiedotuksen parantamista eri rahoituskanavista. jäsenkyselyllä saatiin arvokasta palautetta Kiitokset kaikille yli sadalle järjestölle, jotka vastasivat Kepan jäsenkyselyyn syyskuun aikana. Jäsenet antoivat Kepalle sekä risuja että ruusuja ja paljon hyviä ehdotuksia Kepan palvelujen ja toimintojen kehittämiseksi. Vastaukset kootaan loka-marraskuun aikana raportiksi, joka lähetetään kaikille jäsenjärjestöille. Jäsenkyselyllä saatua palautetta hyödynnetään Kepan toiminnan lyhyen ja pitkän aikavälin suunnittelussa, ja järjestöjen mielipiteitä kartoitetaan jatkossa myös haastattelujen ja yhteisten keskustelujen avulla. Palautetta kannattaa toki antaa Kepalle muulloinkin, vaikkapa järjestökoordinaattoreiden kautta. kepa muuttaa töölöön Ennakkotietona jo nyt, että Kepa muuttaa vuoden vaihteessa uusiin toimitiloihin Töölöntorinkadulle. Töölössä Kepa pyrkii parantamaan asiakaspalveluaan muun muassa kirjaston oman sisäänkäynnin ja entistä viihtyisämpien koulutus- ja järjestötilojen avulla. Sijainti on kävelymatkan päässä Helsingin keskustasta ja myös pyörätuolilla pääsee Kepan uusiin tiloihin. Muutosta tiedotamme enemmän vuoden loppupuolella. auli starck 4 kirahviposti 9/2004
järjestöt kysy hankeneuvojalta > Suunnitteleeko järjestösi kehitysyhteistyöhanketta? Kepan hankeneuvoja Saara Kalaluka ja Kehyksen EU-hankeneuvoja Saara Lehmuskoski vastaavat tällä palstalla hankkeiden suunnittelua ja toteutusta koskeviin kysymyksiin. Kysy lisätietoja tai lähetä lyhyt ja selkeä kysymys sähköpostilla osoitteeseen saara.kalaluka@kepa.fi tai saara.lehmuskoski@kehys.fi Haluaisimme vahvistaa järjestömme Suomessa tekemää tiedotustyötä kehityskysymyksistä. Voimmeko hakea EU:lta tähän tarkoitettua rahaa ja miten se tapahtuu? Olemme kuulleet, että EU:n hakemukset ovat raskaita, paljonko hakemuksen tekemiseen pitäisi varata aikaa? EU-kontekstissa kehityskysymyksistä tehtävä tiedotustyö lasketaan kuuluvaksi kansainvälisyyskasvatustyöhön. Euroopan komissio tukee kansalaisjärjestöjen kansainvälisyyskasvatustyötä Euroopassa niin kutsutun yhteisrahoituslinjan eli 21-02-03: n (ent. B7-6000) kautta rahoitettavilla hankkeilla. Tämän vuoden haku on käynnissä 23.11.2004 asti. Hakemuksia voivat jättää eurooppalaiset kansalaisjärjestöt, joilla on vähintään kolme vuotta kokemusta kansainvälisyy skasvatustyöstä. Yksittäinen kansalaisjärjestö voi hakea 50 000 360 000 euroa hankkeelle, joka kestää enintään 36 kuukautta. Komissio osallistuu hankkeen kokonaiskustannuksiin 75 prosentilla. Suomen ulkoministeriö on aiempina vuosina tukenut järjestöjen omavastuuosuutta maksamalla 15 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Järjestön omavastuuosuudeksi jää tällöin 10 prosenttia. Näillä näkymin Taimiruukkujen täyttöä, Nicaragua, 1999. kepan arkisto sama käytäntö jatkuu tulevanakin vuonna. Vapaaehtoistyötä ei voi sisällyttää budjettiin, vaan omavastuuosuus on katettava rahalla. Hakemuksen voi jättää myös useamman järjestön muodostama konsortio, jolloin yksi toimii päähakijana ja muut konsortion jäseninä. Tällöin haettavan summan katto on suurempi (720 000 euroa). Hankkeiden tulisi lisätä eurooppalaisten tietoisuutta kehitysmaiden arjesta sekä pohjoisen ja etelän välisistä riippuvuussuhteista. Niiden tulisi lisätä kehitysyhteistyön kannatusta EU: n jäsenmaiden kansalaisten keskuudessa ja edistää kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä. Tänä vuonna viidennes tämän budjettilinjan rahoista ohjataan sellaisiin hankkeisiin, joita hakevat uusien ja vanhojen jäsenmaiden järjestöt yhdessä. EU:lle esitetyn hanke-ehdotuksen läpimeno edellyttää huolella valmisteltua hakemusta. Kilpailu EU-rahoituksesta on kovaa, viime vuosina hakemuksista on hyväksytty vain noin 20 prosenttia. Tosin suomalaisten hakemukset ovat olleet niin hyvin valmisteltuja, että niistä jopa 60 prosenttia on mennyt läpi. Huolellinen hakemuksen valmistelu edellyttää hankkeen laajuudesta riippuen noin 3 8 viikon työpanoksen. Jos hankeideaa on valmisteltu etukäteen ja mahdolliset yhteistyökuviot muiden järjestöjen kanssa ovat selvät, on hakemuksen kirjoittaminen helpompaa. Mitä enemmän hankkeessa on kumppanijärjestöjä mukana, sitä enemmän on varattava aikaa kumppaneiden kanssa tehtävään valmistelutyöhön ja koordinointiin. Hakemuksessa tulee myös hyvin seikkaperäisesti selvittää järjestön aikaisemmat hankkeet rahoituslähteineen (ulkoministeriö, Euroopan unioni, yksityinen rahoitus). Mikäli hakija on suuri järjestö, jolla on kymmeniä vanhoja hankkeita viimeisen kolmen vuoden ajalta, on aikaa varattava 2 4 viikkoa hakijan kuvauksen laatimiseen. Hyvä kirjanpito ja järjestösi taloustoimisto ovat tässä vaiheessa korvaamaton apu. saara lehmuskoski > Kehys ry järjestää hankkeita valmisteleville järjestöille hankehautomon, missä käydään läpi sääntöjä, hakemuksen kirjoittamista ja muita hakemiseen liittyviä asioita. Jos kaipaat lisätietoja, ota yhteyttä Kehys ry:n hankeneuvojaan: saara.lehmuskoski@kehys.fi kirahviposti 9/2004 5
teema: Kansaivälisyyskasvatus riikka kiljunen kansainvälisyyskasvatuksen vuosikymmenet 1960-luvulla Suomessa nosti päätään solidaarisuusaate. Järjestöjen kehitysyhteistyö alkoi kasvaa ja ensimmäinen taksvärkkikeräys järjestettiin vuonna 1967. 1970-luvulla kansainvälisyyskasvatusrintamalla jyräsi rauhankasvatus. Rauhanmarssit vetivät vuosikymmenen lopussa satojatuhansia suomalaisia kaduille marssimaan kylmän sodan lopettamisen puolesta. Kansalaisjärjestöjen hanketuki otettiin käyttöön 1974, jaossa oli 300 000 markkaa. 1980-luvulla alettiin pohtia ihmisten kulutustottumuksia ja kierrätysaate sai jalansijaa Suomessa. 1990-luvulla kansainvälisyyskasvatuksen vihreä aalto syveni ja muuttui ympäristökasvatukseksi. Monikulttuurisuus ja rasismin vastaisuus nostivat päätään. 2000-luvulla suvaitsevaisuuskasvatus on osa koulujen opetussuunnitelmaa. Samalla on alettu puhua suvaitsevaisuuden edistämisen sijaan globaalin ymmärryksen lisäämisestä. Järjestöt kasvattajina > päivätyökeräyksiin osallistuvat koululaiset, monikulttuurisissa taidepajoissa kiertelevät aikuiset ja rauhanmarsseilla kulkevat nuoret ovat kaikki kansainvälisyyskasvatuksen mannekiineja. Sateenvarjomaisen käsitteen alle mahtuu rauhan- ja monikulttuurisuuskasvatuksen lisäksi vielä ihmisoikeus-, demokratia-, suvaitsevaisuus- ja viestintäkasvatus. Pohjimmiltaan kyse on kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka tähtää maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Kansainvälisyyskasvatus on osa kaikkien ihmisten arkea. Sitä tehdään kouluissa, työpaikoilla ja harrastusporukoissa. Myös tiedotusvälineet ovat tärkeitä julkisen mielipiteen muokkaajia. Kansainvälisyyskasvatuksen juuret ovat 1960-luvun keh itysyhteistyöhankkeissa. Ensin kyse oli lähinnä puhtaasta varainhankinnasta. Koulutuksellinen aspekti tuli kuvaan myöhemmin, kertoo Kehyksen pääsihteeri ja eurooppalaisen kansa invälisyyskasvatusfoorumin puheenjohtaja Rilli Lappalainen. Kansainvälisyyskasvatus on sellaista asenneilmapiirin muokkausta, jonka yhtenä tarkoituksena on saada lisää tukea etelässä tehtävälle kehitysyhteistyölle. Toki sitä tehdään paljon myös ilman perinteistä kehitysyhteistyölinkkiä, kertaa Lappalainen. Kansainvälisyyskasvatuksen yhtenä haasteena on saada muutettua hanketoiminnasta kerätty tietämys ja yksittäisten ihmisten henkilökohtaiset kokemukset osaksi laajempaa toimintaa, joka tähtää asenteiden muokkaamiseen. Allianssin suunnittelusihteerin Matti Cantellin mielestä kansainvälisyyskasvatuksen perimmäisenä tehtävänä on kotouttaa maailmalta saatu tieto ja tuoda se suomalaisten olohuoneisiin. Monet jakavat eri järjestöt mielessään perinteisiin kehitysyhteistyötä tekeviin, kansainvälisyyskasvatusta harjoittaviin ja kehityspoliittisesti suuntautuneisiin järjestöihin. Minusta tällainen jako on aikansa elänyt, sanoo Cantell. Hänen mielestään kansainvälisyyskasvatus voisi varsin hyvin olla kiinteämpi osa kehitysyhteistyötä ja -politiikkaa. Myös Euroopan tasolla keskustellaan siitä, miten linkkiä perinteisen hanketoiminnan ja kansainvälisyyskasvatuksen voisi saada vahvistettua. Myös Kepan kolmivuotisen kansainvälisyyskasvatushankkeen vetäjä Anisa Doty on samoilla linjoilla Cantellin kanssa. Hän myös muistuttaa, että rahoittajien puolelta on entistä enemmän paineita tehdä yhteistyötä. Tämä ei koske pelkkää kehitysyhteistyötä vaan kyse on julkisesta rahoituksesta laajemminkin. Rahoittajat toivovat, että hankkeita tehtäisiin verkostomaisesti yhdessä, mikä on yllättävän haastavaa. tulevaisuuden haasteet Kansainvälisyyskasvatus on kova sana erityisesti uusissa EU-maissa, jotka ovat vasta luomassa perustaa kehityspoliittiselle työlleen. Virkamiehet ja tavalliset ihmiset eivät tiedä kehitysyhteistyöstä juuri mitään ja siksi kansainvälisyyskasvatuksella ja tiedotuksella on valtava kysyntä. Järjestöjen vahvuus on siinä, että ne voivat tehdä kansainvälisyyskasvatusta huomattavasti kevyemmällä kalustolla kuin valtiot, kertoo Lappalainen. Uusissa EU:n jäsenmaissa kansainvälisyyskasvatuksella on suuria haasteita edessään. Esimerkiksi monet sanomalehdet ovat olleet valtion käsikassaroita eikä niiltä voi heti odottaa puolueetonta kehitysmaauutisointia, johon länsimainenkaan media ei aina ole yltänyt. Haasteita riittää myös maissa, joissa kansainvälisyyskasvatus on jo vakiinnuttanut asemansa. Huoli julkisen rahoituksen jatkumisesta yhdistää eurooppalaisia kansainvälisyyskasvatustoimijoita. Vaikka Suomen uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa luvataan korottaa järjestömäärärahoja, ei siinä erikseen mainita tiedotustukea. On myös totta, että yksittäisten ihmisten on helpompi lahjoittaa rahaa hankkeisiin kuin kotimaassa tehtävään valistukseen, Lappalainen pohtii. Siksi valtionavulla on suuri merkitys kansainvälisyyskasvatusjärjestöille. ilona niinikangas 6 kirahviposti 9/2004
teema: Kansaivälisyyskasvatus kehitysyhteistyötä ei voi olla ilman kasvatusta > no sun mielestäsi kaikki on kansainvälisyyskasvatusta, pamautti tuskastunut työkaverini palaverin päätteeksi. Meillä, jotka toimimme Kepan jäsenjärjestöissä, on yhteinen tavoite: oikeudenmukaisempi maailma. Työskentelemme sen tavoittamiseksi kukin omilla, hyväksi katsomillamme tavoilla: kuka kansalaisjoukkoja johtaen, kuka vaikuttamalla, kuka suurta yleisöä sivistämällä ja vielä näidenkin lisäksi monilla muillakin tavoin. Kansainvälisyyskasvatus on sanana seitsemänkymmentälukuinen, mutta suokaa anteeksi että käytän sitä, koska parempaakaan ei ole vielä käyttööni juurtunut. On kikkailua korvata se puhekielessä globaalin ymmärryksen lisäämiseksi tai globaaliksi kasvatukseksi. Yritäpä selittää sille Pihtiputaan mummolle, että mitä teet työksesi: edistän järjestöjen toimintaa globaalin kasvatuksen parissa. Minkä Loppaalin, kyselee mummo. Väitän, että kaikki järjestöjemme toiminta on sitä kansainväliseksi kasvattamista. Tapoja on vain useita, ja ne limittyvät ja lomittuvat, täydentävät ja tukevat toisiaan, mutteivat tee toisiaan tarpeettomiksi tai vähempiarvoisiksi. Toteuttajina on viranomaisia, vapaaehtoisia, kasvattajia, ulkomaalaisia ja suomalaisia ja kohderyhmässä milloin lapsia, aikuisia, suomalaisia, maahanmuuttajia, työelämässä olevia tai siitä jo pois siirtyneitä. Kansainvälisyyskasvatus koetaan toisaalta kehitysyhteistyön aisapariksi, toisaalta vastapariksi. Eikös se ole vähän keittiötöiden asemassa, pakollista, huonosti resurssoitua ja epähoukuttelevaa? kysyy eurooppalainen kollegani kansainvälisessä konferenssissa. Monilla toimijoillamme ei ole kuitenkaan varaa asettaa näitä toisistaan erilleen tai tukea toista sen enempää kuin toistakaan. Ne järjestöt, joiden päätehtävänä on puhtaasti rahan kerääminen katastrofi- tai kehityshankkeisiin, ovat ymmärtäneet ja sisäistäneet, kuinka kasvatustyö ja kehitysyhteistyö kuuluvat samalle syklille mutta sen eri vaiheisiin. Toista ei voi olla ilman toista: kasvatustyötä tarvitaan muokkaamaan asenneilmastoa niin, että on hyväksyttävää, suorastaan vastuullista avustaa sitä heikommassa asemassa olevaa lähimmäistä. Se kuuluisa Pihtiputaan mummokin raottaa kukkaronsa nyörejä kerääjän tullessa lippaansa kanssa. Samalla turvataan myös se, että yhteiskunnassamme säilyy ja lisääntyy mieliala, joka mahdollistaa verovarojemme käytön oikeudenmukai- semman maailman rakentamiseen myös kaukana omasta pihapiiristämme. Kansainvälisyyskasvatusta ei ole varaa väheksyä, sillä sen ja kehitysyhteistyön kohdalla on todellakin sama tilanne kuin munalla ja kanalla: kumpaakaan niistä ei voi olla olemassa ilman toista. pauliina koponen Projektisihteeri, kansainvälisyyskasvatus pauliina.koponen@kepa.fi kirahviposti 9/2004 7
teema: Kansaivälisyyskasvatus auttamishalu ei näy teoissa > jos kansainvälisyysrauta on kuuma, on aika takoa. Kun asenteet ovat kunnossa, on pantava toimeksi. Tuoreiden asennemittausten mukaan suomalaiset haluavat toimia yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi. Suomalaiset yleensä pitävät kehitysmaiden auttamista tärkeänä ja haluavat, että myös Suomi kantaa kortensa globaaliin kekoon. Ja mikä mielenkiintoisinta, kansalaiset luottavat enemmän kansalaisjärjestöihin kuin esimerkiksi poliittisiin puolueisiin. Suomalaiset vakuuttavat myös olevansa halukkaita käyttämään omaa aikaansa toimintaan, ei pelkästään maksamaan erilaisia tukimaksuja. Jos aika näyttäisi olevan kypsä, miksi järjestöjen ovipumppu ei laula hoosiannaa? > kansainvälisyyskasvatus on suomalaisille kansalaisjärjestöille päivittäistä ruisleipää. Sadat ja taas sadat järjestöt ruoskivat suomalaisia suurempaan suvaitsevaisuuteen, terveellisempiin elämäntapoihin, erilaisuuden hyväksyntään, ympäristön, ihmisoikeuksien tai heikompiosaisten kunnioitukseen ja niin edelleen. Asennekasvatus ilman toimintamahdollisuuksia toimii kuitenkin helposti itseään vastaan. Maailman pahuudesta toitottaminen passivoi. Eihän näihin juttuihin tavallinen ihminen voi vaikuttaa, on tavallinen reaktio. > vastaaminen kysymykseen: Mitä minä voin tehdä? on suomalaisten kansalaisjärjestöjen suuri haaste. Toimintamahdollisuuksien on oltava luovia, kiinnostavia ja ennen kaikkea uskottavia. Järjestöjen perinteinen vastaus: Tule mukaan järjestön toimintaan! ei enää välttämättä toimi. Suomalaiset ovat aina olleet laiskoja liittymään yhdistyksiin. Eikä tämä ole vain radikaalien ympäristöjärjestöjen ongelma, joiden jäseniä on aina peloteltu Supo-sudella. Esimerkiksi Autoliiton väkilukuun suhteutettu jäsenmäärä on vain kymmenesosa Saksan sisarjärjestöön verrattuna. Järjestöt tarvitsevat uskottavaa toimintaa, joka ei vaadi jäsenyyttä tai pitkäaikaista sitoutumista. Perinteiset adressit ja nimienkerääminen muistuttaa liiaksi 1970-lukua. Yksi uusi tapa vaikuttaa on Reilu kauppa. Miljoonat viljelijät kehitysmaissa saavat riittävän toimeentulon viljelemistään reiluista tuotteista. Myös Suomessa idea on aktivoinut satoja nuoria toimimaan oma-aloitteisesti. Järjestelmää on kuitenkin kritisoitu siitä, että lompakolla vaikuttaminen on hyvin toimeentulevien yksinoikeus. Kansalaisoikeudet taantuvat 1800-luvun sääty-yhteiskunnan tasolle. Eettinen kuluttaminen tarvisee rinnalleen eettistä vaikuttamista. Viime keväänä 13 Mahdollisuuksien torilla järjestetyssä Ruoka-aika-kampanjan Caffè Latte -äänestyksessä yli 99 suomalaista sadasta ilmoitti, että on myös kotikunnan asia poistaa maailmasta köyhyys. Vaalitulos kannetaan lähiaikoina kunnallisvaaleihin valmistautuville ehdokkaille vastattavaksi. Esimerkiksi Tamperella Reilun kaupan aktiivit järjestävät puolueille vaalitentin globaaleista teemoista lauantaina, 16.10. Mikäli järjestönne ei ennättänyt mukaan vaalivaikuttamisen, on ensi kevään Mahdollisuuksien torien suunnittelu alkamassa noin 20 paikkakunnalla. Vaikuttamisesta kiinnostuneet, pysykää kuulolla. mika railo Elämyksillä päin ennakkoluuloja > tältäkö tämä maistuu? Näinkö tätä soitetaan? Tapahtumien voima on siinä, että voi itse maistaa pakolaisleirin ruokaa tai päästä opettelemaan afrikkalaisrummun soittamista. Kohtaaminen kasvokkain, maistaminen, haistaminen ja käsillä tekeminen ovat vahvoja elämyksiä, jotka välittävät mieleen jäävästi tietoa eri kulttuureista. Kansainvälisyyskasvatuksen ei tarvitse olla vain asiatietojen luettelemista. Draama, tanssi, roolileikki tai muu taiteellinen tai käytännöllinen esitystapa voi tuoda kaukaisen kulttuurin lähelle ja poistaa ennakkoluuloja. Maailma kylässä - festivaali, Mahdollisuuksien torit, erilaiset pienimuotoiset tapahtumat ja työpajat tarjoavat tähän monia mahdollisuuksia. Helsingin mahdollisuuksien torilla toukokuussa Helinä Rautavaaran museo veti Kulttuurikeskus Caisassa afrokuubalaisia satutyöpajoja. Ohjaaja kertoi lapsille vanhaa kansantarua Orunla-pojasta ja kilpikonnan rummusta, sen jälkeen osallistujat saivat piirtää tai maalata mieleen nousseita kuvia. ideapajasta vinkkejä Järjestön omat kenttätyöntekijät tai etelän vieraat kannattaa tuoda jäsenistön ja yleisön tavattaviksi. Kaikki eivät edes halua lähteä tekemään käytännön työtä kehitysmaihin. Silti voi olla äärimmäisen kiinnostavaa nähdä ja kuulla muiden kokemuksista: tutustua kuviin, materiaaliin, musiikkiin, tanssiin sekä erilaisiin paikallisiin tapoihin tai leikkeihin. Havainnollista tapahtumaa voi suunnitella ideapajassa, jossa hulvattomimmatkin ideat saavat kukkia. Kutsukaa mukaan ideoimaan niitä kohderyhmiä, joita haluatte tavoittaa. Mikä houkuttaisi eläkeläisiä tai nuoria? Millaisina aikoina ja missä tilanteissa lapsiperheet olisivat innostuneita osallistumaan? Aivomyrskyn tuloksena voi olla täysin uusia tapoja lähestyä ihmisiä ja tehdä asennekasvatusta. aila kinnunen 8 kirahviposti 9/2004
teema: Kansaivälisyyskasvatus Päivi Nummio Jouni Ritanoro ja Emmi Rinne Pirkko Koisuo hanna tattari Suvaitsevaisia maailmankansalaisia? > kansainvälisyyskasvatus on sana, joka pitää sisällään paljon, mutta kertoo varsin vähän. Mitä kansainvälisyyskasvatus on tavallisten kadunmiesten ja -naisten mielestä? Hyvinkääläisen Päivi Nummion mielestä kansainvälisyyskasvatuksen avulla lapsia ja nuoria opastetaan tutustumaan eri kieliin ja kulttuureihin. Hänen mukaansa kyseessä on erittäin tärkeä asia, joka nykyisin huomioidaan huomattavasti paremmin suomalaisessa yhteiskunnassa kuin parikymmentä vuotta sitten. Omat lapseni on kasvatettu huomattavasti suvaitsevaisemmaksi kuin minut aikoinaan. Selkeä muutos asenteissa on siis tapahtunut yhden sukupolven aikana, Nummio sanoo. Lapsista kasvatetaan nykyisin maailmankansalaisia. Heitä opetetaan ottamaan huomioon, että asiat eivät ole kaikkialla yhtä hyvin kuin meillä täällä Suomessa, helsinkiläinen Emmi Rinne pohtii kansainvälisyyskasvat uksen merkitystä. Jouni Ritanoro myötäilee Emmin ajatuksia. Hänen mielestään Suomessa tehdään riittävästi kansainvälisy yskasvatusta verrattuna moniin muihin maihin. Enemmänkin voisi kuitenkin tehdä. Eikä työtä pidä rajata pelkästään lapsiin, vaikka heistä onkin hyvä aloittaa. Myös aikuiset tarvitsevat kansainvälisyyskasvatusta, Rinne huomauttaa. Pirkko Koisuon mielestä kansainvälisyyskasvatuksessa tulee ottaa huomioon sekä lapset, nuoret ja aikuiset. Maailmanlaajuista yhteisöllisyyttä voidaan opettaa lapsille koulussa ja aikuisille erilaisten työ- ja koulutusprojektien kautta. Uskon ihmisten jatkuvaan koulutukseen ja kehitykseen. Myös aikuiset tarvitsevat asennekasvatusta, Koisuo toteaa. Hän uskoo, että kansainvälisyyskasvatuksen taso vaihtelee Suomessa paikkakunnittain. Suurissa kaupungeissa siihen kiinnitetään varmaankin enemmän huomiota ja se on luontevammin osa normaalia opetusta, koska lapset ovat pienestä pitäen tekemisissä eri kulttuurien kanssa. Pienemmillä paikkakunnilla lapsilla ei välttämättä ole asiasta konkreettista kokemusta, Koisuo miettii. hanna tattari kirahviposti 9/2004 9
teema: Kansaivälisyyskasvatus Rauhankasvatuksen äiti Helena Kekkonen on globaalikasvatuksen pioneeri Suomessa. > helena kekkosen rauhantyön juuret ovat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksissa. Sota-aikana hän kulki toisinaan isänsä mukana viemässä omaisille tiedon kaatuneista. Nämä tuskalliset muistot olivat pohjana elämäntyölle rauhankasvatuksen parissa. Jo 40 vuotta sitten Kekkonen sai ensimmäisen kantavista ajatuksista, iskulauseista, joka on kestänyt tähän päivään. Pitää kasvattaa rohkeita ihmisiä, jotka näkevät maailman epäoikeudenmukaisuuden ja uskaltavat ruveta toimimaan, kertoo Kekkonen vakaumuksesta, joka syntyi 1960-luvulla, aikana jolloin hän mullisti Helsingin laboratoriokoulun rehtorina autoritaarisen opetusjärjestelmän. 1970-luvulla rauhasta puhuminen oli haastavaa. Ihmisillä oli paljon ennakkoluuloja. Ajateltiin että puhun kommunistista propagandaa, vaikka aloitin joka luennon kertomalla, etten ole sitoutunut mihinkään puolueeseen tai uskontoon, Kekkonen muistelee. Kekkonen mainitsee uransa huippuhetkeksi UNESCOn rauhankasvatuspalkinnon, jonka hän sai ensimmäisenä maailmassa vuonna 1981. Julkisen tunnustuksen jälkeen työ helpottui. Alusta asti Kekkonen on yhdistänyt taiteen erottamattomana elementtinä kasvatukseen. Kansainvälisyyskasvatus ei onnistu ilman taidetta. Jos saa kosketettua ihmisten sydäntä, nuoret syttyvät asialle ja kysyvät mitä he voivat tehdä. Eläkeläisenä Helena Kekkonen jatkaa yhä elämäntyötään. Hän kiertää kouluissa järjestämässä sadoille auditorioon kerääntyville oppilaille rauhan musiikkituokioita ja tekee yhdessä koulujen kanssa kirjakartoituksia selvittääkseen, näkyvätkö globaalikysymykset nuorten lempikirjoissa. Vastaanotto kouluissa on ollut hyvä. Vaikka suurimmalla osalla nuorista on kaikkea mahdollista maallista mammonaa, he ovat turhautuneita ja elämän mielekkyyden pohtiminen on jäänyt vähiin. Kun keskustelemme elämän tarkoituksesta, nousevat esiin kysymykset siitä, miten voidaan estää epäoikeudenmukaisuutta ja sotia. Vaikka kansainvälisyyskasvatus näkyykin nykyään koulujen opetussuunnitelmissa, Kekkosen mielestä sitä tehdään aivan liian vähän etenkin yläasteella ja lukiossa. Kekkonen myöntää opettajien työn raskauden, mutta muistuttaa, että nämä voivat kutsua kouluihin ilmaiseksi asiantuntijoita tunteja pitämään. Muutenkin apuvoimia kouluihin löytyisi. Eläkeläisiä ja työttömiä pitäisi vetää mukaan yhteisiin keskusteluihin ja toimiin. Välitunneille tarvittaisiin lisää vaareja ja mummoja lasten kanssa juttelemaan ja helpottamaan opettajien rankkaa työpäivää. Helena Kekkoselle äitiys ja isoäitiys merkitsee myös sitä, että hän haluaa palavasti kaikille maailman lapsille kunnon elämän. Kekkosen mukaan isoäideissä on liian vähän hyödynnetty voimavara rauhantyössä. Ylhäältä päin määräämällä ei saada ihmisiä rauhoittamaan. Työn on lähdettävä ruohonjuuritasolta. Äitien ja isoäitien työstä on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi Kolumbiassa ja Angolassa, jossa vihamielisiä ryhmiä on saatu keskustelemaan keskenään. Ympäri maailmaa vanhat rouvat ovat parhaimpia rauhanlevittäjiä. sini kuvaja 10 kirahviposti 9/2004
teema: Kansaivälisyyskasvatus aikuiskasvatus avartaa asenteita > kansainvälisyyskasvatus mielletään helposti kouluissa tapahtuvaksi kasvatustyöksi, jonka ensisijaisena kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Harva ajattelee kansainvälisyyskasvatusta yhtenä aikuiskasvatuksen muotona, vaikka aikuisiin kohdistuvaa suvaitsevaisuuskasvatusta kaivattaisiin yhä enemmän esimerkiksi työelämässä. Työväen Sivistysliiton ja Kiipulan Aikuiskoulutuskeskuksen Ymmärräks sää -projekti on hyvä esimerkki aikuisväestön parissa tehtävästä monikulttuurisuuskoulutuksesta. Hämeenlinnassa toteutettava projekti sisältää koulutusta maahanmuuttajille ja työyhteisöille. Projektissa on tuotettu aihepiiriin liittyvää koulutusmateriaalia. Lisäksi maahanmuuttajat ovat olleet työharjoittelussa paikallisissa yrityksissä ja tutustuneet sekä suomalaiseen työkulttuuriin että työpaikoilla käytettävään kieleen. Työyhteisöille suunnattu koulutus on lisännyt työntekijöiden ymmärtämystä eri kulttuureita edustavia ihmisiä kohtaan. Lisäksi työntekijöiden suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan on kasvanut. Koulutuksesta on ollut apua myös asiakaspalvelutilanteissa, kertoo Päivi Vartiainen-Ora Työväen Sivistysliitosta. Alkukankeuden jälkeen mukaan on saatu kivasti eri organisaatioita ja yhteisöjä. Saatu palaute on ollut pääosin positiivista. Vartiainen-Ora uskoo, että koulutuksella voidaan vähentää konflikteja ja ristiriitoja. Aikuiskasvatukselle on tarvetta, sillä harva tämän hetken työikäisistä on saanut kansainvälisyyskasvatusta kouluaikoinaan samassa mittakaavassa kuin koululaiset nykyään. Työelämässä pitäisi kuitenkin kyetä huomioimaan lisääntyvä monikulttuurisuus. minna kuivalainen ryhdy kansainvälisyyskasvattajaksi > taksvärkki järjestää vuosittain kansainvälisyyskasvattajakoulutusta nuorille vapaaehtoisille. Kansainvälisyyskouluttajat kiertävät suomalaisissa taksvärkkiä tekevissä kouluissa kertomassa kehitysmaiden arjesta ja innostamassa nuoria toimimaan paremman maailman puolesta. Kansainvälisyyskasvatuksen avulla kerrotaan kehitysmaiden lasten elämästä, puretaan stereotypioita kehitysmaiden oloista ja tarjotaan henkilökohtaisia kokemuksia vieraista kulttuureista. Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskasvatuksen tärkein tavoite onkin kannustaa nuoria erilaisten kulttuurien ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Järjestön kansainvälisyyskasvatusmateriaali taustoittaa globaalien ongelmien syitä ja seurauksia. Se myös rohkaisee koululaisia pohtimaan maailmantilanteen ja suomalaisen elämäntavan välisiä yhteyksiä sekä kannustaa toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta. www.taksvarkki.fi Viestejä monikulttuurisesta Suomesta > kepan kirjastosta voi lainata muun muassa maahanmuuttajista kertovia videoelokuvia. Kirjasto löytyy Helsingistä osoitteesta Sörnäisten rantatie 25 A, 3. kerros ja on avoinna ma-ti klo 10-18, ke 12-18 ja to 9-16. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat voivat kaukolainata aineistoa oman kirjastonsa kautta. kokonainen Elokuva kertoo tarinan siitä, kuinka tyttöjen ympärileikkauksesta voidaan luopua. Elokuva on tarkoitettu keskustelun avaajaksi maahanmuuttajille sekä työvälineeksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Videoon liittyy Ihmisoikeusliiton kirjanen tyttöjen ja naisten ympärileikkauksista Suomessa. Ihmisoikeusliitto ry & Dream Catcher 2004. basaari: maahanmuuttajaverkko Ohjelma analysoi maahanmuuttajien sosiaalisia ja poliittisia tilanteita. Samalla se on henkilökuva monikulttuurisesta Jaime Potenzesta, jolla on kokemusta myös kansainvälisestä adoptiosta sekä maahanmuuttajien kotiutumisen auttamisesta. Yle Kulttuuriohjelmat 2004 basaari: hymyilijä Balilainen näyttelijä Janek Sustina muutti Suomeen 1992. Janek on myös piirtäjä, tanssija ja savusaunan ystävä, joka rakentaa yhteyksiä Balin ja Suomen välille. Yle Kulttuuriohjelmat 2004 kahden kulttuurin välissä Maahanmuuttajanuorista kertovassa videossa on haastateltu nuorten lisäksi nuorisotyöntekijöitä ja järjestöjen edustajia. Kulttuuriosuuskunta Komeetta 2003. kananvillasii tyynylöi ja luumuviinaa Videossa esitellään ikääntyvien maahanmuuttajien arkea ja unelmia. Kulttuuriosuuskunta Komeetta 2003. kirahviposti 9/2004 11
teema: Kansaivälisyyskasvatus Ympäristöklubit järjestivät tempauksia Maputon puistoissa ja keräsivät niistä roskat pois. lotta valtonen Koululaiset ympäristön vaalijoina > mosambikilainen ympäristöjärjestö Livaningo tekee poliittisen vaikuttamistyön lisäksi myös ympäristökasvatusta. Kouluissa toteutettu projekti on onnistunut lisäämään oppilaiden tietämystä ympäröivästä maailmasta ja halua pitää ympäristö puhtaana. Kaikki alkoi vähän yli viisi vuotta sitten, kun Mosambikin hallitus suunnitteli perustavansa jätteenpolttolaitoksen vanhaan sementtitehtaaseen pääkaupunki Maputon kupeeseen. Laitos piti rakentaa keskelle tiheään asuttua esikaupunkia, eivätkä kaupunkilaiset olleet uudesta naapurista innoissaan. Syksyllä 1998 jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutuksista huolestuneet ihmiset päättivät yhdistää voimansa. Näin syntyi ympäristöjärjestö Livaningo. Vaikka järjestö saavutti alkuperäisen tavoitteensa eikä jätteenpolttolaitosta rakennettu, niin muuta työtä riittää. Nyt on vaikuttamistyön lisäksi alettu kiinnittää enemmän huomiota myös kasvatukseen. Yhteistyö koulujen kanssa aloitettiin vuonna 2001. aiheet lähipiiristä Järjestimme kouluissa tapahtuman aina maailman ympäristöpäivänä. Kerran eräs opettaja ehdotti, että tekisimme työtä myös vuoden aikana, kertoo Rui Samancho, joka vastaa Livaningon kouluprojektista. Näin saivat alkunsa ympäristökerhot, joita perustettiin kahdeksaan kouluun. Toiminnan pääteemoiksi valitsimme asioita, jotka ovat oppilaille läheisiä kuten vesi, roskat ja koulujen viheralueet, Rui kertoo. Kerhoissa Livaningon vapaaehtoinen ja vastuuopettaja opettivat, kuinka tärkeää on puhdas juomavesi, roskien lajittelu ja puiden sekä pensaiden istuttaminen koulujen pihoille. Livaningon ympäristökerhot tekivät sopimuksen erään pienyrityksen kanssa. Yritys osti pieniä määriä lajiteltua roskaa kuten lasia, paperia ja metallia. Saadut rahat käytettiin kerhojen toimintaan. Lapset oppivat myös ylläpitämään ja tekemään komposteja. Usein koululaiset tulivat klubille ja kertoivat kuinka he olivat opettaneet kotona niin vanhemmilleen kuin sisaruksilleen roskien uusiokäyttöä ja lajittelua, Rui iloitsee. Eniten lapset pitivät vierailupäivistä, jolloin tutustuimme eri kohteisiin, Rui kertoo. Lapset tapasivat kerholaisia toisista kouluista ja oppivat uusia asioita. Oppilaat vierailivat muun muassa vedenpuhdistamossa ja laittomalla kaatopaikalla. Tällä hetkellä Livaningon kouluprojekti on jäissä, koska rahoitusta toiminnalle ei ole löytynyt. Yritämme kuitenkin auttaa opettajia julkaisemalla vinkkejä kerhoja varten lehdessämme, joka jaetaan myös kouluihin, Rui sanoo. Hän lisää, että WWF on ottanut ympäristökerhot käyttöön muutamassa muussa koulussa. Näin toiminta on laajentunut ilman Livaningon panosta. lotta valtonen mosambik kaukana mallimaasta > suomessa kansainvälisyyskasvatukseen käytetään vähemmän rahaa kuin EU-maissa keskimäärin. Varsinainen mallimaa on Hollanti, jossa kansainvälisyyskasvatukseen käytetään vuosittain yli 33 miljoonaa euroa. EU:n opetusministerit allekirjoittivat marraskuussa 2000 julkilausuman, jonka mukaan järjestöjen kansainvälisyyskasvatusta tulee tukea julkisista varoista. Toistaiseksi vain harva EU-maa on noudattanut tätä suositusta. EU:n laajentuessa on kansainvälisyyskasvatukselle entistäkin enemmän tarvetta. Eurooppalaisten kansainvälisyyskasvattajien foorumi (Development Education Forum) ajaa vahvasti julkisen rahoituksen käyttöönottoa EU-maissa. Järjestöt ovat viimeisten vuosien aikana yhä enemmän myös pyrkineet tekemään yhteistyötä keskenään ja kasvattamaan resurssejaan. Kepan koordinoima kansainvälisyyskasvatusverkosto tarjoaa järjestöille yhteistyön paikkoja, verkostoitumista, koulutusta ja tiedotuskanavia. Samanlaista palvelua tarjoaa eurooppalaisella tasolla Development Education Exchange in Europe - project (DEEEP), joka toimii Development Education Forumin alaisuudessa. www.kansainvalisyyskasvatus.net www.deeep.org 12 kirahviposti 9/2004
Kumppanuus-palkinto 3/3 Kumppanuus -palkintoehdokkaat 2004 Kepa palkitsee tänä vuonna ensimmäistä kertaa suomalaisen järjestön laadukkaasta kehitysyhteistyöstä Kumppanuus-palkinnolla. Palkinnosta kisaa seitsemän ehdokasta, joista jokainen ansaitsisi tulla palkituksi. Tämä on viimeinen osa juttusarjaa, jossa ehdokkaat esitellään. Yleisö voi äänestää suosikkiaan palkinnon saajaksi 15.11. saakka osoitteessa www.kepa.fi/kumppanuuspalkinto nakurun lapset lastenkoti keniassa > kenialaislasten auttaminen alkoi kahdesta suomalaisesta, Anna-Liisa ja Heikki Jarkosta, jotka työskentelivät Keniassa vuonna 1985. Jarkot tutustuivat Nakurun kaupungin keskustassa sijaitsevaan lastenkotiin ja kantoivat kesäloman jälkeen Lammilta orpokotiin lahjoituksia leluista ompelukoneeseen. Pian Lammin ja Nakurun koululaiset olivat kirjeenvaihdossa keskenään. 1990-luvulla nakurulaiseen orpokotiin alkoi matkata suomalaisia työharjoitteluun. Nakurun Lapset yhdistys syntyi virallisesti. Suomalaisjärjestö aloitti yhdessä Child Welfare Society of Kenyan kanssa projektin, jonka tarkoituksena oli saada aids-orpoja suojaan lastenkotiin ennen kuin he päätyvät kadulle. Nakurun Lapset halusi turvata orpojen tulevaisuuden myös lapsuutta pidemmälle ja aloitti yhteistyön toisen kenialaisen järjestön Nakuru Christian Professionals Associationin kanssa. Syntyi ammattikoulu, jossa opetetaan tietokoneiden käyttöä ja ompelua. Tänä vuonna aloitetaan lisäksi maanviljely, joka on sekä osa ammattikoulutusta että myös tuottaa ruokaa lapsille. Kenian hallitus lahjoitti 6 hehtaarin tontin viljelyä varten. Nakurun Lapset -yhdistyksen toiminnan perustana ovat suomalaiset kummit. Järjestön kautta voi myös hakeutua työharjoitteluun tai vapaaehtoistyöhön lastenkotiin ja sen yhteydessä toimivalle terveysklinikalle. suomen caritas raakasilkistä silkkisareihin intiassa > suomen caritas on auttanut perustamaan naisten silkkikutomon Tamil Naduun Etelä-Intiaan. Alue on suotuisaa perinteistä silkinviljelyaluetta, mutta sen väestöstä suurin osa on köyhiä viljelijöitä vailla muuta ammattitaitoa. Hankkeen tarkoituksena on auttaa yhteiskunnallisesti syrjittyjä naisia. Heistä on koulutettu silkinkudonnan ammattilaisia. Naiset kasvattavat silkkiäisperhosen toukkia ja niille ravinnoksi kelpaavia valkomulperipuita, kehräävät lankaa ja kutovat silkkimattoja sekä sareja. Silkkihanke on toteutettu kokonaan ympäristöystävällisesti. Biojätteet kompostoidaan, kompostista saadaan mullan lisäksi tuotannon tarvitsema energia kaasuina ja vesi puhdistetaan biologisessa käsittelylaitoksessa. Hankkeessa on ollut tähän mennessä jo useita satoja hyödynsaajia. Silkkikudonta takaa mukana oleville säännölliset tulot, joiden ansiosta naiset pystyvät huolehtimaan perheidensä toimeentulosta. Raakasilkin tuotantolaitos on muodostunut mallitilaksi, jossa vierailee tiedemiehiä, opiskelijoita sekä parempaa toimeentuloa hakevia paikallisia asukkaita. Hankkeen tuloksena paikallisten naisten poliittinen osallistuminen ja tietoisuus perusoikeuksistaan on lisääntynyt eli hanke on kyennyt saavuttamaan konkreettisten tulosten lisäksi myös tavoitteista tärkeimpiä, marginaalisessa asemassa elävien kohonneen omanarvontunnon. < kirahviposti 9/2004 13
kepan koulutus syksy 2004 kaikki kurssit osoitteessa www.kepa.fi/koulutus Kaikille kursseille ilmoittaudutaan joko sähköpostitse kurssisihteeri@kepa.fi tai puhelimitse Kristina Olengille 09-584 23 261. Ilmoittautuessasi kerro kurssin nimi ja ajankohta, osoitteesi ja sähköpostiosoitteesi, puhelinnumerosi sekä sen järjestön tai yhteisön nimi josta tulet. Kurssihinnat on ilmoitettu muodossa: hinta Kepan jäsenjärjestöjen jäsenille / hinta muista järjestöistä tuleville sekä opiskelijoille / hinta muille, esimerkiksi 33/50/67 euroa. Kurssimaksut laskutetaan jälkikäteen. Peruutukset tulee tehdä viimeistään kolme päivää ennen kurssia. Peruuttamattomista ilmoittautumisista perimme osallistumismaksun. Tarkempia tietoja kursseista saat myös: > Koulutussuunnittelija Antti Turakalta tai Kaisu Österiseltä (09) 584 23 244 > Kepan www-sivun tapahtumakalenterista: www.kepa.fi/tapahtumat. > Kepa-l -sähköpostilistalta. liittymisohjeet: www.kepa.fi/sahkopostilistat. Kurssit pidetään Kepan koulutustilassa, Sörnäisten rantatie 25 B (1. kerros), 00500 Helsinki. Mikäli koulutuspaikka on toinen, siitä mainitaan erikseen. Kepa korvaa osallistujien matkakulut pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville 17 euroa ylittävältä osalta halvimman julkisen kulkuneuvon mukaan. 15.10.2004 Gender järjestöjen hankkeissa kokemusten vaihtoa ja verkostoitumista Päivän aikana pohdimme genderiä (sosiaalinen sukupuoli) ja tasaarvon edistämistä järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeissa. Käsitteitä selvennetään todellisten hanke-esimerkkien avulla. Järjestöillä on tilaisuus kertoa omista onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Jaamme kokemuksia ja opimme niistä. Etsimme vastauksia kysymykseen Miten genderiä voi käsitellä läpileikkaavana teemana kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeessa? Kurssin kouluttajana Professori Arja Vainio-Mattila. > kesto: koko päivä > hinta: 17/25/34 > ilmoittautumiset 5.10. mennessä 16.10.2004 Päivä hankkeen taloushallintoa Kurssilla opetellaan käytännön esimerkein suunnittelemaan ja seuraamaan hankkeen taloutta. Miten kustannusarvio, rahoitussuunnitelma ja talousraportti laaditaan? Miten niiden toteutumista voi seurata? Kurssi on tarkoitettu erityisesti pienille järjestöille, jotka saavat tai hakevat ulkoasiainministeriön hanketukea. Kouluttajana toimii taloussuunnittelija Pekka Ahonen. > kesto: koko päivä > hinta: 17/25/34 euroa > ilmoittautumiset 6.10. mennessä 25.-26.10. 2004 Syventävä hankearvioinnin kurssi Hankkeen seuranta ja arviointi -kurssin käyneille. Kurssilla syvennytään järjestöjen arvioinnissa kohtaamiin ongelmiin sekä tarkastellaan pitkän aikavälin vaikutusten arviointia ja arvioinnin tulosten hyödyntämistä. Kouluttajana toimii YTM Sirpa Tapaninen. > kesto: kaksi kokonaista päivää > hinta: 33/50/67 euroa > ilmoittautumiset 15.10. mennessä 29.-31.10.2004 Yhteisöteatterin ABC, Viittakiven opisto Kurssin painopiste on yhteisöteatterillisissa menetelmissä. Yhteisöteatteri on kehitysyhteistyössä laajalti käytetty osallistamiskeino. Kurssilla käydään läpi erilaisia yhteisöteatterimenetelmiä ja kurssi itsessään muodostaa pienimuotoisen teatterillisen prosessin. Kurssin keskeisiä käsitteitä ovat voimaantuminen, kunnioittava kohtaaminen sekä osallistaminen: kuka, ketä, missä ja mihin? Kouluttajina kurssilla toimivat yhteisöteatterin ammattilaiset Olli- Pekka Ahtiainen ja Kaarina Karjula. > kesto: viikonloppukurssi > hinta: 33/50/67 euroa (sisältää ruoan ja majoituksen) > ilmoittautumiset 11.10. mennessä 10.11.2004 Köyhyyden kasvot Kuka määrittää köyhyyden? Mitä tarkoittaa köyhdyttäminen? Mitä sinä voit tehdä köyhdyttämisen lopettamiseksi? Tule syventämään tietojasi köyhyydestä, sen ympärille kietoutuneista kehityspoliit- 14 kirahviposti 9/2004
tisista tavoitteista ja köyhien ihmisten elämästä virallisen talouden ulkopuolella. Kouluttajana toimii kauppatieteiden tohtori Kent Wilska. > kesto: klo 15 19 > hinta: 10/15/20 euroa > ilmoittautumiset 30.10. mennessä 20.11.2004 Projektikirjanpidon alkeet Kurssilla opitaan kirjanpidon perusteita, harjoitellaan kirjanpitoa helppojen käytännön esimerkkien avulla sekä opetellaan lukemaan hankkeen raharaportteja. Kurssi on tarkoitettu erityisesti pienille kehitysyhteistyötä tekeville järjestöille. Kurssin kouluttajana toimii taloussuunnittelija Pekka Ahonen. > kesto: koko päivä > hinta: 17/25/34 euroa > ilmoittautumiset 10.11. mennessä 11.-12.11.2004 Ympäristövaikutukset kehitysyhteistyöhankkeissa Kaikilla hankkeilla on suhde ympäristöönsä ja ympäristövaikutuksia. Kepa järjestää yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa koulutuksen, jonka tavoitteena on lisätä järjestöjen tietämystä ympäristönsuojelun merkityksestä köyhyyden vähentämisessä ja lisätä valmiuksia ympäristönsuojelun edistämiseen järjestöhankkeissa. Kurssilla käsitellään lyhyesti köyhyyden ja ympäristön suhdetta sekä ympäristöongelmien luonnetta. Toinen kurssipäivä käytetään kokonaan hankkeen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin harjoitteluun, jossa apuna käytetään esimerkkihankkeita. Kouluttajina Hanna Matinpuro (SLL), ympäristökasvattaja Silja Sarkkinen, Alex Mumbi (Green Living Movement, Sambia), UM:n ympäristöneuvonantaja sekä Outi Hakkarainen, Auli Starck ja Eija Mustonen (Kepa). > kesto: kaksi kokonaista päivää > hinta: 33/56/67 euroa > ilmoittautumiset 1.11. mennessä 13.11.-11.12.2004 Looginen viitekehys hankesuunnittelun välineenä 13.11. Ensimmäinen lähioppimispäivä 15.11-7.12 Ohjatun etätyön tekeminen 11.12. Toinen lähioppimispäivä Hallitsetko jo hankesuunnittelun perustaidot? Onko hankesuunnitelmasi jo muotoutumassa? Loogisen viitekehyksen avulla voit kehittää taitojasi hankkeen tavoitteiden ja mittareiden laatimisessa ja saat välineitä hankkeesi seurantaan. Kurssin kahden lähioppimispäivän välillä työstetään ohjattuna etätyönä oman järjestön kehitysyhteistyöhankkeen suunnitelmaa. Ota siis hankesuunnitelma-aihiosi mukaan kurssille tullessasi. Kurssi on tarkoitettu hankesuunnittelun peruskurssin käyneille. Kouluttajina toimivat koulutussuunnittelija Antti Turakka ja hankeneuvoja Saara Kalaluka. > kesto: kaksi kokonaista lähipäivää ja etätyötä > hinta: 33/50/67 euroa > ilmoittautumiset 3.11. mennessä Järjestöt kohtaavat tutkijat Keskustelua ja verkostoitumista kansalaisjärjestöille ja kehityskysymysten tutkijoille. Alustajina Liisa Laakso (Jyväskylän yliopisto), Tiina Kontinen (Helsingin yliopisto) ja Miia Nuikka (Kansainvälinen solidaarisuussäätiö) > Kepan toimistolla Sörnäisten rantatie 25 B, Helsinki 29.10. kello 14-17 Lisätietoja: Outi Hakkarainen, outi.hakkarainen@kepa.fi Lasten elämää > suomi-nicaragua-seuran, valokuvaaja Veikko Kankkusen ja koulujen valmistamat monikulttuurisuussivut kertovat Suomessa, Nicaraguassa, Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa asuvien lasten elämästä ja toiveista. Sivuja on helppo käyttää esimerkiksi opetuksen ja kansainvälisyyskasvatuksen tukena. www.moni-mundo.net Andy Fornaris Flores, Ikä 9 vuotta Koulussa 4. luokalla Sisarusten lukumäärä: 2 La Colmenita-teatterikerho, Havanna, Kuuba kirahviposti 9/2004 15
tapahtumakalenteri kalenteri myös osoitteessa www.kepa.fi/tapahtumat 4.-10.10.2004 Kulttuuritapahtuma: Ihmeiden Intia Mikkeli, kaupunginkirjasto. Ohjelmassa mm. intialaisia elokuvia ja dokumentteja, Intia-näyttelyitä, musiikkia ja luentoja Intian kulttuurista. Lisätietoja: Omega ry, Sini Soljasalo, puhelin 044-2922495 4.-6.10. Egyptiläinen musiikkiviikko Kulttuurikeskus Caisa ja Savoy-teatteri, Helsinki The Oriental Takht -yhtye esittää perinteistä arabialaista musiikkia maanantaina 4.10. klo 20-23 Caisassa. Liput 7/5 euroa. Kahdessa työpajassa 5.10. ja 6.10. koululaiset pääsevät tutustumaan arabialaiseen musiikkiin, tiedustelut työpajoista: oge.eneh@hel.fi. Konsertti Savoy-teatterissa 6.10. klo 19-21, liput 15/10 euroa. Lisätietoja: Leena Nevalainen, puhelin 09-1693315 7.10.-16.12. Buto-työpaja naisille Torstaisin klo 18-20 Kulttuurikeskus Caisa, Helsinki Kassandra tanssii butoa - Aki Suzuki Buto on Japanista peräisin olevaa kokeilevaa tanssia, jossa liike syntyy kehosta käsin sisäisten impulssien ja mielikuvien kautta. Hinta 30 euroa. Lisätietoja: kassandra@kassandra.fi 7.10.Tietoa nuorten vapaaehtoistyömahdollisuuksista ulkomailla Klo 18-20, Kulttuurikeskus Caisa, Helsinki Infoilta 18-30-vuotiaiden nuorten vapaaehtoistyömahdollisuuksista maailmalla. Lisätietoja: Meri Tennilä, Maailmanvaihto ry, puhelin: 050-3088339 16.-17.10. Reilun kaupan markkinat Kello 10-17 Tullikamari, Tampere Reilun kaupan ja eettisen kuluttamisen messutapahtuma esittelee kulutusvaihtoehtoja läheltä ja etelästä. Monipuolista lavaohjelmaa, näyttelyitä ja ohjelmaa koko perheelle. Lisätietoja: www.reilutmarkkinat.net 17.10.Lecture: Women and Globalisation in India klo 16-18 Metsätalo (Unioninkatu 40), luentosali 8, Helsinki Intialainen taloustieteilijä Jaya Mehta luennoi Kepan ja Kehitysmaatutkimuksen laitoksen yhdessä järjestämällä yleisöluennolla aiheesta Women and Globalisation - Indian experience. Lisätietoja: outi.hakkarainen@kepa.fi 19.10. Mitä on laatu kehitysyhteistyössä? klo 16-19 Kepan auditoriossa, Sörnäisten rantatie 25 B Tilaisuus on jatkoa kevään keskustelulle kansalaisjärjestöjen etelä-pohjoinen kumppanuudesta ja kehitysyhteistyön laadusta. Asiaa pohditaan erityisesti pienten järjestöjen ja hankkeiden kannalta. Myös uudet keskustelijat ovat tervetulleita mukaan! Lisätietoja ja ilmoittautumiset: auli.starck@kepa.fi 21.-24.10. Aasia-filmifestivaali Media Liv Ab:n auditorio, Humalistonkatu 7, Turku Uhanalaisten kansojen ja kulttuurien puolesta ry. järjestää alkuperäiskansateemaisen filmifestivaalin Turussa. Aasialaista alkuperäis- ja nykykulttuuria raotetaan suomalaisille katsojille pitkien elokuvien ja dokumenttien avulla. Lisätietoja: www.alkuperaiskansat.org, filmifestivaalit.tomlai@pp6.inet.fi 22.10.Seminaari kansalaisjournalismista Klo 12-17, Helsingin Aikuisopisto, Töölöntullinkatu 8, Suuri luokkahuone 102, Seminaari järjestöjen johtajille ja viestinnästä vastaaville, toimittajille ja aktiivisille kansalaisille. Aiheina mm. kansalaisjournalismin idea, tavalliset kansalaiset tiedonlähteenä, kansalaistoimittajan työ, media kansalaisjärjestön vaikutuskanavana. Luennoitsijoina tutkija Laura Ahva (Tampereen yliopisto), toimittaja Kaarina Järventaus (Vihreä Lanka), toimittaja Chiméne Bavard (Itä-Häme) ja viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist (WWF). Osallistumismaksu: 25 euroa. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: 8.10. mennessä Visioon: visio@kaapeli.fi. 27.10.-10.11. Työlainsäädäntö ja työnantajavelvoitteet keskiviikkoisin klo 17.15-20.30, Kaapelitehdas, Kela/Käämi -kokoustila (D-porras), Tallberginkatu 1 C 15, Helsinki Kurssilla käsitellään pääkohdat työlainsäädännöstä ja työnantajavelvoitteista pienten järjestöjen näkökulmasta. Kurssilla käydään läpi mm. seuraavia aihepiirejä: työnantajan ja -tekijän oikeudet ja velvollisuudet, työsopimuksen tekeminen ja työsuhteen päättäminen sekä palkka, lomaraha, lomat ja sairauspoissaolot. Kouluttajana toimii KTM Merja Hiltunen. Järjestäjä Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus, ViSiO. Osallistumismaksu: 50. Ilmoittautuminen: 15.10. mennessä Visioon: viso@kaapeli.fi 27.10.Kehityskysymykset osaksi opetustyötä klo 15-19 Tapiolan koulu, Opintie 1, Espoo Suomen YK-liitto ry järjestää Kehityskysymykset osaksi opetustyötä -koulutuksen yhteistyössä Tapiolan koulun kanssa. Koulutuksen aikana mietitään, kuinka eri tavoin globaaleja ongelmia voi käsitellä omassa opetustyössä. Koulutus on suunnattu ennen kaikkea opettajaksi opiskeleville, opettajille, kouluttajille sekä järjestöaktiiveille. Koulutus on maksuton. Sitovat ilmoittautumiset 15.10. mennessä: tiina.salmio@ykliitto.fi 29.-31.10. Maahanmuuttajat Siunaus suomalaisuudelle? Järvenpää-talo, Järvenpää Kulttuurifoorumissa tarkastellaan kulttuurien rinnakkaiseloa: Suomea maahanmuuttajan silmin, onnellista integraatiota, postmodernia kristillistä yhteisöä, teknologian asemaa ja merkityksiä sekä kulttuuririkkauden eri ilmenemismuotoja. Tapahtumaa toteuttavat Kristillinen kulttuuriliitto ry, Kirkkopalvelut ry, Järvenpään kaupunki, Seurakuntaopisto sekä Setlementti Louhela. Lisätietoja: www.kirkkopalvelut.fi/ foorumi/aloitussivu.html päätoimittaja ilona niinikangas (09) 584 23 233 toimitussihteeri sini kuvaja (09) 584 23 219 taitto iiro törmä (09) 584 23 203 painopaikka hannun tasapaino, espoo tilaukset heli mäki-hakola (09) 584 233 tai info@kepa.fi toimituksen osoite sörnäisten rantatie 25 B, 00500 helsinki julkaisija kehitysyhteistyön palvelukeskus ry kepa. kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. issn 1456-2839 16 kirahviposti 9/2004 Päivitä tietosi: www.kepa.fi