taidemaalaus taidemaalariliitto 1/2009 5 euroa Värit sanovat BBBZZZ joskus joudun sekoittamaan pigmenttiä aika kauankin väreilee, rypistyy ja synnyttää keltainen
Taidemaalariliiton Teosvälitys-tapahtuman tapahtuman 20.-29.3.2009 29.3.2009 yhteistyössä mukana www.intrum.fi
taidemaalaus Numero 1/2009 Toinen vuosikerta pääkirjoitus Tiina Lamminen julkaisija Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B 00130 Helsinki puhelin (09) 6811 0574 faksi (09) 6811 0550 www.artists.fi/painters päätoimittaja Tiina Lamminen puhelin 050 3646 674 tiina.lamminen@artists.fi Mieliväriä ei voi vastustaa toimituskunta Terhi Aaltonen, Paula Holopainen, Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola Ystävä kertoi, että hänen lapsensa haluaa pukeutua ainoastaan vaaleanpunaiseen. Myös värilaatikon kynistä käyttöä löytyy vain vaaleanpunaiselle värille. Mieliväriään kun ei voi vastustaa. projektisihteeri Eeva-Liisa Rautalahti ilmoitusmyynti Taidemaalaus 2/2009 ilmestyy kesäkuussa 2009. Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.artists.fi/painters/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata projektisihteeri Eeva-Liisa Rautalahdelta, puhelin (09) 6811 0574. kansi Annie Be san tin ja Charles W. Leadbeaterin kuva Auratutkimuksia ja väritulkintoja Leadbeaterin teoksessa Man visible and invisible, Lontoo, 1902 Kuvaaja Pasi Autio ulkoasu Jaana Teräväinen Sanallistetut värimerkitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja sopimuksenvaraisia. Ne ovat rajoittuneita ja yksinkertaistavia. Punainen väri ei ole yhtä kuin rakkaus. Poliittisilla puolueilla on nimikkovärejä, kansalaisjärjestöihin puolueisiin sitoutunut yksivärisyys ei kuulu. Toimiminen taiteilijajärjestössä ei ole enää vuosiin tarkoittanut samaa kuin olla punainen. Väri syntyy koneruudulla valossa ja painotuotteessa monivärisistä pisteistä. Maali on ainetta. Englanninpunainen, preussinpunainen, caput mortuum punaiset maavärit ovat rautaoksideja. On taiteilijan tehtävä pysäyttää värin alkemiallinen hajoaminen ja valita teoksessa paikka värille. Väriä käyttäessään taidemaalari tietää mitä tahtoo. Taiteilijuuden subjektiivisuus on itseisarvoista. Kuvataiteilijoita pitää käyttää asiantuntijoina muulloinkin kuin silloin kun päätetään taidehankinnoista ja taiteilija-apurahoista. Olennaista on synnyttää sellaisia ratkaisuja, joille elämä voi tulevaisuudessa rakentua. Taiteilijapolitiikka on tämän laaja-alaisen haasteen yksi väline. Nykytaidetta ei todellakaan tueta siksi, että museaalinen kertomus menneisyydestä vahvistuisi. paino Painohäme Ylöjärvi 2009 Tampereella 9.2.2009 kirjain Garamond Premier Pro paperi Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut) Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja issn 1797-349x taidemaalaus 1/2009 3
väreilee, rypistyy ja synnyttää Markus Tuormaa Väreilee, rypistyy ja synnyttää Taidemaalari, Kuvataideakatemian professori Tarja Pitkänen-Walter käsittelee väi töskirjassaan maaliaineen ja vä rin ilmaisevuutta itsessään. Kävin katsomassa hänen kanssaan kolmea maalausta lähietäisyydeltä, siveltimen ve tojen muo toja, maalin paksuutta ja kerroksi suutta eli sitä, miten maali on tahtonut tehdä kuvan. Amélie Lundahl: maalauksellinen päiväkirja Tuormaa: Amélie Lundahlin maalauksen taustaseinä väreilee hienovaraisissa punaisen ja vihreän sävyissä. Saman kohdan voi nähdä punaisena ja vihreänä melkeinpä samanaikaisesti. Tunnen erityistä mielihyvää tällaisista kohdista maalauksessa, jotka näyttävät samanaikaisesti vastaväreiltään. Joidenkin mielestä sen ei pitäisi olla mahdollista. Pitkänen-Walter: Väriteoriteorian mukaan vastaväreistä pitäisi tulla harmaata, mutta niin ei tässä käy. Tuossakin on kohta, jota ei voi sanoa harmaaksi, mutta on todella vaikea sanoa minkä värinen se on! Ehkä taustaseinässä näkyy myös akateemisen tradition vaikutus. Ensin maalataan esimerkiksi vihreällä pohjaväri ja sen päälle aletaan rakentaa muotoa punaisen sävyillä. Lundahl maalaa joissakin kohdissa myös ristikkäisin siveltimenvedoin. Siinäkin on akateemisen tradition juonne. Tuormaa: Ristikkäisyys tuo alempien siveltimenvetojen harjakohdat mehevästi esille. Amélie Lundahlin maalauksessa tytön kasvot taas on maalattu ohuin kerroksin ja paljon maalausnestettä käyttäen. Läheltä katsottuna Lundahlin maalauksessa tuntuu olevan aivan eri tavoin maalattuja alueita. Kasvot ovat kuin väreilevää lammenpintaa ja tausta reheviä niittyjä. Tohtorintutkintoon liittyvässä kirjassasi Liian haurasta kuvaksi on useiden maalausta käsittelevien tekstien keskellä yksi luku, jossa käsitellään ympäristötaiteilija Timo Vartiaisen näyttelyä. Taiteilijana Vartiainen tekee enimmäkseen jalkaisin matkoja ja niiden aikana lukemattomia aistihavaintoja. Ko kemuksensa hän tuo näyttelyihinsä installaatioina, valokuvina ja äänitteinä. Lukiessani mietin, miten tuo liittyy maalaukseen. Voisiko maalauksen pintaa pitää kuin maana, jossa voi kuljeskella, ja maata tavallaan myös maalauksena? Pitkänen-Walter: Miksipä ei. Maalatessa, kuten maisemassa kulkiessakin, olennaista on moniaistinen havaitseminen. Maalauksen pintaan muodostuu alustoja erilaisille aistimuksille ja tuntemuksille. Kun maalausta rakentaa, niin sitä maalaa erilaisella mielentilalla eri päivinä. Tytön kaulus on kuin repeämä muuten hyvin pehmeästi maalatussa kuvassa. Siitä avautuu toisenlaisen maailman kuva. Kaulus näyttää vaativalta. Siinä on jotain pistävää, maalin levittämisen tavassa on kulmiakin. Aivan kuin taiteilija olisi käyttänyt siveltimen sijasta miekkaa. Tuormaa: Lundahlin akateeminen maalaustapa kurkottaa ekspressiivisyyttä kohti. Pitkänen-Walter: Ekspressionismia ei vie- 4 taidemaalaus 1/2009
Amélie Lundahl: Bretagnelaistyttö ruukku kädessä, 1884, öljymaalaus kankaalle, 90 x 69 cm. Ateneumin taidemuseo. Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto. lä ol lut taidesuuntauksena 1884. Mutta onhan kaut ta taidehistorian ollut ekspressiivisyyttä, kuten vaikka El Grecolla jo 1500-luvul la. Tuormaa: Käsien yläpuolella on kaunis kohta värin kannalta. Koen sen maisemana. Tummaa vihreää voisi ajatella metsänä ja tuo vaalea on kuin taivas sen yläpuolella. Pitkänen-Walter: Jos kaulus on repeämä, niin tuo on jotakin ehyempää. Siinä on voimakas tunnelmallisuus. Tuormaa: Tunnelman näkee sitä voimakkaammin mitä lähempää katsoo. Se tekee tuosta kohdasta salaperäisen. Se tuntuu kuin imevän katsojaa itseensä. Pitkänen-Walter: Siinä on voimakkaat valöörierot. Mutta tuon pienen vaalean maaliläiskän muoto on ihan outo. Rumasti sanottuna kuin räkä se ei esitä mitään, mutta se asettuu ympäristöönsä hyvin. Tuo todellakin aukeaa omaksi maisemakseen. Siinä on jännittävä väri ja valotila. Tuormaa: Tuntuu siltä, että Lundahl on viipynyt tämän työn äärellä tosi pitkään. Tässä on yhden kevään, yhden vuoden tai parinkin vuoden ajalta ikään kuin päiväkirjaa, erilaisia Malli tuntuu olevan Lundahlille pikemminkin veruke sille, että hän voi vain olla ja katsoa, elää maalaamisen kautta. taidemaalaus 1/2009 5
Kaarina Haka: nimetön, akryylimaali, akrylaatti ja ilmapallot, 80 cm x 20 cm x 20 cm. Kuvaaja Markus Tuormaa. tunnetiloja ja päiviä, erilaisella otteella maalattuja kohtia. Kokonaisuutena tämä maalaus näyttää kuitenkin hyvin harmoniselta. Pitkänen-Walter: Hänellä tuntuu olleen oma tuskansa siinä, kuinka saada hahmo oikein sekä maalaukseen oikea vaikutelma ja tuntu. Tämä maalaus ei ehkä ole helpolla syntynyt. Ja silti työhön on jäänyt elävyys ja liikkuvuus. Valkoinen kaulus tuo välittömyyden tunnetta, hetkellisyyttä. Malli ei tunnu olevan Lundahlille pelkästään kohde, jota taiteilija kuvaa. Se on pikemminkin veruke sille, että hän voi vain olla ja katsoa, elää maalaamisen kautta. Ajattelen, että maalauksessa on kyse aistisesta suhteesta todellisuuteen ja toisaalta itsensä tutkimisesta, tiedostamattoman kohtaamisesta. Maalaus on tavallaan aistisesti työstetyn maaliaineen puhetta, johon tiedostamaton soluttautuu. Kaarina Haka: maalilla on tahto Pitkänen-Walter: Kaarina Haka on maalannut ensin täyteen puhallettujen ilmapallojen pintaan ja hän on jatkanut maalaamista sen jälkeen kun pallot ovat menneet kasaan. Siinä on kaksi vaihetta, kaksi erilaista työstämisprosessia. Vanhasta on syntynyt kiteytymä ilmapallojen mentyä kasaan ja maalipinnan rypistyttyä. Toisessa maalausvaiheessa on valunut maalauksen alareunaan pisara maalaus nestettä. Pisara antaa siihen tuoreudentunnun. Siinä on sekä vanha ja rupsahtanut että 6 taidemaalaus 1/2009
tuore ja syntyvä. Vastakkaisuudet kohtaavat myös maalauksen muodossa. Katon ja lattian välissä, ilmassa roikkuessaan siinä on aistittavissa ilmapallon pyrkimys ylöspäin, yhtä lailla kuin kasaan rypistävä, alaspäin vetävä painovoima. Minulle tulee tuosta mieleen tuliperäinen maasto ja laava ehkä sen takia, että tässä on paljon taiteilijan tahdosta riippumatonta. Tässä maalauksessa maalilla on voimakas oma tahto. Tuormaa: Taiteilija on voinut vaikuttaa rypistymiseen vain hiukan ohuesti maalatut kohdat ovat rypistyneet pienipiirteisemmin kuin paksusti maalatut. Maalauksen muodon on päättänyt maali itse. Muodossa on jotain hyvin epämääräistä, samalla tavoin kuin Lundahlin maalauksen vaaleassa väriläiskässä, joka oli muodoltaan mielestäsi kuin räkää. Ehkä epämääräinen muoto tuo värin tarvitsemaa vapautta. Pitkänen-Walter: Väri on vapaana siinä mielessä, että se tuntuu kieltävän monessa kohdassa muotoa. Yksi väri liukuu toiseksi välittämättä muodon rajoista. Maalaus vertautuu saksalaisen Katharina Grossen tilallisiin teoksiin, joissa väri on spreijattu ohuesti, leijailevan ilman kaltaisesti, arkkitehtoniseen tilaan. Väri liukuu seinältä kattoon tai lattiaan pysähtymättä näiden rajoille. Syntyy vaikutelma fyysisten realiteettien ylittämisestä tai kahden vastakkaisen logiikan päällekäisyydestä. Grosse ja Haka sisällyttävät esteettiseen, kau niiksikin luokiteltavaan ilmaisuunsa jotain kyseenalaista. Grossen työ viittaa graffitiin ja julkeaan tilan sotkemiseen. Hakan maalaus sisältää karnevaalin jäänteitä, ylevän kauneuden sijasta pikemminkin koristeellisuutta, jonka modernismi mielsi vähäarvoiseksi ja taiteen alueelle kuulumattomaksi. Sara Toivonen: maalauksellisuus synnyttää aiheen Pitkänen-Walter: Sara Toivosen maalauksessa taustan maaväri nousee hahmolle olkapääksi ja vaatteeksi. Siveltimenveto nostaa sen jännittävällä tavalla taustasta, vaikka väri ja jopa vaatteen ja taustan maalauksellinen kieli ovat samaa. Aihe on kiinni maalatussa taus tassa, sen kieltä on vain vähän murrettu. Tuormaa: Minusta näyttää siltä, että puinen maalauspohja on innostanut taiteilijaa maalaamaan horisontaalisia siveltimenvetoja puunsyitä noudatellen. Sitten siveltimenvetoihin on tullut muutos ja ihmishahmo on syntynyt. Taiteilija lähtee liikkeelle maalauspohjasta ja tekemisestä eikä aiheesta. Pitkänen-Walter: Toivonen kääntää maalauk sellisen eleen esittäväksi elementiksi. Saman aikaisesti ja yhtä lailla hän säilyttää sen ihan vain si vel timenvetona. Taaempi jalka on jätet ty hienosti kesken. Se tuntuu uppoavan kuvaan. Kun ylempänä tumma maaväri nousee ai heeksi, jalan kohdalla aihe kääntyy ja tun tuu menevän maalauspohjan sisälle. Siinä ta pahtuu tavallaan sama ele, mutta toi sinpäin. Ai he, tanssiva ihminen, on jossakin maalauksel lisen eleen ja maalauspohjan materiaalisuuden välissä. Tuormaa: Lundahlilla maalauksellisuus elää aiheen sisällä, mutta Toivosella maalauksellisuus tuntuu synnyttävän aiheen. Pitkänen-Walter: Siltä vaikuttaa. Aiheella Toivonen antaa maalauksellisuudelle tietyn merkityksen. Ehkä hän haluaa osoittaa katsojalle, että hänen käyttämänsä maalauksen kieli kantaa myös ihmisenäoloon liittyviä merkityksiä. Minusta näkyvä aihe voi kuitenkin olla tekosyy. Maalauksen varsinainen aihe saattaa poiketa ilmeisestä esittävyydestään. Toivonenkin saattaa tarkastella samaa aihetta näyttelykokonaisuutensa kaikis sa teoksissa, vaikka ne ilmiasultaan ovatkin erilaisia. Tuormaa: Sanoit Lundahlista, että aihe on veruke sille, että voi vain olla ja työstää jotakin asiaa. Eikö veruke tarkoita samaa kuin tekosyy? Pitkänen-Walter: Maalauksellisuus on niin elä vää ja puhuvaa Lundahlilla, että esittävä ai he tuntuu jäävän hänelläkin toissijaiseksi. Mut ta silti ajattelen, että tänä päivänä ilmeinen aihe on vielä vähemmän olennainen kuin Lun dahlin aikaan. Abstrakti taide pyyh- taidemaalaus 1/2009 7
Sara Toivonen: Tanssi 1, 2008, öljymaalaus puulle, 12 x 12 cm. Kuvaaja Mirka Kleemola. Tarja Pitkänen-Walterin kuvataiteen tohtorintutkinnon kirjallinen osuus on julkaistu kirjana: Tarja Pitkänen-Walter, Liian haurasta kuvaksi maalauksen aistisuudesta. Like / Kuvataideakatemia. ki esittävyy den pois, samalla kun valokuva korvasi maalauksen dokumentaarisen puolen. Koko modernin abstraktin maalauksen idea oli, ettei figuratiivinen kuva-aihe ole tärkeä. Nyt elämme sen jälkeisessä ajassa. Nykyajan maalaami ses sa on kyse enemmänkin maalaamisesta si nän sä tai maalauksen kielen tutkimisesta. Avoi mesti valittavaksi jää, minkälaisen viestin, sisäl lön tai merkityksen esittävän tai abstraktin kaikkine välimuotoineen ku kin sille haluaa antaa. Tuormaa: Toivosella teoksen aihe on lä hes yhtä maalauksellisen ilmaisun kanssa. Tanssi muistuttaa liikkeenä siveltimen liikettä. Pitkänen-Walter: Tässä aihe on muodostunut ilmiselväksi. Joissakin toisissa Toivosen maalauksissa on voimakkaan värillisesti korostettu ja, tarkkaan rakennettuja muotoja, joi den esit tä västä aiheesta en voi olla varma. Niihin tuntuu sisältyvän sellaista voimallista intensiteettiä, joka on vasta piilevästi määrittymässä aiheeksi. Nyt vielä se pakenee tunnistettavuutta. Sil ti se on katsojalle näkyvä, muotona jopa eksakti. Voisiko kyseessä olla tiedostamaton aihe? Jokin maalauksen kieltä haas tava, tiedostamattomasta voimansa saava eksakti valinta. 8 taidemaalaus 1/2009
taidetta valtiolle valtion taidetta Taidemaalari Mikko Paakkola Valtion taideteostoimikunnan tilasidonnainen tehtävä on tehnyt toimikunnasta tuottajan. Valtio on maamme merkittävin tilaustöiden teettäjä ja taidekilpailujen järjestäjä. Vuodelle 2009 taideteoksia varten on varattu 800 000 euroa. Summasta 250 000 eurolla tehdään hankintoja gallerioista ja taiteilijajärjestöjen teosvälitystilaisuuksista. Suomen Taiteilijaseuran jäsenliitot ovat edustettuina toimikunnassa. Taidemaalariliitto nimeää oman ehdokkaansa siihen ja myös muut yhdeksän jäsentä edustavat ensisijaisesti jotakin taiteenalaa. Pyrkimys on hankkia mah dollisimman laadukasta taidetta valtion tiloihin ja itsenäisesti työskentelevä, ammattaidetta valtiolle valtion taidetta Kaikilla kansakunnilla on taidekokoel man sa. Taidekokoelma tekee alueesta sivistys valtion ja ihmisjoukosta kansakunnan. Kokoelma on oman arvon tunnus. Kansakuntien synnyllä ja valtiolla mesenaattina näyttäisikin olevan yhteys. Idea kansallisvaltiosta vakiintui vasta 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Käsitteessä yhdistyvät valta, kulttuuri ja kieli. Ajatusta voisi pitää taantumuksellisena, ellei muistaisi, mitä edeltävät valtiomuodot tarjosivat nälkää, kylmää ja kuolemaa. Julkinen taidekokoelma ei ole historiallisesti juuri vanhempaa perua. Voi pohtia munan ja kanan järjestystä, oliko kansallinen taide olemassa ennen kansakuntaa ja edellytys tämän synnylle. Täällä kansallisvaltioiden pohjolassa valtion ylläpitämä taidekokoelma on ideologinen itsestäänselvyys. Eikä sitä kannata vähätellä, sillä kansallisvaltiot ovat useimmiten sitoutuneita parlamentaariseen demokratiaan, jonka ilmenemismuoto on myös valtion taidekokoelma. Eli taide oikeuttaa äänestämään. Provokatiiviset taideteokset jäävät hankkimatta Vuonna 1846 perustettu Suomen Taide yh distys on kerännyt taidetta alkuajoistaan lähtien. Valtion ylläpitämä taidekokoelma syntyi vasta 1956, kun ryhdyttiin kaunistamaan julkisia rakennuksia taideteoksilla. Museoiden tehtävänä on kerätä kulttuurista muistia. Valtion taidekokoelma on julkista taidetta, sen ensimmäinen tehtävä on yksinkertaisesti sijoittua tilaan. Valtion rakennuksissa arkkitehtuuri ja tilaratkaisut pitävät sisällään painavia arvoja, taideteosten on paremminkin sopeuduttava kuin luotava tilaa. Taiteen sopeutuminen koskee kuitenkin vain tiloja ja esineitä, poliittisen vallan on pidettävä näppinsä irti taiteen sisällöistä. Vaikka hankinnat seuraavat uskollisesti aikaansa ja aikakautensa taidetta, provokatiivisemmat taideteokset jäävät hankkimatta. Myös muodollisia rajoja rikkova taide joutuu etsimään kotinsa muualta, sillä valtion kokoelmissa taideteosten on oltava taideteoksiksi tunnistettavia. Tehtävänantonsa mukaisesti. Laadukasta taidetta valtion tiloihin Kirjoittaja on valtion taideteostoimikunnan jäsen. taidemaalaus 1/2009 9
Se, millaista taidetta hankitaan, on täysin tuottajan oman harkinnan varassa Ruotsin tuottajapohjaisessa toimintamallissa. tiorganisaatioihin sitoutunut toimielin on mitä mainioin keino päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi halpa. Taiteilijajärjestöissä on totut tu työskentelemään hengen voimalla, joten valtiokin selviää asiantuntemuksen hankinnasta sopuhintaan eli kokouspalkkioin. Jos hankinnan tekisivät taidekonsultit, konsulteille jäisi perin vähän tehtävää. Palkkioiden jälkeen hankintoihin ei yksinkertaisesti olisi enää varoja. Valtakunnallisuutta toimikuntatyöskentelyyn tuovat kuvataiteen ammattiliitot, kuten Taidemaalariliitto. Alueellisuutta Taiteilijaseurassa edustaa Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto (SKjL). Vaik ka teoksia han ki taan Suo messa maamme eri puolille, tai teen hankinnan painopiste on meillä keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Ruotsalainen malli Taiteilijoiden valtakunnallinen kattojärjestö Ruotsissa on Konstnärs Riksorganisation, joka on taiteilijajäsenjärjestö. Järjestö on ollut myös mukana suunnittelemassa Ruotsin valtion mallia taideteoshankinnoille. Ruotsin Statens konstråd palkkaa kuvataiteilijoita osapäiväisesti toimimaan projektijohtajina taiteen tilaamisessa ja hankinnassa. Osapäiväisyys tarkoittaa työmäärää, joka on rajoitettu tuhanteen työtuntiin vuodessa. Näin var mistetaan asiantuntijoitten asiantuntijuus, taataan taiteentuottajien (projektijohtaja) mahdollisuus omaan ammatinharjoittamiseen. Taiteilijoista ei tehdä virkamiehiä, vaan hei dän ajatellaan paneutuvan tehtävään pa rem min, mikäli heillä on aikaa omiin taiteellisen työhön. Statens Konstråd maksaa projektijohta jilleen 441 kruunun (noin 45 euron) tuntipalkan. Vuo si tasolla projektinjohtajien toimeentulo alkaa olla turvattu. Taideteostoimikunnassa keskustellaan Ruotsissa projektijohtajat tekevät hankinnat, meillä taideteostoimikunta. Naapurissa taiteen asiantuntijaksi on kiinnitettynä kuusi ammattilaista ja heillä on itsenäinen päätäntävalta. Taustalla on myös hallituksen nimeämä toimikunta, jolla ei kuitenkaan ole käytännön vastuuta toiminnasta. Ruotsissa pääkaupunkiseutua ja Keski-Ruotsia varten on palkattu kolme taiteilijaa, Malmön ja Göteborgin seudut työllistävät yhden kumpainenkin ja pohjoiselle alueelle on varattu oma tuottajansa. Ruotsissa taiteen korkeakouluopetus noudattaa vastaavanlaista alueellisuutta, joten länsinaapurissamme seurataan samaa jakoa sekä taiteilijoiden että taideteosten tuottamisessa. Taiteenlajit eivät ole muodostamassa ruotsalaista järjestelmää. Rajaukset eivät kuitenkaan ole sitovia, taiteilijatuottajat tekevät yhteistyötä yli maantieteellisten alueiden ja taiteenlajien rajojen. Ruotsin tuottajapohjainen toimintamalli on selkeä ja virtaviivainen. Se, millaista taidetta hankitaan, on täysin tuottajan oman harkinnan varassa. Mutta meidän jahkailevalla lautakunnallamme on puolensa. Taidehankinnoista päätetään perusteellisen keskustelun kautta, samoin toimikunta kykenee seuraamaan taiteen kenttää laajemmin kuin yksi toimija. Laadunvalvonnassa meillä on käytössä erilaiset mekanismit, joissa molemmissa on hyvät puolensa. Vertaisarviointi on moneen kertaan koeteltu ja hyväksi havaittu työmetodi. Ruotsissa on lisäksi toimintaohjeena kansainvälisyys. Näin lukuisten suomalaistaiteilijoidenkin teoksia kuuluu Ruotsin valtion taidekokoelmiin. Taidehankinnat ovat nykytaiteen tukemista Tuottajamallia kokeillaan Suomessakin, kuten Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hankkiessa taidetta yliopistollisen keskussairaalan laajennusosiin. Vaikka projekti alkoi sattumanvaraisesti, tällä hetkellä kompleksin taidekokoelmaa suunnitellaan 200 000 euron budjetilla paikallisen taidetoimikunnan erikseen palkkaaman projektityöntekijän johdolla. Liikkeelle lähdettiin vaiheessa, jolloin rakennuksesta ei ollut vielä olemassa muuta kuin piirrokset ja monttu. Ruotsissa sairaalataiteen hankinnoista vastaavat maakunnat, jotka lisäksi keräävät omia taidekokoelmiaan, samoin kuin kunnat ja 10 taidemaalaus 1/2009
Mari Rantanen: Imprisoned by beauty 4, 2008, 140 x 120 mm, akryylimaalaus ja pigmentti kankaalle. Kuvaaja Tedd Soost. kaupungit. Isompia projekteja puolestaan toteutetaan usein yhteistyönä valtion toimikunnan kanssa. Muuallakin julkisen sektorin taidehankinnoissa, esimerkiksi koululaitoksen piirissä, Statens Konstråd on erittäin haluttu kumppani, ei ainoastaan resurssiensa vaan myös toimialaosaamisensa vuoksi. Ruotsin ja Suomen taideteostoimikunnat pyrkivät tukemaan nykytaidetta hankkimal la sitä julkisiin tiloihin. Pääperiaatteina ovat arkkitehtoninen yhteensopivuus ja demokraattisten periaatteitten kunnioittaminen. Taideteostoimikuntamme tuottavat tänä vuonna historiansa ensimmäisen yhteistyöpro jektin. Valtiolliseen erkaantumiseen joh taneen vuoden 1809 sodan muistomerkiksi tilataan teokset kahdelta taiteilijalta. Kaarina Kaik konen ja Elisabeth Sagefors luovat oman taiteellisen vuoropuhelunsa ensi syksyk si Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kult tuuri keskuksen edustalle. Kansallisen itsemäärää misoikeuden kunniaksi. Artikkeli on osa Etelä- Suomen lääninhallituksen rahoittamaa Taidemaalariliiton ESR-osahankkeen Taide rakennetussa ympäristössä materiaalia. Hankemateriaali löytyy myöhemmin kokonaisuudessaan hankkeen kotisivulta www.art360.fi taidemaalaus 1/2009 11
Sinikka Tuominen: Vesimaa, 2008, akryylimaalaus kankaalle, 61 x 54 cm. Kuvaaja Jussi Tiainen. Taidemaalari Sinikka Tuominen ja kuvataiteilija Reijo Hukkanen olivat Wihuri-säätiön Temppelikadun taiteilija-ateljeen ensimmäiset käyttäjät 15.3. 21.12.2008. 12 taidemaalaus 1/2009
VÄREISTÄ Kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisänen Vär eistä Mitä tuo punainen symbolisoi?, kuuluu kap palaisen kysymys. Olen ripustamassa äskettäin valmistunutta alttaritauluani. Minulla on suu täynnä ruuveja ja nauloja, enkä voi heti vastata. Onneksi. Niin kyllä minun täytyisi tietää mitä taiteilija kullakin värillä tarkoittaa. Minä olen siitä jollakin tavoin edesvastuussa seurakuntalaisille. He tulevat kuitenkin kyselemään minulta niistä. Ja siinä saa olla meikäläinen oikomassa vääriä käsityksiä. Tutkin mielestäni kaikki mahdolliset ulospääsytiet. Muistan seuraavan yhtälön: Punainen on yhtä kuin rohkeus, rakkaus, intohimo, aistivoimaisuus, veri ja viini. Naisten väri johon miehillä on yksinoikeus. Julkea jumalinen, julistava. Minkä näistä attribuuteista valitsen. Kannattako nyt sanoa et tä olen vain yrittänyt tulkita tiettyä lämpötilaa? Tiedänhän minä että värien ympärille on pu nottu koko joukko kansainvälisiä sopimuksia joista kommunikaation vuoksi olisi pidettävä kiinni. Ja muutenkin minähän olen aina ollut pitävinäni kertomuksen puolta. Liturgiset värit. Tässä ne tulevat täysin epäjärjestyksessä: Punainen, vihreä, valkoinen, violetti, musta. Leimattuina kristillisillä hyveillä. Jokainen niistä sisältää universumeja, vastakohtaisuuksia. Jokainen niistä riittää yksin herättämään levottomuutta tai luomaan mielenrauhaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä kuin edessäni vaeltaisi viisi vankia jokaisella polttomerkki otsallaan. Niille on sälytetty erilaisia tehtäviä. Mutta miksi vain violetti joutuu kantamaan katumuksen taakkaa? Miksi se symbolisoi katumusta? Synteettisen hekumansa vuoksi? Nuoruuttaanko? Mutta mitä on katumus joka projisoidaan väriin? Väristä tulee sylkykuppi, ei myötäelämisen väline. Järkyttävää on tällainen nimittely. Violetti joutuu esittämään porton osaa näytelmässä jossa muut ovat anastaneet sankarilliset roolit, kuoleman, rakkauden, viattomuuden ja elämän. Syntinen Jolanda käy kirkkoon violetissa taftihameessaan ja muut värit kääntävät päänsä.. Kirjaimia, numeroita ja värejä. Työpaikkaa hakiessa saattaa joutua omituisiin testeihin. Psykologi sanoo: Mitä väriä K-kirjain mielestänne edustaa? Sanot: punaista, ja pelisi on pelattu. Enemmistö sanoo: Keltaista tai sinistä. Olet paitsiossa. Samalla tavalla numerot: Nekin on psykologisoitu ja väritetty keskivertomielikuvien mukaan. Muista, siis aina, että viisi on punainen, neljä on vihreä, kahdeksan on siniharmaa, yhdeksän on oranssi, yksi on musta, kaksi on valkea, kymmenen on vaaleansininen, jne; ylipäätään, muista, että parilliset värit ovat kylmiä ja parittomat lämpimiä, muuten olet jäävä ainiaaksi tiskin tuolle puolen.. Sen sijaan että ajateltaisiin että ihminen on terve jos kerran pystyy assosioimaan yhteyksiä omalla erityisellä tavallaan, hänen poikkeuksellisuuttaan pidetään vaaratekijänä, joka voi sotkea yrityksen hälytysjärjestelmän.. taidemaalaus 1/2009 13
Siveellisyys ja järjestelytahto ovat länsimaisen ihmisen väri-assosioinnin keskeisimmät vaikuttimet. Näin värit tullaan mieltämään lopulta enemmän kielellisinä kuin puhtaasti visuaalisina ilmiöinä. Värikokemuksen takana on koko joukko moraalisia kytkentöjä, alitajuisia hyvän ja pahan vaikuttimia. Eettisistä kytköksistä vapaa, irrationaalinen värikokemus tuntuu olevan vielä ulottumattomissa. Mutta on inhimillistä haluta eheytymistä ja sitä varten peliä ja sitä varten sääntöjä. Kun värille asetetaan kielen ehtoja sen kantokyky on koetuksella. Mutta väri on vahva ja kulumaton ja kestää kielipelit. Ja värille annetut siveelliset edustustehtävät saattavat olla kiinnostaviakin; varsinkin jos ne vastaavat vapauden ja uteliaisuuden haasteisiin. Mutta mikä pettymys niin usein. Muutamat länsimaiset väriteoreetikot ovat kyllä usein kaivautuneet syvälle itämaisiin juuriin mutta heidän esoteerisimmatkin väriteoriansa näyttävät lopulta vain tottelevan judeokristillisiä eettisiä mielikuvia ja ideoita. Väreistä tulee tapakulttuuria. Ei pidä myöskään luulla että varsinainen loisto ja lumo olisi värin kielettömyydessä, sen absoluuttisuudessa, sen abstraktiudessa. Maailma on luotu riippuvaisuussuhteista ja ihanimmatkaan ilmiöt eivät ole täydellisiä. Ne viestivät, kertovat, kielivät, tihkuvat informaatiota. Kaikkialla, nimettömissä väreissäkin on labyrinttejä ja jokainen kide on universumin haarautumispiste. Niin kuin jokainen pienikin ilmiö sisältää itsessään alkuperäisen luomistapahtuman, vastakohtaisuudet, luovan ja tuhoavan, miehen ja naisen jne, niin jokainen värikin sisältää jo itsessään komplementäärisyyden. On selvää että jos universumi olisi punainen se tarjoaisi edelleen yhtä paljon sävyjä, ja mikä tärkeintä, värillisiä vastakohtaisuuksia ei luo nälkäinen ihmismieli, vaan ne todellakin ovat olemassa ja kaiuttavat alkuperäistä luomistyötä loputtomiin.. Venetsian ja Rion karnevaalit yhdessäkään eivät voi antaa yhtä rikasta kuvaa värin ja kielen symbioosista kuin sukeltaminen meren pohjaan. Täällä, syvässä hiljaisuudessa värien toiminta-ala ja funktio näyttää rajattomalta. Ne toteuttavat kielen, hengissäpysymisen ja kauneuden ehtoja ja kaiken lisäksi ne valaisevat. Merenpohja on värillisten kielien ja signaalien baabelintorni, jossa yltäkylläisyys ja suoranainen pröystäily saa kannatusta. Lopulta tämä merenalainen vapaakaupunki saa tarkastelijan ottamaan takapakkia, sillä vaikka kuinka selitetään, että tämä on tarkoituksellista kauneutta, lajiominaisuuksia, pienintä turkoosia evää myöten käytännöllistä, sen kohtuuttomuus näyttää luhistuvan yhtä aikaa, kun se lumoaa. Siveellisyys tuo sinut takaisin merenpintaan.. Eri kulttuurit mieltävät värejä tietysti toisistaan poikkeavasti. On mielenkiintoista todeta miten väriin liitetyt attribuutit saattavat olla täysin päinvastaisia eri kulttuureissa. Ja ylipäätään koko värin funktio. Jaavalaisessa filosofiassa keltainen on esimerkiksi ensisijaisesti estämässä uneliaisuutta, sininen hoitaa tauteja, musta torjuu nälän, vihreä torjuu halut, valkoinen himon, roosa pelon, punainen pahan 14 taidemaalaus 1/2009
ja purppura torjuu häijyt ajatukset. Mitä doktriinia seurata yhdentyvässä maailmassa? Kung Fu-tsen keskitien oppi edellytti kohtuullisuutta kaikessa. Viisi väriä, viisi sointua, viisi makua. Mutta onhan selvää että kahdellakin värillä saa jo aikaan räikeän vaikutelman pelkästään niiden lämpötiloja vaihtelemalla. Viiden värin hypoteettiset mahdollisuudet ylittävät kaiken kohtuullisen. Värit ovat ensin lähtevinään mukaan ihmisten järjestelmiin ja nousevatkin lopulta kapinaan (Vert. Korealainen kansantanssiryhmä). Arvioimatta millään tavalla Annie Be santin ja Charles W. Leadbeaterin auratutkimuksia ja väritulkintoja esitän vain pari näihin auratutkimuksiin liittyvää kysymystä: Miksi näinkin ennakkoluuloton väritutkielma perustuu siveellisyyskonventioille? Miksi ekumeeniselta pohjalta tehty väritutkimus osoittautuu katekismukseksi? Onko ymmärrettävä, että tämänkaltainen auratutkimus valmistaa maaperää maalaustaiteelle vai psykologialle? Jälkimmäisessä tapauksessa haittavaikutukset ovat suuremmat. Onko vielä perustettu yhtiöitä, joiden toimialaan kuuluisi epäonnistuneiden aurojen uudelleen värjääminen ja kunnostaminen? Aurakonsultointia?. Vielä luettelo värjättävistä paheista: ylpeys, itsekäs kiintymys, saituus, viha, aistillisuus, petos, kateus, pelko ja depressio. (Annie Besantin ja Charles W. Leadbeaterin ruumiin auroja koskeva tutkimus ja siihen liittyvä kirja julkaistiin vuosisadan alussa ja oli osaltaan vaikuttamassa teosofiaan taipuneiden, abstraktin taiteen pioneerien työhön). Miksi Fransiskus Assisilainen pyysi tulla käärityksi harmaisiin käärinliinoihin, kun kuolisi? Oman viehtymyksensä vuoksi vaiko nöyryyttään? Tietäen että keskiharmaata ei ole olemassakaan sitä miettii minne päin Assisilaisen käärinliinojen harmaa on kallistunut. Toscanan vai Umbrian sävyihin? Joka tapauksessa kaikki käsittävät että kyseessä on hurskauden apoteoosi jota Giotton upottava sinikään ei pysty uhkaamaan. Saframinkeltainen turbaani kääntyy Avenue de Clichylle. Seuraan sitä. On pakko seurata. Olen itseasiassa menossa matkalla ostamaan värejä mutta en voi olla seuraamatta tuota päähinettä. Se on kuin uskonnollinen julistus. Majesteetillinen. Ymmärrän niin hyvin Kiinan keisarin keltaisen joka ei koskaan saanut joutua vertailuun ja alamaisten piti pidättäytyä keltaisen käytöstä. Nyt keltaisen keisarin sydän on ceylonilaisessa päässä ja vaatii takaisin valloituksiaan. Mitään kovaäänisiä ei tarvita. Ohikulkijoiden köyhät värilliset kyhäelmät saavat ryhtiä. Mutta vain yksi on muita päätä pitempi. Vain yksi on yhtäaikaa viriili ja emansipoitu. Palaan tuotapikaa kotiin. Päätän maalata keltaisen sydämen jota musta riikinkukko kantaa. Käytän siinä neljää, viittä erilaista keltaista. Taustalle levitän hekumallisen violetin taivaan ja punaiset kalliot. Annan työlleni nimen Mielenrauha. Teksti on julkaistu Helsingin Taidehallin vuosijulkaisussa Taidehalli 1991. Annie Be san tin ja Charles W. Leadbeaterin kaavio Auratutkimuksia ja väritulkintoja on kuvattu tämän lehden kanteen. taidemaalaus 1/2009 15
Tiina Forsman: Mene sinä peipposten kanssa Babyloniaan, minä jään tiikerin kanssa Assyriaan, 2008 2009, öljymaalaus mdf-levylle, 72 x 144 cm. Kuvaaja Janne Jaakola. 16 taidemaalaus 1/2009
Onko väriopista hyötyä käytännön maalaustyössä? Taidemaalarit Tuomo Saali ja Jari Järnström Onko väriopista hyötyä käytännön maalaustyössä? jari Järnström: Itteniä ja Al bersia suuremman vaikutuksen minuun on tehnyt Goethe. Johann Wolfgang von Goethe lähtee liikkeelle luonnon ja ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta, havainnosta. Goethe sanoi, että hänen useita vuosikymmeniä kestänyt tutkimuksensa ja teos Zur Farbenlehre ovat vain väriopin luonnos. Hän tutki värien vaikutusta aisteihin ja eettisyyteen sekä väriteorian suhdetta muun muassa matematiikkaan, luonnonhistoriaan ja säveloppiin. Goethe kehottaa meitä luomaan omat värioppimme. Pääsääntöisesti maalaan akryyli- ja öljyväreillä, mutta Goethen värikurssin jälkeen tein akvarelleja goethelaiseen henkeen märkää märälle -tekniikalla. tuomo Saali: Itten perustaa värioppinsa Albersia konkreettisemmin maalaustaiteen histo riassa käytettyihin värikontrasteihin. Näiltä väriajattelijoilta puuttuu kuitenkin maalarin kannalta olennaisin eli värin struktuurien ja fyysisen ominaisuuden aineellisuuden vaikutukset. Harald Arnkilin uudessa kirjassa käsitellään värien pintaominaisuuksia. Mielestäni taidemaalarin on hyvä tuntea väriteoriat. Niistä on kuitenkin vain vähän hyötyä itse maalaamisessa. Koko 30-vuotisen urani aikana tärkein ja luotettavin tieto on aina tullut kokemuksen kautta. Olen huomannut, että eteenpäin pääsee vain epäilemällä. Maalaamisen ja värien sekoittamisen oppii vain maalaamalla ja sekoittamalla värejä. Ikävä kyllä tätä tietoa ei nykyään arvosteta edes ammattipiireissä, maalareiden olisi syytä vaalia tietoa ammattiylpeydellä. Taidemaalarin ura näyttelyineen on enemmän kuin lainatiedoilla kyhätty väitöskirja. Jos maalaa pitkään, jolloin keskittyy olennaiseen, kokemus muuttuu tiedoksi, filosofiaksi ajatteluksi. Kiirettä ei kannata pitää. Mitä merkityksiä värillä on, onko väri ihmiselle voimavara? Järnström: Joskus käytän teoksissani värien symbolisia merkityksiä. Tavallisesti pyrin toimivaan kokonaisuuteen niin, että värisommittelu minua miellyttää. Saali: Uusimmissa, vaellusmaalauksiksi kutsumissani teoksissa, valon läsnäolo on havaintoa, väri on ilmaisua ja aihe, vuori ja vaeltaja, on teosteni symbolinen osa. Maalaan maalaukseni selkeästi kolmeen tilatasoon, jotka perustuvat havaintoon valosta. Väri on tärkein aiheeni, vähitellen alan ymmärtää myös valon vaikutuksen siihen. Järnström: Olen pitänyt Väri voimavarana -kursseja, joissa väriä on lähestytty terapeuttises sa mielessä. Kurssilaiset ovat kokeneet harjoitukset va pauttavina ja työstäessään värejä tun teneet nii den fyysisen ja psykologisen vaiku tuksen. Vä rillä on vaikutus: sillä, millaisessa väriympäristössä ihminen elää, on tutkitusti merkitys hänen hyvinvoinnilleen. Väri voi kiih dyttää, latistaa, rauhoittaa tai antaa energiaa. Sairaalat ja erilaiset laitokset voisivat hyödyntää enemmän tätä tietämystä värien vaiku- Taidemaalarit Jari Järnström ja Tuo mo Saali tapasivat loppiaisena 6.1.2009 ja kes kustelivat väristä. taidemaalaus 1/2009 17
tuksesta ja hankia värikkäitä maalauksia luomaan miellyttäviä väriympäristöjä. Maa laa minen ja värien kanssa työskentely on myös itselleni jonkinlaista terapiaa ja tapaa olla maailmassa ilman sitä varmaan hajoaisin. Saali: Maalaaminen hyvinä päivinä voi olla transsendentiaalinen kokemus. Väriajatteluni tärkein työväline on maalauspalettini värilajitelma. Kutsun palettia maalarin soittimeksi. Maalarin täytyy ennen maalaamista rakentaa itse soitin ja virittää se tilannetta ja henkistä vireyttä vastaavaksi. Paletilla täytyy olla valmiiksi sekoitettuna riittävä määrä värisointuja. Väriä on oltava myös erilaisissa olomuodoissa, eri tavoin sekoitettuna erilaisia tarpeita varten. Olomuodoilla tarkoitan värin paksuutta ja kuultavuutta sekä peittävyyt tä. Vaikka tämä tieto on materiaalioppia, se on keskeisintä maalatessa tarvittavaa tietoa. Öljy väri vastaa parhaiten siihen haasteeseen, jonka itselleni asetan. Öljyväri aineena on maagista, se on jotakin sanoinkuvaamatonta tunnetta. Miten rakennat maalauksesi värisommittelun? Järnström: Maalauksen värisommittelu syntyy työprosessin edetessä. En tee luonnoksia. Väri vaatii lähelleen toista väriä niin se etenee. Yleensä aloitan työskentelyn neutraaleilla ja murretuilla sävyillä: harmaa, ruskea ja ruskean harmaa. Myöhemmin mukaan tulevat kirkkaat värit. Viime aikoina vain yksi tehokkaampi värikontrasti on riittänyt. Saali: Kun aloitan maalaamisen, minulla on vain hatara suunta siitä, mitä aion tehdä. En tee luonnoksia tai oikeammin kaikki mitä teen on luonnosta. Mitään sellaista, joka olisi lopullista, en ole vielä onnistunut tekemään. Kankaalle syntyy ehkä yksi tai useampi värillinen pinta, abstraktio. Sitten ympä rille ilmestyy joitakin pensselin sivalluksia. Kääntelen maalausta ja etsin tietä eteenpäin, katselen ja mietin. Muutan värin moneen kertaan. Monet vaiheet tuntuvat sattumanvaraisilta, ehkä ne eivät ole sitä. On vaikea määritellä alitajuntaa. Useasti maalaukseni menee pieleen, koska on paljon niitä päiviä, jolloin tuntuu, että kaikki on kadoksissa. Hyväksyn asian, asiat eivät tunnu miltään, ellei ole taistelua. Maalauksen epäonnistuminen ei onneksi enää masenna niin kuin nuorempana. Odotan viikkoja, hion ja jatkan eteenpäin. Mielestäni jokainen maalaus voi olla jopa mestarillinen, jos en anna periksi. Onko sinulla joihinkin väreihin erityinen mieltymys tai voidaanko ylipäätään puhua harmonisista tai disharmonisesta väriyhdistelmästä maalaustaiteessa? Järnström: On kausia, jolloin jokin väri kiinnostaa enemmän ja toinen tuntuu vieraalta. Olen käyttänyt paljon vihreää väriä tein useita vuosia melko yksivärisiä, vihreitä töitä. Sitten hylkäsin vihreän vuosiksi. Sininen on Tuomo Saali: Auringonlaskun vaeltaja, 2008, öljymaalaus kankaalle, maalatut puukehykset, 44 x 39 cm. Kuvaaja Tuomo Saali. 18 taidemaalaus 1/2009
ollut minulle vaikea, kunnes tein maalauksia teemanäyttelyyn Sininen. Voi sanoa, että kaikki värit tekevät vaikutuksen, ei ole olemassa epämiellyttäviä värejä, jotkut ovat läheisempiä juuri nyt kuin toiset. Saali: Minulla ei ole mielivärejä, paremminkin tietyt väriyhdistelmät kiehtovat. Pyrin tutustumaan väreihin, joita en ole aikaisemmin osannut käyttää. Yleensä olisi helpompaa tehdä kaikki niin kuin edelliselläkin kerralla, mutta se on taatusti myös tylsintä. Onneksi liikkumatila värissä on rajaton. Vaikka värisävy olisi oikea, se ei riitä. Koko tunnetilan ja asenteen on oltava maalatessa oikein. Olennaisinta on, miten väri levitetään ja mil laisen pintarakenteellisen kontrastin se te kee viereisen värin kanssa. Siirtymäväreillä alueilla, joissa väripinnat vaihtuvat toisiksi on yhä tärkeämpi merkitys maalauksissani. Ai van kuin runossa, ajatus on rivien välissä. Järnström: Värejä ei voi erottaa itsenäisiksi, vaan ne ovat aina suhteessa muihin väreihin. Ei ole vastausta siihen, mitkä väriyhdistelmät ovat harmonisia tai disharmonisia. Vä riesitykseen vaikuttavat myös värin määräala, valööri ja henkilökohtaiset mieltymykset. Pienen värialueen lisääminen voi olla kokonaisuuden kannalta erittäin merkittävä se on pienestä kiinni. Värien kanssa työskentely on kuin keskustelisi ihmisten kanssa tai niin kuin näytelmässä, jossa on pää- ja sivuroolit. Kaikki voi hetkessä muuttua täysin. Saali: Harmoniakäsityksemme on varmaan peräisin luonnon tasapainottavasta vaikutuksesta. Ympäristön havainnointi harjaannuttaa parhaiten silmää. Havainnosta saatu tieto on järkeä, jos muuten liikutaankin sfääreissä, metafyysisessä tai tunteen maailmassa. Oikean henkisen vireyden ja mielentilan löytäminen on maalaamisen tärkeimpiä tavoitteita ja ne ilmaistaan värin avulla. Riittääkö pelkkä väri-ilmaisu taiteen sisällöksi? Järnström: Pelkkä väri-ilmaisu riittää taiteen sisällöksi, mutta on vaara, että teos jää pinnal liseksi jäljittelyksi. Koen vaikeaksi sen, että pelkällä värillä ilmaisisin, mitä teoksillani ha luan sanoa. Teokseni ovat melko graafisia, käy tän maaliaineita ohuesti ja läpikuultavasti, maalausprosessin fyysisyys tai maalin aineellisuus ei minulle ole tällä hetkellä tärkeää. Olen siirtymässä käsitteellisempään suuntaan ja poliittinen uusrealismi on alkanut kiinnostaa. Katsojana olen kyllä liikuttunut silloin tällöin nähdessäni upean abstraktin värimaalauksen. Mielestäni maalaustaide voi hyvin, sillä on sanottavaa ja vaikutusta tässä ajassa. Saali: Pelkkä väri-ilmaisu riittää minulle, tai se on minulle keskeisintä. Aiheesta riippumatta maalaus voidaan ilmaista missä väriskaalassa tahansa. Vaikka maalaisin kantaaottavaa poliittista mielipidettä, viestini leviää laajemmalle, jos maalaus toimii myös visuaalisesti hyvin. Tähän mielipiteeseen vaikuttaa varmaankin se, että olen modernismin kasvatti. Kirjallisuutta Josef Albers: Värien Vuorovaikutus. Vapaa Taidekoulu. Harald Arnkil: Värit havaintojen maailmassa. Taik. Johannes Itten: Värit taiteessa. Taide. Jari Järnström: Voitto, 2009, akryyli- ja öljymaalaus, 100 x 85 cm. Kuvaaja Jari Järnström. taidemaalaus 1/2009 19
keltainen Kuvataiteilija Marra Lampi Keltainen Sähkömagneettisen säteilyn aallonpituudet 550 580 nanometriä, väriseviä tappisoluja verkkokalvossa, pääväri pigmenteissä, mutta vihreän ja punaisen sekoitus värillisessä valossa, orpimentti, okra, sahrami, lehmän pissa, metallin oksidit pigmenteissä. Jumalan, taudin, huoran ja juutalaisen tunnusmerkki ja mitä muuta minä rakastan keltaista, koska rakas tan valoa. Siinä erilaisia lähtökohtia keltaisen ajattelemiselle. Taiteilija David Batchelor sanoo Euroopan kärsivän kromofobiasta, värikammosta. Tarvitsee vain kävellä kaupungilla tai katsoa huonekaluliikkeiden mainoksia vakuuttuakseen asiasta. Musta, ruskea, harmaa ja valkoinen ovat useimmin näkyvissä. Mutta miksi, kun maailma on täynnä hurmaavia värejä, joita nykyaikaisella teknologialla olisi mahdollista käyttää ihan joka paikassa. Tämä asiain tila ei miellytä kaikkia. Yves Kleinin mukaan ihmi nen on maanpaossa kaukana värillisestä sie lustaan. Tämä tarkoittanee eurooppalaista ihmistä, Aasiasta ei pidä sanoa samaa. Värikammossa, niin kuin monessa muussakin asiassa, sylttytehdas on antiikin Kreikassa. Vapaalle miehelle sopivina harrastuksina pidettiin asioita, jotka eivät vaatineet ruumiillista työ tä. Jaloin vapaalle miehelle sopiva taiteenlaji oli tästä syystä runous. Kuvat ja veistotaide oli vat usein orjien työtä. Renessanssiaikana, kun antiikkia ihailtiin kaikissa asioissa, taidemaalarit vaativat itselleen arvoa ja arvostusta piirustuksen perusteella. Väiteltiin piirustuksen ja värin keskinäisestä arvojärjestyksestä. Vä ri hävisi tässä riidassa, koska sen käyttö on ka iken kaikkiaan epäsiistimpää ja käsityötaitoa vaativampi laji. Geometriaa ja perspektiivioppia sekä kirjallisen aiheen ylevyyttä pidettiin suuremmassa arvossa. Voisi hyvinkin sanoa, että tappioksi taiteelle. Minua on ihmetyttänyt keltaisen epäsuosio Euroopassa. Keltainen on kromaatti sis ta väreistä kaikkein huomiovoimaisin ja saa täällä raaimman käsittelyn. Va roi tus merkeissä on musta teksti keltaisella pohjalla, koska yhdistelmällä on niin voimakas huomiovaikutus. Siinä yhdistyvät voimakas tumma-vaalea kontrasti ja sävyllisen ja sävyttömän värin kontrasti. Myrkylliset, helposti syttyvät, räjähtävät tai radioaktiiviset aineet merkitään tällä tavalla. Keltamustaraitaisella teipillä mer k i- tään vaaralliset raput, koneet ja kulmat. Keltaiseen liitetään assosiaatiotutkimuksissa ahneus, kateus, egoismi ja valehtelu. Kun Giotto maalaa freskoa Jeesuksen kavaltamisesta, hän pukee Juudas Iskariotin keltaiseen viittaan. On arveltu, että eurooppalaiset vieroksuvat keltaista, koska se heille ihonvärissä tarkoittaa sairautta. Laivalla keltais ta lippua käytettiin karanteenin merkkinä. Keskiajalla kaupungissa nostettiin keltainen lippu ruton merkiksi. Keltainen väri kuului niille, joita halveksittiin. Prostituoidut ja aviottomat äidit joutuivat käyttämään keltaista liinaa. Juutalaisten piti käyttää keltaista hattua. Kel tainen väri juutalaisuuden merkkinä on siis vanhaa perua eikä suinkaan 1900-luvun keksintö. Halveksitun 20 taidemaalaus 1/2009