Ikonit ortodoksisessa kirkossa
Sivu 2 / 5 Ikonit ortodoksisessa kirkossa Mikä on ikoni? Minkä sana ilmoittaa korvalle, sen maalaus näyttää hiljaa kuvana Basileios Suuri Ikoni (kreik. eikon = kuva ) on ortodoksiseen jumalanpalveluselämään liittyvä kuva. Se voi esittää Kristusta, Jumalanäitiä, pyhää ihmistä, enkeliä tai jotakin kirkkovuoden juhla-aihetta. Ikonit ilmaisevat ortodoksisen kirkon oppia kuvan keinoin. Niitä pidetään yhtä tärkeinä kuin evankeliumitekstejä. Koska kuvien on noudatettava kirkon opetusta, niiden tekemistä säätelevät lukuisat säännöt. Aiheet periytyvät varhaiskirkon ajoilta, vanhimmat liki kahden tuhannen vuoden takaa. Ikonin tärkeä tehtävä on auttaa keskittymään rukoukseen. Ikoneja ei palvota, mutta niitä kunnioitetaan niihin kuvattujen pyhien takia. Ikoneja käytetään sekä kirkoissa että kodeissa. Kirkon varhaiskaudella ikoniksi ymmärrettiin laajassa merkityksessä kaikki kuvat, mutta sittemmin on tehty ero liikuteltavien ikonien, ja enemmän kirkkoarkkitehtuurin osaksi pysyvämmin kytkeytyvien seinämaalausten ja mosaiikkien välillä. Ikonit oli alun perin tarkoitettu synnyttämään rukouksen mieltä ja opettamaan lukutaidotonta kansaa. Mikä ei ole ikoni? Jotain työtä ei voi siunata ikoniksi jos: se on fragmentti (osa) jostain toisesta kokonaisesta ikonista se on fragmentti jostain seinämaalauksesta ei ole olemassa erityistä juhlapäivää (muistelupäivää) kyseiselle ikonin kohteelle työssä ei ole (pyhän tai kohteen) nimeä tai nimen symboleja työ on luonnos eikä todellinen ikoni pyhä ei ole ortodoksinen pyhä merkintä ikonissa on virheellinen työ ei ole kanoninen ikoni Ikonityypit Ikonimaalauksen pohjana käytetään puuta tai muuta sopivaa materiaalia. Ikoni voidaan maalata myös esimerkiksi lasipinnalle tai pyhäinkuva voidaan valmistaa mosaiikkitekniikalla ja myös kaivertamista kovaan materiaaliin kuten kiveen, metalliin tai puuhun on käytetty. Seinämosaiikit Seinämaalaukset Ikoni voi olla myös painettu kuva. Väripigmentteinä puupinnalle maalatessa ovat mineraalit tai orgaaniset värit. Ikonimaalauksen tyypillinen sideaine on kananmunan keltuainen. Temperavärejä käytetään paljon. Erityisen tärkeitä ikoneita voidaan myös peittää erillisellä metallilevyllä, riisalla, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan ikonin kuvaaman henkilön kasvot, kädet. Riisan tarkoitus on suojella ikonia rukouskynttilöiden eli tuohusten sekä lampukoiden noelta ja savulta. Ortodoksikirkossa ikoneista koostuvaa alttariseinää kutsutaan ikonostaasiksi.
Sivu 3 / 5 Se voi olla puinen tai marmorinen kiviseinä, johon ikonit on ripustettu ja joka erottaa alttarihuoneen kirkon keskiosasta eli kirkkosalista. Ikonin olemus Ikonia ei perinteisesti ja osin hengellisistä syistä signeerata, sillä ortodoksisessa maailmassa kuvan ajatellaan maalatun Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta. Ikonissa ihmisen ruumiillisia tuntomerkkejä ei esitetä tavallisen muotokuvan tapaan, ei siis esitetä ihmisen maallisia kasvoja vaan hänen kirkastuneet, ikuiset kasvonsa, jolloin katoavan ruumiin aistillinen ulkonäkö jää pois. Ikoni ei myöskään esitä ongelmia, vaan se vastaa niihin. Ikonitaiteessa kärsimystä ei esitetä raadollisessa muodossa länsimaisen kuvausperinteen kaltaisesti, vaan kuvataan, kuinka kärsimykseen on suhtauduttava. Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle. Ikonissa ja pyhän ihmisen elämäkerrassa yksilöllisyys ei ole tärkeää, vaan ihmisen nöyryys hänen saamansa kuorman kantajana. Ikonissa ei koskaan kuvata Jumalaa, koska Isä on käsittämätön, näkymätön ja siksi myös kuvaamaton. Ikonien merkitys Ne kaunistavat kirkkoa. Opettavat meille kristinuskoon kuuluvia asioita. Muistuttavat meitä tästä uskosta. Kohottavat meitä korkeammalle ajattelun ja tunteen tasolle, lähemmäksi alkukuvia, joiden symboleja ne ovat. Herättävät meidät seuraamaan kuvattujen pyhien ihmisten hyveitä. Auttavat meitä muuttumaan ja pyhittymään. Ovat Jumalan palvelemisen ja syvän kunnioittamisen välineitä -> liturginen tehtävä. Pappi siunaa ikonin ennen sen käyttöönottoa Ortodoksisessa kirkossa jokaista siunattua ikonia pidetään potentiaalisesti ihmeitätekevänä Suomen ortodoksinen kirkko pitää ihmeitätekevinä ikoneina kuutta Jumalanäitiä esittävää pyhäinkuvaa, jotka ovat todistetusti toimineet yhden tai useamman ihmeeksi koetun tapahtuman välikappaleena. Ihmeitätekevistä ikoneista neljää säilytetään Heinävedellä, yhtä Helsingissä ja yhtä Kuopiossa. Heinäveden Valamon luostarissa sijaitsevat Konevitsan Jumalanäiti, Valamon Jumalanäiti (1878) ja Suloisesti suuteleva Jumalanäiti -ikonit. Heinäveden Lintulan luostarissa on ihmeitätekevä Jerusalemin Jumalanäiti (1920-luku). Helsingin Uspenskin katedraalissa on Kozelštšinan Jumalanäidin ikoni, joka nousi suureen julkisuuteen sen tultua varastetuksi kesäkuussa 2010. Kuopiossa sijaitsevan Suomen ortodoksisen kirkkomuseon keskeisimpiä ikoneita on puolestaan ajallisesti ensimmäisen akatistoshymnin aiheeseen perustuva ihmeitätekevä, ja kuva-aiheeltaan harvinainen Jumalanäidin ylistys -ikoni eli Jumalanäidin Akatistos -ikoni (1700-luvun puoliväli). Kristuksen ikonit Kristuksen ikonit ovat ortodoksisen kirkon opin kannalta erityisen tärkeitä. Niiden pääsanoma on, että Jumala on tullut ihmiseksi pelastaakseen maailman.
Sivu 4 / 5 Kristus Kaikkivaltias (Pantokrator) -ikoneissa Kristus siunaa ikonin katsojaa oikealla kädellään ja pitelee vasemmassa kädessään evankeliumikirjaa Ns. Käsittätehty Kristuksen ikoni (liinaikoni, kreik. mandilion), joissa Kristuksen kasvojen taustana on kankainen liina. Kuvatyyppi liittyy legendaan ensimmäisen Kristuksen ikonin synnystä: Vapahtaja pyyhki kasvonsa liinaan, johon hänen piirteensä jäivät näkyviin. Kristuksen sädekehän sisällä on risti, jonka kolmessa sakarassa on kreikan kielen kirjaimet O ω N. Ne merkitsevät Jumalan vanhatestamentillista nimeä minä olen. Ikonin taustaan merkitään nimi Jeesus Kristus lyhennettynä kreikkalaisin kirjaimin IC XC. Tekstit ilmentävät Kristuksen samanaikaista jumalallisuutta ja ihmisyyttä. Jumalanäidin ikonit Jumalanäiti, Jumalansynnyttäjä, on ikonien keskeisimpiä aiheita. Jumalanäidin ikoneihin kuvataan melkein aina myös Kristus-lapsi, sillä Mariaa kunnioitetaan nimenomaan Kristuksen synnyttäjänä. Jumalanäiti on kristittyjen ylin suojelija ja esirukoilija. Jumalanäidin ikoneja tunnetaan satoja ellei tuhansia eri tyyppejä. Niistä tärkeimpiä ovat Jumalanäiti Ennusmerkki (Orantti), Jumalanäiti Tiennäyttäjä (Hodigitria) ja Hellyyden Jumalanäiti (Eleusa). Voimallinen Jumalanäiti (Panakranta) Jumalanäiti Esirukoilija (Agiosortissa) Kaikkiin Jumalanäidin ikoneihin merkitään hänen nimensä lyhennettynä kreikkalaisin kirjaimin: MR ΘU (Mitir Theu = Jumalanäiti). Pyhien ikonit Ikoneissa kuvataan lukuisia pyhiä henkilöitä. Heihin kuuluvat mm. Vanhan testamentin profeetat, Uuden testamentin apostolit sekä suuri joukko pyhäksi julistettuja eli kanonisoituja ihmisiä kirkon historian varrelta. Pyhien ketju jatkuu meidän päiviimme asti. Myös enkelit ovat pyhiä. Ikonissa pyhän henkilön tunnistaa sädekehästä. Pyhien eri ryhmillä ja yksittäisillä pyhillä on lisäksi omat tunnusmerkkinsä eli attribuuttinsa, esimerkiksi piispoilla piispan puku, marttyyreilla risti ja parantajilla lääkelaukku. Kuka on pyhä? Kanonisaatio eli pyhäksi julistaminen on toimenpide, jonka paikalliskirkko suorittaa tutkittuaan tarkasti täyttääkö henkilö riittävässä määrin pyhyyden mittapuuna käytetyt kriteerit. Kanonisointi perustuu Elämän pyhyyteen Vahvan uskon todistukseen Marttyyrikuolemaan kristinuskon vuoksi Tai elämän aikana ja kuoleman jälkeen tapahtuneisiin ihmeisiin. Laajimmin kunnioitettuihin ja kuvatuimpiin pyhiin kuuluvat Kristuksen edelläkävijä Johannes Kastaja Nikolaos Ihmeidentekijä Georgios Voittaja.
Sivu 5 / 5 Ortodoksinen kirkko käyttää pyhistä myös erilaisia heidän elämäänsä tai toimintaansa kuvaavia nimityksiä, kuten esim. munkeista nimitystä pyhittäjä, luostarin perustajista nimitystä pyhittäjäisä, vainojen aikana kärsineestä nimitystä tunnustaja, joistain paikallisista pyhistä nimitystä autuas itsensä tai muiden ihmisten pelastuksen tähden hulluksi tekeytyvistä nimitystä Kristuksen tähden houkka, apostolien työn jatkajista nimitystä apostolienvertainen, jne. Juhla- ja tapahtumaikonit Pyhien henkilöiden lisäksi ikoneissa kuvataan sellaisia Raamatun ja muiden pyhien tekstien tapahtumia, joilla on muistopäivä kirkkokalenterissa. Tärkeimmät kuva-aiheet liittyvät kirkkovuoden kahteentoista suureen juhlaan. Suuret juhlat ovat 1. Jumalansynnyttäjän syntymä 2. Ristin ylentäminen 3. Neitsyt Marian temppeliin tuominen 4. Kristuksen syntymä 5. Kristuksen kaste 6. Kristuksen temppeliin tuominen 7. Neitsyt Marian ilmestys 8. Herran Jerusalemiin ratsastaminen 9. Herran taivaaseen astuminen 10. Pyhä Kolminaisuus 11. Kristuksen kirkastuminen 12. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen. Ortodoksisessa kirkossa ajankohtainen juhlaikoni tai sen pyhän ikoni, jonka muistopäivää vietetään, nostetaan kunnioitettavaksi kirkkosalin keskelle. Tärkein tapahtumaikoni on Kristuksen ylösnousemus eli Pääsiäinen