Suositukset ERA17-toimintamalliksi kaupunkikehitysprosessissa

TUTKIMUSRAPORTTI VTT-R-02432-14 Tampereen OKRA-hankkeen yhteenveto Suositukset ERA17-toimintamalliksi kaupunkikehitysprosessissa Kirjoittaja: Luottamuksellisuus: Tarja Häkkinen ja Miimu Airaksinen Julkinen

2 (22) Alkusanat Tässä raportissa esitetään OKRA-hankkeessa koottu ehdotus Tampereen kaupungille ERA17- tiekartaksi. Tavoite-ehdotukset pohjautuvat VTT:n tutkijoiden taustatyöhön, VTT:n tutkijoiden laatimaan ehdotukseen, Tampereen kaupungin ECO2-hankkeen edustajien kommentteihin ja ehdotuksiin sekä VTT:n tekemän haastattelututkimuksen tuloksiin. Haastateltavat olivat Tampereen kaupungin rakentamiseen, kaavoitukseen, liikenteeseen ja energiantuotantoon liittyvien yksiköiden johtajia ja päälliköitä. Tämä raportti on koottu VTT:n OKRA-hankkeessa aikaisemmin laadittujen raporttien tiivistelmänä. Raportin tarkoituksena on kiteyttää suositukset ERA17-toimintamalliksi kaupunkikehitysprosessissa ottaen huomioon strateginen maankäytön suunnittelu, kaavoitus, liikenne, tontinluovutus, rakentaminen, rakennusvalvonta, asuminen ja neuvonta. Omistajuus kestävässä rakentamisessa (OKRA) tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää julkisen omistajan roolia kestävän rakentamisen ohjauksessa 1. Neljästä rinnakkaishankkeesta muodostuvassa kokonaisuudessa olivat mukana VTT, Senaatti-kiinteistöt, Vantaan kaupunki ja Tampereen kaupunki. Kuntien roolin suhteen pohdittiin tavoitteiden asettamista toimintaohjelmatasolla, suunnittelun ohjausta kunnan omassa uudis- ja korjausrakentamisessa ja rakennusvalvonnan roolia ohjauksessa ja neuvonnassa. Hankkeessa tutkittiin myös tontinluovutusta ja suunnittelukilpailuja ja erityisesti kasvihuonepäästöjen, energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden käyttöä indikaattorina. Hanke kuului TEKESin Kestävä yhdyskunta -tutkimusohjelmaan. Tekijät 1 Kestävän rakentamisen ohjaus julkisissa rakennushankkeissa. Mirkka Rekola, Tarja Häkkinen, Mia Ala-Juusela, Sakari Pulakka, Tarja Mäkeläinen, Appu Haapio ja Antti Ruuska. VTT Technology. 2014. Espoo

3 (22) Sisällysluettelo Alkusanat... 2 1. ERA17 Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017... 4 2. Tausta... 5 3. Tavoitteiden laatiminen... 11 4. Tavoite- ja toimintaehdotukset... 12 Lähdeviitteet... 21

4 (22) 1. ERA17 Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017 Tammikuussa 2010 asuntoministeri Jan Vapaavuori kutsui Sitran ja Tekesin kanssa laajan asiantuntijajoukon yhteen kartoittamaan parhaat keinot energiaviisauden edistämiseen. Työryhmän tuloksena syntyi toimintaohjelma ERA17 Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017. Energiaviisaalla rakennetulla ympäristöllä tarkoitetaan energiatehokasta, vähäpäästöistä ja laadukasta rakennettua ympäristöä, jossa ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämät toimenpiteet on otettu käyttöön. Energiaviisaus koostuu monesta eri tekijästä: maankäytöstä, uudis- ja korjausrakentamisesta, rakennusten ylläpidosta ja uusiutuvan energian hyödyntämisestä. Rakennetun ympäristön energiatehokkuudella on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ratkaiseva rooli. Rakennukset ja rakentaminen vastaavat noin 40 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja päästöistä. Jos mukaan otetaan liikenteestä aiheutuvat päästöt, rooli on vielä merkittävämpi. ERA17-toimintaohjelmassa luotiin 31 toimenpide-ehdotusta maankäyttöön, energiantuotantoon, rakentamisen ohjaukseen, kiinteistön käyttöön ja omistukseen, sekä osaamisen kehittämiseen. Toimenpiteet eivät ole keskenään samankokoisia tai samanarvoisia. Osa niistä kohdistuu lyhyelle, osa pitkälle aikavälille; joitain toimenpiteistä on jo ryhdytty toteuttamaan ja osa vaatii yhä jatkokehittelyä. Yhteistä useimmille toimenpiteille on se, ettei niitä voi mikään taho toteuttaa yksin. Energiaviisaan elämän rakentamiseen tarvitaan niin kansalaisia, yrityksiä, kuntia kuin valtiotakin. ERA17 kannustaa Suomea ottamaan paikkansa energiaviisauden kärkimaana ja saavuttamaan vuodelle 2020 asetetut päästötavoitteet jo Suomen juhlavuonna 2017. Päämääränä on, että vuonna 2050 Suomessa on maailman paras rakennettu ympäristö. (www.era17.fi)

5 (22) 2. Tausta Ilmasto- ja energiapolitiikka Euroopan Unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen (khk-päästöjen) vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä 2 (Euroopan Komissio, 2007). Valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategiassa 2008 3 Suomen tavoitteeksi asetettiin energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun niin, että energian loppukulutus vuonna 2020 olisi noin 310 TWh. Suomessa uusiutuvan energian osuus oli vuonna 2005 28,5 prosenttia. Tavoitteena on nostaa osuus 38 prosenttiin, joka tarkoittaa 38 terawattitunnin kasvua (TEM, 2008). Rakennusten lämmittämisen ja sähkön käytön osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on noin 40 prosenttia. Myös tämän energiankulutuksen kasvu on saatava ensin taittumaan ja edelleen laskuun sekä uusiutuvien energioiden käyttö kasvuun. EU:n komissio julkaisi vuonna 2011 ns. matalahiilitiekartan 80 95 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2050 mennessä suhteessa vuoden 1990 tasoon (Euroopan Komissio, 2011) 4. Päästökauppa ja ei-päästökauppasektori Energiantuotanto (sähkövoimalaitokset, kaukolämpölaitokset) ovat osa päästökauppasektoria, jolle on asetettu tavoitteeksi vähentää päästöjä 21 prosenttia vuoteen 2020 mennessä suhteessa vuoden 2005 tasoon. Päästökauppasektorilla otettiin vuodesta 2013 alkaen käyttöön koko EU:n yhteinen päästökiintiö. Rakennusten kiinteistökohtainen öljylämmitys kuuluu ei-päästökauppasektorille, jolle on asetettu tavoitteeksi 10 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Koko Suomen nykyisen ei-päästökauppasektorin tavoite on 16 prosentin vähennys 5. Tavoite on kansallinen toisin kuin päästökaupan piiriin kuuluvilla sektoreilla. Kiinteistökohtainen uusiutuvia polttoaineita käyttävä lämmön- tai sähkötuotanto on hiilineutraalia. Rakennuskantaa tarkastellaan ensisijaisesti energiankuluttajana, ei energian tuottajana. Energiatehokkuuteen (ja sitä kautta pieneneviin päästöihin) ohjataan rakennusmääräysten primäärienergiaan pohjautuvilla energianmuotokertoimilla. Menettely poikkeaa muista sektoreista siksi, että päästöpohjainen ohjaus sallisi vähäpäästöisen energian tuhlaamisen. 2 http://ec.europa.eu/clima/policies/package/documentation_en.htm 3 http://www.tem.fi/files/25123/ilmasto_ja_energia.pdf 4 COM (2011) 112: A Roadmap for moving to a competitive low carbon economy in 2050 http://ec.europa.eu/clima/policies/roadmap/documentation_en.htm 5 http://www.ym.fi/fi-fi/ajankohtaista/alustavia_vaikutusarvioita_eun_vuoden_20(29096) YM:n teettämän vaikutusarvion lähtökohtana on oletus, että Suomen ei-päästökauppasektorille aikanaan asetettava maakohtainen vähentämistavoite kiristyisi nykyisestä, vuodelle 2020 asetetusta 16 prosentin tavoitteesta 36 40 prosenttiin vuonna 2030. Tässä vaiheessa tämä on pelkkä laskentaoletus.

6 (22) Maankäyttö ja kaavoitus Ekotehokas yhdyskunta kuluttaa vähemmän energiaa ja materiaaleja, jolloin se myös kuormittaa ympäristöä vähemmän. Ekotehokkuus sisältää siis sekä energia- että materiaalitehokkuuden. Yhdyskuntarakenteen ekotehokkuus kuuluu parhaisiin tapoihin vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia eli vähentää suhteellista ja absoluuttista energian- ja materiaalien kulutusta asukasta kohti. Tällöin myös ympäristöä kuormittavat päästöt pienenevät. Pitkällä aikavälillä myös kustannukset pienenevät käytäntöjen yleistyessä. Kuvassa 1 esitetään esimerkkilaskelma asuinalueiden investointikustannuksista. Kuva 1. Tammelan minimi- ja maksimiskenaarion vertailut Ranta-Tampellan ja Vuoreksen asuinalueiden investointikustannuksiin. Alueiden kehityksestä kaupungille koituvat kustannukset esitetään alueelle muuttavaa asukasta kohti (Nykänen ym. 2012 6 ) Käytännössä yhdyskuntarakenteen ympäristöä kuormittavia päästöjä voidaan pienentää kolmella tavalla: 1) Alueiden tehokas käyttö, 2) liikennejärjestelmät (liikkumistarve ja kulkutavat), 3) energiajärjestelmät (energiankulutus ja tuotanto). Sekä liikennejärjestelmän että energiajärjestelmän tehokkuus on merkittävästi kiinni alueiden käytön tehokkuudesta (kuva 2). Kaupunkiseudut ja muutkin yhdyskunnat ovat rakenteellisesti jatkuvasti hajautuneet, vaikka niiden taloudelliset, toiminnalliset ja ekologiset seuraukset ovat olleet tiedossa pitkään. Yhdyskuntaraken- 6 Tammelan täydennysrakentamisen edullisuus. Veijo Nykänen, Pekka Lahti ja Antti Knuuti VTT, Antti Kurvinen, Olli Niemi ja Jaakko Vihola TTY. VTT-CR-04035-12 12.6.2012

7 (22) teen eheyttämisen tavoitetta on 1960-luvulta asti perusteltu lähinnä yhdyskuntataloudellisesti (perusrakenteen ja liikenteen kustannuksien säästönä), mutta myöhemmin samaa tavoitetta on voitu perustella fossiilisten energialähteiden säästöllä ja sen jälkeen ilmastomuutoksen torjunnalla. Tavoite on kuitenkin jatkuvasti etääntynyt yhdyskuntarakenteen hajautumisen jatkuessa. Suomen asukkaista, työpaikoista ja rakennuskannasta valtaosa (noin 80 %) sijaitsee kaupunkiseuduilla ja taajama-alueilla. Tämän vuoksi maankäyttö- ja muut yhdyskuntarakenteelliset päätökset, joita kaupunkiseuduilla tehdään heijastuvat melko suoraan koko maan tilanteeseen. Täydentävä ja eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu edellyttää kuitenkin huolellista paneutumista paikallisiin olosuhteisiin ja uuden taitavaa sovittamista vanhan lomaan. On tarpeen tutkia ja kehittää myös uusia kaupunkirakentamisen malleja, ekotehokkaita kortteli- ja talotyyppejä. Kuva 2. Yhdyskuntarakenteen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin Liikenne Merkittävimpiä tekijöitä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ennustamisessa ovat liikennesuorite ja kulkumuotojakaumat, ajoneuvoteknologian kehitys sekä uusiutuvien polttoaineiden käyttömäärät. Liikenteen henkilöliikenteen kasvu on nykyisin keskimäärin 1,5 % vuodessa, joka johtaa henkilöautoliikenteen kasvuun 19 % vuonna 2020 (perusvuosi 2006). Pääosa liikenteen kulkemisesta (60 % matkoista, yli 80 % suoritteesta) tehdään henkilöautolla, loput joukkoliikenteellä, kävellen ja pyöräillen. Tavaraliikenteen kasvu on hieman henkilöautoliikenteen kasvua hitaampaa, mutta sekin kasvavaa. 7 7 Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt. 28.9.2010. Iivo Vehviläinen, Aki Pesola, Gaia Consulting Oy, Juhani Heljo, Jaakko Vihola, Tampereen teknillinen yliopisto, Saara Jääskeläinen, Liikenne-

8 (22) Kulkumuotojakaumien ja liikennesuoritteen ohella toinen suuresti liikenteen päästöihin vaikuttava tekijä on ajoneuvoteknologian kehitys sekä uusiutuvien polttoaineiden osuus kaikesta liikenteessä käytetystä polttoaineesta. Biopolttoaineiden ja muiden vaihtoehtoisten energialähteiden osuudeksi on arvioitu 5,75 % vuonna 2010 ja 10 % vuodesta 2020 lähtien. Suomen kansallisena tavoitteena on 20 % osuus biopolttoaineille liikenteessä 8. Kunta voi ohjata liikenteen päästöjen vähentämistä tiivistämällä yhdyskuntarakennetta, mikä vähentää turhaa autoilua, edistämällä vähäpäästöisiä liikkumismuotoja, kuten joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä sekä edistämällä sähköisiä ja muita vähäpäästöisiä ajoneuvoja. Energian tuotanto ja uusiutuvan energia hyödyntäminen Energiajärjestelmissä on tapahtumassa teknologisia ja rakenteellisia muutoksia. Yhdistetty sähkön ja lämmöntuotanto eli kaukolämpö on edelleen ekotehokas tapa tuottaa yhdyskuntien tarvitsemaa energiaa. Rakennuskannan ulkovaipassa ja taloteknisissä järjestelmissä tapahtuvat (toistaiseksi kuitenkin erittäin hitaat) rakenne- ja laitetekniset parannukset (kärjessä matalaenergia-, passiivi-, nollaenergia- ja plusenergiatalot) aiheuttavat sen, että talojen ominaislämmönkulutus (kwh/kerros-m2, a) ja lämmön kulutusmäärät per talo ja per alue laskevat ja kaukolämpöä riittää yhä laajemmalle alueelle. Vielä käyttämättömien mahdollisuuksien (kuten matalaexergisten järjestelmien, joissa lämmitys ja viilentäminen tuotetaan lähellä sisäilman lämpötilatasoa olevilla ratkaisuilla) hyödyntäminen lisää edelleen kaukolämpöverkkojen palvelualueita. Verkostopituudet kuitenkin samalla kasvavat, hukkalämmön määrä kasvaa ja kaukolämmön kilpailukyky ( /myyty kwh, a) sitä kautta heikkenee. Hajautetun lämmöntuotannon eri muotojen kilpailukyky vastaavasti paranee, varsinkin jos ja kun aurinko- ja tuulisähkön, samoin kuin maalämmön tai biopolttoainelämmön perusteknologiat ja hyötysuhteet paranevat. Aurinkoenergian tuotanto on jo kauan ollut mahdollista rakenteisiin integroituna (talojen katoille, ulkoseiniin, parvekekaiteisiin, moottoritien melusuojauksiin jne.). Sama koskee maa-, vesi- ja ilmalämpöpumppuja. Tuulienergian suhteen nämä mahdollisuudet ovat vasta avautumassa. Yhdyskuntarakenteen näkökulmasta syntyy todennäköisesti uusia kilpailutilanteita, joissa yhteiskuntataloudellinen edullisuus on tarkasti arvioitava. Tarjontaa tulee kahdesta suunnasta: keskitettyjen ja hajautettujen järjestelmien toimittajilta. Teknologioiden kehitysnopeus ja myytävän energian hinnoittelu ratkaisevat sen, mikä järjestelmä missäkin paikassa kilpailun voittaa. Hinnoittelulla (mm. syöttötariffeilla) voidaan ohjata kehitystä jos niin halutaan. Uusiutuvan energian ongelmaksi nousee kuitenkin tuotannon ja kulutuksen sekä ajallinen että paikallinen kohtaamattomuus. Kysyntä on yleensä melko tasaista tai ei vaihtele samaa tahtia uusiutuvien energianlähteiden tarjonnan kanssa. Lisäksi uusiutuvista energianlähteistä saadut huipputasot ylittävät usein energian tarpeen, mutta ylimääräistä energiaa ei aina voida varastoida. Rakennuskohtaisen energiantuotannon ja kulutuksen eriaikaisuus on usein varsin suurta; vaikka rakennus olisi vuositasolla nollaenergiarakennus, voi sen tuntitasoinen tarkastelu osoittaa, että tuotanto ja kulutus kohtaavat vain 35-40 %. ja viestintäministeriö, Hanna Kalenoja, Tampereen teknillinen yliopisto, Pekka Lahti, VTT, Kaisa Mäkelä, Ympäristöministeriö, Mika Ristimäki, Suomen ympäristökeskus. Sitran selvityksiä 39 8 https://www.tem.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotearkisto/vuosi_2013/strategiapaivitys_lisatoimia_energia- _ja_ilmastotavoitteiden_toteuttamiseen.109849.news

9 (22) Tällä hetkellä rakennuksissa käytettävän (paikalla tuotetun) uusiutuvan energian määrä on vaatimaton, ja uusiutuvalla energialla pyritään yleensä kattamaan vain pieni osa energiatarpeesta. Energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskevat kansalliset ja kansainväliset tavoitteet edellyttävät merkittävää lisäystä niiden energianlähteiden käytössä, jotka eivät voi tuottaa energiaa yhtäjaksoisesti. Tällöin pelkästään rakennuskohtainen tarkastelu ei ole useimmiten optimaalista kustannusten eikä päästöjen kannalta, vaan tyypillisesti alueellinen tarkastelu antaa tehokkaimman ratkaisun. Aluetasolla uusiutuvan energian tuotanto pystytään usein hyödyntämään paremmin kuin rakennustasolla. Rakennusten energiankulutuksen ajallinen vaihtelu on suurta sekä vuosi- että vuorokausitasolla. Vuorokausitasolla asuinrakennuksen huipputeho on tyypillisesti noin viisinkertainen käyttöajan minimitehoon verrattuna. Joissain järjestelmissä päälämmitysjärjestelmä saattaa olla kustannussyistä alimitoitettu huipun kannalta, jolloin rakennus käyttää tehohuippunsa aikana tukilämmitysjärjestelmäänsä, jonka ympäristövaikutukset voivat olla huomattavasti suuremmat kuin rakennuksen muun ajan käytön. 9 Uudisrakentaminen Rakennusten osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on noin 40 prosenttia. Rakennukset suunnitellaan ja rakennetaan pitkäikäisiksi, joten nyt rakennettavien rakennusten vaikutukset Suomen energiankulutukseen ja päästöihin kestävät vuosikymmeniä. Vuonna 2050 puolet rakennuskannasta on rakennettu vuoden 2012 jälkeen. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää että uudisrakennusten energiatehokkuuteen ja energiantuotantomuotoon, sekä sen päästöihin kiinnitetään erityistä huomiota. Koska uudisrakentamisen energiankulutus on pienentynyt merkittävästi, on sen aiheuttama hiilijalanjälki myös pienentynyt. Samaan aikaan materiaalien suhteellinen osuus on suurentunut. Tämän vuoksi myös materiaalien ja rakennuspaikan valintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota 10. Korjausrakentaminen ja ylläpito Suomen olemassa olevasta rakennuskannasta asuntokanta muodostaa suuren osan. Asuntokannan määrä on tällä hetkellä yhteensä karkeasti arvioiden noin 270 Mm2, josta vuosina 1940 2009 rakennetut yksittäistalot ja vuosina 1960 1989 rakennetut asuinkerrostalot muodostavat noin kaksi kolmasosaa. MECOREN-hankkeen 11 arvion mukaan asuntorakennuskannan tämänhetkinen kokonaisenergiankulutus lämmitysenergia ja sähkönkäyttö huomioon ottaen on noin 61 TWh ja vastaavat khk-päästöt noin 13 Mt. Koko Suomen energian loppukäyttö oli vuonna 2010 279 TWh ja khk-päästöt 66 Mt (v. 2009). Tämä merkitsee sitä, että asuntorakennuskannan ekotehokkuutta on pystyttävä parantamaan huomattavasti, jos ja kun sen avulla halutaan vaikuttaa merkittävästi energiankulutuksen ja khk-päästöjen tasoon Suomessa. Toisaalta on myös arvioitu, että merkittävää ekotehokkuuden paranemista voidaan saada aikaan kustannustehokkaasti, kun korjaaminen ajoitetaan oikein ja kun 9 Heating energy and peak-power demand in a standard and low energy building http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2013/oa_heating_energy.pdf Airaksinen, Miimu; Vuolle, M. Energies. Vol. 6 (2013) No: 1, 235-250 10 Ruuska, Antti, Häkkinen, Tarja, Vares, Sirje, Korhonen, Marja-Riitta ja Myllymaa, Tuula. Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset. Ympäristöministeriön raportteja 8. 2013. 11 Häkkinen, Tarja, Ruuska, Antti, Vares, Sirje, Kouhia, Ilpo, Holopainen, Riikka. Methods and concepts for sustainable renovation of buildings. 2012. VTT,Espoo.266 p. + app. 51 p. VTT Technology 26 ISBN 978-951-38-7841-2 URL:http://www.vtt.fi/publications/index.jsp

10 (22) otetaan huomioon kaikki erilaiset keinot mukaan lukien myös lämmitysjärjestelmän ja energianlähteen muutokset. Jotta korjaustoiminnalla olisi todella vaikutusta energiankulutukseen, tulisi sitä ja sen sisällä energiatehokkuutta parantavia korjauksia tehdä merkittävästi enemmän. Tämä on mahdollista, sillä rakennuksissa arvioidaan olevan merkittävästi korjausvelkaa. Korjausrakentamisessa on tärkeää edistää ja ohjata kaikkia toimenpiteitä, jotka edistävät energiatehokkuutta. Näitä ovat erityisesti toimenpiteet, jotka kohdistuvat ulkovaippaan, ilmanvaihtoon, käyttövesijärjestelmään ja veden kulutukseen, lämmitysjärjestelmään ja sen energialähteen sekä eri teknisten laitteiden sähkönkulutukseen. Jotta energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet saadaan luonnolliseksi osaksi korjaustoimintaa, tarvitaan korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä, jotka edistävät rakennuksen energiatehokkuuden paranemista huomioiden sekä rakennusosat ja tekniset järjestelmät, mutta myös lämmitysjärjestelmän ja sen energialähteen. Määräysten lisäksi tarvitaan tehokasta ohjeistusta ja tiedotusta asuinrakentamiseen sekä taloyhtiöille että yksityisille omakotitalojen omistajille sekä koulutusta suunnittelijoille ja kiinteistöalan ammattilaisille. Koulutuksessa on tärkeää korostaa eri ratkaisuvaihtoehtojen energiatehokkuuden lisäksi kokonaisuuden pitkäaikaistoimivuutta. Korjaustoimintaan voidaan kannustaa myös avustuksin, jotka ovat tehokkaita erityisesti asuinrakennuksia aktivoitaessa. Avustus esimerkiksi energian ja ympäristön kannalta tehokkaampaan lämmitysmuotoon vaihdettaessa todennäköisesti kannustaa monia vaihtamaan lämmitysmuotoa viimeistään teknisen käyttöiän päätyttyä tai jopa ennen sitä. Avustuksia on tärkeää suunnata erityisesti määräystasoa parempiin korjaustoimenpiteisiin.

11 (22) 3. Tavoitteiden laatiminen Ohessa esitetään OKRA-hankkeessa koottu ehdotus Tampereen kaupungille ERA17-tiekartaksi. Tavoitteet esitetään seuraavassa tiivistelmänä seuraavien VTT:ssa laadittujen raporttien pohjalta: Energiaviisaan rakennetun ympäristön tiekartta. Sisältöehdotus. Tarja Häkkinen ja Miimu Airaksinen. 3.5.2012. 13 s. Energiaviisaan rakennetun ympäristön tiekartta. Tavoite-ehdotuksia. Tarja Häkkinen, Miimu Airaksinen, Veijo Nykänen ja Mia Ala-Juusela. 11.3.2013. 11 s. Pientalojen uudisrakentamisen kannustus energiatehokkuuteen tonttivuokra-alennuksiin. Sakari Pulakka ja Miimu Airaksinen. Selvitys 28.10.2013. 8 s. Tampereen kaupungin rakennetun ympäristön T&K-hankkeiden yhteenvetoa ja analyysiä. Tarja Häkkinen, Miimu Airaksinen, Veijo Nykänen, Jyri Nieminen, Hannele Ahvenniemi. 48 s. 13.8.2012 Tavoite-ehdotukset pohjautuvat VTT:n tutkijoiden ehdotukseen, Tampereen kaupungin ECO2- projektin ehdotuksiin sekä VTT:n tekemän haastattelututkimuksen tuloksiin. Haastateltavat olivat Tampereen kaupungin rakentamiseen, kaavoitukseen, liikenteeseen ja energiantuotantoon liittyvien yksiköiden johtajia ja päälliköitä. Seuraavassa esitetään tavoite- ja toimintaehdotukset ryhmiteltynä 12 ehdotukseen: 1. Kaupungin oma rakentaminen energia- ja ekotehokasta 2. Energiatehokkuutta rakentamisen ohjauksella ja neuvonnalla 3. Kannustimien ja kriteereiden käyttö 4. Energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian ja kaukolämmön käytön ohjaus kaavoituksen avulla 5. Yhdyskunnan ekotehokkuuden ja kestävän elinkaaren varmistaminen 6. Ekotehokas lisärakentaminen ja täydennysrakentaminen 7. Kehityshankkeet, energiatehokkaat pilottikohteet ja hiilineutraalit aluekehityshankkeet ekotehokkuuden edistämisessä 8. Uusiutuvien energialähteiden tehokas hyödyntäminen ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto 9. Huippukulutuksen leikkaaminen 10. Joukkoliikennepalvelujen tarjonta ja käytön lisääminen 11. Kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen 12. Energiatehokkuutta tehokkaan viestinnän avulla Kutakin ehdotusta selitetään ja tarkennetaan seuraavassa. Kursiivilla esitetään yksityiskohtaisia tavoitteita, joista osaa ollaan jo toteuttamassa.

12 (22) 4. Tavoite- ja toimintaehdotukset 1 Kaupungin oma rakentaminen energia- ja ekotehokasta Kaupunki huolehtii siitä, että kaikki oma rakentaminen on hyvin energia- ja ekotehokasta. Asetetaan konkreettiset tavoitteet ja pyritään asteittain kohti lähes nollaenergiarakentamista. Tällä hetkellä tavoitteena on uudisrakentamisessa ennen vuoden 2012 energiamääräyksiä voimassa ollut A- energiataso. Toimintamalleja energiatehokkaaseen rakentamiseen on kehitetty Tilakeskuksen vetämässä Tampereen alueen palvelukiinteistöt energiatehokkaiksi (TAPRE) hankkeessa 12, jossa on noin puolet palvelukiinteistöjen omistajista Tampereen seudulta ollut mukana. Projektissa on laadittu energiatehokkaan rakennuttamisen, rakentamisen ja kiinteistön kunnossapidon ohjeistoja. Asetetaan tavoite myös uusiutuvan energian käytölle. Toistaiseksi on toteutettu muutama pilottikohde, kuten Luhtaan passiivienergiapäiväkoti ja Vuoreksen koulukeskus, joissa hyödynnetään aurinkopaneeleja. Osana ECO2-hanketta on tehty myös uusiutuvan energian selvityksiä (mm. Kämmenniemen aluelämpölaitos ja Tampere-talon laajennus, jossa harkitaan aurinkopaneelien hankintaa ja lämpöpumppuja). Eräitä öljylämmityksessä olleita kiinteistöjä on muutettu hakelämmölle. Tilakeskus Liikelaitokselle aktiivinen rooli ERA17-tavoitteen saavuttamisessa omassa rakentamisessa. Tilakeskus Liikelaitoksen laatiman energiatehokkuusohjeen 13 päivitys uusien määräysten mukaiseksi. Tavoitteeksi vuoden 2012 vaatimuksien alittaminen 30 %:lla. Uusi ohje esimerkiksi, että 2015 siirrytään uudisrakentamisessa uuden energiatodistuksen B- tasolle ja 2017 A-tasolle. Tehdään energiatavoitteet myös korjausrakentamiselle. Tilakeskukselle aktiivinen rooli uusiutuvan energian käytön lisäämisessä omassa rakentamisessa Vakiinnutetaan uusiutuvan energian selvitykset ja integrointi energiajärjestelmiin kaikkeen rakentamiseen. Viedään TAPRE-ohjeita ja OKRA-hankkeen ohjeita käytännön prosesseissa toteutettaviksi. Tehdään suunnitelma öljylämmityksessä olevien kiinteistöjen muuttamiseksi uusiutuvaan energiaan. 2 Energiatehokkuutta rakentamisen ohjauksella ja neuvonnalla Tehokkaan ohjauksen ja neuvonnan avulla pyritään jatkuvasti parantamaan kaupungin kaiken uudisja korjausrakentamisen energiatehokkuutta. Rakennusvalvonnan ja asumiseen liittyvien yksiköiden rooli laajenee energianeuvonnan suuntaan. Kaikille rakentajille annetaan tietoa hiilijalanjäljen ja energiatehokkuuden merkittävimmistä parannuskeinoista. Asiantuntemusta kasvatetaan siten, että tehokasta neuvontaa voidaan suunnata myös ammattimaiseen rakentamiseen. Rakennusten käyttöön ja korjaukseen liittyen terveys- ja turvallisuusnäkökulma ovat keskeisiä tekijöitä kaikessa suunnittelussa ja opastuksessa. Neuvontaan kuuluu 12 TAPRE - Tampereen alueen palvelurakennukset energiatehokkaiksi http://www.tampere.fi/tilakeskus/kehityshankkeet/tapre.html 13 Tampereen Tilakeskuksen rakennusten energiasuunnitteluohje. Tampereen Tilakeskus Liikelaitos 5.4.2010. 20 s.

13 (22) myös ohjaus lämmitysjärjestelmän valinnasta ja kiinteistökohtaisesta sähkön- ja lämmöntuotannosta ja sen tehokkuudesta ja soveltuvuudesta erilaisiin kohteisiin. Rakentamisen ja asumisen energianeuvontakeskuksen (RANE) toiminta on käynnissä. Se on toiminut pari vuotta ja vetänyt rakentajakouluja pienrakentajille sekä antanut rakentamisen ja asumisen energianeuvontaa14. Vakiinnutetaan ja seudullistetaan RANE:n toiminta. Rakennusvalvonnan roolin vahvistaminen energiatehokkaan rakentamisen neuvonnassa, ohjauksessa ja valvonnassa. Resursointi esimerkiksi rakennusvalvontamaksuista. Kuva 3. ECO2-hankkeen esitys Tampereen kaupungin uudisrakentamisen energiatavoitteiksi (asuinkerrostalo) 3 Kannustimien ja kriteereiden käyttö Energiatehokkaan rakentamisen ohjauksessa käytetään aktiivisesti tehokkaimmiksi todettuja kannustimia ja kriteereitä. Tonttivuokran alennusta tai maankäyttösopimuskorvauksen alennusta koskevia kannustimia käytetään apuna energiatehokkaan korjausrakentamisen ohjauksessa. Asetetaan selkeät, tarkoituksenmukaiset ja vertailukelpoiset energia- ja ekotehokkuuskriteerit. Tampereella otettiin vuonna 2014 käyttöön tonttivuokra-alennus omakotitonttien luovutuksessa. Alennuksen ehtona on, että toteutetun talon E-luku on enintään 70 % normaalista vähimmäistasosta. Tontinvuokra-alennus on tällöin 50 % 5 vuoden ajalta. 14 Rakentamisen ja asumisen energianeuvontakeskuksen (RANE).. http://www.raneneuvoo.fi/

14 (22) Kohdistetaan kohtuullisia taloudellisia kannustimia sellaisille korjausrakentamishankkeille, joissa saavutetaan merkittävää energiatehokkuuden. Arvioidaan eri toimenpiteiden hyödyllisyyttä, esteitä ja niiden aiheuttamia kustannuksia kunnalle. Tampereen maapolitiikan periaatteisiin hyväksyttiin vuonna 2014 periaate, että täydennysrakennushankkeissa voi saada enintään 85 % alennuksen kaavoituskorvauksesta, jos hanke täyttää tietyt kriteerit, joiden joukossa on myös energiatehokkuuden parantaminen. Samoilla kriteereillä kiinteistönomistaja voi saada myös tonttivuokran alennuksen. Asetetuilla kriteereillä ja kannustimilla pyritään myös ohjaamaan rakentajia kohti uusiutuvan energian hyödyntämistä, kun se on tarkoituksenmukaista. Uusiutuvan energian suosimisen taustalle hankitaan etukäteisarvioinnin avulla tieto eri ratkaisujen aiheuttamista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Vertailussa ja arvioinnissa hyödynnetään soveltuvia työkaluja. Osataan ohjata suunnittelijoita soveltuvien työkalujen käyttöön. Huolehditaan siitä, että käytetyt kriteerit eivät aiheuta jälkikäteisraportoinnin tai valvonnan tarpeita. Asumisen rahaston toiminnan laajennus asukkaiden energiansäästöinvestointien tukemiseen. Edellyttää lisärahoitusta rahastolle. Rivi- ja kerrostalotonttien luovutuksessa pidetään tontinluovutuskilpailuita keskeisillä alueilla ja muilla erityisalueilla. Energiatehokkuus mukana keskeisenä kriteerinä. Selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön yleinen energiatehokkuuskriteeri tontinluovutuksessa (esim. energiatodistuksen B-taso vuonna 2015 ja A-taso vuodesta 2018 alkaen). 4 Energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian ja kaukolämmön käytön ohjaus kaavoituksen avulla Hyödynnetään viime vuosina kehitettyjä uusia työkaluja ja toimintatapoja kaavoituksen vaikutuksien arvioinnissa ja vaihtoehtojen tarkasteluissa energia- ja ekotehokkaimpien ratkaisujen löytämiseksi. Kaavoitusprosessissa tehdään uusiutuvan energian potentiaalitarkastelut ja eri energiamuotojen tarkastelut. Tavoitteena on löytää ekotehokkaimmat ja myös kustannustehokkaimmat ratkaisut eri alueille, edistää kaukolämpöä tai hybridiratkaisuja tiheästi rakennetuilla alueilla ja uusiutuvia energiamuotoja kaukolämpöverkon ulkopuolisilla alueilla. Kehitetään työkaluja eteenpäin siten, että ne auttaisivat myös täydennysrakentamisen vaihtoehtotarkasteluja. Energia- ja ekotehokkuustarkastelujen tarkoitus on sekä ohjaaminen että analysointi ja tavoiteasetannan tuki. Tarkasteluja tehdään erityisesti aidoille vaihtoehdoille ja riittävän laajoille kohteille. Tehdään aktiivisesti myös erillisiä kohdennettuja selvityksiä (esimerkiksi toteutettu selvitys aurinkoenergian kustannustehokkuudesta 15 ). Laajennetaan tarkastelujen tekemistä myös täydennysrakentamisen alueille. Kaavoituksen avulla tehdään uusiutuvan energian hyödyntäminen mahdolliseksi (esimerkiksi pientaloille mahdollisuus maalämpöön eikä niin pieniä tontteja että ei ole mahdollista vaikka kaukolämpöä ei olisi tarjolla). Otetaan käyttöön energiatiheyden (energiantarve per kaavaneliö) käsite. Kauko- 15 Aurinkoenergian hyödyntäminen Vuoreksen Koukkurannan alueella. Jari-Pekka Flinck. 11 s.

15 (22) lämmön kustannustehokkuus kaavoitettavalla alueella arvioidaan ajoissa, jotta energiatiheyteen voidaan vaikuttaa. Kaavaprosessissa otetaan aina huomioon keskeisenä tekijänä passiivisen aurinkoenergian optimaalinen hyödyntäminen tonttien ja rakennusten oikean sijoittelun yms. avulla. Rakennustapaohjeissa annetaan ohjeita uusiutuvan energian hyödyntämiseksi (esimerkiksi rakennusten suuntaus ja ohjeita siitä, mihin aurinkopaneelit tai maalämpökaivot voi sijoittaa). Otetaan käyttöön yleiskaavan yhteydessä yhdyskuntarakenteen ilmastovaikutusten arvioinnin työkalu 16. Merkittävimmissä osayleiskaavoissa (esim. Vuoreksen Isokuusi 17 ja Ojalan alue 18 ) on jo tehty ekotehokkuusarviointeja. Yleiskaavoituksen osalta vakiinnutetaan menettelytavat ekotehokkuuden arviointiin ja asetetaan konkreettiset tavoitteet. Asemakaavoituksessa vakiinnutetaan KEKO-työkalun käyttö (pilotoitu muutamilla alueilla). Määritetään miten ekotehokkuuden arviointi tehdään, kun KEKOn rooli nähdään täydentävänä, laskentaan perustuvana työkaluna suhteessa kaavoituksen omaan kestävän kehityksen arvioinnin muistilistaan 19, joka hyväksytty viime vuonna. Asemakaavoituksessa asetetaan tavoitteet myös kaavojen ekotehokkuudelle ja energiatehokkuudelle. Yleistavoitteena on, että uudet kaavat mahdollistavat vähähiilisen rakentamisen, asumisen ja liikkumisen. Laskentatyökalut auttavat tavoitteen asettamisessa ja toteamisessa. Rakentamistapaohjeita tehdään yhteistyössä rakennusvalvonnan kanssa. Ohjeissa otetaan jatkossa aina huomioon myös energiatehokkuus. 5 Yhdyskunnan ekotehokkuuden ja kestävän elinkaaren varmistaminen Tampereen tavoitteena on tehdä noin 70 % kaavoituksesta nykyrakenteen sisälle. Täsmennetään tavoitetta ottaen huomioon erilaisia tilanteita ja tarpeita ja samalla selvittäen vaikutuksia. Kaupunkirakennetta laajentavaa kaavoitusta reunoille tehdään vain erityisistä syistä, ja näille kaavoille asetetaan aina energia- ja ekotehokkuustavoitteet. Tiiviystavoitteissa korostetaan saavutettavuutta ja lyhyitä etäisyyksiä. Hankitaan selvitysten avulla lisää kvantitatiivista tietoa tiiviin kaavoituksen kokonaisvaikutuksesta primäärienergian kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Alueiden kestävän elinkaaren kannalta kriittistä on asumisen ja tarvittavien palveluiden säilyminen. Kestävä elinkaari pyritään varmistamaan väestörakenteen muutoksien seurannan ja ennakoinnin avulla. Mahdollisia keinoja ovat esim. alueiden sekoittunut rakenne (asumista, työpaikkoja ja palveluja samoissa kortteleissa), tilojen muuntojoustavuus, sen varmistaminen, että alue on riittävän tiivis ja etäisyys palveluihin lyhyt sekä pyrkimys vähentää sellaisten palvelukeskittymien perustamista, joiden tavoitteena on palvella hyvin suuria määriä laajalta alueelta. Tunnistetaan keinoja, 16 Ks. Työkalu kantakaupungin yleiskaavan energiatehokkuuden ja ilmastovaikutusten arviointiin. 28.1.2014. Topi Tiihonen. Power Point Presentation. Ecocity. epecc 17 Isokuusen yleissuunnitelman päästöarviointi. 22.3.2012. Oy Eero Paloheimo Ecocity Ltd. 20 s. 18 Ojalan osayleiskaavan luonnosvaihtoehtojen ekotehokkuusvertailu. Tampereen kaupunki. Konsernihallinto. Kaupunkiympäristö kehittäminen. 20.5.2011. 30 s. 19 Asemakaavoituksen kestävän kehityksen suunnitteluohje. 19.11.2013. AS, VK. Otettu käyttöön asemakaavoituksen kokouksessa 2.12.2013. Tampereen kaupunki. Kaupunkiympäristön kehittäminen. Maankäytön suunnittelu. Asemakaavoitus.7 s.

16 (22) joiden avulla voitaisiin yhdistää (esim. tilavarausten avulla) julkisia ja yksityisiä palveluja (esim. kauppa päiväkodin yhteydessä). Tampereella on käynnissä kaupunkiraitiotien suunnittelu. Se mahdollistaa kaupunkirakenteen tiivistämisen kestävän joukkoliikennereitin varrelle. Tämä mahdollisuus tulisi täysipainoisesti käyttää hyväksi. Kehitetään erilaisia keinoja, joiden avulla voidaan vahvistaa alueiden kestävää elinkaarta (uudet alueet ja palvelujen nopea saaminen, vanhat alueet ja palvelujen muuttuminen) Lisätään maankäyttösopimuksien käyttöä keinona, jonka avulla parannetaan palveluiden saavutettavuutta ja kehitetään energiatehokkuutta. 6 Ekotehokas lisärakentaminen ja täydennysrakentaminen Täydennysrakentaminen mahdollistaa parhaiten olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisen ja lyhyet kulkuetäisyydet tarvittaviin palveluihin Täydennysrakentaminen on ekotehokkaan lisärakentamisen keskeinen keino. Täydennysrakentamisen prosesseissa on kuitenkin ongelmia. Nämä liittyvät prosessien hitauteen ja aiheutuvien hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaiseen jakoon tonttien omistajien kesken. Esimerkiksi pysäköinnin järjestelyt ovat usein problemaattisia. Tampereella on käynnissä useita täydennysrakennuskohteita, kuten Tammela, Tesoma ja laaja EHYThanke, jossa eri kaupunginosien täydennysrakennusmahdollisuudet käydään läpi ja tehdään yleissuunnitelmat täydennysrakennuskaavojen ja hankkeiden pohjaksi. Kaupunki kehittää toimintatapoja hyvien ja nopeampien menettelyjen ja ratkaisuvaihtoehtojen löytämiseksi. Vuonna 2014 uudistettiin maapolitiikan periaatteet. Täydennys- ja lisärakentamisen tukemiseksi maankäyttösopimuksen korvauksen perusteena olevasta arvonnoususta jätetään huomioon ottamatta osa (enintään 85 %) määritellyillä ehdoilla. Hyödyn saamisen vaihtoehdoissa on mukana energiatehokkuuden merkittävä parannus peruskorjauksessa. Korvausta ei peritä lainkaan, jos arvonnousu on pieni. Kaupungin vuokraamilla tonteilla osa asemakaavan muutoksella saatavasta tontin asuinrakennus-oikeuden kasvamisen hyödystä osoitetaan nykyiselle vuokraoikeuden haltijalle. Nykyisen vuokraoikeuden haltijan vuokraa alennetaan määräaikaisesti (enintään 85 % ja 10 vuotta). Pysäköintinormien uudistus on käynnissä Tampereella. Autopaikkanormeja kehitetään täydennysrakentamista kannustavaan muotoon. Otetaan huomioon palvelujen etäisyydet ja joukkoliikenteen etäisyydet. Kun matka joukkoliikenteen pysäkeille on lyhyt, niin voidaan kaavoittaa myös autopaikattomia asuintaloja. Autopaikan ei myöskään tarvitse olla samalla tontilla ja selvitetään vaihtoehtoja, joiden mukaan vain autopaikan tarvitsija maksaa paikasta. Rakennusjärjestykseen on lisätty vaatimus, että taloyhtiöissä pitää olla kaksi pyöräpaikkaa per asunto. Kun tarkoituksenmukaista, tehdään olemassa olevien alueiden uusi kaavoitus tiiviimmäksi mahdollistaen lisärakentamisen ja/tai lisäkerrosten rakentamisen. Käytetään tätä apukeinona, jolla autetaan korjausrakentamisen kustannusten kompensointia.

17 (22) Markkinoidaan aktiivisesti uusia maapolitiikan kannustimia täydennys- ja korjausrakentamiseen. Yhdistetään tähän aina myös energiatehokkuuden parantaminen. Käynnistetään yhteistyössä taloyhtiöiden ja kiinteistönomistajien kanssa kehittämishanke täydennysrakentamisen edistämiseksi ja hyvien toimintamallien levittämiseksi. Pysäköintinormeja uudistettaessa otetaan niihin mukaan mahdollisuus autopaikattomaan lisärakentamiseen keskustassa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella olevilla alueilla. 7 Kehityshankkeet, energiatehokkaat pilottikohteet ja hiilineutraalit aluekehityshankkeet ekotehokkuuden edistämisessä Aluekehityshankkeissa keskeisenä teemana on aina myös energiatehokkuus, matalat khk-päästöt tai hiilineutraalius. Olemassa olevia hanke-esimerkkejä ovat Härmälänranta ja Nurmi-Sorila. Kaavoituksen avulla mahdollistetaan hiilineutraalit tai alhaisen khk-päästön alueet. Tampereen kaupunki jatkaa aktiivista rooliaan kestävän rakentamisen kehityshankkeiden teettäjänä ja tekijänä. Olemassa olevista kehityshankkeista hyvä esimerkki on Vuores-projekti. Kehityshankkeiden avulla lisätään osaamista uusista toimintatavoista ja ymmärrystä eri osatekijöiden vaikutuksesta. Kumppanuuskaavoitus on yksi esimerkki kehityshankkeiden avulla kehitettäviä asioista. Selvitysten ja kehityshankkeiden avulla myös kiteytetään kvantitatiivista tietoa eri toimenpiteiden merkityksellisyydestä energiatehokkaassa ja kestävässä rakennetussa ympäristössä. Energiatehokkaiksi aluekehityshankkeiksi otetaan mukaan myös jo rakennettuja alueita, kuten Tammela ja Tesoma. Energiatehokkaissa aluekehityshankkeissa pyritään mahdollistamaan oma energiantuotanto, esim. hajautettu tai pienimuotoinen keskitetty tuotanto. Niiden ja yhteistuotannon hyötyjä verrataan päästöjen ja kustannusten kannalta. Tehdään systemaattista seurantaa ja tuodaan kokemuksia paremmin seuraavissa hankkeissa hyödynnettäväksi. Kaksisuuntaiset sähkö- ja lämpöverkot ovat yhtenä tärkeänä tarkastelu- ja kehityskohteena aluekehityshankkeissa. Selvitettäviä asioita ovat esimerkiksi syötettävän lämmön lämpötilatasot ja verkon omistajan roolin muuttuminen kun rooli energian välittäjänä kasvaa kiinteistökohtaisen tuotannon yleistyessä. Tampereen kaupunki lähtee esimerkin luontoisesti mukaan muutamaan energiatehokkaaseen ryhmäkorjaushankkeeseen. Tavoitteena on hankkia kokemuksia ja luoda pohjaa asiakirjamalleille yms. Energia- ja ekotehokkaaseen korjausrakentamiseen liittyvien hankkeiden tuloksia hyödynnetään ja hankkeiden määrää lisätään tarpeen mukaan. 8 Uusiutuvien energialähteiden tehokas hyödyntäminen ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto Tampereen omassa energiantuotannossa pidetään konkreettiset tavoitteet uusiutuvien osuuksille energialähteistä. Asetetaan myös pidemmän aikavälin tavoite. Tampereen Sähkölaitoksen tavoitteen mukaan uusiutuvien osuus on 38 % vuonna 2020; lisäksi yleistavoitteena on 80 % vuonna 2040. Tampereella kaukolämpöverkko kattaa yli 90 % kiinteistökannasta. Tiiviissä pientalorakentamisessa ja kerrostalorakentamisessa yhteistuotannolla tuotettu kaukolämpö on usein energiatehokkain ja khk-

18 (22) päästöjen kannalta edullinen ratkaisu erityisesti, jos tuotanto on biopolttoainepohjaista. Tätä hyödynnetään jatkossakin. Toisaalta selvitetään, millä alueilla kiinteistökohtainen tuotanto on ympäristövaikutuksiltaan edullisinta. Näiden selvitysten tulokset otetaan huomioon kaavoitusta ja tontinluovutusehtoja sekä energianeuvontaa muotoiltaessa (vrt. edellä). Tampereen kaupunki asettaa konkreettisen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden osuuksille koko Tampereen alueella mukaan lukien hajautettu energiantuotanto. Osoitetaan keskeiset toimenpiteet, joilla tähän vaikuttavuustavoitteeseen on tarkoitus päästä. Näistä monet liittyvät edellä esitettyihin kaavoituksen, ja ohjauksen keinoihin. Energia-alan liiketoimintaympäristön muutokseen varaudutaan kehittämällä uusia palveluliiketoimintamalleja ja arvioidaan niiden hyödyllisyyttä. Uudenlaisissa palvelutuotteissa ei esimerkiksi sitouduttaisi toimittamaan kaukolämpöä, vaan taattaisiin tietyt olosuhteet tai palvelut kuten lämmin vesi. Kartoitetaan älykkäiden sähkönjakelun palvelualustojen kehittymisen tarjoamia uusia liiketoimintamahdollisuuksia sähkön pientuotannossa. 9 Huippukulutuksen leikkaaminen Etsitään tutkimuksen avulla keinoja siihen että voitaisiin tukea huippukulutuksen leikkaamista (Härmälänrannan CoZED-hankkeessa tehdään asiaa koskeva tutkimus.) Selvitettävänä asiana on esimerkiksi mahdollisuus tukea sellaista älykästä rakennusautomaatiota, jolla pystytään ohjaamaan rakennuksen aiheuttamaa sähkökuormitusta ja pudottamaan huippujen aikana osaa kuormista. Käytetään edelleen ja kehitetään uusia hinnoittelun keinoja huippukulutuksen leikkaamiseen. Sähköverkon osalta tehohuipun hinnoittelussa asiakas maksaisi tehon siirrosta. Sähkön osalta Tampereella huippukulutus määräytyy kuitenkin teollisuudesta ja palveluista eikä niinkään asumisesta. Etsitään uusia ratkaisuja lämmön huippukulutuksen leikkaamiseen ja samalla tehdään arvioita huipunleikkausjärjestelmien kannattavuudesta. Vaihtoehtoisina ratkaisuina selvitetään esimerkiksi lämpö- ja sähkövarastoja. 10 Joukkoliikennepalvelujen tarjonta ja käytön lisääminen Tamperetta kehitetään kaupunkistrategian mukaisesti joukkoliikennekaupunkina. Varmistetaan hyvien joukkoliikennepalvelujen tarjonta ja kehitetään Tampereen seudun rakennesuunnitelman mukainen laadukas joukkoliikennejärjestelmä, jossa hyödynnetään sekä bussi-, kaupunkiraitiotieettä lähijunaliikennettä. Tunnistetaan ja asetetaan tavoitteita, joiden avulla joukkoliikenteen sujuvuutta parannetaan ja priorisoidaan. Yhtenä keinona ovat jo käytössä olevat liikennevaloetuudet ja omat kaistat. Pysäkkien varustelutasoa pyritään nostamaan. Tunnistetaan reititykseen liittyviä haittoja ja ongelmia ja asetetaan tavoitteita parempien reitityksien käyttöönottamiseksi jatkoyhteydet huomioon ottaen. Linjaston iterointi on jatkuvaa työtä. Linjataan konkreettisia toimenpiteitä liittyen hinnoitteluun, liikenneyhteyksien ja vuorotiheyksien parantamiseen ja eri kulkumuotojen suosimiseen, joiden avulla pyritään lisäämään joukkoliikennepalvelujen suosiota. Otetaan huomioon taloudelliset ja muut reunaehdot ja esteet. Keskeinen

19 (22) kysymys on myös pysäköintimaksut keskustassa. Pysäköintitaksa pidetään vähintäänkin kustannustason nousun mukana. Kehitetään edelleen runkolinjoja. Runkolinjoilla spontaani käyttö on mahdollista ilman että tarvitsee tarkistaa aikatauluja. Muiden linjojen osalta käytettävyyden parantamista on kehitettävä. Tehdään lisääntyvää yhteistyötä naapurikuntien kanssa ja tunnistetaan keinoja, joiden avulla joukkoliikennettä voidaan priorisoida myös kuntien avulla (esimerkiksi verkkoyhteydet busseissa tms.). v. 2012 käynnistyi seudullinen joukkoliikenneyhteistyö. Tulevaisuudessa koko kaupunkiseutu on yhtä vyöhykeliikennejärjestelmää (2014 jälkeen). Tehdään periaatteellinen arvio eri toimenpiteiden säästöpotentiaalista primäärienergian ja kasvihuonekaasujen suhteen. Arvioidaan millä keinoilla tavoitteita voisi saavuttaa tehokkaimmin ja taloudellisimmin. Valtuusto tekee päätöksen kaupunkiraitiotiestä kesäkuussa 2014. Jos raitiotiehanke toteutetaan, kaupunkirakennetta tiivistetään raitiovaunureitin ympärille. Arvioidaan eri toimenpiteiden mahdollista vaikutusta kuntalaisten hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen. Liikennejärjestelmällä on suuri vaikutus kuntalaisten tyytyväisyyteen. 11 Kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen Tampereen seudulla on tehty seudullinen kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma vuonna 2012. Tavoitteena on kävelyn ja pyöräilyn kulkumuoto-osuuden kasvattaminen suosimalla kävelyä ja pyöräilyä keskustojen kehittämisessä, tiivistämällä asumista, työpaikkoja ja palveluja kävely- ja pyöräilyetäisyyksille ja luomalla hyvät kävelyn ja pyöräilyn pääreitit. Tampereen keskustan kevyen liikenteen kehittämissuunnitelma on tehty vuosille 2008-12 ja sen mukaan on kehitetty varsinkin pyörätieverkkoa. Tavoitteena varmistaa sujuva kulkeminen koko alueella eri osa-alueiden välillä (ympäri vuoden/luokitus). Pyöräilyn laatukäytäväselvitys on aloitettu. Viitoituksia ja merkintöjä ja karttapalveluja niin paperi- kuin verkkopalveluna on kehitetty. Keskustan verkkoa kehitetään keskustan muun suunnittelun ohessa. Pyöräily nostetaan tasa-arvoiseksi kulkumuodoksi autoilun rinnalle. Hämeenkadusta on tekeillä oma suunnitelma, jossa katu muutetaan joukko- ja kevytliikennekaduksi ensin itäpäästä ja myöhemmin myös länsipäästä. Huolehditaan siitä, että kevyen liikenteen väylien kunto ja kunnossapito (myös talvikunnossapito) säilytetään vähintään nykytasolla ja runkoväylillä sitä tarvittaessa nostetaan. Liityntäpysäköinnin yhteydessä otetaan huomioon myös polkupyörät. Joukkoliikennepysäkeille kehitetään pyörätelineitä ja pysäkkejä, jotta matkaketjuista tulisi sujuvia. Selvitetään myös mahdollisuudet kuljettaa pyöriä raitiovaunuissa. Pyöräpysäköintilaitoksia ryhdytään suunnittelemaan keskeisiin paikkoihin; se on tarpeen erityisesti rautatieasemalle. Rakennusjärjestyksessä otetaan aina myös pyöröpaikat huomioon pysäköintipaikkoja määrättäessä.