Matti Lounasalo Rotat jängällä ja muita kertomuksia Kirjoituskokoelma
Kalliopiirrosten kertomaa Matti Lounasalo Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta 2009 ISBN 978-952-235-135-7
Sisällys IHAN PIKKASET MUNAT 7 ISOVARVAS 26 ROTAT JÄNGÄLLÄ 100 NEULANNUPPI 130 5
6
IHAN PIKKASET MUNAT Ensiks mä tein yhen pajon, nii ettei se vesi ois päässy siitä lätäköstä mihinkää. Sitte mä tein sen pajon taa taas uutta ojaa vähä; matkaa ja tein taas uuven pajon, nii että ku sitä ensimmäistä patoo vähä aukasis, nii se vesi seisahtus siihen toiseen patoon. Nii mä meinasin tehä ihan katuojaan asti tehä oikee monta patoo ja aukasta ja pistää niitä kii ihan sen mukaa, ku vettä riittäs. Sillon mamma huus syömään. Mua kenkutti, ku piti lopettaa se tekeminen. Mä pistin lapion rappusten alle ja menin sisälle. Ku mä tulin sisälle, nii mamma rupes haukkuun, että Mikset sä taaskaa pyyhkiny jalkojas? Ja taas oot saanu housus kurasiks. Milläs ne ny saa tähä hätää puhtaaks? Sitte se käski mua mene en porstuaan ja ottaa kengät ja housut pois ja panna pyjaman housut päälle, eikä enää päässy ulos, ku housut oli märät. Ja aina vaa mamma haukku: Että sun pitääki olla tommonen sottapytty. Eikö sitä ny mitää siistimpää tekemistä oo, ku istuu kuralätäköissä? Sillon pappa sano, että Pitäähän sitä pojanki ny jotaki tehä, ku se kerran on ulkona ja milläs sitä nii putsina pysyy, ny ku lumet sulaa ja rapaa on joka paikassa. 7
Eihän ne muutkaan kakarat kuralätäköissä istu. Ne juoksee: ja touhuu pystyssä mitä sitte touhuuvatki ja vaikka heittelee kivillä lintuja, jos ei ne ny parempaakaa tekemistä keksi. Mutta tää ei mee; niitten mukaan, vaikkei ne taija sitä oikee huoliakkaa. Muttei sitä ny silti tarttis kuralätäköissa istuu. Miten se ny vois mennä niitten toisten kanssa, ku ei se ymmärrä niitten kieltä. Nehän puhuu ruottii, eikä se osaa ruottii. Sepäs se, ku se ei oo voinu oppii sitä täällä kotonakaa, ku sitä ollaa nii suomalaista, ettei täällä uskalla just kukaa sanoo yhtä ruottin sanaa. Eikä tuo poika puhu enää paljo suomeekaa. Tuntuu vähä siltä, niinku se ois jääny vähä semmoseks jälkeen jääneeks, ku se on aina nii yksiksee. Sillon pappa suuttu ja sano, että Kuules ny. Puhu sä niitten sukulaistes kanssa ruottii nii paljo ku haluut, Sillon ku mä en oa paikalla. Mutta ku mä oon paikalla, nii sillon puhutaan suomee, nii että mäkin ymmärrän. Mä en kuule rupee enää tällä iällä ruottii opetteleen nii ettäs tiijät. Eikä tuo poika ny sentäs mikään pöpi oo, vaikka se onki vähä; hiljanen. Ne on toiset kakarat vähä hiljasempii ja toiset vähä vilkkaampii ja tää ny sattuu oleen vähä semmonen hiljasempi. Mamma ei sanonu enää mitää. Se rupes vaa pistää ruokaa pöytään. Mua kenkutti sillon, ku aina, ku ne puhu musta, nii ne aina sano että poika tai ku ne suuttu, nii sillon ne sano että kakara. Miksei ne sano että Pekka, ku mun nimi kerta on Pekka. Ja mä aattelin sillon, että Mitäs siitä vaikken mä ookkaa noitten hurrien kanssa. Voi sitä yksinki tenä kaikkee. Nytki kenkuttaa, ku piti lopettaa se patojen tekeminen. Ois ollu kivaa panna niillä pajoilla se vesi kulkeen katuojaan asti, ihan niinku ois itte halunnu. Me asuttii ennen semmosessa talossa, jossa naapurit oli 8
vaa suomalaisii. Sillon mulla oli paljonki kaikkii kavereita. Mutta sitte me muutettii tähän paikkaan asumaa ja täälläpäi asuu vaa ruottalaisii taikka hurreja, eikä mulla sillon ihan aluks ollu täällä oikee ketää kavereita. Ne huus mulle toisinaa, että Vintup-vintup. ja mun teki mieli huutaa takasi, että Hurri-hurri., mutten mä tohtinu, ku ne ois voinu sillon tulla lyömää mua turpii. Ei, ne muuten mua paljo hätyyttäny, ku ne vuokraisännän pojatki Kunnari ja Pirjeri piti mun puolta, ku ne vissiin tykkäs, että niitten tartti pitää mun puolta, ku me kerta asuttii niitten vuokralla taikka sitte niitten mamma oli käskeny niitten pitää mun puolta, ku se ja mun mamma on hyvii tuttuja ja ne aina puhuu ruottii, ku ne tapaa. Mä olin kanssa vähä varovainen, nii etten mä menny ihan kauvas meijän ikkunan alta, nii että mamma aina näki missä mä olin. Kerran, enempi talvella, hurrit rupes tekeen lumilinnaa. Ne teki siitä oikee ison. Siihen oli tehty lauvanpätkistä väliin kattoki taikka lattia, nii että siinä oli oikee alakertaki ja yläkertaki. Illalla ne sitte poltti siellä kynttilöitäki ja piti kovaa metelii. Sillon mäki rupesin kanssa tekeen lumilinnaa ihan vaa semmosta pikkasta. Mä sain aika paljo tehtyyki sitä yhtenä päivänä, mutta sitte toisena päivänä, ku mä meinasin tehä sitä loputki, nii mä näinki aamulla, ku mä kattelin ikkunasta ulos, että se mun lumilinna oliki säretty. Sillon mua kenkut ti nii paljo, että mä rupesin rähiseen mammalle ja sanoin sille, että se ruispuuro, ku se oli tehny, maistu ihan paskalta. En mä kyllä tiijä miltä paska maistuu, ku mä en oo sitä koskaa maistanu, mutta on ruispuuro ainaki ihan samanväristä ku paskaki. Mä en yhtää tykkää ruispuurosta, mutta kuitenki mamma 9
tekee sitä melkee joka aamu. Mä tykkään enempi mannapuurosta tai vaikka kaurapuurosta, mutta niitä ei mamma laita monestikaa. Ku mä olin sillälailla rähissy mammalle, nii se vetiki mua tukasta ja mun piti vaa syyvä se ruispuuro. Toisinaa kyllä joku niistä hurreista tykkäs olla vähä niinku kaverii mun kanssa, ku oltii ihan kahestaa. Kerranki, ku mä kattelin, ku Pirjeri se ku oli pikkasempi niistä vuokraisännän pojista, pyöritti pyöränvannetta ja oli siinä kauhee hyvä, ku se pani sen kepin siihe vantee rakoon ja paino sillä lailla sitä vannetta eteenpäi ja samalla tyyräs, nii sillon se seisahtuki mun luo ja anto sen vanteen ja kepin mulle ja sano jotaki ruottiks, ku vissiin meinas sitä, että se tahto, että mun pitäs kans sa koittaa pyörittää sitä vannetta. Mä sitte kanssa koitin hakata sitä vannetta sillä kepillä eteenpäi, muttei siitä mitään tullu, ku se vanne meniki melkee heti kumoo. Sillon se Pirjeri tuli mun luo ja otti sen kepin ja vanteen multa pois ja sano jotaki ruottiks, ku vissiin meinas jotaki semmosta, että se tykkäs, että mä oon vähä pöhlö. Mun pappa on suomalainen, mutta mun mamma on alkujaa ruottalainen, muttei sitä kyllä yhtää hoksaa, että mun mamma on alkujaa ruottalainen, ku se puhuu nii hyvin suomee. Ei se yhtää sano sillä lailla, että Mite sine teke?, niinku semmoset sanoo, ku puhuu huonosti suomee. Se sanoo ihan selvästi, että Mitäs sä teet?, niinku semmoset sanoo, ku osaa puhuu hyvin suomee. Sillon sen vasta hoksaa, että mun mamma on alkujaa ruottalainen, ku se puhuu meijän ruottalaisten sukulaisten taikka tuttavien kanssa, ku ne tulee meille kylään, nii sillon ne aina puhuu ruottii, ku pappa ei oo kotona. Mamma käy itte kanssa aika paljo kylässä ja ottaa mut mo- 10
nesti mukaa. Sillon ennen mua aina kenkutti, ku siellä kylässä koko aika vaa puhuttii ruottii, enkä mä ymmärtäny yhtää mitää. Vaikka meillä puhutaanki kotona suomee, nii semmonen ero meillä kumminki on, että ku mä sanon että pappa ja mamma, nii mä muistan sieltä aikasemmasta paikasta, missä me ennen asuttii, että ne toiset lapset sano että isä ja äiti ja sitte ne kanssa sano että isoisä ja isoäiti, ku me sanotaa mamman pappaa muffaks ja papan mammaa fammuks ja ne on kai kanssa vähä semmosii ruottalaisii nimii. Sillon keväällä ja kesällä pappa ja mamma puhu paljo siitä, ku mä oon nii paljo yksin, eikä mulla oo ketää kavereita. Ne meinas jo sitäki, että me taas muutettas toisee paikkaan asumaa, mutta sitte ne tykkäs, ettei sitä ny kannata muuttaa toisee paikkaan asumaa vaa sen takii, ku mulla ei oo ketää kavereita. Sitte mamma hoksas, että ne voi panna mut syksyllä semmosee ruottalaiseen lastentarhaan, ku on siinä likellä. Mamma tykkäs, että Sillon mä opin1 ihan väkisin ruottii, ku mä oon kaiket päivää vaa niitten ruottalaisten kanssa. Nii ne sitte päättiki tehä ja mamma neulo semmosen veskan, jossa oli naru, josta ku kiskas, nii sen veskan suu meni kii. Sitte yks aamu, ku mä olin syöny sitä ruispuuroo, nii mamma pani siihe veskaan voileipii ja maitopullon ja sitte me lähetti! mamman kanssa sinne lastentarhaan. Ku me tultii sen lastentarhan pihaan, nii mamma rupes puhuun yhen tätin kanssa. Se täti oli semmonen lastentarhatäti. Ne puhu ruottii ja se täti katto mua ja sano jotaki ruottiks ja sitte mamma sano, että mun piti olla kiltisti ja tehä niinku muutki lapset teki ja sitte se lähti pois ja mä jäin siihen pihaan. Sitte yks lastentarhatäti rupes soittaan semmosta lehmänkelloo ja huus jotaki ruottiks. 11
Sillon kaikki lapset alko meneen semmosii riveihi ja mulleki tuli kiire mennä yhtee semmosee rivii. Ja koko aika kaks tätii komenteli ja koitti saaja niitä rivii kuntoo. Sitte se täti, jolla oli se lehmänkello, komens taas jotaki ja me ruvettii meneen sisälle siihe lastentarhaan ensiks yks rivi ja sitte taas toinen rivi. Sisällä otettii ensiks lakki ja takki pois ja pantii ne naulaan ja veska pantii kanssa siihen naulaan. Sitte meijät vietii sinne huoneisii, nii että meitä oli aika vähä poikii ja likkoja aina samassa huoneessa. Siinä huoneessa, johon mä jouvuin, oli kaks isompaa pöytää ja penkit niitte vieressä ja sitte siellä oli kaks pikkasempaa pöytää ja pikkasia tuoleja niitte vieressä ja sitte siellä oli vielä keinuhevonen ja pikkanen keinutuoli. Yks poika meni heti sen keinuhevosen päälle ja yks toinen poika siihe keinutuoliin ja kaikki likat meni niitte pikkasten pöytien vieree istuun ja muut pojat meni sen toisen ison pöyvän vieree istuun ja mä menin sitte kanssa yksistää sen toisen ison pöyvän vieree istuun. Mä kattelin sitte sitä huonetta pitkin seinii. Siellä oli kaikkii kuvii seinissä semmosii, missä oli enkeleitä ja lapsii ja sitte semmosii, missä oli vaa lapsii ja sitte siellä oli kanssa koirankuvii ja kissankuvii ja oli siellä vissiin muitaki kuvii, mutten mä enää muista että millasii. Yks täti rupes antaan meille paperii ja värikynii ja me saatii alkaa piirtään. Mäki rupesin sitte kanssa piirtään. Mä en enää muista mitä mä sillon piirsin. Mutta sitte yks poika siitä toisesta isosta pöyvästä tuli mun luo ja kysy multa ruottiks vissiin, että mitä mä olin piirtäny. Mä kai vaa sitte kysyin siltä, että Hä? Sillon se kysy multa ja sen mäki jo ymmärsin, että Etu vintup? Mä en sanonu siihen mitää ja se meni takasi sen toisen ison pöyvän vieree istuun ja sano 12
niille toisille pojille jotaki ja Sillon ne kaikki pojat siinä pöyvässä katto mua. Sitte tuli yks lastentarhatäti ja huus jotaki ja sillon kaikki nous ylös ja rupes meneen ulos. Sillon mäki kanssa menin mukaa ja otin takin ja lakin siitä naulasta ja menin ulos. Ulkona mä vaa seisoin pihalla ja kattelin, ku muut juoksi ja touhus nii. kauheesti.. Sillon yks niistä pojista, ku oli istunu siellä sisällä sen toisen pöyvän vieressä, tuli mun: luo ja härnäs mua ja sano, että Vintup. Sitte tuli yks toinenki, niitä, samoja poikii ja huus mulle, että Saatanvintup. ja tönäs mua. Sitte niitä tuli vaikka kuinka monta ja kaikki huus, että Vintup-vintup, saatan vintup. ja töni ja potki mua. Sillon mä rupesin kauheesti rääkyyn ja ne juoksi äkkii pois. Sillon se lastentarhatäti, ku oli puhunu mamman kanssa, tuli mun luo ja kysy, että Mite sine itke? Ku mä en puhunu sille mitää, nii se sano, että Ele itke. Täti antta sinu yks auto. Sine saa leikki sen auto kans. Mä menin sitte sen tätin kanssa ja se haki sisältä yhen aika ison auton ja mä rupesin sitte leikkiin sen kanssa. Se täti oli koko aika siinä likellä. Sitte yks poika tuli mun luo ja sano jotaki ruottiks. Mä en puhunu mitää ja se täti sano sille pojalle jotaki kanssa ruottiks ja mä kuulin, ku se sano mun nimen. Sillon se poika sanoki ihan suomeks, että Pannaa santaa ton auton lavan päälle. ja täti sano mulle, että Leikki sine vaa Rainer kans. Rainer olla kiltti poika. Se Raineri rupes sitte öysään käsillää santaa sen auton lavan päälle ja mä ajoin sen vähä matkan päähän ja kaajoin yhtee kasaan. Nii me tehtii vähä aikaa, mutta sitte me vaihettii, nii että mä öysäsin ja Raineri ajo. Se sama täti, ku aamullaki, tuli taas ja rupes soittaan sitä 13
lehmänkelloo ja kaikki alko taas meneen semmosiks riveiks. Mäki meinasin sitte mennä yhtee rivii, mutta Sillon yks poika tönäski mua ja sano jotenki, että Koo port saatan vintup. Mä jouvuin sillon meneen semmosee rivii, missä oli vaa likkoja ja ne hihitti, ku mä menin niitten rivii ja mua kenkutti sillon kauheesti. Kaikki meni sitte sisälle ja niihi samoihi huoneisii, ku aamullaki. Yks täti tuli kattoon, että kaikkien käjet oli puhtaat ja ne, kellä oli likaset käjet, joutu meneen raanan alle peseen ne. Mullaki oli ja nii mä jouvuin meneen peseen mun käjet ja se oli ihan kylmää vettä, ku tuli siitä raanasta. Sitte piti hakee se veska ja ruveta syömää. Mä en syöny ku yhen voileivän, mutta maijon mä join kyllä kaikki. Ku oli syöty, nii sitte taas tehtii jotaki, mutten mä enää muista, että mitä tehtii. Kai meille annettii muovailuvahaa ja me sitä sitte pyöriteltii. Sitte tuli yks lastentarhatäti ja sano jotaki, ku meinas vissiin, että sai lähtee kotia, ku kaikki meni ulos siitä huoneesta ja rupes pistään vaatteita päälle. Nii mäki sitte tein ja otin veskan kanssa mukaa. Ku mä tulin sen lastentarhan porstuaan, nii mä näinki ikkunasta, että siellä kajulla oliki niitä samoja hurreja, ku oli töniny mua. Sillon mä en uskaltanukkaa mennä portista kajulle. Mä juoksinki pihan yli palokujaan, nii kovaa ku mä vaa jaksoin. Siellä palokujassa hais paska ja sitte siellä oli kauheen pitkii polttaraisii ihan nii pitkii, että ne yletty mun päähän asti, mutten mä niistä välittäny. Mä juoksin vaa kovaa. Sitte mä tulin semmosee paikkaan, josta pääs meneen yhtee pihaan ja mä juoksin sen pihan yli suoraa kajulle ja sitte mä juoksin taas vaa, nii kovaa ku mä jaksoin, ihan kotia asti. Ku mä pääsin kotia, nii mamma oliki taas pannu meijän 14
ulko-oven reekelii ja mä hakkasin sillon sitä sillä veskalla ja huusin, että Mamma, tuu aukaseen. Mamma tuliki sitte aukaseen ja kysy multa, että Mitä sä ny noin kovaa oot juossu? Sähän puhiset ku veturi. Sitte se vielä kysy, että oliko mulla ollu kivaa siellä lastentarhassa. Mä sanoin sillon vaa, että Ei ollu. Mamma kysy miksei sitte ollu ollu kivaa, mutten mä sanonu enää mitää. Ku pappa tuli kotia, nii sitte me ruvettii syömää ja mä sain syyvä niitä samoja voileipii, ku oli jääny siltä lastentarhareissulta. Mä en menny samana päivänä enää ollenkaa ulos. Sitte, ku mä menin nukkuun, nii mä en meinannu ensiks saaja ollenkaa nukutuks, ku mä vaa muistin kaikkee, ku oli sattunu päivällä. Ku aamu tuli, nii mamma herätti mut ja käski mun nousta ylös ja pestä itteni ja pukee päälle ja syyvä jotaki, nii että mä pääsen taas lähteen sinne lastentarhaan. Sillon mä muistin kaikkee, ku oli eellisenä päivänä sattunu ja mä pelästyi. Mä en hoksannu sillon mitää muuta, ku mennä äkkii sängyn alle ja siellä mä sitte olin, ku mamma tuli keittiöstä. No mitä sä ny siellä sängyn alla teet? Mä en mee enää sinne lastentarhaan. Ja mikset mee? Ku ne hakkaa. Ketkä hakkaa? Hurrit. Hakkasko ne sua sitte eilenki? Hakkas ne. No mikset sä sitte puhunu siitä jo eilen? En mä viittiny. Sillon mamma tykkäs, ettei mun kai sitte enää tartte mennä sinne lastentarhaan ja mä tulin pois sieltä sängyn alta. 15
Sitte se rupes kyseleen, että mitä kaikkee siellä lastentarhassa oli ollu ja mä sitte kerroin sille. Se tykkäs sillon, että olihan siellä ollu semmosta mukavaaki - semmosta ku ei oo kotona. Sitte se rupes puhuun semmosta, että se puhuu Ester-tätille, ku on siellä lastentarhatäti ja sen tuttu, että se vahtis mua, nii ettei ne hurrit pääsis tekeen pahaa mulle. Se lupas kanssa hakee mut pois, Sillon ku se lastentarha loppuu. Sillä lailla se puhu kauvan mulle ja lopuks mä sitte lupasin, että mä sitte vielä meenki sinne lastentarhaan. Päivällä me sitte lähettii yhessä. Siellä lastentarhan pihassa me sitte tavattii se sama täti, ku oli eellisenäki päivänä puhunu mamman kanssa ja se oli just se Ester-täti. Mamma puhu sen kanssa kauvan ja lopuks Ester-täti paljas mun päätä ja sano, että Ele sine yhte pelkke Pekka. Kylle mine katto sinu pere, et kete ei teke sinu paha. Nii mä sitte jäin siihen lastentarhan pihaan ja Ester-täti vahtas mua ainaki alkuu, nii että mä sain olla rauhassa. Se anto mulle kanssa kaikkii leluja: autoja, lapioita ja semmosii. Ja ku lastentarha loppu, nii mamma oli portilla oottamassa, niinku se oli luvannu. Nii mä sitte rupesin käymää sitä lastentarhaa. Mamma aina vei mun sinne ja haki pois ja Ester-täti vahtas mua, nii että mä sain olla rauhassa niiltä hurreilta. Mä leikin aika paljo sen Rainerin kanssa. Se oli kova hosumaa ja touhuumaa, muttei sen touhuista tahtonu tulla mi tää, ku se oli niii hätänen. Mä muistan, ku kerranki, ku me leikittii santakasassa ja me tehtii siihen autotietä, nii sen piti tehä silta, nii että auto ois kulkenu sen sillan alta. Se teki ensiks siitä vähä märästä sannasta semmosen sillan, ku oli umpinainen. Sitte se rupes kaivaan reikää siihen. Mä sanoin sillon sille, että se menee: 16
kasaan koko silta ja että se pitäs tehä nii, että tekis ensiks kaks kasaa ja pistäs tikkuja niitten väliin ja santaa niitten tikkujen päälle, nii sitte se kestäs. Mutteihän se uskonu. Se kaivo vaa ja menihän se sitte kasaan koko silta. Sillon se usko ja meni hakeen niitä tikkuja. Sillon siihen tuliki yks hurri ja sano taas, että Saatan vintup. ja rupes potkiin rikki kaikkee, ku me oltii Rainerin kanssa tehty siitä sannasta.. Se ei nähny Rainerii ollenkaa, mutta ku Raineri näki, ku se siinä potki, nii se suuttu kauheesti ja hyökkäs sen hurrin päälle ja ne rupes painiin ja Raineri voitti sen hurrin ja ku se istu sen mahan päällä, nii se aina vaa löi sitä turpii. Ku ne oli ruvennu painiin siinä, nii niitten ympäri tuli paljo poikii, kattoon, ku ne tappeli. Se hurri rupes kauheesti rääkyyn, ku Raineri hakkas sitä, nii siihen tuliki kanssa yks lastentarhatäti ja otti Rainerin kiinni ja pisti sen seinän vieree seisoon ja häpeemää, vaikka se oli ihan sen hurrin vika, että ne rupes Rainerin kanssa tappeleen, mutteihän ne isot ihmiset semmosii ymmärrä. Ne kaikki hurrit luuli vissiin, että Raineri. oli ollu mun puolta, ku se oli ruvennu tappeleen sen yhen hurrin kanssa, mutteihän se nii ollu, Raineri oli vaa suuttunu, ku se hurri oli ruvennu potkiin rikki kaikkee, ku seki oli tehny siitä sannasta. Mä sainki sen perästä olla aika rauhassa, ku mä olin Rainerin kaveri ja kaikki pelkäs Rainerii, ku se oli nii hyvä tappeleen. Mä rupesinki sitte oleen aika paljo Rainerin kanssa. Mä kävin sen kotonaki ja se kanssa kävi meillä. Ku mä ensimmäistä kertaa kävin niillä, nii mä näin Rainerin papan ja mamman. Mä tunsin Rainerin papan ennestää. Se oli semmonen hevosmies ja mä olin nähny, ku se ajo he- 17
vosen kanssa ihmisille polttopuuta ja kaikkee muutaki. Se oli kauhee iso ja riski setä. Niitten kotona oli sillon kanssa yks toinenki setä ja ne kaikki joi kahvii. Rainerin pappa kaas sen kahvin sekaa semmosesta pikkusesta kanisterista jotaki, ku oli ihan ku vettä. Rainerin mammalleki se kaas sitä. Ku ne joi siinä sitä kahvii, nii Rainerin pappa rupeski puhuun mulle jotaki ruottiks. Ku Raineri sillon vissiin sano sille, etten mä ymmärrä ruottii, nii sitte se rupeski puhuun mulle suomee. Se kysy kaikkee, ku isot ihmiset ruukaa kysyy, että mikä mun nimi on ja miten vanha mä oon ja kenen poikii mä oon ja missäpäi mä asun ja kaikkee semmosta se kysy. Mä sanoin sille sitte kaikki, ku se kysy. Sitte se antoki Rainerille kokonaisen markan ja käski meijän mennä ostaan sillä itsellemme karamelleja. Mun pappa ei kyllä koskaa anna mulle rahaa. Mamma antaa joskus hilkun, että saa ostaa nekun. Ku me tultii ulos, nii mä kysyin, että mitä siinä kanisterissa oikee oli, ku ne kaato kahvin sekaa. Raineri sano, että se oli riitä ja että sitä ku joi, nii tuli juovuksii. Ku mä olin ennen nähny, ku jotku oli juovuksissa, nii ne ei ollu yhtää niinku Rainerin pappa ja mamma ja se vieras setä ne ku vaa istu ja joi kahvii, missä oli sitä riitä ja puhu ja nauro vaa. Yks kerta, vähä aikaa sitte mä olin nähny, ku yks äijä oli kauhee juovuksissa. Se meni kajulla ja heilu nii, ettei se meinannu pysyy pystyssä ja välistä se kaatuki ja nous taas pystyy. Pojat juoksi sen perässä ja huus sille ja härnäs sitä, muttei se mitää kuullu. Se meni vaa ja öris ja heilu. Me mentii Rainerin kanssa yhtee kauppaa ja Raineri osti kaks nekkuu ja sitte se sai vielä viijelläkymmenellä pennillä semmosii valkosii pastilleja, ku oli vähä niinku pyöreitä, 18