2 / 2012 Maahanmuuttajaopiskelijat Dokumenttiteatteri Uusi Litti Tyylikkäästi kierrätetty Ulos vai jatkoon Lähihoitajasta on moneksi General Intellect in Process Junailu Rakkautta ja Anarkiaa Mistä marjasi tulevat Miksi on aina kiire Oppilaitoskiertue 2012 Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto -SAKKI
Ubik Ammattiin opiskelevien mielipide- ja kulttuurilehti Sivu: s.3 s.4 5 s.6 7 s.8 s.9 s.10 16 s.17 s.18 19 s.20 21 s.22 23 s.24 s.25 s.26 27 s.28 29 s.29 s.31 s.32 33 s.34 s.35 Sisältö: Pääkirjoitus, Puheenjohtajan kolumni Mistä on todella kysymys Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa Teemaosio Briteissä opiskelu käy kalliiksi Tyylikkäästi kierrätetty Eri reittiä samaan paikkaan Lupa opiskella Lähihoitaja on monessa mukana Kiire valmistua kiireiseen työhön Do the oppisopimus Opiskelijasafkaa Maista vapautta Euroopassa Parempaa huomista maalaamassa Linnunradan oppilaitos-roadtrip Koulumaailma uusiksi, Rakkautta & Anarkiaa joka syksy Arvostelut General Intellect In Process Sarjakuvat Kustantaja Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry Päätoimittaja Henri Salonen Ulkoasu ja taitto Toni Halonen Kansikuva Valokuvaus ja stailaus Ina Mikkola valaistus Kristo Sylman, Reilukuva Malli Eetu Maaranen Osoite Hakaniemenranta 1, 00531 Helsinki Puhelin 050 337 4655 Sähköposti: toimitus@sakkinet.fi ISSN 2243 3279 Numero 2/2012 Painopaikka Sanomapaino Oy, Forssa 2012 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Ilmoitusmyynti Olli-Pekka Koljonen, p. 050 337 4651, olli-pekka.koljonen@sakkinet.fi, toimitus@ sakkinet.fi Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa SAKKIn toimiston yhteystiedot: Aleksej Fedotov puheenjohtaja p. 040 961 8847 aleksej.fedotov@sakkinet.fi Olli-Pekka Koljonen pääsihteeri p. 050 337 4651 olli-pekka.koljonen@sakkinet.fi Jenna Hautala jäsenpalvelusihteeri p. 040 159 9971 jasenpalvelu@sakkinet.fi Salla Koppeli jäsenpalvelusihteeri p. 040 159 9971 jasenpalvelu@sakkinet.fi Tuulia Pitkänen toimistosihteeri p. 050 337 4655 toimistosihteeri@sakkinet.fi Laura Ylitalo järjestöasiantuntija p. 050 337 4652 laura.ylitalo@sakkinet.fi Tiina Helminen järjestöasiantuntija p. 0401599970 tiina.helminen@sakkinet.fi Jussi-Pekka Rode edunvalvonta-asiantuntija p. 050 337 4653 jussi-pekka.rode@sakkinet.fi Henri Salonen tiedottaja p. 050 337 4654 henri.salonen@sakkinet.fi Musa Jallow siviilipalvelushenkilö p. 050 412 8949 musa.jallow@sakkinet.fi Teemu Meriläinen projektisihteeri p. 050 310 0570 teemu.merilainen@sakkinet.fi Atlas Saarikoski projektisihteeri p. 0447116622 atlas.saarikoski@sakkinet.fi 2
Opiskelija, ota rennosti! Teksti Henri Salonen Päätoimittaja Kuva Kristo Sylman Silloin, kun itse aikuisiällä opiskelin ammattiin, minua aina harmitti ja ei vain harmittanut vaan myös stressasi todella paljon se, että rahat olivat koko ajan loppu. Aina piti miettiä, että mistäs ne rahat asumiseen, eli vuokraan ja syömiseen, löytyisivät, saati sitten laskuihin tai vapaa-ajan viettoon. Tai sitten kävin töissä samalla kun opiskelin ja stressasin sitä, kun oli jatkuvasti kiire, väsytti ja jäin opinnoista jälkeen uupumuksen takia. Kyllä sitä pärjäsi, mutta huomasin, että monet luokkatoverini jättivät opinnot kesken. Mielestäni opiskelijoilta vaaditaan liikaa, ja opiskelijatkin vaativat itseltäään liikaa. Jatkuvasti kalvava riittämättömyyden tunne siitä, että pitäisi jo olla jossain. Pitäisi olla jo valmistunut, pitäisi olla työelämässä, pitäisi tienata ja olla kunnon töissä kuten muutkin samanikäiset. Pitäisi saada parempia arvosanoja kursseista samalla kun verkostoituu sosiaalisesti, pitää itsensä kunnossa sekä yleisesti menestyy elämässä. Meidän kannattaisi tehdä vähemmän, mutta paremmin. Kun opiskellaan, keskitytään opiskeluun ja opiskeluelämään. Löydetään aikaa harrastuksille ja omille kiinnostuksen kohteille. Ei kaikkea voi myöskään koulusta tai työelämästä oppia. Pitää löytää aikaa myös itsenäiselle oppimiselle. Se, että me painostamme itseämme tavoittelemaan kerralla kaikkea, tekee meistä vain stressaantuneita. Opiskelija, ota rennosti! Valmistu koulusta sitten kun olet valmis ja vakiinnu työelämään sitten kun olet paikassa, jossa viihdyt. Myös jokaisesta kokeilemastasi koulutuksesta tai työstä saat rikastuttavia kokemuksia. En usko, että monikaan meistä tulee tulevaisuudessa valmistumaan yhteen hommaan, jossa ollaan lopunelämää. Maailma on muuttunut ja saa se muuttuakin. Siksi tässä lehdessä on juttu siitä miten erilaisten kokeilujen ja opintojen kautta löytyi se omalta tuntuva ala, sekä kirjoitus siitä, miten vaikkapa oppisopimusjärjestely on toiselle hedelmällisempi tapa kouluttautua kuin oppilaitoksen lukujärjestyksen mukana eteneminen. Nämä ovat suuria tarinoita menestymisestä. Kuten lehdessä oleva Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa jutussa Joel Pohjanpalosta, kaikissa meissä on sankaruutta, ja sankaruus tulee omasta arkisesta selviytymisestä. Siitä, että joku löysi oman juttunsa ja on onnellinen valinnoistaan. Ulos vai jatkoon? Teksti Aleksej Fedotov Puheenjohtaja Istun lähiökapakassani näpertämässä puhelintani kun sähköpostiini rojahtaa viesti Kaliforniasta. Yhdysvaltalaisen ajatushautomon tohtori haluaa tietää mitä olemme oikein tehneet ammatillisen koulutuksen suosion nostamiseksi. Seuraavalla viikolla tulee myös kutsu Brysseliin, jossa Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämislaitos pohdiskelee samaa. Ostan lentoliput pissaavan poikapatsaan omaperäiseen kaupunkiin. Suljen työkoneeni näytön ja lähden pahoinpitelemään mahaani kebabilla. Tätä juttua kirjoittaessani lennän kotiin samassa koneessa puolustusministerin kanssa. Kyllä meillä osataan saunoa ja sen ohella myös kehittää ammatillista koulutusta. Äskettäin pidetyistä kansainvälisistä EuroSkills 2012 -ammattitaidon euroopanmestaruuskilpailuistakin TeamFinland sai 17 mitalia kotiin vietäväksi! Veren maku suussa hitsaaminen ei kuitenkaan ole kilpailuissakaan se arvokkain juttu. Suomen joukkuetta valmentavien mentoreiden mielestä tärkeintä onkin ennen kaikkea mahdollistaa kilpailuun osallistuville nuorille unohtumaton kokemus. Iloisella ja positiivisella yhteisellä tekemisellä sekä korkealle tähtäävällä asenteella pääsee pitkälle. Näin vastasin myös Brysselissä asiantuntijoille. Ei ole olemassa pysyvää oikotietä onneen. Resursoimalla tarpeeksi koulutukseen, parantamalla opiskelijoiden hyvinvointia ja arkea saamme parhaita tuloksia myös ammatillisen koulutuksen suosion osalta. Olethan sinäkin muuten harkinnut osallistumista Taitajat kilpailuun? Pelastaako nuorisotakuu meidät? Maamme hallitus on lanseeraamassa niin sanottua nuorisotakuuta, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä sekä edistää kaikkien nuorten pääsyä toisen asteen koulutuksen pariin. Ajatus on kerrassaan erinomainen ja ansaitsee hatunnoston pelkän kunnianhimoisuutensa vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan hallitus suunnittelee höyläävänsä koulutuksen budjetista satoja miljoonia. Järkevää? Tehokasta? Toimivaa? Sitä kannattaa miettiä. Haastan sinut ja kaverisi. Vanhempasi ja naapurisi. Tiedustelkaa ja kysykää alueenne kansanedustajilta sähköpostilla, etanapostilla, soittaen tai torilla kysyen mitä hän ja hänen puolueensa on tehnyt ammattiin opiskelevien olojen parantamiseksi? Onko hän luvannut poistaa vanhempien tulojen vaikutuksen alle 20-vuotiaiden opintotuesta? Onko hän ajanut parempaa budjettia ammatilliselle koulutukselle vai suostunut ryhmäpaineessa koulutuksen leikkauksiin? Onko lupauksien ja sanojen jälkeen näkynyt tekoja? Resursoimalla tarpeeksi koulutukseen, parantamalla opiskelijoiden hyvinvointia ja arkea saamme parhaita tuloksia myös ammatillisen koulutuksen suosion osalta Kokoamme seuraavaan lehteen vastauksia ja mielipiteiltä kansanedustajilta ja ministereiltä saadaksemme vastauksen siihen, onko mitään edistystä oikeasti tapahtunut viimeisten eduskuntavaalien jälkeen ministeriöiden työryhmistä riippumatta. Tämän jälkeen nuoret saavat päättää. Ulos vai jatkoon? 3
Mistä todella on kysymys? Teksti Jukka Vuorio Kuvat Hilla Kurki Siis ihmiset voi mun puolesta lähtee väliajalla pois. Kunhan ne ei lähde siks, että ne on kyllästyneitä, vaan siks, että niitä vituttaa. Teatteriohjaaja Susanna Kuparinen istuu Ryhmäteatterin vieressä olevan baarin terassilla. Eduskunta II-näytelmän harjoitukset ovat juuri päättyneet tältä päivältä. On syyskuinen alkuilta ja ohi kolistelee ratikka, jonka kyljessä komeilee Kuparisen näytelmän mainos. J: Moi Susanna. Mikäs sun fiilis on uusimman näytelmäsi tekemisestä? Varmaan taas tämän proggiksen aikana vanhenen viisi vuotta, mutta vitut siitä. J: Sä halusit, että tässä kerrotaan se, että me tunnetaan jo ennestään. Miksi? No tää näytelmä kertoo hyväveliverkostoista. Niin onhan se nyt, no, heti sellainen uhka, että miksi voit itse kritisoida näitä ja sitten sun kaveri tekee susta heti seuraavassa käänteessä jutun. J: Aivan. No nyt se on kerrottu. Mutta siis mistä tässä näytelmässä nyt oikein on kyse? Yleensä olen hiljaa, kun on turha yrittää selittää mistä tässä on kyse. Tämä on niin monimutkainen paketti. Mutta vittu mä olen tehnyt kaikkeni, että se esitys olisi riittävän rouhea ja konkreettinen, että kaikki ymmärtäisivät mistä tässä oikein on kysymys. J: Niin eli Nähtyään tän tajuaa aika hyvin, että poliitikot ovat jollain tavalla uhreja tässä systeemissä. Että meidän koko yhteiskunta on rakentunut sillä tavoin, että edelleen päätöksiä tehdään tuolla kabineteissa. Katsoja voi hiffata, että mistä johtuu, että työeläkeotteessa lukee eläkkeen olevan neljä euroa kuussa. Ja miksi jollain toisella lukee, että se saa satanelkyt tuhatta euroa kuussa. Siihen on syynsä, ei se ole mikään vain yleinen vääryys. Se on tietty vitun epäpyhä liitto mikä menee tuolla työmarkkinayritysten ja eduskunnan ja poliitikkojen ja EK:n ja SAK:n pamppujen kesken. Kaikki tää kähmintä yhteiskunnassa tapahtuu tosi paljon tän eläkesysteemin ympärillä. Just tää ansiosidonnaisuusjärjestelmä, joka aina potkii päähän niitä, jotka saa muutenkin vähiten. Että minkä vitun takia kun vaikka jotain sossutukea nostetaan, niin samaan aikaan pitää nostaa jonkun puolen vuoden työttömyysjaksolle jäävän hyvätuloisen ihmisen tukia? J: Mut onks tää meidän järjestelmä niinku Hei, mä haluun sanoa vielä yhden jutun. Se Esko Ahon lausunto Hesarissa J: Mitä se sanoi? Että nää hyväveliverkostot on itse asiassa suomalainen voimavara. Että kun ollaan vaikka metsästämässä, niin siellä duunarit ja vuorineuvokset istuvat saman nuotion äärellä. Mutta nyt kun me ollaan tutkittu puol vuotta näitä verkostoja, mihin eläkeyritykset kytkeytyy tosi vahvasti, niin vittu siellä mitään duunarit istu muuta kuin korkeintaan kääntelemässä sitä paistivarrasta. Älä puhu Aho paskaa, siis miten se voi mennä silmät kirkkaana valehtelemaan tollasta. Olisi keksinyt jonkun paremman argumentin, vaikka että hei eliitinkin pitää rentoutua. Ja niin pitääkin, mutta jos politiikan ja talouden eliitti rentoutuu yhdessä toimittajien kanssa, niin se on ongelma. J: Joo eli Me eletään sellaista aikakautta, että nää kätyrit ja suhmurointikeisarit joutuu oikeuteen ja siirtyy eläkkeelle ja muuta, niin me halutaan näyttää, että näille kävi näin, mutta että ketkä sieltä on tulossa heti seuraavaksi perässä. Että ketkä on tulossa jatkamaan suhmuroitsijoiden duunia. Se ihmisten on hyvä tietää. J: Eli onks siinä niinku Ja sit siinä dokataan ja vedetään röökiä lavalla. Ja lauletaan. J: No herääkö katsojalle toivo siinä lopussa, että ehkä tää yhteiskunta vielä tästä voisi mennä hyvään suuntaan? No siinä on tietty voimauttava loppu. Vähän niinku kauhuelokuvien loppu, että nyt se saatanan mörkö on kuollut. Mullan alta nousee lopussa käsi, mutta sillä kädellä on nimi. Että tietää kenen käsi sieltä tulee, ja sitä voi ruveta näytelmän jälkeen seuraamaan kun on Google ja sosiaalinen media keksitty. Että ei tää mikään sellainen ole, että nyt kun näette tän näytelmän niin menkää kotiin ja tappakaa ittenne. Eikä se viesti ole, että älkää ikinä äänestäkö. Vaan että sen poliitikkoryhmän sisällä on paljon toisinajattelijoita, jotka tekee paljon hyvää duunia. Meidän tärkeimmät lähteet on J: Mitkä? No niitä tulee ihan jokaiselta elämän osa-alueelta. Ne on ihan helvetin rohkeita ihmisiä, jotka usein riskeeraa ihan helvetisti, niinku duuninsa ja sosiaaliset suhteensa kun ne antaa meille tietoja. 4
J: Mä välillä ajattelen, että maailma on jo peruuttamattomasti pilalla, että mitä tässä nyt enää riuhtomaan. Ajatteletsä oikeesti noin, siis ihan oikeesti? J: No välillä. Voi helvetti. Tosi ikävä kuulla. Mä en todellakaan usko, että maailma on peruuttamattomasti pilalla. Tarvitaan esimerkin näyttäjiä, niin kuin vaikka aktivistien duunit. Vaikka toisaalta mua välillä ärsyttää se tietty mustavalkoisuus ja äärikärjistävyys, koska mähän olen tämmöinen, no mähän oon ollut keski-ikäinen viimeiset 20 vuotta. J: Ai suoraan teini-iästä keski-ikään? No suurin piirtein joo kun mä olen lamasukupolvea ja olen tämmöinen lepsu paska. Että kyllä mua välillä ärsytti se heti perään tullut aktivistisukupolvi. Mutta en todellakaan usko, että lusikka kannattaa nyt heittää nurkkaan. Politiikan kautta voi vaikuttaa, eikä se tarkoita pelkästään äänestämistä. Ja aina mä kehotan ihmisiä jotka on päässyt johonkin asemaan, että vuotakaa. Kaikki meidän tärkeimmät lähteet on syväkurkkuja. J: Teetkö sä raivokasta poliittista teatteria? Ei se ole raivokasta, se on kärkevää ja kärjistävää. Ei tässä mistään vihasta ole kyse. Mut on se poliittista, se on ihan selvää. Se oli aika tärkeä oivallus itselle silloin kun tehtiin sitä Valtuusto-trilogiaa, että me tehdään politiikkaa. On meillä koko ajan joku oma kanta, ja läpinäkyvästi kerrotaan siinä mitä mieltä me ollaan. Kyllä tää vaikuttaa ihmisiin, jotka tulee katsomaan teatteria. Ne voi olla samaa mieltä tai ne voi olla eri mieltä tai ne voi muuttaa mielensä, kyllä tää näytelmä väistämättä vaikuttaa niihin. Samalla tavalla kuin toimittajat vaikuttaa koko ajan yhteiskuntaan, halus ne sitä tai ei. J: Siis minkä nimisiä nää tän näytelmän eniten esillä olevat roolihahmot on? Päähenkilö olen minä itse. Siinä näytetään kuinka helppoa on korruptoitua ja myydä periaatteensa. Sitä aihetta kannetaan mun henkilön kautta. J: Kuulostaa aika rankalta. No se on aika hirveetä. Välillä niitä kohtauksia on tosi vaikea katsoa. Kun tekee poliittista teatteria ja sitten on vielä toimittaja, niin mä olen ollut edellisen Eduskunta-näytelmän jälkeen jos jonkinlaisissa lobbaustilaisuuksissa ja mulla alkaa olla vähän outoja tuttavuuksia. Mutta sitten se asia-aihe mitä me näytetään, että miten etujärjestöt sotkeutuu politiikkaan, niin meillä on Lasse Laatunen, elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja, Laatunen on ihan keskeinen hahmo tässä. Matti Vuorian henkilöä sivutaan, mutta sehän on pelkkä kulissi. Kulissi, joka tienaa ihan vitusti siitä, että se on tämmöinen fasadi jonka takana tehdään tosi kovaa eläke- ja sosiaalipolitiikkaa. Sitten siellä on pari persua. J: On vai? Mä luulin, että persut on jotenkin kannanottona jätetty kokonaan pois? Joo kyllä niitäkin on ja Ben Zyskowicz on mukana ja Eero Lehti. Hallituspuolueisiin on suunnattu sitä kritiikkiä, koska ne käyttää absoluuttista valtaa. Että en mä tiedä miksi vaikka jotain Keskustaa tulisi potkia, koska ei heikkoja eikä kääpiöitä saa. Eikä heittää. Susanna Kuparinen. Taustalla siintää Eduskuntatalo Eduskunta II Satiiri veljeskuntien Suomesta Ohjaus Susanna Kuparinen. Dramaturgia Ruusu Haarla. Esitysdramaturgia ja lavastus Akse Petterson. Taustatutkimus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Reetta Nousiainen, Olga Palo. Rooleissa Noora Dadu, Jari Hanska, Santtu Karvonen, Martina Myllylä, Matti Onnismaa, Pihla Penttinen, Robin Svartström. Esitykset 7.12. asti Ryhmäteatterissa, Helsinginkadun näyttämöllä. Vierailuesitykset Espoon Kaupunginteatterissa 10.-15.12. 5
Haastattelun jälkeen kuvaaja ja Pohjanpalo yrittivät sisään Töölön vanhalle pallokentälle (Bollikselle) ottamaan juttukuvat, mutta portit olivat lukittuina. Kentälle oli kuitenkin päästävä, vaikka sitten aitojen yli. Jossain se tuolla alitajunnassa on, että haluaa vain potkia palloa Teksti Matias Luukkanen Kuvat Hilla Kurki Suomen jalkapallomaajoukkue taisteli Olympialaisissa upeasti neljän parhaan joukkoon pudottaen muun muassa Italian, yhden voittaja- suosikeista. L ajin synnyinmaa Iso-Britannia osoitti kuitenkin suuruutensa kaatamalla Suomen sankarit 4 0. Kyseessä on kiistatta suomalaisen jalkapallohistorian suurin saavutus, jonka veroista menestystä tullaan odottamaan ehkä vielä vuosisadan päästä. Tai oikeastaan odotettiin jo. Kyseiset kisat käytiin nimittäin Tukholmassa vuonna 1912, eikä sinivalkoisia ole arvokisoissa nähty Helsingin olympialaisia lukuunottamatta, jonne isäntämaalla oli tietenkin etuoikeus. Tappiosta tappioon ja suurien unelmien kaatumisista uusiin pettymyksiin kehää kiertänyt suomalaisen jalkapallon tarina on kuitenkin värikkäämpi kuin rännänharmaasta arvokisamenestyksestä voisi päätellä. Aina välillä toivonpilkahdus kirkastaa taas pölyttyneet haaveet ja uudet sukupolvet nuoria lupauksia antavat uutta toivoa kansallisen ylpeyden pelastamisesta. Kuningaslajissa on tulevaisuus Mutta palataan vielä maan pinnalle kylmään sateiseen Helsingin syksyyn. Veikkausliigan kärkikamppailussa HJK ja Turun Inter pelaavat jäätävän sateen piiskaamalla Sonera Stadionilla junnaavan tasapelin. Toiselle puoliajalle vaihdosta mukaan päässyt HJK:n Joel Pohjanpalo poikkeuksellisen nuoresta iästään huolimatta on välittömästi kuin kotonaan ja pääsee kahteen otteeseen senttien päähän vapauttavasta voittomaalista. Pohjanpalo tunkeutui kansan syvien rivien tietoisuuteen historiallisen sensaatiomaisella debyytillä puolustavan mestarin paidassa keväällä. Täydellinen hattutemppu, yksi maali vasemmalla jalalla, yksi oikealla ja kolmas päällä, alle kolmessa minuutissa on ennätys, jota kukaan tuskin tulee koskaan rikkomaan. Uusi Litti? Youtube-videon kolmen minuutin hattutempusta on nähnyt jo tähes puolitoista miljoonaa katsojaa ja tähti on todellakin syntynyt. Päätimme mennä virran mukana ja kävimme jututtamassa Jollea ja lataamassa paineita, juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneen ammattijalkapalloilijan niskaan ja rupattelemassa muutenkin suomalaisen jalkapallon tilasta. M: Onko jo supertähtiolo? Ei, kuitenkin tavotteet on paljon korkeemmalla. Tietenkin haaveena olis päästä joskus Champions-liigaan pelaamaan. Semmosesta oon pikkupoikana haaveillu. M: Mikä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa mättää? Miksi se ei kiinnosta ja mitä asialle voisi tehdä? Veikkausliigan tasoa pitäis saada ylöspäin. Liian vähän jengejä on aina samoina taistelemassa siitä mestaruudesta, et ne on yleensä aina ne samat kolme neljä jengiä jotka siellä kärjessä aina on ja muut sit taistelee siitä et pystyis seuraavalle kaudelle budjettinsa kasaamaan ja pysymään sarjassa mukana. Tottakai se raha mitä Veikkausliigassa pyörii on mitä on... Ei kukaan rahasta tätä kuitenkaan pelaa. Mut kyl sitä kuitenki pitää vähän miettii sitä tulevaisuutta ja jos on mahollisuus lähtee isom- 6
raaempaa ja pelipaikoista taisteleminen on viel todellisempaa. M: Vaikuttiko se yhtään päätökseen jäädä Suomeen? Joo no kuitenki tääl on hyvä päästä pelaamaan ja siel ois se realistinen sauma päästä pelaamaan ois ollu niin pieni et näin parhaaks jäädä viel tänne. M: Onks sulla käynyt mielessä, että entäs jos sitä läpimurtoa ei tulekaan, tai loukkaannut ja joudut jättämään fudiksen? piin ympyröihin niin yleensä sillon pelaajat lähtee. Et ei täällä kuitenkaan mitään loppuelämän elantoo tehä... Menestyksen kauttahan se kuitenki tulee. Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden ja nyt on kaikki hallit ihan täpöten täynnä joka matsissa. Veikkausliigassa ei oo ihan samoin. Keskiarvo on siinä tuhattaviittäsataa. M: Pääsit jo muutaman europelin pelaamaan. Onko siinä sitä suurta unelmien täyttymyksen tunnetta jo mukana? Joo onhan niissä. Sillon on katsomot täynnä ja vastus on ihan eri tasoa. Noita pelejä pitäis yksinkertasesti olla vaan enemmän. Niitä on ihan liian vähän Suomessa. M: Onko turhauttavaa, kun unelman toteutuminen on niin lähellä? Se, että tavoite jää kiinni yhdestä maalista tai yhdestä mokatusta paikasta? Niin olihan se Celticiä vastaan se kotipeli. Tottakai se harmitti sen jälkeen kyl tosi paljon mut semmosta fudis on ja ei siinä muuta ku et on vaan jatkettava eteenpäin. M: Onko koskaan ollu sellanen fiilis et nyt mä jätän tän koko paskan? Ei, ei koskaan oo ollu sellasta. Ei koskaan junnunakaan. M: Miten jaksat lähteä räntäsateeseen treenaamaan? Eikö koskaan motivaatio petä? En mä osaa sanoa. Jossain se tuol alitajunnassa on et haluaa vaan potkia palloa. M: Eli pitää vaan päässä olla vähän vikaa alunperinkin? Joo periaatteessa pitää olla vähän hullu. M: Seuraavat EM-kisat on varmaan sellaset, että sinne olis parempi Suomenkin jo päästä. Painaako jo jossain takaraivossa ajatus siitä, että siellä vois iteki olla jo pelaamassa? ristiside voi paukahtaa missä treeneissä tahansa ja sit ollaan puol vuotta sivussa ja hyvin voi käydä niin et ura jää sit siihen Ei se viel oo ollu. Et jos pääsis ees jossain vaihees pelaa A-maaottelujen harkkamatseja et saa sit nähä millon se aika koittaa et en oo kuitenkaan vielä mitään kenenkään kaa jutellu et millon sit. Nyt tuli iso yllätys et pääs tänä vuonna kaksykkösten mukaan tossa ennen kauden alkua ja se tuli tosi puun takaa ja sit tuli Veikkausliigassa pelattuu hyvii pelei ja sit pääs pelaa noit eurokarsintamatseja ja neki suju ihan kohtalaisesti, et tää kausi viel vedetään loppuun ja sit katotaan mikä on ens kauden suunnitelma. M: Sä täytit just 18. Onneks olkoon vaan. Onko nyt aikuinen ja kypsä olo? Kiitos paljon. Joo maailma on nyt ihan erilainen joo, ei täs mitään. Se on vaan paperissa numero muuttu et ei mitään sen kummempaa. M: Tuntuuks siltä, että suhun aletaan suhtautuu jo aikuisena? Ei, mun mielest se on sillai et niin kauan ku sä oon alle 21 niin sä oot viel nuori pelaaja, et sit ku 21 tulee täyteen niin sit sun pitäis olla jo aika valmiina oleva pelaaja. Sen jälkeen ei paljon enää sinänsä opita et sit se tulee kokemuksen kautta enemmänki. M: Sun niskaan on jo aika paljon laitettu paineita ainakin median ja koko suomen jalkapalloa seuraavan kansan puolelta. Tuntuuko siltä, että on suorastaan velvollisuus näyttää ja lyödä läpi? En mä tiiä. En mä yleensä tollasia ajattele et yleensä mä ajattelen sitä ihan itteni kannalta et mikä on parasta mulle, mut tottakai omatki tavotteet on siellä miten mediakin sen ajattelee et ei sitä ite ajattele et pitää näyttää suomen kansalle. M: Entäs millanen tuo ammattijalkapallomaailma on teinin silmin? Raaka paikka. Et tää Suomessahan on aika lepsuu on verrattuna siihen mitä se tuol Keski-Euroopas on. Et siel media on viel Tottakai, ja mä käyn vieläki koulua ja tiiän sen itekin et ristiside voi paukahtaa missä treeneissä tahansa ja sit ollaan puol vuotta sivussa ja hyvin voi käydä niin et ura jää sit siihen et se on aina vaara urheilussa. Mutta yleensä sitä vaan jättää ne ajatukset pois.... Jos nyt fudiksesta ei jostain syystä tulis mitään niin sit luen yhteiskuntaoppia ja historiaa aika paljon, et jotain siltä väliltä olevia aloja suunnitelmissa. M: Miten sä suhtaudut tähän nykymaailman julkisuuskulttimeininkiin? Niin no tottakai Suomessa se on vielä aika pientä kuitenki verrattuna siihen mitä se on Euroopassa. Tääl kuitenki se julkisuus on aika pienessä kaavassa et ei tarvi pelkää mitään valokuvaajia ovien takana tai toimittajia kulmien takana. M: Vielä ei teinitytöt piiritä kadulla? Ei onneks. M: Ai onneks? M: No ei kai varmaan kauheesti kuitenkaan haittais? Tyttöystävää ehkä haittais. 7
O PISK E LIJA TEEMAOSIO E LÄM Ä Ä 8
OPISKELIJAELÄMÄÄ Briteissä opiskelu käy kalliiksi Teksti Emmi Takanen MMonelle suomalaiselle voi olla vaikeaa kuvitella koulutusjärjestelmää, jossa ammattikorkeakouluja ei ole olemassa. Tämä on kuitenkin todellisuus Britanniassa, jossa kaikki ammattikorkeakoulut muuttuivat yliopistoiksi vuonna 1992. Kaikki tutkinnot, jotka ovat meille suomalaisille tuttuja ammattikorkeakoulusta tai toisinaan ammattikoulusta ovat Briteissä yliopistotutkintoja. Britanniassa yliopistossa voi opiskella esimerkiksi kampaajaksi, sairaanhoitajaksi tai mitä tahansa Emmi Takanen on Iso-Britanniassa rakennusalaan suomalaisia opiskelevia edustavan ISO liittyvää. ry:n hallituksen sihteeri ja valmistuu ensi vuonna filosofian kandidaatiksi Ammattikoulututkinnoista lontoolaisesta yliopistosta. Hän on kiintynyt liikaa brittiläisiin roskalehtiin suurimman osan ja on nykyään sitä mieltä, että mustaan voi suorittaa teehen laitetaan ehdottomasti maitoa. melko samalla tavalla kuin Suomessa. 16-vuotiaana nuoret päättävät haluavatko he opiskella tiettyyn ammattiin vai suorittaa niin sanotut A-levelsit, Britannian version ylioppilastutkinnosta. Tarjolla saattaa olla myös oppisopimuskoulutusta. Oppisopimuskoulutus on Briteissä joillain aloilla erittäin suosittua, koska työnantajan on pakko maksaa 2,60 puntaa (n. 3,20 euroa) tunnissa oppisopimuksen suorittajalle ja kyseisestä työpaikasta saa yleensä oppisopimuksen päätyttyä töitä. Jos ei oppisopimukseen pääseminen ole mahdollista, toinen vaihtoehto on siirtyä collegeen opiskelemaan alaa, josta on kiinnostunut. Collegessa voi opiskella A-levelsit tai johonkin ammattiin liittyvää tutkintoa ja sieltä valmistutaan viimeistään 18-vuotiaana, jolloin on halutessaan valmis siirtymään työelämään. Ammattitutkinnot ovat kuitenkin mahdollisia monissa yliopistoissa ammattikoulujen muututtua yliopistoiksi. Britannia on tunnetusti luokkayhteiskunta ja jaon ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin koettiin jakavan ihmisiä kahteen kastiin entisestään. Vuonna 1992 opiskelu yliopistoissa oli vielä ilmaista, joten suurin osa ihmisistä ei piitannut uudistuksesta tai koki sen ennemminkin positiiviseksi muutokseksi. Kuitenkin nyt alkaneella lukuvuodella maksimi lukukausimaksuille vuodessa nostettiin reilusta 3000 punnasta 9000 puntaan (n. 11 200 euroa). 33 000 euron tutkinto Yliopistotutkinto kestää Briteissä kolme vuotta (tai neljä vuotta Skotlannissa, jossa opiskelu on edelleen ilmaista), joten kaiken kaikkiaan lukukausimaksuista saattaa tulla opiskelijalle yli 33 000 euron lasku. Tähän summaan eivät edes kuulu muuhun elämiseen menevä raha, joten asiantuntijat ovat arvioineet yliopistotutkinnon maksavan Briteissä tästä vuodesta eteenpäin reilusti yli 50 000 euroa. Moni niistä yliopistoista, jotka olivat ennen ammattikorkeakouluja eivät aio nostaa maksujaan maksimiin, mutta esimerkiksi Lontoossa olevat yliopistot nostivat maksunsa suoraan 9000 puntaan. Tällainen summa tarkoittaa, että Britannian kaltaisessa Britannian kaltaisessa luokkayhteiskunnassa moni jätetään nyt yliopistotutkintojen ulkopuolelle jo pelkästään hintojen takia. luokkayhteiskunnassa moni jätetään nyt yliopistotutkintojen ulkopuolelle jo pelkästään hintojen takia. Moni nuori ei ole valmis ottamaan pelottavan suurta lainaa itsenäisen elämän alkuvaiheilla. Nykyistä yliopistojärjestelmää kritisoivien mielestä olisi hyvä, jos tämä saisi nuoret jättämään väliin esimerkiksi hierojaksi opiskelemisen yliopistossa ja siirtymään entistä aikaisemmin työelämään. 90-luvulla harva kyseenalaisti ammattikorkeakoulujen muuttamista yliopistoiksi, mutta maksujen noustua viime vuosien aikana moni on ruvennut vaatimaan, että ammattikorkeakoulut tulisi palauttaa Britanniaan. Monen britin mielestä haave siitä, että mahdollisimman moni kävisi nimenomaan yliopiston on turhan idealistinen ja epäkäytännöllinen. Kukaan Britanniassa ei oleta tai vaadi, että omalla kosmetologilla tai sähköasentajalla olisi yliopistotutkinto. Omassa asunnossani taannoin käynyt putkimies kysyi kämppikseltäni, mitä teemme Lontoossa. Kun kämppikseni kertoi kaikkien olevan yliopistossa, kolmikymppinen putkimies vastasi, että olisinpa voinut käydä edes collegen. Hän oli opiskellut oppisopimuksella putkimieheksi ja oli nyt töissä yhtiössä, jolta yksi Britannian suurimmista sähköfirmoista tilasi palveluita. Kaiken tämän jälkeen ei tule yllätyksenä, että brittien on vaikea uskoa korviaan, kun heille kertoo lähes kaiken koulutuksen olevan Suomessa ilmaista. 9
OPISKELIJAELÄMÄÄ Tyylikkäästi kierrätetty! Teksti ja kuvat Ina Mikkola Meikki ja hiukset sekä stailaus Ina Mikkola Valaisu Kristo Sylman Mallit Siiri Laaksonen Eetu Maaranen Jutun kaikki vaatteet ja asusteet ovat kierrätettyjä. Ne on hankittu kolmen viikon aikana seitsemänä eri päivänä kymmenestä eri paikasta. Nykyään kirpputoreja, kierrätyskeskuksia, second hand- ja vintage-kauppoja on niin paljon, että halutessaan vaikka koko vaatekaappinsa sisällön voi muodostaa käytetyistä vaatteista uusien sijaan. Siihen on myös monta hyvää syytä. Hyviä syitä ostaa kierrätettyä: 1. Käytetyt vaatteet ovat yleensä edullisempia kuin uudet. 2. Ostamalla kirpparilta joku saa sinulta rahaa ja sinä saat jotakin vastineeksi. Kaikki voittaa. Jos taas vaihtoehtoisesti käyttökelpoinen vaate päätyisi roskiin, siitä ei hyötyisi kukaan. 3. Kierrätetty vaate on ekologinen ostos, sillä sen valmistamiseen ei tarvitse kuluttaa lainkaan uusia raaka-aineita. Ympäristö kiittää. 4. Käytetty vaate on myös eettinen valinta, sillä niin et tue muun muassa uutta nahka- ja turkisteollisuutta tai ihmisten huonoja työoloja vaatetehtaissa. 5. Jotkut vanhat vaatteet ovat huomattavasti laadukkaammin valmistettuja kuin nykyiset kaupoissa myytävät tuotteet. 6. Vanhoissa vaatteissa on malli- ja kokovariaatiota ja osa edustaa tiettyä aikakautta. Joitakin malleja ei löydy lainkaan uusien vaatteiden kaupoista, joidenkin vartaloille vanhat vaatteet istuvat paremmin ja jos tavoittelet aitoa 50-luvun tunnelmaa, saavutat sen parhaiten juuri tuon aikakauden vaatteilla. 7. Ostamalla kierrätettyä voit tehdä persoonallisia ja usein todella uniikkeja löytöjä. 8. Käytettyjen vaatteiden kohdalla shoppailun ilo on kaksinkertainen, sillä jokainen ostos on todellinen aarre! 10
OPISKELIJAELÄMÄÄ Urheilu on tuplasti hauskempaa värikkäillä releillä. Siisteimmät urheiluvaatteet tehtiin kasarilla ja niitä voi metsästää nimenomaan kirppareilta. Etenkin urheiluvaatteiden kohdalla hinta tippuu huimasti ostaessa käytettyä uuden sijaan. TYTTÖ: Turkoosi takki, 8e, Kallion puistokirppis, vihreä body, 3e, Kallion puistokirppis, polvisukat, 2e, UFF, lippis, 0,10e, Valtteri-kirpputori, pinkit college-housut, 8e, UFF POIKA: Punainen hihaton paita, 1e, Kallion puistokirppis Shortsit, 1e, Kallion puistokirppis, pomppu-kengät, 25e, UFF, turkoosi juomapullo, 0,50e, Fida REKVISIITTA: Oranssi lyhyt toppi, 8,50e, UFF, keltainen kaulahuivi, 4,50e, UFF, harmaa collegehuppari, 8e, UFF, keltamusta hihaton paita, 1e, Kallion puistokirppis 11
OPISKELIJAELÄMÄÄ Napit ja vetoketjut, sekä tietyt kankaat ovat arvokkaita. Jos löytää edullisen vaatteen, jossa on hienot napit ja vaikka ei vaatteesta pitäisikään, niin se kannattaa ostaa pelkästään nappien takia. Kuvan viitan hinta on melkoisen pieni siihen nähden, kuinka isot ja arvokkaat napit siinä on ja kuinka hienoa materiaalia se on. Napit voi aina vaihtaa toiseen vaatteeseen, niistä voi askarrella jotakin ja kankaankin voi saksia muuhun käyttöön. Sama pätee vetoketjuihin. Vetskarit rikkoontuvat usein, joten niitä on hyvä olla jemmassa. TYTTÖ: Punainen viitta, 15e, Hietalahden kirpputori, sininen hattu, 6e, UFF, mustat kiiltonahkakengät, 18e, UFF, musta laukku, 6e, UFF, mustat sukkahousut, 0,50e, UFF POIKA: Musta trenssi, 40e, UFF, liila kauluspaita, 45e, Arizona Vintage, violetit housut, 35e, Arizona Vintage, ruudullinen lippis, 2e, Kallion puistokirppis, punaruskeat nahkakengät, 17e, UFF REKVISIITTA: Ruskea laukku, 11e, UFF 12
OPISKELIJAELÄMÄÄ Nopeasti rikkimenevät sukkahousut ovat suunnaton riesa. Hieman hienompiin ohuisiin sukkahousuihin uppoaa helposti kymmenen euroa, puhumattakaan paksummista, jotka maksavat vielä enemmän. Melko kallista kertakäyttätavaraa siis. Siksi sukkikset kannattaa ostaa kierrätettyinä. Esimerkiksi Uffista ja Fidasta löytyy täysin ehjiä sukkiksia niille varatusta laarista. Kirpparit on pullollaan erivärisiä ja kokoisia farkkutakkeja. Juuri oikean löytäminen vaatii vaivaa, mutta palkitsee todellakin lopulta. Halutessaan takista voi myös tehdä liivin leikkaamalla hihat irti. Kuvassa oleva tytön farkkutakki on lasten kokoa, joten aikuisten vaatteiden lisäksi kannattaa rohkeasti myös katsoa lastenvaatteita. TYTTÖ: Tummansininen farkkutakki, 2,50e, Fida, keltainen villa-toppi, 1e, Kallion puistokirppis, pinkit shortsit, 4e, UFF, valkoiset paksut sukkahousut, 1e, Fida, keltaiset kengät, 12e, UFF, keltainen laukku, 1e, Valtterin kirpputori, pinkit hiusrusetit, 1e, Valtterin kirpputori, vaaleanpunaiset nappikorvikset, 1e, Valtterin kirpputori, pinkki sateenvarjo, 1e, Valtterin kirpputori POIKA: Vaalea farkkutakki, 49e, Arizona Vintage, ruudullinen flanellipaita, 10e, UFF, tummansiniset housut, 45e, Arizona Vintage, violetti hattu, 39e, Arizona Vintage, petrolit kengät, 34e, UFF REKVISIITTA: Puuterinvärinen haalari, 35e, Arizona Vintage, farkkuliivi, 49e, Arizona Vintage, pinkit pitkät housut, 13e, UFF 13
OPISKELIJAELÄMÄÄ Räväkän asukokonaisuuden saat yhdistelemällä samantyylisiä kuoseja, materiaalia, sekä samaa väriä. Tämä on tehty kuvassa pilkuilla, vihreän eri sävyillä ja tummalla farkulla. Sandaaleja voi aivan hyvin käyttää vielä ilmojen viiletessäkin, kunhan vain laittaa lämpimät sukat alle. TYTTÖ: Mintunvihreä villapaita, 1e, Kallion puistokirppis Vihreät pilkulliset housut, 8,60e, Fida Mustat pilkulliset kengät, 15e, Fida Vaaleat sukat, 1e, FIda Vihreä lippis, 0,90e, Kallion puistokirppis Valkoinen kaulakoru, 0,50e, Kallion puistokirppis POIKA: Vihreä takki, 18e, UFF, farkkupaita, 8e, UFF Tummansiniset farkut, 11e, UFF Ruskeat purkkarit, 14e, UFF, sinioranssi pipo, 3e, Kallion puistokirppis, vihreä kaulahuivi, 3,50e, UFF, vihreä laukku, 10e, Fida REKVISIITTA: Sinipunainen anorakki, 12e, UFF, punaharmaa raitapaita, 4,50e, UFF, keltaliila raitapaita, 12e, UFF, oranssivihreä raitapaita 18e, UFF, punainen pyöreä laukku, 2e, Valtterin kirpputori 14
OPISKELIJAELÄMÄÄ Valkoisen tylsän kauluspaidan sijaan kannattaa valita jokin värikäs, joka tuo kontrastia mustaan pukuun. Myös puuvillasta poikkeava materiaali antaa särmää. Vivahdetta asuun saa tekemällä kravatista rusetin. Kannattaa tonkia sellaisiakin pöytiä ja rekkejä, joista ei heti ensisilmäyksellä luulisi löytyvän mitään. Kirppiksellä ihmiset myyvät vaikka mitä ja yleensä yhdellä ihmisellä voi olla myynnissä monenlaista tavaraa. Kuvan ihanat violetit kiilakärkikorkkarit löytyivät Jakomäen Toripäiviltä keskiikäiseltä naiselta, jonka puljussa oli pääasiassa lasten leluja, sekä melko tyylittömiä astioita ja vaatteita. TYTTÖ: Vaalea villainen paita, 2e, Kallion puistokirppis, paljetillinen läpinäkyvä hartia-asuste, 7,50e, Valtterin kirpputori, pitkä musta samettinen hame, 12e, UFF, violetit samettiset kiilakorkokengät, 2e, Jakomäen Toripäivä, mustat sukkahousut, 1e, UFF, viuhka, 0,50e, Kallion puistokirppis, musta laukku, 5e, UFF, kultainen vyö, 5e, UFF, timanttiset korvakorut, 2e, Valtteri-kirpputori POIKA: Puvun takki, 20e, UFF, turkoosi paita, 9e, UFF, kravatti, 0,20e, Valtteri-kirpputori, mustat housut, 45e, Arizona Vintage, mustat nahkaiset kengät, 145e, Arizona Vintage REKVISIITTA: Valkoinen mekko, 12e, UFF, kultainen kaulakoru, 4e, UFF 15
OPISKELIJAELÄMÄÄ Vaatekappaleita kannattaa käyttä rohkeasti rikkoen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Persoonalliset housut saa, kun pukee jalkoihinsa kauluspaidan. Hameesta voi puolestaan tehdä topin tai mekon. Kaulakorusta saa vyön ja vyöstä hiuskoristeen. TYTTÖ: Musta nahkainen biker-takki, 95e, Arizona Vintage, musta paljettillinen mekko, 35e, Arizona Vintage, musta-liilat tolppakorkokengät, 35e, Arizona Vintage, mustat sukkahousut, 2e, Fida, kultainen kaulakoru, 4e, UFF, musta pieni laukku, 6e, UFF POIKA: Punavalkoinen sailor-kuvioinen takki, 24e, UFF valkoinen printti t-paita, 28e, Arizona Vintage, punainen kauluspaita housuina, 14e, UFF, tummansinet Vansin tennarit, 45e, Arizona Vintage REKVISIITTA: Musta nahkainen liivi, 15e, Arizona Vintage, mustat sandaalit, 10e, UFF, mustat avokkaat, 10e, UFF 16
OPISKELIJAELÄMÄÄ Eri reittiä samaan paikkaan Teksti Salla Koppeli Kuva Henri Salonen Omalta tuntuva ala ei aina löydy ensimmäisellä yrittämällä, mutta ei se löydy monella muullakaan. Paula Viitasen ja Riina Koljosen opintopolku omalle alalle oli aika tavallinen, eli täynnä mutkia. Mattolaatikko narahtelee, kun asetumme kahvikuppeinemme sen pohjalle haastatteluasemiin. Istun nauhurini kanssa Paula Viitasen ja Riina Koljosen välissä. Olemme pari viikkoa aikaisemmin käyneet ottamassa kuvat Kansallisteatterin suuren näyttämön parvella. Kuvaustilanteessa näistä, valokuvausta vakavissaan harrastavista ja varsin roisia huumoria viljelevistä, naisista sukiutui hieman ujoja he vain viihtyvät paremmin linssin toisella puolella. Nyt turha jännitys on mennyttä ja varsin ilkeä huumori lentelee ylitseni kauniiden hymyjen siivittäminä. No siis siinähän kävi sillä tavalla, että mä en edes muistanut, että olin hakenut puuseppä koulutukseen Vallilaan, kunnes sain koulupaikan. Koljoselle ja Viitaselle on viime vuoden aikana kirkastunut se mitä heistä tulee isona: molemmat haluavat työskennellä teatterissa. Riina Koljonen opiskelee tällä hetkellä ompelijakisälliksi Tikkurilassa. Takataskussaan hänellä on jo pukuompelijan tutkinto ja haaveenaan toimia teatteripuvustajana. Puusepäksi viimeistä vuottaan opiskeleva Viitanen taas kaavailee jatkavansa opintojaan teatteritekniikan parissa. No siis siinähän kävi sillä tavalla, että mä en edes muistanut, että olin hakenut puuseppä-koulutukseen Vallilaan, kunnes sain koulupaikan. Sitten kaikki palaset vaan loksahti paikalleen, toteaa Viitanen hörpätessään kahvia isosta mukista. Koljosella taas oli hyvin selkeä kuva siitä, mitä hän tulisi lukion jälkeen tekemään Mä olen aina tykännyt tehdä asioita käsin ja toteuttaa itseäni luovasti. Jotenkin se oli ihan selvää, että lukion jälkeen mä suorittaisin pukuompelijan tutkinnon. En mä sit tiedä, että miten hitossa mä merkonomiksi päädyin. Voisi siis sanoa, että tytöt ovat päätyneet kutsumusammatteihinsa muutamankin mutkan kautta; Paula haaveili pitkään geofysiikasta ja Riina kävi ottamassa vauhtia vaateartesaanin opintoihin kauppaoppilaitoksesta. Tyttöjen yhteinen taival alkoi eräällä heidän elämänsä harharetkellä eli Helsingin evankelisen opiston kuvajournalistiikan kurssilla. Häijy, musta huumori sekä samanlainen käsitys estetiikasta sinetöi heidän ystävyytensä ja yhdessä on tehty reissua ihan maapallon toista laitaa myöten. Vaikka Viitasen ja Koljosen ammatilliset tiet erkanivatkin heidän jättäessään kuvajournalistiikan opinnot, yhdistyivät ne jälleen heidän suorittaessaan koulutuksiinsa kuuluvia harjoitusjaksoja. Teatteri vaan kolahti. Mikään päivä ei ole samanlainen ja parasta on nähdä omat työnsä lavalla osana suurta kokonaisuutta, tyttäret toteavat yksikantaan. Riina suoritti työharjoittelujaksonsa Tea- Kissa ja Kansallisteatterissa opiskellessaan vielä pukuompelijaksi. Hän haaveilee tulevaisuudessa mahdollisuudesta työskennellä isossa teatterissa suurien projektien äärellä. Paula suoritti ensimmäisen harjoittelunsa Kansallisteatterin lavastamossa viime syksynä ja palaa sinne taas tänä syksynä. Meillä on siellä aivan mahtava porukka. Ihan unelmaduunipaikka, Viitanen tiivistää. Molemmat tytöt painottavat sitä miten tärkeää on oikeasti nähdä vaivaa työharjoittelupaikan etsinnän eteen: se on hyvä sauma testata omaa soveltuvuuttaan alalle ja nähdä työelämän todellinen arki. Kysyttäessä tytöiltä minkälainen ihminen sopisi teatterityöhön he listaavat toivottaviksi piirteiksi sopeutuvaisuuden, oma-aloitteisuuden ja sosiaalisuuden. Teatterissa työskennellessä suunnitelmat muuttuvat lennossa ja jokaisen on huolehdittava siitä, että hoitaa oman osuutensa. Työtahti on tiivis ja ennen ensi-iltaa Riina Koljonen ja Paula Viitanen Kansallisteatterin lämpiössä. koko paikka on yksi kaaos. Suurin teatteriprojekti, missä he ovat molemmat olleet mukana, oli viime syksynä Kansallisteatterissa ensi-iltansa saanut Saiturin joulu. No siis olihan se nyt mahtavaa nähdä ne kaikki työt siellä lavalla, sanoo Viitanen. Mähän taas en nähnyt edes koko näytelmää..., viheltelee mattolaatikon toisella laidalla istuva Koljonen. Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni puvustajana suuressa teatterissa. Olisi myös mahtavaa toimia suunnittelupuolella. Ennen sitä pitää kuitenkin opiskella ja opiskella, toteaa Koljonen kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista. Hänen ompelijakisällin koulutuksensa kestää kaksi vuotta ja tämän jälkeen hän haluaisi opiskella Aalto-yliopistossa lavastustaiteen pukusuunnittelua. Viitanen taas laittaa nyt syksyllä paperit vetämään Simon Fraser Universityyn Vancouveriin, Theatre Production and Design -linjalle. Olis huippua opiskella myös valaistus- ja äänitekniikkaa. Sellainen kokonaisvaltainen toteutus kiinnostaa, mutta ei varsinaisesti suunnittelu; mä pidän liikaa siitä itse toteutuspuolesta, sanoo Viitanen. Loppukevennykseksi kysyn vielä, minkä elokuvan ja Disney-tarinan tytöt haluaisivat toteuttaa teatterissa lavastus- ja puvustusmielessä. Kysymystä seuraa vakava pohdinta. Tää on tosi vaikee. Täytyy sanoa, että Disneystä ehdottomasti Kaunotar ja hirviö. Tanssii susien kanssa olis mun elokuvavalinta, vastaa Riina pitkän tauon jälkeen. Joo. Mä haluisin kans tehdä lavasteet Kaunottareen ja hirviöön. Sit mua kiinnostais sellainen Baz Luhrmann -tyyppinen toteutus jostain tarinasta, Kahvit on juotu ja mattolaatikko saa taas hetken rauhaa könytessämme ylös. 17
OPISKELIJAELÄMÄÄ 18
OPISKELIJAELÄMÄÄ Lupa opiskella Teksti Heidi Auvinen Kuvitus Toni Halonen Monet ammattiin opiskelevista joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle opiskelun takia. Muuttaminen on aina raskasta, mutta vielä raskaampaa saattaa olla ulkomaille muutto. EU-kansalaisille unionin sisällä tapahtuva opiskeluperäinen muuttaminen on tehty helpoksi, mutta entäs Euroopan ulkopuolella? Minkälaisen prosessin Suomeen opiskelemaan tullut henkilö joutuu käymään läpi? Ilmainen opiskelu ei ole arkipäivää kaikille. Kouluruoasta, opintotuesta ja mahdollisuudesta kouluttautua ammattiin saavat nauttia vain harvat ja valitut. Jos on syntynyt Euroopan ulkopuolella, ei Suomeen noin vain tulla hankkimaan ammattia. Suomeen muualta tulevan henkilön on aina virallistettava oleskelunsa jollain tavalla. Ammatillinen tutkinto vaikkapa Britanniassa saattaa maksaa 30 000 euroa ja siihen tulevat vielä elinkustannukset päälle. Luulisi, että vaikeasta kielestä ja kylmästä ilmastosta huolimatta maksuton tutkinto ja tasokas opetus olisivat sellainen kilpailuvaltti, että tulijoita riittäisi? Suomeen tuleminen ei vain ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Oleskeluluvan voi saada turistiviisumilla lyhyemmäksi aikaa tai pysyvämmällä oleskeluluvalla, jonka voi saada opiskelun, työnteon, turvapaikan tai perhesiteen perusteella. Yksinkertaista tai ilmaista ei oleskelunsa virallistaminen kuitenkaan ole. Kuka saa opiskella Suomessa? Euroopan ulkopuolelta tuleva opiskelija tarvitsee opiskelua varten aina oleskeluluvan. Opiskelun perusteella on mahdollista saada oleskelulupa, joka myönnetään vuodeksi kerrallaan, vaikka opinnot kestäisivät pidempään. Joskus oleskelulupa voidaan myöntää lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, ei kuitenkaan koskaan yli kahdeksi vuodeksi. Toisin sanoen opiskelulupa saattaa katketa kesken opintojen, jolloin tutkinto jää kesken. Oleskelulupa haetaan aina henkilökohtaisesti lähimmästä Suomen edustustosta. Tämä tarkoittaa, että hakijan on matkustettava jättämään hakemus lähimpään naapurimaahan, jossa on Suomen lähetystö. Jos hakija oleskelee jo virallisesti Suomessa, lupaa voi hakea poliisilta. Oleskelulupapäätöksen tekee kuitenkin aina Maahanmuuttovirasto. Ilmaista opiskelua ei ole Opiskelulupa maksaa 108 euroa. Maksu peritään aina, myös kielteisistä päätöksistä ja hakemusten peruuttamisesta. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan kasa paperia ja todisteita. Tarvitaan passi, selvitys toimeentulosta, sairasvakuutuksesta ja opintojen edistymisestä, suomalaisen oppilaitoksen läsnäolotodistus ja valokuva. Selvitys sairasvakuutuksesta tarkoittaa sellaista vakuutusta, joka kattaa samanlaiset hoidot ja kustannukset kuin kunnallinen terveydenhuolto ja sairausvakuutusjärjestelmä. Tämä tarkoittaa, että opiskelijalla on oltava voimassaoleva vakuutus, joka kattaa hoidon 100 000 euroon asti. Tämä saattaa olla ilmeisen kallis panostus henkilölle, joka tulee elintasoltaan huomattavasti Suomea köyhemmästä (eli suurin osa lopusta maailmasta) maasta. Opiskelijan on osoitettava, että hänen toimeentulonsa on turvattu joko stipendillä, apurahoilla tai muilla varoilla. Sukulaisten, tuttavien tai työnantajien rahallista apua ei hyväksytä. Hakijalla tulee olla käytössään vähintään 500 euroa kuukaudessa tai 6 000 euroa vuodessa. Toimeentulosta tulee näyttää selvitys hakemuksen yhteydessä, esimerkiksi tilin saldo. Jos opiskelijan on osallistuttava pääsykokeisiin Suomessa, tarvitsee hän usein viisumin. Koska viisumi oikeuttaa vain lyhyeen oleskeluun, opiskelijan on pääsykokeen jälkeen yleensä palattava kotimaahansa hakemaan varsinaista oleskelulupaa ja odottamaan päätöstä. Tämä tarkoittaa lisäkustannuksia sekä viisumista että lentolipuista. Oleskeluluvalla saa tehdä tutkintoon sisältyvää työharjoittelua tai lopputyötä. Muuta, opiskeluun liittymätöntä työtä, esimerkiksi ilta- ja viikonlopputyötä saa tehdä vain osa-aikaisesti 25 tuntia viikossa. Kokoaikaista työtä saa tehdä loma-aikoina, käytännössä kesä- ja joululomilla. Opiskelijan on myös edettävä opinnoissaan oppilaitoksen edellyttämällä tavalla ja aikataulussa säilyttääkseen lupansa, mutta samalla hänen on hankittava toimeentulonsa eli tehtävä töitä. Isoveli valvoo Suomi otti käyttöön biometriset oleskelulupakortit vuoden 2012 alussa. Sen jälkeen myös oleskelulupahakemus otetaan käsittelyyn vasta kun on käynyt ensin edustustossa jättämässä sormenjälkensä, todistamassa henkilöllisyytensä ja esittämässä hakemukseen tarvittavien liitteiden alkuperäiset kappaleet. Päätöstä on odotettava ulkomailla. Opiskelijan ei ole mahdollista tulla kesken hakemuksen käsittelyn Suomeen ja saada oleskelulupakorttia täällä. Hakemuksen matka edustustosta Maahanmuuttovirastoon kestää kuukauden. Tämän jälkeen Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen virastoon saapuneisiin hakemuksiin noin kuukaudessa. Myönteistä oleskelulupapäätöstä ei pystytä antamaan tiedoksi heti päätöksen valmistuttua, koska oleskelulupakortin valmistaminen ja postittaminen kestää vielä noin kolme viikkoa. Hakemuksen käsittelyä ei kiirehditä, esimerkiksi edes hankittujen lentolippujen vuoksi. Jos opintojen jälkeen jää Suomeen, tarvitsee uuden oleskeluluvan muilla perusteilla, esimerkiksi perhesiteen tai työn perusteella. Maasta maahan muuttoa Oleskelulupakriteerit ja rajakontrolli Suomessa ovat jo valmiiksi tiukat joten voidaan perustellusti kysyä, että kenen etua niiden tiukentaminen entisestään palvelisi? Suomalaiset kuten kaikki muutkin ovat aina liikkuneet maasta toiseen ja tulevat aina liikkumaan. Ihmisellä on oltava mahdollisuus valita, missä tahtoo asua ja opiskella. Opiskelu ulkomailla on rikastuttava kokemus, jonka tulisi olla kaikille kansalaisuudesta, tulotasosta tai muusta tekijästä riippumatta yhtäläisesti mahdollista. Osaavia ammattilaisia tarvitaan aina, riippumatta siitä mistä päin maailmaan ihmiset ovat kotoisin. Educate yourselves because we ll need all your intelligence! Gramsci Tietoa verkostosta: www.vapaaliikkuvuus.net 19
OPISKELIJAELÄMÄÄ Pitkäaikaisasunnottomien parissa työskentelevä Hanna Piirainen kotinsa pihalla. Lähihoitaja on monessa mukana Teksti Markus Heikkinen Kuvat Henri Salonen Ubikin toimitus selvittää miten valmistuneet amikset ovat pärjänneet työelämässä ja mitä käyttöä koulutuksella on ollut. 20