Mailatekniikat Kaukalopallo, niin kuin monen muunkin pallopelin, olennainen elementti on että pelivälinettä käsitellään mailalla. Esimerkiksi maalia ei voi tehdä jalalla tai kädellä. Näin ollen mailankäsittely on toinen kaukalopallo olennaisimmista peruslajitaidoista. Mailankäsittelyyn kuuluu monia eri osa- alueita, joita ovat pallon kuljettaminen, harhauttaminen, suojaaminen, laukominen, poisotot, syöttäminen ja syötön vastaanottaminen. Mailankäsittely, kuten luistelukin, on peruslajitaito jonka harjoittelu alkaa ensimmäisten harjoitusten alussa ja kestää aina peliuran loppuun asti. Mailankäsittelyn oppimisen avain on oikeaoppisissa toistoissa. Jokaisessa jääharjoituksessa pelaajan tulisi tehdä kymmeniä, jopa satoja syöttöjä, laukauksia, jne. ja tietenkin vain oikeilla toistoilla taataan taitojen oppiminen. Tässä kohtaa valmentajan osaaminen tulee olennaiseksi. Maila Kaukalopallomaila muistuttaa jääkiekkomailaa, mutta sen pituus on enintään 125 cm ja lavan pituus 22 cm. Maila on pelaajan tärkein varuste; laadukas puu- tai komposiittimaila, jonka lavan muoto on tärkeä pelaajalle. Mailat ovat kehittyneet huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Pelipään muotoilut ovat tuoneet laukaisuihin tehoa, komposiitit keveyttä jne. Nykyään saatavilla on jo mukavasti erilaisin ominaisuuksin varusteltuja mailoja joista kokeilemalla löytyy itselle varmasti se sopivin.
Ote mailasta Yläkäden ote mailasta on kiinteä eli kättä ei juurikaan irroteta mailaa käsiteltäessä. Ote on ns. kättely ote, kuten tennismailasta, eikä ote vaihdu missään vaiheessa ns. melomis- tai hutunkeitto otteeksi. Tämä virhe on yleinen nuorilla aloittelevilla pelaajilla ja valmentajan on puututtava tähän, muuten siitä voi muodostua tapa, josta on haittaa myöhemmällä iällä pelaamista. Vastaavasti alakäden ote ei ole kiinteä, vaan kättä liu útetaan mailaa pitkin pelitilanteen mukaan. Mitä enemmän voimaa mailaan tarvitsee kohdistaa, sitä alemmaksi alakättä lasketaan. Toisaalta laukominen ja syöttäminen hankaloituvat mitä leveämmällä kädet ovat toisistaan. Alakäden käyttöä on hyvä harjoitella esim. pallon suojaamisen yhteydessä. Mailan alimpaan kolmannekseen saakka alakättä ei saa eikä kannata viedä, koska vastustajan yrittäessä poisottoa hänen mailansa napsahtaisi käteen melko varmasti. Pallon hallinta - kuljetus Kuvissa vasemmalla kahden käden kuljetusote ja oikealla yhden käden kuljetusote. Palloa voi kuljettaa joko yhdellä tai kahdella kädellä pelitilanteesta riippuen. Yhden käden kuljetuksen etuna on luistelun rentous, mutta mailaan ei tällöin saada kohdistettua voimaa ja vastustajan on helpompi riistää rengas. Yleensä yhden käden kuljetusta käytetään vain hetkellisesti, varsinkin silloin kun tarvitsee lähteä
terävästi liikkeelle. Vastaavasti kahden käden kuljetuksen etuina ovat voima, renkaan siirtelyn nopeus (harhautukset, suojaukset) sekä se tärkein; jatkuva valmius syöttöön tai laukaukseen. Hyvä kaukalopallon pelaaja osaa nopeasti vaihdella otekorkeutta mailassa pelitilanteen mukaan. Palloa kuljetetaan yleensä työntämällä palloa eteenpäin joko niin, että pallo on kokoajan lavassa kiinni tai sitten lyömällä palloa aina vähän eteenpäin. Tärkeintä kuljetuksessa on se, että pallo pysyy kokoajan kontrolloidusti mukana ja oman mailan ulottuvilla. Palloa voi kuljettaa joko suoraan edessä tai sivulla vastustajan häiritessä (suojaus). Pallon kuljettamisen taito kehittyy hyvin muiden harjoitteiden ohessa. On kuitenkin hyvä aloitteleville pelaajille ottaa muutamia kuljettamisharjoitteita, jotta mahdollisiin kehityskohteisiin on helpompi kiinnittää huomiota. Normaalissa kuljetuksessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: Ote mailasta koko ajan pelivalmis. Kuljettaminen on luonnollisen oloista, ylävartalo rentona, kyynärpäät irti vartalosta, jne. Kuljettaminen ei estä luistelua, liikkuminen pysyy normaalina vaikka pallo on mukana. Katse koko ajan pelikentälle! Harhauttaminen Hyökkäyspelissä pyritään mahdollisimman suoraviivaisesti maalintekoalueelle ja maalintekotilanteeseen. Tätä edeltää useimmiten vastustajan harhauttaminen pois pelitilanteesta. Harhauttaminen kuuluu pelaajan henkilökohtaiseen taitoon, joka on hyvän harjoittelun tulosta. Tässä vaikea mailatekniikka yhdistyy kehon hallintaan. Harhauttamisen taitoon kuuluu olennaisena osana hyvä luistelutaito sekä mailankäsittelytaito, tilanteiden ennakointi, pelin lukeminen sekä vastustajien tekemien virheiden hyväksikäyttö. Alkeisharjoittelussa on parasta keskittyä vain yhteen yksinkertaisimpaan harhautustapaan kerrallaan. Kun perusasiat harhautuksista on hallussa, voidaan
harhauttaminen sisällyttää muihin harjoitteisiin ja saada täten lisää vaikeusastetta harjoitteluun. Perusharhautustavat ovat: 1. Päällä ja vartalolla Vartaloharhautus edellyttää täydellistä painonsiirtoa jaloissa puolelta toiselle. Harhautus voi tapahtua myös päällä tai katseella tai se voi olla edellisten yhdistelmä. Vartaloharhautus on tehokas kenttäpelaajien välisissä kamppailutilanteissa, mutta vaativa taito, joka kysyy hyvää kehon ja luistimien hallintaa. 2. Mailalla Yksinkertaisessa tai kaksoisharhautuksessa rengasta siirretään sivuttais- tai pitkittäissuunnassa vartalon edessä tai sivulla. Mailaharhautukseen yhdistyy taitavammilla pelaajilla myös vartaloharhautus. 3. Valelaukauksella Valelaukaus suoritetaan kuten laukaus, mutta viime hetkellä, juuri ennen kuin rengas irtoaisi mailasta, ei päästetäkään rengasta liikkeelle. Harhautusta käytetään paljon maalintekotilanteissa maalivahtia tai puolustajaa kohtaan ja on erittäin tehokas. Renkaan hallinta kenttäpelaajalla on totaalinen ja tästä syystä voidaan tehdä hyvinkin uskottavia valelaukauksia menettämättä rengasta. Harhauttamisen yleissäännöt: 1. Lähestymisvaihe Seuraa vastustajan ja kanssapelaajasi sijoittumista ennen harhautusta Lähesty vastustajaa aina tilanteenmukaisella vauhdilla (ei aina maksimivauhdilla). 2. Harhautusvaihe Harhauta riittävän kaukana vastustajasta. Harhauta vastakkaiselle puolelle kuin mihin itse pyrit Liikkeiden tulee olla tarpeeksi laajoja, jotta harhautus olisi uskottava ja tehokas (rauhallisesti, ei hätiköiden).
3. Ohitusvaihe Pyri ohitukseen aina peliä edistävältä puolelta pyrkimyksenä maalintekotilanne tai syöttöpaikka tms. Selvä rytminmuutos = luisteluvauhdin kiihdyttäminen ja pallon hetkellinen suojaaminen ohitettaessa. Säilytä pelivalmiutesi harhautuksen jälkeen laukaus / syöttö / uusi harhautus! Pallon suojaaminen Pallon suojaaminen on tärkeä perustaito. Hyvällä suojauksella tai eri suojaustapojen ja harhautusten yhdistelmillä, pelaaja pystyy pitämään pallon hallussa ahtaissakin paikoissa. Suojaamisen pääidea on pitää pallon vastustajan ulottumattomissa hetkellisissä 1 vs. 1 - tilanteissa. Kuitenkin on tärkeää opettaa pelaajille jatkuvan liikkumisen (luistelemisen) merkitys, sillä suojaaminen on vain hetkellinen tuki ja turva vastustajilta. Yhdistelemällä liikkumista, harhautuksia ja suojauksia, taitava pelaaja pystyy pitämään palloa itsellään teoriassa vaikka kuinka kauan. Erilaisia renkaansuojaustapoja (yhdistettynä jatkuvaan luisteluun): maila/pallo kaukana vartalosta maila/pallo lähellä luistinta/vartaloa molemmin puolin pallo luistinten välissä sekä Pallon poisotto Suojaamisen vastatoimi pallon on poisotto. Karvauspelin A ja O. Koska kaukalopallossa vartalokontaktit ovat kiellettyjä, pelivälineen poisotto vastustajalta (kuten puolustaminen muutenkin) on erittäin vaikeaa sääntöjen sallimissa rajoissa. Valmentajan vastuulla on suurelta osin se miten pelaaja oppii mieltämään poisottamisen. Ovatko kaikki keinot sallittuja, mitä tuomari ei näe tai ei vihellä vai onko olemassa sääntöjen mukainen tyyli, mitä pyritään pelaamaan. Jos pelissä otteet kovenevat onko syy yksin tuomarin?
Poisoton yleisin tyyli on terävä napautus/pyyhkäisy palloon, jossa vastustajan hallussa olevaan palloon tai lapaan kohdistetaan nopea lyönti. Oikeaoppisessa napautuksessa mailan liike on jäänsuuntainen ja poispäin vastustajasta. Poistoton lainalaisuuksia : 1. Vastustajan mailaa ei saa nostaa. 2. Mailalla ei saa osua vastustajaan, ei koskaan, eikä mitenkään. 3. Kädellä, jalalla tai vartalolla ei saa ottaa kovaa kontaktia vastustajaan. Syöttäminen ja syötön haltuunotto Syöttö on joukkuepelien tunnusomaisin piirre. Yhteispeli muodostuu pelaajien syöttötaitojen pohjalta. Syötön anto ja vastaanottaminen ovat molemmat yhtä tärkeitä ja ne muodostavat tärkeän osatekijän pelin tekemisessä Syötettäessä on katse pidettävä ylhäällä. Syötön tulee olla riittävän luja, mutta ei kuitenkaan liian luja, sillä vastaanotto vaikeutuu sen myötä, mitä lujempi syöttö on. Teknisesti syöttö voidaan antaa sekä mailan kämmen- että rystypuolelta rannesyöttönä, vetosyöttönä, nostosyöttönä tai lyöntisyöttönä (myös luistimella). Hyvä syöttö on tarkka ja se annetaan vastaanottavan pelaajan eteen. Pääsääntönä voidaan käyttää ohjetta Syötä tilanteeseen sopivalla tavalla luonnolliselta puolelta. Tähän kykenevä pelaaja pystyy syöttämään tilanteesta riippumatta joka suuntaan eli kaikki 360 astetta syöttösuunnista on käytössä. Syötön haltuunotto voi tapahtua mailalla, luistimella tai rinnalla. Useimmiten pallon haltuunotot tapahtuvat mailalla joko kämmen- tai rystypuolelta. Teknisesti on muistettava pehmeä kosketus ja jousto haltuunottohetkellä. Katse on pyrittävä pitämään ylhäällä. Syöttäjälle: syötä pelaajalle silloin, kun hän on valmistautunut syötön vastaanottoon (älä syötä selkään!) Odota esim. syöttömerkkiä syötä kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla nopeudella / voimalla, mahdollisimman kova syöttö ei aina ole paras mahdollinen
syötä sinne, mihin pelaaja on menossa, älä sinne missä pelaaja jo on (poikkeuksena seisova pelaaja). pyri syöttämään pallo pelaajalle liikkeeseen mukaan ja suojatulle puolelle, syötön vastaanotto helpottuu näin huomattavasti harjoittele syöttelyä paljon! Vastaanottajalle: seuraa, missä pallo liikkuu ja ole valmis syötön vastaanottamiseen. Älä käännä selkääsi pallolle! näytä syöttäjälle eleillä milloin olet valmis (katse!) näytä mihin syötön haluat (syöttömerkki!) kun pallo on matkalla, seuraa sitä katseella loppuun asti (silmä- käsi koordinaatio) opettele pallon haltuunotto myös luistimella Laukominen Laukauksen varsinaisena päämääränä on aina oltava maalin tekeminen. Se on pelin tärkein vaihe. Koko muu pelin rakentelu tähtää mahdollisimman hyvän maalintekopaikan luomiseen. Maalitekotilanne on aina käytettävä hyödyksi. Tämän vuoksi maalinteko/laukaisutaitoon kannattaa paneutua ja uhrata aikaa. Tekniikkaa kannattaa aluksi harjoitella pelkästään paikaltaan laukoen. Kun perustekniikka alkaa hahmottua, voidaan ja pitääkin harjoitteluun lisätä liikettä, vastustajia tai muita asiaa vaikeuttavia tekijöitä. Sillä pelissä laukaukset lähtevät lähes poikkeuksetta aina liikkeestä ja jonkun vastustajan ollessa lähellä. Maalinteon perussäännöt : 1. Ammu aina kun on maalintekopaikka. Maalintekopaikalla olet, kun olet ampumasektorissa (maali - B- pisteet) ja laukauksella ei ole peittäjää. 2. Katso mitä maalilla tapahtuu, miten maalivahti on sijoittunut jne., päätä paikka mihin ammut, mutta älä näytä tätä maalivahdille. Muista lisäksi, että pallosta katsottuna vapaat aukot ovat eri paikoissa kuin pelaajan silmistä nähtynä! 3. Mene laukauksen perään, irtopallo / rebound pelaaminen.
Laukaisutavat Laukaisutavoista puhuttaessa usein törmää keskusteluun mikä on oikea tapa tai tekniikka laukoa. Onko oikeaa tapaa tai tekniikkaa? Onko oikeimmin laukoa maali jollain opetellulla tavalla vai lyömällä palloa miten ikinä tahansa? Jokainen pelaaja oppii oman tyylisensä laukauksen kuten luistelutyylinkin. Sen sijaan, että kiistellään siitä mikä on laukauksissa oikea tekniikka ja mikä väärä tekniikka, kannattaa miettiä onko pelaajan tapa laukoa tehokas, tarkka, kova, jne. Jos nämä asiat toteutuvat niin laukaus on kiistämättä hyvä, tyylistä viis! Muutamia hyväksi ja tehokkaiksi havaittuja tyylejä on kuitenkin olemassa ja tässä niistä kooste: Rannelaukaus Rannelaukaus on kaukalopallossa eniten käytetty laukaisutapa pelin nopeudesta johtuen. Rannelaukaus on tapa laukaista nopeasti ilman erityisiä alkuvalmisteluja. Suoritustekniikka: Seiso haara- asennossa siten, että pallo on hartiasi kohdalta katsottuna suoraan jäässä lähellä vasenta luistinta tai oikeaa, riippuen kätisyydestä. Katso ensin mihin aiot laukoa. Sitten rentouta hartioitten ja käsivarsien lihakset. Tämän jälkeen jännität koko vartalon lihaksiston ja suoritat ranteillasi laukauksen niin nopeasti ja tarkasti kuin pystyt. Muista, että otteesi mailasta on luja, koko vartalo on laukauksen takana(ei vain kädet) ja oteleveys on sinulle sopivin. Katse seuraa laukausta ja olet valmis menemään laukauksen perään.
KAUKALOPALLON 1- TASON VALMENTAJAKOULUTUS: MAILATEKNIIKAT JA LUISTELU Lyöntilaukaus Lyöntilaukaus on näyttävin laukaisutapa kaukalopallossa. Oikein suoritettuna se on myös nopea ja tehokas. Onnistuakseen lyöntilaukaus vaatii hyvän ajoituksen ja aikaa suoritukseen. Suoritustekniikka: Seiso haara- asennossa, paino molemmilla luistimilla, pallo vartalon edessä. Alempi kätesi on hieman alempana kuin rannelaukauksessa. Nosta maila ylös takaviistoon ja heilauta se voimalla lyöntilaukaukseen ja lyö palloa, ei jäätä, niin lujaa kuin pystyt. Lyödessäsi palloa putoaa vartalosi painopiste vasemmalle (left) jalalle ja kädelle niin palon, että mailan varsi joutuu koville. Säätämällä mailan lavan kulmaa laukaisuhetkellä palloon nähden voit muuttaa laukauksen korkeutta. Muista, että ote mailasta on luja koko suorituksen ajan. Laukauksen voimakkuus riippuu ranteittesi reagointinopeudesta, pallon paikasta lavasta vartalon painopisteeseen nähden sekä käsivarsien lihasten voimakkuudesta. Katse seuraa laukausta ja olet valmis menemään laukauksen perään. Vetolaukaus Vetolaukauksessa koko vartalon lihaksiston on oltava mukana. Se voidaan suorittaa joko pitkällä tai lyhyellä vedolla. Pitkän vedon etuna on laukauksen voimakkuus, kun taas lyhyt veto on nopeampi suorittaa.
Suoritustekniikka (pitkällä vedolla): Seiso haara- asennossa niin, että pallo on vähän takaviistossa ja painopisteesi on vasemman jalan päällä (left). Ylemmän kätesi kyynärpää laskee vetoliikkeesi aikana vyötäröön päin ja alempi kätesi työntää mailaa ja pallo eteenpäin. Lopuksi mailan lapa kääntyy lappeelta pois ja antaa pallolle vauhtia. Ranteiden käännöllä tehostetaan laukausta mailan saattovaiheessa. Vetovaiheen aikana painopisteesi siirtyy takimmaiselta jalalta etummaiselle. Lyhyellä vedolla suoritettu vetolaukaus on teknisesti samankaltainen, mutta aikaa valmisteluihin ei yleensä ole käytettävissä. Vetovaihe on lyhyempi. Muista, että koko vartalosi on laukauksen mukana. Katse seuraa laukausta ja olet valmis menemään laukauksen perään. Kaikki edellä mainitut laukaisutavat voidaan suorittaa myös rystypuolelta. Laukaukset ovat tällöin voimakkuudeltaan heikompia ja teknisesti lähes kämmenpuolen laukausten peilikuvia. LUISTELUTAITO KAUKALOPALLON PERUSLAJITAITONA Hyvä luistelutaito on kaukalopallon pelaamisen perusedellytys. Hyvän luistelutaidon avulla kulutetaan vähemmän energiaa suuntaamalla tämä energia oikeisiin asioihin ja näin ollen pelaajan pelaaminen helpottuu huomattavasti. Luistelun opettamiseen on kiinnitettävä huomiota erityisesti nuoremmilla junioreilla (G-, F- ja E- juniorit), jolloin motoristen liikemallien oppiminen on nopeampaa ja helpompaa. Nuoremmalla iällä luodaan pohja taitavaan ja helppoon kentällä liikkumiseen harjoituttamalla monipuolisesti luistelun eri osa- alueita. Tämän pohjan päälle voidaan sitten helpommin lisätä muut kaukalopallon perustaidot. Muista kuitenkin, että luistelua harjoitettaessa voidaan samalla kehittää muitakin ominaisuuksia! Kaiken jäällä liikkumisen perustana on suoran etu- ja takaperin luistelun tekniikan hallitseminen. Suorassa luistelussa painopiste liikkuu jalkojen tukipinnan alueella, jolloin kehon tasapainon hallinta on helpompaa. Pelissä suoraa luistelua on kuitenkin hyvin vähän. Pelinomainen liikkuminen on jatkuvaa kääntymistä,
pyörähtelyä ja kaarroksia. Mitä kokeneemmaksi pelaaja kasvaa sitä tärkeämmäksi tulee luistelun yhdistelmien, käännöksien ja kaarreluistelun, luistelun vaativimpien osa- alueiden harjoittelu. Näissä kehon painopiste siirtyy tukipisteen ulkopuolelle, jolloin luistelijan on vaikeampi hallita itseään. Harjoittelun myötä luistelussa muotoutuu jokaiselle pelaajalle oma yksilöllinen luistelutyyli, jonka jokainen omaksuu oman yksilöllisen rakenteensa sekä ominaisuuksiensa edellyttämällä tavalla. Hyvään luistelutaitoon ja - nopeuteen vaikuttavia tekijöitä: tasapainokyky potkutiheys sekä potkujen ja muiden apuliikkeiden suunnat jalkojen lihasvoima polven ja nilkan nivelkulmien liikelaajuus luisteluasennon syvyys Harjoittelusta Lähes kaikki luisteluharjoitteet voidaan ja pitääkin tehdä etu ja takaperin. Samoin kaikissa harjoitteissa maalivahtien tulee olla mukana ja tehdä harjoitteet omalla varustuksellaan niin hyvin kuin pystyy. Luistelu ja pysähtyminen 1. Luisteluasento Luisteluasento on "istuva". Luisteluasentoon päästään pudottamalla vartalon painopistettä alaspäin joustamalla polvista. Nilkan hyvä liikkuvuus mahdollistaa hyvän luisteluasennon. Luistimet ovat lantion leveyden verran erillään toisistaan, selkä pysyy suorana koko ajan sekä katse pelissä. Paino on päkiän päällä. Liian etu- tai takapainoinen asento jarruttaa etenemistä. Liian pysty luisteluasento tekee luistelusta tehotonta ja liian syvä taas on hyvin raskas. Tosin, ylisyvässä asennossa harjoittelu parantaa liikkuvuutta. 2. Etuperin luistelu
Etuperin luistelussa potkut suuntautuvat sivulle takaviistoon. Potku alkaa lantiosta ja päättyy polven ja nilkan mahdollisimman täydelliseen ojennukseen. 1. Luistelusuunta 2. Potkun suunta Syvä (100 110 asteen)polvien koukistus (puoli- istuva asento) mahdollistaa luistelupotkun suorittamisessa maksimaalisen voiman tuoton ja oikean suunnan (huom! jalkojen lihasten voimien kasvu ja tähän liittyvä luisteluasennon syveneminen on sidoksissa iän lisääntymiseen.) Potkun jälkeen jalka tuodaan vartalon alle suorinta tietä mahdollisimman nopeasti uutta potkua varten. Kädet tukevat voimakkaasti luistelua. Aluksi kannattaa harjoitella maila yhdessä kädessä, helpompaa tasapainon kannalta. Myöhemmin voi harjoitella myös luistelua maila kahdessa kädessä, kuten pelitilanteissa monesti tapahtuu. 3. Takaperin luistelu Takaperin luistelussa potkut suuntautuvat sivulle etuviistoon potkaisevan jalan tehdessä puolikaaren. Jos potkuja suoritetaan vuorojaloin oikealle ja vasemmalle luistelu on tasapainon kannalta helpompaa ja vauhdin ylläpito / yllättävien tilanteiden hallinta helppoa. Vauhdin kiihdyttäminen on kuitenkin hankalaa. Kiihdyttäminen tapahtuukin ristiaskelluksella, jossa molemmille puolille tulee aina kolme potkua, joista keskimmäinen suoritetaan vastakkaisen puolen jalan ulkoterällä. Tämä vaatii tietysti ulkoterän hallintaa ja uskallusta. 4. Jarrutus Pysähdyttäessä molemmat terät käännetään rohkeasti poikittain menosuuntaan nähden ja nojataan tulosuuntaan, jalat lähekkäin, paino molemmilla luistimilla
5. Aura- ja puoliaurajarrutukset Takaperin luistelusta pysähdyttäessä käytetään yleisesti aurajarrutusta. Luistimet laitetaan V muotoon ja ylävartalolla nojataan eteenpäin. Etuperin luistelussa erilaiset aurajarrutukset toimivat apuharjoitteina matkalla kohti perusjarrutusta. 6. Yhden jalan jarrutus Pelitilanteissa suunnanmuutokset pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti. Yhden jalan jarrutus nopeuttaa suunnanmuutosta, koska toisella jalalla voidaan jarrutuksen aikana jo ottaa ensimmäinen askel uuteen suuntaan. Luistelupotkun harjoittelu 1. Puolimakkarat Puolimakkaroilla harjoitetaan luistelupotkua sekä luisteluasentoa, potkaisevan jalan liikettä, voimaa, ojentumista mahdollisimman suoraksi. Liukuvan jalan osalta harjoitetaan mahdollisimman tasapainoista ja taloudellista liukua etenemissuuntaan. 2. Makkarat Makkarapotkuissa toteutuvat käytännössä samat asiat kuin puolimakkaroiden potkussa. Vartalon ja pään tulisi kuitenkin pysyä koko ajan "samassa tasossa" riippumatta siitä ovatko jalat suorina sivuilla vai vartalon alla valmistautumassa seuraavaan potkuun. 3. Puolimakkarat syvässä asennossa Syvässä asennossa tehtynä liikkeet ovat fyysisesti raskaampia ja sekä liikkuvuuden että tasapainon kannalta haastavampia.
Liu ut ja käännökset 1. Yhden jalan liu ut Liukuharjoitteilla harjoitetaan tasapainoa ja vartalonhallintaa. Yhdenjalan liu ut ovat hyvä ensiaskel, koska erilaisia liukuja varioimalla mielikuvitusta käyttäen saadaan helpompia tai vaikeampia harjoitteita tarpeen mukaan. Kaikissa liu uissa on pyrkimyksenä saada mahdollisimman tasapainoinen ja rauhallinen liuku oli asento mikä hyvänsä. 2. Kyykkyliu ut Kyykkyliuku harjoittaa edellisten lisäksi liikkuvuutta varsinkin nilkan seudulla. Kunnollisessa kyykyssä takapuoli on alhaalla, selkä suorassa ja katse eteenpäin. 3. Yhden jalan kyykkyliuku Yhdenjalan kyykkyliuku on jo vaativampi nilkan liikkuvuutta ja tasapainokykyä kehittävä harjoite. Edellisten ohjeiden lisäksi on pyrkimyksenä pitää paino koko ajan liukuvan jalan päkiän päällä. 4. Yhden jalan liuku ja käännös 180 Liu usta 180 asteen käännös harjoittaa vartalon hallintaa käännöksissä kevennyksen avulla. Käännöksen aikana pelaaja tekee terävän miltei näkymättömän "hypähdyksen", jolloin luistimen kääntyessä se ei laahaa jäätä pitkin jarruttaen vauhtia. Näin käännöksistä tulee taloudellisempia. 5. Kääntyminen ep - > tp ja tp - > ep Harjoittelun tarkoituksena on pienen kevennyksen avulla kääntyä pelin mukaan siten, että pelivalmius (tasapaino, vauhti, jne.) säilyy koko ajan. 6. Vauhtikäännökset Vauhtikäännöksissä käännytään 180 astetta tai vähemmän riippuen pelitilanteesta. Nimensä mukaisesti tarkoituksena on että vauhti säilyy suunnanmuutoksesta
riippumatta. Mitä jyrkempi käännös sitä vaikeampaa vauhdin säilyttäminen on. Käännöksessä kaarroksen sisempi jalka yleensä ohjaa käännöstä eli on hiukan edempänä ulompaa jalkaa. 7. Puolustajankäännös Puolustajan käännös on varsinkin puolustuskolmiossa pelaaville pelaajille elintärkeä. Käännöksen avulla puolustava pelaaja pystyy pitämään rintamasuunnan hyökkääjää kohden koko ajan. Käännöksen aloittava jalka, "jarruttava" jalka, suorittaa ensimmäisen takaperin luistelun potkun. "Jarruttava" jalka ei käytännössä jarruta vaan vauhdin pitäisi säilyä ja mennä "läpi" suunnan muuttuessa, kuten vauhtikäännöksessäkin. Kaarreluistelu 1. Puolimakkarat ympyrässä sisä- ja ulkojalalla Kaarreluisteluharjoite, jossa pyritään nojaamaan ympyrän sisään. Harjoite kehittää tasapainoa, vartalonhallintaa ja luisteluasentoa. Ulkojalalla potkittaessa sisemmän jalan liuku tulisi tapahtua ulkoterällä. 2. Puolimakkara + ristiaskel Harjoitellaan kaarreluistelun ristiaskelta. Sisäjalka suorittaa nyt puolimakkaran ja sen jälkeen potkun liukuvan jalan taakse ristiin. Potkaiseva jalka pyritään saamaan mahdollisimman suoraksi, eli viedään potku loppuun asti. 3. Kaarreluistelu Kaarreluistelussa tärkeää: Rohkea noja kaarteen sisään! Sisempi jalka työskentelee ulkoterällä ja ulompi jalka sisäterällä. Sisemmän jalan ristiaskel mahdollisimman pitkälle, potku loppuun asti
Teränhallinta 1. Pujottelu Pujotteluharjoittelun tarkoituksena on harjoitella vartalon painonsiirtoa puolelta toiselle ja näin vauhdin tuottamista ottamatta varsinaisia luistelupotkuja. Vartalon ja pään tulisi kuitenkin pysyä koko ajan "samassa tasossa" riippumatta siitä ovatko jalat sivulla vai vartalon alla. 2. Pujottelu jalat yhdessä Pujotteluharjoittelua voidaan vaikeuttaa pyrkimällä pitää polvet ja nilkat yhdessä. 3. Pujottelu yhdellä jalalla Yhden jalan pujottelu on vaativampi harjoite varsinkin paikaltaan lähtien. Harjoite kehittää vartalonhallintaa, tasapaino- ja rytmikykyä. 4. Sisä- ulkoteräkaaret 180 Teränhallintaharjoite jossa pelaaja yhden potkun rauhallisella vauhdilla ja pienillä painonsiirroilla hallitsee tasapainoisesti terän kulkusuunnan haluamakseen. 5. Etenevät sisäteräkaaret Sama kuin edellisessä, nyt rintamasuunta pelaajalla on kulkusuunnan mukainen 6. Ulkoteräkaaret ristiaskel eteen ja taakse Näissä harjoitteissa on tarkoitus että kaikki työ tehdään ulkoterällä ja että kaaret olisivat mahdollisimman laajoja.
Maalivahdin luisteluharjoitteita 1. Vastaantulo ja takaperin luistelu Maalivahti liikkuu vastaan terävillä puolimakkarapotkuilla. Jarrutus suoritetaan normaalilla puoliaurajarrutuksella. Sama toistetaan takaperin. Perusasento pyritään säilyttämään koko liikkeen ajan torjuntavalmiuden varmistamiseksi. 2. 360 perusasennossa Sisäterillä suoritettava tasapaino ja teränkäyttöharjoite 3. Aalto Aaltoharjoituksessa harjoitellaan rintamasuunnan kääntämistä pelitilanteeseen. Liikesuunnan puoleinen jalka käännetään kohti oletettua pelitilannetta. Toinen jalka ponnistaa puolimakkaran etuviistoon. Liike päättyy ponnistavalla jalalla tehtävään puoliaurajarrutukseen. Sama toistetaan taaksepäin, jolloin mv etenee harjoitteessa "sik- sak" kuviota tehden. 4. Liikkuminen päädystä nouseviin syöttöihin Syötön tapahduttua, maalin keskustan puoleisella jalalla tehtävä puolimakkara kääntää rintamasuunnan kohti syötön vastaanottajaa. Näin vastaantulo päästään tekemään perusasennossa, jolloin torjuntavalmius ja peittopinta- ala ovat parhaimmillaan. Tolpanpuoleisella jalalla tehtävällä puolimakkaralla ponnistetaan kohti rengasta. Vastaantulo pysäytetään normaalisti ja etutolpalle siirrytään sivuttaisliikkumisella. Harjoitusmuodot 1. Kentän kierto. Yksi valmentajista on keskellä mallina ja muut joukkueen mukana opastamassa 2. Kolme ryhmää. Jokaisella ryhmällä on oma valmentaja ja teema.
3. Riviharjoitusmuodossa valmentaja voi toimia edessä esimerkkinä tai rivien "sisällä" / takana palautteenantajana. Joukkue jaetaan sopivan kokoisiin, n. 5-10 pelaajan ryhmiin. 4. Kaarreluisteluharjoitteet on helppo suorittaa yhtaikaa joukkueena, käyttäen hyväksi ryhmäjakoa ja kaikkia kaukalon ympyröitä. 5. Neljään jako. Pelaajat kiertävät kenttää neljällä kentän pituisella kaistalla. Jokaisella pitkällä sivulla voi olla suoritettavana eri harjoite. 6. Viivojen hyväksikäyttö. (esim. liukuharjoitteissa) Luistimet Luistimet ovat pelaajan tärkein varuste pelisuorituksen kannalta. Jos johonkin varusteissa halutaan satsata, luistimet ovat hyvä kohde. Luistimessa on kaksi osaa: kenkä ja terä. Ostohetkellä kenkäosan sopivuus jalkaan on tärkein ostokriteeri. Oikean kokoiset luistimet tukevat jalkaa, eivätkä purista mistään. Kantapään pitää asettua hyvin paikalleen. Luistimen pitää antaa hyvä tuki nilkalle ja joustaa eteenpäin (esim. kyykkyyn meneminen onnistuu edelleen), jotta luisteluliikkeestä tulee luonnollinen ja potkusta tehokas. Liian jäykkiä luistimia ei tule hankkia! Pidempään ringetteä harrastanut pelaaja saa jäykkärakenteisista luistimista lisätehoa luisteluun, mutta aloittelijalle tai lapselle liiasta jäykkyydestä on vain haittaa. Luistimia sovitettaessa käytetään luistinsukkia tai muita luistelussa käytettäviä sukkia. Luistinvalinta kannattaa testata nauhoittamalla luistimet huolellisesti ja seisomalla suorassa paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Hankalassa valintatilanteessa voidaan jalkoihin laittaa hieman erikokoiset tai lestileveydeltään erilaiset luistimet. Työntämällä varpaita luistimen kärkeä kohti (varpaat saavat ottaa vain kevyesti kiinni kärkikuppiin), voidaan todeta että koko on oikea, kun kantapään ja luistimen väliin jää sormen mentävä tila (n.10 mm). Jalan pitää voida liikkua luistellessa hieman eteenpäin.
Luistimen lestileveys on oikea, kun luistin ei purista, eikä jalka pääse liikkumaan sivuttaissuunnassa. Tärkeää on että varsinkin kantapää pysyy hyvin paikallaan, näin vältytään ikäviltä hiertymiltä. Yleisimmät virheet luistimien hankinnassa ovat 1. Väärä lestileveys (liian kapea puristaa, liian leveä sallii jalan liikkumisen hiertymiä) 2. Liian jäykkä luistin (luistelijan taito- ja voimataso ei riitä luistimen hyvään hallintaan) 3. Imagotärkeys kallein on sopivin - ajattelu 4. Hankitaan kasvuvaraa (liian suuri luistin hiertymiä, luistelutaidon oppiminen vaikeutuu) Luistimien käyttö ja huolto Luistimien nauhoittaminen alkaa varpaiden kohdalta. Nauhat jätetään siellä löysemmälle kuin nilkan kohdalla. Nauhat sidotaan siten, että luistin tukee nilkkaa riittävästi sivusuunnassa. Ylimpiä nauhareikiä ei ole pakko käyttää, jos tuntuu siltä että nilkan joustavuus eteenpäin hankaloituu. Liian pitkiä nauhoja ei tule sitoa sido nilkan ympärille, sillä se estää nilkan normaalia liikkuvuutta. Jos nauhat ovat liian pitkät, ylimääräinen osa voidaan leikata pois. Terien tulee olla terävät, jotta pelaaja ylipäätään pystyy luistelemaan. Tylsä terä ei pureudu jäähän ja tällöin pelaaja on vaaraksi itselleen sekä muille jäällä olijoille. Luistimen terällä on kaksi perusominaisuutta, urasyvyys ja terän muotoilu. Luistimien teroitus on yleisin luistimille tehtävä huolto, jossa terään tehdään pitkittäissuuntainen ura, jotta pelaaja saa jäästä kiinni. Urasyvyyksiä on useita. Pääsääntönä on, että matalalla uralla on paremmat liukuominaisuudet ja huonompi pito, syvällä uralla taas parempi pito- ominaisuus ja huonompi liuku. Käytännössä syvä ura sopii voimakkaalle ja aggressiivisen luistelutyylin omaavalle pelaajalle. Matala ura taas mahdollistaa paremman liu un ja nopeammat käännökset. Kokeilemalla ja ajan myötä löytyy itselle sopiva uramieltymys.
Terien muotoilu on toinen, joskin harvemmin suoritettu luistinten huoltotoimenpide. Terien muoto tehtaan jäljeltä vaihtelee suuresti ja tämän takia uudet luistimet tulee muotoilla. Muotoilun voi tehdä käytännössä kahdella eri tavalla: liukupinta- tai sädemuotoilulla. Liukupintamuotoilussa n. terän keskikohtaan tehdään tasainen osa, joka edesauttaa liukua ja jonka sijainnilla voidaan helpottaa luisteluasentoa. Tämän osan pituus ja tarkka paikka terässä on yksilöllistä ja riippuu mm. pelaajan painosta ja mieltymyksistä. Sädemuotoilussa taas nimensä mukaisesti terään muotoillaan tietyn kokoisen ympyrän säde, jolloin terässä ei ole yhtään täysin suoraa kohtaa, mutta siitä koskettaa jäätä kokoajan yhtä suuri pinta- ala. Luistimien jokapäiväiseen, pelaajan vastuulla olevaan huoltoon kuuluvat teräsuojat, kuivaus ja säilytys. Teräsuojia tulisi pitää aina, kun kuljetaan muualla kuin jäällä. Luistimia ei kuitenkaan säilytetä teräsuojissa. Terät kuivataan aina käytön jälkeen ja pohjalliset nostetaan ylös jotta kengän pohja ja terän kiinnitysniitit kuivuvat. Muut varusteet Kypärä/kokokasvosuojus ja kaulasuojus Kaukalopallossa käytettävän kypärän tulee olla CE - turvahyväksytty jääkiekon tai kaukalopallon pelaamista varten valmistettu. Ensikypärät, salibandymaskit, laskettelukypärät tms. päänsuojukset eivät ole otteluissa hyväksyttyjä. Kokokasvosuoja on junioreille suotava ja myös pakollinen, koska tämä suojaa paremmin kasvoja iskuilta. Vanhemmat pelaajat saavat ja voivat pelata pelkällä visiirillä tai ilman mitään kasvosuojusta, mikä ei ole suotavaa. Kypärä pitää olla oikean kokoinen ja se pitää voida säätää pelaajan mukaan. Liian iso tai löysäksi säädetty kypärä on huomattava turvallisuusriski. Kaikki remmit pitää säätää riittävän tiukalle, jotta kypärä pysyy paikallaan myös törmäystilanteessa. Myös leukapehmusteen pitää pysyä leukaa vasten. Kuten kypärä ja kasvosuojus niin myös kaulasuojus on sääntöjen mukainen, pakollinen varuste. Tarkista, että hankkimasi kaulasuoja on CE - turvahyväksytty. Suojus suojaa kaulaa luistimen terän viilloilta ja mahdollisilta mailaniskuilta. Hyvä kaulasuojus pysyy hyvin paikallaan ja on huomaamaton käyttäjälleen.
Pelihanskat Sovita hanskoja aina mailan kanssa. Oikean kokoisissa hanskoissa esitaivutetut sormet asettuvat mailan ympärille oikeille paikoilleen ja mailan käsittely on helppoa. Sormenpäihin pitää jäädä riittävä liikkumisvara, enintään kuitenkin n. 5 mm. Esitaivutetut, nivelletyt sormet ja pitävä kämmenmateriaali parantavat mailaotetta. Keveys ja ilmavuus tuovat käyttömukavuutta. Hanskoissa pitää olla rannetta suojaava mansetti ja kova peukalosuoja. Mansetin pituus ei saa rajoittaa ranteen liikkuvuutta, mutta sen on hyvä ylettyä kyynärsuojan kyynärvarsiosaan. Muut suojukset Edellä olleissa kappaleissa mainittujen varusteiden lisäksi suositeltavia suojuksia ovat sääri- ja kyynärsuojat, alasuojat sekä pelihousut ja suojapaita. Hyväksyttyjen suojusten suhteen tulkinta on, että suojaa saa käyttää, jos siitä ei aiheudu kanssapelaajille vaaraa. Tämän tulkinnan tekee viimekädessä aina ottelun erotuomari. Kentällä näkee jonkin verran käytössä jääkiekon tarpeisiin suunniteltuja, kaukalopalloon turhan järeitä ja yliampuvia suojia. Nämä suojukset ovat suunniteltu erilaisten iskujen vastaanottamiseen kuten taklaukset, kiekoniskut ym. ja ovat kaukalopallossa enemmänkin tiellä. Joku voi tietysti ajatella, mitä järeämpi suoja, sitä turvallisempi, mutta nykyään kaukalopalloon on tarjolla hyviä, kevyempiä mutta suojaavuudeltaan riittäviä vaihtoehtoja. Kaukalopallohousut ovat suojaukseltaan jääkiekkohousuja kevyemmät ja helpottavat näin ollen luistelua ja liikkumista jäällä, mutta niissä on riittävät suojukset kaukalopallon pelaamista ajatellen. Samoin suojapaita on erittäin hyvä vaihtoehto massiivisille hartiasuojille. Myös polvi ja kyynärsuojia hankkiessa kannattaa sovittaa useampia tuotteita, sillä kaikkein järein ja kallein suojus ei ole välttämättä paras vaihtoehto. Liikkuvuus on kaukalopallossa suojaavuuden ohella tärkeä valintakriteeri. Pelaajan on aina helpompi luistella, harhauttaa ja laukoa jos kädet tai jalat liikkuvat mahdollisimman vapaasti. Ringeten pelaaja pärjää loppujen lopuksi kohtuullisen kevyellä varustearsenaalilla kaukalossa ja silti sääret, kädet, kasvot, häntäluu jne. ovat riittävästi suojattuja.
Maalivahdilla on poikkeuksena jääkiekkoon molemmissa käsissä kaukalopallomaalivahdille suunnitellut räpylät. Jääkiekko räpylöillä ei saa pelata. Muilla yhteisillä varusteilla saa pelata (rintapanssari, patjat, kypärä), mutta myös niitä on suunniteltu kaukalopallomaalivahdille sopivammaksi, keventämällä toppauksia. Peliasut Joukkueen pelaajilla tulee olla tunnistettavasti samanlaiset numeroidut peliasut. Minimissään tämä tarkoittaa pelipaitoja, mutta hyvällä joukkueella kokonaisuutta, joka pelaajista näkyy ulospäin. Samanvärisiä housuja, kypäriä jopa hanskoja ja mailoja. Nykypäivänä pelipaidat ja kaukalopallohousujen kuorihousut antaisivat paljon mahdollisuuksia kustomoida joukkueista hyvinkin omannäköisiään, mutta harva joukkue on käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Toivottavasti tämä kehitys lisääntyy sillä joukkueista voisi saada erittäinkin tyylikkäitä.