sisälmykset 4 tapahtumia 6 PT:stä on moneksi 9 mietteitä puhiksen kynästä 10 akateemiset naiset ja työvoimapolitiikka 12 Kymen Lohet 50 vuotta 14 virkailijat Kypsä Helsingin Yliopiston Kymenlaakson Osakunnan jäsenlehti Kymenlaakson Osakunta Liisankatu 17B 13 00170 Helsinki Puh & Fax : 09 135 2429 WWW : http://kymenlaakson.osakunta.fi/ Painopaikka : Limes Ry Painos : 200 kpl Päätoimittaja & taitto : Mikko Kuokkanen Kirjoittajat : mainittu tekstin yhteydessä. Kuvat : vapaaehtoistyönä 2 3
tapahtumia Paitatilaus Suuren suosion saaneita osakuntapaitoja on mahdollisuus tilata jälleen. Tilaa itsellesi tai vaikka lahjaksi mutta älä jätä tilaamatta! 28.10. Eduskuntavierailu. Luvassa muun muassa tutustuminen uuteen eduskunnan lisärakennukseen. 6.11. Rajanylitys. Osakunnan kakkosjuhla. Muistatko 60-luvun rauhaa ja rakkautta? Kukkia ja kyyhkysiä? 29.10. klo 18.30. Senioripäivälliset. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Riku Neuvoseen. riku.neuvonen@helsinki.fi 040 7500 735 Osakunnan kokouksia 11.11. ja 9.12. Hallituksen kokouksia 26.10., 9.11., 23.11., 7.12., 16.12. Värivaihtoehdot: musta ja valkoinen Koot: s, m, l, xl (perus t-paidassa myös xxl) Mallit: Perus t-paita 131 (hinta 13,50 ) Lasten perus t-paita (hinta 10 ) Naisten istuva malli 168 (hinta 19 ) Miesten istuva malli 191 (hinta 19 ) Paitojen mallit ja oman koon voit käydä katsastamassa R- Collectionin nettisivuilla w w w. r - c o l l e c t i o n. f i tai paitoja voi käydä sovittamassa myös R- Collectionin liikkeessä Ateneumin kujalla. Lopulliset hinnat määräytyvät tilattujen paitojen määrän mukaan, joten hinnat voivat paljousalennuksen myötä hieman laskea. Keskiviikkokahvi joka viikko klo 19.00 4 5
Mikko Kuokkanen PT:stä on moneksi Kaikki jotka ovat joskus tehneet itselleen internettiin kotisivut, nostaa käden ylös nyt! Joo, kuten arvelinkin, melkein kaikki nostivat. Hyvä, kiitos, voitte laskea kätenne. Voitte onnitella itseänne. Olette sisällöntuottajia. Eikö kuulostakin hienolta? Sisällöntuottaja. Tosiasia on kuitenkin, että kaikki voivat tehdä itselleen kotisivun nettiin. Siis aivan kaikki. Siinä ei ole enää mitään hienoa. Kymmenen vuotta takaperin kotisivut olivat vielä jotain hienoa ja huonoillakin taidoilla saattoi kerätä feimiä ja fortunea, mutta enää ei ole näin. Nyt pitää olla joko julkaissut kirjailija tai 7ru3 3v1l h4x0r c0d3r!!!!111, jotta kykenee nousemaan edes himpun verran massan yläpuolelle. Retro sen sijaan, retro on muodissa. 60- ja 70-luku olivat aikaisemmin pop, nyt on 80-luku. Ja mikäs olisi sen retrompaa kuin vanhanaikainen lehteen kirjoittaminen. Haluankin nyt julistaa teille retromaista ilosanomaa lehteen kirjoittamisesta. Kun saatte artikkelinne julkaistuksi tässä lehdessä (ja uskokaa minua, siihen ei vaadita bestseller-kirjailijan lahjoja), nousette välittömästi vähintään kolme pään mittaa muiden yläpuolelle. Samalla voitte heittää tuon kuluneen sisällöntuottaja-tittelin ikkunasta pihalle. Saatte uuden nimikkeen ja se nimike on oleva journalisti! Tässä vaiheessa voin jo kuulla kuinka teidän kynänne sauhuaa kirjoittaessanne paperille ylös jutun runkoa. Haluaisin kertoa teille kaikille, kuinka tämän lehden tekemiseen on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Vielä parempi olisi, jos voisin kertoa oikein hienosti kuvaillen kuinka veri vuodatettiin, kuinka hiki hikoiltiin ja kuinka kyyneleitä itkettiin. Mutta en voi. Se olisi liian traagista. Voitte kuitenkin uskoa, että kaikkea sitä tapahtui. Vaan sitä olisi voinut tapahtua vielä enemmän! Yön viettäminen muurahaiskeossa ei ole mitään verrattuna siihen saavutukseen, kun tuskien taipaleen jälkeen saapuu polvet ruvella viimeiseen pisteeseen, laittaa nimensä tekstin alle ja lähettää sen päätoimittajalle. Te kaikki haluatte tuntea sen tunteen. Kuuletteko! Sähköpostin saapumista odotellessa käyn tekemässä itselleni voileivän. Palaan hetken päästä katsomaan mestariteoksianne, jotka tulevat valloittamaan maailman. Näin lyhyen tekstini päätteeksi haluan kiittää kaikkia teitä kolmea tahoa, jotka näitte vaivaa tekstinne kirjoittamiseksi ja sen lähettämiseksi. Minulla oli ilo lukea ne. Olen varma että myös lehden vastaanottajat lukevat ne ilolla. Hyvää loppusyksyä ja alkavaa talvea kaikille. - Päätoimittaja - 6 7
Antti Raappana mietteitä puhiksen kynästä Yhteiskunnassa, ainakin suomalaisessa sellaisessa, on helppoa jättäytyä ikäänkuin ulkopuoliseksi. Ei nähdä että omalla toiminnalla olisi vaikutusta muuhun yhteiskuntaan. Hämärtyy käsitys, että itse voi vaikuttaa päätöksiin, toimintatapoihin tai ilmapiiriin. Tai vielä huolestuttavampaa, ei ymmärretä, että itse ollaan osa yhteiskuntaa. Joku toinen päättää minun puolestani, joku toinen välittää minun puolestani ja joku toinen tekee minun puolestani. Esimerkki: Pitkän ajan matkani bussipysäkille kulki pimeän metsäkaistaleen viertä. Siinä ei ollut katuvaloja, siksi pimeän. Yli kaksi vuotta pimeä väli karmi minua ja varmasti myös muita. Ihmettelin usein, miksei siihen ollut laitettu valoja. Mitä tein? En mitään. En ollut yhteydessä helsingin kiinteistövirastoon, enkä mihinkään muuhunkaan virastoon. En meilannut kunnanvaltuutetulle enkä muillekaan. En ollut edes yhteydessä Kumpulan kyläyhteisöön. Miksen? Olisin voinut jopa onnistua. Toinen esimerkki: motareiden varsille on viime vuosina ilmestynyt n.5 km välein hylättyjä autoja. Joka kerta, kun ajaa ohi niin vanhat ovat hävinneet ja uudet ilmestyneet tilalle. Kukakohan ne sieltä hoitaa pois? Joka kerta, kun joku autonsa hylkää, joku toinen joutuu hoitamaan sen pois. Vaivan ja laskun maksavat muut. Törkeää. Ei varmasti ollut tällaista silloin kun suomalaisen yhteiskunnan rakentaminen tapahtui. Varmasti uskottiin siihen, että itse voi vaikuttaa ja itse pitää toimia. Ajateltiin jos en minä tee niin ei muutkaan nykyisen jos en minä tee niin joku muu tekee sijaan. Lisäksi yhteiseksi hyväksi toimimisesta vieraantuu helposti ja pienetkin asioden hoitamiset muuttuvat ylivoimaisiksi. Yliopisto puolestaan on hieno kasvatuslaitos. Opiskelujen aloittaminen on monille ensimmäinen elämänvaihe, jossa aidosti täytyy ottaa itse itsestään vastuu. Moni joutuu opettelemaan arjen pyörittämisen. Jääkaappi ei täyty itsestään, jotenkin täytyisi myös sähköä saada ja naapureille joutuu itse mennä valittamaan. Samaan aikaan joutuu itse ottamaan vastuun opiskeltavista kursseista, ilmoittautumisista, ylipäätäänsä siitä että ansaitsee opintotukensa. Akateeminen vapaus voi olla varsin ahdistavaa, jos itsestään huolehtimiseen ei vielä ole kypsyyttä. Alun haparoinnin jälkeen tuo kuitenkin useimmilta onnistuu. Yliopisto-opinnot olivat ainakin minulle ensimmäinen todellinen velvollisuus, josta olin yksin vastuussa. Sen lisäksi, että yliopistossa oppii huolehtimaan itsestään, pitäisi vielä oppia huolehtimaan ympäristöstään. Osakunnasta usein sanotaan, että täällä on erinomainen mahdollisuus opetella kansalaistaitoja. Sanonta ei voisi tarkemmin osua kohdalleen. Viimeisten viiden vuoden aikana oma suhtautumiseni yhteiskunnalliseen toimimiseen on kokenut ryhtiliikkeen. Uskon, että voin vaikuttaa, tiedän että voin toimillani saada asioita eteenpäin tai jopa toteutumaan. Uskon vakaasti, että yksi syy tähän ovat osakunnassa vietetyt vuodet. Vaikka osakuntayhteisö onkin suht pieni ja kyse on järjestötoiminnasta, ovat perusideat verrattavia muuhun toimintaan. Toimintaan osallistuminen ja toiminnan järjestämiseen osallistuminen ovat molemmat olleet opettavaisia. Kun ymmärtää, että juhlien jälkeen joidenkin on siivottava paikat, on jo pitkällä. Kokemukset toiminnan suunnittelusta, juhlien organisoinnista, ekskursioiden järjestämisestä, bussikyytien varaamisesta, avustushakemusten kirjoittamisesta ym. lähtien ovat olleet arvokasta koulutusta. Vaivihkaa voi vielä muodostua toimimisen kulttuuri. Ja kun itse tekee, oppii eniten ja saa mitä haluaa. Niin se vain on. Nyt kun syksy on lähtenyt hienosti osakunnalla käyntiin ja taas uusi vuosikerta osakuntalaisia on löytänyt Liisankadulle, haluan voimakkaasti kannustaa kaikkia uusia (ja myös vanhoja) rohkeasti osallistumaan toimintaan ja ehkä myöhemmin olemaan myös lapion varressa, sillä asiat eivät tapahdu, ne tehdään. Kaikesta saa aina jotain myös itselleen. Tänään tuntui tältä. Muista äänestää kunnallisvaaleissa! Kirjoittaja on Kymenlaakson Osakunnan hallituksen puheenjohtaja. 8 9
Hanna Mattila akateemiset naiset ja työvoimapolitiikka OECD on vastikään julkaissut koulutusraportin, jonka mukaan korkeasti koulutetut 30-44 - vuotiaat suomalaiset naiset tienaavat 62 % siitä mitä miehet. ("Kauheaa!"). On myös tutkittu, että akavalaisista 30-vuotiaista naisista vain joka kolmannella on vakituinen työpaikka. ("Todella epäreilua!"). Nokia Networksia johtava Sari Baldauf (Kymenlaaksosta!) on Financial Times - sanomalehden tekemän listauksen perusteella eurooppalaisen liike-elämän ykkösnainen. Samalla Financial Time toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina yritysjohtajien joukossa. Baldauf kommentoi nimitystään Helsingin Sanomien internet sivuilla niin, että usein voi olla myös niin, että naiset eivät yksinkertaisesti ole valmiita ottamaan vastuuta, mitä yritysjohdossa oloon kuuluu. Seuraavan päivän HS:n paperiversiosta Baldaufin kommentti oli jo jäänytkin pois. Vaiettu asia. Naiset haluavat "tasa-arvoa". Tasa-arvo kai tarkoittaa miehille ja naisille yhtäläisiä mahdollisuuksia yhteiskunnassa ja erityisesti työelämässä. Tuntuu, että politiikka ja arki eivät kuitenkaan kohtaa. Kuka sitä tasa-arvoa onkaan niin kiihkeästi haluamassa? En tiedä. Teoriassa naiset haluavat edetä urallaan johtotehtäviin, mutta käytännössä he eivät ole kuitenkaan valmiita tekemään henkilökohtaisia uhrauksia mitä uran urkeneminen tuo tullessaan. Vastuuta. Entä se biologinen tikitys (tinnitys?)? Luku korkeakoulutettujen miesten ja naisten palkkaeroista on suuri, mutta kyseessä ovatkin kokonaisansiot, eikä suinkaan kuukausipalkka. Pätkätyöt ja aika, joka on käytetty palkkatöiden ulkopuolella esimerkiksi lasten hoitamiseen suurentavat eroa. Työantajat kavahtavat kolmenkympin molemmin puolin olevaa naistyönhakijaa, jolla ei ole lapsia tai vain yksi lapsi. Kohta se kuitenkin jää hoitovapaalle. Toisaalla politiikka on luonut upeat puitteet sille, että äitiysloma on Suomessa vain 4 kk pituinen. Sen jälkeen alkaa vanhempainloma, joka siis tarkoittaa sitä, että lasta voi kotiin jäädä hoitamaan jompikumpi vanhemmista. Siis myös isä. Ainoastaan 2 % isistä käyttää tätä mahdollisuutta. Luku jaksaa minua aina hämmästyttää. Miksi isät eivät halua hoitaa lapsiaan? Ajatus voi tuntua monelle kummalliselta. Moni ajattelee edelleen, että äiti rakastaa lastaan enemmän kuin isä ja että ainoastaan äiti pystyy täysipainoisesti huolehtimaan jälkikasvusta(an). Äidin rakkauden ylivertaisuutta eivät vähiten pönkitä naiset itse. Tilaa miehelle ja isälle ei kotona anneta. Ei ihme, että isä lannistuu ja viihtyy ylitöissä. Samoissa töissä, mistä nainen on jäänyt vuosikausiksi hoitovapaalle. Ei ihme, että mies etenee työelämässä. Lasikatosta olen myös kuullut puhuttavan. En ole siihen itse vielä törmännyt. No se nyt ei tietysti ole mikään ihme, kun olen vasta työurani alussa (toivottavasti...). On totta, että julkisellakin sektorilla useimmiten miehet ovat johtotehtävissä. Mutta on myös muistettava, että nuo johtotehtävien miehet ovat niitä ennen sotaa ja sotavuosien aikana syntyneitä, jotka kohta eläköityvät. Ajat muuttuvat ja kohta vapautuu rutkasti johtotehtäviä. On siis vain naisten kyvykkyydestä ja halukkuudesta kiinni, miten he tämän tilaisuuden käyttävät. Toivon kuitenkin, että edes naisia ei valita tehtäviin sukupuolensa vuoksi, vaan siksi, että tietty tehtävään hakeva yksilö yksinkertaisesti on paras hoitamaan kyseistä tehtävää. Kirjoittaja on Kymenlaakson Osakunnan vt. kuraattori. Osa-G 10 11
Jussi Korhonen Kymen Lohet 50 vuotta Kymen Lohen Veljeskunta 50 vuotta viime keväänä Osakunnan seniorit, etunenässä kotkalaiset Pentti Hanski (MTV/ TV 3 eka tj.) ja Yrjö Varpio ( pankinjohtaja/kop) olivat talvella 1953-1954 pohtineet keinoja seniorien ja osakunnan suhteiden tiivistämiseksi ja osakunnan toiminnan tukemiseksi. Varsinainen senioriyhdistys eli tuolloin hiljaista vaihetta. Valmisteleva ryhmä totesi, että suppeahkon veljeskunnan jäseniksi kutsuttaisiin osakuntatyössä kunnostautuneita ja siitä edelleen kiinnostuneita henkilöitä, joista osan tulisi edustaa vanhempia osakuntaikäluokkia, osan nuorempia. Tarkoitukseksi päätettiin: antaa herätteitä ja tukea osakunnan toimintaan sekä huolehtia osaltaan perinteiden ylläpitämisestä. Energinen Pentti Hanski kirjoitti sääntöehdotuksen, jonka Kymenlaakson Osakunnan Seniorien johto ja osakunta tahoillaan hyväksyivät keväällä 1954. Syntyi Kymen Lohen Veljeskunta. Nimi, muodot ja merkki Nimi syntyi helposti. Kymen Lohi viittasi kotimaakunnan valtasuoneen ja kuningaskalaan. Veljeskunta taas vastasi sanana ajan ja toimikunnan jäsenten henkeä verrattuna vaikkapa viipurilaisnaapurien ritarikuntaan. Säännöt tulivat käyttöön perustavasta kokouksesta alkaen. Tarkistuksia on tehty vain kerran, kesällä 1987 ja muutos koski jäsenyysjaottelua. Perustajajäsenet todettiin omana luokkanaan. Kolmen vuoden aktiivisuudella saavutti ainaisjäsenyyden ja uusimmat olivat valittuja jäseniä. Veljeskunta kokoontuu vuosittain kaksi kertaa. Syksyllä vuosikokous pidetään noin Haminan markkinoiden aikaan ja kevätkokous on helmi-huhtikuussa. Veljeskunnan vuosipäivä on sama kuin osakunnan, 26. helmikuuta. Kokouksissa puhetta johtaa päämies, suurlohi, joka vakiintuneen käytännön mukaisesti toimii kaksi kolmivuotiskautta. Perustamisesta alkaen ensimmäiset kuusi vuotta veti Pentti Hanski. Häntä seurasi Aaro Savonen kolme vuotta. Siitä eteenpäin aina kuusi vuotta kerrallaan seuraavat: Teppo Leppänen, Antti Alho, Taito Majander, Jussi Korhonen, Antti Holamo ja Matti Saarinen. Nyt vuonna 2004 suurlohena toimii Urpo Roti. Sihteerien kädenjälki näkyy pöytäkirjoista ja kokousjärjestelyistä. Työpari suurlohi-sihteerilohi vastaa veljeskunnan sisäisestä yhteydestä ja tiedonkulusta. Jäsenmerkkihanke nousi kokousasiaksi kohta alun jälkeen. Aaro Savonen suunnitteli hopeiset rintamerkit, joissa pelkistettynä aiheena on koskessa hyppäävä lohi. Ensimmäiset merkit jaettiin 16.11.1960. Kunniajäsenet, perustajajäsenet ja jäsenet Kymen Lohen Veljeskunta voi vuosikokouksessaan valita erittäin ansioituneen henkilön Kuningasloheksi. Valinta on tähän mennessä kohdistunut kolmeen henkilöön. Osakuntamme ensimmäinen inspehtori Erik Lönnroth valittiin 1956, hänen poismenonsa jälkeen 1972 inspehtori Aimo Halila ja hänen jälkeensä 1998 inspehtori Johan Wrede af Elimä. Perustajajäseniksi keväällä 1954 valittiin Pentti Hanski, Anna-Liisa Brunila (silloin Mukula), Yrjö Varpio, Kalle Koski, Teppo Leppänen, Veikko Mattila, silloinen kuraattori Gunnar Rosen, Markus Sauri ja Aaro Savonen senioriportaasta sekä osaku ntalaisopiskelijoiden piiristä Antero Jyränki, Juhani Peltola ja Matti Ylikangas. Veljeskunnan jäsenmäärä lähti kasvuun ensimmäisen 10-vuotiskauden jälkeen, kun luovuttiin tiukasta periaatteesta että uuden jäsenen valinta tulee harkintaan vasta, jos joku entinen eroaa tai erotetaan. Tultaessa 1970-luvulle jäseniä oli jo 20, 1980-luvun puolivälissä ylitettiin 30 henkilön raja, 1992 seuraava kymmen ja nyt 2004 jäseniä on 55 henkeä. Perustajajäseniä on mukana vielä Anna-Liisa Brunila, Gunnar Rosén sekä Juhani Peltola. Asuminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella vaikeuttaa kokouksiin osallistumista, mutta nykyiset tietokanavat puolestaan helpottavat yhteydenpitoa. Aktiivinen osakuntatyö ja myöhemmin osoitettu kiinnostus osakunnan asioihin ovat edelleen jäsenvalintojen perusta. Ikäjakautuma, nuorempien ja vanhempien sopiva suhde, on tällä hetkellä kunnossa. Jatkossa linjan noudattaminen tosin sulkee pois sellaisia ehdokkaita, joiden osakuntaansiot ovat historialliselta ajalta. Niin tiukasti lohien vanha kaarti istuu palleillaan. Ei auta edes yhteiskunnallinen asema. Klassikko lienee jo Hannu Tulkin huuli, että helpompi on päästä Paasikivi-seuraan kuin Kymen Lohen Veljeskuntaan. Toiminta tukee osakuntaa Herätteiden antaminen osakunnalle on käytännön tietoperinteen siirtämistä, esimerkkinä maakunta -ja kuntayhteyksien painottamista ja henkilöyhteyksiä. Unilukkarin omainen toiminta korostui osakuntaelämän suvantovaiheissa, joihin usein liittyivät nopea virkailijavaihto ja siitä johtuvat tietokatkot. Osakunnan tukemisen yhteisistä hankkeista on esimerkkeinä Kymenlaakson kuntien vaakunoiden hankkiminen osakuntahuoneistoon ja laaksokunnan kansanedustajien vierailut osakunnassa. Omana projektinaan lohiveljeskunta, Pentti Hanski etunenässä järjesti 1956 perustellun laajapohjaisen esityksen Kymenlaakson kulttuurirahaston perustamiseksi. Samalla raivattiin yhteysväylä myös osakuntalaisille ja hankittiin uusi tukijärjestelmä kymenlaaksolaisten opiskelijoiden ulottuville. Osakunnan täyttäessä 50 vuotta hankki kokoon erilliskeräyksenä runsaat puolet osakunnan lipun uusimiskuluista. Kymen Lohen Veljeskunnan stipendeistä on syntynyt käytännöllinen osakunnan tukimuoto. 1960-luvun puolesta välistä alkaen veljeskunta siirtyi perimään jäsenmaksuja, jotka sitten vuosijuhlassa ohjattiin stipendeinä osakuntalaisille. Samoihin aikoihin alkoi lohikeittoperinne, eli eri yrityksissä toimivat lohet kutsuvat veljeskunnan jäsenet pitämään kokousta luonaan ja tarjoavat kokousaterian, jonka hinta maksetaan stipendirahastoon. Kuva Osakunnan 70-vuotisjuhlista Jokaiseen lohikokoukseen kutsutaan osakunnan toimivia edustajia ja osakunnan kuulumiset synnyttävät aina vilkkaan keskustelun. Tuloksena näistä veljeskunnan jäsenet ovat voineet konkreettisesti avata tieto- ja rahakanaviakin osakuntalaisten avuksi. Nuoren osakunnan henkisen perinteen siirtämisessä sukupolvelta seuraavalle ovat veljeskunnan jäsenet olleet avainasemassa. Osakunnan tilaisuuksissa ja niiden jatkoilla esiintyneet seniorit ovat kertomuksillaan ja tempuillaan kuljettaneet perinteen viestikapulaa. Silloin on käsitelty KyOn historiallisia merkkihenkilöitä ja tapahtumia sekä asian että viihdeperinteen näkökulmasta. Henkisen perinteen vaalimiseen on edelleen satsattava. Kymen Lohen Veljeskunnan perustaminen 1954 osoittautui hyväksi tavaksi tukea toimivaa Kymenlaakson Osakuntaa. Lisää: Ankkapurha VII Kymenlaakson Osakunnan 50-vuotishistoria 9.7.2004 Jussi Korhonen Kirjoittaja hoiti Kymen Lohen Veljeskunnan taloudenhoitajan tehtäviä yli kolme vuosikymmentä sekä toimi suurlohena vuosina 1981-1987. Hän on veljeskunnan tärkeä hengenluoja ja "kronikoitsija", ja hänelle myönnettiin osakunnan kunniajäsenyys 70-vuotisjuhlavuonna 2003. 12 13
virkailijat INSPEHTORI Esko Ukkonen Mäensyrjä 11 C 02160 Espoo puh. 09-191 44172 (työ), 09-412 8524 (koti) esko.ukkonen@helsinki.fi KURAATTORI Juha-Matti Seppänen juhamattiseppanen @hotmail.com HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Antti Raappana (Kouvola) Untamontie 7 B 9 00610 Helsinki puh. 050-379 7177 antti.raappana@helsinki.fi TALOUDENHOITAJA Mikko Taipale (Kouvola) Vattuniemenkatu 16 b E 61 00210 Helsinki puh. 041-539 1529 mikko.j.taipale@helsinki.fi SIHTEERI Terhi Aapro (Kotka) Kanneltie 3 A10 00420 Helsinki puh. 044-594 7213 terhi.aapro@helsinki.fi ISÄNTÄ Jukka Villstedt (Kouvola) Avaruuskatu 3 G /137 02210 Espoo puh. 040-509 5975 jukka.villstedt@hut.fi TOIMINNANOHJAAJA Kaisa-Maria Suikkanen (Kouvola) Selkämerenkatu 6 A 4 00180 Helsinki puh. 040-774 9283 kaisa-maria.suikkanen@hel sinki.fi TIEDOTUSSIHTEERI Satu Pohjola (Hamina) Ulvilantie 5 E 53 00350 Helsinki puh. 040-840 1303 satu.pohjola@helsinki.fi 2. TIEDOTUSSIHTEERI (WWW) Antti Palmu (Kouvola) Rekipellontie 15 A 4 00940 Helsinki puh. 044-572 3006 antti.palmu@helsinki.fi KYPSÄN PÄÄTOIMITTAJA Mikko Kuokkanen (Kouvola) Relanderinaukio 2 F 41 00570 Helsinki puh. 040-586 7473 mikko.kuokkanen@helsinki.fi MAAKUNTASIHTEERI Hanna Juntunen (Kouvola) Hakaniemenranta 12 E 117 00530 Helsinki puh. 041-524 2143 hanna.juntunen@helsinki.fi ULKOASIANSIHTEERI Mari Heikkilä (Elimäki) Talonpojantie 15/303 00710 Helsinki puh. 044-323 9080 mari.i.heikkila@helsinki.fi LIIKUNTASIHTEERI Matti Hannikainen (Helsinki) Pronssitie 4 A 26 00440 Helsinki puh. 040-721 8205 mohannik@mappi.helsinki.fi KOULUTUSSIHTEERI Antti Forsell (Valkeala) Saniaistie 5 A 3 00730 Helsinki puh. 050-346 4147 antti.forsell@helsinki.fi FUKSIOHJAAJA Antti Tani (Anjalankoski) Asiakkaankatu 6 A 13 00930 Helsinki puh. 040-722 6864 antti.tani@helsinki.fi KULTTUURISIHTEERI Aura Raappana (Kouvola) Untamontie 7 B 9 00610 Helsinki puh. 050-534 2239 aura.raappana@helsinki.fi SENIORISIHTEERI Riku Neuvonen (Valkeala) Poutuntie 6 B 17 00400 Helsinki puh. 040-750 0735 riku.neuvonen@pp.htv.fi KAPPALAINEN Kaisa-Maria Suikkanen (kts. toiminnanohjaaja) LAULUNJOHTAJA Hanna Juntunen (kts. maakuntasihteeri) VALOKUVAAJA Jukka Villstedt (kts. isäntä) ARKISTONHOITAJA Kaisa-Maria Suikkanen (kts. toiminnanohjaaja) MUSIIKKIVASTAAVA Lasse Jääskeläinen (Kotka) Mäkelänkatu 86-96 K 123 00610 Helsinki puh. 050-531 5921 lasse.jaaskelainen@hut.fi 14 15 APUEMÄNNÄT Tarja Eerola (Kotka) Kilpolantie 16 E 53 00940 Helsinki puh. 044-298 7223 tarja.eerola@helsinki.fi Mari Heikkilä (kts. ulkoasiainsihteeri) Mari Huuhtanen (Pyhtää) Castreninkatu 8 A 19 00530 Helsinki puh. 050-546 8915 mari.huuhtanen@helsinki.fi Marjukka Kylmälä (Hamina) Rautkalliontie 1 L 164 01360 Vantaa puh. 044-363 2232 marjukka.kylmala@helsinki.fi Satu Pohjola (kts. tiedotussihteeri) Antti Raappana (kts. hallituksen puheenjohtaja) Aura Raappana (kts. kulttuurisihteeri) APUISÄNNÄT Riku Haapanen (Kouvola) Kiviteltanporras 3 B 14 00710 Helsinki puh. 040-511 9201 riku.haapanen@helsinki.fi Matti Hannikainen (kts. liikuntasihteeri) Lasse Jääskeläinen (kts. musiikkivastaava) Mika Kääriäinen (Kouvola) Liisankatu 17 B 14 00170 Helsinki puh. 050-588 5909 k24611@ky.hkkk.fi Laura Laine (Iitti) Vaakatie 7 F 60 00440 Helsinki puh. 040-729 4256 laura.h.laine@helsinki.fi Riku Neuvonen (kts. seniorisihteeri) Antti Palmu (kts. 2. tiedotussihteeri) Mikko Taipale (kts. taloudenhoitaja) Antti Tani (kts. fuksiohjaaja) HALLITUS Pj. Antti Raappana Siht. Terhi Aapro Mari Heikkilä Kalle Juuti Riku Neuvonen Antti Palmu Satu Pohjola Kaisa-Maria Suikkanen Mikko Taipale
16