A.9 Hitsaajan pätevyyskokeet A.9.1 Pätevöittämisen tarkoitus 1(13) Hitsaus on metalliteollisuuden vaativin ammatti. Tästä johtuen on hitsaajan pätevyydellä olennainen merkitys hitsin laadun kannalta. Hitsaajan pätevyyttä on perinteisesti vaadittu paineastiavalmistuksen yhteydessä. Nykyään hitsaajan pätevyyttä vaaditaan yhä useammassa sovellutusstandardissa. Hitsaajalla pitää olla edellytykset seurata kirjallisia ja suullisia ohjeita ja hänellä on oltava riittävä käytännön kokemus sekä tietoa käytettävästä hitsausprosessista, perusaineesta sekä turvallisuusvaatimuksista, joille häntä pätevöitetään. Hitsaajan pätevyyskokeet esitetään standardeissa SFS-EN 287-1 (teräkset), SFS-EN ISO 9606-2 (alumiinit), SFS-EN ISO 9606-3 (kuparit), SFS-EN ISO 9606-4 (nikkelit) ja SFS-EN ISO 9606-5 (titaani ja zirkonium). Seuraavassa esitetään teräksen hitsausta koskeva pätevyyskoestandardi SFS-EN 287-1:2004. Standardin periaatteita sovelletaan myös muille materiaaleille. Yksityiskohdat ilmenevät ko. standardeissa tai standardiehdotuksissa. Pätevyyskoe muodostuu hitsauskokeesta ja hitsatun koekappaleen testauksesta. Lisäksi voidaan suorittaa tietopuolista koetta, mutta se ei ole pakollinen. Joissain maissa voi olla vaatimuksia tietopuolisen kokeen suorittamiseen. Hitsauskoetta voidaan käyttää myös hitsausohjeen hyväksymiseen edellyttäen, että kaikki oleelliset menetelmäkoevaatimukset, esim. koekappaleen mitat (ks. SFS-EN ISO 15614-1) täyttyvät. Standardi koskee käsinhitsausta. Hitsausoperaattorit, jotka suorittavat mekanisoitua tai automatisoitua hitsausta pätevöitetään standardin SFS-EN 1418 mukaan. A.9.2 Hitsausohjeen (WPS) hyväksyminen Periaate Hitsausohjeiden hyväksymismenettely on standardin EN ISO 15607 mukaan kaksivaiheinen. Menettelyissä alustava hitsausohje pwps hyväksytään jollain määritetyllä hyväksymistavalla, jonka tulos merkitään hyväksymispöytäkirjaan (WPQR). Hyväksymispöytäkirja perustuu hyväksymistavasta riippuen joko dokumentaatioon tai suoritettuihin koehitsauksiin testauksineen. Hitsausmenetelmän hyväksymistapoja on: - käyttämällä testattuja hitsausaineita (SFS-EN ISO 15610) - aikaisemmalla hitsauskokemuksella (SFS-EN ISO 15611) - hitsausliitoksen menetelmäkokeella (SFS-EN ISO 15614-1/8) - ohje standardimenetelmän mukainen (SFS-EN ISO 15612) - esituotannollisella kokeella (SFS-EN ISO 15613). Hyväksymistapa määritetään sovellutus- tai tuotestandardeissa tai osapuolten välisessä sopimuksessa (sopimuskatselmuksessa). Hyväksymisestä laaditaan hyväksymispöytäkirja (WPQR), jonka pohjalta (pätevyysalueen sisällä) hyväksyttyjä hitsausohjeita (WPS) voidaan laatia. Hyväksymismenettelyn jälkeen hitsausohjeesta tulee hyväksytty.
Testatut hitsausaineet 2(13) Tätä hyväksymistapaa voidaan käyttää, kun ei ole erityistä kokemusta hitsauksesta, eikä hitsattavalle tuotteelle ole asetettu erityisiä hitsejä koskevia vaatimuksia. Standardissa EN ISO 15610 hitsausohjeen hyväksyminen edellyttää, että käytettävään perusaineen muutosvyöhykkeeseen syntyy hyväksyttyjä mikrorakenteita ja ominaisuuksia, jotka eivät merkittävästi huonone tuotteen käytön aikana käytettävä lisäaine on asianmukaisesti testattu EN ISO 15609 mukainen "alustava hitsausohje" sopii kyseiseen sovellutukseen. Tämän hyväksymistavan käyttö on rajoitettu seostamattomille teräksille (ryhmä 1.1), austeniittisille teräksille (ryhmä 8.1) ja alumiineille (ryhmät 21 ja 22.1 ja 22.2), edellyttäen, ettei tuotteelle ole asetettu iskusitkeys- tai kovuusvaatimuksia, esikuumennusta, palkojen välisen lämpötilan määrittämistä tai hitsauksen jälkeistä lämpökäsittelyä. Lisäksi on asetettu tiettyjä rajoituksia, kuten aineenpaksuus 3...40 mm a-mitta 3 mm putken ulkohalkaisija yli 25 mm. Aikaisempi kokemus Tarkoituksena on, että vaikka hitsausohjeita ruvetaan käyttämään, niin hitsausta voidaan suorittaa kuten aikaisemmin. Näin ollen hitsausohjeiden hyväksynnässä voidaan hyötyä aikaisemmasta kokemuksesta. Standardin EN ISO 15613 mukaisesti aikaisempi kokemus voidaan osoittaa kahdella tavalla, edellyttäen, että hitsien testauksesta (esim. rikkomaton aineenkoetus, rikkova aineenkoetus, vuototestaus tai painekoe) löytyy asianmukaista dokumentointia. Joko a) hitsausta on suoritettu vähintään vuoden tiettynä ajanjaksona tai b) tuote on ollut käytössä tiettynä ajanjaksona, eikä hitseihin ole ollut huomauttamista. Ellei toisin sovita, viisi vuotta voidaan katsoa sopivaksi ajanjaksoksi. Menetelmäkoe Kun hitsit ovat hitsattavan rakenteen kannalta kriittisiä, saattaa olla syytä hyväksyä hitsausohjeet menetelmäkokeella. Menetelmäkokeella voidaan testata, että hitsi täyttää sille asetetut mekaaniset vaatimukset. Menetelmäkoestandardeissa EN ISO 15614 EN hitsataan standardisoituja koekappaleita ja tehdään niille tietyt kokeet. Esimerkiksi teräksen (EN ISO 15614-1) kohdalla tehdään hitsatulle päittäishitsille - 100 % silmämääräinen tarkastus (SFS-EN 970) - 100 % radiografinen kuvaus (SFS-EN 1435) tai ultraäänitarkastus (SFS-EN 1714) -100 % pintahalkeamatarkastus (SFS-EN 1290 tai SFS-EN 571-1) - 2 poikittaista vetokoetta (SFS-EN 895) - 2 juuri- ja 2 pintataivutuskoetta (SFS-EN 910) - 2 sarjaa iskukoetta (SFS-EN 875) kun aineenpaksuus on 12 mm - kovuuskoe (SFS-EN 1043-1) - 1 makrohietutkimus (SFS-EN 1321). Hyväksytyllä menetelmäkokeella on pätevyysalue, joka tarkoittaa, että yhden menetelmäkokeen perusteella voi laatia kuinka monta hitsausohjetta tahansa, kunhan ne ovat menetelmäkokeen pätevyysalueen sisällä. Standardimenetelmä Koska menetelmäkokeet ovat suhteellisen kalliita on standardissa EN ISO 15612 sanottu, että voidaan käyttää muiden yritysten hitsausohjeita edellyttäen, että ne ovat menetelmäkokein hyväksytty. Näitä ohjeita kutsutaan standardimenetelmiksi tai ehkä paremminkin standardiohjeiksi. Standardimenetelmien käyttö edellyttää, että käyttäjä on nimennyt hitsauksesta vastaavan hitsauskoordinoijan (EN 719) ja että noudatetaan EN 729 mukaisia laatuvaatimuksia.
3(13) Standardimenetelmän käyttöä tulisi suosia erityisesti korjaushitsauksessa, jolloin rakenteen käyttäjän ei tarvitsisi tehdä tarpeettomia menetelmäkokeita. Valitettavasti hyväksymistavan käyttö on hyvin rajattu, kuten hyväksyttyjen hitsausaineiden käyttökin (EN ISO 15610). Esituotannollinen koe Kun menetelmäkokeen koekappaleet eivät edusta varsinaista hitsaustapahtumaa riittävässä määrin, voidaan tehdä standardin EN ISO 15613 mukaisia esituotannollisia kokeita. Tarkastuslaajuus on soveltuvin osin menetelmäkokeen mukainen, mutta on ainakin pyrittävä tekemään seuraavat kokeet: a) 100 % silmämääräinen tarkastus b) pintahalkeamatarkastus c) kovuuskokeet (ei tehdä ferriittisille teräksille kun R m < 420 N/mm 2 tai R e < 275 N/mm 2, tai austeniittisille ruostumattomille teräksille eikä alumiiniseoksille 21 tai 22) d) makrohietutkimus. on soveltuvin osin sama kuin menetelmäkokeessa. A.9.3 Hitsaajan pätevyyskoestandardi SFS-EN 287-1 Standardissa esitetään hitsaustaitojen kannalta oleellisia muuttujia ja niiden pätevyysalueet. Yleissääntönä on, että hitsaajia pätevöitetään hitsauskokeen vaatimusten lisäksi myös helpommille hitsauksille. Kuitenkin pätevyyskokeen valinta riippuu ensisijaisesti tuotannosta. On kuitenkin pyrittävä välttämään hyvin kattavia hitsauksia, joita ei käytännössä tehdä (n.s. sirkushevosen kokeita). Oleelliset muuttujat ja niiden pätevyysalueet Hitsaajan tulee olla pätevöitetty seuraaviin oleellisiin muuttujiin: - hitsausprosessi - tuotemuoto - hitsilaji - perusaineryhmä - lisäaine - aineenpaksuus - putken ulkohalkaisija - hitsausasento - hitsin yksityiskohdat Hitsausprosessi Standardi soveltuu seuraaville käsinhitsausprosesseille. 111 puikkohitsaus; 114 täytelankahitsaus ilman suojakaasua; 121 jauhekaariyksilankahitsaus; 125 jauhekaaritäytelankahitsaus; 131 MIG-hitsaus; 135 MAG-hitsaus; 136 MAG-täytelankahitsaus; 141 TIG-hitsaus; 15 plasmahitsaus; 311 happi-asetyleenihitsaus. Yleensä pätevyyskoe pätevöittää vain yhteen hitsausprosessiin. Hitsausprosessin vaihtaminen vaatii uuden pätevyyskokeen. Poikkeuksen muodostaa umpilangan S (hitsausprosessi 135) vaihtaminen metallitäytelankaan M (hitsausprosessi 136). On kuitenkin mahdollista pätevöityä kahdelle tai useammalle
4(13) hitsausprosessille yhdellä hitsauskokeella, jos tehdään ns. yhdistelmähitsauskoe. Kahdella tai useammalla erillisellä kokeella voidaan myös pätevöityä yhdistelmähitsaukseen. Tuotemuoto Tuotemuotoja ovat levy (P) ja putki (T). Putki pätevöittää levylle ja levy pätevöittää putkelle, kun putken ulkohalkaisija D 500 mm. Jos levy on hitsattu jalkoasennossa (PA), alapiena-asennossa (PB) tai vaaka-asennossa (PC), niin saa hitsata pyörivää putkea vastaavissa asennoissa, kun ulkohalkaisija D 150 mm. Hitsilaji Hitsilajeja ovat pienahitsit (FW) ja päittäishitsit (BW). Päittäishitsaus pätevöittää hitsaamaan päittäishitsejä kaikissa liitosmuodoissa, paitsi putken haaraliitokset (ks. myös 5.4 c)); Kun pääosa suoritettavasta hitsauksesta on pienahitsausta, pätevöitetään hitsaaja myös sopivalla pienahitsauskokeella. Kun pääosa suoritettavasta hitsauksesta on päittäishitsausta, päittäishitsaus pätevöittää pienahitsaukseen; Putken päittäishitsaus ilman juuritukea pätevöittää hitsaamaan putken haaraliitoksia, joiden haarakulma on 60. Haaraliitoksen pätevyysalue määräytyy haaraputken ulkohalkaisijan mukaan; Perusaineet Perusaineet on ryhmitelty taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1- Terästen ryhmittely Ryhmä Alaryhmä Teräslaji 1 Teräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh 460 N/mm² a ja analyysipitoisuudet ovat % : C 0,25 Si 0,60 Mn 1,70 Mo 0,70 b S 0,045 P 0,045 Cu 0,40 b Ni 0,5 b Cr 0,3 (0,4 valuteräksille) b Nb 0,05 V 0,12 b Ti 0,05 1.1 Teräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh 275 N/mm² 1.2 Teräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja 275 N/mm² < R eh 360 N/mm² 1.3 Normalisoidut hienoraeteräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh > 360 N/mm² 1.4 Säänkestävät teräkset, joiden analyysipitoisuudet saattavat ylittää annetut pitoisuudet ryhmän 1 seosaineille (jatkuu)
5(13) Ryhmä Alaryhmä Teräslaji 2 Termomekaanisesti valssatut hienoraeteräkset ja valuteräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh > 360 N/mm² 2.1 Termomekaanisesti valssatut hienoraeteräkset ja valuteräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja 360 N/mm² < R eh 460 N/mm² 2.2 Termomekaanisesti valssatut hienoraeteräkset ja valuteräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh > 460 N/mm² 3 Nuorrutusteräkset ja erkautuskarkenevat teräkset, paitsi ruostumattomat teräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh > 360 N/mm² 3.1 Nuorrutusteräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja 360 N/mm < R eh 690 N/mm² 3.2 Nuorrutusteräkset, joiden ohjeellinen ylempi myötöraja R eh > 690 N/mm² 3.3 Erkautuskarkenevat teräkset, paitsi ruostumattomat teräkset 4 Niukasti vanadiinilla seostetut Cr-Mo-(Ni) teräkset, joissa Mo 0,7 % ja V 0,1 % 4.1 Teräkset, joissa Cr 0,3 % ja Ni 0,7 % 4.2 Teräkset, joissa Cr 0,7 % ja Ni 1,5 % 5 Vanadiinia sisältämättömät Cr-Mo teräkset, joissa C 0,35 % 5.1 Teräkset, joissa 0,75 % < Cr 1,5 % ja Mo 0,7 % 5.2 Teräkset, joissa 1,5 % < Cr 3,5 % ja 0,7 % < Mo 1,2 % 5.3 Teräkset, joissa 3,5 % < Cr 7,0 % ja 0,4 % < Mo 0,7 % 5.4 Teräkset, joissa 7,0 % < Cr 10,0 % ja 0,7 % < Mo 1,2 % 6 Runsaasti vanadiinilla seostetut Cr-Mo-(Ni) teräkset 6.1 Teräkset, joissa 0,3 % < Cr 0,75 %, Mo 0,7 % ja V 0,35 % 6.2 Teräkset, joissa 0,75 % < Cr 3,5 %, 0,7 % < Mo 1,2 % ja V 0,35 % 6.3 Teräkset, joissa 3,5 % < Cr 7,0 %, Mo 0,7 % ja 0,45 % V 0,55 % 6.4 Teräkset, joissa 7,0 % < Cr 12,5 %, 0,7 % < Mo 1,2 % ja V 0,35 % 7 Ferriittiset, martensiittiset tai erkautuskarkenevat ruostumattomat teräkset, joissa C 0,35 % ja 10,5 % < Cr 30 % 7.1 Ferriittiset ruostumattomat teräkset 7.2 Martensiittiset ruostumattomat teräkset 7.3 Erkautuskarkenevat ruostumattomat teräkset 8 Austeniittiset ruostumattomat teräkset, Ni 31% 8.1 Austeniittiset ruostumattomat teräkset, joissa Cr 19 % 8.2 Austeniittiset ruostumattomat teräkset Cr > 19 % 8.3 Mangaaniseosteiset austeniittiset ruostumattomat teräkset, joissa 4,0 % < Mn 12,0 % 9 Nikkeliseostetut teräkset, joissa Ni 10,0 % 9.1 Nikkeliseostetut teräkset, joissa Ni 3,0 % 9.2 Nikkeliseostetut teräkset, joissa 3,0 % < Ni 8,0 % 9.3 Nikkeliseostetut teräkset, joissa 8,0 % < Ni 10,0 % 10 Austeniittis-ferriittiset teräkset (duplex-teräkset) 10.1 Austeniittis-ferriittiset teräkset, joissa Cr 24,0 % 10.2 Austeniittis-ferriittiset teräkset, joissa Cr > 24,0 % 11 Teräkset, jotka kuuluvat ryhmään 1 d, paitsi, että 0,25 % < C 0,5 % 11.1 Ryhmän 11 teräkset, joissa 0,25 % < C 0,35 % 11.2 Ryhmän 11 teräkset, joissa 0,35 % < C 0,5 % 11.3 Ryhmän 11 teräkset, joissa 0,5% < C 0,85% Huom. Kappaleanalyysin perusteella voidaan ryhmän 2 teräkset arvioida kuuluvan ryhmään 1. a b Terästen tuotestandardien spesifikaation mukaan R eh voidaan korvata R p0,2 tai R t0,5. Korkeampi arvo sallitaan, edellyttäen, että Cr + Mo + Ni + Cu + V 0,75 %. c Korkeampi arvo sallitaan, edellyttäen, että Cr + Mo + Ni + Cu + V 1 %.
Perusaineryhmien pätevyysalue 6(13) Pätevöityminen perusaineryhmän yhdelle perusaineelle pätevöittää kaikkiin tämän ryhmän perusaineisiin sekä muille perusaineryhmille alla olevan taulukon mukaan. Kun hitsataan perusaineryhmien ulkopuolella olevaa perusainetta, vaaditaan erillinen pätevyyskoe. Pätevöittäminen eripariliitoksille: Kun käytetään perusaineryhmien 8 tai 10 mukaisia lisäaineita (ks. Taulukko 2) pätevöitetään hitsaamaan materiaaliryhmiä 8 tai 10 minkä tahansa perusaineryhmän kanssa. Koe-kappaleen perusaineryhmä a 1.2 1.1 1.4 Taulukko 2 - Perusaineen pätevyysalue 1.3 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 9.1 9.2 + 9.3 1.1, 1.2, 1.4 X 1.3 X X X X X X 2 X X X X X X 3 X X X X X X 4 X X X X X X X X X X 5 X X X X X X X X X X 6 X X X X X X X X X X 7 X X X X X X X X X X 8 X X X 9 9.1 X X X X X X 9.2 + 9.3 X X 10 X X X 11 X X X a Perusaineryhmä raportin CR ISO 15608 mukaan. Lisäaineet Hitsaus lisäaineella, esim. hitsausprosessit 141, 15 and 311, pätevöittää hitsaamaan ilman lisäainetta, muttei päinvastoin. Lisäaineiden pätevyysalueet annetaan taulukossa 3. Taulukko 3 Lisäaineiden pätevyysalue Hitsausprosessi 111 Kokeessa käytetty lisäaine a A, RA, RB, RC, RR, R B C A, RA, RB, RC, RR, X R B X X C X umpilanka (S) metallitäytelanka (M) emästäytelanka (B) muu täytelanka (R, P, V, W, Y, Z) 131,135, 136 umpilanka (S) X X 141 metallitäytelanka (M) X X 136 emästäytelanka (B) X X 114 muu täytelanka 136 (R, P, V, W, Y, Z) X a Hitsaajan pätevyyskokeessa juuren hitsauksessa ilman juuritukea (ss nb) käytetty lisäainetyyppi on se lisäainetyyppi, jota saa käyttää juuren hitsaukseen tuotannossa.
Aineenpaksuus ja putken ulkohalkaisija 7(13) Pätevyyttä haetaan aineenpaksuudelle ja putken ulkohalkaisijalle taulukoiden 4, 5 ja 6 mukaan. Taulukko 4 Aineenpaksuuden ja hitsiaineen paksuuden (yhdistelmäkoe) pätevyysalue päittäishitseille Aineenpaksuus a t t < 3 Mitat mm t to 2 t b 3 t 12 3 to 2 t c t > 12 5 a Yhdistelmäkokeessa pätee s 1 ja s 2. b c Happi-asetyleenihitsauksessa (311): t 1,5 t Happi-asetyleenihitsauksessa (311): 3 mm 1,5 t Taulukko 5 Putken ulkohalkaisijan pätevyysalue a Mitat mm Koekappaleen ulkohalkaisija D D 25 D 2 D D > 25 0,5 D (25 mm min.) a Suorakaideputkessa D tarkoittaa pienemmän sivun leveyttä. Taulukko 6 Pienahitsin aineenpaksuuden pätevyysalue a Koekappaleen aineenpaksuus t a Ks. myös taulukko 9. t < 3 t 3 t 3 3 Mitat mm Kun on hitsattu useampia koekappaleita, joilla on eri putken ulkohalkaisijat ja aineenpaksuudet, hitsaaja on pätevöitetty hitsaamaan: Pienimmästä aineenpaksuusalueesta suurimpaan taulukon 4 mukaan; Pienimmästä putken ulkohalkaisijasta suurimpaan taulukon 5 mukaan. Hitsausasennot Hitsausasennot ja niiden tunnukset esitetään alla olevissa kuvissa standardin SFS-EN ISO 6947 mukaisesti (ks. kohta A6.3). Pätevyyskokeissa käytettävien hitsausasentojen ja kaltevuuskulmien toleranssit on oltava samat kuin tuotannossa.
8(13) Taulukossa 7 esitetään hitsausasentojen pätevyysalue. Jos hitsaus esimerkiksi suoritetaan asennossa H-L045 kattaa se kaikki piena- ja päittäishitsausasennot, paitsi alaspäin hitsaus PG. Koekappaleen hitsausasento Taulukko 7 Hitsausasentojen pätevyysalue PA PB b PC PD b PE PF (Levy) a PF (Putki) PG (Levy) PG (Putki) H-L045 PA X X PB b X X PC X X X PD b X X X X X X PE X X X X X X PF X X X (Levy) PF X X X X X X (Putki) PG X (Levy) PG X X X X X X (Putki) H-L045 X X X X X X X X J-L045 X X X X X X X X a Lisäksi on otettava huomioon kohtien 5.3 ja 5.4 vaatimukset. J-L045 b Hitsausasentoja PB ja PD käytetään vain pienahitsauksessa (ks. kohta 5.4 b)) ja pätevöittää vain pienahitsaukseen muissa hitsausasennoissa. Hitsin yksityiskohdat Hitsin yksityiskohtien pätevyysalueet annetaan taulukoissa 8 ja 9. Kaasuhitsauksessa 311, vastahitsaus ei pätevöitä myötähitsaukseen tai päinvastoin. Koekappaleen yksityiskohdat hitsaus yhdeltä puolelta ilman juuritukea (ss nb) hitsaus yhdeltä puolelta juuritukea vastaan (ss mb) hitsaus molemmilta puolilta (bs) Taulukko 8 Päittäishitsien yksityiskohtien pätevyysalue hitsaus yhdeltä puolelta ilman juuritukea (ss nb) hitsaus yhdeltä puolelta juuritukea vastaan (ss mb) hitsaus molemmilta puolilta (bs) X X X X X X X Taulukko 9 Pienahitsien yksityiskohtien pätevyysalue Koekappale a yksipalkohitsaus (sl) monipalkohitsaus (ml) yksipalkohitsaus (sl) X monipalkohitsaus (ml) X X a a-mitan on oltava välillä 0,5 t a 0,7 t.
Tarkastus ja testaus 9(13) Koekappaleet hitsataan ja tarkastetaan kokeen valvojan ollessa läsnä. Kokeen valvojana toimii henkilö, joka vastaa standardinmukaisuudesta ja hänen tulee olla kaikkien osapuolten hyväksymä, esimerkiksi valmistajan, asiakkaan ja kolmannen osapuolen (esim. ilmoitettu laitos). Koekappaleet Levykoekappaleen mitat päittäishitsauskokeessa (mitat mm) Levykoekappaleen mitat pienahitsauskokeessa (mitat mm) Putkikoekappaleen mitat päittäishitsauksessa (mitat mm) Putkikoekappaleen mitat pienahitsauksessa (mitat mm) Hitsausolosuhteet Hitsauskokeet suoritetaan tavalla, joka vastaa tuotanto-olosuhteita ja EN ISO 15609-1 mukaista hitsausohjetta seuraten. Hitsauksessa sovelletaan seuraavia ehtoja: a) koekappaleiden hitsauksessa käytetyn ajan tulee vastata tavanomaisissa tuotanto-olosuhteissa käytettyä työaikaa b) koekappaleiden juuri- sekä pintapalon hitsaus on keskeytettävä ja aloitettava uudestaan vähintään kerran tarkastettavalla alueella
10(13) c) hitsausohjeessa (WPS tai pwps) vaaditun jälkilämpökäsittelyn voi jättää tekemättä, ellei taivutuskokeita vaadita d) koekappaleen tunnistus e) hitsaaja saa poistaa vähäiset virheet, lukuun ottamatta pintapalkokerroksen pintavirheitä, hiomalla, talttaamalla tai muulla tuotannossa käytettävällä menetelmällä. Toimenpide edellyttää lupaa kokeen valvojalta. Tarkastuslaajuus Kaikki hitsit tarkastetaan taulukon 10 mukaisesti. Jos hitsi on hyväksytty silmämääräisessä tarkastuksessa, suoritetaan taulukon 10 mukaiset lisätestaukset. Kun pätevyyskokeessa on käytetty pysyvää juuritukea, poistetaan se ennen rikkovaa aineenkoetusta. Makrohiet viimeistellään ja syövytetään toiselta puolelta siten, että hitsi näkyy selvästi. Kiillotusta ei vaadita. Kun hitsausprosesseille 131, 135, 136 (vain metallitäytelangat) ja 311(ks. myös taulukko 10, alahuomautus b) suoritetaan radiografinen kuvaus, tehdään lisäksi joko kaksi taivutuskoetta (1 pintataivutuskoe ja 1 juuritaivutuskoe tai 2 sivutaivutuskoetta) tai kaksi murtokoetta (1 pinta ja 1 juuri). Testausmenetelmät Silmämääräinen tarkastus standardin EN 970 mukaan Radiografinen kuvaus standardin EN 1435 mukaan Taivutuskoe standardin EN 910 mukaan Murtokoe standardin EN 1320 mukaan a Joko radiografinen kuvaus, taivutuskoe tai murtokoe. Taulukko 10 Testausmenetelmät Päittäishitsi (levy tai putki) pakollinen pakollinen a b d pakollinen a b f pakollinen a b f Pienahitsi ja putken haaraliitos pakollinen ei pakollinen ei sovellu pakollinen c e b Kun käytetään radiografista kuvausta, niin vaaditaan lisäksi hitsausprosesseille 131, 135, 136 (vain metallitäytelanka) ja 311 (ks. kohta 6.4) joko taivutuskoe tai murtokoe. c d Murtokokeet saa korvata vähintään kahdella standardin EN 1321 mukaisella makrohietutkimuksella. Ferriittisillä teräksillä, kun t 8, saa radiografinen kuvaus korvata standardin EN 1714 mukaisella ultraäänitarkastuksella. e Putkien murtokokeet saa korvata radiografisella kuvauksella. f Kun putken ulkohalkaisija D 25 mm, saa taivutus- tai murtokokeet korvata lovivetokokeella, joka kattaa koko putken (esimerkki annetaan kuvassa 8). Koekappaleiden hyväksymisvaatimukset Hitsausvirheiden hyväksymisvaatimukset arvioidaan standardin EN ISO 5817 mukaisesti, ellei toisin sovita. Hitsaaja hyväksytään, jos koekappaleessa havaitut hitsausvirheet täyttävät standardin EN ISO 5817 hitsiluokan B mukaiset vaatimukset, lukuun ottamatta korkeaa kupua (päittäis- ja pienahitsi), ylisuuri a- mitta, korkea juuren kupu, jyrkkä liittyminen, joille vaatimus on hitsiluokka C. Reunahaavaa sallitaan aineenpaksuudesta riippumatta 0,5 mm. Taivutetussa koesauvassa ei saa missään suunnassa olla 3 mm suurempia yksittäisiä repeämiä. Koesauvan reunoissa näkyviä repeämiä ei tarvitse ottaa huomioon, ellei voida osoittaa, että halkeamat johtuvat vajaasta hitsautumissyvyydestä, kuonasta tai muista virheistä. Jos hitsausvirheet koekappaleessa ylittävät sallitut enimmäisarvot, on hitsaajan pätevyyskoe hylättävä.
11(13) Jos röntgenkuvauksessa käytetään IIW-kuvastoa (IIW 4) tulisi ne virheet, jotka ovat pudottaneet tuloksen röntgenluokkaan IIW 4 verrata hitsiluokan asettamiin pituus- ja leveysmittoihin. Kuvauspöytäkirjasta on käytävä ilmi, että hitsi täyttää hitsiluokan B vaatimukset. Uusintakokeet Jos yksikin koekappale ei täytä tämän standardin mukaisia vaatimuksia, annetaan hitsaajalle mahdollisuus uusia pätevyyskokeen. Voimassaolo Ensikertaishyväksyminen Pätevyyden voimassaolo alkaa päivästä, jolloin koekappale(et) on hitsattu. Tämä edellyttää, että vaaditut testaukset on suoritettu ja että, testaustulokset ovat hyväksyttäviä. Voimassaolon vahvistaminen Hitsaajan pätevyystodistus on voimassa kaksi vuotta. Tämä edellyttää, että hitsauskoordinoija tai valmistajan vastuullinen henkilö voi osoittaa, että hitsaaja on hitsannut alkuperäisellä pätevyysalueella. Tämä todennetaan kuuden kuukauden välein. Voimassaolon jatkaminen Tämän standardin mukaisten pätevyystodistusten voimassaolo voidaan kokeen valvojan tai tarkastusorganisaation toimesta jatkaa aina kaksi vuotta eteenpäin. Ennen pätevyystodistuksen voimassaolon jatkamista on kohdan 9.2 vaatimusten lisäksi myös seuraavat asiat vahvistettava: a) Kaikki pöytäkirjat ja todisteet, joita käytetään voimassaolon jatkamiseen, on oltava hitsaajan nähden jäljitettävissä ja tuotannossa käytetty hitsausohje WPS on oltava tiedossa. b) Todisteet voimassaolon jatkamiseen pitää perustua sisäisten virheiden tarkastamiseen (radiografinen kuvaus tai ultraäänitarkastus) tai rikkovaan aineenkoetukseen (murto- tai taivutuskoe), jotka on tehty kahdelle hitsille viimeisen kuuden kuukauden aikana. Todisteet voimassaolon jatkamiseen säilytetään vähintään kaksi vuotta. c) Hitsien on täytettävä kohdan 7 mukaiset hitsausvirheille asetetut vaatimukset. d) Kohdassa 9.3 b) mainituista tuloksista tulee käydä ilmi, että hitsaaja on hitsannut alkuperäistä pätevyyskoetta vastaavaa työtä. Poikkeuksen muodostavat aineenpaksuus ja putken ulkohalkaisija. Hitsauskokeen merkintä Pätevyyskoetta voidaan merkitä oleellisiin muuttujiin perustuen seuraavasti: - hitsausprosessi (SFS-EN ISO 4063) - tuotemuoto - levy (P) - putki (T) - hitsilaji - päittäishitsi (BW) - pienahitsi (FW) - perusaineryhmä - 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9.1, 9.2, 9.3, 10, 11
12(13) - lisäaineet - A, B, C, M, P, R, RA, RB, RC, RR, S,V, W, Y, Z, nm - aineenpaksuus ja putken ulkohalkaisija - t, D - hitsausasento - PA, PB, PC, PD, PE, PF, PG, H-L045, J-L045 - hitsin yksityiskohdat - ssnb, ssmb, bs sl, ml. Merkintäesimerkki Hitsaajan pätevyys EN 287-1 111 P BW 8 B t09 PF ssnb Selvitys: Hitsausprosessi: puikkohitsaus 111 Levy: P Päittäishitsi: BW Perusaineryhmä: austeniittinen teräs 8 Lisäaine: emäspuikko B Aineenpaksuus: 9 mm t09 Hitsausasento: päittäishitsin pystyhitsaus ylöspäin PF Hitsauksen suoritus: yhdeltä puolelta ss ilman juuritukea nb Esimerkki pätevyystodistuksesta Seuraavassa on suositusesimerkki hitsaajan pätevyystodistuksen täyttämisestä.
HITSAAJAN PÄTEVYYSTODISTUS 13(13) Kokeen merkintä: SFS-EN 287-1 141 T BW 8 S t2 D168,3 H-L045 ssnb Valmistajan hitsausohje Viite nro (tarvittaessa) HO 621 Hitsaajan nimi Tunnus 123 Tunnistamistapa Hannu Hitsaaja Ajokortti Syntymäaika ja paikka 1.4.1945, Ihmemaa Valokuva Työnantaja Firapeli Oy (vaadittaessa) Koodi/testausstandardi SFS-EN 287-1 Tietopuolinen koe: Hyväksytty/Ei testattu (tarpeeton ylipyyhitään) Hitsausprosessi Tuotemuoto Hitsilaji Perusaineryhmä(t) Lisäainetyyppi/Merkintä Suojakaasut Apuaineet (Juurikaasu) Aineenpaksuus (mm) Putken ulkohalkaisija (mm) Hitsausasento Hitsin yksityiskohdat Hitsauskokeen yksityiskohdat 141 (TIG) T (putki) BW (Päittäisliitos) SS 2333 (8) OK Tigrod 16.30 I1 (Argon) F2 (Formier) 2 168,3 H-L 045 (kiinteä putki 45 o ) ssnb (yhdeltä puol. ilm. juurit.) 141 T, P BW, FW 8 ja 10 S Lisätietoja on saatavissa lisälehdestä ja/tai hitsausohjeessa nro HO 621 2 4(BW); 2 3 (FW) 84 H-L045, PA, PB, PC, PD, PE, PF ssnb, ssmb, bs, sl (FW), Testausmenetelmä Silmämääräinen Radiografia Makrohietutkimus Murtokoe Taivutuskoe Lisäkokeet* Suoritettu ja hyväksytty 2002-04-15 2002-04-17 - - - Huom. Paikka ja päivämäärä Ihmemaa 2002-04-18 (ks. liite) (ks. liite) ei vaadittu ei vaadittu ei vaadittu ei vaadittu Carl-Gustaf Lindewald allekirjoitus Kokeen valvoja Carl-Gustaf Lindewald Viite nro EWE SE 0045 Hitsauspäivämäärä 2002-04-15 Voimassa 2004-04-15 saakka Kokeen valvojan antaman voimassaolon jatkaminen seuraavaksi 2 vuodeksi (kohta 10.2) Työnantajan/koordinoijan antaman voimassaolon jatkaminen seuraavaksi 6 kuukaudeksi (kohta 10.2) Päiväys Allekirjoitus Asema tai arvonimi 2004-04-10 Carl-Gustaf Lindewald EWE SE 0045 2002-10-14 2003-04-16 2003-10-15 Päiväys Allekirjoitus Asema tai arvonimi Pertti Parka Matti Myöhäinen Jaakko Tarkka Työnjohtaja Hitsausohjaaja EWI/L1 FI 9999