04 Myrskymetsät. 14 15 Ympäristökasvatus: kuka kasvattaa ja ketä? Elämä syntyy kallioperästä. suojeluun

04 Myrskymetsät suojeluun Kesän myrskytuhot toivat metsiin monimuotoisuutta 13 Elämä syntyy kallioperästä Uusi Geologian teemapäivä kertoo geologisesta monimuotoisuudesta rakkaudesta luontoon 4/2010 2,00 www.sll.fi 14 15 Ympäristökasvatus: kuka kasvattaa ja ketä? tee siilille talvipesä 17 arkimaisema katoaa 11 syksyn retket 22

2 luonnonsuojelija 4/2010 pääkirjoitus Pro Bono pääkirjoitus 4/2010 Elokuu nro 4/2010 36. vuosikerta ISSN 0788-8708 Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon. www.sll.fi/luonnonsuojelija popmaailman suurin yhtye ja eettisyyden valistusprojekti U2 kävi keulakuvansa Bonon kanssa Olympiastadionilla. Moni vaikuttui. Musiikkiin yhdistetty toisista huolehtimisen sanoma kajahti niin, että 100 000 kuulijaa pääministeriä myöden kuulivat sen. Nousevatko nyt Suomen, Newsweek-lehden mukaan maailman parhaan maan, huolella pihtaamat kehitysmäärärähat? Yhtyeen keulakuva Bono ainakin yritti sitä kutsumalla pääministeri Mari Kiviniemen ja ulkoministeri Alexander Stubbin puheilleen. Huomatkaa, siis näin päin. Median kautta koetimme myös hetken määritellä suhdettamme Bonoon. Kaiketi rikas kuin kroisos, mutta paasaa hyvän puolesta. Voiko sellaiseen luottaa ja mielikuvien mediapelissä häntä tavanneisiin poliitikkoihin? Laulaja Paul David Hewsonin taiteilijanimi Bono on kirjaimellisesti hyvä nimi valistajalle. Latinankielinen ilmaus pro bono tarkoittaa toimimista yhteisen hyvän puolesta, siis hyväntekeväisyyttä. U2:n englanninkielinen nimikin kääntyy mainion osallistavasti 'sinä myös'. Suomalainen ympäristökasvatus tarvitsisi Bononsa, oman lähettiläänsä. Vertaus yhteen maailmaan tunnetuimpaan ihmiseen on toki suhteeton, mutta kuka kertoisi, miten tuikitärkeä ympäristökasvatus saataisiin suunnattua enemmän valtavirtaan, eikä vain lapsille? Luonnonsuojeluliitonkin ympäristökasvatuksella on mitä parhain tavoite: rakastua luontoon ja elää kestävästi. Tässä Luonnonsuojelijan numerossa pohditaan ympäristökasvatusta useammassakin yhteydessä. Helsingin Etelä-Haagasta ja keskiaukeamalta löytyy myös ripaus ympäristökasvatuksellista bonoilua. Helsingissä nähdyn U2:n maailman suurimman lavarakennelman jättikaaret toimikoon vielä ajatuksellisena siltana kuluttamisen pienentämiseen. Varsinkin kun lavoja on vieläpä kolme samanlaista. Onko suuruuteen perustuva menestys ja huomio lähestymässä tiensä päätä vain yltyykö se vain edelleen? Ja onko vaikuttavinta lähestyä ympäristöasioita ruohonjuuren tasolta, valtamedian kautta vai nämä yhdistäen? Syyskuussa Suomeen tulevat maailman degrowth-tähdet. Serge Latouche, Peter Victor ja Tim Jackson. Kyse ei ole niinkään viihteestä, vaan kulutuksen laskuun tähtäävän kehityksen tunnetuimmista kehittäjistä maailmassa. Luonnonsuojeluliitto ei tarvitse vielä tässä vaiheessa Olympiastadionia tilaisuuden järjestämiseen. Matti Nieminen Janne Björklund toimitus luonnonsuojelija@sll.fi Matti Nieminen, päätoimittaja p. (09) 228 08 222 matti.nieminen@sll.fi Liisa Hulkko, toimitussihteeri, taitto p. (09) 228 08 202 liisa.hulkko@sll.fi Noora Kuusela, verkkotoimittaja p. (09) 228 08 245 noora.kuusela@sll.fi toimitusneuvosto Milla Aalto, Hanna Kaisa Hellsten, Juha Honkonen, Liisa Hulkko, Heidi Konkka, Noora Kuusela, Seppo Leinonen, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Päivi Suihkonen, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Emmi Jormalainen, Marja Manner, Liisa Hulkko värierottelut Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky painopaikka Art-Print Oy, Kokkola 2010 tilaushinta 2010 Jäsenmaksu on 28 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 35. tilaukset ja osoitteenmuutokset arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) 228 08 210, jasenasiati@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 26. ilmoitushinnat 1/1 sivu 3100, 1/2 sivu 1550, 1/4 sivu 820, 1/8 sivu 420 tai 1,9 euroa/palstamillimetri. Ilmoitukset toimitetaan sähköisesti lopullisessa pdf-formaatissa. ilmestyminen Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2010 kuusi kertaa (suluissa aineiston viimeinen toimituspäivä): 8.2. (18.1.), 5.4. (15.3.), 7.6. (17.5.), 30.8. (9.8.), 18.10. (27.9.) sekä 6.12. (15.11.) kannen kuva Mikko Käkelä tosivihreyttä Luonto kuuluu metsään, minä en. Rosa Meriläinen, Helsingin Sanomat 1.7. lainausmerkit paikallaan Helsingistä Vaalimaalle suunnitellaan ekologista moottoritietä. Otsikko hs.fi 18.8. myönteisempää viestintää Jotenkin perusinhimillistä on se, että johonkin esitykseen suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisemmin, jos sen saate ei ala tyyliin te ympäristön tuhoamiseen keskittyvät lantahattuporvarit. Oras Tynkkynen, Facebook 8.6. joukossa tyhmyys tiivistyy Kaljakellunta on älyttömän hauska idea, mutta ihmetyttää, miten jengi voi olla niin junttia, että jättää kaikki roskat tänne. Siellä lojuu kymmeniä ellei satoja veneitä, uimarenkaita ja muuta roskaa. Tosi karsean näköistä. Pakilan siirtolapuutarhuri Reetta Ristimäki, Helsingin Sanomat 8.8. seuraava maksaa Puoluekokouksessa isoa vihertävää screeniä katsoessa minuun iski voimakas tunne: me olemme sininen puolue. Nautin siitä! Aivan erityisesti nautin siitä, että me emme ole vihreä puolue. Olen saanut riittävän kauan seurata europarlamentin ympäristövaliokunnassa, mitä järjenvastainen vihreys on, enkä halua sitä oman puolueemme rasitteeksi. Eija-Riitta Korhola, korhola.com 18.6. Korhola jättää politiikan. Ilta-Lehden otsikko 16.8. HUTEJA & OSUMIA polttoaineesta Ruotsissa biokaasua edistävässä markkinointiviestinnässä todetaan: Voimme ylpeinä sanoa, että polttoaineemme on paskaa. Tuulilasi.fi 9.8. faktat hallussa? Puun poltto puolestaan tuo kasvihuonekaasuja enemmän ilmaan kuin kivihiili, sillä puun uusiutumisaika on 80 100 vuotta. Päivi Lipponen, lipponen.blogit.uusisuomi.fi 10.6. itämeri pulassa Itämeren pohja alkaa olla pohjoisen pallonpuoliskon suurimpia autiomaa-alueita. Seitsemän maailman kymmenestä suurimmasta kuolleesta pohja-alueesta sijaitsee siellä. Apu, 18.8..

sisältö luonnonsuojelija 4/2010 3 TÄSSÄ NUMEROSSA SISÄLLYS metsästys kestämättömälle tasolle MMM aikaisti hirvenmetsätyksen alkua ja lisäsi uhanalaisten lajien pyyntilupia. SYKSYN KUVA 06 näkökulmat: Miten ympäristökasvatuksen pitäisi kehittyä? 20 kuuma kesä oli tapahtumia täynnä Big Jumpin riehakas päätapahtuma järjestettiin Helsingissä Vantaanjoen Pikkukoskella. 09 ympäristökasvatusta monella tasolla Norppalähettiläät kiersivät keväällä Saimaan alueen kouluissa puhumassa norpan puolesta. 08 Hannu Hautala/ leuku.fi Janne Björklund Sakari Martikainen UUTISET 04 Myrskytuhot toivat myös monimuotoisuutta 05 Lohikalat hädässä merellä ja järvellä 06 Anttila käveli riistantutkijoiden yli 07 Vantaanjoesta Natura-alue keskelle Ruuhka-Suomea 07 Vieras uhka vaanii pihoilla ja pelloilla TOIMINTAA 08 Norppaluodolta Vesa Luhta 08 Ympäri maata: Retkiltä uusia jäseniä 09 Ennätyskesä pursusi tapahtumia 10 Ympäristökasvatustyötä monella tasolla 11 Arkimaisemaa suojelemassa 12 Kohti unelmaa 11 LUMO2010: Eloton luo elämää 14 15 Tekijä & Näkijä: Lähipiirin ympäristö- kasvatusta ELÄMÄNTAPA 16 Ekoarjen sankarit: Kunnioitus kasvaa luontoelämyksistä kitkajoki kutsuu ruskavaellukselle Kuusamoon. Viilentynyt ilma on raikas hengittää ja vaeltajan askel kevyt. Millaisissa maisemissa sinä syysretkeilet? www.sll.fi/geo uusi teemapäivä valottaa geologiaa Geologian päivä Geologia osana luonnon monimuotoisuutta -teemapäivän tietopaketti tutustuttaa geologiseen monimuotoisuuteen ja esittelee retkikohteita. Tervetuloa teemapäivän retkille 25. 26.9.! Päivi Häikiö 17 Oma Piha: Syyspihan askareita 17 Arjen kolumni Liisa Hulkko 18 Taiteen reviirillä: Yhtä kiven kanssa 18 19 Energiavalinnat rakennuksen mukaan 19 Norpan eväät: Vegaanista äijäruokaa 20 Näkökulmat: Miten ympäristökasvatuksen tulisi kehittyä? 21 Lukijoilta 22 25 NORPAN MENOT 25 Anna palautetta

4 luonnonsuojelija 4/2010 uutiset Ympäristökomissaari vieraili Saimaalla Ympäristöhallintoa heikennettiin jälleen eu:n slovenialainen ympäristökomissaari Janez Potocnik kävi Suomessa heinäkuussa. Hän kävi tutustumassa saimaannorpan suojeluun ja suojelijoihin Saimaalla. Kesällä saimaannorpan suojelun taso huononi entisestään. Eduskunta muutti kalastuslakia niin, että kaikki vapaaehtoiset norpansuojelusopimukset täytyy tehdä uudelleen. Hallituksen tavoittelema sopimusmäärä karkaa näin yhä kauemmaksi. Kesäkuussa lähettimellä varustettu tutkimuskuutti kuoli sopimusalueella laittomaan pyydykseen. Tapaus ei johtanut rangaistuksiin. Ilmeni, että sopimuksissa ei ole rikkomuspykälää. Nyt kaksi kolmesta radionorpasta on kuollut kalanpyydykseen, ja kolmaskin lähetin on Saimaan pohjassa, mutta sen uppoamissyytä ei tiedetä. Luonnonsuojeluliiton mielestä nyt on nähty, että sopimuksilla ei saada saimaannorppien suojelua kuntoon. Hallituksen olisi annettava verkot keväällä kieltävä asetus ensi kevääksi. osa ympäristölupia vaativista hankkeista muutettiin kesällä pelkiksi ilmoitusasioiksi. Muualla kuin pohjavesialueella sijaitsevat polttonesteiden jakeluasemat ja asfalttiasemat enää tarvitse ympäristölupaa. Sama koskee monia alle 50 megawatin polttolaitoksia. Jatkossa ne vain rekisteröidään kunnissa tietojärjestelmään. Muutos vei ympäristöjärjestöiltä lausunto- ja muutoksenhakuoikeuden. Nyt ne voivat puuttua ongelmiin vireillepanoilla vasta kun joku ympäristövahinko on jo tapahtunut. Silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä. SLL vastusti hallituksen toimia. Seuraavaksi hallitus aikoo siirtää osan rantarakentamisen poikkeusluvista ELY-keskuksilta kunnille. Luonnonsuojeluliitto vastusti myös tätä esitystä lausunnossaan, koska lupalinja löysenisi. Muutokset perustuvat siihen, että hallitus on halunnut laskea veroja. Siksi lupia ja niitä käsitteleviä valtion virkamiehiä vähennetään. Häviäjiä ovat kansalaisten perusoikeudet ja ympäristö. Myrskytuhot toivat myös monimuotois Vaikka myrskytuhojen jälki on ollut järkytys monelle metsänomistajalle, luonnon monimuotoisuuden kannalta myrskyt eivät tuoneet vain tuhoa. Päinvastoin, ne toivat metsiimme ripauksen luonnonmetsän dynamiikkaa. Metsänomistaja voi myös saada korvauksen siirtäessään metsät suojeluun. Astan ja Veeran kaltaisia myrskyjä on Suomessa viimeksi koettu vuonna 2002 Unto-myrskyn kaataessa noin miljoona kuutiota metsää mennessään. Kuluvan kesän metsätuhojen arviointi on vielä kesken, mutta niiden on arvioitu kipuavan noin kolmeen miljoonaan kuutioon. Se vastaa noin kuutta prosenttia vuoden 2008 hakkuumäärästä. Ilmatieteen laitoksen mukaan myrskypuuskien kesäaikaan aiheuttamia laajoja myrskyvahinkoja esiintyy Suomessa harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Yleensä voimakkaita myrskyjä koetaan syksyllä ja talvella suurien matalapaineiden myötä. Tuoreessa muistissa on ainakin vuoden 2001 Pyry- ja Janika-myrskyt. Tulevaisuuden arkipäivää? Sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän ja voimistuvan ilmastonmuutoksen myötä. Suomessa ei ole kuitenkaan vielä tilastollisesti havaittavissa, että rajut myrskyt olisivat yleistyneet. Toisaalta ilmaston lämpeneminen jo itsessään voi lisätä varsinkin syysmyrskyjen metsille aiheuttamaa tuhoa. Lämpenevän ilmaston myötä puustolle riskialtis roudaton aika pitenee ja tuulituhot voivat lisääntyä. Leudommat talvet taas lisäävät lumituhojen mahdollisuuksia. Myrsky kaatoi metsää Viitalammella Etelä-Karjalassa. Poitsilanmaan Luontoyhdistys Kuikka kävi tarkastelemassa tuhon laajuutta. Metsäluonnolle myrskyt kuitenkin tuovat kaivattua vaihtelua. Myrskyt ja erilaiset häiriöt monipuolistavat metsän rakennetta ja luovat vaihtelevia elinympäristöjä. Erityisesti syntyy kuollutta puuta, josta on metsissämme niin suuri pula, että sitä tarkoituksella ennallistamistoimin pyritään lisäämään. Nyt luonto suorastaan tarjoaa meille omia ennallistuspalveluitaan. Puita kuitenkin joudutaan korjaamaan tuhoalueilta usein kiireellä, lähimmän saatavilla olevan metsäneuvojan apuun luottaen. Arvopuuston pikainen korjuu ja myynti on totuttu esittämään metsänomistajalle lähes ainoana vaihtoehtona. Korvauksia suojelusta Konkreettisen vaihtoehdon tarjoaa METSO-ohjelma. Ohjelman kautta myrskytuhokohde voi olla mahdollista suojella vapaaehtoisella suojelukaupalla. Maanomistaja saa tällöin markkinahintojen mukaisen korvauksen suojelun aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Johanna Viljanen Keski-Suomen ELY-keskuksesta kertoo, että suojeluesityksiä on heillä käsittelyssä parhaillaan vajaa 70 kappaletta. Vaikka suojelualueita on tarjolla runsaasti, myrskytuhokohteita ei ole juuri osattu vielä tarjota. Toisaalta on käynyt niinkin, että myrskytuhoja on osunut kohteille, joita maanomistaja on esittänyt suojeluun jo aiemmin. Tällöin luonnonsuojelullinen arvo on myrskyn seurauksena vain noussut, Viljanen kertoo. Suojelukohteiksi sopivat erityisen hyvin suojelualueiden tai arvokkaiden elinympäristöjen läheisyydessä sijaitsevat kohteet tai laajat, useita metsätyyppejä tai vanhaa lahopuuta sisältävät tuhoalueet. Tuhokohteilla on maanomistajalla tietysti usein kiire saada tieto siitä, onko suojelu mahdollinen vaihtoehto. Me toki pyrimme vastaamaan huutoon ja priorisoimaan kiireellisiä tarjouksia, Viljanen vakuuttaa. Lisätietoja METSO-ohjelmasta: www. metsonpolku.fi. laajimmat myrskytuhot suomessa Aarno v. 1978: 2.5 milj. m 3 Etelä- Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla Mauri v. 1982: 3 milj. m 3 Lapissa Manta v. 1985: 4 milj. m 3 Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Länsi-Lapissa Pyry ja Janika v. 2001: 7,3 milj. m 3 Etelä-Pohjanmaalla ja Hämeessä Unto v. 2002: 1 milj. m 3 Savossa Lähde: Metsätuhotyöryhmä. Työryhmämuistio MMM 2003:11

uutiset luonnonsuojelija 4/2010 5 Luonnonsuojelun tueksi uusi YK-paneeli Elämme loppuvuoden velaksi uusi hallitustenvälinen paneeli välittää tietoa luonnon monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista tiedemaailmalta päättäjille, medialle ja kansalaisille. Ilmastonmuutospaneeliin (IPCC) vertautuvan IPBES-paneelin (the Intergovernmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) periaatteista päätettiin kesällä Busanissa Etelä-Koreassa. Perustaminen vahvistettaneen syksyllä YK:n yleisistunnossa. Euroopan komissio ja Euroopan ympäristökeskus (EEA) julkistivat kesäkuussa luonnon monimuotoisuuden vertailutason (EU 2010 Biodiversity Baseline). Sen avulla voidaan asettaa uudet konkreettisemmat tavoitteet monimuotoisuuden suojelulle vuoden 2010 jälkeen ja seurata toimenpiteiden vaikutusta. Uusi tietojärjestelmä BISE (the Biodiversity Information System for Europe) puolestaan kokoaa Euroopan luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon saataville osoitteeseen http:// biodiversity.europa.eu/info. ihmiset ovat kuluttaneet loppuun kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin 21.8. tämän jälkeen elämme loppuvuoden velaksi. Viime vuodesta ylikulutuspäivä on aikaistunut miltei kuukaudella. Global Footprint Network -tutkimuslaitos laskee vuosittain ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen, joka kuvaa sitä miten suuri määrä maa- ja merialueita tarvitaan tuottamaan ne luonnonvarat, joita ihmiskunta tarvitsee elintasonsa ylläpitämiseen. Maailman ylikulutuspäivä, Earth Overshoot Day, on päivä, jolloin ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisen tuottamia päästöjä. Tällä hetkellä tarvitaan puolitoista vuotta tuottamaan se määrä luonnonvaroja, joita ihmiskunta kuluttaa vuosittain. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat näkyvimmät merkit siitä, että ihmiskunta elää yli luonnonvarojensa. teksti Sini Eräjää kuva Juha Juuti teksti Matti Nieminen kuva Timo Hartikainen uutta Lohikalat hädässä merellä ja järvellä Hellekesä toi terveiset kauempaakin Kulunut kesä rikkoi lämpöennätyksiä ja iltapäivälehtien lööpit kiljahtelivat riemusta helteen aina vaan jatkuessa. Myös luonnossa lämpö näkyi ja toi erilaisia tuulahduksia varsinkin kaakosta. Sinappiperhoset vaelsivat Vaeltavia sinappiperhosia tulvahti etenkin Itä- ja Kaakkoi-Suomeeen elokuun alkaessa. Kuvan perhonen on kuvattu Outokummussa, jossa kahdella lähekkäin sijainneella niityllä lenteli vilkkaasti peräti 15 yksilöä. Myös kotimaiset perhoset runsastuivat lämmön myötä. Sudenkorentojen tuntijat havaitsivat maallemme kaksi uutta lajia: vyösyyskorento ja keisarinkorento surahtivat Suomeen. Elokuussa havaittiin myös vaeltavia idänkulkusirkkoja, enemmän kuin vuosikymmeniin. Ilmaislehtiin alkoikin ilmestyä yllättyneiden maallikoiden kuvia näistä suurista sirkoista, joilla on pituutta jopa 8 cm ja siipiväliä 13 cm. Kyse ei ollut kuitenkaan raamatullisena vitasauksenakin tunnetusta afrikankulkusirkasta. Jalokalojemme aatelisilla on täysi työ pysyä Suomessa hengissä. Hopeiset kyljet välkähtelevät yhä harvemmin, myös kalastajien ulottuville. Tornionjoen lohikanta on pudonnut puoleen. Itämeren lohikantojen viimeaikainen elpyminen katkesi tänä kesänä dramaattisesti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurantatutkimuksen mukaan lohen kutuvaellus Pohjanlahden jokiin romahti. Esimerkiksi Tornionjoen nousulohimäärä putosi noin puoleen viimevuotisesta. Luonnonsuojeluliitto kirjoitti lohitilanteesta huolestuneena Euroopan yhteisöjen komissiolle elokuussa. Liitto vaati, että lohen huonontunut tilanne huomioidaan EU:n viimeistellessä lohen hoitosuunnitelmaa. Liiton mielestä lohen kalastuskiintiöt tulee sovittaa tutkijoiden tieteellisiin neuvonantoihin. Tämä merkitsee lohikiintiöiden vähentämistä ainakin puoleen. Lohen sekakantakalastus pitää lopettaa. Monen pienen joen lohikanta on erittäin uhanalainen eikä kestä merellä tapahtuvaa sekakantakalastusta. Lohenpyynnin tulisi tapahtua joissa ja jokisuilla. Tätä on suositellut myös EU:n neuvoja antava kalastuskomitea, kertoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola SLL:sta. Kalastuksen valvontaa ja tilastointia tulee kehittää, varsinkin siimakalastuksen ja Puolan osalta. Näyttää siltä, että EU:n kieltämät ajoverkot on Etelä-Itämerellä korvattu ajosiimoilla ja ylikalastus jatkuu. Puolan epäillään raportoivan paljon lohia meritaimenina, joiden kalastusta EU ei vielä säätele. Rasvaeväleikkaukset alkavat Pielisellä Pielisellä on päättymässä järvilohen puolesta toteutettu Pielisen Järvilohi ja Taimen -hanke. Kaikilta Pielisen järvialueelle istutettavilta taimenilta ja järvilohilta leikataan jatkossa rasvaevät. Näin pyritään erottamaan ne kokonaan Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008-2010 -hankkeessa pidetään emokalapyynnin avulla yllä taimen- ja lohikantoja. luonnonvaraisista ja alkuperäisistä kaloista. Vuodesta 2012 alkaen jokainen rasvaevällinen taimen ja järvilohi suositellaan vapautettavaksi. Rasvaeväleikatut kalat saa ottaa saaliiksi, kunhan muistaa alamitat. Päätös aloittaa rasvaeväleikkaukset Pielisellä on yksi tärkeimmistä viime vuosina. Sillä saattaa olla hyvin kauaskantoisia vaikutuksia, sanoo hankkeen projektipäällikkö Mirko Laakkonen toiveikkaana. Hankkeessa saavutettujen tulosten pohjalta on mahdollista jatkaa uusien toimien valmistelua. Järvilohi on arvokkaimpia alueella eläviä lajeja, Laakkonen muistuttaa. Savua idästä Venäjän metsäpalot tuntuivat Suomessa nenässä asti. Luvut olivat jo elokuun alussa hurjia: 100 000 palanutta hehtaaria ja 230 000 palomiestä. Pahin palotilanne oli Keski-Venäjällä. Sakea savu sekoitti Moskovan. Ilmanlaatua heikensivät näkyvän savun lisäksi myös Suomessa pienhiukkaset, jotka voivat kulkeutua pitkälle ihmisen hengitysteihin. Kesän helteet saivat vaeltavat sinappiperhoset liikkeelle. Matti Nieminen Kaivosratoja vai ympäristötutkimusta? Suomi on laman jälkeen suuressa tienhaarassa: Pärjääkö maamme tulevaisuudessa Nokian kaltaisella huippuosaamisella vai EU:n luonnonvara-aittana? Kannattaako valtion panostaa tutkimukseen vai kaivosratoihin? Tätä suurta kädenvääntöä käydään muun muassa seuraavaan hallitusohjelmaan tähtäävässä Suomen mineraalistrategiassa. Mineraalistrategiaa tehdään työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) sekä Geologian tutkimuskeskuksen johdolla. Hankkeen ohjausryhmässä ja asiantuntijaryhmässä ei ole ympäristöjärjestöjä. Niitä on kutsuttu kuitenkin nettikyselyihin ja osaan seminaareista. TEM toivoo kaivoksista uutta kasvualaa supistuvan metsäteollisuuden tilalle. Maaperämme takia suurimmat odotukset kohdistuvat Itä- ja Pohjois- Suomeen. Siksi mineraalistrategia saattaa ruveta ohjaamaan suuria aluepoliittisia tukivirtoja. Mineraalistrategialle on alustavasti määritelty kolme tavoitetta. Ensimmäinen on kotimaisen työn, kasvun ja hyvinvoinnin edistäminen mineraalisektorin avulla. Toisaalta suomalaisilla innovaatioilla etsitään ratkaisuja globaaleihin raaka-aineketjun haasteisiin. Kolmas tavoite on kaivannaisalaan liittyvien kokonaisympäristöhaittojen vähentäminen. Kaivosalan ympäristöpaheet Tapani Veistola Ympäristöasioiden parantamisessa kaivosalalla onkin tekemistä. Kaivosten ekologinen selkäreppu on raskas. Kaivostoiminta syö muun muassa valtavasti energiaa ja vettä. Monien nykyisten kaivosten ympäristöasiat eivät ole kunnossa. Esimerkiksi nikkelin lisäksi uraanin ottoa suunnitteleva Sotkamon Talvivaara on ollut otsikoissa ilman- ja vesistöpäästöjensä takia. Mineraalistrategia on Suomen luonnolle suuri uhka, mutta myös mahdollisuus. Jos mineraalistrategiassa panostettaisiin ympäristöasioiden tutkimukseen ja kehittämiseen, Suomessa voisi syntyä kansainvälisestikin kiinnostavaa ympäristöosaamista muunkin maailman kaivosten parantamiseen. Uudet kaivokset eivät tuo pelkästään pientä reikää maahan. Ne vaativat myös teitä, ratoja, sähkölinjoja ja vesistöjärjestelyjä.

6 luonnonsuojelija 4/2010 uutiset Vesienhoitosuunnitelma esti turpeenoton Uusiutuva energia hallituksessa korkein hallinto-oikeus on evännyt turvetuotannon ympäristöluvan Keski-Suomessa Soinin Koirasuolla. Oikeuden tuoreeseen päätökseen vaikutti keskeisesti alueen vesienhoitosuunnitelma, jota myös Suomen luonnonsuojeluliiton edustajat ovat olleet laatimassa. Tämä on tärkeä päätös. Vesipolitiikan puitedirektiivi toimii nyt Suomessa ja vaikuttaa vesiemme ja myös soiden puolesta, sanoo SLL:n luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen. Alueen vesienhoitosuunnitelman mukaan vastaanottavan vesistön tila oli vain tyydyttävä. Se pitäisi saada vuoteen 2015 mennessä hyväksi. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa oli esitetty rajauksia turvetuotannon sijoittamisesta. Vesistöön ei voitu KHOn mukaan enää lisätä enää tällaista turvetuotannosta aiheutuvaa haittaa. Vesien pilaamiskielto on säädetty myös ympäristönsuojelulaissa. kiivas energiavuosi 2010 on lähestymässä huippuaan. Hallitus hyväksyi elokuussa budjettiriihessään linjaukset muun muassa uusiutuvien energialähteiden tukipaketista. Talousarvioesitykseen liittyen hallitus antaa eduskunnalle esityksen laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta. Esityksen mukaisesti hallitus varaa ensi vuodelle lähes 54 miljoonaa euroa uusiutuvien tuotantotuen nimellä maksettavalle tuelle. EU:n asettaman sitovan tavoitteen mukaisesti Suomen on nostettava uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukäytöstä 38 prosenttiin. Hallitus ei osoittanut kevään aikana halukkuutta edetä yhtään tuota tavoitetta pidemmälle, vaan jättää esimerkiksi tuulisähkön potentiaalia käyttämättä sillä, ettei budjettiesitykseen sisälly merituulivoimalle maksettavaa korkeampaa tukimuotoa. Tällä lienee jotain tekemistä sen kanssa, että kahdelle uudelle ydinvoimaluvalle täytyi luoda keinotekoista tarvetta. Ilmastopolitiikka etenee pala palalta YK:n ilmastopuitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osapuolten välisiä neuvotteluja on kevään ja kesän kuluessa jatkettu Saksan Bonnissa. Tämän hetkistä tilannetta kuvaa maltillisuus. Minna Sumelius Maltillisuus selittyy viime vuoden epäonnistumisella. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa COP15:ssa oli tarkoitus saada uusi, mullistava sopimus, joka korvaisi sekä vanhan puitesopimuksen, että teollisuusmaiden päästöjä rajoittavan Kioton pöytäkirjan. Tässä kuitenkin epäonnistuttiin surkeasti. Osin Kööpenhaminan epäonnistumisen vuoksi tämän vuoden varsinaiseen osapuolikokoukseen Meksikon Cancunissa ei juurikaan ladata odotuksia koko sopimuspaketin ratkaisemisesta, vaan neuvotteluissa pyritään edistymään pala palalta, kertoo SLL:n ilmastovastaava Venla Virkamäki. Edistystä onkin tapahtunut esimerkiksi kehitysmaiden ja kehittyvien maiden ilmastotoimien rahoituskysymyksissä. Jopa siinä määrin, että Meksikosta voi odottaa tämän asian suhteen tuloksia. Neuvotteluiden kuumin peruna on tämän kesän aikana ollut maankäyttö ja hiilinielut. Kesän kuluessa on ollut selkeästi nähtävissä myös se, että kehittyvät maat ovat nostaneet vaatimuksiaan uuden sopimuksen suhteen. He vaativat yhä tiukemmin teollisuusmaita kantamaan suuremman vastuun ilmastonmuutoksesta. Kehitysmaaryhmittymä G77:n sisällä on kuitenkin myös suuria sisäisiä erimielisyyksiä. Myös sopimuksen sitovuudesta on ollut erimielisyyttä. Jotkut maat ovat kyseenalaistaneet päästövähennysvelvotteiden ja -toimien osalta jopa asiat, jotka on jo hyväksytty Kööpenhaminassa. Tämä vie neuvotteluja auttamatta taaksepäin. EU:n politiikassa on toivoa, sillä sen sisällä pohditaan tällä hetkellä unionin omien tavoitevaatimusten nostamista 20 prosentista kolmeenkymmeneen. EU:n tilanne on huomattavasti parempi, kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen osalta, jonka sitoutumista kansainväliseen sopimukseen rajoittaa ongelmat saada maan sisäinen ilmastolaki voimaan. Cancunin ilmastokokous pidetään 29.11. 10.12. Sitä edeltävät vielä virkamiestason välineuvottelut 4. 9.10. Kiinan Tianjinissa. Hanke kehitysmaiden näkökulmasta Anttila käveli riistantutkijoi Suomen luonnonsuojeluliitossa on ollut toukokuun alusta asti käynnissä Suomen Ulkoasiainministeriön tukema hanke Etelän ääni 2010 - Kehitysmaat ilmastoneuvotteluissa. Hankkeessa pyritään edesauttamaan ympäristö- ja kehityskysymysten ratkaisemista synergiassa keskenään sekä tuomaan enemmän esiin kehitysmaiden näkökulmaa ilmastoneuvotteluihin. Hankkeen puitteissa järjestetään koulutus järjestöväelle, yliopistoseminaarikiertue sekä toimittajakoulutus sekä julkaistaan Voima- ja Luonnonsuojelija-lehtien välissä ilmastoliite. Hanketta koordinoi 30-vuotias Turkulainen yhteisöpedagogi Minna Sumelius, joka on kartuttanut aiempaa työkokemusta mm. Suomen sosiaalifoorumin projektisihteerinä ja Vasemmistonuorten KÖP15-ilmastokampanjan koordinaattorina. Erityisen ylpeä olen yliopistoseminaarikiertueesta, jonne olemme tuomassa huippupuhujia, kommentoi Sumelius. Kaikki hankkeen tilaisuudet ovat maksuttomia ja avoimia kaikille. Lisätietoawww.sll.fi/ilmastokiertue. Luonnonsuojeluliitto moittii maa- ja metsätalousministeriötä metsästyksen kestävyyden vaarantamisesta. Pyyntilupien määrää on lisätty ja pyyntiaikoja aikaistettu vastoin riistantutkijoiden kestävyysarvioita. Ministeriö antoi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan johdolla tänä vuonna enemmän karhun pyyntilupia kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos katsoi kestäväksi. Se aikaisti hirvenmetsästyksen alkua Ylä-Lapissa syyskuun alkuun vastoin RKTL:n ja Luonnonsuojeluliiton lausuntoja. Kestävään käyttöön ei kuulu metsästää enempää kuin kanta tuottaa uusia yksilöitä, sanoo SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava. Uhanalaisten lajien metsästyksessä on paikallisesti vahvistuneessakin kannassa oltava erityisen pidättyväinen. Lisääntymisaikaan ei pidä metsästää mitään lajia. Nyt maa- ja Suurin skandaali on uhanalaisen itämerennorpan pyynnin aloittaminen. Sitä eivät muut Itämeren maat tee. metsätalousministeriö on kävellyt riistantutkimuksen kestävyysarvioiden yli ja ottanut käyttöön kestämättömiä kiintiöitä, uhanalaisia lajeja ja lisääntymisaikaista metsästystä. Suurin skandaali on kansainvälisesti uhanalaisen itämerennorpan pyynnin aloittaminen. Sitä eivät muut Itämeren maat tee. Harmaahylkeenkin kiintiö on Ruotsiin verrattuna viisinkertainen. Itämerennorpan rauhoitusta on kierretty viime vuosina poikkeusluvilla. Korkein hallinto-oikeus arvosteli keväällä huonosti perusteltuja lupia Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin tekemän valituksen perusteella. Vesilinnuille rauhoitusalueita Sorsanmetsästyksen alkaessa Luonnonsuojeluliitto muistutti vesilintujen rauhoitusalueiden tarpeesta. Monien riistalintujen kannat ovat laskussa. Metsästys häirisee myös rauhoitettuja lintuja, joiden pitäisi saada rauhassa valmistautua muuttomatkan ja talven rasituksiin. Metsästys on nykyisin sallittua useimmilla lintuvesien suojeluoh-

uutiset luonnonsuojelija 4/2010 7 Kasvukeskustelun huiput Suomeen Tahkovuoren korotus vihdoin nurin kulutuksen hallittuun laskuun tähtäävän talouskeskustelun ehkä merkittävimmät asiantuntijat saapuvat Suomeen syyskuussa. He puhuvat SLL:n järjestämässä Kasvu murroksessa -konferenssissa 24.9. Helsingissä. Serge Latouche on Paris-Sud yliopiston emeritusprofessori ja ranskalaisen décroissance-liikkeen perustaja. Tim Jackson on Iso- Britannian Kestävän kehityksen toimikunnan komissaari ja Peter Victor Yorkin yliopiston professori. Konferenssissa etsitään vaihtoehtoja jatkuvaan kasvuun perustuvaan talouteen, joka uhkaa ilmastoa ja hyvinvointia. Luvassa on yksi vuoden kovatasoisimmista taloustapahtumista, arvioi Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen. Jatkuva talouskasvu on totuttu näkemään välttämättömyytenä, jota tarvitaan hyvinvointivaltion, työpaikkojen ja verotulojen turvaamiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita asiasta. nilsiään suunniteltu SuperTahko-hanke on kaatumassa. 220 metriä korkeaa Tahkovuorta suunniteltiin korotettavaksi kaivosjätteellä 300 metrillä. Juurelle oli tarkoitus louhia lisäksi lähes 200 metrin syvyinen monttu. Luonnonsuojeluliitto on pitänyt hanketta poikkeuksellisen harkitsemattomana. Nilsiän kaupunginvaltuusto otti kesäkuussa kielteisen kannan Tahko Development Oy:n kanssa harkittuun puitesopimukseen. Myökin alueellinen ympäristöviranomainen ELY-keskus kieltäytyi antamassa hankkeelle lupaa. Nilsiän luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Airaksinen on tyytyväinen tilanteeseen: Vähän niin kuin voiton puolella ollaan. Yhdistys tarjosikin heinäkuussa Nilsiän torilla nilsiäläisille voitonkahvit ja antoi ympäristöpalkinnon DI Erkki Partaselle. Nilsiän kaupunginjohtaja Jorma Autio on ollut keskeinen Tahkon korotuksen ajaja kunnassa. Hän on jättänyt heinäkuun lopussa eroanomuksensa siirtyäkseen eläkkeelle. teksti Hannele Ahponen kuva Tero Taponen itämerennorppa, saimaannorpan serkku Itämerennorppa (Pusa hispida botnica) on norpan alalaji samoin kuin saimaannorppa (P. h. saimensis) ja laatokannorppa (P. h. ladogensis). Itämerennorpan kanssa samoilla alueilla elää myös harmaahylje eli halli (Halichoerus grypus). Itämerennorppa on maapallon pienin norppa. Aikuisen norpan pituus on 130 160 cm ja se painaa 50 120 kiloa. Itämerellä arvioidaan olevan noin 6000 9000 itämerennorppaa. Itämerennorppa onuhanalainen. Saaristomeren ja Suomenlahden norppakannat ovat kutistuneet pieniksi, Suomenlahden jopa alle sataan. Itämerennorppa kärsii ympäristömyrkyistä. Varsinkin Perämerellä sitä vaivaa steriiliyttä aiheuttava kohdunkuroumatauti. Myös ilmastonmuutos uhkaa itämerennorppaa, joka synnyttää poikasensa jäälle lumipesään. Vantaanjoesta Natura-alue keskelle Ruuhka-Suomea Vantaanjoen lisäämistä Natura-verkostoon valmistellaan ympäristöministeriössä ja asiaa menee valtioneuvoston käsittelyyn vielä tänä syksynä, kertoo hallitussihteeri Heikki Korpelainen ympäristöministeriöstä. Suojeluperuste on joessa elävä EU-alueella erittäin uhanalainen vuollejokisimpukka (Unio crassus). Vantaan simpukkapopulaatio on lajin merkittävin esiintymä Suomessa ja siksi tärkeä koko lajin suojelemiseksi. Vantaanjokea oltiin liittämässä Natura-verkostoon jo vuonna 2005. Silloin korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi Natura-päätöksen, koska se piti aiempia vuollejokisimpukkaan liittyviä tutkimuksia riittämättöminä. Uusimpien selvitysten mukaan simpukoita on 60 kilometrin matkalla lähes kolme miljoonaa yksilöä. Vantaanjoki sivu-uomineen on tärkeä osa Uudenmaan ja eteläisen Hämeen ekologista verkostoa, joita pitkin luonnonvaraiset kasvit ja eläimet voivat levitä ja siirtyä alueelta toiselle. Myös vuollejokisimpukka viihtyy pitkässä yhtenäisessä jokikäytävässä, johon virrat ja suvannot tuovat runsaasti vaihtelua. Monelle tärkeä ympäristö Tuleva suojelualue on merkittävä, sillä se tukee laajemminkin erilaisten jokihabitaattien säilymistä luonnontilaisena, Korpelainen painottaa. Kunnostustoimenpiteiden ansiosta joessa lisääntyvät muun muassa taimen, lohi ja harjus. Vantaanjoen valuma-alue sijaitsee 14 kunnan alueella ja sen vaikutusalueella asuu lähes miljoona asukasta. Joki onkin merkittävä virkistyspaikka. Vantaanjoki joutuu ottamaan vastaan runsaasti sekä maatalouden että yhdyskuntien kuormitusta. Rankkasateet aiheuttavat edelleen tilanteita, joissa jätevettä joudutaan juoksuttamaan puhdistamoilta käsittelemättä jokeen, muistuttaa LUMO2010-vuoden koordinaattori Hannele Ahponen Luonnonsuojeluliitosta. Syynä ovat muun muassa sekaviemärit, joissa sade- ja jätevedet johdetaan puhdistamoille yhdessä. Valuma-alueen ojitus ja rakentaminen vähentävät veden imeytymistä maaperään, mikä lisää tulvia. Ongelmiin on kuitenkin tartuttu. Esimerkiksi Helsingin ja Vantaan kaupungit ovat laatineet hulevesistrategiat, jotka edistävät luonnonmukaista hulevesien hallintaa ja vesiluonnon huomioimista kaavoituksessa ja rakentamisessa. Erittäin uhanalainen vuollejokisimpukka elää Vantaanjoessa. den yli teksti Tapani Veistola kuva Seppo Keränen jelmaan ja jopa Naturaan kuuluvilla luonnonsuojelualueilla. SLL ja BirdlifeSuomi esittivät vesilinnuille valtakunnallista rauhoitusalueiden verkostoa jo vuonna 2005. Nyt siitä muistutettiin ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä. Metsästysrajoitukset palvelisivat pitkällä aikavälillä myös metsästäjiä, muistuttaa viestintäpäällikkö Matti Nieminen. Rauhoitusalueet houkuttelevat lintuja myös pysyttelemään Suomessa pitempään, jolloin ne selviävät paremmin muuttomatkan rasituksista. Monien metsästettävien vesilintujen kannat ovat olleet pitkäaikaisseurannoissa laskussa. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi haapana, punasotka ja haahka. Vähälukuisimmat lajit, kuten jouhisorsa ja heinätavi, olisi syytä rauhoittaa kokonaan. Vieras uhka leviää luontoon Tänäkin kesänä on kauhisteltu espanjansiruetanoita ja myrkyllisiä jättiputkia. Luonnonsuojeluyhdistykset ovat järjestäneet talkoita myös kaiken valtaavien jättipalsamien ja kurtturuusujen kitkemiseksi. Miksi? Nämä lajit ovat haitallisia vieraslajeja, joita vastaan ollaan tekemässä sekä Suomessa että EU:ssa strategiaa. Kyse on isosta asiasta. Maailmalla haitalliset vieraslajit ovat alkuperäisluonnolle elinympäristöjen häviämisen ja ilmastonmuutoksen kokoinen uhka. Kyse on myös suurista taloudellisista arvoista. Haitallisten vieraslajien on arvioitu aiheuttavan vuosittain 1,4 biljoonan dollarin vahingot. Se on viisi prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Kaikki luonnon uudet tulokkaat eivät ole haitallisia vieraslajeja. Mustalle listalle kelpaa vain laji, joka ei olisi itse päässyt alueelle ilman ihmisen apua, ja joka aiheuttaa ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista haittaa. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi minkki, rotta, petovesikirppu ja rapurutto. Yhteinen vihollinen Suomen vieraslajistrategiaa tehdään maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Laajapohjaisessa työryhmässä on ollut hyvä henki. Haitalliset vieraslajit ovat kaikkia metsäteollisuudesta maatalouteen ja kalamiehistä luonnonsuojelijoihin yhdistävä ulkoinen vihollinen. Suomi on pohjoinen ja kylmä maa, joten tänne ei vielä ole tullut paljon haitallisia vieraslajeja. Ilmastonmuutos ja kasvava kansainvälinen kauppa voivat muuttaa tilannetta maassamme nopeasti. Esimerkiksi mäntyankeroisen tulo maahamme voisi romahduttaa metsätaloutemme. Ruotsissa nopeasti leviävä pesukarhu taas on paljon supikoiraa suurempi uhka linnuillemme. Kani tuli jäädäkseen Söpö citykani aiheuttaa vuodessa tuhoja yli puolen miljoonan edestä. Tapani Veistola Ihmisten luontoon päästämistä kaneista on tullut Helsingissä iso poru. Kaupungin laskujen mukaan kani maksaa sille jo puoli miljoonaa euroa vuodessa. Rahaa menee kansalaisten neuvontaan, puutarhakasvien talviaitoihin ja metsästykseen. Luvussa eivät kuitenkaan vielä ole yksityisten puutarhojen ja taloyhtiöiden kulut. Kanikanta räjähti 2000-luvun lämpiminä talvina. Kylmä talvi 2010 vähensi kaneja selvästi. Laji on kuitenkin levinnyt Helsingistä naapurikuntiin. Citykani on hyvä esimerkki siitä, että ennaltaehkäisy on paras, varmin ja halvin keino torjua haitallisia vieraslajeja. Silja / Vastavalo.fi

8 luonnonsuojelija 4/2010 toimintaa NORPPALUODOLTA Inarin Luonnonystävien puheenjohtaja Liittohallituksen jäsen Vesa Luhta ympäri maata teksti Sinikka Kunttu kuvat Raimo Mikkola Hollola Hollola: Retkiltä uusia jäseniä Petsamo opettaa jo petsamo-sanassa on omituisesti kihelmöivää kaikua vuosikymmenten takaa. Sellaiset nimet kuin Kolttaköngäs, Yläluostari, Kolosjoki, Parkkina ja Liinahamari kajahtelevat itsenäisyytemme varhaishistoriaa, seikkailuja ja suomalaista villiä länttä. Inarin Luonnonystävät teki kuluneena kesänä kulttuuri- ja luontoretken muistojen Petsamoon. Retken oppaana toimi Irja Jefremoff, ihmenainen, joka tietää kaiken tietämisen arvoisen alueesta, ja joka kykenee kertomaan anekdootin miltei jokaiselta Petsamon neliökilometriltä. Matkalla oli myös mukana kaksi alueella syntynyttä sekä muutama, joiden sukulaiset olivat vaikuttaneet itsenäisen maamme varhaisvuosina tuolla alueella. Huimaavien tuntureiden, dramaattisen Petsamovuonon, munkkiveljesten, suurten lohijokien, malmivarantojen ja arvoituksellisia helmisimpukoita piiloihinsa kätkevien mittaamattomien erämetsien maa on nyt kuitenkin jotain muuta kuin tarunhohtoisina suomalaisvuosina. Kehnonpuoleisten maanteitten, absurdien panssarivaunurivistöjen, piikkilankojen, sotilastukikohtien ja hylättyjen kivitalokaupunkien seasta vaivoin löytyi suomalaisen ajan muistomerkkejä. Keskeistä aluetta koristavat Nikelin ja Zapolnjarnyin sulattojen savupiiput, jotka pöllyttävät höyryjä ja savuja jokaisesta aukosta tavalla, jossa helvetin esikartanotkin muistuttavat lasten hiekkalinnoja. Rikkilaskeuman elottomaksi kuivattama maa on palanut mustalle karrelle, ja miljoonat roskat ovat jääneet siihen mihin ne on heitetty. Tätä maata on vaikea kaivata takaisin Suomelle. Jokaisen lappilaisen päättäjän tulisi tehdä pyhiinvaellus Petsamoon, jossa ei ole tietoakaan elinkeinoelämää jarruttavasta luonnosuojelusta. Retket ovat hyvä kanava tavoittaa uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Hollolan ympäristöyhdistys on ottanut tavaksi esitellä toimintaansa retkillä ja kutsua myös osallistujia mukaan jäseniksi. Hollolan ympäristöyhdistys innostui esittelemään yhdistyksen toimintaa ja tekemään jäsenhankintaa retkien yhteydessä viime vuonna, kun yhdistys lähti mukaan Löydä luonto läheltäsi -retkihankkeeseen. Kohderyhmä retkillä on ollut otollinen, sillä vuoden 2009 Löydä luonto läheltäsi -retkien 2133 osallistujasta jopa 80 prosenttia ei ollut SLL:n jäseniä. Tottakai yhdistyksemme toivoo lisää jäseniä, jotta luonnonsuojeluaate leviäisi uusien ihmisten pariin. Kun yhdistys kasvaa, saamme yhä suuremman joukon väkeä mukaan keskustelemaan, ideoimaan, toimimaan ja vaikuttamaan, perustelee puheenjohtaja Matti Laurila Hollolan ympäristöyhdistyksestä. Hollolan ympäristöyhdistys on tavoittanut retkillään jo useita kymmeniä uusia, toiminnasta kiinnostuneita, joista osa on liittynyt samantien jäseniksi. Evästauot parhaita toiminnasta kertomiselle luonnonsuojeluliitosta, jotta uudet ihmiset ymmärtävät paikallisyhdistyksen olevan osa valtakunnallista järjestöä. Kun esittely on ohi, on aika kutsua myös retkeläiset mukaan toimintaan ja tarjota mahdollisuus liittyä jäseniksi. Vaikka retkeläinen ei heti tohtisikaan liittyä, voi ajatus jäädä silti kytemään ja päätös jäsenyydestä kypsyä myöhemmin. Yhdistyksen esittelyä ei kannata arastella Jos yhdistyksen retkillä tai muissa tapahtumissa ei ole ollut tapana esitellä toimintaa ja tehdä jäsenhankintaa, voi tämä vaikuttaa aluksi vaikealta ja kiusalliseltakin. Retkenjärjestäjistä voi ehkä tuntua siltä, että tyrkyttää ihmisille omaa asiaansa ja aatettaan. Yhdistyksen toiminnan esittelyä ei kuitenkaan kannata arastella, sanoo Laurila. On hyvä pitää mielessä, että retkeläiset ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita luonnosta ja sen suojelusta, koska ovat retkelle lähteneet. Osallistujat ovat varmasti kiinnostuneita kuulemaan myös yhdistyksen muusta toiminnasta. Kynnys toiminnasta kertomiselle ja jäsenhankinnalle voi aluksi olla korkea, mutta sen ylitettyä huomaamattaan innostuu. Itse kerron ainakin ylpeänä siitä, mitä yhdistys paikkakunnalla tekee, Laurila kannustaa. vinkkejä jäsenhankintaan Retket ovat oivallinen ja luonteva tilaisuus esitellä yhdistyksen toimintaa uusille ihmisille. Yhdistyksen toiminnasta on hyvä kertoa esimerkiksi evästauon aikana, kun kaikki ovat koolla ja kuulolla. Jos hetki on sopiva, voi yhdistyksen toiminnan lisäksi kertoa myös hiukan itsestään ja siitä, miten on itse aikanaan kiinnostunut luonnonsuojelusta ja mikä pitää kiinni yhdistyksen toiminnassa edelleen. Toiminnan esittelyn jälkeen kutsutaan myös retkeläiset mukaan ja tarjotaan mahdollisuus liittyä jäseniksi. Retken lopuksi on hyvä vielä muistuttaa seuraavasta yhdistyksen retkestä tai tapahtumasta ja toivottaa retkeläiset tervetulleeksi myös niihin! Nyt kun yhdistyksen toiminnan esittely ja jäseneksi kutsuminen on tullut Löydä luonto läheltäsi -retkillä tavaksi, aiomme jatkaa tapaa myös muilla retkillä ja tapahtumissa, suunnittelee Laurila. Kun petsamolaiset oli siirretty sodan jälkeen Suomeen, koitti Petsamossa uusi aika. Alueelle virtasi sotilaita ja kaivostyöntekijöitä erilaisten kannustimien houkuttelemina tavoitteena oli tehdä nopeasti rahaa, ja palata takaisin kotiseudulle. Alueen luonnosta ei välittänyt kukaan, se oli luotu ryöstettäväksi viimeistä joutsenenpesää myöten. Tavoitteena oli saada maa tuottamaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Alueen nykytila on lähes puistattava. Tässä vaiheessa katseet kääntyvät väkisin Suomen Lappiin, jolloin sydänjuuria myöten oivaltaa luonnonsuojelun täyden merkityksen. Ero ei silti ole suuri Kemijoen vesistön ja valtavien metsäalueiden lähes täydellinen tärveytyminen ovat muistuttamassa, ettei elintasohuuman sokea tavoittelu ole petsamolainen poikkeus. Lapin poliittiselle eliitille Petsamo onkin kuin märkä uni: kaivoksia, voimalaitoksia, tekoaltaita, hakkuita ja teollisuuskombinaatteja! Aivan kuten maakuntaliiton omat suunnitelmat Lapin kehittämiseksi, jotka vieläpä ovat lisäkoristetut ydinvoimalalla ja jättimäisillä mökkikaavoilla. Siksi jokaisen kuntatasonkin lappilaispäättäjän tulisi tehdä pyhiinvaellus Petsamoon, tosimiesten ja -naisten maahan, jossa ei ole tietoakaan kaikkea elinkeinoelämää jarruttavasta luonnonsuojelusta. Ainakin meillä Hollolassa parhaita hetkiä yhdistyksen toiminnasta kertomiselle ovat olleet eväshetket nuotion ääressä, vinkkaa Laurila. Evästauon paikka kannattaa valita etukäteen, jotta se sopii isollekin osallistujajoukolle. Mitä yhdistyksen toiminnasta sitten kannattaa kertoa? Perusasioista kuten yhdistyksen jäsenmäärästä ja perustamisvuodesta pääsee hyvin liikkeelle ja niistä kannattaa jatkaa kohti yhdistyksen tavoitteita ja toimintamuotoja. Mitkä esimerkiksi ovat yhdistyksen toiminnan painopisteitä tänä vuonna? Entä mitä retkiä ja tapahtumia yhdistys vuosittain järjestää? Olen yleensä kertonut myös paikallisista luonnonsuojeluvoitoista, joita yhdistys on saanut Hollolassa aikaan. Nämä saavutukset kuvaavat hyvin yhdistyksen merkitystä, jatkaa Laurila. Yhdistyksen toiminnan esittelyn lisäksi kannattaa kertoa lyhyesti myös keskusjärjestöstä, Suomen

toimintaa luonnonsuojelija 4/2010 9 mtv3 Mikko Käkelä Janne Björklund Ennätyskesä pursusi tapahtumia Helteisen kesän keskellä huhki, juhli, kilpaili ja väitteli satoja luonnonsuojelijoita. Kesällä rikottiin lämpö- ja ukkosennätysten lisäksi muitakin rajoja. Kymmeniä retkiä, talkoita ja leirejä järjestettiin ympäri Suomen. Jokavuotinen Luonnonkukkien päivän 103 retkeä keräsi ennätykselliset 2359 osallistujaa eri puolilta Suomea. Yksi Luonnonkukkien päivän opastetuista retkistä järjestettiin Kainuussa Liisa Hulkko Sotkamon Parkuan kylässä. Löysimme retkellä karjalanruusun ja vuohenkellon, jotka ovat täällä harvinaisempia lajeja. Molemmat löytyivät 1700-luvulta peräisin olevan, autioksi jääneen tilan pihalta. Muita kiinnostavia havaintoja olivat esimerkiksi kaarlenvaltikka, pussikämmekkä ja harajuuri, kertoo oppaana toiminut Alpo Komulainen Sotkamon Luonto ry:stä. Heinäkuussa hypättiin Euroopan puhtaiden vesien puolesta. Suomessa päätapahtuma järjestettiin Vantaanjoen Pikkukoskella Helsingissä, jossa tunnelma oli riehakas joukkueiden kisatessa keskenään. Pieni hyppy ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle!" juontaja Dj Njassa kannusti hyppääjiä Pikkukoskella. Kesän keskelle mahtui myös kulttuuria. Tuusulan kamarimusiikkifestivaaleilla cembalomuusikko Elina Mustonen vei yleisön saimaannorpan vesille. Konsertti järjestettiin luonnon keskellä Ainolan metsässä. MTV3:n järjestämässä SuomiAreena tapahtumassa, jossa Suomen luonnonsuojeluliitto oli jälleen mukana, kuultiin keskustelu teemalla Paljonko luonto saa maksaa?. Isossa kuvassa: Big Jumpin päätapahtuma järjestettiin Vantaanjoen Pikkukoskella Helsingissä. Tapahtuman henki oli rennon riehakas. Ylhäällä: Risto Sulkava johti keskustelua Porin SuomiAreenassa. Keskellä: Cembalisti Elina Mustonen soitti saimaannorpan suojelun puolesta Tuusulanjärven kamarimusiikkifestivaaleilla. Kuvassa alhaalla: Luonnonkukkien päivän retki Hyvinkäällä suuntautui Krissinmäelle. Arto Rantanen esittelee paahderinteen kasveja, joukossa harvinaisuuksia. Yrjö Ala-Paavola teksti & kuva Hannele Ahponen 450 partiolaista ennallisti suota Kilkkeen suurleirillä suomen partiolaisten ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteishankkeessa partiolaiset pääsivät vaikuttamaan alueen luonnon monimuotoisuuden elpymiseen ammattilaisten ohjaamina. Hanketta tuki SLL:n yhteistyökumppanina Lumene. Samoajiksi kutsutut 15 17-vuotiaat partiolaiset palauttivat Hämeenlinnan Evon suurleirialueen läheistä suota luonnontilaan talkoovoimin. Kilkkeen 2 200 samoajasta noin 450 osallistui suon ennallistamiseen. Työstettyä suota valmistui vauhdilla noin 25 aaria joka päivä. Ojat tukkoon ja suo elpymään Evon ennallistuskohde on parin hehtaarin kokoinen rämealue, joka on ojitettu 1960-luvulla. Lähes kaikki Evon alueen korvet ja rämeet on aikoinaan ojitettu. Käytännössä suota ennallistettiin maata siirtämällä. Juurikkoisen suon ojia tukittiin lapioimalla ojien pohjalle turvetta ylempää niiden penkalta. Lisäksi alueelle rakennettiin patoja, joiden avulla estetään tukkeeksi siirretyn maan huuhtoutuminen keväisissä tulvissa. Suolta raivattiin myös puustoa, sillä puut haihduttavat vettä ja kuivattavat suota. Raivattua puustoa käytettiin patojen rakentamiseen, joten rakennusaineita ei tarvinnut hankkia suon ulkopuolelta. Työllä pitkät vaikutukset Ennallistamistöiden jälkeen suon kosteusolosuhteisiin sopeutunut kasvillisuus alkaa palautua ja turpeen muodostuminen voi alkaa uudestaan. Kestää jopa vuosikymmeniä ennen kuin suo on täysin toipunut. Onnistuneesti ennallistetulla suolla kasvaa suolajistoa ja siellä esiintyy luonnontilaiselle suolle tyypillisiä piirteitä, kuten mättäitä ja kosteita pintoja eli rimpiä ja kuljuja. Suon ennallistus auttaa myös vesistöjä. Lähialueen järvet hyötyvät eniten suon ennallistamisesta, sillä kun ojat tukitaan ja humusmaa ei valu enää järviin. Kilke-leirin jälkeen seurataan ennallistamisen vaikutuksia alueen luontoon. Partiolaiset järjestävät leirejä Evolla tulevaisuudessakin, joten uusien kohteiden ennallistaminen on mahdollista. Konkreettinen tapa vaikuttaa Leiriläiset kokivat suon ennallistuksen mahdollisuutena vaikuttaa pitkäaikaisesti luontoon. Leiriläisten kommenttien mukaan oli hienoa päästä osallistumaan johonkin, jolla on pitempiaikainen merkitys. Vaikka suolla työskentely olikin rankkaa ja muutama lapiokin katkesi juurakkoisessa maassa, tunnelma oli positiivinen. Ennallistamisprojekti on pienen kaupungin kaltaisessa leirissä asuville samoajille yksi aidoimpia tapoja kokea luonto Kilkkeellä, tapa mennä todella metsään.

10 luonnonsuojelija 4/2010 toimintaa Uusia työntekijöitä Liisa Hulkko Tarja puolustaa pohjoisen luontoa pohjois-suomen ympäristökysymyksiin vastaa tästä lähtien FM Tarja Pasma, Lapin luonnonsuojelupiirin uusi toiminnanjohtaja. Tarjalla on merkonomin, kuntohoitajan ja tietojenkäsittelytieteiden koulutus. Toiminnanjohtajan monimuotoisen työn kautta Tarja pääsee toteuttamaan elämän varrella hankittuja erilaisia taitojaan. Pitkän linjan luonnonsuojelijalle kuntien työskentelytapa on tuttua yli 15 vuoden työkokemuksen perusteellla. Kunnan työntekijänä oli vaikea toimia vapaasti, joten halusin eteenpäin. Minulle on tärkeää oman arvomaailman mukainen työ. Minua kiinnostavat ja huolestuttavat megaluokan hankkeet, joiden vaikutukset ovat laajat ja pitkäikäiset luonnon monimuotoisuudelle, ilmastolle ja ekologialle yleensä. Näitä ovat isot allashankkeet, ydinvoima, turpeennosto, kaivokset upeilla alueilla kuten suunniteltu Soklin kaivos ja etenkin kaikki uraanin louhintaan liittyvät hankkeet, Tarja kertoo. Pidän myös kalastuksesta, joten kaikki kaloihin liittyväkin kiinnostaa. Itseään temperamenttiseksikin kuvaava Tarja asuu perheineen Haukiputaalla Pohjois-Pohjanmaalla ja työskentelee Rovaniemellä, joten matkustamista riittää. Kaupunki on Tarjalle kuitenkin tuttu, vanha kotikaupunki. Vapaa-aika kuluu lentopallon, purjehduksen, lukemisen ja perheen parissa. Lajituntemukseni on aika heikko, minulle luonto on estetiikkaa ja hyvänolon tunnetta tuovaa. Ounasjoki on erityisen läheinen, koska meidän mökki on sen rannalla isän suvun mailla. Rakkaita ja rauhoittavia luontoympäristöjä ovat myös meri- ja tuntunturialueet. Molemmissa näkee kauas ja taivas on lähellä, Tarja kertoo. Tarjan tavoittaa numerosta 040 823 2443 tai osoitteesta lappi@sll.fi. Yhdistyskin voi saada työntekijän! porin seudun ympäristöseura on palkannut työntekijän toimistolleen. Harvat yhdistykset tietävät mahdollisuudesta palkata työntekijä TE-toimistolta saatavan palkkatuen avulla. Palkkatuki riittää kattamaan ensimmäisen vuoden palkkauskustannukset kokonaan. Yhdistys voi käyttää palkattua henkilöä toimistotöiden lisäksi missä tahansa, missä tekijää tarvitaan, vaikkapa purojen kunnostuksessa. Tradenomi Tiina Toivonen aloitti elokuussa osa-aikaisena järjestösihteerinä. Seuran toimisto sijaitsee Porissa, samoissa tiloissa Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin toimiston kanssa. Olen opiskellut ympäristöalaa ja olen Luonnonsuojeluliiton jäsen. Saan näin yhdistää työn ja harrastuksen, Tiina kertoo tyytyväisenä. Järjestösihteerin palkkaamisella seura pyrkii vilkastuttamaan toimintaansa. Suunnitteilla on esimerkiksi jäseniltojen järjestäminen, retki- ja kurssitoiminnan lisääminen sekä nuorten toiminnan aloittaminen. Syksyllä toteutetaan nuorille suunnattu ilmastonmuutos-ideakilpailu. Seuralla on jo ennestään toimintaa lapsille, sillä luontokerho Pikkulepakot kokoontuu viikoittain ympäri vuoden. Nuorille ei ole ollut Porissa mitään tarjolla, ja tähän epäkohtaan halutaan nyt puuttua. Jäsenistöltä on tullut myös toivomus aikuisten luontokerhosta, sillä luontotietämystä halutaan saada lisää. Tiinan tavoittaa yhdistyksen toimistolta (ma 8 16, ti ja to 8 12) osoitteesta Otavankatu 11. Järjestösihteeriin ja yhdistyksen toimintaan voi tulla tutustumaan avoimien ovien päivänä to 2.9. klo 15 19. Tapahtumista saa tietoa myös osoitteesta www. sll.fi/pori. Ympäristökasvatustyötä monella tasolla Hyvä ympäristökasvatus tarkoittaa hauskoja hetkiä, mieleenjääviä elämyksiä ja avartavia ahaa-elämyksiä, jotka kantavat vuosien päähän. Luonnonsuojeluliitossa toteutetaan ympäristökasvatuksen periaatteita monin eri tavoin. Mitä ympäristökasvatus lopulta tarkoittaa? Eikö lopulta kaikki Suomen luonnonsuojeluliiton tekemä työ ole ympäristökasvatusta? Ehdottomasti kaikki SLL:n työ on ympäristökasvatusta. Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan kasvamista vastuuseen omista valinnoista luonnolle, muille ihmisille ja tuleville sukupolville. Se on kokonaisuuksien ymmärtämistä, nauttimista ja kohtuullisuutta, SLL:n ympäristökasvatustoimikunnan jäsen Katja Viberg kuvailee. Ympäristökasvatus mielletään helposti lapsiin ja nuoriin kohdistuvaksi opastukseksi, mutta myös aikuiset tarvitsevat ympäristökasvatusta vaikka eivät itse sitä myöntäisikään. Lasten ja aikuisten ympäristökasvatus eroaa siinä mielessä, että lapsi vasta luo omaa suhdettaan luontoon. Monipuoliset kokemukset, teot ja elämykset auttavat luomaan myönteisen luontosuhteen, SLL:n ympäristökasvatustoimikunnan vetäjä Helena Rantanen arvioi. Aikuisille kohdennettu ympäristökasvatus painottuu usein liikaakin tiedolliseen valistamiseen. Elämykset ja kokemukset luonnossa ja tieto siitä, kuinka voi itse toimia luonnon puolesta siinä peruspilarit aikuisten ympäristökasvatukselle. Jokainen voi vaikuttaa Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset toteuttavat ympäristökasvatusta omilla paikkakunnillaan: retkiä, tietoa, materiaalia, leirejä ja elämyksiä riittää. Perhetoiminta ja erityisesti perheleirit, ovat iso osa nykyistä ympäristökasvatustoimintaa. Norppalähettiläät taas vievät tietoa norpan elämästä Saimaan alueen kouluhin. Liiton lapsi- ja nuorisojärjestö Luonto-Liitto järjestää lapsille luontokerhoja ja -leirejä ja tarjoaa nuorille mahdollisuuksia omaehtoiseen vaikuttamiseen ympäristöasioissa. Järjestö edistää ympäristökasvatusta myös järjestämällä koulutusta ammattikasvattajille ja julkaisemalla luonnonharrastuksen ja ympäristökasvatuksen oppaita sekä lasten luontolehti Sieppoa. Myös jokainen jäsen voi tahollaan vaikuttaa ympäröivien ihmisten ajattelutapoihin. Ympäristökasvatustyötä voi tehdä kaikkialla ja vaikka joka hetki, jos haluaa, toimikunnan jäsen Risto Hamari kannustaa. Kodeissa aikuisten malli on tärkeää. Työpaikoilla aloitteet kierrätyksestä, lähiruuasta, kestävistä hankinnoista ja työmatkoista ovat hyviä kohteita vaikuttaa. Hanke vastaa tarpeeseen Ympäristökasvatushankkeille on selvästi kysyntää, kun rahapulaiset päiväkodit ja koulut eivät pysty pitämään yllä luontokerhoja ja -opetusta. Esimerkiksi Satakunnan piirissä on vuoden alusta herätelty lasten luontoharrastusta Luonto ystäväksi -hankkeen avulla. Iltapäiväkerhot ovat keränneet 7 12-vuotiaita lapsia runsaslukuisesti mukaansa. Kysyntä on ylittänyt tarjonnan. Satakunnassa oli selvästi tarvetta tämän kaltaiselle toiminnalle ja saimme paljon myönteistä julkisuutta hankkeella, Satakunnan piirisihteeri Terhi Rajala iloitsee. Toimikunta linjaa Liisa Hulkko Suomen luonnonsuojeluliitossa laajaa työkenttää linjaa joukko alan ammattilaisia ja käytännön tekijöitä. Kahdeksan jäsenen ympäristökasvatustoimikunta vastaa liiton ympäristökasvatuksen kehittämisestä. Tavoitteenamme on tehostaa ympäristökasvatuksen asemaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnassa ja koko maassa, Rantanen kertoo. Käymme esimerkiksi joka vuosi opetushallituksessa keskustelemassa ympäristökasvatuksen asemasta opetuksessa. Seuraamme uusien ELY:jen käynnistymistä ja lakisääteisten alueellisten ympäristökasvatustyöryhmien toimintaa. Ympäristökasvatuksessa käytettävä materiaalilla on suuri merkitys. SLL:n toimikunta laatikin Suomen Ympäristökasvatusseuran ja Luonto-Liiton kanssa suositukset hyvälle ympäristökasvatusmateriaalille. Suosituksia voivat käyttää apunaan opettajat, kasvattajat ja materiaalien laatijat. osallistu ympäristökasvatustyöhön! Vie omat ja tuttujen lapset sekä ystäväsi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton retkille, luontokerhoihin ja muuhun toimintaan. Ks. Norpan menot s. 22 25. Tilaa lapsille Suomen ainoa lasten luontolehti Sieppo! www.luontoliitto.fi/sieppo Vaikuta omaan lähiympäristöösi ja läheisiisi. Välitä tietoa ja luontoharrastuksen iloja lähimmillesi. Kiinnostuitko SLL:n ympäristökasvatustyöstä? Ota yhteyttä: Helena Rantanen, ympäristökasvatuksen toimikunnan puheenjohtaja, helu.rantanen@elisanet.fi tai Malva Green, ympäristökasvatuspäällikkö, malva.green@luontoliitto.fi.

toimintaa luonnonsuojelija 4/2010 11 teksti Viri Teppo-Pärnä kuva Miikka Lappalainen Arkimaisemaa suojelemaan JOY Jokaisen Oma Ympäristö -teemavuosi 2010 yhdistää kulttuuriväen ja luonnonsuojelijat. Sen tavoitteena on innostaa ihmisiä arvostamaan ja vaalimaan lähiympäristönsä arkisiakin näkymiä. SLL osallistuu teemavuoteen Matkalla maisemaan -perinnemaisemahankkeella, jota VR rahoittaa. Jokaisen Omaa Ympäristöä ei tarvitse etsiä. Siihen mahtuu kaikki, mitä ympärillämme näkyy, kun avaamme ulko-oven, astumme ulos portista ja kuljemme tuttua reittiä päivän toimiin. Nyt ei korosteta Suomen näyttävää edustuskuvaa, vaan innostetaan havaitsemaan ja arvostamaan tuttuja ja jopa arkisen tuntuisia näkymiä, jotka kertovat paikkakunnan tarinaa. Uhanalainen arkimaisema Katse kannattaa kohdistaa paikallisiin ja omaperäisiin ilmiöihin, vaikkapa myllykoskeen, sataman makasiineihin tai rintamamiestalojen rivistöön. Voi nähdä uusin silmin kaupungintalon puiston, kylätien mutkat, hautausmaan hiekkakäytävät ja rantalaitumen. JOY-vuoden pohjalla on huoli ympäristömme yksipuolistumisesta ja latistumisesta, muistojen haipumisesta. Kaikki nuo edellä luetellut kohteet saattavat olla uhanalaisia. Puutalot puretaan, satama saneerataan. Tie suoristetaan ja perinnemaisemat pusikoituvat. Lause maisemaa ei voi museoida on tuttu lyömäase kotiseutu- ja luontoväkeä kohtaan. Sitä käytetään erityisesti silloin, kun hidasta muutosta halutaan kiihdyttää ja uuden rakentamista jouduttaa. JOY-vuosi on vastalääkettä yksipuoliselle tehokkuudentavoittelulle ja piittaamattomalle pikakaavoitukselle. Vuoden sanomassa ei ole kyse muumioimisesta vaan siitä, että arkiympäristö olisi rikkaampi. Kirkkoja ja kartanoita ei toki unohdeta tänä vuonna niitä katsellaan myös osana laajempaa maisemakokonaisuutta. Silmät auki ja toimimaan Jos silmät Omalle Ympäristölle ovat ummessa tai vasta raollaan, tarvitaan silmien avausta. Siinä auttavat esitteet, artikkelit, nettisivut ja yhdistysten tempaukset, opettajat ja kansalaisopiston luennoitsijat. Pieni on kaunista: yksinkertaisimpia ja parhaita keinoja kiinnittyä maisemaan on tehdä pikku retki ja nauttia yhdessä retkieväitä. Vielä parempi keino on tehdä jotain yhteisöllistä kouriintuntuvasti. Talkoot tuovat asian nykytyyliin ilmaistuna iholle. Korjataan yhdessä katto, maalataan talo, niitetään keto, rakennetaan aita, siivotaan tienreuna, raivataan pusikko ja tekijä jää henkisesti kiinni kohteeseensa. Kun ruvetaan miettimään vaikuttamista päätöksentekoon, ollaan vakavammalla puolella. Tätä kaavamurehtimista koetaan yhtä lailla niin maalla kuin kaupungissa maalla asenteet ovat ehkä jyrkempiä, kaupungissa taas byrokratia voi olla työlästä, mutta molemmissa vaikuttaminen on vaikeaa. JOY-vuosi on suunnattu tueksi paikallisille kotiseututoimijoille, joilta puuttuvat neuvonantajat ja luotsit. Tärkeintä olisi kuitenkin saada vuoden anti ja henki ujutetuksi rivipoliitikkojen, päättäjien, virkamiesten ja konsulttien pään sisään, niin että ympäristöä koskevaa kansalaisvaikuttamista ei pidettäisi puolirikollisena tapavalittamisena eikä kehityksen hidastamisena, vaan hyväksyttävänä ja arvostettavana, huomisen huomioivana toimintana. tietoa joy-vuodesta JOY-vuoden kampanjan koordinoija on Suomen Kotiseutuliitto. Mukana on yli 200 järjestöä, myös Suomen luonnonsuojeluliitto. Kampanjavuoden alussa ilmestyi KATSO YMMÄRRÄ HOIDA Kansalaisen kulttuuriympäristöopas. Myös koulujen ympäristökasvatus voi hyödyntää opasta. Kulttuuriympäristö kunniaan -koulutuskierros syksyllä 2010 starttaa 10.9. Lappeenrannasta. Esillä on erityisesti ongelmat kaavoituksessa: mitä selvityksiä tarvitaan ja miten kulttuuriympäristöt tulisi ottaa huomioon. Tilaisuudet ovat puolen päivän pituisia ja maksuttomia. JOY-vuoden anti löytyy helposti osoitteesta www.joy.2010fi. Taivassalon kunnan kaunis maisema saattaa muuttua, sillä kuvan oikeaan laitaan suunnitellaan uutta seurakuntataloa, joka aiotaan toteuttaa peruskallioon räjäyttämällä. 600 lahjoittajajäsentä Turusta luonnonsuojeluliiton katujäsenhankkijat eli feissarit työskentelivät nyt viidettä kesää keskustellen tuhansien ihmisten kanssa kesähelteillä. Toukokuun alusta heinäkuun loppuun asti käynnissä olleen kampanjan aikana saatiin viidessä kaupungissa yhteensä 1300 uutta lahjoittajajäsentä. Tänä vuonna feissarit ahkeroivat Helsingissä, Turussa, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Kuluneen kesän menestystarina oli Turun tiimin loistava työskentely, jonka ansiosta jäsenmäärä Varsinais-Suomen alueella kasvoi 600 uudella lahjoittajajäsenellä. Turun tiimi salaisuutena on oivallus siitä, että feissauskin on parhaillaan joukkuelaji. Tiiminvetäjä Katja Samstenin mukaan tärkeää on myös tiivis yhteydenpito paikallistahoon ja runsas kannustus. Aina sadan uuden jäsenen rajan ylittyessä teimme jotakin mukavaa yhdessä ja se on pitänyt sekä tiimihengen että tuloksen korkealla, Samsten kertoo. Turun tiimin työskentely on saanut kiitosta usealta taholta. Me olemme saaneet jatkuvasti hyvää palautetta siitä, että olemme olleet aina kohteliaita ja korrekteja, Katja sanoo. Hämeenlinnan yhdistys palkittiin hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys on saanut Hämeenlinnan kaupungin ympäristöpalkinnon. Ympäristöpalkinnon teema tänä vuonna oli luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Palkinto luovutettiin yhdistykselle Elomessuilla Hämeenlinnassa. Yhdistys on toiminut yli 40 vuotta luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä luontoharrastuksen edistämiseksi Hämeenlinnan seudulla. Palkintoperusteina mainitaan, että yhdistyksellä on ollut keskeinen rooli Ahveniston luontopolun laatimisessa ja uudistamisessa jo kolmatta kertaa. Vireällä yhdistyksellä on myös kaksi kerhoa hyönteiskerho Cupido ja kasvikerho Pulsatilla. Kasvikerho on nimetty maakuntakasvi hämeenkylmänkukan mukaan, jonka suojelemiseksi yhdistys on tehnyt pitkäjänteistä työtä. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys on Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Luonnonsuojeluliitto onnittelee yhdistystään! Ydinvoimakampanja kouluttaa kampanjointi ydinvoimaa vastaan ei ole ohi. Vaikka TVO ja Fennovoima ovat ilmoittaneet rakentavansa uudet reaktorit, niiden rahoitus, lainat eivätkä rakennusluvat ole vielä varmistuneet. Olkiluoto 3-reaktorin luvan jälkeen ydinvoimaloiden hinnat ovat moninkertaistuneet, joten voimaloita rahoittavat yritykset sekä lainojen antajat joutuvat tarkkaan harkitsemaan myös taloudellista riskiä. Suomen luonnonsuojeluliitto ja 12 muuta ympäristö- ja poliittista nuorisojärjestöä jatkavat yhteistä kampanjointia ainakin ensi vuoden eduskuntavaaleihin saakka. Uudet kansanedustajat tulevat päättämään voimaloiden rakennusluvista, ydinjätehaudasta sekä Fortumin uudesta luvasta. Kampanja kouluttaa aktiiveja 10. 12.9. sekä lokakuussa ydinvoimaloiden rahoitukseen sekä eduskuntavaaleihin liittyen. Jos haluat osallistua koulutuksiin ja paikallistoimintaan, ota yhteys: maria.nuutinen@ydinvoima.fi, p. 040 554 1851. Vaikuta yrityksiin ja vaalitulokseen tee sitoumus osoitteessa www.ydinvoima.fi.

12 luonnonsuojelija 4/2010 toimintaa NORPAN YLÄFEMMA Liisa Hulkko Äärimmäisiä sääilmiöitä Kohti unelmaa 37,2 C Joensuun lentoasemalla tehtiin 29.7.2010 Suomen lämpöennätys, kun elohopea kohosi 37,2 asteeseen. Suomen suurimpana ympäristöjärjestönä Suomen luonnonsuojeluliitto voi ja haluaa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Kun tavoitteena on toimia muutosvoimana, tarvitaan myös visio, näkemys paremmasta. -51,5 C 30 000 30 pv. 8 cm Lisätietoa: Ilmatieteen laitos, Tyrvään Sanomat LS 2030 UUTISIA TULEVAISUUDESTA Luonnonsuojeluliitto auttaa myrskyn uhreja (2.8.2030) Suomen luonnonsuojeluliiton ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat kesän aikana olleet auttamassa äärimmäisten sääilmiöiden, kuten kovien helteiden, myrskyjen ja tulvien uhreja. Viranomaisten mukaan Suomessa on kuollut kesän 2030 aikana vähintään 5 300 ihmistä erilaisten äärimmäisten sääilmiöiden seurauksena. Kymmenet tuhannet ovat loukkaantuneet tai menettäneet kotinsa. Edellisen kerran Suomessa on mitattu näin korkeita lämpötiloja hellekesänä 2010. Tällä kertaa helle ja myrskyt ovat kuitenkin olleet huomattavasti rajumpia kuin 20 vuotta sitten. Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii Suomelta ripeämpiä toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja resursseja sopeutumistoimiin. Helle ei uhkaa ainoastaan ihmisiä, vaan myös muu lajisto on joutunut koville. Samalla yhä uudet tulokaslajit ovat levinneet Suomeen. Viime aikointa Etelä- Suomessa on tavattu jopa malariaa. Kaikkien aikojen kylmintä on ollut Kittilän Pokassa tammikuussa 1999. Kesämyrskyt Asta (30.7.) ja Veera (4.8.) iskivät eri puolille Suomea yhteensä yli 30 000 salaman voimalla. Heinäkuussa hellettä mitattiin Suomessa 24.7. lukuun ottamatta jokaisena päivänä. Sastamalassa satoi 8-senttisiä rakeita 8.8.2010. Se on Suomen ennätys. Palstalla esitellään Luonnonsuojelija-lehden uutisia tulevaisuudesta Suosittu Norppapyörä myyty Nishikille (26.8.2030) Suomen luonnonsuojeluliiton omistama suosittu Norppapyörä on myyty Nishikille. Yrityskaupassa uudelle omistajalle siirtyvät kaikki toiminnot tuotekehityksestä, vamistukseen ja markkinointiin. Uusi omistaja tulee maksamaan jatkossa lisenssimaksuja Norppapyörän myynnistä Luonnonsuojeluliitolle. Norppapyörä on tuottanut kahden vuosikymmenen aikana kymmeniä miljoonia euroja luonnonsuojelutyöhön. Kauppasummaa ei ole kerrottu julkisuuteen. Saimaannorpan suojelusta alkunsa vuonna 2011 saanut Norppapyörätuotemerkin myynti on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti pyöräilyn suosion nousun myötä. Suomen luonnonsuojeluliitosta kerrotaan, että suuren pyöräyrityksen hallinnointi vaatii liikaa resursseja ja uudella omistajalla on paremmat mahdollisuudet valloittaa Norppapyörällä uusia asiakkaita Euroopan ulkopuolelta. Puolentoista vuoden työ liiton tulevaisuuslinjausten valmistelussa saatiin päätökseen Orilammen liittokokouksessa Kouvolassa. Jos järjestöllä ei ole selvää suuntaa, se ei pysty myöskään rakentamaan polkua, miten sinne päästään, liittohallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava selvittää. Kokous vahvisti liitolle uudet toiminnan päämäärät, vision vuoteen 2020, unelman Suomesta 2050 sekä strategiset linjaukset tavoitteisiin pääsemiseksi. Yhteinen ponnistus Oleellista on myös se, millä tavalla visiot ja unelmat sekä niiden toteuttamisen polut syntyvät. Ketkä ja mitkä ryhmät pääsevät mukaan suunnitteluun? Kenen ideat ja ajatukset otetaan huomioon? Luonnonsuojeluliiton tulevaisuusprosessi toteutettiin liiton omien arvojen mukaisesti eli mahdollisimman avoimesti, vuorovaikutteisesti ja tarjoamalla jäsenistölle ja sidosryhmille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa, tulevaisuustyötä ohjannut järjestöpäällikkö Tarja Ketola arvioi. Liiton luottamusjohto, valiokuntien aktiivit, toimihenkilöt, piirien ja paikallisyhdistysten aktiivit sekä jäsenet ottivat kantaa vastaamalla kyselyihin ja osallistumalla keskustelutilaisuuksiin. Osallistuminen luo yhteisyyden tunnetta, mikä on kansalaisjärjestön koossapitävä voima, Ketola sanoo. Lähitulevaisuuden tavoitteet Tulevaisuustyö ei loppunut liittokokoukseen. Tulevana syksynä pohditaan, mitä uudet linjaukset tarkoittavat liiton, piirien ja paikallisyhdistysten työssä: mitä uutta täytyy saada alulle heti, mitä vuonna 2011, entä vuosina 2012 1013? Hyvänä apuna kehittämishankkeiden ja projektien suunnittelussa on liittokokouksen vahvistama kolmivuotissuunnitelma. Tulevina vuosina tullaan panostamaan kansalaisjärjestötyön kehittämiseen: sisäiseen viestintään, yhteisen keskustelun lisäämiseen ja paikallistason työn tukemiseen. Sisällöllisistä teemoista tavoitteena on tuoda ilmastonmuutoksen ja 6. sukupuuttoaallon yhteyttä sekä ekosysteemipalvelujen eli luonnon prosessien tuottamien hyötyjen merkitystä yleiseen tietoisuuteen. Näihin laajoihin haasteisiin voidaan kenties vastata sitomalla ekosysteemipalvelut samaan kokonaisuuteen kulutuksen kanssa. Kulutuksesta tulevat ilmastoa lämmittävät päästöt ja kulutuksen vuoksi monimuotoisuus katoaa molemmat toisiaan kiihdyttäen. Pitää siis yhdistää ympäristönsuojelu luonnonsuojeluun ja väestöpolitiikkaan ja laskea hyvinvointia uusin tavoin, Sulkava linjaa. visio 2020 Suomen luonnonsuojeluliitto on kansalaisyhteiskunnan vahva ja arvostettu toimija, näkijä ja vaikuttaja. Nykyistä huomattavasti suurempana luonnonystävien ja asiantuntijoiden kansalaisjärjestönä SLL toimii edelläkulkijana niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Liitto toimii suunnannäyttäjänä vaikutettaessa suomalaisten aiheuttamaan ympäristörasitukseen myös rajojemme ulkopuolella. unelma suomesta 2050 Suomi on luonnonarvot kaikissa toiminnoissaan huomioon ottava, paikallisuutta arvostava kansalaisyhteiskunta. Yksikään laji ei kuole sukupuuttoon ihmisen toimien vuoksi ja luonnon monimuotoisuutta palautetaan aktiivisesti. Luonnon toimintakyky on Suomessa tiedostettu kaiken inhimillisen toiminnan lähtökohdaksi. toiminta-ajatus Suomen luonnonsuojeluliitto on luonnon monimuotoisuutta, kestävää elämäntapaa, ympäristön-suojelua ja kulttuuriperinnön vaalimista edistävä vahva valtakunnallinen kansalaisjärjestö. arvot Suojelutyön arvot: - luonnon kunnioittaminen - ihmisen luontosuhteen säilyttäminen ja vahvistaminen - terveellisen, turvallisen ja viihtyisän elinympäristön vaaliminen Toiminnan arvot: - liiton toimijoiden osaamisen arvostaminen - riippumattomuus ja luotettavuus - avoimuus ja demokraattisuus - rohkeus ja aloitteellisuus Tuire Härkönen / Vastavalo.fi

lumo2010 luonnonsuojelija 4/2010 13 teksti Milla Aalto, Hannele Ahponen Eloton luo elämää SARJAN OSA 4 / 6 Luonnon monimuotoisuus ei ole pelkkää biologiaa. Geologinen monimuotoisuus muodostaa perustan elolliselle luonnolle. Geologisella monimuotoisuudella tarkoitetaan kallioperän, maaperän ja maan pinnanmuotojen vaihtelua. Kallioperän kivilajit, kuten graniitti, gneissi, liuske, hiekkakivi tai kalkkikivi, koostuvat erilaisista mineraaleista. Kivilajeilla on keskenään erilaiset fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, jotka yhdessä maaperän laadun kanssa vaikuttavat alueen kasvillisuuteen. Kallioperä ja maaperä ovat jatkuvien geologisten prosessien muokkauksen alla. Tuuli, aallot ja virtaava vesi muokkaavat maata ja sitä kautta elollista luontoa. Jääkausi on ollut tärkein Suomen maaperää, pinnanmuotoja ja luonnonympäristöä muokkaava voima. Karuista dyyneistä moreenipohjaisiin lehtoihin Erilaiset geologiset muodostumat ylläpitävät omanlaistaan luontoa. Kansainvälisestikin komeat Suomen harjut ja reunamuodostumat ovat syntyneet pääosin viimeisen jääkauden jälkeen mannerjäätikön sulaessa. Merkittävimpiä reunamuodostumia ovat Salpausselät. Harjuille tyypillistä on kangasmetsäkasvillisuus. Monimuotoisuutta lisäävät harjanteiden ja painanteiden suppien ja lukkojen korkeusvaihteluiden tuomat maisema- ja kasvillisuuserot. Harjut ovat myös tärkeitä pohjavesialueita. Moreeni on Suomen yleisin maalaji, joka sisältää kaikkia lajitteita aina savesta lohkareisiin. Muodostumat sisältävät korkeita selänteitä, paikoin avoimia kasvillisuustyyppejä, varjorinteitä sekä myös ravinteikasta maaperää, joka näkyy lehtomaisena kasvillisuutena. Rantamuodostumat ovat syntyneet maankohoamisen seurauksena, aallokon ja jäiden kuluttaessa ja kasatessa irtonaista maa-ainesta vedenpinnan tasoon. Muodostumia tavataan alavilla rannikkoalueilla, mutta myös sisämaassa ja harjujen rinteillä muinaisrantoina. Maankohoamiskeskus on Perämerellä, jossa maa nousee noin 90 cm vuosisadassa. Suomi kuuluu Fennoskandian kilpeen, jonka kallioperä on Euroopan mantereen vanhinta, jopa yli 3700 miljoonaa vuotta vanhaa. Kallioiden erikoisia geologisia luonnonmuodostumia ovat esimerkiksi jyrkänteet, luolat, hiidenkirnut, silokalliot ja rapautumat. Luontotyypit vaihtelevat karuista merenrantakallioista varjoisiin ja metsäisiin kalliojyrkänteisiin. Suomessa lentohiekkakerrostumia eli dyynejä esiintyy meren rannikolla rantaviivan suuntaisina sekä sisämaassa kaarevina selänteinä. Dyynit kuuluvat tuulikerrostumiin. Geodiversiteettiäkin täytyy suojella Monet luontotyypit, joissa geologinen monimuotoisuus on hyvin näkyvillä, ovat uhanalaisia. Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat ovat jääneet peltojen alle ja murtovesivaikutteiset vedet eli fladat ja kluuvit ovat muuttuneet ojitusten ja ruoppausten myötä. Itämeren hiekkarantoja ja dyynejä uhkaavat rantarakentaminen, rehevöityminen ja umpeenkasvu. Harjumetsien valorinteet, sisämaan dyynimetsät sekä kalkki- ja serpentiinikallioiden luonto ovat harvinaistuneet muun muassa maa-ainesten oton takia. Geodiversiteetin suojelu on osa luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Geologisia muodostumia on jo inventoitu, ja harjuluonnon säilyttämiseksi on laadittu valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma. Lisää suojelutoimia kuitenkin tarvitaan. uusi teemapäivä Geologian päivä geologia osana luonnon monimuotoisuutta -teemapäivän tavoitteena on edistää tietoisuutta geologisen diversiteetin merkityksestä. Geodiversiteetin arvoa valotetaan geologien ja biologien vetämillä luontoretkillä 25. 26.9. Kaikille avoimia retkiä järjestetään noin 30 ympäri Suomen ja ne suuntautuvat geologisesti arvokkaille kohteille. Päivän päätapahtuma on seminaari Luontokeskus Ukossa Kolilla lauantaina 25.9. Luonnonsuojeluliitto järjestää teemapäivän yhteistyössä Suomen Kansallisen Geologian Komitean, Geologian tutkimuskeskuksen, Metsähallituksen Luontopalveluiden ja Ympäristöministeriön kanssa. Teemapäivä liittyy YK:n biodiversiteettivuoteen ja SLL:n LUMO2010 -teemavuoteen. Retkikohteet sivuilla 22 25 sekä verkossa osoitteessa www.sll.fi/geo. 1. pyynikinharju tampereella kuuluu noin 200 kilometriä pitkään harjujaksoon. Sitä pidetään maailman korkeimpana soraharjuna (160 m). Pyynikin alueella on tyypillinen kuivien kankaiden mäntyvaltainen kangasmetsäkasvillisuus. Harjujen paisteiset sora- ja hiekkarinteet kätkevät suojiinsa paahdeympäristöjen kasvilajeja: kissankäpälä, kangasajuruoho ja idänkeulankärki. Kallioiden kasvillisuutta edustavat sarjatalvikki, kanervasara, hietaorvokki, kalliohatikka ja häränsilmä. Alueella esiintyy myös lähteikkö- ja lehtokasvillisuutta. 1. 4. 2. 3. 2. hanhikivenniemi pyhäjoella edustaa tyypillistä maankohoamisrannikkoa. Luontotyypiltään se on Itämeren pohjoisosille ominaista maankohoamisrannikon metsien kehityssarjaa, jossa merestä paljastuneen maan kasvillisuus kehittyy vyöhykkeittäin. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat laajat kokonaisuudet, joissa esiintyy useita eri kehitysvaiheita sekä muita ominaisia luontotyyppejä kuten primäärisiä soita, merestä kuroutuvia järviä luhtineen ja hakamaisia entisiä perinnemetsiä. Rantaluontotyyppejä edustavat merenrantaniityt, kluuvit ja fladat. Hanhikivenniemen alue sisältää myös noin 220 hehtaarin laajuisen kallioalueen. 3. uddskatanin luonnonsuojelualue Hangossa ja varsinainen Tulliniemen kärki ovat kallioisia: kolmasosa on kasvipeitteistä merenrantakallioita. Me-renrantakallioilla vaihtelevat rupi- ja lehtijäkälien peittämät laikut heinä- ja ruoholaikkujen kanssa. Isomaksaruohoa kasvaa runsaasti, samoin ahoman-sikkaa ja keto-orvokkia. Saaristoalue on tärkeä merilinnuston pesimäalue. 5. 5. hangon tulliniemi on erilaisten dyynityyppien tärkein edustaja Uudellamaalla. Siellä on monia dyyneille luonteenomaisia ja uhanalaisia lajeja kuten otakilokki, laukkaneilikka ja lännenmaltsa. 4. lemmenlaakso järvenpäässä edustaa boreaalista lehtomaisemaa. Monimuotoisuutta lisää melko luonnontilaisessa uomassa virtaava Keravanjoki. Joenvarsilehdot sijaitsevat jyrkillä, kanjonimaisilla rinteillä, joiden juurilta löytyy tulvaniittyjä. Rinnelehdoissa elää useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja kuten lehtokielo, lehtosinijuuri ja keltavuokko. Lemmenlaakson reunoilla on kangasmetsää, ja paikoin alueella on laidunnettuja kulttuuriperäisiä niittyjä. Alue on myös linnustoltaan ja hyönteislajistoltaan runsas. Lue lisää: Tietoa geologisesta monimuotoisuudesta ja retkistä sivuilla www.sll.fi/geo! Kuvaajat: 1. Jari Väätänen / GTK, 2. Heidi Kauppila, 3. ja 5. Hangon kaupunki / maankäyttöosasto ja 4. Jouko Veikkolainen

14 luonnonsuojelija 4/2010 tekijä & näkijä Ympäristötieteiden tuore tohtori Sanna Koskinen astuu kotipihalleen. Hän on tutkinut lasten ja nuorten osallistumista oman lähiympäristönsä kehittämiseen, erityisesti kouluissa. Tutkija osoittaa keinua ja naurahtaa ettei se täytä EU:n turvallisuuskriteerejä. Keinujen alla kun ei ole sitä kumimattoa. Olemme menneet amerikkalaiseen suuntaan. Liiallinen turvallisuus on yhtä kuin tylsää. Se tappaa luovuuden. Päähuomio Sannan tutkimuksessa oli ympäristökansalaisuuden kehittymisessä. Hän pohti sitä, miten lapset ja nuoret voimaantuvat ympäristökansalaisiksi. Mikä saa kiinnostumaan omasta ympäristöstä ja toimimaan sen puolesta? Kysymys on enemmän kuin paikallaan tämän perheen isän kohdalla. Palataan siihen kohta. Pysäkointipaikalta kuuluu nimittäin sopivasti oven paukahdus ja Markus Koskinen saapuu autolla, vaikka ei sellaista omistakaan. Tuli vähän kiire. Lainasin kaverilta. Edeltä juoksee mustavalkoinen, innokkaan oloinen Korppu-koira. Vielä pentuiässä, nyt tulossa äänitysstudiolta kuten isäntäsäkin. Huipputuottaja ja muusikko, jonka kädenjälki näkyy vahvasti esimerkiksi Samuli Edelmanin virsilevyissä ja nyt Hanna Pakarisen uudella äänitteellä. Markus on myös toinen osapuoli Teleks-yhtyeessä. Suomalaisen ympäristökasvatuksen näkökulmasta varsinainen menestystarina olivat Markuksen ja Sampo Haapaniemen tuottamat Ella ja Aleksi -lastenlevyt. Ensin Lenni lokinpoikanen ja heti perään Kolme muskettisopulia. Pikkuisten laulama luonto-hiphop räjäytti pankin. Kaksi ensimmäistä levyä myivät yli 100 000 kappaletta ja yhtensä levyjä on ilmestynyt neljä. Enempää ei ole luvassa. Markus sanoitti laulut. Innoitusta haettiin myös luontolehdistä. Suomen Luontoa ja Sieppoa plarasit, Sanna muistaa. Niin, mutta mikä siis sai Markuksen kiinnostumaan ympäristöstä? Sanna. Olen ollut niin ahtaan ihmiskeskeinen pitkälle yli kaksikymppiseksi. Ei siihen mahtunut nuorena mitään muuta kuin Jeesus ja U2. Ja että pääsee Helsinkiin asumaan, hymyilee syntyjään porvoolainen Markus ja katsoo kiittävästi vaimoonsa. Sulle on ollut kaikki luontoasiat tosi tärkeitä teinistä lähtien. Mulla se lähti kasvissyönnistä liikkeelle, sekin sun puolelta. Ja sitten on ollut kaikki noi Lapin käymiset. Kaikki hyviä juttuja. Sä olet tarjoillut ne mulle. Perheen yhteisissä asioissa kuvastuu ympäristötietoisuus. Keskustellaan paljon, kaikenlaisista asioista. Koko perhe ei syö lihaa. Paitsi Kosti-poika syö nakkeja tilaisuuden tullen, Sanna helähtää. Ja sitten toi autottomuus, Markus täydentää ja sitten on jo vaikea seurata kumpi sanoo mitäkin. Selväksi käy, että tässä perheessä valinnat on periteksti Matti Nieminen kuva Mikko Käkelä Lähipiirin ympäristökasvatusta Helsingin Etelä-Haagassa on elokuinen iltapäivä ja kaunista kuin laulussa. Lehtevät puut, sinistä taivasta ja hiekkalaatikko. Joltakin on unohtunut penkille veskarin hanskat. Keinut saavat odottaa vielä hetken keinujiaan, sillä ensimmäinen koulupäivä on vienyt lapset. Kerrostalon alakerrassa näkyy lasin läpi iltapäiväkerholaisia.

tekijä & näkijä luonnonsuojelija 4/2010 15 Siniharmaasilmäinen (säv. san. sov. Markus Koskinen) senkin hippi rakastan sun röyhelöitäsi kun väsyneenä kotiin raahaat niitä töitäsi jonkunhan on pelastettava tää maailma siinä se siinä se siniharmaasilmäinen nainen surumielinen laitetaanko yksinäisyytemme yhteen leikkaan vielä nurmikon sitten laitan sulle palmikon sääli ettei meillä ole saunaa aatteellisia, mutta niitä ei viedä äärimmäisyyksiin. Ne näkyvät myös vapaa-ajan vietossa, luonnossa liikutaan paljon, erityisesti rannoilla. Kostikin on tehnyt valintansa. Hänestä tulee meribiologi. Entä oma lapsi? Tänään on merkittävä päivä. Kosti on astunut aamulla koulutielle. Millä mielin saattelitte oman lapsenne kouluun? Olemme olleet onnekkaita. Lähikoulu tavoittelee ympäristökasvatuksen Vihreää lippua ja päiväkodissakin oli metsämörriretkiä. Osallistuessaan lähiympäristönsä suunnitteluun lapsi aktivoituu ja kiinnostuu omasta lähiympäristöstään. Mutta tuleeko samalla parempaa ympäristöä vai osaavatko arkkitehdit entiset lapset hommansa? Sanna on varma lasten kyvyistä. Tulee parempaa. Lapsilla on luontainen taipumus vihreään ja ekologiseen ajatteluun. Ja toisaalta erilaisten käyttäjäryhmien huomioimiseen. Jos huomioisimme heidän näkemyksensä, niin ympäristö muuttui paremmaksi erilaisille ryhmille. Sitten tulee iän myötä tilalle nimby-ilmiö, eli mikä on minulle parasta. Lapset kykenevät ajattelemaan muistakin kuin omaa ikäryhmäänsä. Jopa yläasteen pojat antoivat suunnittelessaan lähiliikuntapaikkaa puolet tilasta muille kuin itselleen. Mites miehet? Kun Koskisilla on näinkin hyvin pullat uunissa poikien ja miesten kasvatuksessa, on pakko johdattaa keskustelua poleemisille poluille. Eikö ympäristökasvatuksen trauma ole se, että se ei oikein tavoita miehiä ja poikia? Teologian opintojakin ahkeroinut Markus vertaa nopeasti. Siinä on fiilikseltään ehkä samankaltaisuutta kirkon työn kanssa, jossa keski-ikäiselle miehelle lyödään kynttilä kouraan... että hymise siinä vähän aikaa rouvaseurassa. Ja aikamoista rouvaporukkaa tuo ympäristökasvatuksen ammattilaisten seurakin on. Naisvaltainen ala. Ehkä siinä tietty nynnyys on miesten kohdalla, Markus puntaroi vierestä seuranneena. Sanna komppaa hieman miestään, vaikka nostaakin esiin retkitrendin nousun. Niin, ja Hungerfordin ja Volkin teorian mukaan ympäristöstä ovat kiinnostuneet keskimääräistä femiinisemmät miehet ja maskuulinisemmat naiset. Ympäristöasennetutkimuksissa on osoittautunut toistuvasti, että naiset ovat ympäristövastuullisempia kuin miehet. Miten tämä voitaisiin välttää? Hmm... mitä ne olisivat ne miehiset mallit, joita tarjoilla, jos mä olen onnistunut tarjoilemaan niitä sulle? Sanna lämmittelee. No, mähän olen ihan umpifemiini. Mun luonteenpiirteilläni sovin sinne muiden keski-ikäisten tätien seuraan oikein kivasti, Markus väistää. Älä liioittele! Pohdinnan ja vuoropuhelun aikana Korppu-koira kuopii maata Sannan alta ja Markus peittää samaan tahtiin. Vastaukseksi Koskisten pihaparlamentti kaivaa hierkkalaatikon äärellä: toiminnan kautta. Naiset puhuu ja tytöt puhuu omista asioistaan - kundit ja äijät tekee. Jos haluaa ne mukaan, niin miehet ja pojat tavoittaa toiminnan kautta, Markus tiivistää. Onko ympäristö pop? "Kyllä me totesimme kesällä Lofooteilla, kun oli 12 astetta ja vettä satoi vaakasuoraan, että tätä se sielu kaipaa, tästä sitä voimaa saa. Pitää altistua luonnolle." Ympäristönsuojelu ei juuri kaiu Markuksen aikuisille tekemissä lauluteksteissä. Miksei? Se on kaikkein vaikeinta laittaa pop-musiikkiin jotain ympäristön liittyvää. Olen sitä yrittänyt, mutta se on aina mennyt perseelleen. Se on sellaista soo-soo-hommaa: tehkää niin kuin minä, te olette vähän huonompia... eihän kukaan halua sellaista kuulla. Sehän menee hiphopin paatos-paasauksessa läpi, muttei siis popissa, mistä ero tulee? Hiphopissa tapahtuu jotain uutta, popmusassa ei. Musiikillinen muoto pitää olla uskottava. Punkissa voi huutaa, että maailma hukkua hätään ja paskaan... Mutta se on hirveän vaikea laji. Luonnon kauneuden, haureuden ja haavoituvaisuuden kautta voi lähteä liikkeelle. Väitöskirjassasi Sanna esiintyy myös käsite voimaantuminen. Mikä teitä voimaannuttaa? Kyllä me totesimme kesällä Lofooteilla, kun oli 12 astetta ja satoi vaakasuoraan, että tätä se sielu kaipaa, tästä sitä voimaa saa. Pitää altistua luonnolle, Sanna kertoo ja Markus on täysin samaa mieltä. Miten ympäristökasvatuksen tulisi Suomessa kehittyä? Jos ajattelee kouluja. Se on edelleen yksittäisten sankariopettajien puuhaa. Ei ole koulujen perustehtävässä. Pitäisi saada laajemmille kansanriveille tarjolle. Millä tavoitetaan ruuhkavuosien arjessa läkähtyvät vanhemmat ja perheet se on se haaste. Perheen yhdessä oleminen pitäisi saada uuteen arvostukseen, Sanna pohtii. Pitäisi saada se luonnonsuojelijaleima pois, risupartaa -menininki rajaa ihmisistä hirvittävän suuren osan pois. On kyse mielikuvista. Niihin pitää vastataa mielikuvilla. On tullut aika noutaa poika koulusta. He lähtevät kävellen. Markus Koskinen - 40 vuotta - muusikko, tuottaja ja lauluntekijä - oma yhtye: Teleks, yhdessä Pepe Johanssonin kanssa - tunnettuja lauluja mm. Tuulilasin nurkkaan, Hyvää Puuta - tuottanut mm. : Samuli Edelmann, Jippu, Johanna Kurkela, Hanna Pakarinen, Ella ja Aleksi, Tilkkutäkki-levyt Sanna Koskinen - 42 vuotta - vuorovaikutussuunnittelija, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus - filosofian tohtori, pääaineena ympäristötieteet - väitöskirja: Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina - Ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen Kosti Koskinen - 7 vuotta - ekaluokkalainen - tuleva toiveammatti: meribiologi Korppu - puoli vuotta - rotu: bordercollie & spingerspanieli - saanut nimensä lastenkirjan Piilomaan pikku aasi mukaan

16 luonnonsuojelija 4/2010 elämäntapa teksti Päivi Suihkonen kuvitus Hannele Törrö Ekoarjen sankarit Palstalla lukijat kuvaavat ekologisen elämäntavan ideoita ja ongelmia Kunnioitus kasvaa luontoelämyksistä Miten kasvattaa lapsesta luontoa kunnioittava ja ympäristötietoinen aikuinen? Kouluissa ja päiväkodeissa järjestetään jo retkiä ja opetetaan kierrätystä. Hyvä, mutta tästä ei ole paljon iloa, mikäli asia ei kiinnosta vanhempia, sanovat Luonnonsuojelijan panelistit. Teinitytön päähän ei meinaa mahtua muuta kuin poikia, musiikkia ja vaatteita, tuskailee Päivi, 47-vuotias äiti Helsingistä. Lapsena jälkikasvua oli kyllä viety mökille ja luontoon. Hyttyset ja viluiset telttayöt eivät ehkä auttaneet asiaa, Päivi arvelee. Koulua ja päiväkotia teinin äiti kiittelee: on kierrätetty, siivottu ympäristöä ja tutustuttu metsän antimiin. Juuri tällaiseen kasvatukseen monet uskovat: lapset on vietävä luontoon tekemään ja kokemaan itse. Kokemuksia ilman teoriaa Luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto ovat perusopetuksen uudistusta käsittelevälle työryhmälle jättämässään kannanotossa esittäneet, että suurempi osa opetuksesta tulisi siirtää ulos luontoon. Taina, 56, Kaarinasta kannattaa ajatusta. Onhan oravien tarkkailu luonnossa peruskouluikäisestä huomattavasti kiinnostavampaa, kuin otusten tiirailu oppikirjan sivuilta. Luonnon kokeminen sellaisenaan ilman ennalta tuputettuja teoreettisia selvityksiä on Tainan mielestä tärkeää. Lasten pitäisi antaa kysyä ensin itse, hän tuumaa. Kouluissa voisi tehdä enemmän oppiainerajat ylittäviä opintokokonaisuuksia, kuten liikunta- ja biologian tuntien yhdistämistä, ehdottaa Annika, 36, Vantaalta. Lähimetsässä voitaisiin opetella suunnistusta, rasteilla taas olisi biologiaan liittyviä tehtäviä. Pelkkä koulujen panostus ei kuitenkaan riitä. Vanhempien on otettava aktiivinen rooli ja toteutettava arjen ympäristötekoja. Päiväkotien ja koulujen ympäristökasvatus menee hukkaan, jos esimerkiksi jätteiden kierrätystä tehdään vain koulussa eikä kotona, Annika huomauttaa. Lapsuuden muistot kantavat Luontokerhon ohjaajana toimivan porilaisen Päivin, 39, mielestä luontoon tutustuminen on hyvä aloittaa mahdollisimman nuoresta. 4 5-vuotiailla on vielä aito kiinnostus kaikkea elävää kohtaan ja siinä vaiheessa koetut luontokokemukset jäävät usein pysyvästi mieleen. Parhaimmillaan lapsuuden kokemuksista kasvaa pohja, joka kannustaa vaalimaan luontoa loppuelämän. Näin kävi espoolaiselle Helenalle, 53, joka muistelee parhaita paloja lapsuudestaan: Majat veljien kanssa ruusupuskien alla, kokemukset leireillä Kattilajärvellä ja kesälomat kummitädin luona Saimaan rannalla. Teini-ikäisten lasten vanhemmat voinevat lohduttautua sillä, että lapsuuden muistot kantavat. Sateisistakin telttakesistä on saattanut syttyä kipinä luontoon, vaikka ihastukset ja musiikki vievät toisinaan huomion. Osallistuminen ja vastuu opettavat arvostusta vantaan korson betoninen keskusta ei tuo heti ensimmäiseksi mieleen passelia paikkaa ympäristökasvatukselle. Se sopii siihen kuitenkin erinomaisesti. Korson keskustaa suunnitellaan viihtyisämmäksi, ja mielipiteitä alueen kehittämiseksi on kysytty myös lapsilta ja nuorilta. Esimerkiksi Lumon lukion valokuvauskurssilaiset kuvasivat vuonna 2009 keskustan kohteita, joissa oli heidän mielestään parannettavaa. Kuvankäsittelyohjelman avulla nuoret kohensivat näkymää mieleisekseen ja muodostivat ennen ja jälkeen -kuvapareja. Kuvat toimitettiin kaupunkisuunnittelukeskukseen asiasta vastaavien virkamiesten nähtäville. Juuri tällaista osallistavaa ja koulumaailman ulkopuolelle avautuvaa ympäristökasvatusta suosittelee Sanna Koskinen tammikuussa hyväksytyssä väitöskirjassaan Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina. Osallistuminen ja vastuun ottaminen opettavat parhaiten arvostamaan ympäristöä. Osallistuva ympäristökasvatus on tietoisuutta lisäävä vastavoima alati kaupallistuvassa elinympäristössä. Worldwatch-instituutin julkaisemassa Maailman tila 2010 -kirjassa varoitetaan, että kaupallisuus uhkaa korvata luovat leikit leluilla, jotka passivoivat lasta. Leikkiminen edistää demokraattisille yhteisöille välttämättömiä ominaisuuksia, kuten uteliaisuutta, järkeilyä, empatiaa, solidaarisuutta, yhteistyötä ja omanarvontunnetta siitä, että yksilöllä on merkitystä. Lue SLL:n ja Luonto-Liiton ympäristökasvatustyöstä sivulla 10. Hyviä käytännön vinkkejä luontoleikkeihin varhaiskasvatuksessa saa Kiuru ja koppakuoriainen -oppaasta. Opas on ladattavissa netistä: www.4v.fi/julkaisut. Sivuille ilmestyy joulukuussa 2010 kestävän kehityksen käsikirjat kouluille ja päiväkodeille. Seuraavassa numerossa PANELISTIEN SUUSTA Luonto-Liiton leirillä oli erilaisia kilpailuja ja leikkejä, joissa opimme hiilijalanjäljestä. Matti, 12, Hirvensalmi Lapsi pitää saattaa tilanteisiin, jotka herättävät hänessä kysymyksiä. Vain utelias oppii. Lauri, 66, Helsinki Ympäristökasvatukselle on tunnustettava yhtä vankka asema kuin luku- ja laskutaidon opetukselle. Annika, 36, Vantaa Kaamosterapiaa luonnon ehdoilla? Päivät lyhenevät kuin varkain, ja marraskuussa jatkuva pimeys alkaa tuntua melkein sietämättömältä. Moni pitääkin etelän matkoja valoon ja lämpöön lähes ihmisoikeutena. Lentomatkustelua on kuitenkin ekologisista syistä kyseenalaistettu. Miten selvitä kaamoksesta ilman huonoa omaatuntoa hiilidioksidipäästöistä? Kerro kokemuksistasi ja anna vinkkejä muillekin!

elämäntapa luonnonsuojelija 4/2010 17 Luonto alkaa omalta pihalta Palstalla kerrotaan vinkkejä luonnonmukaisen puutarhan perustamiseen ja hoitoon. ARJEN KOLUMNI Annika Kairavuo / isl teksti Noora Kuusela Syyspihan askareita Kesä on kääntynyt jo syksyksi. Kukkalaatikoiden kukat jaksavat vielä kukkia, mutta niittykasvit on niitetty ja puutarhan sato korjattu. Mitä nyt? Sadonkorjuu on ollut kotipuutarhureiden juhla-aikaa. Yrtit, salaatit, tomaatit, maissit ja muut on kerätty parempiin suihin ja marjat keitetty mehuiksi ja hilloiksi. Mikä onnistui erityisen hyvin tänä vuonna ja mitä kukkia ja herkkuja olisi puolestaan saanut olla enemmän? Kun muistelet tätä kesää ja suunnittelet ensi vuoden kasvatuksiasi, mieti samalla mitä muuta voisit tehdä puutarhassasi paremmin luonnon hyväksi. Parannatko maata kemiallisen lannoitteen sijaan hevosenlannalla? Sopisiko kukkapenkkiisi pari luonnonkukkaa? Voisiko pihan perän jättää puolivilliksi nurmikon raivaamisen sijaan? Syksylläkin voi pöntöttää Mitä lintuja näit ja kuulit kesäpihallasi? Erilaisia pikkulintuja, vastaa moni. Useimmat pihan pikkulinnut ovat kolo- eli pönttöpesijöitä. Helpotat niiden pesäpulaa ripustamalla puihin linnunpönttöjä, ja kun ripustat pöntöt syksyllä, ne ehtivät tee siilille talvipesä! Siili sinnittelee Suomessa elinalueensa äärirajoilla. Talvesta selviytymistä voidaan helpottaa rakentamalla siilille asunto talveksi. Siilille sopiva talvipesä on kuin pohjaton laatikko. Pesälaatikon pohjalle pannaan kerros kuivia puunlehtiä ja laatikko täytetään kuivalla heinällä. Rakenna pesä laudoista piirroksen mukaan. Mitat ovat: A. 460 mm, B. 460 mm, C. 300 mm, D. 500 mm, E. 150 mm, F. 190 mm ja G. 100 mm C tuulettua talven aikana linnuille sopivan ihmishajuttomiksi ja luonnonkolon kaltaisiksi. Erilaiset pikkulinnut tarvitsevat erilaisia pönttöjä ripustathan siis sekä pienempiä että vähän isompia pönttöjä? Kerrostalonkin pihapuuhun voi laittaa pöntön, kunhan asiasta ilmoittaa taloyhtiölle. Tai miltä kuulostaa kaupunkien guerilla-pöntötys? Auta siiliä! Siilien talvipiiloiksi sopivat risu- ja lehtikasat ja ryteiköt siivotaan nykyisin pois pihoilta. Rakennusten allekin on vaikea päästä talvipesää rakentamaan. Voit helpottaa siilin talvea rakentamalla sille asunnon! Siilille sopiva talvipesä on kuin pohjaton laatikko ja se voidaan rakentaa laudasta. Laatikkoon laitetaan kuivia lehtiä tai heinää. Pesän paras sijoituspaikka on pihan rauhallinen nurkkaus mahdollisimman kaukana kaduista ja ajoradoista. Kun siilejä ruokkii niille rakennetun talvipesän läheisyydessä, ne löytävät sen varmemmin. Siilejä voi ruokkia esimerkiksi lihalla, kalalla, koiran- ja kissanmakkaroilla ja ruuantähteillä. Maitoa siilille ei kuitenkaan pidä antaa. Piha kutsuu askareisiin E A F Nyt piha kutsuu syysaskareisiin haravoimaan, siistimään sekä istuttamaan uusia puita ja pensaita. Tekisitkö uuden aidanteen pajuista tai istuttaisitko pihaasi raidan? Tee lisäksi suunnitelmia ensi kesän varalle jo nyt. Kulunut kesä on tuoreessa muistissa, eivätkä kevään huuma ja kiireet paina päälle. Kun kirjaat ajatuksesi ylös vaikkapa puutarhakirjan väliin ei haittaa, vaikka ne pitkän talven aikana hetkellisesti unohtuisivatkin. Vinkkejä verkossa: www.sll.fi/ omapiha. Kerro pihatarinasi! Kokeilitko perhosbaaria? Mitä pihallasi kasvoi? Mitä aiot kasvattaa ensi vuonna? Lähetä pihatarinasi sähköpostitse osoitteeseen luonnonsuojelija@ sll.fi tai postitse osoitteella Omapiha, SLL, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Parhaat tarinat palkitaan kulleronsiemenillä! G D B Kolumnistina toimitussihteeri Liisa Hulkko "Luontoa? Ei minun takapihalleni!" kiljahduksia, huitomisia, värähdyksiä. Niitä on kesä täynnä. Paarmat, hämähäkit, ampiaiset ja muut öttiäiset saavat aikaan yllättäviä reaktioita itseään satakertaisesti suuremmissa eläimissä, ihmisissä. Se kertonee omaa tarinaansa luontosuhteen etääntymisestä. Hyönteisiin tutustuminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen auttaa hyväksymään pienet ystävämme. Pelotkin vähenevät tiedon lisääntyessä. Pian saattaa löytää itsensä konttaamasta kamera kädessä lumoavan hyönteismaailman äärellä. Kesäpaikkamme vilisee hyönteiselämää. Kauniita perhosia, ihastuttavia sudenkorentoja, kilttejä maamehiläisiä, sirittäviä heinäsirkkoja ja valtavia hepokatteja ja hämähäkkejä. Hämähäkkikammo lienee öttiäisfobioista yleisin. Todellisuudessa ne ovat kaikin puolin hyödyllisiä eläimiä. Petoina hämähäkeillä on tärkeä merkitys hyönteiskantojen sääntelyssä. Hämähäkkien kanssa kannattaa tehdä sinunkaupat. Kesäpaikkamme laiturin alla asuu suuri vesihämähäkki, matkalla sinne huomiotaherättävän värinen viherhämähäkki ja kammarissani elelee kauniita verkkoja kutova mutta ilkeännäköinen ristihämähäkki eli Risse. Tunnistan itsestäni reviiriajattelun. Hyväksyn ötökät, hämähäkit ja muut elukat luonnossa, mutta järkytyn öttiäisistä, jos ne eksyvät kotiini, saati sitten sänkyyni. Verrattuna Nimby-liikkeisiin ( Not in my backyard ) olen yrittänytkin solmia Nimbe-sopimuksia ( Not in my bed ) elukoiden kanssa siinä aina onnistumatta. Nimby-ilmiö tuntuu säätelevän myös puutarhahoitoa. Luontoa saa olla, mutta ei liian lähellä. Kesällä päätin yrittää yhteiseloa Rissen kanssa. Illalla kuuntelin tyytyväisenä kun kammariin eksynyt hyttynen takertui Rissen verkkoon ja jäi sinne vikisemään. Me olemme samalla puolella. Mutta jos Nimbe-sääntö rikkoutuu ja herään Rissen vierestä, niin hämyri joutuu ulkohoitoon, jossa sen kaveri jo punoo verkkojaan ikkunan toisella puolella. Nimby-ilmiö tuntuu ikävä kyllä säätelevän myös puutarhanhoitoa. Luontoa saa olla, mutta sen ei pidä tulla liian lähelle. Pihat rakennetaan yksipuolisiksi nurmikkokentiksi, jonne istutetaan vierasperäisiä, kasvatettuja lajeja. Luonnonsuojelijassa ja verkkosivuilla on viime talvesta lähtien annettu vinkkejä luonnonmukaiseen pihanhoitoon Luonto alkaa omalta pihalta -palstalla. Siilin talvipesän, linnun- ja lepakonpönttöjen lisäksi myös kolopesivillä myrkkypistiäisillä on asuntopula. Puumateriaaliin kovakuoriaisten tekemiin reikiin pesimään tottuneet pistiäiset eivät löydä kotia, sillä hirsirakentamisen ja puuaitojen tilalla on nykyään betonia ja metallia. Pölyttäjähyönteisten ilmaiseksi tuottamat ekosysteemipalvelut ovat elintärkeitä. Pörriäisiä voi auttaa nikkaroimalla niille pihalle, puutarhaan tai peltojen reunoille keinopesiä. Ohjeita löytyy Luonnonsuojeluliiton verkkosivuilta. Tervetuloa minun takapihalleni!

18 luonnonsuojelija 4/2010 elämäntapa toimittanut Milla Aalto Taiteen reviirillä Palstalla eri alojen taiteilijat kertovat suhteestaan luontoon ja pohtivat mikä luonnossa lumoaa. Energiavalinnat rakennu Se, mikä sopii 50-luvulla rakennettuun rintamamiestaloon lämmitysratkaisuksi, ei välttämättä ole paras valinta ensi vuonna rakennettavaan passiivitaloon. Ilmalämpöpumppu voi väärin asennettuna myös lisätä energiankulutustasi. Ja passiivitaloissakin on eroja. Rakentamisen ja asumisen ilmastovaikutuksia ei kannata vähätellä. Rakennukset kuluttavat noin 40 prosenttia Suomessa käytetystä energiasta. Ne tuottavat myös kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä. On siis tärkeää pureutua keinoihin, joilla energiankulutusta ja ilmastopäästöjä voidaan rakennuksissa pienentää. Puupassiivitaloja rakentavan GreenBuild Oy:n markkinointijohtaja Pasi Typpö esitteli kesäkuussa Luonnonsuojeluliiton seminaarissa, mistä jokaisen rakennuttajan ja usein myös korjausrakentajan pitäisi lähteä liikkeelle. Rakentamisessa on olennaista aloittaa miettiminen siitä, miten rakennuksessa voidaan säästää energiaa ja pienentää erityisesti lämpöhäviöitä. Tämän jälkeen voidaan miettiä, miten ilmaisenergia, eli aurinko, valaistus, kodinkoneet ja ihmiset, voidaan hyödyntää ja minkälaisia energian hallintajärjestelmiä tarvitaan, kertoi Typpö. Suunnittelussa vasta viimeinen askel on miettiä, mitä energialähdettä rakennuksessa käytetään. Näin toimien pystytään vähentämään rakennuksen energiatarvetta huomattavasti. Passiivitalossa voidaan saavuttaa jopa 70 prosentin energiansäästö lämmitystarpeessa verrattuna nykyiseen normitaloon. Sen pidemmälle on vaikea rakenneteknisin ratkaisuin päästä. Nollaenergiatalossa tuo vaadittava energia tuotetaan talon yhteydessä olevilla uusiutuvilla energialähteillä, kuten aurinkopaneeleilla, tuulimyllyillä, bio- ja maalämmöllä. Kymmenessä vuodessa muutos Pasi Typön mielestä passiivitalot ja nettonollaenergiatalot ovat joka tapauksessa Suomenkin tiesitkö, että rakennukset kuluttavat noin 40 prosenttia Suomessa käytetystä energiasta ja tuottavat noin kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä. noin puolet kodin energiankäytöstä kuluu lämmitykseen kolmannes kodin energiankäytöstä kuluu sähkölaitteisiin ja valaistukseen ja viidennes kuluu veden lämmitykseen. Kuvanveistäjä Minna Tuominen materiaalin viemänä olen hurahtanut kuvanveistoon. Kun ensimmäisen kerran vierailin kiviveistämöllä, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Kivestä valikoitui töideni materiaali sekä sisältö sen kauniin muotokielen innoittamana. Kivet kiehtoivat jo lapsuuden kesinä. Vesi tuntui vieraalta ja odotin usein rannalla toisia uimasta. Tutkin silkkisen sileiksi hioutuneita rantakallioita ja etsin lumoavia kiviä rantahiekasta. Nykyään päivittäiset luontokokemukset suodattuvat töihini, mutta opettavat kunnioitusta ja nöyryyttä myös arjessa. Suomesta löytyvät maailman parhaat kivet: paljon ja erilaisia. Ne ovat sopeutuneet karuun ilmastoon ja säilyvät hyvin ulkoveistoksissa. Tällä hetkellä käytän lähialueen kalkkikiveä ja tummaa graniittia. Kiven valitseminen on tärkeää, sillä jokainen kivi on erilainen työstää. Kiven koosta ja lujuudesta riippuu myös veistoaika. Kerään kivistä osan itse, toisinaan palaan lapsuuteni rannoille kiviä etsimään niitä alkuperäisiä. Koska Suomen kallioperä on vanhaa ja kiertokulku kestää ihmisen ajanlaskussa ikuisuuden, käytän mahdollisimman paljon irto- ja hylkykiviä. Tekemisen prosessi on minulle tärkeä. Se kestää kauan, mutta nautin siitä etuoikeudesta. Kivessä pidän sen rouheudesta ja luonnollisen mattaisesta pinnasta, jonka läpi se vapaasti hengittää. Tuntoaistien maailma herää pinnan kosketuksesta henkiin ja on tärkeä osa veistoksiani. Kivi on terapeuttinen elementti, mutta samalla fyysisesti hyvin raskas työstää. Tekniikka kiehtoo myös minua. En hektisenä ihmisenä voisi valaa pronssia sen kymmenine työvaiheineen. Mutta kivi on jo melkein valmis. Työstän materiaaliani pois ottamalla, en kasvattamalla tai lisäämällä siihen ylimääräistä. Valmis veistos palaa usein ulos osaksi luontoa, jäkälät saavat kasvaa ja elämän jäljet näkyä. Samaa ainettahan me kaikki lopulta olemme - kivet ja ihmiset. Kun hajoamme riittävän pieniin osiin, on rajaa enää vaikea vetää. Välillä tunnen olevani yhtä kiven kanssa, vain sen energia on hitaampi. Mutta juuri sen hitaus, lujuus ja periksi antamattomuus rauhoittavat. Suomen kauniiseen ja monimuotoiseen geologiaan voi tutustua esimerkiksi Geologian päivän retkillä syyskuussa: www.sll.fi/geo.

elämäntapa luonnonsuojelija 4/2010 19 teksti Venla Virkamäki teksti Laura Manninen Norpan eväät Uudella palstalla esitellään ekologisia ruokatottumuksia ja -reseptejä. ksen mukaan tulevaisuus. Tähän velvoittaa myös vastaikään hyväksytty EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä. Direktiivin mukaisesti uusien rakennusten tulee olla lähes nettonollaenergiataloja 2020 vuoden loppuun mennessä. Julkisia rakennuksia määräys koskee 2019 alkaen, hän kertoi. Halpa energia hidastaa muutosta Uusien rakennusten osalta tekniikka ja vaatimukset vievät suomalaisia jo kohti energiansäästöä. Vanhojen rakennusten energiatehokas peruskorjaaminen ja lämmitysratkaisut, jotka pohjautuvat uusiutuviin energialähteisiin, vaativat sen sijaan vielä erityistoimia. Typön mukaan iso ongelma on Suomen energian hintataso. Keskeisin ongelma Suomessa on se, että energian hinta on älyttömän halpa. Halpa energia ei houkuttele energiansäästötoimenpiteisiin, muun muassa sen takia, että se pidentää takaisinmaksuaikoja. Rakentajia kiinnostaa investointien takaisinmaksuaika. Nykyinen asuntokantamme uusiutuu noin prosentin vuodessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että noin puolet käytössä olevista rakennuksista ovat uusia vuoteen 2050 mennessä ja kääntäen sitä, että puolet rakennuksista ovat vanhoja vuonna 2050. Suomessakin on siis vähennettävä kulutusta ja siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin sekä uusissa että vanhoissa rakennuksissa. Greenbuild rakentaa puupassiivitaloja eli Kombi-koteja. Tavoitteena on kunnianhimoinen negatiivinen hiilijalanjälki. Luonnonsuojeluliitton energia- ja ilmastotoimikunnan järjestämässä seminaarissa puhuivat myös pellettikattiloita valmistavan Ariterm Oy:n vientipäällikkö Henrik Karlsson sekä Demos Helsingin projektijohtaja Tuuli Kaskinen. SLL ja Greenbuild yhteistyöhön Suomen luonnonsuojeluliitto ja Green- Build Oy allekirjoittivat kesäkuussa yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on edistää hiilidioksidipäästöjä vähentää rakentamista sekä tukea Suomen luonnonsuojeluliiton ilmasto- ja energiatyötä. Yhteistyö tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tehostaa tiedonvälitystä ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan rakentamisen eduista, kertoi GreenBuild Oy:n markkinointijohtaja Pasi Typpö. GreenBuild Oy on vuonna 2009 perustettu uuden sukupolven puupassiivitaloja rakentava valmistaloyritys, jonka osaaminen perustuu yli 20 vuoden kokemukseen rakentamisesta Suomessa ja Saksassa. näin säästät energiaa kotonasi Seuraa huonelämpötilaa oleskeluvyöhykkeelle, ei ulkoseinälle, sijoitetulla huonelämpömittarilla. Puhdista ja huolla lämmityslaitteet. Älä päästä lämmintä ilmaa karkuun. Tiivistä ikkunat ja parvekkeen ovet. Kaikkeen et tarvi koneita verhot ja kaihtimet suojaavat auringon paahteelta. Tuuletus varjon puolelta tuo viileää ilmaa sisätiloihin. Hankittessa kodin laitteita kannattaa valita vähän energiaa kuluttavia, pitkään kestäviä ja käyttötarpeeseen sopivia tuotteita. Vaihda Ekoenergiaan! Se käy helposti osoitteessa www.ekoenergia.fi. Järkevät käyttötottumukset ja oikein säädetty käyttövesijärjestelmä auttavat pienentämään vedenkulutusta kymmeniä prosentteja. Älä lotraa. Ota suihku kylvyn sijaan äläkä turhaan juoksuta vettä. Hanki nykyaikaiset laitteet ja vesikalusteet. Uudet astian- ja pyykinpesukoneet kuluttavat vettä vain puolet verrattuna 15 vuotta vanhoihin koneisiin. Säädä virtaamat sopiviksi. Suihkuhanan virtaamaksi riittää 12 l/min, käsipesuhanassa 6 l/min. Hanki huoneistokohtainen sähkö- ja vesimittari. Vegaanista äijäruokaa Jere Nieminen tutkii työkseen hirveä, mutta Niemisen lautaselle sarvipää ei päädy. Eikä mikään muukaan eläin. Hamppupihvit 7 pihviä 1 keskikokoinen (noin 100 g) kiinteämaltoinen peruna 4 dl kuorimattomia hampunsiemeniä 1 dl kaura- tai soijakermaa 2 rkl rypsiöljyä 2-3 valkosipulinkynttä 2 rkl perunajauhoja 1 rkl jauhettua paprikaa 1 rkl basilikaa 1 tl rouhittua mustapippuria 1 tl cayennenpippuria tai jauhettua chiliä 1 tl suolaa Rypsiöljyä pihvien paistamiseen Ryhdyin vegaaniksi 13 vuotta sitten ympäristönsuojelutieteen opiskelijana. Taustalla olivat ympäristö- ja eläinoikeussyyt. Sen jälkeen asia on normalisoitunut niin paljon, ettei sitä tarvitse enää juurikaan perustella itselle tai muille. Vegaanien elämä on helpottunut myös laajentuneen valikoiman ansiosta. Kun Nieminen luopui eläinperäisistä tuotteista, soijamaitoa sai hakea luontaistuotekaupoista. Nykyään soijaja kauramaidot kuuluvat pienimpienkin ruokakauppojen maitohyllyyn. Yritän ympäristösyistä painottaa myös lähellä tuotettua ruokaa, esimerkiksi hernettä ja härkäpapua. Kasvismaidoista valitsen mieluummin kaurapohjaisen kuin soijapohjaisen tuotteen. Soijan jatofun ympäristövaikutuksista en jaksa kuitenkaan stressata, sillä ne ovat joka tapauksessa paljon ekologisempia kuin liha?, Nieminen pohtii. Vegaanista ruokaa saa nykyään ravintoloista, eikä Nieminen useinkaan joudu turvautumaan omiin eväisiin. Monissa Tampereen ravintoloissa on jopa kaksi hyvää vegaanivaihtoehtoa, jotka sisältävät myös proteiinia. Junassakin saa nykyään syötävää, mutta pidemmille matkoille otan eväitä mukaan. Vegaanisuus ei ole vaikeaa, mutta on siinä välillä sopivasti haastetta. Nieminen on laajentanut vegaanisuuden myös muuhun elämäänsä. Taidan omistaa vain yhden nahkaesineen: armeijapuukkoni tuppineen olen säästänyt. Kenkiä, jopa lenkkareita, saa nykyään suurimmista kaupungeista vegaanisina, ja kangasvyöt ovat muotia. Vaikka Nieminen ei enää jaksakaan tehdä ruokavaliostaan syvällistä filosofista kysymystä, hän on innostunut vegaanikokkailusta sen verran, että jo toinen keittokirja ilmestyy syksyllä. Reseptit eivät ole mitään kevyitä itusalaatteja, vaan mukana on tukevia äijäruokia. Uusista ohjeistani suurimman osan valmistaa alle kymmenessä minuutissa, ja mukana on parikymmentä erilaista pihvireseptiä. Ensimmäinen kirja, Herne rokkaa, teki tutuksi muun muassa herneistä pyöräytetyt kotletit ja kebabit sekä hernekossun. Oheinen resepti on mukana syksyllä ilmestyvässä Vegaanin kotiruokakirjassa. Viime aikoina olen innostunut kotimaisesta hampusta. Erityisesti kuorimattomat siemenet säilyvät hyvin. Jere Nieminen on Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. 1. Kuori ja raasta peruna raastimen hienommalla terällä. 2. Kuori valkosipulinkynnet. 3. Hienonna perunaraaste, valkosipulinkynnet, hampunsiemenet, vesi ja öljy yhteen sauvasekoittimella korkeareunaisessa astiassa. 4. Sekoita pihvitaikinaan kaikki loput ainekset. Anna taikinan vetäytyä viileässä muutama minuutti 5. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista ne pannulla reilussa öljyssä keskilämmöllä. Jos taikina jää löysäksi, pihvit voi muotoilla loppuun paistinpannulla. 6. Tarjoile hamppupihvien kanssa perunalisuketta tai couscousia. Kokeile hamppupihvejä myös hamppurilaisissa. Kokeile hamppupihvien kastikkeena bbq-maustekastiketta tai ketsuppia.

20 luonnonsuojelija 4/2010 mielipiteitä Näkökulmat toimittanut Liisa Hulkko Palstalla visaisiin kysymyksiin haetaan vastausta eri suunnilta. Ehdota aihetta:: luonnonsuojelija@sll.fi Miten ympäristökasvatuksen tulisi kehittyä? Palstalla vastataan kysymykseen, miten ympäristökasvatuksen tulisi kehittyä ja vastaako suunniteltu perusopetuksen uudistus tarpeisiin. Näkökulmiaan esittävät alan ammattilaiset johtava ympäristökasvattaja Kaisa Pajanen, kierrätyskeskuksen ympäristökoulun rehtori Katja Viberg sekä opetusneuvos Marja-Leena Loukola. Jokainen voi olla viestinviejä Omat toimet osana maailmanmenoa Kaikki lähtee perusopetuksesta Ympäristökasvatusta tulee kohdentaa kaikenikäisille ja kaikille aloille. Kun ihmiset löytävät ympäristökasvattajuuden itsessään, voivat ammattilaiset kouluttaa näitä viestinviejiä toimimaan. Perusopetuksen tavoitteena pitäisi olla sen hahmottaminen, miten oma elämä liittyy suurempaan kokonaisuuteen. Luontokoulut taas voivat tarjota elämyksellisyyttä ja toiminnallista opetusta. Perusopetus on ratkaisevassa asemassa kansalaisten kestäviin toimintatapoihin sitoutumisessa. Koulujen työn tukemiseen tarvitaan kuitenkin yhteiskunnan kaikkia osapuolia. ympäristökasvatuksen tärkeä tehtävä on vastata kysymykseen Miksi?. Sekä lapsi että aikuinen tarvitsevat perusteen, miksi joku valinta on parempi kuin toinen ja mikä on valinnan vaikutus ympäristöön. Selkeiden syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen on useimmille tärkeä osa motivaatiota. Suurimmalle osalle on myös tärkeää varmistua, että myös muut toimivat ympäristövastuullisesti. Tätä tietoa tulee selkeämmin hyödyntää ympäristökasvatuksessa. Täytyy luoda tilanteita, joissa sitoudutaan porukalla sekä kehittää verkostoja, joissa ihmiset pääsevät osallistumaan ja edistämään merkityksellisiksi kokemiaan ympäristöasioita. Tietoa hyvistä käytännöistä ja edistymisistä tulee välittää, jotta saadaan luotua uskoa siihen, että muutos tapahtuu ja että nyt on hyvä hetki hypätä mukaan. Ympäristökasvatusta tulisi kohdentaa kaikenikäisille, ja käytäntöjä pitäisi muuttaa läpi koko yhteiskunnan kaikilla aloilla, jokaisen ihmisen elämässä. Monenlaisiin koulutuksiin ja kehittämisprosesseihin tulee ottaa mukaan ympäristönäkökulma. Ihmisten tulee löytää ympäristökasvattajuus itsestään. Ympäristökasvatuksen ammattilaisten tehtävänä on kouluttaa viestinviejiä. Esimerkiksi Helsinkiin on koulutettu lähes 700 ekotukihenkilöä, jotka opastavat ja motivoivat työtovereitaan ympäristötyöhön. Helsingissä ollaan määrittämässä tulevaisuuden ympäristötavoitteita, joita ympäristökasvatuksen tulee tukea. Ympäristökasvatuksen ja ekotukihenkilöiden kautta tavoitteet tulee saattaa kaikkien työntekijöiden tietoisuuteen ja eläväksi osaksi kaupungin työyksiköiden työtä. Helsinki on hiilineutraali vuonna 2050 vain, jos kaikki työntekijät sitoutuvat tavoitteeseen. Luontokokemukset lisäävät ihmisen terveyttä ja onnellisuutta. Tätä tulisi tuoda esille nykyistä enemmän. Luonnontuntemus syventää luontokokemuksen tuomaa onnen tunnetta ja vahvistaa suojeluhalua. Luontokoulutoiminnalla ja luontoretkillä on suomalaisten luonnontuntemuksen ohentuessa entistäkin tärkeämpi sija ympäristökasvatuksessa. Kaisa Pajanen Johtava ympäristökasvattaja, Helsingin kaupunki annamme esimerkillämme ympäristökasvatusta hyvää tai huonoa ympärillämme oleville ihmisille. Etenkin lapset ja nuoret oppivat esimerkin voimalla, mutta meillä on yllättävän suuri vaikutus myös naapureihimme. Kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen alkaakin omien toimintatapojen muuttamisella. Peruspetuksen tavoitteena pitäisi olla maailman toimintamekanismien ymmärtäminen ja sen hahmottaminen, miten oma elämä liittyy suurempiin kokonaisuuksiin. Lisäksi sen tulisi tarjota malleja, keinoja ja käytännöntaitoja elää hyvää ja kohtuullista elämää. Perusopetuksen tuntijakotyöryhmän selvityksessä todetaan, että ilmastonmuutos ja luontoympäristön voimakas kuluminen asettavat meille kaikkein tinkimättömimmät reunaehdot tulevaisuutta ajatellen. Todetaan myös, että koulu on avainasemassa kasvatettaessa uusia sukupolvia kestävää tulevaisuutta rakentavaan elämäntapaan. Toteamuksissaan perusopetuksen tuntijakouudistusta pohtinut työryhmä on osunut asian ytimeen. Valitettavasti tavoitteet näkyvät ainoastaan oppiainekokonaisuudessa Ympäristö, luonnontieto ja teknologia. Asia pitäisi nostaa muidenkin oppiaineiden tärkeäksi painopistealueeksi. Työryhmän selvityksen mukaan Oppimista tukevina ympäristöinä voidaan nähdä esimerkiksi museot, taidelaitokset, kirjastot, tiedekeskukset ja erilaiset paikalliset yhdistykset ja organisaatiot. Itse lisäisin listaan myös luonto- ja ympäristökoulut sekä valtakunnalliset järjestöt. Luonto- ja ympäristökoulut tarjoavat elämyksellistä ja toiminnallista opetusta. Niiden asemaa perusopetusta tukevina yksiköinä tulisi vahvistaa ja määrää lisätä. Järjestöt ottaisivat varmasti mielellään koululaisia järjestö-tetiin tutustumaan vapaaehtoistyöhön ja vaikuttamiseen. Järjestöt nostavat esille yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita ja niiden piiristä löytyy paljon asiantuntemusta koulupäiviä piristämään. Katja Viberg Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen ympäristökoulun rehtori Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen suomessa perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja oppiaineet määritellään perusopetuslaissa. Tällä hetkellä käynnissä on näiden tavoitteiden uudistamnen. Nykyisessä opetussuunnitelmassavastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta -aihekokonaisuuden päämääränä on lisätä oppilaan valmiuksia ja motivaatiota toimia ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin puolesta kaikkien oppiaineiden opetuksen yhteydessä. Tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia, jotka osaavat rakentaa tulevaisuutta kestäville ratkaisuille. Eri oppiaineissa ympäristökysymyksiä tarkastellaan oppiaineen näkökulmasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto ovat laatineet Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian tehostamaan ympäristökasvatusta. Niissä velvoitetaan koulut tekemään kestävän kehityksen ohjelman, joiden avulla myös koulun arkikäytännöt muutetaan vastaamaan opittua. Ohjelmien tekemistä on tuettu hankkeilla, koulutuksella ja oppimateriaaleilla. Kesäkuussa valmistuneessa ehdotuksessa perusopetuksen valtakunnallisiksi tavoitteiksi ja tuntijaoksi aihekokonaisuudet on korvattu kansalaisen taidoilla. Kansalaisen taidot liittyvät ihmisenä kasvun monipuoliseen tukemiseen. Oppiaineet on ryhmitelty oppiainekokonaisuuksiksi ja kestävän kehityksen tavoitteet sisällytetään selvimmin ympäristö, luonnontieto ja teknologia oppiainekokonaisuuteen. Ensi vuonna valmistuvista perusopetusta koskevista säädöksistä, Opetushallituksen laatimista opetussuunnitelmien perusteista ja kestävää kehitystä ohjaavista yleisistä säädöksistä riippuu, miten ympäristökasvatuksen asema 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kehittyy. Perusopetus on ratkaisevan tärkeässä asemassa kansakunnan ympäristötietoisuuden kehityksessä ja kestävämpiin toimintatapoihin sitoutumisessa. Koulujen työn tukemiseen tarvitaan kansalaisyhteiskunnan kaikkia osapuolia. Marja-Leena Loukola Opetusneuvos, Opetushallitus