Päätös Etelä-Suomi Nro 76/2013/1 Dnro ESAVI/310/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 15.4.2013 ASIA Päätös Fortum Power and Heat Oy:n ympäristönsuojelulain 55 :n mukaista ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista ja ympäristönsuojelulain 28 :n mukaista toiminnan olennaista muuttamista koskevasta hakemuksesta, joka koskee Suomenojan voimalaitoksen toimintaa, Espoo. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta. HAKIJA Fortum Power and Heat Oy PL 100 00048 FORTUM Y-tunnus: 0109160-2 TOIMINNATA JA SEN SIJAINTI Fortum Power and Heat Oy, Suomenojan voimalaitos Hylkeenpyytäjäntie 4 02270 ESPOO Voimalaitos sijaitsee Espoon kaupungissa Suomenojan kaupunginosassa Fortum Power and Heat Oy:n omistamalla kiinteistöllä 49-31-1-2. Toimialatunnus: 40113 HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 20.12.2011. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 09 6150 0533 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Voimalaitos on lupavelvollinen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 ja 3 momenttien sekä ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohtien 3 b), 5 a) ja 5 c) mukaan. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Etelä-Suomen aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojelulain 31 :n 1 momentin kohdan 1) ja ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 3 b) mukaan. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 4.9.2006 ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan nro 24/2006/2 Fortum Power and Heat Oy:n Suomenojan voimalaitoksen toiminnalle. Vaasan hallinto-oikeus on antanut 10.7.2008 päätöksen nro 08/0237/1 edellä mainitusta Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä tehdyistä valituksista. Korkein hallinto-oikeus on antanut 25.8.2009 päätöksen taltionumero 2043 edellä mainitusta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyistä valituksista. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 4.9.2006 vesilain (264/1961) mukaisen luvan nro 25/2006/2 Suomenojan voimalaitoksen vedenotolle. Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt mereen johdettavien jätevesien aiheuttaman kuormituksen selvittämistä koskevan tarkkailusuunnitelman 8.1.2008 päivätyllä kirjeellä No YS 25. Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt Helsingin ja Espoon kaupunkien jätevesien vesistövaikutusten yhteistarkkailuohjelman 30.6.2004 päivätyllä kirjeellä. Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt 30.9.2008 annetulla päätöksellä No YS 1348 Espoon energiantuotantolaitosten ilmanlaadun yhteistarkkailusuunnitelman vuosiksi 2009 2013, Fortum Power and Heat Oy:n Suomenojan voimalaitos sekä Auroranportin, Juvanmalmin, Kaupunginkallion, Kivenlahden, Otaniemen, Tapiolan ja Vermon lämpökeskukset. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on myöntänyt toiminnalle useita lupia. Lista myönnetyistä luvista (tilanne 11.1.2013) on esitetty ympäristölupahakemuksessa.
Fortum Power and Heat Oy:n ja HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut - kuntayhtymän 18.11.2011 ja 1.12.2011 allekirjoittama teollisuusjätevesisopimus. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Uudenmaan maakuntakaava Uudenmaan maakuntakaavassa (ympäristöministeriön vahvistus 8.11.2006, lainvoimainen 15.8.2007) Suomenojan voimalaitosalue on merkitty energiahuollon alueeksi (EN). Suunnittelumääräyksen mukaan alueella on estettävä merkittävät ympäristöhäiriöt teknisin ratkaisuin ja/tai osoittamalla riittävät suoja-alueet. Voimalaitoksen viereinen alue on merkitty yhdyskuntateknisen huollon alueeksi (ET). Voimalaitosalueen lähiympäristö on kaavassa merkitty taajamatoimintojen alueeksi ja virkistysalueeksi. Espoon eteläosien yleiskaava Asemakaava Espoon eteläosien yleiskaavassa (Espoon kaupunginvaltuuston hyväksyntä 7.4.2008, lainvoimainen 29.1.2010) Suomenojan voimalaitosalue ja sen länsipuolella sijaitseva jätevedenpuhdistamon allas on merkitty selvitysalueeksi (SE). SE-aluemerkintä tarkoittaa, että alueen maankäyttöön ei ole yleiskaavoitusvaiheessa otettu kantaa. Alueen maankäyttö tullaan esittämään yleiskaavaa yksityiskohtaisemmassa Finnoon osayleiskaavassa, joka on tällä hetkellä vireillä ja luonnosvaiheessa. Espoon eteläosien yleiskaavassa voimalaitoksen itäpuolella on alue merenrantaan asti varattu virkistysalueeksi (V), johon työntyy asuinalueita (A, A2) ja pieni julkisten palvelujen ja hallinnon alue (PY). Voimalaitosalueesta kaakkoon on varattu alueita veneilyä palveleville satamatoiminnoille (LS). Voimalaitosalueen pohjoispuolella alueet on merkitty asuinalueeksi ja tilaa vaativan kaupan toiminnoille. Voimalaitosalueen länsipuoliset osat on merkitty asuntoalueiksi sekä osin virkistysalueeksi (V). Laitosalueen eteläpuoleiset saaret on merkitty loma-asuntoalueiksi (RA). Finnoon osayleiskaavan luonnoksen suunnittelussa keskeinen lähtökohta kaavan laatimiselle on valtuuston päätös Espoon jätevedenpuhdistamon siirtämisestä Suomenojalta Blominmäkeen. Puhdistamon tilalle alueelle sijoitetaan metrolinja ja -asema sekä kehitetään aluetta kaupunkimaiseksi, yhdyskuntarakennetta eheyttäväksi ja joukkoliikenteeseen tukeutuvaksi alueeksi. Alueen virkistys- ja suojeluarvot turvataan. Lainvoimaisissa asemakaavoissa voimalaitosalue ja sen länsipuolinen puhdistamoalue on merkitty kunnallisteknisten laitosten ja rakennusten alueeksi (YT). Tämän alueen pohjoisosassa on varaus suunnitellulle Suomenlahdentielle. Lisäksi pohjoispuolella sijaitsee luonnontilaisena säilytettävä puistoalue (PL) sekä teollisuus-, toimisto- ja varastorakennusalueita (T, TLV). Voimalaitosalueen itäpuolella on lähivirkistysaluevyöhyke (VL)
ennen asuinpientalojen aluetta (A, AP). Eteläpuolella sijaitsee venesatama-alue (LV) sekä luonnontilaisia puistoalueita. Voimalaitosalueen luoteispuolella sijaitsevalla rantavyöhykkeelle on merkitty lähivirkistysalue ja uimaranta (UV), joiden takana on rivitalo- (AOR) ja pientaloalueita sekä luonnontilaisena säilytettävä puistoalue (PL). Länsipuolella sijaitsee puistoalueita (PI) ennen rivitaloasuinalueita (AOR). Voimalaitoksen luoteispuolella sijaitsee suojaviheralue, lähivirkistysalue sekä pientalojen ja rivitalojen alueita. Vireillä olevat asemakaavahankkeet Finnoon-Hannuksen alueen asemakaavaa ollaan muuttamassa. Asemakaavamuutosalue sisältää Suomenojan laakson virkistysyhteyksineen, Ali- Suomenojan teollisuus- ja varastoalueen, poistuvan jätevedenpuhdistamon alueen linnustoltaan arvokkaine kosteikkoaltaineen, Fortumin voimalaitoksen sekä Hannuspellon rakennetut asuinalueet ympäristöineen. Kaavaalue on pinta-alaltaan noin 160 ha. Alueelle suunnitellaan uusi Finnoon keskus metro-, asuin-, työpaikka- ja palvelukortteleineen sekä virkistysalueineen. Maanalainen asemakaava metroa varten on tekeillä. Suunnitelmat yhteensovitetaan. Finnoota suunnitellaan kaupunkimaiseksi, yhdyskuntarakennetta eheyttämäksi ja joukkoliikenteeseen tukeutuvaksi alueeksi. Finnoon-Kaitaan alueen väestömäärätavoitteeksi kaupunginhallitus on linjannut noin 20 000 asukasta. Lisäksi alueelle kaavoitetaan työpaikka- ja palvelurakentamista. Finnooseen sijoittuu Matinkylästä Kivenlahteen suunniteltavan metrolinjan asema ja myös Kaitaalle kaavaillaan metron alustavassa yleissuunnitelmassa asemaa. Finnoossa sijaitsevan lintukosteikon virkistys- ja suojeluarvot turvataan ja luonnosta muodostuu sataman ja meren ohella merkittävä vetovoimatekijä. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Asutus ja rakennettu ympäristö Suomenojan voimalaitos sijaitsee venesataman alueen tuntumassa. Laitosalueen ympäristössä sijaitsee useita yrityksiä ja Suomenojan jätevedenpuhdistamo. Jätevedenpuhdistamon toiminta loppuu ja siirtyy Espoon Blominmäkeen. Uuden puhdistamon arvioidaan valmistuvan vuonna 2020. Blominmäen jätevedenpuhdistamolta puhdistetut jätevedet johdetaan mereen nykyistä Suomenojalta lähtevää purkutunnelia pitkin nykyiseen purkupaikkaan. Voimalaitos sijaitsee taajama-alueella, joten laitosalueen lähellä on myös runsaasti asutusta. Lähin asutus sijaitsee noin 200 metrin päässä voimalaitoksen itäpuolella Nuottalahdessa. Lähin koulu (Iivisniemen koulu) sijaitsee noin 900 metrin ja lähin päiväkoti (Rullavuoren perhepäiväkoti) noin 600 metrin päässä voimalaitokselta.
Kallio- ja maaperä sekä pohjavesi Suojelualueet Ilmanlaatu Suomenojan voimalaitosalueen kallioperä on amfiboliittia, jossa on happamia kivilajeja välikerroksina. Kapean amfiboliittivyöhykkeen etelä- ja pohjoispuolella on mikrokliinigraniittia. Suomenojan voimalaitosalueen ja sen lähiympäristön maaperä on soraa, hiukkaa ja hietaa. Finnoonlahden rantaalueet ovat liejua. Voimalaitosalue ei sijaitse vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella eikä voimalaitosalueella ole tehty pohjavesiä koskevia selvityksiä. Suomenojan voimalaitoksen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue (luokka I) sijaitsee Puolarmetsässä (0104902) noin 2,5 kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta. Lähimmät Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet ovat noin kuuden kilometrin päässä Suomenojan voimalaitoksesta sijaitsevat Espoon Laajalahti (FI0100028) ja Espoonlahti-Saunalahti (FI0100027) sekä noin viiden kilometrin päässä voimalaitoksesta sijaitseva Kirkkonummen Medvastö- Stormossen (FI0100024). Lähimmät yksityisten maalla olevat suojelukohteet sijaitsevat noin 3 kilometrin päässä Suvisaaristossa (Bergö-Ramsön, Hammarin ja Getholmin luonnonsuojelualueet) ja noin 5,5 kilometrin päässä Stora Ådholmenissa (Långgrund-Vetakobbin luonnonsuojelualue). Voimalaitoksen vieressä ja osittain voimalaitostontilla sijaitsevalla Espoon kaupungin jätevedenpuhdistamon varoallasalueella on runsas linnusto, ja alue on valtakunnallisesti merkittävä lintuvesikohde (FINIBA-kohde, kohdenumero 210239 ja IBA-kohde). Alueella pesii Suomen merkittävin vaarantuneeksi lajiksi luokitellun liejukanan yhdyskunta. Alueen pesimälinnustoon kuuluvia muita vaarantuneita lajeja ovat mustakurkku-uikku, punasotka, tukkasotka, heinätavi ja rastaskerttunen. Allasalueella pesii Suomen toiseksi suurin silmälläpidettäviin luokitellun naurulokin yhdyskunta. EU:ssa uhanalaiseksi luokittelemista linnuista alueella pesii harmaasorsa, lapasorsa ja luhtahuitti. Muiden eläinten osalta alueen harvinaisuuksiin kuuluu yksi Suomen kolmesta marskiviholaisen (muurahaislaji) yhdyskunnasta. Alueella esiintyy myös luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltavaksi lajiksi säädetty eteläntytönkorento. Kasveista hentokarvalehteä on Suomenojan allasalueen lisäksi tavattu vain kahdessa muussa paikassa Suomessa. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) seuraa kokonaisuutena koko pääkaupunkiseudun, mukaan lukien Espoo, ilmanlaatua jatkuvin mittauksin. Vuonna 2010 ilmanlaatua mitattiin seitsemällä pysyvällä ja neljällä siirrettävällä mittausasemalla (HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2010). Espoossa mittausasemat sijaitsivat Leppävaarassa, Luukissa ja Niittymaalla.
Merialueen tila Ilmansaasteiden pitoisuudet koko pääkaupunkiseudulla ovat pitkällä aikavälillä laskeneet otsonia ja pienhiukkasia lukuun ottamatta. Pääkaupunkiseudun ja Espoon ilmanlaatu on ollut vuosina 2006 2010 suurimman osan ajasta hyvä tai tyydyttävä. Huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun ajanjaksot ajoittuivat kaikkina vuosina kevääseen, jolloin syynä oli katupöly. Vuonna 2010 pienhiukkasten vuorokausipitoisuudet nousivat korkeiksi kaukokulkeumien aikana koko seudulla ja paikallisesti myös liikenteen ja puun pienpolton päästöjen vuoksi. Typpioksidin vuosiraja-arvo ylittyi vain Helsingin keskustassa, samoin vuorokausiohjearvo ylittyi toistuvasti vain Helsingissä mittauspisteissä, jotka sijaitseva vilkasliikenteisillä paikoilla. Rikkidioksidin pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Uudenmaan kattavaa bioindikaattoriseurantaa on tehty vuosina 2000, 2004 ja 2009. Seurannassa tutkitaan havaintoalojen puiden runkojäkälän lajistoa ja vaurioastetta. Vuoden 2009 seurannassa Espoossa oli mukana 44 havaintoalaa, joista 31 sijaitsi taajama-alueella ja 13 tausta-alueella ( Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2009, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4/2010). Sormipaisukarpeen vauriot olivat vuonna 2009 Espoon kaupungin alueella keskimäärin lieviä, mutta hieman suurempia kuin koko tutkimusalueella. Selviä vaurioita todettiin kaupungin kaakkoisosissa lähellä Helsingin rajaa sijaitsevilla aloilla sekä Saunalahden, Kauklahden ja Karhusuon havaintoaloilla. Muilla Espoon havaintoaloilla vauriot olivat lieviä. Ilman epäpuhtauksista kärsiviä jäkälälajeja esiintyi Espoossa keskimäärin hieman vähemmän ja ilmanpuhtausindeksi (IAP) oli pienempi kuin koko tutkimusalueella, mutta pääpiirteissään jäkälälajisto voidaan luokitella lievästi köyhtyneeksi. Selvimmät muutokset jäkälälajistossa painottuivat Espoon kaupungin kaakkoisosan havaintoaloille, lähelle Helsingin rajaa. missä jäkälälajisto oli selvästi köyhtynyttä neljällä havaintoalalla. Muilla havaintoaloilla lajisto oli pääosin köyhtynyttä tai lievästi köyhtynyttä. Ilmanpuhtausindeksin arvot ja ilman epäpuhtauksista kärsivien jäkälien lajimäärät ovat pienentyneet Espoon kaupungin alueella vuodesta 2000 vuoteen 2009. Sormipaisukarpeen vauriot ovat pysyneet suhteellisen samalla tasolla. Erot jäkälälajistossa vuoden 2004 seurannan ja vuoden 2009 seurannan välillä olivat pääpiirteissään pieniä. Pahoja sormipaisukarpeen vaurioita ei alueella ole havaittu vuoden 2000 jälkeen. Selvimmät jäkälälajiston muutokset painottuvat Espoon kaupungin kaakkois- ja eteläosaan. Espoon merialueen vedenlaatua ja pohjaeläimistön tilaa seurataan säännöllisesti osana Espoon kaupungin ja Helsingin kaupungin jätevesien vesistövaikutusten velvoitetarkkailua. Suomenojan jätevedenpuhdistamon jätevesien ja Suomenojan voimalaitoksen jäähdytysvesien purkukohdan lä-
heisyydessä sijaitsee Knapperskärin (147) tarkkailupiste. Vertailukohteena voidaan pitää Länsi-Tontun (114) havaintopaikkaa, joka sijaitsee Helsingin ja Espoon jätevesien vaikutusalueen ulkopuolella. Knapperskärissä sameus vaihtelee tyypillisesti välillä 1 3 FTU vuodenajasta riippuen. Keskimäärin vesi on ollut hieman sameampaa kuin Länsi- Tontun pisteessä. Knapperskärissä a-klorofyllipitoisuudet ovat aiemmin 2000-luvulla olleet kesäisin korkeampia kuin vertailupisteessä. Viime vuosina erot ovat tasoittuneet eikä ero vuonna 2010 ollut tilastollisesti merkittävä. Pohjanläheinen happipitoisuus on seurannut Knapperskärissä yleistä vuodenaikaisvaihtelua, mutta vuonna 2010 happipitoisuus oli kesäkuukausina selvästi pitkänajan keskiarvoa pienempi. Sama ilmiö oli havaittavissa vertailupisteessä. Alin Knapperskärissä mitattu happipitoisuus ylitti kuitenkin selvästi vähähappisuuden raja-arvon. Ravinteista typpipitoisuudet olivat Knapperskärin havaintopisteessä suurempia kuin vertailupisteessä. Fosforipitoisuuksissa ei ollut merkittävää eroa. Vuoden 2010 seurannassa Knapperskärin pohjaeläinten lukumäärät vaihtelivat suuresti. Samankaltaista vaihtelua on havaittu myös vertailupisteessä. Espoon edustan merialueen ekologinen tila on EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaisen ekologisen luokittelun mukaan tyydyttävä. VOIMALAITOKSEN TOIMINTA JA TOIMINNAN MUUTOKSET Toiminnan yleiskuvaus Fortum Power and Heat Oy hakee Suomenojan voimalaitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista ja lupaa toiminnan olennaiselle muuttamiselle. Voimalaitoksen toimintaa muutetaan ottamalla käyttöön biopolttoaine höyryvoimalaitoksella ja leijupolttokattilalaitoksella korvaamaan kivihiiltä. Biopolttoaine on metsätähdehaketta tai -mursketta, sahanpurua ym. purua sekä biohiiltä. Biopolttoaineen käyttöä varten laitosalueelle sijoitetaan biopolttoaineen vastaanotto-, käsittely- ja kuljetusjärjestelmä sekä biopolttoaineen haketin- ja murskainlaitteisto, jotka sijoitetaan sisätiloihin. Laitosalueelle sijoitetaan lämpöpumppulaitos, jolla otetaan Suomenojan jätevedenpuhdistamon jätevesistä ja voimalaitoksen jäähdytysvesistä lämpöä talteen hyödynnettäväksi kaukolämpönä. Lisäksi laitosalueelle rakennetaan 6 000 20 000 m 3 :n vesisäiliö kaukolämpöakuksi. Tavoitteena on toteuttaa muutokset Suomenojan voimalaitoksen toiminnassa vuosina 2013 2015. Suomenojan voimalaitoksen tuotantoyksiköt ovat höyryvoimalaitos (So1), kombivoimalaitos (So2), leijupolttokattilalaitos (So3), kaasuturbiinilaitos (So6) ja apukattila (So7). Laitosalueella sijaitsee myös kivihiilen käsittelyjärjestelmiä ja varastokenttä, öljysäiliöt, tuhka- ja rikinpoistosiiloja, korjaamo- ja varastotiloja sekä toimisto- ja ruokalatiloja. Laitosalueelle sijoitetaan seuraavat uudet laitteistot ja rakenteet:
Tuotantoyksiköiden So3 ja So1 biopolttoaineen käyttöä varten laitosalueelle sijoitetaan biopolttoaineen vastaanotto-, käsittely- ja kuljetusjärjestelmä sekä biopolttoaineen haketin- ja murskainlaitteisto. Haketinlaitteisto sijoitetaan polttoaineen vastaanottoasemalle. Hienomurskainlaitteisto sijoitetaan kattilarakennukseen; Lämpöpumppulaitos, joka käsittää pumppaamorakennuksen sekä putkistot lämpimiä poistovesiä ja kaukolämmön paluuvettä varten. Lämpöpumppulaitos sijoitetaan huoltorakennuksen läheisyyteen. Blominmäelle rakennettavan jätevedenpuhdistamon jätevedet tulevat myös osittain lämpöpumppulaitokselle; Tuotantoyksikön So3 savukaasulauhdutin, joka käsittää oheislaitteinaan kolonnin, lipeäsäiliön ja lauhteenkäsittelylaitteet. Lauhteenkäsittelylaitteet sijoitetaan tuotantoyksikön So3 korjaamorakennukseen. Muut oheislaitteet sijoitetaan piha-alueelle; Kaukolämpöakku on teräsvaippainen lieriömäinen 6 000 20 000 m 3 :n vesisäiliö. Kaukolämpöakku sijoitetaan piha-alueelle; 400 m 3 :n ureasäiliö piha-alueelle; 100 m 3 :n kevytpolttoöljysäiliö piha-alueelle. Prosessit Höyryvoimalaitoksessa So1 on höyrykattila ja höyryturbiini. Kattilassa poltetaan kivihiiltä ja biopolttoainetta. Biomassa murskataan riittävän pieneen palakokoon ja syötetään hiilipölypolttimille. Kattilassa on low-no x -polttimet sekä palamisilman vaiheistettu syöttö ja yläilmajärjestelmä typenoksidipäästöjen vähentämiseksi, savukaasujen rikinpoistolaitos sekä sähkösuodattimet hiukkaspäästöjen hallitsemiseksi. Kattilassa tuotettu höyry johdetaan höyryturbiinille. Höyryturbiini pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria. Höyryturbiinista höyry johdetaan kaukolämmönvaihtimille lämmittämään kaukolämpövettä. Tuotantoyksikön So3 kattilassa polttoaineina käytetään biopolttoainetta ja kivihiiltä. Kattila lämmittää kaukolämpövettä lämmönvaihtimilla. Lämmönvaihtimet on kytketty sarjaan höyryvoimalaitoksen So1 lämmönvaihtimien kanssa niin, että höyryturbiinilla voidaan tuottaa enemmän sähköä. Rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi tulipesään syötetään kalkkikivijauhetta. Syklonilla erotetaan hiekka ja tuhka, jonka jälkeen savukaasut puhdistetaan sähkösuodattimella. Sen jälkeen kuumat savukaasut johdetaan lämmön talteen ottamiseksi savukaasulauhduttimeen tai ohituskanavan kautta piippuun. Savukaasulauhduttimessa savukaasuissa oleva vesihöyry lauhtuu vedeksi ja savukaasut jäähtyvät. Savukaasulauhdutin kytketään nykyiseen kaukolämmön paluulinjaan ja lauhdeveden sisältämä lämpö otetaan talteen kaukolämpöveteen. Lauhdutusprosessi sijoittuu sähkösuodattimen ja piipun
Tuotanto ja kapasiteetti väliin. Savukaasulauhduttimessa muodostuneesta lauhdevedestä poistetaan kiintoainetta ennen kuin vesi johdetaan viemärissä mereen. Kombivoimalaitos So2 koostuu kaasuturbiinista, savukaasujen lämmöntalteenottokattilasta ja höyryturbiinista. Maakaasulla käyvässä kaasuturbiinissa on premix-polttimet, joissa typenoksidipäästöjen vähentämiseksi maakaasu ja palamisilma sekoitetaan ennen polttoa. Kaasuturbiini pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria. Kaasuturbiinin jälkeen savukaasut johdetaan kattilaan, joka tuottaa höyryä höyryturbiinille ja kaukolämpöveden lämmittämiseen. Höyryturbiini pyörittää sähkö tuottavaa generaattoria. Höyryturbiinin höyryä johdetaan kaukolämmönvaihtimille. Kaasuturbiinilaitos So6 koostuu kaasuturbiinista ja lisäpoltolla varustetusta savukaasujen talteenottokattilasta. Kaasuturbiinin ja lisäpolton polttoaine on maakaasu. Kaasuturbiini pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria. Savukaasut johdetaan kattilaan, joka lämmittää lämmönvaihtimilla höyryvoimalaitoksen So1 kattilan syöttövettä ja kaukolämpövettä. Lämmitettäessä kattilan So1 syöttövettä, kaasuturbiinin savukaasuilla voidaan lämmityksessä muutoin käytettävät höyryturbiinin väliottohöyrylinjat sulkea ja tuottaa höyryturbiinilla enemmän sähköä. Kaasuturbiinin So6 polttimille johdetaan höyryä typenoksidipäästöjen vähentämiseksi. Apukattila So7 tuottaa maakaasulla höyryä höyryvoimalaitoksen So1 käynnistykseen ja kaasuturbiinin So6 typenoksidipäästöjen alentamiseen, kun höyryvoimalaitos So1 ei käy. Lisäksi harkitaan apukattilan So7 varustamista kaukolämpövaihtimella, jolla tuotettavalla kaukolämmöllä korvattaisiin lämpökeskusten lämmöntuotantoa. Kaukolämpö johdetaan laitokselta Espoo-Kauniainen-Kirkkonummi-alueen kaukolämpöverkkoon. Kuorman muutoksia tasataan varastoimalla kaukolämpövettä kaukolämpöakkuun Suomenojan voimalaitoksella. Kaukolämmön tarpeen vähäisyyden rajoittaessa sähkön tuotantoa, voidaan tarvittaessa tuottaa lisäsähköä merivesijäähdytteisillä apujäähdyttimillä. Apujäähdytyksen tarve on käytännössä ollut melko vähäistä. Suomenojan voimalaitoksen sähköntuotantokapasiteetti muutoksien jälkeenkään ei muutu. Kaukolämmön tuotantokapasiteetti kasvaa lämpöpumppulaitoksen tehon verran. Biopolttoainekäytössä tuotantoyksikön So3 lämmöntuotantokapasiteetti vähenee, vaikka biopolttoainekäytössä mahdollinen savukaasulauhdutin kompensoi kapasiteetin vähenemistä. Varsinaista kapasiteetin menetystä ei kuitenkaan tapahdu, koska kattilassa säilytetään mahdollisuus kivihiilen polttoon. Kaukolämmön tuotannon lisääminen lämpöpumpulla lisää laitoksen sähkön käyttöä ja vähentää samalla sähkön yhteistuotantoa kaukolämmön tuotannon yhteydessä. Kaukolämpöakku kompensoi jonkin verran tätä yhteistuotantosähkön menetystä. Kaukolämpöakku ladataan edullisella lämmön tuotannolla tai hukkalämmöllä ja akkua puretaan korvaten kalliimpaa energiantuotantoa. Savukaa-
sulauhdutin, lämpöpumput ja kaukolämpöakku lisäävät Suomenojan voimalaitoksen energiatehokkuutta ja ovat siten ympäristön kannalta edullisia ratkaisuja lisätä kaukolämmön tuotantokapasiteettia ja/tai sen optimaalista käyttöä. Savukaasulauhdutin, lämpöpumput ja kaukolämpöakku eivät lisää merkittävästi ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä. Seuraavassa taulukossa on esitetty polttolaitosten kapasiteetit: Polttoaineteho MW Sähköteho MW Kaukolämpöteho MW Yhteensä noin 1 000 noin 350 noin 550 So1 265 80 160 So2 498 234 214 So3 So6 89 (biomassalla 54) So7 18 0 132 (+35 lisäpoltto) Lämpöpumppu 0 80 (50 + 10, biomassa + savukaasulauhdutin) 45 75 (+35 lisäpoltto) sähkön käyttö 15 17 (prosessilämpö + kaukolämpö) Seuraavassa taulukossa on esitetty polttolaitosten tuotanto. Esitetyt määrien vaihtelualueiden maksimit ja minimit eivät ole keskenään summattavia lukuja. Kulloisistakin tuotantokustannuksista riippuen kaukolämmön tuotanto painottuu eri tavalla eri laitoksilla kokonaistuotannon pysyessä lähes ennallaan. 45 Yhteensä So1 So2 So3 So6 So7 Lämpöpumppu Käyttöaika h/a 3 000 8 000 3 000 8 000 2 000 8 000 0 1 500 100 4 000 4 000 8 700 Sähkön nettotuotanto GWh/a 1 100 1 700 Kaukolämmön tuotanto GWh/a 2 100 2 400 Prosessilämmön nettotuotanto GWh/a 200 450 400 900 0 10 650 1 500 600 1 300 0 100 500 0 0 60 0 120 0 60 0 0 50 1 10 sähkön käyttö 50 120 0 0 150 350 0
Seuraavassa taulukossa on esitetty voimalaitoksen tuotanto ja tuotantoyksiköiden käyntiajat vuosina 2008 2010. Kombivoimalaitos So2 otettiin käyttöön vuonna 2009. Voimalaitos yhteensä 2008 2009 2010 Sähkö GWh/a 780 10 026 1 769 Kaukolämpö GWh/a Sisäinen prosessilämpö GWh/a 1 637 1 692 2 133 210 131 95 So1 Sähkö GWh/a 491 365 248 Kaukolämpö GWh/a 1 091 804 540 Sisäinen prosessilämpö GWh/a 24 9 8 Käyntiaika h/a 6 549 5 000 3 283 So2 Sähkö GWh/a 429 1 308 Kaukolämpö GWh/a 418 1 170 Käyntiaika h/a 2 485 6 241 So3 Kaukolämpö GWh/a 163 157 110 Käyntiaika h/a 3 001 2 484 1 960 So6 Sähkö GWh/a 289 231 213 Kaukolämpö GWh/a 383 313 313 Sisäinen prosessilämpö GWh/a 174 105 70 Käyntiaika h/a 7 183 5 814 5 547 So7 Sisäinen prosessilämpö GWh/a 12 17 17 Käyttöaika h/a 2 353 2 958 3 202 Käytettävät polttoaineet Seuraavassa taulukossa on esitetty voimalaitoksella tällä hetkellä käytössä olevat pää- ja varapolttoaineet.
Yksikkö Pääpolttoaine Käynnistys-, häiriö- ja varapolttoaineet So1 Kivihiili Maakaasu, raskas polttoöljy So2 Maakaasu Kevyt polttoöljy So3 Kivihiili Raskas polttoöljy So6 Maakaasu Kevyt polttoöljy So7 Maakaasu Kevyt polttoöljy Seuraavassa taulukossa on esitetty voimalaitoksella vuosina 2008 2010 käytetyt polttoaineet (GWh/a). Vuonna 2009 tapahtuneen kombivoimalaitoksen So2 käyttöönoton seurauksena on maakaasun käyttö lisääntynyt sekä kivihiilen ja öljyn käyttö vähentynyt. Voimalaitos yhteensä 2008 2009 2010 Kivihiili 1 761 1 371 948 Maakaasu 1 064 1 798 3 558 POR 1,4 0,5 0,5 POK 0,4 0,2 0,4 So1 Kivihiili 1 587 1 207 832 Maakaasu 90 44 26 POR 0 0 0 So2 Maakaasu 985 2 826 POK 0 0 So3 Kivihiili 173 165 116 POR 1,4 0,5 0,5 POK 0,2 0,1 0,03 So6 Maakaasu 962 752 689 POK 0 0 0,4 So7 maakaasu 12 18 17 POK 0,1 0,1 0,01 POR = raskas polttoöljy, POK = kevyt polttoöljy Uudistuksien myötä Suomenojan voimalaitoksella otetaan kattiloilla So1 ja So3 kivihiilen lisäksi käyttöön pääpolttoaineina biopolttoaine ja maakaasu. Muiden tuotantoyksiköiden (So2, So6 ja So7) polttoaineet eivät muutu. Kattilalla So1 biopolttoaineen käyttö alkaa aikaisintaan vuonna 2014. Kattilalla So3 uudet polttoaineet (biopolttoaine ja maakaasu) otetaan käyttöön aikaisintaan vuonna 2013. Höyryvoimalaitoksen So1 polttoaineena käytetään kivihiiltä, biopolttoainetta ja maakaasua. Polttoaineita kattilassa käytetään yhteensä 700 1 700 GWh/a. Kivihiilen osuus kattilan polttoaine-energiasta vaihtelee käyttötilanteiden, polttoaineiden saatavuuden ja energiahintojen mukaan välillä
0 100 %. Biopolttoaineen osuus polttoaine-energiasta vaihtelee vastaavasti välillä 0 100 % ja maakaasun 0 20 %. Arvio höyryvoimalaitoksen So1 tyypillisestä vuositason polttoainejakaumasta energiaosuuksina on kivihiiltä 75 %, biopolttoaineita 20 % ja maakaasua 5 %. Käynnistys-, häiriöja varapolttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Leijupolttokattilalaitoksen So3 polttoaineena käytetään kivihiiltä, biopolttoainetta ja maakaasua. Kivihiilen osuus kattilan polttoaine-energiasta vaihtelee käyttötilanteiden, polttoaineiden saatavuuden ja energiahintojen mukaan välillä 0 100 %. Biopolttoaineiden osuus polttoaine-energiasta vaihtelee vastaavasti välillä 0 100 % ja maakaasun 0 20 %. Arvio kattilan So3 tyypillisestä vuositason polttoainejakaumasta energiaosuuksina on kivihiiltä 10 %, biopolttoainetta 85 % ja maakaasua 5 %. Seuraavassa taulukossa on esitetty Suomenojan voimalaitoksen tuleva polttoainekäyttö. Yksikkö Pääpolttoaine Käyttömäärä Käynnistys-, häiriö- (GWh/a) ja varapolttoaineet So1 Kivihiili 0 1 700 Raskas polttoöljy Biopolttoaine 0 1 700 Kevyt polttoöljy Maakaasu 0 340 Yhteensä 700 1 700 So2 Maakaasu 1 300 3 200 - So3 Kivihiili 0 300 Raskas polttoöljy Biopolttoaine 0 500 Kevyt polttoöljy Maakaasu 0 100 Yhteensä 100 500 So6 Maakaasu 0 150 Kevyt polttoöljy So7 Maakaasu 1 60 Kevyt polttoöljy Biopolttoaineista VTT:n tutkimusraportin Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus (Eija Alakangas & Camilla Wiik, Nro VTT- R-04989-08, 1.9.2008) B-luokan mukaista käytöstä poistettua puuta arvioidaan olevan 50 000 t/a. Määrä sisältää kattiloissa So1 ja So3 poltettavan käytöstä poistetun puun. Höyryvoimalaitoksen So1 ja leijupolttokattilalaitoksen So3 biopolttoaineet ovat puuperäisiä (metsätähdehake tai -murske, sahanpuru, kutterilastut ym. purut sekä biohiili) sekä muita puhtaita kasviperäisiä biomassoja (esim. peltobiomassa, muut kuin puuvartisten kasvien korjuutähteet, ruokohelpi, olki, järviruoko). Höyryvoimalaitoksen So1 kattilassa käytettävä biomassa murskataan riittävän pieneksi ja syötetään hiilipölypolttimille. Leijupolttokattilalaitoksessa So3 biomassa voidaan polttaa sellaisenaan ilman murskausta Suomenojan voimalaitoksella. Seuraavassa taulukossa on esi-
tetty tyypillisiä biopolttoaineiden laatutietoja saapumistilassa (suluissa vaihteluväli). Polttoaine Metsätähde ja -murske Sahanpuru, kutterilastut ym. purut Biohiili Ruokohelpi, olki Lämpöarvo (GJ/t) 9,0 (6 12) 8,0 (6 11) 19 (17 20) 14 (13,2 15) Kosteus (p-%) 40 60 40 60 1 10 15 (8 20) Rikkipitoisuus (p-%) 0,05 (0,01 0,05) 0,05 (0,02 0,1) 0,1 (0,02 0,1) 0,15 (0,07 0,21) Tuhkapitoisuus (p-%) 0,5 2 0,5 2 1 4 5 (2,4 7) Kokopuu- tai rankahake on karsitusta runkopuusta tai puun koko maanpäällisestä biomassasta (runkopuu, oksat, neulaset) tehty hake. Tyypillisiä ominaisuuksia käyttötilassa: kosteus 40 55 % ja lämpöarvo 7 11 GJ/t. Metsätähdehake tai -murske on ainespuun korjuun jälkeen oksista ja latvuksista viheraineineen tehtyä haketta tai mursketta. Sisältää myös risutukeista tai kannoista valmistetun hakkeen tai murskeen. Tyypillisiä ominaisuuksia käyttötilassa: kosteus 40 60 % ja lämpöarvo 6 11 GJ/t. Kuori on ainespuusta eri kuorintatekniikoilla syntyvä kuoritähde. Tyypillisiä ominaisuuksia käyttötilassa: kosteus 45 65 % ja lämpöarvo 5 11 GJ/t. Sahanpuru, kutterilastut ym. purut ovat sahauksessa ja puutavaran höyläyksessä tai hionnassa syntyviä tähteitä. Sisältää myös puupölyä. Tyypillisiä ominaisuuksia käyttötilassa: sahanpurun kosteus 45 60 % ja lämpöarvo 6 10 GJ/t kutterinlastun ja hiontapölyn kosteus 5 15 % ja lämpöarvo 16 18 GJ/t. Puutähdehake tai -murske on teollisuuden puutähteistä (rimat, tasauspätkät, levyteollisuuden viilut, vanerien syrjät yms.) tehtyhake tai murske sekä sahateollisuuden sivutuotteena syntyvä kuorellinen tai kuoreton hake tai murske, joka ei sisällä halogenoituja orgaanisia yhdisteitä, raskasmetalleja tai muoveja. Tyypillisiä ominaisuuksia käyttötilassa: puutähdehakkeen kosteus 10 60 % ja lämpöarvo 6 17 GJ/t vaneritähteen kosteus 5 15 % ja lämpöarvo 10 19 GJ/t. Erittelemätön teollisuuden puutähde sisältää teollisuuden puutähteen, joka koostuu vähintään kahdesta edellä olevasta luokasta (esim. kuori ja sahanpuru), joita ei edes likimääräisesti arvioiden kyetä erottelemaan. Muu teollisuuden puutähde sisältää muut biopolttoaineiksi luokiteltavat puutähteet (esim. rakennusmateriaaliteollisuudesta), joihin ei sisälly halogenoituja orgaanisia yhdisteitä, raskasmetalleja yms. epäpuhtauksia.
Kierrätyspuu on biopolttoaineeksi luokiteltavaa puhdasta puutähdettä tai käytöstä poistettua puuta tai puutuotetta, johon ei sisälly muovipinnoitteita tai halogenoituja orgaanisia yhdisteitä eikä raskasmetalleja, esimerkiksi uudisrakentamisen puutähde ja puu- tai kuormalavat. Puupelletit ja -briketit ovat puristamalla sahanpurusta, höylänlastusta ja hiontapölystä tehtyjä puupuristeita. Ruokohelpi on polttoaineena käytettävä energiakasvi. Se poltetaan yleensä seospolttoaineena turpeen tai puun kanssa. Viljakasvit ja olki ovat polttoaineena käytettäviä viljoja tai viljakasvien osia, kuten olki. Muut kasviperäiset polttoaineet -luokkaan sisältyvät elintarviketuotannon ja -teollisuuden kasviperäiset sivutuotteet yms. Suomenojan voimalaitoksen tapauksessa tämä tarkoittaa mm. öljypalmun siemenen kuorta, oliivin kiviä tai muuta em. teollisuuden sivutuotetta ja myös kasviperäisten polttoaineen valmistuksen sivutuotetta. Lisäksi polttoaineena saatetaan käyttää muita biopolttoainelajeja, joihin ei sovelleta jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta (VNA 362/2003) Uuden biopolttoainelajikkeen ilmaantuessa, voidaan lajike katsoa kuuluvaksi biopolttoaineisiin esimerkiksi VTT:n tutkimusraportin Käytöstä poistetun puun luokittelu ja hyvien käytäntöjen kuvaus (Eija Alakangas & Camilla Wiik, Nro VTT-R-04989-08, 1.9.2008) kaltaisten selvitysten perusteella. Kivihiili hankitaan maailmanmarkkinoilta. Kivihiilen lämpöarvo on viime vuosina ollut keskimäärin 25,4 MJ/kg, rikkipitoisuus 0,4 %, kosteuspitoisuus 12 % ja tuhkapitoisuus 13 p-%. Raskaan polttoöljyn lämpöarvo on keskimäärin 41,3 MJ/kg, rikkipitoisuus 0,9 p-% ja tuhkapitoisuus 0,1 p-%. Kevyen polttoöljyn lämpöarvo on 42,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus alle 0,1 p-%. Maakaasun lämpöarvo on 36 MJ/kg. Maakaasu ei sisällä rikkiä. Polttoaineiden varastointi Voimalaitosalueelle rakennetaan biopolttoaineiden vastaanottoasema, josta kiinteät polttoaineet siirretään koteloiduilla kuljettimilla metallierotuksen sekä tarvittaessa seulonnan ja murskauksen jälkeen polttoainesiiloon. Siilon koko on 6 000 m 3. Vaihtoehtona on myös pienempi 2 500 m 3 :n siilo. Polttoainesiilosta biopolttoaine puretaan ruuvipurkaimella kuljettimelle, joka tuo polttoaineen päiväsiilolle. Päiväsiilosta polttoaine jaetaan polttoaineen sulkusyöttimillä varustetuille pudotustorville ja edelleen kattiloille. Polttoainevirtaa voidaan säätää muuttamalla siilopurkaimien ja kaikkien kuljettimien nopeutta. Kuljetinsilta on vesipestävä.
Polttoaine menee sellaisenaan So3-yksikölle. So1-yksikköä varten kattilarakennukseen tulee polttoaineen hienomurskaimia, jotka hienontavat polttoaineen laitoksen So1 pölypolttoa varten. Hienonnettu polttoaine siirretään pneumaattisesti So1-yksikön polttimille. So1-yksikön polttimet varustetaan ns. biokärjillä, jotka sekoittavat biopolttoaineen polttimissa hiilen sekaan. Biohiili voidaan syöttää olemassa olevien kivihiilen kuljetin- ja myllyjärjestelmän kautta. Kivihiilen ja polttoöljyn varastointi ei muutu. Hiili varastoidaan olemassa olevalla kivihiilikentällä, jonne mahtuu hiiltä noin 100 000 tonnia. Polttoöljyt varastoidaan maanpäällisissä teräksisissä säiliöissä: kevyttä polttoöljyä varten on 3 000 m 3 :n vuonna 1989 rakennettu säiliö ja raskasta polttoöljyä varten 3 000 m 3 :n vuonna 1999 rakennettu säiliö. Molemmat 3 000 m 3 :n öljysäiliöt on sijoitettu yhteiseen tilavuudeltaan 3 300 m 3 :n betoniseinäiseen, bentoniittimattopohjaiseen suoja-altaaseen. Säiliöissä on mekaaninen pinnankorkeuden mittaus ja ultraääneen perustuva tai muu pinnankorkeuden mittaus. Mittaustieto siirtyy prosessitietojärjestelmään ja mittaukseen liitetty ylärajahälytys hälyttää valvomossa. Ylitäytönestoa ei säiliöissä ole. Lisäksi rakennetaan uusi 100 m 3 :n säiliö kevyttä polttoöljyä varten. Toiminnanharjoittajan mukaan säiliön rakenne ja turvajärjestelyt tarkentuvat suunnittelun edetessä. Maakaasu tulee voimalaitokselle maanalaista putkea pitkin eikä maakaasua varastoida laitosalueella. Kemikaalit ja niiden varastointi Savukaasulauhduttimen käyttöotto vaikuttaa voimalaitoksen kemikaalien käyttöön siten, että natriumhydroksidin kulutus laitoksella lisääntyy. Savukaasulauhdutinprosessissa käytetään natriumhydroksidia savukaasun neutralointiin sekä lauhdeveden ph:n säätöön. Savukaasulauhdutinta ei ole vielä valittu ja prosessin kemikaalien käyttö tarkentuu myöhemmin. Keskimäärin 50 %:sta natriumhydroksidia arvioidaan käytettävän noin 200 t/a. Savukaasulauhdutusta varten laitosalueelle sijoitetaan uusi natriumhydroksidisäiliö, jonka tilavuus on 15 m 3. Typenoksidipäästöjen vähentämisessä RRI- ja SNCR-menetelmällä käytetään ureaa (CAS-numero 57-13-6) tai ammoniakkivettä (24,5 %, CASnumero 1336-21-6). Ammoniakkivettä käytetään jo nykyisen laitoksella prosessiveden jälkiannostelukemikaalina, mutta urea on uusi kemikaali laitoksella. Keskimäärin ureaa (tai ammoniakkivettä) käytetään 2 400 m 3 /a, ja se varastoidaan 400 m 3 :n säiliössä. Urea ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 vaarallisten aineiden luokitus- ja merkintäluettelossa mutta ammoniakkivesi on.
Veden käyttö Prosessiveden valmistuksessa käytetään kemikaaleja. Prosessiveden valmistusjärjestelmään liittyvän käänteisosmoosilaitoksen kapasiteettia lisätään, jotta prosessiveden valmistuksessa voidaan käyttää nykyistä enemmän merivettä kaupungin vesijohtoveden sijaan. Prosessiveden valmistuksessa käytettävistä kemikaaleista natriumhypokloriitin ja ferrisulfaatin käytön arvioidaan kasvavan 1,2-kertaiseksi nykyisestä. Rikkihapon ja lipeän kokonaiskäytön ei arvioida muuttuvan nykyisestä. Natriumhypokloriitin ja ferrisulfaatin varastointi ei muutu. Seuraavassa taulukossa on esitetty kemikaalien käyttö vuosina 2008 2010. Kemikaali Käyttökohde 2008 (t/a) 2009 (t/a) 2010 (t/a) Poltettu kalkki (CaO) K1 savukaasujen rikinpoisto 571 405 300 Kalkkikivi (CaCO 3 ) K3 savukaasujen rikinpoisto 210 203 185 Trinatriumfosfaatti Prosessiveden jälkiannostuskemikaali 0,24 Ammoniakkivesi Prosessiveden jälkiannostuskemikaali (24,5 %) 0,6 1,4 1,4 Hydratsiiniliuos Prosessiveden jälkiannostuskemikaali 0,8 0,9 0,7 Rikkihappo (98 %) Suolanpoistolaitoksen elvytyskemikaali 17 20 16 Natron-lipeä (50 % Suolanpoistolaitoksen NaOH-liuos) elvytyskemikaali 11 13 8 Natriumhypokloriitti (11 %) Meriveden esikäsittely 18 10 10 Natriummetabisulfiitti Meriveden esikäsittely 1 2 1 Ferrisulfaatti Meriveden esikäsittely 25 17 13 Etyleeniglykoli Kaasuturbiinilaitosten imuilman lämmitys 0,2 6 5 Vesi hankitaan kaupungin vesilaitokselta ja otetaan merestä. Suunnitellut uudet laitteistot ja toiminnot eivät vaikuta laitoksen veden käyttöön. Merivettä otetaan enintään 4 m 3 /s kuten nykyisinkin. Tämä vesimäärä on harvinainen. Yleensä voimalaitosprosessin jäähdytykseen riittää alle 0,5 m 3 /s. Seuraavassa taulukossa on esitetty voimalaitoksen veden käyttö vuosina 2006 2010.
Merivettä m 3 /a Vesijohtovettä m 3 /a Yhteensä m 3 /a 2006 9 495 683 96 033 9 591 716 2007 6 602 636 98 824 6 701 460 2008 6 774 045 97 937 6 871 982 2009 12 476 956 132 729 12 609 685 2010 11 778 234 103 074 11 881 308 Keskiarvo 9 425 511 105 719 9 531 230 Käänteisosmoosilaitoksen kapasiteetin nosto lisää meriveden käyttöä käänteisosmoosilaitoksella. Nykyisin käänteisosmoosilaitokselle otetaan prosessiveden raaka-aineeksi merivettä noin 940 m 3 /d ja laajennuksen jälkeen noin 1 100 m 3 /d (noin 13 l/s). Liikenne ja liikennejärjestelyt Voimalaitosalueelle on nykyisin raskasta liikennettä noin 20 40 autoa/vrk tuotannon vaihtelun mukaan. Kuljetukset ovat polttoaine-, tuhka-, kalkki- ja kemikaalikuljetuksia. Biopolttoaineen käyttö lisää polttoainekuljetuksia, mutta vähentää tuhkakuljetuksia. Savukaasun puhdistuskemikaalien (urea ja kalkki) kuljetukset lisääntyvät. Yhteensä kuljetuksia on noin 20 70 autoa/vrk tuotannon ja biopolttoaineiden käytön mukaan. Seuraavassa taulukossa on esitetty kuljetusmäärät nyt ja uudistusten jälkeen. Nykyisin Uudistusten jälkeen Hiilen käyttö 1 000 500 0 (GWh/a) 2 000 1 500 1 000 0 500 Biomassan käyttö (GWh/a) - 500 1 000 1 500 Polttoainekuljetukset (kpl/a) 4 000 8 000 7 000 11 000 10 000 14 000 10 000 14 000 Tuhkakuljetukset ja 600 300 muut kuljetukset 1 200 1 000 (kpl/a) 100 700 100 400 Yhteensä kpl vuodessa 4 600 7 300 10 000 10 000 9 200 12 000 14 700 14 400 kpl maksimipäivänä 40 55 70 70* * Polttoainemäärän lisäys 1 000 GWh:sta 1 500 GWh:iin vuodessa on biohiiltä, joka ei lisää kuljetuksia. Kuljetukset ajoittuvat pääsääntöisesti arkipäiviin klo 6 22 välille. Kuljetukset kulkevat nykyistä tiestöä pitkin pääasiassa reittiä Länsiväylä Hannuksentie Rusthollarinkatu Hyljeluodontie Hylkeenpyytäjäntie. Laitosalueelle johtava tiestö ja laitosalue on päällystetty. Alhainen ajonopeus laitosalueella ehkäisee melua. Lisäksi liikenne ajoittuu pääosin päiväsaikaan, jolloin melun häiritsevä vaikutus on vähäisempi kuin yöaikana. Polttoainekuormat ovat umpinaisia pölyämisen ja roskaantumisen estämiseksi.
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Päästöt vesistöön ja viemäriin Eräät prosessikohteet vaativat suurempaa jäähdytystä kuin kaukolämpöverkosta palaavalla vedellä voidaan suorittaa. Jäähdytys tehdään merivedellä. Merivettä käytetään myös apuna jäähdyttämisessä, kun kaukolämmön tarve on pienempi kuin voimalaitoksella syntyvä lämpö. Apujäähdytyssähköä tuotettaessa syntyvä ylimääräinen lämpö johdetaan mereen merivesijäähdyttimen kautta. Mereen johdettava teho on enimmillään 200 250 MW. Käytettäessä tämän tehon mereen johtamiseen 4 m 3 /s merivettä, nousee veden lämpötila noin 12 15 C. Jäähdytysvesi johdetaan putkea pitkin Suomenojan jätevedenpuhdistamon poistovesitunneliin ja sitä pitkin edelleen noin 7,5 kilometrin päähän merelle Gåsgrundin kaakkoispuolelle 15 metrin syvyyteen Suvisaaren yhteiselle vesialueelle 49-449-876-1. Suomenojan voimalaitoksen ympäristölupapäätöksessä (Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, nro 24/2006/2, 4.9.2006) esitettyä uutta meriveden poistoyhteyttä Nuottalahteen ei ole vielä rakennettu, mutta se rakennetaan tarvittaessa. Jäähdytysveden varapurkuyhteyttä käytetään vain, jos poistovesitunnelin käyttö on lyhytaikaisesti estynyt. Varapurkukohta tulee sijaitsemaan rantaviivalla lähellä Suomenojan suuta. Voimalaitoksella syntyy käytön ja kunnossapidon yhteydessä jätevesiä prosessivesien valmistuksessa ja lauhteen puhdistuksessa, putkiston tyhjennys- ja vuotovesistä, laitoksen pesu- ja huuhteluvesistä, sadevesistä ja sosiaalijätevesistä. Jätevedet johdetaan niiden laadusta riippuen jätevesiviemäriin, sadevesiviemäriin tai jäähdytysveden poistoputkeen. Viemäröitäväksi kelpaamattomat jätevedet toimitetaan kyseisille vesille sopivaan vastaanottopaikkaan. Tämän päätöksen liitteenä on voimalaitoksen jätevesiviemärikaavio (liite 2), merivesiviemärikaavio (liite 3) ja sadevesiviemärikaavio (liite 4). Seuraavassa taulukossa on esitetty voimalaitokselta mereen johdettu jäähdytys- ja jätevesimäärä sekä ainevirta vuosilta 2008 2010.
2008 2009 2010 Johtamispäivien lukumäärä 365 365 365 Jäähdytysvesi m 3 /a 6 474 686 12 266 943 11 609 231 Elvytysvesi m 3 /a 3 294 5 337 3 286 Muu teollisuusjätevesi m 3 /a 5 729 4 736 5 828 Kiintoaine kg/a 204 267 286 Kupari kg/a 0,09 0,2 0,21 Kadmium kg/a 0,03 0,05 0,04 Nikkeli kg/a 0,49 0,37 0,10 Sinkki kg/a 0,21 0,30 0,61 Lyijy kg/a 0,49 0,34 0,08 Molybdeeni kg/a 1,72 1,23 1,13 Kokonaiskromi kg/a 0,09 0,10 0,10 Kromi (6+) kg/a 0,03 0,05 0,04 Mineraaliöljy kg/a 1,3 2,3 3,3 Seuraavassa taulukossa on esitetty jäähdytysvetenä käytetyn veden lämpiäminen ja lämpökuorma mereen vuosina 2008 2010. 2008 2009 2010 Jäähdytysvetenä käytetyn veden suurin lämpötilan nousu 16,5 16,0 16,4 tuntikeskiarvona C Lämpö mereen TJ/a 145,2 155 106,6 Suunniteltujen uudistusten myötä kuormituksen arvioidaan muuttuvan seuraavasti: Savukaasulauhduttimessa muodostunut lauhdevesi, 5 8 l/s, johdetaan käsittelyn jälkeen mereen jäähdytysveden poistotunnelin kautta. Lauhdeveden kiintoainekuormitus mereen on noin 2,2 t/a. Lämpökuorma mereen pienenee, kun jäähdytysvesistä otetaan lämpöä talteen lämpöpumppulaitoksella. Lämpöpumppulaitoksella otetaan talteen myös Suomenojan jätevedenpuhdistamon jätevesien sisältämää lämpöä, mikä vähentää meriveteen kohdistuvaa lämpökuormitusta. Savukaasulauhdutinta ei ole vielä valittu, mutta lauhdevettä arvioidaan muodostuvan 5 8 l/s. Savukaasulauhdutinta käytetään tuotantoyksikön So3 käydessä eli 2 000 6 000 h/a. Lauhdeveden lämpötila on noin +50 C. Lauhdevesi johdetaan yhdessä jäähdytysveden (200 500 l/s) ja jätevedenpuhdistamon poistoveden (noin 1 000 l/s) kanssa poistotunneliin. Suomenojan jätevedenpuhdistamon ja mahdollisesti myös Suomenojan voimalaitoksen jäähdytysvesistä otetaan talteen lämpöä ennen mereen johtamista. Lämpöpumppulaitoksen jäähdyttävä vaikutus poistovesiin on suurempi