1/2006 44. VUOSIKERTA HELSINGIN YLIOPISTON SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA 4/2005 43. 43. VUOSIKERTA HELSINGIN YLIOPISTON SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA
pääkirjoitus Pakko saada palautetta Päätoimittajalla on valtaa. Voisin kirjoittaa tähän jotain hätkähdyttävää ja provosoivaa. Voisin puhua suuni puhtaaksi ja olla kriittinen, ihastuttaa ja vihastuttaa. Voisin toivoa, että lehden ilmestymisen jälkeen sähköpostini tukkeutuisi palautteesta. Nykyisin on trendikästä olla ilkeä. Kritiikki on vieraantunut laajemmasta merkityksestään (Nykysuomen sanakirjan mukaan arvostelu, arviointi, tarkastelu) ja vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan virheisiin puuttuvaa arvostelua, Lehdet ovat täynnä sarkastisia kolumneja, joissa yhteiskuntakriitikot nauravat ihmisten ja asioiden heikkouksille. Lukijoita hätkähdytetään jopa kirosanoin höystetyllä haukkumisella. Totta kai maailma tarvitsee kritiikkiä. Hyssyttely ei ole oikea vaihtoehto, eikä mikään muutu ilman arviointia ja puutteiden havaitsemista. Virheiden julkihuutaminen ja jatkuva ongelmien osoittelu eivät kuitenkaan aina edistä kehitystä, vaan joskus jopa estävät sitä. Tarvitsemme siis lisää oikeaa kritiikkiä, rakentavaa palautetta ja muutokseen kannustamista, Osakunnassa toiminnan jatkuminen ja kehitys vaatii kiittämistä. Jotkut kaipaisivat enemmän kunniaa ja mainetta, virallista kiitosta ja jatkuvaa tunnustusta työstään. Joillekin taas riittää tapahtumaan osallistuvan iloinen ilme, oki-ruokaa kehuva kommentti tai krapula-aamuna huokaistu Olipa hyvät bileet. Valitettavan usein juuri kovaäänisimmät muiden toiminnan kritisoijat ja virheiden etsijät kaipaavat itse eniten huomiota ja tunnustusta teoilleen. Arvostelu ei kuitenkaan saisi perustua oman toiminnan korostamiseen, huomionkipeyteen ja provosointiin - on turha tappaa tykillä hyttysiä. Tärkeää on myös antaa kritiikille arvonsa kehityksen välineenä, ei arvona sinänsä. Kyllähän me kaikki tiedämme, ettei asioita pidä aina purematta niellä. Miksi kuitenkaan sylkeä pois vain voidakseen osoittaa sormella niitä, jotka hetken narskuteltuaan nielaisevat? Karhunkierros tahtoo olla rohkea. Haluamme herättää osakunnassa keskustelua ajankohtaisista asioista, esittää kritiikkiä ja antaa kiitosta. Olkaa tekin rohkeita ja kertokaa, jos jokin lehdessä suututtaa tai innostaa. P.S. Suurkiitos viime vuoden päätoimittajalle Samuli Leivonniemelle, joka on auttanut minua tämän lehden taitossa ja muissa lehden tekemiseen liittyvissä asioissa. Mirva Helenius paatoimittaja@satakuntatalo.fi KARHUNKIERROS. Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan tiedotuslehti. Perustettu vuonna 1963. ISSN 1239 1913. Julkaisija: Satakuntalainen Osakunta, Lapinrinne 1 A5, 00180 Helsinki, (09) 6958 5256, www.satakuntalainenosakunta.fi. Päätoimittaja: Mirva Helenius, 044-576 5683 paatoimittaja@satakuntalainenosakunta.fi. Toimittajat: Tuomas Aivelo, Maija Alitalo (tiedotussihteeri), Elina Häivälä, Samuli Leivonniemi, Eveliina Nera, Salla Seppälä, Tuuli Seppälä, Johannes Tiusanen, Jaakko Viitala. Tätä numeroa avustivat: Timo Dönsberg, Iida Hautala, Mikko Mäkipää, Jaakko Räikkälä, Sinikka Tuori ja Kalle Vähä-Jaakkola. Kannen nimiö: Kalle Järvenpää. Kannen kuva: Tuuli Seppälä. Taitto: Mirva Helenius. Painos: 300 kappaletta. Paino: Tikkurilan paino, Vantaa. KARHUNKIERROS 1/2006
tässä numerossa 4 Osakuntauutisia. Viisin remontti alkaa. 5 Edaattorin mielestä rahanjako sopii rikkaille. 6 Satakunnassa soditaan, kertoo idean isä Kalle Vähä-Jaakkola. 8 Isäntä ja emäntä kertovat arkipäivän ajatuksiaan 9 Kotipaikkakunnalle paluuta pohtii Tuuli Seppälä. 10 Lalli Mikko Mäkipää kertoo, miten vuosijuhlia juhlitaan. 12 Arto Lahti ei masentunut tappiosta persidentinvaaleissa. 14 Raili Pirinen sai osakunnalta tunnustusta ja kiitosta työstään. 15 Kirjaekspertti Elina Häivälä esittelee osakunnan kirjaston helmiä. 16 Fab Four tribuuttiyhtye ponnistaa kellarista parrasvaloihin ja kaipaa bändäreitä. 18 Kankaanpään imagoa voisi osakuntalaisten mielestä parantaa vaikka kankaanpäänkielisellä Aku Ankalla. 20 Kestävän matkailun saavuttaminen vaatii yhteistyötä. Arto Lahti puhuu politiikastaan sivuilla 12 ja 13. 23 Tuplaisäntä känisee maatilan pitämisen ongelmista. 24 Hyttipoliisi teki ratsian Satakuntatalon asuntoihin. Mitä kaikkea kummallista kämpistä löytyikään? 27 Kuolemattomat ja Mäkipään puujalka. Tiesitkö tämän SatOsta Vuonna 1994 osakunnan hallitus ei hyväksynyt Satakuntalaisen Osakunnan Pornokerhon (SAPO) perustamisasiakirjaa, koska perustajajäseniä oli vain kaksi vaadituista kolmesta. Ryhmämme on syntynyt sponttaanisti ja kokoontunut ensimmäisen kerran 17.11.1976. Näin sai alkunsa SatO:n Opiskelijan mielenterveysryhmä. Puhujina iltamissa esiintyi toimijoita mm. Kirkon Perheasiainneuvottelukeskuksesta ja Suomen Mielenterveysseurasta. Aikanaan kaikkien kerhojen määrärahoista lähes kolmasosa meni mielenterveysiltamien pitämiseen osakunnassa. Pygmihallitus aloitti toimintansa osakunnassa vuonna 1991. Kerhon tarkoituksena oli edistää fyysiseltä pituudeltaan pienten ihmisten asemaa suuressa maailmassa. Tervetulleita olivat kaikki, jotka olivat kiinnostuneita jopa alle 165-senttisten henkilöiden aseman yleisestä kehittämisestä. Pygmihallitus järjesti mm. spontaaneja keskustelutilaisuuksia ihmisten sydäntä lähellä olevista pikkuasioista. 1-vuotisjuhla vietettiin osakunnan vuosijuhlan yhteydessä pienimuotoisesti naisten WC:ssä. Satakuntalaisen osakunnan lahjattomat (Sala-kerho) toimivat varsin vilkkaasti keväällä 1993. Kerhon perinteiden mukaisesti kukaan Sala-aktiivi ei saanut K.W. Tiisalan rahaston stipendiä, muista apurahoista puhumattakaan. Lisäksi kerholaiset kilpailivat joukkueena urheilun saralla voittamatta mitään. Raha-anomuksessaan Sala-kerho anoi mm. 0,49 markkaa pöytävarauspuheluun ravintolavierailua varten. Kerhon yhtenä priimusmoottorina toimi civis Riku Jaakonsaari. Kalle Vähä-Jaakkola Satolaiset olivat edelläkävijöitä 2000-luvun kenkämuodissa jo 60-luvulla. Kuva on vuoden -65 maakuntamatkalta. KARHUNKIERROS 1/2006
osakuntauutisia Osakuntahuoneisto Viisi remonttiin Teksti: Maija Alitalo, Mirva Helenius Viisin remontti alkaa vähitellen käynnistyä. Sisustussuunnitelma on esillä Viisin ilmoitustaululla. Värin valinnan helpottamiseksi seinät ovat jo saaneet vähän maalipintaa. Keittiön lisätaso on pystytetty ja kirjastoon on hankittu kahdelle koneelle uudet näytöt. Osakuntalaisia houkutellaan mukaan remontoimaan valtavalla mainoskampanjalla. Lupaus megakaronkasta saa toivottavasti ihmiset innostumaan. Kaikki porukalla mukaan tekemään unelmaviisiä, toteaa talkootyötä vetävä civis Kalle Vähä-Jaakkola. Kehotan kaikkia asiasta kiinnostuneita nykäisemään hihasta ja esittämään ideoita. Myös rakentavaa palautetta otetaan mielellään vastaan. It s up yours! > Remontin etenemistä kannattaa seurata osoitteessa www.satakuntalainenosakunta.fi/unelmaviisi Viisi täyttyy jälleen Osakuntahuoneiston käyttöaste on kasvanut huomattavasti viime vuodesta. Viisissä on melko tasaisesti porukkaa, oli viikonpäivä tai kellonaika mikä tahansa. Jokapäiväistä toimintaa Viisissä on lehtien lukeminen, ruuanlaitto, kahvinkeitto, lautapelit ja television katselu. Suositut sarjat, kuten Family Guy, Täydelliset naiset ja 24, keräävät sohvat täyteen innokkaita katsojia. Yllättävän suuren suosion on saavuttanut myös kutominen ja virkkaus. Knitting Factory on Naisten kerhon uusi toimintamuoto, sukankutomis-projekti. Mikko Mäkipäälle urheilupalkinto Vuoden 2005 urheilutoimikunta luovutti osakunnan urheilupalkinnon civis Mikko Mäkipäälle tammikuun varsinaisessa kokouksessa. Palkinnon perusteina oli muun muassa Mäkipään lukuisat pyöräilysaavutukset. Urheilupalkinto on kiertopalkinto, joka voidaan jakaa vuosittain urheiluohjaajien valitsemalle osakuntalaiselle tunnustukseksi aktiivisesta urheiluharrastuksesta. Palkintoa ei ole jaettu pitkään aikaan, mutta perinteen toivotaan nyt heräävän henkiin. Kynttilöillä houkutellaan lisää saunojia Osakunnan naiset ovat ryhtyneet toimiin naisten saunavuoron kävijämäärän nostamiseksi. Jo kahteen kertaan järjestetyssä kynttiläsauna-tempauksessa tunnelmaa on luonut kymmenien tuikkujen hämyinen valaistus. Idea lähti siitä, kun saunasta oli palanut sulake ja siellä oli pimeää. Piti valita: hakeako huoltomies vai kynttilöitä, sanoo järjestäjä Salla Seppälä. Asukkaiden saunavuorot ovat naisille tiistaisin ja perjantaisin, miehille keskiviikkoisin ja lauantaisin. Strategiaehdotus valmistui Miltä osakunta näyttää vuonna 2010? Tavoite on tiivistetty osakunnan strategiaehdotukseen, joka valmistui pitkän prosessin jälkeen 14.2.2006. Strategia sisältää hyödyllisiä vinkkejä ja tärkeää tietoa osakunnan toiminnan kehittämiseen, ja on tarkoitettu avuksi ja ohjeeksi kaikille osakuntalaisille. Strategisen suunnittelun tarkoituksena on ollut vahvistaa osakunnan asemaa opiskelijakentällä. Strategiassa on määritelty mm. osakunnan arvot, tavoitetila ja SWOT (lyhenne englannin kielen sanoista vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat). Strategiatyössä on otettu huomioon koko osakunnan jäsenistö ja sidokset muihin tahoihin. Kokonaisuudessaan ehdotus käsittää 25 sivua asiapitoista tekstiä. Ehdotus käsitellään lopullisesti maaliskuun varsinaisessa kokouksessa > Vielä ehtii tutustumaan strategiaehdotukseen osoitteessa www.satakuntalainenosakunta.fi/ strategia. Kokous myönsi kunnianosoituksia Helmikuun varsinainen kokous päätti myöntää ansiomerkin kolmelle osakuntatoiminnassa ansioituneelle civikselle, Johanna Korkeamäelle, Mikko Mäkipäälle ja Juho Vuoriolle. Osakunta päätti tänä vuonna jakaa myös ystävyysmerkin, joka myönnettiin Raili Piriselle. 4 KARHUNKIERROS 1/2006
Edaattorilla on asiaa Liian paljon rahaa, yhyy! Kun fuksivuotenani päätin pyrkiä HYY:n edustajistoon eli edariin, HYY-vaikuttamisen merkittävyyttä kuvailtiin sillä, että edarissa päätetään, mihin tiedekuntiin sijoitetaan limonadiautomaatteja. Edaattori kaikkien janoisten sankari! Kaikesta huolimatta pääsin vuoden kuluttua osakunnan varaedustajaksi. Tiesin jo silloin myös sen, että HYY:n vuosibudjetti on kolme miljoonaa euroa: kai edustajalla siis vaikutuksensa on. Ehdin olla edarissakin mukana muun muassa äänestämässä luki-vaikeuksien huomioimisen puolesta HYY:n tasa-arvosuunnitelmassa. Rahoista pitäisi antaa rikkaiden päättää Ajatus siitä, että rikkaat saisivat päättää raha-asioista, kuulostaa epähumaanilta, mutta eivät köyhät ymmärrä rahoista juuri mitään. HYY:llä on miljoonaomaisuus ja miljoonabudjetti, mutta köyhällä opiskelijalla, jonka vuositulotkin ovat alle 3000 euroa, ei ole todellista mielikuvaa edes miljoonasta eurosta. Osakunnassa vaikuttajaurani aikana pidin kaksinaismoralistisena voivotella Viisin käyttöastetta ja samalla istua tiiviisti rahakirstun päällä. HYY:ssä olen pyrkinyt toteuttamaan samaa näkemystäni: jäsenten palveluja pitää kehittää vastuussa nykyisille, entisille ja tuleville opiskelijapolville. Ennen kaikkea vaikutus kohdistuu tietenkin vaalikauteen, mutta tämän vuoden ensimmäisessä edarissa olin myös siunaamassa kolmenkymmenen vuoden eettistä sijoitussuunnitelmaa. Lisäksi pitää muistaa niitä opiskelijapolvia, jotka tämän miljoonaomaisuuden ovat kartuttaneet. Kankeus ennen kaikkea HYY:n kokoinen organisaatio on perustellusti melko mittava. Se kuitenkin samalla kangistaa päätöksenteon: 60-jäsenisessä edustajistossa puheenvuorot anotaan kirjallisena, asioilla on esittelijät ja asioiden valmisteluvaliokunta kannattaa esityksiä. Pyytäen saa vastustaa. Ja sitten äänestetään käsin tai lipuilla. Lippuäänestyksessä jokainen edustaja kutsutaan nimeltä antamaan äänensä. Kankeudessa on toki puolensa. Se tarkoittaa myös sitä, että radikaaliryhmittymien valtaannousu ja suuret muutokset eivät onnistu tai ovat ainakin vaikeita. Edellisessä edarissa päätettiin ensimmäistä kertaa sääntömuutoksesta: säännöissä kun puhutaan pykälän 50 juhlista, vaikkei kyseinen pykälä käsittele juhlia ollenkaan. Sen sijaan kohdassa tarkoitettaneen pykälää 51. Toinen käsittely sääntömuutoksesta on tulossa. Saa nähdä, meneekö läpi! 2. varaedustajanne Jaakko Viitala Ajankohtaista HYY:ssä Tällä hetkellä HYY:tä askarruttaa kolmas ylioppilastalo, uusiuusi ylioppilastalo, ns. Leppätalo. Se tulee lähemmäs Satakuntataloa, Helsingin uutta ydintä. Suunnitelmat ovat hienot. Siinä, missä ehkä ensimmäistä ylioppilastaloa suunnitellessa korostettiin esteettisyyttä, kolmannen ylioppilastalon kantavana ajatuksena on ollut esteettömyys. Hallitusohjelma hyväksyttiin äänestyksessä, 11 49. Osakunnat ovat hyvin edustettuna jälleen kerran, onhan muun muassa hallituksen puheenjohtaja osakuntien edustaja. Osakuntien ryhmä on siis jälleen kerran HYY:n vallan ytimessä. Ryhmässä olimme juuri valitsemassa osakuntien edustajia HYY:n talouden päättäviin elimiin. SatOsta oli yksi hakija! Hän oli tosin sitäkin kokeneempi, ja paikkansa ansainnut. KARHUNKIERROS 1/2006 5
Herra Maisteri Kuuluisasta Risk-maailmanvalloituspelisstä on nyt tarjolla uusi versio. Satakuntatalo on ratkaisevassa roolissa kamppailtaessa Satakunnan herruudesta. Teksti: Mirva Helenius Satalinnan säätiön toiminnanjohtaja Riku Jaakonsaari valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Publiikki oli 24.2.2006. Opinnot Jaakonsaari aloitti syksyllä 1990. Teksti: Kalle Vähä-Jaakkola Kuva: Mirva Helenius Istuin Viisissä pohtien SaTu-kerhon osakuntailtaa, joka minun oli määrä järjestää. Kavereiden siivittämä ideariihi okin aiheesta oli enemmänkin absurdia sanailua teddykarhun ansoittamisesta sulkeisharjoituksiin. Lopulta idea jonkinlaisen pelin kehittämisestä kumpusi esiin ja silmissäni siinsi Suur-Punkalaitumen syntyminen Satakuntaan. Graduni aihe on Symboliseen esitystapaan perustuva menetelmä äärellisen automaatin determinisointiin ja minimointiin. Valmistuminen kesti näin kauan. sillä minulla oli ongelmia gradun kanssa. Alun perin kehittelin omaa systeemiä gradua varten, mutta se ei toiminut. Sen takia kadotin motivaationi, ja nämä motivaatio-ongelmat jatkuivat monta vuotta. Viime syksynä aloitin tosissaan uudelleen ja gradu valmistui. Olen koko ajan seurannut hieman opintojeni etenemistä, etteivät ne pääse lopullisesti vanhenemaan. Olen ottanut kokonaisuuden sieltä ja toisen täältä. Itselläni on myös aina ollut sellainen mielikuva, että joku päivä vielä valmistun. Olen kuitenkin ollut töissä kaikki nämä 15 vuotta: viisi vuotta huoltomiehenä Satakuntatalolla, viisi vuotta Nokialla ja viimeiset viisi vuotta toiminnanjohtajana. Itse olen ottanut varmaan vähiten stressiä valmistumisesta. Onhan tämä tietenkin hieno juttu. Valmistuminen vaikuttaa myös tulevaisuudensuunnitelmiini. Aion hakea nyt oman alan töitä, eli ATK-alan hommia. Karhunkierros onnittelee! Kaksi unetonta yötä myöhemmin edessäni oli osakunnan vanhan pingispöydän päälle maalattu Satakunnan kuntakartta. Kyseisessä kartassa on kaikki osakunnan säännöissä mainitut alueet eli mukana on myös nykyisiä Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan kuntia. Perusasetelma pelissä on perinteistä Risk-peliä muistuttava, mutta mukana on useita lisämausteita luomaan hektisemmän ja tapahtumarikkaamman pelikokemuksen. Peliä voi pelata kolmesta kuuteen pelaajaa yhtä aikaa. Aluksi pelaajien kesken arvotaan pääkaupungit, jonka jälkeen pelialue jaetaan eri osapuolten kesken. Pelin voittaa valloitettuaan kaikki vastustajat. Perinteiseen Risk-peliin nähden suurimmat muutokset ovat Satakuntatalon ja pääkaupunkien merkitykset. Lisäksi voittokorteilla voi esimerkiksi lähettää ydinpommin tai strategisen iskun vastustajan alueelle. Kerran kierroksessa nostettavasta Kerran kierroksessa sattumakortista voi lukea nostettavasta sattumakortista mm. Kansansoudut, jolloin voi lukea mm. Kansansoudut, jolloin kaksi joukkoa kaksi joukkoa Va m m a l a s t a Vammalasta siirtyy Poriin. siirtyy Poriin. Kesämuutto-kortin sattuessa pelaaja joutuu siirtämään joukkonsa pois Satakuntatalolta ja Tsernobyl-kortin jälkeen Eurajoki poistetaan pelistä. 6 KARHUNKIERROS 1/2006
Satakunnassa soditaan Sato Risk-pelin äärellä Jaakko Räikkälä, Antti Salonen, Kalle Vähä-Jaakkola, Mikko Mäkipää, Timo Dönsberg ja Mikael Thylin Peli on yllättänyt tekijänsä ja muut pelaajat positiivisesti. Ensimmäisen kahden päivän aikana Sato Risk on saanut kahdeksan uutta pelaajaa ensimmäisen vuoden osakuntalaisista kuraattoria myöden. Kokeneemmat strategiapelaajat ovat ehdottaneet jopa pelikonseptin myymistä. Sato Risk toteuttaa yllättävän hyvin osakunnan tarkoitusta lisäämällä Satakunta-tietoutta tarjoten samalla hauskaa yhdessäoloa muiden osakuntalaisten kanssa. Varoituksen sanana peli saattaa aiheuttaa pahoja addiktio-oireita. > Sato Risk, Carcassonne, Monopoli, Alias, Trivial Pursuit, Menolippu ja monia muita jännittäviä pelejä löytyy osakuntahuoneisto Viisistä KARHUNKIERROS 1/2006
Emännän ajatuksia Isännän mietteitä Ka t s e l e n ulos kattohuoneeni ikkunoista. Alhaalla vilisee muurahaismaisesti työja koulumatkalla olevia ihmisiä, jotka yrittävät olla törmäämättä toisiinsa, vaikka eivät katso kengänkärkiään pidemmälle. Tai ainakin siltä asia näyttää yläilmoista. Kun maltan jättää aitiopaikkani ja liityn muurahaisjoukkoon, todellisuus yllättää. Poikkean koulumatkalla apteekkiin. Ovella vanhempi mies on astumassa sisään yhtä aikaa minun poistuessani. Miehen avatessa ovea minulle ja lausuessa olkaa hyvä! kiire valuu pois ja kiitän hymyillen päiväni piristäjää. Mannerheimintiellä on aina sama Satasen jakaja. Hän ryhtyi kanssani juttusille ensimmäisenä syksynäni. Tunnemme toisemme nimeltä ja usein vaihdamme pari sanaa. Monena aamuna hän saa minut iloiseksi, vaikka kylmä tuuli puhaltaa kauluksestani sisään. Vietän aamupäivän tenttiin lukien. Kun vatsani alkaa häiriköidä muita lukijoita, päätän lähteä ansaitulle lounastauolle. Tällä kertaa en näe yhtään tuttua ruuhkaisessa Unicafessa, joten istuudun ensimmäiseen vapaaseen pöytään. Pöydässä istuu Jamaikalta kotoisin oleva mies, joka valittelee Suomen kylmää ilmastoa. Juttelemme koko ruokailun ajan, kunnes minun on palattava kirjavuoreni luo. Toivotamme toisillemme hyvät jatkot ja eroamme hymyssä suin. Sataa, kun kiiruhdan kotiin.kuljen sisäkautta ja auon oven toisensa jälkeen. Huomaan keski-ikäisen miehen tulevan perässäni ja pysähdyn pitämään hänelle ovea auki. Palkaksi saan kiitoksen sekä yllättävän kutsun kahville. Valitettavasti olen sopinut jo muuta menoa enkä kerkeä kahvittelemaan. Ilman sitäkin tuli lämmin olo! Muuttaessani Helsinkiin luulin tämän olevan kylmä kaupunki, jossa kukaan ei katso silmiin tai ainakaan hymyile. Totta kai sekin puoli löytyy, mutta monta kertaa olen myös aidosti saanut kohdata toisen ihmisen. Tuskin tapaamme toista kertaa, mutta hetken ajan olemme kohdelleet toisiamme kuin olisimme vanhoja tuttuja. Sinikka Tuori, emäntä Tavastian seinässä komeilee mainos: 21.2.2006: Dark Funeral (SWE), Naglfar (SWE), Amoral, liput 20 euroa. Haluaisin kovasti keikalle. Harmi etten taida ehtiä. En millään. Kiire, kiire, kiire. Isännällä on aina kiire. Kiire kokouksiin, kiire tapaamisiin, kiire kirjoittaa juttu Karhunkierrokseen, kiire tehdä koulurästit Jokaisen paperini yläkulmassa lukee To Do, jonka alle on listattuna monta tehtävää. Kaiken pitäisi olla tehtynä huomiseen mennessä. En taida ehtiä. En millään. Typerintä olisi edes harkita Black Metal -keikalle lähtemistä. En ehdi. En millään Keikan jälkeen vilkaisen kännykkääni: 5 viestiä vastaanotettu. Viisin jääkaappi on tyhjä! Se on nyt sun mailissa. Kerkeetkö huomenna? On aika virittää rotanloukku! Ehditkö huomiseen mennessä? Pyydä jotain toista. Tuu seekutoseen heti! Hymähdän ja alan vastailla viesteihin: Okei, tulen pian. Kiitti! Huomenna en kyllä ehdi millään. Mistä ihmeen rotanloukusta höpiset? Ehdinkö mitä? Okei, pyydän jotain toista. Ja voisihan sitä lähteä vaikka C6:een. Kiire ei saa olla tekosyy jättää keikkaa kuulematta, kirjaa lukematta, kahvikupposta juomatta, hetkeä rupattelematta tai vaikka Knitting Factoryn tapaan sukkaa kutomatta. Opiskelua tietenkään unohtamatta. Isännällähän on aina kiire, mutta paljon tärkeämpää on muistaa, että isännällä on aina hetki aikaa. Timo Dönsberg, isäntä 8 KARHUNKIERROS 1/2006
Teksti ja kuva: Tuuli Seppälä Palasin tekemään lopputyötäni synnyinkaupunkiini Poriin. Huomasin, että minut tunnetaan siellä. Tai vanhempani tiedetään. Aina joku tuntee jonkun tuttuni. Jälkiäni pystytään seuraamaan. Olen joku ja minulla on menneisyyteni. Helsingissä voin olla ei-kukaan. Eikä ketään kiinnosta, mistä tulen tai kenen lapsi olen. Voin matkustaa minne vain ja ainoa, joka sen tietää, on matkakortinlukija. Palasin paikkaan, jossa voin lähteä kävelylle vanhat verkkarit jalassa. Missä näkee vielä salihousuja ja ihmiset pukeutuvat säänmukaisesti. Missä tytöt tilaavat vaatteita postimyynnistä ja miehet eivät käytä merkkialusvaatteita. Helsingissä pitää pukeutua toisin tai ihmiset alkavat tuijottaa vaivihkaa. Ei saa pukeutua sadevaatteisiin, vaikka taivaalta vihmoisi vettä täydeltä laidalta. Tai pukea Anttilasta ostettuja toppahousuja, vaikka pakkasta olisi kuin Rovaniemellä. Pitää olla tyylikäs tai under ground -kulttuurin mukaan pukeutunut. Mutta juntti ei saa olla. Palasin paikkaan, missä metrot eivät kulje neljän minuutin välein. Missä bussipysäkille on matkaa yli kilometri ja linja-autot eivät kulje edes kerran tunnissa. Paikkaan, jossa kimppakyyti on luonnikas ja alaikäiset ajelevat viritetyillä mopoillaan pitkin kylän raittia. Helsingissä ihmiset jäävät seisomaan ruuhkaan ja soittamaan torvia. Ja jos joutuu odottamaan kulkuneuvoa yli seitsemän minuuttia, aikataulu menee sekaisin. Monet moittivat yksityisautoilua ja vakuuttavat, että käyttäisivät julkista liikennettä, vaikka asuisivat maalla. Palasin paikkaan, jossa lapsetkin juovat kahvia. Missä nauretaan erikoiskahviloille ja juodaan tavallista sumppia viidenkymmenen sentin hintaan. Ja mennään toisten luo kylään juomaan lisää kahvia. Helsingissä juodaan espressoa pienistä kupeista ja maksetaan 15 mummonmarkkaa kahvitilkasta. Monet juovat teetä ja sanovat sen olevan terveellisempää, varsinkin jos myös joogaa. Mutta kylään ei ole sopivaa mennä. Ei ainakaan varoittamatta. Ja on mieluisempaa tavata ystäviä ei-kenenkään-maaperällä, vaikkapa trendikahvilassa. Palasin paikkaan, missä katuvalot loppuvat ja linnun laulu on tavallisempi ääni kuin auton hurina. Missä yöllä on pimeää, eikä naapurin stereot kuulu seinän läpi. Helsingissä on aina valoisaa, koska silloin on turvallisempi olo. Liikenne kulkee läpi yön. Ambulanssit kiidättävät potilaita Marian sairaalaan. Bussit sukeltavat alikulkutunneliin ja ahkerat työmiehet aloittavat kiviporineen heti seitsemältä aamulla. Palasin paikkaan, jossa kaikki ovet eivät ole lukittuja. Missä lapset voivat mennä yksin toistensa luo kylään. Missä autot pysähtyvät keskelle tietä, jotta kuskit voivat jutella toisilleen. Palasin paikkaan, jossa yhteisöllisyydellä saavutetaan vielä paljon. Nyt urakkani täällä alkaa olla lopussa. Palaan Helsinkiin, missä ovet pitää lukita perässä eikä vieraille voi avata, sillä kyseessä voi olla TV-lupatarkastaja. KARHUNKIERROS 1/2006 9
Tänä vuonna Satakuntalainen Osakunta viettää 352. vuosijuhlaansa. Myös yliopiston muut osakunnat viettävät vuosijuhliaan samalla perinteisellä kaavalla, johon kuuluu juhlaillallinen tanssiaisineen ja sillilounas. Teksti: Mikko Mäkipää Kuva: Jaana Ekojärvi Lisäksi jokaisella on omia omalaatuisia tapojaan. Meillä on aamujäätelömme, pohjalaisilla makaroninsa ja niin edelleen. Kaikilla osakuntien vuosijuhlissa käyneillä on varmasti oma käsityksensä juhlasta. Esitänkin nyt oman näkemykseni siitä, miten vuosijuhlia tulisi viettää. Cocktail-tilaisuus alkaa tavallisesti kello 17-19. Sen aikana pääsee mukaan tunnelmaan keskustelemalla muiden vieraiden kanssa ja seuraamalla tervehdysten vastaanottoa. Samalla kannattaa myös selvittää istumapaikkansa ja pöytäseuransa. Lisäksi ehtii ostamaan juomalippuja ja saalistamaan orvoksi jääneitä kuohuviinejä - riippuen tietenkin siitä, miten paljon aikoo ottaa etäisyyttä todellisuuteen. Juhlien arvokkuus voi joistakin tuntua ahdistavalta ja sitä se varmasti onkin, jos siitä tekee itselleen ongelman. Pöytä- ja käytöstapoja ei kuitenkaan ole keksitty vaikeuttamaan ihmisten kanssakäymistä vaan päinvastoin helpottamaan sitä toimimalla kaikille yhteisenä etikettinä. Vuosijuhlan ajan miesten tulee käyttäytyä niin kuin he olisivat herrasmiehiä ja naisten pitää antaa miehille siihen mahdollisuus.tapojen noudattaminen on molempien vastuulla: on esimerkiksi yhtä epäkohteliasta olla tarjoamatta daamille tuolia kuin, että siihen ei anneta mahdollisuutta. Pöytäjuhlan alussa on hyvä tutustua niihin ympärillä oleviin, joita ei ole ennen tavannut ja toivottaa hauskaa iltaa myös tutuille. Juhlan aikana tulee huomioida ainakin se, että oma seuralainen viihtyy - riippumatta siitä, kuka vieressä sattuu olemaan. Molempien pitää huolehtia siitä, että juhlassa on mukavaa. Useimmissa vuosijuhlissa on lopulta niin paljon ohjelmaa ja laulua, ettei pöydässä erityisen paljon tule keskusteltua. Jos kuitenkin oman vierustoverin kanssa keskusteleminen kiinnostaa ohjelmaa enemmän, ei sitä pidä näyttää. Juttelemaan ehtii tauoilla ja jatkoilla. Konferenssit ovat osa ohjelmaa, vaikka niitä ei erikseen ilmoiteta. Eli tauon aikana mennään, sukupuolesta riippumatta, miestenhuoneeseen laulamaan lauluja joita ei sovi pöydässä laulaa ja juomaan viinaksia taskumatista. Juhlatanssit menevät yleensä hyvin, oli niitä harjoiteltu etukäteen tai ei. Joka tapauksessa pas de quatresta näkee aina tanssittavan kaikkia osia samaan aikaan. Pääasia on, että pääsee tanssimaan. Mitä jatkoilla sitten pitäisi tehdä? Ihan mitä vaan! Juhlan järjestäjät yleensä luottavat siihen, että bändin avulla vieraat saavat pidettyä tunnelman katossa. Se on ihan Vuosijuhla hyvä yritys, mutta parhaita jatkoja ei voi tehdä, niille voi vain antaa hyvät edellytykset. Sinä epämääräisenä aikana, joka on grande valsen ja sillismaksun välissä ja jota myös jatkoiksi kutsutaan, on vain tarkoitus pitää hauskaa. On aivan yhtä soveliasta mennä laulamaan, tanssimaan, keskustelemaan, syömään, naimaan, saunomaan, juoksemaan munasillaan ympäri Helsingin keskustaa, nukkumaan, sammumaan tai tekemään dippejä. Kunhan itselläsi ja mahdollisimman monella muulla on kivaa. Sillilounas voi olla mitä vain täydellisestä fiaskosta maailman parhaimpiin bileisiin. Laadusta riippumatta sillis on kuitenkin osa vuosijuhlaa: se on juhlan finaali. Silliksellä lauletaan kaikki mikä jäi laulamatta, kerrotaan kaikki mitä jäi kertomatta ja juodaan kaikki mitä jäi juomatta. Virallisessa ohjelmassa on yleensä vain muiden osakuntien tervehdyksiä sekä, osakunnasta riippuen, osakuntanauhojen ja laulukirjojen jako muiden osakuntien vieraille. Muu 10 KARHUNKIERROS 1/2006
ohjelma on yleensä melko spontaania. Ennen kaikkea syödään hyvin ja laskeudutaan takaisin arkeen. Tähän mennessä olen ollut 6 kertaa Satakuntalaisen Osakunnan vuosijuhlassa ja noin 15 kertaa muun osakunnan tai järjestön vuosijuhlassa enkä ajatellut lopettaa tähän. Osakuntien vuosijuhlat ovat paras tapa pitää hauskaa. Juhlissa on yleensä hyvää ruokaa ja ohjelmaa ja ennen kaikkea tapaa uusia ja vanhoja kavereita. Oman osakunnan juhlaan kannattaa tulla vaikka ei mihinkään muuhun toimintaan osallistuisikaan. kestää 24 tuntia Kannattaa hankkia oma laulukirja Juhlan aikana laulukirjaa voi kierrättää pöydässä ja pyytää ihmisiä kirjoittamaan siihen terveisiä. Tapana on, että muiden kirjoitukset luetaan vasta seuraavana päivänä. Näin voit myöhemmin tarkistaa missä bileissä olet ollut ja kenen kanssa. Vuosijuhla kokoaa jäsenet kerran vuodessa muistamaan osakunnan menneisyyttä ja pohtimaan sen tulevaisuutta. Ilmaisia bileitä? Satakuntalainen Osakunta maksaa lippusi muiden osakuntien vuosijuhliin. Kuka tahansa voi ilmoittautua muiden osakuntien vuosijuhlaan edustamaan SatO:a. Kutsut ovat yleensä kahdelle eli jos lähtijöitä on kaksi, molemmat maksavat puolet lipun oikeasta hinnasta. On tärkeää, että SatO näkyy ja kuuluu muissakin osakunnissa. Lisätietoja edustuksesta saa pääsihteeriltä. KARHUNKIERROS 1/2006 11
Professori Arto Lahti asettui kuvaan työhuoneessaan Helsingin kauppakorkeakoulussa. Yrittäjyyden professori Arto Lahtea ei harmita, vaikka hänestä ei tullut Suomen presidenttiä. Seuraavaksi hän pyrkii eduskuntaan kotikonnuillaan Satakunnassa. Arto Lahden työhuone on Helsingin kauppakorkeakoulun siipirakennuksen kolmannessa kerroksessa perimmäisenä. Huone on ahdas ja sotkuinen. Paperipinoineen se näyttää työteliään tiedemiehen sopilta. Sopii hyvin Lahden profiilin: yrittäjyyden professori on paiskinut töitä pienestä pitäen ja puuvillatehtaasta alkaen. Mutta juuri nyt mies muistetaan ennen kaikkea presidentinvaaleista. Hän tuli tutuksi vaalien ylimääräisenä miehenä, sitoutumattomana kansalaisehdokkaana, jolla oli television vaalitenteissä rusetti ja jonka oli vaikea saada puheaikaa. Eikä rusetti ollut pelkkä vaalikikka. Nyt, viikkoja vaalien jäl- keen, Lahden kaulassa killuu taas tummansininen propelli. Lienee harkittu valinta vaaleansinisen kauluspaidan kanssa? Vaimo minun vaatteeni valitsee, Lahti tunnustaa ja poseeraa tottuneesti kameralle. Viimeisen tunnin ajan Arto Lahti on istunut työtuolissaan ja puhunut poliittisesta agendastaan. Siitä, kuinka yrittäjyyden edellytyksiä pitäisi parantaa, julkista taloutta leikata ja nuorisotyöttömyyttä vähentää. Samoista asioista Lahti olisi halunnut sanoa sanottavansa jo presidentinvaalitenteissä. Omasta mielestään hän ei saanut puhua tarpeeksi. Vika oli Lahden mukaan mediassa ja toimittajissa, jotka suosivat tunnettuja ehdokkaita. Eikä jäyhää satakuntalaista miellytä myöskään se, että nykyään presidentinvaalit ovat menneet missikisoiksi, joissa puhutaan asioiden sijasta persoonasta. Ei ole sellaista ihmeveikkoa, joka siinä annetussa kymmenessä sekunnissa sekä esiintyy että puhuu asiaa. Se on mission impossible. 12 KARHUNKIERROS 1/2006
P ropellimies Teksti ja kuva: Samuli Leivonniemi Hännänpitäjäksi jääminen vaaleissa ei tunnu Lahtea juuri harmittavan. Presidentinvaalit olivat hänelle alkusoitto ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Professori aikoo asettua ehdokkaaksi Satakunnan vaalipiirissä. Hyvää taktikointia: Presidentinvaaleissa Lahti pärjäsi parhaiten juuri Satakunnassa. Koko vaalipiiristä hän keräsi lähes 900 ääntä. Siikaisissa oman kylän mies sai 5,2 prosentin kannatuksen, kun koko valtakunnan tasolla äänisaalis jäi alle puolen prosentin. Lahden mukaan paluu kotikonnuille ei ole kuitenkaan pelkkää vaalimatematiikkaa. Jos minulla on jossain asiantuntemusta, niin teollisen maakunnan asioiden ymmärtämisessä, hän vakuuttaa. Satakunnasta olisi helppo tehdä dynaaminen maakunta, Lahti tokaisee. Eihän tuo nyt vaikeata olisi, luoda teollistumisen mallia, jos haluttaisiin luoda. Professori tulostaa perustelut ja tarkennukset paperille. Kuusisivuisen nivaskan alaotsikossa hän perää uudenlaista ajattelua teolliseen logistiikkaan. Lahden mukaan Satakunnasta ei puutu osaamista tai kilpailukykyistä teknologiaa, mutta maakunnan teollista infraa olisi syytä järkeillä uudelleen. Ei Satakunta mitään takamaata ole. Siellä on kolme satamaa, jotka voisivat erikoistua. Tieväylät ja logistiikka pitäisi saada kuntoon. Ahkera opiskelija ei ehtinyt osakuntaan Arto Lahti ei opinnoissaan liiemmin aikaillut sen jälkeen, kun Helsingin kauppakorkeakoulun ovet avautuivat hänelle vuonna 1974. Silloisen alemman tutkinnon eli ekonomintutkinnon hän suoritti runsaassa vuodessa. Ei siis mikään ihme, että Satakuntalainen Osakunta jäi Merikarvialla syntyneelle ja Siikaisissa varttuneelle opiskelijalle tuntemattomaksi. En hirveästi ehtinyt osallistua opiskelijaelämään. Opiskelu oli kohtuullisen suoraviivasta, ja lisäksi olin töissä koko ajan. Hämäläisosakunnan talossa Arto Lahti sen sijaan poikkesi vappuna 1974. Siltä reissulta tarttui käsipuoleen daami, jonka kanssa hän meni sittemmin naimisiin. Kun vaimon löysi, niin jäi se Helsingissä tansseissa käynti. Porissa kävin kyllä nuorena miehenä ahkerasti Satakunta-ravintolassa ja Otavassa. > Professori Arto Lahti pitää esitelmän Satakuntalaisen Osakunnan vuosijuhlassa 18. maaliskuuta. KARHUNKIERROS 1/2006 13
Hyvää yötä tai huomenta Jo yhdeksän vuotta Satakuntatalolla työskennellyt Raili Pirinen on monelle osakuntalaiselle tuttu näky. Aamuiset kouluunlähtijät tai vasta yön juhlinnasta kotiin palailevat törmännevät työnsä jo viideltä aloittaneeseen Railiin. Päivittäin siivottava portaikko on todennäköisin kohtaamispaikka, mutta kerran viikossa hänet voi nähdä myös kotikongilla tai päädyssä. Teksti ja kuva: Elina Häivälä Raili syntyi Itä-Suomessa köyhään, monilapsiseen perheeseen. Rahaa oli vain yhden lapsen kouluttamiseen, joten Raili meni emäntäkouluun. 16-vuotiaana hän siirtyi työelämään ja työskenteli mm. tarjoilijana, kaupan kassana, sairaala-apulaisena ja siivoojana. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen hän hankki koulutuksen siivoojan ammattiin. SatO:n lisäksi Raili on työskennellyt siivoojana muuallakin, mutta palasi takaisin SatO:aan. Työympäristö oli täällä mukavampi ja työ mielekkäämpää. Muutto Helsinkiin oli pohjoiskarjalaiselle iso muutos. Karjalaiseen elämään kuuluu ystävällisyys ja toisista huolehtiminen. Suurkaupunkilaisten välinpitämätön suhtautuminen esimerkiksi bussipysäkeillä makaileviin laitapuolen kulkijoihin olikin aluksi järkytys. Kokemus opetti, että Helsingissä heitä kannattaa varoa. Toinen kulttuurishokki oli tietenkin itse Satakuntatalo. Voi herranen aika, oli Railin ensimmäisiä ajatuksia hänen kuullessaan työpaikasta SatO:ssa. Karjalaisen mielikuvan mukaan satakuntalaiset ovat jäyhiä ihmisiä. Talolle päästyään hän kuitenkin huomasi, ettei jäyhyydestä ollut tietoakaan. Nykyään En ole kasvattaja, mutta neuvon mielelläni jos tullaan kysymään, ja aina saa kysyä 14 KARHUNKIERROS 1/2006
Ekspertti esittelee Palstalla osakunnan toimija esittelee alaansa Raili viihtyy talolla hyvin. Työympäristö on viihtyisä, kun ihmiset tervehtivät ja tulevat juttelemaan. Lisäksi hänestä on hauska olla tekemisissä nuorten kanssa. Juhlien jälkeen Viisiin väsähtänyt tai vasta aamuyöstä kotiin luikkiva saattaa tuntea noloutta Railin nähdessään. Tunnollinen opiskelijakin saattaa tuntea piston sydämessään törmätessään Railiin omassa hieman epäsiistissä eteisessään, jotka eivät varsinaisesti kuulu Railin työalueeseen. Varsinaisia moitteita Raililta ei kuitenkaan heru. En ole kasvattaja, mutta neuvon mielelläni jos tullaan kysymään, ja aina saa kysyä, Raili kehottaa. Hän kertoo että vain harva pikkueteinen muuttuu kertasiivouksen jälkeen enää sotkuiseksi. Muutenkin talon nykyiset asukkaat saavat Raililta plussaa. Opiskelijamateriaali on parantunut. Opiskelijat huomioivat ympäristöään ja toisiaan entistä paremmin. Kahdentoista maissa on Railin työpäivä ohi ja koittaa vapaa-aika. Raili kertoo luonnon olleen hänelle tärkeä jo lapsuudessa ja on sitä vieläkin. Hän käy vapaa-aikanaan Seurasaaressa, leipoo ja lukee kirjoja laidasta laitaan. Kotoa löytyy myös Porvoosta haettu Kasper-kissa. Raili pitää muutenkin eläimistä. Hänen mielestään eläimen ottaminen kertoo paljon ihmisestä, sillä eläimen pitäminen vaatii vastuuta. Hän käy ruokkimassa myös tuttujen eläimiä näiden ollessa lomilla. Kun opiskelut keväällä päättyvät ja kesä alkaa, alkavat monella kesätyöt. Niin myös Raililla. Kesäisin hän toimii Satakuntatalolla hostelliemäntänä vastuualueinaan huoneiden valvonta sekä 16-17 vuotiaiden kesätyöntekijöiden opastus. Omaa kotiaan Raili ei halua pitää liian siivottuna. Tärkeintä on omanlainen, siisti ja kaunis koti. Muuta perhettä Raili kannustaa osallistumaan siivoukseen ja poikakin saa selvitä huoneensa siivouksesta itse. Oman kämppänsä sekasotkua tuskastelevalle Raililla on hyviä ohjeita. Railin mukaan siivous on yksilöllistä. Helpointa olisi tehdä kaikki aina heti esim. viedä vaatteet suoraan henkariin. Helpoimmalla selviää kun muistaa säännön: Vie mennessä, tuo tullessa. > Raili Piriselle myönnettiin Satakuntalaisen Osakunnan ystävyysmerkki, joka luovutetaan maaliskuun juhlakokouksessa. En kai osaisi elää ilman kirjoja, mikä on kotona saamani kasvatuksen ansiota. Meillä kannustettiin lukemaan ja kirjastossakin käytiin koko perheen voimin. Suurin vaikutus kirjamakuuni on isälläni, joka suositteli minulle nuorena lukemiaan kirjoja. Näin tutustuin mm. Jules Vernen ja Arthur C. Clarken tuotantoon. Luettuani kaiken mitä Clarkelta löysin, laajensin hänen tuotantoaan kirjosatossa ympäröiviin SciFi- ja fantasiakirjoihin. Ensimmäinen lukemani fantasiakirja oli Eddingsin ja sen myötä jäin koukkuun. Paras kirja on tietenkin Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Luen edelleen mieluiten fantasiakirjoja, mutta myös klassikot kiinnostavat. Pratchett: Valkoparta karjupukki/pienet jumalat Pratchett kirjoittaa loistavaa parodiaa, jonka hienous on sen monimutkaisuudessa. Mitä parempi yleissivistys, sitä enemmän kirjoista irtoaa huumoria. Pratchettin oma Kiekkomaailma matkaa avaruuden halki kannattelijoinaan neljä jättiläiskilpikonnien kuorten päällä seisovaa norsua. Ja maailma on tietenkin litteä kuin pannukakku, vaikka harhaoppiset muuta väittävätkin. Valkoparta karjupukki kertoo joulupukin katoamisesta. Pienet jumalat taas kertoo Bruthasta, joka kohtaa materialisoituneen jumalansa - bongaa myös maailmanuskontoja! Riley: Return of the Bunny Suicides Kirjan kantta lainatakseni: Millainen sairas mieli löytää huumoria tällaisesta julmuudesta? Viehättävä ja samalla erittäin sairas sarjakuvakirja pienistä jänöistä, jotka haluavat päättää päivänsä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Luvassa kauhunsekaisia naurunpyrskähdyksiä. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi Vähän ennakkomainontaa: uusin Potter ilmestyy suomeksi 16.3. ja löytyy samana päivänä myös osakunnan kirjastosta. Ensimmäiset Potterit kävivät ala-asteikäisillekin, mutta kirjojen sävy on synkentynyt kirja kirjalta, enkä enää antaisi niitä kovin nuorten luettaviksi. Tiedossa on taas huimia juonenkäänteitä. Varauksia uuteen Potteriin voi tehdä maaliskuun alusta. Elina Häivälä, kirjastonhoitaja > Satakuntalaisen Osakunnan kirjasto auki keskiviikkoisin klo 18:30-19:15. Kirjastotietokanta osoitteessa http://sato.satakuntatalo.fi/kirjasto/. KARHUNKIERROS 1/2006 15
Kerrostalon kellarissa Sarjassa esitellään Satakuntatalon bändikämpässä soittavia yhtyeitä Ilkka Hannulan (vas.), Timo Huhtalan, Niko Rostedtin ja Antti Kujalan Fab Four tribuuttiyhtye harjoittelee bändikämpässä. Bändäreitä Beatleille Onhan se lopulta niin, että jokaisen kokoonpanon tarkoitus on tehdä omaa musiikkia. Ennen kuin siihen on edellytyksiä, kannattaa vaan soittaa hyvää musaa, tai esimerkiksi maailman parasta. Teksti: Johannes Tiusanen kuva: Timo dönsberg Toinen kitaristeista, Niko Rostedt, ei ole tästä laulaja-basisti Ilkka Hannulan kommentista aivan samaa mieltä, eivätkä nelihenkisen Fab Four tribuuttiyhtyeen jäsenet muutoinkaan hahmottele kovin yhteistä kuvaa soittamisestaan. He vakavoituvat aina hetkeksi puhuessaan suosikkiyhtyeidensä musiikista päästäkseen sitten mieliaiheisiinsa, bändäreihin (rumpali Timo Huhtala niiden puuttumiseen) ja manageriinsa. Viides Beatlemme on managerimme Mikko Järvinen. Keskustelemme nykyään vain lehdistön välityksellä. Voit kirjoittaa siihen, että hänen paikkaansa on kyselty, soittajat kertovat kuin yhdestä suusta. Musiikillisia esikuvia on itse Beatlesin lisäksi vaikea löytää. Rostedtin mukaan Oasis on tehnyt kaksi maailman parasta albumia - jää hieman epäselväksi, onko hän tosissaan. Hannula on mieltynyt ylipäätään 60-luvun henkiseen musiikkiin ja toinen kitaristi, Antti Kujala, ihailee virtuoosimuusikoita ja Children of Bodomia. Itse asiassa vuorovaikutus kulkeekin toiseen suuntaan. Me olemme kaikki todella musiikillisia ihmisiä, ja kun itse lähtee toteuttamaan musiikkia bändinä, saa siitä tosi paljon irti myös musiikin kuunteluun, Rostedt tiivistää, ja muut myötäilevät. Yksi tarinoista kertoo Kujalan sanoneen työpaikkahaastat- 16 KARHUNKIERROS 1/2006
telussa soittavansa kitaraa Beatles-bändissä. Haastattelijan innostunut tiedustelu siitä, mitä tuotantokautta he soittavat, oli saanut kitaristin hämilleen ja vastaamaan vaivaantuneena No... minä olen niinkuin kitaristi ja ne muut tyypit niitä Beatles-faneja. Nyt Hannula kertoo ohjelmistoon kuuluvan lähinnä ennen Revolveria tehtyjä, bändin parhaita kappaleita. Siis kaudelta ennen kuin Beatles alkoi viedä rockmusiikkia suuntaan, jossa kukaan ei vielä ollut käynyt. Tämän jälkeen musiikkiin tuli myös mukaan suurempia sovituksia ja enemmän soittajia, joka luonnollisesti tekee kappaleista vaikeita soittaa neljän hengen voimin. Kaikki alkukausien Beatles-kappaleet eivät kuitenkaan luonnostaan istu bändin soitettaviksi. Yleensä harjoituksiin tuodaan pari uutta kappaletta, ja melko nopeasti saavutetaan yhteisymmärrys siitä, asettuuko kappale bändille vai ei. Hannula kertoo harjoittelevansa kappaleita etukäteen, sillä basson soittaminen ja laulaminen on joidenkin kappaleiden kohdalla erityisen haastavaa, ja joskus täytyy jopa muuten hyvin rullaavista kappaleista luopua tästä syystä. Onkin muistettava, ettei bassoa soittanut Paul McCartney suinkaan laulanut jokaisessa kappaleessa, vaan itse asiassa bändillä oli Rostedtin mukaan salainen sopimus, jonka mukaan jokainen jäsen laulaa vähintään yhden kappaleen jokaisella albumilla. Valittuihin kappaleihin syvennytään soittamalla niitä riittävän monta kertaa. Vaikka toistaiseksi ongelmiin ei ole puututtu analyyttisemmin, saattaa Rostedtin paluumuutto Helsinkiin muuttaa työntapoja tavoitteellisemmiksi. Kyllä minä olen tehnyt paljon merkintöjä niihin nuotteihin, Huhtala lisää analyyttisyyden vähättelystä lähes loukkaantuneena, ja pahoittelee ettei tämä tosin ole tuonut lisää bändäreitä. Hannula uskoo, että julkinen esiintyminen saattaisi lisätä bändäreiden lukumäärää. Hän kertoo bändin esiintyvän viimeistään syksyllä ja tuo asian samalla muidenkin soittajien tietoon. Ja nythän myös manageri voi lukea asiasta. Satakuntatalon kellarissa Beatlesia harjoitteleva Fab Four tribuuuttiyhtye pitää selvänä, että osakunnan tiloissa ja kamoilla treenaavalla yhtyeellä on velvollisuus myös esiintyä osakunnalle. Kiitollisuus bändikämppää kohtaan on vahva. Bändi oli hannulan pitkäaikainen unelma, ja kokoonpanokin vahvistettiin jo ennen kuin kellarin ovi avattiin soittajille. Naisfanejakin voidaan olettaa löytyvän, kunhan bändi pääsee parrasvaloihin. Menovinkit Vuosijuhlien jälkeen seuraa taas paluu arjen harmauteen. Onneksi ei tarvitse vaipua liian syvälle tapahtumattomuuden suohon, sillä huhtikuussa on taas luvassa jos jonkinlaista toimintaa. 5.4. Kraadin oki Otetaan selvää, millaisen osakuntaillan vuoden 2006 kappalaisemme kraatinsa kanssa meille järjestää. Jakaako ilta mielipiteet yhtä vahvasti kuin mies itse? Tätä ei kannata missata. 8.4. Herrapäivälliset Nyt on naisten vuoro näyttää, mistä kana pissii! Estrogeeniä uhkuva joukkomme järjestää miehille bileet, joista ei puutu girl poweria tai naisten logiikkaa - mitä muuta miehet voisivat enää toivoa? Nainen, tule mukaan järjestämään Herrapäivällisiä. Lisätietoja: Naisten kerhon puheenjohtaja Pauliina Ranne, nakenpj@satakuntatalo.fi 19.4. Yhteiskunnallisen tmk:n oki Yhteiskuntasihteerin johdolla toimikunta tarttuu haasteeseensa herättää ja kehittää osakunnan jäsenten harrastusta yhteis- ja maakunnallisiin asioihin. Osakuntaillassa luvassa on varmasti mielenkiintoista keskustelua. 26.4. VSO-vierailu Osakuntailtaa vietetään Varsinaissuomalaisen Osakunnan vieraana. VSO:n tilat sijaitsevat Uudella Ylioppilastalolla, jonne tehdään yhteislähtö Viisistä klo 19.40. KARHUNKIERROS 1/2006 17
Poltetaan se, ja nimetään uudelleen - ajatuksia Kankaanpäästä teksti: salla seppälä Viivi Pärssinen (Eurajoki) Taloustutkimus on laatinut tutkimuksen, jossa alueiden päättäjiä, tiedotusvälineiden edustajia ja yrittäjiä haastateltiin kuntien imagoista. Tutkimus on tehty vuodesta 1994 lähtien. Vuonna 2005 Satakunnan huonomaineisin kunta oli Kankaanpää. Kankaanpää sijoittui tutkimuksessa häntäpäähän myös koko valtakunnan tasolla alle 20 000 asukkaan kuntien joukossa. Se sai moitteita niin taloudestaan kuin kuntayhteistyöstäänkin. Se ei myöskään ollut valtakunnallisesti eikä edes maakunnan sisällä kovin hyvin tunnettu. 1. Jämijärvi 2. 8000 3. Murre hauskan kuuloista. Reippaita partiolaisia. 4. Ei riittävästi tietoa paikasta jotta pystyisi vastaamaan. Ilmeisesti kankaanpääläiset eivät toimi laajasti. Imagoa voisi kohentaa kankaanpäänkielisellä Aku Ankalla. 5. Mieluummin takaisin Eurajoelle. Viivin vaakuna on saanut inspiraationsa partiolippukunta Kankaanpään Korpiveikkojen huivista. Kankaanpää oli Satakuntalaisen Osakunnan kuntavieraana vuonna 2004 ja kesällä 2005 osakuntalaiset tekivät sinne kesäretken. Kunnan pitäisi siis olla tuoreessa muistissa ainakin muilla kuin ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Mitä osakuntalaiset eri puolilta Satakuntaa tietävät ja ajattelevat Kankaanpäästä? Haastateltavat poimittiin pääasiassa maantieteellisin perustein Viisistä. Tätä kysyttiin: 1. Luettele Kankaanpään naapurikunnat 2. Paljonko Kankaanpäässä on asukkaita 3. Mikä on parasta tai hyvää Kankaanpäässä 4. Mitä syitä keksit sille että Kankaanpään imago on niin huono? Mitä asialle voisi tehdä? 5. Voisitko kuvitella muuttavasi Kankaanpäähän? Lisäksi kaikki piirsivät näkemyksensä Kankaanpään vaakunasta. Kankaanpää Asukkaita: 12782 (1.1.2004) Naapurikunnat: Honkajoki, Karvia, Jämijärvi, Lavia, Pomarkku, Siikainen, Suodenniemi ja Ikaalinen Lähin rautatieasema: 47 km (Parkano) Lähin satama: 55 km (Pori) Kankaanpäässä on Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden ja kuvataiteen toimipiste Keskustasta noin kahdeksan kilometrin päässä sijaitsee Niinisalon varuskunta Kankaanpäässä aloitetaan neuvottelut kuntaliitoksesta, jonka toteutuessa Siikaisten kunta liittyisi Kankaanpään kaupunkiin 1.1.2007. > www.kankaanpaa.fi 18 KARHUNKIERROS 1/2006
Heikki Hyyti (Kokemäki) Jukka Pommelin (Pori) 1. Lavia, Jämijärvi, Parkano, Pomarkku 2. 9000 3. Hyvä nakkikioski, joskin kallista ja huonot lihapiirakat. Kiva nelikaistainen tie kaupungin läpi. Risteyksiä, joita kukaan ei osaa ajaa oikein. Satakunnan paras kebab, eivätkä ihmisetkään ihan päin helvettiä ole. 4. Kankaanpäähän on liian pitkä matka Kokemäeltä. Nimi on hankala ja siinä on negatiivinen sävy. Kankaanpäässä ei ole firmoja, ja siellä olevat alemman asteen koulutuspaikat vievät paremmilta koulutuspaikoilta hyviä opiskelijoita. Imagoa voisi parantaa muuttamalla kunnan nimi joksikin helpoksi ja myönteiseksi, tekemällä kuntaliitos jonkun järkevämmän kunnan kanssa, perustamalla sinne kunnan uutta nimeä kantava menestyvä yritys (vrt. Nokia) ja kaivamalla Kankaanpäästä joki merenrantaan asti. 5. Voisi mennä kun saa hyvää kebabia. 1. Pomarkku 2. 2000 (sanoo kyllä perään, että tietää asukkaita olevan enemmän) 3. Lähinnä se, että pääsee pois, on niin paljon huonoja asioita. Nätti kirkko. Ei kerrostalolähiöhirviöitä. 4. Ei kovin mairea oo se kunta. En lähtisi Kankaanpään yöelämään ilman pesäpallomailaa ja kahta korstoa. Pieni paikka. Imagoa voisi kohentaa tehokkaimmin polttamalla Kankaanpää. Tilannetta ei auta, että sieltä lähtevät SAMK:in toiminnot, joiden mukana kaikki potentiaaliset ihmiset muuttavat pois. 5. En. Jukan vaakuna esittää Kuninkaanlähdettä, kruunua ja metsää. Heikin vaakunassa on kangasrulla ja sen pää konkreettisesti. Ilona Pitkänen (asunut Kankaanpäässä 8 vuotta) Johannes Tiusanen (Ulvila, jatkoopiskelija) 1. Parkano, Noormarkku, Pomarkku 2. 25000 3. Käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Patsaat raitilla. Vanhustenhoidon keskus ja Porin Prikaatin tykistö. Vihteljärvi, mistä Mäkipään isä on kotoisin. 4. Jos syitä hakemalla hakee niin se, että Kankaanpää on niin kaukana Kokemäenjokilaaksosta. Lisäksi sitä vaivaa kuiva sisämaa-olo. 5. Jos on muuttanut Ulvilaan, voisi kuvitella muuttavansa minne tahansa Satakunnassa. Johanneksen vaakunassa on myöskin havainnollistavasti kankaan pää. 1. Jämijärvi, Karvia, Honkajoki, Lavia, Pomarkku 2. 12000 3. Paikkakunnan pienuus ja ihmiset. Lisäksi moni tietää hyviä asioita Kankaanpäästä tietämättä että ne liittyvät Kankaanpäähän, esimerkiksi Niinisalon varuskunta ja YK-koulutuskeskus. 4. Kankaanpää on sisäänpäinlämpeävä. Teollisuus on vanhoillista ja työpaikat ovat vähentyneet. Kankaanpäästä tiedetään Kauko Juhantalo, lahjussotkut ja Kankaanpään Mailan sopupeliasiat. Muuten positiivinen taidekoulukin liittyy Juhantaloon. Imagon kohentaminen vaatii paljon ja vie aikaa. Nyt on jo ollut hyvää kehitystä kun Reima on kehittänyt älyvaatteita, mikä edustaa nuorekkaampaa ja mediaseksikkäämpää teollisuutta. Näkyvyydessä tarvittaisiin kuitenkin nuorennusleikkaus. 5. Ajatuksen tasolla kyllä, mutta tällä hetkellä kunta ei pysty tarjoamaan koulutusta vastaavaa työtä. Ilonan vaakunasta tulee jokseenkin sellainen kuin pitäisikin, eli siinä on juureva mänty. KARHUNKIERROS 1/2006 19
Kohti kestävää turismia Matkustaminen ja tutustuminen vieraisiin seutuihin on aina viehättänyt ihmisiä. Uutta on, että suuret väkimäärät matkustavat lomailemaan kaukaisiinkin paikkoihin. Pyhiinvaellusmatkojen aikakaudesta matkailu on muuttunut suureksi liiketoiminnaksi, joka valtavalla dynamiikalla suuntautuu niihin harvoihin maihin, joilla vielä on tarjota matkailijoille jotain aitoa. teksti: Iida Hautala kuvitus: Mirva Helenius Toisen maailmansodan jälkeen yleistyneet laajarunkoiset suihkulentokoneet ovat tuoneet rikkaiden teollisuusmaiden kansalaisten ulottuville originaaleja kulttuurikohteita ja hauraita luonnonympäristöjä. Näillä kohteilla on vaikeuksia selviytyä yhä lisääntyvistä kävijämääristä, ja monilla seuduilla arvokkaita kohteita on tuhoutumassa turismin lisääntymisen johdosta. Alkuajoistaan lähtien matkailulla on ollut taipumus vaikuttaa kohdemaansa kulttuuriin ja ympäristöön. Tämän vaikutuksen voimakkuus on kasvanut huikeasti matkailun lisääntyessä. Globalisaation liikevoimat pyyhältävät pitkin maailmaa häkellyttävällä nopeudella ja matkailu on ainakin osittain toiminut globalisaation moottorina, vahvistaen sen voimaa ja vieden sitä eteenpäin. Matkailusta itsestään on tullut mahtava voima, joka kykenee sekä suojelemaan että tuhoamaan ihmisiä, ympäristöjä ja kulttuureita. Matkailun -lähinnä massaturismin- vaikutuksia Matkailu vaikuttaa kohdealueeseen monella tavalla. Maailman matkailijat ovat vastuussa paitsi lentokoneiden hiilidioksidipäästöjen osaltaan aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, paikallisten luonnonalueiden köyhtymisestä, eläinten sukupuutoista ja vastuuttomasta resurssien käytöstä myös Paikallinen karjankasvattaja ohjaa lehmiään Tansaniassa Kipepeo Beachilla kulttuurien kohtaamisesta, ja sitä seuraavista ilmiöistä. Länsimaille tyypillinen kulutuskulttuuri on matkailun ja globalisaation voimin levinnyt yhä laajemmalle maailmaan. Maailman matkailijat ovat lähtöisin rikkaista teollisuusmaista, ja edustavat noin 3,5 prosentin osuutta maailman väestöstä. Matkailun kohdemaat ovat taas yhä useammin trooppisia, eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevia kehitysmaita, joilla on voimakas alkuperäinen, omintakeinen kulttuuri. Länsimaisen kulttuurin ja perinnekulttuurien kohtaaminen matkailun kautta johtaa usein siihen, että paikalliset asukkaat alkavat omaksua vierailijoidensa tapoja, arvoja ja normeja. Hallitukset kaikkialla maailmassa syytävät rahaa matkailun markkinointiin ja infrastruktuurin rakentamiseen. Nämä rahat ovat pois kehitysmaiden omien olojen kohentamisesta, eikä terveydenhuoltoon, koulutukseen tai yhteiskunnallisten rakenteiden kohentamiseen tähtäävillä arvokkailla ohjel- 20 KARHUNKIERROS 1/2006