Espoon seurakuntayhtymä * Helsingin seurakuntayhtymä * Vantaan seurakuntayhtymä Pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö Vieraskielisen seurakuntatyön teologiset ja periaatteelliset lähtökohdat & Suositukset seurakunnan tilojen antamisesta kansainvälisille kristillisille yhteisöille Pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön neuvottelukunta 2014
ESIPUHE Tilastojen valossa pääkaupunkiseutu on Suomen kansainvälisintä ja monikulttuurisinta aluetta. Espoon, Helsingin ja Vantaan asukkaista yhä useammalla on äidinkielenään joku muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 joka viides pääkaupunkiseutulainen kuuluu vieraskieliseen väestöön. Silloin täällä asuu lähes 300 000 vieraskielistä tai taustaltaan ulkomaalaista henkilöä. Väestömuutokset ohjaavat väistämättä pääkaupunkiseudun seurakuntien kehitystä. Monikulttuurinen väestö vaikuttaa siihen, miten seurakuntien jäsenistö muotoutuu ja miten ne palvelevat vieraskielisiä. Kansankirkosta on jo käytännössä tullut kansojen kirkko, jonka jäsenistö on monikulttuurista. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat, miten seurakunnat löytäisivät yhteyden vieraskielisiin kristittyihin ja miten tehdä yhteistyötä heidän edustamiensa yhteisöjen kanssa. Tähän on koottu kaksi asiakirjaa: Vieraskielisen seurakuntatyön teologiset ja periaatteelliset lähtökohdat ja Suositukset seurakunnan tilojen antamisesta kansainvälisille kristillisille yhteisöille. Asiakirjat päätettiin laatia, koska Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntiin tulee enenevässä määrin yhteydenottoja kristillisiltä ryhmiltä ja yhteisöiltä, jotka etsivät yhteistyötä ja kyselevät seurakuntien tiloja omiin kokoontumisiinsa. Näiden asiakirjojen ja niiden sisältämien suositusten toivotaan auttavan tilanteissa, joissa harkitaan tilojen antamista ja pohditaan yhteistyön aloittamista. Vieraskielisen seurakuntatyön teologiset ja periaatteelliset lähtökohdat koskettavat etenkin pääkaupunkiseudun seurakuntien omaa vieraskielistä työtä, jota tehdään tällä hetkellä (syksy 2014) arabian, englannin, kiinan, venäjän ja viron kielillä. Lähtökohdat on suositeltavaa ottaa huomioon soveltuvin osin myös silloin, kun päätetään antaa tiloja muiden kristillisten yhteisöjen käyttöön. Suositukset seurakunnan tilojen antamisesta kansainvälisille kristillisille yhteisöille koskevat pyyntöjä, jotka tulevat ulkopuolisilta tahoilta seurakunnille. Nämä eivät koske omia vieraskielisiä toimintaryhmiä, joiden tilatarpeista neuvotellaan ja päätetään kuin mistä tahansa seurakunnan omasta toiminnasta. Asiakirjat on tarkoitettu ohjeellisiksi kirkkoherroille, vieraskielisen seurakuntatyön esimiehille, luottamushenkilöille, vieraskielisen työn tekijöille, monikulttuurisesta työstä vastaaville sekä tilojen käytöstä päättäville tahoille Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymissä. Näiden asiakirjojen laatimiseen ovat osallistuneet pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön työntekijät, seurakuntayhtymien kansainvälisen ja monikulttuurisen työn sihteerit ja muutamat kirkkohallituksen työntekijät. Kiitämme näitä tahoja merkittävästä avusta ja työstä. Adventtina 2014 Pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön neuvottelukunta Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Kirje heprealaisille 13:2 2
VIERASKIELISEN SEURAKUNTATYÖN TEOLOGISET JA PERIAATTEELLISET LÄHTÖKOHDAT Tällä asiakirjalla sovitaan Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien (myöhemmin pääkaupunkiseudun) alueella tapahtuvan vieraskielisen seurakuntatyön teologisista ja periaatteellisista lähtökohdista. Vieraskielisellä työllä tarkoitetaan muulla kuin suomen, ruotsin tai saamen kielillä tehtävää työtä. 1. Työn paikka kirkossa: Työ on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon omaa työtä, josta pääasiallisen vastuun kantavat paikallisseurakunnat. Vastuunkanto tarkoittaa, että työ suunnitellaan, resursoidaan ja toteutetaan paikallisseurakunnissa. Koska joidenkin kieliryhmien osuudet ovat pääkaupunkiseudulla suuria, seurakuntayhtymät ovat päättäneet resursoida vieraskielistä työtä palkkaamalla työntekijöitä koordinoimaan ja toteuttamaan työtä yhdessä paikallisseurakuntien kanssa. Näin työtä tehdään tällä hetkellä (syksy 2014) arabian, englannin, kiinan, venäjän ja viron kielillä. 1 Näiden kieliryhmien työntekijät ovat hallinnollisesti sijoitettu johonkin paikallisseurakuntaan tai seurakuntayhtymään. Työssä palvellaan kaikkia pääkaupunkiseudulla asuvia ylitse kuntarajojen mahdollisuuksien mukaan. Luterilaiset työssä mukana olevat henkilöt ovat oman paikallisseurakuntansa jäseniä. 2. Työn tavoitteet: Työn tavoitteena on, että kirkostamme tulisi monikielinen ja monikulttuurinen jumalanpalvelusyhteisö. Tavoitteeseen päästäkseen Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät palvelevat pääkaupunkiseudulla asuvaa vieraskielistä väestöä heidän äidinkielellään tai omimmalla kielellään. Vieraskielinen seurakuntatyö järjestää jumalanpalveluksia, toimittaa sakramentteja, huolehtii kirkollisista toimituksista, antaa kristillistä kasvatusta ja opetusta, tarjoaa sielunhoitoa, toteuttaa diakoniaa ja tekee lähetystyötä. 2 Vieraskielinen työ on oma arvokas osa paikallisseurakunnan kokonaisuutta, jonka vuoksi on tärkeää rakentaa linkkejä paikallisseurakunnan muuhun toimintaan. Tulee välttää sitä, että työ eriytyy seurakunnan kokonaisuudesta. Kotoutuminen on kuitenkin kulttuurienvälinen prosessi, joka haastaa ja muuttaa kaikkia osapuolia. 3 Pitkän tähtäimen tavoitteena on, että henkilö ja 1 Pääkaupunkiseudulla yhteisesti toteutettavasta seurakuntatyön järjestämisestä, toiminnan johtamisesta ja suunnittelusta sekä toiminnan edellyttämien taloudellisten vastuiden periaatteista on sovittu 18.10.2012 allekirjoitetussa asiakirjassa Yhteistyön puitesopimus vieraskielisestä seurakuntatyöstä. 2 Suomen ev.-lut. kirkon kirkkolaki 4 luku 1. 3 Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisu 16 Kirkko ja toiminta. Helsinki 2014: Kirkkohallitus. Sivut 14 15, 34 36. 3
hänen läheisensä kotoutuisivat paikallisseurakunnan kaikkeen toimintaan ja että seurakuntalaiset avartuisivat kulttuurienväliseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen toinen toistensa kanssa. 3. Työn teologinen perusta: Työ perustuu luterilaisuuden teologiselle lähtökohdalle, jonka mukaan kirkon tehtävänä on julistaa ja välittää maailmassa evankeliumia sanan ja sakramenttien kautta. Tästä kirkon päätehtävästä juontuvat myös kirkon perustehtävään erottamattomasti kuuluvat opetustehtävä, sielunhoito, diakonia ja lähetys. 4 4. Työn luterilainen lähtökohta: Työ on lähtökohdiltaan ja luonteeltaan luterilaista. Työ nousee kristillisestä uskosta ja luterilaisesta tunnustuksesta, ja sen toteutuksessa noudatetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolakia ja -järjestystä. Työtä tehdään kuitenkin ekumeenisessa hengessä. 5. Työn ekumeeninen henki: Työn luterilaisuus ja ekumeenisuus eivät ole vaihtoehtoja tai vastakohtia, vaan kumpikin kuvaa saman työn kahta toistaan täydentävää ja vahvistavaa luonnetta. 5 Työ tavoittaa ja palvelee kaikkia yli kirkkokuntarajojen ekumenian hyviä tapoja kunnioittaen ja noudattaen. Vieraanvaraisuutta pyritään aktiivisesti osoittamaan ja ottamaan vastaan. Työtä luonnehtii keskinäinen kunnioitus, luottamus ja avoimuus sekä halu ymmärtää eri tavoin uskoaan opettavia ja toteuttavia kristittyjä. Hengellisen elämän monimuotoisuus on olennainen osa työn luonnetta. 6. Kaste: Kirkon jäsenyys perustuu kasteeseen. Kaste liittää kastettavan maailmanlaajuiseen Kristuksen kirkon, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja sen paikallisseurakunnan jäseneksi. 6 Kirkkomme käytännön mukaisesti kasteen toimittaa pappi. Lapsikaste on käytössä, eikä kristillisen kasteen saaneita kasteta uudelleen. Kasteen voi toimittaa joko valelemalla tai upottamalla lapsen vanhempien tai aikuisena kastettavan toiveet huomioon ottaen. 7 4 Suomen ev.-lut. kirkon kirkkolaki 1 luku 1 3 ; Günther Gassmann & Scott Hendrix: Introduction to the Lutheran Confessions. Minneapolis 1999: Fortress Press. Sivu 138. 5 Vrt. Suomen Ekumeenisen Neuvoston julkaisu Ekumenian hyvät tavat: http://www.ekumenia.fi/opillinen_vuorovaikutus/asiakirjoja_-_documents/ekumenian_hyvat_tavat_/ 6 Kasteen yhteydessä esiin tulevat erityistoiveet tulee tutkia tapauskohtaisesti. Viime kädessä hiippakunnan piispa ratkaisee sen, kuinka toimitaan. Työssä on tullut esille mm. seuraavanlaisia tapauksia. A). Vanhemmat haluavat tuoda lapsensa kastettavaksi, mutta he kuuluvat kirkkoon, joka ei ole Suomessa edustettuna, eivätkä he halua luopua oman kirkkonsa jäsenyydestä. Lapsi on kastettu Kristuksen kirkon jäseneksi ja jonkun muun kirkon jäseneksi, mutta hänestä ei tule Suomen ev.-lut. kirkon jäsen. B). Aikuinen haluaa kasteen, mutta vierastaa rekisteröidyksi tulemista kirkonkirjoihin. Tällainen toive on tullut pakolaistaustaiselta henkilöltä, jolle rekisteröinti voi aiheuttaa turvallisuusongelmia. C). Toinen vanhemmista kuuluu kirkkokuntaan, joka ei hyväksy lapsikastetta. Tällöin lapsi on siunattu, mutta ei kastettu. 7 Suomen ev.-lut. kirkon kirkkojärjestys 2 luku 13. 4
7. Ehtoollinen: Lähtökohtana ehtoolliselle osallistumisessa on, että se on avoin jokaiselle konfirmoidulle Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenelle sekä niiden kirkkojen jäsenille, joiden kanssa kirkollamme on ehtoollisyhteys. 8 Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle, kun hänen kristillisestä kasvatuksestaan vastaava on mukana. Sairaus- ja hätätapauksissa ehtoollinen voidaan antaa myös henkilölle, joka käsittää ehtoollisen merkityksen. Ehtoolliselle osallistumiseen voi olla näin ollen sielunhoidollisia näkökulmia. Käytännössä se, miten ja millä sanoilla ehtoollispöytään kutsutaan, jää kunkin papin omaan harkintaan. Tärkeää olisi, että paikallisseurakunnan työntekijöillä on yhtenäinen käytäntö. Ehtoollista jaettaessa osallistumisoikeuden harkinta jää puolestaan ehtoollisvieraalle itselleen. 9 Suositeltavaa on kutsua kaikkia messuvieraita tulemaan siunattaviksi, vaikkei osallistuisikaan itse ehtoollisen sakramenttiin. 8. Pappisvirka: Luterilainen lähtökohta pappisviralle on, että se on olemassa evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten. 10 Vieraskielisessä seurakuntatyössä noudatetaan pappisviran osalta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolakia ja -järjestystä sekä muita kirkon yhteisiä sopimuksia. Koska kirkkomme pappisvirka on avoin sekä naisille että miehille, työvuorojärjestelyjä ei voi tehdä sukupuolen perusteella. 9. Työn missionaarinen luonne: Lähetys kuuluu kirkon olemukseen, mistä seuraa, että kirkko ja sen toiminta maailmassa on luonteeltaan missionaarista. Missionaarisuus perustuu kolmiyhteisen Jumalan pelastavaan toimintaan maailmassa ja seurakunnan osallistumiseen tähän Jumalan toimintaan. 11 Työ toteutuu siten, että pääkaupunkiseudulla asuvia vieraskielisiä ihmisiä etsitään, kutsutaan ja vastaanotetaan seurakuntayhteyteen. Tavoittavalla työotteella heidän toivotaan löytävän paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja hengellisen kotinsa kirkostamme. Samalla heidät lähetetään toteuttamaan Jumalan lähetystä maailmassa yhdenvertaisina kristittyinä muiden paikallisseurakuntalaisten kanssa. Työ ei kuitenkaan pyri käännyttämään kristittyjä pois heidän omista yhteisöistään, vaan tarvittaessa auttaa kristittyjä löytämään oman kirkkonsa ja yhteisönsä yhteyteen, jos sellainen on olemassa. 12 10. Työn diakoninen tehtävä: Työn olemukseen erottamattomasti kuuluva diakonia on luonteeltaan karitatiivista, liturgista ja yhteiskunnallista. Karitatiivinen työ voi olla sielunhoitoa, krii- 8 Suomen ev.-lut. kirkolla on ehtoollisyhteys Suomessa toimivien metodistikirkkojen lisäksi Porvoon kirkkoyhteisön jäsenkirkkojen, Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen, EKD:n jäsenkirkkojen sekä Skotlannin kirkon kanssa. 9 Suomen ev.-lut. kirkon kirkkojärjestys 2 luku 11. 10 Suomen ev.-lut. kirkon kirkkolaki 5 luku 1. 11 Yhdessä kohti elämää: Lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa. Lähetysteologinen aikakauskirja Volume 16 (2013). Kirkon lähetystyön keskus. Sivut 15 19. 12 Lähetystyö. Aamenesta Öylättiin. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/l%c3%a4hetysty%c3%b6. Katsottu 16.12.2014; Ekumenian hyvät tavat. Suomen Ekumeenisen Neuvoston 15.10.2002 hyväksymät suositukset. 5
siapua, taloudellista avustamista sekä erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä tukevaa ryhmätoimintaa. Liturginen työ merkitsee lähimmäisen palvelemista jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän hoidon kautta. Yhteiskunnallinen diakonia on hädän syiden selvittämistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista niiden poistamiseksi. Diakonian toteuttajia ja tekijöitä ovat kaikki seurakuntalaiset. 13 11. Jakamattoman vastuun periaate: Työssä korostetaan jakamattoman kansainvälisen vastuun periaatteen mukaisesti uskon ja rakkauden, julistuksen ja palvelun, lähetyksen ja diakonian yhteenkuuluvuutta. Tästä seuraa, että työtä luonnehtii kokonaisvaltainen näkemys siitä, miten kristittyjen tulee elää ja toimia maailmassa. 12. Yhteistyö muiden kirkkojen kanssa: Työssä pyritään aktiivisesti yhteistyöhön muiden kirkkojen, seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen kanssa. Siinä huomioidaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon solmimat kansainväliset ja kirkkojenväliset sopimukset tai niihin rinnastettavat sitoumukset. Tällaisia ovat esim. Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkojen välinen alttarin ja saarnastuolin yhteys (1984), Porvoon sopimus (1996), Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (1999) ja Euroopan kirkkojen Charta Oecumenica (2001). 14 Kirkkomme on käynyt oppikeskusteluja muiden Suomessa toimivien kirkkojen kanssa. Neuvotteluissa on saavutettu myös huomattava määrä yhteisymmärrystä opillisissa asioissa. 15 Kirkollisten toimitusten osalta työssä tukeudutaan Suomen Ekumeenisen Neuvoston tuottamaan materiaaliin, kuten asiakirjaan Suositukset vihkimisestä seka-avioliittoon. 16 13. Vuoropuhelu muiden uskontojen ja maailmankatsomusten kanssa: Työssä uskonnonvapaus ymmärretään positiivisesti. Uskonnon ja maailmankatsomuksen toteuttamiseen, ilmaisemiseen, välittämiseen, vaihtamiseen ja siitä luopumiseen tulee olla jokaisella yhtäläinen oikeus. 17 Uskonnonvapauden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa edistetään työssä aktiivisesti. Vuoropuhelussa muiden uskontojen ja maailmankatsomusten kanssa sitoudutaan keskinäiseen kunnioitukseen ja mahdollisuuksien mukaan yhteistyöhön asioissa, jotka edistävät lähimmäisenrakkauden toteutumista, yhteiskuntarauhaa, maailmanrauhaa, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ympäristön tilaa. 13 Diakonia. Aamenesta Öylättiin. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/diakonia. Katsottu 16.12.2014. 14 Suomen ev.-lut. kirkon verkkosivut. Ekumenia. Oppikeskustelut. 15 Yhteistyö vapaakirkkojen kanssa. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=content2835f8. Katsottu 16.12.2014. 16 Suositukset vihkimisestä seka-avioliittoon. Suomen Ekumeeninen Neuvosto. http://www.ekumenia.fi/sen_esittaytyy/kannanottoja_ja_lausuntoja/suositukset_vihkimisesta_seka-avioliittoon_/. Katsottu 16.12.2014. 17 Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Artiklat 18. 19. http://www.ohchr.org/en/udhr/pages/language.aspx?langid=fin. Katsottu 16.12.2014. 6
14. Jakautunut kristikunta: Jakautuneen kristikunnan todellisuus ja sen aiheuttama kipu heijastuu myös vieraskieliseen seurakuntatyöhön. Kristittyjen keskinäistä yhteyttä tulee vaalia ja vahvistaa siten, että rukoillaan yhteyden puolesta sekä edistetään sitä sanoin ja teoin. Yhteyden rakentaminen ei ole ainoastaan ryhmien tai yhteisöjen vastuulla, sillä paikallisseurakunnan tulee myös etsiä ja rakentaa aktiivisesti yhteyttä. Työssä pyritään siihen, etteivät kirkkomme piirissä toimivat ryhmät jakaudu sisäisten kiistojen vuoksi tai irtoa kirkkomme yhteydestä. Joissakin tapauksissa jakautumiselta ja irtautumiselta ei kuitenkaan voi välttyä. Silloinkin tulisi pyrkiä pitämään yllä keskusteluyhteyttä ja vuoropuhelua eri osapuolten välillä, jottei ryhmien ja osapuolten välille muodostu kilpailutilannetta tai kristittyjen käännyttämistä (proselytismiä). 7
SUOSITUKSET SEURAKUNNAN TILOJEN ANTAMISESTA KANSAINVÄLISILLE KRISTILLISILLE YHTEISÖILLE 18 Foreign language ministries in the capital region: Theological Principles & Granting church premises TAUSTA Suositukset on laadittu tilanteeseen, jossa pohditaan ja päätetään seurakunnan tilojen antamista kansainvälisille ja monikulttuurisille kristillisille ryhmille Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien paikallisseurakunnissa. Suosituksissa ryhmillä tarkoitetaan maahanmuuttajataustaisia yhteisöjä, jotka etsivät tiloja omille seurakunnallisille kokoontumisilleen ja/tai yhteistyötä kirkkomme kanssa. Usein ryhmät tarvitsevat tiloja jumalanpalvelusyhteisön rakentamiseen. Pääkaupunkiseudun seurakunnilla on omaa vieraskielistä työtä, jota tehdään tällä hetkellä (syksy 2014) arabian, englannin, kiinan, venäjän ja viron kielillä. Oman työn tilatarpeista neuvotellaan ja päätetään kuten mistä tahansa seurakunnan omasta toiminnasta. Suositukset koskevat tilapyyntöjä, jotka tulevat muiden kristillisten yhteisöjen taholta seurakunnille. LÄHTÖKOHTA Perusasenteemme tilojen antamiseen tulee olla myönteinen. Tilojen antamiselle on löydettävissä runsaasti raamatullisia, teologisia, diakonisia, ekumeenisia ja käytännöllisiä perusteita. Nämä perusteet kumpuavat lähimmäisen rakastamisen periaatteesta, johon vieraanvaraisuus olennaisesti kuuluu. Vieraanvaraisuuden osoittaminen on periaate, joka on etiikan perusarvo ja perusvelvollisuus, ei pelkkä sivujuonne. Toisaalta tilojen antaminen kristilliselle ryhmälle tai yhteisölle ei tule olla automaattista. Tilojen antamisessa ei ole kysymys pelkistä tiloista vaan myös siitä, mihin tarkoitukseen tiloja käytetään ja mitä tiloissa tehdään. Jos tiloja päätetään antaa, seurakunnassa voidaan suunnitella mahdollisuuksien mukaan myös yhteistä toimintaa tiloja pyytävän tahon kanssa. Asiakirjan liitteenä (Liite 2) on piispojen 11.9.2012 antama ohje: Kirkkorakennuksen ja seurakunnan tilojen antaminen muiden uskonnollisten yhteisöjen käyttöön. Ohjeen tavoitteena on tukea seurakunnassa tapahtuvaa päätöksentekoa, kun tiloja pyytävät käyttöönsä joko kristilliset yhteisöt tai muiden uskontojen edustajat. Piispojen ohjeet on otettu huomioon näitä suosituksia laadittaessa. 18 Suositukset pohjautuvat Espoon kirkkoherrojen 16.12.2013 hyväksymään ohjeistukseen Kirkkorakennuksen ja seurakunnan tilojen antaminen muiden kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen käyttöön Espoon seurakuntayhtymässä. 8
Vieraanvaraisuuden periaatteen aitoa kunnioittamista on, että ne ryhmät, jotka ovat käyttäneet tiloja ennen näiden suositusten laatimista, voivat jatkaa tilojen käyttämistä ainakin siihen määräaikaan saakka, mistä on aiemmin sovittu. ETENEMISJÄRJESTYS Jos paikallisseurakunnalta kysytään tiloja, pyynnön käsittelyssä edetään seuraavasti: I. Ota yhteys oman seurakuntasi kansainvälisen työn sihteeriin tai vastaavaan työntekijään. II. III. IV. Varmista, että seurakuntayhtymän kansainvälisestä työstä vastaava työntekijä saa tiedon pyynnöstä. Huolehdi, että pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön pastorit saavat tiedon pyynnöstä ja heidät otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin. Tämä on tehtävä etenkin sellaisessa tapauksessa, että tiloja pyytävä ryhmä toimii arabian, englannin, kiinan, venäjän tai viron kielellä. Näillä kielillä seurakunnilla on jo omaa toimintaa. Tiedustele verkostoiltasi, onko sama taho kysellyt tiloja muualta ja miten pyyntöihin on vastattu. Tällaisia verkostoja ovat mm. pääkaupunkiseudun ekumeeniset toimikunnat. V. Ota huomioon, että Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon käyttämisestä päättävät viime kädessä kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä. Kirkkoherra valvoo kirkon käyttöä. Samaa periaatetta noudatetaan soveltuvin osin myös kappelin käytön yhteydessä. (KJ 14 luku, 2, 1 momentti & 3 ). Muiden seurakunnan tilojen käytöstä päättää yleensä kirkkoherra tai sijaintialueen johtava työntekijä. Kirkkoamme palvelevien kristillisten järjestöjen tilojen käytöstä vastaavat järjestöt itsenäisesti. VI. Tilojen antamisen tulee tapahtua keskinäisten neuvottelujen kautta. Neuvotteluihin on syytä kutsua tiloja pyytävien ryhmän lisäksi myös seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri ja tarvittaessa myös seurakuntayhtymän tai hiippakunnan kansainvälisen työn edustaja. Neuvottelujen tavoitteena on selvittää, mitä tiloissa tapahtuva toiminta on ja millaista se on luonteeltaan. Etenkin tulee välttää sellaista tilannetta, että kirkon tai seurakunnan tiloissa halutaan tehdä jotain sellaista, josta tilojen omistajat eivät voi vastata tai hyväksyä. 9
PÄÄTÖKSENTEON PERUSTEET Tilojen antamista harkittaessa ja siitä päätettäessä edetään seuraavasti: a) PEREHDY TAUSTOIHIN Kun ryhmä pyytää tiloja, selvitä ryhmän teologiset painotukset, jäsenistön profiili ja johtajuuskysymykset. b) OHJAA TARVITTAESSA Ohjaa tiloja pyytäviä mahdollisuuksien mukaan oman tunnustuksensa mukaiseen seurakuntaan tai kirkkoon, jos sellainen toimii pääkaupunkiseudulla. c) SELVITÄ KIRKOMME SOPIMUKSET Kirkkomme on solminut useita ekumeenisia ja kirkkojenvälisiä sopimuksia. Selvitä, onko kirkollamme sopimuksia, jotka vaikuttavat tai ohjaavat tilojen antamista kyseisessä tilanteessa. Tämä koskee etenkin ryhmiä, jotka edustavat jotain perinteistä tunnustuskuntaa tai kirkkokuntaa. d) KÄY OPILLISIA KESKUSTELUJA Neuvottele ryhmän johtajien kanssa opillisista painotuksista. Ota esille kysymykset evankeliumin opista sekä sakramenteista. Vähimmäisvaatimuksena on, ettei ryhmä aktiivisesti kritisoi kirkkomme opetusta näistä keskeisistä periaatteista omassa julistuksessaan. e) ARVIOI YHTEISTYÖN MAHDOLLISUUKSIA Ota huomioon, että tilojen antamisessa on ennen kaikkea kysymys yhteistyöstä paikallisseurakunnan ja tiloja tarvitsevan yhteisön kanssa. Yhteistyön tavoitteena tulee olla näiden kahden sopijaosapuolen välisen yhteyden lisääntyminen ja vahvistuminen. Voit kysyä tilojen hakijalta, suostuvatko he yhteistyöhön ja tutustumiseen seurakunnan kanssa. f) MIETI, ONKO DIAKONISIA PERUSTEITA Jos ryhmä ja sen jäsenet ovat vähävaraisia, tilojen antamiselle voi olla diakonisia perusteita. Ryhmällä saattaa olla kokoontumisten yhteydessä diakonista toimintaa, jota seurakunta voi pitää tärkeänä, kuten ruuanjakelua. 10
JOS PÄÄTÖS ANTAA TILOJA ON MYÖNTEINEN A. SOVI YHTEISET PELISÄÄNNÖT Tee kirjallinen sopimus (Liite 1), jossa sovitaan käytössä olevasta ajasta, avaimista, siivoamisesta ja muista käytännön järjestelyistä. Tärkeää on myös antaa perehdytys tilojen käyttöön, jotta vältetään käytännön yhteentörmäykset. Tässä yhteydessä tulee myös sopia mahdollisista taloudellisista korvauksista. B. NIMEÄ YHTEYSHENKILÖ Seurakunnasta tulee nimetä yhteyshenkilö, jonka kautta pidetään yhteyttä ryhmään käytännöllisluonteisissa asioissa ja keskinäisen yhteyden rakentamisessa. C. PYRI KANSSAKÄYMISEEN Jonkinasteinen yhteistyö ja keskinäinen tutustuminen tulee olla edellytys tiloja käytölle. Nämä voivat tapahtua esim. yhteisten tapaamisten, jumalanpalvelusten, ateriayhteyden tai muiden hankkeiden kautta. D. SOVI VIESTINNÄSTÄ Sovi, miten tilojen käyttäjien toimintaa pidetään esillä seurakunnan omassa viestinnässä. Kaiken seurakuntien tiloissa tapahtuvan hengellisen toiminnan tulisi olla avointa ja siitä tulisi myös viestiä avoimesti. Ota huomioon, että viestinnästä seuraa se, että median näkökulmasta paikallisseurakunta seisoo ryhmän edustaman teologian ja toiminnan takana. Varmista, että ryhmä on valmis hyväksymään sen, että toiminta on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksymää toimintaa. 11
LIITE 1: Kirjallinen sopimus tilojen käytöstä seurakunnan ja ryhmän/yhteisön välillä Otsikko: "KÄYTTÖSOPIMUS" Ryhmän/yhteisön nimi: Vastuuhenkilön yhteystiedot: Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Sähköposti: Seurakunnan yhteyshenkilö: Vastuuhenkilön yhteystiedot: Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Sähköposti: Varattavat tilat, irtaimisto ja tarvikkeet, joita ryhmä saa käyttää: Tilan käyttötarkoitus: Tilan käyttöaika: Ajanjakso: Viikonpäivät: Kellonajat: Yleissäännöt tilan käyttöön liittyen: Oven avaaminen/avaimien käyttö: Siivous: Huonekalut, tarvikkeet ja muu irtaimisto: Seurakunnan ja ryhmän välinen yhteistyö: Markkinointi ja tiedotus: Muuta: Toiminnan ei tule aiheuttaa häiriötä kirkon muissa tiloissa oleville tilaisuuksille. Sitoudun noudattamaan tämän sopimuksen sääntöjä. Sitoudun ilmoittamaan vahingoista ja muista ongelmista viipymättä yhteyshenkilölleni Paikka, aika, allekirjoitukset ja nimenselvennykset (kummatkin osapuolet) 12
LIITE 2: Piispojen ohje: Kirkkorakennuksen ja seurakunnan tilojen antaminen muiden uskonnollisten yhteisöjen käyttöön Maamme ekumeeninen ja uskonnollinen tilanne on kokenut syvällisiä muutoksia viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Siksi haluamme päivittää ohjeistusta siitä, millä periaatteilla seurakunnan erilaisia tiloja voidaan lainata muille yhteisöille. Kirkkolainsäädännössä on määritelty, kuka päättää kirkon käytöstä. Kirkkojärjestyksen 14 luvun 2 :n 1 momentin mukaan kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä. Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä kirkon, siunauskappelin tai kappelin käytöstä, asia on saatettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi (KJ 9:7 ). Tarkoituksemme on tällä ohjeistuksella tukea seurakunnissa tapahtuvaa päätöksentekoa. Ohjeistus koskee tilanteita, joissa seurakunnan tiloja harkitaan annettavan käyttöön oman kirkkomme ulkopuolisille yhteisöille. Kirkkomme herätysliikkeiden kohdalla seurataan periaatteita, jotka on ilmaistu 4.3.2009 annetussa piispojen ja herätysliikejärjestöjen yhteisessä tahdonilmaisussa. 1. Periaatteelliselta kannalta ei ole estettä lainata kirkkorakennuksia tai seurakunnan muita tiloja kristillisille kirkoille ja yhteisöille näiden jumalanpalveluksia ja muita toimituksia varten. Kirkkomme on omaksunut ekumeeniseksi linjakseen pyrkiä yhteistyöhön myös sellaisten kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa, joiden oppi poikkeaa omastamme. Koska Suomessa toimii aiempaa enemmän erilaisia kristillisiä yhteisöjä muun muassa maahanmuuton myötä, ei ole tarkoituksenmukaista laatia tyhjentävää listaa kristillisiksi katsottavista yhteisöistä. Tilannekohtaisessa harkinnassa on syytä käyttää apuna ekumeenisessa liikkeessä käytettyä kriteeriä. Sen mukaan kristillisinä voidaan pitää yhteisöjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. 2. Vaikka yleisperiaatteena on myönteinen ekumeeninen asennoituminen toisia kristittyjä kohtaan, mikään yhteisö ei voi vaatia seurakunnan tiloja käyttöönsä. Luterilaisen seurakunnan tiloissa järjestettävältä tilaisuudelta on voitava edellyttää, ettei se ole tähdätty oman kirkkomme julistusta ja työtä vastaan eikä sillä pyritä korvaamaan kirkollisia toimituksia oman kirkkomme jäsenten kohdalla. 3. Seurakunnan tilojen käytöstä voidaan periä käytön aiheuttamat kohtuulliset kustannukset (esim. henkilöstökulut, sähkö, lämmitys, siivous). Kristillinen yhteisö voi käyttää seurakunnan tiloissa toimiessaan esimerkiksi alttaria, kastemaljaa ja urkuja. 13
4. Muiden uskonnollisten yhteisöjen kohdalla tarvitaan aina erityistä, tapauskohtaista harkintaa. Tällaisissa tilanteissa on syytä noudattaa seuraavia periaatteita: - Harkittaviksi tulevat seurakunnan muut tilat kuin varsinainen kirkkotila. Erityisten pastoraalisten syiden takia siunauskappeli voidaan antaa muiden uskontojen mukaisiin hautajaisiin. - Tilojen lainaaminen perustuu kristilliseen vieraanvaraisuuteen ja on periaatteessa väliaikaista. - Etukäteen on syytä sopia väärinkäsitysten välttämiseksi, että tiloissa olevia kristillisiä symboleja ei tule peittää tai poistaa. - Lainaamisen tulee tapahtua keskinäisen kunnioituksen hengessä ja siinä tulee soveltaen noudattaa näkökohtia, joita kohdissa 2-3 on mainittu. Rovaniemellä 11. syyskuuta 2012. Kari Mäkinen Samuel Salmi Simo Peura Matti Repo Seppo Häkkinen Björn Vikström Irja Askola Kaarlo Kalliala Tapio Luoma Jari Jolkkonen 14