Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kasvu, työllisyys ja rakennemuutos mihin Suomi on menossa? Juha Honkatukia 1 Suomi on viime vuodet ollut äkillisen rakennemuutoksen myllerryksessä. Suurimman huomion on saanut teollisuuden murros: elektroniikkateollisuus on vähentänyt henkilöstöään, Nokian puhelimet myytiin, meriteollisuus ja telakat ovat menettäneet liikevaihtoaan ja tilauksiaan, metalliteollisuuden tilauskirjat ovat tyhjillään, paperitehtaita on suljettu ja yhteensä 1,3 miljoonaa suomalaista elää äkillisen rakennemuutoksen kokeneilla alueilla. Taustalla vaikuttavat kuitenkin pitempiaikaiset muutostrendit, joita maailmantalouden heilahdukset ovat vauhdittaneet. Suomen talouden keskeinen haaste, väestörakenteen epäedullinen kehitys, tekee muutoksista monilla tavoin haastavampia. Vanhushuoltosuhteen heikkenemisen myötä julkisten palvelujen rahoittaminen on vaikeampaa samaan aikaan kun kansantuotteen kasvua rajoittaa työikäisen väestön määrän lasku, jonka ennakoidaan jatkuvan seuraavan vuosikymmenen ajan. Tässä artikkelissa tarkastellaan sekä viime vuosina toteutunutta rakennemuutosta että pohditaan sen vaikutuksia talouden kasvuedellytyksiin seuraavan reilun kymmenen vuoden aikana. Keskustelu rakennemuutoksesta on keskittynyt pääasiassa teollisuuden toimialojen vaikeuksiin ja teollisuustyöpaikkojen katoamiseen. On epäilty, että talouskasvu tulee hidastumaan teollisuuden ongelmien vuoksi. Tällainen vaikutus voikin syntyä sikäli kun tuottavuuskasvu teollisuudessa on ollut nopeampaa kuin taloudessa keskimäärin. Samaan suuntaan voi vaikuttaa myös talouden palveluvaltaistuminen, jonka keskeiseksi ajuriksi Suomessa usein nähdään väestörakenteen ajama julkisten palvelujen arvon- 1 Juha Honkatukia, KTT, dosentti, yksikönjohtaja, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT 35
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 lisäosuuden kasvu. Onkin totta, että viime vuosina esimerkiksi julkisten hyvinvointipalveluiden - joissa tuottavuuden kasvu on teollisuuden toimialoihin verrattuna hidasta - osuus talouden kokonaistuotannosta on kasvanut. Suomen talouden palveluvaltaistuminen viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ei kuitenkaan ole ollut poikkeuksellista muihin OECD-maihin verrattuna, vaikka siihen onkin liittynyt selviä murroskohtia. Koska 2000-luvun talouskasvukin nojasi vahvasti palvelutoimintaan, on vaikea tehdä johtopäätöstä, että tulevaisuudessa tuotannon palveluvaltaistuminen välttämättä hidastaisi talouskasvua pysyvästi. Rakennemuutosta tarkasteltaessa on lisäksi ymmärrettävä, että se ulottuu toimialarakennetta syvemmälle: työtehtävät teollisuudessakin muuttuvat entistä enemmän palvelutehtäviksi, kun rutiininomaisempia tehtäviä ulkoistetaan ja koneellistetaan. Tulevaisuudessa Suomen työpaikoista selvästi suurin osa on palvelutyöpaikkoja. Viimeaikaisten tilastojen ja tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Suomen taloudessa korkeaa koulutusta vaativien ja suurta arvonlisäystä tuottavien työpaikkojen osuus tulee kasvamaan jatkossakin, mutta yhä useampi näistä työpaikoista syntyy palvelualoille, eikä enää perinteiseen tapaan teollisuuteen. Talouskasvu ja rakennemuutos Modernin kasvuteorian mukaan rakennemuutoksen takana on kaksi päätekijää: toimialojen teknologisen kehityksen ja tuottavuuskasvun erot sekä kulutuksen painopisteen siirtyminen palvelujen suuntaan. Rakennemuutoksen tekijät linkittyvät toisiinsa. Teknologian kehitys on ensin vapauttanut työpanosta maataloudesta teollisuuteen ja myöhemmin palveluihin. Koska kulutustavarat ovat tuottavuuden kasvun ansiosta koko ajan halventuneet, kuluttajien ostovoima on kasvanut niin paljon, että heillä on ollut varaa esimerkiksi palkata joku tekemään kotitöitä, jotka he ennen tekivät itse. Samaan suuntaan vaikuttaa myös kotitalouksien vaurastuminen, jonka talouskasvu on mahdollistanut. Rakennemuutos ei siis tarkoita ainoastaan sitä, että maatalouden ja teollisuustoimialojen työpaikat vähenevät. Kehityksen toinen puoli on palvelutoimialojen merkityksen kasvu ja palvelutyöpaikkojen lisääntyminen. Nyt käynnissä oleva rakennemuutos voidaan siis ymmärtää talouden tuotanto- ja kysyntärakenteen palveluvaltaistumisena, jolla voi olla myös merkittäviä positiivisia vaikutuksia. Lisäksi tuottavuus on kasvanut monilla palvelualoillakin nopeasti, mikä on tehnyt myös palveluista halvempia ja siten lisännyt kuluttajien mahdollisuuksia käyttää niitä. Myös Suomen taloudessa tällä hetkellä tapahtuvaa rakennemuutosta voidaan selittää näillä tekijöillä. Niinpä viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana talouden rakenteet ovat muuttuneet sekä Suomessa että Yhdysvalloissa samaan suuntaan. Kuviossa 1 on kuvattu palveluiden, maatalouden ja teollisuuden arvonlisäysosuuden kehitystä 1970-luvulta nykypäivään. Yhdysvalloissa palvelujen osuus on jatkuvasti kasvanut. Julkisen sektorin osuuden kasvu on Yhdysvalloissa ollut hidasta, kuten Suomessakin vielä 1980-luvulla. Suomessa tuottavuuden kasvu oli vuosina 1995 2004 ripeää monilla teollisuudenaloilla, mutta joissakin palveluissa kuten kaupassa ja liikenteessä se oli vieläkin nopeampaa i. Myös Yhdysvalloissa tuottavuus on kasvanut joillakin palvelualoilla, esimerkiksi logistiikkapalveluissa, vauhdikkaammin kuin teollisuudessa. Molemmissa maissa näkyy myös se, että laskusuhdanteissa julkisen sektorin osuus on kasvanut. Näin kävi myös globaalin finanssikriisin yhteydessä. Taantuman takia teollisuuden 36
Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kuvio 1. Toimialarakenteen muutos Suomessa ja Yhdysvalloissa vuosina 1977-2010, eri toimialaryhmien 2 osuus kokonaisarvonlisäyksestä, prosenttia (Lähde: OECD) 0,6 Toimialarakenteen muutos 1977-2010 Suomessa ja Yhdysvalloissa 0,5 Osuus arvonlisästä 0,4 0,3 0,2 Maatalous (USA) Teollisuus (USA) Yksityiset palvelut (USA) Julkiset palvelut (USA) Maatalous (Suomi) Teollisuus (Suomi) Yksityiset palvelut (Suomi) Julkiset palvelut (Suomi) 0,1 0 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 osuus kokonaisarvonlisäyksestä (BKT:sta) on supistunut ja julkisten sekä yksityisten palvelujen osuus kasvanut. Rakennemuutos Suomen taloudessa 2000-luvulla Kiinnostava kysymys on, kuinka havaittu rakennemuutos näkyy talouden kasvupotentiaalissa. Onko niin, että kun palveluiden osuus taloudessa kasvaa ja teollisuuden vähenee, talouskasvu väistämättä hidastuu? Jos toimialojen tuottavuuskasvussa havaitut erot säilyvät, toimialarakenteen muutos teollisuudesta kohti palveluita voi periaatteessa hidastaa tuottavuuden kasvua ja siten talouskasvua pidemmälläkin aikavälillä. Jos esimerkiksi Suomesta häviää teollisuuden aloja, joilla aikaisemmin tuottavuuden kasvu on ollut nopeampaa kuin niiden tilalle tulevilla palvelutoimialoilla, eikä tuottavuuden kasvu palvelualoilla kiihdy, talouskasvu voi hidastua. Rakennemuutoksen vaikutus tuottavuuskasvuun saadaan esiin dekomponoimalla kasvun lähteet. Kasvuteorian mukaan kansantalouden kasvu syntyy siitä, että tuotannossa käytetään aikaisempaa enemmän pääomaa sekä työvoimaa ja siitä, että tuotanto tehostuu. Käytännössä arvonlisäyksen kasvu saadaan laskemalla yhteen tuottavuuden parantuminen sekä välituoterakenteen muutoksen aikaansaama kasvu (teknologia), pääoman määrän kasvu, työpanoksen määrän kasvu sekä hyödykeverojen kasvu. Näin on tehty kuviossa 2, josta käy ilmi, että vuonna 2009 alkanut taantuma vaikutti kansantuotteen kasvuun nimenomaan hyvin selvänä tuottavuuden heikkenemisenä. 37
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Kuvio 2. Tarjontatekijöiden vaikutus talouskasvuun vuosina 2005 2014 (Lähde: VATT). 6 Tarjontatekijöiden vaikutus kansantuotteen muutokseen (vuosimuutos, prosenttia) 4 2 0-2 -4-6 -8-10 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Teknologia Pääoma Työpanos Hyödykeverot On myös selvää, että tuottavuuden heikkenemisen vaikutuksella on toimialaulottuvuutensa. Tätä vaikutusta tarkastellaan kuviossa 3. Kuvio kuvaa eri toimialoilla tapahtuvan teknologisen kehityksen (eli työn tuottavuuden muutosten sekä välituotekäytössä tapahtuvien tuotantoa tehostavien muutosten) vaikutusta koko kansantalouden teknologiseen kehitykseen ja siten kansantalouden kasvuun. Toisin sanoen kuviossa 3 on esitetty kuvion 2 sininen palkki siten, että teknologisen kehityksen vaikutusta bruttokansantuotteen kasvuun tarkastellaan toimialakohtaisesti. Teollisuuden tuottavuuden raju lasku vuonna 2009 liittyi viennin romahtamiseen. Teollisuuden tuottavuuden romahdus selitti kyseisenä vuonna yksinään bruttokansantuotteen laskusta prosenttiyksikön verran. Myös yksityisten palvelujen tuottavuus laski vuonna 2009 selvästi, mihin vaikutti osaltaan se, että elektroniikkateollisuus on ollut useiden liike-elämän palvelujen merkittävä käyttäjä. Kun kysyntä väheni nopeasti, eivätkä yritykset vastanneet muuttuneeseen suhdannetilanteeseen suurilla irtisanomisilla, tuottavuus heikkeni. Rakennemuutos tulevaisuudessa On hyvä pohtia, millaiset edellytykset kansantaloudella on toipua viime vuosien taantumasta. VATT:n pitkän aikavälin talouskehityksen ennakointitutkimuksen valossa avaintekijäksi lähivuosina ovat nousemassa rakennepoliittiset toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään työn tarjontaa. Toteutuessaan uudistukset lisäävät käytettävissä olevaa työpanosta hyvin merkittävästi. Tämä mah- 38
Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kuvio 3. Toimialojen tuottavuuskasvun vaikutus talouskasvuun vuosina 2005 2014, (Lähde: VATT). Toimialojen tuottavuuden kontribuutio koko kansantalouden kasvuun (vuosimuutos, prosenttia) 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4 Julkiset palvelut Yksityiset palvelut Liikenne Kauppa ja majoitus Rakentaminen Energia Muu teollisuus Raskas teollisuus Metsäteollisuus Alkutuotanto -5-6 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 dollistaa korkeamman kansantuotteen. Vaikutukset tulevat nykyarvioiden perusteella jakautumaan pitkällä ajanjaksolle, mutta niiden ansiosta kansantuotteen taso nousisi hyvinkin kahdella, kolmella prosentilla korkeammaksi kuin nykyisellä työn tarjonnalla. Tätä vaikutusta tarkastellaan kansantuotteen tarjontaerien kautta kuviossa 4. Kuviosta nähdään, että talouskasvun ennakoidaan lähtevän käyntiin vuosina 2015 2016. Vaikka työikäisen väestön määrä taloudessa väheneekin, työttömyysasteen putoaminen mahdollistaa talouden työpanoksen lisäämisen vuodesta 2015 alkaen. Tarkastelussa oletetaan, että työttömyysaste laskee tasapainotasolleen 2020-luvun taitteessa, ja että tasapainotyöttömyys alenee noin prosenttiyksikön verran rakenteellisten uudistusten toteutuessa. Erityisen merkittävään asemaan nousee eläkeuudistus. Eläkeuudistus ja muut yli 60-vuotiaiden työhön osallistumista lisäävät toimenpiteet kasvattavat perusskenaariossa 60 70-vuotiaiden työhön osallistumisastetta, mutta tämä vaikutus näkyy vasta vuosikymmenen lopulla ja 2020-luvulla. Tämän seurauksena työpanosta voidaan käyttää enemmän ja myös talouskasvusta merkittävä osa syntyy vuosina 2016 2030 työvoiman käytön kasvusta. Osallistumisasteissa tapahtuva muutos ja tasapainotyöttömyyden aleneminen eivät voi kasvattaa työpanosta loputtomiin, ja siksi työikäisen väestön määrän kasvu alkaa määrittää työpanoksen potentiaalista kasvua pidemmällä aikavälillä. Työn tarjonnan kasvu vaikuttaa kuitenkin myös pääomakantaan synnyttäen investointien tarvetta, ja siksi pääomakannan kasvukin vaikuttaa kasvuun tarkaste- 39
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Kuvio 4. Tarjontatekijöiden vaikutus talouskasvuun vuosina 2015 2030, prosenttia (Lähde: VATT). 3,5 Tarjontatekijöiden vaikutus kansantuotteen muutokseen (vuosimuutos, prosenttia) 3 2,5 2 1,5 1 Hyödykeverot Työvoima Pääoma Tuottavuus 0,5 0-0,5 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 0 lujaksolla. Näin ollen pitkän aikavälin tasapainouralla talouskasvu nojaa tuottavuuden kasvuun sekä pääomankäytön lisääntymiseen. Arvonlisän kasvusta noin puolet syntyy 2020-luvulla tuottavuuden kasvusta. VATT:n ennakointitutkimuksien avulla tuottavuuden vaikutusta Suomen talouden kasvuun voidaan arvioida myös tulevina vuosina. Ennakoinnissa on päädytty arvioon, että tuottavuus kasvaa lähitulevaisuudessa hitaammin kuin viime vuosikymmenellä ii. Hidastuminen liittyy rakennemuutokseen siten, että elektroniikkateollisuuden ja muiden edellisellä vuosikymmenellä tuottavuuttaan nopeasti parantaneiden alojen osuus kansantuotteesta on globaalin finanssikriisin jälkeen pienentynyt, eikä välttämättä palaa enää ennalleen. Toimialarakenteen vaikutusta tuottavuudesta syntyvään kansantuotteen kasvuun tarkastellaan VATT:n ennakoiman toimialakehityksen valossa kuviossa 5. Ennakointitulosten perusteella teollisuuden tuotannon tehostumisen ja tuottavuuden parantumisen (teknologinen kehitys) vaikutus kasvuun on 2010-luvun lopulla pienempi kuin palveluiden teknologisen kehityksen vaikutus. Sen lisäksi, että palveluiden vaikutus talouden teknologiseen kehitykseen voimistuu tulevaisuudessa, palvelutoimialat kasvattavat merkitystään tuotantorakenteessa. Tulevaisuudessa palvelujen osuutta BKT:sta kasvattaa muun muassa se, että väestö ikääntyy, mikä lisää varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta ja tuotantoa. On syytä huomata, että työntekijöiden määrä ja tuotannon arvonlisäys kasvavat VATT:n ennakoinnin perusskenaariossa tulevina vuosina myös liike-elämän palveluissa nopeammin kuin teollisuudessa. Esimerkiksi informaatio- ja 40
Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kuvio 5. Toimialojen tuottavuuskasvun vaikutus talouskasvuun vuosina 2015 2020, prosenttia (Lähde: VATT). 1,6 Toimialojen tuottavuuden kontribuutio koko kansantalouden kasvuun (vuosimuutos, prosenttia) 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 Viihde ja muut palvelut Hallinto ja julkiset palvelut Yksityiset palvelut Kuljetus ja varastointi Tukku- ja vähittäiskauppa Rakentaminen Energia- ja vesihuolto Teollisuus Kaivostoiminta Maa- ja metsätalous 0-0,2 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 viestintäpalveluissa kasvun ennakoidaan olevan erittäin nopeaa. Tuotannon rakennemuutokseen on liittynyt myös tuotteiden muutos. Sen lisäksi, että palvelutoimialat kasvattavat merkitystään, yhä suurempi osa teollisuuden tuottamista tuotteista on palveluita. Esimerkiksi vuonna 2000 radio-, TV- ja tietoliikennevälineteollisuuden tuotannon arvosta radio-, televisioja tietoliikennevälineitä oli hieman yli 70 prosenttia. Vuonna 2011 kyseiset toiminnot sisältävän elektroniikkateollisuuden tuotannon arvosta varsinaisia elektroniikkatuotteita oli enää 25 prosenttia. Tietojenkäsittelypalveluiden osuus oli kohonnut 30 prosenttiin ja tutkimus- sekä kehittämispalveluiden osuus 18 prosenttiin kyseisen toimialan tuotannosta. Toimialan sisäinen tuotantorakenne muuttui kymmenessä vuodessa merkittävästi, kun ohjelmointi, uusien tuotteiden suunnittelu ja innovointi sekä muut liikeelämän palvelut korvasivat kokoonpanon ja perinteisen teollisen tuotannon, jotka taas on ulkoistettu muihin maihin. Tuotevalikoiman muutokseen on liittynyt myös vaihtosuhteen paraneminen, joka jatkuessaan parantaisi selvästi talouden ulkoista tasapainoa. Kuvioon 6 on koottu kansantuotteen hajotelma kysyntäerien suhteen. Kuviosta näkyy ennakoidun viennin elpymisen vaikutus kuluvalla vuosikymmenellä mutta myös se, että yksityisen kulutuksen kasvulla on jatkossakin suuri vaikutus kansantuotteen käyttöön. Kuviosta nähdään, että perusskenaariossa viennin kasvu vetää Suomen talouden ulos taantumasta vuosina 2015 2020. Tämän jälkeen talouden saavutettua pitkän aikavälin tasapainotason viennin kasvun merkitys kokonaistuotannon kasvuun kuitenkin vähenee. Tämä on seurausta työ- 41
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Kuvio 6. Kysyntätekijöiden vaikutus talouskasvuun vuosina 2015 2030, prosenttia (Lähde: VATT). 5 Kysyntätekijöiden vaikutus kansantuotteen muutokseen (vuosimuutos, prosenttia) 4 3 2 1 Tuonti Vienti Julkinen kulutus Investoinnit Yksityinen kulutus 0-1 -2 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 markkinoiden kiristymisestä ja sitä myöten nousevasta palkkatasosta, joka puolestaan heikentää viennin kustannuskilpailukykyä. Kun työvoiman kasvu tulee taas 2030-luvun vaihteessa mahdolliseksi työikäisen väestön määrän kasvun myötä, myös viennin edellytykset alkavat parantua. 2020-luvulla tärkein kysynnän lähde on osaltaan palkkojen nousun seurauksena vahvistuva kotitalouksien yksityinen kulutus. Investoinnit vaikuttavat kasvuun eniten 2010-luvun lopulla, jonka jälkeen vaikutus tasaisesti supistuu. Tästä huolimatta pääomakanta kasvaa ja pääoman käyttö lisääntyy koko 2020-luvun ajan. Julkisen kulutuksen vaikutus talouskasvuun on koko ajan hieman positiivinen. Kuviossa on esitetty myös tavaroiden ja palveluiden tuonnin vaikutus arvonlisäyksen kasvuun. Koska tuontituotteisiin menevä kysyntä laskee kansantuotetta, näyttäytyy tuonnin kasvun vai- kutus kuviossa negatiivisena. Kuviosta nähdään, että 2010-luvun lopulla myös tuonnin kasvu on voimakasta, mutta 2020-luvulla nettoviennin vaikutus talouskasvuun on lähes neutraalia. Rakennemuutoksen vaikutus työvoimaan On selvää, että kysyntärakenteen ja tuottavuuskasvun vaikutukset näkyvät sekä toimialarakenteessa että työllisyyden rakenteessa. Toimialarakenteen muutoksesta saatava kuva riippuu kuitenkin jonkin verran tarkastelukulmasta. Kuviossa 7 on esitetty eri toimialaryhmien osuus kokonaistuotoksesta vuosina 2008 2030. Kokonaistuotokseen sisältyvät sekä arvonlisä että välituotteet, ja niinpä tässä vertailussa korostuu välituottei- 42
Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kuvio 7. Toimialojen osuus kokonaistuotoksesta vuosina 2008 2030, prosenttia (Lähde: VATT). 100,0 2,3 2,5 2,4 2,3 2,3 90,0 13,0 14,5 13,7 13,4 13,4 80,0 70,0 20,4 21,6 20,8 23,6 23,7 Viihde ja muut palvelut 60,0 50,0 40,0 5,9 8,2 8,4 2,6 5,9 5,8 8,5 8,6 7,6 8,0 2,5 2,5 5,7 5,6 8,2 8,2 7,8 7,8 2,4 2,4 Hallinto ja julkiset palvelut Yksityiset palvelut Kuljetus ja varastointi Tukku- ja vähittäiskauppa Rakentaminen Energia- ja vesihuolto Teollisuus 30,0 Kaivostoiminta Maa- ja metsätalous 20,0 34,4 31,5 32,8 31,3 31,4 10,0 0,0 2,3 2,3 2,4 2,4 2,4 2008 2015 2020 2025 2030 Kuvio 8. Toimialojen osuus arvonlisästä vuosina 2008 2030, prosenttia (Lähde: VATT). 100,0 2,9 2,9 3,1 3,4 3,6 90,0 19,0 19,7 19,3 18,6 17,9 80,0 70,0 60,0 27,3 30,3 30,6 31,4 32,0 Viihde ja muut palvelut Hallinto ja julkiset palvelut Yksityiset palvelut Kuljetus ja varastointi 50,0 40,0 5,3 10,0 5,2 5,0 4,8 4,6 8,9 8,7 8,4 8,1 Tukku- ja vähittäiskauppa Rakentaminen Energia- ja vesihuolto Teollisuus 30,0 7,2 2,7 7,3 8,0 8,1 8,0 2,9 3,0 3,2 3,5 Kaivostoiminta Maa- ja metsätalous 20,0 10,0 21,5 18,4 18,1 17,9 18,1 0,0 3,8 3,9 3,9 3,9 3,8 2008 2015 2020 2025 2030 43
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Kuvio 9. Toimialojen osuus palkkasummasta vuosina 2008 2030, prosenttia (Lähde: VATT). 100,0 3,5 3,6 4,0 4,5 5,0 90,0 80,0 28,8 30,3 30,2 29,7 29,3 70,0 Viihde ja muut palvelut Hallinto ja julkiset palvelut 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 19,8 5,9 10,8 8,1 1,2 22,3 22,4 23,2 23,6 5,9 5,7 5,5 5,4 9,1 8,6 8,1 7,6 8,5 9,4 9,5 9,5 1,4 1,5 1,6 1,7 Yksityiset palvelut Kuljetus ja varastointi Tukku- ja vähittäiskauppa Rakentaminen Energia- ja vesihuolto Teollisuus Kaivostoiminta Maa- ja metsätalous 10,0 20,5 17,4 16,8 16,5 16,4 0,0 1,1 1,1 1,1 1,2 1,2 2008 2015 2020 2025 2030 den suuri osuus teollisuuden tuotantopanoksista. Teollisuuden osuus tuotoksesta säilyy noin kolmanneksena myös tulevaisuudessa, vaikka palvelujen osuus alkaakin kasvaa vähitellen. Kun tarkastellaan arvonlisäystä, kuva on jo nyt hyvin erilainen. Kuviossa 6 on esitetty vertailu arvonlisäosuuksien perusteella. Kuviosta ilmenee ehkä ennen kaikkea se, että yksityiset palvelut näyttäytyvät jo nyt suurimpana toimialaryhmänä, mutta myös se, että finanssikriisin aikana teollisuuden osuus arvonlisästä on laskenut hyvin lyhyessä ajassa useilla prosenttiyksiköillä. Kummankin vertailun perusteella teollisuuden osuus on kuitenkin laskussa ja palvelujen osuus kasvussa. Palvelutoimialojen kaksijakoinen kehitys käy ilmi kuviosta 7, jossa on kuvattu työllisyysrakennetta. Kuviosta nähdään, että keskimääräistä nopeammin kasvavia palvelutoimialoja ovat julkiset palvelut - jossa kasvun takana ovat ennen kaikkea sosiaalija terveyspalvelut sekä monet yksityiset palvelut ennen muita liike-elämän palvelut sekä informaatio- ja viestintäpalvelut sekä tutkimus ja tuotekehitys. Työllisyysosuus puolestaan pienenee perusskenaariossa koulutuksen, julkisen hallinnon, kuljetuksen ja varastoinnin sekä kaupan toimialoilla. Jalostuksen toimialaryhmässä kasvu on nopeaa rakentamisen toimialalla, kun taas teollisuuden toimialoilla työllisten määrä kasvaa hitaammin kuin toimialoilla keskimäärin. Energia-, lämpö- ja vesihuollon toimialalla kasvu on myös kohtalaisen vahvaa ja toimialan työllisyysosuus nousee tarkasteluaikavälillä. Toimialarakenteen muutoksiin liittyy myös ammattirakenteen muutos. Kuviossa 10 tarkastellaan ammattirakenteen muutosta 44
Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kuvio 10. Ammattiryhmien osuus kokonaistyöllisyydestä vuosina 2008 2030, prosenttia (Lähde: VATT). 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 2,2 2,1 2,2 2,2 2,3 1,8 1,8 1,7 1,6 1,6 7,1 7,1 7,0 7,1 7,3 2,0 2,0 2,0 2,2 2,3 5,6 5,7 5,6 5,4 5,2 15,0 15,7 16,5 16,7 16,8 10,3 10,3 10,0 10,0 10,0 23,2 22,9 22,6 22,8 22,8 5,6 5,7 5,6 5,5 5,5 6,2 5,9 6,4 6,3 6,3 Tuntematon Turvallisuusalan työ Muu johto- ja asiantuntijatyö Kulttuuri- ja tiedotustyö Opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat Sosiaali- ja terveysalan työ Toimistotyö Palvelutyö Liikenne- ja logistiikkatyö Rakennusalan työ Teollinen työ Maa- ja metsätaloustyö 10,0 17,3 17,0 16,6 16,3 16,1 0,0 3,8 3,8 3,8 3,9 3,9 2009 2015 2020 2025 2030 pelkästään toimialarakenteen muutoksesta käsin tarkasteluun ei siis ole sisällytetty työn tarjontaan liittyviä oletuksia. Kaikkein selkeimmin muutospaine ammattirakenteeseen näyttäytyy sosiaali- ja terveysalan osuuden kasvuna, jonka takana on väestörakenteen muutos. Sen sijaan kaupan alan ammattien osuus on laskussa, kuten teollisuudenkin. Johtopäätöksiä Tässä artikkelissa on tarkasteltu Suomen taloudessa käynnissä olevaa rakennemuutosta ja pohdittu sen jatkumista ja vaikutuksia talouden kasvuedellytyksiin. Rakennemuutosta on vauhdittanut viime vuosien talouslama, joka on laskenut teollisuuden ja lisännyt julkispalveluiden osuutta kansantuotteesta. Vaikka tästä kehityksestä voidaan perustellusti olla huolissaan, talouden palveluvaltaistuminen on kuitenkin huomattavasti pitkäaikaisempi ilmiö. Suomen talouden palveluvaltaistuminen ei ole poikkeuksellista muihin OECD-maihin verrattuna. Muutos on myös ulottunut toimialarakennetta syvemmälle. Siihen on liittynyt myös tuotteiden muutos, kun yhä suurempi osa teollisuuden tuottamista tuotteista on palveluita. Muutos koskee myös työvoiman rakennetta, ja niinpä on hyvin luultavaa, että vuonna 2030 palvelutoimialoilla tuotetaan yli kolme neljännestä vuotuisesta arvonlisäyksestä ja niillä työskentelee enemmän kuin kolme neljästä työssäkäyvästä suomalaisesta. Koska 2000-luvun talouskasvukin nojasi kuitenkin vahvasti palvelutoimintaan, on vaikea tehdä johtopäätöstä, että tulevaisuudessa tuotannon palveluvaltaistuminen välttämättä 45
Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 hidastaisi talouskasvua pysyvästi. Sen sijaan on kuitenkin selvää, että keskeisten rakennepoliittisten uudistusten työmarkkinoiden ja eläkejärjestelmän sekä julkisen sektorin tuottavuusohjelman toteutuminen on keskeisessä roolissa rakenteeltaan uudistuvan kansantalouden kasvun mahdollistajana. Lähteitä Herrendorf, B Rogerson, R Valentinyi, a: Growth and Structural Transformation. Handbook of Economic Growth, Elsevier, 2014. Honkatukia, J. Ahokas, J. Marttila, K. (2010): Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina 2010 2025. VATT Tutkimukset 154, Helsinki. Honkatukia, J & J. Ahokas (2014) Kriisien jälkeen Suomen talouden rakenteellinen kehitys vuosina 2013 2030. VATT Tutkimukset 176, Helsinki. i Toimialaryhmittely ei sisällä energiahuolto-, vesi- ja jätehuolto- eikä rakentamisen toimialoja. Tämän takia mainittujen toimialaryhmittelyjen yhteenlasketut osuudet eivät summaa 100 prosenttiin. ii VATT:n ennakointitutkimuksessa Kriisien jälkeen Suomen talouden rakenteellinen kehitys vuosina 2013 2030 on esitetty viimeisin VATT:n tulevaisuusskenaario ja siihen perustuva laskennallinen perusura. Ks. Honkatukia, J & J. Ahokas (2014) Kriisien jälkeen Suomen talouden rakenteellinen kehitys vuosina 2013 2030. VATT Tutkimukset 176, Helsinki. 46