Jere Hämäläinen ÄÄNI LAULAJAN TYÖVÄLINEENÄ Opinnäytetyö Joulukuu 2017 Musiikin koulutusohjelma Esittävä säveltaide
TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Musiikin koulutusohjelma Esittävä säveltaide HÄMÄLÄINEN JERE: Ääni laulajan työvälineenä Opinnäytetyö 18 sivua Joulukuu2017 Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia ihmisäänen perusominaisuuksia. Selvitän äänen fysiologiaa ja sitä, miten ääni muutetaan lauluksi. Kerron yleisesti ääniharjoitteista ja niiden tarkoituksista. Lisäksi olen käynyt läpi muutamia ääneen liittyviä ongelmia sekä ääniergonomian käsitettä. Lopuksi pohdin aihetta omasta näkökulmastani ja kerron oman ääneni ongelmista sekä sen kehityksestä. Ihmisäänen fysiologia ja äänenmuodostus ovat aina kiehtoneet minua. Halusin koota yhteen aiheeseen liittyvät asiat pääpiirteittäin ja kertoa omista kokemuksistani. Oman äänensä tunteminen on laulajalle erittäin tärkeää, jotta mahdollisilta ongelmilta, kuten käheydeltä vältyttäisiin. Myös henkisellä hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lauluääneen. Asiasanat: laulaja, ääni, äänenmuodostus
ABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Culture and Arts, Music HÄMÄLÄINEN, JERE: Voice as a Singer s Tool Bachelor s thesis 18 pages December 2017 The aim of this thesis was to study the basic qualities of human voice. The thesis examined its physiology and how it is used in singing. In addition, the thesis contains some basic exercises for singing and information on what their purpose is. I have also included a few problems concerning the production of the voice, and I will go through the concept of voice ergonomics. The final part of this thesis is about the development of my own voice and the problems related to it. The physiology and the production of the human voice have always fascinated me. I wanted to gather the main points on the subject and tell about my own experiences. Knowing one s own voice is the key to avoiding some possible problems like hoarseness. The person s mental health also has a great effect on the person s singing voice. Key words: singer, voice, voice production
SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 5 2 Ihmisen ääni... 5 2.1 Äänen fysiologia... 6 2.2 Laulajan äänenmuodostus... 8 2.3 Äänialat ja niiden määrittely... 9 3 Ääni ja laulu... 10 3.1 Äänen harjoitteet... 11 3.2 Ääniergonomia... 12 3.3 Ääniongelmat ja äänenmuodostuksen haasteet... 13 4 Omaa pohdintaa omasta äänestä ja sen kehityksestä... 15 5 Yhteenveto... 17 6 LÄHTEET... 18
5 1 JOHDANTO Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ihmisäänen perusominaisuuksia ja sitä, miten se muutetaan lauluksi. Kerron myös muutamista äänenmuodostukseen liittyvistä ongelmista. Käyn läpi muutamia ääniharjoitteita sekä niiden tarkoitusta ja vaikusta. Lisäksi selvitän ääniergonomian käsitettä ja lopuksi pohdin aihetta omasta näkökulmastani. Työn tavoitteena on tehdä mahdollisimman monipuolinen selvitys aiheesta ja kehittää samalla omaa ammattitaitoa. 2 IHMISEN ÄÄNI Ääneksi luokitellaan sellainen mekaaninen värähtely, jonka tiheys on ihmiskorvan kuuloalueella. Värähtely synnyttää paineenvaihteluita, jotka korva aistii ääneni silloin, kuin värähtely saa tärykalvot liikkumaan. (siba.fi:n www-sivut, 20) Ihmisen ääni on instrumenteista vanhin ja ilmaisurikkain. Ilmaistessaan itseään äänellään ihminen artikuloi tunteitaan ihmisen ääni ei ole koskaan neutraali. Ihmisen ääni on hyvin kehollinen, siihen liittyy vahva lihallisuus. Jokaisen ihmisen oma ääni on erilainen: äänessä on minuuden ydin. Ihmisen ääni on itsensä tuntemisen mittari, sillä ihminen päästää sisimpänsä ulos äänessään. (Liedes 2005, 5.) Ihmisen ääni on ainutlaatuinen ja se erottaa meidät eläimistä sekä tekee meistä ainutlaatuisia yksilöitä. Jo vauvana ilmaisemme tarpeemme ja tunteemme ääntelemällä. Ääni on sisäänrakennettu refleksi, jota alamme oppia jo kohdussa. Tarvitsemme koko kehoamme ja mieltämme voidaksemme äännellä, mutta äänen tuottamiseen riittää pelkkä ajatus. (Koistinen 2003, 8-9.)
6 2.1 Äänen fysiologia Ihmisen äänielimistö (Kuvat 1 ja 2) voidaan jakaa kolmeen osaan: hengityselimistö (respiraatio), äänentuottoelimistö (fonaatio) sekä ääntöelimistö (artikulaatio). Tämän lisäksi äänielimistöön vaikuttavia osatekijöitä ovat tuki- ja liikuntaelimistö sekä hermosto. (Koistinen 2003, 12) Yksinkertaisuudessaan ääni syntyy, kun ilmaa siirtyy keuhkoista keuhkoputken kautta kurkunpäähän, jossa äänihuulet alkavat värähdellä. Tämä värähtelevä ilmanpaine siirtyy resonointikammioihin, kuten otsa- ja nenäonteloihin ja muuttuu samalla ääneksi. Resonointikammioista ääni siirtyy artikulaattoreiden (leuka, huulet ja kieli) kautta ulos. Äänen tuottaminen on automaattista ja tiedostamatonta, mutta tahdonalaisesti säädeltävissä. (Sala, Sihvo, Laine 2011, 7). Kaiken perustana on hengitys. Ennen äänen aloittamista keuhkoihin otetaan lisäilmaa. Sisäänhengityksessä pallea laskeutuu ja jäntevöityy. Ulommat kylkivälilihakset aktivoituvat, jolloin rintaontelo sekä keuhkot laajenevat ja ilma virtaa keuhkoihin. Ääni syntyy, kun hengityslihakset rentoutuvat ja ilma virtaa ulos. Tuottaaksemme ääntä tarvitsemme kuitenkin enemmän ilmaa kuin lepohengityksen aikana, jotta saisimme riittävän paineen äänihuulten värähtelyä varten. Vaikka ääni syntyy uloshengityksen aikana, on sisäänhengityslihasten pysyttävä aktiivisina ja pidäteltävä ilmaa, jotta se ei lopu kesken. (Sala ym. 2011, 7) Ihmisääni syntyy kurkunpäässä, jonka jälkeen se muokataan suussa äänteiksi, puheeksi ja lauluksi. Perusääni syntyy äänihuulissa, mutta sen on heikko ja voimaton. Ääni vahvistuu resonoidessaan rintakehässä, nielussa sekä nenä- ja otsaonteloissa. Onteloiden koko ja muoto antavat äänelle yksilöllisen soinnin ja värin. Sisäänhengityksen aikana äänihuulet ovat erillään. Kun halutaan tuottaa ääntä, äänihuulet lähenevät toisiaan ja niiden limakalvot alkavat värähdellä. Värähtelyn aikana äänirako sulkeutuu ja avautuu. Avautuessaan ääniraon välistä vapautuu ilmaa, joka aiheuttaa ilmanpaineen muutoksen. Kuuloaisti tulkitsee muutoksen äänenä. (Sala ym. 2011, 6-8.) Äänihuulten (Kuva 3) lähentäjälihas supistuu ja lähentää äänihuulia toisiinsa. Tämä tapahtuu uloshengityksen aikana, jolloin ilmanpaine äänihuulten alapuolella henkitorvessa kasvaa. Paineen kasvaessa äänihuulten on pakko erkaantua ja ilma pääsee
7 virtaamaan ääniraosta. Virtaus saa puolestaan ilmanpaineen laskemaan ja paineenmuutos pyrkii imemään ilmaa takaisin eli kaventamaan virtausaukkoa. Tämä imuefekti vetää äänihuulia jälleen lähemmäs toisiaan. (Kotila 2007, 35.) Kuva 1. Äänielimistö (peda.net www-sivut, 2015) Kuva 2. Educationcing.blogspot www-sivut, 2012
8 Kuva 3. aanikurssit.fi www-sivut, 2017 2.2 Laulajan äänenmuodostus Terveen äänenmuodostuksen lähtökohtana on, että ääni olisi mahdollisimman luonnollinen, vapaa, kantava ja soiva. Se voi laajentua pianissimosta forteen ilman puristusta ja voimaa. Sen rekisterivaihdokset ovat sujuvia ja se taipuu helposti eri tunnetiloihin. Merkittävä osa tervettä äänen muodostusta on hyvä oman kehon tunteminen ja hallinta (Koistinen 2003, 11). Lapsella ääni on kimeä ja korkea. Murrosiässä etenkin poikien ääni muuttuu radikaalisti. Mieshormonit laajentavat äänihuulten aluetta ja ääni madaltuu (Peda.fi:n wwwsivut, 2015). Muutoksen aikana tulisi välttää liiallista äänenkäyttöä, etenkin laulua. Epäkypsät äänihuulet ovat alttiimpia vaurioille. Ammattilaulaja ja laulun opiskelija osaavat erinäisillä keinoilla huoltaa ja kehittää omaa ääntään. Näihin keinoihin sisältyy muun muassa erilaisia rentoutus-, venytys - ja hengitysharjoituksia. Ammattilaulajan tärkeimmät harjoitukset ovat kuitenkin artikulaatio- ja intonaatioharjoitukset (A. Harttunen 2013, 16.)
9 Toimivassa laulussa on aina taustalla hyvä tuki. Pallealla on luontainen tarve työntää sisään hengitetty ilma ulos. Laulun tuki on lyhyesti selitettynä tämän fysiologisen toiminnan tietoista vastustamista (Sadolin 2009, 15.) Hyvän tuen tarkoituksena on antaa äänihuulille mahdollisuus toimia oikein. Pallean nousua pyritään estämään, jotta ilmanpaine kurkunpäässä ei nousisi liian suureksi. Äänihuulet eivät kestä liiallista painetta eivätkä ehdi värähdellä oikein, koska ilmapaine pakottaa ne erkanemaan. Tällöin ääni on usein vuotoinen. Laulajan ääni kantaa jopa sinfoniaorkesterin yli, mutta kyse ei silti ole voimasta tai suuren ilmanpaineen käytöstä. Paine ei anna äänihuulten toimia luonnollisesti ja tasapainoisesti. Kyse on resonanssista ja harmonisesta yläsävelsarjasta. Laulaja oppii hyödyntämään kehonsa omia vahvistimia eli resonanssionteloita. Muuttamalla ääniväylämme muotoa voimme vaikuttaa äänen sointiväriin ja resonanssiin. Kielen asennolla vaikutetaan muun muassa siihen, mikä vokaali kulloinkin muodostuu. (Koistinen 2003, 57.) Myös alaleuka ja huulet osallistuvat ääniväylän muokkaamiseen. Usein sanotaan, että laulu on puheen jatketta. Tämä pitää osin paikkaansa. Laulun tulisi olla yhtä luonnollista ja suhteellisen vaivatonta. Laulua lähestytään usein liian monimutkaisesti. Laulu on yksinkertaistettuna aktiivista puhetta sävelillä. Vokaalien ja konsonanttien erot ovat pienempiä ja huomaamattomampia. Laulussa ilmanpaine on myös suurempaa ja tasaisempaa. 2.3 Äänialat ja niiden määrittely Laulun opetuksen alussa äänenlaadun tai äänialan määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Oppilaan oma kuvitelma saattaa perustua siihen, mikä on korkein ääni, jonka hän pystyy puristamalla tuottamaan tai matalin ääni, jonka pystyy vielä vaivoin kuulemaan. Äänialan määrittelyn tulisi perustua sointisävyyn, kaiun kantavuuteen ja sävelelliseen liikkuvuuteen. Käyttökelpoista äänialaa ei voi määritellä yksittäisten äänten perusteella (Hammar 1962, 105.) Matalatasoisilla koloratuurisopraanoilla voi olla käyttökelpoisia rintaääniäkin, ja he saattavat esittää tavallisen sopraanon tehtäviä,
10 mutta parastaan he eivät silloin anna. Jotkut tavalliset sopraanot taas nousevat erikoisen ylös, mutta eivät silti ole edellisen luonteisia. (Hammar 1962, 105). Oman äänialani määrittäminen on ollut monelle opettajalle vaikeaa. Koska minulla on matala puheääni sekä laaja rekisteri, on ollut vaikeaa päätellä, olenko baritoni vai tenori. Olen aina pystynyt tuottamaan melko matalia ääniä. Tosin ne olivat heikkoja. Hetken opiskeltuani sain myös tuotettua suhteellisen korkeita ääniä. Olen itse kokenut olevani kumpaakin eri kehitysvaiheissa. Äänialan määrittämisessä äänen värillä on myös suuri merkitys. Oikea fakki löytyy kyllä, kun laulajan tekninen osaaminen on riittävän hyvällä tasolla. Pääasia on, että laulaja laulaa omalla äänellään eikä yritä imitoida muita. 3 ÄÄNI JA LAULU Terve ääni on selkeä, miellyttävä, kuuluva, rauhallinen ja kantava. Resonanssit ovat tasapainossa; koko keho, niin pää kuin vartalo resonoivat. Ääni on vapaa ja silloin myös soi vapaasti niin hiljaa kuin voimakkaasti laulettaessa. (Koistinen 2003, 10-11.) Laulaminen tapahtuu kehossa; luonnollinen persoonallinen ääni syntyy. Ääni muodostuu automaattisesti jo pelkästään ajattelemalla laulamista. Tietoista lihasten ja kehon hallintaa tarvitaan vain silloin, kun ääntä yritetään kehittää. Ääntä ei tule sijoittaa liikaa. (Koistinen 2003, 83).
11 3.1 Äänen harjoitteet Kuten edellä on jo mainittu, erilaiset ääniharjoitteet ovat tärkeä osa laulajan työtä ja ennen kaikkea toimivan äänen ylläpitoa. Varsinaisilla ääniharjoituksilla voi olla monenlaisia tavoitteita. Päätavoite liittyy yleensä ääntöbalanssiin, jolloin ilmanpaine on äänihuulten alapuolella oikeassa suhteessa äänihuulia sulkeviin lihaksiin nähden. Ääniharjoituksilla pyritään antamaan laulajalle työkaluja äänen hallitsemiseen ja parantaa hänen lauluteknistä osaamistaan. Artikulaation kannalta tärkein elin on kieli. Kielen tulisi olla laulaessa nopea ja aktiivinen, mutta sen on pysyttävä siitä huolimatta kohtalaisen rentona. Myös leuan on toimittava vapaasti ja rennosti, tai sillä voi olla artikulaatioon negatiiviset vaikutukset. Itse käytän artikulaatioharjoituksena esimerkiksi lilolalelulolaleli -hokemaa, jonka voi suorittaa puhuen tai laulaen. Kyseisen harjoituksen tarkoituksena on lämmitellä kieltä ja samalla harjoittaa kielen kärkeä. Artikulaatioharjoituksia voi keksiä itse lähes loputtomasti. Niiden pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin notkistaa, lämmittää ja rentouttaa artikulaatioon osallistuvia elimiä. Kyse voi olla usein myös henkisestä valmistautumisesta, sillä artikulaatioharjoitukset saattavat auttaa keskittymään esimerkiksi laulusuoritukseen. Artikulaatiolihasten tehtävä on saada ääni ymmärrettäväksi. Kielen, huulten ja leuan on toimittava hyvin yhteen. Varsinkin klassisen laulun ongelmana on, että laulun sanoista ei saa aina selvää. Moni keskittyy enemmän hyvän resonanssin saavuttamiseen, kuin hyvään artikulaatioon. Usein varsinaisilla ääniharjoituksilla pyritään erityisesti oppimaan oikeanlaista äänenmuodostusta tai avaamaan ääntä, mutta niillä voidaan myös kehittää erilaisia tulkintaan liittyviä tekniikoita, kuten legatoa eli sidontaa, portamentoa eli liukumista säveleltä toiselle saman tahdin aikana tai staccatoa eli terävää ja katkonaista ääntä. Lisäksi voidaan harjoitella eri voimakkuuksien hallintaa tai erilaisia korukuvia. Monelle laulajalle etenkin skaalat eli sävelasteikot ovat hyvin tavanomaisia harjoituksia. Ääniharjoituksiin liittyy myös vahvasti erilaiset venytys- ja rentoutusharjoitukset sekä hengitysharjoitukset. Rentoutusharjoitukset eivät silti automaattisesti paranna äänenmuodostusta, mutta niiden tehtävänä on poistaa ylimääräisiä lihasjännityksiä. Koska laulaminen vaatii koko kehoa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. (Harttula 2013, 10-20.)
12 Mikäli hengityslihaksistossa esiintyy ylimääräistä jännitystä, se estää keuhkojen optimaalisen, rennon täyttymisen (Roivainen 1988, 11). 3.2 Ääniergonomia Kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka parantavat mahdollisuuksia hyvään äänen tuottoon kutsutaan ääniergonomiaksi. Toimenpiteiden tarkoituksena on ehkäistä äänihäiriöiden syntyä ja parantaa toipumismahdollisuuksia. Yksilöllisillä toimenpiteillä huolehditaan omasta terveydestä, erityisesti äänielimistön terveydestä ja toimintakunnosta. Tavoitteena on säilyttää äänielimistön mahdollisimman hyvä toimintakyky (Sala ym. 2011). Laulajille saattaa ajan kuluessa tulla erilaisia ongelmia omaan ääneensä liittyen. Laulaminen käy työlääksi ja ääni väsyy helposti. Ääniala saattaa kaventua, jolloin korkeiden ja matalien äänten tuottaminen on vaikeaa. Äänen dynamiikka kapenee eikä korkeita tai matalia ääniä pysty tuottamaan kelvollisesti. Kurkkuun tulee epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten palan tunne kurkussa, kuristus, kutina, kuivuus, kurkun selvittämisen tarve ja kipu. Ääni alkaa katkeilla ja se tuntuu loppuvan. Ääni käheytyy, vuotaa ja sen sointi on huonompi. Myös rekisterirajan alueella ääni katkeilee. Ongelmien lisääntyessä laulamisesta saattaa tulla vastenmielistä. Laulaja voi alkaa pelätä esiintymistä sekä epäonnistumista. Ääniergonomisilla keinoilla ääniongelmia pystytään kuitenkin välttämään. Oman äänen hoidossa keskeisintä on riskitekijöiden välttäminen. Laulajan tulisi aina avata äänensä huolellisesti. On käytettävä luonnollista äänenkorkeutta ja vältettävä liian korkeita tai matalia ääniä. Tulisi laulaa rennosti, puristamatta ja luonnollisella voimakkuudella. On myös tärkeää säilyttää hyvä lauluasento esimerkiksi välttämällä pään kiertoasentoa ja leuan kohottamista. Muun muassa korjaamalla nuottitelineen paikkaa saadaan pään asento säilymään hyvänä. Laulaja ei myöskään saisi koskaan laulaa flunssaisena vaan hänen tulisi säästää ääntään. Ääniongelmat saattavat johtua myös huonosta laulutekniikasta, jolloin siihen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. (Sala ym. 2011, 53.) Hyvällä ja ryhdikkäällä lauluasennolla voi vaikuttaa laulun ke-
13 veyteen helposti. Ryhdikkäässä asennossa ilmanvaihto on keuhkoissa auki ja näin laulun tuottaminen helpottuu (Koistinen 2003, 24-25). Perusliikunta ja kehonhuolto auttavat hyvän ryhdin ja kehonhallinnan kanssa. Äänenhuollon tulisi kuulua laulajien arkeen jo opiskeluvaiheessa, koska äänenkäyttö on hyvin vaativaa. Aihetta ei kuitenkaan hirveästi käsitellä vaan tiedot on löydettävä itse. Joskus laulunopettajat saattavat antaa henkilökohtaisia neuvoja. Jokaisen laulajan äänenhuollon tarve on yksilöllinen. Toisten ääni reagoi voimakkaammin rasitukseen, kuin toisten. (verkkolehdet.jamk.fi www-sivut, 2014.) 3.3 Ääniongelmat ja äänenmuodostuksen haasteet Kaikille laulajille tulee ajoittain ongelmia oman instrumenttinsa kanssa. Yleisin ongelma on äänen käheys. Käheyden aiheuttajat voivat olla elimellisiä, toiminnallisia tai rakenteellisia. Yleisiä elimellisiä käheyden aiheuttajia ovat muun muassa refluksitauti, hengitystieinfektiot sekä hormonaaliset tekijät. Refluksitauti aiheuttaa vatsan happojen nousun ruokatorven kautta kurkunpäähän ja aiheuttaa näin limaisuutta sekä turvotusta. Myös hengitystieinfektiot sekä hormonaaliset tekijät aiheuttavat äänen käheyttä. Näistä jälkimmäinen on etenkin naisille tyypillinen ongelma kuukautiskierron aikana. Ääni on alttiimpi käheydelle kierron jälkimmäisellä puoliskolla. Tällöin keho valmistautuu ottamaan vastaan uuden ihmisen eli hedelmöittyneen munasolun. Kehon valmistautuessa muutokseen myös äänentuotto on hankalampaa. (Kotila 2007, 99). Äänen käheyden aiheuttajat voivat olla myös toiminnallisia. Virheellinen äänen käyttö on niistä yleisin. Laulaja ei hallitse hengitystä ja resonanssin hallintaa ja tästä syystä huutaa äänensä ulos. Tämä saattaa aiheuttaa rakenteellisia muutoksia äänihuuliin. Yksi esimerkki on äänihuulikyhmy. Muita virheelliseen äänentuottoon liittyviä ongelmia ovat puristeinen äänentuotto, keinotekoisen tummuuden ja syvyyden haku. Jos opettajalla on puristeinen äänentuottotapa, myös oppilas oppii virheellisen tavan imitoimalla. Laulaja voi myös hyperventiloida eli hengittää liikaa. Hyperventiloiva henkilö pelkää tukehtuvansa ja kokee, että ilma loppuu, vaikka asia on täysin päin-
14 vastainen. Hän on hengittänyt niin intensiivisesti, että ilmaa on kehossa liikaa. Joku saattaa jopa luulla sairastavansa astmaa. Rakenteelliset ja etenkin tukirangan ongelmat aiheuttavat myös äänenkäheyttä ja ääniongelmia. Ryhtivirheet voivat olla myös toiminnallisia tai rakenteellisia. Laulajan on saatava tuki koko kehostaan. Virheasennossa ihmisen lihakset ovat epätasapainossa, ja erityisesti hengityksen hallinta hankaloituu. Kurkunpään lihakset ovat melko heikkoja, joten tuki on tultava muualta kehosta. Lähes kaikki ryhtivirheet ovat toiminallisia ja korjattavissa. Nyky-yhteiskunnan istumatyö ja helpotetut elämäntavat heikentävät tukirangan lihaksistoa. Opiskelu suoritetaan pääosin istuen hartiat kasassa ja alaselkä notkolla. Ryhtivirheet saattavat olla myös rakenteellisia. Esimerkiksi lantiolordoosi eli notkoselkä tai torticollis eli kenokaulaisuus. (Kotila 2007, 99-110.) Myös henkisellä hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lauluun. Masentuneisuus aiheuttaa usein toivottomuutta, elämänhaluttomuutta ja väsymystä mutta myös lihasjännitystä. Usein ahdistunut ihminen pidättää hengitystään vaistomaisesti, koska hän on peloissaan. Alakuloinen ja masentunut ihminen on usein väsynyt ja hän ei saa sellaista vireystilaa, jota laulamisessa tarvitaan. Ahdistuneisuus johtaa myös epäonnistumisen pelkoon ja esiintymisjännitykseen. Sosiaaliset tilanteet saattavat olla myös pelottavia ja ihminen alkaa vältellä muita. Monilla ääni ei kuitenkaan soi vapaasti, vaikka itse äänimekanismissa ei olisikaan mitään vikaa. Koska ääni on yhteydessä koko ihmisen persoonaan ja henkiseen tilaan, monet emotionaaliset ongelmat, jännitystilat ja pelot voivat lisätä kehon lihastonusta ja vaikuttaa ääneen negatiivisesti. (Koistinen 2003, 11).
15 4 OMAA POHDINTAA OMASTA ÄÄNESTÄ JA SEN KEHITYK- SESTÄ Aloitin omat lauluopintoni verraten melko myöhään 22-vuotiaana. Ensimmäiset kuukaudet menivät lähinnä tutustuessa klassisen laulun saloihin. Minulla ei ollut pienintäkään tietoa hengitys- tai laulutekniikasta. Riitti, että äänet sai joillakin keinoilla tuotettua. Opintojeni alussa äänenmuodostukseni oli väkinäistä ja puristeista. Ääneni oli lähes aina käytön jälkeen käheä. Minut luokiteltiin tenoriksi melko nopeasti, koska sain riittävän korkeita ääniä tuotettua, joko huutamalla tai muilla keinoin. Olin innokas harjoittelemaan ja oppimaan uutta. Ehkä jopa liiankin innokas. Harjoittelin paljon, mutta väärällä tekniikalla. Halusin oppia hienoimmat tenoriaariat heti, vaikka en ollut missään nimessä niihin valmis. Liiallinen harjoittelu ja vajavainen tekniikka aiheuttivat lopulta ongelmia. Ääneni alkoi käheytyä ja kehoni oli lukkotilassa. Lihakseni olivat jäykät puristeisen tekniikan takia. Jatkuva vatsalihaksilla tuotettu paine aiheutti refluksitaudin. Taudin saatuani ääneni oli koko ajan limainen ja käheä. En pystynyt laulamaan montaa laulua peräkkäin ilman, että ääneni väsyi. Sain myös astman kaltaisia oireita. Keuhkoni eivät tyhjentyneet kunnolla ja näin myös sisäänhengitys vaikeutui. Koska ääneni oli matala, limainen ja väsynyt, aloin käyttää puristeista äänentuottoa yhä enemmän. lauluopinnoista ja esiintymisistä oli kuitenkin joillakin keinon selvittävä. En nauttinut enää laulamisesta ja aloin pelätä esiintymistä. Epäonnistumisen pelko oli aina läsnä. Hain ongelmiini kuitenkin apua ja sain refluksitautiin lääkkeitä. Ne vähensivät limaisuutta ja pystyin laulamaan vähitellen enemmän. Samalla tekniikkani alkoi kehittyä. Nykyään ongelmia on vähemmän. Vanhat lihasjännitykset eivät ole kuitenkaan kokonaan kadonneet ja rento hengittäminen on edelleen vaikeaa. Sairastuin myös laajenevaan sydänlihasrappeumaan muutamia vuosia sitten. Vakava sairaus johtaa todennäköisimmin sydämensiirtoon. Sairaus on heikentänyt lihaskuntoani jonkin verran. Heikentyneet lihakset vaikeuttavat esimerkiksi hengittämistä ja oikean ryhdin ylläpitämistä. Etenkin ryhdillä on suuri vaikutus ääneen. Sairauden hyväksyminen oli vaikeaa ja se aiheutti erilaisia pelkotiloja. Ajan kuluessa sairastuin ahdistuneisuushäiriöön, jonka takia pelkäsin lähes kaikkea. En uskaltanut lähetä kotoa, koska oletin että minulle tapahtuu jotain pahaa. Aloin myös pelätä sosiaalisia tilanteita ja sen vuoksi
16 vältellä ihmisiä. Ahdistuneisuus johti fyysisiin ongelmiin, kuten lihasjännitykseen ja korkeaan pulssiin. Esiintyminen oli hyvin ahdistavaa. Pelkäsin aina epäonnistuvani tai joutuvani naurunalaiseksi. Jatkuva henkinen paine vei kaiken ilon laulamisesta. Koen edelleen suurta epäonnistumisen pelkoa ja esiintymisjännitystä. En myöskään nauti laulamisesta yhtä paljon, kuin opintojeni alkuvuosina. Olen kuitenkin kehittynyt ja oppinut ymmärtämään, miten kehoni ja ääneni toimii. Voin henkisesti jo paremmin ja olen alkanut uskoa itseeni enemmän. Laulunopiskelu on haastavaa. Minun olisi pitänyt olla maltillisempi opintojeni alussa. Perusäänenmuodostuksen oppiminen vie aikaa ja se on syytä opetella ensin yksinkertaisilla harjoituksilla ja helpoilla lauluilla. Kun keskirekisteri on varmasti hallinnassa, on helpompaa siirtyä ääriääniin eli ylä- ja alarekisteriin. Perusasiat, kuten ryhti ja hengitystekniikka, pitäisi opetella ensimmäisenä. Kun tekniikka on tarpeeksi hyvä, on helpompaa alkaa tulkita musiikkia. Tosin sanotaan, että laulajalle laulunopiskelu ei lopu koskaan.
17 5 YHTEENVETO Laulajan työ on ala, jossa tärkein työväline on ääni. Kuten hitsaajan tulee pitää hyvää huolta hitsausvälineistään, laulajan tulee huolehtia äänestään sekä huoltaa äänihuuliaan. Ääntä voi harjoittaa ja kehittää, mutta on tärkeää, että se tapahtuu oikealla tavalla. Äänihuulet ovat herkkä elin ja väärinkäytettyä ne saattavat vaurioitua pahasti. Laulajan ammattiin liittyy monia haasteita, jotka eivät välttämättä ole yleisön tiedossa. Laulajan onnistuneeseen työsuoritukseen vaikuttaa niin tämän henkinen kuin fyysinenkin terveys: mieliala, ryhti, äänen kunto.
18 6 LÄHTEET Hammar, R. 1962. Laulufysiologian täydennetyt perusteet. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino Koistinen, M. 2003. Tunne kehosi vapauta äänesi. Äänitimpurin käsikirja. Helsinki: Sulasol. Kotila, L. 2007. Sydämen puhetta sydämelle: Kirja laulamisesta. Joensuu: Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja Liedes, A-K. 2005. Matkoja äänen maailmaan. Helsinki: Sibelius akatemia Roivainen, R. 2004. Laulamisen sietämätön helppous. Helsinki: Pilot kustannus Oy Sadolin, C. 2009. Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka. Copenhagen: CVI Publications. Sala, E., Sihvo, M. & Laine, A. 2011. Ääni ergonomia toimiva ääni työvälineenä. Tampere: Juvenus print Timonen, A.1953. Äänenkäytön ja äänielimistönhoidon luontaiset perusteet. Turku: Kirjapaino JAAKKOO Oy. Internet-lähteet aanikurssit.fi www-sivut, 2017. http://aanikurssit.fi/aaniblogi/ Anne Harttunen. Opinnäytetyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. 2013. Äänen muodostus ja kuorolaulu. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68065/harttunen_anne.pdf?sequence =1 Educationcing.blogspot www-sivut, 2012. http://educationcing.blogspot.fi/2012/08/articulatory-phonetics-vocal-organs.html Peda.fi:n www-sivut, 2015. https://peda.net/p/paivi.luukkonen/ihminen/hengitys/%c3%a4%c3%a4nenmuodost siba.fi www-sivut. http://www2.siba.fi/akustiikka/index.php?id=8&la=fi