Erään ympäristölupaprosessin tarina Atso Ala-Kopsala Seinäjoki 4.9.2014
Ylitalon Tila Toholampi Isoisoisä osti Amerikan tienesteillä konkurssitilan vuonna 1890. Muutama lehmä yms. kotieläimiä. 1 navetta 1930 20 lehmää, sikoja, kanoja ja hevosia. 2 navetta 1992 30 lehmää. Edelleen käytössä nuorkarjanavettana. Sukupolvenvaihdos vaiheittain 2002/2005. Ympäristöluvan haku vuonna 2006 uudelle navetalle. Rehuvarastojen rakentaminen 2007. 3 navetan rakentaminen vuonna 2008. 100 lehmää. Laajennus 156 lehmää??
Hakuprosessi Tarvittavien rakennuspiirustusten ja lupahakemusasiakirjojen ja liitteiden kokoaminen. Kaikki asiakirjat 3 sarjana. Yli 2 kg paperia. Kulut n. 1000 Hakemus vireille 31.1.2013 Puhelinkeskustelu ratkaisijan kanssa. Tiedustelin miltä hanke vaikuttaa eli onko menestyksen mahdollisuuksia? Vastaus oli, että asia käsitellään ympäristölupaprosessin kautta. Maaliskuun alussa Avi:sta 8 kohdan täydennyspyyntö mm. esitys kattaa 32,5m * 32,5 m lieteallas kiinteästi ja siirtää laajennusosa erilleen muista rakennuksista 200 metrin päähän keskelle peltoa. 02.07. 2013 puhelinkeskustelua jaloittelutarhan rakenteista ja vanhan lietealtaan mitoista 09.07 08.08.2013 kuulutusaika. Kuulutus paikallislehdessä ja kirjallisesti lähetetty naapureille 500 m säteellä. Yksikään naapureista ei jättänyt muistutusta. Lausuntopyyntöjä Toholammin kunnanhallitukselta, maaseutu- ja ympäristölautakunnalta, Etelä-Pohjanmaan ELY- keskuksen ympäristö- ja luonnonvara vastuualueelta, Kainuun ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvaravastuualueen patoturvallisuusviranomaiselta ja Keski-Pohjanmaan maakuntamuseolta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suoritti tarkastuskäynnin 2 henkilön voimin elokuun alussa. Yksikään viranomaistaho ei nähnyt estettä hankkeelle. 28.8.2013 Hakijalle mahdollisuus antaa vastine lausunnoista
Hakuprosessi 12.12.2013 AVI:n tarkastuskäynti. Luvan esittelijä ja ratkaisija paikalla. Tarkastuksen tekijät eivät maininneet käynnin aikana hajuhaitasta eikä siitä ole myöskään mainintaa tarkastuspöytäkirjassa. Avin edustajat kysyivät mahdollisuutta tehdä kyselyä naapureilta nykyisen toiminnan osalta, mutta lisäsivät, että hakijan tekemänä sillä ei ole kovin suurta painoarvoa. Tiedustelimme miltä tilanne luvan myöntämisen osalta näyttää eli onko tarvetta esittää jotain uusia toimenpiteitä? Vastaus oli ettei keskeneräistä asiaa voida kommentoida 22.01.14 olin käymässä Vaasassa aluehallintovirastossa ja keskustelimme ratkaisijan ja esittelijän kanssa vielä hankkeesta. Kysyin miltä lopputulos vaikuttaa eli onko jotain tehtävissä asian edistämiseksi? Vastaus oli ettei keskeneräistä asiaa voida kommentoida 08.02.2014 Soitin esittelijälle kertoakseni eräästä mielestäni järkevästä ja tehokkaasta keinosta vähentää mahdollisia hajuhaittoja. Hylkäävä päätös oli tehty 07.02.2014. Kommentti oli, että sijoituspaikka oli niin vaikea, ettei siihen olisi voitu myöntää lupaa vaikka hajuhaittoja olisi pyritty vähentämään kaikin kuvitelluin keinoin.
Ajatuksia omasta ympäristölupaprosessista Kielteisen päätöksen perusteluna oli hajuhaitan aiheuttama merkittävä ympäristön pilaantumisvaara. Mihin näkemys perustui? Hajuhaittaa ei missään vaiheessa kukaan asianosainen todennut olevan olemassa. Lainaus lupapäätöksen perusteluista: Toiminnassa hajua aiheutuu eläinsuojien ilmanvaihdosta, pihattorakennusten avoimista verhoseinistä, ympärivuotisesti käytössä olevasta jaloittelutarhasta ja high tensilelaitumista sekä kiinteällä katteella kattamattomista lietesäiliöistä ja lannankäsittelystä. Perusteluna oli myös laajennuksen suuntautuminen naapureita kohti, vaikka etäisyys olisi pysynyt ennallaan myös laajennusosassa. Osayleiskaavassa alue merkitty suurkotieläinyksikön alueeksi. Kielteinen lupapäätös maksoi 3655. Valtion kädenojennus yrittäjyydelle. Teimme valituksen hallinto-oikeuteen. Suorat kulut koko prosessin osalta tähän mennessä 8655. Lisäksi omaa työtä asioiden selvittelyssä. Asia on edelleen kesken. Mitkä ovat olleet valtion kulut?!
Ajatuksia ympäristölupaprosessista Onko lupakäsittelijöillä riittävä osaaminen kotieläintalouden ja rakennustekniikan alalta? Toteutuuko hyvä hallintotapa, asiallinen ja viivytyksetön toiminta? Onko hallinnolla tarve tehdä kielteisiä päätöksiä vain todistaakseen tarpeellisuutensa? Otetaanko lupaharkinnassa mitenkään huomioon maatilan positiiviset vaikutukset ympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja asumisviihtyvyyteen? Asumisviihtyvyyteen maatilan toiminnalla on pelkästään myönteistä vaikutusta. Maatilalla on monenlaista arkitoimintaa, mikä tuo eloa kyläkuvaan. On ilo seurata, kun nuoret isännät ja emännät ahkeroivat navetoissa ja pelloilla, tehden työtä, jolle ovat elämänsä ja tulevaisuutensa rakentaneet. Eihän tämä olisi maaseutua, jos ei olisi maataloutta. Maatalouden pitää antaa kasvaa ja kehittyä kuten muunkin yrittäjyyden.
Miten ympäristölupaprosessia pitäisi kehittää? Lupakäsittelijöillä pitäisi olla käytännön tuntemusta ja tietoa kotieläintaloudesta, taitoa ja halua neuvoa asiakasta, edistää elinkeinotoimintaa. Virastojen välinen ja jopa sisäinen työnjako päällekkäisyyksien välttämiseksi Lupakäsittelyn eläinyksikkörajoja nostettava merkittävästi. Päätösvaltaa takaisin kuntiin lähelle ihmisiä. Vain oikeasti suuret hankkeet aluehallintovirastoille. Pääasiassa kyse on sijoituspaikasta. Eikö tämä asia käsitellä kunnassa joka tapauksessa rakennuslupaa haettaessa?
Kiitos!