Yhteenveto EU:ssa kansalaiset liikkuvat yhä enemmän, ja he ovat yhä useammin halukkaita asumaan toisessa jäsenvaltiossa. Siksi myös vanhempien tekemien kansainvälisten lapsikaappausten määrä on lisääntynyt huomattavasti. Nämä ovat tapauksia, joissa toinen vanhemmista vie yhteisen lapsen tai yhteiset lapset huoltajuutta ja asuinpaikan määräämistä koskevien oikeuksien vastaisesti toiseen maahan. Lapselta viedään näin oikeus elää molempien vanhempiensa kanssa. Haagin lapsikaappaussopimuksen tarkoituksena on suojata lapsia tapauksissa, joissa toinen vanhemmista kaappaa lapsen toiseen maahan, mutta tästä huolimatta käy usein niin, että yleissopimusta ei voida panna täytäntöön tai tapaus ei edes kuulu sen soveltamisalaan. Euroopan parlamentti tunnusti asiaan liittyvät ongelmat jo 80-luvulla ja perusti vanhempien tekemiä kansainvälisiä lapsikaappauksia hoitavan sovittelijan viran. Sovittelijan pyrkii siihen, että kiistoihin löydetään yhdessä vanhempien kanssa omalla vastuulla lapsen edun mukainen ratkaisu. Parhaillaan minulla on sovittelijana hoidettavanani noin 30 lapsikaappaustapausta. Kohtaan työssäni mitä erilaisimpia sekä asianomaisten valtioiden hallintoon ja oikeuslaitokseen että asianosaisten omaan elämään liittyviä ongelmia. Haluaisin tässä väliraportissa esitellä toimintaani sovittelijana sekä kuvailla tähän kansainvälisen perheoikeuden alaan liittyviä vaikeuksia, jotta löydettäisiin ratkaisuja asianomaisten lasten ja heidän vanhempiensa tilanteen parantamiseksi.
VÄLIRAPORTTI Evelyne Gebhardt, EP:n jäsen Vanhempien tekemiä kansainvälisiä lapsikaappauksia hoitava Euroopan parlamentin sovittelija Bryssel, 1. maaliskuuta 2007 2/16
Vanhempien tekemiä kansainvälisiä lapsikaappauksia hoitava Euroopan parlamentin sovittelija Evelyne Gebhardt, EP:n jäsen VÄLIRAPORTTI Lapsen oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia, joita EU ja sen jäsenvaltiot ovat kansainvälisissä ja EU:n sopimuksissa sitoutuneet kunnioittamaan. Lapsella on täydet ihmisoikeudet. Osa näistä oikeuksista koskee yksinomaan tai erityisesti lapsia, kuten oikeus koulutukseen tai oikeus pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Jotta viimeksi mainittu oikeus toteutuisi ja se saisi poliittisen ulottuvuuden, Euroopan parlamentti perusti 80-luvun lopulla entisen puhemiehen lordi Plumbin aloitteesta vanhempien tekemiä kansainvälisiä lapsikaappauksia hoitavan sovittelijan viran. Ensimmäinen sovittelija, Marie-Claude Vayssade, piti virkaa hallussaan vuodesta 1987 vuoteen 1994. Vuodesta 1995 vuoteen 2003 sovittelijan virassa toimi edeltäjäni Mary Banotti. Joulukuussa 2004 tehtävä siirtyi minulle. 3/16
A. VANHEMPIEN TEKEMIÄ KANSAINVÄLISIÄ LAPSIKAAPPAUKSIA HOITAVA SOVITTELIJA Euroopassa on etenkin avioerojen lisääntymisen ja ihmisten jatkuvasti kasvavan liikkuvuuden vuoksi tapahtunut yhteiskunnallisia muutoksia, joiden seurauksena vanhempien tekemien kansainvälisten lapsikaappausten määrä on viime vuosina kasvanut jyrkästi. Niiden uhreina ovat juuri ne lapset, jotka eivät pysty käyttämään oikeuttaan elää molempien vanhempien kanssa. Näin on, vaikka Haagin lapsikaappaussopimuksella luotiin yksi tärkeimmistä monenkeskisistä yleissopimuksista lapsen suojaksi. Yleissopimuksessa lähdetään siitä, että lainmukainen huoltajuuspäätös on pääsääntöisesti tehtävä lapsen tavanomaisessa asuinpaikassa. Kun toinen vanhemmista kaappaa lapsen toiseen maahan, joka on liittynyt Haagin lapsikaappaussopimukseen, lapsi on siksi palautettava mahdollisimman pian aiempaan asuinpaikkaansa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö näiden sääntöjen soveltamisessa ja tulkinnassa olisi yksittäistapauksissa ongelmia. Tämä koskee aivan erityisesti sellaisiin maihin liittyviä tapauksia, jotka eivät ole liittyneet Haagin yleissopimukseen. Tehtäväni Euroopan parlamentin sovittelijana on yrittää saada kiistan osapuolet, pääsääntöisesti vanhemmat, ratkaisemaan kiistan tuomioistuimen ulkopuolisessa vapaaehtoisessa menettelyssä. Tällöin on tutkittava tapauskohtaisesti, ovatko molemmat vanhemmat valmiita tähän ja minkälainen sitoumus olisi konkreettisesti sopiva ja voisi johtaa tulokseen. Tällä hetkellä hoidettavanani on noin 30 lapsikaappaustapausta, joista noin kymmenen edellyttää tiivistä seurantaa. Minuun ottavat yhteyttä sekä EU:n kansalaiset että lapsensa menettäneet vanhemmat kaikkialta maailmasta, ja hoidan tapauksia, joissa osapuolet asuvat Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Puolassa, Italiassa, Irlannissa, Portugalissa, Ruotsissa, Unkarissa, Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa, Georgiassa, Etelä- Afrikassa, Uudessa-Seelannissa, Paraguayssa ja Kanadassa. vanhemmat ottavat toimistooni yhteyttä joko puhelimitse tai sähköpostitse. Olen saanut tätä varten oman sähköpostiosoitteen, joka on MediationChildAbduct@europarl.europa.eu. 4/16
Seuraavaksi meidän on tarkoitus julkaista oma www-sivusto, jolla esitetään tärkeimmät tiedot sovittelijan toiminnasta sekä aiheeseen liittyviä muita tietoja ja hyödyllisiä osoitteita. Vanhempien tekemien kansainvälisten lapsikaappausten lisääntymisen vuoksi tarvitsin pikaisesti tukea selviytyäkseni tehtävistäni. Saatuani Euroopan parlamentin hallinnon taivutettua perustamaan sovittelijan avustajan viran olen nyt elokuusta 2006 lähtien voinut käyttää apunani Magdalena Kleimia (puh. +32 (0)2 832 170; magdalena.kleim@europarl.europa.eu). 5/16
B. SOVITTELIJAN TOIMINTA 1. Lapsikaappaustapausten käsittely Euroopan parlamentin sovittelijan tärkeimpänä tehtävänä on pyrkiä ratkaisemaan vanhempien kiistat siten, että lapsen etu toteutuu. Tämä voi tapahtua siten, että vanhemmille esitetään sovittelun mahdollisuutta ja samassa yhteydessä välitetään sopivia sovittelijoita, mikäli molemmat vanhemmat ovat valmiita ratkaisemaan kiistan sovittelun avulla. Sovittelu on omaan vastuuseen perustuva tuomioistuimen ulkopuolinen välitystarjous vanhempien välisissä tapaamis- ja huoltajuuskiistoissa. Se tapahtuu puolueettomien välittäjien, sovittelijoiden, avulla osapuolten oma vastuu huomioon ottaen. Kyseessä on luottamuksellinen menettely, jonka tulos on avoin ja jossa ei pitäisi olla voittajia tai häviäjiä. Vanhempien on itse tarkoitus kehittää sovittelijoiden avulla järkeviä, pitkällä aikavälillä toimivia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon lapsen tarpeet ja jotka molemmat vanhemmat voivat hyväksyä. Koska vanhemmat asuvat usein kaukana toisistaan ja erilaisten oikeusperinteiden kohtaaminen aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta sekä epävarmuutta tuomioistuinmenettelyissä, sovittelu on useissa tapauksissa ainoa tapa päästä osapuolten kannalta oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja löytää omakohtainen ratkaisu lapsen asumis- ja huoltajuuskiistaan. 2. Verkostoituminen Sovittelutyöni tehokkuus on suuressa määrin riippuvainen siitä, minkä laatuista on yhteistyöni muiden toimielinten, kuten Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston, kanssa ja myös Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Erittäin tärkeitä ovat etenkin henkilökohtaiset keskustelut aiheen parissa työskentelevien yhteyshenkilöideni kanssa EU:n komissiossa. Säännöllisissä tapaamisissa vaihdetaan tietoja, jotta löydettäisiin sopivia ratkaisumahdollisuuksia ja saataisiin aikaan parannuksia unionin tasolla. Keskustelu voi koskea myös aihealueita, jotka liittyvät läheisesti vanhempien tekemiin kansainvälisiin lapsikaappauksiin. 6/16
Sovittelijana osallistun lisäksi lapsen oikeuksiin liittyviin Euroopan parlamentin tapahtumiin ja olen säännöllisesti yhteydessä muihin parlamentin jäseniin, jotka käsittelevät työssään lapsen ja perheiden oikeuksiin liittyviä aiheita. Työhöni sovittelijana kuuluu myös toimivan verkoston rakentaminen kansallisten keskusviranomaisten kanssa, jotka ovat Haagin lapsikaappaussopimuksen (kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen) mukaan toimivaltaisia hoitamaan vanhempien tekemiä kansainvälisiä lapsikaappauksia. Keskusviranomaisten tehtävänä on toimia yhteistyössä muiden sopimusvaltioiden keskusviranomaisten kanssa lapsikaappaussopimuksen tarkoitusten toteuttamiseksi (lapsikaappaussopimuksen 7 artikla). Niiden on annettava tietoa kyseessä olevien valtioiden lasten suojeluun sovellettavasta lainsäädännöstä ja tarjolla olevista palveluista, helpotettava tiedonvaihtoa, avustettava toimivaltaisia viranomaisia, tuettava sovinnon saavuttamista ja selvitettävä luvattomasti poisviedyn tai palauttamatta jääneen lapsen olinpaikkaa. Pääsääntöisesti yhteistyö keskusviranomaisten kanssa on sujuvaa ja saan tarvitsemani tuen. Joissakin tapauksissa tehtyihin kysymyksiin ei kuitenkaan anneta vastausta tai tietoja kieltäydytään antamasta, mikä heikentää sovittelun onnistumismahdollisuuksia. Tätä perustellaan sanomalla, että Euroopan parlamentin sovittelijan virka on sisäinen virka eikä sovittelija siten ole yleissopimuksessa tarkoitettu viranomainen. Koska tästä arviosta ei ole avuksi ratkaistaessa vanhempien tekemiin kansainvälisiin lapsikaappauksiin liittyviä kiistoja, yritän matkustaessani yleissopimuksen allekirjoittaneissa maissa vierailla mahdollisuuksien mukaan myös maan keskusviranomaisten luona, jotta voin luoda henkilökohtaisen keskustelun kautta perustan mahdollisesti tarvittavalle yhteistyölle. Mikäli sovelletaan asetusta (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel II -asetus), joka on ollut voimassa 1. maaliskuuta 2005 lähtien, se on etusijalla yleissopimukseen nähden. Sen mukaan kaikki vanhempainvastuuta koskevat tuomiot, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin tai siitä, onko kyse puolisoiden yhteisistä lapsista, tunnustetaan 7/16
ja ne ovat täytäntöönpanokelpoisia muissa EU:n jäsenvaltioissa (paitsi Tanskassa) edellyttämättä erityisen tunnustamis- tai täytäntöönpanomenettelyn noudattamista. Lisäksi vanhempainvastuusta päättää lapsen asuinpaikkana olleen jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin. Näiden säännösten käyttöönotto voi parantaa huomattavasti lapsiin liittyvien kiistojen ratkaisemista, sillä se vanhemmista, joka haluaisi viedä lapsen toiselta vanhemmalta, voi nyt saada täytäntöönpanokelpoisen päätöksen vain lapsen asuinpaikasta ennen kaappausta. Näin hän ei pääsääntöisesti saa mitään etua toiseen vanhempaan nähden, jonka ennen oli useimmiten yritettävä selviytyä vieraassa oikeuskulttuurissa. On odotettavissa, että tämä saattaa heikentää vanhempien motivaatiota lapsen kaappaamiseen EU:ssa. Komissio ei kuitenkaan ole vielä tehnyt alustavia päätelmiä Bryssel II a -asetuksen toimivuudesta. Erittäin tärkeää on myös säännöllinen tiedonvaihto ja yhteistyö alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa. Tästä on esimerkkinä tilaisuus, jonka järjestin Euroopan parlamentissa joulukuussa 2005 silloisen puhemiehen Josep Borrellin suojeluksessa yhdessä brittiläisen REUNITE-järjestön kanssa, jonka tehtäväkenttänä on vanhempien tekemiin lapsikaappauksiin liittyvien kiistojen ratkaiseminen. Tilaisuudessa esiteltiin uusi painos oppaasta, jossa neuvotaan asianmukaisia toimintatapoja edustajille, jotka ovat saaneet oman maansa vanhemmalta aiheeseen liittyvän kyselyn. Haluaisin mainita myös yhteistyön ruhtinatar Jacqueline de Croÿn säätiön kanssa. Tuemme toisiamme vastavuoroisesti taistelussa lasten oikeuksien puolesta. Toimintani edellyttää myös yhteistyötä sovittelun asiantuntijoiden, psykologien, lapsipsykologien, pedagogien, sosiaalityöntekijöiden ja asianajajien sekä tuomareiden kanssa kaikkialla maailmassa sekä yhteistyötä Interpolin ja kansallisten poliisiviranomaisten kanssa. Tehtäviini kuuluu lisäksi säännöllinen osallistuminen Haagin yleissopimuksen konferensseihin, jotka vuonna 2006 järjestettiin Maltassa ja Haagissa. Euroopan parlamentin sovittelijana tuen puolalais-saksalaisen sovitteluryhmän perustamista. Tähän saksalais-ranskalaisen sovitteluryhmän mallin mukaiseen ryhmään 8/16
voidaan turvautua lapsikaappaustapauksissa silloin, kun vanhemmat ja lapset ovat Puolasta ja Saksasta. Euroopan parlamentin jäsenten tietoisuuden lisäämiseksi vanhempien tekemistä lapsikaappauksista sekä poliittisen ulottuvuuden tuomiseksi asiaan ja tarvittaessa asianomaisten lasten nykytilanteen parantamiseksi olen tehnyt kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle ehdotuksen asiaa koskevaksi valiokuntaaloitteiseksi mietinnöksi. 9/16
C. ONGELMAKOHDAT 1. Asianomaisten vanhempien ilmoittamat ongelmat Tukea voidaan antaa tarvittaessa myös yhteydenottoihin sen maan viranomaisiin, jossa lapsi oleskelee. Tämä koskee ennen kaikkea tapauksia, joissa toinen vanhemmista valittaa yhteistyön puutteesta viranomaisten, kuten keskusviranomaisten tai paikallisten poliisiviranomaisten, kanssa tai näiden välillä. Vanhemmat kertovat usein vaikeuksista saada tukea tuomioistuinmenettelyyn liittyvissä asioissa, kuten Haagin yleissopimuksen mukaisen palauttamismenettelyn toteuttamisessa tai asiakirjojen saannissa, tai tuomioista, jotka tuomioistuin antaa kuulematta ensin ulkomaista vanhempaa. He ovat kertoneet tapauksista, joissa viranomaiset ovat joskus merkittävästi loukanneet lapsen oikeutta molempiin vanhempiin, joissa keskusviranomaiset on tuotu mukaan liian myöhään tai joissa paikalliset poliisiviranomaiset eivät ole antaneet tukea, kun toinen vanhemmista on kadonnut lapsen kanssa lapsen palauttamisen estämiseksi. Vanhemmat ovat myös arvostelleet paikallisten viranomaisten ja laitosten objektiivisuuden puutetta, kun ne antavat paikalla olevalle vanhemmalle enemmän tukea kuin ulkomaiselle vanhemmalle. Vain pienessä osassa tapauksia tutkitaan riittävästi, missä määrin lapsen kaappaaminen on ollut lainvastaista tai on katsottava rikokseksi. Vanhemmat ilmoittavat ongelmaksi myös sen, että vanhemmat ja lapsi vieraantuvat toisistaan, koska lapsen palauttamista koskeva menettely kestää liian pitkään tai tapaamisoikeutta rajoitetaan. Toinen vanhemmista saattaa lapsikaappauksen yhteydessä myös manipuloida lapsia toista vanhempaa vastaan (vieraannuttamisoireyhtymä eli PAS Parental Alienation Syndrome). Tällöin lapsi suhtautuu hyvin torjuvasti toiseen vanhemmista. Tässä tapauksessa myös sovittelu vaikeutuu, sillä vanhemmat käyttävät lapsiaan aseena toisiaan vastaan. Kansallisten oikeusjärjestelmien ja -kulttuurien erot (muun muassa tuomioistuinten toimivaltaa koskevat ristiriidat) vaikeuttavat Haagin yleissopimuksen mukaista lapsen palauttamismenettelyä. Tästä kärsii myös sovittelu, sillä monissa tapauksissa 10/16
vanhemmille joko ei tarjota lainkaan tuomioistuimen ulkopuolista sovittelua tai sitä tarjotaan liian myöhään (viimeisenä keinona). 2. Sovittelijan toimintaan liittyvät ongelmat Valitettavasti vanhemmat ottavat minuun usein yhteyttä vasta, kun vanhempien välinen kiista on jo kärjistynyt, mikä tietenkin vaikeuttaa sovittelua. Tämä koskee myös tapauksia, joissa toinen vanhemmista kääntyy puoleeni, kun asian käsittely tuomioistuimessa ei ole johtanut kyseistä vanhempaa tyydyttävään tulokseen eikä voittaminen oikeuskäsittelyssä vaikuta myöhemminkään todennäköiseltä. Joskus vanhemmat eivät tällaisissa tapauksessa tosissaan halua sovittelua. Tämä johtaa sitten vääriin odotuksiin Euroopan parlamentin sovittelijan toiminnasta. Vanhemmat vaativat ennen kaikkea vaikuttamista voimassa oleviin tuomioihin tai viranomaisten hallinnollisiin päätöksiin kansallisen perhelainsäädännön tai prosessioikeuden säännösten muuttamista kansallisten instituutioiden poistamista/perustamista oikeudellista neuvontaa Vaikeuksia aiheuttaa myös joidenkin harvojen oma-apujärjestöjen ja kansainvälisten lapsikaappausten osapuolten subjektiivinen suhtautuminen: ihmisten turhautuminen on kasvanut entisen kumppanin, ulkomaisten viranomaisten, tuomioistuinten ja instituutioiden kanssa käytyjen, usein pitkittyneiden ja tuloksettomien kiistojen vuoksi. Tämä onkin yleensä täysin ymmärrettävää tapauksissa, joissa he ovat itse asianosaisia. Minunkin mahdollisuuksissani olla yhteydessä joihinkin keskusviranomaisiin on vielä parantamisen varaa. Valitettavasti monissa tapauksissa voidaan todeta, että vanhempien valitukset paikallisten poliisiviranomaisten puutteellisesta ammattitaidosta ja lain tuntemuksesta kansainvälisten lapsikaappausten yhteydessä pitävät paikkansa. Joissakin 11/16
konkreettisissa tapauksissa paikallisilla poliisiviranomaisilla ja muilla hallintoviranomaisilla ei ole ollut tahtoa eikä kykyä Haagin yleissopimuksen johdonmukaiseen täytäntöönpanoon ja kanssakäyntiin ulkomaisen vanhemman kanssa. Haagin vuoden 1980 lapsikaappaussopimuksen määräykset tunnetaan toisinaan hyvin huonosti, mikä voi johtaa tilanteen turhaan kärjistymiseen vanhempien välillä. Lapsen parasta arvioidaan silloin henkilökohtaisten näkemysten eikä voimassa olevien säännösten perusteella. 12/16
D. SOVITTELIJAN TIEDOTUSTYÖ Vanhempien tekemien kansainvälisten lapsikaappausten määrän lisääntymisen ja verkostoitumisen merkityksen kasvun vuoksi osoittautui välttämättömäksi luoda Euroopan parlamenttiin virka sovittelijaa avustavaa työntekijää varten. Pyysin siksi Euroopan parlamentin hallintoa antamaan minulle pikaisesti avustajan. Syyskuusta 2006 minulla on nyt ollut apunani ammattijuristi. Näin voin hoitaa lapsikaappaustapauksia paremmin ja tehokkaammin, hoitaa tehokkaammin asiantuntijakontakteja ja rakentaa verkostoja sekä tiedottaa enemmän virastani. Panen suurta painoa säännölliselle yhteydenpidolle komissiossa toimiviin yhteyshenkilöihin. Tähän yhteistyöhön ei sisälly pelkästään keskustelua konkreettisista tapauksista vaan myös lainsäädäntöön liittyvien parannusehdotusten laadintaa ja vaihtoa. Sama koskee myös säännöllistä yhteydenpitoa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevään Haagin konferenssin pysyvään toimistoon. 1. Vanhempien tekemien lapsikaappausten ratkaisemiseen liittyviä parannusehdotuksia Kansainvälisen lapsikaappauksen vuoksi apua hakevien vanhempien yhteyshenkilönä minulla on ollut tilaisuus tarkastella ongelmaa monelta kannalta ja lisäksi tutustua erityyppisiin vanhempien tekemiin kansainvälisiin lapsikaappauksiin. Haluaisin käyttää tätä syventynyttä tietämystä hyväkseni ja esittää asianosaisten, ennen kaikkea lasten, tilanteen parantamiseksi ehdotuksia, jotka voivat toimia perustana lainsäädäntöön tehtäville muutoksille. Yhtenä päätavoitteena pitäisi olla ammattimaisen sovittelun aseman vahvistaminen perinteisille yksityisoikeudellisille tuomioistuinmenettelyille vaihtoehtoisena riitojenratkaisukeinona. 13/16
Nykyisin useimmissa jäsenvaltioissa tarjolla on vain kansalaisjärjestöjen tarjoamaa vapaaehtoista sovittelua tai mahdollisuutta sovitteluun ei tarjota lainkaan. Sovittelun ottamista pysyväksi osaksi erityisesti avioero- ja huoltajuusmenettelyjä ei tähän mennessä ole onnistuttu saavuttamaan riittävässä määrin. Kiistan osapuolet valitsevat liian harvoin omasta aloitteestaan ammattisovittelijan. Tähänastisten kokemusten perusteella sovitteluun olisi ryhdyttävä kansainvälisessä tapaamiskiistassa mahdollisimman aikaisin, kun riita-asiassa ei vielä ole voittajia eikä häviäjiä ja kiista ei vielä ole johtanut kommunikaation täydelliseen katkeamiseen. EU:n kansalaiset olisi vakuutettava vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenettelyjen ja erityisesti sovittelun arvosta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Ne tarjoavat useimmiten huokeamman, nopeamman ja vähemmän raskaan vaihtoehdon tuomioistuinmenettelylle. Lisäksi kansalaisilla on sovittelun epäonnistuessa vielä viimeisenä keinona oikeus asian ratkaisemiseen tuomioistuimessa. Lapsikaappauksia hoitavana sovittelijana kohdistan suuria toiveita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Lisäksi EU:ssa on tiedotettava ennaltaehkäisevästi enemmän eri kansallisuutta olevien vanhempien välisestä sovittelusta, jotta vanhemmat olisivat tietoisia tästä mahdollisuudesta ja tällaisiin elämäntilanteisiin liittyvä jännitys voitaisiin purkaa heti alussa. Tämä edellyttää parempaa ja mahdollisimman kattavaa julkista tiedottamista voimassa olevista kansainvälisistä yleissopimuksista sekä konkreettisissa tapauksissa käytettävissä olevista yhteyshenkilöistä ja apukeinoista, jotta asianosaisia voidaan auttaa mahdollisimman nopeasti ja asiantuntevasti. Koska vanhemmat ja kansalliset keskusviranomaiset pelkäävät, että sovittelun epäonnistuessa tuomioistuinkäsittely ei välttämättä enää ole mahdollinen asian vanhentumisen vuoksi, sovittelun mahdollisuutta ei yleensä edes harkita. Siksi olisi aiheellista, että jäsenvaltiot ryhtyisivät varotoimiin varmistaakseen, että sovittelun epäonnistuessa asia ei vanhentuisi vaan vanhemmat voivat käynnistää tuomioistuinmenettelyn. Tätä varten sovittelun aloittamisen pitäisi lykätä asian vanhentumista. 14/16
Lisäksi on pohdittava sovittelussa tehtyjen päätösten täytäntöönpanokelpoisuutta, jotta sovittelun asema vahvistuisi ja sovittelussa tehdyistä ratkaisuista tulisi sitovia. Tämä voitaisiin toteuttaa myös siten, että toimivaltainen tuomioistuin vahvistaa sovittelussa tehdyn päätöksen. Jotta tuomioistuimet ja viranomaiset olisivat mahdollisimman hyvin tietoisia vanhempien tekemiin kansainvälisiin lapsikaappauksiin liittyvistä seikoista, ehdotan lisäksi, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa keskitettäisiin tuomioistuinten ja hallinnon toimivalta, jotta näitä arkaluonteisia tapauksia hoitaisivat aina koulutetut ja kokeneet ammattilaiset. Hallintoesteiden purkamiseksi olisi lisättävä viranomaisten yhteistyötä. Tämä koskee pääasiassa keskusviranomaisten mutta lisäksi myös muihin asuinpaikan määräämiseen tai huoltajuuteen liittyviin menettelyihin osallistuvien viranomaisten yhteistyötä. Menettelyjen venyminen on viime vuosina tapahtuneista parannuksista huolimatta vieläkin merkittävä este jätetyn vanhemman ja lapsen yhteydenpidolle, mikä voi johtaa lapsen vieraantumiseen toisesta vanhemmastaan. Yhteiskunnassa on luotava tietoisuus siitä, että lapsen kaappaaminen on aina väärin ja kaappaaja ei saa hyötyä teostaan. 2. Lapsen oikeuksiin liittyvä Euroopan laajuinen strategia Haluaisin myös tukea konkreettisemmin EU:n komission varapuheenjohtajan Franco Frattinin esittämää, lapsia koskevaa strategiaa. Olen käytännön työssäni saanut paljon vetoomuksia ja kehotuksia muun muassa EU:n laajuisten yksiselitteisten määritelmien vahvistamiseksi sellaisille käsitteille kuin "lapsikaappaus" tai "asuinpaikka". Toivon, että yhden vanhemmista toiseen maahan viemiä lapsia koskevat yleiset oikeudelliset ja tosiasialliset edellytykset paranevat pian Euroopassa. Siksi kannatan seuraavia lainsäädäntörakenteeseen ehdotuksia: EU:n nykyisten virastojen, kuten SOLVITin, mukaan ottaminen ja onlinepalvelujen kehittäminen asianosaisille tuomareiden, asianajajien ja sovittelijoiden koulutuksen tukeminen 15/16
lasten ja vanhempien suhteita koskevien säännösten yhdenmukaistaminen lasten oikeuksien vahvistaminen 16/16