Ohjeita nilkan tekonivelleikkauksesta kuntoutuvalle VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT
Tämän ohjeen tarkoituksena on selvittää nilkan tekonivelleikkauksen jälkeistä kuntoutumista. Ohjauksen avulla voit itse osallistua aktiivisesti kuntoutumiseen. Ota tämä yleisohje mukaan leikkaukseen tullessasi, tarvittaessa yksilölliset ohjeet tarkennetaan toimenpiteen jälkeen. Nilkan tekonivelleikkaukseen johtaa useimmiten reumasairaus tai nivelrikko, osa leikkauksista tehdään murtuman jälkitilan hoidoksi. Tekonivelleikkaus on aiheellinen, kun kipu, turvotus, liikerajoitus tai virheasento haittaavat jokapäiväistä elämää ja yöunta. Leikkauksen tavoitteena on liikkumisen helpottuminen ja kivun lievittyminen. Vapaa-ajan vietto ja liikuntamahdollisuudet monipuolistuvat vähitellen nilkkakivun helpottuessa. Tekonivel kestää hyvin normaalia päivittäistä liikkumista. Leikkaus Leikkaus kestää tavallisesti noin 2 tuntia ja se tehdään selkäpuudutuksessa. Vaurioituneet nivelpinnat korvataan tekonivelellä. Nilkan tekonivel on valmistettu metallista ja muovista. Proteesiosat kiinnitetään sääriluuhun ja telaluuhun. Proteesiosien välissä on muoviosa. Kiinnittyminen tapahtuu ilman sementtiä leikkauksen jälkeisinä viikkoina kuukausina luun kasvaessa proteesin huokoiseen pintaan.
Ennen leikkausta on hyvä huomioida seuraavat asiat Sairaalaan tullessa voit keskustella lääkärin ja hoitajan kanssa leikkaukseen liittyvistä asioista. Leikkaus on elimistölle aina stressi. Toivut leikkauksesta nopeammin, kun olet valmistautunut siihen. Tulehdusten hoito Kaikki tulehdukset, kuten virtsatietulehdus, poskiontelotulehdus ja tulehtunut ihottuma/ihorikot voivat olla esteenä leikkauksen suorittamiselle. Siksi ne on hoidettava ennen leikkausta. Hampaiston hoito Hammaslääkärille on hyvä varata aika heti kun tekonivelleikkauspäätös on tehty poliklinikalla. Hampaiden pitää olla tutkitut, kuvatut ja hoidetut kun saavut tekonivelleikkausta valmistavalle käynnille sairaalaan noin kaksi viikkoa ennen sovittua leikkausaikaa. Tulehduspesäkkeitä voi olla suun limakalvolla, ikenissä, hampaistossa, jäännösjuurissa sekä jopa hampaattomassa leukaluussa. Tulehduspesäkkeet voivat olla piileviä siten, että ne voidaan havaita ainoastaan röntgenkuvauksella (ortopantomogrammi). Ylipaino Ylipaino pitkittää toipumisaikaa ja lisää tekonivelen irtoamisriskiä. Tarvittaessa saat ohjeita painonhallintaan omasta terveyskeskuksesta. Lihasvoima Alaraajojen lihasten hyvä kunto sekä hyvä yleiskunto edesauttavat leikkauksesta toipumista. Ohjeen lopussa olevia harjoituksia on hyvä tehdä jo ennen leikkausta. Apuvälineet Jos sinulla on kuormituskipua, joka vaikeuttaa kävelyä, voit helpottaa liikkumista sauvojen avulla. Sauvat saat lainattua omasta terveyskeskuksesta. Tupakointi Tupakoimattomuus auttaa leikkaushaavan parantumista, koska veren hapenkuljetus leikkausalueelle on tällöin tehokkaampaa. Leikkauksen jälkeen on tupakointi ehdottomasti kielletty noin kaksi viikkoa.
Leikkauksen jälkeinen hoito Nykyään on olemassa hyvät mahdollisuudet hoitaa leikkauksen jälkeistä kipua. Peruslääkkeinä niin pienissä kuin suurissakin leikkauksissa ovat tulehduskipulääkkeet ja/tai parasetamoli. Muutamana päivänä leikkauksen jälkeen kipua hoidetaan myös kipupumpun avulla. Pumppu annostelee kipulääkkeen ja puudutteen seosta jatkuvasti joko jalan alueen hermopunoksiin tai selän epiduraalitilaan. Kipupumpun poiston jälkeen kipua hoidetaan keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä. Leikkauksen jälkeistä kipua ja turvotusta hoidetaan myös kohoasennolla sekä verenkiertoa tehostavilla harjoituksilla. Leikkauksen jälkeen raaja laitetaan halkaistuun kipsisaappaaseen. Laskimotukosten ehkäisyyn käytetään verenohennuslääkitystä pistoksena navan seutuun. Sairaalassa sinut opetetaan huolehtimaan pistoshoidosta itse. Pistoshoitoa jatketaan kipsihoidon ajan. Haavaimu poistetaan yleensä toisena päivänä leikkauksesta, kipsi vaihdetaan 1-2 vuorokauden kuluttua, kipsausaika on 6 viikkoa. Jalalle ei saa astua ensimmäisen kahden viikon aikana. Seuraavat kaksi viikkoa kävellään puolipainovarauksella ja tämän jälkeen viimeiset 2 viikkoa täydellä painolla. Varausohjeet varmistuvat yksilöllisesti leikkauksen jälkeen ortopedin ohjeiden mukaan. Haavalla olevat hakaset tai ompeleet poistetaan kahden viikon kuluttua leikkauksesta. Sairaalassaoloaika kestää 4-5 vrk, riippuen haavan paranemisesta, liikkumisen, kävelyn ja harjoitusten hallitsemisesta. Autolla ajo on sallittua vasta kipsin poiston jälkeen. Jos sinulle nousee kotona lämpöä, leikkausalueella tuntuu äkillistä pahenevaa kipua tai puristusta on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin.
Fysioterapeutti ohjaa ja tukee kuntoutumista Ennen leikkausta Fysioterapeutti selvittää leikkauksen jälkeistä kuntoutumista, arvioi liikkumiskykyä sekä jalan toiminnallisuutta. Samalla valitaan sopiva kävelyn apuväline esim. kyynärsauvat, joita tarvitset tavallisesti noin 2 kuukautta leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen Pidä alaraajaa kohoasennossa ensimmäisen viikon ajan, jatka asentohoitoa tarvittaessa useita kertoja päivässä. Kohoasento vähentää leikatun alaraajan turvotusta ja kipua. Fysioterapeutti ohjaa harjoituksia, joiden tavoitteena on vähentää turvotusta, vilkastuttaa verenkiertoa ja parantaa alaraajan lihasten toimintaa. On tarkoitus, että jatkat harjoituksia itsenäisesti kotona useita viikkoja. Kävellessä käytetään kipsikenkää. Jälkitarkastukset Ompeleet poistetaan poliklinikalla 2 viikon kuluttua leikkauksesta. Seuraava jälkitarkastus on 6 viikon kohdalla, jolloin kipsi poistetaan. Kipsin poiston jälkeen saa kävellä normaalisti. Tämän jälkeen kontrollikäynnit ovat 2-3 kuukauden, 6 kuukauden ja 1 vuoden kuluttua leikkauksesta jatkuen kahden vuoden välein. Tarvittaessa ortopedi voi yksilöllisesti arvioida kontrollikäyntien tiheyden. Poliklinikalla otetaan röntgenkuva ja ortopedi arvioi leikatun nilkkanivelen tilannetta. Fysioterapeutti tutkii nilkkanivelen liikkuvuutta ja toimintakykyä ja antaa tarvittaessa lisäohjeita. Kipsin poiston jälkeen Harjoittele nilkkanivelen liikkuvuuden lisäämiseksi nilkan koukistus- ojennus liikkeitä sekä niiausta (kantapäät pysyvät lattiassa) ja varpaille nousua.
Sairaalavaiheen jälkeen Alkuvaiheessa kävely on hyvää kuntoilua sisällä tai ulkona. Jälkitarkastuksen jälkeen voit lisätä liikkumista, suositeltavia liikuntamuotoja ovat esim. kävely, pyöräily, uinti, tanssi, hiihto ja voimistelu. Vältä liikuntaa, missä paino tulee tärähtäen leikatun alaraajan päälle, se voi johtaa tekonivelen ennenaikaiseen kulumiseen ja irtoamiseen. Kotona kannattaa kiinnittää huomiota turvallisuuteen, huomioi esimerkiksi seuraavat vaaratekijät: liukas lattia, huono valaistus, kiikkerät tikkaat, repsottavat matonreunat yms. Liukastumista voi estää talvella jalkineisiin kiinnitettävillä nastoilla. Jos saat fysikaalisia hoitoja, niin ilmoita fysioterapeutille tekonivelestäsi. Yksilölliset ohjeet Varauslupa: Yhteystiedot: Ortopedi Fysioterapeutti Reumaortopedinen poliklinikka p. 3134316 Maanantai klo 8-8.30. Tiistai, keskiviikko ja perjantai klo 8-10. Reumaortopedian vuodeosasto p. 3136180
Huomioi hyvät jalkineet Hyvä jalkine helpottaa kävelyä. Jalkineiden tehtävänä on jalkojen suojaaminen ja kävelyssä tapahtuva iskunvaimennus. Paras jalkineiden päällismateriaali on nahka, koska se imee ja kuljettaa pois kosteutta. Turvotuksen takia on jalkineissa hyvä olla säätömahdollisuus. Säätömahdollisuutta voidaan toteuttaa nauha-, tarra- ja solkikiinnityksellä. Jalkineen pohja tulee olla riittävän paksu (1-2 cm) ja joustava, jolloin se iskunvaimentajana vähentää päkiäkipua. Erityisesti talvijalkineissa on hyvä huomioida pohjan materiaali liukkauden takia. Jalkinetta ostaessa tulee jalan pituuteen lisätä käyntivara 1cm, varpailla tulee olla riittävästi tilaa myös korkeusja leveyssuunnassa. Kantaosan tulee olla tiukasti kantapäätä ympäröivä ja luja. Kantaosa ei saa olla liian syvä eikä hangata kehräsluita. Kantakiilalla voi muunnella istuvuutta tarpeen mukaan. Tukeva kantaosa estää kantaluun liiallista kallistumista. Sopiva kannan korkeus on noin 2-3 cm ja kantapään laajuinen. Kannan epätasaisesta kulumisesta näkee kantapään virheasennon. Normaalisti kenkä kuluu ulkoreunasta kannan takaosasta sekä isovarpaan alta.
Sauvakävely Kevennä kuormitusta kahdella sauvalla. Vie molemmat sauvat eteen, astu leikatulla alaraajalla sauvojen väliin, sitten ota askel terveellä alaraajalla toisen ohi. Ota yhtä pitkät askeleet molemmilla alaraajoilla. Kipsin poiston jälkeen voit kivun salliessa jättää sauvat vähitellen pois. Yhtä sauvaa voit käyttää leikatun alaraajan vastakkaisella puolella. Porraskävely YLÖSPÄIN ensin terve alaraaja, sitten sauvat ja leikattu alaraaja viereen. ALASPÄIN ensin sauvat ja leikattu alaraaja, sitten terve alaraaja viereen.
Harjoituksia nilkan tekonivelleikkauksen jälkeen Tee jokaista liikettä 10-20 kertaa Toista harjoitukset 2-3 kertaa päivässä Pidä alaraaja kohoasennossa turvotuksen vähentämiseksi. Koukista ja ojenna varpaat reippaaseen tahtiin. Paina polvea alustaa vasten niin että reisilihas jännittyy. Jännitä pakaralihakset tiukasti yhteen. Nosta jalka suorana ylös ja laske hitaasti alas. Ojenna polvi suoraksi ja koukista mahdollisimman pitkälle. Vie jalka taakse polvi ojennettuna. Koukista polvi vieden kantapäätä kohti pakaraa. Älä kallista vartaloa eteenpäin.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri/ TYKS Tekonivelpotilas ja tekonivelen tulehtumisriski Ohje potilaalle. Näytetään hoitohenkilökunnalle erilaisiin toimenpiteisiin mentäessä (esim. hammaslääkärille). Kun leikkauspäätös on tehty, on minimoitava tekonivelen tulehtumisriski hoitamalla Mahdolliset tulehduspesäkkeet jo ennen leikkausta mm. hampaiden ja suun alueen tulehduspesäkkeiden hoito, ihon tulehdusten hoito. Erityisesti niillä kroonista niveltulehdusta sairastavilla potilailla (esim. nivelreuma, nivelpsoriasis), jotka joutuvat vaikean sairauden vuoksi pitkäaikaisesti käyttämään kortisoni- tai solunsalpaajahoitoa, voi proteesin tulehtumisriski olla suurentunut. Nivelproteesi-infektiota aiheuttavat ennen kaikkea Staphylococcus aureus ja Epidermidisnimiset bakteerit. Tekonivelleikkauksen jälkeen uskotaan seuraavien periaatteiden vähentävän proteesin tulehtumisriskiä: 1. Ensimmäisen puolen vuoden aikana proteesin asentamisen jälkeen on pyrittävä välttämään bakteerien veriteitse leviämistä aiheuttavia toimenpiteitä. 2. Kun tekonivelpotilas joutuu toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat hampaisiin, suuhun, ylähengitysteihin, mahaonteloon, suku- tai virtsaelimiin tai paiseen avaukseen, suositellaan käytettäväksi seuraavaa antibioottilääkettä tekonivelen tulehtumisriskiä vähentämään: Profylaksiassa noudatetaan endokardiittiprofylaksiohjetta (Yleislääkärin käsikirja, Duodecim) Suun kautta annettava profylaksi Ensisijainen - Amoksisilliini 3 g kerta-annos tunti ennen toimenpidettä, lapsille 50 mg/kg Vaihtoehdot penisilliinille allergisille - Roksitromysiini 0,3 g kerta-annos, lapsille 8-10 mg/kg tai - Erytromysiiniasistraatti 0,8 g kerta-annos, lapsille 30 mg/kg tai - Klindamysiini 0,6 g kerta-annos, lapsille 20 mg/kg Laskimoon annettava profylaksi Pallean yläpuoliset toimenpiteet - Ampisilliini 2 g infuusio, lapsille 50 mg/kg tai - Vankomysiini 1 g 1 tunnin infuusio, lapsille 20 mg/kg Pallean alapuoliset toimenpiteet - Ampisilliini tai vankomysiini kuten edellä ja - Tobramysiini 0,12 g infuusio, lapsille 3 mg/kg tai - Netilmysiini 0,15 g infuusio, lapsille 3 mg/kg