Ii - lli lll lli lll lli lli J Jukka-Pekka Taivalmäki, Jukka Haapala ja Pertti Saurola E läi~_:useonj~ ympäristöministenon yhteishankkeena toteutettava Suomen petolintukantojen seuranta jatkui totuttuun tapaan. Seurannan kohteina ovat kaikki maassamme esiintyvät päiväpetolintu-ja pöllölajit lukuun ottamatta erityisseurannassa olevia uhanalaisia lajeja. Seuranta käynnistettiin rengastajien suurenmoiseen tukeen nojautuen vuonna 9, jolloin eri puolille maata perustettiin yhtenäiskoordinaatiston mukaisia X km seurantaruutuja, joilta pyrittiin löytämään kaikki petolintujen pesät tai amakin asutut reviirit. Petoruutujen sijainti Suomen kaiialla on esitetty kuvassa. Ruutuseurantaan on kiinteästi liittynyt myös pesälomakkeiden keruu. Vuodesta 96 lähtien on lisäksi kerätty tiedot pesinnän onnistumisesta kaikilla muillakin - myös seurantaruutujen ulkopuolisilla - rengastajien tarkastamilla petolintureviireillä. Tässä kirjoituksessa kerromme hankkeen edistymisestä vuonna 999. Maastotöihin osallistuneiden henkilöiden määrän voidaan jälleen arvioida olleen vähintään, sillä tietojaan palautti petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla noin eri rengasta jaa tai työryhmää. Pohjois-Pohjanmaan (alue ) tulokset saatiin nyt kokoon hieman aiempaa täydellisemmin, kun Voitto Sorvojanja kumppaneiden lähinnä haukan.pesiä koskevat tiedot Oulaisista saatiin mukaan. Koko maasta kertyneiden petolintureviirien yhteissumma ylitti,josta puolet on haukkojen ja puolet pöllöjen reviirejä. Pesintöjen summaksi tuli yli 6. Pesin.töihin lasketaan löydettyjen pesien lisäksi myös maastopoikueet, joiden pesä ei ole tiedossa. Pesintöjen määrät alueittain on esitetty taulukoissa ja sekä pesinnän tunnusluvut taulukossa 4. Muutaman lajin pesä-ja reviirimäärien kehitys vuodesta 96 alkaen on esitelty karttapohjilla (kuvat -9). Esiteltävinä ovat tällä kertaa piekana, tuulihaukka, vii- rupöllö, lapinpöllö ja helmipöllö. Muiden lajien vastaavat karttakuvat on julkaistu aiemmissa katsauksissa (Haapala ym. 99, Taivalmäki ym. 999). Uutuutena julkaistaan taulukoissa -7 myös koko seurantajakson 96-999 aineistosta lasketut tunnuslukujen keskiarvot sekä vuosikeskiarvojen vaihteluvälit. Hiirihaukan pesintämenestyksen vuosittainen vaihtelu on näkyvillä kuvassa 4. Petolintujen ruutuseurannassa takseerattiin 4 ruutua ( vuonna 99). Niistä kaksi oli kokonaan uusia ja yksi uudelleen käynnistetty. Yhdeksän vanhan ruudun seurantaan tuli keskeytys. Näihin lukeutuivat Utsjoella sijaitsevat neljä ruutua, jotka jäivät ilman tarkastajaa. Koska muualta Lapista on seurannassa mukana vain muutama petoruutu, ei piekanasta ja ampuhaukasta kertynyt aineisto ollut riittävä kannankehitysindeksien laskemiseksi vuodelle 999 (kuva ). 77 77 Tarkastustyö edelleen mittavaa 76 76 Petolinturengastajat ja muut maastossa vapaaehtoistyössä puwiavat peto lintuharrastajat ilmoittivat tarkastaneensa mahdollisia pesäpaikkoja yli 46 ( 46 vuonna 99). Tämä määrä on pysynyt vakaana jo usean vuoden ajan. Tarkastettujen pesänalustojen määrät on eritelty alueittain ja tyypeittäin taulukossa. Taulukoissa käytetty aluejaottelu näkyy kuvassa. Eriteltyjen lisäksi tarkastettiin sekalaisia pesänalustoja sekä muita mahdollisia pesäpaikkoja seuraavat määrät: 6 varpushaukan, 6 sinisuohaukan, ruskosuohaukan, 4 huuhkajan ja 97 suopöllön vanhaa ja uutta reviiriä. Tarkastusmäärissä tapahtuneet muutokset olivat vähäisiä. Edelliseen vuoteen verrattuna eniten vähenivät helmipöllön pönttöjen (-4) sekä isojen risupesien (-) tarkastusmäärät. m m ~ m oo m 7 7 74 999 74 7 7 7 7 7 7 69 6 67 67 Kuva. Takseerattujen petoruutujen sijainti x km ruuduttain vuosina 9-999 (vasen) ja vuonna 999 (oikea). Fig.. The study plots by x km squares (National Grid) from 9 to 999 (left) and in 999 (right). LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 Taulukko. Tarkastettujen pönttöjen ja muiden pesänalustojen määrät paikallisyhdistyksittäin vuonna 999. Table. The numbers of potential nest sites checked in 999. A = big twig nests, B = nests bui/t by Corvidae or Sciurus vulgaris, C = artificial nests for Accipiter gentilis, Buteo and Pernis, D = artificial nests for sma/ Falco spp, E = nest-boxes for Strix uralensis, F = nest-boxes for Strix aluco, G = nest- boxes for Aegolius funereus, H = nest- boxes for Glaucidium passerinum, / = larger natura/ ho /es, J = holes made by medium-sized woodpeckers. Alue (yhdistys) Area (loca/ BirdLife member society) (A) Isoja risupesiä Variksen ja oravan pesiä (B) Tekopesiä isoille haukoille (C) Tekopesiä pikkuhaukoille (D) (E) Viirupöllön pönttöjä Lehtopöllön pönttöjä (F) (G) Helmipöllön pönttöjä Varpuspöllön pönttöjä (H) () Isoja luonnonkoloja Tikankoloja (J) Ahvenanmaa (ÅFFO) Varsinais-Suomi (TL Y) Satakunta (PL Y) Länsi-Uusimaa (Tringa) Hyvinkää (HyL Y) Itä-Uusimaa (PL Y) Kymenlaakso (KyL Y) Etelä-Karjala (EKL Y) 4 Lounais-Häme (LHLM) 4 Kanta-Häme (KHLM) 4 Päijät-Häme (PHL Y) 44 Pirkanmaa (PiL Y) 46 Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) 4 Pohjois-Savo (PSLM) 7 Pohjois-Karjala (PKL Y) 6 Keski-Suomi (KSL Y) 7 Suomenselkä (SSL Y) 7 Suupohja (SPL Y ja OA) 7 Merenkurkku (ML Y ja OA) 74 Keski-Pohjanmaa (KPLY) Pohjois-Pohjanmaa (PPL Y) Kainuu (KL Y) 9 Kemi-Tornio (Xenus) 9 Lappi (LL Y) 6 6 4 9 7 4 64 44 79 7 74 7 9 9 77 7 46 46 9 4 6 9 4 6 9 9 4 6 4 6 4 7 9 77 6 6 7 9 7 7 6 76 97 4 6 4 4 4 7 44 46 6 47 6 7 44 4 479 9 49 7 6 4 69 4 4 4 7 77 4 4 6 9 9 46 6 6 7 9 94 4 6 6 9 6 4 97 6 7 4 7 666 474 77 7 9 46 4 66 47 9 4 7 49 76 76 4 6 6 9 6 7 4 7 76 96 4 6 7 7 7 9 7 9 77 4 7 9 4 79 6 6 4 4 7 4 7 6 6 4 7 4 4 Yhteensä Total 49 9 74 49 467 9996 46 79 4 Ruutuseurannan tehokkuus ennallaan Petolintutiheydeltään kärkipäähän sijoittuneiden petoruutujen vastuuhenkilöt on lueteltu taulukossa. Eniten pesiä löydettiin jälleen samasta ruudusta kuin edellisvuonna. Vastuuhenkilö tosin vaihtui. Jouni Väliahon ja kumppaneiden ruudulta löydetyistä pesistä lähes puolet oli varpuspöllön. Loput pesät jakautuivat neljän muun pöllö- ja neljän haukkalajin kesken. Pöllöjen pesämäärissä haastajaksi nousi Kalevi Rutosen pohjoissavolainen ruutu, jossa helmipöllöjen panos oli pesää. Myyriä ruudulla täytyi olla, sillä löydetyn pöllön pesän lisäksi siellä tavattiin sarvipöllöpoikuetta. Haukkaruutujen kärkijoukko oli jälleen tasainen. Eniten aikaa tutkimuksen hyväksi (yli tuntia) uhrattiin seuraavien vastuuhenkilöiden ruuduilla: J. Tenhunen, H. Järvinen, J. Väliaho ja K. Ruuskanen. Ruutuseurannan tuloksena saadut kannankehityskäyrät ovat kuvassa. Edellisessä katsauksessa tarkastelun perusvuodeksi, johon muiden vuosien vastaavia tuloksia verrataan, vaihdettiin vuosi 997, kun vertailuvuotena aiemmin oli käytetty vuotta 9 (ks. tarkemmin Taivalmäki ym. 999). Tällä kerralla perusvuotena pysyy vuosi 997. Tämä tarkoittaa sitä, että kunkin lajin runsausindeksi saa vuodelle 997 arvon %. Esimerkiksi vuoden 999 indeksiarvo saadaan suhteuttamalla vuoden 997 reviirien (tai vastaavasti pesien) kokonaissum- Kuva. Birdlife Suomen jäsenyhdistysten toimialueiden sijainti ja numerointi. Ks. taulukot -. Fig.. Territories of the /ocal ornithological societies of BirdLife Finland. Numbering as in Tables -. ~ 6 LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Taulukko. Todetut päiväpetolintujen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin v. 999. Tab/e. The numbers of active nests of raptors detected in different areas in 999. Mehiläis- Rusko- Sini- Kana- Varpus- Hiiri- Pie- Tuuli- Ampu- Nuolihaukka suo- suo- haukka haukka haukka kana haukka haukka haukka Alue (yhdistys) haukka haukka Area PERAPI CIRAER CIRCYA ACCGEN ACCNIS BUTBUT BUTLAG FALTIN FALCOL FALSUB Ahvenanmaa (ÅFFO) Varsinais-Suomi (TL Y) Satakunta (PL Y) 4 Länsi-Uusimaa (Tringa) Hyvinkää (HyL Y) Itä-Uusimaa (PL Y) Kymenlaakso (KyLY) 4 Etelä-Karjala (EKL Y) 7 4 Lounais-Häme (LHLM) 4 Kanta-Häme (KHLM) 4 Päijät-Häme (PHL Y) 44 Pirkanmaa (PiL Y) 46 Valkeakoski (VLH) 4 Etelä-Savo (Oriolus) 4 Pohjois-Savo (PSLM) 7 Pohjois-Karjala (PKL Y) 6 Keski-Suomi (KSL Y) 7 Suomenselkä (SSL Y) 4 7 Suupohja (SPL Y ja OA) 6 7 Merenkurkku (ML Y ja OA) 74 Keski-Pohjanmaa (KPL Y) Pohjois-Pohjanmaa (PPLY) Kainuu (KL Y) 9 Kemi-Tornio (Xenus) 9 Lappi (LL Y) 6 4 4 9 4 4 6 6 4 47 9 77 9 4 47 99 6 99 7 6 9 9 74 6 6 7 9 7 9 4 9 9 7 4 6 4 7 4 4 4 7 7 7 9 6 6 4 7 6 7 4 7 6 6 9 9 9 Pesintöjä Active nests (Yht./Total 464) 9 Reviirejä yht. Occupied territories (Yht./Total ) 47 66 9 9 69 76 6 9 4 4 6 7 7 69 ma vuoden 999 reviirien kokonaissummaan. Summia laskettaessa huomioidaan vain ne ruudut,joilta on olemassa tarkastustieto sekä perusvuodelta 997 että tarkasteluvuodelta 999 ja lisäksi edellytetään, että kyseisen lajin tieto poikkeaa nollasta ainakinjompana kumpana vuotena. Näin saatu kannankehitysindeksi kertoo petolintukannoissa tapahtuvat pitkän aikavälin muutokset merkittävästi luotettavammin ( edellyttäen, että seurantaruutuja on riittävän paljon) kuin kuvissa -9 esitetyt, vaihtelevalla teholla ja vaihtelevan kokoisilta seuranta-alueilta kerätyt aineistot. Myyrätilanne Kesän 99 lopussa myyräkannoissa oli havaittu runsastumisen merkkejä ainakin paikoin Keski-Pohjanmaalla, Pohjois Kaijalassa ja Etelä-Lapissa (Taivalmäki ym. 999), mikä antoi aihetta odottaa seuraavalle vuodelle myyrävilskettä. Toisaalta Pirkanmaan selkeänä säilynyt myyrien kolmivuotissykli ennusti Etelä-Suomeen pohjavuotta. Molemmat aavistukset myös pääosin toteutuivat. Suurimmassa osassa maata vallitsi keväällä 999 myyräkato. Hannu Pietiäinen kertoi Päijät-Hämeen syksyn 99 myyräpyynneissä saadun, myyrää loukkuvuorokautta kohden ja keväällä 999 vastaavasti,. Myyräkannat olivat pohjatasolla. Sitä vastoin Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla saatiin nauttia vähintään kohtuullisesta myyrävilinästä. Helmipöllölle sopivien pesäkolojen (helmipöllön pöntöt + isot luonnonkolot) asutusprosentti oli korkeimmillaan yli Kainuussa ja Pohjois-Savossa. Tästä voidaan päätellä, että myyrätarjonta oli runsain juuri näillä alueilla. Rengastajien suorat havainnot Pohjois-Savosta olivat saman suuntaisia: Kiuruvedellä "myyriä koko kesän erittäin pal- jon" (Ari Tanskanen), "myyrätilanne erinomainen" (Veli-Matti Sorvari), Kaavilla "myyräkanta runsas" (Seppo Räsänen). Samalta alueelta kerrottiin myös, että myyräkannat romahtivat kevään tai kesän aikana ja että helmipöllöjen määrät vaihtelivat rajusti alueittain (Janne Taskinen, Timo Hämäläinen). Myös Pohjois-Savon naapurialueilla myyrät noteerattiin: Valtimossa ja Nurmeksessa "myyriä hyvin nmsaasti, paikoin myyrätuhoja taimikoissa" (Veikko Korhonen), Joensuun länsipuolella "erinomainen myyrävuosi" (Olli Gi.inther), "Jyväskylän ympäristössä heikosti myyriä, mutta Savon rajalla Hankasalmella loistava pöllövuosi, kuten myös Viitasaaren itäosassa ja niiden välissä pitkin Keski-Suomen itärajaa" (Tomi Hakkari), Vetelissä "runsaasti myyriä" (Jaakko Laasanen). Pohjois-Pohjanmaalla tilanne oli vaihtelevampi: Limingassa "metsämyyriä aika runsaasti, mutta peltomyyrät kateissa" (Juhani Hirvelä), "Piippolan seudulla LINNUT-VUOSIKIRJA 999 7
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 Taulukko. Todetut pöllöjen pesintöjen määrät lajeittain ja paikallisyhdistyksittäin vuonna 999. Table. The numbers af active nests af awls detected in different areas in 999. Huuh- Hiiri- Varpus- Lehto- Viiru- Alue (yhdistys) kaja pöllö pöllö pöllö pöllö Area BUBBUB SURULU GLAPAS STRALU STRURA Lapin- Sarvi- Suo- Helmipöllö pöllö pöllö pöllö STRNEB ASIOTU ASIFLA AEGFUN Ahvenanmaa (ÅFFO) Varsinais-Suomi (TL Y) Satakunta (PL Y) Länsi-Uusimaa (Tringa) Hyvinkää (HyL Y) Itä-Uusimaa (PL Y) Kymenlaakso (KyL Y) Etelä-Karjala (EKL Y) 4 Lounais-Häme (LHLM) 4 Kanta-Häme (KHLM) 4 Päijät-Häme (PHL Y) 44 Pirkanmaa (PiL Y) 46 Valkeakoski (VLH) Etelä-Savo (Oriolus) 4 Pohjois-Savo (PSLM) 7 Pohjois-Karjala (PKL Y) 6 Keski-Suomi (KSL Y) 7 Suomenselkä (SSL Y) 7 Suupohja (SPL Y ja OA) 7 Merenkurkku (ML Y ja OA) 7 4 Keski-Pohjanmaa (KPL Y) Pohjois-Pohjanmaa (PPL Y) Kainuu (KL Y) 9 Kemi-Tornio (Xenus) 9 Lappi (LL Y) Pesintöjä Active nests (Yht.!Total 6) Reviirejä yht. Occupied territaries (Yht./Tatal 66) 49 4 4 4 7 6 6 7 9 7 4 44 4 6 4 74 7 6 9 7 4 4 6 7 6 47 6 6 9 7 9 9 7 7 4 4 4 9 6 44 6 9 6 97 6 4 77 4 6 4 4 7 7 6 7 9 4 6 79 6 4 6 4 7 97 4 66 6 67 79 myyrätilanne erityisen hyvä koko pesimäkauden, mutta helmipöllöt eivät vain tätä aluetta löytäneet" (Antero Autio), Kesti Iässä "lähes täydellinen myyräkato" (Martti Alasalmi). Myös Lapissa oli paikoin hyvin myyriä, sillä helmipöllön pesiä ilmoitettiin enemmän kuin kertaakaan aiemmin, vaikkakin vain. Ainut suora havainto Lapin myyrätilanteesta oli Heikki Helteen ilmoitus: "myyräkanta romahti laajalti jo alkukesästä". Myös Suomenselällä lienee ollut joitakin hyvän myyräkannan laikkuja hyvistä suopöllöesiintymistä päätellen, vaikka helmipöllöt olivatkin pohjalukemissa. Etelä-Suomen myyräkatoalueella saattoi silti hyvällä onnella törmätä myyrätihentymään. Pekka Alho ilmoitti Laitilan koillisosassa ja Kodisjoella pienellä alueella linturallin yhteydessä paljastuneesta kymmenen sarvipöllöpoikueen esiintymästä. Myyrien puutetta korvasi monilla alueilla muiden saaliseläinten runsas esiintyminen. Suupohjassa ja Merenkurkussa vesimyyriä tavattiin ennätysrunsaasti (Kari Palo, Martti Peltola, Ralf Wistbacka). Eri tahoilla arveltiin onnistuneen pesinnän syiksi myös marjalintujen, oravien ja käpylintujen poikkeuksellisen runsasta esiintymistä talven aikana koko Etelä-Suomessa. Pesintätulos 999 Pesämäärissä palattiin jälleen nonnaalille tasolle sadekesän 99 notkahduksen jälkeen. Haukanpesintöjen kokonaismääräksi kertyi 464 pesintää ( 67 vuonna 99) ja pöllönpesintöjen 6 ( vuonna 99). Edellinen on uusi ennätys. Siihen yllettiin, koska mahtilajien, kanahaukan ja tuulihaukan pesämäärät päätyivät ensi kerran yli tuhanteen. Tammikuun lopun rajuista - asteen pakkasista petolinnut näyttivät selvinneen hyvin, talvikuolevuuden lisääntymistä ei havaittu. Ainoat lajit, joiden pesäsaldo ei kasvanut edellisestä vuodesta olivat piekana, varpushaukka, ampuhaukkaja lehtopöllö. Vaikka myyrärunsaudesta päästiin nauttimaan vain tietyssä osassa maata, paistoi aurinko niin pöllöille kuin haukoillekin. Kesän loistosäät (Haapala, Heikinheimo & Saurola ) edesauttoivat pesintää, niin että monen haukkalajin kohdalla yllettiin koko seurantajakson 96-999 uusiin ennätyksiin pesinnän tuottoluvuissa. Pöllöille kesän säillä oli vähemmän merkitystä, sillä kesäkuussa lämpimän sääjakson alkaessa pöllöjen poikaset olivat jo lähteneet pesästä. Aiemmin keväällä sää oli kuitenkin suosinut pöllöjenkin pesintää, sillä kevät oli aikainen ja jo huhtikuussa mitattiin asteen lämpötiloja. Aikaisella pesinnällä ja hyvällä pesimistuloksella on havaittu olevan yhteyttä toisiinsa (Suopaj ärvi 999). Ainakin haukkojen pesinnät tuntuivat olevan tavanomaisesta aikataulusta jopa viikon etuajassa ( esim. tuulihaukka, ks. Valkama & Koskinen ). LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia %r,, ~~~ty~\ % ;,. L /\,----------------, \ \j \ %t ~ / % \ -%. -% Mehiläishaukka... -99:4rev./9ruut. Pernis apivorus ¾-99:7pes./7ruut -%~--------------~ %--------rr---------, 7% % % %+-'\cf--""----'"c!'---:'--------"---'r -% -% Varpushaukka Accipiter nisus + -99:rev./ ruut. -fr-99:pes./6ruut -%.L---------------~ %,j % 7% 7% ;l\j % % % % -% -% -% -% Sinisuohaukka Kanahaukka..._ 99: revj 9 ruut Circus cyaneus --e- -99:6rev4ruut. Accipiter genli/is -6-- -99: 7 pes./ ruut. -% -% % % -% -% % Piekana Buteo /agopu[j % r \ % v \ % Hiirihaukka... -99: revj 4 ruut. -% Buteobuteo -&- -99:9pes./64ruut. ----- -9:7rev./ruut. -fr--9:pes./4ruut -% -% \ %----------------, 7% % % Tuu\ihaukka Falco tinnunculus ------99:rev.6ruut -6-- -99: 96 pes./ 6 ruut %t---------------r---=rr -% -% -%.l.---------------~ %----------------, 7% % % Huuhkaja Bubobubo %.v'"st-~--~-i--c,-~~-"t-c~c:---7 -% -% -----99:4rev./79ruut -6---99:4pes./49ruut. -%.l.---------------~ %---------------, 7% % % -% -% Lehtopöllö Strixaluco ----- -99: 7rev./49ruut. --t:r -99:pes./4ruut. -%.l.---------------~ % % % -%... _ -99: 64 revj76 ruut. -t:r-99:94pes./64ruul -%J._--------------~ % % 7% 7% % % % % \>\_. % % -% -% \ \,,-/ V'- -% -% Nuolihaukka... 99:rev.6ruut. Ampuhaukka Fa/co subbuteo -U--99:4pes./ruut Fafco cofumbarius - -9: rev./ruut. -% -% % % 7% Varpuspöllö... -99:rev./7 ruut. Viirupöllö --- -99: 9rev./4 ruut. 7% -6- -99: 6 pesj 4 ruut. Strix urafensis -6- -99: 9 pes.! ruut. Glaucidium passerinum % % % % -% -% -% ' -% -% 4% % % Suopöllö -o- -99: rev.! 9ruut _._ -99:4rev./ruut. Sarvipöllö --ti---99:pes./7ruut. % Asia otus % Asia flammeus % % % % % % % % % -% ~ -% -% -% Vuosi Year Kuva. Petolintujen kannanvaihtelu seurantaruuduilla 9-999. Käyrät kuvaavat reviirien (ympyrät) ja pesälöytöjen (kolmiot) määrän vuotuista vaihtelua suhteessa vuoden 997 tasoon, jota kuvassa on merkitty nollalla. Käytetyn aineiston suuruus vuodelta 999 on merkitty lajeittain: reviirien tai pesintöjen määrä sekä niiden ruutujen määrä, joilta kyseinen aineisto on kerätty. Fig.. Populatian changes af birds af prey in km study plats from 9 ta 999. Far each species and year anly the plats in which the species was censused aisa in 997 were inc/uded. The numbers ofterritaries (dats) and nests found (triangles) were related ta the carrespanding numbers in 997. The size af the data used is given for the year 999: the number af territaries ar nests and the number of study plats the data was callected in. LINNUT-VUOSIKIRJA 999 9
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 Sään ohella myös ravintotilanteessa täytyi olla jotain poikkeuksellista. Ilmeisesti myyriä korvaavaa linturavintoa ja oravia oli tarjolla tavanomaista enemmän. Keskimääräinen pesyekoko oli ennätyskorkea kanahaukalla, suopöllöllä ja varsinkin helmipöllöllä. Useilla muillakin lajeilla keskimääräinen pesyekoko oli normaalia suurempi. Kun myös poikaset vaiituivat tavallista paremmin, kohosi keskimääräinen pesimistulos ennätysmäiseksi vieläkin useammalla lajilla: kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, tuulihaukka, nuolihaukka, varpuspöllö, sarvipöllö ja helmipöllö saavuttivat nyt koko seurantajakson parhaan pesimistuloksensa. Poikasrengastusmäärät kohosivat uusiin ennätyksiin seuraavien lajien kohdalla: kanahaukka ( edellinen ennätys 4 vuonna 994 ), tuulihaukka 4 496 ( vuonna 997), varpuspöllö 94 ( 6 vuonna 99), viirupöllö 6 ( 6 vuonna 99) ja tunturihaukka 9 (6 vuonna 994). Mehiläishaukka Kesän hyvien säiden oletetaan yleensä vaikuttavan positiivisesti mehiläishaukan pesintämenestykseen. Pesintöjen onnistumisessa ei ollutkaan valittamista, mutta ilmoitettujen pesintöjen määrä 9 oli edelleen kovin alhainen. Reviirien kokonaismäärä on alhaisin, mitä koko seurannan aikana on yhtenä vuotena ilmoitettu. Myös petoruutujen tuottama kannankehityskäyrä (kuva ) osoittaa mehiläishaukkojen vähäisyyttä. Käyrästä voidaankin todeta, että maan mehiläishaukkakanta näyttäisi vähentyneen -% 9-luvun puolivälin tasosta. Satakunnasta ilmoitettiin 4 pesintää, mikä on alueen tähän mennessä suurin määrä. Kymenlaaksosta kertyneet neljä pesää on sen sijaan poikkeuksellisen vähän. Ennen vuotta 99 ei alueella ole jääty alle kymmenen pesän. Ruskosuohaukka Ruskosuohaukan pesintöjen määrä jatkoi edelleen tasaista kasvuaan, nyt ilmoitettiin 47 pesintää ( vuonna 99). Suomen ruskosuohaukan pesinnöistä näyttäisi noin neljäsosa tulevan raportoiduksi petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla. Seurannan teho on vähäisin Pohjois-Pohjanmaalla, jossa rengastajien arvion mukaan pesii yli ruskosuohaukkaparia. Niistä raportoitiin tällä kerralla vain yksi! Jari Valkama onnistui löytämään satakuntalaiselta petoruudultaan kolme ruskosuohau- kan pesää; yhdestä lähti jopa kuusi poikasta, mikä sivuaa maan ennätystä. Sinisuohaukka Sinisuohaukan pesintöjä on yhteenvetolomakkeilla ilmoitettu vuosittain -4 7. Vuoden 99 pohjanoteerauksen jälkeen päädyttiin nyt 9 pesintään. Niistä oli pesälöytöjä ja 6 varmistui maastopoikueista. Parhaiten pesiä löydettiin Pohjois Karjalassa (4) ja Pohjois-Pohjanmaalla (). Vuodesta 96 lähtien kerätyssä aineistossa on 4 sinisuohaukan pesälöytöä. Siinäkin aineistossa parhaiten ovat edustettuina maan keskiosien alueet: Pohjois-Karjala 4, Suupohja ja Pohjois-Pohjanmaa 4, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo pesällä. Kanahaukka Kanahaukalle vuosi 999 oli erinomainen pesintävuosi. Sellaista laji on jo pitkään kaivannutkin, sillä kannankehityskäyrä (kuva ) on vuoden 99 jälkeen osoittanut jatkuvaa laskua. Vuonna 999 koettiin vihdoin selvä pesintämäärien lisäys (taulukko ). Suhteellisesti suurimmat pesämäärien Taulukko 4. Petolintujen keskimääräinen pesyekoko, poikuekoko ja pesimistulos lajeittain vuonna 999 petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan. Table 4. Average clutch size, brood size and breeding success of birds of prey in 999 according to the Raptor Questionnaire sent to bird ringers. Munia/ Isoja poikasia/ Tuhoutu- Isoja poikasia/ munapesä (N) poikaspesä (N) mis-% munapesä (N) Clutch Big youngl Unsuccessful Big youngl Laji Species size (Nl successfulnest(n) nests (%) active nest (Nl Mehiläishaukka Pernis apivorus.9 (). (6).. (7) Ruskosuohaukka Circus aeruginosus.7 (4).67 (69).6. () Sinisuohaukka Circus cyaneus 4.67 (6). () 7.. () Kanahaukka Accipiter gentilis.4 (7). (7).. () Varpushaukka Accipiter nisus 4.7 (9) 4. () 7.6. () Hiirihaukka Buteo buteo.79 (6).64 (64) 6.6.46 (9) Piekana Buteo lagopus.7 ().9 (7) 4.7. () Tuulihaukka Fa/co tinnuncu/us.47 (466) 4.9 (96).6 4.7 (97) Ampuhaukka Fa/co co/umbarius 4. (4). (7)..7 () Nuolihaukka Falco subbuteo.7 ().47 (6) 7.. (67) Huuhkaja Bubo bubo.7 (9). (4) 9.4.77 () Hiiripöllö Surnia u/ula 6. () 4.6 (). 4.6 () Varpuspöllö G/aucidium passerinum 7.6 () 6.44 ().. () Lehtopöllö Strix a/uco.79 (9).7 (9).. () Viirupöllö Strix uralensis.9 (4). (7).. () Lapinpöllö Strix nebulosa 4. ().4 () 7.6.9 (4) Sarvipöllö Asia otus.7 (7).69 ().. () Suopöllö Asia flammeus 7. () 4. (6)..76 (6) Helmipöllö Aegolius funereus 6. (7). (477) 4. 4. () LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia nousut osuivat länsirannikolle Varsinais Suomeen, Satakuntaanja Suupohjaan,joissa lisäykset olivat, 7 ja pesintää. Vaikka kanahaukkakanta pysyikin kannankehityskäyrän perusteella koko seurantajakson keskiarvon alapuolella, saavutti yhteenvetolomakkeilla ilmoitettu pesintöjen lukumäärä uuden ennätyksen. Syynä on seurannan vähittäinen alueellinen laajentuminen ja tehostuminen. Kanahaukalla pesinnän tuotto luvut kohosivat seurantajakson 96-999 ennätyksiin. Keskimääräinen pesyekoko oli,4. Aineistosta (n= 7) lähes puolet ( pesyettä) kertyi Suupohjasta, jossa Patrik Byholm keräsi tietoja munapesiltä tutkimustaan varten. Suupohjassa pesyekoko ei poikennut muun Suomen keskimääräisestä tilanteesta. Poikuekoko kipusi vielä selvempään ennätykseen,, samoin pesimistulos,. Syy jälkeläistuoton onnistumiselle löytynee talven ja kevään hyvästä saalistarjonnasta. Eri puolilla maata on herännyt arveluja, että kanahaukkaa olisivat avittaneet talvenaikaiset runsaat närhi-, rastas-, tilhi-, käpy lintu-, orava-ja kanalintuesiintymät. Viisimunaisia pesyeitä ilmoitettiin eli 9 % pesyeistä (vuosina 96-999 %, n= 46). Viiden poikasen poikueita ilmoitettiin eli,6 % poikueista (vuosina 96-999,9 %, n= 497). Parhailta petoruuduilta löydettiin kuusi kanahaukanpesää. 4 Hiirihaukka Buteo buteo 6 97 79 4 6 9 44 99 4 47 O pesyekoko / clutch size e pesimistulos / breeding output 6 46 74 7 ~9 47 99 6. 4 7 4 6 9 o~' -----------------------~ Kuva 4. Hiirihaukan keskimääräinen pesyekoko ja pesimistulos (poikasia per aloitettu pesintä) vuosittain 96-999. Aineiston suuruus on merkitty symbolin viereen. Fig. 4. Yearly average c/utch size and breeding autput af Buteo buteo. The numbers af nests are given far each year. Varpushaukka Kanahaukasta poiketen varpushaukan pesintöj en yhteismäärä laski hieman edellisvuotisesta (7 vuonna 99). Ainoastaan Satakunnasta ilmoitettiin pesintöjä enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Kannankehityskäyrä on laskeutunut 99-luvun mittaan samalle tasolle,jolla se oli pääosan 9-luvusta (kuva ). Pesimistulos oli ennätyksellinen,. Seitsemän poikasen pesiä ei ilmoitettu yhtään (vuosina 96-999 kolme, n= 6), mutta seitsemän munan pesiä ilmoitettiin yksi Pohjois-Savosta (vuosina 96-999 kolme, n = ). Varpushaukkaekspertti Keijo Taulukko. Petolintujen pesyekoon (munia/munapesä) kokonaiskeskiarvo lajeittain jaksolla 96-999 sekä pienin ja suurin vuosittainen keskiarvo petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan (aineiston koko sulkeissa). Pienin ja suurin vuosittainen keskiarvo mainitaan vain, kun aineisto perustuu vähintään kymmeneen pesään. Taulukko. Average clutch size af birds af prey in 96-999, and minimum and maximum af yearly average cluch sizes accarding ta the Raptar Questiannaire (number af nests in parentheses). Annual minimum and maximum are givem anly if the number af nests is armore. Laji Species Keskiarvo 96-999 A verage 96-999 Vuosi minimi Annual minimum Vuosi maksimi Annual maximum Mehiläishaukka Pernis apivorus Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinisuohaukka Circus cyaneus Kanahaukka Accipiter gentilis Varpushaukka Accipiter nisus Hiirihaukka Buteo buteo Piekana Buteo lagopus Tuulihaukka Falco tinnunculus Ampuhaukka Fa/co co/umbarius Nuolihaukka Fa/co subbuteo Huuhkaja Bubo bubo Hiiripöllö Surnia ulula Varpuspöllö Glaucidium passerinum Lehtopöllö Strix a/uco Viirupöllö Strix uralensis Lapinpöllö Strix nebu/osa Sarvipöllö Asia otus Suopöllö Asia flammeus Helmipöllö Aego/ius funereus.9 (66) 4.4 (4) 4.9 ().9 (46) 4.7 ().4 ().4 (4).6 (4).9 (). (7).4 (7) 6.7 () 6. (4).7 ().7 ().9 (74) 4.4 () 6.6 (9).9 (779).7 (). (9) 4. (74). (6) 4.69 (). (). ().7 (9).99 (9).7 (7) 4. (69). (4). ().4 (7) 4. ().9 ().9 (4). (). () 7.64 () 4.7 (6). (4) 4.64 () 7. () 6. (7) LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 Piekana Buteo lagopus Tuulihaukka Falco tinnuncu/us : ~ :~~f i~n~~~~ 6Wll ' 6 9 9 94 96 9 Kuva. Piekanan aloitettujen pesintöjen (musta) ja asutuiksi todettujen reviirien (harmaa) määrät vuosittain ja paikallisyhdistyksittäin vuosina 96-999 rengastajille lähetetyn kyselyn perusteella. Koko maan kuvaajassa (vasemmalla ylhäällä) on eri jakoväli. Fig.. Annua/ numbers af active nests (black) and occupied territories (grey) ofbuteo lagopus by local areas from 96 ta 999 according ta the raptorquestionnaire. The scale forthe whole country (figure on upper /eft) is different from those af the loca/ areas. Kuva 6. Tuulihaukan aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain 96-999 (ks. kuva ). Fig. 6. Annual numbers af active nests and occupied territories af Falco tinnunculus (for /egend, cf. Fig. ). Ruuskanen löysi tällä ken-alla petoruudultaan varpushaukan pesää (4 vuonna 99). Niistä varttui poikasta, joten ruudun pesimistulos ( 4,) oli valtakunnallista keskiarvoa parempi. Hiirihaukka Hiirihaukalla pesintä sujui hyvin. Kannankehityskäyrä sen sijaan ei osoita elpymisen merkkejä, vaan kanta matelee edelleen alamaissa. Hiirihaukkakanta näyttäisi viimeiset neljä vuotta olleen noin % alemmalla tasolla kuin aiemmin. Yhteenvetolomakkeilla ilmoitettu reviirien kokonaismääräkin (76) oli nyt alhaisin vuoden 97 jälkeen. Pesintöjen määrän kohoaminen :een (467 vuonna 99) viittaa kuitenkin edellistä vuotta hieman runsaampaan pesimiseen - toisin kuin pienempään, mutta vakioidumpaan aineistoon perustuva kannankehityskäyrä. Selvät uudet alueelliset ennätykset pesintöjen määrissä ilmoitettiin kahdelta alueelta: Satakunnassa ennätys selittynee tehostuneella etsinnällä ja Pohjois-Savossa myyrähuipulla. Vaikka reviirien määrä jäi alhaiseksi, niin pesintä onnistui hyvin hiirihaukoillakin. Poikuekoko (,64) ja pesimistulos (,46) ovat koko seurantajakson ennätyksiä ja molemmat ovat puolen poikasen ven-an korkeampia kuin seurantajakson keskiarvo (taulukot ja 7). Muina 99-luvun vuosina pesimistulos ei ole yltänyt yli kahden poikasen (kuva 4). Viiden munan pesyeitä todettiin kaksi, Keski-Pohjanmaalla ja Kemin-Tornion alueella (vuosina 96-999 yhteensä kahdeksan, n = ). Yksi Sven Jungellin Keski-Pohjanmaalta löytämä pesä tuotti viisi poikasta ( vuosina 96-999 yhteensä yhdeksän viiden poikasen poikuetta, n = 4 9). Eniten hiirihaukanpesiä () löysi petoruudultaan Raimo Rouhiainen. Piekana Piekanan pesinnästä saatiin tällä ken-alla vain niukasti vertailukelpoista tietoa. Utsjoen tiedossa olevat pesäpaikat olivat vähällä jäädä kokonaan tarkastamatta Lasse Iso-Iivarin jouduttua toipilaaksi. Urheasti hän kuitenkin tarkasti noin 4 % normaalimäärästä (yli pesäpaikasta). Niiltä löytyi seitsemän pesintää, kun vuotta aiemmin määrä oli ollut kaikki vanhat reviirit läpikäyden 7 pesintää. Myös Utsjoen ulkopuolella piekanoja pesi edelleen niukasti: pesintöjä sieltä ilmoitettiin 9 vuonna 999 ja vuotta aiemmin 7 (kuva ). Pesimistulos ilmoitettiin pesästä, joista viisi tuhoutui. Tuuli haukka Tuhannen pesinnän haamuraja ylittyi tuulihaukalla reippaasti. Hyvät myyräalueet LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia osuivat nyt tuulihaukan vahvojen alueiden kanssa paremmin yksiin kuin vuotta aiemmin. Eniten pesintöjä (96) oli tätä ennen tavattu vuonna 996. Kannankehitysindeksi ei kuitenkaan puhu sen puolesta, että kanta olisi kolmen viime vuoden aikana kasvanut (kuva ). Sen sijaan 9-luvun aikaisesta tasosta tuulihaukkojen määrä näyttäisi kasvaneen % ellei enemmänkin. Tähän nousuun on pesälaatikoiden lisääntyneellä tarjonnalla eittämättä tärkeä osuus. Suomenselän ja Satakunnan ne tuulihaukan pesät,joiden sijaintipaikka tiedetään, sijaitsivat poikkeuksetta pöntöissä (Sulkava, Valkama & Koskinen ). Monien muidenkin yhdistysten alueilla yli 9 % pesistä löydetään pöntöistä (Nousiainen 999, Järvinen 999, Suopajärvi 999). Suomen tuulihaukkakanta painottuu yhä selkeästi Pohjanmaalle (alueet 7-9 ), vaikka runsastumisen merkkejä voidaan havaita muuallakin Suomessa (kuva 6). Pesintöjen määrissä syntyi reippaat alueelliset ennätykset Suomenselällä, Merenkurkussa ja Pohjois-Karjalassa. Tuulihaukanpesien tuhoutuminen jäi kuluneena kesänä uskomattoman vähäiseksi: vain lähes tuhannesta pesästä tuhoutui. Tämä kuvastaa pesäpönttöjen turvallisuutta ja edullisuutta pesäpaikkoina. Tuhoutumisten vähälukuisuus johti ennätykselliseen pesimistulokseen 4,7 poikasta aloitettua pesintää kohden. Tämä on,6 poikasta enemmän kuin koko seurantajakson keskiarvo ja, poikasta parempi kuin entinen ennätys vuodelta 996. Myös pesyekoko ja poikuekoko olivat nekin lähes ennätystasoa. Kahdeksanmunaiset pesät tavattiin Pohjois-Savossa ja Suomenselällä (vuosina 96-999 yhteensä kahdeksanmunaista ja yksi yhdeksänmunainen, n =4 ). Kahdeksan poikasen pesiä ei tavattu yhtään (vuosina 96-999 yhteensä kuusi, n = 6 446). (kuva ). Yleisseurannan tehostumisesta johtuen koko maasta ilmoitettujen nuolihaukanpesien määrät ovat tällä välin tasaisesti kasvaneet. Tällä kernlla ennätyslukema saavutettiin Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Etelä-Savossa. Pesinnöistä perustui pesän löytämiseen ja 64 varmistui pelkän lentopoikueen perusteella. Suhde on samankaltainen koko seurantajakson ajan: kolmasosa ilmoitetuista pesinnöistä on lentopoikuehavaintoja. Nuolihaukalla pesinnän tunnusluvut olivat hyvin lähellä normaaliarvoja. Tunnuslukujen vuosittainen vaihteluväli on nuolihaukan kohdalla erityisen suppea: esimerkiksi poikuekoko on vaihdellut välillä, 7-,6 ja pesimistulos välillä,-,4 (taulukot 6 ja 7). Neljän munan pesyeitä ei tällä kerralla ilmoitettu (vuosina 96-999 yhteensä kahdeksan ja lisäksi yksi viiden munan pesye, n= 7). Neljän poikasen poikueet varmistuivat Valkeakosken alueelta ja Keski-Suomesta (seurantajaksolla yhteensä neljän poikasen poikuetta, n = 97). Huuhkaja Huuhkajan pesintäkausi näyttää sujuneen tavanomaisissa merkeissä. Kannankehitysindeksissä (kuva ) näkyvä vähenevä suuntaus ei järkkynyt, sillä pesiä paljastui huuhkajatakseeraajille vain hieman enemmän kuin edeltäneenä huonona vuotena. Pesyekoko ja poikuekoko asettuivat hieman nonnaaliarvoja paremmiksi. Sen sijaan pesien tuhoutuminen oli poikkeuksellisen vähäistä. Tietoon tulleista pesistä vain 9,4 % tuhoutui, kun edellisenä vuotena tuhoutuneita oli, %. Pienimmillään tuhoutuneiden osuus on ollut vuonna 9 (, % ). Tuhoutumisprosentit ovat todellisuudessa selvästi suuremmat kuin aineistot osoittavat, sillä tuhoutunut pesä jää helposti löytymättä. Lisäksi joitakin tuhoutuneita pesiä on saattanut jäädä ilmoittamatta, koska joskus on vaikeata tulkita, onko pesäkuopassa ollut munia vai ei. Viiden poikasen huuhkajanpesiä löydettiin Suomenselältä peräti kaksi sekä Keski-Pohjanmaalta ja Etelä-Karjalasta yksi (vuosina 96-999 yhteensä, n = 94). Useampaa kuin kahta huuhkajan pesää ei löydetty nyt yhdeltäkään petoruudulta. Hiiripöllö Pohjoisten paikallisalueiden myyräesiintymät olivat houkutelleet joitakin hiiripöllöpareja aloittamaan pesinnän. Pohjois Savon, Pohjois-Kaijalan ja Keski-Suomen alueilla edelliset tiedot hiiripöllön pesinnästä ajoittuvat vuosille 9-99. Koko maasta pesintöjä kertyi 6. Huippuvuosina 9 ja 99 pesintöjä ilmoitettiin yli sata vuodessa. Suurin osa Suomen hiiripöllöistä pesii Lapissa. Vuosina 9 ja 99 Lapin pesintöjä ilmoitettiin 7 ja 7. Vuonna 999 tulos oli kuusi pesintää. Tosiasiassa Lapin hiiripöllötilanne on hämärän peitossa, koska havaintojen keruu alueella on satunnaista ja vähäistä. On vaikea sanoa, miten havainnointiaktiivisuus on vuosien myötä muuttunut. Lisäksi sekä myyrien että pöllö- Ampuhaukka Ampuhaukasta kertyi entiseen tapaan niukasti tietoa. Pesälöytöjä ilmoitettiin 7 ja lentopoikueita yhdeksän. Ampuhaukan pieneen aineistoon perustuvat poikuekoko ja pesimistulos jäivät muista lajeista poiketen alle seurantajakson keskiarvojen (taulukot 4, 6 ja 7). Nuolihaukka Kannankehitysindeksi osoittaa petolinturuutujen nuolihaukkamäärille suunnilleen samaa tasoa nykyään kuin 9-luvulla Hiirihaukan pesintä sujui hyvin. Pasi Parkkinen The Common Buzzard nestlings. LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 jen määrät vaihtelevat suuresti eri puolilla Lappia. Viime vuosina Suomessa pesivien hiiripöllöjen määrä on ollut joka tapauksessa huomattavasti pienempi kuin 9-luvulla. Va,puspöllö Varpuspöllön pesintöjä ilmoitettiin lähes tarkalleen sama määrä kuin vuotta ja kahta aiemmin. Yhdenmukaisesti tämän tuloksen kanssa myös kannankehityskäyrä (kuva ) kuvastaa varpuspöllöjen määrän vakautta näinä kolmena vuotena. Myyrien huvettua varpuspöllöjen vahvan esiintymän alueella Tampereen ympäristössä pesintöjäkin sieltä ilmoitettiin edellisvuotta vähemmän. Sen sijaan ennätysmäärät varpuspöllön pesintöjä kirjattiin Etelä-Kaijalassa, Lounais-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Pohjois- Savossa, Keski-Suomessa ja Kemi-Torniossa. Näyttää siis siltä, että Pirkamnaan ohella myös muualla maassa ollaan pääsemässä pippurisen pikkupedonjäljille. Tarkastettujen varpuspö llönpönttöj en lukumäärä ei enää olennaisesti kasvanut. Alueellisesti merkittävin pönttöjen lisäys ( pönttöä) osui Suomenselälle. Jouni Väliahon työryhmän petoruudulla varpuspöllötungos tiivistyi entisestään. Edellisenä vuotenahan pesiä löytyi ruudulta, nyt 7, jälleen kaikki pöntöistä. Paksulla eiuseinällä varustettuja erikoispönttöjä on ruudulle sijoitettu 69 maastokohteeseen, kuhunkin kaksi pönttöä lähekkäin. Lajin pesinnän tunnusluvuista on kertynyt vertailukelpoista aineistoa noin vuodesta 994 alkaen. Tänä aikana pesyekoko on ollut vain kerran parempi (7,64 vuonna 994). Poikuekoko ja pesimistulos sitä vastoin olivat nyt kirkkaasti jakson parhaat. Pesyekoon pitkäaikainen keskiarvo ylittyi, munalla, poikuekoko,7 ja pesimistulos, poikasella (taulukot 4,, 6 ja 7). Vain, % pesistä tuhoutui (pitkäaikaiskeskiarvo 4, % ). Kymmenen munan tai poikasen varpuspöllön pesät ovat äärimmäisen harvinaisia. Vuosien 96-99 aineiston mukaan (munapesyeitä ja poikueita 4) sellaisia ei ole Suomessa aiemmin tavattu ja tuskin koko maailmassakaan. Glutz von Blotzheim (9) mainitsee, että Fennoskandiassa on tavattu jopa yhdeksän poikasen onnistunut poikue. Vuonna 999 kymmenen munan varpuspöllöpesyeen ilmoitti neljä suomalaista rengastajaa: Martti Lagerström Pirkanmaalta, Timo Pylvänäinen Keski-Suomesta, Tomi Hakkari Pohjois-Savosta ja Veli Pusa Pohjois-Karjalasta. Näistä kolme viimeksi mainittua pesintää tuotti myös kymmenen poikasta! Mainittujen ennätyspesintöjen lisäksi Pohjois Karjalasta ei ilmoitettu yhtään ja Pohjois- Savostakin vain kaksi muuta varpuspöllön muna- tai poikaslukua. Lehtopöllö Lehtopöllökannan vuosivaihtelu näyttäisi parina viime vuotena tasaantuneen (kuva ). Vaikka myyrätilanne Etelä-Suomessa heikkeni edellisvuotisesta, se ei näkynyt lehtopöllön pesämäärässä tai pesinnän tunnusluvuissa. Lehtopöllön pelastukseksi lienee koitunut korvaavan ravinnon käyttö. Suurimmat tavatut munapesyeet olivat nyt kaksi kuusimunaista Etelä-Karjalasta ja Kanta-Hämeestä. Näiden poikasmääräksikin tuli kuusi samoin kuin yhden satakuntalaisen pesän. Koko seurantajakson aineisto sisältää myös neljä seitsenmunaista, kaksi kahdeksanmunaista ja yhden yhdeksänmunaisen pesyeen sekä 69 kuuden poikasen poikuetta. Satakunnasta ilmoitetut pesintää ylitti kolmella pesällä alueen aiemman ennätyksen parin vuoden takaa. Lehtopöllötiheyden suomenennätystä sivuttiin Pentti Aholan/ KBP :n petoruudulla, kun ruudulle osui peräti lehtopöllön pesää. Ne tuottivat poikasia yhteensä 4. Muiden pöllöjen pesiä ruudulla ei tavattu, ilmeisesti hmgosta oli jo muutenkin riittämiin. Taulukko 6. Petolintujen poikuekoon (poikasia/poikaspesä) kokonaiskeskiarvo lajeittain jaksolla 96-999 sekä pienin ja suurin vuosittainen keskiarvo petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan (aineiston koko sulkeissa). Table 6. A verage brood size of birds of prey in 96-999, and minimum and maximum of year/y average brood sizes according to the Raptor Questionnaire (number of nests in parentheses). Keskiarvo 96-999 Vuosiminimi Vuosimaksimi Laji Species A verage 96-999 Annual minimum Annual maximum Mehiläishaukka Pernis apivorus.74 (974).4 (69). (74) Ruskosuohaukka Circus aeruginosus.47 ().4 (77).7 (7) Sinisuohaukka Circus cyaneus 4. () 4.4 (9) Kanahaukka Accipiter gentilis. (497).4 (67). (7) Varpushaukka Accipiter nisus 4. (6). () 4.4 () Hiirihaukka Buteo buteo.4 (49).6 (4).64 (64) Piekana Buteo /agopus.6 (9).9 (4) Tuulihaukka Fa/co tinnuncu/us 4.4 (6446) 4. (4) 4.9 (94) Ampuhaukka Fa/co co/umbarius.4 (4). (7) 4. () Nuolihaukka Falco subbuteo.4 (97).7 (7).6 () Huuhkaja Bubo bubo.4 (94).99 (7).4 () Hiiripöllö Surnia u/ula.7 () Varpuspöllö G/aucidium passerinum.64 (7) 4. () 6.44 () Lehtopöllö Strix a/uco.9 (46).7 ().99 () Viirupöllö Strix uralensis.7 (67). (6). (47) Lapinpöllö Strix nebulosa. (6).6 () Sarvipöllö Asia otus.9 (97).4 (7).69 () Suopöllö Asia flammeus 4. (). (4) Helmipöllö Aego/ius funereus 4.7 ().9 (4). (477) 4 LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia M Viiru pöllö Strix uralensis n ~~ Lapinpöllö Strix nebulosa T ' ' 'i-l-"'l-+'"jij--- 6 9 9 94 96 9 Kuva 7. Viirupöllön aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain 96-999 (ks. kuva ). Fig. 7. Annual numbers of active nests and occupied territories of Strix uralensis (for /egend, cf. Fig. ). Kuva. Lapinpöllön aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain 96-999 (ks. kuva ). Fig.. Annual numbers of active nests and occupied territories of Strix nebulosa (for /egend, cf. Fig. ). Viirupöllö Viirupöllön kannankehitys on viime vuosina lehtopöllön tavoin tasaantunut (kuva ). Vaikka petoruutuaineisto ei osoita viirupöllökannan runsastumista, ylitti yhteenvetolomakkeella ilmoitettu pesintöjen määrä aiemman ennätyksen (9 vuodelta 994). Suuri pesintöjen yhteismäärä perustui ensinnäkin siihen, että viirupöllön päälevinneisyyden reuna-alueilla laji saavutti todellisia läpimurtoja ja toiseksi siihen, että pesintä vahvoilla viirupöllöalueilla onnistui huonosta myyrätilanteesta huolimatta kohtalaisen hyvin. Reippaita ennätyksiä pesämäärissä noteerattiin Satakunnassa, Suupohjassa, Merenkurkussa, Suomenselällä, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois- Savossa ja Etelä-Savossa. Moni luvuista on kolmanneksen tai neljänneksen aiempaa ennätystä parempi. Nämä alueet eivät perinteisesti kuulu viirupöllön vahvoihin alueisiin. Häme (= Kanta- ja Päijät-Häme sekä Pirkanmaa) sen sijaan on viirupöllöjen vahvaa aluetta, jolla pesintä on 9- ja 99-luvuilla orjallisesti noudattanut kolmivuotissykliä: huono-hyvähyvä (kuva 7). Pohjavuosia ovat olleet 9, 94, 97, 99, 99 ja 996. Vuonna 999 piti siis olla vuorossa pohjavuosi, mutta toisin kävi. Hämeessä todettiin vuonna 999 yhteensä pesintää. Vastaava summa edellisinä pohjavuosina 99 ja 996 jäi ja pesintään. Miksi myyrälama ei lamauttanut hämäläisten viirupöllöjen pesintää? Tarjoamme jälleen selitykseksi poikkeuksellisen hyvää tilaisuutta käyttää vaihtoehtoravintoa: räkättirastaita, tilhiä, käpylintujaja närhiä. Talvilintulaskentojen mukaan (Risto A. Väisänen, suullinen tieto) Etelä-Suomessa oli talvella 99/99 poikkeuksellisen runsaasti kaikkia näitä lintulajeja. Ilmeisesti huomattava osa hämäläisistä viirupöllöistä selvisi linturavinnolla niin hyvässä kunnossa talven yli, että muninta saattoi alkaa, vaikka myyriä ei ollutkaan. Aivan kuten lehtopöllöllä, myös viirupöllöllä pesinnän tunnusluvut olivat lähellä normaaliarvoja(taulukot4,, 6ja 7). Ainoastaan tuhoutumisprosentti oli molemmilla lajeilla alhainen: - %, kun se tavallisesti on noin 6 %. Kuuden munan pesyeitä ilmoitettiin koko maasta. Pohjois-Savon 6 pesyeen aineistossa oli peräti kuusi kuusimunaisia. Kuusi munaa ei ole tavaton harvinaisuus viirupöllöllä, sillä koko seurantajakson pesyeistä kuusimunaisia on ollut 7 6, seitsenmunaisia ja kahdeksanmunaisia (n= ). Viimeksi mainitut on löydetty Kymenlaaksosta ja Päijät-Hämeestä. Seitsemän poikasen poikue tuli ilmi Keski-Suomesta. Vastaava on todettu vain keirnn aikaisemmin seurantajakson aikana. Myös yksi kuuden poikasen poikue löytyi vuonna 999. Koko yhteenvetoaineistoon niitä on kertynyt. Lapinpöllö Myyräesiintymien ilmaannuttua pohjoisemmille leveyspiireille lapinpöllöt kokivat varsin hyvän pesintävuoden. Pohjois- LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 Pohjanmaa oli parin vuoden tauon jälkeen taas vankkaa lapinpöllöaluetta,josta pesintöjä paljastui. Pohjois-Karjalan pesintää oli myös hyvä tulos. Kemin Tornion alueelta lapinpöllöt ovat olleet evakossa yllättäen jo kolmen kesän ajan. Petoruuduille lappalaisen pesiä osui vain kolme, kaikki Pohjois-Pohjanmaalla. Kaksi löytyi Voitto Sorvojan työryhmän ja yksi Markku Hukkasen ruudulta. Lapinpöllö intoutuu pesimään vasta hyvän myyräapajan kohdatessaan. Siksi pieneen aineistoon perustuvat pesinnän tunnusluvut eivät tälläkään kerralla tarjonneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa (taulukko 4). Kuuden munan pesyeitä ilmoitettiin kaksi, niin myös viiden poikasen poikueita. Seurantajaksolta 96-999 tunnetaan kuuden munan pesää, mutta ei yhtään kuuden poikasen poikuetta. Sen sijaan yksi seitsemän poikasen poikue Pohjois-Pohjanmaalta on vuosien aikana aineistoon putkahtanut. Aineistoon kertyneistä 9 pesinnästä 9 % on pesä- ja loput maastopoikuelöytöjä. Eniten pesintöjä on aikojen saatossa ilmoitettu Kemin-Tornion alueelta (), Pohjois-Pohjanmaalta (9) Pohjois-Karjalasta () ja Keski Pohjanmaalta ( 4 ). Koko maan aineistossa Viirupöllön poikanen on lähtenyt maailmalle. Pekka Helo Young Ural Owl. ilmenevä kolmen-neljän vuoden sykli on sama kuin Pohjois-Pohjanmaan aineistossa (kuva ). Myös Kemin-Tornion alueella lapinpöllösykli sykkii liki samassa rytmissä, vaikka vuoden 999 huippu jäi puuttumaan. Taulukko 7. Petolintujenpesintöjen tuhoutumisprosentti ja pesimistuloksen (poikasia/munapesä) kokonaiskeskiarvo lajeittain jaksolla 96-999 sekä pienin ja suurin vuosittainen tulos petolinturengastajan yhteenvetolomakkeiden mukaan (aineiston koko sulkeissa). Table7. Percentage of unsuccessful nests and average breeding success of birds of prey in 96-999, and minimum and maximum annual results according to the Raptor Questionnaire (number of nests in parentheses). Tuhoutumisprosentti (%) Unsuccessful (%) Pesimistulos Breeding success Koko jakso Maksimi Minimi Keskiarvo 96-99 Vuosiminimi Vuosi maksimi Laji Species 96-999 Maximum Minimum Average 96-99 Annualmin. Annual max. Mehiläishaukka Pemis apivorus 9. 44...4 (7). (6).64 (7) Ruskosuohaukka Circus aeruginosus...7.94 (944).7 (9).4 (4) Sinisuohaukka Circus cyaneus 4.4. (6) 4.6 () Kanahaukka Accipiter gentilis..6.7.46 (97). (79). () Varpushaukka Accipiter nisus 9. 4. 6..7 (6).44 (6). () Hiirihaukka Buteo buteo 9.9 4.6.4.9 (7).6 (9).46 (9) Piekana Buteo lagopus 9..4. (7). (49) Tuulihaukka Fa/co tinnunculus.9 7..6 4.4 (77).9 () 4.7 (97) Ampuhaukka Fa/co co/umbarius.7 9...4 ().7 (6).6 (7) Nuolihaukka Falco subbuteo.. 4.6. (9). (7).4 (9) Huuhkaja Bubo bubo 4....6 (4). (6).9 (96) Hiiripöllö Sumia u/ula 4. 4.44 (4). () Varpuspöllö Glaucidium passerinum 4. 9.9 4. (4). (). () Lehtopöllö Strix a/uco 6..6..7 (46). (). () Viirupöllö Strix uralensis 6. 6..7.7 (799).6 ().7 () Lapinpöllö Strix nebulosa.9 6..97 (4). (7) Sarvipöllö Asio otus. 4...9 (4).6 (9). () Suopöllö Asio flammeus 7..4 (44).7 (4) 4.76 () Helmipöllö Aego/ius funereus.. 4.. (7).7 () 4. () 6 LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Sarvipöllö Sarvipöllöreviirien määrä on petoruutujen perusteella ollut nyt kahden vuoden ajan vaatimattomalla tasolla (kuva ). Myös yhteenvetolomakkeilla kerätyt pesämäärät ovat pysyneet alhaisina, joskin korkeampina, kuin mihin todellisina pohjavuosina on totuttu. Myyräsykli ei ilmeisesti enää ole yhdenmukainen yhtä laajalla alueella kuin aiemmin. Huippuhyvin sarvipöllöjä esiintyi tällä kerralla vain Pohjois-Savossa,josta ilmoitettiin sarvipöllön pesintää. Alueelta niitä ei aiemmin ole ilmoitettu vuodessa enempää kuin. Myös Satakunnan 7 ja Merenkurkun pesintää olivat varsin hyviä tuloksia 4 vuoden aikajaksolla. Pieneen aineistoon perustuvat pesinnän tunnusluvut olivat sarvipöllölläkin ennätyskorkeita. Vuonna 999 pesinnän tuhoutuminen todettiin vain yhdessä pesässä niistä :sta, joiden lopputulos tunnetaan. Kesän suurimmat poikueet olivat seitsemän poikasta Pohjois-Karjalassa ja kuusi poikasta Pohjois-Savossa. Seurannan aiempina vuosina aineistoon on kertynyt vain yksi seitsemän poikasen poikue ja kuuden poikasen poikueita. Vuosina 96-999 kerätyn seuranta-aineiston pesinnöistä kaksi kolmasosaa koostuu maastopoikuehavainnoista. Tämä osoittaa sen, miten vaativaa sarvipöllön pesän löytäminen on,ja miten helposti sen sijaan pystyy toteamaan maastopoikueen, jos harrastaa kesäöisiä kuunteluretkiä. Etelä-Karjalan pesinnästä etsittiin Veli-Pekka Lehtosen petoruudulta. Suopöllö Suopöllön runsauden seuranta on nykyisillä menetelmillä, petoruutuseurannalla ja yhteenvetoaineistolla, varsin vajavaista. Suurin ongelma on pesinnän varmistamisessa: pesän etsiminen vaatii erikoistaitoja ja -tietoja, eivätkä vaimeasti ääntelevät maastopoikueetkaan paljasta itseään läheskään niin helposti kuin sarvipöllöpoikueet. Saalistavia lintuja saatetaan kyllä nähdä, mutta osa petolintuharrastaj ista ei rohkene tulkita niitä reviirilinnuiksi, jolloin havainnot jäävät helposti ilmoittamatta. Suopöllöjen esiintyminen voi olla laikuittaista paikallisalueiden sisälläkin, jolloin kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa. Kaiken kukkuraksi petolintuharrastajien pääjoukon ja suopöllön esiintymisalueet leikkaavat toisiaan vain osittain. Taulukko. Suurimmat todetut aloitettujen pesintöjen määrät seurantaruuduilla sekä ao. ruutujen vastuuhenkilöt vuonna 99, kun pelkkiä lentopoikuelöytöjä ei ole laskettu mukaan. Table. The number of active nests found at some of the best studied x km gridsquares in 999. A = raptors and ow/s, B = owls, C = raptors, D = Lapland, raptors and ow/s. A. KAIKKI PETOLINNUT 4 Palo, Kari & Ketola, Kari 4 Rouhiainen, Raimo Väliaho, Jouni 4 Tihinen, Reino Nikkanen, Pertti 4 Väliaho, Jouni 7 Järvinen, Hannu 7 Ruuskanen, Keijo 7 Tenhunen Juha C. PÖLLÖT 4 Lokki, Heikki 4 Rutonen, Kalevi Palo, Kari & Ketola, Kari Ahola, Pentti B. HAUKAT Nikkanen, Pertti Ruskanen, Keijo Tihinen, Reino 6 Järvinen, Hannu 6 Lokki, Heikki Tenhunen, Juha Vuoden 999 kannankehitysindeksi ei juuri noussut (kuva ). Se on kuitenkin laskettu suppean aineiston, vain parinkymmenen reviirin perusteella. Yhteenvetolomakkeilla ilmoitettu pesintöjen yhteismäärä () on ollut samaa suuruusluokkaa vain vuosina 96 (), 9 (4) ja 99 (99), jotka muistetaan hyvinä suopöllövuosina. Tämän perusteella voisi ajatella, että myös vuosi 999 olisi ollut sellainen. Ilmoitettujen reviirien yhteismäärä 67 on ylittynyt aiemmin vain vuonna 99 ( reviiriä). Tarkempi tarkastelu osoittaa, että yli puolet () ilmoitetuista pesinnöistä on peräisin Suomenselältä. Nämä pesinnät ovat kolmea lukuun ottamatta yhden miehen, Sakari Ikolan toteamia. Loppujen lopuksi vuoden aineisto kertoo siis lähinnä vain sen, että Lapualla ja sen naapurikunnissa suopöllön pesiä oli hyvin ja että Ikola osaa ne etsiä. Apunaan hänellä on etsintään kouluttamansa koira. Toki muillakaan perinteisillä suopöllöalueilla laji ei ollut täysin kateissa. Kahdelta Jurvassa sijaitsevalta petoruudulta onnistuttiin kummaltakin löytämään kaksi pesää. Suopöllön pesyekoko oli ennätyksellisen korkea, mutta poikuekoko ja pesimistulos jäivät keskinkertaisiksi vuoden 9 tulosten rinnalla. Suurimmassa Ikolan löytämässä pesyeessä oli kymmenen munaa, mutta yli viiden poikasen poikueita hän ei löytänyt. Muualta maasta löytyi seitsemänkin poikasen poikueita. Koko seurantaj akson aineistossa kymmenen munan pe- 4 Väliaho, Jouni Rutonen, Kalevi Nikkanen, Pertti Ahola, Pentti Tenhunen, Juha Järvinen, Hannu Nikkanen, Pertti Suopajärvi, Matti D. LAPPI, KAIKKI PETOLINNUT 4 Peltoniemi, Pekka Peltoniemi, Pekka syeitä on nyt kuusi, kymmenen poikasen poikueita yksi ja yhdeksän poikasen poikueita kaksi. Suurimmatpoikueet on todettu Keski-Pohjanmaalla ja Suupohjassa. Vuosien 96-999 aineistoon kertyneistä 46 suopöllön pesinnästä % on pelkästään maastopoikuehavaintoon perustuvia. Helmipöllö Kannankehityskäyrä (kuva ) ja yhteenvetoaineisto (kuva 9) antavat yhdenmukaisen kuvan helmipöllön runsauden vaihtelusta. Valtakunnallisen myyräsyklin kolmivuotisheilahtelu on tehokkaasti vaimentunut 99-luvun aikana. Samalla helmipöllökanta on ollut selvästi alemmalla tasolla kuin aiemmin. Koko seurantajakson parhaan helmipöllön pesintämääränsä tuottivat kuluneena kesänä Kainuu (97 pesintää, jotka kahta lukuun ottamatta ovat Pekka Helon ilmoittamia) ja Lappi. Lapin entinen ennätysluku on 7 pesintää vuodelta 97 ja Kainuun 9 pesintää vuodelta 99. Muilla alueilla pönttöjen tarkastajia ilahduttaneita määriä todettiin Pohjois-Savossa, Keski-Pohjanmaalla ja Kemi-Torniossa. Iloon ei sitä vastoin ollut aihetta Keski-Suomessa, josta ilmoitettu viiden pesinnän summa on alueen pohjanoteeraus koko seurantajaksolla. Kainuussa Pekka Helo laski pöntöistään asutuiksi %. Asutusprosentti kuitenkin erosi suuresti osa-alueiden kesken LINNUT-VUOSIKIRJA 999 7
Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia Petolintuseuranta 999 Helmi pöllö Aegolius funereus 47 ool. i - ~-- :::::~,r i,i~iju~ ~n ~ ( D ",. _i... ~ 7 tl;... i 6 9 9 94 96 9 Kuva 9. Helmipöllön aloitettujen pesintöjen ja asuttujen reviirien määrät vuosittain 96-999 (ks. kuva ). Fig. 9. Annual numbers af active nests and accupied territories af Aegolius funereus (far legend, cf. Fig. ). Valtakunnallisen petolintuseurannan piiriin kuuluvat muut kuin erityisseurannassa olevat petolintulajit (meri- ja maakotka, muutto- ja tunturihaukka sekä sääksi). Petolintujen pesintää ja vuosittaisia runsausmuutoksia seurataan kahdella tavalla, jotka täydentävät toisiaan. Petolinturengastajan yhteenvetolomakkeilla ilmoitetaan pesintäkauden loputtua rengastajien tiedossa olevat petolintujen pesien ja reviirien sekä pesissä todettujen munien ja poikasten määrät. Monista lajeista onnistutaan keräämään tällä tavoin laajat aineistot niin, että luotettavien pesinnän tunnuslukujen laskeminen on mahdollista. Suuri aineisto paljastaa lyhyen aikavälin muutoksia petolintumäärissä sekä muutosten alueellisia eroja eri puolilla Suomea. Menetelmän heikkous on se, että muutokset petolintuharrastajien harrastusaktiivisuudessa ja tehoseurannassa olevien alueiden koossa voivat vääristää kuvaa petolintujen runsausmuutoksista, etenkin pitkällä aikavälillä. Yhteenvetolomakkeilla ilmoitetuista pesintä- ja tarkastustiedoista on koottu luvut taulukoihin -7 sekä kuviin 4-9. Petoruutuseuranta on edellistä vaativampi menetelmä petolintukannoissa tapahtuvien muutosten havaitsemiseksi. Ruutuseurannan avulla voidaan havaita luotettavammin petolintukantojen pitkän aikavälin muutoksia. Seurannassa mukana olevilta x kilometrin näyteruuduilta petolinturengastaja työryhmineen pyrkii vuosittain etsimään mahdollisimman tarkkaan petolintujen pesät ja reviirit. Vuosittain tarkastetaan yli ruutua. Koska ruudun alue on sama vuodesta toiseen, ja petolintujen etsintään käytetty panostus pyritään pitämään vakiona, ovat ruudulta saatavat tulokset yleensä vertailukelpoisia pitkälläkin aikavälillä. Vaikka vaikeiden lajien pesiä jää ruuduilta yleensä useita löytymättä, siitä ei ole vakavaa haittaa tuloksille, mikäli etsintätehokkuus vain säilyy samanlaisena muinakin vuosina. Tosiasia on, että etsintätehokkuudessaja -taidoissakin tapahtuu muutoksia yksittäisten ruutujen kohdalla. Näiden häiriötekijöiden vaikutus tuloksiin lievenee, kun ruudun tiedot yhdistetään kymmenien muiden ruutujen tietojen kanssa. Siksi on tärkeää, että petoruutuja on mukana paljon ja eri puolilta maata. Petoruutuseurannan tuloksena saadaan kuvan kannankehityskäyrät. ollen osassa pöntötysaluetta % ja toisaalla alle %. Helo totesi pöntöissään erään naaraan kaksi pesintää, kun naaras jätti ensimmäisen pesänsä kahdeksan poikasta kolmiviikkoisina koiraan huollettaviksi ja siirtyi itse kahden kilometrin päähän aloittamaan toista pesintää. Naaraan toinen pesintä tuotti viisi poikasta. Helo pyydysti rengastusta varten pesäpöntöistä 4 naarasta, niistä oli rengastettu Suomessa ja yksi Norjassa. Loput olivat renkaattomia, eikä niiden alkuperästä ole tietoa. Yli puolet emoista oli vähintään kolmevuotiaita (+kv) eli vanhat linnut olivat vahvasti yliedustettuina johtuen edeltävien vuosien huonosta poikastuotosta. Helmipöllön pesyekoko, poikuekoko ja pesimistulos saavuttivat huimat uudet ennätykset. On harvinaista, että helmipöllön pesistä tuhoutuu alle %. Tällä kerralla tuhoutuneita pesiä oli vain 4, %. Jos pesinnän tunnuslukuja tarkastellaan alueittain, saavutettiin parhaat tulokset Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla. Näillä alueilla havaitut keskimääräiset pesyekoot olivat vastaavasti 6,9, 6, ja 6,7, poikuekoot,7,,4 ja,4 sekä pesimistulokset,,, ja4,. Myös Pohjois-Pohjan- maalla pesimistulos oli hyvä4,. Jos tarkastellaan alueellisia eroja pesinnän tunnusluvuissa koko seuranta jaksolla, on Kainuu silloinkin parhaimmistossa. Korkeimmat keskimääräiset pesyekoot on todettu Kainuussa 6, (n= 74), Keski-Pohjanmaalla,6 (n = OOl)jaPirkanmaalla, (n=74). Suurimmat keskimääräiset poikuekoot ovat peräisin Kainuusta, (n= 7 ), Pirkanmaalta 4,4 (n =7)ja Uudeltamaalta4,4 (n= 6). Pesimistulokset ovat olleet parhaimmat Kainuussa, (n= 9), Pohjois-Savossa, (n =6)jaPohjois-Pohjanmaalla, (n = 69). Harvinaisuudet Ilman niittysuohaukan pesintähavaintoja ei jääty nytkään. Varsinais-Suomen alueelta raportoitiin kaksi niittysuohaukkareviiriä, molemmat saman kunnan alueelta. Kummallakin reviirillä pesintä onnistui, sillä lentopoikasia nähtiin toisella neljä ja toisella kolme. Kesän säät suosivat varmasti niittysuohaukkoj akin. Edellisenä sadekesänähän raportoitiin kolme epäonnistunutta pesintää ynnä yksi onnistunut uusintapesintä. Niittysuohaukan poikasten rengastuskielto on edelleen voimassa. Tietoa pesintöjen tuhoutumisherkkyydestä kerätään. Kaikki havainnot niittysuohaukan pesinnän vaiheista toivotaan lähetettävän rengastustoimistoon. Tunturihaukan pesiä ilmoitettiin kahdeksan. Lisäksi reviirejä tuli tietoon kolme. Poikuekoot olivat hieman tavanomaista vaatimattomampia, sillä neljän poikasen pesiä ei ollut yhtään. Yksi pesintä epäonnistui. Haarahaukkareviiri havaittiin Leppävirralla Pohjois-Savossa. Pöllöjen talvikuolevuus Luonnontieteelliseen keskusmuseoon toimitettiin helmi-huhtikuussa 999 kaikkiaan 6 kuollutta pöllöä, mikä on vähemmän kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Pöllöjen, kuten muidenkin museolle tulevien petolintujen, kuolinsyyt tutkitaan Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa (EELA). Pöllöt olivat yhtä sarvipöllöä lukuun ottamatta huuhkajia sekä viiru- ja lehtopöllöjä. Niistä oli kuollut nälkään. Huolimatta noin viikon kestä- LINNUT-VUOSIKIRJA 999
Petolintuseuranta 999 Muita valtakunnallisia seurantatutkimuksia neistä kipakoista yli asteen pakkasista tammi-helmikuun vaihteessa, nälkään kuolleita pöllöjä oli vähän. Edellisenä keväänä nälkään nääntyneitä oli yhdeksän. Seitsemän kuolinsyy oli luultavasti autoon törmääminen, lisäksi joukossa oli sähkölangoissa palaneita ja savupiippuun loukkuun jääneitä. Kuolleita kanahaukkoja museoon toimitettiin samana aikana yhdeksän, joista viisi oli kuollut nälkään. Museolle toimiteht kaksi varpushaukkaa olivat törmäykseen uhreja. Kiitokset Petoruutuj en tarkashlkseen osallistuneille sekä muita pesintä- ja tarkastustietoja ilmoittaneille osoitamme parhaimmat kiitoksemme. Suomen petolintuseuranta on yhä voimissaan ja arvokkaat aineistot karthlvat vuosi vuodelta. Kiitokset siitä kuuluvat kuunteleville, käveleville, kiipeäville ja ennen kaikkea sitkeille Suomen maasto-omitologeille. Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 999 The nationwide Finnish monitoring study of common birds of prey, the Raptor Grid, started in 9, continues. From 9 on bird ringers and other amateur omithologists have searched för raptor and owl nests and territories in a total of64 x km study plots (the national grid, see Fig ).!n 999 4 study plots were active (Fig., plots in 99). Since 96 additional breeding data from outside the study plots has been collected from ringers by sending them a Raptor Questionnaire. In 999 more than 46 potential nest sites were checked ( 46 in 99) and more than occupied territories including 6 active nests found (7 in 99, see tables -, and Fig. för the study areas ofregional omithological societies). Raptor Questioaires were returned by ca. individual ringers or teams. The number of amateur ornithologists active in this project is estimated at or more. The average clutch size and breeding success för all species reported are given in Table 4. Fig shows the annual variation in the numbers of occupied territories and active nests of most species on the study plots. 997 has been chosen as the reference year (%-level) to which all others are scaled. Five additional diagrams (Figs. 4-), drawn from the Raptor Questioaires are also shown. Similar diagrams för other species have been presented in previous reports (see Haapala & al. 99, Taivalmäki & al. 999). Numbers of microtine specialists have fluctuated widely during most of the last years, often in three-year cycles. In the last few years the fluctuation has not been synchronous in large areas of southern and central parts of the country (Fig. 9).!n 999 the numbers ofmicrotines were at a low level in southern parts of Finland. On the other hand, in southern Fin- land there werc unusually large flocks of Bombycil/a garr!s, Turdus pilaris, Loxia curvirostra and Garrulus gladaris present from the winter to thc spring, offering a good food resource.!n some northern areas, especially areas, 4 and 74, the nurnbers of microtines were high enough to attract Aegolius fimereus and some other owl species to nest there in high nurnbers. February-April 999 saw unexceptional numbers of deceased owls (6) brought to the Zoological Museum in Helsinki (7 in 99). Not more than of these had starved to death, indicating no unusual shortage of microtines or other harsh conditions during the winter, although exceptional ternperatures of - to - degrees were measured in the last week of January. Weather conditions were favourable för nesting in 999. Late April was warrn, temperatures reaching up to degrees during the first part of the breeding season. June-July was also wam and very dry, offering birds of prey and their prey the chance to raise large broods. As a result many species reached their highest average results in clutch size, brood size and - especially in breeding success during 96-999 (Tables 4-7). New records för breeding success were scored by Accipiter gentilis, Accipiter nisus, Buteo buteo, Falco tiuculus, Glaucidium passerinum, Asio otus and Aegoliusfimereus.!n 999 the total number of reported raptor nests, 464, was higher than in any previous year (Table ). This was accomplished because two numerous species, which are monitored most intensively, Accipiter gentilis and Falco tinmmculus, exceeded the limit of reported nests för the first time. The total number of owl nests, 6 I, was at an average level. New records were scored of ringed nestlings of Accipitergentilis, 4496 of Falco tinnunculus, 94 of Glaucidin passerinum, 6 of Strix uralensis and 9 of Falco rusticolus. The population index of Pernis apivorus seems to have declined in Finland by at!east % since the mid-9s (Fig. ). The total number of occupied territories reached its lowest result during 96-999 (Table ). Circus aeruginosus is steadily increasing in numbers and has reached a current population level of6 breeding pairs (unpubl. data) in Finland. Most of the -47 annually reported nests of Circus cyaneus are found more or less by accident, mainly in Central Finland. The population level of Accipiter gentilis seems to be stable in general (Fig. ) although a decrease in southern areas is obvious. In 999, the breeding success was excellent (Tables 4 and 7):.6% ofthe broods consisted of nestlings (.9% on average achieved this in I 96-999, n=497). Two study plots held no less than 6 nests of Accipiter gentilis. Accipiter nisus, the most numerous diumal raptor in Finland, is still proving a difficult species för nest searching. Therefore the data in Table represents poorly the actual prevalence ofthe species. One individual study plot held nests ( 4 in 99). The population seems to be at the level of the early 9s (Fig. ). The breeding success of Buteo buteo was % higher than the long-terrn average (Tables 4 and 7). One brood of nestlings was detected.!n the last four years the population seems to have settled at a % lower level than before (Fig. ). A clear increase in the population of Falco tinnuncu/us has occurred in the last - years, mainly due to the introduction of special nest-boxes designed för this species. Only of ca. nests were unsuccessful, resulting in great breeding success (Tables 4 and 7). Most of Falco columbarius in Finland breed in Lapland where little data is collected; a decreasing trend is suspected. The population of Falco subbuteo has been stable. A slow decrease in the population of Bubo bubo seems to have occurred since the early 99s (Fig. ). Four broods of nestlings were reported. The numbers of nesting Surnia ulula in thc l 99s have bccn clearly lowcr than in the s. The population of Glaucidiwn passeri has stayed vcry stable in the last three years according to data frorn both the Raptor Grid (Fig. ) and the Raptor Qestiozaire (Table ). Most ofthe ncsts reported have been found in specially constructed nest boxes.!n a single study plot ( x km) no less than 7 nests were detected, ali of them in nest boxes (I in 99). Four clutches wcrc reported to consist of eggs and three ofthem evcn produced nestlings!! Strix aluco and Strix uralensis wcre able to breed fairly numerously in southern Finland by using birds as alternative prey when microtines were scarce. Therefore the expected low phase of thc three-year-cycle was not realised (Figs. and 6).!n a single study plot nests of Strix aluco were found. A nest of Strix uralensis with 7 nestlings was dctected, the second time in the history of this survey. Half of the reported nests of Asio.flammeus (Table ) were found by one specialist in a small area. In northern Finland, wherc the species is more common, monitoring is less effective.!n reccnt years, the Aegolius fimereus population has been at a clearly lower level than ten years ago (Fig ).!n areas and 4, with plenty of microtines, the percentage of nest-boxes occupied by Aegoliusfimereus was higher than.!n area, breeding females out of 4 caught had been ringed in Finland, with one from Norway. More than a half of the females were of the age class years or older, which suggests poor reproduction success in the two previous years. Kirjallisuus Glutz von Blotzheim, U. 9: Handbuch der Vögel Mitteleuropas. Akademische Verlagsgesellschaft. Wiesbaden. Haapala, J., Heikinheimo, M. & Saurola, P.: Sisämaan seurantapyynti 999: Sää suosi pesintöjä (Summary: Constant effort ringing in Finland in I 999). - Linnut-vuosikija 999: Haapala, J., Korhonen, J. & Saurola, P. 99: Petolintuvuosi 997: Lamasta toipuminen käynnistyi hyvin (Summary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 997). Linnut-vuosikirja 997:9-4. Järvinen, H. 999: Pirkanmaan haukat 997-99. - Lintuviesti 4():4--. Nousiainen, I. 999: Suupohjan petolinnut 999: Suurien poikueiden petolintuvuosi. Hippiäinen 9():4--. Sulkava, P. : Suomenselän haukat 999. Suomenselän linnut ( ): -. Suopajärvi, P. 999: Petolintukatsaus 999: Myyrähaukat huippuvireessä. - Sirri 4:-. Taivalmäki, J-P., Haapala, J. & Saurola, P. 999: Peto lintuvuosi 99: Vaisu sadekesä, myyrälaikut harvassa (Surnmary: Breeding and population trends of common raptors and owls in Finland in 99). Linnut-vuosikirja 99: 7-7. Valkama, J. & Koskinen, S. : Haukkakesän 999 satoa. - Satakunnan linnut ( ):-. Kirjoittajien osoite / Authors' address Rengastustoimisto PL 7 FIN-4 Helsingin yliopisto Saapunut/ Receii'ed 6.4. LINNUT-VUOSIKIRJA 999 9