OUTI LUUKKONEN TYÖTURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN VUOKRATYÖSSÄ JA YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT. Diplomityö

OUTI LUUKKONEN TYÖTURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN VUOKRATYÖSSÄ JA YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT Diplomityö Tarkastaja: professori Kaija Leena Saarela Tarkastaja ja aihe hyväksytty Luonnontieteiden ja ympäristötekniikan tiedekuntaneuvoston kokouksessa 3.3.2010

II TIIVISTELMÄ TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Ympäristö- ja energiatekniikan koulutusohjelma LUUKKONEN, OUTI: Työturvallisuuden edistäminen vuokratyössä ja yhteistyökäytännöt Diplomityö, 84 sivua, 20 liitesivua Toukokuu 2010 Pääaine: Turvallisuustekniikka Tarkastaja: professori Kaija Leena Saarela Avainsanat: vuokratyö, työturvallisuus Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vuokratyön työturvallisuutta ja henkilöstöpalvelualaan liittyviä yhteistyökäytäntöjä. Työ on osa Tampereen teknillisen yliopiston Turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu yksikön toteuttamaa laajempaa hanketta, jota rahoittivat Työsuojelurahasto, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL), Sosiaali- ja terveysministeriö, VMP Group sekä Tampereen teknillinen yliopisto. Diplomityön tavoitteena oli vuokratyöntekijöiden työturvallisuuden ja siihen liittyvien yhteistyökäytäntöjen nykytilan kartoittaminen. Tavoitteena oli myös nostaa esiin kehitystarpeita ja toimiviksi koettuja käytäntöjä. Olemassa olevia työturvallisuuden yhteistyökäytäntöjä kartoitettiin sekä vuokraus- ja käyttäjäyritysten että vuokratyöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin haastatteluja ja kyselyjä. Yhteensä haastateltiin viiden eri henkilöstöpalveluyrityksen sekä viiden vuokratyövoimaa käyttävän yrityksen edustajia. Lisäksi toteutettiin vuokratyöntekijöille ja henkilöstöpalveluyrityksille suunnatut kyselyt. Työn teoriaosuudessa kartoitettiin vuokratyön käyttöä ja käytön syitä, alaan liittyviä käytäntöjä sekä vuokratyön työturvallisuutta ja työtapaturmia. Lisäksi käsiteltiin lyhyesti työhyvinvointia, perehdytystä sekä työvoiman vuokraukseen liittyvää lainsäädäntöä. Tutkimuksen perusteella vuokratyöntekijöiden työturvallisuudesta huolehditaan ja siihen kiinnitetään huomiota. Vuokrausyritykset selvittävät vuokratyöntekijöiden taustat ja pyrkivät lähettämään töihin ainoastaan kulloiseenkin tehtävään päteviä henkilöitä. Keskeisimpinä kehittämistarpeina esiin nousivat työsuojeluvastuisiin liittyvien toimintatapojen selkiyttäminen ja eri osapuolten velvollisuuksien korostaminen muun muassa sopimuksen teon yhteydessä. Esimerkiksi henkilönsuojainten toimittamisessa sekä niihin liittyvissä vastuissa havaittiin epäselvyyksiä. Lisäksi vuokratyöntekijöiden perehdytystä erityisesti käyttäjäyrityksissä tulisi parantaa ja poikkeustilanteisiin liittyvä opastus pitäisi huomioida. Samoin tulisi kehittää tiedotusta vuokrausyrityksen, käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän välillä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vuokratyövoiman työturvallisuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden suunnittelussa sekä niiden kohdentamisessa.

III ABSTRACT TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Master s Degree Programme in Environmental and Energy Technology LUUKKONEN, OUTI: Promotion of safety at work in temporary agency work and co-operation with parties Master of Science Thesis, 84 pages, 20 appendix pages May 2010 Major: Occupational Safety Engineering Examiner: Professor Kaija Leena Saarela Keywords: temporary agency work, occupational health and safety, safety at work This study focuses on occupational health and safety in temporary agency work and cooperation practices between parties involved in a triangular relationship between user company, worker and temporary work agency. The research is part of a two-year project carried out by Tampere University of Technology Center for Safety Management and Engineering. The project is funded by The Finnish Work Environment Fund, The Federation of Accident Insurance Institutions, The Ministry of Social Affairs and Health, VMP-Group and Tampere University of Technology. The main object of this research was to map the present state of safety at work in temporary agency work. Practices that needs to be developed and on the other those regarded as efficient are highlighted. Well-being of workers is also researched. Empirical interview data were collected from five private and municipal organizations using temporary agency workers and from five temporary work agencies. A questionnaire for temporary agency workers and agencies is also used to collect information. In the theory section a literature review of temporary agency work was carried out as well. In the review for example occupational accidents, safety at work, legislation and the use of TAW are researched. According to the results of this study temporary work agencies and user companies are paying attention to workers health and safety at work. However, occupational instruction and guidance need to be improved as well as communication between the parties. Duties should be made clearer already while agreeing upon the terms of hiring staff. The results of this study can be used when actions for improving safety at work in temporary agency work are planned and carried out.

IV ALKUSANAT Haluan kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet diplomityöni valmistumisen. Kiitän Työsuojelurahastoa, Tapaturmavakuutuslaitosten liittoa (TVL), Sosiaali- ja terveysministeriötä, VMP Groupia sekä Tampereen teknillistä yliopistoa mielenkiintoisen diplomityöaiheen tarjoamisesta ja rahoittamisesta. Kiitokset myös kaikille haastatteluihin osallistuneille ja kyselyihin vastanneille henkilöille heidän ajastaan ja panoksestaan tämän tutkimuksen toteuttamisessa. Haluan kiittää työni mahdollistamisesta ja mukavan työilmapiirin luomisesta koko Turvallisuuden johtamisen ja suunnittelu yksikön väkeä. Erityisesti kiitän työn tarkastamisesta professori Kaija Leena Saarelaa. Korvaamattomana apuna ovat olleet tutkijat Noora Hintikka sekä Toni Hyytinen, joiden puoleen on aina voinut kääntyä ja jotka ovat antaneet neuvojaan työn edetessä. Kiitokset kuuluvat myös huonekavereilleni, tutkijoille Sanna Anttilalle ja Janne Haataiselle niin käytännön neuvoista kuin työpäivien piristämisestäkin. Lopuksi haluan lämpimästi kiittää perhettäni ja Jannea opintojeni tukemisesta sekä kaikkia ystäviäni opiskeluvuosien virkistämisestä. Tampereella 24.5.2010 Outi Luukkonen Lindforsinkatu 8 D 62 33720 Tampere

V SISÄLLYS Tiivistelmä... II Abstract... III Alkusanat... IV Termit ja niiden määritelmät... VII 1. Johdanto... 1 1.1. Taustaa... 1 1.2. Tavoitteet... 2 1.3. Aineisto ja tutkimuksen toteuttaminen... 2 2. Teoria... 3 2.1. Vuokratyö yleisesti... 3 2.1.1. Vuokratyön kolmoissuhde... 3 2.1.2. Vuokratyön ominaispiirteet... 4 2.1.3. Tyypillinen vuokratyöntekijä... 5 2.1.4. Syitä vuokratyön tekemiselle... 6 2.1.5. Yritysten syyt käyttää vuokratyövoimaa... 7 2.2. Vuokratyö ja sen sääntely... 8 2.2.1. Vuokratyöhön liittyvät lait Suomessa... 8 2.2.2. Muu lainsäädäntö... 10 2.2.3. Vuokratyövoiman käyttö Euroopassa... 12 2.2.4. Vuokratyö Suomessa... 13 2.3. Vuokratyöhön liittyvät työturvallisuusnäkökohdat... 14 2.3.1. Työsuojeluvastuun jakautuminen... 14 2.3.2. Työympäristön turvallisuus... 15 2.3.3. Työtapaturmat... 15 2.3.4. Työtapaturmille altistavat tekijät... 17 2.3.5. Vuokratyöntekijöille tarjottava koulutus... 18 2.3.6. Työhyvinvointi... 18 2.3.7. Perehdytys... 19 2.3.8. Tiedonkulku ja tiedotus... 20 3. Aineisto ja menetelmät... 22 3.1. Kirjallisuusselvitys... 22 3.2. Haastattelut... 22 3.3. Vuokrausyritysten kysely... 24 3.4. Vuokratyöntekijöiden kysely... 25 4. Tulokset... 27 4.1. Vuokraus- ja käyttäjäyritysten haastatteluiden tulokset... 27 4.1.1. Yritysten yleiset tiedot... 27 4.1.2. Vuokratyöhön liittyvät sopimukset ja niiden sisältö... 28 4.1.3. Työntekijän osaaminen, pätevyys ja tietojen dokumentointi... 30 4.1.4. Työntekijän valitseminen... 31

VI 4.1.5. Vuokratyöntekijän hankkiminen asiakasyrityksen näkökulmasta... 32 4.1.6. Asiakkaille välitetyt tiedot... 33 4.1.7. Työntekijöiden soveltuvuus... 33 4.1.8. Työympäristön turvallisuus... 34 4.1.9. Vuokrausyritysten antama perehdytys... 34 4.1.10. Asiakasyritysten antama perehdytys... 35 4.1.11. Perehdytyksen omaksuminen ja työtapojen seuranta... 37 4.1.12. Henkilöstön vaihtuvuus ja rekrytoituminen asiakasyrityksiin... 38 4.1.13. Suojavarusteiden, työvaatteiden ja henkilökohtaisten suojainten saatavuus... 40 4.1.14. Työn työturvallisuus... 41 4.1.15. Työturvallisuuskoulutus... 41 4.1.16. Työterveyshuollon järjestäminen ja työpaikkaselvitykset... 43 4.1.17. Sairauspoissaolot ja niiden seuranta... 44 4.1.18. Työtapaturmat ja toiminta niiden sattuessa... 45 4.1.19. Työtapaturmien tilastointi ja tapaturmakustannusten seuranta... 47 4.1.20. Läheltä piti tilanteet... 48 4.1.21. Työaika... 48 4.1.22. Toiminnan kehittäminen... 49 4.1.23. Työturvallisuuden kehittäminen... 50 4.1.24. Käyttäjäyritysten antama palaute... 51 4.1.25. Vuokrausyritysten keräämä palaute... 51 4.1.26. Vuokratyöntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen... 52 4.1.27. Tiedonvälitys ja viestintä vuokraus- ja asiakasyrityksen välillä... 53 4.1.28. Ulkomaalaiset työntekijät... 53 4.2. Vuokratyöntekijöiden kyselyn tulokset... 54 4.2.1. Käyttäjäyrityksen toiminta... 58 4.2.2. Vuokrausyrityksen toiminta... 63 4.3. Vuokrausyritysten kyselyn tulokset... 65 5. Tulosten tarkastelu... 69 5.1. Haastatteluiden onnistuminen ja luotettavuus... 69 5.2. Kyselyiden onnistuminen ja luotettavuus... 69 5.3. Vuokratyön käytännöt... 70 6. Johtopäätökset... 75 Lähteet... 77 Liitteet LIITE 1: Haastattelulomakkeet LIITE 2: Kysely vuokrausyrityksille LIITE 3: Kysely vuokratyöntekijöille

VII TERMIT JA NIIDEN MÄÄRITELMÄT Asiakassopimus Vuokraus- ja käyttäjäyrityksen solmima kaupallinen sopimus, jossa sovitaan työvoiman vuokrauksesta. Epätyypillinen työ Työ, joka ei täytä yleisiä kokoaikaiselle ja vakituiselle työlle asetettuja normeja Epätyypilliseen työhön luetaan usein osa-aikainen työ, kotoa käsin tehtävä työ, tilapäiset ja lyhytaikaiset työsuhteet, itsensä työllistäminen ja vuokratyö Epävarma työ Lyhytaikaista, epävarmaa työtä, jossa työntekijällä ei ole pitkäaikaista työsopimusta tai jossa tehdyt työtunnit vaihtelevat odottamattomasti. Toisinaan käsitteellä viitataan myös laajemmin epätyypilliseen työhön. Käyttäjäyritys/ Asiakasyritys Yritys, joka vuokraa työntekijöitä henkilöstöpalveluyritykseltä omaan käyttöönsä korvausta vastaan. Työtapaturma Tapaturma, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden ja on sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa joko työpaikalla tai työmatkalla. (Tapaturmavakuutuslaki 608/1948) Vuokratyö Vuokratyössä työntekijä on työsuhteessa henkilöstöpalveluyritykseen, joka vuokraa työntekijän vastiketta vastaan toiselle yritykselle. Vuokratyöntekijä Vuokratyöyritys/ Vuokrausyritys/ Henkilöstöpalveluyritys Työntekijä, jolla on työsopimus henkilöstöpalveluyrityksen kanssa, mutta työskentelee käyttäjäyrityksessä ja sen johdon sekä valvonnan alaisena. Yritys, joka tarjoaa asiakasyrityksilleen ja -organisaatioille vuokratyövoimaa. Yrityksen liiketoimintana on työvoiman välitys. Henkilöstöpalveluyritykset voivat tarjota myös muita henkilöstöpalveluja pelkän työvoiman vuokrauksen lisäksi.

1 1. JOHDANTO 1.1. Taustaa Tämä tutkimus on tehty diplomityönä Tampereen teknillisen yliopiston Turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu yksikölle. Diplomityö on osa laajempaa hanketta Työturvallisuuden edistäminen vuokratyössä ja yhteistyökäytännöt, jonka toteutusaika on 1.8.2009-31.8.2011. Tämä diplomityö liittyi hankkeen alkuosaan, jossa kartoitetaan vuokratyön työturvallisuuden nykytilaa. Kerättyä tietoa hyödynnetään myöhemmin luotaessa vuokratyövoiman työturvallisuutta parantavaa mallia. Hankkeessa ovat rahoittajina Työsuojelurahasto, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL), Sosiaali- ja terveysministeriö, yhteistyöyritykset sekä Tampereen teknillisen yliopiston turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu -yksikkö. Hankkeessa on mukana valtakunnallisia ja paikallisempia henkilöstöpalveluyrityksiä sekä vuokratyövoimaa käyttäviä yrityksiä. Turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu yksikössä tehtiin vuonna 2008 vuokratyötä koskeva esiselvitys, jossa tilastoselvityksellä kartoitettiin vuokratyön työtapaturmien määrän kehittymistä. Esiselvitykseen kuului myös kirjallisuuskatsaus vuokratyön terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyen. Kirjallisuusselvityksessä läpikäytyjen tutkimusten tulokset olivat keskenään ristiriitaisia eikä vuokratyön työturvallisuudesta oltu tehty vielä juurikaan tutkimusta. Esiselvityksessä saatiin selville, että vuokratyön tapaturmataajuus oli selvästi muiden sektoreiden tapaturmataajuutta korkeampi ja tapaturmataajuus oli myös ollut kasvussa. Lukumääräisesti eniten työtapaturmia oli sattunut talonrakennustyössä, pakkaus-, varastointi- ja ahtaustyössä sekä konepaja- ja rakennusmetallityössä. Vuokratyövoiman, samoin kuin muidenkin epätyypillisten työsuhteiden käyttö, on kasvanut entisestään 2000-luvulla kaikissa kehittyneissä maissa. Vuosien 1997-2007 välisenä aikana vuokratyöntekijöiden määrä maailmassa on yli kaksinkertaistunut ja vuonna 2007 palkattiinkin jo yli 9,5 miljoonaa ihmistä vuokratyöhön. Vuokratyöntekijöiden määrä riippuu vahvasti talouden kasvusta (CIETT 2009). Myös Euroopan Unionin alueella vuokratyövoimaa välittävät henkilöstöpalveluyritykset ovat nousseet viime vuosina yhä tärkeämmiksi työvoimamarkkinoiden toimijoiksi. Vuokratyö on mielenkiintoinen työvoiman muoto, koska se yhdistää työsuhteen ja kaupallisen sopimuksen toisiinsa. Vuokratyö eroaakin tavallisesta työsuhteesta siinä, että mukana on kolme osapuolta: henkilöstöpalveluyritys, käyttäjäyritys ja vuokratyöntekijä. Vuokratyöllä ja henkilöstöpalveluyrityksillä on aiemmin ollut huono maine. Henkilöstöpalveluyritykset ovat kuitenkin jo muutamia vuosia sitten julkaisseet

2 Suomessa omat eettiset toimintaperiaatteensa ja henkilöstöpalveluyritysten teettämät tutkimukset osoittavat vuokratyöntekijöiden viihtyvän työssään. 1.2. Tavoitteet Tässä työssä tavoitteena on kartoittaa vuokratyöntekijöiden työturvallisuutta ja sen nykytilaa. Vuokrausyritysten, käyttäjäyritysten sekä vuokratyöntekijöiden kokemia työturvallisuuden kehittämistarpeita pyritään nostamaan esiin. Tavoitteena on tarkastella vuokratyön eri osapuolien keskinäisiä yhteistyökäytäntöjä sekä niiden vaikutusta työturvallisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vuokratyöntekijöiden työhyvinvointia ja tapaturmariskiä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Myös näillä osaalueilla havaittuja kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä pyritään korostamaan. 1.3. Aineisto ja tutkimuksen toteuttaminen Tämän työn teoriaosuudessa käytetään aineistona muu muassa tieteellisiä artikkeleita, lehtiä sekä muuta kirjallisuutta. Aineistoa haettiin TTY:n sähköisen e-kirjaston kautta sekä käyttämällä erilaisia tietokantoja. Työn soveltava osa toteutettiin haastattelemalla vuokrausyritysten ja käyttäjäyritysten edustajia. Vuokratyöntekijöille ja vuokrausyrityksille suunnattiin lisäksi sähköinen kyselylomake. Tutkimus koostui haastatteluista, kyselyistä, niiden analysoinnista sekä tulosten luotettavuuden arvioinnista. Haastatteluilla ja kyselyillä pyrittiin kartoittamaan vuokratyön työturvallisuuden ja yhteistyökäytäntöjen nykytilaa, olemassa olevia käytäntöjä sekä koettuja ongelmakohtia.

3 2. TEORIA 2.1. Vuokratyö yleisesti 2.1.1. Vuokratyön kolmoissuhde Henkilöstöpalveluyrityksen liikeidea on vuokrata työntekijöitä voitontuottamistarkoituksessa muiden yritysten käyttöön (Viitala & Mäkipelkola 2005). Suurten työvoimaa vuokralle tarjoavien yritysten rinnalle monissa maissa on tullut myös paljon pieniä, vain tietyn alan henkilöstön vuokraukseen keskittyviä yrityksiä. Nykyisin henkilöstöpalveluyritys saattaa myös toimittaa asiakasyritykselle kaiken tämän tarvitseman väliaikaisen työvoiman sen sijaan, että käytettäisiin vain yksittäisiä vuokratyöntekijöitä silloin tällöin. (Dictionary of Human Resource Management 2001a) Henkilöstöpalveluyritykset toimivatkin ikään kuin välittäjinä töitä etsivien työntekijöiden ja väliaikaista työvoimaa tarvitsevien yritysten välillä (García-Pérez & Muñoz-Bullón 2005). Vuokratyöntekijät ovat työsuhteessa henkilöstöpalveluyrityksiin, jotka vuokraavat heitä asiakasyrityksiin asiakkaiden tarpeiden mukaan (Nollen 2005). Vuokratyössä työntekijän, käyttäjäyrityksen ja henkilöstöpalveluyrityksen välillä vallitsee kolmoissuhde. Työntekijällä on normaali työsopimus henkilöstöpalveluyrityksen kanssa. Lisäksi käyttäjäyritys ja henkilöstöpalveluja tarjoava yritys ovat solmineet kaupallisen sopimuksen, jolla työntekijät vuokrataan vastinetta vastaan käyttäjäyritykselle. Työntekijä on siis työsuhteessa henkilöstöpalveluyritykseen, mutta tekee työtä käyttäjäyrityksessä ja sen johdon ja valvonnan alaisena. (Keller & Seifert 2005; García-Pérez & Muñoz-Bullón 2005) Kolmen osapuolen mukanaolo hämärtää työntekijän asemaa, työsuhdetta ja kaikkien osapuolien velvollisuuksia, sillä käyttäjäyritys ja henkilöstöpalveluyritys jakavat työnantajan velvollisuudet ja oikeudet (Burgess et al. 2005; Schmidt & Thommes 2007). Suomessa vuokratyön työnantajavelvoitteiden jakautumisesta ei ole juurikaan oikeuskäytäntöä eikä asiaa selventävää oikeuskirjallisuutta. Ongelmia aiheuttaa muun muassa se, että henkilöstöpalveluyritys ei voi täyttää omia velvollisuuksiaan työnantajana ilman, että se saa tietoja käyttäjäyritykseltä. Henkilöstöpalveluyrityksen on saatava käyttäjäyritykseltä esimerkiksi tiedot tehdyistä työtunneista ja arvio työntekijän osaamisesta työtodistusta varten. Työnantajavelvoitteiden täyttäminen ongelmitta edellyttääkin yritysten yhteistyötä. Lisäksi Suomessa työntekijällä on oikeus esimerkiksi osittaiseen vanhempainvapaaseen, mutta vuokratyöntekijälle sen toteutuminen vaatii kaikkien kolmen sopijaosapuolen hyväksynnän. (Työministeriö 2007)

4 Vuokratyön käsite on melko sama kaikissa EU-maissa (Storrie 2002). Ainoastaan Britanniassa ja Irlannissa ei ole selkeää lakisääteistä määritelmää vuokratyölle tai vuokratyöntekijälle, mikä johtaa siihen, että joissakin tilanteissa on vaikeaa määrittää, tekeekö henkilö vuokratyötä vai ei (Arrowsmith 2005). 2.1.2. Vuokratyön ominaispiirteet Vuokratyöhön viitataan usein epätyypillisenä tai epävarmana työnä. Epätyypillinen työ ei täytä yleisiä kokoaikaiselle ja vakituiselle työlle asetettuja normeja. (Dictionary of Human Resource Management 2001b) Normaalin työsuhteen tunnusmerkkeinä ovat yksi työnantaja, kokoaikaisuus, työ- tai virkaehtosopimuksen mukainen palkka, toistaiseksi jatkuva työsopimus ja työnantajan tiloissa tehtävä työ (Viitala & Mäkipelkola 2005). Epätyypilliseen työhön luetaan osa-aikainen työ, kotoa käsin tehtävä työ, tilapäiset ja lyhytaikaiset työsuhteet, itsensä työllistäminen ja vuokratyö (Dictionary of Human Resource Management 2001b). Vuokratyöhön liittyy usein ainainen epävarmuus, sillä työaika ja työpaikka vaihtelevat jatkuvasti. Vuokratyössä yksittäisen työn kesto on usein hyvin lyhyt. Lyhimmät töiden kestot ovat teollisuudessa, kaupan alalla sekä turismissa ja pisimmät taas rahoituksessa, kuljetusalalla ja tietoliikennealalla. Vaikka työntekijä toivoisi voivansa työskennellä kokopäiväisesti, ei henkilöstöpalveluyritys välttämättä tarjoa siihen mahdollisuutta. Ruotsissa tarjotaan EU-maiden paras varmuus tasaisesta työajasta, sillä vuokratyöyritykset lupaavat vähintään noin 80 % ansiot kuukaudessa kokopäiväiseen työhön suhteutettuna. Alituinen työpaikan vaihtaminen voi vaikuttaa myös vuokratyöntekijän sosiaalisiin suhteisiin, kun työnkaverit vaihtuvat työpaikan mukana. (Storrie 2002) Vuokratyö ei kuitenkaan aina ole lyhytaikaista, vaikka takuita jatkuvasta työstä ei olekaan. Henkilöstöpalveluyritykset pystyvät monesti tarjoamaan pitkänkin ajan tasaisesti työtehtäviä. (Gray 2002) Vuokratyö voikin tarjota positiivisen ratkaisun määräaikaisten työsuhteiden aiheuttamaan epävarmuuteen töiden jatkumisesta. Useimmissa maissa vakituisten työsopimusten tarjoaminen ei kuitenkaan ole vakikäytäntö. (Storrie 2002) Vuokratyön käyttö on nykyisin yleinen käytäntö kaikenlaisissa organisaatioissa. Vuokratyöläisiä käytetään yrityksissä tärkeissäkin toiminnoissa ja tehtävissä. He työskentelevät vakituisten työntekijöiden rinnalla eikä työnkuva eroa juurikaan vakituisien työntekijöiden töistä. (Olsen 2006) Vuokratyö on tulossa tärkeämmäksi myös korkeaa koulutusta vaativissa tehtävissä, johtamisessa ja teknisissä ammateissa (Forde & Slater 2005). Storrien (2002) mukaan taas vuokratyön käytön lisääntyminen vaativissa tehtävissä ei ole mitenkään huomattavaa eikä vuokratyö välttämättä edes sovellu kaikkiin tehtäviin. Työt, joissa vaaditaan työntekijöiltä luotettavuutta ja lojaalisuutta käyttäjäyritystä kohtaan, sopivat paremmin vakituisille työntekijöille kuin alati vaihtuville vuokratyöläisille. (Storrie 2002) Toisaalta pitkään samassa yrityksessä töissä olleiden vuokratyöntekijöiden on todettu sitoutuvan enemmän käyttäjäyritykseen kuin oikeaan työnantajaansa (Stanworth & Druker 2006). Määräaikaisten työntekijöiden

5 on havaittu työskentelevän suorittavissa, vähemmän osaamista vaativissa tehtävissä. Heillä havaittiin myös olevan vähemmän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä liittyen kuten töiden suorittamisjärjestykseen, työntekonopeuteen sekä työtapoihin. Monet havaituista eroista ovat kuitenkin selitettävissä työntekijän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla kuten iällä tai ammattiin ja toimialaan liittyvillä tekijöillä. Työsuhteen muoto vaikutti kuitenkin erityisen selvästi työtehtävien vaativuustasoon. (Goudswaard & Andries, 2002) Ammattiryhmien sisällä vuokratyöntekijät ansaitsevat yleensä vähemmän kuin vakituisissa työsuhteissa olevat henkilöt, mutta toisaalta vuokratyöntekijät saavat usein enemmän palkkaa kuin muissa tilapäisissä työsuhteissa olevat työntekijät (Gray 2002). Vuokratyöntekijät saavat vähemmän etuja kuin samaa työtä tekevät vakituiset työntekijät (Morris & Vekker 2001; Purcell et al. 2004; Forde & Slater 2005). Suuri osa palkkaeroista johtuu matalammasta koulutuksesta ja kokemuksen puutteesta (Morris & Vekker 2001). Vuokratyöntekijät eivät myöskään saa vakituisille työntekijöille tarjottavia luontaisetuja eivätkä palkkaan lisättävää kokemusbonusta, joka määräytyy yrityksen palveluksessa oltujen vuosien mukaan (Storrie 2002). Vuokratyöntekijät tekevät lisäksi keskimäärin vähemmän tunteja kuin käyttäjäyrityksen vakituiset työntekijät (Morris & Vekker 2001). 2.1.3. Tyypillinen vuokratyöntekijä Tyypillisen vuokratyöntekijän määrittelyyn vaikuttaa se, millä alalla vuokratyövoimaa käytetään. Euroopassa, lukuun ottamatta Skandinaviaa, vuokratyöntekijöistä suurin osa on miehiä. Tämä selittyy vuokratyötä eniten hyödyntävien alojen luonteella, sillä vuokratyöntekijöitä käyttävät paljon teollisuuden miesvaltaiset alat. Euroopassa vuokratyöntekijöistä vain noin kolmannes on naisia. Miesten osuus on merkittävä erityisesti Itävallassa, Luxemburgissa, Saksassa ja Ranskassa. Naisia taas on enemmän vuokratyöntekijöinä Kreikassa, Ruotsissa ja Italiassa. (Storrie 2002) Vuokratyöntekijät ovat usein huomattavasti muita työntekijöitä nuorempia (Morris & Vekker 2001; European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions 2007). Vuokratyötä tekevät ovat myös nuorempia kuin muut määräaikaisissa työsuhteissa olevat työntekijät. Alle 25-vuotiaiden osuus vuokratyöntekijöistä on suuri: Euroopassa maasta riippuen 20 ja 50 prosentin välillä. Keski-iältään nuorimmat vuokratyöntekijät ovat Alankomaissa ja vanhimmat oletettavasti Britanniassa. (Storrie 2002) Myös Ranskassa, Saksassa ja Portugalissa on muita EU-maita vanhempia vuokratyöntekijöitä (Arrowsmith 2005). Henkilöstönpalveluyritysten Liiton teettämään vuokratyöntekijätutkimukseen vastanneista kaksi kolmasosaa oli naisia ja yli 82 % alle 35-vuotiaita (Henkilöstöpalveluyritysten liitto 2009a). Vuokratyöntekijät ovat usein kokeneita työntekijöitä. Ennen vuokratyötä he ovat usein työskennelleet vakituisessa työssä tai erilaisissa määräaikaisissa työsuhteissa. (Guglielmi et al. 2009) Vuokratyöntekijöiden koulutustaso on kuitenkin usein alhaisempi kuin muun työvoiman keskimäärin (European Foundation for the

6 Improvement of Living and Working Conditions 2007). HPL:n valtakunnalliseen tutkimukseen vastanneista yli puolella oli toiseen asteen koulutus ja neljännes oli korkeakoulutettuja (Henkilöstöpalveluyritysten liitto 2009a). Samaan vuokratyöntekijätutkimukseen vastanneista 47 % tekee vuokratyötä päätyönään ja hieman yli kolmannes opiskelee. (Henkilöstöpalveluyritysten Liitto 2009a). Vielä vuonna 2007 yli puolet vastaavaan kyselyyn vastanneista teki vuokratyötä päätyönään (Henkilöstöpalveluyritysten Liitto 2007) 2.1.4. Syitä vuokratyön tekemiselle Suurelle osalle vuokratyöntekijöistä vuokratyö on väliaikaista (Kalleberg 2000). Pääasiallinen syy monilla on hyvän vakituisen työpaikan puute, jolloin vuokratyöläisenä oleminen mahdollistaa työnteon (Morris & Vekker 2001). Britanniassa noin puolet vuokratyöntekijöistä kertoo olevansa vuokratyössä, koska muuta työtä ei ole tarjolla. Vain kolmasosa on valinnut vuokratyön aivan vapaaehtoisesti. Korkea ja loppuun asti käyty koulutus lisää todennäköisyyttä sille, että valinta vuokratyön tekemisestä on tehty vapaaehtoisesti. (Forde & Slater 2005) Osa ihmistä valitsee vuokratyön, koska se tarjoaa joustavuutta (Morris & Vekker 2001). Vuokratyötä tekemällä on mahdollisuus määrätä omista työajoistaan ja työpaikastaan. Työntekijät haluavat myös laajan työkokemuksen ja suhdeverkoston, jonka luomisessa vuokratyöstä on apua. (Storrie 2002) Vuokratyötä tekemällä haetaan lisäansioita ja monipuolista työkokemusta. Pieni osa tekee vuokratyötä, koska ei halua kokoaikaista tai vakituista työsuhdetta. ( Henkilöstöpalveluyritysten Liitto 2009a) Henkilöstöpalveluyrityksillä saattaa olla vaikeuksia löytää pätevää henkilöstöä, sillä työntekijät arvostavat useimmiten vakituisen työpaikan tuomaa turvaa ja pysyvyyttä (de Graaf-Zijl & Berkhout 2007). Pieni osa työntekijöistä on valmis luopumaan vakinaisen työpaikan tuomasta turvasta, jotta ansiotaso kasvaa. Vuokratyössä olon syynä voikin olla korkeamman palkan tavoittelu, sillä vuokratyössä voi joissain tapauksissa ansaita paremmin kuin vakituisessa työsuhteessa ja myös työolosuhteet saattavat olla paremmat.(storrie 2002) Vuokratyö on usein mainittu väyläksi löytää vakituinen työnpaikka, mutta Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan monet vuokratyöntekijät eivät onnistu siirtymään vuokratyöstä vakituiseen työsuhteeseen (Forde & Slater 2005). Pienelle osalle vuokratyöntekijöistä vuokratyö kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden edetä yrityksen vakituiseksi työntekijäksi (Gray 2002). Syrjäytyneille vuokratyö tarjoaa potentiaalisen väylän takaisin työmarkkinoille. Vuokratyössä on työntekijälle rahan ansaitsemisen ohella erinomaiset mahdollisuudet hankkia laajaa kokemusta ja kontakteja. Vuokratyö saattaakin tästä syystä olla houkutteleva vaihtoehto syrjäytyneille. Vuokratyöntekijä pääsee näyttämään kykynsä todellisissa tilanteissa ja työtehtävissä ilman ennakkoluuloja, sillä käyttäjäyrityksellä ei ole etukäteistietoa työntekijästä. Vuokratyön kautta syrjityt työntekijät voivat saada jalkansa yrityksen oven väliin. (Storrie 2002) Työttömille vuokratyö onkin tärkeä reitti

7 ulos työttömyydestä, mutta toisaalta vuokratyöhön liittyvä epävarmuus voi myös johtaa työttömyyteen. (Gray 2002) 2.1.5. Yritysten syyt käyttää vuokratyövoimaa Vuokratyövoiman käytöllä yritykset saavuttavat monia etuja. EU-maissa yleisin syy vuokratyövoiman käytölle on esimerkiksi sairastumisen vuoksi töistä poissa olevan työntekijän korvaaminen. (Storrie 2002) Vuokratyöntekijät ovat yritykselle myös loistava tapa sopeuttaa työvoimansa tuotteiden kysynnän vaihteluiden mukaan. Vuokratyövoiman käyttö riippuukin hyvin pitkälti suhdannevaihteluista. (de Graaf-Zijl & Berkhout 2007; Nollen 2005) Saksassa yritysten pääasialliset syyt vuokratyövoiman käyttöön ovatkin väliaikaiset työtehtävät, kausivaihtelut ja ruuhkahuiput (Jahn 2005). Perinteisiä vuokratyövoiman käyttäjiä ovat yritykset, jotka hyödyntävät pientä määrää vuokratyöläisiä tilapäisesti, lyhyissä ajanjaksoissa. Näitä yrityksiä yhdistää toiminnan vakaus, sillä vuokratyövoiman käytön syihin ei liity toiminnan merkittävää supistamista tai uudelleenjärjestelyä. Laaja ja suunnittelematon vuokratyövoiman käyttö on sen sijaan yhteydessä yrityksen toimintojen uudelleenorganisointiin ja ajanjaksoihin, jolloin yrityksessä tapahtuu nopeita muutoksia. (Stanworth & Druker 2006) Vuokratyövoiman käytön ei ole todettu vähentävän irtisanomisia, jolloin vakinaisten työntekijöiden varmuus oman työnsä säilymisestä ei kasva, vaikka yritys ottaisikin vuokratyöntekijöitä. (Pfeifer 2005) Yritykset käyttävät vuokratyöntekijöitä, koska järjestely tarjoaa joustavuutta. Henkilöstövuokrausyritykset tarjoavat asiakasyrityksilleen suurimman työntekijöiden lukumääräisen joustavuuden, johon ei muilla henkilöstöratkaisuilla ole mahdollista yltää. (Storrie 2002) Vuokratyöntekijöitä käytettäessä ei tarvitse pystyä lupaamaan työlle jatkuvuutta. Kun yritys ottaa vuokratyöntekijöitä päivittäisten tarpeidensa mukaan, ei tarvitse huolehtia siitä, miten työntekijät voidaan irtisanoa huonona taloudellisena ajankohtana (de Graaf-Zijl & Berkhout 2007). Jos yritys käyttäisi määräaikaisia työsuhteita, täytyisi varmistaa, ettei määräaikaisia työsopimuksia ketjuteta perusteettomasti. Määräaikaista työsopimusta ei pysty myöskään purkamaan yksipuolisesti. Vuokratyövoiman käytössä ainoa sopimus, jonka käyttäjäyritys tekee, on kaupallinen sopimus henkilöstöpalveluyrityksen kanssa. (Storrie 2002) Erityisesti aloilla, joilla työtehtävät ovat rutiininomaisia ja niihin tarvitaan ainoastaan perusosaamista, vuokratyötä hyödyntämällä pystytään laskemaan rekrytointija koulutuskustannuksia, kun henkilöstöpalveluyritys vastaa työntekijöiden hankinnasta ja kouluttamisesta. (Stanworth & Druker 2000; Andersson & Wadensjö 2004; de Graaf-Zijl & Berkhout 2007) Yrityksen johdon ei tarvitse käyttää aikaansa hakijoiden haastatteluun. Yritykset pyrkivätkin ylipäätään pienentämään työvoimakustannuksiaan vuokratyövoimaa käyttämällä. Samoin saatetaan käyttää hyväksi mahdollisuutta hyödyntää lakiin jääneitä porsaanreikiä liittyen työntekijän oikeuksiin. (Gray 2002) Työvoimalait vaikuttavat siihen, käyttävätkö yritykset epätyypillisiä työsuhteita. Tiukka lainsäädäntö toistaiseksi voimassaolevien työsopimusten purkamisesta luo yrityksille irtisanomiskuluja, joita yritetään välttää. Työnantajat saattavat käyttää

8 vuokratyötä, koska he haluavat valita sellaisia työsuhteen muotoja, joita on säädelty laissa vähiten. (Olsen & Kalleberg 2004) Lainsäädännön ohella myös ammattiliitoilla on vaikutusta vuokratyövoiman käyttöön (Olsen 2006). Ennen vuokratyöntekijöitä käytettiin vain korvaamaan sairaana tai lomalla ollut vakinainen työntekijä. Nykyisin vuokratyövoimaa palkataan jatkuvasti ja monille yrityksille vuokratyöllä on tärkeä osa henkilöstön hankinnassa. (Burgess et al. 2005; Storrie 2002) Käyttäjäyritys tekee henkilöstöpalveluyrityksen kanssa sopimuksen, jolla henkilöstöpalveluyritys toimittaa heille osan työvoimasta. Tämä on keskipitkän tai pitkäntähtäimen strateginen valinta yritykselle. (Purcell et al. 2004) Työnantaja voi nähdä vuokratyövoiman käytön myös eräänlaisena koeaikana. Vuokratyöntekijän ollessa yrityksessä pystytään hänen osaamistaan, taitojaan ja motivaatiotaan työhön seuraamaan tarkasti (Storrie 2002). Jos vuokratyöntekijä suoriutuu työstään hyvin, voidaan hänelle tarjota vakituista työpaikkaa yrityksessä. (García-Pérez & Muñoz-Bullón 2005; Booth et al. 2002) Aina vuokratyövoiman käyttäminen ei ole yrityksen vapaaehtoinen valinta, vaan vuokratyövoimaa voidaan joutua käyttämään myös vastentahtoisesti, jos emoyhtiöltä tulee tiukat vaatimukset henkilöstöbudjetille. Tällöin vuokratyöntekijöitä on otettava, vaikka käytöstä tulisikin negatiivisia kokonaisvaikutuksia. (Stanworth & Druker 2006) Yritysten omistajilla on kovat odotukset yrityksen taloudellisesta tuotosta, jolloin kaikki kiinteät kustannukset pyritään muuttamaan muuttuviksi kustannuksiksi. Suurin yksittäinen kiinteä kustannus ovat usein vakituisen henkilöstön palkat. (Viitala & Mäkipelkola 2005) 2.2. Vuokratyö ja sen sääntely 2.2.1. Vuokratyöhön liittyvät lait Suomessa Suomessa vuokratyövoiman käytöstä tai henkilöstön vuokraamisesta ei ole paljoakaan lainsäädäntöä eikä siihen liity lainsäädännöllisiä rajoituksia (Palanko- Laaka 2005; Työministeriö 2007 ). Olemassa oleva sääntely voidaan jakaa vuokrausyrityksiä ja koko alaa koskevaan sääntelyyn, vuokratyösuhteita koskevaan sääntelyyn sekä käyttäjäyrityksiä koskevaan sääntelyyn. Yksityisiä työvoimapalveluja tarjoavien yritysten toiminta ei pääsääntöisesti vaadi viranomaislupia vaan kyseessä on vapaa yritystoiminta. (Työministeriö 2007) Vuokrausalaa koskevaan sääntelyyn sisältyy palveluntarjoajan ilmoitusvelvollisuus työsuojeluviranomaisille ennen toiminnan aloittamista, yksityisiin työvoimapalveluihin liittyvä maksukielto sekä yksityisen työvoimapalveluiden tarjoajan tiedonanto- ja ilmoitusvelvollisuus, jonka mukaan palveluntarjoajan on toimitettava viranomaisille tietoa muun muassa vuokratyötekijöiden määrästä. (Työsuojelun valvontalaki 44/2006; Laki julkisesta työvoimapalvelusta 1295/2002; Työministeriö 2007)

9 Vuokratyösuhteita koskevaan sääntelyyn puolestaan kuuluvat keskeiset säännökset ovat työsopimuslaissa 55/2001, työaikalaissa 605/1996, vuosilomalaissa 162/2005, yhdenvertaisuuslaissa 21/2004, naisten ja miesten tasa-arvosta annetussa laissa 609/1986, yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa 759/2004, työterveyshuoltolaissa 1383/2001, työturvallisuuslaissa 738/2002 sekä työsuojelun valvontalaissa 44/2006. (Työministeriö 2007) Vuokratyövoimaa käyttäviä yrityksiä koskevat muun muassa yhteistoimintalaki 334/2007 ja tilaajavastuulaki 1233/2006, sillä käyttäjäyritykselle vuokratyö on ulkopuolisen työvoiman käyttöä. Käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän suhde määräytyy työsopimuslaissa, johon on kirjattu muutamia vuokratyön perussäännöksiä. Siinä määrätään muun muassa oikeuksien ja velvollisuuksien jakautumisesta silloin, kun työntekijä vuokrataan tämän omalla suostumuksella toisen yrityksen käyttöön. Käyttäjäyrityksen velvollisuuksiin kuuluu oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä välittömästi työn teettämiseen liittyvät asiat. Henkilöstöpalveluyritys taas vastaa muista työnantajan velvoitteista kuten palkanmaksusta ja lomista. Vuokratyöntekijää koskee joko vuokrausyrityksen työehtosopimus tai jos sitä ei ole, käyttäjäyrityksessä noudatettava sopimus. (Palanko- Laaka 2005; Työsopimuslaki 55/2001; Työministeriö 2007) Vuokratyössä sovelletaan myös Tapaturmavakuutuslakia 608/1948, sillä lain mukaan työntekijällä, joka tekee työtä työnantajalle vastiketta vastaan, on oikeus saada korvaus työtapaturman sattuessa. Tapaturmavakuutus on työnantajalle lakisääteinen ja kaikki työntekijät kuuluvat vakuutuksen piiriin. Vakuutus korvaa työtapaturmasta vuokratyöntekijälle tai tämän omaisille aiheutuneet menetykset. Vuokratyöntekijän vakuuttamisesta vastaa työntekijän oma työnantaja eli henkilöstöpalveluyritys. (Työministeriö 2007; Tapaturmavakuutuslaki 608/1948) Keskeisimpiä vuokratyöhön ja sen työturvallisuuteen liittyviä säädöksiä on esitetty seuraavassa. Työturvallisuuslaki 738/2002 Työturvallisuuslakia sovelletaan vuokratyössä. Työturvallisuuslain mukaan yritys, joka käyttää oman johtonsa ja valvontansa alaisena toisen palveluksessa olevaa työvoimaa (vuokratyötä), on työn aikana velvollinen noudattamaan työturvallisuuslaissa työnantajaa koskevia säännöksiä. Laissa säädetään muun muassa työnantajan ja työntekijän velvollisuuksista ja työympäristöön liittyvistä asioista. Työsopimuslaki 55/2001 Laissa määritellään, kuinka työnantajavelvoitteet jakautuvat työnantajan siirtäessä työntekijänsä toisen työnantajan käyttöön. Työsopimuslakia noudatetaan vuokratyössä kuten muissakin työsuhteissa. Laissa säädetään muun muassa noudatettavasta työehtosopimuksesta.

10 Tilaajavastuulaki 1233/2006 Tilaajavastuulakia sovelletaan myös vuokratyövoimaa käyttäviin yrityksiin. Lain mukaan käyttäjäyrityksen on hankittava vuokrausyritykseltä laissa mainittuja selvityksiä kuten kaupparekisteriote ja selvitys sovellettavasta työehtosopimuksesta. Selvityksiä ei tarvitse hankkia, jos käyttäjäyrityksellä on perusteltu syy uskoa toisen osapuolen täyttävän velvoitteensa. Työsuojelun valvontalaki 44/2006 Ammattimaisesta työvoiman vuokrauksesta on tehtävä ilmoitus työsuojeluviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista. Työaikalaki 605/1996 Työaikalakia sovelletaan kaikkeen työsopimuksen perusteella tehtävään työhön. Laissa määritetään muun muassa ylityön enimmäisrajat, joiden noudattamisesta työnantajan on huolehdittava. Vuosilomalaki162/2005 Vuosilomalakia sovelletaan työsuhteessa tehtävään työhön. Vuokratyöntekijälle kertyy vuosilomaa samojen sääntöjen mukaan kuin muissakin työsuhteissa. Laki yhteistoiminnasta yrityksissä 334/2007 Kun yrityksen työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 20, on yrityksen noudatettava yhteistoimintalakia. Käyttäjäyrityksessä vuokratyöntekijöitä ei lasketa yrityksen henkilöstömäärään, mutta jos vuokrausyrityksessä työskentelee säännöllisesti vähintään 20 työntekijää, on sen noudatettava lakia yhteistoiminnasta yrityksessä. Tapaturmavakuutuslaki 608/1948 Työntekijän on oikeutettu korvaukseen työtapaturman sattuessa. 2.2.2. Muu lainsäädäntö Manner-Euroopan maiden lainsäädännöissä vuokratyövoima nähdään yleisesti muusta työnteosta erillisenä ilmiönä. Sen sijaan Ruotsissa ja Suomessa sekä myös Britanniassa ja Irlannissa vuokratyötä kohdellaan kuin mitä tahansa muutakin liiketoiminnan muotoa eikä vuokratyön työsopimukselle ole erillisiä vaatimuksia. Alankomaissa taas työntekijä saa työlainsäädännön tuoman turvan oltuaan tietyn ajan vuokratyöntekijänä. (Storrie 2002) Monissa maissa vuokratyövoiman käyttö on ollut menneinä vuosikymmeninä laitonta. Esimerkiksi Puolassa ja Tsekeissä vuokratyövoiman käyttö laillistettiin vasta vuonna 2004 Euroopan Unioniin jäsenmaaksi liittymisen vauhdittamana. (Coe et al. 2006a)

Useiden maiden lainsäädäntöjen mukaan yrityksillä on oltava vuokratyövoiman käytölle selkeä ja puolueeton syy. Tällaisia syitä ovat muun muassa tilapäisesti kasvanut työmäärä tai tarve korvata väliaikaisesti poissaoleva työntekijä. Joissakin maissa vuokratyövoiman käyttö on kielletty tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi Itävallassa, Italiassa, Ranskassa ja Ruotsissa vuokratyöntekijällä ei saa korvata lakossa olevia työntekijöitä eikä vuokratyöntekijöiden käyttö saa johtaa vakituisten työntekijöiden irtisanomisiin taloudellisista syistä. Myös vuokratyön kestoa säädellään. Lainsäädännöissä on määräyksiä, kuinka pitkään vuokratyöntekijä saa olla saman käyttäjäyrityksen tehtävissä.(de Graaf-Zijl & Berkhout 2007) Laeissa on lisäksi määräyksiä vuokratyöntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta suhteessa vakituiseen henkilöstöön sekä rajoituksia vuokratyövoiman käytölle tietyissä ammateissa (Arrowsmith 2005). Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Belgiassa vuokratyövoiman käyttö on kielletty tietyissä vaarallisissa töissä. Henkilöstöpalveluyritys voi olla myös velvoitettu seuraamaan vuokratyöntekijän työoloja käyttäjäyrityksessä, vaikka monissa maissa käyttäjäyritys vastaakin työnjohdosta ja valvonnasta. (Storrie 2002) Useimmissa EU-maissa henkilöstöpalveluyritykset tarvitsevat toimintaansa varten lisenssin, rekisteröinnin tai muun hyväksymismenettelyn. Yrityksiltä saatetaan vaatia myös rahallisia vakuuksia ennen kuin laillinen liiketoiminta voi alkaa. Muutamissa maissa henkilöstönvuokraus on vapaata liiketoimintaa. Tällaisia maita ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Alankomaat ja Britannia. (Arrowsmith 2005) Myös Euroopan Unionilla on vuokratyötä koskevaa lainsäädäntöä, joka velvoittaa jäsenvaltioita. Neuvoston direktiivin 91/383/EEC tavoitteena on taata vuokratyöntekijöille ja vakituisille työntekijöille samanarvoinen kohtelu työpaikoilla. Pääasiallinen vastuu on käyttäjäyrityksillä, mutta myös vuokrayritykset on velvoitettu kertomaan työntekijälle kuhunkin työtehtävään liittyvistä riskeistä. Direktiivissä vaaditaan antamaan vuokratyöntekijälle koulutusta työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyen, mutta tarkemmin ei määritellä, kenen pitäisi huolehtia koulutuksen toteuttamisesta. (Storrie 2002) Tuoreimpana vuokratyöhön liittyvänä EU:n lainsäädäntönä on kesäkuussa 2008 hyväksytty vuokratyödirektiivi, jonka tarkoituksena on parantaa vuokratyöntekijöiden asemaa. Direktiivin hyväksyminen on ollut monivuotinen prosessi. Direktiivin tärkein säännös on yhdenvertainen kohtelu eli käyttäjäyritysperiaate, josta voidaan kuitenkin poiketa muun muassa työehtosopimuksin. Käyttäjäyritysperiaatteen mukaan vuokratyöntekijän vähimmäistyöehtojen eli palkan, työolojen ja työajan, tulee olla vähintään samalla tasolla kuin työntekijällä, jonka yritys palkkaisi suoraan. (Rusanen 2008; Työ- ja elinkeinoministeriö 2008) Monissa EU-maissa käyttäjäyritysperiaate toteutuu jo nyt maiden omien lainsäädäntöjen perusteella (Storrie 2002). Myös Suomessa vaadittu yhdenvertainen kohtelu toteutuu jo, joten direktiivin voimaantulo ei näillä näkymin vaikuta Suomen lakitason sääntelyyn. (Rusanen 2008; Työ- ja elinkeinoministeriö 2008) 11

12 2.2.3. Vuokratyövoiman käyttö Euroopassa Nykyaikainen henkilöstövuokraustoiminta tuli Eurooppaan 1940-luvun lopulla ja 1950- luvun alussa (Storrie 2002). Vuokratyövoiman käyttö on yleisesti lisääntynyt viime vuosina. 1990-luvun aikana vuokratyövoiman käyttö laajentui merkittävästi kehittyneissä maissa, joissa vuokratyövoimaa oli aiemminkin käytetty. (Nannicini 2006) Vuodesta 1992 lähtien henkilöstöpalvelusektori on kasvanut ainakin viisinkertaiseksi Tanskassa, Espanjassa, Italiassa ja Ruotsissa (Storrie 2002). Laillistumisensa myötä vuokratyö sai merkittävää jalansijaa myös niissä maissa, joissa vuokratyö oli aiemmin ollut kiellettyä (Nannicini 2006). Nykyisin henkilöstöpalveluyritykset ovatkin levittäytyneet muun muassa Itä-Eurooppaan. (Coe et al. 2006b) Kahdestakymmenestä kansainvälisesti suurimmasta henkilöstöpalveluyrityksestä 12 on länsi-eurooppalaisessa omistuksessa. Suurin on sveitsiläinen Adecco ja kolmantena on Vedior Alankomaista.(Coe et al. 2006b) Euroopan Unionin jäsenmaissa arvioidaan olevan noin 1.8 2.1 miljoonaa vuokratyöntekijää, joka on noin 1.2 1.4 % työllisten kokonaismäärästä. Ranska ja Britannia ovat vuokratyöläisten määrässä mitattuna vuokratyövoiman suurimmat käyttömaat. Jos taas mitataan vuokratyöntekijöitä suhteessa koko työvoimaan, on Alankomaat johdossa. (Storrie 2002) Iso-Britanniassa ja Saksassa on lukumääräisesti eniten henkilöstöpalveluyrityksiä (CIETT 2009). Myös Belgia on merkittävä vuokratyövoiman hyödyntäjä. Monista EU-maista saatavilla oleva tilastotieto ei kuitenkaan ole välttämättä kovin luotettavaa, sillä vuokratyövoiman käyttöä on vaikea mitata. Suurin ongelma liittyy vuokratyövoiman käsitteeseen, koska se ei ole kaikissa maissa täysin yhtenevä. Tällöin myöskään tilastoaineistot eivät ole suoraan vertailtavissa. Monissa maissa vuokratyövoiman käytöstä ei kerätä virallista tilastotietoa tai jos kerätään, on kyselyillä saaduissa vastauksissa raportoitu olevan laatuongelmia. Tietojen keräystavat vaihtelevat maittain, mikä vaikeuttaa vertailua. Lisäksi osassa EUmaista vuokratyö on melko uusi ilmiö, jolloin luotettavan tilastotiedon keräämistä ei ole ehditty aloittamaan vielä kunnolla. Myös vuokratyön lyhytkestoisuus vaikeuttaa tilastointia. (Storrie 2002) Vuokratyövoimaa käytetään pääasiassa yksityisellä puolella. Julkisella sektorilla vuokratyöntekijöitä hyödynnetään merkittävästi vain Tanskassa, Alankomaissa, Norjassa ja Britanniassa. (Arrowsmith 2005) Alat, joilla vuokratyövoimaa kussakin maassa tyypillisimmin käytetään, vaihtelevat huomattavasti. Itävallassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Portugalissa vuokratyöntekijöitä käytetään pääasiassa teollisuudessa kun taas Espanjassa, Ruotsissa ja Britanniassa käyttäjäyritykset ovat useimmiten palvelualoilta. Belgiassa, Suomessa, Italiassa ja Tanskassa käyttäjäyritysten toimialat ovat puolestaan enemmän hajautuneet. (Arrowsmith 2005)

13 2.2.4. Vuokratyö Suomessa Suomessa työvoiman vuokraus ei ole uusi ilmiö, vaan henkilöstön vuokrausta on harjoitettu Suomessakin jo 1960-luvulta lähtien. Vuokratyöntekijät työskentelivät aluksi pääasiassa telakkateollisuudessa sekä myöhemmin myös toimistotöissä ja muusikkoina. Varsinainen yleistyminen tapahtui kuitenkin vasta 1990-luvulla ja 2000- luvulla ala on kasvanut merkittävästi. (Viitala et al. 2006) Suomessa, kuten muissakin EU-maissa, osa-aikaisen työvoiman käyttö on ollut yleisesti kasvussa. Vuonna 2005 13.1 prosenttia Suomen palkansaajista oli osaaikaisessa työssä. (Kauhanen 2008) Vuokratyövoiman käyttö lisääntyy myös tasaisesti (Viitala et al. 2006). Vuosien 2001 ja 2004 välisenä aikana vuokratyövoiman määrä yksityisellä sektorilla on lähes kaksinkertaistunut (Elinkeinoelämän keskusliitto 2005). Vuokratyöntekijöiden tarkasta määrästä Suomessa ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Lähteestä riippuen vuokratyöntekijöiden lukumäärä vuonna 2008 vaihteli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen 32 000 ja Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaisen 100 000 vuokratyöntekijän välillä. Erot johtuivat muun muassa erilaisista tiedonkeruumenetelmistä. (Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti VIRKE 2009) Henkilöstöpalveluyritysten Liiton oman jäsentutkimuksen mukaan ala työllisti samana ajankohtana noin 110 000 työntekijää (Henkilöstöpalveluyritysten Liitto 2009b). Vuokratyöntekijöiden osuus työvoimasta oli 3,7 prosenttia vuonna 2008 (Kostamo 2008). Myös henkilöstövuokrausyritysten määrä markkinoilla on lisääntynyt: 2000-luvulla lukumäärä on kaksinkertaistunut (Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti VIRKE 2009). Lisäksi yritykset ovat perustaneet uusia toimipisteitä eri puolille Suomea. Monet Suomessa toimivista henkilöstöpalveluyrityksistä ovat kansainvälisiä ja lisääntyvässä määrin työvoimaa vuokrataan myös ulkomailta. (Viitala et al. 2006) Vuonna 2008 Suomessa toimi noin 1400 henkilöstöpalveluyritystä, mutta kaikki eivät ole keskittyneet pelkkään työvoiman vuokraukseen, sillä 200 yrityksen päätoimiala oli esimerkiksi rakentaminen. Henkilöstönvuokraustoimialalla on paljon vaihtuvuutta. Vuonna 2007 toiminnassa oli ainoastaan noin puolet niistä vuokrausyrityksistä, jotka olivat aloittaneet toimintansa vuosina 2000-2002. (Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti VIRKE 2009) Elinkeinokeinoelämän keskusliiton jäsenyrityksistä joka viides käytti vuokratyövoimaa syksyllä 2006. Yleisintä vuokratyön käyttö oli teollisuudessa, rakennusalalla sekä hotelli- ja ravintola-alalla. Rakennusalan yrityksistä 40 prosenttia käytti vuokratyövoimaa. Suhteutettuna yrityksen omaan henkilöstöön vuokratyövoiman osuus oli 5 prosenttia. Teknologiateollisuudessa 39 prosenttia yrityksistä hyödynsi vuokratyövoimaa. Hotelli- ja ravintola-alalla vastaava luku oli 33 prosenttia. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2007) Suomessa vuokratyövoimaa käyttävät pääasiassa suuret yritykset. Alueelliset erot ovat melko pieniä, mutta Etelä-Suomessa vuokratyövoiman käyttö on hieman yleisempää kuin muualla maassa. Maakunnittain tarkasteltuna yleisintä