Tärinäntorjuntaohjelma -

Tärinäntorjuntaohjelma - Rajavartiointiin käytettyjen moottorikelkkojen tärinän vaikutusten arviointi Rajavartiolaitos

Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 2 Alkusanat... 3 Johdanto... 4 Käsitteet... 4 Direktiivi ja lainsäädäntö... 5 Työnantajan velvoitteet... 6 Tärinälle altistumisen arviointi... 7 Arviointiin käytetyt menetelmät... 7 Mittaukset... 8 Työaikojen arviointi... 10 Arvioinnin tulokset... 11 Mittaustulokset (työkoneiden tärinäpäästö)... 11 Työkoneiden käyttöajat... 12 Tärinäaltistusarvot... 13 Riskin arviointi... 14 Yleistä... 14 Tulokset... 15 Toimenpiteet... 15 Koulutus... 15 Tekniset ratkaisut... 16 Seurantamittaukset... 16 Yhteenveto... 16

Alkusanat Tämä tärinäntorjuntaohjelma on laadittu Rajavartiolaitokselle KEHAPA2-projektin yhteydessä liittyen moottorikelkan tärinäaltistuksen riskiarviointiin. Tärinäntorjuntaohjelman laatimiseen on käytetty kelkoista tehtyjä kehotärinämittauksia, aikaisempia mittaustuloksia, julkisia aineistoja ja Rajavartiolaitokselta saatua tietoa henkilöiden työvuoroista. Mittaukset, arvioinnin ja raportoinnin on suorittanut Ykä Marjanen, Vibsolas Oy. Oulussa 27.4.2007 Ykä Marjanen, Teknologia-asiantuntija, Vibsolas Oy

Johdanto Kehotärinällä tarkoitetaan tärinää, joka työntekijän koko kehoon välittyessään aiheuttaa haittaa tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Kehotärinän seurauksena voi olla erityisesti alaselän sairauksia tai selkärangan vammoja (Vna 48/2005). Valtioneuvoston asetuksen 831/2005 mukaan koko kehon tärinä katsotaan erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavaksi tekijäksi ja toiminta-arvon ylittävälle tärinälle altistuvan työntekijän terveydentilaa on seurattava määräajoin. Työkoneiden aiheuttama tärinä kuljettajaan on vielä nykyäänkin liian suuri. Tämän päivän työkoneilla voi direktiivin määrittelemä toiminta-arvo (0,5 m/s 2 ) tai raja-arvo (1,15 m/s 2 ) tulla vastaan työpäivän aikana. Lainsäädännön toiminta-arvon mahdollinen tai potentiaalinen ylitys viimeistään velvoittaa työnantajaa konkreettisesti puuttumaan asiaan, esimerkiksi laatimaan tärinäntorjuntaohjelman. Vastaavasti työntekijän päivittäinen altistus ei saa ylittää raja-arvoa ja siihen pitää välittömästi puuttua. Tärinäntorjuntaohjelman tarkoituksena on pyrkiä vähentämään työntekijöiden tärinäaltistusta hyödyntäen teknisiä ratkaisuja, koulutusta sekä työprofiilin muokkaamista. Tärinäntorjuntaohjelman käyttöönotto toteutetaan parhaan mahdollisen tiedon pohjalta yhteistyössä työnantajan sekä työntekijöiden edustajien kanssa. Käsitteet Päästöarvo on työkoneesta tai -laitteesta mitattu taajuuspainotettu kiihtyvyyden RMSarvo. Päästöarvo kuvaa työkoneen tuottamaa tärinäpäästöä. Päästöarvo ei lähtökohtaisesti ole tärinän altistusarvo. Altistusarvo on työkoneesta tai -laitteesta mitattu taajuuspainotettu kiihtyvyyden RMSarvo. Altistusarvossa huomioidaan koneen käyttäjään (työntekijään) kohdistuva tärinä ja sen kesto (ns. altistusaika). Altistusarvo kuvaa työntekijään kohdistuvaa tärinää normaaleissa, käytännön työoloissa. Altistusarvo voidaan laskea eri työvaiheiden päästöarvojen avulla arvioimalla työvaiheen pituutta (työntekijän altistusaikaa) normaalin työpäivän aikana. Altistusajan avulla päästöarvo voidaan muuttaa arvioiduksi altistusarvoksi. Työvaiheen mitattu päästöarvo vastaa suoraan altistusarvoa, jos oletetaan työntekijän altistuvan sille, ja vain sille, kahdeksan tuntia päivässä. Toiminta-arvo (eng. Action value; 0,5 m/s 2 ) määrittää työntekijäkohtaisen päivittäisen altistusarvon kahdeksan tunnin vertailuaikaan suhteutettuna, jonka ylittyessä työnantajan on riskin arvioinnin perusteella laadittava ja toimeenpantava tärinäntorjuntaohjelma. Sen tavoitteena on vähentää tärinäaltistus ja siihen liittyvät terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat ja haitat mahdollisimman alhaiselle tasolle.

Raja-arvo (eng. Limit value; 1,15 m/s 2 ) määrittää työntekijäkohtaisen päivittäisen maksimialtistusarvon kahdeksan tunnin vertailuaikaan suhteutettuna. Jos työntekijän altistuminen tärinälle ylittää säädetyn raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon. Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteisiin, jotta ylitys ei toistu. RMS-arvo kuvaa kiihtyvyyden neliöllistä keskiarvoa (Root Mean Square), joka lasketaan kiihtyvyyssignaalista. Kehotärinän altistuksen arviointiin käytetty RMS-arvo lasketaan taajuus- ja suuntapainotetusta kiihtyvyyssignaalista standardin ISO 2631-1 mukaisesti. CSF-arvo (suom. huippukerroin) kuvaa mittausjakson aikana tapahtuneen yksittäisen suurimman kiihtyvyysarvon ja RMS-arvon välistä suhdetta. Jos suhde on yli 9, on syytä olettaa, että RMS-arvo aliarvoi tärinän vaikutuksia, koska iskumaisen tärinän merkitys on suurempi kuin keskimääräisen. Huom! Standardi ISO 2631-1 ei määritä vaihtoehtoista analysointimenetelmää ylitystilanteessa, joten RMS-arvoa käytetään tärinäaltistuksen analysointiin kaikissa tapauksissa. CSF-arvoa ei voida käyttää suoraan tärinän vaikutusten arviointiin, se ainoastaan määrittää RMS-arvon merkityksen. Direktiivi ja lainsäädäntö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille 2002/44/EY (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) saatiin valmiiksi 25. kesäkuuta 2002. Direktiivi määrittää arvot kahdeksan tunnin työpäivään mitoitettuna, jonka perusteella mittaukset suoritetaan. Direktiivin määrittämä raja-arvo kahdeksan tunnin päivittäiselle altistumiselle on 1,15 m/s 2 ja toiminta-arvo 0,5 m/s 2. Toiminta-arvon ylittäminen velvoittaa työnantajaa seuraamaan, arvioimaan ja mittaamaan tärinää sopivin väliajoin. Raja-arvoa ei vastaavasti saa ylittää minään työpäivänä. Direktiivi viittaa analysointimenetelmissä kehotärinän osalta ISO 2631-1 (1997) standardiin. Direktiivin edellyttämä kansallinen lainsäädäntö on tullut jäsenmaissa voimaan vuoden 2005 heinäkuussa. Siirtymäaika päättyy Suomessa maa- ja metsätaloudessa vuonna 2014 ja muilla aloilla vuonna 2010. Siirtymäaikojen päätyttyä kaikkien Eurooppalaisten työnantajien on viimeistään silloin huolehdittava täysimääräisesti tärinän altistustasoista direktiivin mukaan. Siirtymäajat koskevat ainoastaan raja-arvon täysimääräistä noudattamista. Muilta osin lainsäädäntö velvoittaa jo heinäkuun 2005 jälkeen eurooppalaisia työnantajia. Jo nykyinen lainsäädäntö siis velvoittaa työnantajia

arvioimaan ja tarvittaessa vähentämään työntekijöihin kohdistuvaa tärinää. Arviointi on suoritettava tasaisin väliajoin ja tulosten perusteella on laadittava tärinäntorjuntaohjelma. Ellei riittävän hyvin vaimentavaa tekniikkaa ole saatavilla, altistuksia rajoitetaan työvaihetta muuttamalla - esimerkiksi alentamalla nopeuksia ja/tai lyhentämällä päivittäistä altistusaikaa. Toiminta-arvon ylittäminen on sallittua vain siinä tapauksessa, että työ toistaiseksi edellyttää niin suuria ajonopeuksia ja - aika ajoin - niin pitkiä päivittäisiä altistuksia, että mitattu tai laskettu altistus ylittää lasketun arvon 0,5 m/s 2. Direktiivin määrittelemät arvot ja velvoitteet ovat minimivaatimuksia. Jäsenvaltio voi halutessaan tiukentaa niitä. Ohjeistuksen mukaan työnantaja voi arvioida työtehtävien tärinätasoa myös silmämääräisesti ja kokemuksen perusteella apunaan tutkittua tietoa samankaltaisesta työtehtävästä sekä valmistajan antamaa tietoa työkoneen yleisistä tärinätasoista standardiolosuhteissa. Käytännössä kuitenkin arviointi pitää perustua vähintään käytönaikaiseen kokemukseen tärinätasosta. Työnantajan tulee kuitenkin varmistaa, että raja-arvoa ei ylitetä ja että toiminta-arvon ylittyessä ryhdytään asianmukaisiin toimiin tärinäaltistuksen vähentämiseksi. Direktiivi ja standardit eivät määrittele mitään standardoitua rataa tai maastoa, jossa mittaukset voidaan tai pitää suorittaa. Direktiivin henki on mitata ja analysoida tärinätasot jokaisessa käytännön työvaiheessa ja -ympäristössä niin kattavasti kuin se on mahdollista. Työnantajan velvoitteet Lainsäädännön mukaisesti työnantaja on velvollinen vähentämään työntekijöihin kohdistuvaa tärinää esim. teknisesti, kouluttamalla tai työprofiilia muuttamalla joka tapauksessa, mutta viimeistään toiminta-arvon ylittyessä. Valmistajalla ei ole vastaavasti lain näkökulmasta velvollisuutta altistusdirektiivin puitteissa (vrt. konedirektiivi), mutta esimerkiksi valmistajan tarjoaman tärinäaltistuksen ohjeistuksen avulla voi työnantaja täyttää omat velvollisuutensa helpommin (esim. ilman omia mittauksia). Ohessa yhteenvetona Valtioneuvoston asetuksen (48/2005) tärkeimmät työnantajan velvoitteet: Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen tärinälle ja sen mukaisesti tunnistettava tärinää aiheuttavat tekijät; Työnantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava tärinälle altistumisen taso; Tärinäaltistuksen arviointi ja mittaus on suunniteltava ja toteutettava asianmukaisesti sekä uudistettava tarvittaessa;

Työnantajan on säilytettävä tiedot arvioiduista ja mitatuista altistustasoista niin kauan kuin se voi olla kyseisen arviointi- ja mittauskohteen osalta työntekijöiden tärinälle altistumisen arvioinnin ja ehkäisemisen kannalta tarpeen; Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava erityisesti, kun työmenetelmissä tai työolosuhteissa on tapahtunut sen kannalta merkittäviä muutoksia tai kun työntekijän terveydentilan seuranta osoittee sen tarpeelliseksi; Työnantajan on poistettava tärinälle altistumisesta työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvat vaarat; Jos työntekijän tärinäaltistus ylittää toiminta-arvon, työnantajan on riskin arvioinnin perusteella laadittava ja toimeenpantava tärinäntorjuntaohjelma; Työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työterveyshuollon osoittamien tärinälle erityisen alttiiden työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi; Jos työntekijän altistuminen tärinälle ylittää raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon; o Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteisiin, jotta ylitys ei toistu; Työnantajan on annettava työssään tärinälle altistuville työntekijöille tarpeelliset tiedot riskinarvioinnin tuloksista sekä opetusta ja ohjausta. Tärinälle altistumisen arviointi Arviointiin käytetyt menetelmät Valtioneuvoston asetuksen (48/2005) mukaan työnantajan on arvioitava tai mitattava työntekijöiden tärinälle altistumisen tasot. Tässä raportissa altistumistasot määritettiin mittaamalla työkoneita eri työtilanteissa sekä arvioimalla työntekijöiden altistumista käyttäen hyödyksi työnantajan tietoja. Näiden perusteella laskettiin altistumistasot tyypillisissä työvuoroissa. Mittaukset analysoitiin standardien ISO 2631-1 (1997) sekä EN 14253 (2004) mukaan. Tärinäntorjuntaohjelman laatimisessa käytettiin hyödyksi Valtioneuvoston asetusta 48/2005 sekä Direktiiviä. Rajavartioiden työ- ja altistusajat arvioitiin yhteistyössä Rajavartiolaioksen kanssa perustuen rajavartioiden työvuoroihin.

Mittaukset Mittaukset suoritettiin Virpiniemen tukikohdassa, joka sijaitsee Haukiputaalla Oulun lähellä (kuva 1). Virpiniemessä on henkilöstöä n. 20 kymmentä, joista 6 opistoupseeria ja 14 merivartijaa sekä 2 emäntää. Kuva 1. Virpiniemen merivartioasema. Mittaukset suoritettiin maaliskuussa 2007, jolloin tukikohdan päätyöväline on moottorikelkka (kuva 2). Mittaukset tehtiin yhdelle moottorikelkalle useiden päivien aikana (yhteensä neljää päivää). Säätila oli mittausjakson aikana keväinen (lämpötila +1..+5 C). Jakson aikana ei satanut lunta. Lämpötila oli yön aikana pakkasen puolella, joten aamulla lumi oli kiinteää ja jää kovaa. Iltapäivällä sään lämmetessä lumi ja jää oli sulaa ja jäällä ajettaessa oli havaittavissa vesilammikoita.

Kuva 2. Mittauksissa käytetty moottorikelkka. Taulukossa 1 on kuvattu eri tilanteet, joista tärinää mitattiin. Koska mittauksien tarkoituksena oli seurata ns. aitojen työvuorojen kehotärinää, tehtiin mittaukset niiden päivien työtehtävien mukaisesti. Tämän vuoksi tarkkoja arvoja esimerkiksi nopeuden vaihtelusta tai vaikutuksesta ei saatu. Ajon aikana kuitenkin kirjattiin keskimääräinen arvioitu nopeus ylös. Taulukko 1. Moottorikelkalla mitatut tilanteet. Tilanne Nopeus (km/h) Maasto Paikalla 0 Jäinen lumi Jäällä ajo 60 Sula lumi jään päällä Jäällä ajo 80 Umpihanki Reitillä ajo 20 Kumpareinen maasto Reitillä ajo 35 Lanattu ura Reitillä ajo 30 Lanaamaton ura Kuvassa 3 on esitetty yhden mittauspäivän reitti. Reitin pituus oli 86 kilometriä, josta liikkeellä kelkka oli 2h13min ja paikoillaan 1h46min. Maksiminopeus reitin aikana oli 116 km/h ja keskinopeus 38,7 km/h. Reitti suuntautui Haukiputaalta Iihin. Osa matkasta ajettiin jäällä ja osa lanatuilla ja lanaamattomilla reiteillä.

Työaikojen arviointi Kuva 3. Yhden mittauspäivän reitti (musta viiva). Työajat arvioitiin suunniteltujen työvuorojen, jotka Rajavartiolaitos toimitti, sekä mitattujen päivien perusteella. Niiden avulla arvioitiin mikä on ns. normaalityöpäivän altistusaika, maksimialtistus erikoistilanteissa ja kuinka usein niitä on, sekä päivittäisten altistusaikojen vaihtelu. Rajavartijat käyttävät kelkkoja hyvin epätasaisesti. Reittien pituus ja kesto vaihtelee päivittäin eikä se ole toistuva. Keliolosuhteet muuttuvat myös jatkuvasti. Ohessa on listattu muutama rajavartijan työprofiilia kuvaavaa tekijää: T Taulukossa 2 on esimerkkejä tietojen perusteella tehdyistä työaikojen arvioinnista. Taulukko 2. Työvuorolistojen perusteella tehdyt esimerkit työ- ja altistusajoista. Tilanne (esimerkki) Työaika Altistusaika (arvio) Selitys Normaali työpäivä A 12 tuntia 2h13min Kuvan x mukainen reitti

Arvioinnin tulokset Mittausten ja altistusaikojen perusteella arvioidaan työntekijäkohtaiset altistukset ja niiden vaikutukset työympäristössä. Mittaustulokset (työkoneiden tärinäpäästö) Tulokset mittauksista on esitetty taulukossa 3. Siinä on tärinätasojen (päästöarvot) keskiarvot jokaiseen suuntaan (dominoiva paksunnettu) eri mitattujen tilanteiden mukaan. Taulukko 3. Moottorikelkan päästöarvot. Tilanne Nopeus (km/h) Maasto/vaikeus RMS arvot (m/s 2 ) X Y z Max Jäällä ajo 60 Sula lumi jään päällä, helppo 0,95 1,01 1,68 2,16 Jäällä ajo 80 Umpihanki,keskivaikea 0,99 0,95 1,56 2,48 Reitillä ajo 20 Kumpareinen maasto, vaikea 2,33 1,60 3,27 4,42 Reitillä ajo 30 Lanaamaton ura, keskivaikea 1,72 1,45 2,80 3,54 Reitillä ajo 50 Lanattu ura, helppo 1,61 1,44 2,61 4,56 Taulukon 3 tulokset osoittivat, että moottorikelkan tärinätasot ovat korkeat ja dominoiva suunta on käytännössä aina pystysuunta. Tärinätasoihin vaikuttivat nopeus sekä maaston muoto, mutta niiden vaikutus ei ollut lineaaarinen, koska nopeus muuttui maaston suhteen. Taulukossa 4 on esitetty vastaavien tulosten iskuja kuvaavat arvot. Taulukko 4. Tärinämittausten tulokset. Tilanne Nopeus (km/h) Maasto/vaikeus CSF arvot (m/s 2 ) X Y Z Max Jäällä ajo 60 Sula lumi jään päällä, helppo 7,18 6,77 13,11 19,03

Jäällä ajo 80 Umpihanki,keskivaikea 5,84 6,31 9,76 15,64 Reitillä ajo 20 Kumpareinen maasto, vaikea 5,31 5,42 7,89 10,82 Reitillä ajo 30 Lanaamaton ura, keskivaikea 6,00 5,55 10,00 13,99 Reitillä ajo 50 Lanattu ura, helppo 6,16 5,54 11,27 20,06 Taulukon 4 tulokset osoittivat, että moottorikelkkojen tärinä muodostuu iskumaisesta tärinästä. Dominoivaan suuntaan CSF-arvo oli keskimäärin yli 10. Taulukossa 5 on esitetty muista lähteistä saatua tietoa moottorikelkkojen tärinätasoista. Taulukko 5. Tärinämittausten tulokset muista lähteistä. Tilanne Nopeus (km/h) Maasto/vaikeus Suunta RMS arvo (m/s 2 ) Jäällä ajo 20 Jäinen lumi, helppo Y 0,85 Jäällä ajo 40 Jäinen lumi, helppo Y 1,28 Jäällä ajo 60 Jäinen lumi, helppo Y 1,18 Jäällä ajo 80 Jäinen lumi, helppo Y 1,27 Reitillä ajo 20 Lanattu ura, keskivaikea Y 1,36 Reitillä ajo 40 Lanattu ura, keskivaikea Y 1,97 Taulukon 5 mukaisesti tärinätasot kasvavat keskimäärin nopeuden kasvaessa samassa maastossa. Dominoiva suunta oli sivuttaissuunta, joka johtui testiradan ominaisuuksista. Työkoneiden käyttöajat Mittausten perusteella voidaan laskea keskimääräinen, maksimi- ja minimialtistusaika jokaisen työkoneen käytön osalta, jolloin lainsäädännön toiminta-arvo ylittyy. Taulukossa 6 on esitetty altistusajat mitattujen työkoneiden osalta. Taulukko 6. Moottorikelkan käyttöajat mittausten perusteella. Toiminta arvon ylitysaika Raja arvon ylitysaika (h)

(h) Tilanne Nopeus Tehtävä Min Max Ka Min Max Ka Jäällä ajo 60 Sula lumi jään päällä, helppo 0,43 2,84 0,71 2,27 15,05 3,77 Jäällä ajo 80 Umpihanki,keskivaikea 0,33 2,28 0,83 1,73 12,06 4,38 Reitillä ajo 20 Kumpareinen maasto, vaikea Reitillä ajo 30 Lanaamaton ura, keskivaikea 0,10 1,21 0,19 0,54 6,39 0,99 0,16 0,42 0,25 0,84 2,21 1,35 Reitillä ajo 50 Lanattu ura, helppo 0,10 1,92 0,29 0,51 10,18 1,56 Taulukon 6 mukaan toiminta-arvon ylitys tapahtui keskimäärin alle tunnissa. Vastaavasti raja-arvon ylitys tapahtui keskimäärin 1-4 tunnissa, riippuen maastosta ja nopeudesta. Tärinäaltistusarvot Tärinäaltistusarvot lasketaan yhdistämällä altistusajat sekä mittaustuloksista saadut tärinäpäästön arvot. Arvojen perusteella lasketaan tärinäaltistusarvot eri kombinaatioille, joissa työkone sekä altistusaika vaihtelevat. Esimerkit ovat taulukon 2 mukaisia. Esimerkki 1: Normaali työpäivä A Lasketaan kuvassa x esitetyn yhden mittauspäivän tärinäaltistus. Reitin pituus oli 86 kilometriä, josta altistusaika oli 2h13min. Maksiminopeus reitin aikana oli 116 km/h ja keskinopeus 38,7 km/h. Osa matkasta ajettiin jäällä ja osa lanatuilla ja lanaamattomilla reiteillä. Reitin aikana eri tilanteet vaihteli. Taulukossa 7 on yhteenveto reitin eri tilanteista. Taulukko 7. Altistusarvojen arvioinnissa käytetyt eri tilanteiden altistusajat. Tilanne Nopeus (km/h) Maasto/vaikeus Altistusaika Jäällä ajo 60 Sula lumi jään päällä, helppo 25 min Jäällä ajo 80 Umpihanki,keskivaikea 25 min

Reitillä ajo 20 Kumpareinen maasto, vaikea 20 min Reitillä ajo 30 Lanaamaton ura, keskivaikea 45 min Reitillä ajo 50 Lanattu ura, helppo 18 min Lasketaan päivittäinen dominoiva altistusarvo A(8) sekä sen vaihteluväli perustuen mitattuihin päästöarvoihin (taulukko 8). Taulukko 8. Päivittäisten altistusarvojen (m/s 2 ) minimi, maksimi ja keskiarvo. Min Max Ka. 0,80 1,84 1,32 Riskin arviointi Yleistä Riskin arviointi tehdään mittausten, työympäristön ja työkoneiden kartoituksen sekä altistusaikojen avulla. Riskin arvioinnin tarkoituksena on määritellä kriittiset ongelmat ja niiden ratkaisut tärinäaltistuksen tason ja ajan minimoimiseksi. Riskin arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat asiat: 1. Altistuksen taso, tyyppi ja kesto, mukaan lukien altistus ajoittaiselle tärinälle tai toistuville iskuille; 2. Altistuksen raja-arvot ja toiminta-arvot; 3. Vaikutukset niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joiden työterveyshuolto on todennut olevan erityisen alttiita riskeille; 4. Tekijät, jotka välillisesti aiheuttavat vaaraa työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle johtuen tärinän ja työpaikan rakenteiden tai muiden työvälineiden yhteisvaikutuksesta; 5. Työvälineiden valmistajien antamat tiedot; 6. Mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia työvälineitä, joilla tärinälle altistumista voidaan vähentää;

7. Altistuminen kehotärinälle olosuhteissa, joissa työntekijä työn johdosta työnantan määräyksestä oleskelee varsinaisen työajan ulkopuolella; 8. Erityiset työskentelyolosuhteet, kuten kylmyys tai yötyö; 9. Muut riskin arvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot, kuten työntekijän terveydentilan seurannan yhteydessä tai alan julkaisuista saadut tiedot. Tulokset Tärinäaltistusarvojen mukaan toiminta-arvon ylitys normaalin työpäivän puitteissa on hyvin todennäköinen jo lyhyilläkin altistusaijoilla. Moottorikelkan päästöarvot ovat erittäin korkeat, jolloin jopa puolen tunnin altistuminen voi ylittää toiminta-arvon. Raja-arvon ylitys on myös mahdollinen normaalin työpäivän puitteissa. Vaikka rajaarvon ylitykseen vaaditaan keskimäärin useampi tunti altistusta, on se rajavartioiden työprofiilin mukaisesti hyvinkin mahdollinen tilanne. Moottorikelkkojen tärinä sisältää iskumaisia piirteitä, joten on syytä olettaa, että RMSarvot aliarvioivat tärinän vaikutuksia (ISO 2631-1). Standardin menetelmät eivät kuitenkaan mahdollista iskumaisen tärinän terveysvaikutusten analysointia. Toimenpiteet Tulosten perusteella on tarvetta välittömiin toimenpiteisiin. Moottorikelkkojen aiheuttama tärinä on merkittävää sekä lainsäädännön että työterveyden kannalta. Terveysvaikutukset eivät välttämättä näy lyhyellä aikavälillä, vaan altistuksen vaikutukset näkyvät vasta pidemmän työhistorian jälkeen. Tämän vuoksi on tärkeää minimoida tärinän määrä mahdollisimman nopeasti. Moottorikelkkojen rakenteen ja ominaisuuksien vuoksi tärinän tekninen vaimentaminen on hankalaa. Näin ollen tärinän hallintaa tulee parantaa ensisijaisesti koulutuksen ja tiedottamisen kautta sekä suunnittelemalla työprofiilit tarkemmin. Koulutus Mittaukset osoittivat, että tärinätasot vaihtelevat paljon riippuen mm. nopeudesta, maaston muodosta ja laadusta sekä kuljettajasta. Vastaavasti eri kelkkatyypeillä ei ole todettu merkittäviä eroja keskimäärin (on kuitenkin oletettavaa että eri kelkkatyypit toimivat parhaiten eri maastoissa). Koulutuksessa on huomioitava miten kuljettaja voi omalla ajotavallaan minimoida tärinätason ja miten eri maaston muodot vaikuttavat. Huomiota on kiinnitettävä myös kuljettajien tuntumaan tärinätasoista, koska yleensä kuljettajat ajavat kelkoilla niin nopeasti kuin mahdollista. Näin ollen nopeus suhteutetaan maastoon ja tärinätasot eivät alene, vaikka maaston muoto on tasainen.

Koulutuksen tärkein tavoite ensi vaiheessa on lisätä työntekijöiden tietämystä tärinäaltistuksen haitoista ja tavoista, jolla tärinää voidaan vähentää. Koulutus tulisi ensin suunnata pienemmälle ryhmälle työntekijöitä, jotta koulutuksen vaikutusta voitaisiin seurata. Tekniset ratkaisut Moottorikelkkojen rakenteesta, ominaisuuksista ja käyttötavasta johtuen teknisillä ratkaisuilla on lyhyellä tähtäimellä mahdollista saada vain hyvin pieni vähennys tärinätasoon. Kelkkatyyppien eri ominaisuuksia on vaikea hyödyntää, koska työprofiilin vuoksi eri maastojen ja nopeuksien vaihtelu on suurta. Tällöin ei ole helposti löydettävissä yhtä hyvää kelkkatyyppiä. Kuitenkin on tärkeää, että valmistajalta kysytään neuvoja tärinän hallinnassa ja kelkan tehokkaassa käytössä. Valmistajan tulisi pystyä toimittamaan tietoa miten nopeuden ja maaston vaikutus lisää tärinää. Seurantamittaukset Tärinäaltistuksen todelliset tasot voidaan määritellä ainoastaan pidempiaikaisen seurannan (vähintään useita viikkoja) avulla, jossa työntekijä- ja työkonekohtaisesti seurataan tärinäpäästöjä sekä altistusaikoja. Tähän vaaditaan teknologia, joka mahdollistaa automaattisen mittaus- ja analysointiprosessin. Seurantamittausten avulla on mahdollista saada työntekijäkohtaista tärinäaltistustietoa, jota voidaan käyttää myös työterveyden edistämiseen. Tämä ei ole muulla tavalla mahdollista. Sen avulla on myös mahdollista saada laajemmin eri tilanteita mukaan analysointiin. Seurantamittaukset tulisi suorittaa riittävän laajasti, jotta samoja työkoneita ja työympäristöjä voitaisiin seurata usean työntekijän avulla. Yhteenveto Tärinämittausten ja altistusaikojen perusteella Virpiniemen tukikohdan rajavartioilla on merkittävä riski tuki- ja liikuntaelinsairauksille, joka johtuu suoraan tai epäsuoraan tärinästä. Lainsäädännön näkökulmasta päivittäinen dominoiva altistusarvo ylittää joka tapauksessa toiminta-arvon, joka vaatii tärinäntorjuntaohjelman käynnistämisen, mutta voi myös ylittää raja-arvon, jolloin työpäivän aikana tapahtuvaa altistusta tulee heti lyhentää. Ensimmäisessä vaiheessa tärkeintä olisi panostaa työntekijöiden koulutukseen ja asian tiedotukseen. Koulutuksen tärkein tehtävä on löytää ne tavat, joilla kelkkoja voidaan käyttää tehokkaasti, mutta tärinää välttäen.

Seuraavassa vaiheessa tulisi kiinnittää huomiota tuleviin kalustohankintoihin siten, että valmistajaa pyydetään selvittämään koneiden tärinätasot kehotärinän näkökulmasta ja määrittelemään parhaat ajotavat. Uuden kaluston osalta koulutus olisi hyvä tehdä heti alkuvaiheessa. Tärinäaltistus voi olla merkittävä osasyy työpaikan tuki- ja liikuntaelinsairauksiin.