KPL 1.Miten luonto toimii?

https://peda.net/ohjeet/oppimateriaalit/eoppi/biologia_maantieto_5_6/eliokunta/luokittelu KPL 1.Miten luonto toimii? Ekosysteemi on luonnoltaan yhtenäinen alue, joka koostuu alueen eliöyhteisöstä=elävä luonto ja elottomasta luonnosta. Ekosysteemejä voivat olla esimerkiksi metsä, suo, järvi, Itämeri. Elävä luonto o Eliöt, kuten eläimet, kasvit, levät, sienet YKSILÖT muodostavat populaatioita POPULAATIO on samaan lajiin kuuluvat samalla alueella elävät yksilöt esim. Järven ahvenet ELIÖYHTEISÖ muodostuu järven kaikkien lajien populaatioista (vesikasvit, levät, kalat, äyriäidet ja muut eliöt) YKSILÖ POPULAATIO ELIÖYHTEISÖ Eloton luonto o Valo, vesi, lämpö, maaperä, veden ravinteet, ilman kaasut. o Kasvupaikkatekijät (esim.metsätyypit, vesien ravinteisuus) o Elinympäristö eläimillä Elollisen luonnon SOPEUTUMINEN elottoman luonnon tarjoamiin resursseihin. Mutta myös elollinen vaikuttaa elottomaan. Esim.kasvit ja levät tuottavat happea. https://www.youtube.com/watch?v=tqjbqgpxkc0 ELIÖIDEN JAOTTELU

1. Tuottajat a. yhteyttäminen hiilidioksidi+vesi sokeri +happi b. omavaraisuus c. esim.kasvit ja levät 2. Kuluttajat a. Toisenvaraisia b. Riippuvaisia tuottajien sitomasta energiasta maapallon kaikki elämä! c. Ravintopyramidit, ravintoverkot 3. Hajottajat a. Toisenvaraisia b. Palauttavat ravinteet takaisin ekosysteemiin tuottajien käyttöön. Aineet kiertävät ekosysteemissä. Kasvit tarvitsevat ravinteita, kuten fosfaatteja ja nitraatteja käyttöönsä. Ravinto taasen sisältää kasvien yhteyttämisessä tuottamaa energiaa (sokeria), jota kaikki eliöt tarvitsevat elääkseen. PIIRRÄ ENERGIAKUVA! https://www.youtube.com/watch?v=cd1m9xd482s 2. Vesi elinympäristönä Vesi on ilmaa tiheämpää o jos tiheys on pienempi jää kellumaan (esim. Kuollut meri, missä on helppo kellua) o joillakin eliöillä veden pintajännitys kannattelee (Vesimittarit) o eläinten ja kasvien sopeumat vesielämään (kidukset, ilmaputket, ontot rakenteet, ilmaraot, ohuet lehdet, ruumiin muoto) OPEs.31 o vesi kelluttaa, mutta myös vastustaa liikettä, esineet kevyempiä. HUOM! Veden tiheys vaihtelee suolapitoisuuden ja lämpötilan mukaan. (Kuollutmeri) Vedessä hengittäminen Veteen tulee happea ilmasta, yhteyttävistä kasveista.

Kuluttajat kuluttavat happea talvella saattaa tulla happikato Sopeumia kidukset, hengityksen pidätteleminen, vesikasvien ohuet lehdet mahdollistavat kaasujenvaihdon, ilmaraot, ilmaontelot RAVINTEET VEDESSÄ Kasvit tarvitsevat elääkseen ravinteita. o Kasvien tarvitsemia ravinteita ovat esim.typpi (N) ja fosfori (P) Ravinteet tulevat valuma-alueelta, hajottajien toiminnasta sekä ihmisen toiminnasta (maatalous, jätevedet, päästöt) Jos ravinteita tulee liian paljon järvi rehevöityy. Happikadon riski on silloin suurempi talvella, koska järven energian- ja hapenkulutus niin suuri. Järvien luokittelu: Suomessa järvet voidaan luokitella ravinnepitoisuuden ja värin perusteella. Ravinnepitoisuus 1. Vähäravinteiset eli karut järvet (60%) a. Vedessä vähän ravinteita (typpi ja fosfori) b. Vesikasvillisuus vähäistä c. Eläinlajeja ja yksilöitä vähän d. Kallioisia ja kivikkoisia, hiekkarantoja e. Kirkasvetisiä, suoalueet ympärillä voivat tehdä vedestä ruskeaa humuksen takia Keski-Suomessa. f. Etelä-Suomessa savi värjää vettä harmahtavaksi. g. Harjualueilla ja Pohjois-Suomessa vesi on todella kirkasta. 2. Runsasravinteiset eli rehevät järvet (10%) a. Ympäristöstä valuu paljon ravinteita, jolloin myös lajisto on runsas. Paljon eri kasveja, selkärangattomia. b. Yleensä myös hyviä lintujärviä c. Matalat pikku järvet ja rehevät lahdenpoukamat d. Vesi yleensä hyvin sameaa. e. Liiallista rehevöitymistä lisää ilmaston lämpeneminen, joka lisää kasvien ja levien kasvua.

Väri 1. Kirkasvetinen 2. Ruskeavetinen Järvien happamoituminen johtuu: suon valumavedet ilmansaasteet o fossiiliset polttoaineet luonnostaan happamat järvet VALUMA-ALUE on alue, josta vesistö saa vetensä. Valuma-aluetta ja eri vesistöjä rajaavat VEDENJAKAJAT. VESISTÖ on lampien, purojen, järven ja jokien muodostama vesialue, jolla on yhteinen laskujoki. Järven vuodenkierto (s.16-17, OPE 34-35) TÄRKEITÄ KÄSITTEITÄ: 1. Veden tiheys 2. Happikato 3. Kevätkierto 4. Kesäkerrostuneisuus 5. Harppauskerros 6. Syyskierto 7. Täyskierto a. Kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä tapahtuva veden perusteellinen sekoittuminen, joka johtuu lämpötilan ja veden tiheyden muutoksista. TALVI Vedet jäätyvät loka-joulukuussa (HUOM! ilmaston lämpenemisen aiheuttama muutos) Talvi vaikeaa aikaa veden eliöille. Jään tiheys on pienempi kuin veden, jolloin jää kelluu pinnalla. Pohjassa oleva +4 asteinen vesi on tiheintä ja "raskainta". Järvet eivät siksi jäädy pohjia myöten ja elämä vedessä on mahdollista talven aikana. Olot kuitenkin vaikeat:

o Yhteyttäminen ja hapentuotanto ei onnistu, koska jään läpi ei tule valoa. o Jään läpi ei myöskään liukene happea veteen. o Happea kuluu kalojen ja muiden eläinten hengitykseen, kuolleiden kasvien ja suoperäisten järvien humuksen hajoittamiseen. o HUMUS= lahonneet kasviainekset soilta KYSYMYKSET: o Milloin vesi tiheintä? o Mitä ongelmia kalat voivat kohdata talvella? o Miten kalat ovat sopeutuneet anna yksi esimerkki. Ruutana: https://tiedebasaari.wordpress.com/2013/01/18/ruutana-ontodellinen-kannikala/ KEVÄT KESÄ Jäät sulavat huhti-toukokuussa. Aurinko lämmittää noin 0 asteisen pintaveden +4 asteiseksi, joka alkaa raskaana painua alas pohjaan. Kierron vaikutuksesta ravinteet nousevat pohjasta pintaan ja järven koko vesimassa sekoittuu. Tätä kutsutaan TÄYSKIERROKSI. KYSYMYKSET: Miksi kalojen kannattaa lisääntyä ja kutea keväällä? o Valoa ja ravinteita runsaasti, yhteyttäminen alkaa, jolloin kasviplankton ja eläinplankton lisääntyvät. Kalojen poikasille on suotuisat elinolosuhteet. Aurinko lämmittää vettä. o Kun pintavesi on yli +4 asteista, se ei enää sekoitu. o Syntyy KESÄKERROSTUNEISUUS, missä lämmin pintavesi "kelluu" kylmän ja painavan alusveden päällä. Väliin jää HARPPAUSKERROS, mikä estää vesimassojen sekoittumisen. Harppauskerros estää hapen pääsyn pohjaan. Lämmin vesi myös sitoo huonommin happea, jolloin planktonin määrä voi vähetä kesällä ja kalat jurottavat kylmissä hapekkaissa syvänteissä. KYSYMYS: o Miksi kesällä uidessa vesi on paljon kylmempää syvemmällä? Harppauskerroksen ja kesäkerrostuneisuuden takia!

SYKSY Syksyllä tapahtuu päinvastoin kuin keväällä. Pintavesi alkaa kylmetä ja kun sen saavuttaa +4 astetta, se alkaa valua kohti järven pohjaa. Tapahtuu SYYSTÄYSKIERTO. Syysmyrskyt lisäävät vielä veden sekoittumista. Hapekas kylmä vesi siirtyy pohjaan ja pohjasta siirtyy taas ravinteita pintaan. Kalat ovat aktiivisia. KYSYMYS: Miksi yleensä kirkkaan järven vesi näyttää syksyllä samealta? o Vesi ja pohjassa olevat ravinteet ja materiaali sekoittuvat koko järveen syystäyskierron aikana. Vesikasvit ja levät Kasvit ovat ekosysteemin tuottajia, ne vapauttavat ilmakehään happea. Monet eläimet hyödyntävät kasveja eri tavoin. o Ravinto, piilopaikka, pesäpaikka Kasvilajisto vaihtelee elottoman luonnon mukaan. Kasvien kasvua rajoittavia KASVUPAIKKATEKIJÖITÄ ovat erimerkiksi valo, lämpö, veden suolapitoisuus, valon määrä, veden virtausnopeus, sekä pohja-aineksen laatu. Rannan kasvit voidaan jakaa kasvillisuusvyöhykkeisiin. RANNAN KASVILLISUUSVYÖHYKKEET Kasvillisuusvyöhykkeet muodostuvat rannan suuntaisesti. Tämä jako perustuu kasvilajien rakenteeseen ja kasvupaikkaan. Kasvin rakenne kertoo sen sopeutumisesta kasvupaikkaansa. 1. Rantakasvit a. Sopeutuneet kasvamaan märässä maassa b. Sietävät ajoittain tulvivaa vettä c. Suurimmat rantakasvit puita d. Ruohoja

e. Lajeja esim. Tervaleppä, pajut, ranta-alpi, rentukka, rantakukka, luhtalemmikki, sarat, myrkkykeiso. 2. Ilmaversoiset a. KAsvavat matalassa vedessä lähimpänä rantaa b. Juuret ja varren alaosa vedessä. Juurilla otetaan maasta ravinteita. c. Lehdet ilmassa, millä saadaan hiilidioksidia d. Lajeja esim. Järviruoko, järvikaisla, osmankäämi, kurjenmiekka, järvikorte. 3. Kelluslehtiset a. Sijaitsevat ilmaversoisten vyöhykkeet ulkopuolella. b. Kelluslehtisiä ei ole vähäravinteisissa tai suolaisissa vesissä. c. Kasvavat enintään 1,5m syvyydessä. d. Uposlehtiä ja kelluslehtiä. Kelluslehdissä tapahtuu yhteyttäminen ja niissä on pinnalla myös ilmarakoja. e. Lehtiruodit velttoja, jotta voivat myötäillä aallokkoa. Varressa ja lehtiruodeissa ilmaputkia. f. Osalla maavarsi, minne kerätään ravinteita. g. Lajeja esim. ulpukka, lumme, uistinvita, siimapalpakko, vesitatar 4. Uposkasvit a. Ovat kokonaan veden alla. Kukinto saattaa kasvaa pinnalle. b. Köynnösmäisiä, pohjalehtisiä. c. Lehdet ohuita, jolloin hiilidoksidia saadaan suoraan vedestä. d. Varret velttoja ja sisältävät ilmaa, myötäilevät aallokkoa ja pysyvät pystyssä. e. Maalla eivät elä kauaa f. Lajeja esim. Järvisätkin, ahvenvita, ärviä, nuottaruoho 5. Irtokellujat a. Eivät juurru pohjaan. b. Ravinteiden saanti ongelma. Elävät hyvin rehevissä vesissä, missä runsaasti liuenneita ravinteita. c. Esim. Limaska ilmentää hyvin rehevöitynyttä vesistöä. d. Vesiherne, pikkulimaska AVAINKÄSITTEET: Rannan kasvillisuusvyöhykkeet o Rantakasvit o Ilmaversoiset o Kelluslehtiset

o o Uposkasvit Irtokellujat 7lk Biologia KPL 3-4 JÄRVEN KASVIT OVAT SOPEUTUNEET KASVAMAAN ERI VYÖHYKKEISSÄ Järvissä ja järvien rannoilla kasvaa paljon sellaisia kasveja, joita ei muualta löydy. Nämä kasvit ovat sopeutuneet kasvamaan eri osissa järveä osa kasvaa rannalla, osa rantavedessä, toiset ovat täysin upoksissa ja toisilla on vain lehdet pinnalla. Näitä erilaisia kasvupaikkoja kutsutaan kasvillisuusvyöhykkeiksi. Kasvillisuusvyöhykkeet jaetaan kahteen PÄÄRYHMÄÄN: Rantakasvit Vesikasvit VESIKASVIT jaetaan vielä kolmeen eri ryhmään: Ilmaversoiset kasvit Kelluslehtiset kasvit Uposkasvit RANTAKASVIT Järven rannalla on aina kosteampaa kuin kauempana järvestä, eli rannalla elävien kasvien pitää kestää sitä, että maa on jatkuvasti märkää. Keväisin rantakasvit saattavat jopa joutua kokonaan tulvavesien alle. Jatkuvaa märkyyttä kestäviä tyypillisiä rantakasveja ovat puista pajut ja lepät. Sinun pitäisi osata tunnistaa seuraavat rantakasvit: rantakukka, myrkkykeiso, rentukka, luhtalemmikki ja ranta-alpi. Niiden kuvat löytyvät kirjan sivulta 12. VESIKASVIT: ILMAVERSOISET Ilmaversoiset kasvit kasvavat puoliksi veden alla, puoliksi veden päällä. Ne kasvavat yleensä aivan rantavedessä lähellä rantaa, niin että osa kasvista on aina veden alla. Näillä kasveilla on jäykkä varsi, joka pitää ne pystyssä. Niiden varsi on usein myös ontto tai täynnä pieniä reikiä, jota pitkin ilmasta otettu happi ja hiilidioksidi pääsevät kulkemaan hyvin alas juuriin saakka. Sinun pitäisi osata tunnistaa seuraavat ilmaversoiset kasvit: järviruoko, järvikaisla, järvikorte, osmankäämi ja kurjenmiekka. Niiden kuvat löytyvät kirjan sivulta 13.

VESIKASVIT: KELLUSLEHTISET Kelluslehtisten kasvien lehdet kelluvat veden pinnalla. Niillä on aivan lötkö varsi, joka keinuu veden ja aaltojen mukana. Kelluslehtiset kasvit kasvavat vähän syvemmällä kuin ilmaversoiset kasvit. Sinun pitäisi osata tunnistaa seuraavat kelluslehtiset kasvit: lumme, ulpukka ja vesitatar. Niiden kuvat löytyvät kirjan sivulta 14. VESIKASVIT: UPOSKASVIT Kokonaan pinnan alla kasvavat kasvit kuuluvat uposkasvien ryhmään. Ne kasvavat kaikista syvimmällä ja kauimpana rannasta. Jos vesi on sameaa, auringon valo ei pääse pohjaan asti. Uposkasvit vaativatkin kirkasta ja puhdasta vettä jotta niille riittää valoa. Vaikka itse kasvi onkin veden alla, se monesti kasvattaa kukkansa veden pintaan tai pinnan yläpuolelle. Sinun pitäisi osata tunnistaa seuraavat uposkasvit: ahvenvita, nuottaruoho ja vesiherne. Niiden kuvat löytyvät kirjan sivulta 15. Alla olevasta kuvasta näet millä syvyydellä eri ryhmien kasvit kasvavat: Uposkasvit Kelluslehtiset kasvit Ilmaversoiset kasvit Rantakasvit Tehtävät: a) Luettele järven rannan ja veden kasvillisuusvyöhykkeet rannalta veteen päin ja b) mainitse kustakin vyöhykkeestä kaksi kasvia. Miksi uposkasvit eivät voi kasvaa kovin sameissa vesissä? Millainen varsi on a) ilmaversoisilla, b) kelluslehtisillä kasveilla? Muistathan opetella tunnistamaan kasvit! Käytä apuna kirjan kuvia ja aukeamaa s. 16-17.