Valtakunnallisen yöperhosseurannan 1. vuosiraporth. Sisällys. yöperhosseurontaraportti. finnish Moth Monftoring Newsletter 1993

Valtakunnallisen yöperhosseurannan 1. vuosiraporth finnish Moth Monftoring Newsletter Julkaisijat: Vesi- ja ympäristöhallitus Suomen Perhostutkijain Seura ry. Toimitusryhma: Guy Söderman, Ympäristötietokeskus Rauno Vöisänen, vesi- ja ympöristöhallitus, luonnonsuojelututkimusyksikkö Reima Leinonen, Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri Karl-Erik Lundsten, Ympäristötietokeskus Tietojenkäsittely: Leena Grönholm, Ympäristötietokeskus Riitta Teiniranfa, Ympäristötietokeskus Ulkoasu ia tekninen toimitus Marja Kärkkäinen, Ympäristötietokeskus Painopaikka: Viestipaino Oy, Tampere 1994 Paperi: G-Print 1 g/m2 matta, Pohjoismaisen ympäristömerkin saanut paperi. ISBN 951-47.927-X Sisällys 1. Vuoden 1 993 seuranta 4 2. Ilmaston vaikutus lentoon 8 2.1 Vuoden ilmaston kehitys lämpötilan kuvaamana 8 2.2 Vuodenaikojen laji-indikaaiforit 11 2.3 Toisen sukupolven esiintyminen 1 2 3. Kannanvaihtelut 1 8 3.1 Poikkeavat lajikannat 18 3.2Joukkoesiintymät 24 3.3 Uhanalaiset kannat 28 4 Lajien sisainen vaihtelu 3 4 1 Muoto-osuudet 3 4.2 Sukupuolilakoumat 35 5 Diversiteetti 41 5 1 Lalidiversiteetti 41 5 2 Yhteisodiversiteetti 5 5.3 Toiminnallinen diversiteetti 55 6. Yhteenveto 62 7. Summary 63 8. Kirjallisuus 64 LIIHEET Lajien saaliit 65 Seurannan osallistujat 78 yöperhosseurontaraportti

yleensä yksi 1 Vuoden seuranta 4 Ympäristöhallinnossa aloitettiin vuonna yöper hosseuranta. Seuranta on osa vesi-ja ympäristöhallituk sen luonnonsuojelututkimusyksikön koordinoimaa bio diversiteettiseurantaa. Seurantanäytteiden otosta vasta sivat vesi- ja ympäristöpiirit ja perhosaineiston määrit tämisestä osa Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenis töä. Seurantatietoj en keruusta, varastoinnista ja käsitte lystä vastasi vesi- ja ympäristöhallituksen Ympäristö tietokeskus. Ohjelman päämääränä on seurata yöperhosyhteisön diversiteetin muutoksiaj a niiden syitä, erityisesti ilmas to- ja kehitysbiologisten tekijöiden valossa sekä suh teessa ihmistoiminnan aiheuttamiin vaikutuksiin, eten kin maankäytön muutoksiin. Seurannan tavoitteet ja menetelmät on tarkemmin kuvattu sen oppaassa (So inerma et at. ). Seurannan havaintopaikkoja oli vuonna yh teensä 62. Näihin oli sijoitettu yhteensä 117 automaat tista valorysää pareittain rysä kumpaa kin ympäristötyyppiin (metsä- ja kulttuuriympäristö) (ks. havaintopaikkaverkosto takakanizessa). Keruurysi en rakenteet, muut käytetyt laitteetja aineet olivat kaik ki alla samoja, millä varmennettiin tietojen vertailtavuus ja seurannan yhtenäisyys. Havaintoverkostosta saatiin yhteensä 574 yöperhosla jia,joka on noin 8 % Suomessa vakinaisesti esiintyvis tä yöllä lentävistä lajeista. Seurantapyydyksillä kerätty perhosmäärä oli yhteensä 413 455 yksilöä. Tämä on arviolta,1 promillea Suomen yöperhosten vuotuises ta kokonaiskannasta. Pääosa saaduista yksilöistä oli koiraita ja naaraiden (useimmiten jo munineiden yksi löiden) osuudeksi arvioitiin eräiden paikkalaskelmien perusteella noin $ %. Nodurna 1.1 994 Tämä raportti on yöperhosseurannan ensimmäinen vuosiraportti, ja raportointia on tarkoitus jatkaa sään nöllisesti. Raportissa on perustulostuksia, jotka on tar koitus toistaa vuodesta toiseen muutosten arvioimisek si. Raportissa on myös tietty määrä hanketta koskevaa perustietoa, jota ei ole tarkoituksenmukaista toistaa. Eräitä vuoden seurantaa koskevia erityistuloksia on myös raportoitu. Seurannan yhteydessä kerättiin myös aineistoa raskasmetallianalyyseihin sekä melanismitut kimukseen. Näiden tulokset raportoidaan myöhemmin erikseen. Raportoituihin tuloksiin vaikuttavatjossakin määrin ensimmäisenä vuonna koetut tekniset ongelmat. Nämä voidaan ryhmitellä seuraavasti: O O Rysien asentamiseen liittyvät ongelmat Seurannan alkamiseen keväällä vaikutti laittei den ja ohjeiston viipyminen. Tästä syystä rysien asentaminen viivästyi muutamissa paikoissa pahas ti. Paikoin seuranta käynnistyi vasta kesällä. Tämän seurauksena kevätperhosaineisto puuttuu näistä pai koista, mikä tietysti vaikuttaa laskennallisiin tulok siin. Rysien huoltoon ja näytteenottoon liittyvät ongelmat Valorysien lamppujen palaminen tai muut sähkötek niset ongelmat katkaisivat usein pyyntikauden. Myös näytteidenoton ajoittamisessa viikon pituiseksi oli ongelmia (taulukko 1.1). Ylipitkät koentakaudet on jouduttu tietokannassa parhaan tietämyksen mukaan jaksottamaan vastaamaan viikkoja. Kaikkia lyhyem piä ja pidempiä pyyntijaksoja ei kuitenkaan voitu manipuloida.

O O Aineiston määrittämiseen liittyvät ongelmat Määritysten hitaus vaikutti tietojen tallentamiseen. Tietojen kirjaamisessa oli erilaisia tapoja ja usein tiettyihin vaikeasti määriteltäviin ryhmiin (Etcpithe cia, Euxoa, Amphipoea) ei voitu riittävästi panostaa. Mainittujen ryhmien lajijakaumat ovat edelleen osin epäselvät. Tietojenkäsittelyyn liittyvät ongelmat Havaintopaikkojen kuvaukseen ei ole kiinnitetty riit tävästi huomiota. Erityisesti habitaattien määrittelyä ja kuvausta on parannettava. Jako metsä- ja kulttuu riympäristön välillä ei aina ole selvä, mikä vaikeutti niitä koskevien tietojen poimintaa ja analysointia. Edellä mainitut ongelmat ovat ratkaistavissa vuoden 1994 seurannan osalta, minkä pitäisi helpottaa ensi vuoden raportointia ja parantaa tulosten luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Nodurna 1.1 994 5

Taulukko 1.1 Rysöpaikkojen havaintopäivien Iukumäärätviikoittain tri ja R2 rysien numerot; 15, 16... viikot) Table 7.1 Weekly number of capture days at different trap sites in (R 1 and R2 trap numbers; 15, 16... weeks) Kunta R1/R2 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 Hanko 12 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Lammi 13/14 5/5 7/7 6/6 7/7 8/8 7/7 7/7 / 9/9 8/8 7/7 6/6 7/7 8/8 Jokioinen 15/16 7/7 7/7 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ <7/ 7/ 7/ 7/ 7/ Helsinki 17/18 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Loviisa 19/11 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Jokioinen 111 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ Finsträm 21/22 7/ 5/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Turku 23/24 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Nauvo 25/26 7/7 7/7 <7/7?7/7 7/7 7/7 7/7 Piikkiö 27/28 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/7 7/<7 7/7 <7/7 7/7 Pori 29/21 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 7/7 7/7 7/7 Cemland 251/252 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 / / / 2/2 7/7 Vammala 31/32 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 Kuru 33/34 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/<7 Tampere 35/36 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Luopioinen 37/38 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Kouvola 41/42 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 8/7 7/7 7/7 Pyhtää 43/44 7/4 7/7 5/9 11/9 4/4 1/5 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Virolohti 45/46 Imatra 47/48 4/4 7/7 8/8 7/7 6/6 7/7 7/7 6/6 8/8 7/7 7/7 Enonkoski 51/52 <7/7 7/7 <7/7 <7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Pieksämäki 53/54 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7?7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Mikkelin mlk 55/56 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/<7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/5 Pertunmoa 57/58 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Maaninka 61/62 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7?7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Suonen joki 63/64?7/7?7/?7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Kiuruvesi 65/66 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Rautavaara 67/68 7/7 /7 7/.c7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Joensuu 71/72 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Ilomantsi 73/74 7/7 12/12 7/6 6/7 7/9 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Tohmajärvi 75/76 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/7 7/7 Kontiolahti 77/78 7/7 7/7 7/7 7/7?7/7 7/7 7/<7 7/4 7/7 7/7 7/7 7/7 Vaasa 81/82 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Ylistaro 83/84 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 / /7 Ilma joki 85/86 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/<7 7/7 7/7 7/7?7/7 Ahtäri 87/88 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Seinäjoki 89/81 Jyväskylä 91/92 /7 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 Konnevesi 93/94 1/1 5/5 9/9 <7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 6/6 8/8 Viitasoori 95/96 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /<7 7/7 7/7 7/ 7/<7 Korpilahti 97/98 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 / 7/7 Kokkola 12 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 7/7 Kannus 13/14 6/6 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Haapajärvi 15/16 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Perho 17/18 /6 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Hailuoto 1112 /7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Pudasjärvi 113/114 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Kuusamo 115/116 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 Merijärvi 117/118 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Kuhmo 1222 /4 7/5 7/7 7/7 7/7 7/7 7/3 13/7 7/2 7/7 7/7 7/7 7/7 Suomussalmi 123/1 24 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 Sotkamo 125/1 26 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 Poltomo 127/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ Paltamo /128 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 7/ Kajaani 129/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ Kajaani /121 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 Suomussalmi 1255/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ Kuhmo /1256 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 Rovan. mlk 13 32 5/5 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Sodankylä 133/1 34 / / / / / / / / / / 7/7 7/7 Inari 135/136 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Enontekiä 137/138 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ Tornio 139/131 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 / 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Kolari 131312 7/7 5/5 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 / 6 Notturna 1.1 994

Taulukko 1.1 jatkuu Table 7. 7 continues R1/R2 29 3 31 32 33 34 35 36 37 38 39 4 41 42 43 44 45 12 7/7 7/7 4/4 1/1 7/7 7/7 7/7 1/1 4/4 7/7 8/7 6/7 5/4 1/1 <7/c7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 8/8 13/14 6/6 <8/8 <6/6 / / / 6/6 /8 15/16 7/ / 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 17/18 19/11 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/<7 7/7 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/<7 7/7 7/7 / 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 111/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 21/22 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 23/24 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/<7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 25/26 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 27/28 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 29/21 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 251/252 7/7 / 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/1 7/6 7/7 31/32 7/7 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 33/34 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 35/36 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 37/38 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 41/42 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 7/7 7/7 43/44 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 45/46 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 47/48 7/7 7/7 5/5 8/9 6/7 1/1 4/4 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 51/52 7/7 7/ 7/7 7/7 7/7 / 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 53/54 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7?7/7 55/56 7/7 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 57/58 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7?7/7 61/62 7/?7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/?7 7/ 63/64 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 65/66 7/7 7/7 7/7 /7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 67/68 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 7/7 7/7 7/ 71/72 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/7 7/<7 7/7 7/7 7/7 7/7/7 7/7 7/7 73/74 7/7 7/7 7/7 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 75/76 7/<7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 77/78 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 6/6 7/<7 7/7 81/82 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 83/84 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 / 85/86 7/7 7/7 7/7 5/5 87/88 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 89/81 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 5/5 7/7 7/7 91/92 7/7 7/7 7/<7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 93/94 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 95/96 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 97/98 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 7/7 / 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/ 12 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 13/14 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 15/16 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 /7 17/18 7/7 7/7 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 1112 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/?7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 113/114 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 115/116 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 117/118 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 /7 1222 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 123/124 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 125/126 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 127/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ /128 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 129/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ /121 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 1255/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ 7/ /1256 /7 /7 /7 /7 /7 /7 /7 1332 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 133/134 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 3/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 135/136 / 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 137/138 7/7 7/<7 7/<7 7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 139/13 1 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 <7/7 /7 7/7 7/7 7/7 7/7 131312 7/7 7/ 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 7/7 Noclurna 1.1 994 7

2 Ilmaston vaikutus lentoon 8 Yöperhosten lentoon vaikuttaa useita säätekijöitä kuten lämpö tila, tuuli, sade, kosteus, pilvi syys, kuivuus ja ympäristön pienilmasto-olot. Tärkein näis tä on lämpötila ja yöperhosten osalta erityisesti yön lämpötila. 2.1 Vuoden ilmaston kehitys lömpötilan kuvaamana Vuoden ilmaston kehitys tä on tässä tarkasteltu neljän sääaseman lämpötilakehityksenä. Asemista kaksi on mereisiä (Helsinkija Oulu) ja kaksi man tereisia (Lappeenrantaja Sodan kylä). Kuvaaj ina (kuvat 2.1 2.4) ovat päivän (klo 8 2) ylin ja yön (klo 2 8) alin lämpötila. Lappeenrannassa yölämpötilat ylittivät C viikon 16 jälkeen noustenjyrkästi aina viikolle 19 saakka. Kylmä alkukesän jakso osui viikoille 2 22, jonka jäl keen lämpötilat taas nousivat kesällä, yöllä jopa yli +1 C. Lämpötilan lasku alkoi viikolla 33 ja ensimmäiset hallayöt oli vat viikon 38 aikana. Syysvii kot 4 4 1 olivat tavallista läm pimämpiäja viikon 42 paikkeil Nocturna 1.1994 c Helsinki 3 2 1-1 -2-3 -4 C) D r o () Lfl N L() r C) Lt) N L() N C.3 C 1 ( 4 ( 4 C) C) C ) C) C ) viikko/week Kuva 2.7 Vuorokauden maksimi- ja minimilämpötilat Helsingissä vuonna. Figure 2.7 Maximum and minimum temperatures in Helsinki.

c Lappeenranta 3 2 1 1-2 -3-4 Kuva 2.2 Vuorokauden maksimi- ja minimilämpötilat Lappeenrannassa. Figure 2.2 Maximum and minimum femperafures in Lappeenranta. c Oulu 3 2 1-1 -2-3 - -4 N c LtD N CtD LtD N C ) fl t.. C ) LtD N C I CN C C C - C ) C ) C D CtD C ) fl viikko/week maxl8 2 min 2 8 e N ) C) Lt) N () L() t c LC) N CN C CN CN CN C) C ) C) C) C LC) viikko/week Kuva 2.3 Vuorokauden maksimi- ja minimilämpötilat Oulussa vuonna. Figure 2.3 Maximum and minimum femperatures in Oulu. la alkoivat säännölliset yöpak kaset. Helsingissä yölämpöti lat ylittivät Cjo viikolla 13, mutta säännöllisesti vasta vii kosta 16 alkaen. Kylmä jakso osui viikkoon 21,jonkajälkeen lämpötilat kohosivat tasaisesti kesällä. Yli +1 C yölämpöti loja oli vasta viikon 27 jälkeen. Lämpötilan lasku alkoi viikol la 34ja ensimmäiset hallat oli vat viikon 38 aikana. Yöläm pötilat vaihtelivat C molem min puolin pitkin myöhäissyk syä ja alle C lämpötila py sytteli viikosta 45 alkaen. Ou lussa yölämpötilat kohosivat yli C viikolla 16 ja lyhyehkö kylmä jakso osui viikolle 21. Lämpötilat kohosivat hitaasti ja lämpimintä oli viikkojen 28 33 aikana. Viikosta 34 alkaen lämpötilat laskivat, ensimmäi set hallat osuivat viikolle 36 ja yölämpötilat jäivät alle C viikosta 41, lukuun ottamatta muutamaa lämmintä yötä. So dankylässä yölämpötilat ylitti vät C kylmän talven jälkeen ensimmäisen kerran viikolla 17 ja pidemmäksi aikaa vasta vii kosta 22 eteenpäin. Yli +1 C yölämpötiloja oli kesän aikana vähän. Lämpötilan lasku alkoi viikolla 33 ja hallat alkoivat viikolla 35. Lukuun ottamatta lyhyttä lämmintäjaksoa viikon vaihteessa 39/4 yöpakkaset olivat tulleet pysyäkseen. Läm pötilojen suhteen kausi oli pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna normaali (ehkä ju hannuksen aikaista kylmääjak soa lukuun ottamatta) mikä si nänsä helpottaa tulevien vuo sien tulosten arviointia. Tämän ilmastollisesti nor maalin vuoden yöperhosyhtei sön ajallinen kehitys on kuvat tu Mekrijärveltä Ilomantsista, mistä on pisin katkeamaton pyyntikausi (kuvat 2.5 2.8). Lajimäärä lisääntyi kevään ai Nofvrnv J.]994

kana, mutta väheni avoimessa maastossa viileän juhannuksen tienoilla. Tämän jälkeen lajimäärä nousi molemmissa ym päristötyypeissä saavuttaen huippunsa viikkojen 28 31 ai kana. Kulttuuriympäristössä la jimaksimi oli metsäympäristöä aikaisemmin. Yksilömäärien kehityskäyrät ovat samantapai set, mutta viileä alkukesän jak so näkyy molemmissa ympäris tötyypeissä selvästi. Suurimmat saaliit saatiin kulttuuriympäris tössä samalla viikolla kuin suu rin lajimäärä. Metsäympäristön suurin saalis osui viikkoa ennen suurinta lajimäärää. Vertailtaessa laji- ja yksilö määrien kehitystä metsä-ja kult tuuriympäristöissä, voidaan to deta, että kylmät jaksot eivät vaikuta niihin yhtä voimakkaasti pienilmastokaan suotuisemmas sa metsässä kuin kulttuunym päristössä, eivätkä laji- sekä yk silömäärät myöskään laske metsäympäristössä syksyllä yhtä nopeasti kuin kultuuriym päristössä. 3 2 1-1 -2-3 -4 L( 1 -. C) ) N. c) o N Lfl N. ) Lfl N.. viikko/week Kuva 2.4 Vuorokauden maksimi- ja minimilämpötilat Sodankylässä vuonna. Figure 2.4 Maximum and minimum temperatures in Sodankylä. 1 Yksilömäärä metsäympäristössä Number of specimens in a forested habitat 1-7 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 viikko/week Kuva 2.5 Yksilömäärän kehitys metsäympöristössä ilo mantsin Mekrijärvellä vuonna 1 993. Figure 2.5 Development of the number of specimens in a forested habitat in Mekrijäivi Ilomantsi. Nodurna 1.1 994 1i1liii ii 1 IiL1 i 9-8- 6 5 4 3 2 1- Lalimäärä metsäympäristössä Number of species in a forested habitat 1 9 8 7 6 5 4 3-2- 1- - 1aiIiiHII 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 viikko/week Kuva 2.6 Lajimäärän kehitys metsäympäristössä llomant sin Mekrijärvellä vuonna. Figure 2.6 Development of the number of species in a forested habitat in Mekrijärvi Ilomantsi.

Yksilömäärä kulttuuriympäristössä Number of specimens in a culfural habitat Lajimäärä kulttuuriympäristössä Number of species in a cultural habitat 9 8 7 6 5 4 3 2 1 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 viikko/week vi kko/week Kuva 2.7 Yksilömäärän kehitys kulttuuriympäristössä Ho mantsin Mekrijärveliä vuonna. Figure 2.7 Development of the number of specimens in a cultural habitat in Mekrifäwi Ilomantsi 1 993. Kuva 2.8 Lajimäärän kehitys kulttuuriympäristössä Ilomant sin Mekrijärvellä vuonna. Figure 2.8 Developmentofthe numberofspecies in a forest cultural habitat in Mekrij&vi Ilomantsi. 2.2 Vuodenaikojen laji-indikaattorit Ilmaston vaihtelun vaikutuksia yöperhosfaunassamme voidaan parhaiten seurata eri lajien lennon alun ja lopun siirtymisenä niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin. Vaihtelun ilmentäjiksi on valittu neljä perhoslajia, joi den tiedetään esiintyvän jokseenkin varmasti liki koko maassa ja joka vuosi. Lisäksi ne pystyvät ilmentämään melko hyvin eri vuodenajoissa tapahtuvaa vaihtelua. Vaikka tunnusraitayökkönen (Orthosia gothica) ei ole kevään aikaisin yöperhonen, se kuuluu niihin lajei hin, jotka talvehtivat valmiiksi kehittyneenä perhosena kotelossaan. Tämä yökkönen on kuitenkin kevään run sain ja sen lennon alku ajoittuu melko tarkkaan paj uj en kukinnan alkamiseen. Lennon huippu osuu taas pajujen runsaimpaan kukkimisaikaan, jolloin muutkin kevät hyönteisemme ovat vilkkaimmillaan. Lennon alku il mentää siis verraten hyvin kevään tuloa. Vuoden lennon alku -kuva (kuva 2.9) viittaisi siihen, että aikaisin lento osuisi Salpausselkien vyöhykkeelle sekä lounaissaaristoon. Lennon alku näyttäisi olevan kaakossa noin viikon myöhässä tästä. Lennon alku myöhästyy pohjoi seen mentäessä 1 2 viikon verran. Lajia tavattiin metsärajalle asti. Epäedullisissa paikoissa lento alkoi 1 2 viikkoa tätäkin myöhemmin, erityisesti Suomenselän alueella. Toisaalta pohjoisessa Perämeren rannikkoalu eilla ja Tornionjoen laaksossa lento näyttäisi alkavan aikaisemmin kuin muualla. Tämä kuva on kuitenkin todennäköisesti osin virheellinen, koska kaikkiin näihin poikkeavuuksiin vaikuttavat varsin myöhäiset rysien asentamisajankohdat. Selkeä kuva lajin lennon alusta saataneen vasta ensi vuoden tulosten perusteella. Lajin lennon huipun perusteella voisi päätellä, ettei aiemmin kuvattu lennon alun maantieteellinen kuva olisi kuiten kaan täysin väärä. Lennon loppu ajoittuu yleensä paju jen siementen muodostumisaikaan, jolloin kevään run saat yöperhossaaliit vähenevät. Viimeisimmät tunnus raitayökköset saadaan yleensä kevään taittuessa kesään ja silloin valorysäsaaliit ovat pienimmillään. Tämä joh tuu osin kehitysbiologisesta vaihettumisesta, kun kote loma ja aikuisina perhosina talvehtivat lajit lopettavat lentonsa ennen kuin toukka-asteella talvehtivat per hoslajit aloittavat omansa. Vuonna (kuva 2.1) tunnusraitayökkösen lento loppui etelärannikollaj o vii kolla 19. Muualla Etelä-Suomessa, laajoilla alueilla Keski-Suomessaj a lajin pohj oisraj alla lento loppui viik koa myöhemmin. Myöhäisintä lento oli metsä-lapissa. Joitakin myöhästyneitä yksilöitä tavattiin paikallisesti, Nocfurna 1.1 994 11

vielä jopa viikolla Ykskuumiittarin (Selenia dentaria) lennon alku hyvin riippuvainen alkukesän lämpötiloista. Niin sanot 27! ollut alkanut selvästi jo touko kuun puolella etelässä ja touko/kesäkuun vaihteessa pohjoisessa. Mittarin lennon alku ajoittuu yleensä lehtipuiden lehtien voimakkaaseen kasvukauteen kertoen tuina lämpiminä vuosina, joita luvuilla useasti, lajin lento kesän tulosta. Vuoden on on tulosten valossa lajin lento alkoi ensin sisä-suomessa. Sieltä pohjoiseen ja etelärannikolle päin. Lennon alku on 197 199- (kuva 2.11) se oli laajeni saavuttanut Inarin Lapin samanaikaisesti, kun laji vasta aloitti lentonsa Hankoniemellä lounaassa. Menen hi dastava vaikutus näkyy siten selvästi lennon alkamises sa. Länsi-Lapissa laji alkoi lentää vasta viikolla viikkoa myöhemmin kuin Keski-Suomessa. sä Jos jo 24, 6 alkuke on hyvin lämmin, tämä laji ehtii kehittää osittaisen toisen sukupolven syksyllä. Silloin lajin lennon loppu edullisilla alueilla selvästi muista poikkeava. Vuon on na (kuva 2 paikkeilla. Lento oli koko Etelä-Suomessa ohi 22, se viikon jo ennen viikkoa 2.12) lento loppui Lounais-Suomessa jolloin päättyi Inarin Lapissa ja länsirannikolla. Myöhäisimmät yksilöt, lukuun otta mattatvärminnessätavattua toisen sukupolven yksilöä, lensivät viikolla 26 Karjala Kainuu Kuusamo). pääasiassa Itä-Suomessa (Pohjois- Tunturimittarin (Epirrita ctutumnata) lento alkaa sa manaikaisesti ruskan kanssa. Silloin lukuisat puiden ja kasvien lehdillä elävien lajien toukat lopettavat syömi sen on (kuva alkoi laji 33 la. Viimeisenä lento alkoi lounaissaaristossa yli 6 ja valmistautuvat talvehtimaan. Mittarin lento il mentää syksyn tuloa, ja lennon alku varhaisempi kuin etelässä. Vuonna lento pohjoisessa 2.13) Lapin pohjois- ja länsiosissa viikolla Joitakin sisämaan paikkoja lukuun ottamatta viikolla 32. lensi koko Lapissaja itärajaan rajoittuvilla alueil viik koa myöhemmin kuin Lapissa. Tunturimittani lentää yleensä koko loppusyksyn, ja vuoden viimeiset yksilöt saadaan yleensä vasta yöhallojen ollessa niin laajoja, enää että (useimpien) muiden yöperhosten lento satunnaista. Vuonna lento loppui Kainuussa ja osassa Pohjois-Karjalaa en (kuva on 2.14) tunturimittarin simmäisenä, Länsi-Lapissa vasta viikolla 39ja muualla Suomessa viikkojen 4 42 43 44. Pyynnin lopettaminen vaikuttanee tuloksiin Lapis sa oli 42. on siis aikana. Viimeiset yksilöt saatiin kuitenkin Etelä-Suomessa vielä viikkoina viimeinen pyyntiviikko viikko kuin mitä kuva osoittaa. luu Laji 4 ja muualla Suomessa voinut lentää myöhemminkin Tumma puuyökkönen (Lithophaiie consocia) kuu aikuistalvehtijoihin. Keväällä lentävät yksilöt ovat aloittaneet lentonsa jo edellisenä syksynä ja ovat siis selviytyneet talvesta aikuisina perhosina. Ulkomaisen kirjallisuuden mukaan (esiin. Skoit, 1991) laji on run saampi syksyllä kuin talvehtimisen jälkeen keväällä. Vuonna aikuistuneen kannan neita yksilöitä ki-suomessa 1992 oli asti (kuva kanta (kuva 2.15) talvehti eniten Hämeessä. Lajia tavattiin Kes ja myös lounaisrannikolla. Vuoden 2.16) näyttää olleen syksyllä sekä yksilömäärältään että levinneisyydeltään pienempi. Vuoden kannan talvehtimisen onnistumista voi daan tarkastella vasta ensi vuonna. J5 ulkomaiset tiedot pitävät paikkansa, perhonen olisi varsin harvinainen keväällä 2.3 1994. Toisen sukupolven esiintyminen Ilmastollisesti edullisina vuosina esiintyy maassamme monien yöperhoslajien osittainen toinen sukupolvi. Ai kaisemmin tällaisia edullisia vuosia ovat olleet 1972, 1973, 1982, 1985 on samme ja 1988 89. mm. Yöperhosfaunas myös lajeja. jotka keskivertovuosinakin ke hittävät kaksi sukupolvea Etelä-Suomessa. Nämä lajit lentävät yleensä keväällä. Kevään aikana ne ehtivät munia, kesän aikana toukat kehittyvät ja koteloituvatja syksyllä kuoriuturnisen jälkeen laji lentää uudelleen. Niin sanottuina edullisina vuosina näidenkin lajien toi nen vuosina. sukupolvi esiintyy pohjoisempana kuin tavallisina Vuonna jilla toista sukupolvea tavattiin varmuudella (tautctkko lajeja tavattiin Hämeessä, Lapissa 42 yöperhosla 2.]). Eniten tällaisia ei ainoatakaan. Poh joisimmat toisen sukupolven edustajat tavattiin Oulun läänissä. Nämä olivat pikku-töyhtökehrääjä (Clostera pigra) ja nyhäsirppisiipi (Fatcaria lacertinaria). 12 Noclurna 1.1 994

Taulukko 2.1 Lajien toisen sukupolven esiintyminen lääneittäin vuonna 1 993 Table 2. 7 Species with partial or fuli second brood per region in Laji/Species Uusim. T-P Ahv. Häme Kymi Mikke P-K K-S Kuopio Vaasa Oulu Lappi P.CAPUCINA 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 1 1 C.CURTULA 1 1 1 2 2 2 2 2 1 1 1 C.PIGRA 1 2 2 2 2 2 2 2 1 2 2 F.LACERTINARIA 2 2 2 2 2 2 2 2 2 1 2 1 D.FALCAIARIA 2 2 1 2 2 2 2 2 2 1 1 1 C.ALBIPUNCTATA 2 1 2 1 2 2 1 1 1 1 C.PUNCTARIA 2 I.GRISEATA 2 2 2 1 1 1 1 2 1 1 X.BIRIVIAIA 1 2 X.DESIGNATA 2 1 1 2 1 1 1 X.FLUCIUATA 2 2 2 2 2 2 1 2 2 2 1 1 E.ALTERNATA 1 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 L.SUFFUMAIA 1 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 1 E.SILACEATA 1 2 1 2 1 1 1 1 1 1 1 E.CENTAUREATA 2 1 2 1 2 1 1 1 G.RUFIFASCIATA 2 2 2 1 2 1 LMARGINATA 2 1 2 2 2 2 1 2 2 2 1 1 SONOTATA 2 2 2 2 2 2 2 1 1 1 SOALTERNARIA 1 1 2 2 2 1 1 1 1 SOLITURATA 2 2 1 1 2 2 2 2 2 1 1 S.CLATHRATA 1 2 2 2 2 2 1 1 1 2 1 1 S.DENTARIA 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 E.CREPUSCULARIA 1 1 1 1 1 1 2 2 1 1 1 H.TARSIPENNALIS 1 2 1 1 1 1 ROSFRICEALIS 1 2 1 1 1 1 1 1 1 1 DOCHRYSITIS 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 1 1 POMONETA 1 1 2 1 1 1 1 1 1 1 POFESTUCAE 1 2 1 1 1 1 S.ALBOVENOSA 1 2 AOCRENATA 1 1 2 1 1 1 1 1 1 AFURVA 2 1 1 1 1 1 C.MORPHEUS 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 1 1 D.TRIFOLII 2 2 2 2 2 M.PIS 1 1 1 1 1 2 1 1 1 1 LOCONTIGUA 1 1 1 2 1 1 1 LOTHALASSINA 1 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 L.SUASA 1 2 1 2 1 1 1 1 1 1 1 POBIREN 1 2 1 1 1 1 1 O.PLECTA 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 1 D.RUBI 1 1 1 2 2 1 1 1 1 1 1 X.C-NIGRUM 2 1 1 1 1 P.FULIGINDSA 2 2 1 1 1 = yksi sukupolvi/one brood 2 = kaksi sukupolvea/iwo broods Nocturna 1.1 994 13

Orihosia golhica alku/start Ioppu/end b :. viikko/week 16 viikko/week 17 viikko/week 1 8 O viikko/week 1 9 viikko/week 2 ei esiinny/ no occurrences viikko/week 1 9 viikko/week 2 viikko/week 21 O O viikko/week 22 viikko/week 23 ei esiinny/ no occutrences 14 Kuva 2.9lunnusraitayökkösen lennon alku. Eräillä paikka kunnilla myöhäinen rysien asennus vaikuttaa kokonaisku vaan. Figure 2.9 Start of ffight of the Hebrew Character. The late installation of traps at some stations affects the general picture. Notturna 1.1994 Kuva 2.1 Tunnusraitayökkösen lennon loppu. Figure 2. JO End of flight of the Hebrew Character.

Selenia dentaria alku/start Ioppu/end I. -, O viikko/week 1 8 O viikko/week 1 9 viikko/week 2 O O viikko/week 21 viikko/week 22 viikko/week 23 viikko/week 24 ei esiinny/ no occurrences D viikko/week 19 viikko/week 2 viikko/week 21 viikko/week 22 1 1 1 1 viikko/week 23 viikko/week 24 viikko/week 25 viikko/week 26 ei esiinny/ no occurrences Kuva 2.11 Ykskuumittarin lennon alku. Figure 2. 17 Start of flight of the Early Thorn. Kuva 2.J2Ykskuumittarin lennon loppu. Figure 2. 72 End of flight of the Eorly Thorn. Nocturna 1.1994 15

Epirrita autumnala alku/start Ioppu/end O O viikko/week32 viikka/week 33 viikko/week 34 viikko/week35 j viikko/week 36 viikko/week 37 vjjkko/week 38 viikko/week 39 Kuva 2.13 Tunturimittarin lennon alku. Figure 2. 73 Start of Hight of the Autumnal Moth. viikko/week 35 viikko/week 36 viikko/week 37 vijkko/week38 viikko/week 39 O O viikko/week 4 viikko/week4l viikko/week 42 viikko/week 43 Kuva 2.14 Tunturimifiarin lennon loppu. Figure 2. 74 End of iight of the Autumnal Moth. 16 Notiurna 1.1994

Lithophane consocia kevät/spring syksy/autumn < 1 yksilöä/specimens 3-4 O 6 7 1 2 4-5 O >7 2 3 5 6 ei havaintoja/ no specimens Kuva 2.15 Tumman puuyökkösen 1992 kanta keväällä. Figure 2. 15 Hibernated 1992 population of the Scarce Conformist in spring. Kuva 2.16 Tumman puuyökkösen kanta syksyllä. Figure 2. 16 Population of the Scarce Conformist in late autumn. Nocturna 1.1 994

ei 3 Kannanvaihtelut 18 Yöperhosten kannat vaihtelevat useiden ympäristöteki jöiden vuoksi. Yleensä perhosten aikuiskantojen ajalli nen kehityskäyrä on lähellä normaalijakaumaa (Gaussin käyrä) (kuva 3.]). Kuoriutuminen tapahtuu paikallisesti usein varsin samanaikaisesti, jolloin kantaa kuvaava yksilömäärän käyrä voi olla positiivisesti vinoutunut. Kantaa verottavat myöhemmin myös hyönteissyöjäpe dot juurikaan perhoskeräily. yksilöä/specimens 45 4 35 3 25 2 15 1 5 viikko/week Kuva 31 Niitty-yökkösen (Cerapteiyx graminis) kannan kehitys Ahvenanmaalla. Kanta jakautuu hyvin maalilakauman mukaisesti. Figure 3.1 Development of the population of the Antier Moth in northern Aland islands. The distribution is very normal. Nocturna 1.1 994 Lfl N co C.J () Lfl Q N.. e J c J c.j C1 C D C) c ) c ) C ) C) c ) C) C) 3.1 Poikkeavat lojikannat Joidenkin maayökkösten kannan kehitys poikkeaa ta vanomaisesta siten, että aikaisin keväällä muutamat yksilöt lentävät selvästi ennen pääjoukkoa. Esilennonja päälennon välillä on selvä kausi, jolloin lajia ei tavata. Tämä ei kuitenkaan merkitse kahta sukupolvea ( osit tainen 1. sukupolvi ) vaan sitä, että nämä lajit viettävät kesälepoa (aestivaatio) ja ovat haluttomia lentämään. Silloin yksilöt pysyvät liikkumattomina useita päiviä ennen varsinaista munintalentoa pääjoukon lennon yh teydessä. Myös eräiden hammaskehrääj älajien kantojen kehitys muistuttaa kesälepoa viettävien lajien kannan kehitystä (kuva 3.2). Täyttä varmuutta kesälevosta näi den lajien kohdalla ei ole. Joka tapauksessa kyse on kuitenkin vain yhdestä sukupolvesta. Isomaayökkösellä (Eurois occutta), joka esiintyy runsaimmillaan metsissä,ja isomorsiusyökkösellä (Noc tuo pronuba), joka lentää runsaammin kultuuriympäris tössäja erityisesti asustuskeskusten lähettyvillä, tiede tään olevan kesälepo. Vuonna kummallakaan yök kösellä ei kuitenkaan todettu selvää kesälepovaihetta (kuvat 3.3 3.4). Isomaayökkösellä lento vilkastui huip puaan kohti tasaisesti ja lopahti keskiboreaalisella vyö hykkeellä eteläisimpiä alueita nopeammin. Isomor siusyökkösellä lennon huippu sattui hemiboreaalisella ja eteläboreaalisella vyöhykeellä samoille viikoille. Eräillä lajeilla näyttää olevan toisistaan poikkeavia maantieteellisiä rotuj a, mikä näkyy eroavaisuuksina pai kallisissa lentoajoissa eri puolilla maatamme. Mustik kamittarilla (Eutithis populata) on väitetty olevan toi sistaan poikkeavia kehitysbiologia kantoja (Mikkola et al., 1985). Vuoden aineiston valossa lajin lento

yksilöä/specimens V) N CN C ) Lr) N c.j c I- N.. CN C. C C C CN (%J r C ) ) C9 C9 Cv) Cv) Cv) ) ) viikko/week Kuva 3.2 Koivuposliinikehräään (Pheosia gnoma) vuotuisen kannan kehitys koko maassa 1 993 (25 yksilöä). Figure 3.2 Development of the Lesser Swallow Prominent population in whole Finland (25 specimens). alkaa etelässä viikolla 27 ja pohjoisessa vasta viikoilla 31 32 (kuva 3.5). Lennon huippu on kuitenkin hemibo reaalista vyöhykettä lukuun ottamatta varsin samanai kainenja lento loppuu boreaalisilla vyöhykkeillä hiukan myöhemmin. Mustikkamittarin lähisukulaisella puisto mittarilla (Ettlithis prul?atct) ei tiettävästi ole erilaisia kehitysbiologisesti toisistaan eroavia maantieteellisiä rotuja. Tästä huolimatta lajin lennon alkaminen siirtyy etelästä pohjoiseen (ktti a 3.6). Mielenkiintoista on myös kannan suuret viikottaiset vaihtelut erityisesti eteläbo reaalisella vyöhykkeellä, mikä viittaisi eroihin läntisten ja itäisten kantojen välillä. Sukupolvien määrien eroja on havainnollistettu kah della samaan sukuun kuuluvalla lajilla. Pääosin met säympäristössä lentävällä nietsäkenttämittarilla (Xaiit horhoe annotinata) on ehdoton yksivuotinen kehitys, vaikka sen lentokausi osuu aikaiseen kevääseen. Etelä boreaalisella vyöhykkeellä laji lensi pääasiallisesti nel jän viikon sisällä. Keskiboreaalisella vyöhykkeellä len to venyi melkein kahdeksi kuukaudeksi. Pohjoisboreaa lisella vyöhykkeellä laji oli harvinaisempi, se lensi yh den kuukauden aikana, mutta vasta kuin lento jo oli loppunut etelässä (ktcva 3.7). Toisella lajilla, laikku kenttämittarilla (Xanthorhoe fluctuata), on säännölli sesti kaksi sukupolvea vuodessa. Vuoden aineisto osoittaa tämän asian paikkansa pitäväksi ainakin eteläs sä. Hemiboreaalisella vyöhykkeellä sukupolvien väli on hyvin selvä, mutta eteläboreaalisella vyöhykkeellä ne lähestyvät ajallisesti toisiaan niin, että 1. ja 2. sukupol ven yksilöt voivat lentää samanaikaisesti. Tilanne on vielä epäselvempi keskiboreaalisella vyöhykkeellä, missä sukupolvien huiput osuvat vain neljän viikon sisälle (kuva 3.8). Joillakin suurilla yöperhosilla kehitys on useampi vuotinen. Näiden kehitysbiologisissa kannoissa esiin tyy mielenkiintoista epäsymmetriaa, ns. vuorovuoti suutta. Perhosia näyttää olevan runsaasti vain joka toi nen vuosi ja melkein kadoksissa näiden vuosien välillä. Suomessa tällaisia kaksivuotisia toisistaan runsaudel taan poikkeavia kantoja on havaittu monilla lajeilla. Yleensä runsausvuodet ovat parittomia kuten kirjokeh rääjällä (Endroinis versicolora). Kirjokehrääjällä voi olla sekä yksivuotisia että kaksivuotisia kantoja. Koska lajilla esiintyy parillisina vuosina huomattavan pieniä kantoja, on esitetty, että vuorovuosittainen esiintymi nen voi olla ympäristötekij öiden aiheuttamaa (Marttila, 1989). Kirjokehrääjäätavattiin vuonna melko run saana Etelä-ja Keski-Suomessa (kuva 3.9). Laji näyttää karttavan lounais- ja länsirannikon viljelysalueita. Toisenlainen ilmiö esiintyy harmoyökkösillä, joilla on maassamme kaksivuotinen kehitys. Lajeista voi ke hittyä kaksi lomittain lentävää kantaa kuten kirjoharmo yökkösellä (Xestia speciosa). Lajin vuorovuosittaisten kantojen välillä on väitetty olevan maantieteellistä eroa: idässä ja etelässä laji olisi runsas parittomina vuosina, lännessä taas parillisina vuosina. Välialueella laji esiin tyisi runsaana tai niukkana kaikkina vuosina (Mikkola et at., 1977). Vuoden seuranta-aineiston perusteella lajin suurimmat kannat olisivat Keski-Suomessa. Idässä se ei ollut valopyynnissä runsaampi kuin lännessä. Pie nimmät kannat olivat Salpausselkien eteläpuolella ja länsirannikolla (kuva 3.1). Kuva ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä tätä lajia saatiin runsaasti, jopa sadoittain, syöttipyynnillä esimerkiksi Kainuussa kesän aikana. Noclurna 1.1 994

Eurois occulta Noctua pronuba yksilöä specimens 15 125 1 75 5 25 yksilöä specimens 225 2 175 15 125 1 -_ 75 5 25-25 28 31 34 25 28 31 34 37 Kuva 3.3 lsomaayökkösen vuotuisen kannan kehitys. Figure 3.3 Population development of the Great &ocade. Kuva 3.4 Isomorsiusyökkösen vuotuisen kannan kehitys. Figure 3.4 Population developmenf of the Large YeIIow Underwing. Nocturna 1.1 994

[ulithis populata Euliihis prunala 4 25 28 31 34 37 yksilöä specimens 24 21 1 8 15 12 9 6 3 yksilöä specimens 3 2-1 - - rt 1 25 28 31 34 37 25 28 31 34 37 Kuva 3.5 Mustikkamittarin vuotuisen kannan kehitys. Figure 3.5 Population development of the Northern Spinach. Kuva 3.6 Puistomittarin vuotuisen kannan kehitys. Figure 3.6 Population development of the Phoenix. Nocturna 1.1994 21

Xanihorhoe annolinala Xanthorhoe fluciuaia yksilöä specimens 8 6 4 2 yksilöä specimens 2-1 - - 18 21 24 27 19222528313437 Kuva 3.7 Metsäkenilämiifarin vuotuisen kannan kehitys. Figure 3.7 Population development of the Forest Carpet. Kuva 3.8 Caikkuken#ämittarin vuotuisen kannan kehitys. Lajilla on Etelä-Suomessa säännöllisesti kaksi sukupolvea vuodessa. Figure 3.8 Population development of the Garden Carpet. The species regularly has Iwo broods in southern Finland. 22 Nodurna 1.1 994

Endromis versicolora Xestia speciosa Kuva 3.9 Kirokehrääjän kantolen koot. Lali esiinlynee lukuisana vain parittomina vuosina. Figure 3.9 Population size ofthe Kentish GIor/. The species is believed to occur in frequent number only in odd years. Kuva 3.1 Kir1oharmoyökkösen kantolen koot. Lajiesiinty nee pariifomina vuosina lukuisana vain maamme itäisissä la eteläisissä osissa, missä sitä tavataan runsaana syöffipyynnil lä. Figure 3. JO Population size ofxestia speciosa. The species 15 believed to be abundant only in the eastern and southern most parts in odd years. It comes more frequently to sugar bait. Notturna 1.1 994 23

3.2 Joukkoeslintymöt (yksivuotisia) lajeja, joiden tiedetään esiintyvän toisina vuosina tavallista runsaam Yöperhoslajistossamme on pina. Lajien ekologiset vaatimukset (ympäristöolot, ra vinnon saanti tms.) ovat jostain syystä muodostuneet hyvin edullisiksi, jolloin munien ja toukkien kehitys on suotuisaa ja sen seurauksena laji lentää poikkeavan runsaana seuraavana vuonna. Jos biologinen tasapai palaudu, mikä yleensä ajan kuluessa tapahtuu loispistiäisten, toukkien sairauksien no ei tai ohj ailemana, joukko ravintokasvin biokemiallisen itsetorj unnan esiintymät voivat jatkua useita vuosia peräkkäin. Jouk koesiintymät voivat aiheuttaa taloudellistakin vahin koa, jos laji elää ihmisen hyödyntämällä ravintokasvilla (talouspuulaj it, viljelyskasvit, marj apensaat jne). Maamme yöperhosista tunnetuin joukkoesiintyj ä tunturimittari (Epirrita autuinnata), joka voi on aiheuttaa laajaa lehtituhoa tunturikoivikoissa. Lajin ajoittaiset joukkoesiintymiset toistuvat noin kestävät 2 3 9 vuoden sykleissäja vuotta. Pahin tunnettu joukkoesiintyminen lienee ollut vuonna 1965,jolloin perhosen toukat söivät Utsjoella 5 km2 koivikkoa paljaaksi, minkä takia alueen metsäraja siirtyi alemmaksi ja 1 km2 oli puuttomaksi. Vuonna esiintymä Lapin tunturikoivuvyöhykkeellä (kuva 3.11). tunturimittarilla jäi joukko Suurimmat yksilömäärät laskettiin Kilpisj ärvellä (>2 yksilöä). Keski-Suomessa ja metsä-lapissa laji oli myös runsas, mutta vuotuiset yksilömäärätjäivät 1 se oli %:iin tunturialueiden määristä. Lounais-Suomessa tunturimittari oli jopa harvinainen. Ahvenanmaalla sukulaisiaan, E.dilutata a ja E.christyi tä harvinai sempi. Niitty-yökkönen (Cerapteiyx graininis) esiintyy run saana joka vuosi. Pahimmillaan runsas, että sen se on kuitenkin niin toukat aiheuttavat tuhoja kevätviljoille puremalla korret poikki. Sitä pidettiin aikaisemmin pa hana tuholaisena, mutta viljelytapojen muutosten myötä tuholaismerkitys ty-yökkösen kannat olivat normaaleja sen on vähentynyt. Vuonna niit (kuva 3.12). Suurimmat yksilömäärät saatiin alueilla, joiden lähiympä ristössä on suhteellisesti eniten kulttuurimaata. Mäntymittarin (Bupaluspiniarius) toukat voivat ajoit tain, etenkin sisämaan kankailla, syödä laajoja mänty viljelmiä neulattomiksi. Lajia onkin torjuttu jopa lento dimitin-aineella. ruiskutuksin, viimeksi vuonna Koska laji lentää etupäässä päivällä, valorysillä saatava yksilömäärä vuosina runsaampi kuin vuonna Karviaismittaria (Abraxas grossulariatus) pidettiin 1984 ei ole kovin suuri, muttajoukkoesiintymis se on (kuva kuitenkin valorysissäkin huomattavasti 3.13). aiemmin herukkaviljelmien pahana tuholaisena. Laaja kuitenkaan maassamme aihe mittaista tuhoa laji ei ole uttanut. Laji onkin eteläisestä esiintymisestään huoli matta viime vuosina selvästi taantunut ja hävinnyt mo nien taajama-alueiden reunamilta kokonaan ehkä te hostuneen kemiallisen tuholaistorjunnan seurauksena. Vielä 197-luvulla punkiseudulla. Vuonna nais-suomessa kuitenkin Nåtön lehtoniityiltä, missä laji elänee muilla ravintokasveilla. Pakkasmittari (Erannis defoliaria) kuuluu eteläsuo malaisiin lajeihin (naaras siivetön), ja sillä ajoittain runsaita esiintymiä paikoittain. Laji se oli (kuva jokseenkin yleinen pääkau lajia tavattiin vain Lou 3.14). Erittäin suuri kanta löytyi voi on Euroo syö palj aaksi. Vuoden pan keskiosissa toisinaan paha tuholainen, joka olla laajoja lehtipuualueita mät keskittyivät Suomenlahden pohjoisrannikolle (kuva 3.15). Osa yksilöistä Eräiden lajien kantojen kehitys esiinty voi myös olla vaeltajia. on selvästi voimistu massa ilman, että lajeista koskaan tulee tuholaisia. Lyi jynharmaa jäkäläkehrääjä (Eileina turideola) on viime vuosina yleistynyt maassamme. Lajin toukka elää epi yleisin etelärannikon ja suurten järvien tuntumassa, missä fyyttisilläja epigeeisilläjäkälillä. Laji (kuva on se on runsastunut keuman epäsuorana vaikutuksena. Myös lähisukulais 3.16), ehkä lisääntyneen typpilas ten kullankeltaisenj äkäläkehrääj än (E. lutarella) ja tum manharmaanjäkäläkehrääjän (E.coinptaiia) kannat ovat etelärannikollamme voimistuneet. 24 Nodurna 1.1 994

Epirrita autumnata Cerapteryx graminis 4 327 yksilöä 1 67 yksilöä specimens 22 yksilöä specimens 1 yksilö Kuva 3.11 Tunturimittarin kannat. Figure 3. 11 Populations of the Autumnal Moth. Kuva 3.72 Niitty-yökkösen kannat. Figure 3. 12 Populations of the Antier Moth. Nodurno 1.1 994 25

Bupalus piniarius Ahraxas grossulariatus 259 Kuva 3.13 Mäntymittarin kannat. Figure 3.13 Populations of the Bordered White. Kuva 3.14 Karviaismillarin kannat. Figure 3.74 Populations of the Magpie. 26 Nocturna 1.1 994

Erannis defoliaria Eilema lurideola 65 yksilöä 472 yksilöä 48 yksilöä Kuva 3.15 Pakkasmittarin kannat. Figure 3.15 Populations of the Moftled Umber. Kuva 3.16 Lyijynharmaan läkälämittarin kannat. Figure 3.76 Populations of the Common Footman. Nocfurna 1.1 994 27

3.3 Uhanalaiset kannat Eräät yöperhosemme ovat ihmisen toiminnan seurauk sena vahvasti taantuneet, ja niiden viimeiset kannat ja lisääntymismahdollisuudet ovat Suomessa uhattuina. Uhanalaisuusarviointien (1985 ja 199) mukaan yöper hoset eivät ole yhtä uhanalaisia kuin esimerkiksi päivä perhoset tämä voi kuitenkin olla näennäistä, sillä päiväperhosten havainnointi on yöperhosia helpompaa. Lisäksi arviontipohja on aikaisemmin ollut varsin sub jektiivinen. Yöperhosten seurannalla saadaan objektii visempaa faktatietoa. Vuonna tavattiin seurannas sa yhteensä 12 vuoden 199 uhanalaisuusarvioinnissa lueteltua lajia (taulukko 3.]). Näistä 3 lajin status on muuttunut vuodesta 1985, eivätkä ne enää ole uhanalai sia. Muista 9 lajista vain 1 luetaan vaarantuneisiin, muut silmälläpidettäviin. Näitä 9 lajia tavattiin pääasiassa Ahvenanmaalla ja Hämeen läänissä. Vuoden seuranta-aineistosta puuttui kokonaan vielä 19-luvun alussa yleisiä lajeja, kuten Eriogaster lanestris, Epirrhoe galiata, Hypoxvstis pluviaria, Pani hea coenobita, Acro,iicta euphorbiae, Trachea atripii cis, Cala,nia tridens, Conistra rubiginosa ja C.erythrocephala, Mamestra brassicae, Hadena aibim acula, Sentafiaminea, Agrotis segetum, Standfussiana lucernea, Spaelotis ravida ja Cossus cossus (tulee huo nosti valolle). Taulukko 31 Uhanalaisten lajien esiintyminen lääneillöin (vuosina 1985 la 199 luetellut) Table 3.1 Occurrences of threatened species per region (listed in 1985 and 199) La/Spedes 1985199 Uusim. T-P Ahv. Häme Kymi M:h P-K K-S Kuo. Vaasa Oulu Lappi A.ACERIS BOMENETRIESII C.QUERCIMONTARIA ROPURPURATA S.DECORATA H 1-1 H H E H H H H H A.TRIDENS COV-ATA POBREVIUNEA H E V E E E AJUBATUS COABSNTHII L. DUMI P.UMOVII S.CORRIVALARIA ST SH SH v V V V v v 13 AOSTRIGOSA AOPLAGIATA MOPERSICARIAE N.CANDIDULA ST ST ST ST 12 AONITIDA AOANCEPS A.SYRINGARA A.GILVARIA BOTIBIALE COLICHENARIA C.ERYTHROCEPhALA COARGENTEA EOCAPITATA EOFLAVICINCTATA E.NOBILIARIA EOTARTUENSIS EOFENNOSCANDICA EODODONEATA SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH SH 19 23 1 3 13 14 28 Nocturna 1.1 994

La/Species 1985 199 Uusim. T-P Ahv. Häme Kymi M:Ii P-K K-S Kuo. Vaasa Oulu Lappi G.QUERCIFOLIA SH HOLUNALIS SH SH HOPETASITIS V SH H.AULICA SH SH I.MURICAIA SH SH IOCONTUSA SH LOW-LATINUM SH SH L.TEREBRA SH SH LOC-AUREUM SH LLEUCOCYCLA SH SH LOSTAUDINGERI SH SH L.ORNITOPUS SH SH M.PUDORINA SH SH N.KARELICA SH NOREVAYANA SH SH 12 P.VIRIDARIA SH SH P.TRANSVERSATA SH SH 27 P.MACULARIA SH SH S.VIRGULATA SH SH TOFIMBRINALIS SH SH T.LUDIFICA SH X.BOREALIS V SH XOBRUNNEOPICTA SH XOLYNGEI SH SH EOCAUCHIATA EOIRRIGUATA SP SP A.APPENSATA SH M 11 11 AOALBULATA SH M 13 13 COPROMISSA SH M H.FUSCOARGENTEUS SH M POCAPTIUNCULA SH M SOFLAMMEA SH M XOSINCERA SH M 1 1 XORHAEIICA SH 37 12 835 12 Ensimmäinen luku taulukossa kuvaa sitä, kuinka monessa paikassa pyydystettiin uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja, ja toinen luku sen kuinka monta uhanalaista yksilöä kyseisessä läänissä pyydysteifuin. The first number indicates the number of places where endangered species were captured, and the second how many specimens per region. Uhana laisuusl uokat/classification for threatened species: H = hävinnyt/extinct E = erittäin uhanalainen/endangered V = vaarantunut/vulnerable S = silmälläpidettävä/in need ofmonitoring ST = taantunut/declining SH = harvinainen/rare SP = puutteellisesti tunneftu/indeterminate M = muuttunut status uudelleenarvioimisen jälkeen/changed due to befter assessment o = ei enää uhanalainen/outofdanger Nodurna 1.1 994 29

aina 4 Laen sisäinen vaihtelu 4.1 Muoto-osuudet Yöperhosten lajinsisäisestä vaihtelusta tiedetään saalta paljon, toisaalta liian vähän. Lajien ulkonäöltään poikkeavat erilaiset muodot tunnetaan hyvin. Joidenkin lajien muotojen esiintyminen toivottiin saatavan kartoi tetuksi seurannalla. Raskas määritystyö ei kuitenkaan ole mahdollistanut vielä kaikkien toivottujen muotojen erittelyä (ensimmäisenä vuonna tämä oli vapaaehtois ta). Eri muotojen esiintymisen syyt ja alueelliset erot ovat heikosti tunnettuja ei tiedetä, ovatko muodot fenologisia eli elinympäristön muovaamia väripoikkea mia, vai geneettisiä eli perinnöllisiä. Luonnon moni muotoisuuden määritelmään kuuluu olennaisesti myös geneettinen monimuotoisuus, joten sen selvittämiseksi tarvitaan lisätietoja yöperhosten lajinsisäisestä vaihte lusta. Kaikkia tässä raportissa olevia tuloksia on pidet tävä vielä puutteellisina, eikä niistä tulisi vetää ennenai kaisia johtopäätöksiä. Muoto-osuuksia, jotka liittyvät melanismi-ilmiöön (ympäristön saasteiden lisääntymisen seurauksena pahtuvaan perhosten perinnöllinen tummuminen) on selvitetty erikseen vuoden seurannassa. Vuoden aineisto kattaa kuusi lajia: Odontopera bidentata, Otigia strigilis, Oligia latrunctda, Biston bettilarius, Acron icta rumicis ja Tethea or. Analyysitulokset rapor toidaan erikseen niiden valmistumisen jälkeen. toi ta Vuoden tulosten perusteella on arvioitavissa varjokorsiyökkösen (Oligia latruncuta) kirjavienj a tum muneiden yksilöiden (f aethiops s.lat.) eri osuudet eräil lä paikkakunnilla, missä muodot on eroteltu (kuva 4.1). Melanistisia muotoja olisi eräiden kaupunkien (Helsin ki, Pori, Vaasa) läheisyydessä edelleen runsaasti, ja kirjavien muotojen osuudet olivat lounaisrannikolla suu rimmat. Toinen vuoden tietoihin perustuva esitys on vaaleasta keltayökkösestä (Xanthia ictetitia). Saatujen laskelmien perusteella sen kirj auksettoman muodon (f.ftavescens) osuus (kuva 4.2) olisi yleisesti 25 4 % välillä. Tätä suurempia osuuksia tavataan paikoittain, ehkä eniten lännessä. Kolmas kartta on tunnusraitayökkösen (Orthosia gothica) ruskeamerkkisestä muodosta (f gothicina s. lat.). Vuoden laskelmien mukaan (kuva 4.3) tämä muo to yleistyy pohjoiseen päin. Noin 63. pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella muodon osuus on yli 5 % kan nasta. Tästä pohjoiseen päin se näyttää vielä kasvavan, joskin määrät ovat liian pieniä varmoihin johtopäätök siin. Useista muistakin lajeista, kuten silkkiyökkösestä (Hiltia ins), on laskettavissa muotojen osuudet (kuva 4.4), mutta kokonaiskuvan antaminen niiden maantie teellisistäjakaumista koko Suomen alueelta on toistai seksi ennenaikaista. Nodurna 1.1994

Oligia Iatruncula päämuoto main form aethiops Q ei not distinguished 4 yksilöä specfmens 9 yksilöä specfmens Q 1 yksilö specimen Kuva 4.1 Varlokorsiyökkösen melanististen muotolen maantieteelliset osuudet. figure 4. 7 Geographic proportions of melanistic forms in the Tawny Marbled Minor. Nodurna 1.1 994

Xantiiia icleria IO O/. päämuoto main form flavescens ei eritelty not distinguished 246 yksilöä specimens 29 yksilöä specimens Q 1 yksilö specimen Kuva 4.2 Vooleon keltayäkkösen kirauksettomon muodon maanteteeiiiset osuudet. figure 4.2 Geographic proportions of the pale yellow form of the SaIIow. 32 Noclurna 1.1 994

Orihosia gothica päämuoto main form gothicina Q ei not dfstinguished 596 yksilöä specimens 182 yksilöä specimens 1 yksilö specimen Kuva 4.3 Tunnusraitayökkösen gothicina-muodon maantieteelliset osuudet. Figure 4.3 Geographic proportions of the gothicina-form of the Hebrew Character. Noclurna 1.1 994 33

Hilja ins päämuoto main form schildei ei eritelty not distinguished 5 yksilöä specimens 7 yksilöä specimens Q 1 yksilö specimen c Kuva 4.4 Silkkiyökkösen tummon muodon maantieteeiiset osuudet. Figure 4.4 Geographic proportions of the dark form of Hillia ins. 34 Noclurna 1.1 994

naarat 4.2 Sukupuolilakaumat Lajien sisäiseen vaihteluun kuuluvat myös lajien suku puolij akaurnat. Sukupuolien määrittäminen oli vuonna vapaaehtoista, joten riittävää yleiskuvaa eri lajien koiraiden ja naaraiden määristä ei näin ollen saatu. Aiemmasta kokemuksesta tiedetään, etteivät naaraat tule valolle yhtä hanakasti kuin koiraat. Naaraat lentävät usein matalalla ja huomattavasti vähemmän kuin koi raat (joidenkin lajien naaraat ovat jopa siivettömiä mu nintakoneita ). Monien lajien koiraiden ja naaraiden lukumäärien välinen suhde, sex-ratio, on suurempi käytettäessä valopyyntiä kuin esimerkiksi syöttipyyn tiä. Eräiden lajien naarat tulevat valolle siinä missä koiraatkin, mutta eri sukupuolten lentoaj oissa (vuoro kausirytmiikkaja päivärytmiikka) on selviä eroja. Tässä raportissa kuvataan joidenkin lajien sukupuolij akau mia, mutta varmoja johtopäätöksiä ei tulisi vielä tehdä. Haapakehrääj än (Poecitocampa popttli) sex-ratio on ns. normaali. Sekä koiraat että naaraat tulevat valolle, joskin naaraat tulevat useimmiten vasta lajin lennon loppuvaiheessa (aikaeroja kuoritumisessa?). Vuoden aineiston perusteella (kuva 4.5) naaraiden osuus on yleensä < 25 % (aikainen pyynnin lopettaminen voi olla syynä alempiin lukuihin). Tätä suurempia osuuksia havaittiin kuitenkin Pohjanmaalla, ehkä sattumanvarai sesti. Jättiharmomittarin (Boarnzia,vboraria) sukupuoli jakauma on toisenlainen ovat kovin harvinaisia valopyynnissä (tiettävästi syöttipyynnillä useammin saatavissa), mikä voidaan todeta vuoden aineistostakm. Lajin naaraiden osuus on pääosin < 5 % (kuva 4.6). Eräillä yöperhoslajeilla on poikkeava sukupuolija kauma, jossa naaraat ovat koiraita yleisempiä. Näin on erityisesti tietyissä suvuissa, kuten Catarhoe. Xanthor Iioe, Etipithecia, Peri.oiiza, Hadeiza (ed. vain jotkut lajit) ja Mniorvpe. Syytä tähän poikkeavaan sukupuoli j akaumaan ei tiedetä, eikä myöskään sitä, onko poikkea ma pysyvä. On mahdollista, että lajin sex-ratio muuttuu kannan taantumisen myötä jos näin olisi, lajien uhan alaistuminen olisi ennakoitavissa. Tämän vuoksi lajien sex-ration seuraaminen on erityisen tärkeää. Juovakenttämittarin (Xanthorhoe quadrifasiata) naa raiden osuus on harvinaisen suuri (kuva 4.7). Vuoden aineiston perusteella koiraiden suhteellinen osuus on suurin esiintymisen reuna-alueilla, erityisesti ranni kolla. Vihervarpumittarin (Chloroclysta iniata), joka tal vehtii aikuisena, sex-ration tiedetään muuttuvan ajalli sesti. Syksyllä tavataan sekä koiraita että naaraita, mutta on luultu, että vain naaraat kykenisivät talvehtimaan ja munisivat vasta seuraavana keväänä. Naaraiden talveh timista esiintyy myös joillakin muilla yöperhoslajeil lamme (mm. Dasvpolia templi llä), mutta kaikkien ai kuistalvehtijoiden sex-ratiota ei ole vielä selvitetty. Vuoden aineiston perusteella (kuvat 4.8 ja 4.9) näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakin etelärannikolla oli lauhana talvena 1992/93 pystynyt talvehtimaan koirai takin. Paikoissa, joissa koiraiden osuus oli > 5 %, on luultavimmin tehty virheellisiä määrityksiä. Nocfurna 1.1 994 35

Poecilocampa populi koiras male naaras female ei eritelty not Uistinguished e 454 yksilöä specimens 37 yksilöä specimens yksilö specfmen. 3 Kuva 4.5 Haapakehräää n sukupuoiiakauma. Figure 4.5 Sex ratio of the December Moth. 36 Nodurna 1.1 994

Boarmia roboraria koiras male Q naaras fema/e ei not d/st/nguished P 8 22 yksilöä specimens yksilöä specimens o 1 yksilö specfmen Kuva 4.6 Jäifiharmomiifarin sukupuoli jakauma. Figure 4.6 Sex ratio of the Great Oak Beauly. Nocturna 1.1 994 37

Xanthorhoe quadrifasiata koiras m&e naaras female ei eritelty not distinguished 58 yksilöä specimens 1 yksilöä specimens Q 1 yksilö specfmen g Kuva 4.7 Juovakenftämiftarin sukupuolijakauma. Figure 4.7 Sex ratia of the targe Iwin-spat Carpet. 38 Nocturna J.994

Chloroclysta miala kevät/spring koiras male naaras female ei eritelty not distinguished 72 yksilöä specimens 12 yksilöä specimens 1 yksilö speamen O i Kuva 4.8 Vihervarpumittarin sukupuolijakauma keväällä. Yleensä vain naaraat talvehtivat. Figrue 4.8 Sex ratio of the Autumn Green Carpet in spring. Normally only females hibernate. Nodvma 1.1994 39

Chloroclysta miata syksy/autumn koiras male naaras female ei eritelty not distinguished 219 yksilöä specimens 31 yksilöä specimens 1 yksilö specimen Kuva 4.9 Vihervorpumittarin sukupuolijakauma syksyllä. Figrue 4.9 Sex ratio of the Autumn Green Carpet in autumn. 4 Nocturna 1.1 994

luvut 5 Diversiteetti 5.1 Lajidiversiteetti Lajidiversiteetin yksinkertaisin mitta on tavattuj en laji en lukumäärä, joka on eroteltu kahden pääympäristö tyypin, metsä- ja kulttuuriympäristön, mukaan seuraa vissa kuvissa. Vuonna havaitut lajimäärät eivät sellaisinaan vielä ilmennä paikallista kokonaislajidiver siteettiä kasvavat seurannan jatkuessa. Toisaal ta, eräillä paikkakunnilla voitiin vuoden aikana havaita, että jopa noin 3 % tavatusta lajistosta ei ollutkaan peräisin siitä habitaatista mihin rysä asennettiin. Osa lajeista on peräisin kauempaa (mikä ei ole sinänsä ihme, ovathan perhoset varsin liikkuvia), mutta lähes kaikki lajit lienevät kuitenkin peräisin havaintopaikan lähialu eilta, habitaateista, jotka sijaitsevat satelliittipohj aisen maanpeitetulkinnan mukaan < 2,5 km säteellä havaintopaikoista. Metsä- ja kulttuuriympäristön lajimäärissä ei ollut selvää eroa vuonna (kuvat 5.1 ja 5.2). Metsä lajit ulottuvat Lapin perukoille asti, toisin kuin kulttuu rilajit. Suurimmat lajimäärät olivat Etelä-Suomessa molemmissa ympäristötyypeissä. Hemiboreaalinen vyö hyke ei korostu selvästi. Kaakkois-Suomen pienet lajimäärät, niinkuin monissa muissakin kuvissa, johtuvat yksinomaan siitä, että rysät saatiin siellä toimimaan vasta kesällä. Käytettäessä lajimäärää diversiteetin ilmentäjänäjo kainen tavattu laji on samanarvoinen. Luonnonsuojelu mielessä toiset lajit ovat kuitenkin toisia arvokkaampia lajien erilaisten elinympäristövaatimusten vuoksi. Stenotooppiset lajit ovat eurytooppisia herkempiä taan tumaan ihmistoiminnan vaikutuksesta. Harvinaisuus painotteinen diversiteetti-indeksi on laskettu painotta malla jokaista lajia pistearvolla. Käytetyt pistearvot ovat pääosin samat kuin Suomen Hyönteisvaihtoyhdis tyksenjulkaisemassa lajien vaihtopisteluettelossa (). Pistearvot on muutettu kahdessa tapauksessa: (1) täysin pisteettömiksijätetyille rauhoitetuille lajeille (luettelos sa R-merkintä) on annettu korkein mahdollinen pistear yo (=1) ja, (2) luettelossa yleensä korkeilla pistearvo ja saaneet vaeltajalajit on aliarvostettu (=), mikäli niillä ei tiedetä olleen edes ajoittaista kantaa maassam me. Ulkomailta saapuvien lajien merkitys Suomen bio diversiteetille on mitätön siihen asti kunnes ne pystyvät kolonisoimaan maamme. Harvinai suuspainotteisen in deksin antama kokonaiskuva metsäympäristön lajeista (kuva 5.3) ei erityisesti poikkea lajidiversiteettikuvasta, mutta hemiboreaalinen vyöhyke korostuu selvemmin. Kulttuuriympäristön indeksiluvut ovat korkeimmat Ah venanmaalla ja Lounais-Suomessa (kttva 5.4). Pohjoi sessa kulttuuriympäristön indeksiluvut ovat metsäym päristön lukuja pienemmät. Harvinaisimpia perinneym päristöjen lajeja tavataan siis erityisesti hemiboreaali sella vyöhykkeellä, jossa perinneympäristöt ovat histo riallisesti vanhimpia. Raportissa on myös haluttu tarkastella, esiintyykö eri perhosryhmissä selvästi yleisestä laj idiversiteetista poikkeavia systemaattisia eroja. Yöperhoslajit on tästä syystä ryhmitelty 5 systemaattiseen (ei kuitenkaan puh taasti taksonomiseen) pääluokkaan: kiitäjät, kehrääjät, mittarit. yökkösetja ns. pienryhmiin kuuluvat perhoset. Ryhmien sisäistä lajidiversiteettiä on verrattu yleiseen laj idiversiteettiin. Kiitäjien (Sphingidae) lajidiversiteetti on suurin Sal pausselkien vyöhykkeellä. Sieltä se laskee jyrkästi poh joiseen (kuva 5.5). Yksilömäärät ovat selvästi suurim mat Hämeessä tietyissä pyyntipaikoissa. joissa haapo Noclurna 1.1 994 41

jen vaikutus korostuu etenkin poppelikiitäjän (Laothoe poputi) ja haapakiitäjän (Laothoe tremutae) runsaana esiintymisenä,joka puolestaan vaikuttaa kiitäjien koko naismäärään (kuva 5.6). Erityisesti Tornion ympäristö korostuu pohjoisessa. Kehrääjien (Notodontidae, Lasiocainpidae, Satur niidae, Endromidae) suurin Lajidiversiteetti on Pohjois- Hämeessä ja Etelä-Karjalassa. Diversiteetti laskee poh joiseen päin loivemmin kuin kiitäjillä (kuva 5.7). Yksi lömaan ssä korostuu lehtipuiden, erityisesti haavan mer kitys. Tomiossa haapakehrääjän (Poecitocampa popu Ii) vaikutus on merkittävä. Lajilla voi Lapissa olla kak sivuotinen rotu (kuva 5.8). Mittarien (Drepaizidae, Thyatiridae, Geornetridae) lajidiversiteetti laskee loivemmin pohjoiseen (kuva 5.9). Yksilömäärissä korostui vuonna erityisesti tuntu rimittarin joukkoesiintymä (kuva 5.1). Yökkösten (Noctuidae) lajidiversiteetti on korkein etelärannikolla, josta se melko jyrkästi laskee pohjoi seen päin (kuva 5.11). Yksilömäärät olivat suurimmat Lounais- ja Kaakkois-Suomen alueilla. Keski-Lapista pohjoiseen yksilömäärät vähenivät selvästi (kuva 5.12). Pienryhmien (Arctiidae, Hepiatidae, Cossidae) laji diversiteetti on myös korkein lounaassa ja kaakossa (kuva 5.13). Keski-Suomessa diversiteetti on korkeam pi itäosassa. Tämä johtunee siitä, että pienryhmissä on runsaasti kulttuuri-ja viljelysympäristöä karttavia laje ja. Yksilömäärissä näkyy selvästi vuonna jäkälä kehrääjien (Eiterna) vaikutus (kuva 5.14). 42 Noclurna 1.1994

Lajimäarä Species diversfty metsäympäristö kulttuuriympäristö forested habitats cultural habitats -, 1 <5 15 2. 5-1 2 25 1-15 > 25 Kuva 5.1 Lajimäärä metsäympäristössä. Figure 5. 1 Species diversity in forested habitats. Kuva 5.2 Lajimäärä kulttuuriympäristössä. Figure 5.2 Species diversily in cultural habitots. Nocfurno 1.1 994 43

Harvinaisuusindeksi Rarfty index metsäym pä ristö forested habitats ku Ittu u riym pä ristö cultural habitats bl D <5 5-15 15-3 3-6 6 12 12 1 8 >18 Kuva 5.3 Harvinaisuusindeksi metsöympäristössä. Figure 5.3 Point-score index of forested habitats. Kuva 5.4 Harvinaisuusindeksi kulttuuriympäristössä. Figure 5.4 Point-score index of cultural habitats. 44 Nocturna 1.1994

..... 1 1 Kulalat HaWK motns lajimäärä yksilömäärä number of species number of specimens 1 2 3 1.1 D 4 5 6 ei havaintoja! no specimens < 1 1 25 25 5 5 75.. 75 1 1 125 >125 ei havaintoja/ no specimens Kuva 5.5 Kiitäjien lajimäärä. Figure 5.5 Species number of hawk moths. Kuva 5.6 Kiitäjien yksilömäärä. Figure 5.6 Specimen capture of hawk moths. Nodurna 1.1 994 45

O1 1 OOOOOO lieliraalat Bombycoid moths lajimäärä number of species yksilömäärä number of specimen. <5 5 1 1 15 1 1 15 2 2 25 > 25 D 1 <5 5 15 15 25 25 35 3 5 45 > 45 Kuva 5.7 KehrääjäIaien määrä. Figure 5.7 Species number of bombycoid moths. Kuva 5.8 Kehräälien yksilömäärä. Figure 5.8 Specimen capture of bombycoid moths. 46 Nodurna 1.1 994

.1 MittariIait Geometrid moths lalimäärä number of species yksilömäärä number of specimens. J <25 25 5 1 1 25 125 15 < EI 1 1 25 1 15 15 3 5 75 > 15 25 5 > 3 75 1 5 1 Kuva 5.9 Mittarilajien määrä. Figure 5.9 Species number of geometrid moths. Kuva 5.1 Mittarien yksilömäärä. Figure 5. 7 Specimen capture of geometrid moths. Notturna 1.1 994 47

Yökköset Noctuid moths lajimäärä number of species yksilömäärä number of specimens <25 25 5 E 5-75 75 1 1 1 25 125 15 > 15 <2 2-1 1 5 5 1 O 1 25 O 25 5 > 5 Kuva 5.1 7 Yökkösten lalimäärä. Figure 5. 77 Species number of noctuiä moths. Kuva 5.12 Yökkösten yksilömäärä. Figure 5.72 Specimen capture of noctuid moths. 48 Nocturna 1.1 994

Pikkuryhmät Small groups lajimäärä number of species yksilömäärä / Do-5 5-1 1 15 > 15 ei havaintoja/ no specimens < 1 1 5 5 1 1 1 1 25 25 5 ei havaintoja/ no specimens Kuva 5.13 Pienten ryhmien lajien määrä. Figure 5.73 Species number of smallgroups, i.e. arctids, hepaloids, cossids. Kuva 5.14 Pienten ryhmien yksilömäärä. Figure 5.74 Specimen capture of small groups. Nocturna 1.1994 49

5.2 Yhteisödiversiteetti Elinympäristön kantokykyä saattaa ilmentää lajimää rää paremmin havaittujen yksilöiden määrä,joka kertoo enemmän ekosysteemin paikallisesta biologisesta tuo tantokyvystä (biomassasta). Saatu yksilömäärä onkin lajimäärää paikallisempi, eli suurempi osa yksilöistä kuin lajeista on peräisin havaintopaikan habitaatista. Vieraiden habitaattien lajien yksilömäärät ovat säännöl lisesti pieniä (yksitellen saatavat lajit). Yksilömäärä metsäympäristössä Lapissa oli vuonna poikkeuk sellinen tunturimittarin j oukkoesiintymisen takia (kuva 5.15). Etelässä suurimmat saaliit saatiin Hämeessä, Itä- Uudellamaalla sekä Pohjois-Ahvenanmaalla. Pienim mät saaliit tulivat Inarin itäosasta sekä Pohjanmaalta. Kulttuuriympäristön saaliit (kuva 5.16) olivat selvästi pienempiä. Vilj elysseuduilla Pohj anmaallaja Etelä-Suo messa ne olivat kuitenkin paikoin suurempia kuin met säympäristön saaliit. Yksilömäärältään Etelä-Suomen runsaimmat alueet olivat pääosin samoja molemmissa ympäristötyypeissä. Laskennallisten diversiteetti-indeksien käytössä on sekä hyviä että huonoja puolia. Vuoden tulokset on analysoitu vain kahdella laskennallisella indeksillä, Shan non-wiener [H J -indeksillä ja Berger-Parker [dl -in deksillä (Kouki ). Shannon-Wiener -indeksi ilmen tää, miten tasaisesti kannat ovat jakautuneet havaittujen lajien välillä. Indeksi ilmentää siis faunan homogeeni suutta eli vertaa tosiasiallisia tuloksia eräänlaiseen ihan netasapainotilaan, jossa kaikilla esiintyvillä lajeilla mikä kuitenkin luonnossa on mahdottomuus on sa mansuuruiset kannat. Ihannetapauksissa H :n arvo lähe nee arvoa 1. Jos arvo on pienempi kuin 1, yhteisössä on monta keskirnääräisesti suurta kantaa, jos taas suurempi kuin 1, yhteisössä on useita keskimääräistä pienempiä lajikantoja. Metsä-jakulttuuriympäristön Shannon-Wie ner -indeksit eivät oleellisesti poikkea toisistaan (kuvat 5.1 7ja 5.18). Indeksin arvo nousee pohjoisesta etelään molemmissa tapauksissa, eli mitä etelämmäksi men nään sitä enemmän tavataan molemmista ympäristö tyypeistä keskimääräistä pienempiä kantoja. Tämä hei jastaa nimenomaan vieraista habitaateista lentäneiden harvalukuisten lajien osuutta näytteissä. Metsäympäris tökuvassa (kuva 5.17) näyttäisivät vieläpä kolonisaa tioreitit kaakossa ja lounaassa korostuvan. Berger-Parker -indeksi kuvaa heterogeenisuutta ja perustuu näytteen vallitsevan lajin yksilömäärän suh teuttamiseen koko näytteen yksilömäärään. Indeksi on helppo laskea,ja yksinkertaisuudesta huolimatta sitä on pidetty melko hyvänä ekologisen tasapainon ilmentäjä nä. Ekosysteemissä esiintyvä tasapainottomuus, joka esimerkiksi johtaa yhden lajinj oukkoesiintymiseen ko rostuu selvästi tätä indeksiä käyttäen, sillä jos yksilö näytteessä on vain yhtä lajia saa d arvon 1. Vuoden aineistosta on laskettu viikkonäytteiden indeksit, joista on esitetty korkein, aihaisinja keskimmäinen (mediaa ni) arvo (kuvat 5.19 ja 5.2). Varsin yleisesti korkein arvo on lähellä 1, mikäjohtuu siitä, että varhaisimmatja myöhäisimmät näytteet sisältävät useimmiten vain yhtä kahta lajia (poikkeuksena kuitenkin eteläisimmät alu eet, missä alkukevään ja myöhäissyksyn maksimiarvot ovat alhaiset, ehkä pyyntikauden lyhyydestä johtu en). Keskikesän ja alkusyksyn aikaan on liikkeellä useita lajejaja minimiarvo jää vain hiukan yli. Medi aaniarvot sen sijaan vaihtelevat paljon niin metsäkuin kuhtuuriympäristöissä. Alhaisimmat mediaaniar vot ovat Etelä-Suomessa (<,33), Pohjois-Suomessa ne lähestyvät arvoa,5. Kulttuuriympäristössä mediaani arvot ovatjopa yli,5. Dominoivat lajit ovat siis pohjoi sessa vallitsevampia kuin etelässä. Mediaaniarvot ovat myös jonkin verran korkeampia idässä kuin lännessä. Nocluma 1.1 994

1.1....... 1 t YKsilomaara Numver OY specimens metsäym pä ristö ku Ittu u riym pä ristö forested habitats cultural habitats < 1 1 25 25 5 5 1 1 15 O 15 2 > 2 Kuva 5.15 Yksilömäärä metsäympäristössä. Figure 5. 75 Specimen capture in forested habitats. Kuva 5.16 Yksilömäärä kulttuuriympäristössä. Figure 5. 76 Specimen capture in cultural habitats. Nodurna 1.1 994

Shannon-Wiener metsäympäristö kulttuuriympäristö forested habitats cultural habitats - P 1*1 wr <.5.5 1.5 1.5 2.5. 2.5 3.5 3.5 4.5 > 4.5 Kuva 5.1 7 Shannon-Wiener diversiteetti-indeksi metsäym päristössä. Figure 5. 77 Shannon-Wiener diversily of forested habifats. Kuva 5.1$ Shannon-Wiener diversiteetti-indeksi kulttuuriympäristössä. Figure 5. 18 Shannon-Wiener diversily ofcultural habitats. 52 Norturna 1.1 994

Berger-Parker metsäympöristö forested habitats max med min no HH Kuva 5.19 Heterogeenisuusindeksi metsäympäristössä. Figure 5. 19 Heterogeneily of forested habitats. Noclurna 1.1 994 53

Berger-Parker kulttuuriym pä ristö cultural habitats L. max med min s Kuva 5.2 Heterogeenisuusindeksi kulifuuriympäristössä. Figure 5.2 Heterogeneity of cultural habitats. 54 Nodurno 1.1994

5.3 Toiminnallinen diversiteetti Monimuotoisuutta voi myös tarkastella ei-systemaatti selta, eli toiminnalliselta pohjalta. Havaittujen lajien niin sanotut kehitysbiologiset ominaisuudet poikkeavat toisistaan mm. lajien talvehtimisasteiden, toukkien käyt tämien pienympäristöjen (ekosysteemilokeroiden) sekä lajien ravintokasvien valinnan (karkean tyypittelyn mu kaan) osalta. Toiminnallisen diversiteetin muutosta voi daan siten tarkastella myös lajiyhteisössä tapahtuvana kehitysbiologisena muutoksena. Poikkeuksellisen ko vat (tai lauhat) talvet muuttavat aika ajoin paikallisia lajisuhteita, mutta vaikuttavat ehkä vielä enemmän yk silömääriin (Marttila 1992). Takaiskut korj aantuvat huomattavan hitaasti ja vaikuttavat usein lajien levin neisyyksiin. Moni laji harvinaistui ja jotkut lajit jopa hävisivät Suomesta tilapäisesti tällaisen katastrofin seurauksena 196-luvun alkupuoliskolla. Takaisku kohdistui silloin etenkin lajeihin, jotka talvehtivat touk ldna. Vasta 198-luvulla kyseiset lajit ovat palanneet tai kannat ovat palautuneet ennalleen. Maankäytön muu tokset, joita ohjelmassa seurataan perhoskantojen ohel la, vaikuttavat erityisesti pienympäristö- ja ravintokas vityyppikiltojen suhteisiin. Pääosa Suomen yöperhoslajistosta, niin metsä- kuin kulttuuriympäristöissä, talvehtii joko kotelo-, toukka tai muna-asteella. Näiden kehitysasteiden suhteelliset osuudet ovatj okseenkin samanlaiset kautta maan (kuvat 5.2] ja 5.22). Pieni osa talvehtii aikuisina perhosina, ja nämä lajit ulottuvat kauemmaksi pohjoiseen metsäym päristössä kuin kulttuuriympäristössä. Kotelotalvehtijat ovat suhteellisen vähälukuisia tunturikoivikoissaja hie man yllättäen Hailuodossa. Toukkatalvehtijat ovat suh teellisesti katsoen runsaampia rannikoilla meri-ilmas ton vaikutuksesta. Suurin osa yöperhoslajien toukista elää sekä metsä- että kulttuuriympäristöissä vapaasti kasvien lehdillä (kitvat 5.23 ja 5.24). Toukkien pienym päristöt ovat monipuolisimmat Etelä-Suomessa. Met säympäristössä tämä kirj avuus vähenee nopeammin pohjoiseen mentäessä kuin kulttuuriympäristössä. Met säympäristön lajistossa korostuvat pohjoisessa neu lasilla elävät lajit. Kulttuuriympäristön lajistosta va paasti lehdillä eläviä lajeja on suhteellisesti vähiten viljelysalueilla. Toukkien elinympänstötarkastelussa korostuu varvuilla elävien lajien osuus Pohjois-Suo messa. Metsä-Lapissa on myös suhteellisesti eniten ha vupuilla eläviä lajeja (kuva 5.25). Kulttuuriympäristön lajeista havupuilla elävien osuus on suuri myös Peräme ren rannikolla (kuva 5.26). Nodurna 1.1 994 55

metsäym pä ristö forested habitats lalvehtimisasteet Overwintering stages Aikuinen Imago Kotelo Pupa Toukka Larva 1 M una Ovo Kahdessa asteessa In two stages b Kuva 5.21 lavattujen IaIen tolvehtimisasteet metsäympäristössä. Figure 5.27 Overwintering stages of recorded species in forested habitats. 56 Nocturna 1.1 994

ku lifuu riym pä ristö cultural habitats lalvehtimisasteet Overwintering stages Aikuinen Imago Kotelo Pupa Toukka Larva Muna Ovo Kahdessa asteessa In two stages Kuva 5.22 Tavattulen lajien talvehtim isasteet kulifuuriympäristössä. Figure 5.22 Overwintering stages of recorded species in cultural habitats. Nocturna 1.1 994 57

loukkien elinympäristöt Microhabftats of Iarvae metsäym pä ristö forested habitats Juuristo Root 1 Varsi Stem Lehdet Leaves Neulaset Needies Kukinto ja siemenet Flowers and seeds 1 Karike ja muut hajoamistuotteet Litter and decomposed matter PäIIyskasvit Epiphytic and epigaeic Kuva 5.23 Tavattulen lalien toukkien elinympäristöt metsäympäristössä. Figure 5.23 Niches of Iatvae of recorded species in forested habitats. Nocturna 1.1 994

loukkien elinympäristöt Microhabftats of Iarvae ku Ittu u riympä ristö cultural habitats Juuristo Root Varsi Stem Lehdet Leaves Neulaset Needies L Kukinto ja siemenet Flowers and seeds Katike ja muut hajoamistuotteet Litter and decomposed matter Päällyskasvit Epiphytic and epigaeic Kuva 5.24 Tavattujen lajien toukkien elinympäristöt kul#uuriympäristössä. Figure 5.24 Niches of Iaivae of recorded species in cultural habitats. Nocturna 1.1 994 59

loukkien ravintokasvilyypit Feeding habftats of Iarvae metsäym pä ristö forested habitats Lehtipuut Deciduous trees Havupuut Coniferous evergreen trees jj; fl 1 1 Pensaat Higher shrubs Varvut Lower shrubs Heinät Grasses and monocotyledons Kukkaiskasvit ja saniaiset Herbs and ferns Sammalet Mosses Jäkälät Lichens Useilla eri kasvityypeillä Multistructual environment Kuva 5.25 Tavaftujen lajien toukkien ravintokasvityypit metsäympäristössä. Figure 5.25 Food plant lypes of Iarvae of recorded species in foresteä habitats. 6 Nocturna 1.1 994

loukkien ravintokasvityypil Feeding habftats of Iarvae kulttuuriympäristö cultural habitats Lehtipuut Deciduous trees 1 Havupuut Coniferous evergreen trees Pensaat Higher shrubs Varvut Lower shrubs Heinät Grasses and monocotyledons. Kukkaiskasvit ja saniaiset Herbs and ferns Sammalet Mosses Jäkälät Lichens Useilla eri kasvityypeillä Multistructual environment Kuva 5.26 Tavattu jen lajien toukkien ravintokasvityypit kulttuuriympäristössä. Figure 5.26 Food plant lypes of Iarvae of recorded species in cultural habitats. Nodurna 1.1 994 61

6 Yhteenvelo 62 Vuoden yöperhosseurannalla voitiin kartoittaa eräitä Suomen biodiversiteetin perusasioita. Yöperhos ten lajidiversiteetti laskee etelästä pohjoiseen (kttva 6.]). Lasku on jyrkin 61. ja 62. leveyspiirin välillä. Tästä pohjoiseen lasku on loiva ja tasaantuu Saariselän jäl keen. Diversiteetin lasku tapahtuu kaikissa systemaatti sissa ryhmissä samantapaisesti. Diversiteetin jyrkkää laskua eteläboreaalisen vyöhykkeen keskiosissa ei voi da selittää biornaantieteellisin perustein eikä levinnei syysesteiden avulla. Syyn täytyy olla joko ilmastolli nen,jolloin laskun täytyy vaihdella vuodesta toiseen, tai fysiognomi nen (habitaattidiversiteetin lasku), lajimäärä jolloin laskukohta olisi vuodesta spec:es number toiseen pysyvä. Tuleva seuranta antanee tähän vastauksen. 3 Yksilörnäärien perusteella poh joisessa on keskimäärin suurempia lajikantoja kuin etelässä. Tämän voi tulkita niin, että eteläiset kan- 2 nat ovat keskimäärin uhanalaisem pia. Pohjoisen havumetsävyöhyk keen vaihettumisreunoilla, pohjoi sessa tunturikoivuvyöhykkeessäja etelässä hemiboreaali sen rannikon läheisyydessä oli vuoden ai kana lajikohtaisia joukkoesiinty miä. Jos joukkoesiintymien vaiku tus yksilömääriin jätetään pois, myös yksilömäärät laskevat eteläs tä pohjoiseen. Yöperhosilla todet tiin useita lajeja, joilla on alueelli sia kehitysbiologialtaan poikkea- Nocturna 1.1 994 1 E/S Pernaja C )l o o via kantoja. Näihin vaikuttavat sekä abioottiset että bioottiset tekijät. Luontainen vaihtelu vaikeuttaa seu ranta-aineiston tulkintaa, mutta lisää samalla tietämystä ekosysteemien vuorovaikutteisista toiminnoista. Eräät lajit so})ivat hyvin ilmastonmuutosten ilmentä jiksi. Biofenologisia vaihteluja on helppo seurata, ja tämä voi vähentää fysikaalista seurantatarvetta. Vuoden yöperhosseuranta onnistui hyvin. Seu rantaverkko antaa hyvät mahdollisuudet saavuttaa seu rantaohjel malle asetetut päämäärät. Kevo S = kiitäjät Hawk moths A = pienet ryhmät small groups B = kehrääjät Bombycoid moths N = yökköset Noctuid moths G = mittarit Geometrid moths Kuva 6.1 Suomen yöperhosten lajidiversiteetin muutos etelä pohjoissuunnassa. Figure 6. 7 Change of nocturnal moth species diversily along a south-north gradient in Finland.

7 Summary The programme of monitoring moths as an indicator group for biodiversity change was introduced in Finland in late 1992. In the spring of year, 117 light-traps were installed in different parts of Finland, mostly in pairs, with one trap in a forested habitat, the other one in a cultural habitat (see the geographical network on the back cover of this publication). The traps ali had the same construction and the weekly sampling techniques were standardised. Ali together 574 nocturnal species ofliacrolepidop tera were recorded and 4 13,455 specimens were deter mined by voluntary members of the Finnish Lepidopte rological Society. This first annual report presents some of the anaiysed results of interest. The climatic development affecting the development and flight of moths in was characterised by favou rable night temperatures in early spring, followed by a cold period in June and a quite normal late summer and autumn in most of the Country (figttres 2.1 2.4). BeCau se of the Cool eariy summer the number of species with a fuil or partial second brood was low (tabte 2.1). The start and end of flight of four species indicating different seasons, viz. the Hebrew CharaCter, Orthosia gothica, (spring), the Early Thorn, Setenia dentaria, (summer), the Autumnal Moth, Epirrita autumnata, (autumn) and the SCarCe Conformist, Lithophane conso cia, (winter-hibernation period) are presented infigures 2.9 2.16, The population deveiopment of some interesting species are analysed in figures 3.3 3.16. The Great BroCade (Eurois occulta) and the Large Yeliow Under wing (Noctua pronuba) did not show any Clear signs of aestivation, which however were anticipated in some Notodontidae species (figure 3.2). The Northern Spina ch (Eulithis populata) is believed to have locai popula tions with distinctly different temporary occurrences. This can also he noticed in the Phoenix (Eulithispruna ta). The Forest Carpet, Xanthorhoe annotinata, has an obligatory one brood per year development despite its early occurrence, whereas the Garden Carpet, Xanthor hoe ftuctuata (figure 3.8) regularly has two broods in southern Finland. The Kentish Glory, Endromis versicolora, was quite abundant in more continental areas (figure 3.9) and is believed to he frequent only in odd years. The Dart, Xestia speciosa, has been postulated to he abundant only in the eastern and southermost parts in odd years. The results from (figure 3.1) do not support this general view. This species comes however more fre quently to sugar bait and several hundreds of specimens were caught this way in the eastern parts of Finland. Examples of the Finnish nocturnal moths, which are known to occasionally have injurious mass occurrences, include the Autumnai Moth, the Magpie (Abraxas gros sutariatus), the Antler Moth (Cerapteryx grarninis), the Bordered White (Bupalus piniarius) and the Mottled Umber (Erannis defoliaria). With the exception of the Autumnal Moth, with a 9-year frequency cycle in the subarctic birch region, none of the species had mass occurrences large enough to anticipate larval damage in 94. The Footman species have increased in number along the southern Coast and inland lakes shores of Finland in the early 199 s, which may be explained by increased Nocturna 1.1 994 63

katsaus growth of their food piants the epigaeic Iichens, perhaps due to increased atmospheric nitrogen deposition. Of the presentiy (and formerly) iisted threatened nocturnai moths 9 species were recorded in (table 3.1). Exampies, stiil based on insufficient data, are given on the geographicai distribution of some weii-known forms: the meianistic forms of the Tawny Marbled Minor, Oligia Iatruiicula (figure 4.1), being frequent ciose to towns, the dark form of Hiltia ins (figure 4.4) being more common in the eastern than the western part of the country, the genetic pale yeliow form of the Saliow (figure 4.2) and the brown-stigmated form of the Hebrew Character (figttre 4.3), the iast of which appears to be influenced by cold climate. The sex ratio of some captured species (figures 4.5 4.9) are illustrated by the Autumn Green Carpet, Chto miata (figure 4.9), being bisexual in autumn but mostiy unisexuai after hibernation (some but not ali male determinations are probabiy false), the Great Oak Beauty, Boanmia,-obo,-aria (figure 4.6), of which fema ies are proportionaliy very seidom met with (< 5 % femaies), the December Moth, Poecilocampa populi (figure 4.5) with a normal sex-ratio (<25 % femaies), and the Large Twin-spot Carpet, Xaizthorhoe qziadrtfa siata (figure 4.7), with abnormai high female-rates except for populations ciose to its range. The diversity of nocturnai rnoths in Finland are analysed for forested and culturai habitats separately in a number of ways: O by calculating the captured total species and speci men number (figures 5.1, 5.2, and 5.15, 5.16) O by caicuiating the captured total species and speci men number of relevant systematic groups (figitres 5.5 5.14) O by calcuiating indices of homogeneity (Shannon Wiener) and heterogeneity (Berger-Parker) of the sampies (figures 5.17 5.2) O by calculating a point-score index emphasizing the nature conservation value of each species (figures 5.3 and 5.4) O by illustrating different proportions of the eariier stages of the life-cycle of the captured species (figu res 5.21 5.26). Kirjallisuus Kouki, J. (). Luonnon monimuotoisuus valtion met sissä ekologisiin tutkimustarpeisiin ja suoje lun mahdollisuuksiin. Metsahallituksen luonnonsuoje lujulkaisuja. Sarja A: 11. Marttila,. (1989). Kiijokehrääjä runsas vain parittomina vuosina? Baptria 14(4). Marttila,. (1992). Yöperhosten lennon ajoittuminen ja sen yhteys tehoisaan lämpösummaan. Helsingin yli opiston eläintieteen laitoksen lisensiaattityö. Mikkola, K. & 1. Jalas (1977). Suomen perhoset. Yökkö set 1. Otava. Mikkola, K. & 1. Jalas (1979). Suomen perhoset. Yökkö set 2. Otava. Mikkola, K., Jalas, 1. &. Peltonen (1985). Suomen perhoset. Mittarit 1. Tamprint. Mikkola, K., Jalas, 1. &. Peltonen (1989). Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed. Skou, P. (1991). Nordens Ugler. Danmarks dyreliv Bind 5. Apollo Books. Somerma, P., Söderman, G. & R.Väisänen (). Vai takunnallisen yöperhosseurannan opas. Vesi- ja ympä ristöhallituksen monistesarja Nro 487. 64 Nocturna 1.1 994

(Ji Taulukko: La)ien saaliit vuonna. Havaintopaikkojen/yksi(öiden määrät lääneittäin Table: Capfure of species in. Site/specimen number per region Laji/Species Uusimaa I-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli PK KUOpiO K-S do Vaasa Oulu Lappi HEPIALUSHUMUH(L,1758) 4/8 3/26 1/3 1/2 2/3 1/2 HEPIALUS SYLVINA (1,1761) 3/12 2/139 HEPIALUSHECTA(L,1758) 1/6 1/4 3/5 HEPIALUS FUSCONEBULOSA (DE GEER,1778) 3/285 5/256 2/76 6/379 2/95 3/514 4/844 4/129 3/197 6/423 14/756 HEPIALUSGANNA(HBNER,188) 1/4 2/2 4 3/23 FALCARIA LACERTINARIA (L,1758) 3/44 5/39 5/27 4/17 4/14 4/23 2/8 3/35 4/6 6/1 2/4 DREPANAFALCATARIA(C,1758) 3/24 3/13 2/8 6/33 4/18 3/5 3/12 2/22 2/15 6/1 4/11 DREPANA CURVATULA (BORKHAUSEN,179) 1/6 2/6 1/2 2/4 THYATIRABATIS(L,]758) 1/3 1/3 3/13 2/3 2/6 3/9 2/7 TETHEAOCULARIS (1,1767) TETHEAOR(D&S,1775) 2/18 4/15 5/16 3/3 1/] 1/7 2/2 3/8 1/6 TETHEELLA FCUCTUOSA (HCJBNER,1 83) 3/24 3/24 2/3 2/6 2/2 1/2 2/2 1/36 OCHROPACHA DUPLARIS (1,1761) 3/23 5/62 6/167 3/24 4/25 4/39 3/7 4/3 5/27 4/8 ACHLYARAVICORNIS(L,1758) 3/31 4/54 2/25 5/19 3/41 4/143 3/21 4/11 GEOMETRIDAE 2/7 3/22 2/11 3/151 6/6 12/87 2/2 GEOMETRAPAPILIONARIA)C,1758) 3/62 5/63 2/29 6/222 4/72 4/68 4/135 4/81 4/151 THETIDIA SMARAGDARIA (F,1787) 3/6 4/24 1/3 5/11 2/8 7/191 12/23 3/17 JODIS SP. HÖBNER,1823 1/4 1/2 JODIS LACTEARIA (1,1758) 2/3 2/3 JODISPUTATA(L,1758) 3/41 2/6 6/8 2/4 4/13 1/3 1/6 3/27 2/3 7/25 7 CYCLOPHORA PENDULARIA )CLERCK, 1759) 2/2 CYCLOPHORAALBIPUNCTATA (HUENAGEL,1767) 3/1 2/15 4/16 3/6 2/7 3/7 1/3 3/13 5/6 4/4 CYCLOPHORA PUNCTARIA (1,1758) 2/6 TIMANDRA SP. DUPONCHEL, 1829 1/7 TIMANDRAGRISEATA WPETERSEN,192 1/6 2/21 1/3 3/37 3/14 3/17 1/2 3/13 5/14 3/15 TIMANDRA GRISEATA-BRYKARIA COLL. 4/25 1/3 1/6 TIMANDRA BRYKARIA NORDSTRÖM, 1/7 SCOPULASP. SCHRANK,182 1/5 1/2 2/11 SCOPULATERNATA SCHRANK,182 3/222 5/15 2 6/246 3/6 3/142 4/238 4/28 4/98 7/153 13/47 5/69 SCOPULAIMMORATA(L,1758) 3/2 4/131 2/11 5/13 3/2 3/7 1/2 SCOPULA RUBIGINATA (HUFNAGEL, 1767) SCOPULA INCANATA (L,1758) 2/17 3/9 1/8 5/15 4/24 3/4 3/4 1/5 1/4 SCOPULAFCOSLACTATA(HAWORTH,189) 3/315 4/255 6/284 3/39 4/79 4/153 3/77 4/131 6/31 4/65 SCOPULAIMMUTATA)L,1758) 3/51 5/88 2/82 5/51 4/76 3/16 2/11 2/5 2/3 IDAEASP. TREITSCHKE,1825 76 2/24 1/4 IDAEA SERPENTATA (HUFNAGEL,1767) 2/2 IDAEAPALLIDATA(D&5,1775( 1/69 3/8 2/13 2/8 1/3 IDAEASYLVESTRARIA(HÖBNER,1799) 2/42 4/36 2/3 1/32 IDAEABISELATA(HUFNAGEL,1767) 3/364 4/114 2/284 4/741 4/482 4/196 3/81 2/9 4/512 E IDAEA HUMIUATA )HUFNAGEL,1767) 2/9 1/4 IDAEA DIMIDIATA (HUFNAGEL,1767( 2/22 5/85 2/19 5/24 3/61 3/25 3/112 1/27 3/84 IDAEAEMARGINATA(L,1758) 3/72 5/35 2/17 4/1 4/183 2/12 2/5 l

o Laji/Species Uusimaa T-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli PK Kuopio KS iio Vaasa Oulu Lappi IDAEAAVERSAIA(L,1758) 3/14 5/227 2/166 6/4 4/258 4/256 4/83 3/95 4/347 6/122 2/9 IDAEA SIRAMINATA (BORKHAUSEN,1794) 3/67 4/15 2/81 5/27 4/84 3/37 4/16 1/3 1/8 2/8 IDAEA DEVERSARIA )H-S, 1 847) 2/24 RHODOSTROPHIA VIBICARIA )CLERCK, 1759) 1/3 SCOTOPTERYXCHENOPODIATA)L,1758) 3/169 5/141 2/276 6/567 4/819 4/191 4/494 4/157 4/249 7/392 1/556 1/48 LARENTIA CLAVARIA )HAWORTH,189) 2/2 3/5 1/3 3/12 2/2 ORTHONAMA VIHATA )BORKHAUSEN, 1794) 2/9 1/3 3/9 3/1 1/3 2/4 2/5 2/2 XANTHORHOE BRIVATA (BORKHAUSEN,1794) 1/2 XANTHORHOE DESIGNATA )HUFNAGEL,1767) 3/4 1/3 3/16 2/3 1/2 2/2 XANTHORHOE ABRASARIA (H-S, 1856) XANTHORHOEMUNITATA(HOBNER,189) 1/23 6/42 2/9 4/64 4/12 4/3 3/64 7/144 13/334 4/74 XANTHORHOE SPADICEARIA )D&S,1775) 2/14 3/1 6/16 3/4 3/5 2/2 1/3 2/14 7/13 2/3 XANTHORHOE FERRUGATA )CLERCK,1759) 2/1 2/4 2/3 XANTHORHOE QUADRFASIATA (CLERCK,1759) 3/15 4/35 2/27 6/47 4/18 3/14 2/36 2/9 4/15 2/12 XANTHORHOEMONTANATA(D&S,1775) 3/25 5/398 2/148 6/744 3/285 4/26 4/426 4/71 4/187 7/111 9/2 3/46 XANTHORHOEFLUCTUATA)L,1758) 3/37 5/14 2/19 6/85 4/57 4/19 2/12 3/36 4/28 4/11 4/17 2/5 XANTHORHOEANNOTINATA)ZEUERSTEDT,1839) 2/3 2/12 3/8 2/2 3/24 3/15 4/29 4/79 3/13 6/31 CATARHOE RUBIDATA (D&S,1775) 1/2 CATARHOE CUCULATA )HUFNAGEL,1767) 3/5 2/7 2/2 EPIRRHOETRISTATA(L,1758) EPIRRHOE PUPILLATA [rhunberg, 1788) 2/2 EPIRRHOEALTERNATA(MDLLER,1764) 1/6 5/49 2/1 5/6 3/7 2/7 9 4/9 1/2 7/18 5 CAMPTOGRAMMA BILINEATA (L,1758) 1/2 2/14 2/27 2/6 1/2 ENTEPHRIACAESIATA)D&S,1775) 1/36 4/264 2/117 4/149 4/114 4/81 8/29 13/665 6/58 ANTICLEABADIATA)D&S,1775) 2/2 2/6 ANTICLEA DERIVATA )D&S, 1775) 1/7 2/5 1/4 2/25 1/21 1/4 MESOLEUCAALBICILLATA )L1758) 2/3 PEWRGACOMITATA)L,1758) 3/8 5/46 2/4 4/87 4/34 4/36 3/176 1/8 3/4 2/1 1/2 LAMPROPTERYX OTREGIATA )METCALFE,1917) 1/9 3/22 3/4 1/4 3/6 1/] LAMPROPTERYX SUFFUMATA )D&S,1775) 3/6 3/114 2/8 5/94 3/18 2/27 2/22 2/3 3/14 2/5 5/16 2/3 COSMORHOEOCELLATA(L,1758) 3/37 5/19 2/139 6/65 4/116 4/16 3/14 1/3 2/14 1/4 1/2 EULITHIS SP. HCJBNER, 1821 1/8 EULITHISPRUNATA)L,1758) 3/3 4/71 2/183 4/389 3/23 4/25 3/2 1/4 3/12 6/29 8/53 6 EULITHISTESTATA(L,1761) 3/115 5/125 2/24 6/22 4/119 4/373 4/357 4/99 4/247 7/519 14/54 6/166 EULITHISPOPULATA)L,1758) 3/1465 5/123 2/35 6/1457 4/596 4/1599 4/115 4/1479 4/111 7/893 14/459 6/3972 EULITHISMELLINATA)F,1787) 3/13 5/117 2/144 6/58 3/7 4/59 3/27 3/43 4/44 5/18 4/16 7 EULITHIS PYROPATA )H(iBNER, 1 822) 1/2 EULITHIS PYRALIATA )D&S,1775) 1/4 5/277 2/443 4/53 2/96 2/3 1/5 1/55 ECUPTOPERASILACEATA)D&S,1775) 2/4 3/99 6/72 4/19 4/28 4/45 2/9 3/16 4/8 11/77 3/17 ECLIPTOPERA CAPITATA (H-S, 1 839) 1/3 CHCOROCLYSTA SP. H(BNER, 1825 1/5 1/5 CHLOROCLYSTA SITERATA (HUFNAGEL, 1767) 3/56 5/11 8 2/489 4/14 3/3 2/3 CHLOROCLYSTAMIATA)L,1758) 3/166 5/111 2/58 6/57 4/18 4/152 4/59 4/145 4/33 8/212 5/66 CHLOROCLYSTACITRATA(L,1761) 3/23 5/393 2/38 6/1112 4/63 4/1698 4/1699 4/1835 4/147 7/1454 14/3977 5/144 CHLOROCLUSTA CITRATA-TRUNCATA COLL. 1/6 2/593 CHLOROCLYSTA INFUSCATA (TENGSTRÖM,1 869) 1/3 CHLOROCLYSTALATEFASCIATA)STAUDINGER,1889) 1/2 4/39 4/29 3/9 1/38 3/55 4/77 4/91 5/18 12/186 1 -I

Laji/$pecies Uusimaa T-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli P-K Kuopio KS Vaasa Oulu Lappi CHLOROCLYSTATRUNCATA(HUFNAGEL,1767) 3/71 4/64 2/35 6/266 4/36 4/76 4/12 3/17 4/345 7/31 14/321 5/15 CIDARIAFULVATA(FORSTER,1771) 2/5 4/48 2/22 4/13 1/9 1/2 2/6 PCEMYRIARUBIGINATA(D&S,1775) 3/22 5/19 2/7 5/143 4/81 4/73 4/118 4/44 4/111 6/42 8/48 2/4 IHERAFIRMATA(HLiBNER,1822) 3/614 5/258 2/188 4/88 3/38 5/59 1/5 IHERA FIRMATA-OBEUSCATA COCL. THERAVARIATA)D&S,1775) 3/36 4/16 6/41 4/12 2/2 1/2 2/2 2/3 THERAOBECISCATA(H(BNER,1787) 3/22 4/15 12 5/27 4/15 3/38 3/11 4/56 4/44 4/28 1/37 2/2 THERA COGNAIA (THUNBERG,1792) 1/333 3/198 2/165 IHERAJUNIPERAIA)L1758) 2/46 2/16 1/7 4/29 1/2 1/4 2/12 4/6 4/39 3/22 THERA SERRARIA (UENIG&ZELLER1846) 2/13 EUSTROMA RETICULATA (D&S,1775) 3/6 EECTROPHAES CORYLATA (IHUNBERG,1792) 2/2 5/13 2/2 4/4 COLOSTYGAAPTAIA(HUBNER,1813) 1/2 4/46 5/2 COLOSTYGA OLIVATA (D&S, 1775) 2/7 1/6 1/4 2/2 COLOSTYGAPECTlNATARIA(KNOCH,1781) 2/11 4/2 2/126 6/125 4/63 4/29 2/39 1/21 4/2 5/11 4/3 4 HYDRIOMENA SP. H8NER,1 825 2/8 1/3 HYDRIOMENAFURCATA)THUNBERG,1784) 3/11 5/138 2/7 6/18 4/18 4/147 4/248 4/35 4/175 8/163 14/1371 4/462 HYDRIOMENA IMPLUVAIA (D&S,1775) 3/5 2/27 2/18 5/275 3/28 4/51 4/35 4/32 4/192 3/24 9/29 HYDRIOMENA IMPLUVIAIA-RUBERATA COLt. 1/2 HYDRIOMENA RUBERATA )FREYER,1831) 3/5 3/26 1/2 5/66 3/2 4/46 4/185 4/13 3/78 5/15 18 2/7 COENOCALPE LAPIDATA )HCJBNER,189) 1/2 3/1 3/16 2/9 4/11 6/16 8/151 2/26 HORISME TERSATA (D&S,1775) 2/8 2/2 2/29 3/45 2/1 1/2 SPARGANIALUCTUATA)D&S,1775) 2/4 1/7 5/18 3/14 2/13 4/29 2/6 4/8 7/33 4/4 RHEUMAPTERAHASTATA)L,1758) RHEUMAPTERA SUBHASTATA )NOLCKEN, 187) 1/4 RHEUMAPTERA CERVINALIS (SCOPOLI, 1763) 1 / 1 RHEUMAPTERAUNDULATA)t,1758) 3/3 4/4 2/2 TRIPHOSA DUBITATA )t,1758) PHILEREME VETULATA (D&S,1775) 2/19 PHILEREME TRANSVERSATA (HUFNAGEL, 1767) 2/7 EUPHYIA UNANGULATA )HAWORTH,189) 1/2 3/27 2/7 5/3 3/3 1/2 3/7 3/9 1/5 EPIRRITA DIWTATA )D&S, 1 775) 2/284 EPIRRITA CHRIST i )ALLEN, 196) 1/8 2/68 EPIRRITAAUTUMNATA)BORKHAUSEN,1794) 3/645 5/76 2/134 6/552 4/1276 4/3446 4/2125 4/185 4/429 7/2134 14/7674 6/62124 MALACODEA REGELARIA TENGSTRÖM, 1 869 1 / 1 1 / 1 1/4 1/2 OPEROPHTERA SP. HOBNER, 1825 OPEROPHTERABRUMATA(t,1758) 3/215 5/91 2/1 6/1793 4/764 3/45 4/67 4/31 4/126 7/26 11/694 4/295 OPEROPHTERA FAGATA (SCHARFENBERG,185) 3/249 4/44 2/36 4/27 4/8 2/12 2/2 4/7 2/24 3/13 3/21 PERIZOMASP. H(BNER,1825 1/26 PERIZOMATAENATA(STEPHENS,1831) 2/11 4/93 6/56 2/89 4/75 4/55 4/1 4/286 6/52 9/71 1/4 PERIZOMAAFFINTATA)STEPHENS,1831) 2/4 2 2/8 1/7 3/4 PERIZOMAALCHEMILtATA)t,1758) 3/142 5/219 2/18 6/1399 4/494 4/278 4/584 4/259 4/59 6/182 12/74 PERIZOMA HYDRATA (TREITSCHKE,1829) 3/13 PERIZOMA BIFACIATA (HAWORTH,189) 3/15 1/6 1/2 1/3 PERIZOMABLANDIATA)D&S,1775) 2/5 5/22 4 3/1 2/23 4/8 2/3 1/4 2/4 1/2 PERIZOMA ALBULATA (D&S,1775.) 1/3 5/27 6/33 3/85 1/8 2/13 2/18 3/6 6/26 PERIZOMA FLAVOFASCIATA (THUNBERG,1792) 2/11 2/32 1/6 2/5 2/2 2/6 _

Laji/Species Uusimaa T-P Ahv. Höme Kymi Mikkeli P-K Kuopio 1(4 Vaasa Oulu Lappi PERIZOMADIDYMAIA(L,1758) 3/137 5/317 2/298 6/535 4/13 4/227 4/394 4/559 4/32 6/271 13/1573 1/4 PERIZOMA SAGIHATA te, 1787) 1/2 PERIZOMAPARALLELOUNEAIA(REIZIUS,1783) 2/16 2/4 1/66 5/91 3/56 4/11 4/152 4/7 4/28 6/66 11/24 EUPIIHECIASP. CURTIS,1825 2/53 2/3 2/69 3/153 3/263 2/22 3/87 4/59 3/16 EUPITHECIATENUIATA (HLJBNER,1813) 2/9 3/14 3/4 3/12 2/2 2/5 EUPITHECIA INTURBATA (HLJBNER,1817) 3/7 2/17 2/3 EUPITHECIA IMMUNDATA (LIENIG&ZELLER, 1846) 1/4 1/2 EUPITHECIA RUMBEOLATA(HAWORTH,189) 3/23 4/17 5/17 2/2 1/2 1/4 1/7 EUPITHECIA ABIETARIA (GOEZE,]781) 2/3 3/7 3/5 EUPITHECIA ANAOGA DJAKONOV,1926 EUPITHECIA LINARIATA (D&S,1775) 3/5 3/12 2/2 4/55 2/13 EUPITHECIAEXIGUATA(HOBNER,1813) 3/22 4/23 2/6 6/5 2/4 2/3 3/13 4/6 EUPITHECIA VALERIANATA (HBNER, 1813) EUPITHECIA PYGMAEATA (HOBNER,1799) EUPITHECIAVENOSATA(F,1787) 1/2 EUPITHECIACENTAUREATA(D&S,1775) 2/6 4/12 1/4 3/5 2/5 EUPITHECIAACTAEATA (WALDERDORFF,1869) 1/2 2/19 1/6 1/2 EUPITHECIA SELINATA H-S,1 861 EUPITHECIATRISIGNARIA H-S,1848 3/3 3/6 3/5 1/5 EUPITHECIA INTRICATA (ZEUERSTEDT,1839) 2/3 5/121 2/24 4/72 3/17 4/36 3/3 2/4 4/215 6/26 8/99 2/5 EUPITHECIASATYRATA(H[JBNER,1813) 3/149 5/1 2/8 6/12 3/28 3/28 4/43 4/28 7/36 12/58 4/5 EUPITHECIAABSINTHIATA(CLERCK,1759) 2/8 5/56 5/57 4/18 2/12 3/4 4/17 4/3 5/11 1/5 EUPITHECIA GOOSSENSIATA MABILLE,1 869 1/2 EUPITHECIA EXPALLIDATA DOUBLEDAY,1 856 EUPITHECIAASSIMILATA DOUBLEDAY,1856 1/48 4/11 1 2/8 1/4 2/4 2/9 EUPITHECIATRIPUNCTARIA H-S,1852 2/3 2/3 2/4 EUPITHECIAVULGATA(HAWORTH,189) 2/85 4/148 2/22 6/346 3/74 4/6 4/83 2/6 4/92 5/74 13/94 3/1 EUPITHECIADENOTATA(HOBNER,1813) 2/4 3/4 2/5 4/13 1/5 3/4 EUPITHECIASUBFUSCATA(HAWORTH,189) 2/14 5/26 5/5 2/16 3/1 2/8 3/132 5/11 2/3 EUPITHECIA ICTERATA (VILLERS,1789) 3/23 5/72 2/16 5/88 4/44 3/22 1/5 2/7 EUPITHEaASUCCENTURIATA(L,1758) 3/3 5/46 4/29 4/42 4/9 4/13 3/3 2/4 3/5 5/16 1/4 EUPITHECIA SUBUMBRATA (D&S,1775) 2/5 2/3 EUPITHECIA SIMPLICIATA (HAWORTH,1 89) EUPITHECIASINUOSARIA EVERSMANN,1848 3/12 2/2 2/5 EUPITHECIA NDIGATA (HÖBNER,1813) 3/152 3/49 2/54 5/89 3/51 3/31 4/19 1/2 4/13 4/43 6/24 EUPtTHECIAPIMPINELLATA(hLBNER,1813) 2/3 4/18 2/5 EUPITHECIAGELIDATA MÖSCHLER,186 2/2 5/11 3/15 EUPITHECIANANATA(HUBNER,1813) 2/21 1/4 1/2 2/4 2/2 1/2 1/2 EUPITHECIA INNOTATA (HUFNAGEL,1767) 2/53 1/2 EUPITHECIAVIRGAUREATA DOUBLEDAY,1861 2/1 5/9 1/33 1 4/14 2/6 EUPITHECIA DODONEATA GUENEE, 1857 1/4 EUPITHECIAPUSILLATA(D&S,1775) 3/691 5/533 2/113 6/285 4/111 3/189 4/113 4/124 7/432 14/15 4/313 EUPITHECIA LARICIATA (FREYER,1 842) 1/3 EUPITHECIATANTILLARIA BOISDUVAL,184 3/238 4/213 1/2 5/143 2/17 3/5 2/2 4/22 1/5 EUPITHECIACONTERMINATA (LIENIG&ZELLER,1846) 3/12 2/37 5/47 3/9 4/61 3/35 1/28 2/5 2/13 5/6 EUPITHECIA LANCEATA(HÖBNER,1825) 2/9 3/57 6/79 3/23 4/21 2/15 1/3 3/11 4/4 GYMNOSCELIS RUFIFASCIATA (HAWORTH, 189) 3/93 4/41 2/116 2/6 4/29 1/3

Laji/Species Uusimaa I-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli P-K Kuopio K-S Vaasa Oulu Lappi CHLOROCLYSIIS SP. HUBNER,1825 1/4 1/6 2/18 1/2 CHLOROCCYSIIS CHLOERAIA )MABI[[E,187) 2/2 1/27 2/4 2/6 1/2 CHLOROCLYSTIS RECTANGUI.ATA ([1758) 3/25 5/66 2/27 4/5 3/47 3/15 3/12 CHLOROCCYSTIS DEBILIATA (HÖBNER,1817) 2/21 4/66 2/15 4/64 2/1 1/6 4/12 2/2 4/1 6/68 1/2 ANTICOLLIX SPARSATA (TRETSCHKE,1 828) 2/4 2/2 1/4 2/3 1/3 CARSIA SORORIATA (HUBNER, 1813) 2/4 1/3 3/2 3/6 5/24 8/15 4/2 APIOCERA PRAEFORMATA (HÖ8NER,1 826) 2/11 4/5 2/15 5/28 4/62 4/86 4/53 2/8 4/87 ODEZIAATRATA(L,1758) 1/2 1/3 DISCOLOXIA BLOMERI (CURTIS, 1 832) 1/3 VENUSIACAMBRICA CURTIS,1839 4/157 2/3 3/34 4/61 EUCHOECANEBULATA(SCOPOLI,1763) 3/36 3 2/13 1/24 2/4 6/48 ASTI-lENA ALBUIÄTA (HUFNAGE[, 1767) 1/3 1/7 HYDREHA ELAMMEOLARIA )HUFNAGEL1767) 3/11 5/7 4/33 3/13 3/2 4/13 3/4 3/1 1/2 1/2 HYDRELIA SYLVATA (D&S,1775} 3/62 2/7 2/4 COBOPHORA HALTERATA (HUFNAGEL,1767) TRICHOPTERYXCARPINATA(BORKHAUSEN,1794) 3/22 3/114 2/6 3/24 3/36 1/3 3/184 4/221 2/48 6/328 3/19 4/185 4/57 4/84 4/151 7/62 12/14 2/6 TRICHOPTERYX POLYCOMMATA (D&S, 1775) 1 / 1 2/55 2/1 8 1/2 PTERAPHERAPTERYX SEXALATA )RETZIUS,1783) 2/2 3/3 2/3 2/7 2/2 2/2 ACASISVIRETATA(H(iBNER,1799) 3/4 2/4 ACASIS APPENSATA (EVERSMANN,1842) ABRAXAS GROSSULARIATA (L, 1758) 2/1 2 1/44 2/262 CALOSPILOS SYLVATA (SCOPOLI, 1763) 1 / 1 LOMASPILIS MARGINATA (t,1758) 2/74 5/89 2/4 6/2 3/69 4/68 4/49 2/15 4/49 7/25 7/53 2/27 SEMIOTHISANOTATA(t,1758) 3/6 5/9 2/16 6/21 4/23 3/24 4/88 3/11 4/86 3/]2 3/3 SEMIOTHISAALTERNARIA(HUBNER,189) 2/22 3/11 2/1 6/424 3/18 3/22 2/1 2/2 2/4 SEMIOTHISA SIGNARIA (HI.JBNER,1 89) 1/9 5/43 2/14 3/5 1/3 SEMIOTHISA UTURATA (CLERCK,1759) SEMIOTHISACLATHRATA(L,1758) 3/69 4/12 2/6 6/12 4/51 4/72 4/34 3/38 4/119 6/16 5/6 3/38 5/365 2/48 6/393 3/114 4/114 4/197 2/2 4/78 5/49 6/14 1/31 SEMIOTHISA ARTESIARIA (D&S, 1775) 1/3 ITAME LORICARIA )EVERSMANN,1837) 2/25 2/2 6/4 3/21 4/54 4/23 4/28 4/66 6/66 14/47 3/418 ITAMEWAUARIA(L,1758) 3/36 5/257 2/232 6/1124 3/76 4/155 4/115 3/6 4/13 5/94 13/236 1/74 ITAMEBRUNNEATA(THUNBERG,1784) 3/625 5/333 2/4 6/285 4/75 4/26 4/193 4/182 4/417 6/26 14/349 6/153 CEPPHIS ADVENARIA (HUBNER,1799) 3/22 3/21 2/2 PETROPHORA CHLOROSATA (SCOPOLI, 1763) 2/2 2/5 PLAGODISPULVERARIA(L,1758) 3/12 5/113 1/5 6/515 PLAGODIS DOLABRARIA (L,1767) 1/3 2/8 4 3/156 4/17 4/253 4/76 4/187 5/83 1/114 2/7 OPISTHOGRAPTIS IUTEOLAIA (1,1758) 2/23 5/43 1/2 5/174 3/11 4/19 4/34 2/5 3/31 4/13 7/15 EPIONE REPANDARIA (HUFNAGEL,1767) 2/9 3/14 2/8 4/15 4/36 4/68 4/85 4/38 3/33 7/23 8/56 EPIONE PARALELLARIA )D&5,1775) 2/46 4/36 2/27 5/24 3/15 4/114 4/12 3/29 4/64 6/44 1/84 3/12 ENNOMOS AUTUMNARIA (WERNEBURG,1859) 1/9 2/6 6/2 3/31 ENNOMOS ALNIARIA (L,1758) 8 3/28 2/97 2/12 1/25 2/4 1/7 ENNOMOS FUSCANTARIA )HAWORTH,1 89) 2/8 ENNOMOS EROSARIA (D&S,1775) 1 SELENIADENTARIA(F,1775) 3/8 3/25 1/6 4/159 3/16 4/58 4/114 4/35 4/12 6/66 11/65 4/11 SELENIA LUNULARIA (HCJBNER, 1788) 1/3 2/3 SELENIATETRALUNARIA(HUFNAGEL,1767) 2/2 2/12 1/2 5/46 4/5 4/66 3/16 4/4 5/9 6/1 2/5 APEIRA SYRINGARIA (1, 1758) 2/3 1/3,

La/$pecies Uusimaa I-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli P-K KUOpIO 1(4 Vaasa Oulu Lappi EPIRRANTHIS DIVERSATA (D&S,1775) 2/1 5/37 4/67 4/4 4/54 4/27 4/68 8/66 2/2 ODONTOPERA BIDENTATA (CLERCK,1759) 3/47 5/71 2/7 6/129 3/36 4/51 4/153 4/37 4/79 6/16 7/22 CROCALLISELINGUARIA(L1758) 3/95 5/185 2/113 6/136 4/165 4/188 4/167 4/128 4/171 6/92 12/273 5 COLOTOIS PENNARIA (L,1761) 3/69 3/6 1/4 3/73 1/] ANGERONA PRUNARIA (L, 1758) 1/4 1/5 3/4 2/8 1/9 APOCHEIMA PILOSARIA (D&S,1775) LYCIAHIRTARIA(CLERCK,1759) 3/137 4/16 2/147 5/516 3/91 4/267 4/323 4/146 4/24 7/121 1/75 3/18 LYCIAPOMONARIA(HUBNER,179) 1/99 4/37 3/14 4/13 2/1 4/7 2/11 BISTON STRATARIA (HUENAGEL, 1 867) 1/2 BISTON BETULARIA (L,1758) 3/26 4/17 5/8 3/6 3/8 3/12 1/2 3/15 AGRIOPISAURANTIARIA(H(8NER,1799) 3/3653 4/14 2/45 3/19 2/14 ERANNIS DEFOLIARIA (CLERCK,1759) 3/765 4/38 2/38 4/89 3/121 3/8 2/4 PERIBATODES SECUNDARIA (D&S,1775) 2/4 CLEORACINCTARIA(D&S,1775) 3/191 4/139 2/24 6/1 3/123 4/182 4/16 4/44 4/9 6/79 8/3 DEILEPTENIA RIBEATA (CLERCK,1759) 3/26 4/6 1/2 ALCISREPANDATA(L,1758) 3/31 5/319 2/29 6/571 4/164 4/186 4/114 3/123 4/37 6/59 7/35 ALCISJUBATA (THUNBERG,1788) 1/7 1/3 ARICHANNAMELANARIA(L,1758) 3/58 4/6 5/85 3/1 4/22 3/89 4/94 4/22 5/11 117 3/19 BOARMIA ROBORARIA (D&S,1775) 3/36 1/8 3/17 2/4 1/4 1/22 ECTROPIS CREPUSCULARIA (D&S,1775) 3/165 4/11 2/15 6/692 3/8 4/217 4/579 4/142 4/566 7/226 9/15 PARADARSIACONSONARIA(HUBNER,1799) 1/2 1/6 AETHALURA PUNCTULATA (D&S,1775) 3/33 4/37 2/2 6/76 3/46 4/34 4/37 3/27 4/237 2/16 EMATURGAATOMARIA(L,1758) 2/2 2/2 2/2 BUPALUSPINIARIA(L,1758( 2/36 4/12 5/33 3/25 4/41 2/3 3/1 2/34 2/4 CABERAPUSARIA(L,1758) 3/13 5/233 2/66 6/897 4/29 4/32 4/312 4/3 4/35 7/11 11/292 2/14 CABERAEXANTHEMATA(SCOPOLI,1763) 3/93 5/284 2/24 6/499 4/167 4/291 4/515 4/195 4/37 7/151 13/6 3/72 LOMOGRAPHA BIMACULATA tf,1775) 2/6 1/3 5 4/348 3/22 1/3 2/2 LOMOGRAPHATEMERATA (D&S,1775) 2/2 4/21 1/2 4/4 2/5 3/28 CAMPAEA MARGARITATA (L,1767) 2/17 2/14 HYLAEAFASCIARIA(L,1758) 3/147 4/5 1/5 6/18 4/58 4/122 4/64 4/49 4/23 7/59 8/197 GNOPHOS OBSCURATUS (D&S,1775) 3/19 3/14 2/1 GNOPHOSOBFUSCATUS(D&S,1775) 2/11 1/4 4/48 2/12 2/3 3/7 1/3 PARIETARIAVIUARIA(THUNBERG,1788) 2/22 2/12 9/14 4/41 SIONA LINEATA (SCOPOLI,1763) 2/4 5/13 1/7 5/38 2/27 2/2 2/3 PERCONIA STRIGILLARIA (HCJBNER,1787) POECILOCAMPAPOPULI(L,1758) 3/164 4/114 2/273 5/169 3/19 4/41 4/27 4/53 4/137 7/123 1/146 5/694 TRICHIURACRATAEGI (L,1758) 2/8 3/3 3/4 3/19 2/4 2/5 2/3 3/4 2/2 5/31 MALACOSOMA CASTRENSIS (L,1758) 1 3/17 LASIOCAMPA TRIFOCII (D&S, 1775) 2/2 LASIOCAMPAQUERCUS (L,1758) 1/2 2/3 2/2 MACROTHYLACIA RUBI (L,1758) 3/18 2/3 2/5 1/2 3/16 3/9 1/4 2/4 1/5 3/4 DENDROLIMUS PINI (L,1758) 2/7 2/4 1/4 3/6 4/8 3/4 2/2 EUTHRIXPOTATORIA(L,1758) 2/31 1/2 3/16 1/25 COSMOTRICHE LUNIGERA CESPER,1784) PHYLLODESMA ILICIFOLIA (L,1758) 1/21 3/13 2/2 3/4 1/2 1/9 3/4 ENDROMISVERSICOLORA(L,1758) 2/7 5/34 2/37 4/22 3/21 3/5 3/13 AGLIATAU(L,1758) 1/3 2/9 2/6 2/5 9

N Laii/Species Uusimaa I-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli P-K KuopiO KS Vaasa Oulu Lappi SATURNIA PAVONIA (1,1758) SPHINX LIGUSTRI L,1758 HYCOICUS PINASTRI (L,1758) MIMAS TILIAE (1, 1758) SMERINTHUS OCE1LATA (L, 1758) LAOTHOE POPULI (1,1758) LAOTHOE AMURENSIS (STAUDINGER, 1892) HYLES GALLII (ROUEMBURG, 1775) DEILEPHILA ELPENOR (L,1758) DEILEPHILA PORCELLUS (1,1758) PHALERA BUCEPHALA (L, 1758) CERURA VINULA (1, 1758) FURCULA BICUSPIS (BORKHAUSEN, 179) FURCULA FURCULA )CLERCK,1759) FURCULA BIFIDA )BRAHM,1787) STAUROPUS FAGI (L, 1758) NOTODONTA DROMEDARIUS )L, 1767) NOTODONTA TORVA )HCJBNER, 1 83) NOTODONTA ZICZAC (1,1758) PHEOSIA SP. HCJBNER, 1819 PHEOSIA IREMULA (CLERCK, 1759) PHEOSIA GNOMA (F,1776) PTEROSTOMA PALPINA )C1ERCK, 1759) PTILODON CAPUCINA )L, 1758) LEUCODONTA BICOLORIA )D&S, 1775) ODONTOSIA CARMELITA (ESPER, 1799) ODONTOSIA SIEVERSI )MENETRIES,1 856) GLUPHISIA CRENATA (ESPER, 1785) PYGAERA TIMON (HLBNER,1 83) CLOSTERA CURTULA (L, 1758) CLOSTERA ANACHORETA )D&S, 1775) CLOSTERA ANASTOMOSIS (L, 1758) CLOSTERA PIGRA )HUFNAGEL,1766) CALLITEARA ABIETIS )D&S, 1775) CALLITEARA PUDIBUNDA )L, 1758) DICALLOMERA FASCELINA (1,1758) LEUCOMA SALICIS )L, 1758) LYMANTRA MONACHA (1,1758) THUMATA SENEX (HiBNER, 188) SETINA IRRORELLA (L.1758) MILTOCHRISTA MINIATA (FORSTER, 1771) NUDARIA MUNDANA )L,1761) ATOLMIS RUBRICOLLIS (L, 1758) CYBOSIA MESOMELLA (L, 1 758) PELOSIA MUSCERDA (HUFNAGEL, 1766) EILEMA SP. HCJBNER,1819 EILEMA CEREOLA )HUBNER,1 83) 2/4 2/8 3/25 5/13 2/3 2/8 3/65 2/3 2/9 2/4 3/89 3/181 3/9 3/48 3/1 3/7 7 2/12 1/2 3/19 2/9 2/4 1/2 3/258 4/8 5/71 2/5 2/6 2/4 2/2 2/2 2/2 4/9 1/2 3/9 5/39 5/168 5/13 5/57 4/73 8 1/2 3/33 1/3 2/8 5/28 2/44 6/174 3/17 2/2 3/7 1/3 1/2 1/2 4/18 3/11 1/3 3/6 1/2 2/4 6/66 2/72 6/144 6/38 2/11 6/182 2/4 6/56 5/89 3/5 2/4 6/59 5/23 4/21 3/7 4/124 3/7 1/4 2/4 2/3 2/11 2/3 1/2 4/25 3/5 3/1 4/61 4/95 3/24 4/91 3/22 2/11 1/2 3/26 3/19 1/7 5/22 3/1 2/5 2/2 1/2 2/3 2/2 4/54 2/99 3/17 3/8 1/3 1/9 2/15 1/2 2/49 4/94 2/163 6/224 4/289 1/3 3/9 4/4 4/6 4/51 3/4 3/6 1/2 3/5 3/23 4/62 3/9 4/47 4/33 4/35 2/6 1 4/46 2/3 1/2 3/7 1/2 1/2 4/16 3/15 1/3 1/2 1/5 2/25 1/2 1/3 4/39 4/123 1/2 2/15 2/3 1/2 1/3 2/3 1/4 1/3 2/2 3/18 1/3 1/2 2/34 4/6 2/8 4/116 3/8 3/9 4/26 4/23 4/123 1/2 2/8 4/26 2/4 4/48 4/36 3/37 3/37 1/2 8 3/1 2/2 2/63 3/1 1 3/12 3/24 2/5 1/4 4/153 4/177 2/48 4/55 2/4 6/32 2/2 2/3 3/3 6/36 3/11 7/55 3/11 4/14 8/35 1/2 3/3 2/9 2/6 3/11 6/45 5/7 6/22 2/7 1/54 5 3/16 6/15 5/7 3/4 3/4 5/32 2/2

Laji/Species Uusimaa T-P Ahv. Höme Kymi Mikkeli P-K Kuopio KS ilo Vaasa Oulu Lappi EILEMA GRISEOLA )HCJBNER, 183) EILEMA PYGMAEOLA (DOUBLEDAY, 1847) EILEMA LUTARELLA (L,1758) EILEMA COMPLANA (L, 1758) EILEMA DEPIANA (ESPER, 1787) EILEMA LURIDEOLA (ZINCKEN,1817) UIHOSIA QUADRA (L, 1758) COSCINIA CRIBRARIA (L, 1758) PARASEMIA PLANTAGINIS (L, 1758) ARCTIA CAJA (L, 1758) DIACRISIA SANNIO )L,1758) SPILOSOMA LUBRICIPEDA (L,1758) SPILOSOMA LUTEA (HUFNAGEL, 1766) DIAPHORA MENDICA (CLERCK, 1759) PHRAGMAIOBIA FULIGINOSA (L,1758) NOCTUIDAE RIVULA SERICEALIS (SCOPOLI, 1763) PARASCOIIA.FULIGINARIA )L, 1761) COLOBOCHYLA SALICALIS )D&S, 1775) SCHRANKIA COSTAESIRIGALIS )STEPHENS, 1 834) HYPENODES HUMIDALIS DOUBLEDAY, 185 HYPENA CRASSAUS )F, 1787) HYPENA PROBOSCIDALIS )L, 1758) HYPENA ROSTRALIS (L, 1758) LYGEPHILA PASTINUM )TREITSCHKE, 1826) LYGEPHILA VICIAE (HUBNER, 1822) LYGEPHII.A CRACCAE (D&S, 1775) SCOLIOPTERYX LIBATRIX )L, 1758) CATOCALA ADULTERA MENETRIES, 1856 CATOCALA FRAXINI (L, 1758) LASPEYRIA FLEXULA (D&S, 1775) PROTODELTOTE PYGARGA (HUFNAGEL, 1766) DELTOTE UNCULA (CLERCK,1759) MEGANOLA STRIGUIA (D&S, 1775) NOLASP. LEACH,1815 NOLA CUCULLATELLA (L, 1758) NOLA CONFUSALIS (H-S,1 847) NOLA AERUGULA )HCJBNER, 1793) PSEUDOIPS FAGANA )F,1781) NYCTEOLA REVAYANA (SCOPOLI, 1772) NYCTEOLA DEGENERANA (HÖBNER,1799) DIACHRYSIA SP. HCJBNER, 1821 DIACHRYSIA CHRYSITIS )L, 1758) MACDUNNOUGHIA CONFUSA )STEPHENS, 185) POLYCHRYSIA MONETA (F,1787) PLUSIA FESTUCAE (L, 1 758) PLUSIA PUTNAMI GROTE, 1 873 2/7 3/19 2/911 1/5 3/4123 3/196 1/4 2/13 3/79 3/43 3/9 3/43 3/29 3/42 1/2 2/5 2/6 3/29 3/26 3 2/2 2/1 1/7 2/3 2/2 3/15 1/2 3/37 1/2 5/226 3/2452 1/2 4/731 2/332 2/15 1/2 2/118 3/54 4/36 4/]6 2/35 2/2 5/2 4/2 5/169 2/7 5/4 2/4 1/2 4/18 5/6 3/4 5/22 2/3 4/81 2/3 2/26 3/4 2/15 2/18 2/142 1/7 2/18 2/5 2/27 2/22 2/193 2/6 2/2 1/5 3/26 1/2 1/3 5/355 1/2 3/4 5/12 4/25 5/55 6/322 5/5 3/54 5/53 2/3 1/6 2/11 6/259 3/8 4/3 1/8 4/116 2/91 3/6 4/141 2/113 3/14 3/27 4/77 1/4 1/2 4/43 2/43 2/7 4/36 3/37 4/97 2/134 3/19 2/2 4/11 4/38 2/3 2/16 4/5 4/77 4/131 7 4/7 1/2 2/7 1/2 2/1 1/3 4/5 2/4 2/41 2/3 1/2 4/12 3/7 2/74 6/85 2/2 2/227 2/1 2/9 2/4 2/6 2/2 2/2 4/69 4/35 2/13 1/42 4/1 4/14 3/97 2/16 3/63 4/14 4/3 2/28 3/2 3/5 2/13 3/83 4/17 3/73 2/4 4/7 4/72 1/9 2/37 2/2 2/3 3/5 4/115 4/118 4/77 4/233 6/291 11/292 2/2 2/9 3 2/2 3/5 2/5 4/11 3/6 3/7 2/2 1/2 4/19 1/4 2 1/2 2/4 2/3 3/6 22 4/329 3/325 4/46 1 3/9 2/6 2/5 4/4 2/5 3/5 2/5 5/15 2/9 4/5 4/39 1/4 2/6 3/285 1/5 3/6 4/26 4/477 3/6 1/2 2/3 6/327 5/8 3/7 1/47 11/296 1/2 6/21 3/9 1 -I -I I1I m -I

N (A) Laji/$pecies Uusimaa I-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli Kuopio 1(4 Vsa Oulu Lappi AUTOGRAPHASP. HUBNER,1821 AUTOGRAPHAMACROGAMMA (EVERSMANN,1842) 1/2 3/15 2/5 3/28 12/72 2/3 AUTOGRAPHAGAMMA ([,1758) 1/6 4/9 2/4 2/3 2/2 2/16 3/3 AUTOGRAPHA PULCHRINA (HAWORTH,189) 3/51 5/97 2/26 6/142 4/24 3/42 4/58 4/6 4/53 4/3 13/148 1/6 AUTOGRAPHA PULCHRINA-BURAETICA COLL 2/9 4 1/3 1/2 AUTOGRAPHA BURAETICA (SIAUDINGER,]889) 2/2 3/3 1/3 3/6 AUTOGRAPHAJOTA(L1758) 1/3 3/61 2/77 AUTOGRAPHA MANDARINA (FREYER, 1846) 2/6 AUTOGRAPHABRACTEA(D&S,1775) 2/4 5/72 2/33 5/36 4/15 4/4 4/158 3/32 4/4 5/34 6/13 AUTOGRAPHAEXCECSA(KRETSCHMAR,1862) 9 SYNGRAPHA INIERROGATIONIS (L,l758) 2/7 5/2 2/9 3/18 4/14 3/26 3/19 4/59 3/18 7/53 13/192 3/16 ABROSTO[A TRIGEMINA )WERNEBURG, 1864) 2/32 ABROSIOLATRIPASIA (L,1758) 3/5 5/6 2/14 3/15 3/18 4/35 4/58 3/94 4/77 4/2 5/31 COLOCASIACORYLI (L,1758) 3/42 5/16 2/7 4/6 3/25 3/9 3/23 2/2 4/45 3/6 3/4 MOMA ALPIUM (OSBECK,1778) ACRQNICIAMEGACEPHALA (D&S,1775) 2/7 2/5 4/13 3/13 2/2 2/14 1/2 1/2 ACRONICTA LEPORINA (L,1758) 1/2 1/2 ACRONICTAALNI (L,1767) 1/2 ACRONICTAPSI(L,1758) 2/4 2/3 ACRONICTAMENYANTHIDIS (ESPER,1789) 1/2 1/2 ACRONICTAAURICOMA (D&S,1775) 3/6 1/2 2/5 ACRONICTA RUMICIS (L,1758) 3/4 5/2 4/34 3/16 2/4 2/22 SIMYRA ALBOVENOSA (GOEZE, 1781) 1/2 CRANIOPHORA LIGUSIRI (D&S, 1775) 1/2 CRYPHIA RAPTRICULA (D&S,1775) 2/27 3/16 1/8 1/3 AMPHIPYRA BERBERA RUNGS,1949 3/29 2/3 AMPHIPYRA PERFLUA te 1787) 2/13 3/88 1/57 4/46 AMPHIPYRATRAGOPOGINIS (CLERCK,1759) 3/11 4/19 2/35 4/29 4/48 1/7 1/3 2/9 5/22 2/2 DYPTERYGIA SCABRIUSCULA (L,1758) 1/4 1/3 1/3 RUSINAFERRUGINEA(ESPER,1785) 3/44 5/33 2/21 6/33 4/53 4/219 3/111 2/56 3/228 6/54 THALPOPHILA MATURA )HUFNAGEL,1766) 1/2 EUPLEXIALUCIPARA)L,1758) 4/1 4/85 2/6 2/1 1/] 7 IPIMORPHA RETUSA ([1761) 2/2 2/6 IPIMORPHASUBTUSA(D&S,1775) 2/7 3/44 1/7 4/9 4/33 2/2 1/5 ENARGIAPACEACEA(ESPER,1788) 3/78 5/123 2/59 6/195 4/337 4/217 4/194 3/74 4/273 7/113 12/122 2/3 PARASTICHTIS SUSPECTA (HUBNER,1817) 3/69 5/9 2/35 6/153 4/258 4/234 4/65 4/52 4/9 7/275 14/28 2/52 PARASTICHTIS YPSLLON (D&S,1775) COSMIATRAPEZINA )L,1758) 3/75 4/73 2/31 6/96 4/155 2/2 2/9 4/5 HYPPARECTILINEA(ESPER,1788) 1/2 1/5 2/3 4/21 APAMEA SP. OCHSENHEIMER, 1816 APAMEA MONOGLYPHA (HUFNAGEL,1766) 3/8 3/33 2/13 3/5 4/41 3/5 2/6 APAMEA LITHOXYLAEA (D&S, 1775) APAMEA SUBLUSTRIS (ESPER,1788) 3/34 2/24 APAMEA OBIONGA )HAWORTH, 189) 1/2 2/2 APAMEACRENATA(HUFNAGEL,1766) 3/8 2/7 4/7 4/8 2/2 3/6 2/2 2/2 4/1 APAMEA LATERITIA )HUFNAGEL1766) 2/47 4/68 1/8 2/28 4/195 4/75 4/42 1/21 2/8 6/53 8/21 APAMEAFURVA(D&S,1775) 2/7 4/31 1/7 1/2 2/2 I

Laji/Spedes Uusimaa I-P Ahv. Höme Kymi Mikkeli P-K Kuopio K-S Vaasa Oulu Lappi APAMEA RUBRIRENA TREITSCHKE,1825 2/3 3/4 2/3 2/6 1/2 2/6 1/4 APAMEAREMISSA(HÖBNER,189) 4/13 2/4 2/1 2/6 2/2 2/23 APAMEA UNANIMIS (H[JBNER,189) 2/5 APAMEA ILLYRIA (FREYER,1 846) 2/3 3/4 APAMEA PABULAIRICU1A (BRAHM,1791) 2/7 APAMEA SORDENS (HUFNAGEL,1766) 3/16 3/12 3/5 APAMEA SCOLOPACINA (ESPER, 1788) 2/1 1 APAMEA OPHIOGRAMMA (ESPER,1793) 2/3 2/3 OLIGIA SP. HOBNER,1821 1/3 OLIGIA STRIGILIS (L,1758) 2/2 3/21 2/39 4/1 3/5 OLIGIA LATRUNCULA (D&S,1775) 4/5 4/94 2/26 6/46 4/6 2/4 4/1 8 1/3 2/7 1/3 MESOLIGIA FURUNCULA (D&S,1775) 2/8 3/78 1/4 2/52 1/6 MESOLIGIA LITEROSA(HAWORIH,189) 3/5 3/15 1/5 4/6 4/37 2/2 1/8 3/4 MESAPAMEASECACIS(L,1758) 2/2 3/81 1/7 3/2 2/5 3/8 2/1 1 MESAPAMEA SECAIIS-SECAIELLA COlt. 1 / 1 2/8 1/3 3/48 MESAPAMEA SECALELLA REMM,1983 3/6 5 PHOTEDESMINIMA)HAWORTH,189) 2/34 4/14 2/28 5/28 3/8 1/6 2/29 3/5 6/27 6/44 PHOTEDES EXTREMA (HBNER,189) 1/2 1/47 PHOTEDES ELYMI (TREITSCHKE, 1 825) 1/2 1/9 1/2 PHTEDESFLUXA(HiBNER,189) 3/89 5/264 2/226 5/15 4/196 3/165 3/55 4/7 5/18 2/9 PHOTEDESPYGMINA(HAWORTH,189) 3/8 3/54 4/11 4/41 3/18 3/21 2/13 7/92 5/98 LUPERINATESTACEA(D&S,1775) 1/6 AMPHIPOEA 5P. BILLBERG,182 1/312 2/769 AMPHIPOEA LUCENS (FREYER,1845) 1/43 4/7 2/9 3/25 2/2 2/15 AMPHIPOEA LUCENS-CRINANENSIS-FUCOSA COLt. 1/2 AMPHIPOEA FUCOSA (FREYER,183) 3/359 5/1446 2/371 5/289 2/519 4/1 9 4/71 3/296 4/397 7/1161 AMPHIPOEA CRINANENSIS (BURROWS,198) 1/3 AMPHIPOEAOCULEA(L,1761) 3/75 5/147 2/327 6/111 2/43 4/95 3/22 3/1 2/153 3/12 HYDRAECIASP. GUENEE,1841 HYDRAECIA MICACEA (ESPER, 1789) 3/4 5/394 2/275 6/823 4/234 4/322 4/556 4/172 4/23 7/55 HYDRAECIANORDSTROEMI (HORKE,1952) 1/25 3/121 2/158 5 GORIYNA FLAVAGO (D&S,1775) 3/9 3/4 2/9 2/8 3/13 SIAUROPHORACELSIA (1,1761) 2/7 3/5 2/77 4/33 3/35 1/5 1/3 2/8 CELAENA HAWORTHII (CURTS,1829) 2/7 2/6 2/4 2/3 5/7 CELAENA LEUCOSTIGMA (HLiBNER,188) 2/11 5/33 2/8 5/19 4/16 3/9 1/3 3/11 6/11 NONAGRIATYPHAE )THUNBERG,1784) 1/2 2/4 2/3 1/2 ARCHANARADISSOLUTA(TREITSCHKE,1825) 2/2 ARCHANARA SPARGANII (ESPER,179) ARCHANARAALGAE (ESPER,1789) RHIZEDRA LUTOSA )HUBNER,183) 2/16 4/21 2/2 2/4 2/2 ARENOSTOLA PHRAGMITIDIS )HCJBNER,183) 2/4 CHARANYCA TRIGRAMMICA (HUFNAGEL, 1766) 2/22 HOPLODRINA SP. BOURSIN, 1937 1/34 1/3 HOPLODRINAOCTOGENARIA(GOEZE,1781) 3/79 5/893 2/4 5/396 4/453 1 1/4 2/4 HOPLODRINA BLANDA (D&S,1775) 3/34 4/787 2/192 5/215 4/333 1/3 CARADRINAMORPHEUS(HUFNAGEC,1766) 3/89 5/327 2/139 5/392 4/365 3/119 3/26 2/24 2/1 CARADRINACINERASCENS )TENGSTRÖM,1869) 3/39 4/18 2/2 3/18 4/28 3/83 2/8 1/52 3/6 2/17 3/25 7/7 9/76 1/195 5/35 1/3 7/289 6/7 1/5 3/3 2/2 3/31 3/17 3/8 1 -I -I mm-i

Laji/$pecies Uusimaa I-P Ahv. Hame Kymi Mikkeli PK Kuopio K-S Vaasa OuIv Lappi CARADRINA SELINI BOISDUVAL, 184 3/1 1 3/39 2/4 2/2 2 CARADRINA CLAVIPACPIS (SCOPOLI,1763) 2/3 2/5 1/6 2/3 1/2 CHILODES MARITIMUS RAUSCHER,186) 2/12 2/2 ATHES GCUTEOSA RREITSCHKE, 1 835) 1/2 ATHETIS PALLUSTRIS (HÖBNER,188) 3/67 3/3 1/3 3/4 2/6 1/2 ATHETIS LEPIGONE )MÖSCHLER,186) 2/17 CUCULIASP. SCHRANK,182 CUCUWA LACTUCAE (D&S,1775) CUCUCLIAUMBRATICAtC,1758) 2/3 CUCUCLIA GNAPHACII )HLiBNER,1813) CALOPHASIA LUNULA (HUENAGEL,1766) 3/6 2/4 BRACHYLOMIAVIMINALIS )F,1776) 2/37 2/63 1/7 6/54 3/35 4/41 3/7 5/37 8/151 77 HILLIA IRIS )ZEUERSTEDT,1839) 1/28 4/64 2/6 3/8 12/36 2/37 BRACHIONYCHA NUBECULOSA )ESPER,1785) 2/16 2/24 5/84 2/11 4/48 3/39 3/33 3/45 4/15 7/35 DASYPOLIATEMPLI )THUNBERG,1792) 2/24 5/354 2/3 6/181 3/93 4/111 4/224 4/325 4/436 7/695 11/536 1/95 LITHOMOIA SP. HU8NER,1821 LITHOMOIASOLIDAGINIS )H[JBNER,183) 3/79 4/43 2/8 6/472 4/42 4/127 3/69 4/83 4/124 7/153 14/96 3/63 LITHOPHANE HEPATICA )CLERCK,1759) 3/12 2/4 2/6 5/51 4/2 4/38 2/2 1/3 2/13 LITHOPHANE FURCIFERA )HUFNAGEL,1766) 2/22 5/9 2/4 2/1 1/3 2/8 LITHOPHANELAMDA)F,1787) 2/3 1/9 1/4 4/11 3/9 2/19 2/2 3/14 2/3 LITHOPHANECONSOCIA)BORKHAUSEN,1792) 3/5 1/24 2/3 6/164 3/35 4/217 4/74 3/6 4/189 5/11 5/7 XYLENAVETUSTA(HCJBNER,1813) 1/2 2/3 4/16 4/19 3/8 2/16 2/2 6/2 7/19 ALCOPHYES OXYACANTHAE )L,1758) 3/33 2/56 2/4 3/23 1/2 DICHONIAAPRILINA )L,1758) 1/4 1/42 DRYOBOTODES EREMITA )E, 1775) 1/9 BLEPHARITA AMICA )TREITSCHKE, 1825) 1/9 BLEPHARITA SATURA )D&S,1775) 2/71 3/55 2/174 1/5 4/54 MNIOTYPE ADUSTA )ESPER,179) 3/4 2/2 4/9 2/5 1/5 9/11 MNIOTYPE BATHENSIS )LUTZAU,191) 2/3 1/2 1/2 POLYMIXIS POLYMITA (L, 1 761) 1 / 1 POLYMIXISGEMMEA)TREITSCHKE,1825) 1/6 3/1 2/31 5/23 3/19 4/19 3/5 2/5 5/31 1/46 ANTITYPE CHI )L,1758) 1/2 3/9 2/6 3/7 4/9 2/4 5/8 AMMOCONIA CAECIMACULA (D&S,1775) 2/5 3/17 2/21 EUPSILIA TRANSVERSA (HUFNAGEL,1766) 2/4 4/48 2/1 5/93 2/6 2/9 2/2 CONISTRAVACGNII )L,1761) 3/263 5/312 2/147 6/716 4/338 4/585 4/225 3/694 4/1223 8/83 3/187 CONISTRA RUBIGINEA (D&S 1775) 2/15 1/4 1/3 2/2 3/8 2/7 2/29 AGROCHOLACIRCELLARIS (HUFNAGEL,1766) 3/26 2/17 2/7 4/47 4/68 1/5 2/3 2/11 1/4 6/29 2/1 AGROCHOLA LOTA )CLERCK,1759) 3/24 4/74 2/17 6/258 4/111 3/34 4/5 7/132 AGROCHOLAMACILENTA )HCJBNER,189) 1/6 1/47 2/271 AGROCHOIA NITIDA )D&S,1775) 1/9 AGROCHOLA HELVOLA (L,1758) 3/34 5/146 2/55 4/27 2/29 2/6 1/2 1/6 1/23 3/4 6/13 AGROCHOLA LITURA )L1761) 2/7 3/24 2/91 XANTHIACITRAGO (L,1758) 1/5 XANTHIATOGATA)ESPER,1788) 3/62 5/118 2/1 6/492 4/158 4/294 4/116 4/15 4/259 7/389 14/389 2/3 XANTHIA ICTERIIIA )HUFNAGEL,1766) 3/37 5/11 2/2 6/241 4/378 4/217 4/189 4/93 4/93 7/133 12 1/4 1 DISCESTRATRIFOUI )HUENAGEL,1766) 2/1 4/138 2/15 1/2 1/4 HADAPROXIMA)HUBNER,188) 2/8 4/2 1/7 1/3 I

Laji/Species Uusimaa T-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli P-K Kuopio K-S Vaasa Oulu Lappi HADA NANA (HUFNAGEC,1766) 3/5 4/16 2/23 6/52 2/14 3/45 3/21 3/15 2/12 5/9 5/6 POLIA BOMBYCINA (HUFNAGEL,1766) 2/231 4/95 3/7 4/42 1/2 1/3 2/27 POCIATINCTA(BRAHM,1791) 3/6 3/4 2/2 POLIA NEBULOSA (HUFNAGEL,1766) 2/6 1/5 1/9 3/6 2/2 1/3 1/5 HEUOPHOBUS RETICULAIA (GOEZE,1781) 3/6 4/2 2/5 4 1/2 1/2 ME[ANCHRA PERSICARIAE (1,1761) 1/2 MELANCHRA PISI (L,1758) 2/2 4/22 2/4 4/17 3/19 2/3 2/6 1/3 3/3 LACANOBIA CONTIGUA (D&S,1775) 5/1 2/7 4/9 3/4 2/7 1/2 LACANOBIATHALASSINA(HUFNAGEL,1766) 2/17 5/42 2/6 6/116 3/65 3/29 3/32 4/7 4/6 6/4 3/12 LACANOBIA SUASA (D&S, 1775) 3/7 5/42 2/2 6/137 1/9 3/3 2/3 1 / 1 2/9 1/3 LACANOBIA OIERACEA (L,1758) 3/6 4/6 2/6 3/4 PAPESIRA BIREN (GOEZE,1781) 2/5 1/21 1/3 2/4 HECAIERA BICOLORATA (HUFNAGEL, 1766) 1/4 HADENA RIVULARIS (F,1775) 1/2 4/9 3/3 2/2 1/2 1/5 HADENA PERPIEXA (D&S,1775) 2/6 HADENACOMPTA(D&S,1775) 1/2 HADENACONFUSA (HUFNAGEL,1766) 2/2 HADENA BICRURIS (HUENAGEL,1766) 1/2 2/2 1/2 1/8 ERIOPYGODE5 IMBECILLA (F, 1794) 2/3 5/25 1/23 1/2 3/47 CERAPTERYXGRAMINIS(L,1758) 3/879 5/1582 2/1548 6/574 4/872 4/186 4/131 4/914 4/1153 8/1664 14/191 5/357 THOLERACESPITIS (D&S,1775) 3/27 5/69 2/112 3/17 1/22 2/5 1/2 2/8 4/5 2/16 IHOLERA DECIMALIS (PODA,1761) 2/84 2/37 2/15 4/31 4/135 3/32 2/28 1/7 PANOLISFLAMMEA(D&S,1775) 3/95 4/15 2/115 5/15 3/264 4/48 2/1 3/35 3/97 5/54 7/13 ORIHOSIA CRUDA (D&S,1775) 6 2/28 ORIHOSIA OPIMA (HÖBNER,189) 3/66 2/12 2/39 5/17 2/37 4/29 4/13 3/88 3/29 6/72 5/15 ORIHOSIAPOPULEII(F,1781) 3/565 4/32 2/38 6/146 3/267 3/62 1/6 3/28 4/17 5/14 1/2 ORIHOSIA GRACILIS (D&S,1775) 2/12 1/6 3/6 2/8 ORTHOSIACERASI (f,1775) 2/6 2/116 2/21 ORTHOSIA INCERTA (HUFNAGEL,1766) 3/65 4/15 2/174 6/199 3/84 4/95 4/13 3/54 4/74 6/3 4/1 ORTHOSIAGOTHICA(L,1758) 3/452 4/123 2/579 6/1794 3/884 4/18 4/722 4/164 4/859 7/672 14/116 4/294 MYTHIMNACONIGERA(D&S,1775) 3/22 5/21 2/188 5/123 4/3 17 3/6 3/21 2/2 3/4 2/11 MYTHIMNAFERRAGO(F,1787) 3/8 3/22 2/14 4/135 5 MYTHIMNA SIRAMINEA )TREITSCHKE,1825) 3/4 2 MYTHIMNAIMPURA(HUBNER,188) 3/121 5/746 2/628 6/46 4/611 3/96 4/982 4/6 4/293 7/433 1/339 MYTHIMNAPALIENS(L,1758) 1/2 4/14 2/29 3/41 2/17 3/18 3/15 5 3/17 MYTHIMNA OBSOLETA (HUBNER,183) 2/31 3/3 1/5 MYTHIMNACOMMA (1,1761) 3/5 2/3 2/6 1/2 EUXOASP. HDBNER,1821 1/6 2/85 EUXOAOBELISCA(D&S,1775) 2/27 3/2 1/8 1/5 3/25 EUXOATRITICI(L1761) 2/13 5/15 3/1 4/36 1/6 4/8 1/2 EUXOACRYPIADADD 2 1/9 EUXOA NIGRICANS (L,1761) 2/5 4/39 2/1 5/21 4/42 2/6 3/13 2/55 3/24 3/34 2/9 EUXOACURSORIA(HUFNAGEL,1766) 1/2 3 EUXOA RECUSSA (HUBNER,1817) 1/2 AGROflS VESIIGIALIS (HUFNAGEL,1766) 1/7 2/7 1/46 7 AGROTIS C[AVIS (HUFNAGEL,1766) 3/23 2/32 4/25 1/23 1/5 2/39 8 1/2 3/5 1/2 AGROTISEXCLAMATIONIS(L,1758) 3/14 4/35 2/93 5/41 4/66 3/28 2/6 2/2 1/4 1 -I

Laii/Spedes Uusimaa I-P Ahv. Häme Kymi Mikkeli P-K Kuopio K-S Vaasa Oulu Lappi ACTINOIIA POLYODON )CCERCK, 1759) AXYLIA PUTRIS )L,1761) OCHROPLEURA PLECTA )L,1761) ACTEBIA PRAECOX )L, 1758) ACTEBIA FENNICA (TAUSCHER,1 86) EUGNORISMA DEPUNCTA )L,1761) RHYACIA GRISESCENS ), 1794) RHYACIA SIMULANS (HUFNAGEC, 1766) CHERSOTIS CUPREA )D&S,1775) NOCTUA SP.,1758 NOCTUA PRONUBA )L1758) NOCTUA FIMBRIATA )SCHREBER,1759) NOCTUA JANTHE NOCTUA CHARDINYI )BOISDUVAL, 1829) SPAELOTIS SUECICA )AURIVILCIUS, 189) OPIGENA POLYGONA )D&S, 1775) GRAPHIPHORA AUGUR )F, 1775) EUGRAPHE SUBROSEA (STEPHENS,1 829) PARADIARSIA SOBRINA )DUPONCHEC,1 843) PARADIARSIA CLAREOSA )ESPER,1788) LYCOPHOTIA PORPHYREA (D&S, 1775) DIARSIA SP. HCJBNER, 1821 DIARSIA MENDICA (F, 1775) DIARSIA DAHLII )HBNER, 1 813) DIARSIA BRUNNEA )D&S,1775) DIARSIA RUBI )VIEWEG,179) DIARSIA RUBI-FLORIDA COLL XESTIA SP. HiBNER, 1818 XESTIA RHAETICA (STAUDINGER, 1871) XESTIA SPECIOSA )HÖBNER, 1813) XESTIA SINCERA (H-S, 1851) XESTIA LAETABILIS )ZEHERSTEDT,1 839) XESTIA TECTA )HiBNER,1 88) XESTIA ALPICOLA )ZEUERSTEDT, 1 839) XESTIA C-NIGRUM (L, 1758) XESTIA TRIANGUCUM )HUFNAGEC, 1766) XESTIA ASHWORTHII )DOUBLEDAY, 1 855) XESTIA BAJA )D&S, 1775) XESTIA CASTANEA (ESPER, 1796) XESTIA COLHNA )BOISDUVAL, 184) XESTIA SEXTRIGATA )HAWORTH, 1 89) XESTIA XANTHOGRAPHA )D&S, 1775) NAENIA TYPICA )L, 1758) EUROIS OCCULTA )L,1758) ANAPLECTOIDES PRASINA )D&S, 1775) CERASTIS RUBRICOSA (D&S, 1775) CERASTIS LEUCOGRAPHA )D&S, 1775) 2/2 3/12 5/26 2/3 4/6 2/3 4/59 3/8 3/19 3/3 3/15 3 2/11 3/4 6/19 2/2 3/66 2/59 1/3 3/13 5/174 2/46 6/13 2/25 4/162 4/267 4/11 4/47 5/114 2/32 3/176 4/836 2/117 6/22 3/48 2/32 2/33 2/3 1/3 2/36 2/32 3/5 2/2 3/13 5/39 3/286 5/29 3/352 3/28 3/117 5/63 2/33 3/43 3/54 5/16 2/2 4/54 2/14 3/5 2/2 3/65 2/4 2/32 6/129 4/3 4/135 4/155 4/88 2/8 2/24 5/77 4/6 4/192 4/174 3/654 1, 2 1/3 1/4 4/19 3/4 1/77 2/77 2/63 6/13 4/92 3/92 4/95 4/94 2/16 5/188 4/154 3/246 4/1 2/4 2/4 6/185 4/233 4/27 4/7 1/6 2/11 4/25 1/5 1/2 3/7 1/2 4/23 4/149 1/5 3/137 4/38 2 3/237 1/2 3/146 2/12 2/27 3/58 3/37 1/4 3/12 3/8 2/5 5/74 5/816 2/475 1/2 5/344 4/825 3/4 5/135 4/48 4/154 3/7 4/97 4/14 4/154 4 2/3 2/185 2/4 1/7 3/3 2/133 5/365 4/466 1 1/2 2/155 2/395 2/65 2/1 2/85 2/7 3/72 4/444 4/167 3/13 7/127 2/21 7/33 4/37 7/133 6/17 3/38 3/8 13/171 11/77 1/73 2/9 11/91 2/16 3/22 1/2 8/35 4/5 5/64 14/23 2/5 4/92 9/92 6/351 4/444 4/379 4/46 4/11 4/313 8/396 7/127 9 3/2 5/77 1/2 1/23 3/17 3/8 3/3 2/4 1/2 6/233 4/169 4/29 4/97 4/71 4/11 7/159 12/21 3/31 3/1 3/8 3/12 3/18 4/48 4/21 6/21 3/99 4/152 4/15 4/73 4/158 7/116 12/164 3/54 2/67 3/28 2/2 1/23 3/66 1/34 1/4 5/13 2/2 1/2 3/26 3/4 1/2 2/9

La/Spedes Uusimaa T-P Ahv. Höme Kymi Mikkeli P-K Kuopio K-S Vaasa Oulu Lappi MESOGONAOXALINA(HBNER,183) 1/5 PYRRHIA UMBRA IHUFNAGEL,1766) 3/8 PECHIPOGO STRIGILATA ll,1758l 2/6 3/9 3/15 3/7 1/5 1/3 1/2 HERMINIA SP. LATREILLE, 1 82 1/8 HERMINIATARSIPENNALIS TREITSCHKE,1835 3/13 2/18 2/19 2/5 3/14 1 HERMINIA GRISEALIS (D&S,1775) 1/3 3/34 1/2 MACROCHICOCRIBRUMACIS (HOBNER,1793) 3/8 4/18 2/21 1/2 POLYPOGON TENTACULARIA (L,1758) 3/43 4/62 2/17 4/15 3/49 2/15 2/23 2/5 1/4 1/3 1/4 PARACOLAXTRISTALIS lf,]794) 2/71 3/47 2/224 3 TRISATELES EMORTUALIS ld&s,1775). 2/3 1/2 2/2 3/4 Seurannan osallistulat: Koordinaattorit Rauno Vöisänen, VYL/Isy fhallinnointi) Ulla-Maija Liukko, VYL/Isy (hallinnointi) Reima Leinonen, Kavy (Pohjois-Suomi) Karl-Erik Lundsten, VYL/Isy (Etelä-Suomi) Guy Söderman, YTK (tietolenkäsittely) Piirien vastuuhenkilöt Varpu-Leena Saastamoinen (Hevy) Pasi Laihonen (Tuvy) Matti Saura (Tavy) llppo Kettunen (Kyvy) Hannu Kallioniemi (Vavy) Seppo Yli-Karjanmaa (KSvy) Pirjo Hiltunen (Mivy) Irmeli Taipalinen (Kuvy) Hannu Luotonen (PKvy) Viljo Korpi järvi (Kovy) Reima Leinonen (Kavy) Anneli Yli-Tolonen (Ouvy) Pekka Räine (Lovy) Määrittäjät (rysänumerot) Petri Ahlroth, Jyväskylä (93, 94, 95, 96) Jouni Hukkanen, Pieksamäki (53, 54) Ismo Hyvärinen, Paimio (24, 26, 27, 28) Timo Ilonen, Vaasa (83, 84, 85, 86) Juhani Itämies, Oulu (111,112,115,116,117,118, 139, 131) Juhani Kauranen, Kokkola (11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18) Seppo Kontiokari, Vaasa (81, 82) Janne Kotiaho, Jyväskylä (93, 94) Kati Kulmala, Jyväskylä (91, 92) Jouni Laaksonen, Mikkeli (55, 56) Jyrki lehto, Kättby (19, 11) Reima Leinonen, Kajaani (121, 122, 123, 124, 125, 126, 127, 128, 1255, 1256) Karl-Erik Lundsten, Espoo (15,17,18,111,43, 44) Hannu Luotonen, Kukkola (71, 72) Pekka Malinen, Roismala (31, 32) Risto Martikainen, Tampere (33, 34) Jussi Muttosaari, Jyväskylä (97, 98) Marko Mutanen, Rovaniemi (131, 132, 133, 134, 135,136,137,138,139,131,1311,1312) Mika Pajari, Joensuu (77, 78) Petri Rannikko, Järvenpää (51, 52) Kaj Ruohomäki, Kuusisto (23, 25, 29, 21) Jari Salminen, Oulu (113, 114) Ilkka Seuranen, Tampere (33, 34) Reijo Siloaho, Alavus (87, 88) Pekka Sundell, Helsinki (13,14,41,42,47, 48) Guy Söderman, Helsinki (251, 252) Jukka Tabeil, Hartola (57, 58) Arto Tyrni, Kuohijoki (37, 38) Pekka Vakkari, Helsinki (11, 12) Jari Venelvaara, Lappohja (11, 12, 73, 74) Aarne Wahlgren, Lehmo (75, 76) Jorma Wettenhovi, Helsinki (45, 46) Eino Ylönen, Kotalahti (61, 62, 63, 64, 65, 66, 67, 68) Aarne Ylönen, Kotalahti (61, 62, 63, 64, 65,66, 67, 68) Magnus Ostmon, Turku (21, 22) 1 -I -I m -I

iii Rysien sijainti kasvillisuusvyöhykkeittäin ja ympäristötyypeittäin. Iso symboli rysdpari, pieni symboli yksi rysä. Placement of traps accoding to vegetation zones and main habitot types. Big symboi a pat of traps, small symbol one trap. metsä la kulttuuri foresteil and cultural kulttuuri cuftural metsä forested kulttuuri cuftural metsä forested