Suomalaisen kirkollisen työn keskus

Suomalaisen kirkollisen työn keskus TOIMINTAKERTOMUS 2010

Sisällysluettelo Puheenjohtajien tervehdys... 2 1. Keskusjärjestön toiminta... 3 1.1. Vuosikokous ja luottamushenkilöt... 3 1.2. Johtokunta... 4 1.3. Talous... 4 1.4. Alueelliset neuvottelupäivät... 6 2. Tiedotus... 10 2.1. Rengas-lehti... 11 2.2. Netti-Rengas... 12 2.3. Muu tiedotus... 12 3. Kirkollinen työ... 14 3.1. Kristillinen kasvatus... 14 3.1.1. Rippikoulu- ja nuorisotyö... 14 3.1.2. Perhetyö... 16 3.2. Missio - lähetystyö ja kansainvälinen diakonia... 17 3.3. Spiritualiteetti... 17 3.4. Diakonia ja naapuriaputoiminta... 17 3.5. Pappien yhdys- ja tukihenkilö... 19 4. Seminaarit... 20 5. Seurakuntatoiminta... 23 5.1. Paikallisseurakuntien toimitilat... 23 5.2. Alueet ja seurakunnat... 23 5.2.1. Pohjoinen: Bremen, Hannover, Kiel, Lyypekki... 23 5.2.2. Länsi: Bielefeld, Düsseldorf, Köln, Münster, Ruhrin alue... 27 5.2.3. Lounas: Frankfurt, Freiburg, Karlsruhe, Rhein-Neckar... 30 5.2.4. Etelä: München, Nürnberg, Stuttgart... 32 5.2.5. Itä: Berliini, Dresden... 35 6. Suomalaiset kielikoulut... 38 Seurakuntien jäsenmäärät... 39 Johtokunta, papit, työntekijät... 40 Suomalaiset Saksassa -tilasto... 41 Kannen kuva: Rippikoululeirillä Suomessa, kuva Antti Malinen SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 1 (41)

Yhteistyö on tärkeää Puheenjohtajien tervehdys Puheenjohtajat Eva Otremba ja Karl- Friedrich von Knorre sekä koko johtokunta kiittävät heille osoitetusta luottamuksesta. Johtokunnan ja pappien koordinaattorin Miika Rosendahlin yhteistyö on sujunut joustavasti ja asioista on päätetty hyvässä yhteishengessä. Vuoden 2010 negatiivisia yllätyksiä olivat SKTK:lle tullut haaste oikeuteen sekä Saksan kielikoulujen pitkään saaman, Suomen Opetushallituksen myöntämän, harkinnanvaraisen valtionavun päättyminen. Vuosikokouksen päätettyä Rhein-Neckarin seurakunnan jäsenyyden päättymisestä SKTK:ssa toivoimme kaikki lounaan alueen tilanteen viimeinkin rauhoittuvan. Näin ei ikävä kyllä käynyt, vaan Hannoverin alioikeus sai seurakunnan erottamisen lisäksi myös käsiteltäväkseen seurakunnan kanteen jäsenrekisterinsä väärästä ylläpitämisestä sekä SKTK:n asiaa koskevan tiedottamisen sisällöstä. Lopullinen alioikeuden päätös puuttuu edelleen, mutta seurakunnan jäsenyys palautettiin jo kesällä vuosikokouksen päätöksen teossa olleen muotovirheen takia. Suomi-koulujen harkinnanvaraisen valtionavun loppuminen johti siihen, että kielikoulujen yhteinen toiminta sekä SKTK:n hoitamat keskitetyt hallintopalvelut päättyivät asteittain vuoden loppuun mennessä. Toivomme paikallistason yhteistyön koulujen kanssa kuitenkin edelleen jatkuvan suotuisasti. Seurakuntien kirkkoraatien edustajien aluepäiville loka-marraskuussa Fellbachissa, Kölnissä ja Bad Bevensenissä ottivat osaa seurakuntien edustajien lisäksi myös muutamien sellaisten suomalaiskeskittymien yhteyshenkilöt, joissa toiminta ei ainakaan vielä ole järjestäytynyt seurakuntatoiminnan muotoon. Tulevaisuudessa toivomme näkevämme myös kielikoulujen puheenjohtajia aluepäivillä, jotka tarjoavat oivan mahdollisuuden tutustua entistä paremmin toistemme tekemisiin, saada uusia virikkeitä ja tuntea yhteisyyttä. Kesällä Suomeen palanneen itäisen alueen papin tilalle valittu Päivi Lukkari aloitti tehtävässään marraskuun alussa. Toivotimme iloisin mielin SKTK:n monivuotisen nuorisosihteerin tervetulleeksi takaisin pariimme. Naapuriaputyö tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi seurakuntalaistemme ikääntyessä. Johtokunta vieraili huhtikuun naapuriapuseminaarissa ja kuunteli osallistujien toiveita ja kokemuksia. Diakonian työryhmä työsti kertomusvuoden aikana suunnitelman naapuriaputoiminnan ja diakonian uudesta mallista, jossa vapaaehtoisten auttajien jaksamiseen ja kouluttamiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Odotamme mielenkiinnolla suunnitelman pääsyä toteutusvaiheeseen. EKD:n valitsema vuoden sana 2011 on Roomalaiskirjeestä (Room. 12: 21): Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. Tämä lause johtakoon työtämme. Eva Otremba puheenjohtaja Karl-Friedrich von Knorre varapuheenjohtaja Kuva Mauri Lunnamo SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 2 (41)

1. Keskusjärjestön toiminta jatkui entiseen tapaan 1.1. Vuosikokous valitsi uusia luottamushenkilöitä Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin Augsburgissa lauantaina 13. maaliskuuta. Kokouksen puheenjohtajana toimi Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkö Risto Junttila. Äänivaltaisista SKTK:n jäsenistä, 18 suomalaisesta seurakunnasta, oli 16 edustettuna virallisen edustajansa välityksellä ja Münsterin seurakunta valtakirjalla. Suomalaissaksalaisten nuorten yhteisö (GfdJ), joka on SKTK:n 19. jäsen, oli lähettänyt kokoukseen niin ikään virallisen edustajansa. GfdJ:lla ei sääntöjensä mukaan ole äänivaltaa SKTK:n vuosikokouksessa. Freiburgin seurakunta, joka jo alkuvuodesta oli päättänyt lopettaa toimintansa kesällä, ei ollut lähettänyt edustajaansa eikä antanut valtakirjaa. Johtokunnan erovuoroisten jäsenten vaalissa varapuheenjohtajaksi Margareta Pyykkönen-Bloemerin tilalle valittiin ilman vastaehdokkaita Karl-Friedrich von Knorre. Johtokunnan varsinaisina jäseninä jatkoivat uudelleen kahdeksi vuodeksi valitut Iina Fischer ja Sofia Salo. Koska Karl- Friedrich von Knorre valittiin varapuheenjohtajaksi, äänestettiin hänen jättämälleen johtokunnan paikalle vuoden toimikaudeksi Minna Schotten. Varajäseneksi valittiin Anna-Liisa Diestelhorst kahdeksi vuodeksi. Johtokunnan jäsenistä erovuorossa eivät olleet puheenjohtaja Eva Otremba, varsinaiset jäsenet Aino-Marjatta Metz ja Karl-Friedrich von Knorre eikä varajäsen Milja von Fragstein. Johtokuntatyöskentelynsä päättivät Margareta Pyykkönen-Bloemer, joka toimi SKTK:n tilintarkastajana vuosina 2003-2004, johtokunnan varsinaisena jäsenenä vuonna 2005 ja varapuheenjohtajana vuosina 2006-2010 sekä vuoden varajäsenenä ollut Mikael Merenmies. Johtokunta 2010 Kuva Mauri Lunnamo SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 3 (41)

Tilintarkastajiksi valittiin uudelleen Päivi Kantti (Frankfurt am Main) ja Katriina Wegener (Mannheim). Johtokunnan ilmoitus päätöksestään valita toiminnanjohtaja Mauri Lunnamo kassanhoitajaksi seuraavaan vuosikokoukseen asti merkittiin tiedoksi. Sääntöjen mukaisten asioiden lisäksi oli kokouksen esityslistalla päätettävänä Rhein-Neckarin suomalaisen seurakunnan jäsenyyden jatkuminen SKTK:ssa. Johtokunta esitti pohjaehdotuksessaan jäsenyyden lakkauttamista. Ennen kokouksen alkua järjestetyssä vapaassa keskustelussa oli paikalla olijoilla mahdollisuus vaihtaa mielipiteitään erottamisen puolesta ja sitä vastaan. Vuosikokouksen esityslistan hyväksymisen yhteydessä Rhein-Neckarin seurakunnan edustaja esitti asiakohdan poistamista. Kokouksen päätös oli äänin 287-58 säilyttää kohta työjärjestyksessä. Kyseistä asialistan kohtaa käsiteltäessä oli ainoa ääneen esitetty näkemys johtokunnan pohjaehdotus, mistä johtuen kokouksen puheenjohtaja totesi vuosikokouksen erottaneen yksimielisesti Rhein-Neckarin seurakunnan SKTK:n jäsenyydestä. 1.2. Johtokunta kokoontui kuudesti Johtokunnan käsittelyyn tulleet asiat valmisteltiin SKTK:n molempien puheenjohtajien, pappien koordinaattorin ja yhdistyksen toiminnanjohtajan muodostamassa työryhmässä, joka kokoontui vuoden aikana neljä kertaa. Johtokunta kokoontui yhteen kuusi kertaa ja käsitteli 90 asialistan kohtaa. Suomalaispappeja edusti johtokunnan työskentelyssä pappien koordinaattori. Johtokunnan kokousten esityslistat ja pöytäkirjat olivat luettavissa www.rengas.de - sivuilla samaan aikaan kuin ne lähetettiin kokouksen osallistujille. 1.3. Taloustilanne säilyi vakaana Kertomusvuoden tilinpäätös osoittaa kulujen olleen 471.245,11 (edellisenä vuonna 474.282,98) ja toiminnallisen tuloksen jääneen 4.970,13 ( 19.022,93) positiiviseksi. Saksassa tehtävän suomalaisen kirkollisen työn rahoituksesta suurin osa eli 490.087,52 saatiin kirkkojemme väliseen keskinäiseen sopimukseen perustuen Saksan evankeliselta kirkolta (EKD). SKTK:n ja pappien toimintakuluihin sekä seurakuntatyöhön osoitettiin 163.000,-. Pappien työnantajamaakirkoille EKD maksoi työnantajakulujen korvauksina 327.087,52 ( 333.619,24). Suomen evankelis-luterilainen kirkko rahoitti työtämme toimintavuonna yhteensä 116.500,- ( 114.500,-). Tästä summasta maksetaan takaisin vuosittain 6.000,- Frankfurtin seurakuntatilojen kalustamiseen vuonna 2007 Suomen kirkolta saatua rahoitusta. Seurakuntien toimintatilojen vuokraukseen saadut avustukset olivat kertomusvuonna 51.914,- ( 50.424,-). Varsinaiseen kielikoulutoimintaan saatiin vuonna 2010 valtionavustusta 75.500,-, joka oli 1.500,- enemmän kuin vuotta aiemmin. Kielikoulujen yhteiseen tiedotus-, koulutus- ja hallintotoimintaan avustusta ei sen sijaan myönnetty ( 12.360,-). Kouluille maksettiin kielikouluneuvoston päätösten mukaisesti opettajien palkkaukseen, koulutilojen vuokriin sekä oppimateriaalikuluihin 76.527,66 ( 72.144,35). SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 4 (41)

Saadut lahjoitukset: Kohde 2010 2009 Kirkollinen työ 4.204,00 4.592,60 Rengas 21.889,01 15.725,09 Alue- ja nuorisotyö 1.650,00 2.237,16 Lähetystyö ja kv. diakonia 10.223,85 13.057,03 37.966,86 35.611,88 SKTK:n oman varainhankinnan osuus oli 54.665,42 (vuotta aiemmin 46.578,22) eli 11 % kokonaistuloista. Omarahoitus koostuu pääosin Renkaan mainos- ja tilausmaksutuloista sekä seminaarien osallistumismaksuista. 24% 33% 3% 40% Kulut Seurakuntatoiminta Läpimenevät kulut Kiinteät kulut Hallinto, investoinnit Menopuolella seurakuntatoimintaan käytettiin 40 % (edellisvuonna 38 %) kaikista kuluista. Läpimenevien maksujen osuus väheni neljällä prosentilla 33 %:iin, johtuen pääosin kielikoulujen valtionavun vähenemisestä. Hallinnon, investointien ja kiinteiden kulujen osuus oli yhteenlaskettuna 27 % (25 %). Saksan suomalaiset seurakunnat rahoittivat toimintansa edelleen omalla varainhankinnalla sekä saamillaan lahjoituksilla. Kirjanpito pidettiin ja tilinpäätös tehtiin yhdistyksen toimistossa toiminnanjohtajan toimiessa johtokunnan nimittämänä kassanhoitajana. Tilintarkastuksen toimittivat Hannoverissa 20.2.2011 vuosikokouksen valitsemat tilintarkastajat Päivi Kantti ja Katriina Wegener. Mauri Lunnamo SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 5 (41)

1.4. Aluepäivillä pohdittiin yhteistyötä Yhteistyöllä on suuri merkitys Saksan suomalaisyhteisössä. Ensimmäisten tänne muuttaneiden suomalaisten sukupolvien yhteinen tahto toimia kaikkien hyvinvoinnin eteen synnytti niin suomalaiset seurakunnat, Saksalais-suomalaisen seuran kuin myös kielikoulut. Näillä jokaisella oli oma sisällöstä nouseva roolinsa ja tehtävänsä yhteisössä. Toiminnassa mukana olleet henkilöt olivat kaikissa pitkälti samat. Suomalaisyhteisön vähitellen kasvaessa ja tullessa yhä moniulotteisemmaksi eri-ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien joukoksi toiminta on eriytynyt siihen osallistuvien jakautuessa eri ryhmiin osin sukupolven, osin kiinnostusten kohteiden mukaan. Tällä hetkellä olemme Saksan suomalaisyhteisössä tilanteessa, jossa yhteistyön merkitys on mielestäni alkanut vähitellen uudelleen korostua. Yksi syy tähän on entistä suurempi vaikeus löytää vapaaehtoisia vastuunkantajia edes pieniin hankkeisiin. Tätä eivät tapahtumiin osallistujat useinkaan edes havaitse järjestelytiimit ovat vuosien varrella rutinoituneita mutta kehitys johtaa vähitellen vastuunkantajien ylirasittumiseen, motivaation katoamiseen ja toiminnan kurjistumiseen ja loppumiseen. Silloin kun paikalliset suomalaisyhteisön toimijat tarkoitan tällä muun muassa seurakuntaa, DFG:tä ja kielikoulua - suunnittelevat ja toteuttavat tapahtumat yhdessä, vastuunkantajia on tarpeeksi eikä työ käy liiaksi rasitukseksi kenellekään. Yhteisen toiminnan koordinointiin ja yhteisistä toimintaperiaatteista sopimiseen on tällöin kiinnitettävä erityistä huomiota. Toinen syy yhteistyön merkityksen lisääntymiseen on ajankäyttö. Vapaa-ajan tarjonta on nykyisin valtavaa. Suomalaisyhteisön toiminta kilpailee monen muun harrastuksen kanssa siihen käytettävästä ajasta. Ilmiö on yhteinen kaikille sukupolville. Ensimmäiselle siirtolaisten sukupolvelle suomalaisuuden harrastaminen on tarjonnut kontaktin kotimaahan ja toivottua vastapainoa työelämälle. Eläkkeelle siirryttäessä ja ajankäytön ollessa omissa käsissä ei tätä tarvetta eikä kiinnostusta aktiiviseen vastuunkantamiseen ole siinä määrin kuin ennen. Suomalaisuutta vaalitaan pitkällä lomalla Suomessa silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Uuden polven siirtolaisten tilanne on jo lähtökohtaisesti toinen. Heidän mahdollisuutensa ja taitonsa integroitua vieraaseen kulttuuriin ovat paremmat kuin ennen. Yhteydenpito kotimaassa olevien sukulaisten ja ystävien kanssa on jatkuvaa. Myös oma suomalaisuus koetaan parhaiten silloin, kun ollaan yhdessä muualta tulevien kanssa. Paikallista suomalaisyhteisöä kaivataan tällöin oikeastaan vain juhlaaikoina. Tällä tavoin muuttuneessa tilanteessa suomalaisyhteisön on hyvä tehdä yhteistyötä toiminnan laadun ja tavoittavuuden lisäämiseksi, keskittyä muutamaan hyvin toteutettavaan yhteiseen tapahtumaan. Tiedotusyhteistyö on varsinkin isoilla paikkakunnilla yksi tärkeä suomalaisyhteisön toimijoiden yhteistyön muoto. Tiedotus tapahtuu vastavuoroisesti, kaikista paikkakunnan suomalaistapahtumista tiedotetaan kunkin yhteisön omissa medioissa. Yhteistyöhön kuuluvat myös säännöllisesti 1-2 kertaa vuodessa pidettävät yhteiset suunnittelupalaverit, joissa käydään läpi tulevat tapahtumat ja pyritään siten jo ennakolta kalenterikonfliktien välttämiseen. Aluepäivät ovat kirkollisen elämän alueella tapahtuvan yhteistyön kannalta tärkeitä ja näkisin niiden merkityksen kasvavan tulevaisuudessa. Olemme alkaneet kiinnittää erityistä huomiota suomalaiseen kirkolliseen elämään vakiintuneiden suomalaisten seurakuntien ulkopuolella. Jotkut paikkakunnat ovatkin löytäneet paikkansa uusina jumalanpalvelusten pitopaikkoina. Näidenkin vastuunkantajien on hyvä olla mukana alueen yhteisen toiminnan suunnittelussa yhdessä kirkkoraatien edustajien kanssa. Aluepäivillä on mahdollista puhua myös jumalanpalveluspaikkojen välisestä yhteistyöstä esimerkiksi yhteisesti järjestettävistä retkikirkoista ja kuorovierailuista. SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 6 (41)

Saksan suomalaisissa seurakunnissa on monenlaisia toimintaryhmiä. Näiden väliseen yhteistyöhön pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Ryhmien olisi mielestäni ainakin ajoittain myös hyvä näkyä jumalanpalveluselämässä. Hyvä esimerkki onnistuneesta näkymisestä oli kevään 2010 kansanlaulumessuhanke, jossa liturgisen tanssin osuuksista huolehti Münchenin kansantanssiryhmä Heijakat. Jonkinlainen ideaali olisi myös kirkkoraadin koostuminen eri-ikäisistä eri toimintaryhmien vastuuhenkilöistä jopa niin, että mukana olisi kielikoulun ja DFG:n edustajat. Tämä helpottaisi asioista päättämistä ja tiedonkulkua. Vaikka tähän ihannetavoitteeseen ei päästäisikään, tulee kirkkoraatien huolehtia yhteydenpidosta eri ryhmien ja suomalaisyhteisön muiden toimijoiden kanssa. Mielestäni tärkeä tulevaisuuden diakoninen yhteistyön aihe on ikääntyvien suomalaisten sosiaalisen verkoston luominen yhdessä DFG:n kanssa. Tämän tarve korostuu varsinkin siellä, missä suomalaisia seurakuntia ja järjestäytynyttä naapuriaputyötä ei ole. Yhteistyön muotoja ja yhteistyökumppaneita on Saksan suomalaisyhteisössä monia muitakin luettelemieni lisäksi. Uskon kuitenkin paikallisen suomalaisyhteisön kannalta tärkeimpien asioiden tulleen mainituiksi. Näistä ja muista yhteistyön mahdollisuuksista keskustelimme aluepäivillä. Yhdessä. Etelän aluepäivien osanottajia Kuva Mauri Lunnamo Miika Rosendahl Yhdessä suomalaisyhteisön hyväksi Etelän aluepäivät Stuttgartissa 16.-17.10.2010 Edustettuna olivat München, Nürnberg, Augsburg ja Stuttgart, joka kotikaupungissaan oli runsaslukuisena mukana. Samaan aikaan Stuttgartissa vuosikokoustaan pitäneet nuorten yhteisön (GfdJ) jäsenet osallistuivat yhteiseen jumalanpalvelukseen lauantaina. Etelän aluepäivien osanottajia Kuva Ritva Prinz Tutustuminen avaa yhteistyön kanavia Pääteeman yhteistyö - käsittelemistä varten jakoi pappimme Miika meidät kolmeen ryhmään. Saimme kuvitella, miten tulevaisuuden ihannemaailmassa eri suomalaiset järjestöt kokoaisivat resurssinsa yhteen. Oltiin yksimielisiä siitä, että resurssien yhdistäminen olisi mielekästä. Täällä monien kulttuurien sekamelskassa haluamme vaalia perinteitä. Muutamat Suomessa tärkeät juhlat, kuten joulu ja juhannus, yhteisvoimin järjestettynä, tyydyttävät vanhemman polven suomalaisuusnälkää ja antavat nuoremmille kokemuksen perinteistä. Ihannemaailmassa löysimme helposti tiet eri ihmisten välillä. Kommunikointi ja vastuunjako ovat avainasemassa ja puhelin ja sähköposti hyviä välineitä. Yhteinen suunnittelukokous kerran vuodessa koettiin hyväksi ajatukseksi. Vanhusten tukemiseen tarvitaan suomen kielen taitoista verkkoa. Sen jälkeen pohdimme tätä päivää ja käytäntöä. Miten on toimittu, mikä on onnistunut, mikä ei? SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 7 (41)

Eniten ongelmia on tuottanut väestön saavutettavuus. Heikoimmin tähänastisiin kutsuihin ovat vastanneet lapsiperheet. Miten löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Käytiin vilkasta keskustelua, mutta patenttiratkaisua ei löytynyt. Tässä auttaisivat varmaan kielikoululaisten vanhemmat yhteisen suunnittelupöydän ääressä. "10 vuotta näistä asioista on puhuttu, mitään ei ole tapahtunut. Tämä tunne on monelle tuttu. Yhdessä istuminen ja asioiden pohtiminen antaa kuitenkin voimaa yrittää edelleen. Kun oppii tuntemaan eri järjestöjen ja eri seurakuntien ihmisiä henkilökohtaisesti, on helpompi myös käytännössä etsiä yhteistyökumppaneita ajattelematta minkä "lipun" alla kukin on. Ollaan vain suomalaisyhteisö. Tytti Maaß ja Helena Maess Mitä aluepäivät minulle antoivat? Keskitymme niihin seurakuntalaisiin, jotka eri tavoin ovat mukana toiminnassa. Mutta toisaalta harvakseltaan jumalanpalveluksiin osallistuvissa on potentiaalia. Miten saada heidät useammin mukaan? Positiiviset kokemukset siivittävät jatkamaan eteenpäin. Kirkossa olleet nuoret olivat valopilkkuja ja toivat uskoa, että joskus tulevaisuudessa on myös seurakuntalaisia. Oili Lochmahr Yhteisvoimalla pienikin ponnistaa Olin eteläisten seurakuntien aluepäivillä edustamassa pienempää kaupunkia (Augsburg) suuren seurakunnan (München) läheltä, mutta kuitenkin niin kaukaa, ettei useinkaan voi osallistua seurakunnan tapahtumiin. Ensimmäisen päivän aihe oli eri suomalaisyhteisöjen yhteistyö ja suomalaisjuhlan järjestäminen yhdessä kaikkien ryhmien kanssa. Tämä teema kiinnosti minua kovin, sillä varsinkin pienen paikkakunnan resurssit ovat usein rajalliset niin henkilöiden kuin varojenkin suhteen. Tiimityön tulokset antoivat aihetta ajatella asioista toisin ja miettiä jatkuvan yhteistyön mahdollisuuksia. Yhteisvoimin voitaisiin saada isojen paikkakuntien ulkopuolellekin jotain Suomi-tarjontaa, niin hengellistä kuin muutakin, ainakin joskus. Yhteen hiileen puhaltaminen tökkii nykyisin valitettavasti monilla paikkakunnilla, toisilla se taas toimii moitteettomasti. Tällöin voidaan nähdä, miten suuri voimavara yhteistyö on ja mitä sillä saadaan aikaan tai mitä sen puuttuminen voi estää. Nämä päivän tiimitöiden tulokset olivat sellaisia, että niitä voidaan noudattaa jokaisessa yhteisössä. Itse aion kertoa tästä päivästä seuraavan DFG:n tapaamisemme yhteydessä. Toisen päivän aikana kuulimme uutisia ajankohtaisista asioista ja uudistuksista SKTK:ssa. Tämä oli mielenkiintoista ja pisti miettimään, voitaisiinko näitä ideoita noudattaa muuallakin. Saimme myös meille Augsburgiin lähes jo perinteiset päivämäärät jumalanpalveluksille omalla paikkakunnallamme. On ilahduttavaa, että meidän pieni suomalaisjoukkommekin voi nauttia pari kertaa vuodessa jumalanpalveluksesta omalla äidinkielellään joutumatta matkustamaan kovin pitkälle. Ja kun vielä kaksikielisyys mahdollistaa saksankielistenkin (perheen)jäsenten mukaantulon. Marja-Leena Kuosa Pyhä yhteistyö Lounaan ja lännen aluepäivät Kölnissä 30.-31.10.2010 Berriksellä lokakuista viikonloppua viettänyttä porukkaa tarkkaillut (kielitaidoton) henkilö saattaisi kertoa italialaisen seurueen vuokranneen Kölnin suomalaisen seurakunnan tiloja omaan käyttöönsä. Näin ainakin ruokalistan perusteella: lounaan ja lännen seurakunnat aloittivat aluepäivänsä pizzakeitolla ja päättivät kokoontumisensa naapuripizzerian antimista nauttien. Epäsuomalaisten kehysten sisällä tapahtui kuitenkin paljon muutakin. Aluepäivien yleisenä teemana ollut yhteistyö eri SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 8 (41)

suomalaistoimijoiden välillä aiheutti keskustelua eri näkökulmista. Kölnin DFG:n edustaja ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta paikallisen kielikoulun puheenjohtajan Anu Heiskasen tapaaminen toi oman lisänsä yhteiseen pohdintaan. Osallistujien kertomasta saattoi päätellä, että useimmilla paikkakunnilla seurakunta ja kielikoulut kohtaavat lähinnä joulujuhlassa. Toiminnanjohtaja Mauri Lunnamo kehotti meitä miettimään, mitä me voisimme antaa kielikoululaisille. Jos perhemessu ei kiinnosta, voisimmeko ehkä opettaa lapsia ajamaan polkupyörällä tai järjestää lastenhoitoapua nuorille perheille? Patikkakirkko sekä koulujen kevätjuhlat vaikuttivat konkreettisen auttamisen lisäksi toteuttamiskelpoisilta ideoilta. Saksalaisen toimintaympäristön tuntemisesta saattaa olla hyötyä, ja se voi tuoda uusia ideoita meidänkin seurakuntiimme. Anssi Elenius kertoi Saksan kirkon rakenteesta ja ekumeenisista yhteistyökumppaneista omituisine nimilyhenteineen. Joillakin paikkakunnilla yhteistyö muiden ulkomaalaisseurakuntien kanssa on itsestäänselvyys, muualla kohtaaminen tapahtuu lähinnä pappien kautta. Lännen ja lounaan aluepäivien osanottajia Kuva Mauri Lunnamo Viikonlopun aikana esittelin tiedotuksen ideariihen puolesta Rengas-lehden uutta ilmettä; lisäksi Mauri Lunnamo kertoi SKTK:n ja Iina Fischer johtokunnan terveisiä aluepäiväläisille. Vapaaseen keskusteluun jäi ruokataukojen lisäksi onneksi myös hieman aikaa. Viime aluepäivien teema, rakennemuutos, puhutti edelleen. Kävi selväksi, että lakkautetuille seurakunnille sekä muille jumalanpalveluspaikoille pitää nopeasti löytää nimi ja niiden asemaa yhteisessä päätöksenteossa miettiä. Keskustelun ohella viikonlopun ohjelmaan kuului jumalanpalvelus. Oli mukavaa hiljentyä kuuntelemaan sekä laulamaan tuttuja ja tuntemattomia virsiä. Pyhän kohtasimme myös sunnuntaina Helena Eckhoffin kertoessa Suomen kirkon kolmivuotisteemasta. Jumalanpalveluksen ja teematuokion välissä vietimme yhdessä iltaa: Ruoka maistui ja Kölschiäkin löytyi erinäisen etsinnän jälkeen. Konkreettisten yhteistyöideoiden lisäksi ainakin allekirjoittanutta askarruttaa edelleen, kuka ihme möykkäsi hotellin käytävällä aamukolmelta. Reettakaisa Sofia Salo Valoa marraskuun hämärässä Idän ja pohjoisen aluepäivät Bad Bevensenissä 6.-7.11.2010 Viihtyisä Gustav Stresemann -instituutti Medingenin evankelisen nunnaluostarin pihapiirissä parisataa vuotta vanhoine rakennuksineen oli tuona viikonloppuna täynnä erilaisia kokouksia ja seminaareja. Idän ja pohjoisen neuvottelupäivätkään eivät näin jääneet eristyksiin maailmasta. Paikalle oli tullut kaikista viidestä idän ja pohjoisen seurakunnasta vähintään kaksi edustajaa. Osallistujia oli noin kaksikymmentä ja neuvottelupäivistä muodostui myös virikkeellinen seminaari, jossa löytyi selkeitä yhteisen toiminnan tavoitteita. Päivien juontajana toimi pohjoisen alueen pappi ja nuorisopastori Sanna Kiviluoto, joka taitavasti säesti kitarallaan yhteistä virsilaulua niitä laulettiin ilahduttavan paljon! Toisena vetäjänä toimi idän alueen uusi pastori Päivi Lukkari. Myös SKTK:n toiminnanjohtaja Mauri Lunnamo antoi ensi käden asiantuntijana arvokkaan lisän viikonlopun keskusteluun. Saapumispäivänä, lauantaina, keskusteltiin aiheesta pyhä. Tärkeäksi nousi pyhä, joka on olemassa muulloinkin kuin kalenteriin merkittynä, siis pyhä arjessakin. Tällä SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 9 (41)

todettiin tarkoitettavan asioita, joita kuuluu kunnioittaa ja vaalia aina. Vaikkapa toisen ihmisen ja luomakunnan huomioiminen on pyhää arjen keskellä. Suomalaisseurakuntien ajankohtaista tehtäväkenttää määriteltäessä esille nousi ennen kaikkea YHTEISÖLLISYYS, suomen kielen vaaliminen ja seurakuntien jatkuvuus. Lauantai päätettiin Sannan säestämiin toivevirsiin ja toivomuksia tuli runsaasti. Sunnuntain keskustelujen alustukseksi tutkittiin huolellisesti Paavalin kirjettä Kol. 3:12-17. Pohdittiin yhteistyön ja toinen toisensa kanssa toimeen tulemisen merkitystä. Esiin nousi myös suomikoulujen merkitys seurakuntien yhteistyökumppaneina ja niiden tämänhetkinen asema Suomen opetushallituksen uusien määrärahasääntöjen puitteissa. Suomikoulujen kanssa voi järjestää paljonkin toimintaa, ja seurakunnat voivat saattaa eri alueiden suomikoulut keskusteluyhteyteen pulmien selvittämiseksi. Mielenkiintoinen oli vesiväri-abstraktio. Jokainen osallistuja saattoi vapaasti maalata paperiarkille oman seurakuntansa olemusta kuvaavan värin. Joistakin teoksista tuli monivärisiä ja hyvinkin ilmeikkäitä, jotkut saattoivat olla yksitoikkoisia! Hyvänä pidettiin myös aluepäivien kestoa, niiden kaksipäiväisyyttä. Yhdessä päivässä ei vain saada niin paljon aikaan, eivätkä monet merkittävät asiat ja tehtäväalat ehdi tulla esiin. Laaja asiakenttä tulee olemaan seurakuntien aluejaon uusiminen ja siihen liittyvä joustava hengellinen toiminta yli aluerajojen. Mikael Merenmies 2. Tiedotusta paperilla ja sähköisesti Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Rengas-lehti toimitetaan lukijoille lehden vuosisuunnitelmassa ilmoitettuina viikkoina kahdeksan kertaa vuodessa. Rengas-lehdessä aloitetaan toimintavuonna kolme uutta juttusarjaa. Jokainen seurakunta tuodaan jossain muodossa esille Rengas-lehden artikkelisivuilla ainakin kerran vuodessa. Rengas-lehden toiminnasta kertovien sivujen painopiste säilytetään tulevissa tapahtumissa. Toimintavuonna Rengas-lehden sivuilla U2 ja U4 ilmestyy kuudessa numerossa maksettu ilmoitus. Ajantasaisen tiedottamisen pääväline on www.rengas.de. Sivuilla julkaistuista kiinnostavista aiheista tiedotetaan tarvittaessa paikallisseurakuntien puheenjohtajille, tiedottajille, johtokunnalle ja papeille. SKTK:n työstä julkaistaan uutta tietoa vähintään kaksi kertaa vuodessa Suomen kirkon ulkosuomalaistyön ja kerran vuodessa EKD:n nettisivuilla. Saksalaisessa mediassa julkaistaan vuoden aikana kaksi SKTK:n työstä kertovaa artikkelia. SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 10 (41)

2.1. Rengas-lehti tiivisti yhteistyötä seurakuntien kanssa Rengas-lehti ilmestyi vuoden 2010 aikana kahdeksan kertaa painomäärän ollessa keskimäärin 4917 kappaletta (4.900 vuonna 2009). Kaikki numerot ilmestyivät aikataulun mukaisesti. Renkaan joulunumero saatiin painoon neljä päivää etuajassa, joten se tuli lukijoille hyvissä ajoin ennen adventtia. Renkaan numerosta 12/2010 otettiin korotettu painos. Sitä tarjottiin seurakunnille ja kielikouluille jaettavaksi joulun ajan tilaisuuksissa. Joulunumeroa tilattiin jaettavaksi 520 kappaletta ja marraskuun numeroa 162. Lehden taittamisesta vastasi Mari Mansikka, päätoimittajana toimi yhdistyksen toiminnanjohtaja Mauri Lunnamo ja toimittajana Ritva Prinz. Suurempina aihekokonaisuuksina lehdessä esiteltiin yhteistyötahojamme (USP, suurlähetystö, KAP, Suomi-Seura), SKTK:n vuosikokousta, Philipp Melanchthonia, varusmiespalvelusta Suomessa ja aluepäiviä. Useat seurakunnat täyttivät pyöreitä vuosia ja juhlista kerrottiin mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen, usein seurakunnan historiaan liittyvän kertomuksen tai haastattelun välityksellä. Jutuin tai useamman jutun kokonaisuuksin on etukäteen tiedotettu Suomi-keskuksen 25-vuotisjuhlista, lounaan alueen seurakuntien 30-vuotisjuhlista, Kölnin seurakunnan 40-vuotisjuhlista, Dresdenin seurakunnan 10-vuotisjuhlista ja idän papin virkaan astumisesta; juhlien jälkeen em. lisäksi Stuttgartin suomalaisen seurakunnan 30- vuotisjuhlista ja Bremenin seurakunnan 10-vuotisjuhlista. Lehden toteutuksessa on käytetty hyväksi pitkäaikaista etukäteissuunnittelua. Erityisesti tiivistynyt yhteistyö seurakuntien tiedottajien kanssa on vaikuttanut positiivisesti lehden sisältöön. Myös nuorten ja nuorten aikuisten, pappien ja tiedotusryhmän jäsenten aktiivisuus tekstien tuottamisessa on ollut ilahduttavaa. Jonkun tapahtuman tai henkilön kautta on vuoden aikana kerrottu 14 seurakunnasta (puuttumaan jäivät Kiel, Lübeck ja Münster). Numerossa 3-4/2010 alkoi sarja Ihania naisia Saksanmaalla. Suosittua Anssipapin sarjaa jatkettiin vuoden aikana kahdessa numerossa. Kevään ja kesän aikana toteutettu kirjoituskilpailu ei saanut lukijoita innostumaan. Raadin luettavaksi tuli yksi juttu, joka julkaistiin Renkaassa 10/2010. Tammikuussa niille Renkaan tilaajille, jotka eivät olleet maksaneet tilausmaksua vuodelle 2010 (eivätkä olleet seurakunnan jäseniä) lähetettiin kirje, jossa ilmoitettiin tilauksen päättymisestä. Kirjeen perusteella seurasi lukuisia yhteydenottoja, jotka auttoivat selvittämään tilannetta tilausten suhteen. 13.-14.2. kokoontui Kasselissa tiedotuksen ideariihi miettimään tiedotuksen uusia uria. Ideariihen työn tuloksena sekä Rengas-lehden että nettisivujen ulkoasua ja sisältöä alettiin työstää paremmin palveleviksi. Ajatuksia konkretisoitiin 4.-5.9. Fuldassa. Tässä tapaamisessa kartoitettiin tiedotuksen kohderyhmiä, tavoitteita ja tapoja sekä toivottua vaikutusta viestin saajissa. Rengas-lehdelle suunniteltiin tarkennettu sisällöllinen konsepti. Rengaslehden koon ja ulkoasun muuttamista sekä suomalaisen kirkollisen työn ulkoasun uudistamista ja yhtenäistämistä alettiin valmistella johtokunnan puollettua hanketta marraskuun kokouksessaan. Tiedotuksen uusista tuulista kertoivat aluepäivillä toiminnanjohtaja Mauri Lunnamo, johtokunnan jäsen Sofia Salo ja Renkaan toimittaja Ritva Prinz. Huhtikuussa Renkaan toimittaja vieraili pappien palaverissa. Yhteisten keskustelujen tuloksena syntyi strategia seminaareista tiedottamiseksi. Näin seminaarien mainostaminen Rengas-lehdessä ja nettisivuilla on alkanut entistä aiemmin ja sisällöllisesti tehokkaammin. Yksi vuoden painopisteistä oli yhteistyön tiivistäminen muiden suomalaisyhteisön toimijoiden kanssa (Finnland- Institut, suurlähetystö), mikä onnistui hyvin. Tiedotusta Suomen kirkon ja saksalai- SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 11 (41)

sen median suuntaan täytyy vielä tehostaa. Mainosten määrässä sivulla U4 saavutettiin kuuden maksetun mainoksen tavoite. U2-sivulla mainoksia oli neljässä numerossa. Ilmoitusmyyntiin pitää tulevaisuudessa varata enemmän aikaa, sillä painetun median tilanne on käynyt entistä vaikeammaksi ja suuret ilmoitukset on neuvoteltava joka numeroon erikseen. Lehden tuotantokustannukset olivat vuonna 2010 9.006,59 (vuotta aiemmin 7.693,-) lehden numeroa ja 1,61 ( 1,57) painettua lehteä kohden. Johtokunnan esityslistat ja kokousten pöytäkirjat olivat luettavissa nettisivuilla samaan aikaan kuin ne lähtivät kokoukseen osallistujille. Pöytäkirjat toimitettiin sähköpostitse johtokunnan lisäksi seurakuntien kirkkoraatien puheenjohtajille, Suomen kirkon ulkosuomalaistyön sihteerille, tilintarkastajille, Hampurin merimieskirkon johtajalle ja kirkkotoimikunnan puheenjohtajalle, papeille sekä henkilökunnalle. Henkilöstöpäätöksistä tiedotettiin johtokunnan tiedotusohjeen mukaisesti samalla jakelulla (ei tilintarkastajille) ja tiedotteet olivat välittömästi kaikkien luettavissa nettisivuilla. Kuvitettu kooste vuosikokouksesta ilmestyi netissä molemmilla kielillä 17.3. ja asiasta tiedotettiin osanottajille sähköpostilla. Nettisivuilla syyskuussa avattu osoitteenmuutoslomake on otettu hyvin vastaan ja sitä on käytetty ahkerasti. Nettisivuilla vieraili vuonna 2010 yhteensä 29.640 kävijää (keskimäärin 2.470 kuussa) ja he katselivat keskimäärin 6 sivua. Tämä on huomattavasti enemmän kuin edellisvuonna (18.575 kävijää, katsellut sivut keskimäärin 3,7), vaikka otetaankin huomioon, että nettisivut niiden uudistamisen takia olivat silloin kesän poissa käytöstä. 2.3. Uusia tiedottamisen kanavia etsittiin 2.2. Nettisivuilla vierailleiden määrä lisääntyi Facebookiin perustettiin ryhmä saksansuomaisten rengas, josta on linkitys sivuille www.rengas.de. Ryhmä on avoin kaikille. Renkaan toimittaja viimeisteli tiedotusryhmän laatimat lomakkeet ja ohjeistuksen henkilökohtaisten tietojen julkaisemiseksi netissä. Ne lähetettiin sähköpostilla seurakuntien puheenjohtajille ja tiedottajille 11.12.2009. Uudistettu nettikahvila avattiin 20.1.2010. Keväällä nettisivuille liitettiin päivittäin vaihtuva, yhteistyössä Suomen kirkon nettisivujen kanssa toteutettu Päivän Sana. Tiedottajien koulutus Kuva Mari Mansikka SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 12 (41)

Tiedottajien koulutukseen 18.9. Frankfurtissa osallistui 11 henkilöä. Nettisivuja koskevan teknisen opastuksen lisäksi ohjelmassa oli yhteistä suunnittelua nettisivujen ulkoasun yhdenmukaistamiseksi ja tietoisku oikeakielisyydestä erityisesti Renkaan tarpeita silmällä pitäen. Useilla seurakunnilla on tällä välin omia sähköpostilistoja ja varsin tehokkaaksi tiedottamisen tavaksi onkin osoittautunut lähettää viesti seurakuntien tiedottajille (ja mahdollisesti puheenjohtajille) eteenpäin välitettäväksi. Tätä kanavaa on käytetty sekä seminaareista tiedottamiseen että esim. varoitukseen työmme piirissä toimiviin henkilöihin yhteyttä ottaneesta huijarista. Molempia tammikuulle 2011 suunniteltuja naisten seminaareja mainostettiin sähköpostitiedottamisen lisäksi Hannoverin toimistosta lähetetyllä jäsenrekisterin tietoihin pohjautuvalla suoramainontakirjeellä (naisten seminaari 282 osoitetta ja nuorten naisten seminaari 384 osoitetta). Ritva Prinz Renkaan kielijakauma 2009 kaksik. 23% suomi 63% saksa 14% Renkaan kielijakauma 2010 kaksik. 23% saksa 17% suomi 60% Renkaan aihepiirit 2009 muut 39% SKTK tuleva 19% SKTK mennyt 18% Renkaan aihepiirit 2010 muut 33% SKTK tuleva 24% kirkko 24% kirkko 17% SKTK mennyt 26% SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 13 (41)

3.1. Kristillinen kasvatus pyrki tukemaan perheitä 3.1.1. Rippikoulutyö oli edelleen nuorisotyön pohja 3. Kirkollinen toiminta eri työaloilla Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Tutustumisviikonloppu (Vortreffen), 5.-7.3., Oberursel, 35 rippikoululaista, 10 isosta, 2 aparia. Kaksi rippikoululeiriä Suomessa, yhteistyökumppaneina Turun Martti ja Espoon Olari, 35 rippikoululaista, 10 isosta, 2 aparia. JuureS-tapahtumaan syksyllä kutsutaan erityisesti kuluneen vuoden rippikoululaisia. ISOc-viikonloppuleiri 22.-24.1., Oberursel, 30 osallistujaa. ISOd-viikonloppuleiri 23.-25.4., 25 osallistujaa. JuureS-tapahtuma 1.-3.10., Oberursel, 80 osallistujaa. MiniCamp 19.-21.11., 15 osallistujaa. Münchenin kirkkopäivien aikaan Suomesta tulevan nuorten aikuisten ryhmän kanssa tapaaminen ja osin yhteistä ohjelmaa, 10 osallistujaa. Jugendtreffen Kuva Jari Gochermann Toteutuma: SKTK:n rippikoulutyöhön osallistui yhteensä 18 rippikoululaista. Lisäksi työssä oli mukana apuohjaaja Antero Hügin, 10 ryhmänohjaajaa eli isosta ja neljä opettajaa: lounaisen alueen pappi Anssi Elenius ja teologian ylioppilas Anna-Mari Nikkilä Espoon Olarin leirillä 30.7.-8.8. sekä eteläisen alueen pappi Miika Rosendahl ja pohjoisen alueen pappi Sanna Kiviluoto Turun leirillä 22.7.-1.8. Rippileirejä edelsi seurakuntaan tutustumisen jakso, joka sisälsi Oberurselissa järjestetyn tutustumisviikonlopun (Vortreffen) 5.-7.3., tutustumiskäyntejä saksalaiseen ja suomalaiseen kotiseurakuntaan ja kirjallisia tehtäviä. Tehtävistä oli mahdollista saada omalta opettajalta palautetta sähköpostilla ja kirjeitse. Rippikoulujen suunnitteluseminaari pidettiin 5.-7.5. Heinänokan leirikeskuksessa Turussa. ISOc-viikonloppuun osallistui 16 nuorta. ISOd-viikonloppuun Hannoverissa osallistui 15 nuorta. Juurekseen kokoontui yhteensä 50 nuorta. Molemmista yhteistyöseurakunnista Suomesta tehtiin tapahtumaan retki työntekijän johdolla. Tapahtuman tavoitteena oli motivoida kesällä konfirmoituja lähtemään mukaan isostoimintaan ja muuhun nuorisotyöhön sekä syventää suomalaissaksalaisia nuorten ja nuorisotyön kontakteja. Ohjaajina toimivat Sanna Kiviluoto, Anssi Elenius, Miika Rosendahl, Aletta Silvennoinen Olarista ja Ville Mantere Turusta. Syksylle suunniteltu MiniCamp ei toteutunut. Kirkkopäiväretkeä varten ei valitettavasti saatu Suomessa ryhmää kokoon. Nuorisoraati järjesti perinteisen Jugendtreffen-viikonlopun syksyllä 15.-17.10.2010 Stuttgartissa. Tapahtumaan osallistui 23 nuorta. Sanna Kiviluoto SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 14 (41)

Nuorisoraati - Jugendrat Pj. - Vorsitzender Max Friedrich Varapj. - 2. Vorsitzende/r Antti Pfeiffenberger (-17.10.) Leena Mahr (17.10.-) Jäsenet Mitglieder Leena Mahr (-17.10.), Johanna Meinel, Laura Lax, Amanda Cassaro (17.10.-) Varajäsenet - Ersatzmitglieder Amanda Cassaro (-17.10.), Sophie Herdieckerhoff (-17.10.), Bianca Kramp Anna Nacke (17.10.-), Joonas Walberer (17.10.-) Toivottavasti nähdään taas - JuureS Kuva Antero Hügin Meitä lähti Turusta yhdeksän henkeä vuoden 2010 JuureS-tapahtumaan. Käsitys siitä, mitä perillä odottaa, oli vähän epäselvä. Päällimmäisenä mielissämme oli kuitenkin kova halu nähdä leiriltä tuttuja ihania ihmisiä. Juurekseen päästäksemme saimme matkustaa yli 13 tuntia. Kun on tottunut siihen, että oma kotiseurakunta on kilometrin sisällä, tämä matkustaminen auttoi ymmärtämään, mitä saksalaissuomalainen seurakunta todella käytännössä tarkoittaa. Heti tavarat talon sisälle raahattuamme käperryimme onnelliseen lahnakasaan odottamaan saksalaisia ja espoolaisia leiriläisiä, joita alkoikin pikkuhiljaa tiputella majaamme. Matkustamisen uuvuttamina ja supernälkäisinä odotimme herkkuateriaa, mutta lieväksi tyrmistykseksemme saimmekin tietää, että kello kuuden illallinen oli viimeinen ateriamme koko päivänä. Tämä oli kulttuurishokeista kenties pahin - Suomessa olemme tottuneet runsaisiin aterioihin viidesti päivässä leirikeskuksissamme. Epämiellyttävä tilanne ajoikin osan suomalaista turvautumaan äärimmäisiin keinoihin - leipien salakuljettamiseen majoitushuoneiden kätköihin. Illan ohjelmamme koostui lähinnä mukavasta yhdessäolosta ja tutustumisesta leiriläisten kesken. Lauantai, ainoa kokonainen leiripäivämme, oli täynnä mukaansatempaavaa yhteistä toimintaa. Ryhmätyöskentelyjen ja -keskustelujen ja lounaan jälkeen tarjoutui mahdollisuus osallistua "roomalaisretkelle" tutustumaan antiikin saloihin, mutta heikohkon ilman vuoksi useat jättivät tämän tilaisuuden väliin. Päivän kuluessa yhteishenki vain kasvoi ja alkoi yhä enemmän tuntua siltä, ettei täältä nyt voi vielä lähteä pois: saksalainen leirikeskus oli oikein viihtyisä ja seura mitä parhainta! Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina hienoa ja vanhojen tuttujen näkeminen ja läppien heittäminen oli myös mitä antoisinta! Päivä päättyi upeaan iltaohjelmaan ja messuun, joiden jälkeen yhden jos toisenkin silmät lurpsahtelivat herkästi kiinni. Viikonloppu kului intensiivisesti ja uskomattoman nopeasti sunnuntaina laukkuja pakatessa iski haikeus lähdöstä. Pihalla satoja kaverikuvia räpsiessä sitä vain toivoi, ettei tämä ollut viimeinen kerta kun nähdään. Vilhelmiina Palonen ja Eino Herhi SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 15 (41)

3.1.2. Perhetyö keskittyi teemapäiviin Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Tuetaan alueilla tehtävää yhteistyötä kielikoulujen kanssa kehittämällä uusia yhteistyömuotoja ja levittämällä laajempaan käyttöön jo toimiviksi todettuja ideoita. Aikuistyössä tavoitteena oli kehittää eri yhteistyötahojen kanssa konsepteja aikuiskasvatuksen tarpeisiin. Toteutuma: Vuonna 2010 pyrittiin kehittämään erilaisia tapahtumia, jotka palvelisivat lapsiperheitä ja muuta aikuisväestöä. Pappien työseminaareissa on työstetty muutamia teemaajatuksia, joista osaa kokeiltiin jo tänä vuonna. Tapahtumat ovat toteutuneet vaihtelevalla menestyksellä; joitakin on jouduttu myös peruuttamaan. Kaksikielisyystapahtumia toteutettiin vuonna 2010 Berliinissä, Kölnissä ja Düsseldorfissa. Kaksikielisyyspäivien jatkoksi suunniteltiin samalle kohderyhmälle kasvatuksen arvoihin liittyvä työpaja, joka tarjottiin syksyn aluksi Frankfurtissa. Osallistujia ei kuitenkaan tullut riittävästi, joten tapahtuma siirrettiin toteutettavaksi myöhemmin. Virtaa välillämme -viikonloppu toteutui Berliinissä maaliskuussa, mutta lounaan alueen huhtikuulle suunniteltu viikonloppu jouduttiin perumaan. MoniNainen-seminaari järjestettiin nyt toisen kerran. Osallistujia oli 10. (Ks. myös kohta 4.) Jatkorippikoulu ei toteutunut leirimuotoisena. Sen sijaan Hannoverissa järjestettiin samasta aihepiiristä syksyllä teemapäivä, johon osallistui 8 keskustelijaa. Sarjaa aiotaan jatkaa. Sanna Kiviluoto Sisulla, mutta iloa unohtamatta Lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä, lainasi Heli Horn afrikkalaista sananlaskua toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina Berriksellä Kölnissä. Koska lastaan myös suomen kielen taitoiseksi kasvattava vanhempi on välistä kovin yksin, on vertaistuki suomalaisyhteisön sisällä tärkeä kylän korvike. Niinpä 14 Berrikselle kokoontunutta osanottajaa vaihtoikin ajatuksia Heli Hornin esitelmän pohjalta vilkkaasti. Logopedina Heli on perehtynyt kaksikielisyyteen liittyviin tuoreisiin tutkimustuloksiin ja kahden kaksikielisen lapsen äitinä hänellä on jalat maassa ja käytännön kokemusta kaksikielisestä arjesta. Kuten kasvatuksessa ylipäänsäkin, on myös kielen oppimisessa tärkeää nähdä jokainen lapsi yksilönä ja pyrkiä tarjoamaan lapselle onnistumisen kokemuksia kritiikin sijaan. Tärkeää on hyväksyvä, positiivinen ilmapiiri, painotti Heli yhä uudelleen. Tätä ilmapiiriä Heli itse välittää myös vanhemmille. Tärkeää on olla määrätietoinen ja sisukas, mutta vanhempikin saa ottaa huomioon omat resurssinsa ja olla armollinen myös itseään kohtaan. Niinpä Kölnissäkin kotiin lähti rohkaistunut joukko jatkamaan kaksikielisen arjen seikkailua. Ritva Prinz SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 16 (41)

3.2. Missio - koko perheen lähetystapahtuma Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Järjestää jossain keskuksessa päivän mittainen lähetysteemainen koko perheen tapahtuma, jonne kutsuttaisiin ulkopuolinen esitelmöitsijä/esiintyjä. Osallistujia 30-50. Toteutuma: Tavoitetta vastaava tapahtuma toteutettiin Münchenissä syksyllä. Osallistujia oli 21. Syksyllä selvitettiin mahdollisia uusia lähetyksen nimikkokohteita korvaamaan KUA:n poisjäänyt kohde. Uudet ehdotukset tulevat vuosikokouksen päätettäväksi maaliskuussa 2011. Sanna Kiviluoto 3.3. Spiritualiteetti - raamattupiirejä ja uusia messumuotoja Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Opettaa ihmisiä luonnollisella tavalla eri arkisissa tilanteissa rukoilemaan, keskustelemaan, kyselemään ja hiljentymään Virsilaulun ja liturgian harjoittaminen Muodostaa messun valmisteluryhmiä papin johdolla Säännöllisiä raamattupiirejä oli Kölnin ja Düsseldorfin alueella koko vuoden ajan. Niissä laulettiin tuttuja virsiä ja opeteltiin uusia. Raamatun tekstejä tarkasteltiin vertaillen ja omakohtaiseen elämään sitoen. Rukoukset pyrittiin laajentamaan omakohtaisiksi esirukouksiksi tai käytimme rukouskirjojen aineistoa. Suomen kirkon painopisteteemoja käsittelimme esimerkiksi perhepäivän yhteydessä. Messujen toteuttamiseen osallistuttiin lukien tekstejä tai esirukouksia. Düsseldorfin kuoro toteutti Tunturimessun. Keväälle suunniteltu Pieni pyhiinvaellus ei toteutunut osallistujien puutteessa. Syksylle suunniteltu retriitti peruutettiin samasta syystä. Vastuualue spiritualiteetti loppuu vuonna 2010. Helena Eckhoff 3.4. Selustatukea diakoniatyön vapaaehtoisille Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Syrjäytymisen ehkäiseminen Unohdettujen seurakuntalaisten ja kadonneiden suomalaisten löytäminen Seurakuntatyön tavoitettavuuden, avoimuuden ja diakonisuuden vahvistaminen Vuorovaikutteisten portaalien avaaminen seurakuntatyön keskuksissa sielunhoitoa ja keskustelua varten Yhteisöllisten asumisratkaisujen kartoitus, mallittaminen ja aikataulutus erillisen suunnitelman mukaisesti SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 17 (41)

Saksan suomalaisen kirkollisen työn piirissä tehtävän diakoniatyön kehittäminen otettiin tarkastelun kohteeksi kesäkuussa Hampurissa pidetyssä työpalaverissa. Palaveriin osallistuivat pastorit Helena Eckhoff, Lea Nattila ja Miika Rosendahl. Diakoniaa tarkasteltiin erityisesti vapaaehtoistyön näkökulmasta lähtökohtana kevään naapuriapuseminaarista saatu palaute. Pohdinnassa keskityttiin erityisesti vapaaehtoisten tukemisen, ohjaamisen ja koulutuksen järjestämiseen ajanmukaiseksi painottaen organisaation vastuuta vapaaehtoisten hyvinvoinnista. Syksyn aikana palaverin tuloksia jatkotyöstettiin yhteistyössä keskustukihenkilöiden ja SKTK:n johtokunnan kanssa. Vähän ennen vuodenvaihdetta pystyttiin toimittamaan naapuriavun vastuunkantajille uudistukseen liittyvä materiaalipaketti. Pakettiin kuuluivat muun muassa uudistettu työn seuranta- ja tilastointilomake sekä oman vapaaehtoisuuden tarkasteluun liittyvät keskustelukysymykset. Materiaali on tarkoitus ottaa käyttöön alkuvuodesta 2011. Uudistuksen yhteydessä sovittiin myös, että papit alkavat käyttää samaa lomakesarjaa diakoniatyön tilastoinnissa. Tulevaisuuden haasteina ovat vielä muun muassa vapaaehtoisten vastuunkantajien työnohjauksen muodostaminen säännölliseksi ja olennaiseksi osaksi työpestiä sekä diakoniatyön tiedottamisen kehittäminen. Miika Rosendahl Ratkaisuja on hyvä etsiä yhdessä Naapuriapuseminaari Hannoverissa 16.-18.4.2010 Vapaaehtoiset naapuriapuauttajat kerääntyivät koulutuspäiville ja ajatusten vaihtoon kauniina, keväisenä viikonloppuna Hannoverissa. Viikonloppuseminaari oli järjestetty yhteistyössä Saksan suomalaisen kirkollisen työn keskuksen, Suomen Berliinin suurlähetystön ja Hampurin pääkonsulaatin kanssa. Läsnä oli 22 tarmokasta ja osaavaa naista koko Saksan alueelta. Kuvat Ritva Taschner Koulutusohjelma oli antoisa ja mielenkiintoinen. Marja-Leena Müller Münchenistä esitteli ensimmäisen tilaston naapuriaputyöstä vuonna 2009. Vaikka kaikkia yhteydenottoja ei ollutkaan ilmoitettu, kävi selväksi, että naapuriapua todella tarvitaan. Useissa tapauksissa yhteydenoton oikeampi osoite olisivat kuitenkin olleet seurakuntiemme papit, sielunhoidon ammattilaiset. Naapuriapu on kuuntelua, keskustelua, käytännön neuvoja, käytännöllistä auttamista ja ohjaamista ammattiauttajalle. Se tapahtuu vapaaehtoisin voimin ja on tarkoitettu lähinnä omille maanmiehille ja -naisille. Keskustelua aiheutti auttajien tavoitettavuus: Kuinka paljon aikaa ja mahdollisuuksia jokaisella on antaa? Olenko vielä aktiivisesti työelämässä, kotiäiti vai virkeä eläkeläinen? Kuinka monta naapuriapulaista alueeltani löytyy? Onko enää mahdollista antaa yksityispuhelinnumeroita julkisuuteen? Kärsiikö perheeni useista puheluista esim. myöhään illalla tai hyvin aikaisin aamulla? Olisiko muita mahdollisuuksia auttaa ja tavoittaa apua tarvitsevia? Moneen kysymykseen etsittiin ratkaisuja. SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 18 (41)

Seminaarin osanottajille annettiin paljon tietoa, mahdollisuus keskusteluun ja kuulla, miten muiden naapuriapulaisten työ sujuu. Saksassa toimivat suomalaiset seurakuntapapit tulivat lyhyesti esittelemään itsensä ja kertomaan hieman omista suunnitelmistaan naapuriavun tukemiseksi. Samalla pikavisiitillä esittäytyi SKTK:n johtokunta henkilökohtaisesti. Günther Niermann (Verein Altundjung) Bielefeldistä, esitteli toimintamallin Bielefelder Modell : Leben in der eigenen Wohnung, aber doch nicht allein. Mietimme yhdessä, mihin Bielefeldin malli - sen naapuriapu ja yhteisölliset asumisprojektit - rohkaisevat Saksan suomalaisten naapuriapua ja seurakuntia. Voimmeko kohdata vanhuutemme ilman laitostumista ja mahdollistaa toisillemme elämänläheisen ja turvallisen vanhuuden täällä Saksassa, jossa moni meistä on viettänyt suurimman osan elämästään? Naapuriapukurssilaiset saivat monenlaista informaatiota vapaaehtoistyön organisoimiseen. Günther Niermann esitteli kuvin ja sanoin vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja rahoitusideoita. Dipl.päd. Dipl.psych. gerontologi Johanna Myllymäki-Neuhof Nürnbergistä esitelmöi aiheesta Vapaaehtoisuuden rajat naapuriavussa; mitä tehdä kun rajat ylittyvät? Oman ajan ja auttamisen käytettävän ajan väliseen rajanvetoon tarvitaan viisautta ja diplomatiaa. Koska suurin osa auttajista on ns. tavallisia suomalaisia, jotka tekevät ystäväapua, on hyvä saada ammattiauttajan neuvoja. Naapuriapulaiselta odotetaan tervettä maalaisjärkeä. Toisena aiheena saimme kuulla Johannalta, miten varautua toimintakyvyn heikentymiseen Saksassa ja/tai Suomessa. Dementian lisääntyminen puhutteli kaikkia osanottajia. Pelko saksan kielen häviämisestä ja yksinäisyydestä herättää meidän kaikkien pitkään Saksassa asuneiden mielissä epävarmuutta ja huolta. Tiukan ohjelman kevennykseksi auttajat saivat liikuntaa meditatiivisen tanssin merkeissä. Marjatta Tuominen-Dorn sai koko naisryhmän innostumaan niin, että ehdotettiin tanssin ottamista seuraavienkin seminaarien ohjelmaan. Marja-Leena sai hiljaiset suomalaiset laulamaan. Hänen uskomattoman hyvä muistinsa suomalaisten laulujen sanojen ja sävelten suhteen hämmästytti ja ilahdutti. Niin naiset lauloivat yhdessä iloisin mielin. Ja meillä oli niin hauskaa, että naurun helinä kuului usein. Koulutustalon ympäriltä löytyi ihania lenkkeilyteitä, joita joka tauolla saattoi kävellä eri suuntiin. Linnut liversivät, ja aurinko paistoi ihanasti. Oli kuin Jumala olisi suonut erityisen kauniin sään naapuriaputyöntekijöille. Brita Mikhael 3.5. Pappien yhdys- ja tukihenkilö koordinoi pappien yhteistyötä Tehtävät: Edustaa pappien yhteistä näkemystä Kirkon ulkosuomalaistyössä sekä SKTK:n hallinnossa Vastaa pappien palaverien ja kokoontumisten valmistelusta, johtamisesta ja raportoinnista Osallistuu SKTK:n johtokunnan kokousten valmisteluun valmisteluryhmän jäsenenä Osallistuu Euroopan ulkosuomalaispappien koulutuksen käytännön järjestelyihin SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 19 (41)

Saksan suomalaispappien työyhteisön toimintakulttuuriin on vakiintunut säännöllinen kollegiaalinen yhteydenpito noin joka toinen viikko pidettävien puhelinpalavereitten ja muutamia kertoja vuodessa järjestettävän työseminaarin muodossa. Tapaamisissa on ollut mukana Hampurin merimiespappi. Puhelinpalavereissa keskusteltiin ja päätettiin ajankohtaisista asioista. Kevään työseminaarissa suunniteltiin vuoden 2011 toimintaa ja syksyllä tarkasteltiin työtä laajempina kokonaisuuksina pohtien muun muassa pappien keskinäistä työnjakoa sekä diakoniatyön uudistamishanketta. Koordinaattori huolehti tehtäviensä mukaisesti palaverien valmistelusta, johtamisesta ja raportoinnista. Pappien koordinaattori toimi pappien edustajana SKTK:n johtokunnan kokousten valmistelutyöryhmässä sekä johtokunnan kokouksissa. Muut papit olivat läsnä ainoastaan johtokunnan toukokuun kokouksessa. Koordinaattori on ollut tarvittaessa yhteydessä Kirkon ulkosuomalaistyön toimistoon. Googlen tarjoamia kalenteri- ja dokumenttipalveluita käytettiin pappien yhteisen työn suunnittelun ja koordinoinnin apuvälineenä. Euroopan ulkosuomalaispappien koulutuksessa perehdyimme Rauno Muukkosen johdolla työyhteisöjen eri persoonallisuustyyppeihin ja niitten huomioon ottamiseen vapaaehtoistyön organisoinnissa. Koulutuksen lisäksi tapaamisen yhteydessä keskusteltiin Euroopan alueella tehtävän ulkosuomalaistyön tämänhetkisistä haasteista sekä yhteistyön mahdollisuuksista. Mukana Espanjassa järjestetyssä tapaamisessa oli myös apulaissihteeri Susanna Merikanto-Timonen Kirkon ulkosuomalaistyön toimistosta. Koordinaattori osallistui Aurinkorannikon ulkosuomalaistyön johtavan papin Timo Sainion kanssa tapaamisen suunnitteluun ja käytännön järjestelyihin. Koordinaattorin toimikautta päätettiin syyskuun työseminaarissa esittää Kirkon ulkoasiain neuvostolle jatkettavaksi vuoden loppuun asti ja toimikausien olevan vastedes kahden kalenterivuoden mittaisia vastaten tällöin tähänastista paremmin Saksan suomalaisen kirkollisen työn viime vuosina vakiintunutta suunnittelurytmiä. Samassa työseminaarissa valittiin Lounais-Saksan siirtolaispappi Anssi Elenius hoitamaan koordinaattorin tehtäviä kaudella 2011-2012. Miika Rosendahl 4. Naisten seminaarit saivat hyvän vastaanoton Vuodelle 2010 asetetut tavoitteet olivat: Toteuttaa valtakunnallinen naisten seminaari noin 30 osallistujalle Järjestää yksi hiljaisuuden retriitti noin 10 osallistujalle Järjestää uutena toimintana pyhiinvaellusviikonloppu Suomalaisten esitelmöitsijöiden kautta pyritään antamaan mahdollisuus nähdä ja kuulla suuntauksista ja ajatuksista tämän päivän Suomessa. Kuva Paula Toukonen SKTK:n toimintakertomus 2010 Sivu 20 (41)