Eläintaudit Suomessa 2007

Eviran julkaisuja 7/2008 Eläintaudit Suomessa 2007 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Eviran julkaisuja 7/2008 Eläintaudit Suomessa 2007

Kuvat: Eviran kuvapankki: A. Kivilahti, S. Laaksonen, T. Mustasaari Ben Rydman, R. Råglund Plugi

Kuvailulehti Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Julkaisun nimi Elälintaudit Suomessa 2007 Tekijät Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Tiivistelmä Tämä julkaisu sisältää tietoa Suomen eläintautitilanteesta vuonna 2007. Julkaisuun on koottu vastustettaviin eläintauteihin liittyviä vuositilastoja sekä muuta ajankohtaista tietoa. Julkaisussa kuvataan myös eri viranomaisten roolit eläintautien vastustamisessa ja tehdyt toimenpiteet eläintautien ennaltaehkäisyssä ja varautumisessa. Eläintautitilanne Suomessa on pysynyt erittäin hyvänä. Vastustettavista helposti leviävistä eläintaudeista todettiin vuonna 2007 ainoastaan kalojen virusperäistä verenvuotoseptikemiaa (VHS) merialueella. Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen maailmalla jatkui ja Suomessa ylläpidettiin valmiutta ja varustautumista taudin mahdolliseen maahantuloon. Keski- Euroopassa riehuneen bluetongue-epidemian johdosta Suomessa käynnistettiin myös tämän taudin valmiussuunnittelu ja seurantaohjelma sekä aloitettiin eläinlääkäreiden ja tuottajien koulutus taudin oireiden tunnistamiseksi. Vaarallisista eläintaudeista todettiin atyyppinen scrapie yhdellä lammastilalla sekä rabies koiranpennulla, joka oli tuotu maahan vastoin maahantuontimääräyksiä. Julkaisuaika Marraskuu 2008 Asiasanat Tarttuvat eläintaudit, vuositilastot Julkaisusarjan nimi ja numero Eviran julkaisuja 7/2008 Sivuja 55 Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (www.evira.fi) Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-016-2 (pdf)

Beskrivning Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Publikationens titel Djursjukdomar i Finland 2007 Författare Livsmedelssäkerhetsverket Evira Resumé Den här publikationen innehåller information om djursjukdomssituationen i Finland år 2007. I publikationen finns en sammanställning av årsstatistik om djursjukdomar som ska bekämpas samt annan aktuell information. I publikationen beskrivs också olika finländska myndigheters roller i bekämpningen av djursjukdomar och vidtagna åtgärder för att förebygga djursjukdomar och förberedelser för sådana. Djursjukdomssituationen i Finland har förblivit mycket god. Av de djursjukdomar som ska bekämpas och som lätt sprids påträffades endast viral hemorrhagisk septikemi (VHS) hos fiskar i havsområdena år 2007. Spridningen av högpatogen fågelinfluensa fortsatte i världen och i Finland upprätthölls beredskap och förberedelser för sjukdomens eventuella ankomst. På grund av epidemin av bluetongue i Mellaneuropa inleddes också i Finland beredskapsplanering och uppföljningsprogram för den här sjukdomen. Dessutom startades utbildning av veterinärer och producenter för att de ska kunna identifiera sjukdomen. Av farliga djursjukdomar påträffades atypisk scrapie på en fårgård samt rabies hos en hundvalp, som hade förts in i landet i strid med införselbestämmelserna. Utgivningsdatum November 2008 Referensord Smittosamma sjukdomar, årstatistik Publikationsseriens namn och nummer Eviras publikationer 7/2008 Antal sidor 55 Språk Finska Konfidentialitet Offentlig handling Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira (www.evira.fi) Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket Evira (www.evira.fi) ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-016-2 (pdf)

Description Publisher Finnish Food Safety Authority Evira Title Animal Diseases in Finland 2007 Authors Abstract Finnish Food Safety Authority Evira This publication contains information on the animal disease situation in Finland during 2007. The publication contains annual statistics and other current information related to the control of animal diseases. The publication also describes the roles of the different Finnish authorities in the control of animal diseases and the measures taken for the prevention of and preparedness for animal diseases. The animal disease situation has remained very good in Finland. In 2007 the only easily spreading animal disease to be controlled was viral haemorrhagic septicaemia (VHS) which was found in fish in marine areas. The highly pathogenic avian influenza continued spreading across the world and in Finland the preparedness and readiness for the possible spread of the disease into the country was maintained. As a consequence of the Bluetongue epidemic in Central Europe, Finland prepared a contingency plan and monitoring programme for this disease and the training of veterinarians and producers on the identification of the symptoms was begun. Of the animal diseases classified as a dangerous, atypical scrapie was found on one sheep farm and rabies was found in a puppy that had been imported to the country in contravention of the import regulations. Publication date November 2008 Keywords Contagious animal diseases, year statistics Name and number of publication Evira publications 7/2008 Pages 55 Language Finnish Confidentiality Public Publisher Finnish Food Safety Authority Evira (www.evira.fi) ISSN 1797-299X ISBN 978-952-225-016-2 (pdf)

Sisällys 1. Eläintautien vastustaminen... 8 2. Helposti leviävät eläintaudit... 9 3. Eri eläinlajeille yhteiset taudit... 11 3.1 Aujeszkyn tauti... 12 3.2 Raivotauti (rabies)... 12 3.3 Jänisrutto... 12 3.4 Leptospiroosi... 13 3.5 Luomistauti (bruselloosi)... 13 3.6 Paratuberkuloosi... 14 3.7 Pernarutto (anthrax)... 14 3.8 Salmonellatartunnat... 14 3.9 Ekinokokkoosi... 18 3.10 Trikinelloosi... 18 4. Nautojen taudit... 19 4.1 BSE (naudan sienimäinen aivorappeuma)... 20 4.2 BVD (naudan virusripuli)... 21 4.3 IBR/IPV (naudan tarttuva rhinotrakeiitti / pustulaarinen vulvovaginiiti)... 21 4.4 Leukoosi... 21 4.5 Tuberkuloosi... 23 4.6 Punatauti... 23 5. Sikojen taudit... 24 5.1 PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome)... 25 5.2 PRRS -tauti (porcine reproductive and respiratory syndrome)... 25 5.3 TGE (transmissible gastroenteritis)... 25 5.4 Aivastustauti... 25 6. Siipikarjan taudit... 27 6.1 Lintuinfluenssa... 28 6.2 Newcastlen tauti... 28 6.3 ART/TRT/SHS (avian rhinotracheitis/turkey rhinotracheitis/ swollen head syndrome)... 29 6.4 Siipikarjan terveystarkkailu... 29 7. Lampaiden, vuohien ja alpakoiden taudit... 30 7.1 Scrapie... 30 7.2 Pienten märehtijöiden lentivirustartunnat; maedi-visna sekä CAE eli vuohien nivelaivotulehdus... 32 8. Kalojen ja rapujen taudit... 33 8.1 Kirjolohen verenvuotoseptikemia (VHS)... 34 8.2 Bakteeriperäinen munuaistauti (BKD)... 34 8.3 Paisetauti... 35

8.4 Yersinioosi... 35 8.5 Lohiloistartunta... 35 8.6 Siian rakkoloisio... 36 9. Hevosten taudit... 37 9.1 Hevosinfluenssa... 38 9.2 Rinopneumoniitti/virusabortti... 38 9.3 Virusarteriitti... 38 9.4 Hevosen tarttuva kohtutulehdus (CEM)... 38 9.5 Pääntauti... 38 10. Turkiseläinten taudit... 39 11. Porojen taudit... 40 12. Riistaeläinten taudit... 41 13. Mehiläisten taudit... 43 13.1 Esikotelomätä... 43 14. Koirien ja kissojen taudit... 45 14.1 Koirien tarttuvat taudit... 45 14.2 Kissojen tarttuvat taudit... 46 Liite I. Tuotantoeläimet ja kotieläintilat Suomessa vuonna 2007... 47 Liite 2. Kalantuotanto Suomessa vuonna 2007... 51 Liite 3. Kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaiset tutkimukset Suomessa vuosina 1995-2007... 52 Liite 4. Eräiden nauta-, sika- ja siipikarjatautien tutkimukset vuosina 1990-2007... 54

1. Eläintautien vastustaminen Viranomaisorganisaatio eläintautien vastustamisessa Eläintautien vastustamisen ylin johto ja lainsäädännön valmistelu kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle (MMMELO). Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ohjaa ja valvoo keskushallintoviranomaisena eläintauteja koskevan lainsäädännön toimeenpanoa ja sen noudattamista sekä vastaa tarttuvien eläintautien diagnostiikasta ja sen kehittämisestä. Lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä läänitasolla huolehtivat läänineläinlääkärit, paikallistasolla kunnaneläinlääkärit ja teurastamoissa tarkastuseläinlääkärit. Helposti leviävien eläintautien vastustamista varten perustetussa kansallisessa valmiuseläinlääkärijärjestelmässä on noin 80 eläinlääkäriä, jotka kriisitilanteessa ottavat päävastuun toimenpiteiden toteuttamisesta paikallistasolla. Valmiuseläinlääkäreitä koulutetaan säännöllisesti helposti leviävien eläintautien torjuntaan. Eläintautien vastustamisesta eläimiä EU:n ulkopuolelta tuotaessa vastaavat pääasiassa rajaeläinlääkärit eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä. EU-jäsenmaista eläimiä tuotaessa valvonnasta vastaavat läänineläinlääkärit ja kunnaneläinlääkärit. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Eläintautivalvonta Tutkimus ja analytiikka LÄÄNINHALLITUS: läänineläinlääkärit KUNNAN VIRANOMAISET: kunnaneläinlääkärit

2. Helposti leviävät eläintaudit Eläintautilainsäädännössä vastustettavaksi helposti leviäväksi eläintaudiksi luokitellaan sellainen eläintauti, joka aiheuttaa kansantaloudellisesti merkittäviä tappioita, estää tai haittaa huomattavasti eläinten tai eläinkunnan tuotteiden vientiä tai tuontia tai joka voi tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen tämän vakavanlaatuisen sairastumisen ja jolla lisäksi on suuri tarttuvuus tai joka leviää erityisen helposti välillisen tai välittömän kosketuksen kautta. Helposti leviävät eläintaudit on lueteltu vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä (1346/1995). Taulukko 1. Helposti leviävien eläintautien esiintyminen Suomessa. Eläintauti Pääasialliset kohdeeläimet Viimeksi todettu Bluetongue Märehtijät Ei koskaan Karjarutto Märehtijät 1877 Lammas- ja vuohirokko Lammas, vuohi Ei koskaan Lumpy skin-tauti Nauta Ei koskaan Pienten märehtijöiden rutto (PPR) Lammas, vuohi Ei koskaan Rift Valley-kuume Märehtijät* Ei koskaan Suu- ja sorkkatauti Sorkkaeläimet 1959 Tarttuva naudan keuhkorutto (CBPP) Nauta 1920 Vesikuläärinen stomatiitti Märehtijät, hevonen, sika* Ei koskaan Afrikkalainen sikarutto Sika Ei koskaan Sikarutto Sika 1917 Sikojen vesikulääritauti (SVD) Sika Ei koskaan Lintuinfluenssa (HPAI / H5N1) Linnut* Ei koskaan Newcastlen tauti Linnut 2004 Kirjolohen verenvuotoseptikemia (VHS) Kalat 2007 Tarttuva kalojen vertamuodostavan kudoksen kuolio (IHN) Kalat Ei koskaan Tarttuva lohen anemia (ISA) Kalat Ei koskaan Afrikkalainen hevosrutto Kavioeläimet, kameli, koira Ei koskaan Hevosen tarttuva aivo-selkäydintulehdus (WEE, EEE,VEE) Hevonen, linnut Ei koskaan *zoonoosi (voi tarttua eläimistä ihmiseen)

Ajankohtaista vuonna 2007 Vastustettavia helposti leviäviä eläintauteja ei todettu Suomessa vuonna 2007 lukuun ottamatta kahdella kalalaitoksella todettuja VHS-tartuntoja Ahvenanmaan rajoitusalueella (taulukko 16). Helposti leviävien eläintautien seuranta perustuu kliinisesti sairaiden eläinten varhaiseen havaitsemiseen sekä tuottajien ja eläinlääkäreiden ilmoitusvelvollisuuteen. Eräiden helposti leviävien eläintautien leviämistä maahan valvotaan myös erityisten seurantaohjelmien avulla: lintuinfluenssa ja siipikarjan newcastlentauti (taulukot 10 ja 11), märehtijöiden bluetongue (taulukko 6), sikarutto ja sikojen vesikulaaritauti (taulukko 8), kalojen virusperäinen septikemia (VHS) ja tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio (IHN) (taulukko 16). Tulokset seurantaohjelmista on julkaisussa sijoitettu kunkin eläinlajin kohdalle. 10

3. Eri eläinlajeille yhteiset taudit Taulukko 2. Eräiden eri eläinlajeille yhteisten tautien esiintyminen Suomessa. Eläintauti Pääasialliset kohde-eläimet Viimeksi todettu Aujeszkyn tauti (pseudorabies) Sika, märehtijät, koira, kissa* Ei koskaan Ekinokokkoosi E. multilocularis Koira, susi, kettu* Ei koskaan E. granulosus Märehtijät, sika, hevonen* 2007 Heartwater Märehtijät Ei koskaan Jänisrutto (tularemia) Metsäjänis, rusakko, jyrsijät, linnut* 2007 Leptospiroosi Nauta, sika, hevonen, koira* 2007 1) Luomistauti (bruselloosi) Märehtijät, sika* 1960 New world screwworm Nisäkkäät Ei koskaan Old world screwworm Nisäkkäät Ei koskaan Paratuberkuloosi Märehtijät 2007 2) Pernarutto (anthrax) Märehtijät, sika, hevonen* 2004 Q-kuume Märehtijät* Ei koskaan Raivotauti (rabies) Nisäkkäät* 1989 3) Salmonellatartunnat Useat eri eläinlajit* 2007 Trikinelloosi Sika, hevonen, karhu, ilves, pienpedot* 2007 West Nile fever Linnut, hevonen* Ei koskaan *zoonoosi (voi tarttua eläimistä ihmiseen) 1) ei kliinistä tautia 2) eläintarhaeläimellä 3) maahantuodulla koiranpennulla vuonna 2007 11

VIRUSTAUDIT 3.1 Aujeszkyn tauti Suomessa ei ole koskaan todettu Aujeszkyn tautia. Maan tautivapauteen perustuen Suomelle on myönnetty Euroopan komission päätöksellä (94/961/EY 28.12.1994, vahvistettu viimeksi päätöksellä 2008/185/ EY) lisävakuudet Aujeszkyn taudin varalle. Vasta-aineiden seurantatutkimukset tautivapauden osoittamiseksi alkoivat vuonna 1993 ja jatkuvat edelleen. Tutkimusmäärät on koottu taulukkoon 8 (vuosi 2007) ja liitteeseen 4 (vv.1993-2007). Sian herpesvirus 1:n aiheuttama Aujeszkyn tauti voi sian lisäksi tarttua moniin muihinkin eläimiin, joille virus aiheuttaa tyypillisesti voimakkain kutinaoirein ilmenevän kuolemaan johtavan taudin. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. 3.2 Raivotauti (rabies) Vuonna 2007 todettiin raivotauti koiranpennulla, joka oli tuotu Intiasta Suomeen vastoin maahantuontimääräyksiä. Pentu lopetettiin välittömästi maahantuonnin jälkeen eikä tauti levinnyt Suomessa muihin eläimiin eikä ihmisiin. Tätä ennen raivotauti todettiin Virosta Suomeen tuodulla ponilla 2003. Villi- ja kotieläinepidemia koettiin vuosien 1988/89 aikana. Epidemia saatiin hallintaan rokotuskampanjoilla. Suomi on ollut virallisesti raivotautivapaa maa vuodesta 1991 lähtien. Viime vuonna tuontikoiralla todettu raivotautitartunta ei vaikuttanut Suomen raivotautivapaan maan asemaan. Vuonna 2007 jatkettiin vuosittaisia luonnonvaraisten eläinten rokotuksia raivotaudin maahan leviämisen estämiseksi. Ilmateitse levitettiin sekä touko- että syyskuussa 80 000 Fuchsoral SAD B 19 rokotesyöttiä vesistöjä lukuun ottamatta 25 35 km leveälle vyöhykkeelle, joka ulottui Tohmajärveltä Värtsilän korkeudelta Virolahdelle ja edelleen etelärannikkoa pitkin Pyhtäälle asti. Rokotusohjelmaa on toteutettu Suomessa jo vuodesta 1988 asti ja vuonna 2003 rokotusaluetta laajennettiin Venäjän puolelle Suomen ja Venäjän eläinlääkintöviranomaisten välisen raivotaudin torjuntaan liittyvän yhteistyön tuloksena. Venäjän puolella syöttirokotteita levitettiin vuonna 2007 Leningradin alueelle ja Karjalan Tasavaltaan Suomen rajan läheisyyteen. Venäjän puolella paikalliset metsästäjät ovat huolehtineet syöttien levityksestä. Syöttirokotuksien onnistumista Suomessa seurattiin tutkimalla raivotautivasta-ainepitoisuuksia pienpedoilta. Vuonna 2007 tutkittiin rokotusalueelta Suomen puolella yhteensä 112 eläintä, joista 43:lla (38 %) oli raivotaudin vasta-aineita. Lisäksi tutkittiin eri puolilta maata lähetettyjä eläinten aivonäytteitä raivotaudin varalta kielteisin tuloksin yhteensä 551 (näistä 526 oli villieläimiä). Suurin osa näytteistä oli ketuista ja supikoirista. Metsästyskoirien ja viranomaisten palveluskoirien rokotus on yhä pakollista ja myös muiden koirien ja kissojen rokotusta suositellaan. Suomeen tuotavilta koirilta, kissoilta ja freteiltä vaaditaan voimassa oleva raivotautirokotus, eräistä raivotautivapaista maista tapahtuvia koiran- ja kissanpentujen tuonteja lukuun ottamatta. Lisäksi koirilta, kissoilta ja freteiltä, jotka tulevat sellaisista EU:n ulkopuolisista maista, joissa raivotauti ei ole hallinnassa, edellytetään rokotuksen lisäksi raivotautivasta-ainetutkimusta. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. BAKTEERITAUDIT 3.3 Jänisrutto (tularemia) Jänisruttoa esiintyi eläimissä vuonna 2007 tavallista runsaammin Perämeren alueella. Evirassa diagnosoitiin 2000-luvun ennätysmäärä tapauksia, 32 kappaletta. Näistä 30 oli peräisin Oulun läänin alueelta tai Kemin seudulta. Eläinlajeista yleisin oli metsäjänis (21 kpl), seuraavaksi yleisin rusakko (10). 12

Myös yhdessä oravassa todettiin jänisrutto. Jänisruton aiheuttamia eläinkuolemia todetaan vain hyvin harvoin kylmänä vuodenaikana, ja myös vuonna 2007 kaikki tapaukset ajoittuivat tyypilliseen sesonkiin heinäkuun puolivälistä syyskuulle. 3.4 Leptospiroosi Kliinistä leptospiroosia ei ole todettu tuotantoeläimissä Suomessa koskaan. Muutamissa sikaloissa on todettu vuosittain matalia vasta-ainetasoja serologisissa tutkimuksissa. Leptospira tutkimuksia tehdään sioista ja naudoista keinosiemennystoimintaan liittyen. Vuonna 2007 tutkittiin 249 sian seerumia ja 350 naudan seerumia. Yhdessä sian seeruminäytteessä todettiin Leptospira bratislava tiitteri 1:100. Matalien tiittereiden merkitys on epäselvä. Naudoissa ei todettu Leptospira-vasta-aineita. Positiivisen tuloksen raja on tiitteri 1:100. Muiden eläinlajien näytteitä tutkitaan lähinnä vientien yhteydessä ja epäiltäessä kliinistä leptospiroosia. Vuonna 2007 tutkittiin 43 koiran seerumia, yksi kissan seerumi ja kaksi hevosen seerumia. Yhdessä hevosessa todettiin L. bratislava -tiitteri 1:100 ja samassa eläimessä L. australis tiitteri 1:200. 3.5 Luomistauti (bruselloosi) Luomistaudin vastustaminen alkoi Suomessa jo 1920-luvulla. Viimeinen nautaeläimen luomistautitapaus on todettu Suomessa vuonna 1960. Suomi on ollut vuodesta 1994 lähtien virallisesti vapaa sekä naudan luomistaudista (B. abortus) (Komission päätös 94/960/EY 28.12.1994, vahvistettu viimeksi päätöksellä 2003/467/EY) että lampaiden ja vuohien luomistaudista (B. melitensis) (Komission päätös 94/965/EY 28.12.1994). Lampaiden ja vuohien luomistautia Suomessa ei ole todettu koskaan. Tautivapaan maan aseman ylläpito edellyttää kaikkien epäilytapausten tutkimista sekä B. melitensis tartunnan osalta myös jatkuvaa valtakunnallista seurantaa. Nautojen bruselloosiseuranta aloitettiin vuonna 1990. Aluksi tutkittiin kaikista lypsykarjoista tankkimaitonäytteet kerran vuodessa. Vuodesta 1995 lähtien tutkittiin vuosittain vähintään 10 % karjoista satunnaisotannalla. Liharotuisten nautojen brusellaseuranta aloitettiin vuonna 1993. Kahtena ensimmäisenä vuonna verinäytteet otettiin emolehmätiloilta, vuodesta 1995 lähtien tutkittiin teurastamoilla kerättyjä näytteitä. Teurastamonäytteenoton kohdistaminen yksinomaan emolehmäkarjoihin saatiin toimivaksi nautarekisterin avulla 2000 luvun alussa. Vuonna 2007 tutkittiin tankkimaitonäytteitä 2 044 kpl ja emolehmien verinäytteitä 3 200 kpl. Vuosittain tutkitaan myös kaikki keinosiemennyssonnit ja asemalle vietävät uudet sonnit ja niiden lähtökarjat. Vuonna 2007 tutkittiin 1 175 keinosiemennyssonnin verinäytteet. Luomistapauksiin liittyen tutkittiin bakteriologisesti 47 sikiötä tai varhaisvaiheessa kuollutta vasikkaa sekä verinäytteet kolmesta lehmästä. Kaikki tutkimukset olivat kielteisiä. Lampaan ja vuohen luomistaudin seurantaohjelma käynnistettiin vuonna 1994. Näytteet otetaan maedi-visna-/cae-ohjelmaan kuuluvilta tiloilta. Vuonna 2007 tutkittiin yhteensä 242 lammaskatrasta ja 30 vuohikatrasta kielteisin tuloksin. Lisäksi tutkittiin luomistapauksiin liittyen bakteriologisesti 12 lampaan ja yhden vuohen sikiöt kielteisin tuloksin. Sikojen luomistaudin aiheuttaa Brucella suis (biovar 1,2 ja 3). Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa. Sikojen valtakunnallinen seurantaohjelma käynnistyi vuonna 1994. Vuonna 2007 päätettiin tutkimuksia kuitenkin vähentää, koska näytteitä luomistaudin varalta oli jo useiden vuosien ajan tutkittu suuria määriä. Viime vuonna tutkittiin yhteensä 3 428 sian verinäytettä kielteisin tuloksin. Keinosiemennyskarjujen seerumeita tutkittiin 827 kpl. Lisäksi tutkittiin terveysvalvontanäytteitä sekä sikaviroosien seurantaan otettuja näytteitä myös luomistaudin varalta. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. 13

Taulukko 3. Seuranta- ja terveysvalvontatutkimukset luomistaudin (bruselloosin) varalta vuosina 1990 2007. Lammas Vuohi Nauta Sika Teurastamo- Vuosi Näytteet (kpl) Näytteet (kpl) Yhteismaitonäytteet (kpl) verinäytteet (kpl) Näytteet (kpl) 1990 0 0 9 879 0 0... 1992 12 931 777 37 923 0 0... 1997 3 521 341 2 944 644 9 370... 2002 4 255 1 143 3 078 277 15 042 2003 3 361 1 273 2 810 2 760 14 530 2004 3 139 1 493 3 036 2 760 13 909 2005 3 756 1 165 2 861 3 234 15 323 2006 3 546 1 186 2 755 4 570 12 858 2007 3 069 1 508 2 044 3 200 3 428...Tutkimukset tehty vastaavalla tavalla myös taulukosta puuttuvina vuosina. Kaikki tutkimustulokset olivat negatiivisia. 3.6 Paratuberkuloosi Mycobacterium avium subspecies paratuberculosis bakteerin aiheuttama paratuberkuloosi eli Johnen tauti todettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1992 sairaasta liharotuisesta tuontinaudasta. Paratuberkuloosi on todettu yhteensä viidessä lihanautakarjassa vuosien 1992 2000 välisenä aikana. Lisäksi paratuberkuloosi on todettu yhdessä tarhatussa, luonnonvaraisessa märehtijässä sekä vuonna 2003 että 2007. Tuotantoeläimissä ei todettu paratuberkuloosia vuonna 2007. Muista eläinlajeista ei Suomessa ole eristetty M. avium subsp. paratuberculosis- bakteeria. 3.7 Pernarutto (anthrax) Pernarutto on Suomessa erittäin harvinainen ja sitä todetaan vain yksittäistapauksina. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tautia on todettu kahdesti nautakarjassa, vuonna 1988 ja vuonna 2004. Vuonna 2007 tutkittiin pernaruton varalta 27 näytettä 17 nautakarjasta sekä yksi lihantarkastusnäyte, kaikki kielteisin tuloksin. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. 3.8 Salmonellatartunnat Salmonellaa esiintyy tuotantoeläimissä Suomessa hyvin vähän. Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma on toiminut vuodesta 1995 EU:n komission päätöksellä 94/968/EY ja siihen on tehty uudistuksia vuosien mittaan. Ohjelma koskee nautoja, sikoja ja siipikarjaa sekä niistä saatavaa lihaa ja kananmunia. Valvontaohjelman tavoitteena on ehkäistä salmonellatartunta näistä lähteistä ihmisiin ja pitää salmonellan esiintyminen tuotantoeläimillä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa alle 1 %:n vuositasolla. Tavoite saavutettiin vuonna 2007. Valvontaohjelmaan liittyen Evira on julkaissut kattavan 10 vuoden seurantaan perustuvan julkaisun otsikolla Salmonellavalvonta ja salmonellan esiintyminen Suomessa vuosina 1995-2004 (Eviran julkaisuja 3/2006). OIE-listan salmonellooseista lampaiden S. Abortus ovista ja siipikarjan S. Gallinarumia ei ole koskaan todettu Suomessa. Siipikarjan valkovatsuri (S. Pullorum) on todettu vuonna 1961. Naudan, sian ja siipikarjan salmonelloosi ovat lakisääteisesti vastustettavia, valvottavia eläintauteja. 14

a) Nautakarjan salmonellatartunnat Nautakarjoja tutkitaan vuosittain imusolmukenäytteistä teurastamoilla ja ulostenäytteistä kliinisten tautiepäilyjen, eläinten myyntien ja näyttelyyn vientien yhteydessä sekä keinosiemennysasemilla. Ulostenäytepositiivisia karjoja on todettu 2000 luvulla vuosittain kymmenkunta. Vuonna 2007 niitä todettiin yhteensä 15 kappaletta, joista 12 tartuntaa oli serotyyppiä S. Typhimurium sekä yksi S. Livingstone, yksi S. Rissen ja yksi Salmonella ssp. IIIb 50:z 10 :z -tartunta. Yksi karja näistä oli positiivinen jo vuonna 2006 ja siitä löytyi sekä S. Typhimurium FT 1 että FT 2 kantoja, muut olivat uusia tartuntoja. Yksi tartunnoista todettiin teurastamolöydöstä (S. Typhimurium FT NST) seuranneissa tutkimuksissa, yksi positiivista tankkimaitolöydöstä (S. Typhimurium FT 9 var.) seuranneissa tutkimuksissa sekä Rissen keinosiemennyssonnien lähtökarjoille tehdyissä tutkimuksissa. Kuudesta S. Typhimurium FT NST karjasta eristetty kanta oli Suomessa harvinainen, sulfalle ja tetrasykliinille resistentti. Yhdestä lähtökarjasta tartunta levisi kasvatukseen myytyjen vasikoiden sekä niihin liittyvien kontaktien välityksellä viidelle muulle tilalle. Salmonellan esiintyminen nautakarjassa serotyypeittäin on esitetty kuvassa 1. Salmonellavalvontaohjelman mukaisesti naudoista otetaan vuosittain satunnaisotantana noin 3 000 eläinkohtaista imusolmukenäytettä teurastamoilta tutkittavaksi salmonellan esiintymisen varalta. Vuonna 2007 tutkittiin 2 930 näytettä ja kahdesta näytteestä eristettiin salmonella: S. Minnesota ja S. Typhimurium FT NST (kuva 2). Liitteessä 3 on taulukko nautojen ja sikojen imusolmukkeiden salmonellatutkimuksista vuosina 1995-2007. 300 S. Infantis löy dök s et 250 S. Ty phim urium löy dök s et M uut s alm onella s eroty y ppilöy dök s et 200 S alm onellapos itiivis ik s i todettuja k arjoja y hteens ä kpl 150 100 50 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 1. Salmonellan esiintyminen nautakarjassa serotyypeittäin. 15

3500 Teuras tam o im us olm uk enäy tteitä / k pl P os itiivis ten näy tteiden os uus / % 0,9 3000 0,8 0,7 2500 0,6 2000 k pl 0,5 % 1500 0,4 1000 0,3 0,2 500 0,1 0 0 Kuva 2. Nautojen imusolmukenäytteiden salmonellatutkimukset b) Sikojen salmonellatartunnat Emakoista ja lihasioista otetaan vuosittain teurastamoissa satunnaisotantana kummastakin ryhmästä noin 3 000 imusolmukenäytettä tutkittavaksi salmonellan varalta (kuva 3). Vuonna 2007 emakoista tutkittiin 3 066 imusolmukenäytettä, joista kolmesta eristettiin salmonella: S. Typhimurium FT 40, S. Konstanz ja S. Derby. Lihasioista tutkittiin 3 166 imusolmukenäytettä, joista kahdesta eristettiin salmonella: S. Typhimurium FT 40 ja S. Typhimurium FT U277. Tilan, jolta todettiin S. Derby imusolmukenäytteestä, eläimissä todettiin S. Derby myös ulostenäytetutkimuksissa. Muita ulostenäytepositiivisia sikaloita ei vuoden 2007 tutkimuksissa todettu. Liitteessä 3 on taulukko nautojen ja sikojen imusolmukkeiden salmonellatutkimuksista vuosina 1995-2007. 7000 Teuras tam o im us olm uk enäy tteitä / k pl P os itiivis ten näy tteiden os uus / % 0,35 6000 0,3 5000 0,25 4000 0,2 k pl % 3000 0,15 2000 0,1 1000 0 0,05 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 3. Sikojen imusolmukenäytteiden salmonellatutkimukset 16

c) Siipikarjan salmonellatartunnat Suomessa sekä munintakanojen että lihasiipikarjan (broilereiden ja kalkkunoiden) salmonellavastustus perustuu tuotantotilojen valvontaan kaikissa tuotantovaiheissa ja sitä kautta salmonellatartunnan ennaltaehkäisyyn. Kansallisen valvontaohjelman mukaisissa tutkimuksissa ei vuonna 2007 todettu salmonellaa broilereiden isovanhempais- tai vanhempaisparvissa. Munintakanojen puolella todettiin S. Heidelberg yhdessä tuontikaranteenissa olleessa emokasvattamon isovanhempaisuntuvikkoparvessa. Kalkkunoiden puolella yksi muniva emoparvi oli S. Typhimurium FT U277 positiivinen. Tuotantopolven munintakanoissa todettiin salmonellaa kahdessa parvessa 626 tutkitusta ja serotyypit olivat S. Anatum ja S. Typhimurium FT 195. Tuotantopolven broilereista on eristetty 2000 luvulla vuosittain salmonellaa 5-10 parvesta ja kalkkunoista 1-6 parvesta vuosittain, yhteensä parvia on tutkittu noin 4 000 vuosittain (kuva 4). Vuonna 2007 todettiin tutkituista 3 278 broileriparvesta salmonellaa kahdeksassa parvessa, joista kuudessa todettiin S. Livingstone ja kahdessa S. Infantis tartunta. Tuotantopolven kalkkunaparvista todettiin tutkituista 711 parvesta yksi S.Typhimurium FT 40 positiivinen parvi. Positiiviset parvet lopetetaan. Siipikarjan tuotantopolven munan- ja lihantuotantoparvista vuosina 1995-2007 tehdyt tutkimukset ovat liitteessä 3. 5000 4500 4000 3500 Teuras tam o parvinäy tteitä / k pl P os itiivis ten näy tteiden os uus / % 3,5 3,0 2,5 k pl 3000 2500 2000 2,0 1,5 % 1500 1,0 1000 500 0,5 0 0,0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 4. Siipikarjaparvien (broilerit ja kalkkunat) salmonellatutkimukset 17

LOIS- JA ALKUELÄINTAUDIT 3.9 Ekinokokkoosi Echinococcus granulosus -tartunta (genotyyppi G10, Fennoskandian hirviekinokokki) todettiin vuonna 2007 kolmella porolla, joista kaksi oli Kuusamosta ja yksi Inarista. Susissa ei tartuntoja todettu. Edellisinä vuosina positiivisia susia on löydetty 1-2 kappaletta vuodessa. Kaikki lihantarkastuksessa vuonna 2007 tutkitut naudat, lampaat ja vuohet, siat ja hevoset sekä hirvet todettiin vapaiksi ekinokokkiloisesta. Hirvien keuhkoja ei ole vuosien 2003 ja 2004 jälkeen systemaattisesti kerätty ekinokokkitutkimuksiin, vaan metsästäjiä ja eläinlääkäreitä on pyydetty toimittamaan Eviran tutkimuksiin keuhkoja, joissa näkyy muutoksia. Nykytiedon mukaan hirviekinokokkitartuntoja esiintyy harvinaisena Suomessa Itä-Lapin, Koillismaan ja Kainuun poroissa, Koillismaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella hirvissä ja Itä-Suomen susissa. 3.10 Trikinelloosi Sikojen, hevosten ja lihaa syövien riistaeläinten (mm. karhu ja villisika) lihantarkastukseen kuuluu aina laboratoriotutkimus Trichinella-suvun loisten varalta. Jos trikinelloja löydetään, koko tutkittava ruho hävitetään. Trikinelloja on todettu 1980 1990 -luvuilla sikojen lihantarkastuksissa vuosittain 0-20 tilalla. Vuonna 2007 trikinelloosi todettiin yhdessä luonnonvaraisessa villisiassa ja kahdessa karhussa. Muita lihantarkastuslöydöksiä ei ollut. Trikinellat ovat yleisiä Suomen luonnossa elävillä petoeläimillä. Vuonna 2007 38 % susista, 36 % ilveksistä, 20 % supikoirista ja 13 % ketuista oli Eviran seurantatutkimuksessa trikinellapositiivisia. Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. Echinococcus multilocularis loista (myyräekinokokki) ei ole koskaan todettu Suomessa kettujen, supikoirien, koirien tai myyrien tutkimuksissa. Vuonna 2007 Evirassa tutkittiin lähes 500 kettua ja supikoiraa ekinokokin varalta kielteisin tuloksin. Tämän lisäksi Metsäntutkimuslaitos (Metla) tutki myyriä ekinokokin varalta noin 2 200 kappaletta, eikä näistäkään löydetty ekinokokkiloisia. Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. 18

4. Nautojen taudit Ajankohtaista vuonna 2007 Lakisääteisesti vastustettavia tauteja esiintyi nautakarjoissa yhteensä 16 tilalla vuonna 2007. Näistä 15 tapauksessa oli kyse vasikkaripulitutkimuksissa tai muissa yhteyksissä todetuista salmonellatartunnoista. Salmonelloosien lisäksi todettiin yhdessä lypsykarjassa BVD -viruserittäjiä. Patologis-anatomisesti tutkittiin 153 kokonaista nautaa ja 143 elinnäytettä, joista teurastamonäytteitä oli 105. Luomisen syyn selvityksiin (luomiset ja kuolleena syntyneet) tuli 37 näytettä. Luomisissa todettiin noin 30 %:lla bakteeri-infektio, tavallisimmin ureaplasman aiheuttama. Hengitystietulehduksista todettiin naudan respiratory syncytial - ja korona-viruksia sekä Pasteurella multocida-, Histophilus somnii-, Mannheimia haemolytica- ja Ureaplasma diversum- bakteereita. Mycoplasma bovista ei edelleenkään todettu. Vasikkaripulinäytteitä tutkittiin 277 kappaletta. Yleisimmin todettuja vasikkaripulin aiheuttajia ovat rotavirus ja kokkidit. Yksittäisillä tiloilla vasikkaripulin aiheuttajaksi todettiin koronavirus ja enterotoksinen E.coli F5-bakteeri, salmonellaa todettiin kahdella tilalla. Yhdessä lypsykarjassa todettiin koronaviruksen aiheuttama ripuli epätyypilliseen vuodenaikaan kesällä. Taulukko 4. Eräiden ilmoitettavien nautatautien esiintyminen Suomessa. Taudin nimi Viimeksi todettu Hemorraaginen septikemia Ei koskaan IBR/IPV 1994 Kinokuume (malignant catarrhal fever)* Ei koskaan Naudan anaplasmoosi Ei koskaan Naudan genitaalinen kampylobakterioosi (vibrioosi) Ei koskaan Naudan spongiforminen enkefalopatia (BSE) 2001 Naudan virusripuli (BVD) 2007 Nautaeläinten tarttuva leukoosi (EBL, enzootic bovine leucosis) 1996 Nautatuberkuloosi 1982 Punatauti (naudan babesioosi) 2007 Theilerioosi Ei koskaan Trikomonoosi 1952 Trypanosomoosi (tsetse-kärpäsen levittämä) Ei koskaan * (malignant catarrhal fever of wildebeest) 19

Keski-Euroopan bluetongue-epidemian johdosta aloitettiin serologinen seuranta bluetonguen varalta myös Suomessa. Näytteenotto kohdistettiin Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan emolehmäkarjoihin. Tutkimukset tehtiin emolehmäkarjoista teurastuksen yhteydessä otetuista verinäytteistä. Kaikkiaan 1 677 näytettä 340 emolehmäkarjasta tutkittiin kielteisin tuloksin (taulukko 6). Viranomaisten ja elinkeinon yhteistyössä koordinoimaan nautojen kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään kuului vuonna 2007 n. 2 000 tilaa, joista 1 800 lypsykarjatiloja. PRIONITAUDIT 4.1 BSE (naudan sienimäinen aivorappeuma) EY:n yhteisen TSE-tautien valvontaohjelman mukaisesti Suomessa tutkitaan vuosittain kaikki yli 24 kk:n ikäiset hätäteurastetut, itsestään kuolleet ja lopetetut naudat sekä kaikki yli 30 kk:n ikäiset normaalisti teurastettavat naudat. Suomen ainoa BSE-tapaus todettiin joulukuussa 2001. Maahantuodun lihaluujauhon käyttö märehtijöille kiellettiin vuonna 1990 ja kotimaista alkuperää olevan vuonna 1995. Naudan rehun raaka-aineet, kuljetus ja tuotantolinjat eriytettiin täydellisesti kaikesta muusta tuotannosta vuoden 2001 alussa. Samalla kiellettiin lihaluujauhon käyttö kaikkien elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa. Heinäkuun alussa 2007 astui voimaan asetus, joka edellyttää myös, että 24-30 kuukauden ikäiset tilan omaan käyttöön sairastai hätäteurastetut naudat, joille eläinlääkäri on tehnyt ante mortem tarkastuksen, tutkitaan BSE:n varalta. Jos omistaja on teurastanut alle 30 kuukauden ikäisen naudan omaan käyttöön sairauden tai tapaturman vuoksi ilman ante mortem tutkimusta, näytettä ei oteta, ellei kunnaneläinlääkärillä ole syytä epäillä naudassa BSE:tä. Vuonna 2007 tutkittiin 118 792 nautaeläintä, jotka ikänsä perusteella oli tutkittava BSE:n varalta. Tutkituista naudoista 18 429 oli yli 24 kuukauden ikäisiä itsestään kuolleita tai lopetettuja, 551 hätäteurastettuja, 160 oli sairauden oireita ennen teurastusta ja kahdessa tapauksessa epäiltiin kliinisten oireiden perusteella BSE:tä. Terveitä yli 30 kuukauden ikäisiä teurastettuja nautoja tutkittiin 99 650. Lisäksi tutkittiin 568 nautaa, joita ei ikänsä perusteella olisi tarvinnut tutkia BSE:n varalta, näistä valtaosa tuli normaaliteuraslinjalta. Kaikki tulokset olivat kielteisiä. Taulukossa 5 on esitetty BSE-tutkimustulokset Suomessa vuosina 2001-07. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. Taulukko 5. BSE-seurantanäytteet naudoista vuosina 2001-2007. Vuosi Tutkitut näytteet (kpl) Positiiviset näytteet (kpl) 2001 27 876 1 2002 137 317 0 2003 131 405 0 2004 127 659 0 2005 118 006 0 2006 123 651 0 2007 119 360 0 20

VIRUSTAUDIT 4.2 BVD (naudan virusripuli) Lypsykarjojen seurantatutkimuksissa todettiin 15 karjan tankkimaitonäytteessä BVD vasta-aineita vuonna 2007. Viruserittäjiä todettiin yhdessä lypsykarjassa, joka on ollut vuodesta 2004 BVD:n vuoksi rajoittavien määräysten alainen. BVD:n juurimista on mutkistanut se, että karjaa ei ole saatu systemaattisesti tutkittua. Muut 14 karjaa on jo aiemmin tutkittu perusteellisesti BVD:n varalta. Emolehmäkarjojen seurantatutkimuksissa todettiin vasta-aineita kahdessa yksittäisessä näytteessä, jotka olivat 12-vuotiaista liharotuisista naudoista, joista toinen oli tuotu Ruotsista. BVD:n varalta eri syistä tehtyjen tutkimusten lukumäärät on esitetty taulukossa 6. Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. 4.3 IBR/IPV (naudan tarttuva rhinotrakeiitti / pustulaarinen vulvovaginiitti) Maan tautivapauteen perustuen Suomelle on myönnetty lisävakuudet IBR/IPV:n varalle (Komission päätös 94/962/EY 28.12.1994, viimeksi vahvistettu päätöksellä 2004/558/EY). 4.4 Leukoosi Nautaeläinten tarttuvaa leukoosia on vastustettu Suomessa jo 1960-luvulta lähtien. Vuoden 1996 lopussa Suomi ilmoitti komissiolle maan olevan vapaa leukoosista neuvoston direktiivin 64/432/EY mukaisesti Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ahvenanmaalla tehtyjen tutkimusten jälkeen koko Suomelle myönnettiin lisävakuudet leukoosin varalle vuonna 1999 (Komission päätös 1999/465/EY, vahvistettu viimeksi päätöksellä 2003/467/EY). Nautaeläinten tarttuvaa leukoosia on seurattu valtakunnallisen ohjelman avulla vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 2007 seurantaa supistettiin voimakkaasti lypsykarjojen osalta (taulukko 6), mutta emolehmäkarjojen seurannassa kaikki otetut näytteet tutkittiin myös leukoosin varalta. Pääasiassa keinosiemennystoimintaan ja tautiepäilyihin liittyen tutkittiin yhteensä 2 166 näytettä leukoosin varalta. Kaikki näytteet olivat vasta-ainekielteisiä. Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. Suomen IBR/IPV (naudan herpes virus 1, BHV-1) tautivapauteen perustuvien lisävakuuksien vuoksi suoritettiin seurantatutkimuksia sekä lypsykarjojen tankkimaitonäytteistä että emolehmäkarjojen teuraista teurastuksen yhteydessä otetuista verinäytteistä. Pääasiassa keinosiemennystoimintaan, elävien nautojen ja sonnin sperman tuonteihin liittyen tutkittiin 1 982 näytettä IBR/IPV:n varalta. Näytteet olivat kielteisiä naudan herpes virus 1 ja sen vasta-aineiden suhteen (taulukko 6). Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. 21

Taulukko 6. Nautojen yhteismaito-, seerumi- ja spermanäytteistä eräiden virustautien vuoksi tehdyt tutkimukset tutkimussyyn mukaan lajiteltuna 2007. Naudat EU-seuranta lypsykarjat/ yhteismaitonäyte EU-seuranta emolehmäkarjat / yksilöverinäyte Keinosiemennystoiminta Vapaaehtoinen BVD- ohjelma BVD:n vastustus (epäilyt ja jatkotutkimukset) Tuonti (elävät naudat, sperma) Tuontialkion vastaanottajat Taudin/ luomisen syy Muut syyt (vienti) Serologia Näytteet (positiiviset) BVD IBR/IPV Leukoosi Bluetongue Viruseristys Serologia Viruseristys Serologia Serologia Näytteet (positiiviset) 13 483 (15) 1) 0 13 483 0 1 887 0 2 432 (2) 0 2 432 0 2 432 1 677 2) 1 617 731 1 617 0 1 617 1 432 706 112 (45) 25 (2) 1) 298 468 298 163 0 180 32 30 39 35 36 124 27 27 30 425 34 Yhteensä 19 611 1 996 17 927 199 6 485 1 711 1) Katso teksti kohta 4.2. 2) Näytteet 340 emolehmäkarjasta Nautojen virustautitutkimusten tulokset vuosina 1990-2007 ovat liitteessä 4. 22

BAKTEERITAUDIT 4.5 Tuberkuloosi Tuberkuloosin vastustaminen Suomessa aloitettiin vapaaehtoisin testauksin 1800- luvun lopussa. Mycobacterium bovis -bakteerin aiheuttama nautatuberkuloosi saatiin Suomessa lähes häviämään jo 1960-luvulla. Viimeksi nautatuberkuloosia todettiin Suomessa yhdessä karjassa vuonna 1982. Suomella on EU:ssa tautivapaan maan asema komission päätöksellä (94/959/EY, vahvistettu viimeksi vuonna 2000 (2000/69/EY)). Lihantarkastuksen yhteydessä tehtävä ruhon ja elimien tarkastus on nykyisin tärkein valvontamenetelmä tuberkuloosin vastustamisessa. Lisäksi kaikki keinosiemennyssonnit testataan nahansisäisellä tuberkuliinitestillä aikaisintaan 30 vuorokautta ennen keinosiemennysasemalle siirtoa ja sitten vuosittain. Vuonna 2007 ei todettu yhtään positiivista nautatuberkuloositapausta. Teurasnautoja tarkastettiin 291 085 kpl rutiininomaisen lihantarkastuksen yhteydessä ja keinosiemennyssonneille tehtiin 898 tuberkuliinitestiä. Lisäksi kliinisen tautiepäilyn vuoksi tutkittiin neljä näytettä. M. bovis voi naudan lisäksi tarttua muun muassa peuraeläimiin ja lemmikkieläimiin sekä ihmiseen. Vuonna 1997 käynnistettiin pakollinen terveysvalvontaohjelma peurojen tuberkuloosin vastustamiseksi (MMM päätös 16/1997, muutos 11/EEO/2006). Vuonna 2007 tutkitut 23 post mortem -näytettä peuroista olivat kielteiset M. bovis -bakteerin suhteen. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. ALKUELÄIN- JA LOISTARTUNNAT 4.6 Punatauti Punatautia esiintyy vuosittain jonkun verran eri puolilla maata Lapin lääniä lukuun ottamatta. Eläinlääkäreiden kuukausi-ilmoitusten mukaan vuonna 2007 todettiin 27 kliinistä punatautitapausta. 23

5. Sikojen taudit Ajankohtaista vuonna 2007 Lakisääteisesti vastustettavia eläintauteja todettiin sioissa vain yksi tapaus vuonna 2007. Kyseessä oli salmonellatartunta yhdellä tilalla, ja todettu serotyyppi oli S. Derby. Koeryhmiä koeasemille lähettäneiden sikaloiden vapaaehtoista terveysvalvontaohjelmaa koskeneen päätöksen (D 85) voimassaolo päättyi 15.3.2007. Muutoksen seurauksena kaikkien uudistuseläimiä myyvien sikaloiden terveydentilan seuranta siirtyi tapahtuvaksi uuden ETU -terveydenhuoltoon kuuluvan uudistuseläintuotannon erityistason avulla. Muiden vaatimusten ohella ETU -terveydenhuollon erityistason ja kansallisen tason sikaloilta edellytetään vapautta porsasyskätartunnasta. Tautivapausseurantaan liittyen yhteensä 15 400 näytettä tutkittiin porsasyskävasta-aineiden varalta, ja näiden näytteiden tulosten perusteella porsasyskätartuntaa todettiin vain 12 tilalla vuonna 2007. Vuoden aikana tutkittiin patologis-anatomisesti 749 sian näytteet ja bakteriologisesti noin 1 500 ulostenäytettä. Vuoden lopussa todettiin PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome) tautia ensimmäisen kerran. Taudille tyypillisiä muutoksia todettiin yhden tilan näytteissä. ETU -terveydenhuollon erityistason ja kansallisen tason tautivapausvaatimuksiin kuuluvista taudeista dysenteriaa todettiin edellisvuosia enemmän. Tätä suolistotulehdusta, jonka aiheuttaja on Brachyspira hyodysenteriae -bakteeri, todettiin yhteensä 18 tilalla. Aikaisempien vuosien tapaan kasvavien porsaiden näytteissä todettiin suolistotulehdusten aiheuttajina erityisesti toksigeenisia Escherichia coli -bakteereita sekä Brachyspira pilosicoli - ja Lawsonia intracellularis - bakteereita. Pienimmillä porsailla todettiin suolistotulehdusten yhteydessä jonkun verran Escherichia coli -, Clostridium perfringens tyyppi A -tartuntoja ja rotavirusta. Pikkuporsaiden Clostridium perfringens tyyppi C -tartuntaa todettiin yhteensä viiden tilan näytteissä. Hengitystietulehdusten aiheuttajista Actinobacillus pleuropneumoniae - bakteeria todettiin aikaisempien vuosien tapaan kasvavien sikojen keuhkotulehdusten aiheuttajana. Viranomaisten ja elinkeinon yhteistyössä koordinoimaan sikojen kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään kuului vuonna 2007 n. 95 % sikatiloista (n. 2 800 tilaa). 24

Taulukko 7. Eräiden ilmoitettavien sikatautien esiintyminen Suomessa. Taudin nimi Viimeksi todettu Aivastustauti 2001 Nipah-virus enkefaliitti Ei koskaan Sian kystikerkoosi Ei koskaan PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome) 2007 PRRS (porcine reproductive and respiratory syndrome) Ei koskaan TGE (transmissible gastroenteritis) 1981 VIRUSTAUDIT 5.1 PMWS (postweaning multisystemic wasting syndrome) Vuoden 2007 lopussa PMWS -tautia todettiin ensimmäisen kerran Suomessa yhdellä tilalla.taudin kehittymiseen liitetään sian circovirus tyyppi 2, ja tätä virusta ja sen vastaaineita oli todettu jo aikaisempina vuosina. Virus johtaa taudin kehittymiseen vain altistavien tekijöiden vaikutuksesta, ja vuonna 2007 virusta todettiin myös sellaisilla tiloilla, joilla ei todettu PMWS tautia. 5.2 PRRS -tauti (porcine reproductive and respiratory syndrome) PRRS -tautia ei ole koskaan todettu Suomessa. Taudille ei ole asetettu EU:ssa seurantavaatimuksia, mutta PRRS -tutkimus on kuulunut keinosiemennyskarjujen lakisääteiseen ja sikaloiden vapaaehtoiseen terveysvalvontaohjelmaan ja kansallisen erityistason sikaloiden tutkimusvaatimuksiin. Keinosiemennyskarjut on tutkittu PRRS - taudin varalta vuodesta 1994 ja sikaloiden vapaaehtoisessa terveysvalvontaohjelmassa seurantaa on tehty vuodesta 1997 ja terveysvalvontaohjelman päättymisen jälkeen kansallisen erityistason sikaloissa vuodesta 2007. Tutkittujen eläinten määrät vuonna 2007 on esitetty taulukossa 8. Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. 5.3 TGE (transmissible gastroenteritis) Suomelle on myönnetty ETA-sopimukseen liittyen lisävakuudet TGE:n varalle (EFTA:n valvontaviranomaisen päätös 48/94/COL 8.6.1994), jotka ovat olleet voimassa myös EU:iin liittymisen jälkeen. Vuonna 1993 aloitettiin vuosittainen seuranta (taulukko 8 ja liite 4), jossa on kerätty teurastamoilta satunnaisotantana verinäytteitä emakoista (5-10 % teurastetuista), karjuista (kaikista) ja lihasioista (noin 3 000:sta). Vuonna 1981 todettujen kahden ulkomaista alkuperää olleiden TGE -tapausten jälkeen ei tautia ole todettu Suomessa. Lakisääteisesti vastustettava, vaarallinen eläintauti. BAKTEERITAUDIT 5.4 Aivastustauti Vuonna 2007 ei todettu aivastustautia. Vuonna 2001 eristettiin yhden koeasemasian kärsästä aivastustaudin aiheuttaja, toksiinia tuottava Pasteurella multocida. Lisäksi toisen koeasemasian kärsästä eristettiin toksiinia tuottava Pasteurella sp., jonka tarkempi lajimääritys ei onnistunut. Aivastustaudin oireita ei todettu eikä tartunnan lähdettä pystytty jäljittämään. 25

Taulukko 8. Sikojen verinäytteistä tehdyt tutkimukset merkittävien virustautien varalta vuonna 2007. Kaikki tutkimustulokset olivat kielteisiä. Siat Aujeszkyn tauti TGE PRRS Sikarutto Sikainfluenssa SVD EU-seuranta 11 564 11 431 2 545 2 284 Keinosiemennystoimimintaan liittyvät 1 484 1 259 1 739 1 478 1 106 1 132 näytteet Kansallinen erityistaso / D 85 530 530 1 093 530 530 530 Tuonnit 153 158 217 105 132 107 Taudinsyyn selvitys 40 2 51 40 23 4 Muut 47 11 117 7 3 Villisiat 4 4 4 4 Yhteensä 13 822 13 393 3 217 4 709 1 791 4 064 Sikojen virustautitutkimusten tulokset vuosina 1992-2007 ovat liitteessä 4. 26

6. Siipikarjan taudit Ajankohtaista vuonna 2007 Siipikarjan terveydentila vuonna 2007 oli hyvä eikä vakavia tartuntatauteja todettu. Marekin tautia todettiin vuoden 2007 aikana yhdellä munintakanatilalla. Tautia esiintyy yleisesti harrastekanoissa. Kaikki tuotantopolven kanat ja suurin osa vanhempaispolven kanoista rokotetaan Marekin tautia vastaan. Lihasiipikarjan puolella broilereiden merkittävin tarttuva tauti tällä hetkellä on sinisiipitauti, jota vastaan rokotetaan. Sinisiipitautia esiintyy broilereilla, mikä johtuu emojen rokotuksen epäonnistumisesta. Yhtään Gumborotautitapausta ei todettu. Suurin osa isovanhempais- ja vanhempaispolven linnuista sekä munan- että broilerituotantopuolella rokotetaan Gumborotautia vastaan. PMV-3 tartunta todettiin kahdella kalkkunatilalla terveystarkkailututkimusten puitteissa. Linnuissa ei kuitenkaan esiintynyt kliinisiä oireita. Vuonna 2007 tutkittiin Evirassa patologisanatomisesti yhteensä 1 414 siipikarjanäytettä. Munintakanapuolella merkittävimmät ongelmat liittyivät kanan vertaimevän ulkoloisen, kanapunkin (Dermanyssus gallinae), runsaaseen esiintymiseen. Broilereiden tuotantotaudeista ascitesta eli vesipöhöä todettiin joissakin kasvattamoissa. Asciteksen esiintyminen loppui, kun sekä hautomo- ja kuoriutumiskoneiden että kasvattamoiden riittävään ilmanvaihtoon ja tasaiseen lämpötilaan kiinnitettiin huomiota. Kalkkunan tuotantopolvella muutamilla tiloilla todettiin kuolioista suolistotulehdusta, jolle altistaa voimakas ruokinta. E. coli bakteerien aiheuttamat tulehdukset ovat edelleen merkittävimpiä kuolleisuuden aiheuttajia siipikarjassamme. Tartunnalle altistavat epäedulliset olosuhteet. Taulukko 9. Eräiden ilmoitettavien siipikarjatautien esiintyminen Suomessa. Taudin nimi Ankkojen tarttuva maksatulehdus Viimeksi todettu Ei koskaan ART/TRT/SHS (avian/turkey rhinotracheitis/swollen head syndrome) 1999 Gumborotauti (IBD, infectious bursal disease) 2006 1) Kanakolera (Pasteurella multocida) 1993 Kanatyfus (S.Gallinarum) Ei koskaan Marekin tauti 2007 Mycoplasma gallisepticum -tartunta 1988 Mycoplasma synoviae tartunta 2005 Psittakoosi ja ornitoosi (avian chlamydiosis) Ei koskaan 2) Tarttuva henkitorventulehdus (ILT, avian infectious laryngotracheitis) 1978 Tarttuva keuhkoputken tulehdus (IB, avian infectious bronchitis) 1997 Valkovatsuri (S. Pullorum) 1961 1) ei kliinistä tautia 2) vain lemmikkilinnuilla 27

VIRUSTAUDIT 6.1 Lintuinfluenssa Lintuinfluenssavirus H5 ja H7 vasta-aineiden esiintymistä siipikarjassa on seurattu vuodesta 2003 lähtien. Vuonna 2007 vasta-aineita löydettiin yhdeltä hanhitilalta. Tila on sama, jolla 2006 todettiin vasta-aineita. Viruseristystä varten otetut näytteet tilan linnuista olivat kielteisiä eikä tilan linnuissa esiintynyt sairauden oireita. Kyseessä oli todennäköisesti matalapatogeenisen viruksen aiheuttama ohimennyt tartunta (taulukko 10). Vuonna 2003 aloitettua lintuinfluenssavirusten kartoitusta luonnonvaraisista linnuista jatkettiin myös 2007. Näytteitä ovat ottaneet rengastajat ja vuodesta 2006 alka- en myös metsästäjät eri puolilla Suomea. Luonnonvaraisten lintujen kuolinsyytutkimuksissa Eviran Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikössä Oulussa avatuista linnuista osa on otettu mukaan lintuinfluenssavirusten seurantatutkimukseen. Vuosien 2006 ja 2007 aikana tutkituista näytteistä influenssa A -virus osoitettiin yhteensä 27 linnusta. Virukset löytyivät sorsista ja lokeista. Eri alatyyppejä löytyi kuusi. Yleisin sorsista eristetty alatyyppi oli H3N8, lokeista useimmiten eristetty influenssaviruksen alatyyppi oli H13N6. Todettujen virusten joukosta löytyi myös alatyyppi H5N2, joka sekvenssianalyysin perusteella osoittautui matalapatogeeniseksi kannaksi (taulukko 10). Lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä tauti. Taulukko 10. Luonnonvaraisista linnuista otettujen lintuinfluenssaseurantanäytteiden tutkimustulokset. Korkeapatogeenisia lintuinfluenssaviruksia ei todettu. Vuosi Tutkitut näytteet Positiivisia näytteitä (PCR ja/tai viruseristys) 2003 319 0 2004 394 0 2005 392 5 2006 535 13 2007 777 14 6.2 Newcastlen tauti Siipikarjan rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty Suomessa. Sen sijaan kilpailuihin ja näyttelyihin lähetettävät kyyhkyset sekä niiden kanssa samassa lakassa olevat muut kyyhkyset tulee rokottaa. Suomelle on myönnetty EU:n sisällä virallisesti rokotusvapaa asema EU-komissi- on päätöksellä 94/963/EY. Rokotusvapaan aseman ylläpitäminen edellyttää tautitilanteen vuosittaista seurantaa emoparvissa (taulukko 11). Rokotusvapaan aseman ansiosta Suomi voi vaatia, että maahan tuotavaa siipikarjaa ei ole rokotettu ja se on lähtöisin tautivapaista parvista. Lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä tauti. 28

6.3 ART/TRT/SHS (avian rhinotracheitis/turkey rhinotracheitis/ swollen head syndrome) ART/TRT/SHS on lähinnä kalkkunoiden ylähengitystietulehdus. Suomelle on myönnetty ART:n osalta lisävakuudet EU:ssa vuodesta 1994 maan tautivapauteen perustuen. (EFTA:n valvontaviranomaisen päätös 195/94/COL 30.11.1994). Suomi voi vaatia, että maahan tuotavat linnut ovat rokottamattomia ja lähtöisin tautivapaista parvis- ta. Lisävakuuksien vuoksi tautiseuranta on pakollinen kanoilla ja kalkkunoilla, joita lisävakuudet koskevat. Käytännössä kaikilta siipikarjan (kanat ja kalkkunat) jalostus- ja siitostiloilta ND:n varalta otetuista näytteistä määritettiin myös ART- vasta-aineet viime vuonna kielteisin tuloksin (taulukko 11). Lakisääteisesti vastustettava, valvottava eläintauti. Taulukko 11. Siipikarjan virustautien serologiset tutkimustulokset vuonna 2007. Siipikarja Lintuinfluenssa ART Newcastlen tauti näytteitä pos tilat / pos näytteet näytteitä pos tilat / pos näytteet näytteitä pos tilat / pos näytteet EU-seuranta 1 865 1 / 4* 4 872 11 / 16* 4 882 1/40* Tuonnit/ viennit 893 - / - 1 132 - /- 1 125 - / - Taudinsyyn selvitys 338 - / - 162 - / - 288 - / - Terveystarkkailu - - / - 1 807 7 / 11* - - / - Yhteensä 3 096 1/4* 7 973 11/16* 6 295 1/40* * Vain vasta-aineita todettiin, virusta ei eristetty 6.4 Siipikarjan terveystarkkailu Vuodesta 1989 lähtien maassamme on toiminut siipikarjan vapaaehtoinen terveystarkkailu, joka on kehitetty pääasiassa poikastuotantoa harjoittaville tiloille. Siinä seurataan rokotusten tehokkuutta ja tautitilannetta ohjelmaan osallistuvilla tiloilla tutkimalla verinäytteistä vasta-aineita säännöllisin väliajoin. Rokotusvasta-aineita tutkitaan kanoista Gumboro-taudin (IBD), tarttuvan aivo- ja selkäydintulehduksen (AE) sekä sinisiipitaudin (CAV) varalta. Kanojen tautitilannetta seurataan tutkimalla Mycoplasma gallisepticum- ja Mycoplasma synoviae -tartunnan, tarttuvan bronkiitin (IB), tarttuvan kurkunpään ja henkitorven tulehduksen (ILT) vasta-aineita. Suomessa ei esiinny mykoplasma-tartuntoja, tarttuvaa bronkiittia (IB) eikä henkitorven tulehdusta (ILT). Kalkkunoiden terveystarkkailuohjelmassa tutkitaan Mycoplasma gallisepticum-, Mycoplasma synoviae- ja Mycoplasma meleagridis- vasta-aineita sekä PMV3 ja ART:n (=TRT) vasta-aineita. Kahdella kalkkunatilalla todetun PMV-3 tartunnan lisäksi muita terveystarkkailuohjelmaan kuuluvia tauteja ei todettu. Vuonna 2007 noin 35 % broilerivanhempaispolven linnuista ja 100 % kalkkunan ja munintakanojen vanhempaispolvesta kuului terveystarkkailuun. Siipikarjan (muiden kuin kalkkunoiden) terveystarkkailussa seurattiin 196 parvea ja kalkkunoiden terveystarkkailussa 44 parvea ohjelmanmukaisin verinäyttein sekä tautiselvityksissä näiden tautien poissulkemiseksi. 29