OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ ASIANTUNTIJALAUSUNTO Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osasto Suunnittelija Toni Piispanen 8.10.2018 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle HE 123/2018 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2019. Vammaisliikunnan ja -urheilun kehittämisen painopisteet sekä rahoitusjärjestelmä ja sen riittävyys. Vammaisliikunnan ja -urheilun yhdenvertainen asema suhteessa muuhun liikunta- ja urheilutoimintaan. Liikuntapaikkojen esteettömyys myös vammaisurheilun kannalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa asiantuntijalausuntonaan seuraavaa. Vammaisliikunnan ja -urheilun kehittämisen painopisteet sekä rahoitusjärjestelmä ja sen riittävyys. Lainsäädäntö ja Suomea sitovat kansainväliset sopimukset luovat vahvan velvoitteen yhdenvertaisen liikuntakulttuurin aktiiviselle edistämiselle sekä eriarvoisuuden vähentämiselle liikunnassa. Liikunnan ja huippu-urheilun edistämisestä säädetään liikuntalaissa (390/2015). Liikuntalain tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtina ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittaminen ja kestävä kehitys. Lain tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa sekä eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa. (2 ). Vuonna 2016 soveltavaan liikuntaan ja vammaisurheiluun kohdistettiin opetusja kulttuuriministeriöstä suoraan noin kolme prosenttia valtion liikuntamäärärahoista, jotka ovat kokonaisuutena noin 150 miljoonaa euroa. Lisäksi toimintarajoitteisten liikunnan ja urheilun edistäminen on nykyisin sulautetusti mukana valtaosassa valtion liikuntahallinnon muita määrärahoja ja avustuksia, mutta asian painoarvo vaihtelee. Olennaista on tunnistaa, että muut hallinnonalat rahoittavat soveltavaa liikuntaa epäsuorasti liikuntahallintoa enemmän. Vammaisliikunnan- ja urheilun kannalta merkittävässä asemassa ovat mm. liikunta-apuvälineiden, -avustajien sekä kuljetuspalveluiden myöntäminen, kuntoutussektorin toimenpiteet sekä liikkumisympäristöjen toimivuus. Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun toteutus tapahtuu pitkälti kunnissa ja järjestöissä. Yleisten edellytysten luominen liikunnalle paikallistasolla on kuntien tehtävä. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen (liikuntalain 5 ). Kunnat saavat valtionosuuksia ja - avustuksia, joiden avulla edistetään niin suoraan kuin välillisesti toimintarajoitteisten liikunnan ja urheilun mahdollisuuksia. Valtio pystyy liittämään ohjausmekanismeja lähinnä vain kohdennettuihin resursseihin, kuten hankeavustuksiin. Vaikuttavaa valtionohjausta soveltavassa lii-
kunnassa ovat rakentamis- ja peruskorjausavustukset, jotka takaavat esteettömyyden ja saavutettavuuden huomioon ottamisen. Myös valtion informaatioohjauksella ja järjestetyillä alan koulutuksilla on vaikutettu ja vaikutetaan edelleen toiminnan kehittymiseen kunnissa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen huomioidaan liikuntalain mukaisesti liikuntaa edistävän järjestön valtionapukelpoisuuden ja valtionavustuksen määrää koskevassa harkinnassa (10, 12 ). Opetus-ja kulttuuriministeriö edellyttää valtionavustusta saavilta liikuntaa edistäviltä järjestöiltä tasa-arvo-ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Suunnitelmat ja niiden toteuttaminen vaikuttavat valtionavustuksen määrää koskevaan harkintaan. Yhdenvertaisten liikuntaedellytysten tavoite nousee esiin lähes kaikissa viime vuosina valtionhallinnon tuottamissa suosituksissa, ohjelmissa ja työryhmien mietinnöissä. Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistämiseen osallistuvat useat hallinnonalat. Tämän vuoden huhtikuussa valmistui valtion liikuntaneuvoston tilaamana ja Liikuntatieteellisen seuran toteuttamana arviointiraportti "Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä". Raportin perusteella soveltavalla liikunnalla ja vammaisurheilulla on vahva asema julkisen liikuntatoiminnan sääntelyssä. Arviointiraportti luo hyvää pohjaa soveltavan liikunnan kehittämiselle edelleen. Kehittämisen painopisteiksi on havaittu seuraavat keskeiset asiat: 1) Tiedon ja ymmärryksen lisääminen toimintarajoitteisten liikunnasta. Toimintarajoitteiset jäävät usein huomioimatta silloin, kun valmistellaan yleisiä, koko väestöä koskevia linjauksia tai ohjelmia. Päätöksenteon tueksi on tarjolla riittämättömästi tietoa ja ymmärrystä vammaisten elämän arjesta, kuten harrastamisesta ja näin ollen soveltavaa liikuntaa edistetään pitkälti kokemustiedon varassa. Vammaiset lapset ja nuoret tulisi nähdä ensisijaisesti lapsina ja nuorina vammaisuuden sijaan. Heitä tulisi tarkastella päätöksenteossa suhteessa muihin lapsiin ja nuoriin ja arvioida yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja oikeuksien toteutumista. Lisäksi tarvitaan eri väestöryhmien erityiskysymyksiin kohdennettavaa tutkimusta sekä toimintarajoitteisten osallisuuden edistämistä liikuntaa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. 2) Toimintarajoitteisten sekä muiden soveltavaa liikuntaa tarvitsevien vähemmistöjen näkökulman huomioiminen kaikissa valtionhallinnon liikkumiseen ja liikuntaan liittyvissä strategioissa, toimenpiteissä sekä resursoinnissa. Soveltavan liikunnan arvioinnin (VLN, 2018) mukaan toiminnan eri tasoilla (valtio, kunnat, järjestöt) tehtävät liikunnan strategiat ja suunnitelmat eivät toistaiseksi riittävästi ohjaa toimintarajoitteisten liikuntaa tai niissä ei ole huomioitu riittävästi toimintarajoitteisia. Nykyisellään toimintarajoitteiset ja muut vähemmistöt on huomioitu enimmäkseen valmisteltaessa erityisesti heille kohdennettuja toimenpiteitä. Toimintarajoitteisten sekä muiden vähemmistöjen huomiointia tulisi kehittää siten, että asia tulisi huomioiduksi kaikissa valtionhallinnon liikkumiseen ja liikuntaan liittyvissä strategioissa ja toimenpiteissä. 3) Soveltavan liikunnan aseman vahvistaminen kunnissa.
Liikuntalain mukaan kuntien tehtävänä on järjestää liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen. Soveltavan liikunnan osalta kunnat ovat keskeisiä ja varsin itsenäisiä toimijoita. Kunnat saavat valtionosuuksia sekä -avustuksia, joilla edistetään toimintarajoitteisten liikunnan mahdollisuuksia sekä suoraan että välillisesti. Valtio voi liittää ohjausmekanismeja lähinnä kohdennettuihin resursseihin, kuten hankeavustuksiin. Soveltavan liikunnan arvioinnin mukaan kuntien soveltavan liikunnan palveluiden suotuisa kehitys on isossa kuvassa pysähtynyt viime vuosina. Kuntien soveltavan liikunnan palveluissa on myös suuria kuntakohtaisia eroja. Joissakin tapauksissa kunnat saattavat eri hallinnonaloillaan antaa vammaisille tarjottavista palveluista täysin vastakkaisia päätöksiä mm. liikunnallisten apuvälineiden, kuljetuspalveluiden ja liikunta-avustajien osalta. Soveltavan liikunnan aseman parantuminen kunnissa on sidoksissa siihen, että liikunnan asema kunnallisena peruspalveluna vahvistuu ja tunnettuus lisääntyy. Edelleen liikunnan ja etenkin soveltavan liikunnan peruspalveluluonne ei ole riittävän tunnettua kaikissa kunnissa. Huomionarvoista on, että toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumismahdollisuuksiin vaikuttavat merkittävästi useat eri hallintokunnat ja esimerkiksi kuljetuspalvelun haasteet voivat olla este liikunnan harrastamiselle. Näin ollen toimia tarvitaan kunnissa useilla hallinnonaloilla. 4) Jatkuva seuranta on välttämätöntä kehityksen turvaamiseksi. Kokonaisuudessaan soveltava liikunta ja vammaisurheilu kaipaavat systemaattista kehitystyötä toimintojen lisäämiseksi sekä integroimiseksi osaksi yleisiä liikkumista, liikuntaa ja urheilua edistäviä toimenpiteitä. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa ja systemaattista seurantaa ja arviointia. Valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointi on nykyisellään haasteellista selkeiden tavoitteiden ja tiedon puuttuessa. Vammaisliikunnan ja -urheilun yhdenvertainen asema suhteessa muuhun liikunta- ja urheilutoimintaan. Vammaisliikunta ja urheilu on osa suomalaista liikuntaa ja urheilua. Vammaisurheilun integraation osalta on tapahtunut edistymistä, mutta lajiliitoissa toiminta on käynnissä hyvin eritasoisesti. Opetus-ja kulttuuriministeriö on edellyttänyt valtionavustusta saavilta liikuntaa edistäviltä järjestöiltä tasa-arvo-ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Liikuntaa edistävien järjestöjen valtionapupäätöksissä on kahtena viime vuonna ollut laadun ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osalta painopisteenä järjestöjen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo -suunnitelmien arviointi. Suunnitelmat on pisteytetty ja avustusta on korotettu tietyn pistemäärän ylittäneiden järjestöjen osalta. Tulevina vuosina tullaan arvioimaan ohjelmien todellista toteutumista. Mikäli suunnitelmat eivät konkretisoidu, avustustasoa tullaan tällä perusteella leikkaamaan. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvonäkökulman tulee jatkossa näkyä vahvasti osana huippu-urheilukokonaisuutta. Potentiaalisten vammaisurheilijoiden saattamista huippu-urheilun piiriin tulisi edistää ja vammaisurheilijan polussa olevia esteitä poistaa. Vammaisurheilijoiden määrää on mahdollista nostaa tuntuvasti, jos koko suomalainen urheilutoimijoiden kenttä kokee asian tärkeäksi. Suomen Olympiakomitea johtaessaan suomalaista huippu-urheilua on velvollinen huolehtimaan siitä, että sen jäsenliitot kehittävät huippu-urheiluaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti.
Liikuntapaikkojen esteettömyys vammaisurheilun kannalta. Liikuntapaikkojen esteettömyys on yksi yhdenvertaisen liikunnan harrastamisen perusedellytys ja sen edistäminen on nähty keskeisenä kehittämiskohteena liikuntapaikkarakentamista koskien. Kehittämisen osa-alueita ovat liikkumisen, näkemisen ja kuulemisen esteettömyys. Ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun se on kaikille käyttäjille toimiva, turvallinen ja miellyttävä, ja kun rakennuksen kaikkiin tiloihin ja kerrostasoihin on helppo päästä. Rakennetun ympäristön ja rakentamisen esteettömyys perustuu maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä asetetuille tavoitteille. Lain 5 :ssä säädetään alueiden käytön suunnittelulle tavoitteeksi muun muassa edistää turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 :ssä säädetään muun muassa, että rakennuksen tulee, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut. 117 e (21.12.2012/958) mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus ja sen piha- ja oleskelu- alueet suunnitellaan ja rakennetaan niiden käyttötarkoituksen, käyttäjämäärän ja kerrosluvun edellyttämällä tavalla siten, että esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta. Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla ympäristöministeriö on antanut asetuksen esteettömästä rakennuksesta. Esteettömyysmääräykset kuvataan Suomen Rakentamismääräyskokoelmassa. Tyypillisimpiä puutteita liikuntatilojen esteettömyydessä on havaittu mm. esteettömän WC:n mitoituksissa, sujuvassa pääsyssä rakennuksen eri kerroksiin, esteettömien autopaikkojen ja katsomotilojen pyörätuolipaikkojen riittävyydessä ja opasteiden toimivuudessa moniaistisuuden näkökulmasta. ESTEhankkeen yhteydessä toteutetun kyselyn mukaan liikuntaa ohjaavien liikkumisja toimimisesteisten kokemia esteitä liikuntapaikoilla olivat muun muassa liikkumisen esteet sisäänkäynnillä, puutteelliset opasteet sekä esteettömien pesu- ja pukutilojen puuttuminen. Toimimista liikuntapaikoilla hankaloittivat myös riittämätön valaistus, sisäänkäynnin hankala havaittavuus sekä kaikuvat tilat. Toivotut etukäteistiedot olivat verrattavissa koettuihin esteisiin liikuntapaikoilla, joten käyttäjät tarvitsevat lisää ennakkotietoa pysäköinti- alueista ja esteettömistä autopaikoista, wc-, puku- ja pesutilojen sekä saunatilojen esteettömyydestä sekä esteettömästä liikkumisesta sisätiloissa. Esteettömyys mielletään usein ainoastaan liikkumisen näkökulmasta ja harvemmin moniaistisuuden ulottuvuudet huomioiden. Esteettömyyttä tulisi tarkastella liikkumisen, näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen sekä eri käyttäjäryhmien näkökulmista. Liikuntapaikkoja käyttävät mm. kilpaurheilijat, kuntoilijat, liikuntapaikkojen yleisö, saattajat, toimitsijat sekä liikuntapaikkojen henkilökunta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on osaltaan lisännyt koulutusta ja tiedotusta liikuntaolosuhteiden esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä tuonut esille korkeaa vaatimustasoa esteettömyydessä ja saavutettavuudessa. Liikuntapaikkojen rakentamisavustushakemuksien yksi yleisimmistä hylkäysperusteista on edelleen puutteet esteettömyydessä, kun rakennusten tai niiden
korjauksen suunnitteluvaiheessa ei ole huomioitu esteettömyysvaatimuksia. Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä (241/2017) tuli voimaan 1.1.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö velvoittaa esteettömyysselvityksen tekemistä jokaisen rakentamisavustushaun yhteydessä. Valtion liikuntaneuvosto yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa on tehnyt liikuntapaikkarakentamista suuntaavan asiakirjan (VLN 2014:4). Linjauksissa on painotettu hankkeiden esteettömyyttä ja energiatehokkuutta. Asiakirja uudistetaan tulevina vuosina ja siinä yhteydessä olisi tärkeä selvittää kokonaiskuva keskeisten liikuntapaikkojen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta tulevien päätösten pohjaksi. Yksittäiset kartoitukset ja selvitykset osoittavat, että liikuntapaikoissa on edelleen olennaisia puutteita esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyen. Liikuntapaikkojen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta kuitenkin puuttuu valtakunnan tason tilannetta kuvaava tietopohja. Vammaisurheilussa korostuvat harjoitteluolosuhteet, joiden tulee esteettömyyden ja saavutettavuuden lisäksi huomioida myös kunkin vammaisurheilulajin olosuhdevaatimukset. Liikuntapaikkojen rakentamisessa ja perusparantamisessa on kuitenkin puutteita eri vammaisurheilulajien olosuhdevaatimuksien huomioimisessa. Rakentamista ohjaavissa määräyksissä lajikohtaisten tarpeiden huomiointia ei ole määritelty.