Elämässä on lupa tavoitella onnea

Valdemar Kallunki (toim.) Elämässä on lupa tavoitella onnea Nuorten aikuisten koettu hyvinvointi, syrjäytyminen ja osallisuus Kaakkois- Suomessa ja Luoteis-Venäjällä Voi hyvin nuori -hankkeen loppuraportti Kymenlaakson ammattikorkeakoulu University of Applied Sciences 2013 Nro: 93 ISSN: 1239-9094 Tutkimuksia ja raportteja B-sarja

Valdemar Kallunki (toim.) Elämässä on lupa tavoitella onnea Nuorten aikuisten koettu hyvinvointi, syrjäytyminen ja osallisuus Kaakkois-Suomessa ja Luoteis-Venäjällä Voi hyvin nuori -hankkeen loppuraportti Yhteistyöorganisaatiot Kotka 2013 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Nro 93.

Copyright: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Kustantaja: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Taitto ja paino: Tammerprint Oy, Tampere 2013 ISBN (NID.): 978-952-5963-68-7 ISBN (PDF.): 978-952-5963-69-4 ISSN: 1239-9094 ISSN: (verkkojulkaisu) 1797-5972

SISÄLLYS Hankkeen tuotokset... 5 VOI HYVIN NUORI: kärkenä nuorten aikuisten kokemus... 13 Koettu hyvinvointi, syrjäytyminen ja sosiaalinen osallisuus...15 Hankkeen lähtökohdat... 16 Nuorten aikuisten syrjäytyminen... 19 Suomalainen ja venäläinen yhteiskunta hyvinvoinnin tukijoina... 21 Asevelvollisuus ja sosiaalinen integraatio... 23 Nuorten aikuisten terveys... 26 Yhteistyöorganisaatioiden kehittäminen... 33 Maahanmuuttajien kotoutumisen tukeminen yhteistyössä Kotkan kaupungin kanssa... 34 Elinkaarimalli maahanmuuttajatyön kustannusten arvioinnissa... 41 Joustava perusopetus koulupudokkaiden aktivointi Kotkan perusopetuksessa... 43 Rikosseuraamusalan ja sosiaalityön yhteistyö... 47 Mielenterveyden tukeminen toisen asteen oppilaitoksissa... 52 Työelämään valtaistaminen työvoiman palvelukeskus Väylässä... 58 Liikunnan merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä (Sotek-säätiö)... 67 Matalan kynnyksen terveydenhoitomallin kehittäminen Kouvolassa... 71 Varusmiespalvelus, palveluksen keskeyttäminen ja sosiaalinen osallisuus... 75 3

Siviilipalvelus nuorten työhön integroijana... 80 Hankkeen muut osa-alueet ja interventiot... 85 Rannikkopajojen taide- ja mediapajan draamatapahtuma... 85 Nuorten aikuisten elämäntyyli... 87 Nuorisopoliittiset johtopäätökset... 89 Kolme kohtaa nuorten hyvinvointia tukevan politiikan kehittämiseksi... 90 Asevelvollisuus ennaltaehkäisevän työn osana... 90 Tulevaisuudenusko ja tasa-arvo... 91 Koettu syrjäytyminen: tutkimuksen ja tukitoimien kehittäminen... 91 Kirjallisuus... 94 4

Hankkeen tuotokset Palkinto: KÄRJET 2012 palkinto sarjassa Kansainvälinen TKI-toiminta (Arene, TKI-johtajisto). Tieteelliset artikkelit: - Artikkeli 1. Kallunki, V. & Lehtonen, O. (2012). Nuorten aikuisten elämäntyytyväisyyden osatekijät hyvinvoinnin eri tasoilla. Yhteiskuntapolitiikka 77:4, 359-373. - Artikkeli 2. Lehtonen, O. & Kallunki, V. Nuorten aikuisten syrjäytymisen kierre. (lähetetty) - Artikkeli 3. Kallunki, V. & Lehtonen, O. Construction of Life Satisfaction among Young Adults in the Regions of High and Low SWB. (lähetetty) - Artikkeli 4. Kallunki, Valdemar & Lehtonen, Olli (2012). Life satisfaction among young adults in Kymenlaakso and Leningrad Region A study of eight life domains in divergent cultural contexts. Teoksessa Research Publication 2012. Publications of Kymenlaakso University of Applied Sciences, Series B, No. 74. Kotka and Mikkeli: Mikkeli University of Applied Sciences, Kymenlaakso University of Applied Sciences, 67-84. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-5963-25-0 - Artikkeli 5. Lehtonen, O., Kallunki, V. & Pekkola, J. (2012). Motivaatiotekijät ehkäisevät nuorten aikuisten syrjäytymistä. Teoksessa Työelämän tutkimuspäivät 2011 Suomalainen työelämä eurooppalaisessa vertailussa, 97 107. Työelämän tutkimuspäivien konferenssijulkaisuja 3/2012. Tampereen yliopisto: Tampere. - Artikkeli 6. Samoylova V., Kallunki V, Borodkina O. & Romanenko V. (2012). Феномен социального исключения у молодежи в Санкт-Петербурге [Social exclusion of young people in St. Petersburg]. Teoksessa O. I. Borodkina (toim.) Концепция возможностей и социальные проблемы молодежи [Capability approach and social problems of youth], 70-84. St. Petersburg: Skifija Print. 5

- Artikkeli 7. Samoylova V., Borodkina O. & Kallunki V. (2012). Социальные проблемы молодежи и ресурсы их преодоления [Social problems of young people and resources of overcoming the problems]. Teoksessa O. I. Borodkina (toim.) Концепция возможностей и социальные проблемы молодежи [Capability approach and social problems of youth], 105-136. St. Petersburg: Skifija Print. - Artikkeli 8. Kallunki, V. & Borodkina, O. Social exclusion in St. Petersburg - Artikkeli 9. Kallunki, V. Kansallisen kollektiivin jäljillä Siviili- ja varusmiespalvelus sosiaalisen integraation, järjestelmäintegraation ja yhteiskuntauskonnon näkökulmista. (lähetetty) - Artikkeli 10. Kallunki, V. & Lehtonen, O. (2013) Ohi on! Entä sitten? Osallisuus varusmiesten kotiutumiseen liittyvän luottavaisuuden selittäjänä. Nuorisotutkimus 1/2013, 41-56. - Artikkeli 11. Lehtonen, O. & Kallunki, V. (2013). Harrastukset ennustavat asevelvollisuuden suuntautumista. Teoksessa Juha Mäkinen (toim.) Asevelvollisuuden tulevaisuus, 160-174. Maanpuolustuskorkeakoulu, johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos, julkaisusarja 2, artikkelikokoelmat n:o 9. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu. - Artikkeli 12. Kallunki, V. & Lehtonen, O. (2012). Varusmiesten ja siviilipalvelusvelvollisten suuntautuminen työhön ja opiskeluun. Teoksessa Työelämän tutkimuspäivät 2011 Suomalainen työelämä eurooppalaisessa vertailussa, 51-61. Työelämän tutkimuspäivien konferenssijulkaisuja 3/2012. Tampereen yliopisto: Tampere. - Artikkeli 13. Pekkola, J. & Kallunki, V. (2012). Nuorten aikuisten työolot, työmarkkina-asema ja perhe-elämä. Työelämäntutkimus Arbetslivsforskning, 10(1), 101-102. - Artikkeli 14. Lehtonen, O. Kauronen, M-L & Kallunki, V. Terveyskäyttäytymisen osatekijöiden vaikuttavuus nuorten aikuisten terveyskäyttäytymisen muutoksessa. (Lähetetty) - Artikkeli 15. Lehtonen, O. & Kauronen, M-L. Terveyskäyttäytymisen kehä ammatillisesti koulutettujen työssäkäyvien ja työttömien nuorten aikuisten ryhmissä sosioekonomisten terveyserojen synnyn alkulähteillä. (Lähetetty) - Artikkeli 16. Pekkola, J. (2010). Miten nuoret voivat hyvin ja huonosti? Teoksessa Tutkimusjulkaisu 2010. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja, sarja B. KyAMK: Kotka. 6

Erillinen raportti - Kuhlman-Keskinen, R. & Peevo, H. (2012). Kotkan kaupunki maahanmuuttajanuorten palvelut. Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Helsingin yliopisto. Asiantuntija-artikkelit: - Kallunki, V. & Lehtonen, O. Nuori tarvitsee muutakin kuin rahaa, mielekästä tekemistä. Alio, sivu 2, 22.6.2012. Turun Sanomat. - Paakkonen, T. & Lindberg, K. (2011). Nuorten rikosasioiden käsittely uudistuu. Haaste 2/2011. - Kallunki, V. (2012) Nuorten osallisuus kasvaa arjessa. HelsinkiMissio. Järjestetyt istunnot konferensseissa: - Juhani Pekkola & Valdemar Kallunki: Nuorten aikuisten työolot, työmarkkina-asema ja perhe-elämä, työelämän tutkimuspäivät 2011, Tampere. - Valdemar Kallunki & Juhani Pekkola: Well-being of Young Adults in South- East Finland and North-West Russia, pohjoismainen nuorisotutkimuksen konferenssi Nyris 2011, Turku. Konferenssit, joissa hankkeella esitelmä: - Kansainvälinen sosiaalityön konferenssi Tissa 2012 konferenssi, Bucharest, Romania - Asevelvollisuuden tulevaisuus seminaari 2012, maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki - Accessibility, Capabilities and Social Exclusion conference, St. Petersburg, Russia, State University of St. Petersburg, 2012 - Sosiaalipolitiikan päivät, Turku 2011 - Kansainvälinen sosiaalityön konferenssi Tissa 2011 konferenssi, Hradec Králové, Czech Republic 7

- Työelämän tutkimuspäivät 2011, Tampere - Pohjoismainen nuorisotutkimuksen konferenssi Nyris 2011, Turku - Sosiologian maailmankonferenssi, ISA 2010, International Sociological Association, Gothenburg, Sweden. - Well-Being in Information Society (WIS) 2010, Turun yliopisto, Turku Pidetyt esitelmät konferensseissa: - Olga Borodkina: The Well-Being of Youth in Russia: Main Issues, Tissa 2012 konferenssi, Bucharest, Romania - Valdemar Kallunki & Olli Lehtonen: Subjective Perspective to Social Exclusion among Young Adults in South-East Finland and North-West Russia, Tissa 2011 konferenssi, Hradec Králové, Czech Republic - Olga Borodkina & Valentina Samoylova: Social Inclusion and Social Support Network of Young Adults in Russia, Tissa 2011 konferenssi, Hradec Králové, Czech Republic - Valdemar Kallunki & Olli Lehtonen: Well-being of Young Adults in Kymenlaakso and St. Petersburg. Nyris 2011 konferenssi, Turku - Marja-Leena Kauronen: Health Behaviour and Life Orientation among Young Adults in Kymenlaakso. Nyris 2011, Turku. - Olga Borodkina: Well-being of Young Adults in St. Petersburg. Nyris 2011, Turku. - Olli Lehtonen, Marja-Leena Kauronen & Valdemar Kallunki: Terveyden välinearvo nuorten aikuisten hyvinvoinnissa. Sosiaalipolitiikan päivät 2011, Turku. - Valdemar Kallunki & Olli Lehtonen: Epävarmuustekijät asevelvollisten työhön ja opiskeluun siirtymisessä. Työelämän tutkimuspäivät 2011, Tampere. - Marja-Leena Kauronen: EHMA Annual Conference, 13-15 June 2012: Public Health Care. Bern, Switzerland. Poster-esitys: Influence of the self-efficacy on the health behavior among vocational educated youth and young adults. - Olli Lehtonen, Valdemar Kallunki & Juhani Pekkola: Motivaatiotekijät ehkäisevät nuorten aikuisten syrjäytymistä. Työelämän tutkimuspäivät 2011, Tampere. 8

- Valdemar Kallunki, Olli Lehtonen, Tuomo Paakkonen & Ari Vesanen: Varusmies- ja siviilipalveluksen vaikutukset siviilielämään. Työelämän tutkimuspäivät 2011, Tampere. - Valdemar Kallunki: Siviili- ja varusmiespalvelukseen valikoituminen. Asevelvollisuuden tulevaisuus seminaari, 2012, maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki - Juhani Pekkola: Well Being of Young Generation: Forms of Well Being and Integration among Young Adults. XVII ISA World Congress of Sociology, 2010. International Sociological association, Gothenburg, Sweden. - Juhani Pekkola: Well Being of Young Generation: Forms of Well Being and Integration among Young Adults. Well-Being in Information Society (WIS) 2010, Turun yliopisto, Turku Hankkeen yleisö- ja yhteistyöseminaarit: - Yhdessä nuorten hyväksi seminaari, 8.10.2010 - Nuorten hyvinvoinnin kehityspolkuja, 15.4.2011 - Luottamuksella yhteiseen tulevaisuuteen, 14.2.2012 - Nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistäminen, 13.11.2012, Studia Generalia, KyAMK - Asevelvollisuus ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen, 27.11.2012, Studia Generalia, KyAMK - Nuorten aikuisten terveyden edistäminen, 4.12.2012, Studia Generalia, Ky- AMK Hankkeen yleisö- ja yhteistyöseminaarien esitelmät: - Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Marja-Leena Kauronen, Ari Vesanen & Tuomo Paakkonen: Hyvinvoinnin tukeminen hankkeen yhteistyöorganisaatioissa. Luottamuksella yhteiseen tulevaisuuteen seminaari, 14.2.2012, Kotka. - Valdemar Kallunki & Olli Lehtonen: Nuorten aikuisten hyvinvointi Kymenlaaksossa hankkeen tutkimustuloksia. Luottamuksella yhteiseen tulevaisuuteen seminaari, 14.2.2012, Kotka. 9

- Valdemar Kallunki: Syrjäytymisen ehkäisy, yhteisöllisten voimavarojen hyödyntäminen ja asevelvollisuuden kehittäminen. Kommentit: Anna Liakka, Pirjo Piiroinen ja Mikko Reijonen. Luottamuksella yhteiseen tulevaisuuteen seminaari, 14.2.2012, Kotka - Olli Lehtonen: Nuorten terveyden tukeminen. Kommentti: Salla Kärki. Luottamuksella yhteiseen tulevaisuuteen seminaari, 14.2.2012, Kotka. - Valdemar Kallunki: Yhteisöllisten voimavarojen hyödyntäminen. Kommentti Pirjo Piiroinen. Luottamuksella yhteiseen tulevaisuuteen seminaari, 14.2.2012, Kotka. - Valdemar Kallunki: Hankkeen kyselyn alustavia tuloksia. Nuorten hyvinvoinnin kehityspolkuja, 15.4.2011, Kotka. - Prof. Lea Pulkkinen: Nuorten hyvinvoinnin kehityspolkuja näkökulmia riskien ja myönteisten tekijöiden toteutumiseen nuorten elämässä. Nuorten hyvinvoinnin kehityspolkuja seminaari, 15.4.2012, Kotka. - Valdemar Kallunki: Tutkimuksen alueellinen rooli ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöhankkeessa. Yhdessä nuorten hyväksi seminaari, 8.10.2010, Kotka. - Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen: Kumppanuus ammattikorkeakoulun hankkeissa. Yhdessä nuorten hyväksi seminaari, 8.10.2012, Kotka. - Asta Saario: Työelämäorganisaatio ammattikorkeakoulun kumppanina. Yhdessä nuorten hyväksi seminaari, 8.10.2012, Kotka. - Valdemar Kallunki: Nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistäminen. Kommentti: Päivi Mattila. Studia Generalia, 13.11.2012, Kotka. - Valdemar Kallunki: Asevelvollisuus ja nuorten aikuisten osallisuuden tukeminen. Kommentit: Mikko Reijonen ja Riikka Sarapelto. Studia Generalia, 27.11.2012, Kotka. - Olli Lehtonen: Nuorten aikuisten terveyden edistäminen. Studia Generalia, 4.12.2012, Kotka. Media-artikkelit hankkeesta: - Ammattikorkeakoulujen tutkimustyön arvostus lapsenkengissä. Yle, verkkouutiset. 18.2.2013. www.yle.fi/uutiset/ammattikorkeakoulujen_tutkimustyon_ arvostus_lapsenkengissa/6498657 10

- AMK-tutkimus lisääntyy, YLE Kymenlaakso (alueelliset TV-uutiset), 18.2.2013 - Luottamus taklaa syrjäytymistä, Kymensanomat 9.12.2012, sivut 1 ja 3. - Yksinäisyyden kokemus on merkittävin tekijä syrjäytymisessä, YLE Kymenlaakso (alueelliset TV-uutiset) 14.2.2012 - Nuori voi Kymenlaaksossa paremmin kuin luullaan. Kymensanomat 15.2.2012 - Kymenlaaksolaisten nuorten humalahakuisuus ja kannabismyönteisyys huolestuttaa, Yle Kymenlaakso (alueelliset TV-uutiset) 20.1.2012 - Kymenlaaksolaisnuoret tupakoivat ja juovat muita enemmän, iltasanomat.fi 21.1.2012. - Rakennemuutos kuristaa nuoria, Kymen Sanomat, 17.6.2010. - Voi hyvin nuori -hanke etsii malleja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen. Kouvolan sanomat 11.12.2009. Hankkeen esitelmät muiden järjestämissä seminaareissa: - Valdemar Kallunki: Voi hyvin nuori hankkeen johtopäätöksiä. Aikuissosiaalityön työpaja, teemana nuoret. Socom, Luumäki, 7.2.2013 - Valdemar Kallunki: Nuorten aikuisten osallisuus, Päijät-SOS hankkeen asiantuntijaseminaari aikuissosiaalityön tekijöille, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso, Lahti, 11.12.2012 - Valdemar Kallunki: Nuorten aikuisten kokemuksellinen hyvinvointi, syrjäytyminen ja sosiaalinen integraatio luento, Lapsen ja nuoren hyvinvointi Jokaisen aikuisen asia II. Asiantuntijaseminaari sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen edustajille. Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Helsinki, 26.11.2012. - Valdemar Kallunki: Nuorten aikuisten subjektiivinen hyvinvointi luento, Preventiimiverkoston johtohenkilöstölle suunnattu kutsuseminaari, Humak, Helsinki, 3.10.2012 - Valdemar Kallunki: Esitys Asevelvollisuuden tulevaisuus seminaarissa, maanpuolustuskorkeakoulu, 21.3.2012 - Valdemar Kallunki: Kymenlaaksolaisten nuorten aikuisten hyvinvointi -luento, toimialapäivä, sosiaali- ja terveysala, KyAMK, 5.1.2012 11

- Valdemar Kallunki: Esitys Voi hyvin nuori hankkeen tuloksista, Kotkan sosiaali- ja terveyslautakunta, 23.11.2011 - Valdemar Kallunki: Esitelmä Nuorten hyvinvointi rakennemuutosalueella, KyAMK, sosiaali- ja terveysalan toimialapäivä, 16.8.2010 - Valdemar Kallunki: Esitelmä Onko heissä eroja?, siviilipalveluspaikkojen neuvottelupäivät, Vantaa, 25.10.2011 12

VOI HYVIN NUORI: kärkenä nuorten aikuisten kokemus Koettu hyvinvointi on viimeisen vuosikymmenen ajan ollut kansainvälisesti suosittu tutkimuskohde. Nuoret aikuiset ovat kuitenkin saaneet aiheen osalta vähän huomiota. Lisäksi ilmiön toisen ääripään eli syrjäytymisen tutkimusta ovat hallinneet objektiiviset tekijät kuten työn ja opiskelun ulkopuolelle jääminen. Eräänä haasteena koetun syrjäytymisen tutkimuksessa on ollut ilmiön mittaaminen. Voi hyvin nuori hankkeen lähtökohtana on ollut tarkastella sekä nuorten aikuisten positiivista että negatiivista hyvinvointia. Pääkäsitteinä ovat koettu hyvinvointi ja syrjäytyminen. Lisäksi tutkitaan asevelvollisten sosiaalista integraatiota. Kyseisiä aiheita koskevien tutkimusartikkeleiden tulokset raportoidaan tiivistetysti tämän kirjan ensimmäisessä osiossa (Koettu hyvinvointi, syrjäytyminen ja sosiaalinen osallisuus tiivistelmä tutkimusartikkeleista). Hankkeen tieteellisinä yhteistyökumppaneina ovat toimineet Venäjä-tutkimuksen osalta professori Olga Borodkina, dosentti Valentina Samoylova ja tohtorikoulutettava Veronika Romanenko Pietarin valtionyliopiston sosiologian laitokselta. Nuorten oma kokemus on perusta käyttäjälähtöisten palvelujen kehittämiselle. Nuorten palveluita koskeva kehittämisosio on toteutettu 44 opinnäytetyön avulla. Keskeisessä osassa kehittämisessä on syrjäytymisen ehkäiseminen yhteistyöorganisaatioiden palvelujen avulla. Tavoitteet asetettiin erikseen jokaiselle yhteistyöorganisaatiolle. Kumppaneina olivat joko toimintatutkimuksellisen kehittämistyön tai asiantuntijayhteistyön osalta Kymenlaakson alueen kaupungit, Itä-Suomen sotilaslääni, Helsingin yliopiston Palmenia, Siviilipalveluskeskus, Sotek, Kakspy ja Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto. Kehittämisosion tulokset on esitetty toisessa osiossa (Yhteistyöorganisaatioiden kehittäminen). Lisäksi viimeisessä osiossa vedetään yhteen hankkeen nuorisopoliittiset johtopäätökset. Hankkeen päävalmistelijoina toimivat tutkimusjohtaja Juhani Pekkola ja toimialajohtaja Seija Aalto. Hankkeen rahoitus saatiin Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa ohjelman tutkimushausta. Rahoittajina olivat myös KyAMK sekä Kouvolan, Kotkan ja Haminan kaupungit. Yhteistyöorganisaatiot ovat lisäksi osallistuneet omalla työpanoksellaan kehittämisosion toteutukseen. Hankkeen ohjausryhmään ovat edellä mainittujen KyAMK:n edustajien lisäksi osallistuneet puheenjohtajana Päivi Mattila (Haminan kaupunki) ja jäseninä Päivi Hännikäinen (Helsingin yliopiston Palmenia), Anna Liakka (Kotkan kaupunki), Mikko Reijonen (Siviilipalveluskeskus), Pia-Stina Repo (Sotek-säätiö), Tomi Rossi (Kakspy ry.), Asta Saario (Kouvolan kaupunki), Riikka Sarapelto (Itä-Suomen sotilaslääni) ja Outi Tuovila (Tekes) sekä sihteerinä Anne Heikka (KyAMK). 13

Hankkeen onnistuminen on laajan osallistujajoukon aktiivisuuden tulos. Keskeistä on ollut projektiin ohjausryhmän, osallistuneen henkilöstön ja opiskelijoiden sekä yhteistyöorganisaatioiden työntekijöiden sitoutuminen. Projektin toteutukseen osallistuivat Suomessa projektitutkija Olli Lehtonen (1.4.2011 alkaen), koordinoiva tutkimusjohtaja Juhani Pekkola sekä vastuuopettajina toimineet yliopettajat Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen ja Marja-Leena Kauronen sekä lehtorit Tuomo Paakkonen ja Ari Vesanen ja tuntiopettaja Sari Engelhardt. Lisäksi mukana oli Pietarin valtion yliopistosta professori Olga Brodkinan tiimi. Voi hyvin nuori hanke on mahdollistanut KyAMK:n sosiaali- ja terveysalaan liittyvän TK-toiminnan monipuolistumisen. Kansainvälinen tutkimus- ja kehittämistoiminta on tullut aikaisempaa luontevammaksi osaksi toimintaa. Jatkossa tätä osaamista kehitetään osana KyAMK:n Käyttäjälähtöisten hyvinvointi- ja suunnittelupalveluiden painoalaa. Kotkassa 1.3.2013 Valdemar Kallunki Painoalapäällikkö, hankkeen vastuuhenkilö Käyttäjälähtöiset hyvinvointi- ja suunnittelupalvelut painoala Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 14

Koettu hyvinvointi, syrjäytyminen ja sosiaalinen osallisuus Valdemar Kallunki, Olli Lehtonen, Olga Borodkina, Juhani Pekkola, Marja-Leena Kauronen, Valentina Samoylova & Veronika Romanenko 15

Hankkeen lähtökohdat Voi hyvin nuori -hankkeen tutkimus- ja kehittämistavoitteet koskevat nuorten aikuisten hyvinvoinnin tukemista ja syrjäytymisen ehkäisyä. Tässä luvussa esiteltävän hankkeen tutkimusosion näkökulmina ovat olleet kokemuksellinen syrjäytyminen, subjektiivinen hyvinvointi eri hyvinvoinnin tasoilla ja sosiaalinen integraatio. Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn tavoite on hankkeen aikana korostunut sekä julkisessa keskustelussa että toimenpiteissä. Vuonna 2011 voimaan tullut nuorisolain muutos (HE 1/2010) paransi pudokkaiden auttamista ja etsivän nuorisotyön edellytyksiä mm. tiedonkulkua helpottamalla. Yhteiskuntatakuussa lähestymistapa syrjäytymisen ehkäisyyn on vielä kokonaisvaltaisempi: tarkoituksena on taata kaikille alle 25-vuotiaille palvelu tai toimenpide, joka parantaa mahdollisuuksia selviytyä työmarkkinoilla (TEM 2012). Myös tasavallan presidentin käynnistämissä toimenpiteissä on korostettu varhaista puuttumista (Niinistö 2012). Varhaisen puuttumisen tarvetta alleviivaavat yhteiskunnan toimivuuden, hyvinvoinnin ja inhimillisyyden lisäksi taloudelliset tekijät, sillä syrjäytymisen ehkäisy on edullisempaa kuin syrjäytyneen elämänsä aikana yhteiskunnalle aiheuttamat yli miljoonan euron kustannukset (NSE 2007). Tutkimusartikkeleissa raportoidut tulokset antavat välineitä tukea nuorten aikuisten hyvinvointia sen eri tasoilla. Tutkimukset käsittelevät Luoteis-Venäjän ja Kaakkois-Suomen nuorten aikuisten syrjäytymisen ja subjektiivisen hyvinvoinnin lisäksi siviilipalvelus- ja varusmiesten hyvinvointia ja sosiaalista integraatiota. Asevelvollisten hyvinvointi ja asevelvollisuuden kytkentä muuhun yhteiskuntaan ovat olleet keskeisiä teemoja sekä Suomalainen asevelvollisuus raportissa että Siviilipalvelus 2020 raportissa. Näitä teemoja tarkastellaan tässä tutkimuksessa palvelusmuotoon valikoitumisen, sosiaalisen integraation ja kotiutumisen näkökulmista. Tässä osiossa raportoidaan tiiviisti tutkimusartikkeleiden tuloksia, joten tarkempi informaatio tutkimustuloksista tulee katsoa tutkimusartikkeleista. Hyvinvoinnin tukeminen ja syrjäytymisen ehkäisy tapahtuvat nuorten aikuisten yksilöllisissä elämänkonteksteissa. Nuoren tilanteeseen vaikuttavat omat valinnat (autonomia), hänen sosiaalinen osallisuutensa, yhteiskunnallisten instituutioiden ylläpitämä turvallisuus sekä yhteisöihin liittyvä sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Kyseiset tekijät muodostavat nuorten hyvinvointiin vaikuttavan sosiaalisen laadun ulottuvuudet, jotka voidaan esittää kenttänä. Oheisessa kuvassa (Kuva 1) kentälle on sijoitettu tässä hankkeessa toteutetut syrjäytymisen ehkäisyä, hyvinvoinnin rakentumista ja sosiaalista integraatiota koskevat tutkimukset. Nuoren sosiaalisen elämän laatu koostuu tästä näkökulmasta hänen mahdollisuudestaan tukea omaa hyvinvointiaan osallistumalla yhteisöjensä sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään. Kuvan pystyakselin alaosa viittaa yksilöä ja yläosa yhteiskuntaa koskeviin prosesseihin. Vaaka-akselin vasen reuna edustaa järjestelmien toimintaa ja oikea reuna sosiaalisten normien aluetta. (ks. Beck ym. 2001; Saari 2011.) Hankkeessa on merkittävässä osassa koettu hyvinvointi, joka painottaa nuoren itsenäistä arviointia omasta tilanteestaan. Myös syrjäytymiseen liittyvät artikkelit lä- 16

Makro Sosiaalis-taloudellinen turvallisuus Sosiaalinen yhteenkuuluvuus Artikkeli 9 Instituutiot Yhteisöt Artikkeli 8 Artikkeli 10 Artikkeli 12 Artikkeli 5 Artikkeli 4 Artikkeli 11 Artikkeli 7 Artikkeli 6 Artikkeli 1 Organisaatiot Kansalaiset Artikkeli 3 Artikkeli 2 Artikkeli 1 Sosiaalinen osallisuus Autonomia Kuva 1. Voi hyvin nuori hankkeen artikkeleiden sijoittuminen sosiaalisen laadun kentällä. (ks. Saari 2011) Artikkeleiden sijoittumiset ovat suuntaa-antavia, sillä useimpiin artikkeleihin liittyy sisältöjä useammasta kuin yhdestä osa-alueesta. hestyvät yhteiskuntaan ja yhteisöön kuulumista yksilön kokemuksen näkökulmasta. Samalla kyseisiin artikkeleihin liittyy myös syrjäytymisen prosessi. Venäjän ja Suomen tilannetta vertailevissa artikkeleissa on mukana yksilötason kokemuksellisesta aineistosta huolimatta yhteiskunnallinen näkökulma: yksilötason kokemus on maiden välisessä vertailussa parhaiten ymmärrettävissä suhteuttamalla se yhteiskunnan institutionaalisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin. Yhteiskunnallista järjestelmää tutkimusartikkeleissa edustaa selkeimmin asevelvollisuus, joita koskevissa artikkeleissa keskeisessä osassa on sosiaalinen osallisuus. Instituutioiden merkitystä nuorten aikuisten hyvinvoinnille käsitellään sosiaalis-taloudellista turvallisuutta laajemmin sosiaalisen tuen, koulutuksen, asevelvollisuuden ja uskonnon kautta. Tutkimuksen pääaineistot kerättiin vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla Kymenlaaksosta, Pietarista ja Leningradin alueelta. Vastaajina Suomessa oli 1400 kymenlaaksolaista 16-29 -vuotiasta nuorta. Puhelinhaastattelujen kerääjänä toimi TNS-gallup. Aineisto perustui iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaiseen väestörekisteriotantaan. Venäjän aineiston kerääminen perustui vastaavasti iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaisiin kiintiöihin, mutta tavoittavuudeltaan puhelinhaastatteluja paremmaksi menetelmäksi arvioitiin katuhaastattelut. Asuinalueina käytettiin Pietarin kahdeksaatoista kaupunginosaa ja Leningradin alueen kahdeksaatoista piiriä. Jokaiselle piirille/kaupunginosalle määritettiin sukupuolen ja iänmukaiset kiintiöt. Haastattelut toteutettiin kaduilla julkisen liikenteen, kauppa- 17

Ikä Koulutustaso Frekvenssi 0 20 40 60 80 120 Frekvenssi 600 500 400 300 200 100 0 16 18 20 22 24 26 28 Vuotta Asuinpaikkakunta Frekvenssi Frekvenssi 0 100 300 500 600 500 400 300 200 100 0 Peruskoulu Toinen aste Korkeakoulututkinto Pääasiallinen toiminta Hamina Iitti Kotka Kouvola Miehikkälä Pyhtää Virolahti Opiskelija Työssäkäyvä Kotiäiti tai -isä Asevelvollisuus Työtön Muu Kuva 2. Taustamuuttujien jakaumat tutkimusaineistosta. keskuksien ja muiden toimintakeskuksien läheisyydessä poimimalla ihmisvirrasta tietyin välein (ihmistiheydestä riippuen) vastaajia. Suomen aineistossa naisia vastaajista on 49,6 prosenttia ja miehiä 50,4 prosenttia. Kuvassa 2 on esitetty taustamuuttujien jakaumia vastaajien iästä, koulutuksesta, pääasiallisesta toiminnasta ja asuinpaikkakunnasta. Aineistossa painottuvat alueen suuret kaupungit. Lisäksi nuoria ikäluokkia on hieman enemmän, koska nuoret muuttavat yliopisto-opintojen perässä muille alueille. Aineistosta laskettu nuorisotyöttömyys on 21 prosenttia, mikä on hieman korkeampi kuin vuonna 2010 Kymenlaaksossa tilastoitu nuorisotyöttömyys (18 prosenttia). Aineistossa ei siten näyttäisi olevan alipeittoa suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien suhteen, vaikka syrjäytymisvaarassa olevat nuoret putoavat usein pois myös tutkimuksista (Nurmi 2011). Siviilipalvelus- ja varusmiehiä koskevan tutkimusosion aineistona on vuoden 2011 alkupuoliskolla kerätty kysely 902:lta tammikuussa 2011 palvelukseen tulleelta alokasvaiheen varusmieheltä ja 461:lta helmi- ja kesäkuun välillä palvelukseen astuneelta koulutusjakson siviilipalvelusmieheltä. Molempiin vastausryhmiin kuului lähinnä suomenkielisiä vastaajia. Varusmiehiä koskeva aineisto kerättiin alokasvaiheen lopussa olevilta varusmiehiltä kansalaiskasvatustapahtuman yhteydessä järjestetyissä vastaustilaisuuksissa, joihin osallistui yhteensä 1069 varusmiestä. Vastausprosentti oli siten 84,4. Siviilipalvelusmiehiä koskeva aineisto kerättiin koulutusjakson viimeisellä viikolla viideltä helmi- ja kesäkuun välille sijoittuneelta saapumiserältä oppitunneilla, joihin osallistuneista siviilipalvelusmiehistä vain 18

kaksi kieltäytyi vastaamasta kyselyyn. Palveluksessa olleita siviilipalveluksen suorittajia oli kyselyn keräämisajankohtana kaikkiaan 621, joista siis 74,7 prosenttia osallistui sekä tilaisuuksiin että kyselyn täyttämiseen. Keräämisajankohdan sijoituttua alokaskauden ja koulutusjakson loppuvaiheeseen aineistoista ovat pääasiallisesti jo karsiutuneet terveydellisistä tai muista syistä palveluksesta vapautetut. Aineisto on edustava erityisesti siviilipalvelusvastaajien alkuvuoden saapumiserien osalta, sillä kysely on kerätty Suomen ainoassa siviilipalvelusmiehiä kouluttavassa yksikössä Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Vastaajissa painottuvat kaupunkimaisista ja erityisesti varusmiesten osalta Etelä-Suomen läänin kunnista kotoisin olevat asevelvolliset (ks. Kallunki & Lehtonen 2012). Siviilipalvelusvastaajien kohdalla painotus johtuu siviilipalvelukseen suuntautuvien epätasaisesta jakaumasta maan sisällä, kun taas varusmiesten osalta aineisto on näyte yhden joukko-osaston yhden saapumiserän varusmiehistä. Sekä siviilipalvelu- (80 %) että varusmiesvastaajista (87,1 %) valtaosa oli kotoisin kaupunkimaisista kunnista. Nuorten aikuisten syrjäytyminen Nuorten aikuisten koettua hyvinvointia mitattiin tässä hankkeessa PWI-indeksillä ja koettua syrjäytymistä EuroFoundationin kehittämällä koetun syrjäytymisen indeksillä (Layte ym. 2010). Koettua hyvinvointia koskevassa ensimmäisessä artikkelissa (artikkeli 1) on kiinnostuksen kohteena aikaisemmassa tutkimuksessa esiin noussut nuorten aikuisten hyvinvoinnin polarisaatio voittajiin ja häviäjiin. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten eri elämänalueet vaikuttavat eri hyvinvoinnin tasoilla elämäntyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat hyvinvoinnin tukemisen erilaiset tarpeet ilmiön ääripäissä: Pahoinvoinnin ääripäässä tärkeimpiä elämäntyytyväisyyttä lisääviä keinoja ovat tehokkuusjärjestyksessä tulevaisuudenusko, elintaso, terveys ja yhteisöllisyys. Hyvinvoinnin ääripäässä vastaavia tekijöitä ovat tulevaisuudenusko, turvallisuus, terveys ja elintaso. Erityisesti pahoinvoinnin ääripäässä, mutta myös koko ikäryhmässä, keskeisintä on tukea tulevaisuudenuskoa, joka on tuloksen perusteella merkittävin elämäntyytyväisyyteen yhdistyvä tekijä. Elintason osalta haasteena on taloudellisten tukien heikosti ennustettava vaikutus nuoren kokemukseen: panostusten todellisten vaikutusten arviointi on vaikeampaa kuin kolmanneksi ja neljänneksi tärkeimmäksi osoittautuneiden terveyden ja yhteisöllisyyden kohdalla. (ks. tarkemmin artikkeli 1) Pahoinvoivien nuorten ryhmän analyysissä löydettiin pahoinvoinnin ääripäätä koskeva marginalisoitumista tukeva ilmiö, jossa sosiaalisten suhteiden ja suoriutumisen osatekijöiden yhteys elämäntyytyväisyyteen on käänteinen. Tämä tarkoittaa, että näiden osatekijöiden parantaminen ei paranna nuoren elämäntyytyväisyyttä vaan itse asiassa vähentää sitä. Löytö ilmaisee elämäntilanteen parantamista tukevien kokemuksellisten kannusteiden puuttumisen. Omaehtoinen marginalisoituminen selittää osaltaan vaikeuksia muuttaa jo syrjäytyneen nuoren tilannetta esimerkiksi etsivässä työssä: yritykset parantaa sosiaalista tilannetta ja suoriutumista voivat johtaa tyytymättömyyden kasvuun. Tulokset korostavat syrjäytyneiden nuorten kohdalla kielteisten kokemusten purkamisen tarvetta ja motivoin- 19

nin merkitystä. Samalla tulosten perusteella kielteisiin sosiaalisiin kokemuksiin ja suoriutumiseen liittyvään ennaltaehkäisevään tukeen tulisi kiinnittää erityistä huomiota: tilanteen muuttaminen pahoinvoinnin kärjistyessä on vaikeaa erityisesti sosiaalisuuteen ja suoriutumiseen liittyvien kynnysten takia. (Artikkeli 1) Tutkimuksemme perusteella nuorten aikuisten koettua hyvinvointia on syytä hyödyntää nykyistä enemmän syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Subjektiivista elämäntyytyväisyyttä eri elämänalueilla koskeva mittari tuottaa nopeasti ja tehokkaasti tietoa nuoren tilanteesta. Tämän tutkimuksen PWI-indeksi kattaa merkittävän osan kokemukselliseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (Cummins 2006). Kyseistä mittaria on mahdollista hyödyntää ensimmäisen vaiheen syrjäytymisriskin tunnistamisessa ja tilannetekijöiden kartoittamisessa. Mikäli nuoren tyytymättömyys koskee useita elämänalueita ja tyytymättömyys on pitkäaikaista, nuori tarvitsee todennäköisesti erityistukea kielteisten kokemustensa purkamisessa, itsetuntonsa parantamisessa ja motivaationsa rakentamisessa. Erityistä huomiota tulee tällöin kiinnittää suoriutumista ja sosiaalisia suhteita koskevaan tilanteeseen. Koetun hyvinvoinnin mittaria ei tule kuitenkaan nähdä kokonaisratkaisuna hyvinvoinnin arvioimiselle, vaan apuvälineenä nuoren oman kokemuksen ymmärtämisessä. Keskeistä on yhdistää nuoren kokemus tietoon hänen objektiivisesta tilanteestaan opiskelussa, työssä tai muussa sosiaalisessa ympäristössä. Nuoren tyytyväisyys eri elämänalueisiin on riippuvainen hänen omista arvostuksistaan ja tavoitteistaan. Siksi hänen subjektiiviset arvostuksensa voivat poiketa yhteiskunnan nuorille asettamista normatiivisista tavoitteista. (ks. Artikkeli 1). Syrjäytymistä on useimmiten tutkittu objektiivisin mittarein, jolloin keskeisessä asemassa syrjäytymisen tuottajina on nähty olevan erilaiset deprivaatiot kuten köyhyys, työttömyys ja sosiaalisten suhteiden puutteet. Suomalaisessa nuorisoa käsittelevässä syrjäytymisen tutkimuksessa on viime vuosina korostunut työn ja opiskelupaikan merkitys (ks. esim. Myrskylä 2012; Myrskylä 2011). Kokemuksellisessa lähestymistavassa, johon on kansainvälisessä tutkimuksessa kiinnitetty huomiota viime vuosina, ei oleteta köyhyyden, koulutuksellisten puutteiden tai työttömyyden liittyvän automaattisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen (Böhnke 2001; Layte ym. 2010; Popp & Schels 2008). Kyse on siten lähestymistavasta, joka korostaa sosiaalisen laadun autonomista kenttää institutionaalisen tai yhteisöllisen näkökulman kustannuksella. Nuorten kokemukset syrjäytymisen syistä voivat tällöin poiketa merkittävästi yhteiskunnan asettamista normatiivisista oletuksista (Hargie ym. 2011). Kokemuksellinen syrjäytyminen auttaa tarkastelemaan yhteiskuntaan kiinnittymisen ongelmakohtia nuorten omasta näkökulmasta. Nuoren syrjäytyminen voi liittyä elämänhallinnan ongelmien tuottamiin epäonnistumisten kokemuksiin ja niiden muodostamaan kielteiseen kehään, jossa nuori voi tulkita jopa myönteisiä tekijöitä kielteisesti (Nurmi 1992; Nurmi 1995). Tämän tutkimushankkeen toisessa artikkelissa tarkasteltiinkin syrjäytymistä prosessuaalisesta näkökulmasta (Artikkeli 2), jolloin kiinnostuksen kohteena oli syrjäytymiseen liittyvien kielteisten kokemusten kasaantuminen ja niiden luoma syrjäytymisen kierre. Tulosten perusteella nuorten aikuisten syrjäytymistä ei tule nähdä yksipuolisesti alhaisen koulu- 20

tuksen tai työttömyyden seurauksena (vrt. Myrskylä 2012), vaan yksinäisyyden, epäluottamuksen ja alisuoriutumisen muodostamana syrjäytymiskierteenä. Nuoren aikuisen alisuoriutuminen vähentää hänen tyytyväisyyttään koettuun elintasoon ja lisää yksinäisyyden kokemuksia, jotka molemmat lisäävät syrjäytymistä. Näistä muuttujista erityisesti yksinäisyyden kokemukset ovat merkittäviä syrjäytymisen etenemisessä. Syrjäytyminen heijastuu nuoren suoriutumiseen ja sulkee siten syrjäytymiskierteen. (Artikkeli 2) Artikkelin 2 tulokset korostavat nuoren aikuisen sosiaalisten suhteiden, suoriutumisen ja lähisuhteiden luottamuksen tukemista syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Yksilötason välineinä tässä voivat olla syrjäytymisriskin kohteena olevien yksinäisyyden poistaminen sekä minäkuvan ja itsetunnon tukeminen. Yhteiskunnallisella tasolla kyse on sosiaalisten sidosten ja solidaarisuuden vahvistamisesta. Yhdistettäessä tulokset edelliseen artikkeliin syrjäytymisen ehkäisyssä voidaan erityisesti korostaa sosiaalisia suhteita, mutta samalla koetun hyvinvoinnin marginaalissa oleva nuori tarvitsee erityistä tukea sekä sosiaalisten suhteiden että suoriutumisen motivointiin (Artikkeli 1 ja 2). Korkealla koulutuksella ja työllä on yhdessä syrjäytymisriskiä suojaava merkitys (artikkeli 5). Tämä korostaa motivoinnin tarvetta alemmin koulutettujen ryhmässä, mikä merkitsee yksilöllisen tukemisen haastetta esimerkiksi yhteiskuntatakuun nuorten toimintapaikkojen valikoimisessa. Suomalainen ja venäläinen yhteiskunta hyvinvoinnin tukijoina Kun kaakkoissuomalaista koetun hyvinvoinnin rakentumista verrataan luoteisvenäläiseen tilanteeseen, korostuvat suomalaisen yhteiskunnan nuoria aikuisia mukaan ottavat piirteet. Erityisesti pietarilaisessa suurkaupunkiympäristössä, mutta myös ympäröivällä Leningradin alueella, materialistisen elintason merkitys on ratkaiseva nuorten aikuisten elämäntyytyväisyydelle. Ilmiötä selittävät elintason epätasainen jakautuminen, hyvinvointijärjestelmän puutteet sekä näihin tekijöihin yhdistyvä materialistisia tekijöitä ja kilpailua korostava kulttuuri. Suurimmat ongelmat koskevat siis sosiaalisen laadun yhteiskunnallista ulottuvuutta eli sosiaalistaloudellista turvallisuutta tukevien instituutioiden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkouksia. Nuorten aikuisten sosiaalinen tuki tutkimuksen venäläisillä kohdealueilla tulee pääasiallisesti lähiympäristöstä. Myös nuorten huolestuneisuus erilaisista yhteiskunnallista ongelmista kuten köyhyydestä, työttömyydestä, väkivallasta, yksityisyyden puutteesta, terrorismista ja päihteistä on laajaa. Nuorten aikuisten hyvinvoinnin nostaminen edellyttää erilaisten lähestymistapojen huomioon ottamista. Keskeistä tällöin on köyhyyden poistaminen alimmilta hyvinvointiryhmiltä ja siihen liittyvä koettuun hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden monipuolistaminen materiaalisista asioista myös muihin elämänalueisiin. (Artikkelit 3, 4, 6 ja 7) Suomalaisessa tutkimusaineistossa korostui elämäntyytyväisyyttä tukevien tekijöiden monipuolisuus eri hyvinvoinnin tasoilla. Ainoa elämänalue, jolla ei ollut muista mitatuista tekijöistä riippumatonta vaikutusta elämäntyytyväisyyteen, oli uskonto. Venäjällä uskonnolla oli itsenäinen vaikutus. Tulos ei ole yllättävä, sillä 21

uskonnon vaikutus tulee yleensä sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden kautta, ja uskonnon merkitys kasvaa iän myötä. Sosiaalistaloudellisen turvallisuuden on lisäksi todettu kansainvälisissä tutkimuksissa heikentävän uskonnon yleistä merkitystä (ks. Norris & Inglehart 2004). Erityisesti hyvinvoinniltaan alimmat ryhmät voivat Suomessa käyttää monipuolisesti eri elämänalueita reitteinä subjektiivisen hyvinvointinsa nostamiseen. Suomalaisten nuorten aikuisten hyvinvoinnin rakentumista leimaakin alimpia hyvinvoinnin tasoja suosiva luonne elintason lisäksi tulevaisuudenuskossa, terveydessä ja yhteisöllisyydessä. Pietarissa terveyteen ja tulevaisuuden uskoon liittyy sen sijaan ylimpiä hyvinvoinnin tasoja korostava merkitys, mikä selittyy materiaalisten tekijöiden hallitsevuudella alimmilla hyvinvoinnin tasoilla. Subjektiivisen hyvinvoinnin rakentumista koskevat vertailut korostavat hyvinvointijärjestelmän, sosiaaliseen tasa-arvoon perustuvan luottamuksen ja siihen liittyvän kulttuurin merkitystä nuorten aikuisten hyvinvointia tukevana tekijänä. Tulokset korostavat tarvetta suunnata pahoinvoiville toimenpiteitä, jotka tukevat tulevaisuuden uskoa. Yhteiskuntatakuun kaltaisten tukitoimenpiteiden tulisi siten jäsentää nuoren tulevaisuutta opinnoista valmistumisen ja työllistymisen kaltaiseksi omaa tulevaisuutta eteenpäin vieväksi kokemuksesi. (Artikkelit 3 ja 4) Hyvinvointijärjestelmiin, materiaaliseen hyvinvointiin ja sen jakautumiseen liittyvien erojen ohella eräs selitystapa Suomen Venäjää monipuolisemmille elämäntyytyväisyyden reiteille koskee toisistaan poikkeavaa kansalaisyhteiskuntaa ja sosiaalista luottamusta. Elintaso ja terveys olivat myös ylimmällä hyvinvoinnin tasolla Pietarissa ainoat vaikuttavat tekijät. Pietarissa nuorten aikuisten hyvinvointia tukevat tekijät suuntautuivat siis materiaalisiin tekijöihin ja kilpailun kannalta keskeiseen terveyteen (artikkeli 4). Ei-materiaalisilla tekijöillä kuten yhteisöllisyydellä, sosiaalisilla suhteilla, omalla suoriutumisella, turvallisuudella, tulevaisuuden uskolla ja uskonnolla ei ollut merkitystä hyvinvoinnin tukijoina hyvinvoinnin ylimmälle tasolle, mutta tulevaisuuden turvallisuutta ja sosiaalisia suhteita lukuun ottamatta ei myöskään muille hyvinvoinnin tasoille (ks. tarkemmin artikkeli 4). Ei-materiaalisten tekijöiden merkitys suomalaisten nuorten aikuisten hyvinvoinnin tukijoina johtuu todennäköisesti varsinaisen köyhyyden ja väestön sisäisten voimakkaiden elintasoerojen puuttumisen lisäksi toimivasta ja aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta. Luottamusta ja sosiaalisia sidoksia tukeva kansalaisyhteiskunta järjestöineen ja yhteisöineen toimii siten koetun hyvinvoinnin tukijoina. Kyse on samalla hyvinvointivaltion mahdollistamasta aktiivisuudesta, sillä toimiva hyvinvointijärjestelmä tukee aineellisten tekijöiden ohella mm. yksilön luottamusta tulevaisuuteen ja ihmisten välistä luottamusta (Ervasti & Saari 2011). Sen sijaan ihmisten välisen taloudellisen epätasa-arvon on osoitettu Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin tutkimuksissa (ks. 2009b) heikentävän laajasti hyvinvointia: menetykset ihmisten hyvinvoinnissa näkyvät mm. elinajanodotteessa, terveydessä, mielenterveydessä, rikollisuudessa ja sosiaalisessa luottamuksessa. Kyse on epätasaarvon lisäksi myös absoluuttisista maiden vaurauden eroista (ks. Hiilamo & Kangas 2012). Molemmat tekijät liittyvät Suomen ja Venäjän eroihin. Luoteis-Venäjäl- 22

lä havaittu materialistinen painotus myös ylimmillä hyvinvoinnin tasoilla (ks. tarkemmin artikkeli 4) konkretisoi epätasa-arvon kielteisten vaikutusten heijastumisen köyhistä kaikkiin hyvinvointiluokkiin (ks. Wilkinson & Picket 2009a). Kyse on pohjimmiltaan yhteiskuntaa koossa pitävän ja luottamusta ylläpitävän sosiaalisen integraation antamasta tuesta nuorten hyvinvoinnille. Kyseistä ilmiötä voidaan lähestyä niin sosiaalisten verkostojen, luottamuksen, kansalaisyhteiskunnan toiminnan kuin sosiaalisen pääoman näkökulmista (ks. esim. Fukuyama 1995; Putnam 2000; Durkheim 1968). Asevelvollisuus ja sosiaalinen integraatio Nuoret aikuiset elävät vaihetta, jossa lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvä sosialisaatio vaihtuu erilaisiin aikuistumista koskeviin siirtymiin. Keskeisinä yhteiskuntaan integroivina tekijöinä ja tavoitteina toimivat työ ja opiskelu (ks. Myrskylä 2011). Erityistä tarvetta on kiinnittää huomiota nuorten miesten integraatioon, sillä heidän koulutuksellisen asemansa, syrjäytymisriskinsä ja työllisyystilanteensa kehitys on ollut naisia kielteisempi (Myrskylä 2012, Kaukonen 2009, NMT 2009). Asevelvollisuus muodostaa tältä osin merkittävän mahdollisuuden, sillä kaikkiin nuoriin miehiin kohdistuvana palvelusvelvollisuus on tärkeä osa terveiden nuorten sosiaalista integraatiota. Aikaisemman tutkimuksen perusteella varusmiespalveluksen aikana tapahtuu aikuistumista, missä on todennäköisesti kyse ikävaiheen ohella palveluksen merkityksestä psykososiaaliselle kehitykselle (Leskinen ym. 2012). Tässä hankkeessa asevelvollisuuden merkitystä sosiaalisessa integraatiossa tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: 1) siviili- ja varusmiespalvelukseen valikoitumisen 2) harrastussuuntautumisen ja palvelusmuotojen välisen yhteyden sekä 3) kotiutumiseen liittyvän luottavaisuuden näkökulmista. Asevelvollisuus ei tämän tutkimuksen perusteella toimi vain palvelusaikana sosiaalisena integroijana. Varusmiespalveluksen korkea osallistumisaste on riippuvainen muiden yhteiskunnallisten kenttien tuottamasta nuorten integraatiosta. Varusmiespalvelus saa merkittävää tukea nuorten vapaa-aikaan liittyvästä sosiaalisesta integraatiosta sekä uskontoon ja työhön liittyvästä järjestelmäintegraatiosta. Heikkoutena on varusmiespalveluksen integraatio korkea-asteeseen, joka tukee osin siviilipalvelusta. Koska korkeasti koulutetut voivat toimia trendinluojina asevelvollisuuden tulevaisuudelle, varusmiespalveluksen yhteensopivuutta koulutusjärjestelmän kanssa pitäisi vahvistaa. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi parantamalla pääsykokeisiin valmistautumisen mahdollisuuksia palvelusaikana, nuoren osaamisen hyödyntämistä palveluksessa ja palveluksessa saadun kokemuksen tunnustamista opinnoissa (ks. myös Virtanen 2011). Siviilipalvelus kytkeytyy korkea-asteen tutkinnon suorittamisen lisäksi palveluksen lykkäämiseen, taiteelliseen suuntautumiseen ja kannabiksen käyttöön. (Artikkelit 9 ja 12) Varusmiespalveluksen kansainvälisesti korkea osallistumisaste saa tukea perinteisistä suomalaisuutta koskevista kollektiivista käsityksistä. Mikäli yleisen asevelvollisuuden kaltainen kaikkia nuoria miehiä koskeva palvelus halutaan säilyttää, se edellyttää jatkossakin muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kuten koulutuksen, 23

työelämän, kansalaisyhteiskunnan ja perheiden tukea järjestelmälle ja sen arvoille. Varusmiespalveluksessa on lisäksi kyse suomalaisuutta koskevista arvoista, johon liittyy maanpuolustusta koskeva suomalainen yhteiskuntauskonto. Maanpuolustuksen vahvaa sidosta suomalaisuuteen on tukenut esimerkiksi sotakokemukset, historialliset jännitteet ja käsitykset varusmiespalveluksen suhteesta miehisyyteen (ks. tarkemmin artikkeli 9). Varusmiespalveluksen erityisasema, sen kollektiivisuus ja ryhmäsidonnaisuus sekä varusmiespalveluksen keskeyttämisen rooli siviilipalvelukseen valikoitumisessa korostavat siviilipalveluksen suorittajien varusmiehistä poikkeavia piirteitä. Kollektiivisesta suomalaisuuden mallista etääntyminen toimii sekä siviilipalveluksen vahvuutena että haasteena, sillä myönteisen näkökulman lisäksi siviilipalveluksen suorittajiin liittyy enemmän sosiaalisen integraation ja järjestelmäintegraation haasteita. Erityisesti varusmiespalveluksen keskeyttämisen kautta siviilipalvelukseen tulleiden integraation tukemiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Samalla kun siviilipalvelusmiesten työhön integraatio on varusmiehiä heikompia, palvelusmuodon etuna on, että työelämään ohjaus on luonteva osa siviilipalvelusta. Työpalveluspaikan hakeminen tulee säilyttää palvelusvelvollisten vastuulla (vrt. SP 2011). Ongelmia työpalveluspaikan saamisessa tulee edelleen hyödyntää ja kehittää työhön hakeutumista koskevan ohjauksen ja tuen antamiseen. (Artikkelit 9 ja 12) Tulokset korostavat tarvetta arvioida yleisen asevelvollisuuden merkitystä maanpuolustuksen lisäksi sosiaalisen integraation ja järjestelmäintegraation näkökulmista. Yleisen asevelvollisuuden säilymiselle haasteen muodostavat yhteiskunnallisen ja uskonnollisen moniarvoisuuden kasvu. Maanpuolustukseen liittyviä hyvää kansalaisuutta koskevia odotuksia on kyetty yhteiskunnan moniarvoistumisesta huolimatta ylläpitämään säilyttämällä yleinen asevelvollisuusjärjestelmä. Kansainvälisesti poikkeuksellisen korkeana säilynyt osallistumisaste tukee siten käsitystä mahdollisuudesta tuottaa myös yhteiskunnallisten instituutioiden ja kokemusten kautta sosiaalista koheesiota. Mikäli yleisen asevelvollisuuden purkamista harkitaan, ratkaisussa tulee ottaa huomioon järjestelmän merkitys nuorten aikuisten integraation ja suomalaisuutta koskevien käsitysten tukijana. (Artikkelit 9 ja 12) Siviili- ja varusmiespalvelusryhmien eroja tarkasteltiin myös harrastussuuntautumisen näkökulmasta. Tarkastelun kohteena olivat harrastussuuntautumisen erot palvelusmotivaatioryhmissä (suoraan siviilipalvelukseen tulevien, varusmiespalveluksen kautta siviilipalvelukseen tulevien, miehistönä varusmiespalveluksen suorittavien ja johtajakoulutukseen pyrkivien välillä). Tulosten perusteella myös erilaiset harrastusympäristöt tukevat joko siviili- tai varusmiespalvelukseen päätymistä. Palvelusryhmien välistä valikoitumista ennustaa parhaiten tekninen suuntautuminen sekä musiikillisen ja tietoteknisen suuntautumisen puuttuminen. Lisäksi urheilullisella harrastuneisuudella ja urheilujärjestöjen toimintaan osallistumisella on merkitystä palvelussuuntautumiseen valikoitumisessa. Teknisesti harrastuneiden nuorten osalta asevelvollisten valikoituminen siviili- ja varusmiespalveluksen välillä näyttää myönteiseltä mutta tietoteknisesti suuntautuneiden kohdalla tilanne on kaksijakoisempi. Varusmiespalveluksessa tulisikin hyödyntää tie- 24

toteknisesti suuntautuneiden nuorten osaamista entistä laajemmin ja lisätä tähän liittyvän palveluksen arvostusta työelämässä. Varusmiespalveluksen aikana hankittujen teknisten alojen taitojen hyödyntäminen osana ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintoja on ollut harvinaista (Virtanen 2011). Yksi mahdollisuus varusmiespalveluksen houkuttelevuuden lisäämiseen on palvelusajan harrastusmahdollisuuksien monipuolistaminen nykyisistä varusmiestoimikuntien järjestämistä liikuntapainotteisista harrastuksista. (Artikkeli 11) Nuorten syrjäytymisriski kasvaa erilaisissa siirtymävaiheissa kuten peruskoulusta toiselle asteelle, toiselta asteelta korkea-asteelle ja koulutuksesta työhön siirryttäessä (ks. Myrskylä 2011; TP 2011, 12). Tässä hankkeessa asiaa tarkasteltiin varusmiespalveluksesta kotiutumisen näkökulmasta. Varusmiespalvelus sijoittuu tyypillisesti nuoren elämän taitekohtaan, jossa siirrytään toiselta asteelta korkea-asteelle tai työhön (Määttä 2007). Palveluksen aikana noin neljällä kymmenestä tapahtuu ammatin valinnassa edistymistä (emt). Varusmiespalveluksen kotiutumisen jälkeiseen tulevaisuuteen liittyvää luottavaisuutta selitettiin tässä tutkimuksessa eri elämänalueiden osallisuudella. Tällöin tavoitteena oli ymmärtää, mitä nuoren osallisuuteen liittyviä tekijöitä tukemalla kotiutumista voidaan parhaiten helpottaa. (Artikkeli 10) Nuorten osallisuutta tarkasteltiin työn, opiskelun, järjestötoiminnan, uskonnon ja sosiaalisten suhteiden näkökulmista. Lisäksi otettiin huomioon urasuunnitelmien selkiytyneisyys ja palveluskokemus sekä palvelusta edeltävät tulot ja aiemmin koettu työttömyys. Tulokset osoittivat tulevaisuuden suunnitelmien selkeyden merkityksen tulevaisuutta koskevan epävarmuuden poistajana. Lisäksi tulokset korostavat varusmiehen omien tavoitteiden mukaisten opiskelu- ja työpaikan merkitystä kotiutumisen epävarmuuden poistajana. Sen sijaan aiemmin koetulla työttömyydellä ja palveluksen jälkeisen suunnitelman puuttumisella oli kielteinen vaikutus luottavaisuuteen. Sosiaaliset verkostot, uskonnollisen organisaation jäsenyys ja järjestötoimintaan osallistuminen lisäsivät palveluksen jälkeistä luottavaisuutta. Eri elämänalueiden merkitys palveluksen jälkeiselle tulevaisuudelle korostaa kotiutumiseen liittyvän ohjauksen työtä ja opiskelua laajempaa tarvetta. (ks. tarkemmin artikkeli 10). Asevelvollisuus muodostaa keskeisen mahdollisuuden vaikuttaa nuorten miesten sosiaaliseen osallisuuteen. Siviilipalveluksen kohdalla työpalvelus toimii itsessään työhön hakeutumisen ja siihen integroitumisen välineenä. Koulutusjakson sisältöjä tulee kehittää tukemaan työhön ja opiskeluun integraatiota. Tätä tarvetta korostaa erityisesti varusmiespalveluksen keskeyttäneiden korkea osuus siviilipalveluksen suorittajissa. Kyseisessä ryhmässä on tarvetta myös yksilölliselle tuelle. Koulutusjakson sisällöt tulisi liittyä työhön, opiskeluun ja muun sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen lisäksi päihteiden käyttöön. Osa tuesta ja ohjauksesta tulee toteuttaa eri toimijoiden moniammatillisen yhteistyön avullla (ks. Nuorisopoliittiset johtopäätökset) Varusmiespalvelukseen kohdistuvasta valikoitumisesta eli keskeyttäjien osuudesta huolimatta myös varusmiehet hyötyisivät vastaavasta sosiaaliseen osallisuuteen liittyvästä ohjauksesta. (Artikkelit 9, 10, 11 ja 12) 25

Nuorten aikuisten terveys Nuorten terveyserot ilmaantuvat aikuisuuden kynnyksellä (Kestilä 2008). Siksi nuoruus ja varhainen aikuisikä ovat tärkeitä elämänvaiheita myöhemmän aikuisiän terveyden kehittymisen, terveyspalvelujen käytön ja terveyttä edistävien käyttäytymismuotojen kannalta. Tämän hetkiset kansanterveysongelmat, kuten lihavuus, koskevat myös nuoria aikuisia. Niiden esiintyvyys on lisääntynyt, minkä vuoksi terveyskäyttäytymisen muutoksiin tähtäävien interventioiden tarve on nykyään suurempi kuin ehkä koskaan ennen (Salmela ym. 2010). Nuorten aikuisten terveyskäyttäytyminen ja siihen vaikuttaminen Terveyskäyttäytymisen osalta nuorten aikuisten elämänvaiheen merkitystä korostaa se, että tällöin vakiintuvat useat tulevan terveyden kannalta keskeiset ympäristön ja käyttäytymisen piirteet (Koskinen ym. 2005). Nuorten aikuisten terveys ja toimintakyky vaikuttavat heidän koko elämäänsä, joka alleviivaa nuorten aikuisten terveyskäyttäytymisen tutkimuksen tärkeyttä. Tätä korostavat myös havainnot terveyskäyttäytymisen muutoksen vaikeudesta (Poskiparta 2002), jonka vuoksi haitallisen käyttäytymisen varhainen ehkäisy on tärkeää. Terveyskäyttäytymisen suhteen nuoret jakautuivat kahteen ryhmään: terveydestä välinpitämättömiin ja huolehtijoihin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat nuoret aikuiset tukevat terveyttään ruokavaliolla, vuorokausirytmillä ja liikunnalla melko vähän. Tämän ryhmän nuoret aikuiset suhtautuvat omaan terveyteensä välinpitämättömästi. Heidän osuus koko otoksessa on 27,4 prosenttia. Tämä osuus vastaa melko tarkalleen Suomessa terveytensä huonoksi kokevien määrää vuosien 1995-1997 World Values Surveyssä, joka oli 28 prosenttia (Kallio 2006). Toiseen ryhmään kuuluvat huolehtivat terveydestään huomattavasti ensimmäistä ryhmää enemmän, sillä he tukevat omaa terveyttää melko paljon ruokavaliolla, vuorokausirytmillä ja liikunnalla. Tähän ryhmään kuuluvien terveydestään huolehtivien osuus aineistossa on 72,6 prosenttia, joten valtaosa nuorista aikuisista huolehtii terveydestään. (artikkeli 14) Tutkimusten perusteella keskeiset ongelmat elintapaohjauksessa liittyvät potilaiden muutoshaluttomuuteen ja elintapaohjauksen perinteisiin työtapoihin (Jallinoja 2007, 246). Valtaosalla potilaita heidän ongelmansa liittyivät puutteelliseen kykyyn toimia tavoitteidensa mukaisesti. Lisäksi havaittiin, että tiedon puute oli hyvin harvoin este hoidolle. Tämä liittynee siihen, että elintapaohjauksessa hoitotyöntekijöiden on havaittu suosivan työtapaa, jossa hoitohenkilökunta kontrolloi ja ohjaa hoitotilannetta tiedon jakamisella ja suostuttelulla. Pelkkä tiedon jakamiseen pohjautuva elintapaohjaus ei ole tehokasta vaikka se onkin yksi osa elintapaohjausta (Norris ym. 2001). Elintapaohjauksen ongelmien vuoksi on tarpeen tutkia terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia osatekijöitä ja pyrkiä valitsemaan niistä keskeiset osatekijät, joihin liittyvien terveyskäyttäytymisen osatekijöiden tulisi toimia elintapaohjauksen kohteena eli tekijöinä. Akuutista tarpeesta huolimatta 26