PÄÄTÖS Etelä-Suomi Nro 20/2018/2 Dnro ESAVI/1989/2017 Annettu julkipanon jälkeen 13.2.2018 ASIA Tikkurilankosken padon osittainen purku, padon ja kalatien vesitalouslupien rauettaminen sekä koskialueen kunnostus ja valmistelulupa, Vantaa HAKIJA Vantaan kaupunki HAKEMUKSEN VIREILLETULO Vantaan kaupunki on 17.2.2017 Etelä-Suomen aluehallintovirastossa vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa hakenut Tikkurilankosken padon ja kalatien vesitalouslupien rauettamista sekä padon reunaosien pysyttämistä, lupaa Tikkurilankosken padon osittaiseen purkamiseen ja koskialueen kunnostamiseen Keravanjoella Vantaan kaupungissa sekä lupaa ryhtyä hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Vesilain (587/2011) 3 luvun 2, 3 :n 1 momentin kohta 7) ja 2 momentti sekä 24 ja 1 luvun 7 :n 1 momentti HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA SUOJELUKOHTEET Luvat ja päätökset Uudenmaan läänin kuvernööri on 6.6.1914 antamallaan päätöksellä nro 715 oikeuttanut toiminimen Schildt & Hallberg uudelleenrakentamaan Keravanjoen Tikkurilankoskessa sijaitsevan vesilaitokseen kuuluvan padon Helsingin pitäjässä. Länsi-Suomen vesioikeus on 18.4.1994 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä nro 28/1994/1 myöntänyt Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymälle luvan Tikkurilankosken kalaportaan rakentamiseen, pohjakynnysten rakentamiseen ja koskialueen kalataloudelliseen kunnostamiseen Keravanjoessa Vantaan kaupungissa, oikeuden käyttää toiselle kuuluvaa ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 (36) yhteistä vesialuetta sekä luvan töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Kaavoitustilanne Hankealueella on voimassa olevia asemakaavoja, jotka on vahvistettu 21.3.1986 (000484 ja 000479), 9.12.1987 (620800) ja 14.11.1990 (620700) sekä hyväksytty 11.12.2006 (001888). Vernissan alue on asemakaavassa merkitty kulttuuritoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YY/s), jolla ympäristö säilytetään. Muut padon ympärillä olevat alueet ovat vesialuetta (W) ja puistoja (VP). Vernissan rakennus, vanha paloasema ja puistoalueella sijaitseva polttouunin piippu on merkitty historiallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi, joita ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Kaavassa on esitetty rautatiesillan itäpuolelle pohjois-eteläsuuntainen kevyen liikenteen yhteys (pyöräilyn laatureitti), jota ei ole rakennettu. Hankealueella on voimassa Vantaan yleiskaava 2007, joka on hyväksytty 17.12.2007. Alue on vesialuetta (W) ja lähivirkistysaluetta (VL), johon on merkitty ohjeellinen ulkoilureitti. Hankealueella on voimassa Uudenmaan maakuntakaava 2006, joka on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2007. Maakuntakaavassa hankealue sivuaa keskustatoimintojen aluetta ja on kehäkaupungin kehittämisvyöhykkeellä, kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeällä alueella, tiellä tai kohteella sekä alueella, jossa on viheryhteystarve. Suojelualueet, suojellut lajit ja muinaisjäännökset Hankealueella ei ole luonnonsuojelualueita. Lähin alue Kalkkikallion luonnonsuojelualue sijaitsee Kuninkaalassa noin 1,5 km:n etäisyydellä Tikkurilankoskesta. Tikkurilankoskessa esiintyy uhanalaista ja rauhoitettua vuollejokisimpukkaa, joka on suojeltu kansallisesti luonnonsuojelulailla (1096/1996) ja kansainvälisesti EU:n luontodirektiivillä. Laji kuuluu luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajeihin. Vuollejokisimpukka on Suomessa ja Euroopan mittakaavassa luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Lajin elinympäristön heikentäminen tai hävittäminen on kielletty. Tikkurilankosken ympäristö on näköhavaintojen perusteella luontodirektiivin (92/43/ETY) II ja IV -liitteen lajin saukon elinaluetta. Alueella on Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan kaksi myllyrauniota. Yleissuunnitelman laadinnan aikana tehdyissä selvityksissä on kuitenkin todettu, että eteläpuolen kevyen liikenteen väylän kohdalla ollut myllyraunio on todennäköisesti hävinnyt väylän ja ympäröivien alueiden pengertämisen myötä. Toinen myllyn raunio sijaitsee Vernissan kellarissa. Museovirasto ja kaupunginmuseo ovat lausunnoissaan vuonna 1987 suositelleet padon säilyttämistä osana tehdasmiljöön kokonaisuutta. Patoa ei
3 (36) kuitenkaan ole merkitty suojeltavaksi eikä sitä käytössä olevana rakenteena lueta muinaismuistoksi. Kaupunginmuseon mukaan padosta on tarpeen säilyttää vähintään niin pitkä osuus kummallakin rannalla, että visuaalinen jatkuvuus uoman poikki säilyy. LUPAHAKEMUKSEN SISÄLTÖ Hankkeen tarkoitus ja yleiskuvaus Vesistötiedot Hydrologia Hankkeen päätavoitteena on helpottaa äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen nousua Keravanjoessa sekä parantaa Tikkurilankoskessa lisääntyvän taimenen lisääntymismahdollisuuksia. Lisäksi hankkeella tavoitellaan muun vesieliöstön elinolosuhteiden sekä jatkuvasti kehittyvän ja kasvavan alueen virkistyskäyttöarvon parantamista. Tikkurilankosken pato sijaitsee Vantaan kaupungin Tikkurilan keskustan eteläosassa, kävelymatkan päässä juna-asemasta ja muista keskustatoiminnoista. Tikkurilankoski ennallistetaan luonnonmukaisen kaltaiseksi. Koskialueesta toteutetaan taimenen elämän virtavesivaiheen vaatimuksia palveleva kokonaisuus. Hankkeessa muun muassa puretaan nykyinen pato osittain sekä tehdään neljä pohjakynnystä, soraistuksia, kiviramppi ja täyttöjä. Nykyinen kalatie jää pois käytöstä. Padon kunnostamisen eri vaihtoehtoja on tutkittu esiselvityksessä padon korjaamisesta padon osittaiseen tai kokonaan tehtävään purkamiseen. Jatkosuunnitteluun ja toteuttamiseen valittiin padon osittainen purkaminen ja kosken ennallistaminen sekä patoa ympäröivien ranta-alueiden toiminnallisuutta parantava ympäristörakentaminen. Keravanjoki on Vantaanjoen pisin sivuhaara ja sen pituus on noin 65 km. Se saa alkunsa Hyvinkään kaupungin Ridasjärvestä. Joki yhtyy Vantaanjoen pääuomaan noin 6 km ennen merta. Keravanjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 400 km², josta suuri osa on peltoja, mutta myös metsäisiä alueita löytyy etenkin joen latvaosista. Vuodesta 1989 alkaen Keravanjokeen on johdettu kesäisin lisävettä Päijänne-tunnelista joen virkistyskäyttöedellytysten parantamiseksi. Nykyään johdettava lisäveden määrä on noin 4 milj. m³ vuosittain kesäkuukausien aikana. Lisäveden johtamisella on huomattava merkitys joen vedenkorkeuteen, virtaamaan ja veden vaihtuvuuteen. Tikkurilankosken ja yläpuolisen Ridasjärven välillä sijaitsee useita erimittaisia koskialueita. Tikkurilankosken alapuolella ennen Keravanjoen yhtymistä Vantaanjoen pääuomaan sijaitsee Kirkonkylänkoski, jossa on myös pato kalaportaineen. Vantaanjoen alin koski on Helsingin kaupungin Vanhan-
4 (36) kaupunginkoski, jonka läntisessä haarassa on pato sekä itäisessä haarassa pohjapatoja ja kalatie. Tikkurilankoskella on pituutta noin 120 m ja pudotusta noin 5 m. Koskialue koostuu tällä hetkellä padon alapuolisesta osasta. Nykyisin patoaltaan alla oleva kosken niska alkaa Kuninkaalantien sillan yläpuolelta. Ylin vedenkorkeus N 2000 +16,16 m padon kohdalla on mitattu virtaaman ollessa 66 m³/s. Keskivedenkorkeus +15,41 m on mitattu, kun virtaama on ollut 3,3 m³/s. Alivedenkorkeus on noin +15,21 15,26 m. Mikäli lisävettä ei juoksuteta kuivina kausina, niin virtaama on 0,1 0,2 m³/s. Keravanjoen virtaamavaihteluja selittää vähäjärvinen valuma-alue. Alivirtaaman aikana lisäveden virtaama (noin 1 m³/s) on johdettu puoliksi Tikkurilankosken kalaportaaseen ja puoliksi padon yli. Näköhavaintojen perusteella kaikki vesi on vaikuttanut kuitenkin virtaavan kalaportaan kautta. Padon alapuoli on jäänyt tällöin usein kuivaksi. Tikkurilankosken lähialueen noin 1 km:n pituisen jokiuoman virtausmallinnuksessa käytettiin seuraavia virtaamia: tulvavirtaama (HQ 1/250) keskiylivirtaama (MHQ) keskivirtaama (MQ) mediaanivirtaama (MedQ) keskialivirtaama (MNQ) 71,85 m³/s 28,81 m³/s 3,30 m³/s 2,00 m³/s 0,30 m³/s Tikkurilankosken vesialueen keskivirtaaman mukainen pinta-ala padon yläpuolella on nykyisin 6 790 m² ja padon alapuolella 3 760 m² sillä alueella, jolla hankkeen vaikutuksesta vesialuetta muuttuu maa-alueeksi. Vedenlaatu Keravanjoen vesi on luontaisesti ruskeaa savisen maaperän vuoksi. Etenkin sateisina aikoina vesi on saviseksi samentunutta. Lisäveden johtaminen Päijänne-tunnelista vähentää normaalisateisina ja kuivina kesinä joen rehevyyttä ja sameutta. Lisäksi joen levämäärät alenevat virtausnopeuden kasvun ja ravinnepitoisuuksien laimenemisen johdosta. Keravanjoen alaosaan kohdistuu voimakasta hajakuormitusta taajamavaltaisesta ympäristöstä. Vantaanjoen yhteistarkkailun lähin vesinäytehavaintopaikka sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä Tikkurilankoskesta ylävirtaan päin. Kyseisen havaintopaikan sameusarvot vuonna 2015 vaihtelivat 10 38 FTU (mediaani 16 FTU) ollen korkeimmillaan keväällä ennen lisäveden johtamisen alkamista ja alhaisimmillaan keskikesällä. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli 49 75 μg/l (mediaani 56 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 580 1 700 μg/l (mediaani 980 μg/l). Kiintoainepitoisuus vaihteli 4,9 14,0 mg/l. Vuonna 2015 tutkittujen virtavesien piilevänäytteiden mukaan Tikkurilankoski sijoittui laatuluokkaan tyydyttävä.
5 (36) Kalasto Pohjaeläimet Viime vuosina Keravanjoella tavattuja kalalajeja ovat olleet muun muassa kivennuoliainen, kivisimppu, made, särki, taimen, törö, hauki ja ahven. Vuoden 2015 koekalastuksien taimensaalis koostui kahdesta istukkaasta ja kahdeksasta luontaista alkuperää olevasta yksilöstä, joista kuusi oli saman vuoden poikasia. Lohta ei ole tavattu joessa 2000-luvulla lainkaan, mutta siitäkin on epävirallisia havaintoja. Keravanjokeen nousee meritaimenia Vantaanjoen kautta niiden pyrkiessä Tikkurilankosken padon yläpuolisille Keravanjoen latvaosien kutualueille. Padon kalatien huonon toiminnan takia vain osa taimenista onnistuu pyrkimyksessään. Monet jäävät kutemaan padon alapuoliseen Tikkurilankoskeen, jossa kudettu mäti on vaarassa jäädä alivirtaamakaudella kuiville. Tikkurilankoskessa on viime vuosina havaittu aiempaa enemmän taimenia, mutta niiden lisääntyminen koskessa on kuitenkin heikkoa. Vuonna 2015 Keravanjokeen istutettiin taimenta, kirjolohta ja harjusta. Keravanjoen Tikkurilankoski on ollut mukana, kun vuonna 2014 pyydettiin ahvenia elohopeamäärityksiä varten. Vantaanjoen vesistön ahvenien elohopeapitoisuudet alittivat selvästi kalan ravintokäytölle asetetun raja-arvon eikä vesieliöstön suoja-arvoksi asetettu ympäristölaatunormi ylittynyt. Tikkurilankosken ahvenet saivat makuraadilta heikompia arvioita verrattuna muihin Vantaanjoen vesistöstä pyydettyihin ahveniin. Tikkurilankosken ahvenet arvioitiin hajun ja rakenteen osalta luokkaan melko hyvä sekä maun osalta luokkaan melko huono. Sanallisissa kommenteissa Tikkurilankosken ahvenien makua kuvattiin muun muassa termillä kemikaalimainen. Tikkurilankosken pohjaeläimistön tutkimustulosten perusteella kosken pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärien vaihtelu on ollut suurempaa kuin muilla Keravanjoen havaintoalueilla vuosina 2000 2014. Tikkurilankosken lajisto on kuitenkin pysynyt pääpiirteittäin samanlaisena vuoden 2012 tuloksiin verrattuna. Joen yläosiin verrattuna pohjaeläinindeksiarvot ovat Tikkurilankoskella huonompia luultavasti runsaamman hajakuormituksen vuoksi. Vuoden 2014 tarkkailussa ei tavattu lainkaan uhanalaisiksi määriteltyjä lajeja. Tikkurilankoskella tavattiin purokatkoja. Sen sijaan koskikorentoja ja sudenkorentoja tavattiin vain ylimmillä koskilla, mutta Tikkurilankoskelta ne puuttuivat kokonaan. Siiviläsirvikkään määrät kasvoivat huomattavasti edellisvuodesta Tikkurilankoskella, kun ne taas vastaavasti laskivat ylemmillä koskilla. Vuollejokisimpukka ja muut simpukat Vuollejokisimpukan sekä muiden suursimpukoiden esiintymistä hankealueella inventoitiin kesäkuussa 2016. Vuollejokisimpukan määrä linjaa kohti vaihteli välillä 0 40 yksilöä/linja. Linjaa kohden lasketut vuollejokisimpukkatiheydet vaihtelivat välillä 0 1,9 yks/m 2. Runsaudet ovat samaa luokkaa tai
6 (36) alhaisempia kuin Vantaanjoen tutkituilla jokijaksoilla, joilla vuollejokisimpukan keskimääräinen yksilömäärä vaihteli välillä 0 5,4 yks/m 2. Simpukkatiheys oli suurin patoaltaan alapuolisella jokiosuudella pois lukien padon alapuolinen koskialue. Myös patoaltaasta löytyi vuollejokisimpukkaa. Altaassa simpukat olivat sijoittuneet altaan reuna-alueille sekä alueille, joissa pohjanlaatu oli hiekkaa tai soraa (keskiviivan molemmin puolin). Laskennalliseksi simpukkamääräksi saatiin karkeasti arvioiden noin 125 yksilöä (patoaltaan yläpuolinen alue), noin 800 yksilöä (patoallas), noin 46 yksilöä (padon alapuolinen koskialue) ja noin 2 900 yksilöä (Heurekan sillan alapuolinen uoma). Koko tutkitulla alueella simpukoita elää karkeasti arvioiden noin 4 000 yksilöä. Patoaltaan arvioon liittyy yliarvioinnin riski, koska koko allas ei todennäköisesti ole simpukoille soveltuvaa habitaattia. Linja-menetelmä ottaa kuitenkin huomioon pohjan laadun vaihtelun ja siten menetelmä antaa melko hyvän arvion tiheydestä. Muita alueella tavattuja simpukoita olivat soukkojokisimpukka, pikkujärvisimpukka ja sysijokisimpukka. Saukko Kasvillisuus ja linnusto Tikkurilankoskelta on vuonna 2015 tehty saukkohavainto rautatiesillan alta. Saukkoa esiintyy todennäköisesti säännöllisesti Tikkurilankosken alueella, mutta lajin lähimmistä lisääntymispaikoista ei ole tietoa. Hankealueella ei esiinny lajin lisääntymis- ja levähdyspaikoille tyypillisiä eroosion vaivaamia tai juurakkoisia ja suojaisia jokitörmiä. Jokivarren suojaisammat rantalehdot arvioidaan korkeintaan lajin tilapäisiksi levähdyspaikoiksi. Voimakkain rakentaminen kohdistuu patoaltaan alueelle, jota ei voida pitää lajin todennäköisenä pesimäalueena. Hankealueen vesikasveihin kuuluvat muun muassa haarapalpakko ja vesitatar. Rantavyöhykkeellä viiltosarat muodostavat näyttäviä kasvustoja ja muihin ranta-alueen lajeihin kuuluvat muun muassa rantakukka, mesiangervo, ruokohelpi ja tulokaslajina isosorsimo. Isosorsimon muodostamat massakasvustot syrjäyttävät alkuperäislajeja ja voivat siten haitata kalojen ja rapujen luonnollista elinympäristöä. Suurina kasvustoina laji voi haitata myös vesistön virkistyskäyttöä. Rakentamattomat ranta-alueet ovat luontaisesti kasvittuneet. Jokirannassa kasvaa runsaasti jalopuita ja puusto on luontoarvojen kannalta tärkeää. Eteläpuolen rantaluiskassa on vanhoja hyväkuntoisia puita ja penkkaa sitovaa kasvillisuutta. Hankealueella tavataan pääasiassa Vantaan kaupunkiympäristössä tyypillisiä lintulajeja kuten sinisorsaa, västäräkkiä, varpusta, pikkuvarpusta, mustarastasta, kesykyyhkyä sekä alueella ruokailevia varis- ja lokkilintuja. Alueella tavataan ruokailevana myös kalatiiraa. Rantavyöhykkeen lehtomai-
7 (36) semmilla osilla tavataan jokivarsienlehtolajeista myös viitakerttusta ja alueet soveltuvat myös mustapääkertun ja satakielen elinympäristöksi. Talviaikaan kosken alueella tavataan koskikaraa. Vesienhoitosuunnitelma Korkeus- ja syvyyssuhteet sekä pohjan laatu Keravanjoen alaosan vesimuodostuma, jossa Tikkurilankoski sijaitsee, kuuluu pintavesityypiltään keskisuuriin savimaiden jokiin ja on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää kuormituksen vähentämistä. Keravanjoen yläjuoksu on hyvässä ekologisessa tilassa. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen joet ovat pääosin tyydyttävässä tai sitä huonommassa ekologisessa tilassa. Jokien tilaa heikentää erityisesti hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen, mutta myös jokien rakentaminen, säännöstely ja patoaminen. Vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2016 2021 on esitetty Keravanjokeen kalankulkua helpottavana toimenpiteenä Tikkurilankosken padon kalatien parantaminen. Nykyisen padon ja Kuninkaalantien sillan välisellä alueella joentörmien maanpinta vaihtelee noin tasossa N 2000 +16 19 m. Joentörmät ovat noin 4 5 m korkeat ja monin paikoin jyrkät, etenkin joen etelärannalla. Joenpohja vaihtelee noin tasossa +12 14 m. Jokiuoman keskellä kallio on enimmäkseen pinnassa tai ohuen kivi- tai moreenikerroksen alla. Nykyinen pato on perustettu kalliolle kuten myös Kuninkaalantien silta ja sillan kupeessa oleva savupiippu. Tarkentavat mittaukset osoittivat pohjan muodon olevan hyvin vaihteleva muutaman kymmenen sentin vaihteluvälillä. Tämä oli odotettavissa, sillä valokuvista on nähtävissä, että koskenniskan pohja muodostuu muutaman kymmenen senttimetrin kokoisista kivistä. Tikkurilankoski on ennen padon rakentamista ollut kalliopohjainen luonnonkoski. Virtausnopeuden laskettua padon rakentamisen jälkeen on padon yläjuoksun puolelle sedimentoitunut liejua, savea ja hiekkaa. Sedimenttiä esiintyy myös padon alapuolella rautatiesillan länsipuolella. Mikäli Tikkurilankosken pato poistetaan, padon yläpuolelle sedimentoituneet maa-ainekset erodoituvat ja kulkeutuvat veden mukana alueelta alavirtaan. Mikäli pato poistetaan osittain, sedimentin eroosion laajuus voi riippua padon poiston osuudesta. Uoman pohjoisrannalla havaittiin täyttömaakerrosten sekä siltti- ja hiekkakerrosten alla ohut savilinssi, joka aiheuttaa jyrkässä rantatörmässä luontaista epävakautta ja tekee luiskan alttiiksi sortumille. Sortumariski kasvaa, kun joen vedenkorkeutta alennetaan, koska patoaltaan vesi toimii nykyisellään vastapainona rantaluiskien maanpaineelle. Stabiliteetin riittävyyden takaamiseksi rantaluiskien juureen suositellaan tukitäyttöjä.
8 (36) Sedimenttitutkimukset Vesi- ja ranta-alueiden käyttö Tutkimusalueen ympäristössä on sijainnut paljon teollista toimintaa muun muassa väri-, lakka- ja maalitehdas, polymeeri- ja nitroselluloosasideainetehdas sekä lyijysulatto. Sedimenttinäytteitä on otettu vuonna 2016 neljästä pisteestä, joista kolme on padon yläpuolella. Lisäksi yhdestä padon alapuolella sijaitsevasta pisteestä ei saatu otettua näytettä, koska alueella eikä sen lähettyvillä todettu sedimenttiä. Verrattaessa sedimenttinäytteiden tuloksia valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) liitteen mukaisiin kynnys- ja ohjearvoihin todettiin kaikissa neljässä näytteessä kynnysarvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjä (C 10 C 40). Kahdessa näytteessä todettiin kynnysarvon ylittävä pitoisuus arseenia ja kahdessa kynnysarvon ylittävä pitoisuus lyijyä. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2015) mukaisten normalisoitujen pitoisuustasojen mukaisesti kaikissa näytepisteissä on todettu tasolla 1B öljyhiilivetyjä (C 10 C 40) ja tasolla 1A PAH-yhdisteitä. Yhdessä pisteessä on lisäksi todettu PAH-yhdisteitä tasolla 1B. Kadmiumia tasolla 1A on todettu kolmessa näytteessä, yhdessä näytteessä elohopeaa tasolla 2 ja yhdessä näytteessä PCB:tä tasolla 1C. Keravanjoki virtaa suureksi osaksi taajamien läheisyydessä ja on siten helposti saavutettavissa. Hankealueen läheisyydessä on suuri virkistyspaine, koska Tikkurilan asukasmäärä kasvaa nopeasti. Asutus on valtaosaksi pysyvää ja varsinaiset vapaa-ajan asunnot vähäisiä. Keravanjoen ranta on Tikkurilan tärkein viheralue ja olennainen osa Vantaan viherverkostoa. Tikkurilanpadon yläpuoliset ranta-alueet ovat jyrkkäluiskaiset ja luontaisesti kasvittuneet. Niillä ei nykyisellään ole virkistyskäytöllistä merkitystä. Padon eteläpuolella sijaitsee Väritehtaanrannan puisto sekä yhtenäinen kevyen liikenteen reitti. Keravanjoen vesiliikenne on vähäistä ja koostuu lähes yksinomaan melojista. Joella on mahdollista harrastaa myös uintia. Lisäksi joen varren maastot soveltuvat retkeilyyn sekä pyöräilyyn ja lenkkeilyyn. Kalastus on mahdollista eri puolilla Keravanjokea. Nousuesteet kuitenkin hankaloittavat kalojen kulkua joessa, mikä vaikuttaa saalismahdollisuuksiin. Tikkurilankoskessa kalastus on kielletty 200 m lähempänä kosken pohjoisosaan rakennettua kalaporrasta. Vapaa-ajankalastajille tehdyn kyselyn perusteella vuonna 2014 Keravanjoella oli 34 kalastajaa, pyyntipäiviä oli 170 ja kokonaissaalis (22 kg) koostui ahvenesta, hauesta ja kirjolohesta.
9 (36) Hankkeen yleissuunnitelmasta pyydetyt lausunnot Vantaan ympäristökeskus Vaikka yleissuunnitelma antaa hyvät lähtökohdat kalojen, erityisesti taimenen, elinalueiden toteuttamiseen koskialueella, tulevat kutualueiden, kynnysten ja poikaskivikoiden lopulliset sijainnit ja rakenteet täsmentymään vasta rakentamisvaiheessa ja työ vaatii sen vuoksi paikan päällä asiantuntevat toteuttajat. Tärkeimpänä suunnitteluperiaatteena kosken ennallistamisessa on pidetty uoman monimuotoisuuden lisäämistä. Myös rantavarjostuksen säilyttäminen on ollut tärkeä suunnitteluperiaate. Uoman vesialueen kasvillisuussaarekkeille esitettyihin raivauksiin on syytä suhtautua varovaisesti. Koskiluonnon monimuotoisuuden, linnuston, hyönteismaailman, kalaston, saukon ja muun vesieliöstön kannalta suojaisat kasvillisuussaarekkeet ja rantakasvillisuus ovat tärkeitä. Vantaan kaupunginmuseo Suojelunäkökulmasta tyydyttävä ratkaisu on padon osittainen säilyminen, jossa molempien rantojen korkeat kiviset patorakenteet sekä riittävä määrä ylisyöksyosan patomuuria säilyvät, jotta kokonaisuus voi edelleen hahmottua historialliseksi patorakenteeksi. Lisäksi on huomioitu se, että säilytettävä osuus padon ylisyöksyosasta tulee näkymään nykyistä huomattavasti enemmän vedenpinnan laskiessa uomassa muutostöiden jälkeen. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymä Padon osittainen purkaminen on koko Keravanjoen vaelluskalakantojen elvyttämisen kannalta tärkeä toimenpide. Kuntayhtymän vuonna 1994 rakennuttama kalatie on kahden seurantatutkimuksen perusteella osoittanut toimivuutensa muun muassa lohelle ja taimenelle suhteellisen pienten syystulvavirtaamien vallitessa. Vaelluskalojen nousu tapahtuu kuitenkin pääsiallisesti keskimääräisillä tai suurilla tulvavirtaamilla, jolloin kalatiestä ei ole seurantatietoja. Oletettavasti kalatien toiminta jää vajavaiseksi, kun pääosa virtaamasta ohjautuu patokynnyksen yli, jolloin kalatien suuaukon löytäminen kaloille vaikeutuu. Padon keskiosan purkaminen parantaa tällöin merkittävästi kalojen nousuedellytyksiä kunnostetuille joen koskipaikoille ja sivupurojen soraikoille. Tikkurilankosken kunnostaminen on toivottavaa toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Padon osittainen purkaminen parantaa huomattavasti lohikalojen nousu- ja lisääntymisolosuhteita Keravanjoella ja koko jokialueen virkistyskäyttöarvoa. Kalataloudellisissa kunnostuksissa on kiviaineksen ohella viime vuosina siirrytty käyttämään myös puuainesta virtaaman ohjaukseen. Se lisää uoman monimuotoisuutta tarjoamalla suojaa, varjostusta ja kiinnittymis-
10 (36) alustaa muun muassa pohjasammalille. Ranta-alueiden puuston ja kasvillisuuden säilyttäminen yleissuunnitelmassa olikin otettu huomioon, mutta virtauksen ohjauksessa puuaineksen lisäämistä voisi harkita. Virtavesien hoitoyhdistys ry Valittu vaihtoehto padon purkamiseksi osittain ja kosken ennallistamiseksi on hyvä. Lähtökohtaisesti ensisijaisena tavoitteena on pidettävä alueelle alkuperäisen jokiluonnon ja koskiympäristön palauttamista sekä siihen sidoksissa olevan lajiston elinolosuhteiden parantamista. Näistä tavoitteista ei tule missään yhteydessä tinkiä minkään yksittäisen harrastajaryhmän harrastusmahdollisuuksien edistämiseksi. Hoitoyhdistys on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että koskialueen yläosa on rajattu pois yleissuunnittelusta, ja siihen, että vesi saattaa ajoittain kesäaikaan lämmetä huomattavasti leveässä jokiuomassa, mikä voi olla haitallista lohikaloille. Uoman liiallinen levittäminen ja kynnystäminen voi olla ongelmallista myös, mikäli koskiuoman pohjanläheinen virtaus hidastuu liiaksi, sillä tämä suosii suvantoalueiden eliölajistoa koskilajiston sijaan. Nykyiset rakenteet ja tehdyt kunnostukset Pato Koko jokiuoman levyinen pato on betonisydäminen ja luonnonkivipäällysteinen. Padon kokonaispituus on noin 65 m ja sen leveys on alhaalla noin 3 m ja ylhäällä noin 1,5 m. Padon reunat ovat tasolla N2000 +17,10 m, padon ylisyöksyosa on tasolla +15,30 m ja pohja on noin tasolla +12,6 m. Padossa on pohja-aukko ja uittoaukko. Pato on luokiteltu patoturvallisuuslain 3-luokan padoksi. Padon vaikutukset ylävirran suuntaan ulottuvat nykyisellään Hiekkaharjun golfkentän läheisyydessä olevalle koskelle saakka noin 3 km:n etäisyydelle Tikkurilankosken padosta. Nykyinen pato on rakennettu vuosina 1912 1913 Tikkurilan öljytehtaan kasvanutta energiantarvetta sekä myllyä varten. Pato on korvannut silloisen hirsiarkkupadon. Pato on vähintään peruskorjauksen tarpeessa. Rakenteita on pintaverhoilun osalta korjattu viimeksi kalaportaan rakentamisen yhteydessä vuonna 1994. Padolla ei enää ole alkuperäistä toiminnallista perustetta, mutta pato ja Vernissan ympäristö muodostavat arvokkaan Tikkurilan teollisuushistoriasta muistuttavan kokonaisuuden. Padon omistajuus on siirtynyt Vantaan kaupungille 11.12.1979. Päällisin puolin pato on ehjä ja verhoilukivet hyväkuntoisia, mutta osa kivien saumauksista on rapautunut. Paikoitellen pato on paksun sammalen peitossa. Padon alareunasta on irronnut paikoin verhoilukiviä, mikä on aiheuttanut padon betonisydämen rapautumista. Vuonna 2016 padon määräaikaistarkastuksessa todettiin muun muassa, että padon merkittävin vuotokohta on edelleen padon alaluukku padon pohjalla. Padossa havaittiin silmämääräisesti tarkastelemalla hyvin vähäistä vuotoa padon harjalla ole-
11 (36) van uittoaukon pohjoispuolella olevien kansikivien alta. Padon alapuolisesta seinämästä on Vernissan puoleiselta sivulta irronnut päällyskiviä noin 5 m²:n alueelta. Kivien lisäksi kuivan puolen seinämästä on irronnut monesta kohtaa saumauslaasti julkisivukiveyksen väleistä. Pato muodostaa yläjuoksun puolelle laajan vesipeilin, jonka pinnasta heijastuvat Vernissa ja Tikkurila Oyj:n joen varren rakennuksia. Padon tuottama veden kohina on hallitsevassa roolissa Tikkurilankosken äänimaisemassa, mutta sen kantavuutta rajoittavat rehevä kasvillisuus, ympäröivät rakennukset ja pohjoispuolella Tikkurilantie. Kalatie Padon viereen on vuonna 1994 rakennettu betoninen noin 45 m pitkä, pystyrakoinen, neliönmuotoisilla altailla (12 kpl) varustettu tekninen kalatie. Kalatie on alun perin rakennettu mahdollistamaan vaelluskalojen nousu Keravanjoessa, mutta se ei ole toiminut toivotulla tavalla. Kalatien suuaukko on liian kaukana padosta, jolloin suuri osa kaloista ohjautuu padon alle yrittämään nousua. Kalat eivät pääse ylös yli kaksi metriä korkeasta padosta, vaan menehtyvät yrittäessään padon ylitystä tai päätyvät kutemaan padon alapuolella, mikä saattaa alivirtaamalla johtaa poikasten kuolemaan. Lisäksi kalatie on helposti tukkeutuva ja vaarallinen rakenne, jonka ylläpito aiheuttaa paljon työtä. Kalatien on rakennuttanut ja rahoittanut Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä. Kalataloudelliset kunnostukset Tehtävät rakenteet ja toimenpiteet Toimenpidealue Suunnitteluperiaatteet Tikkurilankosken padon alapuolelle on rakennettu kaksi vuonna 1994 suunniteltua pohjakynnystä ja samassa yhteydessä lisätty padon alapuolelle kutusoraikkoja. Toimenpidealueeseen kuuluvat Tikkurilankosken pato, kalatie ja jokiuoma ranta-alueineen padon ja koskenniskan väliseltä alueelta sekä padon alapuolella oleva uoma ja rantaviivan alue asemakaavan kevyen liikenteen sillan aluevaraukseen saakka. Tärkeimpänä suunnitteluperiaatteena kosken ennallistamisessa on pidetty uoman monimuotoisuuden lisäämistä, johon kuuluvat muun muassa hitaamman ja nopeamman virtauksen alueiden vaihtelut, vedenpinnan syvyysvaihtelut ja uoman rantavyöhykkeiden sekä pohjan muotojen ja materiaalien monimuotoisuus. Myös rantavarjostuksen säilyttäminen on ollut tärkeä suunnitteluperiaate. Suunniteltua syvänteen louhintaa Vernissan edustan vesialueella ei toteuteta tässä yhteydessä.
12 (36) Padon osittainen purku Padon keskiosasta puretaan noin 50 m³ betonia ja noin 80 m³ verhouskiveä noin 20 m:n matkalta. Paikoilleen jäävien osien päät verhoillaan mukaillen vanhaa rakennetta. Purettaessa häviävät myös padossa olevat uittoaukko ja pohja-aukko. Pato kunnostetaan tarpeen mukaan. Irronneiden verhoilukivien tilalle kiinnitetään uudet ja kivien saumaukset uusitaan tarvittaessa. Betonisydämen rapautuneet tai muuten heikot kohdat valetaan uudelleen. Purettavan osan verhoilukivet säilytetään, puhdistetaan betonista ja käytetään uudelleen. Alajuoksun puoleiset tasamuotoiset kivet käytetään padon päätyjen verhoiluun ja paikoittain irronneiden verhoilukivien korvaamiseen. Tarvittaessa verhoilukiviä voidaan myös pilkkoa. Yläjuoksun puoleisia erimuotoisia ja -kokoisia kiviä hyödynnetään ranta-alueen ympäristörakentamisessa kuten rantaluiskien maaportaissa ja astinkivissä sekä piipun lähellä sijaitsevan matalan betonimuurin verhoilussa. Padon nykyiset korkeammat pielusrakenteet säilytetään ennallaan. Padon takapuolelle rakennetaan nupukivikourut, joita pitkin pintavedet valuvat jokeen. Muuten ranta-alueet rakennetaan viettämään uomaa kohti, jolloin pintavedet johtuvat pintoja pitkin. Padon ylävirran puolella nykyisin sijaitseva käytöstä poistettu viemäriputki puretaan ja tulpataan. Sedimentin poisto ja rantarakentaminen Patoaltaasta poistetaan haitta-ainepitoista sedimenttiä. Hienorakeinen sedimentti poistetaan virtaavalle vedelle altistuvista kohdista. Rannoilta eroosiota kestävän verhoilun peittämäksi jäävää sedimenttiä ei poisteta. Ruoppausmassat viedään Vantaan kaupungin omistamalle Kulomäen maankaatopaikalle. Patoaltaan vedenkorkeus lasketaan hallitusti ja hitaasti siten, että sedimenttiä ei lähde merkittävissä määrin liikkeelle. Normaalissa virtaamatilanteessa (MQ) vedenpinnan yläpuolelle jääneiden sedimenttien annetaan kuivua paikallaan vähintään noin kahden kuukauden ajan. Kuivunut sedimentti kuoritaan kuivana kaivutyönä ja kuljetetaan asianmukaiseen läjityspaikkaan. Kuorittavaa sedimenttiä arvioidaan olevan yhteensä noin 2 000 m³. Kuivumisen aikana tapahtuva sedimentistä peräisin olevan kiintoaineen liettyminen sadeveden mukana takaisin vesialueelle pyritään estämään kuivausalueen ja joenrannan välille pystytettävällä geotekstiilirakenteella tai vastaavalla. Ranta-alueet täytetään keskiylivedenkorkeuteen asti karkealla soralla, jossa on mukana runsaasti kiviä 150 mm raekokoon asti. Keskiylivedenkorkeuden rantaviivan alueelle rakennetaan kivinen vyöhyke, jonka raekoko on noin 100 400 mm. Jokitörmien yläreunoilla eroosio ehkäistään ruohovartisella tai muulla vastaavalla kasvustolla ja juurakolla. Ranta-alueiden ja uoman rakentamista varten alueelle tuodaan maksimissaan noin
13 (36) 3 000 m³rtr massoja. Alueella pyritään säästämään mahdollisimman paljon nykyistä kasvillisuutta. Rantatörmän alueella suoritettavissa kaivutöissä tulee huomioida rantatörmän stabiliteetti. Jokiuoman pohjoisrannan rantaluiskan stabiliteetti ei ole nykyisellään riittävällä tasolla. Rantaluiskan juureen tulee tehdä minimissään 3,0 m leveä täyttö, joka ulottuu vähintään tasolle N 2000 +15,50 m. Minimikokoa laajempana toteutettu täyttö parantaa luiskan stabiliteettia edelleen. Jokiuoman etelärannalla Kuninkaalantien länsipuolella ei ole tarvetta täytöille alueellisen stabiliteetin kohentamisen kannalta. Kuninkaalantien itäpuolella jyrkkää kitkamaaluiskaa sitoo kasvillisuus. Jos kasvillisuutta vaurioitetaan, luiskien juureen tulee tehdä tukitäyttöä niiden vakauttamiseksi. Kalatien rakenteiden jatkokäyttö Tarpeettomaksi jäävän kalatien nykyiset virtausaukot tukitaan kalatien kummastakin päästä. Pihanpuoleinen kalatien tukimuuri kaiteineen puretaan kalatien matkalta samaan korkoon kuin joenpuoleinen muuri. Kalatien betonisten tukimuurien varaan on suunniteltu rakennettavaksi laiturimainen oleskelutasanne sekä porrastettu terassi, joka myötäilee kalatien muotoa. Kalataloudellinen kunnostaminen Pohjakynnykset Lisääntymis- ja poikastuotantovaiheiden pinta-alan kasvattamiseksi koskeen on suunniteltu nykyisen padon ylävirran puolelle kolme osittain läpäisevää luonnonkivistä rakennettua luonnonmukaista pohjakynnystä. Niiden yläpuolelle koskenniskalle toteutetaan neljäs pohjakynnys, joka ylläpitää yläpuolisen vedenkorkeuden mediaanivirtaamalla nykyisellä tasolla N 2000 +15,28 m. Alivirtaamalla vedenkorkeus voi laskea pohjakynnyksen harjan tasoon. Kolme alinta kynnystä hidastavat virtausta ja pienellä padotusvaikutuksellaan lisäävät taimenen poikastuotantoon soveltuvan alueen pinta-alaa varmistamalla riittävän vesisyvyyden myös alivirtaamakaudella. Pohjakynnysten avulla on tavoitteena luoda eri-ikäisille taimenille soveltuvien virrannopeuden, vesisyvyyden ja suojakivikoiden yhdistelmiä. Kynnykset perustetaan sorapatjalle, jonka kerrospaksuus on noin 10 15 cm ja raekoko keskimäärin 2 6 cm. Kynnysten runko muodostuu suurista kivilohkareista (noin 70 90 cm), jotka sijoitellaan lomittain toisiinsa nähden ja kiilataan paikoilleen vierustäytöllä (kiviaines 10 40 cm). Lohkareiden väliin jätetään alivirtausaukkoja, joiden leveydet vaihtelevat 20 60 cm. Jokaisessa kynnyksessä voi olla muita leveämpi aukko, jonka leveys on 60 200 cm, joka mahdollistaa monipuolisemman virkistyskäytön koskella. Alivirtausaukot sijoitellaan uoman syvimpiin kohtiin, ja aukkojen yhteenlaskettu leveys on arviolta 2 4 m. Alivirtausaukkojen korkeudet voi-
14 (36) vat vaihdella 10 50 cm uoman luontaisen muodon mukaan. Kynnyksien harjakorkeudet eli lohkareiden yläpintojen korot on määritelty +/-10 cm:n tarkkuudella. Kynnysten ylävirran puoli täytetään soraluiskalla. Lisäksi kynnysten alavirran puolelle sijoitetaan suuria kivilohkareita varmistamaan kynnysten paikallaan pysyminen ja vähentämään kynnysten alapuolisia virtausnopeuksia. Koskimelonnan mahdollistamiseksi kynnykset rakennetaan niin, että niissä on selkeä päävirtausuoma. Kynnysten alivirtausaukot sovitetaan työn aikana niin, että keskialivirtaamalla 0,3 m³/s vedenkorkeuden tulee nousta kynnyksen harjan tasolle mahdollistaen vesieliöstön liikkumisen kynnysten läpi. Kynnysten muotoilun tavoitteena on, että mediaanivirtaamalla 2,0 m³/s kynnyksille muodostuu kalojen nousun kannalta merkittävillä kohdilla noin 20 cm:n vesipintojen ero, jolloin virtausnopeus pysyy riittävän alhaisena mahdollistaen kalojen nousun kynnyksen yli. Kutusoraikot Taimenelle sopivia kutualueita luodaan soraistamalla koskea. Paksuudeltaan keskimäärin 20 50 cm:n kutusoraikot sijoitetaan kynnysten yläpuolisten luiskien lisäksi koskipeilien eli pienten syvänteiden alueille virransuuntaisina pitkänomaisina patjoina, joiden pinta-ala on noin 2 15 m². Soraikot sijoitetaan virtaamaolojen kannalta otollisiin kohtiin. Työssä käytetään raekooltaan noin 2 6 cm soraa (keskimäärin 2 3 cm, joka on paras koko myös pohjaeläimistölle). Soraikon tukemiseen käytetään karkeampaa kiviainesta, joka estää soraa huuhtoutumasta pois. Soraikon kohtiin pyritään luomaan sopiva virtausnopeus (noin 25 55 cm/s) lohkareilla ja uoman muodoilla. Tavoiteltava soraikon kaltevuus on noin 0,25 0,5 %. Poikaskivikot Kutusoraikkojen välittömään läheisyyteen virtaussuunnassa alapuolelle sijoitetaan eri-ikäisille taimenen poikasille sopivaa suojakivikkoa (raekoko 6 52 cm). Pienpoikasalueet (<10 cm taimenet) sijaitsevat uoman reunoilla, joissa on matalampaa (10 40 cm) ja hitaampi virtaus (10 30 cm/s). 10 15 cm:n taimenille luodaan poikaskivikkoja 20 65 cm:n syvyyteen, jossa virrannopeus on noin 40 55 cm/s. Suurimpien poikasten (>15 cm) alueet sijaitsevat keskemmällä uomaa, jossa on syvempää (30 90 cm) ja nopeampi virtaus (noin 40 55 cm/s). Tavoiteltava poikaskivikon kaltevuus on noin 1 2 %. Kiviramppi Purettavan pato-osuuden kohdalle, jossa uoma on jyrkimmillään ja kapeimmillaan, on uoman keskelle suunniteltu kiviramppi, joka mahdollistaa kalojen nousun ja nostaa vedenpintaa. Kivirampissa käytetään halkaisijal-
15 (36) taan noin 10 40 cm:n kiviä, jotka tuetaan ylä- ja alavirran puolelta suuremmilla halkaisijaltaan noin 70 100 cm:n suojakivillä. Toteutus Työt ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan alivirtaamakauteen, jolloin työalueet voidaan rajata työpadoilla ja tarvittaessa työt voidaan toteuttaa kuivatyönä. Vesien johtaminen voidaan toteuttaa pohjapadoilla, jotka sijoitellaan luonnollisiin vettä jakaviin kohtiin uomassa ja työt suoritetaan kuivalla puolella. Mikäli työt suoritetaan märkätyönä, tulee työalue rajata niin, ettei virtaus pääse huuhtomaan kiintoainesta rakennustöiden aikana. Tämä voidaan toteuttaa ohjaamalla suuremmat virtaukset työalueen ohi. Pohjapatojen lisäksi voidaan käyttää vesien johtamiseen putkitusta. Putkitusta käyttäessä tulee virtaamamuutokset huomioida putken mitoituksessa ja pitää putkitus käytössä mahdollisimman vähän aikaa. Kalojen elinympäristöjen toteutus ja erityisesti kutusoraikoiden tekeminen ajoitetaan työn viimeiseksi vaiheeksi ja suoritetaan ylävirran puolelta alkaen, jolloin työnaikainen hienoaines ei pääse tukkimaan kutusoraikkoja. Mikäli työn aikana hienoainesta pääsee kulkeutumaan soraikolle, tulee soraikot pöyhiä työn valmistuttua. Kalataloudellisessa kunnostuksessa käytettävien rakenteiden kuten kynnysten ja poikaskivikkojen sijainteja ja määriä voidaan vähäisessä määrin muuttaa suunnittelun edetessä, jotta koskialueen kunnostus toteutuu mahdollisimman laadukkaasti. Toteutettavien rakenteiden toimivuutta ja kuntoa seurataan. Esimerkiksi kutusoraikot voivat siirtyä kalojen kutukäyttäytymisen vuoksi alavirtaan päin ja niitä voidaan joutua ajan kuluessa lisäämään tai sijainteja muuttamaan otollisempiin kohtiin. Aikataulu Työt ajoitetaan aliveden aikaan kesälle 2018. Töiden arvioitu kesto on noin kolme kuukautta. Kiinteistötiedot Hankealueen maa- ja vesialueet kiinteistöillä Vesialue 92-408-18-1, Vesialue 92-421-39-1, 92-62-33-1, Väritehtaanranta 92-64-9903-9, 92-62- 9903-10 ja Jokiranta 92-64-9903-10 ovat Vantaan kaupungin omistuksessa. Hanketta koskeva suostumus Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymä on johtokunnan kokouksessaan 7.12.2016 antanut Vantaan kaupungille luvan kuntayhtymän omistaman kalatien rakenteiden muuttamiseen muuhun käyttötarkoitukseen sopivaksi ja kalatien purkamiseen osittain tai kokonaan. Luvan ehtona on, että Vantaan kaupunki ottaa täyden vastuun kalatien muutos- ja purkutöiden vaikutuksista ympäristölle ja rantarakenteille.
16 (36) Pohjavesialue Lähin I-luokan pohjavesialue (Valkealähde 0109201) sijaitsee noin 1 km Tikkurilankoskesta pohjoiseen. Hankealueelta ei ole olemassa pohjavedenlaadun tai -korkeuden mittaustuloksia. Lähikiinteistöjen pohjatutkimusten yhteydessä on kuitenkin havaittu pohjaveden pinnan olevan syvällä maapohjassa hieman joenpinnan yläpuolella. Hankkeen vaikutukset Hydrologia Tikkurilankosken padon yläpuolella keskivirtaaman mukainen vesialue pienenee 2 830 m² ja padon alapuolella 750 m² sillä alueella, jolla hankkeen vaikutuksesta vesialuetta muuttuu maa-alueeksi. Vastaava tuleva vesialueen pinta-ala padon yläpuolella on 3 960 m² ja padon alapuolella 3 010 m². Tehdyn virtausmallinnuksen mukaan padon osittainen purku ja pohjakynnysten toteuttaminen vaikuttaa virtausolosuhteisiin padon ja Kuninkaalantien sillasta noin 80 m ylävirtaan sijaitsevan koskenniskan välisellä alueella. Keskialivirtaamatilanteissa (0,3 m³/s) vaikutus ulottuu pidemmälle ylävirtaan koskenniskan yläpuolelle siten, että vedenkorkeus laskee 10 15 cm. Vedenkorkeuden muutoksia ei käytännössä havaita koskenniskan yläpuolisella alueella mediaanivirtaamalla (2,0 m³/s) tai sitä suuremmilla virtaamilla. Vedenkorkeuden muutokset keskittyvät patoaltaaseen. Suurin muutos on nykyisen padon kohdalla, jossa vedenkorkeuden lasku on keskialivirtaamalla noin 2 m, mikä vastaa padon korkeutta. Vedenkorkeuden muutokset patoaltaan kohdalle muodostuvalla koskialueella pienenevät ylävirran suuntaan. Rakennettavat pohjakynnykset vaikuttavat vedenkorkeuksiin paikallisesti ja vaikutusalue rajautuu kynnysten välisille alueille. Koskenniskaan toteutettavalla pohjakynnyksellä ylläpidetään suvantoalueen vedenkorkeus nykyisellä tasolla mediaanivirtaamalla ja sitä suuremmilla virtaamilla. Keskialivirtaamalla suvannon vedenkorkeus laskee noin 10 cm. Tulvavirtaamilla koskialueen virtausta rajoittava kohta sijoittuu Kuninkaalantien sillan yläpuolelle. Toteutettavat pohjakynnykset on sijoitettu niin, etteivät ne vaikuta koskiosuuden maksimivirtauksiin ja näin ollen tulvavedenkorkeuden muutokset rajoittuvat patoaltaan kohdalle. Vedenlaatu Sameutta aiheuttavia rakennustoimia voivat olla muun muassa pohjakynnysten rakentaminen patoaltaassa, sedimentin osittainen poistaminen patoaltaasta sekä koskialueen ennallistamiseen liittyvät rakennustyöt kuten poikaskivikot ja kutusoraikot. Vaikutukset ovat kuitenkin paikallisia ulottuen arviolta korkeintaan Tikkuritien kohdalle noin kilometrin päähän Tikkurilankoskesta. Sedimenttien poisto ja muut kaivutyöt tehdään mahdollisimman hienovaraisesti vähävetiseen aikaan, jotta vaikutukset vedenlaatuun jäävät
Erodoituva sedimentti Kalasto Pohjaeläimet 17 (36) vähäisiksi. Koskikunnostukseen liittyvät työt ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan alivirtaamakauteen, jolloin työalueet voidaan rajata työpadoilla ja tarvittaessa työt tehdä kuivatyönä. Mikäli työt suoritetaan märkätyönä, tulee työalue rajata niin, ettei virtaus pääse huuhtomaan kiintoainesta rakennustöiden aikana. Virtausnopeuden kasvu alentaa joen levämääriä ja parantaa muun muassa happipitoisuuksia veden tehokkaamman vaihtumisen johdosta. Virtausnopeuksien kasvu voi lisätä eroosiota ja siten kiintoaineen määriä. Kohteessa on todettu sedimentissä haitta-aineita. Pitoisuuksia verrattiin sedimentin ekologisiin viitearvoihin tarkasteltavien aineiden tunnistamiseksi. Viitearvovertailun perusteella kriittisiä aineita ovat kromi, kupari, nikkeli, lyijy ja sinkki. Sedimentin eroosion myötä alavirtaan mahdollisesti muodostuvat pitoisuudet arvioitiin sedimentin määrän ja veden virtaaman perusteella. Laskennallisia vesipitoisuuksia verrattiin vesiekosysteemin viitearvoihin, joiden alittuessa vaikutuksia ei arvioida muodostuvan. Laskennalliset vesipitoisuudet alittivat viitearvot. Erodoituvasta sedimentistä ei arvioida muodostuvan ympäristövaikutuksia, mikäli vedenkorkeuden lasku patoaltaassa tehdään hallitusti ja hitaasti, jolloin sedimentti ei lähde liikkeelle. Toimenpiteiden jälkeen virtausnopeus kasvaa ja välittömästi niiden jälkeen toimenpidealueelta voi kulkeutua haitta-ainepitoista sedimenttiä, jota ei ole poistettu tai peitetty. Määrä on kuitenkin vähäinen. Hanke parantaa olennaisesti äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen lisääntymis- ja poikastuotantomahdollisuuksia. Myös muiden vaelluskalojen kuten lohen, vimpan ja nahkiaisen elinolosuhteet paranevat. Keravanjoki on otollista elinympäristöä taimenelle ja sillä on potentiaalia kehittyä yhdeksi Suomen parhaista taimenjoista, mikäli kulkuesteet poistetaan ja poikastuotannon olosuhteita parannetaan. Padon purkamisen jälkeen virtaamien vaihtelu vaikuttaa vesisyvyyksiin ja virtausnopeuksiin. Pienillä virtaamilla ja erityisesti alivirtaamatilanteessa syvyydet jäävät virtausmallinnuksen perusteella kalojen lisääntymistä ja poikastuotantoa ajatellen osassa uomaa liian pieniksi. Tähän voidaan kuitenkin vaikuttaa kalataloudellisilla kunnostustoimenpiteillä. Osa pohjaeläimistä saattaa tukehtua töiden vaikutuksesta. Pitkällä aikavälillä pohjaeläinten elinolosuhteet kuitenkin paranevat muun muassa veden vaihtumisen parantuessa. Soraikkojen luonti kasvattaa pohjaeläimille sopivan elinympäristön määrää.
18 (36) Vuollejokisimpukka Saukko Töiden haittavaikutukset uhanalaiseen vuollejokisimpukkaan minimoidaan siirtämällä simpukat pois alueilta, joihin kohdistuu mekaanista häirintää, sekä alueilta, jotka ovat vaarassa jäädä kuiville. Kuninkaalantien sillan itäpuolella sijaitsevan luontaisen kosken yläpuolella vedenkorkeuden muutokset jäävät vähäisiksi. Vuollejokisimpukat elävät uoman syvimmissä kohdissa. Tällä alueella simpukoihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi, eikä alueen simpukoille näin ollen suositella lieventämistoimia. Sen sijaan alue voi toimia patoaltaassa nyt elävien simpukoiden siirtoalueena. Patoallas muuttuu kunnostuksen myötä koskimaiseksi alueeksi, jossa vedenkorkeus laskee. Käytännössä alue tulee muistuttamaan nykyistä padon alapuolista koskialuetta, josta löytyi ainoastaan yksi vuollejokisimpukka. Näin ollen nykyisen patoaltaan vuollejokisimpukoihin kohdistuu merkittävä vaikutus. Suojelutoimenpiteenä simpukat siirretään soveliaalle ylävirran puoleiselle elinalueelle. Padon alapuolinen koskialue on pääosin vuollejokisimpukalle soveltumatonta aluetta, joten tämän alueen suojelutoimenpiteille ei nähdä tarvetta. Heurekan sillan alapuolisella alueella rakennusaikaisen sameuden leviäminen voi väliaikaisesti heikentää vedenlaatua. Aikuisten simpukoiden on todettu kestävän väliaikaisia vedenlaadun muutoksia melko hyvin, koska simpukat voivat tarvittaessa sulkea kuorensa. Mahdollinen rakennustöiden aiheuttama samennusvaikutus arvioidaan siten melko vähäiseksi ja paikalliseksi. Lisäksi veden kiintoainepitoisuus laimenee alavirtaan mentäessä sekoittuessaan jokiveteen. Samentuman vaikutusalueeksi on arvioitu noin yksi kilometri. Mallinnuksen mukaan Heurekan sillan alapuolisen osan vedenkorkeuden muutokset jäävät hyvin lieviksi eikä simpukoihin arvioida kohdistuvan vaikutuksia. Koskialueen alapuolisessa uomassa eläville vuollejokisimpukoille ei suositella lievennystoimenpiteitä. Pitkällä aikavälillä kutusoraikkojen lisääminen koskialueelle parantaa myös vuollejokisimpukan olosuhteita alueella, koska simpukalle soveliaat pohjatyypit lisääntyvät. Padon osittainen purku parantaa myös simpukan leviämismahdollisuuksia Tikkurilankosken alueella. Vantaan alueella Tikkurilankoski on yksi alueen merkittävimmistä sulana pysyvistä ja saukolle soveltuvista talviajan ruokailualueista. Hankkeella ei ole sellaisia merkittäviä pysyväluonteisia vaikutuksia, joiden perusteella alueella tai sen alapuolisella osalla Keravanjoen jokivartta saukon ravintotilanne tulisi muuttumaan. Kalaston kannalta hankkeella arvioidaan olevan monipuolistava ja runsastuttava vaikutus.
Kasvillisuus ja linnusto 19 (36) Saukon lisääntymistä hankealueella sekä hankealueen ja Viertolan välisellä osuudella pidetään epätodennäköisenä, eikä merkittäviä vaikutuksia lajin esiintymisedellytyksiin alueella ole odotettavissa. Jokirannan puustoa voidaan harkiten harventaa ilman, että luontoarvot siitä kärsivät. Hankesuunnitelma ei merkittävällä tavalla muuta alueen luonnetta kaupunki- ja kulttuuriympäristöissä esiintyvän pesimälajiston elinympäristövaatimusten kannalta. Patoaltaan muuttuessa koskimaiseksi ympäristöksi myöskään koskikaran talviajan esiintyminen ei vaarannu. Vesi- ja ranta-alueiden käyttö Nykyiset rakenteet Hanke parantaa huomattavasti koko joen virkistyskäyttöarvoa. Tikkurilan asukasmäärän kasvu lisää joenrantaan kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta. Hankkeen suunnittelussa ovat painottuneet alueen virkistyskäytölliset tavoitteet muun muassa rannoilla liikkumisen, kalastuksen ja koskimelonnan mahdollistaminen. Mikäli Keravanjoen meritaimenkannat saadaan vahvistumaan ja Tikkurilankoski palautettua lähelle alkuperäistä koskiluontoa, voi Tikkurilankoskesta muodostua merkittävä kohde, jolla keskeisen sijaintinsa takia tulisi todennäköisesti olemaan suuri vetovoima sekä paikallisena kalastuskohteena että houkuttelevana kalastusmatkailukohteena. Jatkuvasti kasvavan asuinalueen vetovoima ja rantakiinteistöjen arvo kasvavat huomattavasti virkistysarvojen parantuessa hankkeen ansiosta. Vedenkorkeuden muutokset ja siten myös vaikutukset rantakiinteistöihin jäävät vähäisiksi. Pato Kun padon keskiosa puretaan, jäljelle jäävä rakenne ei enää mainittavasti padota vettä. Jäljelle jäävän pato-osan sortuminen ei mainittavasti vaikuttaisi veden virtaukseen, eikä sortuma aiheuttaisi vaaraa padon alapuolella. Tämän johdosta pato voidaan jatkossa poistaa patoluokituksesta. Pato on ankkuroitu kauttaaltaan kallioon eli se ei toimi missään kohtaa vaakasuuntaan kantavana rakenteena. Näin ollen padon osittaisella purkamisella ei ole mitään vaikutusta padon stabiliteettiin. Kalatie Padon osittaisen purkamisen jälkeen kalatie menettää nykyisessä tarkoituksessaan merkityksensä. Rakennelma jää myös yläosaltaan kuivalle maalle eikä voi enää toimia suunnitellussa käytössään.
20 (36) Pohjavesi Kulttuuriperintö Maisema Toimenpiteet menetysten ehkäisemiseksi Pohjaveden virtausmallinnuksen perusteella hankkeen vaikutukset ympäristön pohjavedenkorkeuteen ovat erittäin vähäiset. Pohjavedenkorkeuteen kohdistuvia vaikutuksia rajoittavat irtomaapeitteen yläosan (savi/siltti) heikko hydraulinen johtavuus sekä toisaalta kallioperän heikko hydraulinen johtavuus ja kalliopinnan topografia. Hankkeen haittavaikutukset liittyvät pääasiassa kulttuurihistoriallisiin tekijöihin. Säilyttämällä padosta osat rakenteesta kummastakin päästä niin, että padon vanha linja hahmottuu riittävän selkeästi, voidaan vaalia padon historia- ja kulttuuriarvoa. Padon purkamisella ja kosken vapauttamisella on huomattavia maisemallisia arvoja, jotka eivät ole suoraan rahalla mitattavissa. Maisema muuttuu huomattavasti padon yläpuolisella alueella, kun nykyinen vesipeili heijastuksineen häviää ja tilalle tulee kuohuva koski. Äänimaisema muuttuu myös padon aiheuttamasta jylinästä kosken kohinaan. Padon aiheuttaman virtausesteen poistuttua patoallas tyhjenee ja matalat ranta-alueet paljastuvat näkyviin. Vesialueen kaventuessa sekä pohjoisettä etelärannalle on suunniteltu maltillisia täyttöjä, jotka lisäävät rannan toiminnallista käytettävyyttä ja saavutettavuutta sekä parantavat rantaluiskien stabiliteettia. Myös Vernissan pihan edustan rantaviivaan on esitetty pientä täyttöä, jotta vesi ei nousisi suurillakaan tulvilla piha-alueelle. Materiaalina käytetään kivi- ja täyttömaita, jotka sopivat suomalaiseen koskiympäristöön. Koski ja sitä ympäröivät rannat erilaisine vyöhykkeineen lisäävät koko alueen monimuotoisuutta. Työt tehdään vähävetisenä aikana mahdollisimman vähän vettä samentaen tai muuta ympäristöä vahingoittaen ja pysyvää haittaa aiheuttamatta. Töiden ajaksi vedenkorkeus patoaltaassa lasketaan hallitusti ja hitaasti, jolla pyritään minimoimaan sedimentin sekoittuminen veteen. Normaalissa virtaamatilanteessa (MQ) vedenpinnan yläpuolelle jääneiden sedimenttien annetaan kuivua paikallaan vähintään noin kahden kuukauden ajan geotekstiilillä tai vastaavalla vesialueesta eristettynä, jonka jälkeen kuivunut sedimentti poistetaan hienovaraisesti kuivana kaivutyönä. Edellä mainitulla tavalla toimittaessa haitalliset vaikutukset vedenlaatuun ja edelleen eliöstöön jäävät vähäisiksi. Työnaikaista vedenlaatua tarkkaillaan, jotta voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli tarkkailutuloksissa havaitaan poikkeuksellisen korkeita pitoisuuksia. Kulttuurihistorialliset arvot huomioidaan pysyttämällä padon reunaosat siten, että patokokonaisuus on jatkossakin hahmotettavissa. Maisemaan