Ausbildungsskala eli Koulutusasteikko Teksti: Jutta Koivula Kuvat: Jutta Koivula ja Marko Björs Tahti, rentous, kuolaintuki, lennokkuus, suoruus, kokoaminen. Monet ratsastuksen harrastajat ovat kuulleet tämän rimpsun, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan? Miksi asiat pitäisi tehdä tässä järjestyksessä ja miten koulutusasteikko (saksaksi Ausbildungsskala) oikein liittyy normaaliin ratsastusharjoitteluun? Asteikon kolme ensimmäistä osaa liittyvät lähinnä hevosen voiman kehittämiseen Tämä lisätty ravi ei ole suinkaan parasta, mihin Jan Brink ja Briar ovat pystyneet. Tässä hevonen on notkoselkäinen ja etujalat huitovat voimattomina, kun takaosa ei työnnä kunnolla. Hyvässä lisätyssä ravissa hevonen työntää takajaloillaan ja kantaa selkänsä. Kaula voisi laskea ja venyä vielä vähän enemmän. 3. Jos hevonen ei ole täysin suora, on aika vaikea tuoda se jyrkän alashypyn jälkeen tällaiselle kapealle esteelle. Magnus Gällerdal ja Keymaster suoriutuvat tehtävästä helposti. 64 Ratsastus 7/08
Sportfire Fire for sports Suomessa valmistetut tuulen ja -vedenpitävät ratsastushousut, kenkäsuojat, heijastimet ja seura-asut. Lisää tietoa tuotteistamme ja lähimmän jälleenmyyjäsi löydät: www.urheiluareena.fi Tuulen ja vedenpitävät talviratsastushousut pitävät lämpimänä. Housut istuvat erittäin hyvin ja tuntuvat käytössä tavallisilta ratsastushousuilta. 3. Koulutusasteikko on Saksan ratsuväen aikanaan kehittämä ja se on julkaistu ensimmäisen kerran kirjallisesti 1937. Asteikon kolme ensimmäistä osaa liittyvät lähinnä hevosen voiman kasvattamiseen. Vasta kun hevonen on riittävän vahva, se voi koota itsensä oikein. Toisaalta asteikon avulla pystytään myös määrittelemään virheiden vakavuusaste. Kouluratsastustuomarille toistuvat tahtirikot kertovat siitä, että ratsastaja ei ole tehnyt työtään oikein ja hevonen on jännittynyt, kun taas liian vähäinen kokoamisaste on tätä pienempi virhe. Asteikkoa ei pidä tulkita liian jyrkästi. Vaikka siinä kerrotaankin asioiden tärkeysjärjestys ja se, miten koulutuksessa tulee edetä, ovat eri tasot kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Koulutusasteikko on erinomainen apuväline kun halutaan edetä järjestelmällisesti. Sen tavoitteena on saada hevonen hyvin läpiratsastetuksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että hevonen vastaa halukkaasti kevyisiin apuihin ja tekee työtään niin että ulkopuolinen voisi kuvitella, ettei ratsastaja tee satulassa yhtään mitään. Jotta hevonen pystyy tähän, sen täytyy liikkua hyvässä tasapainossa. Jokaisella ratsastuskerralla on myös hyvä käydä läpi kaikki koulutusasteikon asiat. Ennen kuin hevonen kulkee hyvässä tahdissa, rentona ja tukeutuu hyvin kuolaimeen, on turha yrittää tehdä mitään erityisempiä temppuja. Kun nämä perusasiat on verryttelyssä saatu kohdalleen, onnistuvat myös vaikeammat asiat. Tahti Tahti on tärkeä kaikissa askellajeissa ja niiden kaikissa muodoissa, kuten esimerkiksi lisätyssä ja kootussa laukassa. Käynti on nelitahtinen, ravi kak- sitahtinen ja laukka kolmitahtinen askellaji. Ratsastajan tärkein tehtävä kaikissa askellajeissa on säilyttää tahti puhtaana. Tahdin saa pilattua liian vahvalla kädellä, liian hitaalla tempolla tai esimerkiksi hevosta häiritsevällä apujenkäytöllä, joka tekee askeleista kiireiset ja lyhyet. Käynnin tahti on useimmin se, josta löytyy sanomista. Käynnin tahti on sangen helppo pilata, mutta vaikeampi korjata. Jos ratsastaja ei osaa käynnissä rytmittää apujenkäyttöään oikein, on suuri riski, että hevonen alkaa jännittää selkäänsä ja samanpuoliset jalat alkavat liikkua lähes samaan aikaan. Pahimmillaan käynnistä tulee puhdasta passia, jollaista kamelit liikkuvat. Ravi on yleensä kaksitahtinen, ellei hevonen onnu. Huonosti kaarteissa taipuva tai liian voimakkaasti kuolaimeen nojaava vino hevonen saattaa menettää tahdin hetkeksi ja ryhtyä ns. tahdittamaan, jolloin Ratsastussaappaan suojus lämmittää pakkaskeleillä ja suojaa saappaasi kuralta. Kypärän sadesuojus suojaa kypäräsi sateelta ja lisää näkyvyyttä liikenteessä Urheiluareena Oy Hatanpään valtatie 34 E, 33100 TAMPERE Puh. 03-214 3443 urheiluareena@urheiluareena.fi Ratsastus 7/08 65
Nuoren hevosen kuuluu kulkea melko matalassa ryhdissä, jotta se kehittää lihaksistoaan oikein. Myös ratsastajan oman painopisteen tulee olla edempänä ja alempana kuin pitkälle koulutettua hevosta ratsastettaessa. Tätä saa aikaan jännitys! Imke Schellekens-Bartelsin hevonen on kovettanut kylkensä ja pudottanut selkänsä alas. 3. Hevosen tulisi klassisten periaatteiden mukaan hakeutua kohti pehmeää tuntumaa. Tässä kuvassa ratsastaja kuitenkin pakottaa hevosen hyvin lyhyelle kaulalle. Hevonen protestoi aukomalla suutaan eikä sen takaosa näytä kovin aktiiviselta. rytmi muuttuu hetkeksi epäsäännölliseksi. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaista ontumista. Laukka on ihanteellisesti kolmitahtinen. Esimerkiksi vasemmassa laukassa ensin maahan tulee oikea takajalka, sen jälkeen yhtä aikaa oikea etu- ja vasen takajalka ja viimeisenä vasen etujalka. Sen jälkeen seuraa liitovaihe, jossa kaikki jalat ovat ilmassa. Laukan nelitahtisuus on vakava virhe kouluratsastuksessa. Esimerkiksi monien ravisukuisten hevosten on vaikea esittää puhdasta kolmitahtista laukkaa, jossa on kunnon liitovaihe. Jos muuten hyvin laukkaava hevonen alkaa yhtäkkiä kulkea nelitahtisesti, kyse on yleensä siitä, että yritetään koota laukkaa ennen kuin hevonen on riittävän voimakas kantamaan itseään kootussa muodossa. Kokoaminen kannattaakin aloittaa aina muutaman askeleen pätkistä, joita pidennetään sitä mukaa kun hevonen kehittyy. Tahti on tärkeä asia myös esteja maastoratsastuksessa. Hevonen kuluttaa voimiaan turhaan, jos sen tahti vaihtelee tämän tästä. Tasainen tahti on siis myös näissä lajeissa erittäin tavoiteltava asia. Kokoaminen kannattaa aloittaa aina muutaman askeleen pätkistä Rentous Rentous eli irtonaisuus on myös tärkeä peruselementti hevosen koulutuksessa. Jännittynyt hevonen ei koskaan työskentele optimaalisesti. Kun hevonen verrytellään oikein, se rentoutuu sopivasti varsinaista työntekoa varten. Joka ratsastuskerran aluksi kannattaa ensin kävellä pitkään vapain ohjin ja sen jälkeen ratsastaa hevosta kevyessä ravissa tai laukassa, kunnes se rentoutuu ja pehmenee varsinaista työskentelyä varten. Myös ratsastuksen lopussa hevonen pitää loppuverrytellä, jotta se palautuisi harjoituksesta mahdollisimman hyvin. Liian vähäinen loppuverryttely saa maitohapon jäämään lihaksiin, ja hevonen on seuraavana päivänä taatusti jäykkä ja haluton ratsastuksen aluksi. Hevosen rentous on helppo testata milloin tahansa työskentelyn aikana niin, että ratsastaja avaa sormensa ja antaa hevosen hakeutua hetkeksi eteen ja alas. Jos hevonen ei tällöin venytä itseään kohti kuolainta, se ei ole riittävän rento. Usein jännittyneisyyteen liittyy myös se, että hevonen ei vastaa pohkeeseen riittävän hyvin eikä sen selkä keinahtele liikkeessä vapaasti. Rentoutumisen myötä laiska hevonen virkistyy ja kiireinen hevonen rauhoittuu. Rento hevonen liikkuu niin, että ratsastajan on helppo istua sen liikkeissä alas. Ennen kuin hevonen on rento, ei ole mitään syytä yrittää istua harjoitusravissa alas, koska huonosti liikkeeseen mukautuva ratsastaja vain lisää hevosen jännittyneisyyttä. Rento hevonen näyttää tyytyväiseltä ja sen silmissä on rauhallinen ilme. Se hyväksyy kuolaintuntuman eikä visko päätään. Se myös kantaa häntänsä rennosti. 3. 66 Ratsastus 7/08
Este- ja kenttähevosten työskentelyssä rentous ei ehkä ole niin helposti näkyvissä kuin kouluhevosten, mutta rentous on niille yhtä tärkeää. Vain rento hevonen voi vastata nopeasti ratsastajan apuihin. Nopean uusintaradan takaa se, että hevonen kuuntelee ratsastajaansa eikä ole jännittynyt ja vastahakoinen. Rento hevonen kääntyy paremmin ja etenee nopeammin. Jännittynyt hevonen myös kuluttaa enemmän energiaa kuin rento. Maastoradalla hevosen kuuluu laukata rennosti eikä pakenemalla. Vain silloin hevonen voi olla täydellisesti ratsastajan avuilla. Kuolaintuki Kuolaintuki tai tuntuma on koulutusasteikon kolmas pykälä. Se tarkoittaa sitä, että hevonen hyväksyy kuolaimen suussaan ja tukeutuu kevyesti siihen pitäen suunsa kiinni ja että sitä voidaan ratsastaa siinä muodossa, jonka sen koulutusvaihe sallii. Ratsastajan tehtävä on tarjota hevoselle tasainen ja pehmeä tuntuma, johon hevonen voi tukeutua. Irrottavat ohjasotteet voivat olla tarpeen, jos hevonen on liian vahvalla tuntumalla, mutta yleensä tällöin kyse on siitä, että hevonen ei kanna itseään tarpeeksi eikä reagoi pohkeeseen, joten ensin pitää korjata tämä asia. Sen jälkeen tuntumakin yleensä paranee itsestään. Vanhan sanonnan mukaan ohjista ei saa koskaan vetää taaksepäin. Tämä saattaa tuntua oudolta, sillä moni meistä on silloin tällöin joutunut vetämään ohjista aika tavalla, mutta hyvin koulutettu hevonen reagoi jo siihen pieneen pidätteeseen, että ratsastaja sulkee sormensa ohjan ympärille vähän tiiviimmin. Ratsastajalla tulisi olla koko ajan se tunne, että hevonen haluaa tulla kuolainta kohti. Monet ratsastajat irrottavat ohjista, kunnes hevonen on täysin tyhjä edestä, mutta liian kevyt tuntuma ei välttämättä ole hyvä asia. Hyvin usein se tarkoittaa sitä, että hevonen on kovettanut itsensä ratsastajan eteenpäin vieville avuille, kulkee selkä notkolla ja kaula liian lyhyenä eikä ota vastaan ratsastajan pieniä apuja. Kuolaimella kulkeminen on se asia, mitä moni aloitteleva ratsastaja tavoittelee. Kaula kaarella kulkeminen on toki hienon näköistä, mutta tärkeämpää on se, että hevonen kantaa painoa takajaloillaan ja on tasapainossa. Niskan peräänanto seuraa itsestään, kun hevosen tasapaino on kunnossa. Tällöin niskahihnan kohta säilyy kaulan korkeimpana kohtana. Hevosta ei voi koskaan ratsastaa peräänantoon edestä taakse, vaan ajatus tulisi olla se, että ratsastaja tuo hevosen takajalkoja syvemmälle sen vartalon alle ja hevonen ottaa enemmän painoa koukistettujen takajalkojen päälle, mikä parantaa sen tasapainoa ja lisää kokoamisastetta. Jos este- tai kenttähevonen lyhentää itseään kaulasta ja jää tyhjäksi, ratsastajan on vaikea tuoda se oikeaan ponnistuspaikkaan. On hyvin tärkeää, että hevonen hyväksyy tuntuman eikä pakene sen taakse. Lennokkuus Lennokkuudella tarkoitetaan sitä, että hevosen takaosa toimii energisesti ja liike välittyy rennon selän yli eteenpäin. Lennokkuutta voi olla määritelmän mukaan vain ravissa ja laukassa, joissa on liitovaihe. Lennokkuus ei tarkoita liikkeiden laajuutta. Lennokkuus muodostuu toisaalta hevosen luonnollisesta liikkeestä ja toisaalta oikeasta valmennuksesta, jonka avulla hevosen takaosa on vahvistunut ja selkä toimii oikein. Tällöin etuosa voi keventyä. Jännittyneisyys ei ole oikeanlaista lennokkuutta, vaikka jännittyneesti liikkuva hevonen saattaakin tottumattomaan silmään näyttää varsin energiseltä. Jotta hevonen voi liikkua lennokkaasti, ratsastajan täytyy istua oikein, häiritsemättä sitä, ja osata käyttää apujaan oikein ja rytmikkäästi. Oikealla tavalla lennokas hevonen pitää selkänsä rentona, joten sen liikkeet ovat pehmeät ja niissä on helppo istua syvälle alas. Lennokkuus tarkoittaa myös sitä, että etujalan liikeradat vapautuvat ja suurenevat ja liikkeiden liitovaihe pitenee. Lisätyissä liikkeissä askel pitenee selvästi. Youngster Yhteensopivat ratsastushousut ja minichapsit lapsille. Sydney Ratsastushousut naisille ja miehille. Saatavana kaksi eri mallia ja monta uutuusväriä. Löydät lähimmän jälleenmyyjämme www.equalityline.se Ratsastus 7/08 67
Hevonen kokoaa itsensä ponnistaessaan esteelle. Kokoamiskykyä ja voimaa voidaan kehittää esimerkiksi erilaisilla jumppasarjoilla. Isabell Werth ja Satchmo passagessa, joka on hyvin ilmavaa koottua ravia. Hevosen nenäpii on hieman luotiviivan takana, mutta takajalat ovat aktiiviset. Lennokkuutta voi parantaa vahvistamalla hevosen takaosaa. Usein toistuvat siirtymiset askellajin sisällä ja oikein tehdyt puolipidätteet ovat tässä tärkein keino. Ratsastajan tulee säilyttää tahti mahdollisimman hyvin, kiirehtiminen ja hätäily eivät ole lennokkuutta. Suoruus Hevosen suoristaminen on toki mukana kaikissa aiemmissakin koulutusvaiheissa, mutta koulutusasteikon viidennellä askelmalla siihen kiinnitetään erityistä huomiota. Suoruudella tarkoitetaan sitä, että hevosen etu- ja takaosa liikkuvat samaa uraa niin suorilla urilla kuin kaarteissakin. Hevosen tulee olla suora, jotta se voisi olla tasapainoinen ja rasittaisi kaikkia jalkojaan yhtä paljon ja kykenisi hyödyntämään takajalkojen kantovoiman mahdollisimman hyvin. Vinossa liikkuva hevonen kuluttaa itseään ja kehittää myös vinon lihaksiston ja on näin alttiimpi vammoille ja loukkaantumisille. Suoran hevosen ratsastaminen on myös paljon helpompaa ja mukavampaa kuin vinon. Lähes 80 prosenttia hevosista on vinoja oikealle. Ne astuvat luonnostaan oikealla takajalalla hieman oikean etujalan merkin oikealle puolelle. Ratsastajasta tämä tuntuu siltä, että hevonen tulee hieman oikeaa pohjetta vasten. Jos hevosta ei suoristeta koulutuksen aikana, se rasittaa vasenta etujalkaansa ajan kuluessa enemmän kuin oikeaa. Suoristus on tärkeä osa hevosen koulutusta. Sitä joudutaan tekemään kaikilla koulutuksen tasoilla. Hevosen vinous saattaa vaihdella koulutuksen edistyessä ja joskus tuntuu siltä, että pehmeä ja kova puoli jopa vaihtavat paikkaa keskenään. Suoristamisessa on tärkeää aina johtaa etuosa takaosan edelle, jotta takaosan työntovoimaa pystytään käyttämään hyväksi. Varsinkin laukassa vinous näkyy selvästi. Useimmiten hevonen työntää takaosaansa uran sisäpuolelle. Ratsastajan tulee tällöin johtaa sen etuosa takaosan eteen mahdollisimman usein ja auttaa hevosta löytämään uusi tapa liikkua suorana. Alkuvaiheessa ratsastaja joutuu suoristamaan hevosta lukuisia kertoja yhden pitkän sivunkin aikana, mutta hevonen oppii vähitellen pitämään itsensä suorana. Este- ja kenttähevosille suoruus on yhtä tärkeä asia kuin kouluhevosille. Jos esteratsastaja haluaa menestyä uusinnoissa ja kenttäratsastaja selvittää maaston kapeat tekniset esteet ja estelinjat, täytyy hevosen kulkea juuri sitä linjaa mitä ratsastaja haluaa eikä valua hieman oikealle tai vasemmalle. Kokoaminen Kokoaminen tarkoittaa sitä, että hevosen kantovoima lisääntyy. Se siirtää painoaan enemmän takajalkojen varaan, jolloin etujalkojen liikerata kevenee. Jotta hevonen voisi koota itsensä oikein, täytyy kaikkien edellä mainittujen koulutusasteikon kohtien olla kunnossa, varsinkin lennokkuuden ja suoruuden. Kokoamisessa on hyvin tärkeää, että kaikki askellajit säilyvät tahdiltaan puhtaina. Epäpuhtaus kertoo, että ratsastaja on jättänyt joitakin koulutusvaiheita väliin. Kokoaminen näkyy takajalkojen voimakkaampana taivutuksena, mikä korostuu erityisesti piaffesssa, jossa hevosen takaosa laskeutuu ja etuosa nousee. Koottu hevonen näyttäisi kulkevan ylämäkeen kaikissa askellajeissa, ja se on hyvin tasapainossa. Askelpituus lyhenee, mutta samalla askellus aktivoituu. Ravin ja laukan liitovaihe pitenee. Hyvin koottu hevonen ei tarvitse pitkiä valmisteluja eri liikkeisiin, sillä se pystyy vastaamaan välittömästi ratsastajan apuihin. Kokoaminen vaatii hevoselta voimia, joten sen harjoittelua ei pidä aloittaa liian aikaisin eikä tehdä liian pitkään kerralla. Aluksi riittää muutama koottu askel, jonka jälkeen hevonen saa venyttää itseään ja askeltaan. Peruuttaminen on yksi kokoava liike, joka voimistaa hevosen takaosaa. Myös pienet voltit sekä ympyräuran pienentäminen ja suurentaminen sekä avo- ja sulkutaivutukset kehittävät hevosen kykyä koota itseään. Kokoaminen on aina suhteessa hevosen koulutustasoon. Este- ja kenttähevosetkin tarvitsevat kykyä koota itseään, sillä ponnistusvaiheessa kyse on nimenomaan kokoamisesta. In-andout hyppysarjat ovat tehokas tapa opettaa hevoselle kokoamista ja kartuttaa sen lihasvoimaa. u Lukemista aiheesta: Kyra Kyrklund, Jytte Lemkow: Kyra ja ratsastuksen taito. Maria Möller: Perusratsastus. Opas valmennettaville ja ratsastusvalmentajille. AMVT 18, Vierumäki 2004-2005. Suomen Ratsastajainliiton kou luratsastussäännöt Steiner, Betsy ja Bryant, Jennifer: A Gymnastic System Using Mind, Body and Spirit: Progressive Training for Rider and Horse. 68 Ratsastus 7/08