SOS-LAPSIKYLÄN Kuulumisia 2/2010 Lastensuojelun teemanumero huostaanoton tarpeen ehkäiseminen sijais huollon rinnalle
Pääkirjoitus Hiljaisen hädän äärimmäisestä päästä Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on uskottavuuden vedenjakajalla. Viimeiset 20 vuotta jatkunut kahtiajakautuminen on ollut erittäin voimakasta lasten ja nuorten hyvinvoinnissa. Huostaanottojen määrä on jatkanut pahimmillaan viiden prosentin vuosittaista kasvuvauhtia. Alle 18-vuotiaista lähes kymmenen prosenttia on lastensuojelun asiakkaina maassamme. Tilanne ei ole vain lasten ja nuorten perusoikeuksia loukkaava, vaan se on myös yhä suuremmassa määrin kansantalouden kasvua ja yhteiskuntarauhaa järkyttävä. Tilanne haastaa erityisesti lastensuojelun järjestämisestä vastuussa olevat kunnat sekä palvelujen tuottajat. Kykenemmekö auttamaan 17 000:ta kodin ulkopuolelle sijoitettua ja 70 000:ta avohuollossa olevaa lasta ja nuorta kasvamaan siten, että heillä on mahdollisuus tasapainoiseen aikuisuuteen ja valmiudet tukea omia lapsiaan sekä solmia kestäviä ihmissuhteita? Tässä jäsenille ja kunnille suunnatussa Kuulumisia-lehdessä haluamme nostaa esiin SOS-lapsikylätoiminnan näkemyksiä ja palveluita lastensuojelun haasteiden ratkaisemiseksi. Olemme täysin tietoisia, että emme voi yksin auttaa lapsia, nuoria ja perheitä. Siksi haluamme edistää luottamusta ja vaikuttavuutta lisäävää yhteistyötä lastensuojelun osallisten ja toimijoiden kanssa. Niistä tärkeimpinä näemme lapset ja nuoret itse. Heidän näkemyksensä hyvästä hoidosta ja palveluista on otettava suunnitelmallisesti huomioon kaikessa lasten ja nuorten hyvinvointia koskevassa päätöksenteossa ja palveluiden tuottamisessa. Toimintamme Suomessa lähestyy 50 vuoden ikää. Kiitos kuntakumppaneillemme hyvästä yhteistyöstä paremman elämän puolesta. SOSlapsikyläaatteen perustaja Hermann Gmeiner on todennut, että mikään maailmassa ei ole niin tärkeää, kuin pitää huolta lapsista ja nuorista. Jatketaan yhdessä ponnisteluja huostaanottojen vähentämiseksi ja perheiden hyvinvoinnin puolesta. Jari Ketola toiminnanjohtaja SOS-Lapsikylä ry Julkaisija SOS-Lapsikylä ry Meritullintori 3, 00170 HELSINKI puh. (09) 5404 880 faksi (09) 5404 8811 2 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA Päätoimittaja Aija Rikala, puh. (09) 5404 8820 Toimitussihteeri Aija Rikala, puh. (09) 5404 8820 Ulkoasu Heli Rantala Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Toiminnanjohtaja Jari Ketola, puh. (09) 5404 880 SOS-lapsikyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Seppo Kemppinen SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtaja Pauli Leimio
SOStari on perheille tarkoitettu palvelukeskus SOS-lapsikylän korttelikodit osana kaupunkia 4 SOStari 6 12 7 8 Sisältö Pääkirjoitus...2 Sisältö...3 Lähitulevaisuuden toimintalinjaukset...4 Koko kortteli kakaraa kasvattamaan...6 Avohuollon leiri...7 Theraplay ottaa syliin...8 Perhehoito SOS-lapsikylissä...10 Jälkihuoltoon kannattaa sijoittaa...11 Kotiopetus Vaajakosken SOS-nuorisokodissa...12 Nuorisokoti auttaa avo- ja sijaishuollon palveluin...14 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 3
SOS-Lapsikylän lähitulevaisuuden toimintalinjaukset lasten, nuorten ja perheiden auttamiseksi Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tapahtunut kehitys hyvinvoinnissa ei ole merkinnyt kaikilta osin lasten ja nuorten elinolojen parantumista. Suurten kaupunkien (kuusikkokunnat) lastensuojeluselvitys vuodelta 2009 osoittaa, että avohuollon kehittämisen tahtotila ei ole halutulla tavalla siirtynyt avohuollon palveluihin. Vuonna 2009 käytettiin yhtä paljon tai vähemmän rahaa avohuollon palveluihin kuin vuonna 2008. Tahdonvastaisten ja kiireellisten sijoitusten määrä on kasvussa, mikä luo haasteita koko prosessille ja lapsen hyvän hoidon järjestämiselle. Viimeaikaisten lastensuojelun tut - kimustulosten (Kela) valossa lastensuojelupalveluiden tulisi saavuttaa perheet aikaisemmin ja palveluiden tulisi profiloitua helposti saataviksi ja uskottaviksi. Usein huostaanoton on huomattu vaikeuttavan vanhempien tilannetta. Heidän tukemisensa on haastavaa, mutta entistä tärkeämpää. Poliittinen tahtotila ja kuntien välisen yhteistyön kehittäminen on mahdollistanut uusia avauksia lastensuojelun rakennemuutokseen, painopisteen siir tämisen ennaltaehkäisevään ja per heitä varhaisemmin auttavaan työ - hön sekä perhehoitoon. Sijaishuollon perhehoidon rinnalle huostaanottoja ehkäisevää toimintaa SOS-lapsikylätoiminta niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on linjannut omaa strategiaansa uusille urille. Aikaisemmin vahvasti sijaishuoltoon painottunut yhteisöllinen perhehoito on saanut rinnalleen lapsikylätoimintaa, jolla halutaan ehkäistä huostaanotot ja lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle. Tavoitteemme on pitää perhe turvallisesti yhdessä myös vanhemmuuden tai lapsen tarpeiden arvioinnin ajan sekä tukea lapsia avohuollollisin keinoin. Jos lapsen etu vaatii sijoittamista kodin ulkopuolelle, haluamme mahdollistaa lapselle perhehoidon. Aikaisemmin vahvasti sijaishuoltoon painottunut yhteisöllinen perhehoito on saanut rinnalleen lapsikylätoi min taa, jolla halutaan ehkäistä huostaan otot ja lasten sijoitukset kodin ulko puolelle. 4 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA
Perhehoidossa haluamme turvata lapselle: Pysyvät sisarussuhteet Läheisten ihmissuhteiden jatkumisen Rakentavan yhteistyön vanhempien ja omaisten kanssa Suunnitelmallisen paluun kotiin Peruskoulutuksen Mahdollisuuden opiskella ammattiin Mahdollisuuden jälkihuoltoon Mahdollisuuden yksilölliseen jatkohuoltoon 21 25 vuotiaille Mahdollisuuden ensiasuntoon Pysyvät ihmissuhteet Perhehoitoa myös kaupungeissa SOS-Lapsikylä tuottaa sekä avo- että sijaishuollon palveluita lapsille ja perheille. Kodin ulkopuoliseen sijoitukseen tulevia lapsia ja nuoria hoidetaan perhehoidossa SOS- lapsikyläkodeissa sekä tulevaisuudessa myös SOS-Lapsikylän korttelikodeissa. Avohuollon palveluiden tavoitteena on perheiden ja lasten tukeminen siten, että lapsi voisi jatkaa elämäänsä turvallisesti omassa kodissaan. Perhesijoitukset lapsikyläkotiin vanhemmuuden arvioimiseksi ja tukemiseksi sekä lapsen tarvitseman tukitarpeen selvittämiseksi ovat uusia toimintamuotojamme, jotka käynnistyvät vuonna 2011. Osa lapsikyläkodeista toimii tukiperheinä. Muita avohuollon tukitoimipalveluja ovat mm. lasten leirit, lomakotitoiminta sijoitetuille lapsille, tuetut ja valvotut tapaamiset, perheinterventiot ja perhetyö. Näitä palveluita olemme tuottaneet jo vuodesta 2008. Tavoitteemme on yhä enemmän, yhdessä lastensuojelusta vastaavien kuntatoimijoiden kanssa, vähentää kodin ulkopuolisia sijoituksia ja luoda sellaisia toimintamalleja, joilla kyetään tukemaan ja kuntouttamaan perheitä sekä auttamaan lapsia riittävän ajoissa. Avohuollon ennaltaehkäisevien tuki- ja toimintamuotojen tavoitteena on perheiden ja lasten tukeminen siten, että lapsi voisi jatkaa elämäänsä turvallisesti omassa kodissaan. SOS-Lapsikylä tarjoaa jatkossa perhehoitoa myös korttelikodeissa. Tavoite on mahdollistaa entistä paremmin lasten oikeus tuttuun toimintaympäristöön, sukulaisiin ja ystäviin silloin, kun lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Rakennettavat korttelikodit sijoittuvat kaupunkialueille tavallisiin kerros- ja rivitaloihin, jolloin ne eivät erotu alueen muista kodeista. Ensimmäiset korttelikodit on tarkoitus avata Tampereen Vuorekseen keväällä 2012. Lasten osallisuuden varmistaminen ja toiminnan läpinäkyvyys Lastensuojelun rakenteiden muuttamisen lisäksi tarvitaan toimintamalleja, jotka lisäävät lasten osallisuutta ja mahdollisuutta arvioida omaa hoitoaan. SOS-lapsikylätoiminnassa jokaisen lapsen hyvinvointia ja valmiuksia arvioidaan suunnitelmallisesti käyttäen yhdistyksessä kehitettyjä arviointimittaristoja. Lapset osallistuvat oman hoitonsa arviointiin ja suunnitteluun. Lasten kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi ja kaltoinkohteluepäilyn selvittämiseksi olemme luoneet toimintamallin, jolla haluamme lisätä lasten oikeusturvaa. Perhehoitoa antavia vanhempia tuetaan mahdollistamalla heille säännölliset vapaat, työnohjaus, täydennyskoulutus, työterveyshuolto, Theraplay-terapian intensiivijaksot, vertaistukiryhmät sekä muu henkilökunnan tuki. Vahva tuki edistää hoidon läpinäkyvyyttä. Teksti: Jari Ketola KUVAT: SOS-lapsikyläjärjestön kansainvälinen kuvapankki ja Pekka Lähteenmäki SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 5
Koko kortteli kakaraa kasvattamaan Voisiko perinteisen kyläyhteisön edut siirtää kaupunkimaisiin olosuhteisiin? Ei siksi, että haikailtaisiin vanhoja hyviä ai koja, vaan siksi, että lastensuo jelulapsellakin on oltava oikeus kasvaa tutussa ympä ristössä. Miksi huostaan otetun ainut vaihtoehto usein on muuttaa maalle? Eikö turvallista ja vahvaa kasvatusyhteisöä voisi rakentaa myös lähiöön? SOStari on perheille tarkoitettu palvelukeskus SOS-lapsikylän korttelikodit osana kaupunkia SOS-laPSikyläyhdiSTys tarjoaa tällä hetkellä kodinomaisen, mutta yhteisöllisen lastensuojelupaikan viidessä SOS-lapsikylässä ja yhdessä nuorisokodissa 150 lapselle. Toiminnan jatkuvuus ja lapsikylävanhempien sitoutuneisuus on tuottanut hyvää tulosta pian 50 vuotta. Hyvää konseptia ei siis kannata kokonaan muuttaa, mutta pieni uudistus keskiikään tullessa on paikallaan. Kansainvälisessä SOS-lapsikyläjärjestössä modernisoinnin tarve huomattiin muutama vuosi sitten. Berliiniin ja Wieniin rakennettiin 2000-luvun puolivälissä niin sanotut urbaanit, integroidut SOS-lapsikylät. Myös Viroon nousi tänä vuonna ensimmäinen vastaava lapsikylä. Yhteisöllisyyttä on viime aikoina peräänkuulutettu useissa yhteyksissä. Luonnollisten verkostojen puuttuminen katsotaan syyksi moniin ongelmiin. Onneksi kaupunkirakentamisessakin on vähitellen ymmärretty asian ydin. Maalaismaisemaa ei saa takaisin yhteiskunnan kaupungistuessa, mutta lähiöitä voi rakentaa toisinkin. Tähän kohtaan SOS-lapsikyläyhdistys haluaa mukaan ja rakentaa SOS-lapsikylän kaupunkiin, kerrostalojen ja rivitalojen kortteliin. Erillään, muutaman sadan metrin päässä toisistaan olevat lapsikyläkodit muodostavat yhteisön. Perinteisen lapsikyläyhteisön vahvuuksista emme kuitenkaan luovu, vaan pidämme kiinni neljästä selkeästä periaatteestamme: vanhemmat, SOStari Jos lapsen kasvattamiseen tarvittavaa kylää ei kaupungistuvasta Suomesta löydy, niin rakennetaan sellainen lähiöön. SOS-lapsikyläyhdistys haluaa nähdä naapurin kakarat meidän lapsina. Koko kortteli talkkareineen siihen tarvitaan. Suuri osa lastensuojelun piirissä olevista lapsista tulee kaupungeista, ja lastensuojelulainkin mukaan lapsi pitää sijoittaa mahdollisimman lähelle luonnollista elinympäristöään. sisarukset, koti ja kylä. Tahdomme kuitenkin tarjota vaihtoehdon niille perhehoidosta kiinnostuneille, jotka eivät SOS-lapsikylään halua muuttaa. Ensimmäinen korttelikotien yhteisö syntyy Tampereen Vuorekseen. Vuonna 2012 aloittaa toimintansa pari-kolme kotia pienimuotoisen palvelukeskuksen tukemana. Tavoitteena on luoda muutamassa vuodessa 6 8 korttelikodin kylä keskipisteenään SOStari, josta saa tukipalveluita. Ja Vuoreksen korttelikotien käynnistyttyä tarkoitus on luoda toinen vastaava yhteisö Marja-Vantaalle. Pelkkä uudistusinto ei riitä tämän kokoluokan investointiin, vaan myös tilausta pitää olla. Suuri osa lastensuojelulapsista tulee kaupungeista, ja lastensuojelulainkin mukaan lapsi pi- 6 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA
tää sijoittaa mahdollisimman lähelle luonnollista elinympäristöään. Tarkoituksemme on laajentaa per - hehoidon kirjoa. Haluamme olla osal - tamme rakentamassa yhteistyö tä mui - den alan toimijoiden kanssa. Tavoit - teemme on, että uusia per hehoitajia rekrytoitaessa olisi kaikille kiinnos tu - neille tarjolla sopiva mah dolli suus. Joillekin itsenäinen työs ken te ly so - pii parhaiten, toisille isom paan yhtei - söön kuuluminen on vält tämä töntä. Korttelikodit aloittavat 2012 Uusiin korttelikoteihin etsitään parhaillaan lastensuojelutyöstä kiinnostuneita pariskuntia. Tarjoamme vaihtoehdon perinteisen perhehoidon ja perinteisen lapsikylätyön välistä. Us - komme että juuri tämän kaltaiseen työhön löytyy uusia perheitä, jotka eivät uskalla aloittaa itsenäistä sijaisperhettä, mutta jotka eivät myöskään halua muuttaa SOS-lapsikylään työskentelemään. Taustayhteisönä SOS-lapsikyläyhdistys tarjoaa kokemuksensa ja tukensa. SOStari-palvelukeskus toimii yhteisön kokoavana voimana. Lisäksi se on myös linkkinä ulospäin kaikkea palvelua ei ole tarkoitus luoda itse, vaan yhteistyöllä saadaan enemmän aikaan. Vuoreksen korttelikotien suunnittelu ja hankinta on käynnistynyt. Lapsikylävanhempien valmennus tehtävään tapahtuu vuoden 2011 aikana. Tampereen kaupunki on antanut tukensa hankkeelle, joten lapsia olisi tulossa jo nyt. Ensimmäisten kotien aloittaminen osuu kuitenkin kevääseen 2012. Tukea korttelikotihankkeelle olemme jo saaneet myös muilta alan toimijoilta sekä yrityksiltä. Teksti: Jukka Kotkavuori Piirros: Elise Liikala Avohuollon tukitoimien piirissä oleville lapsille järjestetty leiri onnistui yli odotusten Lapin ja Vihannin lapsikylät järjestivät kesällä ensimmäisen lastensuojelun avohuollon tuki - toimien piirissä oleville lapsille suunnatun leirin Oravanpesän leirikeskuksessa Pellossa. Leirille osallistui yhteensä 13 lasta viidestä eri kunnasta. Leirin tavoitteita olivat muun muassa: vahvistaa lasten itsetuntemusta ja -tuntoa mahdollista malla onnistumisen kokemuksia ja tilaisuuksia selviytyä haastavista olosuhteista luonnossa opettaa lapsille sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista mahdollistaa lapsille vertaisryhmätoiminta ja kokemus ten jakaminen toisten samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa tarjota lapsille virkistystä, mielekästä yhdessä oloa ja tekemistä sekä Lapin luontoon tutustumista. Leiri tarjosi monille lapsille ennen kokemattomia elämyksiä, kuten vaellusta, kalastusta ja melontaa. Lapset osallistuivat kaikkiin tapahtumiin innolla ja uudenlaisista kokemuksista nauttien. Leirin päättyessä tärkein viesti lapsilta olikin toive mahdollisimman pian järjestettävästä uudesta leiristä. Kesän aikana Oravanpesällä järjestettiin myös yksi perheleiri sijoitettuina olevien lasten vanhemmille ja lapsikylävanhemmille. Leireistä saatu palaute sekä lapsilta, että vanhemmilta on ollut niin hyvää, että ensi vuonna Oravanpesän leiritoimintaa lisätään ja lasten leirejä pyritään järjestämään myös syksyllä ja talvella. Myös perheleiritoimintaa aiotaan jatkaa ja kehittää leirejä sekä lastensuojelun avohuollon että sijaishuollon tarpeisiin. TeKSti: ANNA-LIISA KOISti-Auer KUVA: KAI LOMMA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 7
theraplay OttAA SYLIIN Theraplay SoS-lapsikylissä On erityistä ja ainutlaatuista koko maailmassa, että jokin lastensuo - jelulaitos systemaattisesti paneutuu huos taan otettujen lasten varhaisiin vuorovaikutushäiriöihin. Tausta tähän löytyy jo vuosien takaa: Tapiolan kylänjohtaja Jukka Kotkavuori ja lastenpsykiatri Jukka Mäkelä olivat tehneet yhteistyötä pitkään Tapiolan lasten asioissa. Tuntui kuitenkin, että perinteiset aut tamiskeinot eivät olleet riittäviä. Monen huostaan otetun lapsen haava on syntynyt jo esiverbaalisessa kehitysvaiheessa, jolloin sitä on sanallisesti vaikea löytää ja käsitellä. lujittaa jo alkanutta suhdetta lapsen asetettua lapsikyläkotiin. Theraplay-intensiivijaksoja pidetään neljä kertaa vuodessa yhdistyksen koulutuskeskuksessa Helsingissä. Terapeutteina ovat Theraplay-terapeutit Ilona Vierikko ja Hillevi Westman. Tällöin vanhempi-lapsi pari tulee vii - deksi päiväksi internaattihoitoon ja jakson fokus on hyvän ja syvän yhteyden löytyminen. Tämä on ainutlaatuista yhdessä olemisen aikaa vanhemmalle ja lapselle, jolloin pari saa nauttia kahdenkeskisyydestä tavalla, jota isossa lapsikyläperheessä har- theraplayn tavoite on synnyttää yhteys lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille. Se tapahtuu pienten leikkien avulla, joissa lapsi saa varmasti onnistumiskokemuksia. Leikit ovat hyvin helppoja, joissa passiivinenkin lapsi onnistuu varmasti. Tästä hankaluudesta johtuen Jukka Mäkelä ehdot ti toa Theraplayta. Yhdistys aloittikin vuorovaikutushoi- RAY:n tukemana Theraplay-projektin 1.3.2001. Projektin päättyessä 2004 olivat tulokset niin hyvät, että toinen projektin työntekijöistä, erikoissairaanhoitaja Ilona Vierikko, palkattiin työsuhteeseen vas taa maan yhdistyksen Theraplay-hoi doista. Raportti: Kuinka yhteys löy tyy? on tilattavissa SOS-lapsikylä ry:n Keskustoimistolta. Theraplay-hoidon tarkoituksena on synnyttää uusi vuorovaikutussuhde sijaisvanhempaan tai vahvistaa ja 8 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA
Kukaan ei voi omilla silmillään nähdä omia silmiään. Siksi on välttämä - töntä, että näymme toisen ihmisen silmissä. Merkittävää on millaisen katseen siellä saamme aikaan ja miten meitä katsotaan. voin on. In ter naattiin tulee aina nel - jä paria eri lapsikylistä. Theraplay syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa syrjäytymisvaarassa olevien esikouluikäisten hoitomuodoksi. Terapia jäljittelee äidin ja vauvan tervettä vuorovaikutussuhdetta, ja siksi se on helppo istuttaa koteihin: elementit ovat vanhemmille tuttuja. Theraplayn tavoite on synnyttää yhteys lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välille. Se tapahtuu pienten leikkien avulla, joissa lapsi saa varmasti onnistumiskokemuksia, koska leikit ovat hyvin helppoja, joissa passiivinenkin lapsi onnistuu varmasti. Theraplay on hyvin fyysinen ja iloinen hoitomuoto. Sen aikuisjohtoisuus tekee lapsen olon turvalliseksi. Aikuinen sanoo, missä lapsi istuu tai seisoo. Koska hän hyppää tai puhkaisee saippuakuplan. Tämä on toisinaan vaikeaa kontrolloimaan tottuneille lapsille, mutta pikkuhiljaa he asettuvat aikuisen ohjaukseen. Aikuinen myös vahvistaa lapsen itsetuntoa kommentoimalla myönteisesti ja vähän liioitellustikin kaikkea, mitä lapsi on terapiatilaan tuonut mukanaan, olkoon se sitten tähtisilmät, hymynkare tai vaikka irvistys. Lapsi tulee nähdyksi, ja on liikuttavaa nähdä, kuinka toisinaan lapset itsekin ensimmäistä kertaa löytävät suloiset hymykuoppansa, kullankeltaiset hiuksensa tai vahvan hauiksensa. Pian lapsi oppii huomaamaan, että hän ei ole aikuiselle yhdentekevä. Se on hyvin tärkeää lapselle, jonka varhaista peruskokemusta värittää häpeän tunne. Minkäänlainen nolaaminen ei kuulu Theraplayhin, eikä siinä myöskään käytetä EI-sanaa, muuta kuin siinä tapauksessa, että lapsi yrittää vahingoittaa itseään, terapeuttia tai välineistöä. Se estetään sylissä pitämisellä. Sylihoito on heijaavaa, tyynnyttävää ja se jäljittelee sitä vaihetta, jossa äiti sylissään tuutii ylivuototilanteessa parkuvaa vauvaa ja jatkaa hoitoa, kun vauva on rauhoittunut. Theraplayn erityisyys verrattuna moneen muuhun hoitomuotoon on se, että vanhempi otetaan mukaan ihan alusta asti, ensin vain katsomaan, mutta myöhemmin aktiivisesti osallistumaan. Tarkoitus on antaa vanhemmalle ja lapselle hyviä yhteisiä kokemuksia. Vaikka Theraplayssa annetaan myös hyvää syötävää ja juo tavaa, on sen en sisijainen ta voite antaa paljon hyviä kokemuksia, elämyksiä ja tuntemuksia. Thera playssa nautitaan hyvästä kosketuksesta, selkeästä katsekontaktista, iloisesta naurusta ja lukemattomista lämpimistä hymyistä. SOS-lapsikylissä annetaan myös ryhmätheraplay-hoitoa koko perheen lapsiryhmälle. Se on verraton tapa vähentää lasten keskinäistä kateutta, antaa heille mahdollisuus saada hyviä kokemuksia toisistaan sekä opettaa odottamaan omaa vuoroa ja ottamaan toiset lapset huomioon. teksti: ILONA VIerIKKO SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 9
SOS-lapsikylissä perhehoidolla on vahva yhteisöllinen tuki SOS-lapsikylien perustehtävänä on hoitaa avohuollon tukitoimin tuettavia tai sijaishuoltoon sijoitettuja lapsia ja nuoria, joiden tarpeisiin SOSlapsikylissä pystytään vastaamaan. Työtä tehdään viidessä lapsikylässä: Espoossa, Kaarinassa, Punkaharjulla, Vihannissa ja Ylitorniolla. Kylissä on 6 10 lapsikyläkotia. LaPSikylätyö pohjautuu nel - jään periaatteeseen: vanhemmat, sisarukset, koti ja kylä. Kaikissa kylissä toi mitaan näiden periaatteiden mu - kaan. SOS-lapsikylien perhehoito on yh teisöllisesti tuettua. Kylissä sijais - van hempina toimivat lapsikylävanhem mat saavat tukea ja apua lasten hoi toon ja kasvatukseen muilta lapsikylässä toimivilta työntekijöiltä ja keskustoimiston lastensuojelu - tii miltä. Lapsikylämallissa on yhdistetty perhehoidon ja yhteisöllisen hoidon vahvuudet Perhehoitoa lapsikylässä edustavat van - hemmat ja koti, joka on sijoitettujen lasten ja vanhemman yhteinen. Osa lapsikylävanhemmista toimii yksin, osa taas yhdessä puolisonsa kanssa. Yhteisöllisyyttä edustavat muut lapsikylän työntekijät ja heidän antamansa ammatillinen tuki lapsikyläkodeille. Yhteisöllistä tukea edustavat puolestaan muut lapsikylän työntekijät ja heidän antamansa ammatillinen tuki lapsikyläkodille. Lapsikylävanhemman tai -vanhempien lisäksi kodin tiimiin kuuluvat ohjaaja ja lapsikylävanhemman sijainen. Lapsikylävanhempien sijaiset huolehtivat lapsista ja lapsikyläkodista lapsikylävanhempien ollessa vapaalla tai lomalla. Ohjaajien toimenkuvaan kuu - luvat mm. lasten harrastustoiminta sekä koulunkäynnin ja kodin arjen tukeminen. Kylässä työskentelee myös sosiaalityöntekijä tai erityistyöntekijä, joka vastaa mm. hoito- ja kasvatussuunnitelmien teosta sekä yhteydenpidosta sijoittajakuntiin sekä lasten vanhempiin ja muihin läheisiin. Kylänjohtaja vastaa lapsikylässä toteutettavan lastensuojelutyön laadusta, lapsikylän toiminnan suunnittelusta, organisoinnista ja toiminnan taloudellisesta tulok sesta. Hoidon ja kasvatuksen tukeminen Lapsikylätyössä etsitään ja kehitetään koko ajan hoitomenetelmiä, jotka vas - 10 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA
taisivat mahdollisimman hyvin lasten hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin. Kehittämistyössä lapsikylien ja nuorisokodin tukena on keskustoimiston lasten suojelutiimi, johon kuu - luu kaksi sosiaalityöntekijää, sosiaalipsykologi, psykologi (myös The - ra play-terapeutti) ja Theraplay-terapeutti (myös psykiatrian erikoissairaanhoitaja). Viime vuosina on kehitetty erityisesti Theraplay-terapian käyttöä hoidon ja kasvatuksen tukena. Vertaisryhmät ovat osoittautuneet myös toimiviksi ja työn jaksamista tukeviksi menetelmiksi. Lapsikylävanhemmilla on mahdollisuus osallistua vertaistukiryhmiin omassa lapsikylässään. Oh - jatut vertaisryhmät mahdollistavat omien kokemusten sekä tunteiden jakamisen ja jäsentämisen toisten lapsikylävanhempien kanssa. Vertaisryhmätoiminnan tavoitteena on löytää jaksamista tukevia tekijöitä omaan työhön ja sijaisvanhemmuuteen. Lapsikylissä on toteutettu vertaisryhmiä myös Pesäpuu ry:n sijoitettujen lasten vertaisryhmämallin ja Ihan ihol - la -kasvuryhmämallin mukaan. Sijoitettujen lasten vertaisryhmä antaa lapselle mahdollisuuden käsitellä sijoitukseen johtaneita tekijöitä sekä sijaisperheessä elämiseen liittyviä tunteita ja jakaa niitä toisten saman kokeneiden kanssa. Sijaisvanhempien ryhmä antaa sijaisvanhemmille mahdollisuuden käsitellä sanoja teemoja kuin lapset, auttaa heitä ymmärtämään lasta paremmin ja olemaan hänen tukenaan. Ihan iholla -kasvuryhmässätyöstetään sijaisvanhemmuudessa herääviä tun - teita ja tarkastellaan oman kasvuhistorian vaikutusta omaan vanhemmuustyyliin. Teksti: Anna-Liisa Koisti-Auer Kuva: SOS-lapsikyläjärjestön kansainvälinen kuvapankki Jälkihuoltoon kannattaa sijoittaa Moni nuori joutuu itsenäistymään sijaishuollosta liian varhain ja ilman riittävää tukea. SOS-Lapsikylässä tehdyt jälkiseurantatutkimukset osoittavat, että itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten aikuisten tukeminen on monella tapaa mielekästä ja kannattavaa. Kotoa lähteminen ja itsenäisen elämän aloittaminen on haasteellinen elämänvaihe kenelle tahansa nuorelle, mutta sijoitettuna olevalle nuorelle se on usein vaikeista elämänkokemuksista johtuen - monin verroin haastavampi. Siksi erityisen hälyttävänä voidaan pitää viime vuonna julkaistun Sarianna Reinikaisen (2009) väitöstutkimuksen tuloksia, että suurin osa nuorista oli itsenäistynyt alle 18-vuotiaina, mistä syystä myös nuorten koulutustaso oli jäänyt matalaksi. Lisäksi huolta herätti tutkimukseen osallistuneiden korkea työttömyysprosentti ja muuta väestöä heikompi taloudellinen tilanne. Reinikaisen tutkimuksen tulokset saivat vahvistusta juuri julkaistun Tarja Heinon ja Marianne Johnsonin (2010) tutkimuk- "SOS-Lapsikylässä tehdyt jälkiseurantatutkimukset osoittavat, että itsenäistymisvaiheessa ole vien nuorten aikuisten tukeminen on mielekästä ", sanoo lastensuojelupäällikkö Anna- Liisa Koisti-Auer. KUVA: Aija rikala sesta, Huostassa olleet lapset nuorina aikuisina. Myös tämän tutkimuksen mukaan huostassa olleiden koulutustaso jäi huomattavasti matalammaksi ja työttömyysaste oli selvästi korkeampi kuin muiden ikätovereiden. Miksi sijoitetun nuoren pitäi si pystyä itsenäisty mään heti 18 vuot ta täytettyään? Miksi sijoi te tun nuoren ole te - taan pysty vän itsenäistymään ja asumaan yk - sin heti 18 vuot - ta täytettyään, 8 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 11
Kotiopetus Vaajakosken SOS-nuorisokodissa Vaajakosken SOS -nuorisokodissa nuorilla on mahdollisuus opiskella peruskoulun opintoja kotiopetuksessa. Nuorisokoti on tehnyt sopimuksen kotiopetuksen järjestämisestä Jyväskylän kaupungin kanssa ja se toteutetaan yhteistyössä Vaajakosken koulun kanssa. Lähtökohtana on, että nuorisokodin nuoret suorittavat peruskouluaan Vaa jakosken koulun yleisopetuksessa. Mikäli kuitenkin yhteisesti todetaan, voidaan nuori siirtää virallisesti kotiopetukseen nuorisokodin tiloihin Vaajakosken oppilaana. Tarvetta kotiopetukselle on ollut koko 2000-luvun, koko lukuvuoden kestävää kotiopetusta on pidetty elokuusta 2004 lähtien. Kotiopetuksen tilat ovat nuorisokodin alueella erillisessä rakennuksessa. Kotiopetuksen käytössä on myös nuorisokodin harrastelilat (bänditila, kuntosali, liikuntasali, kädentaidontila, puu- ja metalliverstas, sekä nuorisokodin tasokas keittiö. Kotiopetuksessa on lukuvuosien aikana ollut yhtäjaksoisesti kahdesta kuuteen nuorta kerrallaan. Opetuksesta päätetään jokaisen nuoren kohdalla erikseen yksilöllisesti yhteistyössä laaditun henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) mukaisesti. Kotiopetuksen arki on pääsääntöisesti samanlaista kuin kaikilla koululaisilla. Opetuksessa on kuitenkin mahdollisuus keskittyä yksilöllisempään opetukseen ja lukujärjestystä voidaan muokata oppilaiden tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti. Teoriaopetuksen lisäksi opetus sisältää työelämään tutustumista, opintokäyntejä, erilaisia tapahtumia ja teemaviikkoja. Jatkoa sivulta 11 8 vaikka häneltä usein puuttuu luonnollinen turvaverkko, jonka puoleen kääntyä huolineen tai jonka luo palata, jos yksin asuminen ja itsenäinen elämä tuntuvat vaikeilta? Sarianna Reinikaisen tut kimus ker - too nuorisokodista itsenäistyneistä. Jos tutkimus olisi tehty per he - hoidosta, olisiko tulos ol lut samankaltainen? Ainakin käytännön kokemus on osoit tanut, että perhehoidosta itsenäistytään laitoshoitoa useam min vaiheittain, nuoren oman halun ja valmiuksien mukaan. Heinon ja Johnsonin tutki muksen mukaan perhehoidossa olleet nuoret aikuiset olivat lai toshoidossa olleita use am min työssä käy viä tai opiskelijoita. Heikoiten yhteiskuntaan olivat kiinnittyneet laitoshoitoon teininä sijoitetut nuoret miehet. Vaikuttavatko laitoshoidon perhehoitoa kalliimmat kustannukset siihen, että nuoren on selviydyttävä laitoksesta aikuisuuteen varhemmin? Suurimmalle osalle Reinikaisen tutkimukseen osallistuneista nuorisokoti ei tuntunut edustaneen kotia, pysyvyyttä ja jatkuvuutta, vaan se oli ollut vain paikka asua, kun muutakaan ei ollut, jolloin nuoren oma halu itsenäistyä lienee ollut suuri. Tosin monet nuoret olivat toivoneet, että työntekijät olisivat voimakkaammin pyrkineet estämään heidän lähtönsä. Että olisi ollut joku, joka olisi välittänyt ja ymmärtänyt, että he olivat liian nuoria ja valmistautumattomia itsenäiseen elämään. Koulutuksella tur vaa nuoren tule vaisuuteen SOS-lapsiky lä järjestö on lä hes 50- vuo ti sen toi min tan sa ajan pa nostanut SOS-lapsi kylisä ja -nuo ri so kodissa asuneiden nuorten aikuisten opis - kelun ja muun elämän tukemi seen. Täysi-ikäis tyttyään nuori voi tarvittaessa jatkaa asumistaan SOSlapsikylässä. Lisäksi nuoren 25 ikä - vuoteen saakka ulottuva, SOS-Lap si - kylän omarahoi tuk sen turvin kustannetta va jatkohuolto tur vaa jokaiselle nuorele talou dellisen mah dol - lisuuden opis kella ammattiin. Nuorella on myös tarvitessaan ja halutessaan oikeus saada SOS-Lapsikylästä muunlaistakin tukea ja apua, kuten ohjausta ja neuvontaa erilaisissa arkielämän kysymyksissä sekä mahdollisuus jälkihuollon asuntoon. SOS-Lapsikylässä tehdyt jälkiseurantatutkimukset osoittavat, että itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten aikuisten tukeminen on monella tapaa mielekästä ja kannattavaa. Osana laajempaa kansainvälistä SOS-lapsikylätyön jälkiseurantaa (Tracking Footprints) julkaistu tutkimus, Jalanjälkiä seuraamassa (Jahnukainen & Hyytiäinen 2009), osoitti kuten vastaava tutkimus (Oja & Virtanen 1999) aiemmin että tutkimukseen osallistuneiden koulutustaso oli erittäin hyvä. Yli 90 prosentilla (N=52) oli peruskoulun jälkeisiä opintoja ja yli 70 prosenttia oli valmistunut johonkin ammattiin, vaikka ammatillisen 12 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA
Kotiopetuksesta vastaa erillinen koulukäynnistä vastaava ohjaaja, joka on jatkuvassa yhteistyössä Vaajakosken koulun erityisopettajan ja henkilökunnan kanssa. Nuorisokodin muut ohjaajat ovat mukana valinnaisaineiden opetuksessa omien erityistaitojen mukaan. Kotiopetus järjestetään lukuvuosi kerrallaan, mikäli yksikin nuori tarvitsee kotiopetusta, niin se järjestetään. TeKSti ja KUVAt: MINNA KOSKIMÄKI koulutuksen keskeyttäminen olikin hiukan keskimääräistä yleisempää. Tutkimukseen osallistuneiden työtilanne vastasi myös varsin hyvin muun väestön tilannetta, ja suurin osa oli tyytyväisiä sekä työtilanteeseensa että elämäänsä yleensäkin. Hyvistä tutkimustuloksista huolimatta järjestöllämme on vielä paljon kehitettävää myös jälkihuollossa. Jälkihuollon kustannukset vähäisiä koko sijaishuollon kustannuksiin verrattuna Suunnitelmallinen ja nuoren tarpeita vastaava jälkihuolto ja itsenäistymisen tukeminen ovat pieni taloudellinen kustannuserä verrattuna siihen, mitä lapsen kenties lähes koko lap - suuden ajan kestänyt sijaishuolto - kokonaiskustannuksiltaan on. Puhumattakaan siitä, miten ratkaiseva merkitys hyvin hoidetulla jälkihuollolla voi olla nuorelle ja hänen selviytymiselleen aikuisuudessa. Tätä taustaa vasten SOS-Lapsikylässä on seurattu huolestuneina joidenkin kuntien tiukentuvaa suhtautumista jälkihuoltoon ja siitä aiheutuviin kustannuksiin tai päätöksiä siirtää automaattisesti kaikki 18 vuotta täyttävät oman kunnan jälkihuol - lon piiriin riippumatta siitä, millaista jälkihuoltoa sijaishuoltopaikalla on nuorelle tarjolla. Kategorisilla ratkaisuilla ohitetaan helposti nuoren yksilölliset tarpeet ja pahimmillaan päätös voi merkitä nuoren joutumista pois tutusta ympäristöstä paikkakunnalle vaikkakin omaan kotikuntaansa jossa ei asu enää yhtäkään nuoren tuttua tai sukulaista. Jälkihuolloksi ja nuoren tukemiseksi aikuisuuteen tarjolla voi olla pelkkä asunto ja toimeentulotuki, jotka vain harvoin ovat riittävä tuki vaurioittavia kokemuksia läpikäyneelle nuorelle matkalla kohti aikuisuutta. Myös Heino ja Johnson nostavat esiin kriittisen kysymyksen lastensuojelun jälkihuollon sisällöstä ja toimivuudesta. Heidän mukaansa julkisen vallan tulisi juuri tässä siirtymävaiheessa, nuoruudesta aikuisuuteen, olla joustava ja tarjota pitkäjänteisesti tukea. Tutkimustulokset puoltavat Heinon ja Johnsonin mukaan jälkihuollon vahvistamista ja ikärajoista joustamista niin, että 21 vuoden ikäraja ei estäisi itsenäistymisen tukemista silloin, kun se on tarpeen. On tärkeää nähdä jälkihuollon merkitys myös sukupolvittaisen syr - jäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta. Hyvin hoidetulla jälkihuollolla ehkäistään parhaimmillaan tule - vien sukupolvien tarvetta lastensuojelutoimenpiteisiin. Sen lisäksi, että jokaisen nuoren oikeus on saada yksilöllisiä tarpeitaan vastaava jälkihuolto, jälkihuoltoon käytetyt varat voivat tuoda moninkertaiset säästöt yhteiskunnalle tulevaisuudessa. Anna-Liisa Koisti-Auer lastensuojelupäällikkö SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 13
sos-nuorisokoti auttaa sekä sijoitettuja että avohuollon tukitoimin tuettavia nuoria Jyväskylän Vaajakoskella sijaitseva SOS-nuorisokoti tuottaa lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita. Nuorisokodin koulupalvelut ovat sekä laitokseen sijoitettujen nuorten että kunnista tulevien asiakkaiden käytössä. SOS-nuorisokoti sijaitsee Vaajakoskella, noin kymmenen kilomet- rin päässä Jyväskylän keskustasta. Nuoret hankkivat peruskoulutuksensa Vaajakosken peruskouluissa ja lu - kiossa tai nuorisokodin omassa kotiopetuksessa. Jyväskylässä sijaitsevat lukuisat ammattioppilaitokset, ammat - tikorkeakoulut sekä yliopisto takaavat monipuoliset mahdollisuudet ammatinhankintaan ja jatko-opintoihin. SOS-nuorisokoti on rakennettu tarkoitustaan varten metsäiselle tontille Päijänteen rantaan. Toimitilat tarjoavat nuorille hoidollisten ja kasvatuksellisten tarpeiden mukaan hyvät harrastusmahdollisuudet. Nuorisokodin alueella on liikuntasali, perusvälineet kuntosalissa, musiikkitila bändilaitteistoineen sekä puuja metallityöverstaat. Kesäisin on mahdollisuus liikkua järvellä omalla veneellä. Nuoret voivat harjoitella itsenäistä elämää työntekijöiden tuen ja erilaisten asumismuotojen avulla. 14 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA
Nuorisokodin yhteydessä sijaitsee asumisharjoitteluasuntoja. Vaajakoskella ja Jyväskylässä on itsenäistymisasuntoja sekä tukiperheyksikkö, jotka mahdollistavat turvalliset lähtökohdat itsenäistymiselle. Yksilöllistä kasvua tukevia avo- ja sijaishuollon sijoituksia Sijoitettava nuori saa turvallisen kasvuympäristön ja ammattitaitoisten työntekijöiden tuen kasvulleen ja kehitykselleen. Suunnitelmallinen hoito ja kasvatus sekä työn tulosten jatkuva arviointi tukevat itsenäistymistä ja ehkäisevät syrjäytymiskehitystä. Sijaishuolto sisältää kolme vaihetta, jotka ovat nuoren sijoittaminen, kasvaminen yhteisössä ja sijoituksen päättäminen. Palvelun sisältö määräytyy nuoren yksilöllisten tarpeiden mukaisesti asiakassuunnitelmaan kirjatulla tavalla. Asiakassuunnitelmaa täydennetään erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla. Avohuollon tukitoimin sijoitetun nuoren saaman palvelun sisältö määräytyy asiakassuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden perusteella. Asumisharjoitteluvaiheessa hoidon ja kasvatuksen sisältö ja arviointi painottuvat itsenäistymisvalmiuksien kehittämiseen. Kaikkiin vaiheisiin sisältyy tiivis yhteistyö nuoren läheisten ja sijoittavan kunnan kanssa. Nuoren hoidon ja kasvatuksen vaikuttavuutta arvioidaan asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Mittarina käytetään hyvinvoinnin ja valmiuksien arviointimittaristoja. Nuoren vanhemmilta ja hänen asioistaan vastaavalta sosiaalityöntekijältä pyydetään kirjallinen palaute vuosittain. Nuorten osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä vahvistetaan toteuttamalla ajoittain kirjallisia kyselyjä ja tutkimuksia heidän arjestaan. Yksilöllistä opetusta pienyhteisössä Jyvässeudulla asuville peruskoululaisille Nuori saa yksilöllistä opetusta SOSnuorisokodin pienessä opetusryhmässä. Hänelle turvataan mahdollisuus suorittaa oppivelvollisuus joko yleisopetussuunnitelman tai henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman mukaan. Opetuksessa vahvistetaan nuoren sosiaalisia ja muita elämässä tarpeellisia taitoja nuoren henkilökohtaisten valmiuksien mukaisesti. Lastensuojelun jälkihuoltopalveluita SOS-nuorisokodin tuottaman jälkihuoltopalvelun tarkoituksena on saattaa nuori itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi, jolla on tukenaan oma sosiaalinen verkostonsa. Yli 18-vuotiaan nuoren tarvitsemasta jälkihuollosta tehdään nuoren asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa jälkihuollossa olevaa nuorta koskeva asiakassuunnitelma, jossa määritellään, mitä palvelu sisältää. Jälkihuollossa oleva nuori voi asua SOS-nuorisokodissa, SOS-nuorisokodin alueella tai välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa asunnossa, SOS-lapsikyläyhdistyksen tukiperheyksikössä, SOS-lapsikyläyhdistyksen omistamassa jälkihuollon asunnossa tai muussa vuokra-asunnossa. Jälkihuollon vaikuttavuutta arvioidaan jälkihuoltoa koskevissa asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Mittarina käytetään asumisharjoittelussa tai jälkihuollossa olevan nuoren hyvinvoinnin ja valmiuksien arviointimittaristoa. Teksti: Hanna Piiroinen KUVA: SOS-lapsikyläjärjestön kansainvälinen kuvapankki Hyvä lukija Kokosimme tähän Kuulumisia-lehden teemanumeroon kuvauksia SOS-Lapsikylän tuottamista lastensuojelun palveluista. Avaamme lehden sisällössä myös tulevaisuuden strategiaamme ja uusia kehityshankkeitamme, joiden tavoitteena on täydentää lapsikylissä tapahtuvaa perhehoitoa kaupunkiympäristöihin sijoitettavilla, sijaishuoltoa tarjoavilla korttelikodeilla ja avohuollon palveluilla. Aija Rikala päätoimittaja SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 15
SOS-LAPSIKYLÄN LASTENSUOJELUN YHTEYSHENKILÖT Voit tiedustella lastensuojelutoiminnastamme, palveluistamme sekä avoimista sijoituspaikoista joko keskustoimistosta tai toimipisteistämme. Keskustoimiston lastensuojelutiimi: Lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer (09) 5404 8829, 040 5245747 Psykologi Hillevi Westman (09) 5404 8817, 040 559 0903 Theraplay-terapeutti Ilona Vierikko (09) 5404 8821, 040 511 7495 Kehittämissuunnittelija Hanna Piiroinen (09) 5404 8822, 040 700 0795 Kehittämissuunnittelija Hannele Nikkanen (09) 5404 8815, 0400 875 880 Toimipisteet: Kaarinan SOS-lapsikylä Luhtikatu 2 A, 20780 Kaarina Puh. (02) 281 281 Fax (02) 281 2882 kaarinan@sos-lapsikyla.fi Kylänjohtaja Kari Kiesiläinen (02) 281 2821 0400 807 958 Sosiaalityöntekijä Anja Harju (02) 281 2826 Sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen (02) 281 2823 Lapin SOS-lapsikylä Maalarinkuja 18, 95600 Ylitornio Puh. (016) 572 241 Fax (016) 572 240 lapin@sos-lapsikyla.fi Kylänjohtaja Kai Lomma (016) 572 241 040 567 3784 Erityistyöntekijä Anna-Maija Rautio (016) 572 250 040 546 7309 Punkaharjun SOS-lapsikylä Koivukuja 7, 58500 Punkaharju Puh. (015) 555 0000 Fax (015) 555 0009 punkaharjun@sos-lapsikyla.fi Kylänjohtaja Jouni Kerppola (015) 555 0001 040 547 9166 Erityistyöntekijä Tarja Merilehti 044 5836 455 Tapiolan SOS-lapsikylä Metsäpirtintie 19, 02130 Espoo Puh. (09) 43939 50 Fax (09) 43939 511 tapiolan@sos-lapsikyla.fi Kylänjohtaja Sointu Möller (09) 43939 510 040 520 3264 Sosiaalityöntekijä Seija Löfgren (09) 43939 513 040 542 5945 Erityistyöntekijä Riikka Jokela (09) 4393 9516 045 126 2304 Vihannin SOS-lapsikylä Vaskitie 3, 86400 Vihanti Puh. (08) 289 3111 Fax (08) 289 3227 vihannin@sos-lapsikyla.fi Kylänjohtaja Kaisu Pelkonen (08) 289 3220 040 523 9425 Sosiaalityöntekijä Sinikka Loukusa (08) 289 3223 040 706 8351 Vaajakosken SOS-nuorisokoti Ristonmäentie 6, 40820 Haapaniemi Puh. (014) 333 0750 Fax (014) 333 0777 vaajakosken@sos-nuorisokoti.fi Apulaisjohtaja Petteri Luukkonen (014) 333 0753 0400 164 456 Erityistyöntekijä Hannu Kettunen (014) 333 0753 0400 333 0613