PIISPAINKOKOUS 8.9.2015 - BISKOPSMÖTET 8.9.2015 PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS 8.9.2015 KIRKKOHALLITUS ISSN 0359-7512 (nid) ISSN 2341-8338 (pdf)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen istunto 8.9.2015 Porvoossa PIISPAINKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA BISKOPSMÖTETS 8.9.2015 SUOMEN EV.-LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO 2015
Tämä pöytäkirja painetaan yhdessä huhtikuun ja joulukuun 2015 istuntojen pöytäkirjojen kanssa. Kirkon keskushallinto on siirtynyt pääsääntöisesti sähköisiin julkaisuihin. Piispainkokouksen pöytäkirja löytyy kotisivuiltamme, joille sitä on tuotettu sähköisenä vuodesta 1998 alkaen. Detta protokoll trycks tillsammans med protokollen för sessioner i april och december 2015. Kyrkans centralförvaltning har primärt övergått till elektroniska publikationer. Biskopsmötets protokoll läggs ut på våra webbsidor, där de har funnits elektroniskt sedan 1998. ISSN 0359 7512 (nid.) ISSN 2341 8338 (pdf) Unigrafia Oy 2015 Piispainkokouksen kanslia PL 210 00131 HELSINKI Eteläranta 8 p. (09) 1802 281 / 1802 288 / 1802 491 f. (09) 1802 350 http://sakasti.evl.fi/piispainkokous http://sacrista.evl.fi/biskopsmotet
Piispainkokouksen istunto 8.9.2015 Biskopsmötets session 8.9.2015 O s a n o t t a j a t D e l t a g a r e Jäsenet Arkkipiispa Kari Mäkinen p u h e e n j o h t a j a Turun arkkihiippakunta Piispa Samuel Salmi Oulun hiippakunta Piispa Simo Peura Lapuan hiippakunta Piispa Matti Repo Tampereen hiippakunta Piispa Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunta Biskop Björn Vikström Borgå stift Piispa Irja Askola Helsingin hiippakunta Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta Piispa Piispa Tapio Luoma Jari Jolkkonen Espoon hiippakunta Kuopion hiippakunta Kenttäpiispa Pekka Särkiö Asessori Asessori Asessori Asessori Assessor Asessori Asessori Asessori Asessori Pertti Ruotsalo Riitta Särkiö Kari Tiirola Marko Marttila Björn Öhman Olli Kortelainen Eero Holma Marja Heltelä Mauri Vihko Turku Tampere Oulu Mikkeli Borgå Kuopio Lapua Helsinki Espoo Poissa Vs. kirkkoneuvos Kari Kopperi Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja Kirkkohallituksen nimeämä lakimies Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen s i h t e e r i Esittelijä Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala Esittelijä M u u t k u t s u t u t Arkkipiispan teologinen erityisavustaja Viestintäjohtaja Petri Merenlahti Tuomo Pesonen T i e d o t t a j a t Tiedotuspäällikkö Informatör Milla Rautiainen Åsa Holmvik Suomenkielinen tiedotus Information på svenska
1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas 1 2 Nimenhuuto Namnupprop 4 3 Työjärjestys Arbetsordningen 4 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare 5 5 Arkkipiispan vaalitapaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkon vaalijärjestykseen Komplettering av kyrkolagen och valordningen för kyrkan med bestämmelser om valsättet vid val av ärkebiskop 6 6 Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi Liite Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska Bilaga (på finska) 7 8 7 Rovastin arvojen myöntämisestä annetun suosituksen päivitys Liite Uppdatering av rekommendationen om att förläna prosttitlar Bilaga 10 13 8 Lisääntynyt vieraanvaraisuuden tarve sekä ehtoollisen vietossa että oikeudessa saarnata jumalanpalveluksissa Liite Ett utökat behov av gästfrihet såväl i nattvardsfirandet som angående rätten att predika i gudstjänster Bilaga (på finska) 14 18 9 Jumalanpalvelusyhteisöjen merkitys, mahdollisuudet ja ongelmat kirkossamme Olika gudstjänstgemenskapers betydelse, möjligheter och problem inom vår kyrka 27 10 Ammatillisen koulutuksen seuranta vuonna 2014 Uppföljning av yrkesutbildningen år 2014 28 11 Kirkon teologikoulutustoimikunnan toimintasuunnitelma 2016 Liite Kyrkans teologutbildningskommittés verksamhetsplan 2015 Bilaga (på finska) 30 31 12 Kanttorikoulutustoimikunnan toimintasuunnitelma 2016 Liite Kantorutbildningskommittés verksamhetsplan 2015 Bilaga (på finska) 32 33 13 Piispainkokouksen seuraavat istunnot Biskopsmötets följande sessioner 34 14 Piispainkokouksen istunnon päättäminen Biskopsmötet avslutas 35
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO EVANGELISK-LUTHERSKA KYRKAN I FINLAND PIISPAINKOKOUS BISKOPSMÖTET 3/2015 PÖYTÄKIRJA Porvoo, Porvoon tuomiokapituli Borgå, Borgå domkapitel 1 1 Piispainkokouksen istunnon avaus Biskopsmötet öppnas Piispainkokouksen istunto Porvoon tuomiokapitulissa alkoi tiistaina 8.9.2015 klo 9.00. Istunnon aluksi arkkipiispa Kari Mäkinen toimitti aamurukouksen (laudes). Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström piti seuraavan avauspuheen: Biskopsmötets session i Borgå domkapitel började tisdagen den 8 september 2015 kl. 9.00. Sessionen inleddes med att ärkebiskop Kari Mäkinen förrättade morgonbön (laudes). Biskop Björn Vikström från Borgå stift höll följande öppningstal: KULTAISEN SÄÄNNÖN KIRKKO Kultainen sääntö on vuosikymmenien ajan kuulunut niihin raamatunkohtiin, joita rippikoulussa on opeteltu ulkoa. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt 7:12) Tämä lyhyt teksti on kokemukseni mukaan ollut nuorille helposti opittavissa, koska sen perusidea on niin selkeä. Säännön soveltaminen on sen sijaan huomattavasti haasteellisempaa, kuten jokainen meistä tietää. Jeesuksen jatkokommentti, Tässä on laki ja profeetat osoittaa että hän katsoo, että kultainen sääntö sisältää ja ilmaisee koko Vanhan testamentin eettisen opetuksen. Tätä sääntöä pidetään myös Jeesuksen eettisen sanoman tiivistelmänä. Paavalihan myös katsoo että rakkaus toteuttaa koko lain. (Room 13:10) Kultainen sääntö ei tietenkään ole yksinomaan kristinuskon omaisuutta. Se sisältyy moneen muuhunkin uskonnolliseen traditioon joko myönteisessä tai kielteisessä muodossa: tee muille niin kuin haluat niiden kohtelevan sinua, tai älä tee muille sitä, mitä et halua kokea toisten tekevän sinulle. Kultaisen säännön universaalinen luonne ei kuitenkaan tee sitä yhtään vähempiarvoisemmaksi kristillisenä elämänohjeena. Uskommehan, että Jumala on koko maailman ja kaikkien ihmisten luoja. Kultainen sääntö on hyvän elämän yleinen ohjenuora. Mutta kultainen sääntö on osa kristillistä sanomaa syvemmässäkin mielessä. Lutherin arvokkaimpiin oivalluksiin kuuluu minusta ajatus, että kultainen sääntö myös kuvaa Jumalan tapaa toimia. Jeesuksessa Jumala asettuu ihmisen asemaan, ja näkee, kokee ja aistii maailman meidän näkökulmastamme. Jeesus ei tavoitellut omaa hyväänsä, vaan hän luopui kunniastaan ja jumalallisesta muodostaan, ja tuli kaikkien orjaksi. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä kaikkien ihmisten puolesta. Tämä kirkkomme on opettanut läpi vuosisatojen. Kuitenkaan en ole vakuuttunut siitä, että olemme antaneet tämän opetuksen riittävästi muokata myös käsityksemme kirkosta ja sen tehtävästä maailmassa. Miltä kultaisen säännön muovaama kirkko voisi näyttää Suomessa armon vuonna 2015? Palveleva kirkko Kokoonnumme piispainkokoukseen Porvoon vanhassa tuomiokapitulitalossa. Tämä sali, jossa nyt olemme, toimi maaliskuussa 1809 pidettyjen Porvoon valtiopäivien valtiosalina. Tässä salissa pidettiin myös sekä pappissäädyn omia kokoontumisia että kaikille kutsuvieraille suunnattuja juhlallisuuksia valtiopäivien aikana. Tämä talo on siten muisto ajoilta, jolloin kirkko oli osa hierarkkista säätyyhteiskuntaa. Piispa oli hiippakuntansa alueella samalla myös valtiovallan edustaja, kuten kirkkoherra seurakunnassaan.
Kultaisen säännön ja Jeesuksen esimerkin mukaan kirkon ei kuitenkaan tule olla valtaa käyttävä toimija yhteiskunnassa. Kirkko ei ole täällä maailmassa tavoitellakseen vaikutusvaltaa, vaan palvellakseen. Viime vuosisadan aikana kirkko on tässä suhteessa ottanut pitkiä askelia oikeaan suuntaan, välillä omasta tahdostaan, välillä maallistuneen yhteiskunnan pakottamana. Kirkollamme on kuitenkin yhä perinteitä ja ulkoisten tuntomerkkien painolastia siltä ajalta, jolloin kirkko oli osa yhteiskunnallisia valtarakenteita. Monet näistä merkeistä liittyvät piispanvirkaan. Olen vakuuttunut siitä, että jos haluamme olla uskollisia kirkon Herralle, meidän täytyy askel askeleelta luopua vanhan vallankäytön statussymboleista ja oivaltaa olevamme ensisijaisesti palvelijoita, emme vallanpitäjiä. Se, että kirkon tulee sanoutua irti valta-asemastaan, ei tarkoita sitä, että kirkon tulisi kieltää itsensä kirkkona. Palvelemallakin voi muuttaa maailmaa: Jeesus kulki rakkauden tietä, ei vallankäytön. Lähimmäisenrakkauden toteuttamisessa oma esimerkki on usein tehokkaampi vaikuttamisen väline kuin resoluutiot ja kannanotot vaikka niitäkin toki tarvitaan. Pyrkimys palvella ei nimittäin estä kirkkoa ottamasta kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, varsinkin silloin kun yhteiskunnan heikompiosaisia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai välinpitämättömästi. Piispainkokoukseen kohdistuu paljon odotuksia tänä päivänä. Varsinkin meiltä piispoilta odotetaan selkeitä kannanottoja, moraalista johtajuutta ja hengellistä viisautta. Samalla odotukset menevät pahasti ristiin. Jotkut peräänkuuluttavat selkeitä linjanvetoja, toiset taas kehottavat piispoja tunnustamaan kirkossa vallitsevan moniäänisyyden olemalla aidosti eri mieltä myös julkisuudessa. Jos kirkko on kultaisen säännön muovaama yhteisö, sen palvelu maailmassa ei voi olla yksioikoinen ja muuttumaton. Kultainen sääntö pakottaa kirkkoa ottamaan tilanteen ja asianomaiset huomioon kannanotoissaan ja toiminnassaan. Rakkauden tulisi ilmetä eri tavalla eri tilanteissa, koska ihmisten tarpeet vaihtelevat. Meitä kristittyjä kehotetaan Jeesuksen tavoin olemaan valmiit luopumaan kaikesta. Kristittyinä tunnustamme, että kaikki se hyvä mikä meillä on, on Jumalan meille antama lahja. Kun teemme toisillemme hyvää, me jaamme näitä Jumalan lahjoja eteenpäin. Kultainen sääntö ohjaa meitä kunnioittamaan toisiamme ja kunnioittamaan toistemme toiseutta. Kirkon tehtävä on olla yhteisö, jossa tämä toteutuu. Kuunteleva kirkko Kultaisen säännön mukaan palveleva kirkko on kuunteleva kirkko. Toisen ihmisen asemaan on mahdotonta asettua, ellemme ensin kuuntele häntä ja hänen tarpeitaan. Empaattinen eläytyminen on edellytys kultaisen säännön soveltamiselle. Seurakuntia velvoitetaan nykyään tekemään lapsivaikutusanalyysejä. Luottamuselimen tehdessä päätöksiä lapsia koskevissa kysymyksissä lapsia on siis kuultava, tai sitten heidän intressejä on jollain muulla tavalla otettava huomioon. Tätä periaatetta kannattaa soveltaa muussakin päätöksenteossa. Kirkon tulee kuunnella niitä ihmisiä, joita asiat todella koskevat, muuten niiden käsittely saattaa jäädä kovin teoreettiselle tasolle. Tässä asiassa Jeesuksen esimerkki on meille selkeä haaste ja päämäärä. Hänen keskustelunsa fariseusten ja lainoppineiden kanssa paljastavat heidän erilaiset lähestymistapansa. Jeesus lähti liikkeelle konkreettisen ihmisen hädästä ja tarpeista, kun taas hänen vastustajansa käsittelivät kiistakysymyksiä lähinnä dogmaattisina ja teoreettisina tulkintakysymyksinä. Voimme kirkkona puhua uskottavalla tavalla yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta vain, jos seurakunnissamme elämme kristillisen lähimmäisrakkauden todeksi. Tähän lähimmäisrakkauteen kuuluu kultaisen säännön mukainen eläytyminen toisen ihmisen elämäntilanteeseen. Aivan liian usein puhumme yleisellä tasolla nuorten pahoinvoinnista, lasten turvattomuudesta, vanhusten yksinäisyydestä, maahanmuuttajien syrjäytymisestä ilman että annamme näiden ryhmien edustajille tilaisuuden tuoda omat näkemyksensä esille. 2
Kultaisen säännön soveltamisessa joutuu väistämättä pohtimaan, onko se, mitä ihmiset haluavat, todella hyvää heille. Vai ovatko ihmisten toiveet ilmauksia vanhan ihmisen syntisestä oman edun tavoittelusta? Kaikki, mitä ihminen kaipaa, ei välttämättä tee hänelle hyvää. Miten pystyisimme tekemään tämän arvion? Jeesuksella oli tapana kysyä ihmisiltä: Mitä haluat minun tekevän sinulle? Näin hän kysyi esimerkiksi sokealta Bartimeukselta Jerikon portilla. (Mk 10:46) Hän ei väittänyt tietävänsä etukäteen, mikä oli parasta tälle tietylle kanssaihmiselle, vaan halusi kysymyksellään edesauttaa kultaisen säännön mukaisen eläytymisen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että hän olisi ollut valmis täyttämään jokaisen enemmän tai vähemmän arveluttavan pyynnön. Mutta koska on kyse palvelemisesta, emme voi ohjata kaikkea, emmekä voi sanoa toiselle ihmiselle, mitä hänen oikeastaan pitäisi toivoa itselleen. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tällä viikolla keskustelemme ekumeenisesta vieraanvaraisuudesta ehtoollisvietossa. Tätä kysymystä voi lähestyä teoreettisena dogmaattisena kysymyksenä, tai pastoraalisena ruohonjuuritasolta nousevana toiveena. Kultainen sääntö kehottaa meitä aitoon vuorovaikutukseen niiden ihmisten kanssa, joita tämä kysymys konkreettisesti koskee. Avainasemassa ovat esimerkiksi eri kirkkokuntiin kuuluvat aviopuolisot, jotka haluavat osallistua yhdessä ehtoolliselle kirkkomme seurakunnissa. Minkälaista päätöstä toivoisimme piispainkokoukselta, jos olisimme heidän asemassaan? Viimeisten vuosikymmenien aikana on kirkossamme keskusteltu intohimoisesti homoseksuaalisuudesta. Avioliittolain muuttuminen takaa, että tämä keskustelu tulee jatkumaan tulevina vuosina. Aivan liian usein tätä keskustelua on kuitenkin käyty kuulematta niitä ihmisiä, joita se koskee kaikkein eniten joko henkilökohtaisesti tai omaisen ominaisuudessa. Minkälaista tukea ja kohtelua toivoisimme kirkolta, jos itse olisimme homoseksuaaleja tai heidän perheenjäseniään? Maassamme keskustellaan kiivaasti myös pakolaiskiintiöistä ja kehitysavusta. Näissäkin kysymyksissä kultainen sääntö asettaa meidät kiusallisen selkeän kysymyksen eteen: mitä päätöksiä haluaisit Suomen tekevän, jos itse joutuisit lähtemään sotaa pakoon tai jos olisit köyhä maanviljelijä kylässä, jossa Suomen rahoittama vesiprojekti joudutaan keskeyttämään? En todellakaan väitä, että poliitikkojen asema olisi helppo tämän päivän Suomessa, mutta jos esittää, että pakolaisia mieluummin pitäisi auttaa heidän kotimaassaan, ei kehitysapua voi samalla vähentää. Kasvatustyö kultaisen säännön hengessä Kultainen sääntö on Jeesuksen, ja täten kristinuskon eettisen opetuksen ydin. Kristinusko ei ole vain sarja väittämiä Jumalasta, ihmisestä ja todellisuudesta. Usko on ennen kaikkea tapa elää nimittäin elää Jumalaan turvautuen ja ihmisiä rakastaen. Rakkaudessa kanssaihmisiin usko tule näkyväksi. Kultaisen säännön kirkko ei täten voi olla pelkästään kuulolla, vaan sen tulee myös olla aktiivinen toimija, joka siirtää eläytymisen ja palvelemisen perinteen uusille sukupolville. Tämä tuomiokapitulirakennus oli ensimmäiset sata vuotta myös Porvoon lukion käytössä. Siihen aikaan koulujen antama opetus oli hyvin vahvasti kirkon muotoilema ja tuomiokapitulin valvonnan alainen asia. Opetus oli myös vahvasti autoritäärinen ja yhdensuuntainen. Oppilaskeskeisestä opetuksesta ei ollut tietoakaan. Kirkko ei enää ole koulussa annettavan opetuksen valvoja, mutta maan suurimpana uskonnollisena toimijana luterilaisen kirkon tulee osallistua uskonnonopetuksesta käytävään keskusteluun. Minkälaista uskonnonopetusta tarvitaan tämän päivän Suomessa? Uskallan väittää, että kultainen sääntö on tässäkin kysymyksessä hyvä ja ajankohtainen ohjenuora. Opetuksen tulisi antaa oppilaille valmiudet sekä oman perinteen ymmärtämiselle että muiden uskontojen ja kirkkokuntien edustajien kunnioittamiselle. Uskonnonopetusta kehitettäessä tulisi siis kysyä: Minkälainen opetus antaa parhaimmat edellytykset kultaisen säännön soveltamiselle yhä monimuotoisemmaksi muodostuneella uskonnollisella kentällä? 3
Miten kuunnellaan parhaiten uskonnollisia vähemmistöjä, luterilaista enemmistöä unohtamatta? Miten kuunnellaan niitä, jotka haluaisivat vain joko uskontokriittistä tai uskontovapaata opetusta kouluihimme? Ja minkälainen malli pystyisi ottamaan huomioon nämä ristiriitaiset toivomukset? Valtiovallan tulee tukea uskonnollista monimuotoisuutta, mutta tietenkin myös kunnioittaa uskontokriittisiä ääniä. Kun keskustelemme eri malleista, tavoitteena ei kuitenkaan voi olla löytää malli joka sopii tietylle uskonnolliselle yhteisölle tai vapaa-ajattelijoiden liitolle. Pyrkimyksenä pitää olla luoda opetusmalli, joka yhteiskunnan ja oppilaiden näkökulmasta antaa parhaimmat edellytykset kultaisen säännön mukaiseen keskinäiseen kunnioittamiseen ja erilaisuuksien hyväksymiseen. Nykymuotoinen uskonnonopetus antaa periaatteessa hyvät mahdollisuudet luoda dialogia eri uskontojen edustajien välille. Mikään ei estä opettajia järjestämästä joitakin yhteisiä oppitunteja, mutta käytännössä tämä on osoittautunut hyvin hankalaksi toteuttaa. Minusta on syytä pohtia, miksi näin on, ja mitä asian edistämiseksi voisi tehdä. Lopuksi Kultainen sääntö on keskeinen eettinen ohjenuora, mutta kristillisessä kirkossa se on vieläkin enemmän. Sääntö kuvaa myös Jumalan tapaa toimia, ja haastaa meitä kirkkona ja yksittäisinä kristittyinä toteuttamaan samaa perusmallia päätöksissämme ja elämässämme. Säännön soveltaminen on jatkuva prosessi. Aina löytyy uusia ihmisiä, joita pitää yrittää kuunnella ja ymmärtää, ja jokaisen ihmisten elämässä tarpeet vaihtelevat elämäntilateiden mukaan. Sitä paitsi eri ihmisten tarpeet saattavat mennä ristiin ketä pitää silloin auttaa ensin? Kenttä, millä kultaista sääntöä sovelletaan, elää siis koko ajan. Siksi eettisissä ja uskonnollisissa kysymyksissä ei voi piiloutua kerran lukkoon lyötyjen päätösten taakse. Jumalan rakkaus haastaa meitä uudelleen ja uudelleen kuuntelemaan kanssaihmisiämme ja eläytymään heidän tilanteeseensa, ja sitten toteuttamaan Jeesuksen esikuvan mukaan armollista lähimmäisrakkautta. Jos ja kun tämä tehtävä tuntuu liian raskaalta, on meidän muistettava myös olla armollisia itseämme kohtaan. Me emme koskaan saa työtämme valmiiksi, emmekä koskaan tule täydellisiksi. Silti saamme Mooseksen tavoin Jumalan johdatukseen ja anteeksiantamukseen luottaen itsepintaisesti jatkaa kohti luvattua maata, yhdessä rukoillen ja ponnistellen ja toisiamme tukien. Avauspuheen jälkeen arkkipiispa Mäkinen totesi istunnon avatuksi. Efter öppningstalet konstaterade ärkebiskop Mäkinen sessionen öppnad. 2 2 Nimenhuuto Namnupprop Sihteerin suorittamassa nimenhuudossa todettiin läsnä olevat piispainkokouksen jäsenet. Sekreteraren genomförde namnupprop och konstaterade vilka medlemmar av biskopsmötet som var närvarande. 3 3 Työjärjestys Arbetsordningen Päätösehdotus Esityslista hyväksytään istunnon työjärjestykseksi. Beslutsförslag Föredragningslistan godkänns som arbetsordning för sessionen. 4
Päätös Hyväksyttiin esityslista, siten että 6 :ksi lisättiin pöydille jaettu esitys "Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi. Beslut Föredragningslistan godkändes med den ändringen att som 6 tillfogades framställningen Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska som delades ut i början av mötet. 4 4 Pöytäkirjan tarkastajat Protokolljusterare Päätösehdotus Pöytäkirjan tarkastajiksi valitaan asessori Kari Tiirola ja asessori Olli Kortelainen. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag Assessor Kari Tiirola och assessor Olli Kortelainen utses till protokolljusterare. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 5
5 5 <2015-00095> <2015-00095> Arkkipiispan vaalitapaa koskevien Komplettering av kyrkolagen och säännösten lisääminen kirkkolakiin ja valordningen för kyrkan med kirkon vaalijärjestykseen bestämmelser om valsättet vid val av ärkebiskop Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Kirkolliskokous käsitteli marraskuussa 2010 arkkipiispan vaalin muuttamista hiippakuntavaltuustoesityksestä 9/2008 tehdyn lakivaliokunnan mietinnön 6/2010 pohjalta ja edustaja-aloitteessa 4/2009 ehdotettua arkkipiispan viran ja valinnan uudistamista. Asia päätettiin lähettää kirkkohallitukselle arkkipiispan viran luonnetta ja tehtäviä sekä valintatapaa koskevan selvityksen laatimiseksi sekä selvityksen perusteella tarpeelliseksi katsottavien säädösmuutosten valmistelemiseksi. Emerituspiispa Gustav Björkstrandin tekemä selvitys arkkipiispan viran luonteesta ja tehtävistä sekä vaalitavasta valmistui keväällä 2013. Samana vuonna kirkkohallitus tarkasteli arkkipiispan viran tehtäviä kirkon keskushallintouudistuksen yhteydessä. Kirkolliskokous päätti toukokuussa 2014 kirkon keskushallintoa koskevista säädösmuutoksista, jotka tulevat voimaan tammikuussa 2016. Uudistuksessa muutettiin vain vähän arkkipiispan tehtäviä. Kirkkohallituksen esitysluonnoksessa arkkipiispan vaalitapaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että arkkihiippakunnassa annettujen äänien painoarvoa vähennetään arkkipiispan vaalissa. Äänioikeutettujen määrä pysyisi samana. Arkkihiippakunnan äänioikeutettujen antamat äänet jaettaisiin luvulla kolme, mikä jättää arkkihiippakunnan äänioikeutetuille vaalissa pienen enemmistön. Esitykseen sisältyy yksityiskohtaiset muutosesitykset kirkkolakiin ja kirkon vaalijärjestykseen. Uudistus on esityksen mukaan tarpeellinen, jotta vaalitapa vastaisi arkkipiispan tosiasiallisia tehtäviä nykypäivänä. Arkkipiispan tehtävät ovat lisääntyneet ja hänen merkityksensä kokonaiskirkossa on kasvanut. Hiippakuntien mahdollisuudet vaikuttaa arkkipiispan valintaan ovat olleet melko vähäiset. Arvioon uudistustarpeesta vaikuttaa se, että arkkipiispan virassa yhdistyy kaksi tehtävää: hän on hiippakuntansa piispa, jolla on merkittäviä kokonaiskirkollisia tehtäviä. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 24.2.2015 palauttaa jatkovalmisteluun kirkkohallituksen luonnoksen esitykseksi arkkipiispan vaalitapaa koskevien säännösten lisäämisestä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Samassa yhteydessä täysistunto päätti pyytää piispainkokoukselta lausunnon. Piispainkokouksen on syytä käydä keskustelu arkkipiispan virasta ja vaalitavan muutoksesta ennen lausunnon antamista kirkkohallitukselle. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) 1802 288 Käsittely Päätösehdotus Käydään asiasta keskustelu. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Toimenpiteet Behandling Beslutsförslag Mötet för debatt om ärendet. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Åtgärder 6
6 6 <2011-00414> <2011-00414> Virsikirjan lisävihkohanke suomeksi ja ruotsiksi Tilläggshäfte till psalmboken på finska och svenska Esittelijä: Jyri Komulainen Kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunta on pyytänyt 1.9.2015 piispainkokoukselta KJ 20:4 mukaista lausuntoa muutoksista, joita valiokunta harkitsee tekevänsä kirkkohallituksen 11.11.2014 hyväksymään esitykseen virsikirjan lisävihkoksi. Mainitut muutokset on koottu erilliseen muistioon, joka toimitettiin piispainkokouksen kansliaan lausuntopyynnön liitteenä ja joka jaettiin kanslian toimesta ensi tilassa myös piispainkokouksen jäsenille. Koska piispainkokous antoi istunnossaan 13. 14.4.2015 kirkolliskokoukselle seikkaperäisen lausunnon virsikirjan lisävihkomateriaalista, liitteenä olevassa lausuntoluonnoksessa keskitytään vain käsikirjavaliokunnan ilmoittamiin muutoksiin. Lausuntoluonnoksen laatimisessa on hyödynnetty työryhmää, jonka piispainkokous asetti joulukuussa 2014 laatimaan piispainkokouksen aiemman asiaa koskevan lausunnon ja jossa jäseninä olivat piispa Björn Vikström (pj.), piispa Kaarlo Kalliala, asessori Marja Heltelä, asessori Robert Lemberg, kanttori Katarina Engström, kanttori Vera Tollander, piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen ja piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala (siht.). Lisätiedot: Jyri Komulainen, puh. (09) 1802 491 Käsittely Behandling Esittelijän esitys virsikirjan lisävihkoa koskevaksi lausuntoluonnokseksi jaettiin kokouksen alussa pöydälle. Yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä piispa Häkkinen esitti piispa Peuran kannattamana, että väliotsikon Ruotsinkielinen lisävihko alta poistetaan ensimmäinen kappale, joka koski ruotsinkielisen lisävihkon virttä numero 20 ja joka esittelijän esityksessä kuului seuraavasti: 20: Käsikirjavaliokunta esittää perustevaliokunnan lausunnon perusteella, että virsi poistetaan, koska siinä ei ole juurikaan eksplisiittistä kristillistä käsitteistöä. Virsi sisältää kuitenkin lastenvirtenä sellaista leikkimielistä luomakunnan ylistämistä, mihin löytyy monia raamatullisia esikuvia, joten piispainkokouksen mielestä sillä on paikkansa uudentyyppistä materiaalia kokeilevassa virsikirjan lisävihkossa. Asiasta äänestettiin. Esittelijän esityksen puolesta äänestivät jaa arkkipiispa Mäkinen, piispat Vikström, Kalliala ja Luoma sekä asessorit Öhman, Kortelainen, Holma ja Heltelä. Piispa Häkkisen vastaesityksen puolesta äänestivät ei piispat Salmi, Peura, Repo, Häkkinen, Askola ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Ruotsalo, Särkiö, Tiirola ja Vihko. Piispa Häkkisen esitys tuli hyväksytyksi näin ollen äänin 8-11 ja kyseinen kappale poistettiin lausunnosta. Päätösehdotus Hyväksytään liitteenä oleva lausunto kirkolliskokoukselle. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Toimenpiteet Lausunto 3/2015 kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnalle. Beslutsförslag Biskopsmötet godkänner enligt bilaga utlåtandet till kyrkomötet. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Åtgärder Utlåtande 3/2015 (på finska) till kyrkomötets handboksutskott. 7
Liite Asianro 2011 00414 Piispainkokouksen lausunto 3/2015 kirkolliskokoukselle Asian tausta Kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunta on pyytänyt 1.9.2015 piispainkokoukselta KJ 20:4 edellyttämää lausuntoa muutoksista, joita se harkitsee kirkkohallituksen 11.11.2014 hyväksymään esitykseen virsikirjan lisävihkoksi. Mainitut muutokset on koottu erilliseen muistioon, joka on toimitettu lausuntopyynnön liitteenä ja joka on myös jaettu piispainkokouksen jäsenille. Koska piispainkokous antoi istunnossaan 13. 14.4.2015 kirkolliskokoukselle perusteellisen lausunnon virsikirjan lisävihkomateriaalista, käsillä olevassa lausunnossa keskitytään käsikirjavaliokunnan ilmoittamiin muutoksiin. Keskeisimmät huomiot Piispainkokous kiinnittää huomiota siihen, että käsikirjavaliokunta on huomioinut piispainkokouksen asiaa koskevassa aiemmassa lausunnossaan esittämiä toiveita. Piispainkokouksen ohessa käsikirjavaliokunnan työskentelyyn on vaikuttanut myös perustevaliokunnan lausunto, jonka näkökulmia on yhtä lailla otettu huomioon. Käsikirjavaliokunnan työskentelyssä enimmät muutosehdotukset näyttäisivät kohdistuneen ruotsinkieliseen lisävihkoon. Mainittujen lausuntojen sekä käsikirjavaliokunnan oman harkinnan perusteella lisävihkomateriaalin ollaan nyt tekemässä seuraavan kaltaisia muutoksia: - Lisävihkosta jätetään pois joitakin virsiä sellaisiakin, jotka piispainkokouksen mielestä olisivat voineet jäädä (mm. suomenkielisen lisävihkoesityksen nro 928, ruotsinkielisen nrot 20, 26, 71). - Lisävihkoihin tehdään piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausuntojen perusteella muutosehdotuksia (esim. suomenkielisen lisävihkoesityksen nrot 902, 916, 938, 948, 967, 971, 974, 975, ruotsinkielisen nro 22, 108, 114). Nämä muutokset piispainkokouksen mielestä useimmissa tapauksissa opillisesti terävöittävät materiaalia ja parantavat käytettävyyttä. - Lisävihkoon otetaan myös muutama uusi säkeistö tai sävelmä (esim. suomenkielisen lisävihkoesityksen nro 959, 963, ruotsinkielisen nro 19). - Käsikirjavaliokunta ei tee varsinaisia uusia virsiehdotuksia. Se esittää kuitenkin piispainkokouksen lausunnon mukaisesti, että ruotsinkieliseen lisävihkoon otetaan poistettavien virsien 93 ja 128 tilalle Nuorten kirkkopäivien ehdottamat kaksi laulua Steg för steg ja Rätt till liv. Muutamassa kohdassa käsikirjavaliokunnan kanta poikkeaa perustevaliokunnan kannasta (esim. suomenkielisen lisävihkoesityksen nrot 940, 957, ruotsinkielisen nrot 23, 24) mutta myös piispainkokouksen kannasta. Tämän johdosta piispainkokous haluaa lausua vielä seuraavaa yksittäisistä virsistä: Suomenkielinen lisävihko - 916 Maailman kaikki rukoukset poimit : Piispainkokous päätyi aiemmassa lausunnossaan esittämään, että virren ottamista lisävihkoon vielä harkittaisiin, koska se on teologisesti monitulkintainen. Nyt tehty muutosesitys 3. säkeistöön selventää kuitenkin virren opillista sisältöä ja vastaa käsikirjavaliokunnan mukaan käännöksenä tarkemmin alkuperäistä ruotsinkielistä versiota. - 925: Piispainkokous esitti virttä poistettavaksi tai vaihtoehtoisesti a- ja b-sävelmien vaihtamista keskenään. Ehdotuksessa on lisätty a-sävelmäksi ruotsinkielisen lisävihkon virren sävelmä 114, b- 8
sävelmäksi Erkki Tuppuraisen sävelmä ja c-sävelmäksi Jyrki Linjaman sävelmä. Tämä on piispainkokouksen mukaan mahdollinen ratkaisu. - 930: Käsikirjavaliokunta on perustevaliokunnan lausunnon perusteella pyytänyt virren sanoittajaa muuttamaan lauseen Teetkö uuden liiton aina kun joku syntyy. Perustevaliokunnan mielestä lause on merkitykseltään epäselvä, koska kirkollisessa kielessä uusi liitto viittaa Kristuksen ristinuhrillaan solmimaan kertakaikkiseen liittoon. Piispainkokous kuitenkin huomauttaa, että patristisella ajalla (esim. Irenaeus) vallitsi vahva tietoisuus Jumalan ihmiskunnan kanssa tekemistä liitoista, jotka edelsivät Abrahamin sekä Mooseksen kanssa tehtyjä liittoja sekä Jumalan inkarnaatiota Kristuksessa, jossa aikaisemmat liitot huipistuvat. Pohjana on Raamattu, jonka mukaan Jumala solmi koko ihmiskuntaa koskevan liiton Nooan kanssa (ks. 1 Moos. 9: 8 10) ja jossa myös maailman luominen itsessään nähdään liittona (ks. Jer. 33:20 26). Näin ollen virsirunoilijan pohdinta uudesta liitosta, joka Jumala tekee jokaisen syntymän eli luomisen uuden ihmeen yhteydessä, kytkeytyy sisällöllisesti raamatulliseen ja patristiseen aineistoon. Siksi ei ole mitään teologista syytä pyytää kuten käsikirjavaliokunta näyttäisi esittävän tekstintekijältä uutta muotoilua, jossa ajatus liiton muodostumisesta liitetään selvemmin kasteeseen. Päinvastoin tekstin soljuvuus saattaisi kärsiä tarpeettomasta uudistuksesta. Samalla menetettäisiin kytkös meillä kenties unohdettuun, mutta uudemmassa teologiassa esiin nostettuun ajatukseen Jumalan liitoista ihmiskunnan kanssa. Ruotsinkielinen lisävihko - 26: Käsikirjavaliokunta esittää, että virsi poistetaan, koska siinä viitataan Jumalaan lähinnä vain kahdella sanalla (Du, Dig), minkä takia virsi jää ohueksi. Piispainkokous esittää kuitenkin yhä harkittavan, että ilmaisultaan uudenlainen virsi olisi mukana kokeilevassa lisävihkossa. - 45: Käsikirjavaliokunta ehdottaa perustevaliokunnan lausuntoon nojautuen, että ekumeenisena valintana mukaan otettu Maria-aiheinen virsi poistetaan. Piispainkokous ei edelleenkään näe teologista estettä ottaa kirkkojen yhteiseen hengelliseen perinteeseen liittyvää virttä mukaan lisävihkoon, varsinkin kun lisävihkon tarkoitus on kokeilla uudentyyppistä aineistoa. - 85: Käsikirjavaliokunta ehdottaa tämän vihkivirren poisjättämistä teologialtaan kevyenä tai monitulkintaisena. Piispainkokous ei edelleenkään näe erityistä syytä jättää virttä pois lisävihkosta. - 140: Piispainkokous ehdotti, että virren 3. säkeistöä harkittaisiin jätettäväksi pois, sillä siinä esiintyvä ajatus jumalanpelosta saattaa jäädä nykyihmiselle vieraaksi. Käsikirjavaliokunta kannattaa kuitenkin virren säilyttämistä kokonaisuutena. Päätteeksi piipainkokous viittaa aiempaan huomioonsa lisävihkon korkeista sävellajeista ja pitää siksi hyvänä, että käsikirjavaliokunta on päätynyt esittämään useiden virsien sävellajien alentamista. 9
7 7 <2015-00222> <2015-00222> Rovastin arvojen myöntämisestä annetun suosituksen päivitys Uppdatering av rekommendationen om att förläna prosttitlar Esittelijä: Anna-Kaisa Inkala Piispa Irja Askola on tehnyt kirkkojärjestyksen 21 luvun 2 :n perusteella aloitteen piispainkokoukselle rovastin arvojen myöntämisestä annetun suosituksen päivittämiseksi. Aloitteen mukaan samalla on mahdollista antaa rovastin arvon yleisistä kriteereistä nykytilannetta paremmin vastaava ohjeistus. Piispainkokous antoi 14.9.2004 suosituksen, jonka mukaan piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille siten, että kirkolliskokouksen toimikautta vastaavan neljän vuoden aikana myönnetään suunnilleen yksi arvonimi kutakin alkavaa kolmeakymmentä hiippakunnan äänioikeutettua pappia kohden. Pappien virkasuhteeseen ja ikään perustuvista äänioikeuden rajoituksista on luovuttu kirkollisia vaaleja koskevien säädösmuutosten tultua voimaan heinäkuussa 2014. Tämä on nostanut äänioikeutettujen määrää huomattavasti. Piispainkokous totesi keskustellessaan rovastin sekä director cantus ja director musices -arvonimistä vuonna 2004, ettei piispojen ja tuomiokapitulien harkintavaltaa sidottaisi tiukkoihin sääntöihin. Käytännön yhtenäistämiseksi jokin yhdessä sovittu periaate on kuitenkin tarpeen. Piispainkokous katsoi, että asiaa koskeva päätös voidaan antaa suosituksena, jolloin se on kirkko-oikeudelliselta luonteeltaan piispojen ja tuomiokapitulien keskinäinen sopimus. Piispainkokous ei kannattanut ehdotusta, jonka kirkkohallitus teki 25.11.2003 piispainkokoukselle asettamansa toimikunnan mietinnön Kirkolliset arvonannon osoitukset (Sarja C 2002:14) pohjalta. Esityksen mukaan yksi rovastin arvonimi myönnettäisiin kutakin viittäkymmentä hiippakunnan äänivaltaista pappia kohden. Äänioikeutettujen määrän lisääntymisen vaikutuksia voidaan tarkastella seuraavien taulukkojen avulla. Piispojen myöntämät rovastin arvonimet neljän vuoden aikana Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Myönnettyjä 14 18 14 12 8 9 12 8 12 arvonimiä Pappien määrät hiippakunnittain kesäkuussa 2015 Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Papit 550 679 551 476 330 477 460 884 467 10
Vertailua rovastin arvonimen antamisen määristä neljän vuoden jaksossa Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Kiintiö 19 23 19 16 11 16 16 30 16 1/30 Kiintiö 14 17 14 12 9 12 12 23 12 1/40 Kiintiö 11 14 12 10 7 10 10 18 10 1/50 Rovastin arvojen myöntäminen nykyisen suosituksen mukaan nostaisi selvästi annettujen arvojen määrää kaikissa hiippakunnissa. Tästä voi seurata rovastin arvonimen heikentyminen. Yhden arvonimen myöntäminen alkavaa neljääkymmentä pappia kohden pitäisi määrän lähes samana kuin nyt. Alkavaa viittäkymmentä pappia kohden myönnetty arvonimi vähentäisi rovastien määrää. Koska kyseessä ei ole sitova määräys, voisivat piispat edelleen käyttää omaa harkintaansa, vaikka kiintiötä muutettaisiinkin. Piispainkokous voi antaa ohjeen kirkollisista arvonimistä kirkkojärjestyksen 19 luvun 7 :n perusteella. Nykyiseen suositukseen tehtävät muutokset koskevat sekä otsikkoa että kohtaa 1. seuraavalla tavalla (muutokset on alleviivattu): Piispainkokouksen antama ohje kirkkolain 25 luvun 16 :ssä tarkoitettujen kirkollisten arvonimien myöntämisestä 1. Piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille siten, että kirkolliskokouksen toimikautta vastaavan neljän vuoden aikana myönnetään suunnilleen yksi arvonimi kutakin alkavaa neljääkymmentä hiippakunnan pappia kohden. Rovastin arvonimi voidaan myöntää lääninrovastille tai kenttärovastille hänen jäädessään pois kyseisestä tehtävästä. Teologian tohtorille ei myönnetä rovastin arvonimeä. Arvonimen saajan erityistä kirkollista ansioituneisuutta on edelleen syytä korostaa. Väljä ilmaisu kattaa seurakuntapappina ansioitumisen lisäksi muun muassa kirkon erityistehtävät ja uskonnonopettajina toimivat papit. Erillisen ohjeistuksen antamista rovastin arvon yleisistä kriteereistä ei katsota tarpeelliseksi. Tässäkin asiassa piispat voivat käyttää omaa harkintavaltaansa. Ohje voi tulla voimaan heti, kun siitä tehdään päätös. Tuomiokapituleja on syytä tiedottaa uudesta ohjeesta. Liitteenä on esitys uudeksi ohjeeksi. Lisätiedot: Anna-Kaisa Inkala, puh. (09) 1802 288 Käsittely Behandling Yksityiskohtaisen käsittelyn aikana piispa Kalliala esitti, että ohjeen kohdan 1 toisen kappaleen alkuun lisätään sanat Tämän lisäksi. Piispa Peura kannatti esitystä. Esittelijä muutti esitystään vastaavasti. Piispa Salmi esitti piispa Luoman kannattamana, että ohjeen 1. kohdan kolmas kappale kuuluisi: Tohtorin tutkinnon suorittaneelle ei tavallisesti myönnetä arvonimeä. Esittelijän alkuperäinen esitys kuului: Teologian tohtorille ei myönnetä arvonimeä. Asiasta äänestettiin. Esittelijän esitys ei saanut jaa -ääniä. Piispa Salmen puolesta äänestivät ei arkkipiispa Mäkinen, piispat Salmi, Peura, Repo, Häkkinen, Vikström, Askola, Kalliala, Luoma 11
ja Jolkkonen, kenttäpiispa Särkiö sekä asessorit Ruotsalo, Särkiö, Tiirola, Öhman, Kortelainen, Holma, Heltelä ja Vihko. Piispa Salmen esitys tuli hyväksytyksi näin ollen äänin 0-19. Päätösehdotus Annetaan kirkkojärjestyksen 19 luvun 7 :n nojalla liitteen mukainen ohje kirkkolain 25 luvun 16 :ssä tarkoitettujen kirkollisten arvonimien myöntämisestä. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Toimenpiteet Ohje tiedoksi tuomiokapituleille. Beslutsförslag Med stöd av 19 kap. 7 i kyrkoordningen ges enligt bilagan en anvisning om praxis att förläna kyrkliga titlar som avses i 25 kap. 16 i kyrkolagen. Beslut Beslutsförslaget godkändes. Åtgärder Anvisningen för kännedom till domkapitlen. 12
LIITE Piispainkokouksen ohje kirkkolain 25 luvun 16 :ssä tarkoitettujen kirkollisten arvonimien myöntämisestä 1. Piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille siten, että kirkolliskokouksen toimikautta vastaavan neljän vuoden aikana myönnetään suunnilleen yksi arvonimi kutakin alkavaa neljääkymmentä hiippakunnan pappia kohden. Tämän lisäksi rovastin arvonimi voidaan myöntää lääninrovastille tai kenttärovastille hänen jäädessään pois kyseisestä tehtävästä. Tohtorin tutkinnon suorittaneelle ei tavallisesti myönnetä rovastin arvonimeä. 2. Tuomiokapituli voi myöntää kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle kirkkomuusikolle director cantus tai director musices -arvonimen siten, että kirkolliskokouksen toimikautta vastavan neljän vuoden aikana myönnetään suunnilleen yksi arvonimi kutakin alkavaa kolmeakymmentä hiippakunnan seurakuntavirassa tai kirkollisen järjestön palveluksessa olevaa kanttoria kohden. 3. Arvonimen saajan tulee yleensä olla 50 vuotta täyttänyt. Tämä ohje on annettu piispainkokouksessa 8 päivänä syyskuuta 2015. BILAGA Biskopsmötets anvisning om praxis att förläna kyrkliga titlar som avses i 25 kap. 16 i kyrkolagen 1. En biskop kan förläna prosttitel till en inom kyrkligt arbete särskilt välmeriterad präst sålunda att under fyra år som motsvarar kyrkomötets mandatperiod beviljas ungefär en titel per påbörjat fyrtiotal präster i stiftet. Härutöver kan prosttiteln förlänas en kontraktsprost eller fältprost då denna avgår från tjänsten i fråga. Prosttiteln förlänas vanligtvis inte till de som har avlagt doktorsexamen. 2. Ett domkapitel kan förläna titeln director cantus eller director musices till en i sitt arbete särskilt meriterad kyrkomusiker sålunda att under fyra år som motsvarar kyrkomötets mandatperiod beviljas ungefär en titel per påbörjat trettiotal kantorer som är anställda i församlingstjänst eller inom en kyrklig organisation. 3. Den som förlänas en titel skall i allmänhet ha fyllt 50 år. Denna anvisning gavs på biskopsmötet den 8 september 2015. 13
8 8 <2015-00039> <2015-00039> Lisääntynyt vieraanvaraisuuden tarve sekä Ett utökat behov av gästfrihet såväl i ehtoollisen vietossa että oikeudessa nattvardsfirandet som angående rätten att saarnata jumalanpalveluksissa predika i gudstjänster Esittelijä: Jyri Komulainen Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli esittää 14.1.2015 päivätyssä aloitteessaan, että piispainkokous käsittelisi ekumenian maailmanlaajuisen ja paikallisen kehityksen takia lisääntynyttä tarvetta ehtoollisvieraanvaraisuuteen sekä toisten kirkkokuntien pappien oikeuteen saarnata seurakunnan jumalanpalveluksissa. Piispa Björn Vikström on valmistellut aloitteen taustaksi lisämuistion, joka on käsitelty Porvoon tuomiokapitulin istunnossa 15.6.2015 ja toimitettu piispainkokouksen käyttöön. Vikströmin muistiossa viitataan piispainkokouksen 12.9.2006 asettaman ja piispa Simo Peuran johtaman työryhmän selvitykseen Saarna- ja ehtoollisvieraanvaraisuus, jota käsiteltiin piispainkokouksen istunnossa 11. 12.9.2007. Työryhmän tehtävänä oli selvittää ehtoollis- ja saarnavieraanvaraisuutta ilman, että työryhmältä olisi odotettu varsinaista esitystä. Piispainkokous kävi tuolloin keskustelun työryhmän selvityksestä ja lähetti sen tiedoksi kirkkohallitukselle, kirkon ulkoasiain neuvostolle sekä Suomen ekumeeniselle neuvostolle. Vikströmin arvion mukaan vuoden 2007 linjaukset ekumeenisen vieraanvaraisuuden toteuttamisesta säädöksiä muuttamatta olivat lopultakin hyvin vaatimattomat, eivätkä millään tavalla korjaa nykykäytännössä todettuja ongelmia. (s. 1) Perusteena asian uudelle käsittelylle Vikströmin muistiossa esitetään (1) seurakuntatasolla esiintyvä jännite, joka vallitsee ekumeenisesti pluralistisessa tilanteessa tiukkojen normien ja suhteellisen avointen käytäntöjen välillä: Muihin kirkkokuntiin kuuluvat kristityt osallistuvat kirkkomme jumalanpalveluksiin ja ehtoollisviettoon joko satunnaisesti tai säännöllisesti. Tämä on seuraus lisääntyneestä ekumeenisesta kanssakäymisestä paikallistasolla, seka-avioliitoista ja maahanmuuton seurauksena seurakunnan alueelle muuttaneista, toisen kirkkokuntaan kuuluvista kristityistä, joilla ei ole mahdollisuus osallistua oman kirkkokuntansa toimintaan. (s. 2) Lisäksi todetaan (2) voimassa olevien säädösten olevan hajallaan ja siksi vaikeasti löydettäviä: Esimerkkinä voidaan mainita, että voimassa olevat ekumeeniset sopimukset ja niihin liittyvät päätökset ehtoollisyhteydestä eivät löydy asiaa käsittelevän kirkkojärjestyksen kohdasta (KJ 2:11), vaan piispainkokouksen antamasta ohjeesta, joka oikeastaan käsittelee lasten ja rippikoululaisten osallistumista ehtoolliseen. (s. 2) Saarnavieraanvaraisuutta koskien Vikströmin muistiossa esitetään myös, että (3) nykyiset säädökset antavat muiden kirkkojen edustajille marginaalisen roolin, joka ei ole omiaan rakentamaan ekumeenista luottamusta: Lisääntynyt ekumeeninen vuorovaikutus synnyttää myös tilanteita, joissa olisi luontevaa pyytää toisen seurakunnan pappia tai pastoria saarnaamaan luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Piispainkokouksen selvityksessä tarjotaan mahdollisuus pitää lyhyt tervehdyspuhe yhteisen ripin tai lukukappaleiden yhteydessä. On ilmeinen vaara, että tällainen asenne antaa signaalin, että kyseinen henkilö ei oikeastaan ole tervetullut eikä ainakaan pätevä pitämään varsinaista saarnaa kirkkomme jumalanpalveluksessa. Tällainen suhtautuminen toisiin kirkkokuntiin ei ole hedelmällinen lähtökohta ekumeeniselle kanssakäymiselle. (s. 3) Jatkotyöskentelyn kannalta tärkeää on verrata Porvoon tuomiokapitulin uutta aloitetta ja siihen liitettyä Vikströmin muistiota vuoden 2007 selvitykseen. 14
Vuonna 2007 jätetyssä selvityksessä ja sen käsittelyssä nimenomaisesti todettiin, ettei haluttu tehdä muutoksia kirkkomme ekumeeniseen linjaan, jonka mukaan riittävä yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta muodostaa välttämättömän edellytyksen ehtoollisyhteydelle. Selvityksen johtopäätöksissä todetaankin seuraavasti (s. 36): Ehtoollispöydän avaaminen kirkkokunnasta riippumatta kaikille kastetuille [---] merkitsisi ratkaisevaa muutosta kirkkomme ekumeeniseen peruslinjaan. Myös saarnavieraanvaraisuus nähtiin selvityksessä messun kokonaisuus huomioiden osana alttarinyhteyttä: saarna liittyy kirkon olemukseen ja tunnustukseen, saa niistä sisältönsä ja ilmentää niitä eikä sitä voi ekumeenisen vieraanvaraisuuden nimessä antaa pois muuten kuin kirkkojärjestyksessä säädetyissä tilanteissa. (s. 21) Huomionarvoista on, että vuoden 2007 selvitys piti kuitenkin teologisesti mahdollisena ehtoollisvieraanvaraisuutta yksittäisissä tapauksissa, esimerkiksi ekumeenisissa avioliitoissa. Toisaalta samalla todettiin, että oikeudellisesta näkökulmasta katsoen säädökset eivät jätä juurikaan sijaa harkinnalle eikä piispainkokous voi antaa ehtoollisen viettoa koskevia soveltamisohjeita, joissa poikettaisiin kirkkojärjestyksestä tai laajennettaisiin sen määräyksiä. Tämän takia pastoraalista harkintaa harjoittava pappi uhkaa jäädä toiminnassaan ilman yhteisesti hyväksyttyjen soveltamisohjeiden antamaa teologista tukea ja juridista suojaa. (s. 36) Uusi aloite tähtääkin siihen, että vuoden 2007 selvityksessä avoimeksi jäänyt jännite voitaisiin ratkaista. Tämä tapahtuisi aloitteeseen liitetyn Vikströmin muistion mukaan niin, että piispainkokous ehdottaisi kirkolliskokoukselle sellaisia muutoksia ehtoollisviettoa koskeviin pykäliin, jotka mahdollistaisivat kaikkien kastettujen kristittyjen, jotka nauttivat ehtoollista omassa kirkkokunnassaan, osallistumisen kirkkomme ehtoollispöytään. (s. 11) Ratkaisuksi ongelmaan Vikströmin muistiossa esitetään sitä, että kirkossamme tunnistettaisiin täyden alttarija saarnatuolin yhteyden rinnalla olevan tilaa ehtoollisvieraanvaraisuuden ja saarnavieraanvaraisuuden käytännöille. Avaimena on erottaa teologisesti kirkollinen yhteys (ekumeeninen tavoite) ja ehtoollisvieraanvaraisuus (toimintamalli ennen tavoitteen toteutumista): Piispainkokouksen v. 2006 asettaman työryhmän pääasiallinen argumentti oli, että kirkkomme perinteinen ekumeeninen linja on edellyttänyt, että ehtoollisyhteyteen voidaan siirtyä vasta kun riittävä teologinen yhteisymmärrys on saavutettu kahden kirkkokunnan välillä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko työryhmä ymmärtänyt silloisen aloitteen tavoitteet oikein. Ehtoollisvieraanvaraisuudessa ei nimittäin ensisijaisesti ole kyse ehtoollisyhteydestä kahden kirkkokunnan kanssa eikä matkasta kirkolliseen yhteyteen, vaan siitä, miten me toimimme tässä ja nyt, kun tämä yhteys ei vielä ole saavutettu. (s. 3) Uudessa aloitteessa arvioidaan siis, että aiemmassa työskentelyssä kysymystä ehtoollisvieraanvaraisuudesta on käsitelty lopultakin liian ahtaasti kirkkojen välisen ehtoollisyhteyden näkökulmasta. Vikströmin muistion valossa ehtoollisvieraanvaraisuus asemoituu käsitteellisesti juuri sellaisiin tilanteisiin, jossa virallista ehtoollisyhteyttä ei vielä ole! On syytä todeta, että ehtoollisvieraanvaraisuutta ei kuitenkaan aloitteessa pidetä ekumeenisen lähentymisen välineenä vaan tapana ilmaista, mitä kristittynä ja seurakuntana oleminen tässä ja nyt tarkoittaa. (s. 10) Kun huomioidaan globaalin kristillisyyden kirjo, Vikströmin muistion mukaan ei voi pitää realistisena vaihtoehtona sen odottamista, että akuutti kysymys ehtoollisvieraanvaraisuudesta tulisi ratkeamaan virallisten dialogien ja sopimusten tietä edeten: Ajatus, että kirkkokuntien kesken täytyy ensin kärsivällisellä ekumeenisella dialogilla luoda tarvittava yhteisymmärrys opista, on periaatteessa ymmärrettävä, mutta käytännössä hyvin vaikeasti toteuttavissa nykyisessä globaalisoituneessa tilanteessa. Esimerkiksi monelta maahanmuuttajien keskuudessa toimivalta kristilliseltä yhteisöltä puuttuu sekä oppikeskusteluperinne että kiinnostus tällaisia teoreettisia teologisia neuvotteluja kohtaan. Käytännössä kirkkomme seurakunnissa jaetaan joka viikko ehtoollista muiden kirkkokuntien edustajille, vaikka nykyiset normit eivät oikeastaan anna tähän oikeutta. Vieraanvaraisuuden korostamisella pääsisimme eroon tästä käytännön ja normiston 15
kesken vallitsevasta ristiriidasta, ja samalla kirkkomme ohjeistus ja käytäntö tulisivat uskottavammiksi. Tämänkin jälkeen olisi varmaan tilanteita, joissa pappi joutuu käyttämään pastoraalista harkintaa, mutta niitä olisi huomattavasti nykyistä vähemmän. (s. 10) Aloitteeseen liitetyssä Vikströmin muistiossa arvioidaan myös mahdollisten uusien säädösten ekumeenisia vaikutuksia. Ensinnäkin muistiossa todetaan, että vieraanvaraisuuden laajentaminen lähentäisi kirkkomme linjaa joidenkin Porvoon sisarkirkkojen käytäntöihin. Esimerkkeinä mainitaan Ruotsin ja Tanskan luterilaisten kirkkojen avoimet ehtoollispöydät sekä anglikaaniseen kommuunion Lambeth-konferenssin suositus vuodelta 1968, jossa kehotetaan päästämään ehtoolliselle kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristityt, joilla on oikeus ehtoollisen nauttimiseen omassa kirkkokunnassaan. Toiseksi muistiossa alleviivataan, että oman kirkkomme ratkaisuja eivät voi määrittää sellaiset kirkkokunnat, jotka eivät salli omien jäsentensä osallistuvan luterilaiseen ehtoollisen viettoon. Näiden kirkkokuntien oma opetus on paikka, jossa voidaan ohjata näiden kirkkojen jäsenten ehtoolliskäyttäytymistä. Mikäli piispainkokous päättää aloittaa prosessin, jossa kirkossamme tarkistetaan nykyistä avoimempaan suuntaan niin ehtoollisvieraanvaraisuutta kuin toisten kirkkojen pappien mahdollisuutta saarnata luterilaisessa jumalanpalveluksessa, Vikströmin muistio myös esittää, että asiasta on riittävän ajoissa informoitava muita Suomessa toimivia kristillisiä kirkkoja. Lisätiedot: Jyri Komulainen, puh. (09) 1802 491 Käsittely Behandling Keskustelun aikana piispa Vikström esitti piispa Askolan kannattamana, että päätösehdotukseen lisätään toinen ponsi jatkovalmistelun aloittamiseksi. Esittelijä muutti esitystään ja keskustelun perusteella tarkensi esitystä lisäten siihen myös kolmannen ponnen. Päätösehdotus 1. Käydään asiasta keskustelu. 2. Asetetaan työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää 31.3.2016 mennessä mahdollisuutta a. siihen, että oikeus osallistua ehtoolliseen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olisi kaikilla kristityillä, joilla omassa kirkkokunnassaan on oikeus osallistua ehtoolliseen, b. selventää ehtoollisenviettoon ja ehtoollisen jakamiseen liittyviä säännöksiä, c. kutsua muiden kirkkokuntien pappeja ja pastoreita saarnaamaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien jumalanpalveluksissa. 3. Nimetään työryhmään piispa Kaarlo Kalliala, piispa Matti Repo ja asessori Riitta Särkiö sekä piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen. Päätös Hyväksyttiin päätösehdotus. Beslutsförslag 1. Mötet för debatt om ärendet. 2. En arbetsgrupp tillsättas med uppgift att före den 31.3.2016 utreda möjligheten till: a. att alla som har rätt att delta i nattvarden i sitt eget kyrkosamfund, skulle ha rätt att delta i nattvarden i Finlands evangelisk-lutherska kyrka, b. klargöra stadganden som har att göra med nattvardsfirandet och utdelning av nattvarden, c. bjuda präster som hör till andra kyrkosamfund att predika i gudstjänster i Finlands evangelisk-lutherska kyrkas församlingar. 3. Till arbetsgruppen utnämns biskop Kaarlo Kalliala, biskop Matti Repo och assessor Riitta Särkiö samt biskopsmötets generalsekreterare Jyri Komulainen. Beslut Beslutsförslaget godkändes. 16
Toimenpiteet Päätös työryhmän jäsenille. Åtgärder Beslut till arbetsgruppets medlemmar. 17
LIITE VIERAANVARAISUUS EHTOOLLISVIETOSSA JA TOISEN KIRKKOKUNNAN PAPIN OIKEUS SAARNATA LUTERILAISESSA JUMALANPALVELUKSESSA Taustamateriaalia Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin piispainkokoukselle lähettämään aloitteeseen / Björn Vikström, Porvoon hiippakunnan piispa Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli teki tammikuussa 2015 aloitteen, että piispainkokous käsittelisi kysymykset vieraanvaraisuudesta ehtoollisvietossa sekä toisen kirkon papin oikeudesta saarnata kirkkomme jumalanpalveluksissa. Mikäli piispainkokous suhtautuu myönteisesti tällaisiin ratkaisuihin, voisi se viedä asiat eteenpäin kirkolliskokoukseen. Aloitteen takana on toivomus, että kirkkomme voisi seurata esimerkiksi anglikaanisen kirkkoperheen käytäntöä, että kaikki kastetut, joilla omassa kirkkokunnassaan on lupa osallistua ehtoollisviettoon, olisivat tervetulleet myös osallistumaan ehtoolliseen Suomen ev.-lut. kirkossa. Samalla tulisi aloitteen mukaan myös selvittää, voisiko kirkkoherra kutsua toisen kirkkokunnan pappia tai pastoria saarnaamaan kirkkomme jumalanpalveluksessa. Vastaavanlainen aloite käsiteltiin piispainkokouksessa vuosina 2006-2007. Tällöin piispainkokouksen syyskuussa 2006 asettama työryhmä teki hyvän laajan selvityksen näistä kysymyksistä, mutta päätyi ehdottamaan hyvin niukkoja muutoksia nykyiseen käytäntöön: Selvityksen mukaan kirkkolain ja järjestyksen määräykset saarnasta ja saarnaoikeuden saamisesta tai ehtoolliselle osallistumisesta eivät kaipaa ekumeenisesta käytännöstä johtuvia muutoksia. Ekumeeniset tarpeet kyetään ottamaan huomioon nykyisten säädösten puitteissa. Ongelmana on pikemminkin se, että seurakunnissa ei tunneta riittävästi mahdollisuuksia. (Piispainkokouksen pöytäkirja 11.9.2007) Ne mahdollisuudet, joihin selvityksessä viitataan, ovat kuitenkin hyvin vaatimattomat, eivätkä millään tavalla korjaa nykykäytännössä todettuja ongelmia. Selvityksessä väitetään esimerkiksi, että mahdollisuus toisen kirkon jäsenen siunaamiseen ehtoollisvieton aikana olisi pastoraalisesti merkittävä ohje. Toisen ihmisen siunaaminen ja hänen puolestaan rukoileminen on tietenkin keskeinen tehtävä jokaiselle kristitylle, mutta se ei esimerkiksi ole vastaus seka-avioliitossa elävien toiveelle nauttia yhteistä ehtoollista. Tausta: miksi kysymys on tärkeä paikallisseurakunnissa? Nykytilanteen ongelmat voidaan tiivistää kolmeen kohtaan: Olemassa oleva lainsäädäntö on syntynyt eri aikoina niiden tarpeisiin nykyinen tilanne on muuttunut Olemassa oleva lainsäädäntö ja ohjeistus on vaikea löytää ja hahmottaa Tämä asettaa paikallisseurakunnan ja erityisesti kirkkoherran ja messun toimittajat kohtuuttomaan asemaan Ongelman ydin on se, että käytäntö seurakunnissa on kehittynyt toisenlaiseksi, kuin mihin normit oikeastaan antavat mahdollisuuden. Muihin kirkkokuntiin kuuluvat kristityt osallistuvat kirkkomme jumalanpalveluksiin ja ehtoollisviettoon joko satunnaisesti tai säännöllisesti. Tämä on seuraus lisääntyneestä ekumeenisesta kanssakäymisestä paikallistasolla, seka-avioliitoista ja maahanmuuton seurauksena seurakunnan alueelle muuttaneista, toisen kirkkokuntaan kuuluvista kristityistä, joilla ei ole mahdollisuus osallistua oman kirkkokuntansa toimintaan. Piispainkokouksen selvityksessäkin todetaan, että nykyiset ohjeet ovat vaikeasti löydettävissä, ja osin harhaanjohtavia. Esimerkkinä voidaan mainita, että voimassa olevat ekumeeniset sopimukset ja niihin liittyvät 18