FI Ref. Ares(2014)2426476-22/07/2014
EUROOPAN KOMISSIO YRITYS- JA TEOLLISUUSTOIMINNAN PÄÄOSASTO Ohjeasiakirja 1 Bryssel 13. lokakuuta 2011 - Vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltaminen rakennustuotteisiin, joissa ei ole CE-merkintää 1. JOHDANTO Tämän asiakirjan tarkoituksena on antaa helppokäyttöisiä ohjeita asetuksen (EY) N:o 764/2008 2 (jäljempänä vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus tai asetus ) soveltamisesta rakennustuotteisiin, joihin ei ole kiinnitetty CE-merkintää. Jäsenvaltioilta, viranomaisilta ja yrityksiltä saadut kokemukset ja tiedot otetaan huomioon, kun asiakirjaa myöhemmin päivitetään. Rakennustuotteen määritelmä on peräisin rakennustuotteita koskevasta asetuksesta (jäljempänä rakennustuoteasetus ) 3 : sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan rakennustuotteella tarkoitetaan tuotetta tai tuotejärjestelmää, joka valmistetaan ja saatetaan markkinoille käytettäväksi pysyvinä osina rakennuskohteissa tai niiden osissa ja jonka suoritustaso vaikuttaa rakennuskohteen suoritustasoon rakennuskohteen perusvaatimusten osalta. 2. RAKENNUSTUOTTEISIIN SOVELLETTAVA SÄÄNTELYKEHYS Rakennustuotteita koskeva direktiivi (direktiivi 89/106/ETY, sellaisena kuin sitä on muutettu direktiivillä 1993/68/ETY ja asetuksella (EY) N:o 1882/2003, jäljempänä rakennustuotedirektiivi ) 4 korvataan uudella rakennustuoteasetuksella 5. Asetus on tullut jo 1 Tämä asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova. Euroopan komissio tai kukaan sen puolesta toimiva henkilö ei ole vastuussa siitä, mihin näitä tietoja mahdollisesti käytetään, eikä virheistä, joita huolellisesta valmistelusta ja useista tarkistuksista huolimatta voi esiintyä. Tämä asiakirja ei rajoita teknisten määräysten pidemmälle menevää yhdenmukaistamista, jos se on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi. Toimintaohjeet eivät välttämättä kuvasta Euroopan komission näkemystä tai kantaa. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 764/2008, annettu 9. heinäkuuta 2008, tiettyjen kansallisten teknisten määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen N:o 3052/95/EY kumoamisesta, EUVL L 218, 13.8.2008, s. 21. 3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9. maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta, EYVL L 88, s. 5 43. 4 Neuvoston direktiivi 89/106/ETY, annettu 21. joulukuuta 1988, rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12. Muutettu neuvoston direktiivillä
voimaan. Sen 3 28 artiklaa, 36 38 artiklaa, 56 63 artiklaa, 65 artiklaa ja 66 artiklaa sekä liitteitä I, II, III ja V sovelletaan kuitenkin vasta heinäkuun 1. päivästä 2013 alkaen. Rakennustuotteet, jotka on saatettu markkinoille rakennustuotedirektiivin mukaisesti ennen heinäkuun 1. päivää 2013, katsotaan joka tapauksessa rakennustuoteasetuksen vaatimusten mukaisiksi. 2.1. Siirtymäaika (heinäkuun 1. päivään 2013) Kaikkia uuden rakennustuoteasetuksen toiminnallisia artikloja (eli kaikkia kohtia lukuun ottamatta määritelmiä ja uuden kehyksen täytäntöönpanon edellyttämiä artikloja, kuten ilmoituksia ja pysyvää komiteaa koskevia artikloja) sovelletaan vasta heinäkuun 1. päivästä 2013 alkaen. 2.2. Heinäkuun 1. päivän 2013 jälkeen Rakennustuoteasetuksen tarkoituksena on estää suoritustasosta kertovien ristiriitaisten kansallisten merkintöjen käyttö ja varmistaa, että kaikki CE-merkityt tuotteet pääsevät Euroopan talousalueella vapaasti markkinoille ilman lisätestausta. Nykyinen kehys vahvistuu ja yksinkertaistuu, kun 1. heinäkuuta 2013 voimaan tulevat seuraavia seikkoja koskevat säännökset: rakennuskohteen perusvaatimukset (3 artikla) suoritustasoilmoitus ja CE-merkintä (4 10 artikla) taloudellisten toimijoiden velvollisuudet (11 16 artikla) yhdenmukaistetut tekniset eritelmät (17 28 artikla) yksinkertaistetut menettelyt (36 38 artikla) markkinavalvonta ja suojamenettelyt (56 59 artikla) delegoidut säädökset (60 63 artikla). Lisäksi liitteet I, II, III ja V tulevat voimaan. Siirtymäkausi ja heinäkuun 1. päivän 2013 jälkeinen uusi lainsäädäntökehys eivät muuta tässä ohjeasiakirjassa kuvattua yleistä tilannetta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen täytäntöönpanon osalta. Uudella säädöksellä selvennetään peruskäsitteitä ja CE-merkinnän käyttöä ja otetaan käyttöön yksinkertaistettuja menettelyjä, jotka pienentävät yrityksille, varsinkin pk-yrityksille, aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi rakennustuoteasetuksella lisätään koko järjestelmän luotettavuutta ja uskottavuutta säätämällä uudet ja tiukemmat nimeämistä koskevat kriteerit laitoksille, jotka osallistuvat rakennusalan tuotteiden arviointiin ja varmentamiseen. 93/68/ETY, annettu 22. heinäkuuta 1993, EYVL L 220, 30.8.1993, s. 1 22, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, annettu 29. syyskuuta 2003, EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1. 5 Ks. alaviite 3.
3. MIHIN RAKENNUSTUOTTEISIIN SOVELLETAAN EDELLEEN VASTAVUOROISEN TUNNUSTAMISEN PERIAATETTA? Koska kaikille rakennustuotteille voidaan myöntää CE-merkintä sekä rakennustuotedirektiivin että rakennustuoteasetuksen mukaisessa järjestelmässä, määritettäessä, sovelletaanko rakennustuotteeseen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, olennaista on se, onko tuotteeseen kiinnitetty CE-merkintä. Tätä periaatetta ja siitä johtuvia menettelyllisiä seuraamuksia sovelletaan vain tuotteisiin, joihin ei ole kiinnitetty CE-merkintää. CEmerkittyjä rakennustuotteita on kohdeltava rakennustuotedirektiivin tai 1. heinäkuuta 2013 alkaen rakennustuoteasetuksen säännösten mukaisesti. 4. CE-MERKITTYJEN TUOTTEIDEN VAPAA LIIKKUVUUS 4.1. Rakennustuotedirektiivin mukainen tilanne Rakennustuotedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan tuotetta, johon on kiinnitetty CE-merkintä (joka osoittaa sen vastaavan yhdenmukaistetun standardin vaatimuksia), on voitava käyttää kaikkialla EU:ssa ilman lisätestejä tai -vaatimuksia. Rakennustuotedirektiivissä tarkoitetuilla standardeilla on tarkoitus vahvistaa yhdenmukaiset menetelmät ja kriteerit rakennustuotteiden suoritustasojen arviointia varten itse tuotteiden yhdenmukaistamisen tai niiden suoritustasoa koskevien vaatimusten asettamisen sijaan. Toisin kuin muiden yhdenmukaistamisdirektiivien kohdalla kysymys siitä, vastaako rakennustuote rakennustuotedirektiivissä tarkoitettua yhdenmukaistettua standardia, on ymmärrettävä siten, että tällaisen tuotteen suoritustasoa on arvioitava kyseisessä yhdenmukaistetussa standardissa vahvistettujen menetelmien ja kriteereiden mukaan (soveltamalla niitä). Tästä johtuu, että vaikka rakennustuote vastaisikin yhdenmukaistettua standardia, asian ei voida tulkita tarkoittavan sitä, että se täyttäisi kyseisen tuotteen käytölle asetetut lakisääteiset vaatimukset. Rakennustuotetta ei voida myöskään pitää tarkoitukseensa sopivana pelkästään sillä perusteella, että se vastaa yhdenmukaistettua standardia, koska se, sopiiko tuote käyttötarkoitukseensa, ratkaistaan vertaamalla tuotteen suoritustasoa samoihin lakisääteisiin vaatimuksiin, jotka voivat poiketa kunkin erityisen käyttötarkoituksen mukaan (mihin viitataan direktiivin johdanto-osan 9 ja 10 kohdassa). Jotkin jäsenvaltiot edellyttävät silti edelleen CE-merkinnän lisäksi kansallisia merkintöjä, mikä rikkoo rakennustuotedirektiivin vapaisiin markkinoihin liittyvää perustavoitetta. Komission yksiköiden saamat lukuisat valitukset osoittavat, että jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet tarvittavia toimia, jotta niiden olemassa olevat vaatimukset otettaisiin huomioon eurooppalaisten standardointiprosessien yhteydessä, vaan ne ovat tukeutuneet kansallisiin teknisiin eritelmiin, joita voidaan pitää pakollisina. Näillä välineillä otetaan toisinaan käyttöön hyvin vaivalloisia ennakkohyväksyntiä ja/tai erityisiä kansallisia hyväksyntiä jo CE-merkittyjen rakennustuotteiden tehokasta markkinoille pääsyä varten. Tällaisiin tuotteisiin liittyviä lisävaatimuksia ei siten ole esitetty eurooppalaisissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tarkoitetuilla keinoilla vaan sen sijaan näiden kansallisten järjestelmien kautta, mikä aiheuttaa CE-merkittyjen tuotteiden vapaalle liikkuvuudelle merkittäviä esteitä.
Jäsenvaltiot voivat varmistaa rakennustöiden turvallisuuden rakennustuotedirektiivissä ja siinä tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa vahvistetussa yhdenmukaistetussa järjestelmässä ja sen avulla sen sijaan, että ne turvautuvat ylimääräisiin kansallisiin mekanismeihin rakennustuotteiden suoritustasoa koskevien vaatimusten määrittelemiseksi. 4.2. Rakennustuoteasetuksen mukainen tilanne Rakennustuoteasetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan valmistajat ilmoittavat heinäkuun 1. päivästä 2013 alkaen ottavansa vastuun siitä, että tuote on ilmoitettujen suoritustasojen mukainen sekä kaikkien sellaisten sovellettavien CE-merkinnän kiinnittämistä edellyttävien vaatimusten mukainen, joista säädetään rakennustuoteasetuksessa ja unionin muussa asiaankuuluvassa yhdenmukaistamislainsäädännössä, kiinnittämällä tai kiinnityttämällä rakennustuotteeseen CE-merkinnän. Rakennustuoteasetuksen mukaan CE-merkinnän pitäisi näin vahvistaa asemaansa ainoana merkintänä, joka osoittaa, että rakennustuote on ilmoitettujen suoritustasojen sekä unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukainen. Rakennustuoteasetuksen 56 59 artiklassa vahvistetaan markkinavalvonta- ja suojamenettelyt siltä varalta, että rakennustuote ei vastaa asetuksen vaatimuksia, vaarantaa terveyden tai turvallisuuden tai ei vastaa muodollisesti vaatimuksia. Jos määräjäsenvaltiolla on perusteltuja syitä kieltää tai rajoittaa alueellaan sellaisten rakennustuotteiden pitämistä kaupan, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltioissa, kansalliset viranomaiset voivat tukeutua SEUT:n 36 artiklaan. Siinä luetellaan ne syyt, joilla jäsenvaltiot voivat perustella rajat ylittävän kaupan estävät kansalliset toimenpiteet. Tällainen syy on esimerkiksi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelu. Tuomioistuin tulkitsee suppeasti SEUT-sopimuksen 36 artiklaan sisältyvää luetteloa poikkeuksista, jotka kaikki liittyvät muihin kuin taloudellisiin etuihin. Kaikkien toimenpiteiden on lisäksi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, eikä niitä saisi käyttää mielivaltaisen syrjinnän keinona tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen 6. Todistustaakka SEUT-sopimuksen 36 artiklan mukaisten toimenpiteiden perustelussa on joka tapauksessa jäsenvaltiolla eikä taloudellisella toimijalla. 5. VASTAVUOROISTA TUNNUSTAMISTA KOSKEVA ASETUS (EY) N:O 764/2008 Asetusta sovelletaan talouden toimijoille osoitettuihin hallinnollisiin päätöksiin, kun päätös perustuu tekniseen määräykseen ja koskee yhdenmukaistamatonta tuotetta, jota pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa, ja kun kyseisen päätöksen välitön tai välillinen vaikutus on tuotteen kieltäminen, muuttaminen, lisätestaus tai vetäminen markkinoilta (2 artiklan 1 kohta). Viranomaisen, joka aikoo tehdä kyseisen päätöksen, on noudatettava asetuksessa säädettyjä menettelyä koskevia vaatimuksia. Asetusta sovelletaan, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: 6 Asia 34/79, Henn ja Darby, [1979] Kok. 3 795, 21 kohta, sekä yhdistetyt asiat C-1/90 ja C-176/90, Aragonesa de Publicidad Exterior ja Publivía, [1991] Kok. I-4 151, 20 kohta.
5.1. (Aiottu) hallinnollinen päätös koskee tuotetta, jota pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa Vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan, kun jossakin jäsenvaltiossa laillisesti kaupan oleva tuote saatetaan markkinoille toisessa jäsenvaltiossa, riippumatta tuotteen alkuperästä (EU tai tuotu EU:n ulkopuolisesta maasta). Asetuksen mukaan jäsenvaltio ei voi periaatteessa kieltää toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tuotteiden myyntiä alueellaan, vaikka nämä tuotteet olisi valmistettu noudattaen toisenlaisia teknisiä määräyksiä. Asetuksella säännellään sekä tosiasiallista että mahdollista vastavuoroisen tunnustamisen kieltämistä. Jäsenvaltion, joka aikoo kieltää jonkin tuotteen pääsyn markkinoilleen, olisi siis noudatettava 6 artiklan menettelyä. Tuotteet, joita ei ole aiemmin pidetty kaupan EU:ssa, jäävät asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Niiden on oltava kaikkien siinä jäsenvaltiossa sovellettavien teknisten määräysten mukaisia, jossa ne saatetaan markkinoille ensimmäisen kerran EU:ssa. 5.2. (Aiottu) hallinnollinen päätös koskee tuotetta, johon ei sovelleta yhdenmukaistettua EU:n lainsäädäntöä Asetuksella säännellään alaa, jota ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa, ja sitä sovelletaan tuotteisiin, joilla ei ole EU:n tasolla yhdenmukaistettua lainsäädäntöä, tai tuotteiden piirteisiin, jotka jäävät osittaisen yhdenmukaistamisen ulkopuolelle (rakennustuotteiden osalta katso edellä oleva 3 kohta). 5.3. (Aiottu) hallinnollinen päätös on osoitettu talouden toimijalle Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan asetusta sovelletaan talouden toimijoille osoitettuihin jo tehtyihin tai aiottuihin hallinnollisiin päätöksiin, kun päätös perustuu tekniseen määräykseen ja koskee rakennustuotteita, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa, ja kun kyseisen päätöksen välitön tai välillinen vaikutus on tuotteen kieltäminen, muuttaminen, lisätestaus tai vetäminen markkinoilta 5.5 kohdan mukaisesti. Kansallisen viranomaisen tekemä rajoitusta koskeva päätös, joka on osoitettu luonnolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole taloudellinen toimija, ei kuulu asetuksen soveltamisalaan. Rakennustuoteasetuksen 2 artiklan 18 kohdan mukaan talouden toimijalla tarkoitetaan pohjimmiltaan kyseisen tuotteen toimitusketjuun osallistuvaa toimijaa: sen valmistajaa, tuojaa, jakelijaa tai valtuutettua edustajaa. Tästä syystä sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 36 artiklan soveltamista toimivaltaisten viranomaisten tekemä rajoitusta koskeva päätös, joka on osoitettu luonnolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole talouden toimija, ei kuulu vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen soveltamisalaan. 5.4. (Aiottu) hallinnollinen päätös perustuu tekniseen määräykseen Vastavuoroista tunnustamista koskevaa asetusta sovelletaan tekniseen määräykseen (2 artiklan 2 kohta) perustuviin (aiottuihin) hallinnollisiin päätöksiin.
Teknisellä määräyksellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jäsenvaltion lain, asetuksen tai muun hallinnollisen määräyksen säännöstä, (a) (b) jossa kielletään toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyn tuotteen pitäminen kaupan kyseisen jäsenvaltion alueella tai jonka noudattaminen on pakollista, kun tuotetta pidetään kaupan kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jossa säädetään kyseiseltä tuotteelta (tai sen tyypiltä) edellytettävistä ominaisuuksista, kuten laatutasosta, suorituskyvystä, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan luettuina vaatimukset, jotka koskevat myyntinimitystä, terminologiaa, symboleja, testausta ja testausmenetelmiä, pakkauksia ja merkintöjä, tai muista vaatimuksista, jotka asetetaan tuotteelle (tai sen tyypille) kuluttajien tai ympäristön suojaamiseksi ja jotka vaikuttavat tuotteen elinkaareen sen jälkeen kun se on saatettu markkinoille, kuten käyttöä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä ja loppukäsittelyä koskevista edellytyksistä, jos tällaiset edellytykset voivat merkittävästi vaikuttaa rakennustuotteen kokoonpanoon tai luonteeseen tai sen kaupan pitämiseen. 5.5. (Aiotun) hallinnollisen päätöksen välitön tai välillinen vaikutus on jokin seuraavista: (a) (b) (c) kyseisen tuotteen tai tuotetyypin markkinoille saattaminen kielletään kyseisen tuotteen tai tuotetyypin muuttaminen tai lisätestaus ennen kuin se voidaan saattaa markkinoille tai pitää siellä kyseinen tuote tai tuotetyyppi vedetään markkinoilta. Tällainen (aiottu) päätös on tehtävä asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Lisäksi vastavuoroisen tunnustamisen käytännön soveltamisesta annetun komission tulkitsevan tiedonannon 7 mukaisesti jäsenvaltioita kehotetaan sisällyttämään kansallisia teknisiä määräyksiä koskeviin ehdotuksiinsa vastavuoroista tunnustamista koskevat lausekkeet, kun kyse on tuotteista, jotka on valmistettu laillisesti ja/tai joita on pidetty kaupan toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Turkissa tai valmistettu laillisesti ETAsopimuksen osapuolena olevassa EFTA-valtiossa. 6. ENNAKKOLUPAMENETTELYT Talouden toimijat, jotka ovat aikaisemmin pitäneet tuotteitaan laillisesti kaupan jäsenvaltiossa, jossa on sovellettu erilaisia teknisiä vaatimuksia tai joissa ei sovelleta 7 Komission tulkitseva tiedonanto tuotteiden entistä helpompi pääsy toisen jäsenvaltion markkinoille: vastavuoroisen tunnustamisen soveltaminen käytännössä (2003/C 265/02) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti), EUVL C 265/2, 4.11.2003, s. 2 16. Tiedonannossa ehdotetaan neljää standardimallia vastavuoroisiksi lausekkeiksi, joista jäsenvaltiot voivat valita.
vaatimuksia lainkaan, voivat kohdata vaikeuksia yrittäessään tuoda tuotteitaan jäsenvaltioihin, joissa valvonta on tiukempaa. Unionin tuomioistuin on vahvistanut 8, että ellei EU:ssa ole annettu säännöksiä, joilla jäsenvaltioiden lainsäädäntö olisi yhdenmukaistettu täydellisesti, jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä, kuinka laajasti ne haluavat varmistaa turvallisuuden omalla alueellaan. Tällöin jäsenvaltioiden on kuitenkin otettava huomioon vaatimukset, jotka koskevat tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa 9. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että koska suojan taso voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioille on myönnettävä harkintavaltaa, ja näin ollen se, että jäsenvaltio antaa sääntöjä, jotka eivät ole yhtä tiukkoja kuin toisen jäsenvaltion antamat säännöt, ei merkitse sitä, että näillä toisen jäsenvaltion säännöillä loukattaisiin suhteellisuusperiaatetta 10. Siksi EU:n lainsäädännössä ei periaatteessa estetä jäsenvaltioita vahvistamasta tarpeellisina pitämiään asianmukaisia toimenpiteitä rakennustuotteiden markkinoille saattamisen valvomiseksi ja/tai rajoittamiseksi. Jäsenvaltiot vahvistavat tällaiset toimenpiteet tavallisesti ennakkolupamenettelyillä, joiden mukaisesti jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi annettava muodollinen hyväksyntänsä hakemuksen perusteella, ennen kuin tuote voidaan saattaa kyseisen jäsenvaltion markkinoille. Unionin tuomioistuin on kuitenkin toistuvasti katsonut 11, että kansallisella lainsäädännöllä, jolla asetetaan tuotteiden kaupan pitämisen edellytykseksi ennakkolupamenettely, rajoitetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja että se on itse asiassa SEUT:n 34 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Jotta tällainen kansallinen lainsäädäntö olisi perusteltu, sen täytyy kuulua jonkin SEUT:n 36 artiklassa määrätyn poikkeuksen tai jonkin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun pakottavan vaatimuksen soveltamisalaan, ja kummassakin tapauksessa sillä pitää voida taata halutun tavoitteen saavuttaminen eikä se saa mennä pidemmälle kuin mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (asetuksen johdanto-osan 11 kohta). Unionin tuomioistuin on asettanut useita ehtoja sille, milloin ennakkolupamenettely voi olla perusteltu: Sen on perustuttava objektiivisiin perusteisiin, jotka ovat syrjimättömiä ja etukäteen asianomaisten yritysten tiedossa, jotta kansallisten viranomaisten harkintavalta rajataan siten, ettei sitä voida käyttää mielivaltaisesti. 8 Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) asiassa C-110/05, komissio v. Italian tasavalta, 10.2.2009 antama tuomio, [2009] Kok. I-519. 9 Asia 50/83, komissio v. Italia, [1984] Kok. 1 633, 12 kohta, ja vastaavasti asia C-131/93, komissio v. Saksa, [1994] Kok. I-3 303, 16 kohta. 10 Katso erityisesti tuomiot, jotka unionin tuomioistuin antoi 5.2.2004 asiassa C-24/00, komissio v. Ranskan tasavalta, [2004] Kok. I-00 000, 65 kohta, sekä vastaavasti asiassa C-262/02 komissio v. Ranska, [2004] Kok. I- 6 569, 37 kohta, ja asiassa C-141/07 komissio v. Saksa, [2008] Kok. I-0 000, 51 kohta. 11 Unionin tuomioistuimen asiassa C-390/99, Canal Satélite Digital SL, 22.1.2002 antama tuomio, [2002] Kok. I-607, 43 kohta; unionin tuomioistuimen asiassa C-432/03, komissio v. Portugalin tasavalta, 10.11.2005 antama tuomio, [2005] Kok. I-9 665, 52 kohta; unionin tuomioistuimen asiassa C-443/02, Nicolas Schreiber, 15.7.2004 antama tuomio, [2004] All ER (D) 276 (Jul), 49 50 kohta.
Sillä ei saa toistaa tarkastuksia, jotka on jo tehty muiden menettelyiden aikana samassa tai toisessa jäsenvaltiossa. Ennakkolupa on välttämätön ainoastaan, jos jälkikäteen tehtyä tarkastusta on pidettävä liian myöhään tapahtuvana, jotta se olisi todella tehokas ja voisi saavuttaa tarkoituksensa. Menettelyn ei pitäisi kustannuksiin ja aikaan liittyvien näkökohtien vuoksi estää toimijoita toteuttamasta liiketoimintasuunnitelmaansa. 6.1.1. Onko velvoite hankkia ennakkolupa tekninen määräys? Velvoite hankkia rakennustuotteille ennakkolupa, ennen kuin niitä voidaan pitää kaupan jossakin jäsenvaltiossa, ei kuulu asetuksen soveltamisalaan (asetuksen johdanto-osan 12 kappale). Kyse ei ole asetuksessa tarkoitetusta teknisestä määräyksestä, koska rakennustuotteelta (rakennustuotetyypiltä) vaadittavia ominaisuuksia ei määrätä. Näin ollen päätös kieltää rakennustuotteita tai poistaa ne markkinoilta yksinomaan sen vuoksi, että niillä ei ole ennakkolupaa, ei ole päätös, johon asetusta sovelletaan. Silloin kun tuotteelle on haettu pakollista ennakkolupaa ja hakemus aiotaan hylätä teknisen määräyksen perusteella, päätös olisi kuitenkin tehtävä asetuksen mukaisesti, jotta hakija voi hyötyä asetuksen tarjoamasta menettelyjä koskevasta suojasta. 6.1.2. Ennakkolupamenettelyt ja muissa jäsenvaltioissa jo testatut tuotteet Vaatimuksia, jotka koskevat vaatimustenmukaisuusarviointien tekemistä konkreettisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla, ei pidä katsoa tekniseksi määräykseksi vaan vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kohdan mukaiseksi ennakkolupamenettelyksi. On selvää, että tällaisessa ennakkolupamenettelyssä on sovellettava asetuksessa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä. Näissä määräyksissä voidaan määrätä teknisten laboratorioiden tekemistä testeistä, todennuksista tai muista teknisistä arvioinneista, ja laboratorioiden on puolestaan toimitettava asiaankuuluvalle kansalliselle hallintoelimelle tarvittavat tiedot asiaa koskevan päätöksen tekemiseksi. Tiettyyn ennakkolupajärjestelmään ei sisälly erityisiä EU:n sääntöjä sellaisten tapausten arvioimisesta, joissa testit on tehty maissa, joissa on tehty samoja tai samankaltaisia kokeita. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö 12 edellyttää, että näissä tapauksissa kansallisessa lainsäädännössä on säädettävä yksinkertaistetuista lupamenettelyistä, jotka ovat helppokäyttöisiä jotka ovat saatettavissa loppuun kohtuullisessa ajassa joissa hylkäävä päätös on voitava saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. 12 Erityisesti unionin tuomioistuimen asiassa C-24/00, komissio v. Ranskan tasavalta, 5.2.2004 antama tuomio, [2004] Kok. I-00 000.
Kansalliset viranomaiset eivät nimenomaisesti saa vaatia teknisten tai kemiallisten analyysien tai laboratoriotestien tekemistä silloin, kun samat analyysit ja testit on jo tehty jossakin toisessa jäsenvaltiossa ja kun niiden tulokset ovat näiden viranomaisten saatavilla tai ne voidaan pyynnöstä toimittaa näiden viranomaisten saataville. Tämän velvoitteen noudattaminen tiukasti edellyttää aktiivista otetta kansalliselta elimeltä, jonka käsiteltävänä on tuotteen hyväksyntää koskeva hakemus tai tässä yhteydessä jonkin toisen jäsenvaltion hyväksymiselimen myöntämän todistuksen vastaavuuden tunnustamista koskeva hakemus. Tällaista aktiivista otetta edellytetään lisäksi myös tarvittaessa viimeksi mainitulta elimeltä, ja tältä osin on jäsenvaltioiden tehtävänä varmistaa, että toimivaltaiset hyväksymiselimet toimivat molemminpuolisesti yhteistyössä helpottaakseen niitä menettelyjä, joita on noudatettava tuontijäsenvaltion kotimaisille markkinoille pääsemiseksi 13. 6.1.3. Ensimmäistä kertaa markkinoille saatetut tuotteet ja toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyt tuotteet Rakennustuoteasetuksen 2 artiklan 16 ja 17 kohdassa erotetaan selvästi toisistaan rakennustuotteiden asettaminen saataville markkinoilla ja markkinoille saattaminen. Asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan rakennustuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä, kun taas markkinoille saattamisella tarkoitetaan rakennustuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. Kun jonkin jäsenvaltion markkinoille asetetaan tuotteita, joita on pidetty laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltioissa, eikä EU:n yhdenmukaistamistoimenpiteitä ole toteutettu, kansallinen säännös, jossa vaaditaan, että maahantuotaville tuotteille on suoritettava samat testit kuin ensimmäistä kertaa markkinoille saatettaville tuotteille ja että nämä tuotteet on hyväksyttävä ennakolta, on SEUT:n 34 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide 14. Jos kyse on tuotteen saattamisesta EU:n markkinoille ensimmäistä kertaa, katso edellä oleva 5.1 kohta. 7. ARVIOINTIMENETTELYT JA TIETOPYYNNÖT Jos toimivaltainen viranomainen toimittaa tuotteen arvioitavaksi sen ratkaisemiseksi, olisiko hallinnollinen päätös tehtävä, jäsenvaltio voi pyytää talouden toimijalta tietoja tuotteen ominaisuuksista (asetuksen 4 artikla). Pyynnön olisi kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen: sillä ei saisi olennaisesti toistaa tarkastuksia, jotka on jo tehty muiden menettelyiden aikana samassa tai toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot eivät saa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimivaltaan liittyvistä syistä hylätä todistuksia ja testiraportteja, jotka ovat kyseisten, asiaankuuluvalle 13 Katso tuomiot, jotka unionin tuomioistuin antoi 10.11.2005 asiassa C-432/03, komissio v. Portugalin tasavalta, [2005] Kok. I-9 665, 46 47 kohta; asiassa 272/80, Frans-Nederlandse Maatschappij voor Biologische Producten, [1981] Kok. 3 277, 14 kohta; Brandsma, 12 kohta, ja asiassa C-400/96, Harpegnies, [1998] Kok. I- 5 121, 35 kohta. 14 Katso asia C-14/02, Atral v. Belgia, [2003] Kok. I-4 431, 62 kohta, ja asia C-390/99, Canal Satélite Digital, [2002] Kok. I-607, 12, 25 ja 29 kohta.
vaatimustenmukaisuuden arvioinnin alalle asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti akkreditoitujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten antamia (asetuksen 5 artikla).