TYKSin A-sairaalan tulipalo 2.9.2011 Tilanne päivystyksen näkökulmasta onnettomuustutkinnan täydentämänä ShYAMK Tiina Stenman
2.9.2011 klo 5.41 ensimmäinen automaattinen hälytys Palokellot alkavat soida, näin on käynyt yön ja viime päivien aikana jo useammankin kerran. Väsyttää, minulle tuli juuri kaksi potilasta, jotka otan vastaan, toivon pääseväni pian kahville Työskentelen päivystyksen itäpäässä aivan viimeisessä potilashuoneessa Kellot soivat edelleen, menen käytävälle katsomaan saman aikaisesti, kuin laboratoriohoitaja tulee ottamaan näytteitä potilailtani Kollegat ovat kokoontuneet käytävälle ihmettelemään kelloja, ilmassa on lievä palaneen käry, savua ei vielä näy, minulle sanotaan, että taitaa olla väärä hälytys, taas Suuntaan katseeni katonrajaan käytävän vastakkaiselle puolelle, sieltä alkaa leijailla savua
Näin tilanne eteni http://www.youtube.com/watch?v=en8ogfemvmc Huomattuani savun, päätin alkaa evakuoida potilaani pois itäpuolen käytävältä, kaksi kävelevää ja naapurihuoneessa yksi vuodepotilas Kello on nyt 5.44, vastaava hoitaja soittaa hätäkeskukseen varmistussoiton, että ensiapu palaa Ehdotan evakuointia ulos, mutta olemassa olevan ohjeen ja vastaavan hoitajan kehotuksen mukaan potilaat evakuoidaan ensin länsipäätyyn (sisätaudeille). Samalla alkavat käytävän lamput välkkyä. Palo-ovien edestä poistetaan sänky ja suljetaan palo-ovet itäpuolen käytävälle Tällöin vartija ja huoltomies olivat vielä käytävällä, he kuulivat ritinää ja mustaa savua alkoi tulla runsaasti katonrajasta. Hetken kuluttua heidän takanaan paukahti ja kipinäsuihku syöksyi seinästä lattiaan à he poistuivat jo suljetuista palo-ovista aulaan
Noin 30 sekuntia tästä paukahti uudelleen ja tällöin evakuoimme potilaat sekä itsemme ulos rampille, kello oli 5.45 ja mustaa paksua savua alkoi olla jo koko ensiavun mitalla ja sitä tuprusi ulos. Ensimmäinen paloauto T21 (Jaanin paloasemalta, alle 5km) oli paikalla klo 5.46. Meistä tuntui, että palokunnan saapumiseen meni kauan, todellisuudessa siitä, kun olimme ulkona, aikaa meni noin minuutti. Hälytys oli tullut 5.41 automaattina T21:lle, he siis olivat alle 6 minuutissa kohteessa, vasteajan mukaisesti Paloauto ajaa rampille, poistumme potilaiden kanssa ramppia alas pihalle, ulkona on +11 astetta ja sataa tihkua. Meillä on työvaatteet, potilaillakaan ei ole päällysvaatteita, vuodepotilaalla kaksi peittoa. Palelee. Seisoskelemme hetken pihalla ja seuraamme tilanteen kehittymistä, palomiehet hyökkäävät sisälle, tulevat pian takaisin ulos à koko itäpuolen eli kirran käytävä palaa/on täynnä mustaa savua ja siellä suhisee. Sairaalan tekniikka kertoo että happi sekä paineilma on suljettu (klo 5.57) mutta todellisuudessa ne suljettiin vasta klo 7.30-8.00 Palotilaan virtasi siis runsaasti happea
Potilaiden evakuointi Pihalta evakuoimme potilaamme U-sairaalaan synnytysvastaanotolle, jossa oltiin kovasti ihmeissään, miksi sinne tulemme. Kertoessamme, että ensiapu palaa, he eivät meinanneet uskoa Sinne kuitenkin jätimme potilaamme sekä yhden hoitajan heidän kanssaan Itse siirryin takaisin A-sairaalalle seuraamaan sammutustöitä, koska toiveena oli päästä joskus kotiin (laukku, autonavaimet ym oli ensiavussa) Päästessäni takaisin A-sairaalalle, huomasimme hätääntyneitä kollegoja sairaalan parvekkeilla, yläpuoliset osastot olivat täynnä savua ja sairaalassa oli noin 180 potilasta! He tiedustelivat evakuointia, emme osanneet kertoa koska se tapahtuu, tilanne vaikutti ahdistavalta, kävin asiasta kysymässä L4:ltä, koska hän oli minulle tuttu Klo 6.00 alettiin valmistella sairaalan evakuointia, yritimme viestittää siitä parvekkeille, onnistumatta, puhelimet eivät toimineet
Klo 6.18 palomestari otaksui palon sammuneen ja aloitettiin savutuuletus. Palo oli siis ensiavussa ja päivystyslaboratoriossa Savua tuuletettiin pois ja potilaita alettiin evakuoida osastoilta, kun savua oli tarpeeksi vähän Klo 6.45 huomataan, että päivystyslaboratoriosta tulee paksua mustaa savua, naapurissa oleva neurokirurgian osasto oli jo evakuoitu tuolloin Klo 7.10 huomataan, että jo tuntia aiemmin tarkastettu laboratorio palaa edelleen à palo sammutettiin ja evakuointia jatkettiin laboratorion läheisen aulan kautta Klo 8.31 kaikki 176 potilasta oli evakuoitu A-sairaalasta, samoihin aikoihin pääsin lähtemään kotiin, sain auton avaimet veden vallassa olevasta pukuhuoneesta haettua sekä autoni pois sumpusta A-sairaalan edestä Työkavereita kävi hakemassa laukkujaan ensiavun kahvihuoneesta, näky oli lohduton, savu kirveli hengitysteitä En nukkunut koko päivänä, vaikka takana oli 5 yövuoroa
Mitä opimme? Palo-ovien edessä ei saa olla mitään! Poistumisreitit tulee olla avoinna VIRVE viestintää tulee harjoitella, sillä ko onnettomuustilanteessa sairaalan sisäinen puhelinjärjestelmä sekä GSM verkko eivät toimi VIRVEllä viestitään myös pelastuksen ja ensihoidon kanssa, on osattava! Palo- ja poistumisharjoituksia on hyvä tehdä aika-ajoin, niiden tulee olla kaikille pakollisia. Tuttu toimintamalli tuo hätätilanteeseen tarvittavaa rauhallisuutta Onnettomuustilanteen jälkeen KAIKKI tarvitsevat jälkihoitoa, me emme saaneet
Savusta hiukan Tulipalossa vaarallisinta on savu. Sairaalapalossa ei edes osata sanoa mitä siellä palaa. Tällä kertaa paloi laboratoriokin, jossa olevien kemikaalien palamistuotteista ei ollut tietoa Savu oli mustaa ja paksua, jo yksi hengenveto alkuvaiheessa salpasi hengitystä, palomiesten VIRVE puhelinten kuoret vaurioituivat palokaasujen vuoksi käyttökelvottomiksi, tässä tulipalossa ei ollut kuuma Sairaalan hoitajat ja potilaat kärsivät jonkin verran savun aiheuttamista hengitystieoireista, me kaikki kävimme varmuuden vuoksi lääkärissä, vaikka olimme vain hetken savussa Savu levisi alle kahdessa minuutissa melkein koko sairaalaan, se täytti noin 20 sekunnissa päivystyksen ja hiukan pidempään siellä ollessa emme olisi enää päässeet pois
Tänne emme palanneet koskaan Tässä on jo raivattu