Tulvariskien alustava arviointi Härkmerenjoen vesistöalueella

Tulvariskien alustava arviointi Härkmerenjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 30.3.2011 Käännös

Sisällys 1 Taustaa... 2 2 Vesistön kuvaus... 3 2.1 Yleistä... 3 2.2 Hydrologia... 5 2.3 Maankäyttö... 6 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö... 7 2.5 Kaavoitus... 8 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö... 8 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella... 9 3 Historiallinen tulvatieto... 9 3.1 Toteutuneet tulvat... 9 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 9 4.1 Ilmastomuutoksen vaikutus... 9 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 10 5 Tulvariskin määrittäminen... 10 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen... 11 7 Yhteenveto... 13 8 Kirjallisuus ja lähteet... 15 Liite 1. Suunniteltu maankäyttö Härkmerenjoen vesistöalueella... 16 Tulvariskien alustavaan arviointiin liittyvä tulvasanasto ja maa- ja metsätalousministeriön muistio: Merkittävän tulvariskialueen kriteerit ja rajaaminen ovat saatavissa Internet-sivuilta: www.ely-keskus.fi/etela-pohjanmaa/tulvat Koonnut: Marcus Bärdén (Kap 1-6), Liisa Maria Rautio, Suvi Saarniaho & Merja Mäensivu (Kap 7) Kartat: Marcus Bärdén & Suvi Saarniaho Kääntäjä: Åsa Teir Kansikuva: Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1

1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Euroopan komissio 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELYkeskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. 2

2 Vesistön kuvaus 2.1 Yleistä Härkmerenjoen vesistöalue sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa Länsi-Suomen läänissä ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen (kuva 1). Härkmerenjoen vesistöalueen ympärillä sijaitsevat Lapväärtinjoen ja Karvianjoen vesistöalueet. Kuva 1. Härkmerenjoen vesistöalueen sijainti Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. ( SYKE; hallinnolliset rajat Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) Suurin osa Härkmerenjoen vesistöalueesta sijaitsee Kristiinankaupungissa. Pieni osa vesistöalueesta sijaitsee Isojoen kunnassa ja osa Merikarvian kunnassa. Joki saa alkunsa Metsälässä valtatie 8 itäpuolella. Joki laskee Härkmerenlahteen noin 12 km Kristiinankaupungin eteläpuolella. Kuvassa 2 näkyy Härkmerenjoen vesistöalueen sijainti sekä lähellä sijaitsevat paikkakunnat ja tiestö. Kuvassa 3 esitetään Härkmerenjoen vesistöalue kokonaisuudessaan. Kuvassa näkyvät myös kuntarajat vesistö-alueella ja sen läheisyydessä. Verrattuna muihin Pohjanmaan vesistöalueisiin Härkmerenjoen vesistöalue on laajuudeltaan pieni, eli 113 km 2. Härkmerenjoen vesistöalueen järvisyys on 1,3 %. Vesistöalueella on kaksi suhteellisen suurta järveä, Lilla Sandjärv ja Stora Sandjärv. Joki on noin 16 km pitkä ja joen putouskorkeus tällä osuudella on noin 20 m. Pisin Härkmerenjokeen yhtyvä puro on Kronodiket. Kronodiket saa alkunsa Lilla Sandjärvistä ja laskee Härkmerenjokeen noin 15,7 km jokisuusta. Lisätietoja Kronodiketistä esitetään taulukossa 1. 3

Kuva 2. Härkmerenjoen vesistöalueen sijainti. ( SYKE; taustakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus, lupa L4659) Kuva 3. Härkmerenjoen vesistöalue ja alueen kuntarajat. ( SYKE; kuntarajat Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) 4

Taulukko 1. Suurin Härkmerenjokeen yhtyvä puro. Nimi Pituus [km] Vesistöalueen pinta-ala [km 2 ] Kronodiket 4,5 8,2 2.2 Hydrologia Härkmerenjoen vesistöalue on kolmannen jakovaiheen vesistö. Vesistöalue kuuluu Selkämeren rannikkovesien vesistöalueeseen. Alueen järvet, Lilla Sandjärv ja Stora Sandjärv, sijaitsevat Härkmerenjoen vesistöalueen itäosassa. Joessa ei ole vedenkorkeutta ja virtaamaa automaattisesti mittaavaa mittausasemaa. Härkmerenjoen keskivirtaama on arvioitu olevan MQ 0,8 m 3 /s ja keskialivirtaama MNQ 0,11 m 3 /s. Suurin virtaama on arvioitu olevan HQ 1/20 18,4 m 3 /s. (Kyrönlahti 2007) Härkmerenjoen vesistöalue on aikaisemmin ollut merenpohjaa. Maankohoamisen ja merenpohjan maatumisen johdosta merenpohja on aikojen saatossa muuttunut merenrannasta mannermaaksi. Maankohoaminen, joka on seurausta mannerjään painon vähentymisestä, jatkuu edelleenkin Itämerellä. Maankohoaminen on nopeinta Perämerellä, jossa mannerjää suli viimeiseksi. Alueen maankohoaminen on nykykäsityksen mukaan noin 0,8 cm/vuosi. Härkmerenjoen vesistöalueen maisema on alavan ja korkeusvaihtelut ovat pieniä. Härkmerenjoen vesistöalueella korkeimmat alueet sijaitsevat alueen kaakkoisosassa, jossa maanpinta on 70-80 m.p.y. (N60). Kuvassa 4 esitetään Härkmerenjoen vesistöalueen korkeussuhteet. Maaperän erityispiirteenä ovat happamat sulfaattimaat, jotka ovat muodostuneet Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Näille maille on nimensä mukaisesti tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Happamissa oloissa myös metallit liukenevat maasta. Liuenneet metallit sekä veden ph-arvoa laskeva rikkihappo saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia vesieliöstölle. 5

Kuva 4. Härkmerenjoen vesistöalueen korkeussuhteet. ( SYKE, ELY-keskukset; topografia Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/09) 2.3 Maankäyttö Vesistöalueesta lähes 80 % on metsämaata ja maatalousaluetta. Maatalousalueet sijaitsevat hajautettusti pitkin koko Härkmerenjokea, ja suurempi yhtenäinen maatalousalue sijaitsee alueella, jossa joki laskee Härkmerenlahteen. Asutus on keskitetty Härkmerenjoen yläjuoksussa sijaitsevaan Metsälän kylään Eurooppatie 8 varressa sekä Härkmeren kylään joen alajuoksulla. Asutusta käsitellään tarkemmin seuraavassa kappaleessa (2.4 Asutus ja kulttuuriperintö). Taulukossa 2 sekä kuvassa 5 esitetään Corine-aineiston mukainen maankäyttö Härkmerenjoen vesistöalueella. Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole Natura 2000-alueita. Härkmerenlahti, johon joki laskee, kuuluu Natura 2000-verkostoon. Härkmerenjoen jokisuussa sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaisiin lintuvesiin kuuluva alue, joka käsittää Härkmerenlahden sekä osa sen eteläpuolella sijaitsevasta viljelysalueesta. Taulukko 2. Härkmerenjoen vesistöalueen maankäyttö (Corine2000). Maankäyttöluokka Pinta-ala [ha] % Rakennetut alueet 282 2,5 Maatalousalueet 1393 12,3 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 8785 77,7 Kosteikot ja avoimet suot 704 6,2 Vesialueet 142 1,3 6

Kuva 5. Corine-aineiston mukainen maankäyttö Härkmerenjoen vesistöalueella. ( SYKE, ELYkeskukset; maankäyttö SYKE, osittain MMM, MML,VRK). 2.4 Asutus ja kulttuuriperintö Härkmerenjoen vesistöalue sijaitsee kolmen kunnan/kaupungin alueella. Koska suurin osa vesistöalueen asukkaista asuu Kristiinankaupungin rajojen sisällä, esitetään taulukossa 3 väestön määrä vuonna 2009 ja väestöennuste vuodelle 2025 ainoastaan Kristiinankaupungin osalta. Väestöennuste ei ole laadittu vesistöaluekohtaisesti, mutta sitä voidaan käyttää suuntaa-antavasti vesistöalueen väestönkehityksen osalta. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Kristiinankaupungin väestönmäärä tulee vähenemään vuoteen 2025. Taulukko 3. Kristiinankaupungin väestönmäärä vuonna 2009 ja väestöennuste vuoteen 2025. (Tilastokeskus 2007) Kunta 2009 2025 Muutos Kristiinankaupunki 7 178 6 411 10,7 % Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan Härkmerenjoen vesistöalueella asuu noin 387 asukasta, joista 185 (noin 48 %) asuu 500 metrin etäisyydellä tai lähempänä joesta ja sen sivujoista. Asutus on tiheämpää Härkmeren kylässä, joka sijaitsee joen alajuoksulla ja Metsälän kylässä, joka sijaitsee joen yläjuoksulla sekä Pakan kylässä, joka sijaitsee vesistöalueen keskijuoksulla joen varressa. Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. 7

Härkmerenjoen vesistöalueella on 10-15 esihistoriallista kiinteää muinaismuistoa. Kyse on enimmäkseen hautaröykkiöistä sekä varhaisrautakauden asutuspaikoista. Museoviraston vuoden 1993 tiedoissa Härkmeren vesistöalueella on yksi valtakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema, Härkmeren kylä (Museovirasto 2009). 2.5 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi se koskee luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Tulvariskien hallinnassa käsitellään eri kaavoitustasoilla seuraavasti (Ympäristöministeriö 20/2008): Maakuntakaava - Tulvakartoitukset ja tulvavaara-alueiden alueidenkäytön ohjaus - Veden virtausten tarkastelu valuma-alueittain ja niiden hallintaan liittyvät alueidenkäyttöratkaisut - Tulvien takia kasvavan ravinnekuormituksen hallinta alueidenkäyttöratkaisuilla - Pitkän aikavälin muutoksien ennakoiminen ja varautuminen esimerkiksi infrastruktuurissa Yleiskaavat - Tulvavaara-alueiden alueidenkäytön ohjaus - Tulvareittien ja viivytyksen tilavaraukset - Hulevesien määrän ja ympäristövaikutusten hallinta - Erityisesti rantaosayleiskaavat: rakennusten korkeusasemat, suojavyöhykkeet Asemakaavoitus - Rakentamisen edellytykset: rakennuspaikan ja rakennuksen alimmat korkeudet (määrittäminen vesistöjen varsille mittava työ), tulvalle herkkien toimintojen sijoittamiskielto tulvavaara-alueille - Tulvia kestävät rakenneratkaisut - Tilapäiset ja pysyvät tulvasuojelurakenteet - Hulevesien varastointi- ja erityiskäsittelyt - Katurakentamisen korkeusaseman määritys - Istutukset ja muu vihersuojaus Pohjanmaan maakuntakaava on voimassa Härkmerenjoen vesistöalueella. Pohjanmaan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt Pohjanmaan maakuntakaavan 29.9.2008 ja ympäristöministeriö on vahvistanut sen 21.12.2010. Pohjanmaan maakuntakaavassa on huomioitu tulvaherkät alueet siten, että kylämerkintöjä koskeviin suunnittelumääräyksiin on sisällytetty lause: rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Vesistöalueen suunniteltu maankäyttö on esitetty liitteessä 1. Pohjanmaan maakuntakaava on nähtävillä Pohjanmaan liiton Internet-sivuilla: http://www.obotnia.fi/. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Härkmerenjoen vesistöalueella on voimassa yleiskaava. Järville Lilla Sandjärv ja Stora Sandjärv on vahvistettu rantayleiskaava. Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole asemakaavaa. Lisätietoja alueen maankäytön suunnittelusta löytyy kuntien verkkosivuilta. 2.6 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Vesistöä on perattu, pengerretty ja ruopattu useampaan ajankohtaan ja useammassa paikassa. Ensimmäinen perkaus suoritettiin jo vuosina 1930-1933, jolloin työ tehtiin käsin lapiolla. 8

Härkmerenjoen keski- ja yläjuoksu on käsitelty ojitustoimituksessa vuonna 1968, ja vesi- ja ympäristöpiiri luovutti hankkeen ojitusyhtiölle vuonna 1987. Hanke ulottuu noin 0,5 km Skaftungintien yläpuolelta aina noin 15 km yläjuoksulle. Vuonna 1985 perattiin Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin aloitteesta Härkmerenjoki Skaftungintien alapuolella, enimmäkseen yläjuoksulta tulleiden lietteiden poistamiseksi. (Kallionpää ja Kyrönlahti 1995) Härkmerenjoen alajuoksun perkaus on viimeksi käsitelty ojitustoimituksessa vuonna 1981 samanaikaisesti Härkmerenlahden pengerryssuunnitelman (FNr 3006a Va 1) kanssa. Tämä suunnitelma on täydennetty vuonna 1985. Suunnitelmaan lisättiin uusia pengerryksiä, pumppausasemia, salaojituksia ja myös ns. lietealtaita Härkmerenlahteen pumpattavia vesiä varten. Vuonna 2006 valmistui uusi suunnitelma osalle alueesta ja siihen sisältyy uusia pengerryksiä ja kaksi uutta pumppausasemaa. Suunnitelman toteuttaminen on käynnissä. 2.7 Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella Tulvavesien pidättämismahdollisuuksia Härkmerenjoen valuma-alueella ei ole selvitetty. 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Aikaisemmin on esiintynyt tulvia Härkmerenlahden eteläkärjessä sijaitsevilla viljelysmailla. Tilanne on parantunut vuonna 2006 tehdyn pumppausasemien laajennuksen jälkeen. Ainoastaan muutama kuukausi pumppausasemien laajennuksen jälkeen aluetta koetteli voimakas sade, josta uudet pumppausasemat eivät pystyneet selviytymään. Sade arvioitiin olevan 1/100 vuodessa tapahtuva. Metsälän kylässä, Siipyyntien eteläpuolella on vuosina 1981-84 esiintynyt jääpatoja perkaamattomassa joen osuudella. Pelastuslaitos oli paikan päällä kaivanut ja räjäyttänyt jäätä veden uhatessa asuintaloa. (Nygård, 2010) Ennen vuosina 1980-1985 suoritettuja perkauksia tulvavahinkoja esiintyi joka vuosi Pakan kylän läpi virtaavassa joen osuudella. (Nygård, 2010) 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastomuutoksen vaikutus Suomen vesiolosuhteiden arvioidaan muuttuvan merkittävästi ilmastonmuutoksen seurauksesta. Yleisesti ottaen tulvariskien oletetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) on tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutusta Suomen sääoloihin ja vesistöjen hydrologiaan. 9

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskilämpötilan arvioidaan Suomessa nousevan 3-7 C vuoteen 2100 mennessä. Sadannan arvioidaan kasvavan 13-26 %. Suomen ilmasto on 1900-luvulla lämmennyt 0,7 astetta. Vesistöissä on jo havaittavissa monia ilmastonmuutokseen viittaavia muutoksia. Kevättulvat ovat aikaistuneet, talven virtaamat ovat kasvaneet ja uusia vedenkorkeusennätyksiä on syntynyt paikoin viime vuosina. (Veijalainen ja Vehviläinen 2008, Korhonen 2007) Ilmaston muuttuessa kasvava sadanta lisää virtaamaa ja valuntaa. Talven valunnan ennustetaan kasvavan merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen takia. Talven lisääntyvät virtaamat ovat merkityksellisiä etenkin suppo- ja jääpatojen muodostumisessa. Pohjanmaalla lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Kesäinen haihdunta lisääntyy keskilämpötilojen nousun seurauksena. Kesäaikainen valunta pienenee aiheuttaen vedenpintojen laskua monin paikoin. Myös pohjavedenpinnat laskevat. Kesän ja alkusyksyn kuivuuden ennustetaan lisääntyvän monin paikoin. Sadetulvien arvioidaan yleistyvän rankkasateiden kasvun myötä varsinkin vähäjärvisillä ja pienillä vesistöalueilla. Suurten sateiden on arvioitu kasvavan jopa 40-60 % lisäten merkittävästi kesä- ja syksytulvien sekä taajamatulvien riskiä monin paikoin (Korhonen 2007, Veijalainen ja Vehviläinen 2009a, Veijalainen 2009). Härkmerenjoella suurimmat tulvahuiput esiintyvät keväällä kun lumet sulavat. Yllä mainittujen tutkimustulosten perusteella voidaan ennustaa kevättulvien esiintyvän aikaisemmin ilmastomuutoksen myötä, mutta tulva pienenee lumimäärien vähentyessä. Sadannan lisääntyessä muina vuodenaikoina esiintyvät vesitulvat lisääntyvät, mikä voi lisätä kevät- ja syystulvia. 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Tulvariskit ovat suurimmillaan asutuksen keskuudessa, joten asutuksen leviäminen tulvaherkille alueille kasvattaa tulvavahinkojen laajuutta. Tulvavahinkoja pystytään merkittävästi vähentämään suunnittelemalla maankäyttöä järkevästi ja ohjaamalla rakentamista tulva-alueiden ulkopuolelle. Tämä ennalta ehkäisevä toimenpide on yleensä paras ja halvin tapa vähentää tulvavahinkoja. Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voi äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvariskejä eri puolilla vesistöä. Lisäksi ojituksella voi olla haitallisia vaikutuksia veden laatuun sekä jokien ja järvien tilaan. 5 Tulvariskin määrittäminen Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan todennäköisyyden ja tulvasta aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallintalain mukaan tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset, kuitenkin alueelliset ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen (Laki 620/2010, 8 merkittävät tulvariskialueet): 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; 2) välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. 10

Näiden lisäksi alustavissa arvioinnissa huomioidaan kokemusperäinen tieto eli tieto vesistöalueen aikaisemmista tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista, sekä ilmastonmuutoksen tai muun pitkäaikaisen kehityksen aiheuttama vaikutus tulvien esiintymiseen. Kun vesistöalueella ei ole kokemusperäisen tiedon mukaan ollut merkittäviä tulvia, niin voidaan tulvariskialueiden tarkastelu tehdä kevyemmin ilman tulvamallinnusta ns. tunnuslukujen pohjalta eli selvittämällä vesistöalueella sijaitsevat riskikohteet ja niiden määrä. Näin saadaan tehtyä karkea arvio vesistöalueen tulvavahinkopotentiaalista. Jos alueella ei sijaitse merkittäviä riskikohteita tai niiden lukumäärä on valtakunnallisesti vertailtuna vähäinen, voidaan tehdä olettamus, että alueella ei myöskään ole laissa tarkoitettuja merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävällä tulvariskialueella tulva aiheuttaa merkittävän uhkan alueen väestölle, tärkeille toiminnoille, omaisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriperinnölle. 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen Tässä kappaleessa arvioidaan vesistöalueen tulvavahinkopotentiaalia kartoittamalla ne vesistöalueella sijaitsevat kohteet tai alueet, joille tulvat voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa huomioiden kappaleessa 5 esitetyt kriteerit. Kartoituksessa tunnistettujen mahdollisten tulvariskien perusteella voidaan arvioida onko alueella mahdollisesti valtakunnan tai EU:n tasolla mitattuna merkittäviä tulvariskikohteita. Vesistöalueella sijaitsevien mahdollisten tulvahaavoittuvien kohteiden lukumäärä kartoitetaan hyödyntäen erilaisia saatavilla olevia paikkatietoaineistoja, joiden tiedot ovat osittain kuitenkin puutteellisia ja niiden voidaankin katsoa olevan lähinnä suuntaa-antavia. Tiedot tulisi tarkistaa mahdollisen tarkemman tulvariskikartoituksen yhteydessä. 1) Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle Tarkasteltaessa tulvariskiä väestölle tarkastelussa otetaan huomioon väestön määrä ja sijainti vesistöalueella. Yleiseltä kannalta katsottuna suurempi tulvalle altistuva väestömäärä tarkoittaisi merkittävämpää tulvariskiä. Erityisiä riskikohteita suurtulvalla ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita riskialttiita kohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Ihmisten terveydelle vahingollinen seuraus voisi olla esimerkiksi vedenottamon veden laadun pilaantuminen tulvien seurauksena. Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR 2009) tietojen perusteella sekä peruskarttatarkastelun avulla Härkmerenjoen vesistöalueella on tilastojen mukaan vakituisia asukkaita 387 hlö. Asutus on tiheämpää Härkmeren kylässä joen alajuoksulla, Metsälän kylässä joen yläjuoksulla sekä Pakan kylässä Härkmerenjoen varrella joen keskijuoksulla. Asuintalojen sijainti suhteessa alueen korkeuskäyriin on tarkistettu ja useimmat asunnot sijaitsevat korkealla, joten kyseisten kylien ei katsota sijaitsevan tulvariskialueella. Koko vesistöalueella on kaksi yleissivistävää koulua, jotka myös sijaitsevat korkealla. Vesistöalueella ei ole päiväkoteja, hoitolaitoksia eikä terveydenhuoltolaitoksia. 2) Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen Tarkasteltaessa tulvariskiä yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille tarkastelussa otetaan huomioon vesistöalueen infrastruktuuri kuten mm. vesihuolto eli talousveden toimittaminen ja jätevesien johtaminen ja käsittely, tie- ja rautatieverkostot, kaukolämmön tai sähkön tuotanto ja jakelu, tietoliikenneverkostot, väestönsuojat, pelastustoimen rakennukset. Vesistöalueella on tietoliikennerakennus, joka sijaitsee korkealla ja pitkällä etäisyydellä lähimmästä vesistöstä. Tärkein Härkmerenjoen vesistöalueella sijaitseva tie on valtatie 8, joka kulkee suoraan 11

vesistöalueen läpi. Tiet ovat rakennettu sen verran korkealle, että tulvavedet eivät todennäköisesti katkaise teitä. 3) Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen Tarkasteltaessa tulvariskiä taloudelliselle toiminnalle tarkastelussa otetaan huomioon vesistöalueella olevat liiketoiminnot esimerkiksi elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus, joiden toimivuus olisi turvattava kaikissa olosuhteissa. Härkmerijoen vesistöalueella ei ole sellaista merkittävää taloudellista toimintaa, jonka pitkäaikainen keskeytyminen aiheuttaisi yllä mainittua haittaa. 4) Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle tarkastelussa otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa ympäristön äkillistä pilaantumista. Tarkastelussa otetaan huomioon mm. IPPCdirektiivin (Integrated Pollution Prevention and Control = Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen) mukaiset teollisuuslaitokset sekä muut ympäristölupavelvolliset toimijat ja lisäksi vesistöalueella olevat valvonta- ja kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) erityiskohteet (2003). Härkmerenjoen vesistöalueella on kolme VAHTI 2003-kohdetta; kaksi eläinsuojaa ja yksi teollisuusrakennus. Yksi eläinsuojista sijaitsee Metsälässä ja toinen Stjärnlidenissä, kumpikaan eläinsuojista ei sijaitse erityisen lähellä jokea. Teollisuusrakennus sijaitsee Pakan kylässä valtatie 8 itäpuolella, eikä se ole altis tulville. Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole vesipuitedirektiivin mukaista Natura 2000 -aluetta. Härkmerenlahti, johon joki laskee, kuuluu Natura 2000-verkostoon. Härkmerenjoen jokisuussa on alue, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin lintuvesiin. Alue käsittää Härkmerenlahden, ja osa sen eteläpuolella sijaitsevasta viljelysalueesta. 5) Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Tarkasteltaessa tulvariskiä kulttuuriperinnölle tarkastelussa otetaan huomioon alueella sijaitsevat erilaiset kulttuuriperintökohteet. Tulvista voi aiheutua vahinkoja kulttuuriympäristölle, jos tulvavesi kastelee vanhoja rakennuksia. Härkmeren vesistöalueella on 10-15 esihistoriallista kiinteää muinaismuistoa. Kyseessä on enimmäkseen hautaröykkiöistä sekä varhaismetallikauden asutuspaikoista. Museoviraston vuoden 1993 tiedoissa Härkmeren vesistöalueella on yksi valtakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema, Härkmeren kylä. (Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut maisemat RKY 2009). 6) Kokemusperäinen tieto Kokemusperäisellä tiedolla on suuri merkitys arvioitaessa tulvariskien merkittävyyttä. Jos alueella ei ole ollut merkittäviä tulvia tai tulvista aiheutuneita vahinkoja, voidaan olettaa että niitä ei ole odotettavissa tulevaisuudessakaan, olettaen että vesistön vesiolosuhteet tai maankäyttö eivät oleellisesti muutu. Tulvia on aikaisemmin esiintynyt Härkmerenjoen pääuomassa ja Härkmerenlahden eteläpuolella sijaitsevilla viljelysalueilla. Jääpatoja on esiintynyt joen yläjuoksulla. Joitakin yksittäisiä rakennuksia on saattanut kastua, mutta merkittäviä tulvia tai tulvista aiheutuneita vahinkoja ei ole raportoitu. 12

7) Vesistörakenteiden aiheuttama tulvanuhka Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole tulvia aiheuttavia vesirakenteita. Kuva 5. Härkmerejoen vesistöalueella sijaitsevat mahdolliset riskikohteet. ( SYKE, ELYkeskukset; Affecto Finland Oy, Karttakeskus, lupa L4659; BDS/BRC 4/2008; Liikennelaitos/Digiroad 2010) 7 Yhteenveto Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Laissa ja asetuksessa on säädetty tulvariskien hallinnan suunnittelusta merkittäville tulvariskialueille. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Merkittävän tulvariskialueen nimeämisessä otetaan huomioon tulvan todennäköisyys ja siitä aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Seurausten merkittävyyttä arvioidaan yleiseltä kannalta. Yksittäiseen vahinkokohteeseen liittyvien omaisuusarvojen suuruus ei ole arvioinnissa ratkaisevaa, vaan merkittävälle tulvariskialueelle tunnusomaista on suuri yksittäisten vahinkokohteiden lukumäärä ja sen perusteella merkitys myös yleiseltä kannalta. 13

Tulvariskien alustavissa arvioinnissa tarkastellaan seuraavia tulvan vahingollisia seurauksia: vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle; välttämättömyyspalvelun kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen; pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle; tai korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle. Tässä raportissa on arvioitu vesistöstä aiheutuvat tulvariskit Härkmerenjoen vesistöalueella. Arvioinnissa on mm. kuvattu vesistöalue, kerätty tiedot esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista tulvavahingoista sekä arvioitu mahdollisia tulvia ja tulvariskejä. Yhteenvetona Härkmerenjoen vesistöalueelle tehdystä alustavasta arvioinnista todetaan seuraavaa: - Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle: Härkmerenjoen vesistöalueella väestö on keskittynyt valuma-alueen Härkmeren, Metsälän sekä Pakan kyliin. Kyseisten asuinalueiden rakennukset sijaitsevat korkeusmalli-/korkeuskäyrätarkastelun perusteella pääsääntöisesti muutaman metriä keskivedenkorkeuden yläpuolella, joten alueiden ei katsota sijaitsevan tulvavaara-alueella. - Välttämättömyyspalvelun pitkäaikainen keskeytyminen: Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole tulvariskejä välttämättömyyspalveluille. - Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen: Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole tällaista taloudellista toimintaa. - Pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle: Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole tulvariskejä ympäristölle. - Korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle: Härkmerenjoen vesistöalueella tulvariskit kulttuuriperinnölle ovat paikallisia ja pienialaisia. - Kokemusperäinen tieto: Härkmerenjoen vesistöalueella ei ole tiedossa aikaisempia huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. - Vesistörakenteiden aiheuttama tulvanuhka: Härkemerenjoen vesistöalueella ei ole tulvariskejä aiheuttavia vesistörakenteita. Härkmerenjoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tarkasteltavalla vesistöalueella ei ole esiintynyt tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain 8 :ssä tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Vesistöalueella ei ole myöskään arvioitu esiintyvän tulevaisuudessa tulvia, joista aiheutuisi edellä tarkoitettuja vahingollisia seurauksia. 14

8 Kirjallisuus ja lähteet Berghäll J. & Pesu M., 2008. Ilmastonmuutos ja kulttuuriympäristö. Tunnistetut vaikutukset ja haasteet Suomessa. Ympäristöministeriö. Suomen Ympäristö 44/2008. 34 s. Korhonen J. 2007. Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut. Suomen Ympäristö 45/2007. Saatavissa internetissä: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=79918 Museovirasto 2010. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. [Internet sivusto] Saatavilla: http://www.rky.fi/ Syvänen K., 1978. Jääpato- ja suppotulvakohteet. Vaasan vesipiiri Tilastokeskus. 2009. Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009-2040. Veijalainen, N. 2009. Ilmastonmuutoksen vaikutus Lapuanjoen yläosan säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksiin ja virtaamiin: Alustavia tuloksia 6/2009. Julkaisematon. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2008. Ilmastonmuutos ja patoturvallisuus vaikutus mitoitustulviin. Suomen ympäristö 21/2008. Veijalainen, N. ja Vehviläinen, B. 2009. Vesistötulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Esitelmä Tulvakartoitukset ja tulvariskien alustava arviointi päivillä 21.-22.9.2009. Westberg, V., Aaltonen, E-K., Axell M-B ja Storberg, K-E. 2009. Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 2015. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 15

Liite 1. Suunniteltu maankäyttö Härkmerenjoen vesistöalueella 16