Sisällysluettelo 1. Yleiskuvaus ja tavoitteet Kosteikot Ohrapaalit Fosforia ja typpeä sitovat kasvit sekä happea vapauttavat kasvit 2. Kohteet Naukoja Kurelahdenojan laskeutusaltaiden ohrapaalikunnostus Apajaislahti Sumperinoja Nehtolamminoja 3. Lähteet
1. Yleiskuvaus ja tavoitteet Vesijako kuuluu pienten tai keskikokoisten vähähumuksisten järvien luokkaan (Vh) ja on nimensä mukaisesti vedenjakaja, bifurkaatiojärvi josta Sumperinjoki laskee Vesijaosta itään kohti Päijännettä eli Kymijoen vesistöalueelle. Palsanoja laskee länteen Kokemäen vesistöalueelle. Rantaviivaa järvellä on noin 84km2, keskisyvyys on 7.16 metriä ja maksimisyvyys 36.8 metriä. Pintamaalaji järven läheisyydessä on pääosin hiekkamoreenia mutta varsinkin lahdenpoukamien laskuojien yhteydessä pintamaalaji on yleensä saraturvetta. Vesijaon kylällä sekä Romonharjulla on pohjaveden muodostumisalue. Vaikka Vesijaon vedenlaatu on hyvä, täytyy laskuojien läheisyydessä olevia matalia lahdenpoukamia seurata. Vuonna 2006 otetuissa näytteissä nähdään että laskuojat kuormittavat järven lahdenpoukamia humuksella ja ravinteilla. Raportissa tarkastellaankin Vesijako-järveä näiden kuormittajien kannalta ja pyritään löytämään erilaisia ratkaisumalleja ongelmien poistoon. Tavoitteena on löytää jokaisella kohteelle pitkäikäinen ja edullinen ratkaisu joka on helppo toteuttaa ja ylläpitää talkoovoimin. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia kosteikkoratkaisuja, ohrapaalien käyttöä sekä vesikasvillisuuden tarkastelua ravinteita sitovien lajien kannalta.
Kosteikot kunnostusmenetelmänä ja kosteikkotyypit Kosteikko on vesistökuormitusta vähentävä oja, puro, joki tai muu vesistön osa tai sen ranta-alue, joka on suurimman osan vuodesta veden peitossa ja pysyy muunkin ajan kosteana. Kosteikot puhdistavat maatalousalueiden valumavesiä eri tavoin. Vedessä elävät mikrobit muuttavat veden ja pohja-aineksen typpeä kaasumaiseen muotoon, jolloin se vapautuu ilmaan. Kosteikkokasvillisuus käyttää hyödyksi veteen liuenneita ravinteita (fosfori ja typpi). Lisäksi veden virtausnopeuden hidastuessa veden mukana liikkuva kiintoaine laskeutuu kosteikon pohjalle ja siihen sitoutuneet ravinteet (lähinnä fosfori) varastoituvat maaperään. Kosteikko eroaa laskeutusaltaista siinä, että laskeutusaltaat voivat pidättää lähinnä vain valumavesissä olevaa kiintoainetta. Kosteikon perustamistapa ja tyyppi valikoidaan perustamispaikan luontaisten ominaisuuksien mukaan, hyviä vain patoamalla perustettavia kosteikkopaikkoja on harvassa ja kosteikkoa perustettaessa tuleekin katsoa aluetta avoimesti ja huomioida sen erityispiirteet. Erilaisia kosteikkotyyppejä Padottu kosteikko Sopivaan painanteeseen tai notkelmaan patoamalla perustettava kosteikko. Tällöin kosteikko muotoutuu lähinnä maaston korkeuskäyrien ja veden korkeuden perusteella. Tämä on kaikkein edullisin tapa perustaa kosteikko. Kaivettu kosteikko Tasaisilla mailla kosteikko on toteutettava kaivamalla. Tällöin muodon suunnitteluun jää paljon enemmän mahdollisuuksia. Kosteikon kaikki rakenteet rantaviivan muodosta erilaisiin saarekkeisiin voidaan suunnitella tarkasti. Kampakosteikko Kampaojastoa kaivamalla perustettu kosteikko, jolla parannetaan luontaisen kosteikkoalueen ravinteiden ja kiintoaineen pidätyskykyä. Laskeutusaltaat ja lietekuopat Laskeutusaltaat ja lietekuopat perustetaan kaivamalla kiintoaineksen pysäyttämiseksi. Laskeutusaltaita ja lietekuoppia kannattaa perustaa lähinnä alueille, joilla on paljon kiintoainesta. Altaita voidaan rakentaa uomaan myös ketjuna, jolloin saadaan lisää viipymää ja vesiensuojelullista tehokkuutta. Pohjapatosarjat Tilavista ja syvistä valtaojista voidaan tehdä kosteikkomaisia kynnystämällä niitä pohjapatosarjoilla. Näin saadaan veden virtausta hidastettua, uomaeroosiota vähennettyä ja uoma toimii yhtenä pitkänomaisena kosteikkomaisena alueena. Ojaa voidaan myös kaivaa laajemmaksi ja luoda altaita kynnysten eteen. Näin saadaan lisää pinta-alaa ja vesitilavuutta ja siten viipymää vedelle. Tulva-alueiden palauttaminen ja lisääminen Tulva-alueiden säilyttämisellä ja palauttamisella tasataan vesistöjen virtaamia ja edistetään kiintoaineen laskeutumista. Ennallistaminen voidaan toteuttaa esim. kaventamalla uomaa. Entisten maanottokuoppien kunnostaminen Entiset maanottokuopat ovat hyviä alkuja kosteikon perustamiselle. Näillä kohteilla on merkitystä riistan elinympäristöinä sekä juoma- ja suojapaikkoina. Niiden kunnostamisella kosteikoksi on monessa tapauksessa myös maisemallista merkitystä. Vanhojen uomien ennallistaminen Uomia voidaan palauttaa entiseen muotoon palauttamalla mutkat ja laittamalla kivet takaisin uomaan. Ennallistaminen on perkauksen ja suoristamisen vastakohta. Joissain kohteissa virtausta voidaan myös ohjata takaisin vanhaan uomaan, jos vanhan uoman viereen on kaivettu suora, leveä perattu uoma. Vanhojen uomien
palauttamisella vähennetään eroosiota ja monipuolistetaan uomien ekologiaa. Luonnonkosteikkojen kunnostaminelemassa olevat luonnonkosteikkoalueet voidaan helposti ja vähällä vaivalla kunnostaa tehokkaammiksi ravinteiden pidättäjiksi. Usein tämä tarkoittaa luonnonkosteikon parempaa vesittämistä padottamalla ja kaivamalla pieniä kampamaisia pisto-ojastoja. Luonnonkosteikkoon voidaan myös kaivaa suurempia avolampareita. (24 Hämeen ympäristökeskuksen raportteja 7 2009) Ohrapaalikunnostus Ohrapaalikunnostuksella tarkoitetaan ohrapaalien sijoittamista kunnostettavaan vesistöön. Ohrapaalien uskotaan vähentävän leväkasvustoja ja kirkastavan vettä. Tutukimustuloksia ohrapaaleista on vähän mutta Päijät-hämeessä on tehty kaksi ohrapaalikunnostusta, kummankin tulokset ovat erittäin positiivisia. Ensimmäinen kunnostuskohde on ollut Pukalajärvi ja toinen Pikku-Vesijärvi Lahdessa. Ohrapaalikunnostus on helppo ja edullinen toteuttaa eikä vaadin viranomaislupia. Ongelmallisin kohta on vettyneen paalin nostaminen pois vedestä, tähän olisi hyvä käyttää traktoria ja varmistaa että paalit kääritään materiaaliin joka kestää suurenkin painon (esimerkiksi muovilla pinnoitettu kanaverkko). Pukalajärvellä ohrapaalit kirkastivat järven hyvin humuspitoisen ja ruskean veden muutamaksi vuodeksi
Ravinteita sitovat kasvit Kosteikkokasvillisuutta voidaan käyttää monin eri tavoin. Toiset kasvit hidastavat veden virtausta ja toimivat näin padon tapaan antaen ravinteille aikaa sitoutua sedimenttiin sekä kiintoaineelle aikaa laskeutua pohjaan. Osa kasveista taas hapettaa sedimenttiä juurillaan luoden näin paremmat olosuhteet fosforin saostumiseen sedimenttiin raudan avulla. Tätä voisikin pitää luonnonmukaisena fosforin.saostamisena Kasvilajit ovat riippuvaisia myös veden fysikaalisista (virtausnopeus jne.) ja kemiallisista tekijöistä (ravinteet, happi jne.). Seuraavat kasvilajit suosivat runsasravinteista kasvualustaa ja nämä lajit voisivatkin toimia luonnonmukaiissa kosteikoissa ravinne sieppareina: vehka, rentukka, sarjarimpi, hiirenporras, leveä osmankäämi ja järviruoko. Osmankäämi ja järviruoko ovat happea sedimenttiin vapauttavia lajeja. Vehka, rentukka, sarjarimpi ja hiirenporras sitovat tehokkaasti ravinteita ja raskasmetalleja Kasvillisuus vaatii vuosittaisia hoitotoimenpiteitä joilla estetään sidottujen ravinteiden pääseminentakaisin vesistöön syksyllä kun kasvit lakastuvat ja mädäntyvät, sekä umpeenkasvamisen ehkäisyyn.
2. Kohde Naukoja on Vesijaon eteläpäädyssä sijaitseva oja josta laskee järveen ajoittain runsaasti kiintoainetta sekä ravinteita, valuma-alueen koko on noin 7km2. Ojan ympäristö on matalahkoa loivaa aluetta joka voisi hyötyä patoamalla toteutettavasta kosteikkoikkotyyppisestä alueesta. Patorakenteella voidaan saada aikaan kosteikon tehokkaan toiminnan vaatima pinta-ala/tilavuus ja viipymä. Patoamisen onnistuisi yksinkertaisestii patoamalla osa ojarummusta joka kulkee tien ali juuri ennen ojan laskemista järveen, tämä pidättäisi ja imeyttäisi vettä loivalla alueella pidempään ja antaisi kiintoaineelle sekä ravinteille enemmän aikaa laskeutua ja imeytyä kovien virtauksien aikoina keväällä ja syksyllä. Valuma- alue Fosforin osalta Naukoja on suuren osan vuodesta määriteltävä reheväksi (25-100 ug/l). Fosforia pääsee ihmistoiminnasta lähinnä maa- ja metsätaloudesta, asutuksen, turvetuotannon, kalankasvatuksen ja teollisuuden jätevesistä. Kokonaistyppi on fosforin ohella rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistyppitasot ovat myös rehevän puolella (600-1500 ug/l) Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien hapettavien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta
Naukojan tila vaihtelee keskihumuksisesta runsashumuksiseen joten tämä arvo on otettava erityisesti huomioon tehtäessä toimenpidettä alueelle Kohteessa päädyttiin patoamalla toteutettavaan kosteikkosuunnitelmaan alueen luontaisen laakean profiilin vuoksi, ojan vesimäärä ei ole suuri ja ongelmat vedenlaadussa keskittyvät lähinnä kevään tulva-aikoihin. Tierummun patoamisella säästytään pysyviltä patorakenteilta ja vedenmäärää on helppo tarvittaessa säädellä vähentämällä tai lisäämällä patorakenteita, se on myös riittävä nostattamaan vettä runsaampina aikoina. Vedenkorkeuden säätelymahdollisuus patorakenteen avulla on tärkeää jotta perustetun kosteikon umpeenkasvua voidaan rajoittaa vedenpinnan nostolla tai laskulla. Lisäksi kosteikko voidaan laskea täysin kuivaksi esimerkiksi kymmenen vuoden välein. Alueen kasvuston vaikutus hulevesien ravinnepitoisuuksiin ja huuhtoutuvan kiintoaineksen määrään olisi hyvä myös tarkastella. Tutkimusten mukaan oikein valitulla kasvustolla ja sen määrällä on suuri vaikutus vedenlaatuun ravinteiden ja raskasmetallien sitojana sekä sedimentin hapettajana. Naukojan ympäristön ainavihreiden puiden mykorritsa-juuret sitovat myös ravinteita ja estävät eroosiota joten niiden mahdollinen kaataminen olisi otettava tulevaisuudessa huomioon lisätoimenpiteillä. Kuvassa ojarumpu joka alittaa tien 3200 (Vesijaonraitti). Rumpurakenteeseen olisi helppo kiinnittää lautarakennelma josta voisi tarpeen mukaan vähentää tai lisätä lautoja. Nauokojan kuormitus tulee pääosin kevään rankkasateista joten kausittaisuus on hyvä huomioida rakenteessa. Keskikesällä ojassa ei ole lähes ollenkaan virtausta. Rummussa näkyy myös kesän maksimikorkeus joten lautarakenteen maksimikorkeutta voisi pitää samalla tasolla jotta vältytään patoamasta vettä liikaa. Valuma-alueella olevaa puuston juuristoa voi joutua veden alle tulva-aikana ja tästä on keskusteltu maanomistajan kanssa. Tarkkaa arvioita siitä kuinka isoon puualueeseen patoaminen voi vaikuttaa on erittäin vaikea antaa mutta valuma-alueen ja vesimäärän ollessa pieni voidaan olettaa että kyseessä ei olisi montaa puuta. Jos patoamiseen päädytään vedenkorkeutta on käytävä alkuun seuraamassa ja tarvittaessa madallettava patoa
Muita mahdollisia kohteita: Kurelahdenojan ohrapaalikunnostus: Kurelahdenojaan on kaivettu Kaksi laskeutusallasta yli 10 vuotta sitten, alue on luonnostaan hyvin kosteikkomainen, myös kasvillisuus on monipuolista ja tukee altaiden toimintaa. Kurelahdenojan laskeutusaltaat olisivat erinomainen kohde kokeilla ohrapaalikunnostusta, altaat ovat kooltaan pieniä ja alueella johon on helppo päästä traktorilla. Ohrapaalien toimivuutta on myös helppoa seurata ennen ja jälkeen altaiden otettavilla näytteillä. Ph, sameus ja kasviplanktonmäärä ovat sopivia tapoja määrittää ohrapaalien toimintaa ja nämä mittaukset voidaan tehdä talkootyötä ilman ulkopuolisia tahoja. Altaiden toiminta viimevuoden mittauksissa
Muita lahdenpoukamia kuormittavia mahdollisia kohteita ovat: sekä Sumperinoja
Lähteet: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/133886/hamra_7_2009.pdf?sequence=2 http://vesirakentaminen.wikifoundry.com/page/perustietoa+vesirakentamisen+kasvitekniikasta http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta