2010 Diakoniatyön tilastoanalyysi Kirkkohallitus 19.7.2011
Lähde: Kirkkohallitus, Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö Sisällysluettelo 1. Diakoniatyön asiakaskäynnit... 3 2. Kotikäyntityö... 5 3. Vapaaehtoistoiminta... 6 4. Taloudellinen avustaminen... 8 2
1. Diakoniatyön asiakaskäynnit Diakoniatyön asiakaskäynneissä näkyy yhteiskunnallinen tilanne ja diakoniatyön kokonaisvaltaisuus. Laman vaikutukset näkyvät pienellä viiveellä. Esimerkiksi työttömäksi jäämisen vaikutukset ihmisten elämään koskettavat kouriintuntuvimmin 500 työttömyyspäivän jälkeen, kun ansiosidonnainen työttömyyskorvaus päättyy. Edellisen laman vaikutukset näkyivät diakonian vastaanotolla lähes 15 vuotta. Nyt ihmisten lukumäärä vastaanotolla on pysynyt neljä vuotta samalla tasolla, noin 200 000. Kohtaamiset kaiken kaikkiaan ovat vähentyneet vuoden 1998 takaisesta 909 000 kohtaamisesta 640 000:een. Tämän lisäksi huomattava määrä kontakteja tapahtuu esimerkiksi elintarvikejakeluissa, joiden osalta kaikkia ei ole tilastoitu. Jos nykyisen pankkikriisin aiheuttaman taloustilanteen vaikutuksia kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ei osata ottaa vakavasti ja hoitaa ajallaan, on pelko, että ihmisten taloudellinen ahdinko pitkittyy ja diakonian asiakasmäärät lähtevät kasvuun. Silloin vaikutukset saattavat tuntua vuoteen 2025 asti. Asiakaskontakteissa näkyy diakoniatyön kokonaisvaltaisuus. Yhden apua tarvitsevan kanssa käydään usein kokonaisvaltaisesti läpi elämän eri osa-alueita ja käytetään aikaa paljon. Jokainen asiakas tavataan keskimäärin kolme kertaa. 3
Asiakaskontaktien syyt ja niiden suhteelliset osuudet ovat pysyneet vuosien saatossa lähes samoina. Merkittävin syy asiakaskontaktiin on taloudellinen ongelma (koko maassa keskimäärin 26,7 %). Taloudellinen ongelma esiintyy harvoin yksin. Diakoniassa pyritäänkin pureutumaan taloudellisen ahdingon syyhyn eikä vain paikkaamaan tilannetta. Usein taloudellisen ongelman yhteydessä esiintyy sairautta tai ihmissuhdeongelmia. Taloudellisten kysymysten, terveyteen liittyvien kysymysten ja ihmissuhdekysymysten suhteelliset osuudet ovatkin hienoisesti kasvaneet kontaktien syiden joukossa. Terveyserot ovat Suomessa hälyttävän suuria. Yksi merkittävä syy terveyseroihin on ihmisen taloudellinen tilanne. Vähävaraisten saamat terveyspalvelut ovat Suomessa huomattavasti heikommat kuin hyvin toimeentulevien. Tämä selittää osaltaan sitä, että toiseksi suurimpana yhteydenoton syynä ovat terveyteen ja sairauteen liittyvät kysymykset. Porvoon hiippakunnassa yleisin yhteydenoton syy olivat poikkeuksellisesti ihmissuhdekysymykset (22,4 %). Toiseksi suurimpana yhteyden oton syynä olivat terveyteen ja sairauteen liittyvät kysymykset (21,1 %). Porvoon hiippakunnassa taloudelliset kysymykset olivat yhteydenoton syynä 17,8 %:lla ja hengelliset kysymykset 16,7 %:lla asiakaskontakteista. Kuopion ja Lapuan hiippakunnissa taloudellisten kysymysten suhteellinen osuus kaikista yhteydenoton syistä nousi yli 30 %:iin. Diakoniatyön toimenpiteet kohtaamisten yhteydessä olivat useimmin taloudellisiin kysymyksiin (26,5%), elämäntilanteen selvittämiseen (21,4 % )liittyviä tai sielunhoidollisia (19,8 %) toimenpiteitä. Hiippakunnittain näkyi joitain eroja toimenpiteiden suhteellisessa jakautumisessa. Turun hiippakunnassa kaikista toimenpiteitä yleisin toimenpide oli elämäntilanteen selvittäminen. Kaikista hiippakunnista sielunhoidollisia keskusteluja oli suhteellisesti eniten Porvoon hiippakunnassa ja taloudelliseen avustamiseen liittyviä toimenpiteitä oli suhteellisesti eniten Lapuan hiippakunnassa. Terveyteen ja sairauteen liittyviä toimenpiteitä oli suhteellisesti eniten Turun arkkihiippakunnassa. Käytännössä toimenpiteet myös kietoutuvat toisiinsa. Esimerkiksi elämäntilanteen selvittäminen voi muuttua sielunhoidolliseksi keskusteluksi ja taloudellinen avustaminen terveyden edistämiseksi. 4
2. Kotikäyntityö Kotikäyntejä tehtiin vuoden aikana 108 211, tämä on 22,8 % kaikista tehdyistä käynneistä. Porvoon hiippakunnassa tehtiin 31,9 % ja Helsingin hiippakunnassa 10,2 % kotikäyntejä hiippakunnan kaikista käynneistä. Laitoksiin työntekijät tekivät 19 077 käyntiä ja kouluihin 3 655 vierailua. Tilastoissa näkyvät vain työntekijöiden tekemät käynnit. Tämän lisäksi vapaaehtoiset tekevät kotikäyntejä, vierailevat laitoksissa ja myös joillakin paikkakunnilla tekevät kouluvierailuja. Työntekijän käynnit ovat laskeneet kymmenen vuoden aikana 31,7 %. Kotikäynnit ovat laskeneet 40 % ja käynnit kouluihin 31 %. Vähiten ovat laskeneet laitoskäynnit (7,2 %). Viime nelivuotiskertomuksen (2004 2007) aikana käynnit vähenivät 17 %. (Monikasvoinen kirkko 2007, 178.) Kotikäyntien huomattava väheneminen johtuu mm. seuraavista syistä: Työn tapa on muuttunut kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi monissa seurakunnissa on siirrytty avoimista vastaanotoista ajanvarausvastaanottoihin. Vastaanottotyö vie työntekijän aikaa enemmän kuin ennen. Verkostoituminen muiden auttajien kanssa on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuvan saaminen asiakkaan elämäntilan- 5
teesta vaatii monenlaista selvittämistä ja yhteydenottoja esimerkiksi sosiaalityön ja muiden yhteistyökumppaneiden suuntaan Vanhukset, joiden luokse perinteisesti on tehty kotikäyntejä, saattavat olla jo laitoksissa, uuden sukupolven vanhukset eivät halua, että työntekijä tulee kotiin vaan he haluavat itse tulla vastaanotolle. Työikäiset ovat tottuneet asioimaan virastoissa. Diakonityöntekijöiden työkulttuurissa on myös tapahtunut muutos, uusilla työntekijöillä ei ole vahvaa historiaa kotikäyntityöhön. Kotikäyntityötä tehdään yhä enemmän parityönä, koska työntekijät kokevat kotikäyntityön turvattomaksi. Yhteistyö vie aikaa, aikaresurssien tiukentuessa kotikäyntityöstä voi helpoimmin luopua. Osa kotikäynneistä on monessa seurakunnassa siirretty vapaaehtoisille. Vapaaehtoisten tekemää kotikäyntityötä ei tilastoida kirkkohallituksen vuosittaisissa tilastoissa. Kotikäyntityön väheneminen vuosittaisissa tilastoissa ei kerro siitä koko kuvaa, koska vuosittaisista tilastoista puutuvat vapaaehtoisten tekemät kotikäynnit ja laitoskäynnit. Vapaaehtoisten tekemät käynnit tilastoidaan kirkkohallituksessa neljän vuoden välein. Meidän kirkko - Osallisuuden yhteisössä esitetään päämääräksi kohdata jokainen seurakuntalainen viidesti vuoden aikana. Diakonisen kotikäyntityön suuri haaste on resurssien löytäminen huonokuntoisten vanhuksien kohtaamiseen näiden kodeissa. 3. Vapaaehtoistoiminta Vapaaehtoisuus kuuluu seurakunnan perusolemukseen. Se kasvattaa, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa merkitystä elämään. Vapaaehtoisena on mahdollista vaikuttaa ja osallistua toiminnan suunnitteluun yhdessä työntekijöiden kanssa. Vapaaehtoistoiminnan on ihmisille myös kanava ylläpitää seurakuntayhteyttä ja toteuttaa omaa kristityn identiteettiään. 6
Diakoniatyön vapaaehtoistyöntekijät Vapaaehtoisten määrä on ollut diakoniatyössä jo useamman vuoden ajan kasvussa. Vapaaehtoisia oli vuonna 2010 diakoniatyön piirissä 33 750, tämä on esimerkiksi vuoteen 2006 verrattuna yli 6 000 ja vuoteen 2009 yli 4 000 vapaaehtoista enemmän. Vapaaehtoisia toimijoita oli eniten Helsingin ja Tampereen hiippakunnissa, molemmissa yli 6000. Vapaaehtoistoiminta on painopistealueena Meidän kirkko -strategiassa ja se on osaltaan ollut nostamassa seurakunnissa vapaaehtoistoiminnan profiilia. Suurella Sydämellä sekä kirkon vapaaehtoistoiminnan hanke ovat osaltaan olleet myös vaikuttamassa vapaaehtoistoiminnan näkyvyyteen. Vapaaehtoisista 2628 on toiminut diakoniatyössä esimerkiksi ohjaajina erilaisissa ryhmissä, leiriavustajina, lähimmäispalvelussa ja avoimien ovien toiminnassa. Vapaaehtoisia toimi ohjaajina eniten eläkeläisten ryhmissä. Vapaaehtoiset tekivät vuonna 2007 paikallisseurakunnissa kotikäyntejä 64 000 ja laitoskäyntejä yli 18 000. Anne Birgitta Pessin ja Juho Saarien tutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaiset ilmoittavat auttavansa perheenjäseniään, sukulaisiaan ja ystäviään aina tai lähes aina, kun nämä apua tarvitsevat. Suomalaiset eivät tyrkytä itseään auttajiksi, joten heitä pitää pyytää. Rekrytoinnin onnistuminen riippuu siitä, sopivatko tarjolla olevat vapaaehtoistehtävät avun tarjoajien toiveisiin ja tarpeisiin. Erityisesti tämä pätee nuoriin, mutta myös esimerkiksi kiireisiin työssäkäyviin aikuisiin. ( Anne Birgitta Pessi & Juho Saari: Hyvä tahto. Auttamisen asenteet ja rakenteet Suomessa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto 2008.) Työntekijät ovat enenevässä määrin nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa vapaaehtoisten ohjaajia ja tukijoita ja heidän työnsä mahdollistajia. (Monikasvoinen kirkko 2007,178.) Tämä asettaa haasteen kirkon vapaaehtoistoiminnan rekrytoinnille ja johtamiselle. 7
4. Taloudellinen avustaminen Kotimaisen avustustoiminnan tarve on kasvanut merkittävästi viiden viimeisen vuoden ajan. Taloudellinen avustaminen osana seurakuntien diakoniatyötä on ollut jyrkkenevässä kasvussa. Taloudellisen avustamisen kokonaismäärä on ollut edellisvuotta suurempi myös niinä vuosina, jolloin asiakastyön tapaamisten kokonaismäärä on vähentynyt. Tällainen vuosi oli 2010. Taloudellinen avustaminen vuosina 2000 2010 yhteensä Inflaatio, elinkustannusten nousu ja sosiaaliturvan jälkeenjääneisyys näkyvät diakonian taloudellisessa avustamisessa. Jotta ihminen tulisi autetuksi, on nyt tarvittu merkittävästi enemmän euroja kuin 10 vuotta sitten. Kun vuonna 2000 myönnettiin yli 277 000 avustusta yli 5,9 M arvosta, vuonna 2010 myönnettiin 174 000 avustusta yli 7,5M arvosta. Vuoden 2000 avustustasolla yhteissumma vuonna 2010 olisi ollut reilut 3,7M. Keskimääräinen avustus on yli kaksinkertaistunut 10 vuodessa. Vuonna 2010 kaikista diakonian asiakastyön yhteydenotoista 38 % koski taloudellista hätää, lähes 240 000 keskustelua. Taloudelliset huolet ovat toistuvasti olleet yleisin syy kääntyä diakoniatyöntekijöiden puoleen. Köyhyys on osa ongelmavyyhteä, sillä hyvin usein taloudellisten huolien ohella on keskusteltu terveyden ja sairauden kysymyksistä sekä ihmissuhteista. 8
Avustuksen myöntäminen edellyttää aina henkilökohtaista kontaktia, ja yleensä avustuksia myönnetään vain vastaanottotyössä, joten noin 86 % vastaanotolla käydyistä tapaamisista asiakas sai avustuksen joko ruokaan tai laskuihin. Myönnettyjen avustusten lisäksi diakoniatyöntekijät ovat auttaneet etuuksien hakemisessa ja velkojen selvittämisessä. Avun tarve ei ole jakautunut alueellisesti tasaisesti. Jo useiden vuosien ajan euromääräisesti eniten avustuksia on tarvittu Oulun ja Kuopion hiippakunnissa. Irtisanomiset ja lomautukset näkyvät diakonian vastaanotoilla. Avuntarpeen ja osittain työtapojen erilaisuudesta kertoo, että Kuopion, Porvoon ja Tampereen ja Turun hiippakunnissa painotetaan muuta taloudellista avustamista, kun taas Mikkelin ja Espoon hiippakunnissa ruoka-avustuksia. Nämä painotuserot vahvistuivat kuluneena vuonna erityisesti Kuopion ja Espoon hiippakunnissa. Taloudelliset avustukset 2010 hiippakunnittain Taloudellisia avustuksia saaneiden perherakennetta tarkastellessa yksin asuvien toistuva tarve avustamiselle on huomion arvoista. Yksin elävän kohdalla sosiaaliturvan jälkeenjääneisyyttä on diakoniatyössä paikattu erityisesti ruoka-avustuksilla. Yksin asuvan toimeentulotuen perusosan pienuus ja kohtuuhintaisiksi määriteltyjen asuntojen vähyys näkyy tarpeena hakea kirkolta apua ruokaan. Ruoka-avustuksia myönnettiin yli 77 000 kpl vuonna 2010. Tämän summan lisäksi on jaettu EU-ruokaa ja eri tavoin lahjoituksina saatua ruokaa moninkertainen määrä. 9
Taloudelliset avustukset 2010 perherakenteittain, kappalemäärä Taloudelliset avustukset 2010 perherakenteittain, euromäärä Arjen tiukkuus näkyy myös lapsiperheiden kohdalla, jossa ruoka-avustusten euromäärä ylittää yksin elävien lukumäärällisesti runsaat avustukset. Sairauksien, tulipalon tai muun katastrofin vuoksi myönnetyt muut taloudelliset avustukset jakautuvat tasaisemmin perherakenteesta riippumatta. Kaikki summat, sekä lukumäärät että euromäärät, ovat edellisvuotta suurempia. 10