VIRTASALMEN KALASTUSALUE

VIRTASALMEN KALASTUSALUE KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA VUOSILLE 2006-2015 ANTTI VAIKKINEN 2005

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO.. 1 A. PERUSTIETO-OSA 2. KALASTUSALUEEN KUVAUS 2 2.1 ALUEEN KUVAUS..... 2 2.2 VESISTÖKUVAUS 2 2.3 VEDEN LAATU 3 2.4 KUORMITUS. 4 2.5 VESIALUEIDEN OMISTUS JA HALLINTA. 4 3. ALUEEN KALATALOUDEN KUVAUS 4 3.1 AINEISTO JA MENETELMÄT.. 4 3.2 KALASTO JA KALAKANNAT. 5 3.2.1 KALASTO. 5 3.2.2 KALAKANNAT 5 3.2.3 KUHAN ELOHOPEAPITOISUUS 6 3.3 KALASTUS JA KALANSAALIS.. 6 3.3.1 KALASTUS.. 6 3.3.2 KALANSAALIS 7 3.3.3 PYYDYSTEN MÄÄRÄ 8 3.3.4 RAUHOITUSALUEET JA -AJAT 8 3.4 ISTUTUKSET. 8 3.5 RAPU... 9 3.6 VESISTÖSELVITYKSET 9 3.7 KALATALOUTEEN LIITTYVÄ YRITYST.. 9 3.8 KALASTUSALUEEN TALOUS 10 3.8.1 KALASTUSALUEEN TULOT. 10 3.8.2 KALASTUSALUEEN MENOT 10 B. SUUNNITELMAOSA 1. TAVOITTEET 11 2. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN. 12 2.1 PYYDYSYKSIKÖINTI 12 2.2 SAALISTAVOITE 12 2.3 KUHAN ALAMITTA.. 13 2.4 KALASTUS.. 13 2.4.1 VERKKOKALASTUS 13 2.4.2 AMMATTIKALASTUS. 14 2.4.3 VIEHEKALASTUS 14 2.5 KALAKANTOJEN HOITO.. 15 2.5.1 ISTUTUSSUOSITUKSET. 16 2.5.2 ISTUTUSTEN TOTEUTUS.. 17 2.5.3 MUUT HOITOTOIMENPITEET.. 18 2.5.4 YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN 19 2.6 SEURANTA. 19

2.7 VALVONTA. 20 2.8 KOULUTUS JA TIEDOTUS 20 2.9 RAHOITUS. 21 3. TIIVISTELMÄ.. 21 LÄHTEET... 24 LIITTEET 1 KARTTA KALASTUSALUEESTA 2 ISOIMMAT JÄRVET JA VIRTAUSSUUNNAT 3 JÄRVIEN VEDEN LAATU 4 KALASTUSALUEEN VESIALUEIDEN OMISTAJAT 5 ISTUTUKSET 2004 6 KARTTA VAPAA-AJANKALASTUKSEN PALVELURAKENTEISTA

1. JOHDANTO Kalatalouden ja kalastuksen kehittyessä ja muuttuessa myös kalastusalueille on annettu kalastuslakiin tehtyjen muutosten seurauksena lisää vaikutus- ja päätöksentekomahdollisuuksia ja sitä kautta myös vastuuta. Nämä edellyttävät entistä syvällisempää suunnitelmallisuutta, joka voidaan saavuttaa hyvin laaditun käyttö- ja hoitosuunnitelman avulla. Käyttö- ja hoitosuunnitelman tulee KaL 82 :n mukaan olla ohjeena kalakantojen hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Tämän suunnitelman tavoitteena on helpottaa kalastusalueen ja osakaskuntien päätöksen tekoa. Kalastusta suunniteltaessa on huomioitava KaL 1, joka antaa ohjeita kalastuksen järjestämiseen. Sen mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon. Tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa luodaan kalastuslain mukaisesti kuvaus Virtasalmen kalastusalueesta, sen kalavarojen määrästä ja tilasta, nykyisestä käytöstä ja käytön perusteista, sekä esitetään kalakantojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset suuntaviivat, jotka kalaveden omistajien tulee tarpeen mukaan ottaa huomioon omassa itsenäisessä toiminnassaan.

A. PERUSTIETO-OSA 2. KALASTUSALUEEN KUVAUS 2.1 ALUEEN KUVAUS Virtasalmen kalastusalue (liite 1) sijaitsee Pieksänmaan, Haukivuoren, Joroisten ja Juvan kuntien sekä Mikkelin kaupungin alueella kuitenkin noudatellen pääsääntöisesti entisen Virtasalmen kunnan rajoja. Alue on pääosin hajaasutusaluetta, varsinaisia taajamia on kaksi, Haukivuori (osaksi kalastusalueen rajojen sisällä) ja Virtasalmi. Kalastusalueen vesipinta-ala on noin 11 000 ha ja alueella on 15 yli sadan hehtaarin järveä. Neljän suurimman järven vesipinta-ala muodostaa noin 65 % kalastusalueen vesipinta-alasta. järvi pinta-ala, ha Maavesi-Längelmäenjärvi 3290 Kangasjärvi 1950 Virmas 1160 Haapajärvi 1010 Nevajärvi 563 Ankeleenjärvi 250 Heräjärvi 197 Rauhajärvi 145 Iso-Rummukka 123 Yhteensä kalastusalueella on noin 140 yli hehtaarin suuruista järveä ja lampea. Suurimmat järvet ja veden virtaussuunnat on esitetty liitteessä 2. Alueella on tuotannossa olevia VAPO Oy:n turvesoita kaikkiaan 950 ha., jotka laskevat kuivatusvetensä kalastusalueen vesiin. Kalastusalueen vesiä (Maavesi, Längelmäenjärvi, Salmenjärvi, Monni) säännöstelee Kiekan voimalaitos Maaveden alapuolella, säännöstelyväli on 1,05 m. (yläraja NN+99,20 ja alaraja NN+98,15) Kuormitusta vesistöön tulee turvetuotannon lisäksi maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. 2.2 VESISTÖKUVAUS Virtasalmen kalastusalueen vedet kuuluvat Vuoksen vesistöön. Kalastusalue on muodostettu Joroisvirran yläpuolisista vesialueista ja on varsin yhtenäinen. Vesiä luonnehtii alueen soisuudesta johtuva tummuus, jota lisää voimakas turpeennosto alueen eteläosissa. Alueen keskusjärvet, Maavesi ja Längelmäenjärvi, ovat säännösteltyjä. Alueen pisin joki- ja järvireitti alkaa Kangasjärvestä, joka laskee

Rakkineenjokea Haapajärveen ja sieltä edelleen Ankeleenjärveen. Ankeleenjärvestä laskee Isojoki Monniin ja edelleen Salmenjärveen, Längelmäenjärveen sekä Maaveteen. Isojoki yhtyy Nevajärveen, Mustalammen ja Lapikkaan vedet Vuorijokea pitkin Ankeleenjärven alapuolella. Hieman alempana yhtyy Isojokeen lisäksi Sahijoen välityksellä Litmanen. Alueen keskiosassa Etelä- ja Pohjois-Virmas laskee Virmasjokea myöten Längelmäenjärveen. Samalla seudulla laskevat Ruuhilammesta lähtevät vedet Ruuhijokea myöten Rauhajärveen ja edelleen Maaveteen. Pohjoisosan Tinakypärästä alkaa reitti, joka laskee edelleen Koskenjokea myöten Iso-Rummukkaan ja sieltä Kuikkajokea Loukeeseen. Loukeesta lähtee Telkkolanjoki Maaveteen. Luoteisnurkasta laskee Längelmäenjärveen Längelmäenjoki, joka saa alkunsa Pieni-Läänästä ja edelleen Pieksämäen kalastusalueen puolelta Suuri-Läänästä. Kalastusalueelta vedet laskevat Kiekan voimalaitoksen kautta Sysmään Joroisten puolelle ja sieltä edelleen mutkien kautta Haukiveteen. 2.3 VEDEN LAATU Virtasalmen kalastusalueen vedet ovat pääsääntöisesti tummahkoja, humuksen värjäämiä vesiä. Jokaisessa järvessä on nähtävissä suovesien vaikutus, ainoastaan Rauhajärvessä, Valkeinenjärvessä ja Heräjärvessä on väriarvo alle 50. Happipitoisuudet vaihtelevat järvikohtaisesti sekä vuodenajan mukaan ollen kuitenkin suurelta osin sellaisia, ettei sillä ole haitallista vaikutusta kalaston kannalta. Tutkituista järvistä vain Harjärvessä ja Iso-Rummukassa esiintyy ajoittain melko alhaisia happipitoisuuksia. Kokonaisfosforipitoisuudet alueen järvissä ovat melko alhaisia, vain muutamassa pienessä järvessä pitoisuudet nousevat kausiluonteisesti yli 30 µg/l. Iso-Tyllönen on kokonaisfosforipitoisuudella mitattuna alueen rehevin järvi, 34-48 µg/l ympäri vuoden. Myös väriluvultaan ja näkösyvyydeltään järvi on alueen ruskeavetisimpiä ja sameimpia vesiä Kangasjärven ohella. Alueen järvistä Pohjois-Virmaksen veden laatu on parantunut ja Etelä- Virmaksen sekä Iso-Rummukan veden laatu on huonontunut vuoden 1988 jälkeen. Muiden järvien veden laadut eivät ole sanottavammin huonontuneet eivätkä parantuneet vuodesta 1988. Kalastusalueen järvien vedenlaatutiedot saatavilla olevista järvistä esitetään liitteessä 3. (Etelä-Savon ympäristökeskus 2002-03, Kettunen 1999) 2.4 KUORMITUS Vesistöä kuormittavaa teollisuutta alueella ei ole. Kuormitusta alueen

vesistöihin aiheutuu pääasiassa ympäröivien maa-alueiden ojitusten kautta. Alueella sijaitsee turvetuotantoalueita, joilta vesistöön valuu hyvin tummia ja ravinnerikkaita kuivatusvesiä. Muu kuormitus muodostuu taajamien jätevesistä sekä maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. (Kettunen 1999.) Vuonna 1997 Rajasuolla käyttöön otettu pintavalutuskenttä on parantanut selvästi Rajasuon kuivatusveden laatua ja vähentänyt Kangasjärveen tulevaa kuormitusta. Pintavalutuskentän käyttöönoton jälkeen kuivatusvesien johtaminen Haapajärveen lopetettiin. Haapajärven veden laatu poikkea kuitenkin yllättävän vähän Kangasjärven veden laadusta. Myös Ropolan- ja Viransuolla vuonna 2001 käyttöön otetut kemikalointiasemat ovat parantaneet selvästi vesistöön johdettavan kuivatusveden laatua. Rajasuolta tuleva kuormitus on pintavalutuskentän ansiosta pienentynyt fosforipitoisuuden osalta (tuleva-lähtevä vuonna 2004) keskimäärin 70% ja kiintoaineen osalta n. 85% sekä COD:n osalta n.15%. Vastaavat luvut Ropolansuon osalta olivat n. 90%, 60% ja CODMn 85%.(suullinen tiedonanto, Leikas 2005) Virtasalmen jätevesipuhdistamo purkaa vetensä Längelmäenjärven Markkuunselkään noin 200 metrin päähän rannasta. Kokonaisvaikutus vesistön veden laatuun on vähäinen. 2.5 VESIALUEIDEN OMISTUS JA HALLINTA Virtasalmen kalastusalueella on omistajayksiköitä kaikkiaan 93 kpl (liite 4). Järjestäytyneitä kalastuskuntia on 47, joiden pinta-ala on 8834,68 hehtaaria (80,36 % kalastusalueen vesipinta-alasta). Järjestäytymättömiä 36 pinta-alaltaan 2005,49 ha (18,24 %), ja yksityisiä vesialueen omistajia 9 kappaletta, 46,44 ha (0,42 %). 3. ALUEEN KALATALOUDEN KUVAUS 3.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Virtasalmen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman laadinnassa on käytettyhyväksi alueesta saatavilla olevaa julkaistua tietoa. Lisäksi kalastusalueen järjestäytyneiden kalastuskuntien / osakaskuntien esimiehille on tehty puhelinhaastattelu alueen kokonaistilan selville saamiseksi. Kalastusalueen hallituksen kanssa on pidetty monia palavereita joissa on tehty määritelmät kalastusalueen tavoitteista ja toimenpiteistä kalastuksen ja muun toiminnan osalta. 3.2 KALASTO JA KALAKANNAT 3.2.1 KALASTO Kalastusalueen kalastoon kuuluvat kaikki tavallisimmat kalalajit, kuten ahven,

hauki, särki, lahna, made ja kiiski. Muiden kalalajien osalta niiden esiintymiseen vaikuttavat veden laatu ja esimerkiksi syvyyssuhteet sekä kalastuskuntien suorittamat istutukset. Alueittain esiintyviä kalalajeja ovat mm. muikku, siika, taimen, järvilohi, kirjolohi, säyne ja harjus. Kalastusalueella tavataan ainakin seuraavat rapu- ja kalalajit: Ahven Järvitaimen Lahna Salakka Ankerias Kiiski Made Siika Harjus Kirjolohi Muikku Sulkava Hauki Kivisimppu Pasuri Särki Järvilohi Kuha Rapu Säyne 3.2.2 KALAKANNAT Kaikissa kalastusalueen järvissä on erittäin runsas ahven-, hauki- ja särkikanta. (taulukko1) Vuosittaisten istutusten ja luontaisen lisääntymisen johdosta myös kuhakanta on useassa järvessä runsas. Säynettä ja lahnaa alueella esiintyy runsaasti. Taimenta ja järvilohta kalastusalueen järvissä tavataan satunnaisesti / heikosti istutuksista huolimatta. Muikku- ja siikakannat järvissä ovat pääasiallisesti vaihtelevan vähäiset tai ei esiinny lainkaan. Taulukko 1. Kalakantojen runsaustiedot perustuen osakaskuntien esimiehille tehdyn puhelinhaastattelun tuloksiin. Asteikko 0-3 (0= ei esiinny, 1= heikko, 2= kohtalainen, 3= runsas) - laji runsausaste huom! ------------------------------------------------------------------------------------------------ ahven 3 hauki 3 kuha 3 lahna 3 paljon pienikokoista made 2 taantunut monin paikoin muikku 0-1 vaihtelee järvikohtaisesti siika 0-1 esiintyy pienvesistöissä särki 3 säyne 3 taimen 0 tavataan satunnaisesti rapu 0-1 tavataan latvavesillä 3.2.3 KUHAN ELOHOPEAPITOISUUS WHO:n suositusten mukaan aikuisten kokonaiselohopean viikkoannos on 0,3 mg, josta metyylielohopean osuus saa olla 0,2 mg. Suomessa on voimassa Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös, jonka mukaan kaupan pidettävän petokalan enimmäispitoisuus on 1,0 mg/kg ja muiden kalojen 0,5 mg/kg. Kalaa,

jonka elohopeapitoisuus on 0,5 mg/kg, voi syödä kaksi kertaa viikossa ylittämättä viikkoannosrajaa. Kuhan elohopeapitoisuuksia tutkineet Alaja ym. 2004 mukaan ainoastaan niistä vesistöistä pyydetyn kuhan, joissa veden väriluku on yli 70 mg Pt/l, käyttöä ravinnoksi voidaan suositella rajoitettavan. 3.3 KALASTUS JA KALANSAALIS 3.3.1 KALASTUS Alueella harrastetaan pääasiallisesti omistusoikeuteen perustuvaa vapaa-ajan kalastusta. Ammattikalastusta alueella ei harjoiteta. Luvattoman kalastuksen määrä on vähäistä. Taloudellisesti merkittäviä ja pyynninkohteena olevia kalalajeja ovat mm.: ahven, hauki, särki, kuha, muikku, järvitaimen ja siika aina sen mukaan miten runsaasti niitä milloinkin esiintyy. Virtasalmen kalastusalueella vapaa-ajankalastajien lukumäärä vuonna 1997 oli 4 793 ja kotitalouksien lukumäärä jotka kalastivat alueen vesistöissä 2 697. Vastaavasti prosenttiosuudet koko Etelä-Savon alueeseen verrattuna 2,08 ja 2,11 %. (Leinonen ym. 1998.) Kalastusrasitus pyydyspäivinä Virtasalmen kalastusalueella vuonna 2001 oli onginnan ja pilkinnän osalta 15 000, viehekalastus läänikohtaisella viehekalastusluvalla 1 000, viehekalastus ikään perustuvalla viehekalastusoikeudella 1 000, viehekalastus kalaveden omistajan luvalla 5 000 ja muu kalastus kalaveden omistajan luvalla 18 000 päivää. (Toivonen ym. 2002.) Kalastusalueen viehelupa-alue on n. 11 000 ha ja käsittää 2/3 osaa Maavedestä, Virmaksen vesialueet. Lupa käy myös Ankelejärveen, Haapajärveen, Nevajärveen, Heräjärveen, Rauhajärveen sekä lisäksi Kangasjärvellä 2/3 osaan. Alueella on 9 vesille laskupaikkaa eri järvissä. Kuvassa 1 vapaa-ajankalastusta harrastaneiden kotitalouksien kalansaaliiden osuus pyydyksittäin Virtasalmen kalastusalueella ja vertailuna Etelä-Savon TEkeskuksen toimialueella vuonna 1997 (%) (Leinonen ym. 1998).

% 60 50 40 30 20 10 0 Virtasalmen kalastusalue Etelä-Savo verkko katiska onki pilkkionki heittovapa vetouistin muu Kuva 1. Kalansaaliiden osuus pyydyksittäin (%). (Leinonen ym. 1998) Kalastuksen lisäksi alueen vesistöjä käytetään loma-asutukseen ja siihen liittyvään veneilyyn. Veneily on vesireittien pienuuden vuoksi lähinnä soutuvene- ja perämoottoriveneilyä sekä pienimuotoista retkeilyä. Haapajärveltä Virtasalmen kirkonkylään kulkee kanoottireitti. Kanoottireitin nimi Majavareitti kuvaa samalla alueen erämaatyyppisyyttä. Reitin pituus on 23 km. Vapaa-ajan asuntojen rakentaminen on kohdistunut tasaisesti ja etenkin suurimpien järvien rannoille. Vapaa-ajan asuntoja on 750-800, joista reilu puolet on vieraspaikkakuntalaisten omistuksessa. 3.3.2 KALANSAALIS Kalansaalis Virtasalmen kalastusalueella koostuu kotitarve- ja virkistyskalastajien saaliista. Alueelta saatu kalansaalis vuonna 2001 oli 41 000 kg, joka on noin 3,6 kg/ha. Kokonaissaaliista saatiin jokamiehenoikeuteen perustuvalla onginnalla ja pilkinnällä 8 000 kg, viehekalastus lääninluvalla ja ikään perustuvalla oikeudella 0 (arvio 1 000 kg), viehekalastus kalaveden omistajan luvalla 11 000 kg, muu kalastus kalaveden omistajan luvalla 20 000 kg. Luvattomasta kalastuksesta saadun saaliin määrä oli noin 2 000 kg. (Toivonen ym. 2002.) Lajikohtaisesti saalista saatiin Toivosen ym. (2003) mukaan vuonna 2001 seuraavasti, ahven 7 000 kg, hauki 14 000 kg, muikku -, lahna 10 000 kg, siika -, särki ja sulkava -, muut kalat 10 000 kg (taimen, järvilohi, kirjolohi, kuha, arvio) (kuha 7 000 kg, vuonna 1997). Rapusaalista ei ole tietoa. (Leinonen ym. 1998) Kalasaaliin rahallinen arvo vuonna 2001 liikkui noin 60 000-80 000 paikkeilla. Rahallisen arvon arvioinnissa on käytetty hyväksi ammattikalastajien saamaa keskihintaa koko Suomen alueelta kalalajin mukaan, ilman alv. (Anon. 2002 ) 3.3.3 PYYDYSTEN MÄÄRÄ

Vuonna 2004 kalastusalueen tärkeimpien järvien alueella oli seuraavat määrät pyydyksiä, määrät perustuvat arvioon: - nuotta 1-3 kpl - verkko 5000 kpl - katiska 2000 kpl - virveli/uistin 2500 kpl - onki/pilkki 7000 kpl 3.3.4 RAUHOITUSALUEET JA -AJAT Virtasalmen kalastusalueen vesistöissä olleet rauhoituspiirit ovat lainsäädännön nojalla rauenneet. Muut, kalastuslakiin perustuvat kiellot: - lohi ja siikapitoiset vesistöt, joiden koski- ja virtapaikoissa jokamiehenoikeuteen perustuva onkiminen ja pilkkiminen sekä lääninkohtaisella viehekalastuskortilla kalastaminen on kielletty (KL 8 ). Alamitat ja rauhoitusajat: - järvitaimen 40 cm - kuha 37 cm - harjus 30 cm Järvi- ja purotaimen on rauhoitettu joessa, purossa, koskessa ja virtapaikassa syys-, loka- ja marraskuun ajan kuitenkin siten, että niiden pyynti vavalla ja uistelemalla on näissäkin vesissä syyskuun kymmenenä ensimmäisenä päivänä ja marraskuun 15 päivän jälkeen sallittu. Harjus on rauhoitettu huhti- ja toukokuun kuitenkin siten, että pyynti vavalla ja uistimella on sallittu. Rapu on rauhoitettu 1.11. - 21.7. klo 12.00 3.4 ISTUTUKSET Istutuslajeina kalastusalueella on käytetty ainakin seuraavia kalalajeja, kirjolohi, kuha, planktonsiika, harjus ja järvilohi. Istutustiedot ovat peräisin Etelä-Savon TE-keskuksen kalatalousyksikön istutusrekisteristä ja ovat vuodelta 2004. (liite 5) Kuhan istutustiheydet ovat keskimäärin olleet vuosina 1992-2001 Maavesi- Längelmäenjärveen 5,1 kpl/ha/a ja Kangasjärveen 3,8 kpl/ha/a. Siian istutustiheydet vastaaville järville 2,5 ja 1,9 kpl/ha/a. (Alaja ym. 2004.) VAPO Oy:llä on maksuvelvoite ja istutukkaiden hankinnasta ja istutuksien

toteutumisesta vastaa Etelä-Savon TE-keskus. Istutuksia tehdään Kangasjärveen ja Haapajärveen yhteensä 1 177,35. Istutuslajina käytetään 1-kesäistä kuhaa siten että Kangasjärven osuus on 840,95 ja Haapajärven osuus 336,40. Joroisten Energia Oy istuttaa Maaveteen ja Längelmäenjärveen 14 400 kuhan poikasta / vuosi ja 7 200 siian poikasta / vuosi, molemmat istukkaat ovat 1- kesäisiä. 3.5 RAPU Virtasalmen kalastusalueella esiintyy paikka paikoin rapua, eikä sillä ole kovinkaan suurta taloudellista merkitystä pyynnin kannalta. Veden laadun perusteella Virtasalmen kalastusalueella on useita järviä ja lampia jotka soveltuvat ravulle. Alueella ei ole esiintynyt rapuruttoa viime vuosien aikana. 3.6 VESISTÖSELVITYKSET Tärkeimmät ja kalataloudellisesti merkittävät kalastusalueen järvet ovat kuuluneet ympäristökeskuksen järvien tila- ja käyttökelpoisuuskartoitukseen vuosina 1990-91 ja 2002-03. Virkistyskäyttö - ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvet kuuluvat pääsääntöisesti luokkaan hyvä / kohtalainen. (Etelä-Savon ympäristökeskus 2003.) VAPO Oy:llä on turvetuotantoalueiden kuivatusvesien johtamiseen liittyvä velvoite tarkkailla turvetuotantoalueilta tulevien vesien määrää, laatua ja vaikutuksia Kangasjärvessä, Heiniönlammessa, Höytiönlammessa ja Haapajärvessä. (Veijola 2004.) 3.7 KALATALOUTEEN LIITYVÄ YRITYSTOIMINTA Virtasalmen kunnan alueella luonnonravintoviljelyä harjoittavia laitoksia on 5 kappaletta, joilla oli lammikoita kaikkiaan 19 kpl. Lammikoiden pinta-ala on 37, 4 ha. Muuta kalatalouteen liittyvää yritystoimintaa alueella ei esiinny. Kalastusalueella sijaitsevat luonnonravintolammikot. Omistaja: Itkonen Pekka Juutinen Jorma Kiiskinen Martti Natunen Eero Partanen Tuomas 3.8 KALASTUSALUEEN TALOUS 3.8.1 KALASTUSALUEEN TULOT Kalastusalueen tuotot (kuva 2) muodostuvat kalastuksen viehemaksuista, omistajakorvauksista, edistämisvaroista, toimintamäärärahoista sekä

satunnaisista tuotoista. Kalastusalueen tuotot ja kulut vuosilta 2003-2004. Kalastuksen viehemaksuista osa oli vielä tilittämättä kalastusalueelle. Arvioitu määrä on hyvin lähellä vuoden 2003 tasoa. 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 2003 2004 kalastuksen viehemaksut viehemaksut, TEkeskus omistajakorvauk set, TE-keskus edistämisraha, TE-keskus toimintamäärära ha, TE-keskus varainhankinta, satunnaiset erät yhteensä 2003 yhteensä 2004 Kuva 2. Kalastusalueen tuotot vuosina 2003-2004. 3.8.2 KALASTUSALUEEN MENOT Kalastusalueen menoista (kuva 3) huomattavan suuren menoerän muodostavat istutukset. Hallinnon kulut ovat vaihdelleet kahden - kolmen (2000-3000) tuhannen euron vuositasolla. 18000 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 2003 2004 istutukset valvonta muu hoito koulutus hallinto muut kulut Kuva 3. Kalastusalueen menot vuosina 2003-2004. Kuvassa 4 esitetty kalastusalueen menot kululuokittain %-osuuksin vuosina 2003-2004.

muut kulut 7 % hallinto 20 % koulutus muu hoito 4 % 6 % 62 % istutukset valvonta 1 % 2003-2004. Kuva 4. Kulujen osuudet (%) menoluokittain vuosina B. SUUNNITELMAOSA 1. TAVOITTEET Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteena on ohjata kalastusalueen ja osakaskuntien hoitotoimenpiteitä ja kalastuksen järjestämistä sekä helpottaa päätöksentekoa. Ensisijaisena ohjeena tulee olla Kal 1, jonka mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottoon ja samalla pidettävä huolta siitä, että kalakantoja käytetään hyväksi järkiperäisesti ja että kalataloudelliset näkökohdat otetaan huomioon. Lisäksi on huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä sekä vältettävä vaikuttamasta luontoon haitallisesti tai vahingollisesti. Virtasalmen kalastusalueen tavoitteena on kalakantojen kestävä kehitys ja samalla istutusten tehokkaampi hyödyntäminen eli kalastuksen lisääminen. Saalistavoitteena lievästi rehevillä / rehevillä järvillä voidaan pitää enimmillään 15-20 kg / ha. Toisena tavoitteena on edunvalvonta ja kannanotot veden laatuun vaikuttaviin tekijöihin. (mm. turvetuotanto, ojitukset) Kalastusalueen on omilla kannanotoillaan edistettävä kalatalousasioiden huomioon ottamista mm. kaavoitusasioissa ja vesistörakentamisessa. Kalastusalueen on seurattava vesistöjen veden laatua ja mahdollisuuksien mukaan vaikutettava siihen, että vesien tila paranee tai säilyy ennallaan. Kolmantena tehtävänä kalastusalueella on viehekalastuksen ja verkkokalastuksen yhteensovittaminen sekä rantakalastuksen lisääminen. Samalla edistetään kalastuksen monipuolistumista ja pyynnin kohdistumista tasapuolisesti eri kalalajeihin eikä pelkästään petokaloihin.

2. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN Kalastuksen järjestämistä koskevissa päätöksissä kalastusalueen tulee huomioida kaikki kalastajaryhmät tasapuolisesti. Ammattikalastuksen sekä kalastus- ja matkailuyrityksien mahdollinen aloittaminen tulee ottaa huomioon päätöksiä ja suunnitelmia tehdessä. 2.1 PYYDYSYKSIKÖINTI Kokonaispyydysyksikkömäärää laskettaessa käytetään kerrointa 2,0 x hallinnon piirissä toimiva vesipinta-ala. Yksikkömäärää jaettaessa on huomioitava eri kalastajaryhmät. Kokonaisyksikkömäärä suositellaan jaettavan seuraavasti: - osakaskunnat 50 % - ammattikalastajat/ matkailu-, kalastusmatkailuyrittäjät 10 % - uistelijat ja muut kalastajat 40 % Pyydysten yksiköinnissä tulee käyttää kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa olevaa pyydysyksikköluetteloa. Kalastusalueen ja osakaskuntien yhtenäinen pyydysyksikköluettelo mahdollistaa luotettavien tilastointien ja selvitysten tekemisen kalastusalueella. Kalastusalueen pyydysyksiköinniksi suositellaan: - nuotta 20 py - verkko 3m x 30m, < 22 mm. 1 py - verkko 3m x 30m, 23-49 mm. 1 py - verkko 3m x 30m, > 50 mm. 1 py - verkko muu (6x30, 3x60, 6x60) 2 py - rysä < 1,5 m 1 py - paunetti < 1,5 m 1 py - rysä > 1,5 m 2 py - paunetti > 1,5 m 2 py - pitkäsiima (100 koukkua) 1 py - koukut (10 kpl) 1 py - uistin/virveli 1 py - katiska -- 2.2 SAALISTAVOITE Virtasalmen kalastusalueelle asetetaan saalistavoitteeksi kaikkien saaliiksi saatujen kalojen määräksi 100 000 kg. Hehtaarisaaliiksi muodostuu näin ollen noin 9 kg, jota voidaan pitää kohtuullisena alueen kalavaroihin nähden. Kuhakanta alueen vesistöissä on runsas, joten arvioidun saaliin määräksi tulisi 10 000-15 000 kg / vuosi. (1,5-2 kg/ha) Kuhasaaliin määrässä on huomioitu kalalajille soveltuvien vesialueiden pinta-ala, ei vesistöjen kokonaispinta-ala.

2.3 KUHAN ALAMITTA Virtasalmen kalastusalueella suositellaan kuhan alamitan nostoa 40 cm:n. Alamitta koskee kaikkia kalastajaryhmiä ja kalastustapoja. Voimassa olevat verkkokalastus- ja solmuvälirajoitukset tukevat kuhan alamitan nostoa. 2.4 KALASTUS Tällä hetkellä yksi suurimpia ongelmia on kalastuksesta kiinnostuneiden ihmisten vähyys. Keski-ikäisiä nuoremmat eivät ole kiinnostuneita osakaskuntien vuosikokouksesta ja siihen liittyvästä järjestötoiminnasta. Yhtenä keinona voisi olla mökkiläisten aktivoiminen mukaan osakaskuntatoimintaan. Esimerkiksi vuosikokouksen voisi järjestää kesällä, jolloin väkeä on mökeillä. Lisäksi kalastusalue ja osakaskunnat voivat järjestää erilaisia pienimuotoisia tapahtumia järvellä, jossa samalla esitellään alueen toimintaa ja kalastusta järvellä. Pienten sulkupyydysten käyttöä tulee suosia rantakalastuksen lisäämiseksi sekä vajaasti hyödynnetyn järvikalan kalansaaliin lisäämiseksi. Mm. katiskakalastus on jätetty tämän takia pyydysyksiköinnin ulkopuolelle. Lisäksi kalastusalueen on toimittava siten, että kalastus monipuolistuu esimerkiksi helpottamalla lupiensaantia ja järjestämällä nuorisolle suunnattuja tapahtumia tai kursseja, joissa esitellään vähemmän käytettyjä pyyntimenetelmiä. Kaikki kalanpyydykset tulee merkitä kalastuslaissa ja -asetuksessa mainitulla tavalla. 2.4.1 VERKKOKALASTUS Verkkokalastusta rajoitetaan siten, että alle 50 mm:n verkkojen käyttö on kielletty talvipyynnissä Maavedessä, Haapa-, Kangas-, ja Virmasjärvessä sekä Ankeleenjärvessä. Mainittujen järvien syvänne- ja selkäalueilla kesäpyynnissäkin tulisi välttää tiheiden verkkojen (<50mm) käyttöä, ei koske muikkuverkkoa. Alueen vähäisen verkkokalustuksen lisäämiseksi yhtenä kalastusalueen ja osakaskuntien tavoitteena tulee pitää järvikohtaisen yhtenäislupa-alueen kehittämistä verkkokalastukseen. Kalastusluvan ostaneille tulee luvan myynnin yhteydessä antaa kyselylomake, jossa pyydetään saalistietoja, etenkin istutuslajien, mutta myös muiden saalislajien määrästä, käytetyistä pyydyksistä sekä vesistöstä jossa kalastusta on harrastettu. Vastausinnokkuuden lisäämiseksi palautettujen kyselyjen kesken voisi arpoa pieniä palkintoja, esim. kalaverkkoja.

2.4.2 AMMATTIKALASTUS Ammattimaisen kalastuksen edellytyksenä on riittävän laajat ja yhtenäiset pyyntialueet. Pyyntiä harjoittaville tulee myöntää muita kalastajaryhmiä vapaammat oikeudet käyttää monipuolisesti verkkoja, nuottaa (troolia) sekä loukkupyydyksiä. Kalastusalue voi tukea ammattikalastusta neuvottelemalla vesialueiden omistajien kanssa lupa-alueista ja yksiköistä. Tarvittaessa voidaan muodostaa myös erityinen ammattikalastusalue samaan tapaan kuin viehekalastuspuolella on tehty. Kalastusluvat ovat kalastusaluekohtaisia ja alueet hoitavat luvanmyynnin keskitetysti. Pyydysyksiköintiä määritellessä kalastusalue on ottanut huomioon mahdollisen ammattikalastuksen ja kalastus- sekä matkailuyrityksien tarpeet. Ammattikalastukseen ja kalastusmatkailuun soveltuvat parhaiten kalastusalueen suurimmat järvet. Kalalajeista runsauden perusteella ammattimaisesti kalastettaviksi soveltuvat lähinnä petokalat, mutta myös kausiluonteisesti ahven ja särkikalat. Ammattilupien ehtona voisi olla mm. saaliskirjanpito sekä yhteistyö kalastusalueen kanssa, esim. kalakantojen tilan selvittämisessä. 2.4.3 VIEHEKALASTUS Virtasalmen kalastusalueella viehekalastus lisääntyy vuosittain. Vapaaajankalastusta palvelevat rakenteet (veneenlaskuluiskat, tulipaikat jne.) ovat keskittyneet alueen kalataloudellisesti tärkeimpien järvien ympäristöön. Alueen onkin entistä enemmän keskityttävä oheispalveluiden järjestämiseen viehekalastajien ja muiden vapaa-ajankalastajien tarpeita silmällä pitäen. Saalistilastojen ylläpitämiseksi tärkeää on laatia luvanostajille kyselylomake, jossa selvitetään saaliin määrää vesialuekohtaisesti. Näin saataisiin viehekalastajien saalistiedot mahdollisimman luotettavasti ja heti kalastuskauden jälkeen koottua kalastusalueen käyttöön ja otettua huomioon tulevien vuosien suunnitteluun viehekalastuksen kehittämisessä. Kalastusalueella muuta vapakalastusta tulisi suunnata monipuolisesti useampiin vähemmän kalastettuihin järviin ja lampiin. Samalla kalastus suunnataan erityisesti luontaisesti uusiutuviin kalalajeihin kuten, hauki ja ahven. Luvanmyyntirekisterin perustaminen ja ylläpitäminen viehekalastusluvan ostaneista, niin myös kaiken muun kalastuksen yhteydessä, kuuluu kalastusalueen rutiininomaiseen toimintaan. Virtasalmen kalastusalueen viehelupien hinnat v. 2005. - vuosilupa sisältää 2 viehettä 26

oloa - vuosilupa + 2 lisälupaa 10 kpl - kuukausilupa 2 viehettä 15, lisäluvat 10 kpl, max. 2 kpl - jos lääninlupa, lisäluvat 10 kpl, max 3 kpl - henkilökohtaisen vuosiluvan lisäksi voi lunastaa vierasluvan 10 kpl/max. 2 kpl. Vieraslupa edellyttää aina vuosiluvan lunastaneen henkilön mukana kalastuksessa. Luvan myyntipaikat: - Huoltoasema Kainulainen Virtasalmi 015-480446 - Green Trail Oy Pieksämäki 015-348444 - Ravintola Virrankievari Virtasalmi 015-480270 - Kenkä-Masa Pieksämäki 015-481958 - Pasi Takula Virtasalmi (Siikamäki) 050-5470608 - Jouko Nykänen Pieksämäki 0400-353467 - Lauri Huuhka Virtasalmi 040-5550390 - Timo Suhonen Juva (Vuorenmaa) 040-7476851 - Taisto Muttilainen Juva (Vuorenmaa) 015-658210 Kalastusopastiedustelut: - Virmasjärvi 040-5550390 - Maavesi 0400-353467 ja 050-5470608 Alueella on 9 vesillelaskupaikkaa eri järvissä, sekä muita vapaa-ajankalastusta palvelevia rakenteita, paikat merkitty karttaan. (liite 6) 2.5 KALAKANTOJEN HOITO Kalavesien hoitotoimien tarkoituksena on turvata ja parantaa kalakantojen elinolosuhteita ja toisaalta ylläpitää vesistöissä haluttua kalastoa ja saalistasoa. Käytännössä ylläpitäminen on pääasiassa ollut istuttamista. Kalakantojen hoito tulisi käsittää kokonaisuutena jossa istutukset, hoitotoimenpiteet ja kalastus ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa keskenään. 2.5.1 ISTUTUSSUOSITUKSET Istutuksen tuloksellisuus on yleensä vesialuekohtainen. Siihen vaikuttavat monet paikalliset tekijät, joista kalastus on ehkä tärkein. Tärkeää on myös se, että istutuksissa käytetään riittävän kokoisia, hyvälaatuisia ja terveitä poikasia. Yleisesti ottaen sopivia istutusmääriä laskettaessa on vältettävä liian tiheitä istutuksia, etteivät kannat kääpiöityisi ja että ravintoa olisi kaikille istukkaille tarpeeksi. Lisäksi on otettava huomioon kullekin kalalajille soveltuvan vesialueen pinta-ala, ei järven kokonaispinta-ala. Istutuksista päätetään ja niitä toteutetaan pienissä yksiköissä, usein eri tavalla

saman järven eri osissa. Poikasten saatavuus, ei tarve, on liian usein ratkaisevassa asemassa istutuslajeista päätettäessä. KUHA: Kuhaistutuksilla pyritään vahvistamaan ja ylläpitämään luonnossa lisääntyviä kalastettavia kantoja. Kuhalle hyvin sopiviin järviin tehdyt istutukset ovat parhaimmillaan tuottaneet yli 100 kilon saaliin tuhatta istukasta kohti. Kuhaistukkaan koko vaikuttaa selvästi istutustulokseen. Istutuskokeissa 8-9 cm:n pituisilla poikasilla on saatu moninkertainen tulos 6-7 cm:n pituisiin poikasiin verrattuna. Kuhaistutuksissa 50 kilon saalis tuhatta istukasta kohti riittää kattamaan istutuskustannukset, mikäli poikasen kappalehinta on 20 senttiä ja saaliiksi saadun kuhan kilohinta 4 euroa/kg. Kuhaistutuksiin liittyy vaikeasti rahassa arvioitavia hyötyjä, kuten vapaa-ajankalastuksen ja matkailukalastuksen hyödyt sekä kalakantojen ylläpito. (Anon. 2004.) Kuhan istutusmääräksi suositellaan 15-20 kpl / ha riippuen vesistöstä. Istukkaana tulee käyttää 1-kesäisiä poikasia (Salminen, Böhling 2002). Istutuksia tehdään pääasiassa keskisuuriin tai suuriin järviin. SIIKA: Yksikesäisten siianpoikasten istutuksista saatu saalis vaihtelee 2-250 kg/1000 istukasta, vastakuoriutuneista saatu saalis 0-7 kg/1000 istukasta. Mikäli siianpoikasen hinta on noin 10 sentti kappale ja siian kalastajahinta 3-4 euroa/kg, riittää 25-35 kilon saalis/1000 istukasta kattamaan istutuskustannukset. (Anon. 2004.) Siian istutustiheydeksi suositellaan 2-20 kappaletta / ha, 1-kesäisiä istukkaita (Salminen, Böhling 2002). Jos siikaa istutetaan runsaasti on sitä myös kalastettava tehokkaasti eli käytännössä käyttäen tiheitä verkkoja. Istutusten ollessa säännöllisiä ja kalastuksen tapahtuessa harvemmilla verkoilla on seurauksena usein siikakannan kääpiöityminen ja istutustuloksen heikentyminen. JÄRVITAIMEN: Taimenen istutustiheys on sovitettava tärkeimpien ravintokohteiden, muikun ja kuoreen määrään. Suositeltava istutusmäärä on 1-5 kpl/ha 2-vuotiaita istukkaita. Taimenistutusten keskimääräinen tuotto on noin 300 kg/1000 istukasta, mutta se vaihtelee esim. syönnösalueen ravintotilanteen, istukkaiden koon ja kalastuksen mukaan. (Salminen, Böhling 2002.) Järvitaimenistutuksia tehdään lähinnä vapaa-ajankalastuksen tarpeisiin ja kantojenelvyttämiseksi, joten saaliin arvon ja istutuskustannusten vertailu ei ole tarkoituksen mukaista. KIRJOLOHI: Kirjolohia istutetaan pääasiassa pyyntikokoisina vapakalastuksen saalisvarmuuden lisäämiseksi. Kirjolohen väitetään kilpailevan luonnonvesissä alkuperäislajien, lähinnä taimenen, kanssa. Missään päin Suomea ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että kirjolohi olisi syrjäyttänyt jonkin alkuperäislajin.

HARJUS: Harjusta ei kannata istuttaa pieniin, mataliin, tummavetisiin ja pehmeäpohjaisiin lampiin, joissa veden fosforin määrä on korkea. Myös särkikalojen, hauen ja ahvenen runsaus lisää harjusistutusten epäonnistumisen riskiä. RAPU: Ennen rapujen istuttamista on syytä tarkastella vesistön tilaa ja historiaa. Mikäli vesistössä on joskus esiintynyt rapuja, mutta ne ovat sittemmin kadonneet, on syytä selvittää häviämisen syitä. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida rapukannan palauttamismahdollisuuksia. Valtakunnallisen rapustrategian mukaan täpläravun istuttaminen Etelä-Savon vesiin on kielletty (Anon. 2004). 2.5.2 ISTUTUSTEN TOTEUTUS Kalavesien pysyminen tuottavina ja että niissä olisi mielekästä kalastaa, Virtasalmen kalastusalue istuttaa kalaa euromääräisesti ( ) vuonna 2005 seuraavasti: Maavesi 1 781 Kangasjärvi 860 Virmasjärvi 849 Haapajärvi 739 Ankele 183 Nevajärvi 104 Heräjärvi 36 Laskelmat on tehty vesihehtaarien mukaan siten, että viehelupapiiriin kuulumattomat alueet on vähennetty laskelmasta. Siika- ja kuhaistutukset suoritetaan syksyllä. Siika ensisijaisesti 1-kesäisillä ja taimen 2-vuotiailla istukkailla. Suositeltava keskipituus tulisivat siian osalta olla yli 10,0 cm (suositeltava vähimmäispituus 9,0 cm) ja kuhan osalta yli 7,0 cm (väh.pit 5,5 cm). Taimenen vähimmäispituuden tulisi olla 18 cm, mutta mielellään vähintään 20 cm. (Salminen, Böhling 2002.) Istutussuunnitelmassa otetaan huomioon kullekin kalalajille soveltuva vesipinta-ala. Etelä- ja Pohjois - Virmakseen sekä Ankeleenjärveen suoritettavat kirjolohi istutukset tehdään syksyllä pyyntikokoisella kalalla, samoin muihin järviin suoritettavat kirjolohi-istutukset tehdään pyyntikokoisilla kaloilla. Joroisten Energia Oy istuttaa velvoitteisiin perustuen seuraavasti; Maaveteen ja Längelmäenjärveen yhteensä 14 400 kpl 1-kesäistä kuhaa ja 7 200 kpl siikaa. Alla istutuskohde ja määrä istutuspaikan mukaan. Maavesi: - Tähtilahti kuha 2 400 kpl siika 1 200 kpl - Mustosen ranta kuha 2 400 kpl siika 1 200 kpl

- Koljonniemi kuha 2 400 kpl siika 1 200 kpl Längelmäenjärvi: Yht: kuha 7 200 kpl siika 3 600 kpl - Ollinniemi kuha 2 400 kpl siika 1 200 kpl - Sikalanniemi (Sommanniemi) kuha 2 400 kpl siika 1 200 kpl - Hietalahti kuha 2 400 kpl siika 1 200 kpl Yht: kuha 7 200 kpl siika 3 600 kpl 2.5.3 MUUT HOITOTOIMENPITEET Mahdollisten vesistökunnostusten on aina perustuttava tarkkaan laadittuihin selvityksiin ennen kuin ryhdytään varsinaisiin toimiin. Tällaisia toimenpiteitä Virtasalmen kalastusalueella ovat mm. vähempiarvoisten kalalajien tehokalastus, vesikasvien niitot ja ruoppaukset. Kalastusalueen on oltava mukana omalta osaltaan lähinnä neuvoja ja ohjeita antavana osapuolena. Osakaskuntien on itse hankittava kunnostushankkeisiin tarvittava rahoitus. Kalastusalue voi myös opastaa ja olla mukana rahaanomusten laadinnassa erilaisille viranomaistahoille. Kalastusalue tekee osakaskuntienkanssa tarpeelliseksi katsomistaan hankkeista aloitteita sekä mahdollisesti ottaa rahallisesti osaa niihin hankkeisiin, jotka katsotaan kalataloudellisesti tärkeiksi. Toinen vaihtoehto vesistökunnostusten suorittamisessa on se, että osakaskunnat siirtävät tehtävät kalastusalueen hoidettavaksi kalastuslain 64 :n mukaisesti: Kun siirtämistä koskeva päätös on tehty, kalastuskunnan ja kalastusalueen kesken suoritetaan selvittely, jossa päätetään tehtävien rajaamisesta ja suorittamistavasta sekä tulojen ja kustannusten jakamisesta. Kalastusalueen tulee ottaa siirrettäväksi päätetyt tehtävät suorittaakseen, mikäli se kalastusalueen hoidon kannalta on tarkoituksenmukaista. Mikäli päädytään vähempiarvoisten kalalajien tehokalastukseen, on kartoitettava kalakantojen tila ja tehtävä suunnitelma tehokalastuksen järjestämisestä sekä saaliskalojen käytöstä. Tehokalastuksen on oltava alkuvaiheessa erittäin tehokasta ja siinä on käytettävä isoja pyyntivälineitä (nuotat, isorysät ja -paunetit). Kalastusta on jatkettava useamman vuoden ajan nk. jatkohoitona, jolla estetään kalakantojen palautuminen entiselle tasolle. 2.5.4 YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN Kalastuksen yhtenäistämiseksi ja valvonnan helpottamiseksi suositellaan perustettavaksi useamman osakaskunnan yhteenliittymiä järvikohtaisesti. Yhteenliittymäalueilla kalastus joko kokonaan tai sovittavilta osilta sekä kalaveden hoito järjestetään keskinäisillä sopimuksilla. Yhteistyösopimus toimii

parhaiten silloin kun alueet ovat pieniä ja/tai osakkaita on vähän. Virtasalmen kalastusalueella yhtenä tärkeimmistä yhteistyön muodoista voidaan pitää sitä, että saadaan alueella toimimattomat ja järjestäytymättömät kalastuskunnat /osakaskunnat järjestäytymään ja toimimaan lain mukaisesti sekä niiden vesialueiden saamista toimivan hallinnon piiriin. 2.6 SEURANTA Kalavesien ja -kantojen hoidon seurannan tulee olla suunnitelmallista, ja sillä tuotetaan sellaista ajantasaista tietoa, jota voidaan käyttää hoidon ohjaamiseen ja kehittämiseen. Aikaisemmin esitettyjen kalakantoja ja käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisen toiminnan tulosten selvittämiseksi kalastusalueen tulisi merkitä muistiinkalakantojen tilasta tehdyt havainnot. Erityisen tärkeää on seurata istutettujen kalalajien kasvua ja takaisinsaantia. (Ammattikalastuksesta saadun saaliin seuranta on myös tarpeellista alueen kokonaiskalansaaliin kartoittamiseksi). Myös muiden kalalajien osalta kalastuksen ja saaliin seuranta tulee järjestää. Kalastuskirjanpito on kätevä tapa hankkia tietoa kalakantojen yleisestä kehityksestä, istutusten ja kalastuksen ohjauksen tuloksista. Tavoitteena on 1-2 kirjanpitokalastajaa alueen suurimmilla järvillä, ja muiden järvien osalta mahdollisuuksien mukaan. Kalastajan edellytyksenä on vuosittain samaan aikaan tapahtuva kalastus. Kalastusalueen hallituksen tulisi laatia seurannan helpottamiseksi tiedustelulomake ja toimittaa se alueen kalastajien käyttöön. Kaavake tulisi laatia niin, että se antaisi tietoa kalastajien ja pyydysten määrästä sekä saaliin määrästä. Tiedustelulomake tulisi liittää ostettavaan kalastuslupaan. VAPO Oy:n turvetuotannosta aiheutuvien kuivatusvesien johtamisesta Kangasjärveen ja aiemmin Haapajärveen, niiden vaikutusta seurataan kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi VAPO toteuttaa vuoden 2007 alussa mainituissa järvissä kalastustiedustelun joka koskee vuoden 2006 kalastusta. Tiedustelun tulokset valmistuvat 3/2007 mennessä. 2.7 VALVONTA Kalastusalueen asettamien valantehneiden kalastuksenvalvojien tulee valvoa, että kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan sen mukaan kuin kalastuslaissa säädetään. Heidän tulee myös erityisesti valvoa kalastusalueen antamia määräyksiä. Osakaskuntien kannattaa tehdä yhteistyötä naapuriosakaskuntien kanssa ja järjestää tehoiskuja kummankin vesialueille. Mikäli toinen on kalastusalueen valvoja, olisi suositeltavaa, että toinen on osakaskunnan valvoja.

2.8 KOULUTUS JA TIEDOTUS Kalastusalue voi tarvittaessa järjestää osakaskunnille koulutuspäivän, jossa käsitellään alueen kalatalouteen liittyviä erityiskysymyksiä tai muita kalatalousorganisaatioon liittyviä aiheita. Muina aiheina voivat olla esimerkiksi kalanistutus, kalaston tehopyynti, vesiensuojelu, kalastuksen valvonta yms. Erityisen tärkeänä koulutuksena osakaskunnille on se, että osataan täyttää ja laatia vuosikertomus, josta ilmenee käytetyt pyydykset, kalastajien määrä sekä saaliin määrä. Kalastusalueen on tiedotettava mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti toiminnastaan, myös osakaskuntien suuntaan. Kalastusalueen tulee olla mukana erilaisissa tapahtumissa sekä tiedottaa lehdistön ja muiden paikallisten tiedotusvälineiden kautta mm. luvanmyynnistä ja rajoituksista. Luvanmyynnin yhteydessä suoraan kalastajille tehtävä tiedottaminen on todennäköisesti kaikkein tehokkainta. Alueen tulee laatia tiedotteita, joita voidaan jakaa lupien myynnin yhteydessä. 2.9 RAHOITUS Kalastusalueen toimintaa rahoitetaan seuraavilla tavoilla: - kalastuksenedistämismäärärahat - toimintamäärärahat - viehekalastusluvat - kilpailuluvat - satunnaiset tuotot 4. TIIVISTELMÄ Virtasalmen kalastusalue sijaitsee Pieksänmaan, Haukivuoren, Joroisten ja Juvan kuntien sekä Mikkelin kaupungin alueella. Alue on pääosin hajaasutusaluetta, varsinaisia taajamia on kaksi, Haukivuori (osaksi kalastusalueen rajojen sisällä) ja Virtasalmi. Kalastusalueella on vesipinta-alaa noin 11 000 ha ja neljän suurimman järven vesipinta-ala muodostaa noin 65 % kalastusalueen vesipinta-alasta. Suurimmat järvet alueella ovat Maavesi-Längelmäenjärvi, Kangasjärvi, Virmas ja Haapajärvi. Alueen vesistöt kuuluvat Vuoksen vesistöön ja Maavesi sekä Längelmäenjärvi ovat säännösteltyjä. Kalastusalueelta vedet laskevat Kiekan voimalaitoksen kautta Sysmään Joroisten puolelle. Vesistöjä kuormittavat etenkin VAPO Oy:n turvetuotannosta aiheutuvien kuivatusvesien johtaminen alueen vesistöihin, erityisesti Kangasjärveen. Muuta kuormitusta alueen vesistöihin aiheutuu maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Virtasalmen jätevesipuhdistamo purkaa vetensä Längelmäenjärveen, sen kokonaisvaikutus on kuitenkin vähäinen. Veden laadut alueen vesistöissä ovat pääsääntöisesti tummahkoja, humuksen värjäämiä vesiä.

Kalastusalueen vesistä reilu 80 % kuuluu toimivan hallinnonpiiriin, omistajayksiköitä on kaikkiaan 93 kpl joista 47 on järjestyneitä. Yksityisiä vesialueita on 9, pinta-alaltaan noin 46 ha. Alueen vesistöön kuuluvat kaikki tavallisimmat kalalajit. Ahven, hauki, kuha ja särkikalakannat ovat runsaita. Järvilohta ja taimenta alueen vesissä uiskentelee hyvin vähän istutuksista huolimatta. Satunnaisesti tavataan rapua, mutta sillä ei ole pyynnin kannalta kovinkaan suurta taloudellista merkitystä. Kalastus on pääasiallisesti omistusoikeuteen perustuvaa vapaa-ajankalastusta, ammattikalastusta alueella ei harjoiteta. Vapaa-ajankalastusta alueen vesissä harrasti vuonna 1997 reilu 4 700 kalastajaa, kalastaneiden kotitalouksien määrän ollessa hieman yli 2 600. Kalastus tulee tulevaisuudessa painottumaan viehekalastukseen verkkokalastuksen hiljalleen vähentyen. Samalla kalastusalueen tulee keskittyä ohjaamaan viehekalastusta sekä pienten sulkupyydysten käytön lisäämistä vähemmän kalastetuille alueille. Kalastuksen järjestämisessä kalastusalueen tulee huomioida kaikki kalastajaryhmät tasapuolisesti. Pyydysten yksiköinnissä osakaskuntien tulee käyttää kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa olevaa suositusta. Näin mahdollistetaan luotettavien tilastointien ja selvitysten tekeminen tulevaisuudessa. Saalistavoitteeksi kalastusalue asettaa kaikkien kalalajien osalta 100 000 kg. Kuhasaaliin määräksi asetetaan 10 000-15 000 kg/vuosi. Kuhan alamitan nostoa suositellaan 40 cm:n. Kalastuksen lisäämisessä yksi suurimpia ongelmia on kalastuksesta kiinnostuneiden ihmisten vähyys. Kalastusalueella onkin entistä haasteellisempi työtehtävä kalastuksen lisäämisessä. Yhtenä vaihtoehtona onkin mökkiläisten saaminen kiinnostumaan osakaskuntatoiminnasta, esim. vuosikokoukset voisi järjestää kesäaikaan. Erilaiset pienimuotoiset tapahtumat järvillä ja esittelyt kalastusalueen toiminnasta sekä kalastuksesta saisivat ihmisten kiinnostuksen heräämään kalastusharrastusta kohtaan. Selkeinä kehittämissuosituksina Virtasalmen kalastusalueella voidaan pitää; hallinnon aktivoiminen ja kehittäminen, esim. päätösten ja kokousten valmistelut. Käyttö- ja hoitosuunnitelman uusiminen, (toteutunut 2005) ja lupajärjestelmän kehittäminen, esim. luvanmyyntirekisterin pitäminen ja järvikohtaisten verkkokalastusalueiden kehittäminen sekä järvikohtaisen yhteistyön kehittäminen. Istutuslajeina alueen vesistöihin suositellaan kuhaa, siikaa, järvitaimenta, kirjolohta ja harjusta. Muiden kalalajien osalta istutuksia ei voi suositella. Järvitaimen istutukset tehdään lähinnä vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun tarpeita silmälläpitäen. Kirjolohi-istutukset Etelä- ja Pohjois- Virmakseen sekä Ankeleenjärveen suoritetaan syksyisin pyyntikokoisella kalalla. Myös muihin kirjolohta istutettaviin järviin käytetään pyyntikokoista kalaa. Virtasalmen kalastusalueella tarvittavia kunnostustoimenpiteitä ovat ainakin vesikasvien niitot, vähempiarvoisten kalalajien tehopyynnit ja ruoppaukset.

Alueella vesikasvien niittoja tekevät etupäässä osakaskunnat ja Etelä-Savon ympäristökeskus. Kalastusalueen ja osakaskuntien yhteistyö niittojen osalta toimii nykyisellä systeemillä hyvin. Muun yhteistyön esim., osakaskuntien yhdistymiset ja järvikohtaisen yhteistyön kehittämiset vaativat kalastusalueelta aktiivista ja pitkäjänteistä työtä. Seurantaa ja valvontaa kalastusalueella tulee lisätä. Tarpeellista on kehittää riittävän tarkka seurantamenetelmä jolla saadaan luotettavaa tietoa kalastusalueen saalislajeista, saaliinmäärästä ja käytetyistä pyydyksistä. Valvontaa lisäämällä kalastusalueen kalastus saadaan lain ja asetuksen määrittämälle tasolle esim. pyydysten merkintä ja luvaton kalastus. Kalastusalueen toimenkuvaan liittyy koulutus. Tarvittaessa tulee järjestää osakaskunnille koulutustilaisuuksia, joissa käsitellään kalastusalueella suoritettavia ja tarvittavia toimenpiteitä esimerkiksi kalastuksen lisäämiseksi ja järvikohtaisen yhteistyön kehittämiseksi. Tiedotuksen osalta tuskin koskaan tiedotetaan liikaa. Luvanmyynnin, erilaisten tiedustelujen, kalastusrajoitusten ja -kieltojen osalta tiedotuksen lisääminen edesauttaa tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumisessa. Tämän suunnitelman tarkoituksena on ohjata ja kehittää kalastusalueen toimintaa tulevina vuosina. Tavoitteena on, että jatkossa päätöksenteko pohjautuu johdonmukaisesti tässä selvityksessä asetettuihin päämääriin. Esitettyjen suositusten ja toimenpiteiden toimivuudesta Virtasalmen kalastusalueella, tulee näitä tarkastella sekä muuttaa tarvittaessa kymmenen (10) vuoden kuluttua tehtävän khs:n päivityksen yhteydessä. LÄHTEET Alaja, Heikki., Keskinen Tapio ja Marjomäki Timo., 2004. Kuhan ja siian viljely sekä hoito ja hyödyntäminen Etelä-Savossa. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 71/2004. Jyväskylä 2004. Anon. 2000. Kalataloushallinnon rapustrategia 2000. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 47/2000. Hämeenlinna 2000. Anon. 2002. Vapaa-ajankalastus 2000. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2002:54. Riistan- ja kalantutkimus 2002. Helsinki. Anon. 2004. Kalaistutusten kehittämistyöryhmä. Työryhmämuistio MMM 2004:6, Helsinki 2004. ISBN 952-453-173-9. Anon. 2004. Vesistöjä hyödyntämään, Etelä-Savon kalataloudellinen kehittämisstrategia. Etelä-Savon TE-keskus, kalatalousyksikkö. Mikkeli 2004. Etelä-Savon TE-keskus, kalatalousyksikkö 2004. Kalataloushallinnon istutusrekisteri, Mikkeli. Etelä-Savon ympäristökeskus, vesianalyysitiedot. Mikkeli 2004. Kettunen, Ilppo. 1999. Sysmäjärven vesistöalueen kuormitus, tila ja kehitys. Alueelliset ympäristöjulkaisut 102. Etelä-Savon ympäristökeskus, Mikkeli

1999. Leinonen, Kalevi., Moilanen, Pentti., Rinne, Jukka., Stigzelius, Johanna., Toivonen, A-L., Yrjölä, Rauno. Kuinka Suomi kalastaa, osaraportti 2. Saaliit ja viehekalastusjärjestelmän käytännön toimivuus kalastusalueittain. kala- ja riistaraportteja nro 131. Helsinki 1998. Mikkelin maaseutuelinkeinopiiri 1996: Kalaa Mikkelin läänistä. Kalataloudellinen tavoiteohjelma vuoteen 2005. Mikkelin maaseutuelinkeinopiiri, kalatalouden vastuualue. Moniste, 72 s. Mikkeli. Rannikko Petri, Helsinki 1996. Perustietoa Mikkelin läänin kalataloudesta, Kala- ja Riistahallinnon julkaisuja Nro 20. Maa- ja metsätalousministeriö, kalaja riistaosasto. Helsinki. Salminen, M., Böhling, P., toim. 2002. Kalavedet kuntoon. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus, Helsinki 2002. Toivonen, Anna-Liisa., Moilanen, Pentti., Railo, Eira. 2001. Suomi kalastaa 2001. Kalastusrasitus kalastusalueilla. Kala- ja riistaraportteja nro 266, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2002. Toivonen, Anna-Liisa., Moilanen, Pentti., Stigzelius, Johanna., Railo, Eira. 2001. Suomi kalastaa 2001. Lajisaaliit. Kala- ja riistaraportteja nro 283, Riistaja kalatalouden tutkimuskeskus, Helsinki 2003. Veijola, Heikki, 2003. Vapo Oy Energia, Itä-Suomen alue. Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden käyttö-, hoito-, kuormitus- ja vesistötarkkailuraportti vuodelta 2003. Jyväskylä 2004. Virtasalmen kalastusalue ja osakaskunnat, Virtasalmi 2005.