Kirjoittamisen voima ja kuolintodistuksen performatiivisuus Tekstien valta ihmistyössä -seminaari, Kotimaisten kielten keskus 10.4.2018 Jenni Viinikka kielenhuoltaja, jatko-opiskelija (HY) Kela, Tieto-ja viestintäyksikkö, viestintäryhmä @JenniViinikka
Kirjoittamisen voima eli kirjoittamalla todeksi tekeminen Institutionaalisia asiakirjoja (esim. päätöksiä, lausuntoja ja todistuksia) tarvitaan ihmiselämän kaikissa vaiheissa. Yhteiskunnan toiminnan näkökulmasta tällaiset asiakirjat eivät ole toisarvoista byrokratiaa, pelkkää paperityötä. Sen sijaan niillä muutetaan vallitsevaa todellisuutta. Juuri kieltä käyttämällä esimerkiksi vangitaan ja vapautetaan, myönnetään ja evätään rahaa ja jopa ollaan olemassa.
Kuolintodistus tai kuolleeksi julistaminen Suomessa kuolee vuosittain n. 50 000 ihmistä. Yksilön virallinen olemassaolo ei pääty hänen fysiologiseen kuolemaansa, vaan institutionaaliseen kielenkäyttöön: kuolintodistuksen laatimiseen tai kuolleeksi julistamiseen. Ilman jompaakumpaa yhteiskunta ei tunnista kuollutta kuolleeksi. Valtaosa saa elämänsä viralliseksi päätökseksi lääkärin laatiman kuolintodistuksen.
Kuolintodistus Oikeuslääkinnällinen ja tilastollinen asiakirja. Kuolintodistuksesta ilmenee peruskuolemansyy (esim. sepelvaltimotauti, hukkuminen) kuolemanluokka (esim. tauti, ammattitauti, tapaturma, itsemurha). Suomessa jokaiseen kuolintodistukseen tulee laatia tapahtumatiedot.
Performatiivisuuden teoria Kielenkäyttö, jolla on näin voimakas todellisuutta muuttava voima, on performatiivista eli kielellä todeksi tekemistä. Performatiivisuusteorian juuret ovat filosofi J. L. Austinin ajattelussa (1955 ja 1962). Austin havaitsi, että kaikki ilmaukset eivät pelkästään kuvaa kielen ulkopuolista todellisuutta, vaan niillä muutetaan todellisuutta. 6 28.5.2018
Institutionaalisen asiakirjan performatiivisuus Selvimmin todellisuutta muuttavat ns. performatiivit. Ne kertovat avoimesti, minkälaista kielellistä tekoa ollaan tekemässä: Tuomitaan syytetty elinkautiseen vankeuteen. Diagnosoidaan vasemmanpuoleinen keuhkokuume. Todetaan Michael Jackson kuolleeksi. Huom. vain oikean ihmisen sanomana joku joutuu vankilaan, antibioottilääkitys aloitetaan ja jotakuta aletaan pitää kuolleena. Yksittäisten ilmausten lisäksi koko institutionaalinen asiakirja toimii performatiivisesti. Institutionaaliset asiakirjat (esim. kuolintodistus) ovat performatiivisia, koska ne muuttavat todellisuutta.
Esimerkki Anamneesissa DM II. Pitkään jatkunutta runsasta alkoholinkäyttöä, miltä pohjalta maksakirroosi. Pp.kk.vv klo XX.XX sisätautien päivystyspoliklinikalle sekavuuden ja verioksenteluepäilyn vuoksi. [ ] Pikkuhiljaa tajunnantaso laskee, pp.kk.vv klo XX.XX sydän ja hengitys pysähtyy. Todetaan potilas kuolleeksi.
Performatiivinen passiivi ei piilota tekijää Kuolintodistusten passiivilauseiden erityispiirre on se, että valtaosa niistä on todellisuutta muokkaavia performatiiveja. Tällaisia ilmauksia voi käyttää vain niiden käyttöön valtuutetut henkilöt. Passiivin käyttö ei siis oikeastaan ole tekijän tai toimijan häivyttämistä. Sen sijaan performatiiviset passiivit ovat sanavalintoja, joiden kautta lääkäri on läsnä tekstissä. Tällaista tulkintaa tehostaa se, että tapahtumatiedoissa on ylipäänsä vain vähän sanavalintoja, joiden kautta lääkäri näkyisi tekstissä avoimesti.
Esimerkki 2 uudestaan. Anamneesissa DM II. Pitkään jatkunutta runsasta alkoholinkäyttöä, miltä pohjalta maksakirroosi. Pp.kk.vv klo XX.XX sisätautien päivystyspoliklinikalle sekavuuden ja verioksenteluepäilyn vuoksi. [ ] Pikkuhiljaa tajunnantaso laskee, pp.kk.vv klo XX.XX sydän ja hengitys pysähtyy. Todetaan potilas kuolleeksi. Mitä tapahtuu merkitykselle, jos passiivin tilalle laittaisi jotain muuta? Pikkuhiljaa tajunnantaso laskee, pp.kk.vv klo XX.XX sydän ja hengitys pysähtyy. Lääkäri toteaa potilaan kuolleeksi. Pikkuhiljaa tajunnantaso laskee, pp.kk.vv klo XX.XX sydän ja hengitys pysähtyy. Totean potilaan kuolleeksi.
Performatiivinen passiivi kuolintodistuksessa Passiivin käyttö johtuu siitä että yksittäisen lääkärin henkilöllisyys ei ole sairaalahoidon kannalta olennainen passiivilla kerrotaan myös hoidoista ja toimenpiteistä, joissa on ollut monta osallista. Passiivin käyttö kertoo kollektiivisesta, institutionaalisesta vastuusta. Merkitys muuttuu, jos esim. ohjeistaa laittamaan performatiivisen passiivin tilalle jotakin muuta.
Lähteitä AUSTIN, JOHN LANGSHAW 1962: How to do things with words. Toinen painos. Oxford: Oxford University Press. HEIKKINEN, VESA 2000: Tekstuaalinen pirunnyrkki. Teoksessa: Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa, Ulla Tiililä, toim. Teksti työnä, virka kielenä, s. 63 115. Helsinki: Gaudeamus. LAITINEN, LEA & LEA ROJOLA 1998: Keskusteluja performatiivisuudesta. Teoksessa: Lea Laitinen, Lea Rojola, toim. Sanan voima. Keskusteluja performatiivisuudesta, s. 7 33. Tietolipas 160. Helsinki: SKS. SHORE, SUSANNA 1986: Onko suomessa passiivia? Helsinki: SKS. TIILILÄ, ULLA 2007: Tekstit viraston työssä. Tutkimus etuuspäätöksien kielestä ja konteksteista. SKST 1108. Helsinki: SKS. TUOMIKOSKI, RISTO 1971: Persoona, tekijä ja henkilö. Virittäjä 75, s. 146 152. VIINIKKA, JENNI 2011: Kuoleman kielissä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.