Page 1 of 11 Yhteenvedon viestit Hae Sulje Viesti nro. 5068 Lähettänyt Mauri J Laakso (luokkaweb) Torstai, 2.03.2006 11:11 Aihe: Omenavarkaat Omenavarkaat Miia ja Sara on ystäviä, jotka aina ovat yhdessä. Mutta sinä päivänä Miian teki hirveästi omenaa, mutta tietenkin kaupasta oli loppunut omenat. Sarankin teki mieli omenaa. He menivät kouluun normaalisti kymmeneen. Kaikki nauroivat kun Miialla eikä saralla olut omenoita koska yleensä on tapana ottaa kouluun omenat evääksi. Tunnit matelelivat. Mutta ruoka tunnilla oli lupa käydä kaupassa ostamassa eväitä. Silloin Sara sai idean. Koulusta vähän matkan päässä oli vanha valkoinen puutalo, jonka pihalla kasvoi isoja pyöreitä omenoita. Miiankin mielestä se oli hyvä idea. Tietenkin he lähtivät pyöräillä kohti vanhaa taloa. Kun he pääsivät talolle ja he nappasivat omenat, sitten he lähtivät koululle takaisin, mutta he myöhästyivät tunnilta jota opetti sillä kertaa rehtori. Tietenkin tarkka silmä rehtori oli nähnyt kun Miia ja Sara olivat lähteneet omena varkaisiin. Mutta onneksi silloin soi kellot että tunti loppuu. Miia ja Sara ehtivät karata ettei rehtori alkanut huutaa. Mutta illalla Miialle kerrottiin että hänen perhe aikoo ostaa vanhan talon. Tämän kirjoitti Maija Viesti nro. 5213[Viestin nro. 5068 haara] Lähettänyt Hannalotta Alenius (4a_hannal) Tiistai, 21.03.2006 18:33 Aihe: Tämä tarina... Laiton sen nyt tähän kaikkien luettavaksi, koska haluaisin palautetta... Tiedän, meni vähän ohi aiheen ja kaikki negatiivinenkin palautekkin on suotavaa, eikä tunnu missään, koska en ole tähän kovin tyytyväinen... Ja vielä mainittakoon, että tämän pää ideana (joka on jäänyt vähän kaiken turhan varjoon) oli äitini unelma saada moottoripyörä... Istuin keinussa ja kuuntelin moottoripyörien kiihdyttelyä kotini läheisellä tiellä. Niiden kiiltävät metallipinnat näyttivät houkuttelevilta ja istuimen nahkainen verhoilu kuin huusi minua istumaan. Niiden nahkatakkiset kuljettajat olivat niin kaukana maailmastani. Olisin vain halunnut hypätä kyytiin ja ajaa jonnekkin kauas, pois tästä kylmästä pohjolasta. Istuin tiilisen kerrostalon pihakeinussa ja kuuntelin. Se oli kuin pienen kissan kehräystä minulle. Naapurin vanhat akat olivat valmiita ajamaan jengin niin kauas kuin mahdollista ja nytkin saatoin ilman suurta tarkkaavaisuuttakin huomata, että monien huoneistojen ikkunaverhot heiluivat kiivaammin kuin täysin tyynenä päivänä olisi ollut normaalia. Kesä oli ollut pitkä ja kuuma ja kahden viikon päästä jatkuva koulu oli minulle kuin kirosana, joita äitini oli opettanut minut olemaan viljelemättä. Ponkaisin maasta vauhtia ja keikautin keinun nopeaan, mutta rauhoittavaan vauhtiin. Halusin hypätä keinusta pois ja huomata olevani jossain aivan muualla. Kaukana poissa näiltä vanhoilta samoilta kulmilta. Ulkomailla auringossa, oman moottoripyörän kanssa. Kova naisen ääni herätti minut ajatuksistani. "Syömään", äitini huusi kolmannen kerroksen ikkunasta. Hyppäsin keinusta ja kova tärähdys tuntui jaloissa, mutta olin kehittänyt itselleni monilla tempauksillani täysin ymmärtämättömän immuniteetin kipua vastaan. En ikinä tuntenut sitä kuin sekunnin sadasosan kunnes se unohtui. Äitini oli aina sanonut sitä kovapäisyyteni ansioksi, mutta itse yritin tunkea tuon epämiellyttävän ajatuksen mahdollisimman kauas mielestäni. Tiesin, että olin aiheuttanut enemmän harmia vanhemmilleni kuin tämän ikäisen nuoren neidin, kuten äitini minua ärsyttävästi kutsui, kuului. 13, se oli mielestäni juuri sopiva ikä. En olisi halunnut olla minkään muun ikäinen. Joskus salaa mieleeni pyrki ajatus 18 ikävuodesta. Silloin olisin vapaa lähtemään. Enää nämä kahleet eivät seuraisi minua vaan löytäisin avaimen kevyeen elämään. Ymmärsin pysähtyneeni keskelle pihaa vain miettimään ja lähdin nopeasti kipuamaan kolmanteen kerrokseen. Ovi oli auki ja hiivin hitaasti sisään. Pikkusisko ja -veljeni olivat menneet päiväunille ja vain siksi minut oli suostuttu päästämään ulos. Muuten he veivät kaiken aikani, enkä voinut olla miettimättä millaista elämää eläisin, jos heitä ei olisi. Olisin ainoa lapsi ja saisin kaiken huomion. Isäni oli melkein kokoajan töissä ja selitti minulle asian vain 'jonkunhan täytyy leipä tähän perheeseen tuoda'. Se ei olisi riittänyt minulle, koska isäni oli minulle pienenä merkinnyt enemmän kuin kukaan. Äiti oli ollut aina kaukainen, enkä pitänyt hänen
Page 2 of 11 juorueukko- maineestaan pihan lasten keskuudessa, vaikka en itsekkään voinut kiistää sitä. Hän oli aina ensimmäinen joka tiesi ja hän oli myös ensimmäinen tunkemassaan pitkää nenäänsä kaikkialle. Heitin kengät ja tuulitakkini hujan hajan eteisen lattialle ja hiivin keittiöön. Isä oli jo lähtenyt ruokavapaaltaan takaisin töihin ja jättänyt lehden avoimena pöydälle. Niin monta kertaa olin kuullut meillä vierailevien pukuun pukeutuneitten miesten puhuvan isän työstä hyvin tärkeänä, mutta ikinä minulle ei ollut valjennut, mitä hän teki. Joka aamu hän lähti lusikoituaan puuron suuhunsa, kaadettua kahvi kitaansa töihin rikkinäisellä, kauheaa ääntä pitävällä polkupyörällään, jolla oli kuulemma paljon 'tunnearvoa' eikä sitä siksi heitetty muun roskan mukana minne se olisi epäilemättä kuulunutkin. Päivällä isä sitten tuli syömään ruokaa ja luki samalla lehteä tai selaili työpapereitaan, mutta lähti nopeasti pois. Illalla hän tuli ja oli aina väsynyt. Meillä ei ollut aikaa puhua, pelkkä 'huomenta' aamuisin riitti saamaan minut hyvälle tuulelle. Istuin pöytään, äiti lappasi lautaseni täyteen keittoa ja siirtyi sitten takaisin ikkunan ääreen tavalliselle vartiopaikalle, mistä hän saattoi nähdä kaiken mitä pihalla tapahtui ja samalla kutoa kaksosille vilttiä, josta oli tullut jo sille ikuisuusprojekti, jonka loppu oli jossain hamaassa tulevaisuudessa. Söin haluttomasti ja kuuntelin avoimesta ikkunasta kantautuvia moottoripyörien kiihdyttelyjä yrittämällä samalla olla kuulematta äidin hiljaista muminaa 'mitä noidenkin äidit ovat tehneet' ja 'huligaaneja'. En jaksanut odottaa äidin ilmettä nähdessään joskus minut kaahaamassa kotini ohi vahingoniloinen hymy huulillani kohti uusia seikkailuja, johon ei liittyisi kirkuvia kaksosia, kaikkien asioista hyvin tiedon haluista äitiä eikä 24 tuntia hipovia työpäiviä tekevää isää. Siihen kuuluisi vain moottoripyöriä... 'ja ehkä joku kiva poika', ajattelin, mutta ravistin nopeasti sen pois mielestäni. Eläisin vain moottoripyörille. Se olisi varma... "Menen nyt", sanoin äidille, joka mumisi vain jotain epämääräistä vastaukseksi ja tunsin paremmaksi vain livahtaa pois paikalta, ennen kuin äiti ymmärtäisi mitä oli luvannut. Kaksosten herätessä hän joutuisi itse hoitaa heitä ja ties mikä juoru saattaisi jäädä häneltä huomaamatta. Tiesin pelkän ajatuksenkin olevan äidilleni painajainen. Se, että joku muu tietäisi juorun ennen häntä. Kuljin suurten omakotitalojen reunustamaa hetki hetkeltä sammaloituvaa tietä, jonka liikenne oli minimaallistunut vuosien vanhetessa, samalla kun talojen asukkaatkin. Ponnistelin itseni kevyesti ohuen tiiliaidan päälle ja leikin taas, kuten pienenpänä tapanani oli, maailman suosituinta nuoralla tanssijaa. Hyppelin kevyesti aidan päähän ja käännyin suuremman tien viertä vievälle osalle, josta äitini oli joutunut minut viisivuotiaana kantaa pois, kun en ollut uskaltanut liikahtaakkaan. Ajat olivat muuttuneet, hypin kevyesti erilaisia tasapainoa vaativia liikkeitä tehden, samalla vilkutellen ohi ajaville autoilijoille, jotka tuijottivat minua kuin mitäkin yleistä omaisuutta. Aidan puolivälissä pysähdyin ja istuin varovaisesti hameeni helmoja oikoen alas. Tiesin, että jossain vaiheessa ohi ajaisi taas yksi niistä kiiltävistä, ihailuni saavuttaineista moottoripyöristä, jotka olivat niin kaukana todellisuudestani, mutta samalla niin lähellä. Se pieni hetki, jonka näkisin, kun näkisin sen vilaukselta, se olisi vaivan arvoista. Enempää en uskaltanut, enkä voinut odottaa. Saatoin lukea hamettani kuin avointa kirjaa, siihen oli kirjoitettu kaikki pienet seikkailuni, joita päiväni olivat täynnä. Muistin mikä läikkä oli tullut yrittäessäni vapauttaa onnetonta sikaa, jota naapurini oli pitänyt huonosti, muistin mikä kuluma oli tullut kun olin hivuttanut itseäni pitkin ohutta aitaa, yrittäessäni epätoivoisesti saada kevään ensimmäistä mansikkaa suuhuni. Äiti oli jo kesän alussa kieltäytynyt pesemästä tai paikkaamasta hamettani, joka oli kahden viikon jälkeen pesty seitsemän kertaa ja aina olin onnistunut likaamaan sen uudestaan. Äitini ei onnekseni tuntenut minua, koska oli vain kieltäytynyt pesemästä hameeni. Hän ei tiennyt, etten välittänyt samoista asioista, kuin naapurimme täydelliset, pumpulipää tytöt, joiden mielessä ei ollut muuta kuin omat hameensa ja täydellisesti silitetyt paitansa, joissa ei ollut ryppyäkään. En välittänyt vaatteistani, onneksi hän ei ymmärtänyt että pahempaa rangaistusta minulle ei olisi kuin kotiaresti. En kestäisi sitä toivotonta viikkoa, jonka joutuisin olla sisällä, mikään ei olisi pahempaa elävälle mielelleni, kuin hiljaisuus sisällä, tai mikä pahempaa se kun kuulisin kaukaa sen niin minulle tutun moottorin äänen, sitä en kestäisi. Se moottorin ääni herätti minut. Säpsähdin hetkessä hereille ja terävöitin aistini. Kuulin jo kaukaa niiden saapuvan. Yhä lähempänä ja lähempänä. Ensimmäinen viuhahti ohi ja vaivuin ympäristöä silti havainnoivaan transsiin. Seuraavan näin ja... Se pysähtyi eteeni. En tiennyt mitä tehdä. "Haluukos kimuli kyytiin?", kuulin kypärän sisältä äänen. En tiennyt mitä sanoa. Se oli ollut unelmani koko ikäni, enkä tiennyt mitä sanoa. Ne olivat aina olleet niin kaukaisia, en ollut ikinä päässyt kosketus etäisyydelle. "Niin?", kuului ääni ja hän otti kypärän pois päästään. Ruskeat pitkät hiukset valahtivat heti mysteerisille silmilleen ja hän kysyi "niin" Mumisin jotain 'joo', tapaista ja nousin kyytiin. Vauhti nousi ja nousi enkä voinut olla huokaamatta syvään. Kypärä päässä kaikki äänet kuullostivat kaukaisilta, mutta saatoin tuntea tuulen vireen kasvoissani, hiuksissani. Tunsin vauhdin hiljentyvän. Olin juuri sen saman tiilisen kerrostalon kohdalla, jota kutsuin kodikseni, kun nousin ylös ja annoin kypärän takaisin. "Mistä tiesit", sain rohkeutta kerättyäni kysyttyä.
Page 3 of 11 "Olen useasti nähnyt sinut tien laidalla", mies sanoi kypärä kainalossaan. En voinut olla tuijottamatta niitä syvänruskeita silmiä. Pystyin tuntea äitini tuijotuksen ikkunasta, vaikka olin selin taloon. Tiesin tuhansien hälyyttävien ajatusten kulkevan hänen päänsä läpi. Hän varmasti ihmetteli mitä tein 20- vuotiaan miehen kanssa moottoripyörällä. Huomasin hameeseeni tulleen rasva tahran, joka oli taas uusi merkki seikkailuistani. Harmikseni mies laittoi kypärän päähänsä. "See ya!", hän sanoi, ennen kuin kaahasi pois pihasta. T. Hansu Viesti nro. 5219[Viestin nro. 5213 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Tiistai, 21.03.2006 19:04 Aihe: Vs: Tämä tarina... Koskettavaa. Jos mun tilanne olis ollu toi niin mä olisin lähteny sen tyypin mukaan:> NEJ.Hyvä oli.olisin sinuna kirjottanu tota novelliks asti<3 Jii. Viesti nro. 5237[Viestin nro. 5219 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Keskiviikko, 22.03.2006 11:18 Aihe: Vs: Tämä tarina... Wow!Aika hyva!niin pitka etten ehtiny oikee lukee loppuun saakka..tosi mahtava! Viesti nro. 5242[Viestin nro. 5219 haara] Lähettänyt Lauri Salmela (4a_lauri) Keskiviikko, 22.03.2006 18:06 Aihe: Juttu mitä mä ihmettelen Mä oon lukenu nää kaikki pitkät tarinat, mut yhtä juttu mä mietin. Miten te kirjotatte noi? Saneleeks teidän äiti tai isä noi kaikki sanat vai sanooks ne et mitä suurinpiirtein tapahtu ja te ite keksitte loput vai sanooks ne (tohon edelliseen tarinaan liityen): Olin aina toivonu moottoripyörää. Sitä mä ihmettenen. ~Lauri~ Viesti nro. 5254[Viestin nro. 5242 haara] Lähettänyt Hannalotta Alenius (4a_hannal) Keskiviikko, 22.03.2006 19:57 Aihe: Vs: Juttu mitä mä ihmettelen Laurille: Mulla äiti sano et oli aina toivonu moottoripyörää ja sit 'vähän' väritin sitä juttuu... :) Jasulle ja Pärisalle: Kiitos... Kiva, että piditte :) T. Hansu Viesti nro. 5257[Viestin nro. 5242 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Keskiviikko, 22.03.2006 20:31 Aihe: Vs: Juttu mitä mä ihmettelen No mulle vaa äiti sano et ne pelas aina ulkona pesistä ja kaikkee ja vietti paljon aikaa ulkona ja kävi omenavarkaissa "matosissa"... Siis nehän oli aika pieni osa tota mun tarinaa, eli kirjotin tavallaan tarinan, johon lisäsin noi jutut, enkä silleen et oisin kirjottanu tarinaa noiden juttujen ympärille. Viesti nro. 5261[Viestin nro. 5257 haara] Lähettänyt Lauri Salmela (4a_lauri) Torstai, 23.03.2006 15:44 Aihe: Vs: Juttu mitä mä ihmettelen Ok... Tehään sitten itekkin silleen... ~Lauri~ Viesti nro. 5255[Viestin nro. 5213 haara]
Page 4 of 11 Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Keskiviikko, 22.03.2006 20:29 Aihe: Vs: Tämä tarina... Ihana tarina. Mitä muuta täs voi sanoo? (*nyyh*) Moottoripyörä aihekkin oli niin lähellä mun sydäntä... (hahaa!!!) No ei mut oikeesti ihana tarina ja ite sanoit et huono??!! t. Nora Viesti nro. 5080[Viestin nro. 5070 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Torstai, 2.03.2006 12:54 Aihe: Tarina. Se oli yks kaunis kesä.vanhat matkalaukut roudattiin mun huoneeseen ja mua käskettiin pakkaamaan.mä lähtisin Jyväskylään.Yksin junalla Jyväskylään. Mun sedän luo asumaan ja käymään koulua. Mutsi oli kyllästynyt mun sekoiluihin ja ajatteli,että eristäminen rahattomana pikku cityyn auttaisi asiaa. Maisemat vilisi mun silmissä, kun mä istuin junassa ikkuna paikalla. Miten ne uskalsi laittaa mut junaan yksin? Jos ne kuvittelee, että mä menisin määränpäähäni niin ne erehtyy pahemman kerran. Tulee ihan mieleen mun reili-matka Euroopan halki. Mut nyt ei oo oikee aika muistella sitä. Tässä sitä nyt ollaan. Matkalla ties minne, ties kenen luo. Tästä ei seuraa hyvää kellekkään, mutta mutsin moka. -Jyväskylä! kuului kuulutus. Havahduin. Sekunnin sadasosan harkitsin jäämistä junaan ja matkustamista ties minne maailman ääriin, mutta hillitsin itseni ja nousin junasta. Ulkona kohtasin sateisen Jyväskylän. Katsahdin sitä silmästä silmään eikä näky miellyttänyt tällä hetkellä jäätävän turkoosia silmääni. On mulla kyllä kaksi silmää, mutta se vihreä ei pitänyt näkemästään edes niin paljoa kun turkoosi. Lähdin kulkemaan eteenpäin, muttä vähän ajan päästä pysähdyin.laskin laukkuni maahan ja kaivoin röökin farkkujeni taskusta. Tiedän, polttaminen on yksi huonoista puolistani, mutta tuudittaudun siihen, ettei kukaan ei ole täydellinen. Pelkät mustat hiukset ja vähän kajaalia niin ihmiset vaihtaa kadun puolta. Ilmeisesti mussa on paljon kummastuksen aiheita. Ei voi mitään, ulkonäkö on porukoitten vika. Mun setä on tylsä. Niin on sen kissakin. Tai no kissa on ihan okei toistaseks, mutta setä viettää kaiket päivät Killerillä ja talleilla. Sillä on ravureita. Toisaalta. Ei kyllä kiinnosta. Pentuna olin hulluna hevosiin. Onhan ne jutut jonnekin säilötty, mutten oo ratsastanu vuosiin. Se lannan haju, jota koko paikka on täynnä muistuttaa mua mun isästä. En jaksais kokea sitä kaikkee uudelleen. Mä liukenen. Heti kun saan kerättyä vähän rahaa. Mun huone on pieni. Sänky, yöpöytä ja pieni kirjoituspöytä. Kaikki valkoista. Askeettista, steriiliä ja minimalistista. Mä tosiaan tuon väriä tähän paikkaan niinku mutsi oli asian ilmassu. Seinällä on ruma taulu. Ensitöikseni käännän kuvapuolen seinää vasten. Mulla on pari kuvaa ja tietty kamera mukana. Valokuvaus on mun henki ja elämä. Mun setä Tommi on taas siellä Killerillä kattomassa jotain uutta hevosta. Se pyys mua mukaan, mutten tietenkään jaksanu mennä. Päätin tutkailla uuta reviiriäni tarkemmin kissan kanssa. Se oli kaunis. Siro ja tummanharmaa. Ihan kokonaan päästä hännänpäähän asti. Kuljin keittiöön ja avasin jääkaapin. Tyhjä, lukuun ottamatta muutamaa sipulia ja tilkkaa appelsiinimehua. Join appelsiinimehut suoraan purkista ja nakkasin purkin roskikseen. Seuraavaksi raotin apteekkikaappia. Kissan ruokaa pari purkkia, puurohiutaleita ja oi autuutta: puoli levyä fazerin sinistä. Sitten oli pakkasen vuoro. Tutkaillessani keittiötä kissa oli tullut killittämään mua tiskipöydälle. Siinä se istu ja killitti mua toisella sinisellä ja toisella harmaalla silmällään. - Samikset, mä sanoin katille ja ojensin käteni kun huomasin, että silläkin on kaks eriväristä silmää. Mulla oli tosin piilolinssit, mutta yks hailee.kissa ei reagoinut mun käteen muuten kun nuolemalla. Hassu kissa. Annoin sille ruokaa ennen kun kurkkasin pakkaseen. - Tsiisus, multa pääsi kun kurkkasin pakkaseen ja silmäni kohtasivat puoli litraa vanilja jäätelöä. Tää oli uutta. Otin jäätelöä ja sulatin sitä hetken mikrossa. Otin sen ja suklaalevyn ja lähdin kohti huonettani katti tietty kannoillani. Maanantai. Mitään sanomaton katala maanantai tunki väkisin elämääni. Istuin keittiössä juomassa kahvia Tommin kanssa. - Onko kissalla nimeä? kysyin ja särjin kauniin, mutta ehkä niin ei-toivotun hiljaisuuden. - Bonnie, Tommi totesi lyhyt sanaisesti. Mies mun makuun. Ei turhaa lörpöttelyä. Nyt mulla oli sitä paitsi uuden ystäväni nimikin tiedossa. Vaikka oli maanantai mulla ei ollu kiire mihinkään. Toisaalta olihan mulla vielä loma.ei ollu mun tapasta kiirehtiä tai huolehtia mistään eikä kestään. Tommi nous ja hetken kuluttua ovi kolahti. Taas poissa. Mä jatkoin kierrosta Bonnien kanssa. Astuin eteiseen ja kohtasin ikäväkseni peilin. Suuren viktoriaanisen. No tossa oli pätkä mutten oo vielä tässä ees päässy siihen mitä iskä mulle kerto eli... :> Jii<3
Page 5 of 11 Viesti nro. 5088[Viestin nro. 5080 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Perjantai, 3.03.2006 11:29 Aihe: Vs: Tarina. Jasu,VÄHÄ HYVÄ! Kenest toi on? Onx se tyttö sun isä tai jos se on kenties sun isä siis sillo tää päähenkilö ois poika :) Yritän parantuu ja samalla terveisin Päri:) Viesti nro. 5089[Viestin nro. 5088 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Perjantai, 3.03.2006 16:25 Aihe: Jasulle Samaa mieltä oon Pärisan kanssa! Oot mun mielestä meijän luokan parhaimpia kirjottajia. Muistan ku sanoit joskus varmaa viime vuonna, et sun mielestä on tyhmää et aina kirjotetaan kirjakielellä. Nyt toi sun juttu ei ollu kirjakielellä ja mä käytin sit sitä samaa juttua... Sori jos koet sen matkimisena yms. Mun mielestä sitä voi käyttää just tollaseen kirjotelmaan tehokeinona, koska se lisää siihen sellasta "teiniyttä". Siis jos tollanen 13 v. on siinä tarinassa itse tavallaan se kertoja. Jos jatkat noin ni sust tulee viel kirjailija, sano mun sanoneen! Nora Viesti nro. 5097[Viestin nro. 5089 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Tiistai, 7.03.2006 19:47 Aihe: From Jasu to everyone. Thanks kaikki<3 Päri:On se mun isästä,muttei päähenkilö tällä kertaa oo poika. Tossa on vaan sen tarinan alku.en oo vielä päässy siihen iskän kertomaan juttuun x>se ei tod. oo mikään maailman mielenkiintosin,mut tälleen kerrottuna musta parempi. Nora:En koe sitä matkimisena.musta on hienoo jos joku saa mun kirjotuksista vinkkejä kunhan ei suoraan kopioi.you know what I mean. ;> Mulla on paljon tarinoita menossa.tällä hetkellä mm.kirjotuskilpailuun.kuun loppuun asti aikaa kirjottaa ja mulla ei oo paljoa mitään paperilla x> Jii. <3 Viesti nro. 5105[Viestin nro. 5097 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Torstai, 9.03.2006 10:50 Hyvä Jasu<3 u are erittäin lahjakas..sä voitat sen kisan<3 hyvä Jasu!! Tsemppii! Viesti nro. 5111[Viestin nro. 5105 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Perjantai, 10.03.2006 18:35 Tack Tack^^ Kannustusta kaivataan.9000 merkkii meni khyl yli mut käytän KYD-periaatetta sitten myöhemmin<3 Ootteko käyny tuolla huomioissa.siellä olis sellanen idea,että tehtäis kirjotusfoorumi mihin ihmiset vois laitella omia tarinoita arvosteltaviks.olisko ideaa?kannattaa keskustella siitä varmaan sit siellä. Jii. Viesti nro. 5112[Viestin nro. 5111 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Perjantai, 10.03.2006 19:50 Joo no must ois... Mulki on kaikenlaisii juttuja. Mut hei, Jasu koska laitat tänne jatkoo tohon sun tarinaas? Odotan innolla... =)
Page 6 of 11 t. Nora Viesti nro. 5113[Viestin nro. 5112 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Lauantai, 11.03.2006 09:43 no älä :) WE WANT JATKOO YEAH WE WANT JASUN TARINAA!!<3 Viesti nro. 5115[Viestin nro. 5113 haara] Lähettänyt Nana Markkanen (4a_nana) Lauantai, 11.03.2006 11:15 Yhdyn kommentteihin^^ x-x-x-nana-x-x-x Viesti nro. 5116[Viestin nro. 5115 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Lauantai, 11.03.2006 21:02 Thanks hei kaikille^^ Joo,no oon tässä kirjotellu sitä kirjotuskilpailun tarinaa,mutta nyt kun se on valmis voisin alkaa kirjottaa puhtaaks jatkoo tohon tarinaan.sitä ei oo kirjotettu paperillekkaan loppuun saakka.oon siis tosi huono saattamaan tarinoita päätökseen.ne on aina kesken,siis koneellakin ne on korkeintaan puolessa välissä. :> Jos se nyt tulee se kirjotusfoorumi niin voisin laittaa sinne joitain niistä tarinoista.toisaalta siinä on sekin huono puoli ettei ne oo melkeen koskaan valmiita ne tarinat.en oikeesti osaa lopettaa niitä paitsi nyt tän uusimman. JA SITÄ ODOTELLESSA... Teidän.Jii<3 Viesti nro. 5125[Viestin nro. 5116 haara] Lähettänyt Viljami Lahtinen (4a_viljami) Maanantai, 13.03.2006 17:10 Aihe: viljami aidin unelmmat Moi täässä aidin unellmat 13 vuotiaanna Äitini unelmin että hänestä tulisi korttitalous opettaja koska hän oli luokan parhaita koti taloudessa. Äitini unelmiin kuului myös että hän olisi ollut taitava piirtäjä ja laulaja. Äiti halusi myös paljon lisää vapaa aikaa ja ettei tarvitsisi osallista niin paljon maatalous töihin. Se oli äidin kohokohta kun pääsi ostoksille ja oli omaa rahaa mukana. Viesti nro. 5127[Viestin nro. 5116 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Tiistai, 14.03.2006 18:58 Ei pahalla,mutta eikös tänne pitäny laittaa niitä tarinoita eikä niitä toisia haastattelu juttuja? No what ever... Pitäis varmaan Maurille kertoo noista uusista foorumeista mitä me ollaan tänne suunniteltu..? No yks asia mikä mun on pakko sanoo vaikkei se liity tähän: sain tunnukset aukea.nettiin ja nyt voitte siis lukea mut juttuja sieltä paitsi sinne saa laittaa vaan yhen työn 30pvän välein joten siellä on nyt vaan yks. Thanksmoi. Jii<3 Viesti nro. 5077 Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Torstai, 2.03.2006 12:33 Aihe: Behin Tarina 13 vuotiaan tarina Oli lämmin keväinen päivä. Kaikki olivat sinä päivänä hyvällä päällä. Behi oli myös reipas myös. Läksyt oli tehty, eväät mukana sekä Behi on jo 13.Behin
Page 7 of 11 mielestä 13 on ihana numero. Se on hänen ikänsä, pelinumeronsa, onnennumeronsa, ja hän on tehnyt melkein kaikki haaveensa mitä piti tehdä ennen 13 vuoden ikä. Käynyt salilla, saanut kokeista hyviä numeroita, ollut kiltti, tehnyt monta maalia futiksessa. Mutta silti jokin tuntui puutuvan. Se on jokin aukko. Pari haavetta vielä olisi. Saada hieno auto ja olla hyvä painija. Hyvin monen mielestä Behistä tulisi todella hyvä painija. Mutta kukaan ei tiennyt autosta. Siihen olisi vielä ainakin 5 vuotta aikaa. Koulussa Behi oli erityisen kiltti. Hän ei ollut tappeluissa, niin kuin moni muu poika. Opettajan lellikki hän ei silti ollut. Välituntisin Behi ei mennyt kauppaan niin kuin muut vaan jäi tekemään huomisen läksyjä. Vihollisia Behillä ei ollut, onneksi. Tänään koulussa olisi ruotsin koe. Behi oli aivan mahtava ruotsin kielessä.10 ja 9 vain. Muut sanoivat joskus Bennyä hikeksi. Mutta sitä Benny ei ollut. Hän osasi jakaa aikansa järkevästi. Koululle hän omisti suuren osan ajastaan. Nyt olisi ruotsin kokeen aika. Behi ajatteli mielessään että taas tällainen helppo koe. Muille se oli hyvin vaikea. (Isompana Behistä tuli mainio painija ja osti mahtavan auton) Viesti nro. 5083 Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Torstai, 2.03.2006 18:14 Aihe: Tarina, jolla ei toistaiseksi ole nimeä... Huoneen kellastuneet ruusutapetit roikkuivat seiniltä ja joka ikistä nurkkaa täytti lahon puun ja ehkä vähän homeenkin haju. Ulkona riehui vuoden ensimmäinen rajuilma, kaikki asianmukaiset tehosteet käytössään: ukkonen, salamointi, sade, tuuli ja lyijynharmaa taivas. Ei todellakaan mikään hyvä ensivaikutelma tästä uudesta kodista. Mehän ollaan melkein landella! Voi kumpa tätä lahoa mökkiä ei ois koskaan ostettukkaan! Ostettu on. Nii eihä tätä kyl mökiks voi kutsuu... Kaks asuinkerrosta ja hiiriä vilisevä vintti, iso piha ja sillee... Iso ruma piha, jos multa kysytään. Mut ei kysytty ku ne tän talon osti. "Sä totut siihen." "Se on sun uus koti nyt." "Sä saat varmasti uusia ystäviä!" Joo ehkä, mut mä en haluu uusii ystävii, mä en haluu asuu täällä. "Rakas päiväkirja. Tässä mä nyt istun. Nurtsilla pihalla, aurinko paistaa, ehk jotai 20 astetta lämmintä. Syksy ei sit viel tullukkaa...tulis jo kosk mä haluun kouluun. Lomalla on tylsää. Ei mitään tekemist. Nii kaks viikkoo jo täällä. Meil on täys kaaos, remontti käynnissä ja sillee... Mutsi ja faija on ihan hermona, joten aattelin et parempi tulla ulos. Istun täs kentän laidas, nojaan puuhun ja kirjotan. Tuol jotkut jätkät pelaa pesistä, mut mua ei kiinnosta. Mua ei kiinnosta mitkää jätkät. Täl alueel ei asu yhtään likkaa, ainakaan lähellä ja nyt on kesäloma, joten uusista kavereista ei toivookaan. No ehk mä lopetan tän paperille itkemisen nyt ja keskityn vaik miettimiseen, ihan sama." Ja sit mä vaan istuin. Kyl mua vähän itteenikin nauratti ne poikien jutut, mut... Ei kiinnosta. Sit se pallo lens. Se lens suoraa sinne mis mä istuin. Nyt joku juntti poika juoksee tänne. Mitä mä teen?! Okei nyt iha relax, mua ei mitkää juntit kiinnosta. Ja sit se pilas kaiken. Se avas sen suunsa. "Ai joku uus likka? Miks sä tääl istut, tuu mukaa peliin." Teki mieli sanoo sille et vieraille ei vaa sanota et "tuu mukaa peliin" mut enhä mä voinu. Melkei nousinki, mut aattelinki et ei. En mä sit saanu sanottuu mitää, senku tuijotin sitä jätkää vaa et tä? Ja sit se teki jotai viel pahempaa. Se käänty. Ei lähteäkseen, vaan pahempaa. Se huus niille muille. Koht koko joukko jätkii pällisteli siin ja naureskeli. Sit se yks, sellane blondi vaa inis et "Kato ei pikku likka uskalla tulla pelaa ja sitä paitsi etteks te jätkät nää et sehä pelkää meitki!" Sit koko jengi repes ja keksi viel jotai "hauskempaa". Ja sit mun pääs tuli vaa sellane "klik!" ja mä nousin. Ja jätkät oli hiljaa. "Ok mä tuun.", mä sanoin ja sit vast tajusin et mitä mä olin sanonu. Ku enhä mä ees osaa pelata. "Rakas päiväkirja. Kello on nyt suunnillee 11.30. Tänää oli ihana päivä! Nii tiiän, kirjotin aamul jotain muuta, mut sit ne jätkät pyys mut mukaan niitten peliin. Se oli siistii. Joo, joo enhä mä ees osaa pelata pesistä, mut kyl se siit! Ne pyys mut huomenki pelaa. En mä ennen oo ollu kenenkää jätkän kans kaveri, must ne on aina ollu iha luusereit ja idiootteja, mut ei nää jätkät. Mut hei, nyt mun pitää mennä varmaan nukkuu, väsyttää. Vähä mä oon onnelinen!" Kaks viikkoo myöhemmin. Istun täs ruokapöydäs, koko perhe tuijottaa mua. Äiti ja isä (niinku mun pitää niit täst lähin kutsuu... (*huoh*)) ja sit toi rakas pikkusisareni. Pyöritän vaan lusikkaa täs limasessa, jäähtyneessä puurossa ja teeskentelen lukevani tota maitotölkin reunassa olevaa tekstii, mut mä tunnen sen et ne tuijottaa mua. Niin, niin... Mä tiedän et tänään oli meijän perheen yhteinen päivä, koska äiti halus et meijän perhe tekee pitkästä aikaa jotain yhessä, mut mä en haluu... Tai no... Ehkä mä oisin vähän halunnukki mut sitä enemmän mä haluun mennä mun uusien kaverien kaa pelaa. Siis ku pelaamisesta on tullu mun juttu. Pelataan millon mitäki. Mut äiti ei ihan tainnu tykätä mun ehdotuksesta, minkä mä just pari sekunttii sit taisin laukoo... Et mä en menis niiden kanssa uimaan, enkä mä grillais niiden kaa yhtään mitää meijän pihalla. Ja nyt kaikki tuijottaa. Ja isälle se oli uus juttu et kaikki mun kaverit on poikii. Ja äiti vaa totes siihen et "se kuuluu tohon ikään". Ja nyt viel se isän surullisen kuuluisa viimeinen repliikki
Page 8 of 11 tähän muutenkin epämiellyttävään tilanteeseen: "ei käy". Ja sieltähän se parin kirvelevän sekunnin jälkeen tulikin. Juoksin portaat ylös omaan huoneeseeni ja paiskasin oven niin lujaa kiinni, että varmasti kuului alakertaan. Sit mä vaan heittäydyin sängylleni ja itkin. Miks aina mä? Miks aina ei? Miks, miks, miks? Avasin silmät ja satuin vilkasemaan kelloon: 11.00. Sama aamu, mut olin nukkunu jo puol tuntii. Nousin ja kävelin auringon kultaaman huoneen poikki. Joo ei jaksa kiinnostaa. Katoin peiliin ja näin siellä itse surun, synkkyyden ja... no teiniyden. Tummat hiukset sojotti sinne tänne pystyssä, poskilla kiilteli kuivuneiden kyynelten polut ja nilkkoihin asti ulottuva sininen yökkäri oli ihan rytyssä. "Tuskin kukaan on mua kaivannu", mä aattelin ja just sillon äiti koputti mun huoneen oveen. "Tehdään sovinto.", se sano melkein kuiskaten, mut kuitenki silleen et sain selvää mitä se sano. "Eikä tehä. Menkää uimaan, who cares?", huusin ja sit mä vaan kuulin ku se lähti pois. Sit mä vaihdoin vaatteet, kuluneet, iha risat farkut ja jonku t- paidan vaa, laitoin hiukset nopeesti ponnarille ja pesin naaman ja hampaat. Nyt mä olin siis valmis lähtee. Alakerras ei ollu enää ketää. Ne tosiaan oli lähteny. Vedin vaa tennarit jalkaa ja juoksin. Näin jätkät sil samal nurtsikentäl. Niil oli pallo mukana, koska ei ain jaksa pesist, välil jotai muuta ja täl kertaa se oli futist. Pelattii monta tuntii ja aika lens ku siivillä. Siin alko tulla jo nälkä ja kaikkee. Kotiin en aikonu mennä, eikä pojatkaa, ulkon oli ihana ilma taas tänää. Yks jätkä, se sama blondi, jonka jo aikasemmin mainitsin ni ehdotti et "mennää matosille". Kelasin vähä et... Mut sit kyl kysyin et mitä se sil tarkotti. Matosille=omenavarkaisiin. Hesas en tällast ollu tehnykkää. Kysyin et eiks ois helpompi pöllii omppui illalla tai yöllä ku kukaa ei nää, mut kuulemma näin se oli just jännempää ja hauskempaa. Kiivettii sit yhen vähän oudon äijän pihalle sen lahon aidan yli ja poimittii sit kaikki maahanpudonneet omenat paidan helmaan, lippikseen tai kuka mihinki. Sit juostii äkkii pois ja mentii yhen vanhan ladon nurkalle syömää niit. Vähäks oli siistii syödä...ööh ite hankittua (pöllittyä) omenaa, ladon nurkal jätkien kaa. Ei saatu ihan kaikkii ees alas, mut sit vaa istuttii ja nautittii elämästä. Sit sielt jostai mutkast tuli auto. Meijän auto! Vitsi ku ne näki meijät ja pysähty kohalle. Äiti avas ikkunan. "Haluutteko kaikki tulla meijän pihalle grillaamaan ja vaikka pelaamaan futista tai pesistä? Pojatkin voi tulla.", äiti sano. Jes, mä ajattelin ja pojat nyökkäili innoissaan. "Saatte kyllä kävellä kun kaikki ei mahdu autoon.", äiti sano ja sulki ikkunan. Sit meijän liasta harmaa auto ajo peltojen reunustamaa hiekkatietä kunnon pölypilven saattelemana pois näkyvistä. Me lähettii poikien kanssa talsimaan kotia kohti ja matkalla poimittii yhen naapurin mummon pihalta äidille kukkakimppu, ku se oli ollu nii reilu ja sit sen ukon pihalta viel muutama omena. Kauempaa kuulu jo musiikki. Sit alko tuoksuu se ruoka. Ihan pilvetön taivas, hyvää ruokaa, hyvää musaa ja ennenkaikkea hyvä seura- ja futis tai pesis, toisinsanoen ihanaa et me muutettiin tänne landelle! Ihana loma! No tos toi... Se oli vaa sellane... nooh... t. Nora Viesti nro. 5153[Viestin nro. 5083 haara] Lähettänyt Lauri Salmela (4a_lauri) Lauantai, 18.03.2006 10:45 Laita sen nimeks sitten vaikka "Loma" tai "Teinitytön loma" ~Tarinan lukenut~ Viesti nro. 5236[Viestin nro. 5153 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Keskiviikko, 22.03.2006 11:13 SEHAN ON JASU mahtavaa!!hyva! Viesti nro. 5243[Viestin nro. 5236 haara] Lähettänyt Lauri Salmela (4a_lauri) Keskiviikko, 22.03.2006 18:07 Viestissä 5236 Keskiviikko, 22.03.2006 11:13, Pärisa Kamyab kirjoittaa: >SEHAN ON JASU mahtavaa!!hyva! Ai mä vai? ~Lauri~ Viesti nro. 5250[Viestin nro. 5243 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Keskiviikko, 22.03.2006 19:09
Page 9 of 11 Laurille:Ensin haastateltiin vanhempia ja ne kerto jostain tapahtumastaan jonka oli kokenu nuorena ja sitten vaan vahvaa väritystä päälle ja kaikkee sälää sinne joukkoon. x> Jii. Viesti nro. 5284[Viestin nro. 5250 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Perjantai, 24.03.2006 12:06 Mitä sä Lauri sepaat!tääl hollanis ei oo ää kirjaint ja pitaa näppäillä monta kirjanta et saa sen kirjaimen!jasu yleensä tarkoittaa jasmiina!!en sua oo kiitänyt mistään!!! Viesti nro. 5290[Viestin nro. 5284 haara] Lähettänyt Lauri Salmela (4a_lauri) Perjantai, 24.03.2006 18:19 No tässä pari vinkkii: 1. Kannattaa lähettä se vastauksena Jasmiinan viestiin... 2. Kannattaa lähettää se semmoseen aiheeseen mihin se on ees kirjottanu jotakin!?! ~Lauri~ Viesti nro. 5291[Viestin nro. 5290 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Perjantai, 24.03.2006 19:16 Oonko jotenki ulkona kun en tajuu mistä te riitelette? Älkää sanoko ettei mistään,koska täällä on viestejä todisteena! Jii. Jii tarkoittaa Jasua joka tarkoittaa Jasmiinaa joka on valitettavasti kutsumanimeni.jäikö jotain epäselvää? Viesti nro. 5294[Viestin nro. 5291 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Sunnuntai, 26.03.2006 16:32 Ne riitelee siitä, että Pärisa sano jotai tyylii: "sehä on Jasu, hyvä!" tms. vastauksena Laurin viestiin, eikä kukaa älyy, et mitä Pärisa sil tarkotti joten... Viesti nro. 5296[Viestin nro. 5294 haara] Lähettänyt Jasmiina Kauriola (4a_jasmiina) Sunnuntai, 26.03.2006 22:04 Sepä mukavaa.toivon etten oo osallinen. Jii<3 Viesti nro. 5287[Viestin nro. 5236 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Perjantai, 24.03.2006 16:05 Kirjotit sillon et: "SEHAN ON JASU mahtavaa!!hyva!" Nii mikä on Jasu jne??? Viesti nro. 5289[Viestin nro. 5083 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Perjantai, 24.03.2006 16:22 Aihe: Tarina, jolla ei toistaiseksi ole nimeä... Siis... Toivoisin myös kommentteja tohon mun tarinaan, oon unohtanu sen sanoo... Enkä oikeesti haluu mitää tyylii "Hyvä" vaan siis ihan mielipiteitä... Siis haluun kuulla myös kaiken, missä ois teijän mielestä parannettavaa ja minkä vois ottaa pois, mikä on ihan turhaa, tylsää, tyhmää jne. Siis kaikki negatiivinenki palaute kelpaa, tai on itseasiassa tosi tervetullutta... Siit sit aina oppii ja voi parantaa... (Hansulle: Kunnon levee hymy tohon, harmi etten saa sitä tähän viestiin välitettyy, muut ku hymiöil... (saksan harjottelija)) Joo kukaa muu ei älynny, mut kommentteja kiitos...
Page 10 of 11 t. Nora Viesti nro. 5297[Viestin nro. 5083 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Maanantai, 27.03.2006 08:01 Hei, nyt vast huomasin noi mun virheet tos tarinas... Oon kirjottanu esim. 11.00 ku oon tarkottanu 23.00... huoh... No ei muuta. Viesti nro. 5278 Lähettänyt Vilhelmiina Kaikkonen (4a_vilhelmiina) Torstai, 23.03.2006 19:38 Aihe: Tarina Kesäloma oli juuri alkanut ja minä ja paras ystäväni Ella olimme saanet kiitettäviä numeroita todistuksiimme. Olimme odottaneet kesälomaa varmaan ikuisuuden ja sitten kun se koitti me emme keksineet mitään uutta ja hauskaa tekemistä. Olimme tietysti pyöritelleet tätä hieman hullua ideaamme, mutta sen toteuttaminen oli sitten vähän toinen juttu. Olimme nimittäin haaveilleet pääsevämme perheemme purjeveneelle ihan kahdestaan, jotta voisimme pitää hauskaa ja näin kolmentoista ikäisinä oli tietysti jännää päästä pois vanhempien luota pidemmäksikin aikaa. No päätimme kuitenkin antaa mahdollisuuden hullulle ideallemme ja kysyä vanhemmiltamme josko he antaisivat meille luvan päästä vaikka edes viikoksi asumaan purjeveneeseemme, joka tietysti oli kiinni satamassa. Suureksi hämmästyksemme vanhempamme antoivat meille luvan valloittaa purjeveneemmme kokonaiseksi viikoksi. Päätimme Ellan kanssa heti seuraavana päivänä majoittua purjeveneeseen ja pakkasin jo illalla kaikki tarvittavat tavarat mukaani mukaan lukien tietysti purjehdusliivit ja ensiapulaukku.kun heräsin seuraavana aamuna auringon säteisiin, jotka tunkeutuivat läpi verhojeni, ajattelin tästä päivästä tulevan taas tylsä laiskottelupäivä muiden kesälompäivien joukossa. Mutta kun kapusin rappuset huoneestani alakertaan näin eteisessä valmiiksi pakanneeni laukut, jolloin muistin koko purjevene hässäkän. Muistettuani sen, mieleni kohosi taivaisiin saakka, eikä hyvää mieltäni pystynyt pilaamaan mikään, ei edes ärsyttävän isoveljeni härnäys. Söin aamupalani aivan rauhassa perheeni kanssa ennen kuin lähdin kohti venesatamaa. Olimme Ellan kanssa sopineet tapaavamme satamassa tasan kahdeltatoista ja niin me teimmekin. Ihan ensiksi purimme tavaramme ja järjestelimme ne paikoilleen, sitten kun työt oli tehty pääsimme lempipuuhaamme pariin:surfaamaan. Ilma oli tuulinen, mutta aurinkoinen ja lämmin, eli surfauskeliksi mahtava. Surfatessani tunsin kuinka tuulenvire nosti ihoni kananlihalle, mutta silti minulla ei ollut kylmä. Ensikertaa elämässäni tunsin nauttivani elämästä ja siitä, että oli kesäloma. Surffasimme melkein koko päivän ja sen aikaa kun emme surffanneet uimme purjeveneen rappusilta ja otimme kannella aurinkoa ja nautimme kesästä jäätelöä syöden.kun aurinko illan myötä painui mailleen päätimme mekin tehdä niin. Laitoimme vuoteemme valmiiksi ja teimme kaikki iltatoimemme ja iskimme päämme tyynyyn. Ennen silmiemme sulkemista kerroimme toisillemme uusimpia kuulemiamme kauhutarinoita, jonka jälkeen yritimme saada unen päästä kiinni, mutta kumpikaan meistä ei millään pystynyt nukahtamaan, vaikka kuinka yritimme.niin päätimme lukita veneen ja lähteä tarpomaan kohti kotia ja päätimme myös, että oleskelemme veneellä päivisin, mutta emme toistaiseksi uskaltaneet yöpyä siellä. Kun pääsimme kotiovellemme emme halunneet herättää muita ja koska minulla ei ollut avaimia mukana, haimme autotallin varaavaimen sen piilopaikasta ja otimme autotallista viltin ja menimme kuistille ja käperryimme vilttiimme lämpimän kesäyön tarkkailessa meitä... Siinä oli nyt jonkinmoinen tarina, pliis kommentoikaa!!! Viltsu*-* Viesti nro. 5285[Viestin nro. 5278 haara] Lähettänyt Pärisa Kamyab (4a_parisa) Perjantai, 24.03.2006 12:09 Aihe: Vs: Tarina Hyvä Viltsu!Aivan mahtava!haluaisin jatkoo mut toi on ihana!tota vois lukee päivät pitkät.ihana!loistavaa! Viesti nro. 5288[Viestin nro. 5278 haara] Lähettänyt Nora Hauhio (4a_noraha) Perjantai, 24.03.2006 16:12 Aihe: Vs: Tarina
Page 11 of 11 Pyysit kommentteja. Hyvä tarina, mutta en nyt oikeen päässy siihen sisään, siis yleensä nään kaiken sen edessäni ja tunnen tavallaan kaiken myös, elän siinä tarinassa. Nyt en päässy siihen silleen sisään, mistä lie johtuu... (tuskin kuitenkaan siitä, että tarinassa olisi ollut mitään vikaa!) Se oli silleen... Erilailla kirjotettu, en osaa selittää, mutta kuitenkin... Hieno tarina!!! Mikä osa siitä oli sun jomman kumman vanhemman muistoista? Koko tarinako, vai joku sellanen pieni osa minkä lisäsit tarinaan? Hyvä! t. Nora Hae Sulje