Pohjalainen: pääkirjoitus: Rinne valikoitui haastamaan Urpilaisen Pohjalainen: Pohjalaisille käy haastaja Pohjalainen: Ylipaino ja kravatin väri eivät saa ratkaista Ilkassa sama Urpilainen/Rinne uutisointi kuin Pohjalaisessa. Lisäksi: Ilkka: pääkirjoitus: Kaksilla rattailla istuminen pitänyt kokoomuksen kannatuksen aisoissa Ilkka: Yrityksille juridinen vastuu Keski Pohjanmaa: Alho: Rinteellä täysi mahdollisuus Keski Pohjanmaa: mielipidekirjoitus Jutta Urpilainen: SDP uudistaa Keski Pohjanmaa: pääkirjoitus: Kunnallista puoluetukea ei tarvita Pohjalainen: pääkirjoitus: Rinne valikoitui haastamaan Urpilaisen Jo melko pitkään on näyttänyt siltä, että demarien puheenjohtaja, kokkolalainen ministeri Jutta Urpilainen saa haastajan tai ehkä useampiakin toukokuun puoluekokouksessa Seinäjoella. Yhä selvemmäksi käy myös se, että ainakin ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne lähtee kisaamaan puheenjohtajuudesta. Rinteen oma ilmoitus ehdokkuudesta vielä puuttuu, mutta Helsingin Sanomat kertoi torstaina likipitäen varmana tietona, että Rinne on jo päätöksensä tehnyt. Rinne on ollut lähtökuopissa jo pitkän aikaa ja sanonut julkisuudessakin moneen kertaan, että hän harkitsee ehdokkuutta vakavasti. Puolueessa ja erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä on ollut jo vuosia painetta löytää sopiva henkilö johtamaan SDP:tä. Hänestä onkin vähitellen tullut vahvin ehdokas haastajan paikalle sen jälkeen, kun koko ay kenttä on käyty läpi tiheällä kammalla mahdollisten ehdokkaiden kartoittamiseksi. Urpilaisen puheenjohtajakaudella tiivis kytkös ja välit puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä katkesivat oikeastaan kokonaan. Aivan viime aikoina tilanne on kohentunut jonkin verran, mutta kitka ei ole suinkaan kadonnut. Urpilainen olisi haastettu jo aikaisemmin, jos vain olisi löydetty sellainen ehdokas, joka suostuu ja jolla on hyvät onnistumisen mahdollisuudet. Kumma kyllä, SDP suurena puolueena ei kuitenkaan ole kyennyt tuottamaan sellaista puheenjohtaja ainesta, jossa olisi sekä laatua että määrää. Se on uusi tilanne isolle työväenpuolueelle ja entisaikojen valtionhoitajapuolueelle. Epäilemättä Rinne on liikkeellä tosissaan, sillä hanketta on pidetty vireillä ja valmisteltu jo kauan. Ilman muuta hän myös uskoo mahdollisuuksiinsa pärjätä kisassa, sillä puolueella ei ole mennyt vuosiin erityisen hyvin. Urpilaisen ehkä suurin taakka on se, että hänen johdollaan SDP ei ole pärjännyt vielä yksissäkään vaaleissa, ja Urpilainen on sentään johtanut puoluetta jo pian kuusi vuotta. Kysymyksiä Rinteen kohdalla herättää muun muassa se, voiko kovaotteisena tunnetusta ay pomosta kuoriutua sulavaliikkeinen ja kompromisseihin kykenevä poliitikko. Sellainen muodonmuutos ei ole välttämättä mikään läpihuutojuttu. Se nähtiin jo silloin, kun huomattavasti Rinnettä joustavammalla ay miehellä Eero Heinäluomallakin oli suuria vaikeuksia unohtaa työmarkkinapolitiikan menettelytavat ja omaksua poliittisen kentän pelisäännöt. Helpolla ei Rinteelle menestys tule, jos hän kisaan lähtee. Valitsijoissa on paljon naisia, joille voi olla ylivoimaista luopua naispuheenjohtajasta ja ottaa miehenköriläs tilalle.
Lähteekö Rinne lopulta tavoittelemaan paikkaa? Sen puolesta puhuu yksi erittäin painava aihetodiste: Rinne on pudottanut painoaankin pitkälti toistakymmentä kiloa. Pohjalainen: Pohjalaisille käy haastaja Urpilaisella on vankka kannatus, mutta kevääksi halutaan kova kisa vaikkapa Rinteen kanssa Kukaan pohjalaisista ei anna lähtöpasseja Jutta Urpilaiselle, mutta varsinkin miehet kaipaavat lisää huomiota työväkeen. PIRJO RAUTIO VAASA SDP:n Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Arttu Uhlgren ei pidä haastajaa pahana, vaan jopa välttämättömänä. Nimistä vaasalainen ei halua puhua. Hän sanoo, että Pron puheenjohtaja Antti Rinne on hyvä ay johtaja. Tarkoittaako tämä samalla sitä, ettei Rinne ole hyvä puoluejohtaja? Tähän Uhlgren ei vastaa. Hän edustaa itse duunarisiipeä, mutta huomauttaa olevansa Urpilaisen takana. Korviin ei ole kantautunut julistusta laajasta tyytymättömyydestä SDP:n pohjalaispiirissä. Jos yksi kiukun aihe pitää mainita, se on yhteisöveron lasku. Siitä ei työväki kiitä. Pitkän linjan ay konkari ja demari Jukka Pekka Matintupa Alajärveltä toivoo, että puoluekokous pääsee Seinäjoella äänestämään. Antti Rinne on hyvä ay johtaja, mutta täytyy vielä miettiä, miten hän pärjäisi puoluejohtajana. Matintupa on epäileväinen. Odotan muitakin haastajia, jopa kolmea neljää. Matintupa ei sano, etteikö Rinne sopisi haastajien joukkoon, mutta Urpilaisen ykköspaikkaa hän tuskin vie. Tehyssä ja demaripiirissä vuosikymmeniä vaikuttanut Marja Leena Korpimäki Kauhavalta antaa suoralta kädeltä täyden tuen Urpilaiselle. Haastaminen on silti hyvä juttu. Se takaa värikkään kevään, ja puolue saa huomiota. Korpimäki ei astu piiruakaan syrjään Urpilaisen takaa. Jutta on näyttänyt kyntensä. Mikä paine ja mikä suoriutuminen! Ja hän on niin lämmin ihminen, ettei kukaan jää kylmäksi hänet tavattuaan. Sillä on merkitystä. Kurikkalainen erityisopettaja, SDP:n piirihallituksen ja puoluevaltuuston jäsen Kirsi Kandolin on samaa mieltä Urpilaisesta kuin Korpimäki. Kandolin tunnistaa kuitenkin kentän kritiikin. On mies ja naiskysymys ja moni on sitä mieltä, että SDP on etääntynyt ay väestä. Kandolin toivottaa haastajaksi Rinteen. Puolue joutuisi terästäytymään, kun mielipiteet kilpailisivat. Metallin toimistossa työskennellyt Sini Horttanainen Vaasasta tunnistaa näkemyserot ja puolustaa johtajakisaa. Erityisen hyvä, jos ay näkemys saadaan esille jo kampanjan aikana. Isossa puolueessa on varaa erilaisuudelle. Horttanainen kiittää suosikkiaan. Asetun tukemaan Urpilaista, vaikka toivon kisaa. Demarinuorten poliittinen sihteeri ja puoluevaltuuston jäsen Matias Mäkynen Vaasasta yllättyi, että puhe haastajista lähti jo liikkeelle. Suunta on kuitenkin myönteinen. Mäkynen toivoo, että puhe kääntyisi henkilöistä linjaan. Urpilaisen saama kritiikki johtuu Mäkysen mielestä siitä, että sisäinen keskustelu puolueessa on vähäistä. Puheenjohtaja kärsii ja kannatus tippuu. Tilanne ei ole puheenjohtajan vika. Urpilainen on pärjännyt hyvin.
Pohjalainen: Ylipaino ja kravatin väri eivät saa ratkaista Wallin tuomitsee mainostoimistolinjan, jossa vain kauniit ja nuoret pärjäävät. PIRJO RAUTIO SEINÄJOKI SDP:n varakansanedustaja ja piirin entinen puheenjohtaja Harry Wallin Seinäjoelta asettaisi Antti Rinteen puoluejohtoon, mutta kuitenkin vain varapuheenjohtajaksi. Toivon, että Urpilainen saisi mandaatin äänestyksen kautta. Jos vain todetaan jatko, jää aina ajatus, että taustalla on murinoita. Äänestyksen jälkeen kaikki on selvää. Wallin haluaa kampanjan, kisan ja äänestyksen, mutta samalla ykköspaikan Urpilaiselle. Seinäjokelaisella on eräs muistikuva, joka puhuu sen puolesta, että haastajia tarvitaan. Kun Paavo Lipponen pyrki jatkokaudelle, hänen linjansa terävöityi kummasti, kun haastajana oli Erkki Tuomioja. Lopulta äänestyskin oli tiukka. Wallinin mielestä on välttämätöntä, että ay liikkeen edustaja nostetaan puolueen johtajistoon. Rinne on siihen paras. Minulle SDP on edelleen työväenpuolue. Häntä ärsyttää se, että puoluejohtoja valitaan nykyisin usein mainostoimistojen mittareille: nuoria ja kauniita olla pitää. Eiväthän ylipaino ja kravatin väri saa ratkaista näitä asioita. Timo Soinin (ps.) hän mainitsee iloiseksi poikkeukseksi mainostoimistolinjasta. Antti Rinne olisi soinilaista sarjaa tässä mielessä. Olisi ainakin painoarvoa. Ilkka: Kaksilla rattailla istuminen pitänyt kokoomuksen kannatuksen aisoissa Kuntarakennelain täydennys eli esitys maakuntakeskusten kehyskuntien pakkoliitoksesta päästetään julkisuuteen tänään. Kuntaministerin pöydällä paperi on ollut valmiina jo ennen joulua, mutta jouluajan rauhan ja hallituksen levon varmistamiseksi sitä ei haluttu leväyttää kansanedustajien, median ja äänestäjien ruodittavaksi ennen härkäviikkojen alkua. Etukäteistiedot lain sisällöstä ovat kiristäneet keskustelua erityisesti kokoomuksen sisällä. Maltillisesti pakkoliitospykäliä pystyvät selittämään enää kuntaministeri Henna Virkkunen ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo. Tosin Orpokin lipeää pakkoliitosmyönteisyydestä, kun puhe kääntyy hänen kotiseutuunsa Turkuun. Petteri Orposta on kasvanut vapaapalokuntalainen, joka työnnetään sammuttelemaan erimielisyyksistä leimahtaneita tulipesäkkeitä toisinaan kokoomuksen ja usein myös hallituksen sisälle. Hän on onnistunut sovittelijan työssään niin hyvin, että pääministeri Kataiselta ei ole hetkeen ollut tarpeellista tivata erimielisyyksiin kommentteja. Pääministeri on saanut olla harvinaisen pitkään medialta rauhassa. Väite kokoomuksen istumisesta kaksilla rattailla saa vahvistusta Pirkanmaan kansanedustajien Kimmo Sasin, Arto Sastamalan ja Harri Jaskarin kommenteista. Heitä epäilyttää lakiehdotukseen todennäköisesti sisältyvä pakko. Pakon tilalle kokoomusedustajat tarjoavat tiivistä yhteistyötä muuallakin kuin Pirkannmaalla. Etelä Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtaja Kai Pöntinen (kok.) peräänkuuluttaa Etelä Pohjanmaalle ja Seinäjoen seudulle vapaaehtoisten kuntaliitosten lisäksi tiivistä yhteistyötä. Pohjanmaalla Vaasan naapurikunnissa kokoomuspoliitikoilta riittää hallituksen kärkihankkeelle ja sitä vetävälle ministerille myötätuntoa, mutta samalla muistutetaan, että pakko voi ajaa asiat myös umpikujaan.
Tänään kuullaan, onko pakkoliitoksille saatu sellainen käärepaperi, joka läpäisee perustuslain vaatimukset. Kokoomus on maksanut kompastellen edenneestä kuntaremontista ja sosiaali ja terveydenhuollon uudistuksesta kannatuksen laskulla. Puolueelle ovat kullanarvoisia maakunta ja kuntapäättäjät, jotka ovat suostuneet olemaan ukkosenjohdattimina kentältä tulevalle kritiikille. Ilman heidän sitoutumistaan ja taitoaan selittää asiat parhain päin kokoomuksen alamäki olisi ollut nykyistä jyrkempi. Virkkusen tämänpäiväisen tiedotustilaisuuden jälkeen alkaa työ hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ja kentän eheyttämiseksi. Ilkka: Yrityksille juridinen vastuu Parhaillaan suunnitellaan yrityksille sääntöjä ihmisoikeuksien noudattamisesta HANNAMARI AHONEN UUTISANALYYSI ILKKA Suomalaiset hellivät mielellään ajatusta, että suomalaiset yritykset olisivat keskimääräistä vastuullisempia ihmisoikeuskysymyksissä. Suomalaisten yritysten toiminnan vaikutuksia kehitysmaissa tutkivan kansalaisjärjestön Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala ei voi vahvistaa olettamusta. Jos paikallinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden, suomalaiset yritykset käyttävät samoja porsaanreikiä kuin muutkin. Teimme Meksikossa vuoden 2012 lopussa selvityksen yritysten suojelusopimusten käytöstä. Kaikki Meksikossa toimivat suomalaisyritykset käyttivät niitä, vaikka ne loukkaavat kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussopimuksia. Suojeluliitot ovat lumeammattiliittoja. Yritys pystyi valitsemaan tehtaalle haluamansa ammattiliiton, jonka ei tarvitse edustaa työntekijöitä. Pöytälaatikkoliittojen perustaminen onkin Meksikossa iso bisnes. Asianajajat perustavat ammattiliittoja, joita ei ole kuin paperilla ja työntekijät eivät edes tiedä kuuluvansa niihin. Näin estetään lakot ja neuvottelut työolojen parantamisesta. Finnwatchin raportin jälkeen suomalaisyrityksistä ainakin Metso on luopunut suojeluliitosta. Vartiala muistuttaa, että keskeinen YK:ssa hyväksytty periaate on, että valtioilla on aina vastuu suojella ihmisoikeusloukkauksilta. Vartialan mukaan Suomen valtionkin pitäisi ottaa jämerämpi ote seuratessaan suomalaisten yritysten toimintaa kehittyvissä maissa. Vartiala kiinnittää huomiota valtion sijoitusyhtiön Solidiumin tapaan käsitellä yritysvastuukysymyksiä kilpailutekijänä ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien lähteenä. Ihmisoikeudet eivät saa perustua taloudelliseen intressiin, vaan ne ovat arvo sinänsä. Suomen pitäisi varmistaa, että yritykset, joilla on pääkonttori Suomessa, noudattavat ihmisoikeuksia kehittyvissä maissa. Nyt määritelmä suomalaisyritysten vastuusta ihmisoikeuskysymyksissä on erityisen ajankohtainen, koska Euroopan komissio on pyytänyt jäsenmaita toimeenpanemaan YK:ssa vuonna 2011 hyväksytyt yritysvastuuperiaatteet. Suomessa koordinoinnista vastaa työ ja elinkeinoministeriö. Esitykset Suomen mallista ovat parhaillaan lausuntokierroksella ja toimeenpanosuunnitelma voisi olla valmis vuonna 2015. Kansalaisjärjestöillä on selkeä näkemys, millaiset yritysvastuuperiaatteet Suomeen pitäisi saada. Vartiala toivoo, että yritykset saataisiin juridiseen vastuuseen ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Jos suomalainen yritys menee maahan, jossa ihmisoikeuslainsäädäntö on puutteellista, yrityksellä ei nykyisin ole oikeudellista velvollisuutta noudattaa ihmisoikeuksia. Vartiala odottaa, että yhteisistä säännöistä suomalaisyrityksille on luvassa kiivas poliittinen vääntö.
Elinkeinoelämä ajattelee kaikkea uutta yrityksiä koskevaa sääntelyä rasitteena. Kuitenkin on yrityksiä, jotka ovat tehneet paljon ihmisoikeuksien eteen. Niille yrityksille olisi hyötyä, että kilpailijoilta edellytettäisiin samaa. Finnwatch toivoo, että Suomen yritysvastuuperiaatteisiin sisällytettäisiin vaatimus yritysten pakollisesta ihmisoikeusriskien arvioinnista ja suunnitelmasta, miten yritys minimoisi riskit. Vartiala muistuttaa, että fiksut yritykset tekevät jo niin vapaaehtoisesti. Vartiala ottaa esimerkiksi Stora Enson, jolla on kunnianhimoinen raportointi ja yritys on sitoutunut YK:n periaatteisiin. Vartialan mukaan Stora Ensoon kohdistunut kritiikki ja paljastukset ovat kannustaneet sitä kohentamaan yritysvastuutaan. Finnwatchin toinen toive on, että yrityksille tulee velvollisuus raportoida ihmisoikeusriskeistä ja kertoa, miten riskeihin reagoidaan. Lisäksi julkisiin hankintoihin pitäisi saada yhdeksi kriteeriksi sosiaalinen vastuullisuus. Finnwatch selvitti viime vuonna 76 julkisten hankintojen tarjousasiakirjaa. Vain neljässä sosiaalinen vastuullisuus oli otettu kriteeriksi. Kun suomalaiset kunnat kilpailuttavat katukiviä, tekstiileitä ja elintarvikkeita, ne voivat päätyä ostamaan tuotteita, joiden valmistuksessa ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet. Euroopan komissio määrittelee yritysvastuun yritysten vastuuksi niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista. Määritelmä on ollut voimassa vuodesta 2011 alkaen. Aikaisemmin yritysvastuu määriteltiin vapaaehtoisuuden kautta, nyt se nähdään selkeästi vastuuna. Keski Pohjanmaa: Alho: Rinteellä täysi mahdollisuus Saila Kiuttu/Sanna Nikula HELSINKI (STT) Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinteellä olisi hyvät mahdollisuudet päästä SDP:n puheenjohtajaksi, arvioi puolueen entinen ministeri Arja Alho. Hän arvioi, että puhemiehen Eero Heinäluoman ja SDP:n varapuheenjohtajan Antti Lindtmanin tuki ratkaisee puheenjohtajapelin. Jos molemmat kannattavat Rinnettä, hänestä tulee puheenjohtaja, Alho arvioi. Rinteen lähtö SDP:n puheenjohtajakisaan haastamaan nykyjohtaja Jutta Urpilaista alkoi näyttää torstaina yhä todennäköisemmältä. Rinne ei kommentoinut lähtöaikeitaan suoraan, mutta sanoi kertovansa ratkaisustaan heti helmikuun alussa. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen toivotti torstaina Antti Rinteen tervetulleeksi puheenjohtajakilpaan. Hän kirjoitti Facebook päivityksessään, että on myös itse edelleen käytettävissä puheenjohtajaksi. Spekulaatioissa sinnikkäästi mukana ollut Lindtman ilmoitti torstaina, ettei lähde puheenjohtajakisaan. Hän kirjoitti Facebookissa päättävänsä maaliskuun alkuun mennessä, pyrkiikö edes jatkokaudelle varapuheenjohtajaksi. Kärnä vaihtaisi Rinteeseen Puolueen kannatuksen hiipumisen pitäisi Alhon mukaan olla Urpilaiselle merkki väistyä puheenjohtajan paikalta. On mahdotonta jatkaa näin. Edes rakennepaketti ei väräyttänyt kannatusviisareita, vaikka siitä piti tulla suuri käänne lukuihin. Alhon mukaan myös eduskuntavaaleihin ensi vuoden keväällä on pelottavan lyhyt aika. Kansanedustaja Jukka Kärnä kuuluu demarivaikuttajiin, jotka näkisivät mielellään Rinteen Urpilaisen tilalla puolueen johdossa. Kärnän mielestä jo se, että joku olisi valmis haastamaan Urpilaisen, on merkki siitä, että epäluottamusta nykyistä puolueenjohtoa kohtaan on. Hänen mielestään Urpilaisen kannatusta syö se, että tavallinen duunariporukka ei voi samastua nykyiseen puoluejohtoon. Kärnä arvioi, että Rinteellä on vankkaa kannatusta puolueen riveissä, mutta hänellä ei ole käsitystä siitä, miten suurta se on. Henkilökohtaisesti toivon, että kannatusta
on riittävästi siihen, että hän päättää helmikuun alussa lähteä puheenjohtajakisaan. Puheenjohtajavaihdos työläs Politiikan tutkijan mukaan istuvan puheenjohtajan avoin haastaminen on epätavallinen tilanne. Yleensä puheenjohtajavaihdokset pyritään hoitamaan niin, että istuva puheenjohtaja väistyy vapaaehtoisesti, ja hänen tilalleen valitaan toinen, Erkka Railo Turun yliopistosta sanoo. Railon mukaan puheenjohtajavaalin ajankohta toukokuussa pari viikkoa ennen EU vaaleja olisi tosin puolueelle hankala. Se ei ainakaan edesauta tehokkaan vaalikampanjan järjestämistä, jos puheenjohtaja vaihtuisi, Railo sanoo. Tutkijan mukaan Rinteen valttikortti saattaisikin olla se, jos hän kykenee antamaan äänen puolueen sisäiselle tyytymättömyydelle. Usein on niin, että jos ollaan tyytymättömiä puheenjohtajaan, haetaan uudesta ominaisuuksia, joita vanhalla ei ole. Siinä mielessä Rinne olisi hyvä vastapari Urpilaiselle, Railo sanoo. Puheenjohtajavaihdokset ovat hänen mukaansa kuitenkin puolueelle aina iso haaste. Tunnettuuden ja uskottavuuden saavuttaminen vie usein vuosia. Urpilainen on ollut puolueen puheenjohtajana kesäkuusta 2008.