European Women s Lobby

GUIDE TO THE NEW European Women s Lobby Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus, Palermo 2000 Ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan täytäntöönpano-ohjeet

Article 2 Statement of purpose The purposes of this Protocol are: (a) To prevent and combat trafficking in persons, paying particular attention to women and children; (b) To protect and assist the victims of such trafficking, with full respect for their human rights; and (c) To promote cooperation among States Parties in order to meet those objectives. Article 3 Use of terms For the purposes of this Protocol: (a) Trafficking in persons shall mean the recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of persons, by means of the threat or use of force or other forms of coercion, of abduction, of fraud, of deception, of the abuse of power or of a position of vulnerability or of the giving or receiving of payments or benefits to achieve the consent of a person having control over another person, for the purpose of exploitation. Exploitation shall include, at a minimum, the exploitation of the prostitution of others or other forms of sexual exploitation, forced labour or services, slavery or practices similar to slavery, servitude or the removal of organs; (b) The consent of a victim of trafficking in persons to the intended exploitation set forth in subparagraph (a) of this article shall be irrelevant where any of the means set forth in subparagraph (a) have been used; (c) The recruitment, transportation, transfer, harbouring or receipt of a child for the purpose of exploitation shall be considered trafficking in persons even if this does not involve any of the means set forth in subparagraph (a) of this article; d) Child shall mean any person under eighteen years of age.

Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus, Palermo 2000 Ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan täytäntöönpano-ohjeet Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta. 1

Käännös: Annamaija Seppälä Alkuperäinen teos: Guide to the new UN trafficking protocol - Kirjoittaja: Janice G. Raymond - Julkaisija: Coalition against trafficking in women, 2001 Julkaisija & Kustantaja: Naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhanke 1998 2002, Sosiaali- ja terveysministeriö & Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, STAKES Taitto: Oy Kotkan Kirjapaino Ab / Kirsti Kaaro Painopaikka: Oy Kotkan Kirjapaino Ab, Hamina 2002 Tilaukset: nep@stakes.fi ISBN: 951-33-1305-0 2

Janice G. Raymond OHJEET UUDEN IHMISKAUPPAA KOSKEVAN LISÄPÖYTÄKIRJAN TÄYTÄNTÖÖNPANOA VARTEN KANSAINVÄLISEN JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN VASTAISEN YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN YLEISSOPIMUKSEN LISÄPÖYTÄKIRJA IHMISKAUPAN, ERITYISESTI NAISTEN JA LASTEN KAUPAN EHKÄISEMISESTÄ, TORJUMISESTA JA RANKAISEMISESTA JOHDANTO Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskeva lisäpöytäkirja 1 on laaja-alainen kansainvälinen sopimus, joka käsittelee kansainvälistä ihmiskaupparikollisuutta, erityisesti nais- ja lapsikauppaa. Sopimuksen avulla luodaan yhteinen maailmanlaajuinen kieli ja lainsäädäntö ihmiskaupan ja erityisesti nais- ja lapsikaupan määrittelemiseksi, pyritään auttamaan ihmiskaupan uhreja sekä estämään ihmisiä joutumasta ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja vahvistaa myös oikeudellisessa yhteistyössä sekä eri maiden välisessä tietojen vaihdossa käytettävät periaatteet. Sen lisäksi, että ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevalla lisäpöytäkirjalla tavoitellaan toimenpiteitä, joihin kansalliset lait eivät yksin yllä, sillä vauhditetaan myös kansallisten lakien säätämistä ja alueellisen lainsäädännön harmonisointia nais- ja lapsikaupan vastustamiseksi. Vuoden 2000 joulukuussa 148 maata osallistui Palermossa, Italiassa, korkean tason konferenssiin, jossa allekirjoitettiin YK:n kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta vastustava yleissopimus. Paikalla olleista 148 maasta 121 allekirjoitti uuden Yhdistyneiden Kansakuntien Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastustamista koskevan yleissopimuksen 2 ja yli 80 maata yhden sen kolmesta lisäpöytäkirjasta, nimittäin Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan. Yleissopimuksen toinen lisäpöytäkirja, Laittomien maahanmuuttajien salakuljettamista maitse, meritse ja ilmateitse koskeva lisäpöytäkirja 3, oli niinikään tilaisuudessa allekirjoitettavana. Yleissopimukseen liittyvän kolmannen, Ampuma-aseiden laitonta valmistusta ja kauppaa koskevan lisäpöytäkirjan 4 oli määrä valmistua vuoden 2001 loppuun mennessä 5. Uusi YK:n yleissopimus Ihmiskaupan vastustamista koskevine lisäpöytäkirjoineen tarvitsee 40 maan ratifioinnin saadakseen kansainvälisen oikeuden lainvoiman. Ihmiskauppa-lisäpöytäkirjassa luvataan taistella maailmanlaajuisesti järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa sekä kansainvälistä prostituutiota vastaan. Pääomien, tiedon ja teknologian globalisaation aikakaudella järjestäytyneestä ihmiskaupasta on tullut kansainvälistä liiketoimintaa, jota 1 The Protocol to Prevent, Suppress and Punish Trafficking in Persons, Especially Women and Children 2 UN Convention Against Transnational Organized Crime 3 Protocol Against the Smuggling of Migrants by Land, Sea and Air 4 Protocol on the Illicit Manufacturing of and Trafficking in Firearms 5 Lisäpöytäkirja valmistui 31.5.2001 (toim. huom.) 3

kansalliset rajat eivät pidättele. Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisyä, torjuntaa ja rankaisemista koskeva lisäpöytäkirja kohdistuu erityisesti niihin tapauksiin, joissa ihmiskauppaa harjoitetaan prostituution tai muunlaisen seksuaalisen hyväksikäytön, pakkotyön, orjuuden tai sitä muistuttavien toimien tai elinkaupan harjoittamiseksi. IHMISKAUPPAA KOSKEVAN LISÄPÖYTÄKIRJAN TARVE YK:n arvioiden mukaan ihmiskaupassa liikkuu vuosittain noin 5 7 miljardia US dollaria ja sen seurauksena neljä miljoonaa ihmistä siirretään maasta toiseen tai oman maansa sisällä paikasta toiseen. Tarkkoja lukuja on usein vaikea saada. Nais- ja lapsikaupasta kerättyjen tulotietojen perusteella, ihmiskaupasta saatavien väestötietojen puutteellisuuksista huolimatta, voidaan todeta, että nais- ja lapsikaupan uhrien lukumäärä on järkyttävän suuri. Ihmiskaupasta langetettavat rangaistukset ovat monissa maissa paljon lievempiä kuin huume- ja asekaupasta annettavat tuomiot. Koska ihmiskaupan harjoittaminen on osa maailmanlaajuista rikollisuutta, ihmiskaupan vastustamisesta annetulla lisäpöytäkirjalla pyritään etsimään maailmanlaajuisia lainsäädännöllisiä keinoja ja juuri tämän tyyppiseen rikollisuuteen sopivia rankaisumuotoja sekä edistämään poliisien ja oikeusviranomaisten yhteistyötä yli valtiollisten rajojen. Miljoonat naiset ympäri maailmaa joutuvat ihmiskaupan uhreina seksiteollisuuteen. Monia naisia, joita myydään ihmiskaupan kautta kotiapulaisiksi, käytetään myös seksuaalisesti hyväksi. On arvioitu, että jopa 8000 nigerialaista naista on ihmiskaupan uhreina päätynyt katuprostitutioiduiksi Italiaan. Arviolta 5000 Albaniasta, Moldaviasta ja Ukrainasta kotoisin olevaa naista on ihmiskaupan kautta päätynyt Italiaan toimimaan prostituoituina huoneissa, asunnoissa, pienissä hotelleissa, hierontalaitoksissa ja jopa ylellisissä klubeissa. Vuodesta 1949 lähtien, jolloin YK:n Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus 6 astui voimaan, alan rikolliset ovat kehittäneet uusia, vaarallisia ihmiskaupan ja erityisesti nais- ja lapsikaupan muotoja kuten esimerkiksi vaimojen ja lasten postimyynti ja seksiturismi. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on moninkertaistunut kaikkialla maailmassa, ennen kaikkea Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa. Matkatoimistot, hotellit, lentoyhtiöt, liikeyritykset ja ns. lasten suojelijat ovat usein mukana maailmanlaajuisessa, organisoidussa seksimatkailussa. Jotkut lasten hyväksikäyttäjät näyttävät uskovan välttyvänsä aids-tartunnalta, jos he aikuisten sijaan harjoittavat seksiä lasten kanssa. Tosiasiassa kyse on usein siitä, että lapset ovat vain helpommin taivuteltavissa täyttämään hyväksikäyttäjän vaatimukset. Thaimaan, Burman ja Kambodshan rajaseuduilla rekrytoijille myydyt lapset päätyvät usein kansainvälistä seksiturismia palveleviin bordelleihin. Brasiliassa, Venezuelassa ja Kolumbiassa ihmiskaupan harjoittajien kadulta ryöstämät nuoret tytöt joutuvat Amazonaksen kaivoskeskusten bordelleihin. Filippiinien bordelleissa voi tavata jopa 8 10 -vuotiaita lapsia, joilla on vartalossaan merkkejä tupakalla poltetuista jäljistä sekä sukupuolielinten silpomisesta. 6 Convention for the Suppression of the Trafficking in Persons and of the Exploitation of the Prostitution of Others 4

Tunnettuja rikollisryhmiä ovat muun muassa camorra Italiassa, triadit Kiinassa, Venäjän mafia ja Japanin jakuza. Camorra toimii Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Brasiliassa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa. On arvioitu, että Venäjän mafia koostuu yli 5000 järjestäytyneestä rikollisryhmästä, joista vähintään 200:lla on yhteyksiä tai toimintaa 30 eri maassa. Entisen Neuvostoliiton taloudellisen ja poliittisen luhistumisen jälkeen venäläiset rikollisjengit ovat ottaneet valvontaansa pankkijärjestelmään, rahanpesuun sekä huumekauppaan, entisen Punaisen armeijan aseisiin, ydinainemateriaaliin ja prostituutioon liittyvän kansainvälisen kaupan. Venäjän mafia on tuonut tuhansia nigerialaisia naisia Italiaan prostituoiduiksi. Sadat mafiaan kuuluvat miehet ovat solmineet avioliiton aidsiin tai syöpään sairastuneiden naisten tai muiden herkästi haavoittuvien ja avun tarpeessa olevien naisten kanssa saadakseen oikeuden asua ja toimia maassa. Venäjän mafia on ihmiskaupan kautta toimittanut naisia seksiteollisuuteen Yhdysvaltoihin, erityisesti New Yorkiin, New Jerseyhyn ja Kaliforniaan. Olisi kuitenkin virheellistä päätellä, että kansainvälisesti järjestäytyneet ihmiskaupan harjoittajat toimisivat aina suurina järjestöinä. Niin kuin Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastustamista koskevan yleissopimuksen 2. artiklassa todetaan, organisoidulla rikollisryhmällä tarkoitetaan järjestäytynyttä kolmen tai useamman hengen muodostamaa ryhmää. Tutkimusten mukaan myös naisten aviomiehet tai poikaystävät toimivat usein naispuolisten partnereittensa rekrytoijina, kaupan harjoittajina tai sutenööreinä. Lisäksi näillä saattaa olla apunaan pieni ryhmä ystäviä tai muita henkilöitä. Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskeva lisäpöytäkirja painottaa myös ihmisoikeusnäkökulman tärkeyttä suojeltaessa ihmiskaupan uhreja. Pöytäkirjan mukaan uhrien auttamiseksi tarvitaan sellaista eri tasoilla tapahtuvaa toimintaa, jossa ihmisoikeuksien suojelu ja uhrien auttaminen yhdistyvät tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn sekä syyttäjäviranomaisten ja oikeuslaitosten väliseen yhteistyöhön. Pöytäkirjassa korostunut uhrien suojelun ja auttamisen tarve tuli selkeästi esille Palermon korkean tason allekirjoitustilaisuudessa, jossa kaksi Latinalaisen Amerikan maata ilmoittivat, että vaikka ne olivat allekirjoittaneet ihmiskauppaa koskevan pöytäkirjan, ne eivät voineet allekirjoittaa Laittomien maahanmuuttajien salakuljettamista koskevaa lisäpöytäkirjaa siitä syystä, että näiden maiden näkemysten mukaan salakuljettamispöytäkirja ei anna samaa suojaa kuin ihmiskaupasta tehty pöytäkirja. TAUSTATIETOA YLEISSOPIMUKSESTA JA IHMISKAUPPAA KOSKEVASTA LISÄ- PÖYTÄKIRJASTA Vuonna 1998 YK:n yleiskokous perusti Rikosten ennaltaehkäisyn ja rikosoikeuden toimikunnan 7 sekä YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 8 suosituksesta ad hoc -komitean, jonka tehtäväksi annettiin laatia ehdotus laajamittaisen kansainvälisen yleissopimuksen aikaansaamiseksi taistelussa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Yleissopimuksen liitteeksi tuli valmistella kolme täydentävää lisäpöytäkirjaa 9. Määräajaksi asetettiin vuoden 2000 loppu. Komitea kokoontui Wienissä 1999-2000 välisenä aikana 11 kertaa. Näihin istuntoihin osallistuivat edustajia 120 maasta, mu- 7 the Commission on Crime Prevention and Criminal Justice 8 the Economic and Social Council 9 YK:n yleiskokouksen päätös 53/III, 9.12.1998 5

kaan lukien myös kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajat, joilla oli merkittävä rooli neuvotteluprosessin kuluessa ja erityisesti neuvoteltaessa ihmiskauppaa koskevasta lisäpöytäkirjasta. Naiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan laatimisessa ja prosessiin vaikuttamisessa keskeiset kansainväliset kansalaisjärjestöt olivat muun muassa kansainvälistä naiskauppaa vastustava järjestö (CATW) 10, Pornografian ja prostituution poistamista edistävä liike (MAPP) 11, Euroopan Unionin naisten lobby (EWL) 12 ja keskieurooppalainen naisliitto (AFEM) 13 sekä Article Premier 14 ja Equality Now 15. CATW ja MAPP perustivat 140:sta kansalaisjärjestöstä koostuvan kansainvälisen International Human Rights Network ihmisoikeusverkoston, jolla oli keskeinen merkitys ajettaessa sellaista ihmiskaupan määritelmää, jonka mukaan kaikkia uhreja pitää suojella riippumatta siitä, pystyvätkö he näyttämään toteen pakottamisen vai eivät. Tämä kansalaisjärjestöjen verkosto toimi myös aktiivisesti suojellakseen ja auttaakseen ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja lapsia, varmistaakseen, että ihmiskaupan harjoittajiin kohdistettavista syytetoimista pidetään ehdottomasti ja johdonmukaisesti kiinni, sekä että tähän asti näkymättömäksi tekijäksi taka-alalle jääneeseen ihmiskaupan toiseen osapuoleen, kysyntään, kiinnitetään niinikään huomiota. Kaikkein visaisimmaksi kohdaksi Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisyä, torjuntaa ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan valmistusprosessissa osoittautui ihmiskauppa-käsitteen määrittely. Laittomien maahanmuuttajien salakuljettamista maitse, meritse ja ilmateitse koskevasta lisäpöytäkirjasta käydyssä keskustelussa em. kansainvälinen kansalaisjärjestöjen verkosto kiinnitti huomiota salakuljettamista ja ihmiskauppaa koskevien pöytäkirjojen välisiin yhteyksiin sekä kehotti edustajia sisällyttämään lähtömaahan palauttamista koskevan kiellon myös salakuljettamispöytäkirjaan. Jo heti ad hoc -komitean perustamisesta lähtien pieni ryhmä kansalaisjärjestöjä, jotka kannattivat prostituution rinnastamista työksi ja vapaaehtoisen ihmiskaupan rinnastamista maahanmuuttajan seksityöläisenä tekemäksi työksi, pyrki vaikuttamaan siihen, että lisäpöytäkirjan määritelmässä ihmiskaupasta kaikki viittaukset prostituutioon tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön jätettäisiin pois. Lisäksi teksteistä haluttiin jättää kokonaan pois sana uhri sanaan sisältyvän liian voimakkaan tunnelatauksen vuoksi. Yhdessä niiden maiden kanssa, jotka ovat laillistaneet prostituution tai jotka säätelevät prostituutiota yhtenä ammatinharjoittamisen muotona, po. ryhmä pyrki rajoittamaan uhriin kohdistettavia suojatoimia määrittelemällä suojelun piiriin vain ne naiset, jotka pystyvät näyttämään toteen, että heidät oli pakotettu ihmiskaupan kohteiksi. Kuitenkin lopputuloksen kannalta oli hyvä, että useimmat maat, joista monet ovat kehittyviä valtioita ja ihmiskaupan näkökulmasta ns. lähettäviä maita halusivat asiakirjaan sellaisen määritelmän, jossa kaikkia uhreja pitää suojella ihmiskaupalta ja jossa käsitettä ei rajoiteta vain väkivallan käyttöön tai pakottamiseen. 10 The Coalition Against Trafficking in Women International (CATW) 11 The Movement for the Abolition of Pornography and Prostitution, Ranska 12 The European Women s Lobby (EWL) 13 The Association des Femmes de l Europe Meridionale (AFEM) 14 Article Premier, Ranska 15 Equality Now, Yhdysvallat 6

Ad hoc -komitea sai valmiiksi yleissopimuksen ja kaksi lisäpöytäkirjaa lokakuussa 2000. YK hyväksyi yleiskokouksessaan 15.11.2000 16 Kansainvälistä järjestäytyneen rikollisuuden vastustamista koskevan yleissopimuksen ja Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan sekä Laittomien maahanmuuttajien salakuljettamista maitse, meritse ja ilmateitse koskevan lisäpöytäkirjan. Korkean tason poliittinen allekirjoitustilaisuus pidettiin 12. 15.12.2000 Palermossa, Italiassa. IHMISKAUPAN VASTUSTAMISTA KOSKEVAN LISÄPÖYTÄKIRJAN KESKEISET KOHDAT Ihmiskaupan uhreja, erityisesti prostituutiossa olevia naisia ja lapsityövoimana käytettäviä lapsia tulee kohdella rikoksen uhreina eikä rikollisina niin kuin aiemmin on ollut tapana. Maailmanlaajuiseen ihmiskauppaan vastataan yhteisin maailmanlaajuisin toimenpitein. Vaikka järjestäytynyt rikollisuus kuten esimerkiksi ihmiskaupan harjoittajat, salakuljettajat, parittajat, bordellien pitäjät, pakkotyölaitosten pitäjät, orjuuttajat ja jengit ovatkin hyvin voimakkaita, voidaan poliisi-, maahanmuuttaja- ja sosiaaliviranomaisten yhteistyöllä taistella tätä rikollisuutta vastaan. (artikla 10) Merkittävä saavutus on ihmiskauppaa koskevan yhteisen kansainvälisen määritelmän aikaansaaminen sekä yhteisymmärrykseen pääseminen syyttämis-, suojelu- ja ehkäisyjärjestelmistä, joiden pohjalle on hyvä rakentaa kansallista ihmiskaupan vastaista lainsäädäntöä sekä harmonisoida lakeja. Oikeus suojeluun koskee kaikkia ihmiskaupan uhreja, ei ainoastaan niitä, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa pakon uhreiksi. (artikla 3a ja b) Uhrin suostumuksella ei ole ihmiskaupan määrittelyn kannalta merkitystä. (artikla 3b) Määritelmä kattaa laajasti erilaiset ihmiskaupassa harjoitettavat rikolliset keinot lähtien väkivallan ja pakottamisen, ryöstön, petoksen tai voiman väärinkäytöstä ja edeten sellaisiin vähemmän näkyviin keinoihin kuten uhrin haavoittuvuuden hyväksikäyttö. (artikla 3a) Ihmiskauppaa koskeva uusi kansainvälinen määritelmä puolustaa näkökulmaa, että ihmiskaupan uhrin ei tule kantaa todistustaakkaa. (artikla 4) Määritelmä lähtee siitä, että hyväksikäyttöä prostituutiossa ja ihmiskauppaa ei voida erottaa toisistaan. Lisäpöytäkirjassa lähdetään siitä, että suuri osa ihmiskaupasta tehdään prostituution tai muun seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa. (artikla 3a) Yleissopimuksen artiklassa 3 mainitut suojelutoimenpiteet koskevat myös niitä naisia ja lapsia, jotka on kotimaassa myyty prostituutioon tai lapsityövoimaksi. Uhrin ei siis tarvitse ylittää valtion rajaa saadakseen artiklassa 3 tarkoitetun suojan. 16 Päätös 55/25 7

Ihmiskaupassa rajan yli siirtymistä keskeisempi käsite on hyväksikäytön uhriksi joutuminen. (artikla 3a) Tämä ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja on ensimmäinen YK:n asiakirja, joka nostaa esiin seksikaupan kysynnän, joka aiheuttaa naisilla ja lapsilla käytävää ihmiskauppaa. Lisäpöytäkirjalla vedotaan kaikkiin valtioihin, jotta nämä laatisivat lakeja tai tiukentaisivat jo olemassa olevia lakeja ja muita toimenpiteitä vähentääkseen kysyntää, joka ylläpitää naisiin ja lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. (artikla 9.5) 17 WIENIN PROSESSIN OPETUKSET Sopimuksen valmisteluprosessissa valtioiden ja kansalaisjärjestöjen väliseksi kiistakysymykseksi nousi prostituution ja ihmiskaupan monimuotoisen todellisuuden ymmärtäminen ja sitä kautta asian määrittely. Jotkut valtioista ja joukko äänekkäitä, taloudellisesti hyvin toimeentulevia kansalaisjärjestöjä haluavat erottaa toisistaan ihmiskauppaa ja prostituutiota koskevat käsitteet ja näin välttyä ottamasta kantaa kiistanalaiseen kysymykseen prostituution laillistamisesta tai sääntelystä talous- ja työvoimakysymyksenä. Sellaiset maat kuten Alankomaat ja Saksa, jotka ovat laillistaneet prostituution, ovat poistaneet rikosoikeudellisen vastuun parittamisesta. Tosiasiassa nämä maat hyötyvät prostituutiossa olevien naisten tuloista, ja ovat tehneet valtavia investointeja seksiteollisuuteen. Näiden maiden näkemysten mukaan seksiteollisuudessa toimivien naisten joutuminen hyväksikäytön tai riiston kohteiksi on satunnaista eikä ole suorassa yhteydessä prostituutioon, mikä merkitsee, että myös naisille koituva vahinko on sattumanvaraista, tapauskohtaista ja huonon parittajan tai ostajan satunnaisesta käyttäytymisestä johtuvaa. Tämäntyyppisessä ajattelussa ja toiminnassa ratkaisuna on yrittää säädellä parittajan tai asiakkaan käyttäytymistä. Todellisuudessa bordellien asiakkaat uhmaavat näitä säädöksiä kaiken aikaa sellaisissa järjestelmissä, jotka ovat laillistaneet tai säätelevät prostituutiota. Sen sijaan, että arvioitaisiin onko perustavanlaatuista oikeutusta seksiteollisuudelle ja prostituutiolle sen osana, on osa maiden hallituksista implementoinut regressiivisiä ja vähätteleviä käyttäytymiskontrollin muotoja sekä säännösmuutoksia, jotka useimmiten on tuomittu epäonnistumaan em. vaatimus kondomin käytöstä. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan puutu sellaisiin rakenteellisiin epäoikeudenmukaisuuksiin kuten, että yli 50 vuotta Kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen ja vuoden 1949 Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen hyväksymisen jälkeen on mahdollista laillisesti erottaa ryhmä naisia omaksi luokakseen, jota voidaan käyttää miesten halujen tyydyttämisen välineenä ja seksuaalisena hyödykkeenä. 17 Siitä huolimatta, että asiakirjaan tehtiin joitakin tarkennuksia kompromissin tuloksena, erityisesti sellaisten maiden aloitteesta, joissa prostituutio oli lain mukaan sallittua / säänneltyä, näitä näkökohtia ei kirjattu itse tekstiin vaan ns. tulkintaohjeisiin, joista ne on tarvittaessa haettavissa. Tällaisia merkintöjä ovat muun muassa sellaiset huomautukset kuin uhrin haavoittuvan aseman hyväksikäytöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa asianosaisella ei ole todellista tai oman itsensä kannalta hyväksyttävissä olevaa vaihtoehtoa vaan, jossa asianosaisen on pakko alistua hyväksikäytettäväksi. Toisessa kohdassa sanotaan, että lisäpöytäkirjalla ei rajoiteta sitä, kuinka sopimusvaltiot omissa kansallisissa lainsäädännöissään käsittelevät prostituutiota. 8

Wienin prosessin aikana YK:n eri järjestöt ja erityisraportoijat ovat kannattaneet prostituution ja ihmiskaupan välisen yhteyden poistamista. YK:n Naisiin kohdistuvan väkivallan erityisraportoija 18 esitti ad hoc -komitealle 20.5.1999 päivätyssä raportissaan, että käsitteitä uhri ja seksuaalinen hyväksikäyttö ei pitäisi sisällyttää lisäpöytäkirjaan. Lisäksi hän kyseenalaisti, olisiko lainkaan tarkoituksenmukaista lukea kaikenlaista seksiteollisuuden piirissä tapahtuvaa toimintaa seksuaaliseksi hyväksikäyöksi vai pitäisikö vain sellainen seksityö, joka tehdään hyväksikäytön ja orjuuttavien olosuhteiden tunnusmerkit täyttävissä olosuhteissa, lukea seksuaalisen hyväksikäytön käsitteen piiriin. Tämän YK:n Naisiin kohdistuvan väkivallan erityisraportoijan kannanotot muistuttivat sisällöltään ja kielellisesti hallitusten välissä neuvotteluissa Wienin prosessissa seksityötä puolustavien kansalaisjärjestöjen kantoja. Sekä YK:n Naisiin kohdistuvan väkivallan erityisraportoija että YK:n Ihmisoikeusvaltuutettu 19 asettuivat sille kannalle, että ihmiskaupan käsitettä tulisi käyttää vain pakottamiselle tai orjuuttamiselle perustuvissa olosuhteissa ja että määritelmästä jätettäisiin pois maininta, ettei uhrin omalla suostumuksella ole merkitystä. YK:n Ihmisoikeusvaltuutettu suositteli niin ikään 1.6.1999 edustajille jättämässään epävirallisessa muistiossa seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan käsitteen poistamista, jotta vältyttäisiin niiltä tulkintavaikeuksilta, jotka luonnostaan liittyvät sellaisiin tarkemmin määrittelemättömiin ja rajaamattomiin tunneväritteisiin käsitteisiin kuin esim. seksuaalinen hyväksikäyttö, kun kyseessä ovat aikuiset ihmiset. Samalle kannalle asettui kansainvälinen työjärjestö ILO, joka ehdotti kaikkien seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien viittausten poistamista lisäpöytäkirjasta. Lopputuloksen kannalta oli hyvä, että YK:n muut organisaatiot vaativat Wienin ad hoc -komiteaa luonnostelemaan uuteen pöytäkirjaan sellaisen ihmiskaupan määritelmän, joka suojelisi kaikkia ihmiskaupan uhreja. Orjuuden nykyaikaisia muotoja 20 käsitellyt työryhmä samannimisessä raportissaan (15.8.2000), samoin kuin Ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua varten perustettu alakomitea 21 suosittelivat voimakkaasti, että pöytäkirjassa ei rajoituttaisi vain väkivalloin tai muutoin pakotetuissa olosuhteissa tapahtuneeseen ihmiskauppaan vaan että mukaan otettaisiin kaikenlainen ihmiskauppa riippumatta siitä, oliko uhri antanut suostumuksensa vai ei. Mainittu työryhmä ilmaisi nimenomaisen huolensa siitä, että YK:n Naisiin kohdistuvan väkivallan erityisraportoija tarjosi vasta ilmestyneessä raportissaan (E/CN.4/2000/68, 13) 18 The UN Special Rapporteur on Violence Against Women 19 The UN High Commissioner for Human Rights 20 Contemporary Forms of Slavery 21 the Sub-Commission on the Promotion and Protection of Human Rights Jotkut YK:n toimialaan kuuluvat järjestöt kannattavat prostituutio-käsitteen uudelleenmäärittelyä työksi ja ihmiskaupan ongelmien rajoittamista koskemaan vain tiettyjä rajattuja ihmiskaupan muotoja. Tämä käy ilmi YK:n dokumenteista, joissa käytetään sellaisia käsitteitä kuin seksityö tai seksityöläinen sen sijaan, että puhuttaisiin prostituutiosta tai naisista prostituutiossa tai kun ongelmaksi nimetään vain prostituutioon pakottaminen. Jotkut ajattelevat, että näin estetään naisten leimautuminen ja säilytetään heidän arvokkuutensa. Tosiasiassa arvonmenetykseltä säästyy vain seksiteollisuus. Tällaisesta määrittelystä hyötyvät lähinnä kaupallisen seksin ostajat ja parittajat, jotka saavat näin asiakkaan ja liike-elämän kolmannen osapuolen tai kaupanvälittäjän statuksen. 9

sellaista ihmiskaupan määritelmää, joka ei ole sopusoinnussa vuoden 1949 Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen kanssa. Monien maiden hallitusten delegaatiot tukivat Wienin kokousten eri vaiheissa sellaista ihmisoikeuksiin perustuvaa ihmiskaupan määritelmää, joka soisi uhreille täysimääräiset perusihmisoikeudet ja vaatisi ihmiskaupan harjoittajia rajoituksitta tuomittaviksi. Näiden maiden joukossa olivat muun muassa Argentiina, Meksiko, Venezuela, Kolumbia, Kiina, Egypti, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Syyria, Algeria, Bangladesh, Pakistan, Intia ja Burkina Faso. Aivan Wienin neuvotteluprosessin alusta lähtien monet valtuuskunnat asettuivat kannattamaan ihmiskaupan määritelmää, joka implisiittisesti sisältäisi ihmiskaupan periaatteiden määrittelyn ja vaatisi kaikkien uhrien suojelemista. Tälle kannalle asettuivat muun muassa Belgia, Filippiinit, Vatikaani, Kuuba, Ranska, Norja, Suomi, Marokko, Togo ja Madagaskar. Ruotsi ehdotti viimeisessä istunnossa määritelmää, joka auttoi yhteisymmärrykseen pääsyä. Useat rikkaat läntiset ja muut teollisuusmaat, joista monet lukeutuvat ihmiskaupan uhreja vastaanottaviin maihin, asettuivat hallitusdelegaatioiden välisissä neuvotteluissa kannattamaan seksityötä koskevia lausekkeita eri perustein. Näihin maihin lukeutuivat muun muassa Alankomaat, Saksa, Tanska, Sveitsi, Irlanti, Australia, Uusi Seelanti, Japani, Thaimaa, Espanja, Kanada ja Iso-Britannia. Yhdysvallat väitti alun perin, että sellaiset käsitteet kuin vaikutin ja riippumatta asianomaisen suostumuksesta olivat epämääräisiä ja omiaan aiheuttamaan hämmennystä sekä hyväksymis- että täytäntöönpanovaiheessa, mutta suostui kuitenkin tukemaan konsensusmääritelmää. TARVITTAVAT TOIMENPITEET 1. YK:n Ihmiskaupan vastustamista koskevan pöytäkirjan tulkintoja täytyy seurata. On varmistettava, että YK:n Ihmiskaupan vastustamista koskevaa lisäpöytäkirjaa ja sen määräyksiä tulkitaan ja sovelletaan oikein ja että niitä käytetään kansallisen ja alueellisen sekä eri alueita koskevan lainsäädännön pohjana. Esimerkiksi GAATW 22 ja International Human Rights Law Group toteavat nettisivuillaan, että jos jotkut hallitukset itsepintaisesti käyttävät sellaista käsitettä kuin seksuaalinen hyväksikäyttö, niitä pitäisi kehottaa käyttämään määritelmää, jonka mukaan on kysymys seksuaalisesta hyväksikäytöstä vain, jos on käytetty väkivaltaa tai pakottamista samoin, kuin missä tahansa työvoiman riistossa väkivallan tai pakon käyttämisestä Tämä viesti on suoraan ristiriidassa lisäpöytäkirjan määritelmän kanssa, jossa todetaan, että prostituutioon ja muihin seksuaalisen hyväksikäytön muotoihin pakottamisen tarkoituksessa harjoitettavasta ihmiskaupasta on kysymys myös silloin, kun kyseessä on uhrin haavoittuvuuden hyväksikäyttö eikä pelkästään turvautuminen väkivaltaan tai muuhun pakottamiseen. Toisin sanoen prostituutiota puolustavat tahot pyrkivät viimeisenä keinona turvautumaan määritelmän sekoittamiseen hävittyään kansainvälisen debatin asiassa. 22 The Global Alliance Against Trafficking in Women GAATW 10

2. Tulisi puuttua kasvavaan suuntaukseen, joka pyrkii erottamaan prostituution ja ihmiskaupan toisistaan. Viime vuosien suuntauksena on ollut vähätellä prostituution ja nykyään jopa prostituutiotarkoituksessa käytävän ihmiskaupan kasvun merkitystä. Erityisesti sellaisissa poliittisissa piireissä, joissa on käyty keskustelua ihmiskaupan vastaisesta lainsäädännöstä, lainlaatijoita ja kansallisia hallituksia on kehotettu keskittymään prostituution sijaan vain ihmiskauppaan ja siinäkin vain kotimaan markkinoihin. Valitettavasti monissa maissa prostituutio on pyyhitty pois poliittisesta keskustelusta. Niissäkin tapauksissa, joissa ihmiskaupan vastaisesta lainsäädännöstä on käyty keskustelua alueiden välisissä tai kansainvälisissä yhteyksissä, maita on kehotettu välttämään keskustelua prostituutiosta, jottei vaarannettaisi ihmiskaupan vastaisia sopimuksia. Valitettavan usein poliitikot ovat antaneet periksi tälle sensuurille. Sama väkivalta, hyväksikäyttö ja terveysriskit koskevat yhtä hyvin paikallisia prostituoituja, sillä monet näistä naisista ovat joutuneet omassa maassaan ihmiskaupan uhreiksi. Heidät on saatettu siirtää lähiseudulta toiselle, kaupungista, osavaltiosta tai maakunnasta toiseen. Ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö liittyvät olennaisesti toisiinsa eikä niitä pitäisi erottaa toisistaan vain, koska on olemassa muunkinlaisia ihmiskaupan muotoja tai koska jotkut maat ovat laillistaneet seksin myymisen ja bordellien pidon taikka sääntelevät prostituutiota 23 ja täten haluavat poistaa kaiken prostituutiokeskustelun niin paikallisesta kuin kansainvälisestäkin poliittisesta ohjelmasta. Valitettavasti joidenkin maiden hallitukset ja kansalaisjärjestöt antavat arvoa vain niille lisäpöytäkirjan määräyksille, jotka sopivat niiden omiin tarkoitusperiin ja joissa kiinnitetään huomiota vain pakotettuun ihmiskauppaan. Näin sivuutetaan se tosiasia, että ihmiskaupan määritelmä täyttyy riippumatta siitä, onko uhri antanut suostumuksensa ja että YK:n ihmiskauppaa koskeva toimintapolitiikka ja lainsäädäntö perustuvat juuri tälle periaatteelle. Näiden maiden suosituksena on, että vain osa ihmiskaupan määritelmästä, nimenomaisesti vain se osa, joka korostaa väkivaltaa ja pakottamista otettaisiin mukaan kansalliseen ja alueelliseen lainsäädäntöön. Ihmiskaupan ja prostituution uhreilta, samoin kuin muilta tahoilta, jotka työskentelevät seksuaalisen hyväksikäytön vastustamiseksi esimerkiksi sosiaalipalvelujen tarjoajilta, ihmisoikeusasianajajilta, oikeusviranomaisilta kerätyt tiedot vahvistavat sen, että hyvin merkittävä osa naisista, jotka ovat joutuneet kansainvälisen ihmiskaupan tai yhtäältä kotimaisen ihmiskaupan ja paikallisen prostituutioteollisuuden uhreiksi, on joutunut kestämään väkivaltaa ja kärsii samankaltaisista lukuisista terveyshaitoista, jotka ovat aiheutuneet väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Emme voi erottaa paikallisessa prostituutioteollisuudessa tapahtunutta hyväksikäyttöä ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten kokemasta hyväksikäytöstä. 3. Prostituutio palautettava poliittiseen keskusteluun Niissä maissa, jotka sietävät prostituutiota, on erään kommentaattorin sanoja lainaten enemmän bordelleja kuin kouluja. Haluammeko todella bordelleja kaikkialle? Onko prostituutio ammattiura, jolle toivomme nuorten tyttöjen suuntautuvan? 23 Esimerkiksi pakolliset terveystarkastukset ja liikkumavapauden rajoittaminen tai pakollisten identifikaatiokorttien vaatimus. (toim. huom.) 11

Kansalaisjärjestöjen ja kansallisten viranomaisten on tarpeen ottaa prostituutio lainsäädännölliseen käsittelyyn erityisesti siitä syystä, että monissa Euroopan maissa ja uusissa itsenäistyneissä valtioissa ollaan kiirehtimässä prostituution uudelleen määrittelyä lailliseksi työksi eräänlaisena väärinymmärrettynä yrityksenä saada sääntelyn ja kontrollin piiriin niin kutsutut väärinkäytökset prostituutiossa ymmärtämättä, että prostituutiojärjestelmä itsessään on jo väärinkäytös. Maat, jotka ovat laillistaneet tai muuten säännelleet prostituutiota ovat juuri niitä maita, joihin tuodaan organisoidusti eniten naisia ulkomailta. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että juuri sellaisiin maihin kuten Alankomaat ja Saksa, joista kumpikin on tunnustanut prostituution työksi ja yhdeksi taloussektorin alaksi, ihmiskauppa tuo eniten naisia laittomasti prostituutioteollisuuden tarpeisiin. Esimerkiksi Budapestin työryhmän 24 raportissa todetaan, että 80 prosenttia Alankomaiden bordelleissa toimivista naisista on peräisin muista maista useimmat heistä on värvätty ja tuotu organisoidusti Alankomaihin. Väitteitä, joiden mukaan prostituution laillistaminen ja säänteleminen vähentäisi prostituoituina toimiviin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja parantaisi seksiteollisuudessa toimivien naisten terveydentilaa, ei ole pystytty todentamaan. Väitteet pitäisi tutkia erittäin huolellisesti. Meillä on edessämme prostituution laillistamista sekä sääntelyä koskeva yleinen poliittinen kriisi. Niiden hallitusten, jotka eivät ole lähteneet tälle väärälle prostituution laillistamisen tielle, vaan ovat nähneet prostituution naisten ihmisoikeuksien väkivaltaisena rikkomisena, ovat avainasemassa vaikuttamaan siihen, että prostituutio otettaisiin uudelleen poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon alueellisten lainsäädäntömallien luomiseksi. 4. Taistelu prostituution laillistamista, sääntelyä ja työksi määrittelyä vastaan Emme voi määritellä uudelleen prostitutioituja naisia seksityöläisinä ellemme määrittele koko teollisuutta hyväksytyksi työksi. Tällöin myös parittajat määrittyvät kolmansiksi liiketoiminnan kumppaneiksi. Seksiteollisuuden laillistaminen tai sääntely ei paljasta sen ensisijaisia seurausvaikutuksia sitä, että prostituutiossa toimivat naiset eristetään laillistetuksi luokaksi, jonka tehtävänä on tuottaa seksipalveluja miehille joskin säännellyissä olosuhteissa, mutta yhä sallien miesten tarpeiden tehdä naisten ruumiista kulutushyödykkeitä. Prostituutio tulee dekriminalisoida. Rekrytoijia, parittajia, naisten & tyttöjen hankkijoita, bordellin pitäjiä ja ostajia pitää rangaista. 5. Ostajia on rangaistava. Vähiten keskustelua on käyty prostituution ja ihmiskaupan asiakkaista, miehistä, jotka ostavat naisia seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa prostituution, pornografian, seksiturismin ja vaimojen välityskaupan tarpeisiin. Emme saa väliinpitämättömästi todeta, miehet nyt ovat sellaisia, prostituutiota on aina ollut, pojat ovat poikia tai asiakkaat ovat yhtä hyvin uhreja. Emme voi kehottaa prostituutiossa toimivia naisia ja tyttöjä jatkamaan toimintaansa, koska prostituutiota on aina ollut, eikä sitä voida estää. Päinvastoin, meidän velvollisuutemme on yrittää kaikin käytettä- 24 Budapest Group 12

vissä olevin keinoin kasvatuksellisin ja kulttuurin keinoin sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä rankaisevien lakien avulla saada miehiä muuttamaan käyttäytymistään. Ruotsin seksipalvelujen ostamisen kieltävä laki on malli, jota muiden valtioiden tulisi seurata ja kilpailla sen toteutumisessa. Hallitusten olisi kiireellisesti saatava naisia ja lapsia prostituutioon ostavat henkilöt poliittisen päätöksenteon piiriin. Asia olisi kaiken kaikkiaan otettava vakavasti, sillä maailmanlaajuista seksikauppaa ei saada kuriin ennen kuin saadaan vastuuseen ne, jotka luovat kysyntää prostituutiolle. 6. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ei pidä kohdella maahanmuuttajarikollisina, toisin sanoen laittomina maahanmuuttajina, jotka pitäisi karkottaa maasta. Ihmiskauppaa ei pitäisi rinnastaa laittomaan maahanmuuttoon. Monet pitävät ihmiskaupan naisuhreja ei-toivottuina ja rikollisina muukalaisina, jotka ylittävät laittomasti rajoja päästäkseen nauttimaan vihreämmästä ruohosta aidan toisella puolen. Tällainen suhtautumistapa heijastuu helposti vastaanottajavaltion lainsäädäntöön maahanmuuttoa rajoittavasti, niin että mahdollisuudet päästä maahan laillista tietä tai turvapaikanhakijana vähenevät entisestään. Ihmiskauppa on riiston avulla tapahtuvaa maahanmuuttoa, mutta ihmiskaupan naisuhrit eivät ole laittomia maahanmuuttajia. On ironista, että maahanmuuttoa koskevilla rajoituksilla, joilla tiukennetaan rajavalvontaa ja joita usein käytetään herkästi haavoittuvien maahanmuuttajien tilanteen vaikeuttamiseksi, on vain vähän vaikutusta ihmiskaupan harjoittajiin. Koska maahanmuutosta tulee entistä tiukemmin säädeltyä ja syrjivämpää ja koska tehotonta rajavalvontaa käytetään hyväksi vastaanottavissa maissa, ihmiskaupan harjoittajista tulee tärkeitä kansainvälisiä toimijoita, jotka mahdollistavat kansainvälisen maasta toiseen siirtymisen juuri sen vuoksi, että laillisia kanavia on niin rajoitetusti. Monista potentiaalisista maahanmuuttajista tulee salakuljettajia, jotka usein harjoittavat myös ihmiskaupaa. He välittävät suuria määriä naisia ja lapsia maailmanlaajuiseen ihmiskauppaverkkoon, jota paikalliset seksiteollisuudet ja halvan työvoiman markkinat vastaanottavissa maissa käyttävät hyväkseen. 7. Tuetaan taloudellisesti naisryhmiä, jotka vastustavat ihmiskauppaa ja prostituutiota. On tärkeää, että ne maat, jotka eivät kannata prostituution laillistamista, tukevat taloudellisesti naisjärjestöjä kehittyvissä maissa, sekä maissa, jotka ovat suurissa taloudellisissa ja poliittisissa vaikeuksissa, jotta sukupuolten tasa-arvoa edistävät projektit eivät jäisi prostituutiojärjestelmän laillistaneiden maiden varaan. Prostituution laillistaneet ja sitä sääntelevät valtiot, kuten esimerkiksi Alankomaat, tukevat taloudellisesti kansalaisjärjestöjen projekteja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Monet näistä järjestöistä toimivat ihmiskaupan uhrien ja prostituoitujen naisten kanssa. Monet välittömiä palveluja tarjoavista kansalaisjärjestöistä, jotka saavat rahallista avustusta seksityön hyväksyvistä maista, ovat todenneet, etteivät ne voi asettua avoimesti vastustamaan prostituution laillistamista tai sääntelyä, koska ne pelkäävät menettävänsä raha-avustuksensa, vaikka käytännön kokemuksesta tietävätkin prostituution vahingoittavan naisia, ja ettei protituution laillistaminen tai sääntely ole mikään ratkaisu. 13

YK:n yleissopimukseen liittyvä Ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskeva pöytäkirja on jatkoa vuoden 1949 Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevalle yleissopimukselle ja Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevalle yleissopimukselle 25 sekä Yleissopimukselle lasten oikeuksista 26. Tämä ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja on tarkoitettu kansainväliseen käyttöön täydentämään jäljelle jääneitä puutteita naisten ja lasten perusoikeuksien suojelussa. Kansainväliset sopimukset eivät sellaisenaan riitä taistelussa nais- ja lapsikauppaa vastaan. Ihmiskauppaa vastustava pöytäkirja on kuitenkin valtava askel kohti naisten ja lasten ihmisoikeuksien toteutumista alkavalla vuosituhannella. 25 The Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women (CEDAW) 26 The Convention of the Rights of the Child 14

Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta Tämän pöytäkirjan sopimusvaltiot, jotka Johdanto toteavat, että tehokas ihmiskaupan ja erityisesti naisten ja lasten kaupan vastainen toiminta edellyttää, että lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaat lähestyvät ongelmaa maailmanlaajuisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta, johon sisältyvät toimenpiteet ihmiskaupan ehkäisemiseksi, sen harjoittajien rankaisemiseksi ja sen uhrien suojelemiseksi, näiden uhrien kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien suojeleminen mukaan lukien, ottavat huomioon kaikkia ihmiskauppaan liittyviä näkökohtia koskevan, maailmanlaajuisesti sovellettavan asiakirjan puuttumisen siitä huolimatta, että on olemassa lukuisia kansainvälisiä asiakirjoja, jotka sisältävät ihmisten ja erityisesti naisten ja lasten hyväksikäytön vastaisia sääntöjä ja käytännön toimenpiteitä, ovat huolissaan siitä, että tällaisen asiakirjan puuttumisen vuoksi ihmiskaupalle alttiiden henkilöidensuojelu ei ole riittävää, palauttavat mieleen 9 päivänä joulukuuta 1998 annetun yleiskokouksen päätöslauselman 53/111, jossa yleiskokous päätti perustaa määräämättömäksi ajaksi tilapäisen hallitustenvälisen komitean, jonka tehtävänä oli laatia laaja-alainen kansainvälinen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus sekä keskustella muun muassa naisten ja lasten kauppaa koskevan kansainvälisen asiakirjan laatimisesta, ovat vakuuttuneita siitä, että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen täydentäminen ihmiskaupan ja erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisyä, kieltämistä ja rankaisemista koskevalla kansainvälisellä asiakirjalla on hyödyksi kyseisenlaisen rikollisuuden ehkäisylle ja torjumiselle, ovat sopineet seuraavasta: I. YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 artikla Suhde kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen 1. Tämä pöytäkirja täydentää kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta. Pöytäkirjaa tulkitaan yhdessä yleissopimuksen kanssa. 2. Yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan tarvittavin muutoksin tähän pöytäkirjaan, jollei tässä pöytäkirjassa toisin määrätä. 3. Tämän pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti rangaistaviksi säädetyt teot katsotaan yleissopimuksen mukaisiksi rikoksiksi. 2 artikla Tarkoitus Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on: a) ehkäistä ja torjua ihmiskauppaa, kiinnittäen erityistä huomiota naisiin ja lapsiin; b) suojella ja auttaa ihmiskaupan uhreja, kunnioittaen täysimääräisesti heidän ihmisoikeuksiaan; ja c) edistää sopimusvaltioiden välistä yhteistyötä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 15

3 artikla Käsitteiden käyttö Tässä pöytäkirjassa: a) ihmiskauppa tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö tai orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen; b) ihmiskaupan uhrin suostumuksella tämän artiklan a kohdassa tarkoitettuun hyväksikäyttöön ei ole merkitystä, kun sen saamiseksi on käytetty jotakin a kohdassa mainittua keinoa; c) lapsen värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan ihmiskaupaksi myös silloin, kun siihen ei liity mitään tämän artiklan a kohdassa mainittua keinoa; d) lapsi tarkoittaa alle 18-vuotiasta henkilöä. 4 artikla Soveltamisala Tätä pöytäkirjaa sovelletaan, jollei siinä toisin määrätä, tämän pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyjen rikosten tutkintaan ja ehkäisyyn ja niitä koskeviin syytetoimiin, kun kyseiset rikokset ovat luonteeltaan kansainvälisiä ja niissä on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä, sekä tällaisten rikosten uhrien suojeluun. 5 artikla Rikosten säätäminen rangaistaviksi teoiksi 1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen tämän pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan rangaistavaksi teoksi, kun se on tahallista. 2. Kukin sopimusvaltio ryhtyy myös tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen rangaistaviksi teoiksi: a) tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetyn rikoksen yrityksen,jollei kyseisen sopimusvaltion oikeusjärjestelmän peruskäsitteistä muuta johdu; b) osallisuuden tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetyn rikoksen tekemiseen rikoskumppanina; ja c) muiden henkilöiden järjestämisen tai määräämisen tekemään tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetty rikos. 16

II. IHMISKAUPAN UHRIEN SUOJELU 6 artikla Ihmiskaupan uhrien auttaminen ja suojelu 1. Kukin sopimusvaltio suojelee ihmiskaupan uhrien yksityisyyttä ja henkilöllisyyttä soveltuvissa tapauksissa ja siinä määrin kuin se on kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista, muun muassa pitämällä ihmiskauppaan liittyvät oikeudenkäynnit suljettuna. 2. Kukin sopimusvaltio varmistaa, että sen kansallinen oikeus- tai hallintojärjestelmä sisältää toimenpiteitä, joiden avulla ihmiskaupan uhreille voidaan soveltuvissa tapauksissa antaa: a) tietoa asiaan liittyvistä oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyistä; b) apua heidän näkemystensä ja heille tärkeiden asioiden esittämiseksi ja käsittelemiseksi rikoksentekijöitä vastaan vireillä olevan nkosoikeudenkäynnin soveltuvissa vaiheissa sellaisella tavalla, joka ei rajoita puolustuksen oikeuksia. 3. Kukin sopimusvaltio harkitsee sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla autetaan ihmiskaupan uhreja toipumaan fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti, soveltuvissa tapauksissa yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, muiden asiaan liittyvien järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan osien kanssa, mukaan lukien erityisesti seuraavat toimenpiteet: a) sopivan asunnon järjestäminen; b) neuvojen ja tietojen antaminen erityisesti ihmiskaupan uhrien lakiin perustuvista oikeuksista sellaisella kielellä, jota uhrit ymmärtävät; c) lääkinnällisen, henkisen ja aineellisen avun antaminen; ja d) työ- ja koulutusmahdollisuuksien järjestäminen. 4. Soveltaessaan tämän artiklan määräyksiä kukin sopimusvaltio ottaa huomioon ihmiskaupan uhrien iän, sukupuolen ja erityistarpeet ja erityisesti lasten erityistarpeet, sopivan asunnon, koulutuksen ja hoidon tarve mukaan lukien. 5. Kukin sopimusvaltio pyrkii varmistamaan ihmiskaupan uhrien fyysisen turvallisuuden, kun he ovat sen alueella. 6. Kukin sopimusvaltio varmistaa, että sen kansallinen oikeusjärjestelmä sisältää toimenpiteitä, joiden avulla ihmiskaupan uhreilla on mahdollisuus saada vahingonkorvaus. 7 artikla Ihmiskaupan uhrien asema vastaanottavissa valtioissa 1. Tämän pöytäkirjan 6 artiklan mukaisten toimenpiteiden lisäksi kukin sopimusvaltio harkitsee ryhtymistä lainsäädännöllisiin tai muihin tarvittaviin toimenpiteisiin, joiden avulla ihmiskaupan uhrit voivat tarvittaessa jäädä sen alueelle väliaikaisesti tai pysyvästi. 2. Pannessaan tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä täytäntöön kukin sopimusvaltio ottaa asianmukaisesti huomioon humanitaariset ja inhimilliset tekijät. 17

8 artikla Ihmiskaupan uhrien palauttaminen kotimaahan 1. Sopimusvaltio, jonka kansalainen ihmiskaupan uhri on tai jossa tällä oli pysyvä oleskeluoikeus vastaanottavan sopimusvaltion alueelle tullessaan, helpottaa kyseisen henkilön paluuta alueelleen ilman aiheetonta tai kohtuutonta viivästystä ja hyväksyy sen, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän henkilön turvallisuuden. 2. Kun sopimusvaltio palauttaa ihmiskaupan uhrin siihen sopimusvaltioon, jonka kansalainen tämä on tai jossa tällä oli pysyvä oleskeluoikeus vastaanottavan sopimusvaltion alueelle tullessaan, henkilöä palautettaessa tulee ottaa asianmukaisesti huomioon tämän henkilön turvallisuus ja sellaisen oikeudenkäynnin tilanne, jossa kyseinen henkilö on ihmiskaupan uhrin asemassa, ja paluun tulee olla mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoista. 3. Vastaanottavan sopimusvaltion pyynnöstä pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio varmistaa ilman aiheetonta tai kohtuutonta viivästystä, onko ihmiskaupan uhri sen kansalainen tai onko tällä pysyvä oleskeluoikeus sen alueella vastaanottavan sopimusvaltion alueelle tullessaan. 4. Helpottaakseen sellaisen ihmiskaupan uhrin paluuta, jolla ei ole tarvittavia asiakirjoja, sopimusvaltio, jonka kansalainen kyseinen henkilö on tai jonka alueella hänellä on oikeus asua pysyvästi vastaanottavan sopimusvaltion alueelle tullessaan, suostuu vastaanottavan sopimusvaltion pyynnöstä myöntämään kyseiselle henkilölle sellaiset matkustusasiakirjat tai muut luvat, jotka ovat tarpeen sen alueelle matkustamista ja paluuta varten. 5. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita oikeuksia, jotka kuuluvat ihmiskaupan uhreille vastaanottavan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan. 6. Tämä artikla ei rajoita sellaisten kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamista, jotka koskevat kokonaan tai osittain ihmiskaupan uhrien paluuta kotimaahan. III. EHKÄISY, YHTEISTYÖ JA MUUT TOIMENPITEET 9 artikla Ihmiskaupan ehkäisy 1. Sopimusvaltiot ottavat käyttöön laaja-alaisia toimintasuunnitelmia, ohjelmia ja muita toimenpiteitä: a) ehkäistäkseen ja torjuakseen ihmiskauppaa; ja b) suojellakseen ihmiskaupan uhreja ja erityisesti naisia ja lapsia joutumiselta uudelleen uhrin asemaan. 2. Sopimusvaltiot pyrkivät ryhtymään toimenpiteisiin, kuten tutkimukseen, tiedotukseen ja tiedotusvälineiden avulla toteutettaviin kampanjoihin sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin aloitteisiin, ehkäistäkseen ja torjuakseen ihmiskauppaa. 3. Toimintasuunnitelmiin, ohjelmiin ja muihin toimenpiteisiin, joita on otettu käyttöön tämän artiklan mukaisesti, sisällytetään tarvittaessa yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa, muiden asiaan liittyvien järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan osien kanssa. 4. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin tai vahvistavat toimenpiteitä, kahden- ja monenväliseen yhteistyöhön sisältyvät toimenpiteet mukaan lukien, vähentääkseen tekijöitä, jotka saattavat ihmiset ja erityisesti naiset ja lapset alttiiksi ihmiskaupalle, kuten köyhyyttä, maiden kehittymättömyyttä ja 18