VAASAN YLIOPISTO. Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö. Viestintätieteiden koulutusohjelmat

VAASAN YLIOPISTO Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö Viestintätieteiden koulutusohjelmat Viestintätieteiden kirjoitusohjeet Harjoitustyöt, kandidaatintutkielmat ja pro gradu -tutkielmat Vaasa 2018

1 SISÄLLYS KUVIOT 2 TAULUKOT 2 TIIVISTELMÄ 3 1 KIRJOITUSOHJEIDEN KÄYTTÖ 5 1.1 Kandidaatintutkielman kirjoittaminen 5 1.2 Pro gradu -tutkielman kirjoittaminen 6 2 ULKOISIA VAATIMUKSIA 7 2.1 Kansi 7 2.2 Sivunumerot ja sisällysluettelo sekä muut luettelot 8 2.3 Tekstin asettelu ja fontti 9 2.4 Lainaukset ja referointi 9 2.5 Luvut, otsikointi ja kappaleet 10 2.6 Kuviot, taulukot, esimerkit ja kuvat 11 2.7 Liitteet 16 3 LÄHTEIDEN MERKITSEMINEN 17 3.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä 17 3.2 Lähdeviitteen kohdistaminen 19 3.3 Lähdeviitteen sisältö 20 3.3.1 Viittaaminen koko julkaisuun 20 3.3.2 Kirjoittajan nimi virkkeen keskellä 21 3.3.3 Usean kirjoittajan julkaisu 21 3.3.4 Yhdessä lähdeviitteessä useita lähteitä 22 3.3.5 Sama tekijä, eri julkaisut 22 3.3.6 Sanomalehteen ja aikakauslehteen viittaaminen 23 3.3.7 Julkaisulla ei ole varsinaista tekijää 23 3.3.8 Lyhenteen emt. käyttö 24 3.3.9 Lyhenteiden vrt. ja ks. käyttö 24

2 3.4 Viittaaminen erityyppisiin lähteisiin 25 3.4.1 Elektroniset lähteet 25 3.4.2 Haastattelulähteet ja sosiaalisen median keskustelulähteet 26 3.4.3 Tilastolähteet ja säädökset 26 4 LÄHDELUETTELON LAADINTA 27 4.1 Monografia 27 4.2 Sarjajulkaisut ja moniosaiset teokset 30 4.3 Artikkeli painetussa kokoomateoksessa 30 4.4 Artikkeli tieteellisessä aikakausjulkaisussa 31 4.5 Artikkeli sanoma- tai aikakauslehdessä 32 4.6 Internetissä julkaistut kirjalliset lähteet 32 4.7 Visuaaliset ja audiovisuaaliset lähteet 35 4.8 Julkaisemattomat teokset: opinnäytetyöt, haastattelut ja sähköpostiviestit 37 4.9 Teos, jossa on yhteisötekijä 38 4.9.1 Tilastolähteet 39 4.9.2 Säädökset 39 LÄHTEET 40 LIITTEET 46 Liite 1. Englanninkielisen tiivistelmäsivun malli 44 KUVIOT Kuvio 1. Kirjoitusohjeiden sanataajuudet luvuittain Voyant-ohjelmalla käsiteltyinä 12 Kuvio 2. Konteksti ja kieli rekisteri- ja tekstilajiteoriassa (Eggins & Martin 1997: 243) [kääntänyt J. K.] 13 TAULUKOT Taulukko 1. Facebook-sisältöluokkien lukumäärät yhteensä ja prosenttiosuudet (Koiranen 2015: 62) 14 Taulukko 2. Lyhenteiden vrt. ja ks. englanninkieliset vastineet 24

3 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- VAASAN YLIOPISTO Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö Tekijä: Etunimi Sukunimi Kandidaatintutkielma: Pääotsikko Alaotsikko, jos on Tutkinto: Humanististen tieteiden kandidaatti Koulutusohjelma: Viestintätieteiden kandidaattiohjelma Oppiaine: Viestintätieteet Valmistumisvuosi: 20XX Työn ohjaaja: Etunimi Sukunimi ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- TIIVISTELMÄ: Kandidaatintutkielman tiivistelmässä kerrotaan tutkimuksen lähtökohdat, tutkimusongelma tai tutkimuksen tavoite, teoria, keskeiset käsitteet, menetelmä(t) ja aineisto, keskeiset tulokset sekä päätelmät. Tiivistelmään ei merkitä lähdeviitteitä. Tiivistelmän kirjasinlaji on Times New Roman ja kirjasinkoko 12. Riviväli on 1. Tutkielman avainsanat mainitaan tiivistelmän lopussa. Avainsanat kirjoitetaan samalla kielellä kuin tutkielma, ja niistä voi keskustella ohjaajan kanssa. Jos tutkielman kirjoittajan koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi, voi tiivistelmän laatia englanniksi tai ohjaajan kanssa sovitulla kielellä. Tiivistelmä on kuitenkin laadittava samalla kielellä kuin kypsyysnäyte. Tutkielmaan on liitettävä tiivistelmäsivu. Tiivistelmä on korkeintaan yhden sivun mittainen. Kansilehti on sivu 0 (ei sivunumeroa), sisällysluettelo on sivulla 1 ja tiivistelmä sivulla 2. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- AVAINSANAT: (3 5 avainsanaa, tarkista asiasanastosta)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- VAASAN YLIOPISTO Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö Tekijä: Etunimi Sukunimi Pro gradu -tutkielma: Pääotsikko Alaotsikko, jos on Tutkinto: Filosofian maisteri Koulutusohjelma: Viestinnän monialainen maisteriohjelma / Teknisen viestinnän maisteriohjelma Suuntautumisvaihtoehto: Digitaalinen media / Organisaatioiden viestintä Oppiaine: Viestintätieteet Valmistumisvuosi: 20XX Työn ohjaaja: Etunimi Sukunimi ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- TIIVISTELMÄ: Tutkielmaan on liitettävä sivun mittainen tiivistelmä, jonka kääntöpuoli jätetään tyhjäksi eikä sinne merkitä näkyviin sivunumeroa. Tiivistelmä sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen, ja sen sivunumero on aina pariton. Myös luku 1 alkaa parittomalta sivulta. Huomioi, että pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen vasemmalla. Tutkielman tiivistelmässä kerrotaan tutkimuksen lähtökohdat, tutkimusongelma tai tutkimuksen tavoite, teoria, keskeiset käsitteet, menetelmä(t) ja aineisto, keskeiset tulokset sekä päätelmät. Tiivistelmään ei tuoda yksittäisiä tutkimustuloksia kuten prosenttilukuja. Tiivistelmä kirjoitetaan ensisijaisesti passiivissa ja sen suositellut aikamuodot ovat preesens ja perfekti. Ensimmäistä persoonaa voi käyttää tarvittaessa omien valintojen selventämiseen. Tiivistelmään ei merkitä lähdeviitteitä. Tiivistelmän kirjasinlaji on Times New Roman ja kirjasinkoko 12. Riviväli on 1. Tutkielman avainsanat mainitaan tiivistelmän lopussa. Avainsanat kirjoitetaan samalla kielellä kuin tutkielma, ja niistä voi keskustella ohjaajan kanssa. Jos tutkielma on laadittu englanniksi, tiivistelmä on laadittava suomeksi. Jos tutkielman kirjoittajan koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi, voi tiivistelmän laatia englanniksi tai ohjaajan kanssa sovitulla kielellä. Maisterintutkinnossa tiivistelmä vastaa kypsyysnäytettä, joten sen kieliasuun täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Jos kandidaatintutkintoon sisältyy viestintätieteiden alalta laadittu kypsyysnäyte, sitä ei tarvitse kirjoittaa uudelleen maisterivaiheessa. Asiasanat ovat tärkeitä työn löydettävyyden kannalta. Asiasanat kuvaavat työn keskeisiä käsitteitä, ja ne voi tarvittaessa tarkistaa kirjaston kautta löytyvistä asiasanalistoista. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- AVAINSANAT: (5 8 avainsanaa, tarkista tarvittaessa asiasanastosta)

5 1 KIRJOITUSOHJEIDEN KÄYTTÖ Näiden kirjoitusohjeiden tarkoitus on yhtenäistää viestintätieteiden oppiaineen tieteellisten tutkielmien ulkoasua ja rakennetta. Kirjoitusohjeita sovelletaan kaikissa koulutusohjelmissa ja suuntautumisvaihtoehdoissa: poikkeuksista mainitaan ohjeissa erikseen tai niistä ohjeistetaan kurssiaineistoissa. Kirjoitusohjeissa neuvotaan tutkielman ulkoasuun, lähteisiin viittaamiseen ja viimeistelyyn liittyvistä seikoista. Kirjoitusohjeita voi kuitenkin soveltaa kaikkiin kirjallisiin töihin opintojen alusta lähtien: näin kirjoitusohjeet tulevat tutuksi ennen tutkielman laadintaa. Kirjoitusohjeet eivät kata kaikkia mahdollisia tapauksia. Epävarmoissa tilanteissa kannattaa kysyä neuvoa ohjaajalta. Kirjoitusohjeissa käytetyt esimerkit on joko keksitty tai ne on poimittu julkaisuista, jotka on merkitty lähdeluetteloon, mutta selvyyden vuoksi jokaiseen esimerkkiin ei ole merkitty erikseen lähdeviitteitä. 1.1 Kandidaatintutkielman kirjoittaminen Kandidaatintutkielma kirjoitetaan Kandidaatintutkielma-kurssilla. Kurssilla tutustutaan tieteelliseen tutkimukseen, argumentaatioon, tiedonhakuun ja tieteelliseen kirjoittamiseen. Ennen tutkielman palautusta työ tarkistetaan Moodle-alustalta löytyvällä Turnitinplagiaatintunnistustyökalulla ohjaajan ohjeiden mukaan. Valmis kandidaatintutkielma palautetaan pdf-muodossa ohjaajalle ja paperille kaksipuoleisesti tulostettuna opintohallintoon. Kun kandidaatintutkielma on viimeistelty ja palautettu, kirjoitetaan kypsyysnäyte. Kypsyysnäyte on noin neljä sivua, 450 600 sanaa pitkä tutkielman aiheeseen liittyvä pohdiskeleva essee. Kandidaatintutkielman ohjaaja antaa kypsyysnäytteen aiheen. Kypsyysnäyte kirjoitetaan joko suomeksi tai ruotsiksi opiskelijan koulusivistyskielen mukaan. Jos opiskelijalla on muu koulusivistyskieli, kypsyysnäytteen kielestä sovitaan

6 ohjaajan kanssa. Kypsyysnäytteen tarkoitus on osoittaa, että opiskelija hallitsee oman tieteenalansa ja äidinkielensä. Käytännön tietoa aiheesta on opintohallinnon verkkosivuilla. 1.2 Pro gradu -tutkielman kirjoittaminen Pro gradu -tutkielmaa kirjoitetaan tutkielmaseminaarin yhteydessä. Seminaarissa harjoitellaan tieteellisen tutkimuksen laadintaa, tieteellistä kirjoittamista ja tiedonhakua siten, että opiskelija osaa suhtautua kriittisesti omaan työhönsä ja muiden tutkimuksiin. Kun tutkielman käsikirjoitus on tekijän mielestä valmis, se toimitetaan ohjaajalle. Ohjaaja lukee tekstin läpi, antaa palautetta ja ehdottaa muutoksia. Opiskelija toimittaa korjatun version uudelleen ohjaajalle ja lataa sen oman tutkielmaryhmänsä Moodle-alustalla olevaan Turnitinin koeversioon alustavaa testausta varten. Ohjaaja tarkistaa tehdyt muutokset ja Turnitin-tulokset. Sen jälkeen ohjaaja antaa mahdolliset korjausehdotukset ja luvan laittaa työn kansiin. Kun ohjaaja on antanut kansitusluvan, hän kirjaa opiskelijan viralliselle Turnitin-alustalle. Opiskelija viimeistelee ja kansittaa työn. Sitten hän tuo kaksi kansitettua kappaletta työstä opintohallintoon, joka toimittaa ne työn ohjaajalle ja toiselle tarkastajalle. Kansitetun tutkielman palautuspäivästä alkaa 30 päivän arviointiperiodi, jonka kuluessa arviointi pitää tehdä. Tässä vaiheessa opiskelija lataa lopullisen, kansitetun version tutkielmastaan tallentavaan Turnitiniin ja koko tutkielman sekä tiivistelmän Tritonian tietokantaan pdf-muodossa. Kun tutkielman arviointi on valmis, arviointilomake toimitetaan opintohallintoon, joka ilmoittaa arvostelun opiskelijalle. Dekaani vahvistaa arvosanan opintohallinnon sivustolla ilmoitetun aikataulun mukaan. Lisätietoa tutkielmaprosessista ja valmistumisesta löytyy opinto-oppaasta ja opintohallinnon verkkosivuilta.

7 2 ULKOISIA VAATIMUKSIA Tässä luvussa käsitellään kirjallisten töiden ulkoasua koskevia vaatimuksia sekä lukujen, kappaleiden ja otsikoiden rakennetta. Myös kuvioiden, kuvien ja taulukoiden sekä esimerkkien asetuksista annetaan ohjeita. Kaikilta yli viiden sivun pituisilta kirjallisilta töiltä vaaditaan ulkoasun yhdenmukaisuutta kansilehden, tekstin asettelun, lähdeviitteiden merkitsemisen ja lähdeluettelon suhteen. Huomaa, että osa alla annetuista ohjeista koskee kuitenkin vain kandidaatin- tai pro gradu -tutkielmaa. 2.1 Kansi Kansilehdelle kirjoitetaan työn nimi. Nimen on oltava ytimekäs ja vastattava työn sisältöä. Työn nimi voi olla kaksiosainen, jolloin se jakaantuu pää- ja alaotsikkoon. Pääotsikko voi olla esimerkiksi sitaatti tutkimuksessa käytetystä aineistosta. Alaotsikko on usein tarpeen tutkimuskohteen rajausta hahmottamaan. Kandidaatintutkielmaa ei kansiteta. Pro gradu -tutkielman kannen väri on valkoinen, kansipaperin on oltava 160-grammaista ja suojamuovin on oltava kirkas. Tutkielman takakansi on valkoinen pahvi, joka valkoisella selkämyksellä liitetään kansilehden päälle asetettuun värittömään muovilehteen. Selkämykseen kiinnitetään tarra, jossa on opiskelijan sukunimi ja tutkielman valmistumisvuosi. Kirjallisten töiden kansilehden marginaalit ovat samat kuin muualla työssä (ks. luku 2.5). Kansilehdessä käytetään kirjasinlajia Times New Roman ja kirjasinkokoa 14. Kansilehdessä käytettävä riviväli on 1. Yliopiston nimi kirjoitetaan riville 1, yksikön nimi riville 3. Työn laatijan nimi kirjoitetaan riville 19 ja pääotsikko riville 21. Kansilehden teksti aloitetaan sivun yläreunasta ja keskitetään. Sivun alareunaan kirjoitetaan Vaasa 20XX viimeiselle riville. Vuosiluku merkitään tutkielman hyväksymisvuoden mukaan. Muissa töissä kuin tutkielmissa kantta koskevia ohjeita sovelletaan sen mukaisesti, mikä kurssi on kyseessä.

2.2 Sivunumerot ja sisällysluettelo sekä muut luettelot 8 Kansilehden jälkeen kaikki sivut merkitään juoksevalla sivunumeroinnilla siten, että sisällysluettelo on sivulla 1. (Tiivistelmän kääntöpuolelle sivunumeroa ei merkitä näkyviin.) Sivunumerointi ulottuu tutkimuksen loppuun asetettujen liitteiden viimeiseen sivuun asti. Sivunumero asetetaan sivun keskelle, 2,5 cm sivun yläreunasta. Sivunumeron kirjasinlaji ja -koko ovat samat kuin muun tekstin. Kaikissa kirjallisissa töissä sisällysluettelo laaditaan ja sijoitetaan samalla tavalla kuin näiden ohjeiden sisällysluettelo (ks. s. 1 2). Suositeltavaa on, että sisällysluettelo laaditaan tekstinkäsittelyohjelman automaattisella toiminnolla. Sisällysluettelon riviväli on 1,5. Alaotsikot sisennetään siten, että kaksiportaiset alaotsikot sijoittuvat 1 cm:n ja kolmiportaiset alaotsikot 2 cm:n päähän vasemmasta marginaalista. Sisällysluettelossa tutkimuksen sisältö eritellään otsikoittain ja sivunumeroittain työn etenemisjärjestyksessä. Tämä merkitsee sitä, että sisällysluetteloa seuraava tiivistelmä mainitaan sisällysluettelossa yleensä ensimmäisenä. Ennen sitä on kuitenkin viittaus mahdollisiin kuvio- ja taulukkoluetteloihin. Tämän jälkeen eritellään tutkimuksen kaikki pääluvut ja alaluvut. Sisällysluettelon loppuun sijoitetaan lähteet ja sen jälkeen mahdolliset muut luettelot. Sisällysluettelon pääluvut kirjoitetaan isoilla kirjaimilla. Sisällysluettelossa kohdat LÄHTEET ja LIITTEET eivät saa eteensä numeroa. Mikäli liitteitä on yksi, merkitään se sisällysluetteloon seuraavasti: LIITE. Liitteen otsikko. Jos niitä on useampia, ne numeroidaan juoksevasti. Muilla luetteloilla tarkoitetaan kuva-, kuvio-, taulukko- ja lyhenneluetteloja. Ne sijoitetaan sisällysluettelon loppuun. Kuvat, kuviot ja taulukot esitetään luettelossa allekkain otsikoittain ja sivunumeroittain. Jos kuvia, kuvioita ja taulukoita on korkeintaan kolme, niistä ei tarvitse välttämättä tehdä omia luetteloita. Lyhenneluettelossa ilmoitetaan tutkimuksessa esiintyvät vakiintuneet lyhenteet, kuten lehtien vakiintuneet lyhenteet. Jos työssä on vain muutama vakiintunut lyhenne, ne voi kertoa pelkästään tekstissä. Vakiintuneita lyhenteitä ovat esimerkiksi: HS = Helsingin Sanomat ja Yle = Yleisradio Oyj

9 2.3 Tekstin asettelu ja fontti Tutkielman leipäteksti kirjoitetaan kirjasinlajilla Times New Roman ja kirjasinkoolla 12. Lihavointia ja kursivointia käytetään ohjaajan ohjeiden mukaan. Kursivoinnilla osoitetaan usein kielen ainesta (esim. Sana sana sisältää neljä kirjainta). Tekstin alleviivaamista ei suositella. Tehostuskeinoja on käytettävä johdonmukaisesti, mutta säästeliäästi. Teksti sijoitetaan paperille siten, että vasen ja oikea marginaali ovat samat (3 cm). Molemmat reunat pitää tasata. Tasaus koskee myös erilaisia luetteloita, liitteitä, esimerkkejä ja pitkiä, suoria lainauksia. Alareunan marginaali on 3 cm ja yläreunan 3,5 cm. Kaikissa kirjallisissa töissä käytetään riviväliä 1,5, jolloin sivulle mahtuu 32 riviä. Riviväliä 1 käytetään yli kolme riviä pitkissä, suorissa lainauksissa. Riviväliä 1 käytetään taulukko-, kuva- ja kuvioteksteissä, esimerkeissä, mahdollisissa alaviitteissä sekä lähdeluettelossa. Lopuksi kannattaa tarkistaa, että sivujen ala- tai yläreunaan ei jää yksittäisiä rivejä (ns. orporivit). Tämä pätee erityisesti kuva- ja taulukko-otsikoihin sekä lukujen otsikoihin. 2.4 Lainaukset ja referointi Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, mikäli ne ovat vähintään kolme sanaa tai korkeintaan kolme riviä pitkiä. Suora lainaus on sanatarkka kopio alkuperäislähteestä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös korostuskeinot ja mahdolliset kirjoitusvirheet merkitään alkuperäislähteen mukaisesti. Kolme riviä pidemmät lainaukset kirjoitetaan rivivälillä 1 sisennettynä (1,5 cm) ja ilman lainausmerkkejä. Pitkiä suoria lainauksia on kuitenkin vältettävä. (1) Pääkirjoitus sisältää [...] joskus ajanvietettä ja huvitustakin (Teikari 1990: 57). 1 (2) Luukka (1995: 57 58) kuvaa sosiaalisen konstruktionismin mukaista lähestymistapaa yhteisöllisyyteen: 1 Pisteiden sijaan myös kaksi ajatusviivaa voi ilmaista sitä, että lainauksesta on jätetty jotain pois.

10 Yhteisön jäsenillä on samansuuntaiset arvot, uskomukset ja toimintatavat, jotka johtavat esimerkiksi yhteisiin puhetapoihin ja normeihin. Näiden tapojen hallinta on edellytyksenä yhteisöön kuulumiselle. Käytänteet elävät ja syntyvät yhteisössä ja samalla myös muokkaavat yhteisöä. Yhteisö nähdään siis ennen kaikkea normatiivisena voimana. Tekstin tulkinta on kanonista ja diskurssi normaalia, jos se noudattaa yhteisön normeja. Yhteisön jäsenten kielellistä käyttäytymistä ohjaa tieto diskurssikäytänteistä, jotka eivät kuitenkaan ole pysyviä normeja vaan neuvoteltavia (Luukka 1995: 60). 2.5 Luvut, otsikointi ja kappaleet Teksti jaetaan lukuihin, jotka otsikoidaan ja numeroidaan. Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla. Pääluvut (1) aloitetaan tutkielmassa uudelta sivulta. Muissa kirjallisissa töissä pääotsikko erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Alaluvut jatkuvat samalta sivulta kuin edeltävä teksti. Kaksiportaisten alalukujen (1.1) otsikot erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella rivinvaihdolla (riviväli 1,5, välistys [spacing] 0). Jos kaksiportainen alaluku seuraa pääluvun otsikkoa, yksi tyhjä rivi otsikkojen välissä riittää. Tutkielmissa pääluvun ja alaluvun välissä on hyvä olla tekstiä. Moniportaisempi alaluku erotetaan edellisestä otsikosta tai tekstistä yhdellä rivinvaihdolla. Alalukuja on oltava vähintään kaksi: jos työssä on esimerkiksi alaluku 1.1, täytyy siinä olla myös alaluku 1.2. Suosituksena pidetään enintään kolmea porrasta (1.1.1). Otsikon jälkeen on aina yksi tyhjä rivi ennen tekstiä. Teksti jaetaan kappaleisiin, jotka erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivillä. On suositeltavaa, että kappaleet ovat suhteellisen samanpituisia. Esimerkiksi koko sivun tai yhden virkkeen mittaisia kappaleita ei saa olla. Pitkiä, esimerkiksi ranskalaisilla viivoilla tai numeroilla esitettyjä listoja on syytä välttää.

11 2.6 Kuviot, taulukot, esimerkit ja kuvat Kuviot, kuvat ja taulukot täydentävät tekstiä. Niiden sisällön on oltava niin selkeä, että niitä voi tarkastella ja ymmärtää näkemättä varsinaista tekstiä. Varsinaisessa tekstissä on oltava viittaus jokaiseen kuvioon, kuvaan, taulukkoon ja esimerkkiin. Kuvioiden, kuvien ja taulukoiden on oltava ulkoasultaan selkeitä ja kooltaan tarkoituksenmukaisia. Niissä ei esimerkiksi saa olla turhaa tyhjää tilaa, ja niiden on mahduttava asetettuihin marginaaleihin ja yhdelle sivulle. Kuvioissa ja taulukoissa on syytä välttää värejä, jotka kopioituvat huonosti monistuksessa. Kuvio- ja taulukkosivut voi tarvittaessa erikseen tulostaa värillisinä. Kuvio- ja kuvateksti sijoitetaan kuvion tai kuvan alle ja taulukkoteksti taulukon ylle. Kuvioille, kuville ja taulukoille merkitään oma juokseva numerointinsa. Tekstit Kuvio 1, Kuva 1 ja Taulukko 1 lihavoidaan, mutta kuvion, kuvan tai taulukon otsikkotekstiä ei lihavoida. Kuvioiden, kuvien ja taulukoiden otsikot kirjoitetaan samalla kirjasinlajilla ja -koolla kuin varsinainen teksti, mutta riviväli on 1. Taulukoissa käytetään myös riviväliä 1. Kuvioiden, kuvien ja taulukoiden otsikkotekstit eivät pääty pisteeseen, mutta kuvio-, kuva- tai taulukkonumeron jälkeen tulee piste (esim. Taulukko 1. Otsikko). Mahdolliset lähdeviitteet tulevat sulkeisiin otsikkotekstin jälkeen. Pitkiä lähdeviitelistoja taulukoiden ja kuvioiden yhteydessä ei suositella. Kuviot, kuvat ja taulukot erotetaan muusta tekstistä yhdellä rivinvaihdolla (välistys 0) kuvan tai taulukon ylä- ja alapuolella. Otsikkoteksti ja kuvio, kuva tai taulukko erotetaan toisistaan yhdellä rivinvaihdolla. Jos otsikkoteksti jatkuu toiselle riville, se sisennetään alkamaan samasta kohdasta kuin ensimmäisen rivin otsikkoteksti. Kuvista, kuvioista ja taulukoista tehdään omat luettelot, jotka sijoitetaan sisällysluettelon loppuun. Kuvioiden avulla voidaan havainnollistaa ja yksinkertaistaa esitettävää asiaa. Hyviä apuvälineitä kuvioiden laatimiseen on useita, kuten Wordin SmartArt-ohjelma. Kuviosta 1 nähdään, miten tutkimustuloksia voidaan havainnollistaa graafisesti.

12 Kuvio 1. Kirjoitusohjeiden sanataajuudet luvuittain Voyant-ohjelmalla käsiteltyinä Kuvio 1 on tehty Voyant-ohjelmalla, joka on verkossa saatavilla oleva ilmaisohjelma, johon ladataan tekstiaineisto. Sovellus tuottaa tekstistä erilaista tilastotietoa, kuten Kuviossa 1 esitetyn käyrän, josta nähdään yleisimpien sanojen esiintymisfrekvenssit tekstin eri osissa. Kuvioita piirrettäessä on muistettava, että pienelläkin symbolilla on suuri sanoma. Esimerkiksi se, mihin suuntaan nuolen kärki osoittaa, muuttaa kuvion asiasisältöä ratkaisevasti. Monesti se, että opiskelija kykenee itse laatimaan kuvion, osoittaa asioiden välisten suhteiden omaksumista. Siinä tapauksessa, että kuvio lainataan toisesta lähteestä, on käytettävä alkuperäistä otsikkoa ja lähdeviitemerkintää. Joissakin tapauksissa voidaan lainata jotakin kuviota/taulukkoa vain osittain, jolloin myös viitataan alkuperäiseen lähteeseen. Näissä tapauksissa tekstissä on osoitettava selvästi, mikä on tekijän omaa tuotosta ja mikä on lainattu alkuperäisestä lähteestä.

13 ideologia tekstilaji ideologia tekstilaji konteksti sävy rekisteri ala interpersoonainen tapa kieli ideationaalinen tekstuaalinen Kuvio 2. Konteksti ja kieli rekisteri- ja tekstilajiteoriassa (Eggins & Martin 1997: 243) [kääntänyt J. K.] 2 Tutkielmassa voidaan käyttää taulukoita esimerkiksi aineiston kuvaamiseen ja analyysin tulosten esittämiseen tiiviissä muodossa. Taulukko muodostuu riveistä ja sarakkeista, joissa tiedot esitetään pelkistetysti. Taulukoita käytetään usein myös tilastollisen aineiston esittämiseen. Tilastollinen aineisto esitetään erillisenä taulukkona joko tekstin seassa tai liitteenä. Jos numerotietoja on vähän, ne voidaan esittää myös otsikoimattomina ja numeroimattomina asetelmina. Kaikkea tilastollista aineistoa ei tarvitse välttämättä esittää erikseen, kun keskitytään tutkimuksen kannalta merkittäviin havaintoihin. Samoja tietoja ei saa esittää sekä taulukkona että kuviona. Tarvittaessa kuvion pohjana olevat tarkat numerotiedot voidaan esittää liitteessä. Laadullisessa tutkimuksessa esitettävä määrällinen kuvailu saattaa perustua hyvin pieniinkin otantoihin. Tällöin on tekstissä syytä keskustella kriittisesti 2 Alkuperäinen kuvio on englanninkielinen, ja sen on kääntänyt tutkielman tekijä, jonka nimikirjaimet ovat J. K.

numeerisesti esitetyn tiedon yleistettävyydestä. Prosenttiosuuksia esitettäessä on hyvä merkitä taulukkoon myös lukumäärät, joista prosenttiosuus on laskettu. 14 Taulukossa 1 sisältöluokkien esitysjärjestys pohjautuu lukumäärään, mutta kriteerinä voi olla jokin muukin. Aakkosjärjestys ei useinkaan ole toimiva, sillä sen käyttö saattaa vaikuttaa taulukon tulkintaan ja taulukosta ilmenevään informaatioon. Taulukko 1. Facebook-sisältöluokkien lukumäärät yhteensä ja prosenttiosuudet (Koiranen 2015: 62) Sisältöluokat Lukumäärä Osuus (%) Suhteet 60 17,7 Aukioloajat 55 16,2 Markkinointi 51 15,0 Tiedonjako 44 13,0 Tapahtumat 43 12,7 Tiedonhaku 43 12,7 Tilahäiriöt 20 5,9 Koulutukset 13 3,8 Ohjeet 10 3,0 Yhteensä 339 100,0 Kuvioissa tai taulukoissa on oltava samanlainen graafinen yleisilme. Taulukoissa tekstit tasataan vasemmalle ja numerot oikealle. Taulukon fontti on sama kuin tekstin fontti, ja fonttikoko voi taulukon koosta riippuen olla joko sama tai pienempi kuin tekstin fontti. Kuvioiden ja taulukoiden liiallista tehostamista on vältettävä. Kuvioiden ja taulukoiden sisältöjä ei välttämättä kerrota tekstissä sana- tai numerotarkasti uudelleen, mutta niitä on tulkittava ja selitettävä riittävästi. Selitys voi olla ennen graafista esitystä tai sen jälkeen, kunhan esitys sijoittuu luontevasti osaksi tekstiä. Kuvioita ja taulukoita voi esittää myös liitteissä. Kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä esimerkiksi seuraavasti: (3) Interpersonaalinen metafunktio jakautuu asemointiin ja modaalisuuteen (ks. kuvio 12).

15 (4) Taulukkoon 1 on koottu Facebook-sisältöluokkien lukumäärät ja prosenttiosuudet. Kaikki tutkimusaineistosta esitettävät esimerkit on numeroitava juoksevasti. Esimerkit on erotettava muusta tekstistä sisennystä (1,5 cm: esimerkin numero, 2,5 cm: esimerkkiteksti) ja riviväliä 1 käyttäen. Yleensä esimerkki ei ole luvussa viimeisenä, vaan sen jälkeen on tekstiä. (5) Neutraaleilla verbeillä voi kuitenkin olla referointirakenteissa oma erityinen funktionsa viestimisen ilmaisemisen ohella. Tämä näkyy esimerkissä (1). (1) Puolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Juha Korkeaoja sanoi: Kannattaisi kysyä asianomaisilta ensin. Se selvittäisi tilannetta huomattavasti. (Tähän tieto, mistä aineistosta esimerkki peräisin, esim. HS 20.09.17.) Esimerkissä (1) se, että jotakin sanotaan, ei sinällään muodosta uutisen ydintä, vaan. Kaikkiin esimerkkeihin on viitattava tekstissä ja niitä on myös selitettävä riittävästi. Esimerkkien tulkintaa ei saa jättää lukijalle. Kuvia eli esimerkiksi valokuvia tai ruutukaappauksia (screenshot) tulee käyttää opinnäytetyössä vain, jos se on tutkielman tavoitteen ja käytettävän menetelmän vuoksi tarpeen. Mikäli tutkielman menetelmänä on kuva-analyysi, analyysissä on luontevaa käyttää kuvia. Tällöin tulee kuitenkin muistaa kuviin liittyvät tekijänoikeudet. Valokuva todennäköisesti ylittää aina ns. teoskynnyksen, jolloin sen käyttöön tulee kysyä lupa tekijältä. Mikäli tekijä on luovuttanut oikeutensa teokseen jollekin toiselle taholle, esimerkiksi kustantajalle tai tuottajalle, lupa teoksen käyttöön kysytään näiltä. Luvat kannattaa kysyä jo tutkielman tekemisen alkuvaiheessa, jotta mahdollinen kielto kuvien käyttöön voidaan ottaa huomioon tutkimuksen suunnittelussa. Opinnäytetöissä kuvia voi jonkin verran käyttää ns. sitaattioikeuden sallimana ilman lupaa. Sitaattioikeus tarkoittaa sitä, että julkistetuista teoksista voi ottaa lainauksia tieteelliseen esitykseen, kun kuva liittyy kiinteästi työssä käsiteltyyn asiaan. Kuvan osaa

16 tai kokonaista kuvaa voi käyttää vain sen verran, kuin se on aiheen tarkastelun kannalta tarpeellista, eli ns. kuvituskuvia ei saa käyttää. Kun työhön liitetään kuva sitaattioikeuden nojalla, sitä pitää käsitellä myös itse tekstissä. Siteeraaminen on perusteltua silloin kun se selventää ja havainnollistaa omaa esitystä. Kuvien käytön yhteydessä tulee aina muistaa niihin liittyvät sitaattikäytännöt. Kuvan lähdeviitteeksi merkitään julkaisun tai kuvaajan nimi. 2.7 Liitteet Mahdolliset liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen. Ne otsikoidaan, numeroidaan juoksevasti, sivunumeroidaan ja luetellaan myös sisällysluettelossa. Liitteeksi voidaan sijoittaa esimerkiksi käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet, aineistonkeruuseen liittyvät muut kirjelmät sekä mahdolliset aineiston esimerkit. Koko aineistoa ei koskaan laiteta työn liitteeksi. Työn liitteitä voivat myös olla sellaiset työn sisältöä havainnollistavat kuviot ja taulukot, jotka ovat liian suuria sijoitettavaksi tekstiin.

17 3 LÄHTEIDEN MERKITSEMINEN Tässä luvussa käsitellään Vaasan yliopiston viestintätieteiden oppiaineessa käytössä olevaa lähdeviitteiden merkitsemistapaa. Tieteellisessä kirjoittamisessa viitteiden merkitsemistavat vaihtelevat julkaisusta tai kustantajasta riippuen, joten tämä ohje pätee vain oppiaineeseen tehtyihin harjoitus- ja opinnäytetöihin. Esimerkeissä käytettyjen lähteiden merkitsemistapaa lähdeluetteloon käsitellään luvussa 4. Kaikki näiden ohjeiden esimerkeissä käytetyt lähteet on koottu lopusta löytyvään lähdeluetteloon. 3.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähdeviitteiden käyttö on osa hyvää tieteellistä käytäntöä. Viitteiden avulla lukija voi seurata, mitä lähdeaineistoa on tutkimuksessa käytetty ja miten. Lähdeviitteet mahdollistavat tekstin asiasisällön tarkistamisen, ja niistä lukija näkee, milloin tekijä tukeutuu toisen tutkijan tuotantoon. Kaikkien käytettyjen lähteiden on tarkoitus löytyä vaivattomasti lähdeluettelosta. Asianmukaisesti esitetyillä lähdeviitteillä opiskelija osoittaa hallitsevansa hyvän tieteellisen käytännön. Lähteiden lainaamisessa erotellaan referointi ja suorat lainaukset. Tekstiä referoitaessa muotoillaan oman tutkimusasetelman kannalta keskeinen ajatus omin sanoin. Tämä on pääviittaustapa kaikissa tieteellisissä töissä. Ei riitä, että kirjoittaja omassa tekstissään esimerkiksi muuttaa joka kolmannen sanan tai vaihtaa sanojen järjestystä. Tärkeää on, että kirjoittaja on sisäistänyt lukemansa tekstin, sillä muussa tapauksessa hän ei kykene esittämään sen sanomaa oikein ja oman tutkimusasetelmansa ehdoilla. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan täsmälleen samassa muodossa kuin se on alkuperäisessä tekstissä. Lyhyt lainaus erotetaan tekstistä lainausmerkein. Pitkä lainaus (yli kolmen rivin pituinen) sisennetään ilman lainausmerkkejä, ja sen riviväli pienennetään 1:een. Mikäli suorassa lainauksessa on esimerkiksi kirjoitusvirhe, se voidaan osoittaa merkitsemällä virheellisen sanan jälkeen [sic]. Sic (lat.) = siten, sillä tavalla; tosiaankin näin.

18 Aina kun toisen kirjoittajan tekstiä käytetään oman tulkinnan apuna tai tekstiä lainataan suoraan, on merkittävä lähdeviittaus. Viittaus on tehtävä siihen lähteeseen, joka on ollut käytössä. Lähtökohta on, että opiskelija käyttää ensisijaisia eli alkuperäislähteitä. Jos toissijaista eli ns. toisen käden lähdettä käytetään, lähteen toissijaisuuden pitää käydä ilmi tekstistä. Lähdeluettelossa ilmoitetaan kaikki käytetyt lähteet. Lähdeviitteet merkitään varsinaisessa tekstissä sisäviitteillä eli leipätekstiin sijoitettavilla, sulkeisiin merkittävillä viitteillä, joista käy ilmi lähdetekstin kirjoittajan nimi ja julkaisuvuosi sekä ne sivut, joihin viittaus täsmälleen ottaen kohdistuu. Tutkielman lähdeviitteen perusmuoto on siis sisäviite, jossa on tekijän nimi, teoksen julkaisuvuosi ja viitatun kohdan sivunumero(t). Joissain teoksissa sivunumerot voivat olla poikkeuksellisen muotoisia (esimerkiksi roomalaiset numerot), jolloin viitataan niihin. Alaviitteitä voidaan hyödyntää vain erityistarkoituksissa. 3 Jos käytetään sekä sisä- että alaviitteitä, on tärkeää, että molemmilla viittaustavoilla on selkeästi eroteltava tehtävä. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, kun siteerattu tai referoitu teksti esitetään omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Myös idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi lähdettä mainitsematta on tutkimuseettisistä syistä kiellettyä. Tekstin kirjoittaja on itse vastuussa siitä, ettei tekstissä esiinny sanasta sanaan lainattuja kohtia ilman asianmukaisia lähdeviittauksia ja sitaattimerkintöjä. Jos ohjaaja tai esimerkiksi tekstiä opponoiva opiskelija huomaa tekstissä puutteita lähdemerkinnöissä, hänellä on velvollisuus ottaa asia puheeksi kirjoittajan kanssa, ja kirjoittajan on korjattava kyseiset kohdat. Valmiissa tutkielmassa havaittu plagiointi johtaa työn hylkäämiseen. 4 Vaasan yliopistossa laadittavat opinnäytteet tarkastetaan ennen töiden hyväksymistä Turnitin-plagiaatintunnistuspalvelua käyttäen. Opiskelijat lataavat työnsä Moodlealustalle ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Tarkastuksesta tulee merkintä myös opintosuoritusotteelle. 3 Alaviitteissä voidaan esittää täsmennyksiä, rajauksia, lähdekritiikkiä ja muuta vastaavaa, jolloin alaviitetekstit eivät hajauta muuta tekstiä. 4 Ks. yliopiston verkkosivuilta opinnäytetöissä havaitun vilpin käsittelyä koskeva ohje ja yliopiston eettiset suositukset.

19 3.2 Lähdeviitteen kohdistaminen Lähdeviittauksesta on ilmettävä, mikä osa kyseisestä tekstikohdasta perustuu lähteeseen. Lauseen tai kappaleen loppuun sijoitetussa viitteessä pisteen sijoittaminen kertoo, mitä tekstikohtaa viittaus koskee. Jos viittaus koskee vain yhtä virkettä, sisäviite sijoitetaan virkkeen sisään ennen pistettä. (6) Muutosviestinnän käsitettä on alettu kritisoida yhä laajemmin (Heiskanen & Lehikoinen 2010: 14 15). Jos viittaus koskee koko edeltävää kappaletta tai useampia virkkeitä, sisäviite merkitään kappaleen tai referoitujen virkkeiden loppuun pisteen jälkeen. Tällöin lähdeviitteen perään sulkumerkkien sisään voi halutessaan laittaa pisteen, mutta merkintätavan on oltava johdonmukainen koko työssä. (7) Interaktiivinen mainonta esimerkiksi pelien avulla rakentaa aivan uuden suhteen tuotemerkin ja kuluttajan välille. Uudet verkkomainonnan strategiat painottuvat ihmisten osallistumiseen ja käyttävät hyväkseen perinteisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen elementtejä. (Homer 2009; vrt. Castells 2009: 80 81.) Kun kirjoittajan nimi ja sisäviite ovat keskellä virkettä, pisteellä ei voida erottaa sitä, kohdistuuko viittaus yhteen vai useampaan seuraavaan virkkeeseen. Tällöin tekstin sanamuodon on kerrottava lukijalle, milloin lähdeteoksesta lainattu osa päättyy ja kirjoittajan omat ajatukset alkavat. (8) Margolish ja Walsh (2003) tarkastelivat vuosina 1972 2002 tehtyjä 127:ää tutkimusta, jotka keskittyivät vastuullisen liiketoiminnan ja yrityksen taloudellisen suorituskyvyn suhteen tutkimiseen. Puolet tutkimuksista tuki niiden positiivista suhdetta, osan tulos oli neutraali, mutta vain murto-osa tutkimuksista tuotti yhteiskuntavastuun ja taloudellisen tuloksen välille negatiivisen korrelaation. Taloudellisen vastuun vahva asema vastuukeskustelussa ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Jatkamme tämän pohdintaa seuraavassa osiossa, joka painottaa kriittisen näkökulman tärkeyttä.

20 Viittauksen alaa voidaan selventää tekstissä käyttämällä siirtymää tai kontrastia merkitseviä ilmaisuja kuten toisaalta, kuitenkin tai omassa työssäni. Siirtymää voi osoittaa myös aikamuodon vaihtuminen. 3.3 Lähdeviitteen sisältö Tekstissä viitataan lähteeseen merkitsemällä sulkeisiin kirjoittajan sukunimi, välilyönti, julkaisuvuosi, kaksoispiste, välilyönti ja sivu tai sivut, joita on käytetty. (9) Muutosviestinnän käsitettä on alettu kritisoida yhä laajemmin (Heiskanen & Lehikoinen 2010: 14 15). Artikkelikokoelmien osalta viitataan yksittäisen artikkelin kirjoittajaan eikä teoksen toimittajaan (ks. myös luku 4.3, kokoomateoksen merkintätapa lähdeluettelossa). Sivut erotetaan toisistaan lyhyellä ajatusviivalla (, engl. en dash), joka on tavallista yhdysmerkkiä pidempi mutta ajatusviivaa lyhyempi (pikanäppäimillä tai Insert Symbol - valikosta). 3.3.1 Viittaaminen koko julkaisuun Tutkielmaa kirjoitettaessa perusohje on se, että käytetään lähdeviittauksia, joissa sivunumerot ilmaistaan täsmällisesti. Kuitenkin aiempaa kirjallisuutta esiteltäessä voi olla tarpeen viitata kokonaiseen teokseen yksittäisten sivujen sijaan. Tämä voi koskea myös toimitettuja kokoomateoksia ja lyhyitä artikkeleita. Tällöin sivunumeroita ei tarvita. (10) Muutosviestintää on käsitelty esimerkiksi Heiskasen ja Lehikoisen (2010) teoksessa. (11) Jutulla tarkoitetaan yleensä joko kertomusta, tarinaa tai kaskua ja toisaalta erikoismerkityksessä lehtikirjoitusta tai artikkelia (PS s.v. juttu) 5. 5 PS = Suomen kielen perussanakirja, s.v. sanaviite ja juttu = hakusana.

21 Artikkelikokoelmien osalta viitataan yksittäisen artikkelin kirjoittajaan eikä teoksen toimittajaan (ks. myös luku 4.3, kokoomateoksen merkintätapa lähdeluettelossa). Sivut erotetaan toisistaan lyhyellä ajatusviivalla ( ). 3.3.2 Kirjoittajan nimi virkkeen keskellä Lähdeviite voidaan sijoittaa virkkeen tai kappaleen loppuun (aiheesta ks. luku 3.2). Kirjoittajan nimi voi kuitenkin esiintyä virkkeen keskellä tai alussa, jolloin lähdeviittaus merkitään välittömästi nimen perään. (12) Tekstilajia voi lähestyä myös tiedon sosiologian kannalta: Günthner ja Knoblauch (1995: 5) esittävät, että siellä missä on sosiaalisesti relevanttia tietoa siirrettävänä, on myös konventioita. (13) Genret ovat konventionaalistuneita muotoja välittää tuota tietoa eteenpäin (Günthner & Knoblauch 1995: 5). Tässä tapauksessa nimeä ei enää toisteta saman virkkeen jälkeen. Huomioi, että &- merkkiä käytetään vain sulkeiden sisällä ja lähdeluettelossa, ei itse tekstissä. 3.3.3 Usean kirjoittajan julkaisu Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia (enemmän kuin kaksi), eri kirjoittajat erotetaan toisistaan pilkulla viimeistä nimeä lukuun ottamatta, joka erotetaan &-merkillä, kun lähdeviite on sulkeissa. Virkkeen alussa tai keskellä &-merkin sijaan käytetään ja-sanaa. (14) Ensimmäisellä kerralla viitattaessa: Giles, Stommel, Paulus, Lester ja Reed (2015) pohtivat keskustelunanalyysin soveltamismahdollisuuksia digitaalisten aineistojen tutkimuksessa. (15) Myöhemmin viitattaessa: Giles ym. (2015) puhuvat digitaalisesta keskustelunanalyysista, jossa yhdistetään keskustelunanalyyttisia lähtökohtia digitaalisten aineistojen vuorovaikutukselliseen analyysiin.

22 Ensimmäisellä kerralla lähdeviittaukseen merkitään kaikki kirjoittajat. Myöhemmillä kerroilla mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja kielestä riippuen ym. tai et al. Kirjoittajien nimet merkitään siinä järjestyksessä, kuin ne ovat lähteessä, eli niitä ei saa muuttaa aakkosjärjestykseen. 3.3.4 Yhdessä lähdeviitteessä useita lähteitä Samassa virkkeessä tai kappaleessa esitetty asia voi liittyä useaan lähteeseen. 6 Tällöin lähteet merkitään samojen sulkeiden sisään julkaisujen ilmestymisjärjestyksessä (vanhin ensin). (16) Viestinnän määrittelyssä lähdetään usein liikkeelle erilaisista metaforista. Määrittelyn monipuolisuus ja vaikeus näkyvät toisaalta myös koko tieteenalan käsittämisessä, sillä sitä on kuvattu monilla nimillä, aina tiedotusopista mediatutkimukseen. (Aiheesta mm. Väliverronen 2000; Karvonen 2005; Ampuja, Koivisto & Väliverronen 2014.) Mikäli samana vuonna on ilmestynyt useita julkaisuja, asetetaan ne kirjoittajan nimen mukaan aakkosjärjestykseen. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteillä. 3.3.5 Sama tekijä, eri julkaisut Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosiluvuilla, jotka merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan lähdeviitteissä ja lähdeluettelossa pienillä kirjaimilla a, b, c (esim. Laaksonen 2016a; 2016b). (17) Sosiaalisen median monipuolisuus tutkimusaineistona on ollut esillä esimerkiksi Laaksosella (2016a; 2016b). Julkaisut aakkostetaan sen mukaan, kuin ne esiintyvät tekstissä: ensin tekstissä mainittu on a, toinen b jne. Jos lähteissä on kaksi kirjoittajaa, joilla on sama sukunimi, lähdeviitettä tarkennetaan etukirjaimilla. 6 Huom! Kaikki viitteessä mainitut eivät välttämättä allekirjoita kaikkea kappaleessa kirjoitettua, joten useiden lähteiden mainitseminen yhdessä lähdeviitteessä voi olla tarpeen purkaa erillisiksi lähdeviitteiksi.

23 3.3.6 Sanomalehteen ja aikakauslehteen viittaaminen Sanoma- tai aikakauslehtikirjoitukseen viitattaessa merkitään artikkelin kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero. Vaihtoehtoisesti voidaan viitteeseen merkitä sanoma- tai aikakauslehden nimi ja vuosiluku etenkin silloin, kun artikkelin kirjoittaja ei ole tiedossa. (18) Useisiin maihin on syntynyt yrityksiä, jotka arvioivat oppilaitoksia (Liiten 2003: A6). TAI (19) Helsingin Sanomien artikkelissaan Liiten (2003: A6) mainitsee useisiin maihin syntyneen yrityksiä, jotka arvioivat oppilaitoksia. Jos halutaan viitata sanomalehtiartikkelissa julkaistuun haastatteluun (esim. haastateltavan sitaatteihin), se merkitään toissijaisen lähteen tavoin. 3.3.7 Julkaisulla ei ole varsinaista tekijää Kaikissa julkaisuissa ei ole varsinaista tekijää. Tällaisessa tapauksessa viitataan teoksen julkaisijaan tai nimeen sen mukaan, mikä tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Samassa työssä käytetään johdonmukaisesti jompaakumpaa tapaa. (20) Oikeusministeriöstä (1997: 129) neuvotaan, että laeissa virkkeet esitettäisiin siten, että virke on jaettu erillisiin kohtiin. (21) Lakikielen sanasto koostuu Lainlaatijan oppaan (1997: 131) mukaan lähinnä latinalaisista ja suomalaisista oppi- ja uudissanoista. (22) Sanaan sananvapaus viitataan yleensä yksikössä (MOT Kielitoimiston sanakirja s.v. sananvapaus). Jos esimerkiksi lähteenä käytetään oikeusministeriön verkkosivua, josta ei käy ilmi kirjoittajaa, lähteeksi merkitään oikeusministeriö ja joko julkaisu- tai siteerausvuosi.

24 3.3.8 Lyhenteen emt. käyttö Lyhenteitä emt. (edellä mainittu teos) ja ema. (edellä mainittu artikkeli) voidaan käyttää, jos samaan lähteeseen viitataan useita kertoja peräkkäin samassa kappaleessa. Merkinnän jälkeen ilmoitetaan ainoastaan sivut, joihin viitataan. Merkintää voidaan käyttää ensimmäisen täydellisen lähdeviittauksen jälkeen. (23) Aikoinaan strategialla tarkoitettiin sodankäynnissä sotajoukkojen asemia, mutta sittemmin 1900-luvun alun Yhdysvalloissa modernien yritysten ja bisnesmallien kehittyessä strategioita alettiin tehdä yritysjohdolle selkiyttämään liiketoimintaa (Pälli, Vaara & Sorsa 2009: 304). Strategiat ovat siis ikään kuin oppaita tulevaan (emt. 314) eli pitkäntähtäimen suunnitelmia ja päätöksentekovälineitä, joihin yrityksen toiminta pohjaa. Uuden sivun vaihtuessa sekä otsikon ja väliotsikon jälkeen nimi ja vuosiluku mainitaan kuitenkin uudelleen. Lyhenteen emt. sijasta käytetään englannissa lyhennettä ibid. 3.3.9 Lyhenteiden vrt. ja ks. käyttö Tarvittaessa viittauksen luonnetta voidaan täsmentää lyhenteillä vrt. (vertaa) ja ks. (katso). Lyhenteellä vrt. korostetaan sitä, että viitteessä käsitellään asiaa eri näkökulmasta kuin viittaajan omassa työssä. Taulukko 2. Lyhenteiden vrt. ja ks. englanninkieliset vastineet Kieli Suomi Englanti Vertaa vrt. cf. Katso ks. see Lyhenteellä ks. ilmaistaan esimerkiksi sitä, että käsiteltävästä asiasta löytyy lisätietoa tai tukea viittaajan omalle tekstille. Sillä voidaan myös kehottaa katsomaan käsiteltävää asiaa tarkemmin toisesta lähteestä tai oman tekstin toisesta osiosta.

25 3.4 Viittaaminen erityyppisiin lähteisiin Aiemmin tieteellinen tutkimus on perustunut pääasiassa painettuihin lähteisiin. Näin ollen myös suurin osa viittauskäytännöistä pohjautuu fyysisten kirjojen, lehtien ja asiakirjakokoelmien ominaispiirteisiin. Nykyään valtaosa lähdeaineistosta on digitaalisessa muodossa, vaikka se koostuisikin kirjallisuudesta. Erityistapauksia ovat muun muassa haastattelut, tilastolähteet ja säädökset. Myös visuaalista ja audiovisuaalista lähdemateriaalia käytetään tutkielmissa entistä enemmän. 3.4.1 Elektroniset lähteet Elektronisia lähteitä ovat mm. www-sivut ja -sivustot, sosiaalisen median aineistot (esim. sähköposti- ja verkkokeskusteluviestit, YouTube-videot kommentteineen) ja erilaiset tietokannat. Elektroniset lähteet merkitään pääosin kuten muut lähteet. Viitteessä mainitaan tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Mikäli mahdollista, teokseen viitataan tekijän nimellä tai nimimerkillä. Sivunumeroiden merkitseminen ei ole välttämätöntä, jos lähteestä puuttuvat sivunumerot. (24) Ruusuvuori (2013) kertoo YouTubessa julkaistussa juhlaluennossaan Mikäli elektronisesta lähteestä ei voi päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan tai otsikkoon, teoksen nimeen tai julkaisualustaan. Verkkolehden tapauksessa viitataan lehden nimeen. Julkaisuvuodeksi merkitään tekstin ilmestymis- tai päivitysvuosi. Jos edellisiä tietoja ei ole, merkitään vuosi, jolloin tekstiä siteerataan. (25) Johdatus viestintätieteisiin -verkkosivustolla (Karvonen 2005) käsitellään viestintää erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi osiossa Semiotiikka ja merkit viestintä esitellään merkitysten tuottamisena, kun taas osiossa Retorinen näkökulma viestintään se esitellään vaikuttamisena ja vakuuttamisena. Jos käytetään saman sivuston eri sivuja, sivujen nimet on mainittava selvästi tekstissä. Näiden eri osioiden tarkat linkit voidaan laittaa alaviitteeksi. Sivuston lähdeviittaus tehdään kuitenkin aina sivuston tai tekijän nimellä sekä vuosiluvulla.

26 3.4.2 Haastattelulähteet ja sosiaalisen median keskustelulähteet Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun nimi ja vuosiluku. Tarkemmat tiedot kirjoitetaan lähdeluetteloon. (26) Multimediaviestinnän kollokviossa opiskelijat perehtyvät tieteellisiin artikkeleihin (Koskela 2009). (27) Grönros (2015) pohtii kommentissaan sanakirjoille ominaisia piirteitä, kuten sanojen kuvaustapoja rinnakkaisine muotoineen ja järjestyksineen. Verkkokeskusteluihin voidaan tarvittaessa tai erikoistapauksissa viitata haastattelulähteen tavoin. Verkkokeskusteluun viitataan tällöin referoitavan osallistujan (puhujan) mukaan, joko aidolla nimellä tai nimimerkillä riippuen keskustelufoorumista. 3.4.3 Tilastolähteet ja säädökset Tilastolähteisiin viitattaessa merkitään tilaston tekijä, julkaisuvuosi ja sivunumero. (28) Suomalaisista joka toinen seuraa vähintään yhtä yhteisöpalvelua internetissä (Tilastokeskus 2013). Ajantasainen säädöstieto on saatavilla Suomen Säädöskokoelmasta tai Finlex-tietokannasta (www.finlex.fi). Lakikirjojen osalta on huomioitava, että tiedot saattavat olla vanhentuneita. (29) Hallintolaissa (Finlex 2004) on ohjeita myös viranomaisen kielenkäyttöön hyvän hallinnon perusteina. Säädökset merkitään sisäviittein, kuten muut lähteet. Viitattaessa koko lakiin merkitään lähdeviitteeseen lain täydellinen nimi ja voimaantulovuosi.

27 4 LÄHDELUETTELON LAADINTA Kaikki työssä käytetyt lähteet listataan lähdeluetteloon, ja vastaavasti jokaiseen lähdeluettelossa mainittuun lähteeseen on oltava viittaus tekstissä. Viitteen on oltava sama kuin lähdeluettelomerkinnän alku. Lähdeluettelo sijoitetaan tekstin loppuun ennen mahdollisia liitteitä. Lähdeluettelon riviväli on 1. Lähteet merkitään lähdeluetteloon tekijän sukunimen tai nimimerkin mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman tekijän julkaisut sijoitetaan aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Lähdemerkinnässä ensimmäistä riviä seuraavilla riveillä käytetään sisennystä (1,5 cm). Lähdemateriaalin voi tarvittaessa jaotella väliotsikoilla erilaisiin alaryhmiin, kuten tutkimusaineistoon ja tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoluettelo on kuitenkin yleensä liitteenä (ks. luku 4.7). Tässä luvussa annetaan esimerkkejä erityyppisten lähteiden maininnasta lähdeluettelossa. 4.1 Monografia Monografia on yhden kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän jostakin tietystä, yhtenäisestä aiheesta kirjoittama tutkimus. Se julkaistaan yleensä painettuna kirjana, mutta myös elektroninen julkaisu on mahdollinen. Monista kirjoista on lisäksi saatavilla digitaalinen versio joko open access -versiona kustantajan julkaisemana tai kirjastojen kautta. Monista painetuista teoksista on lisäksi saatavilla esikatseluversio esimerkiksi Google Booksin kautta. Käytettäessä esikatseluversiota viittaus täytyy kuitenkin tehdä varsinaiseen teokseen. Monografian tiedot kirjoitetaan lähdeluetteloon seuraavalla tavalla (huom! lähdeluetteloesimerkit on tässä kirjoitusohjeessa erotettu tekstistä selvyyden vuoksi vaakaviivoilla): Sukunimi, Etunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko. Alaotsikko. Kustannuspaikka: Kustantaja.

Kunelius, Risto (2010). Viestinnän vallassa. Johdatus joukkoviestinnän kysymyksiin. Helsinki: WSOY. Piippo, Irina, Johanna Vaattovaara & Eero Voutilainen (2016). Kielen taju. Vuorovaikutus, asenteet ja ideologiat. Helsinki: Art House. 28 Lähdeluetteloon kirjoitetaan seuraavat tiedot: Kirjoittajan sukunimi ja etunimi/etunimet. Kirjoittajan sukunimi ja etunimi tai etunimet erotetaan toisistaan pilkulla. Etunimet esitetään siinä muodossa, jota tekijä itse käyttää. Jos teoksella on useampia tekijöitä, kirjoitetaan etunimi ennen sukunimeä toisesta tekijästä eteenpäin. Tekijöiden nimet erotetaan toisistaan pilkulla viimeistä nimeä lukuun ottamatta, joka erotetaan muista nimistä &-merkillä. Tämä merkitsee sitä, että kaksi tekijää erotetaan toisistaan &-merkillä. Teoksen julkaisuvuosi (suluissa) ja piste. Jos kyseessä on erittäin vanhan teoksen uusintapainos ja alkuperäisellä ilmestymisvuodella on tekstin kannalta merkitystä, ensin ilmoitetaan käytetyn painoksen julkaisuvuosi ja sen jälkeen alkuperäinen julkaisuvuosi. Julkaisuvuodet erotetaan vinoviivalla, esim. (1995/1849). Seuraavaksi kirjoitetaan teoksen täydellinen nimi. Pääotsikko ja alaotsikko erotetaan toisistaan pisteellä ja otsikot kursivoidaan. Englanninkielisissä teosten nimissä ainoastaan otsikon (ja alaotsikon) ensimmäinen kirjain on iso. Lopuksi kirjoitetaan kustannuspaikka ja kustantaja, jonka jälkeen tulee piste. Kustannuspaikka ja kustantaja erotetaan toisistaan kaksoispisteellä. Lähdeluettelossa tulee käyttää nimenomaan kustannuspaikkaa eli kustantajan kotipaikkaa, ei siis painopaikkaa. Erityisesti vieraskielisissä kirjoissa voi olla vaikea erottaa kustannustietoja painopaikkaan liittyvistä tiedoista. Tavallisesti kustantaja ilmoitetaan kuitenkin kirjan kansilehdellä. Julkaisutiedot kannattaa tarkistaa kirjaston tietokannasta julkaisijan kohdalta.

Sukunimet, joissa on etuliite 7 sijoitetaan yleensä lähdeluetteloon varsinaisen sukunimen, ei etuliitteen, mukaan aakkosjärjestykseen. Tällöin etuliite sijoitetaan vasta etunimen jälkeen. Erimaalaisissa nimissä on erilaisia käytäntöjä, joten viitatessasi tällaiseen nimeen tarkista kirjoitusasu ja viittauskäytäntö erikseen, mieluiten kirjoittajan omista tiedoista. Leeuwen, Theo van (2008). Discourse and practice. New tools for critical discourse analysis. Oxford: Oxford University Press. 29 Jos käytät käännöstä, ilmoita hakasuluissa teoksen nimen jälkeen alkuperäisen kirjan nimi ja kääntäjä. Heritage, John (1996/1984). Harold Garfinkel ja etnometodologia. [Garfinkel and ethnomethodology. Suom. Ilkka Arminen, Outi Paloposki, Anssi Peräkylä, Sanna Vehviläinen & Soile Veijola.] Jyväskylä: Gaudeamus. Jos käytät kahta tai useampaa saman tekijän samana vuonna ilmestynyttä teosta, ne listataan aakkosjärjestykseen ja erotetaan vuosilukuun liitettävällä pienellä kirjaimella (a, b, c). Tämä ohje koskee myös artikkeleita. Jenkins, Henry (2006a). Convergence culture. Where old and new media collide. New York and London: New York University Press. Jenkins, Henry (2006b). Fans, bloggers and gamers. Exploring participatory culture. New York and London: New York University Press. 7 Suomen kielessä aateliset etuliitteet (von, de, af yms.) aloitetaan virkkeen alussa normaaliin tapaan isolla kirjaimella.