13.3.2015 NUORI RAKKAUS Tampere Filharmonia Daniel Cohen, kapellimestari Jonathan McGovern, baritoni
Perjantai 13.3.2015 klo 19 Tampere-talon Iso sali TAMPERE FILHARMONIAN ILLAN KOKOONPANO Tampere Filharmonia Daniel Cohen, kapellimestari Jonathan McGovern, baritoni ESA-PEKKA SALONEN (s. 1958) Helix GUSTAV MAHLER (1860 1911) Lieder eines fahrenden Gesellen (Vaeltavan kisällin lauluja) I Wenn mein Schatz Hochzeit macht II Ging heut Morgen über s Feld III Ich hab ein glühend Messer IV Die zwei blauhen Augen von meinem Schatz VÄLIAIKA CARL NIELSEN (1865 1931) Sinfonia nro 1 g-molli op. 7 I Allegro orgoglioso II Andante III Allegro comodo IV Finale: Allegro con fuoco I viulu: Anton Chausovskii, Maria Itkonen, Liina Nuora- Loijas, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Tatevik Ayazyan, Elisabeth St-Cyr, Sebastian Silén II viulu: Heidi Kuula, Hanna Parviainen, Anna Angervo, Riitta Hallila, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela-Pulkkinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Silva Koskela, Saana Laitinen alttoviulu: György Balázs, Kimmo Kivivuori, Anneli Heinola, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo, Eija Laru sello: Panu Saari, Elina Sipilä, Virpi Välimäki, Reinis Birznieks, Miika Jämsä, Maija Juuti, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Anu Keski-Saari, Juho Nissi kontrabasso: Jarkko Uimonen, Petri Mäkiharju, Joni Armio, Juha Kleemola, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Heikki Lehtinen huilu: Pekka Rankka, Nina Johnson, Seppo Planman oboe: Juha Ala, Heikki Pöyhönen, Kari Nikkanen klarinetti: Jarmo Hyväkkö, Mark Reding, Janne Pesonen fagotti: Aleksei Dmitriev, Aleksandr Veryukhanov, Ryo Yoshimura käyrätorvi: Ismo Ponkala, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki, Miriam Brown trumpetti: Jonas Silinskas, Aki Välimäki, Tapio Kilpinen Konsertti päättyy noin klo 20.30. pasuuna: Vygantas Silinskas, Mikhail Kapustin, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen patarummut: Tiina Laukkanen lyömäsoittimet: Jyri Kurri, Petri Hänninen, Tuomo Oravakangas harpppu: Kirsti Vartiainen
Benjamin Ealovega Benjamin Ealovega Kapellimestari Daniel Cohen on nouseva tähti niin orkesterimusiikin kuin oopperankin johtajana. Hän on lukuisilla vierailuillaan johtanut mm. Israelin ja Los Angelesin filharmonikkoja, Lontoon Mozart-soittajia ja Skotlannin oopperaorkesteria. Hän vierailee säännöllisesti Israelin oopperassa, jossa hän on johtanut mm. Tšaikovskin ja Verdin oopperoita. Myös aikamme musiikilla on merkittävä rooli Cohenin ohjelmistossa ja hän työskentelee tällä kentällä aktiivisesti mm. osallistumalla nykymusiikkiin keskittyvän Lucernekesäfestivaalin projekteihin. Jonathan McGovern on opiskellut Lontoon King s Collegessa ja kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa. Eteläenglantilaissyntyinen baritoni on menestynyt useissa arvostetuissa kilpailuissa, esiintynyt lukuisissa oopperarooleissa ja useiden orkestereiden solistina. McGovern on myös merkittävän lahjakas resitalisti ja hän on tehnyt yhteistyötä useiden pianistien kanssa. NUORI RAKKAUS Esa-Pekka Salosen vuonna 2005 säveltämä Helix on alkusoittomainen orkesteriteos, jonka rakenne perustuu jatkuvaan kasvuun ja tunnelman intensiiviseen kiihtymiseen. Olen työskennellyt Esa-Pekka Salosen kanssa ja nähnyt hänen johtavan orkesteria. Silloin todella ymmärsin, mistä hänen musiikissaan on kysymys. Hän on niin valtavan samanlainen kapellimestarina kuin säveltäjänä! Orkesterin hallinta on aivan uskomatonta molemmissa rooleissa, hehkuttaa illan kapellimestari Daniel Cohen. Helix on todella ihailtava teos. Jollain jännittävällä tavalla Salonen säveltää niin kuin Debussy. Ei siinä varsinaisesti ole mitään sellaista, joka kuulostaisi Debussyltä, mutta tapa hallita orkesteria on samanlainen, Cohen kuvailee. Ja tämä Tampereen orkesteri on ilmiömäisen joustava, heidän kanssaan on todella mukava tehdä töitä. He lukevat toisiaan todella taitavasti. Siten syntyy helposti luonnollinen kokonaisuus, hän jatkaa. Suomen johtaviin säveltäjä-kapellimestareihin lukeutuva Esa-Pekka Salonen sävelsi orkesterialkusoitto Helixin kapellimestari Valery Gergieville ja tämän johtamalle World Orchestra for Peacelle. Teos kantaesitettiin Lontoossa elokuussa 2005. Yksiosaisen teoksen rakenne on mielenkiintoinen. Spiraalin tavoin se kasvaa vähitellen. Teoksen avaavat kontrafagotti ja piccolohuilu. Instrumenttien välinen kontrasti tekee kuulokuvasta hyvin jännittävän. Avaus on samanaikaisesti uhkaava ja raukean pitkälinjainen. Kuin varkain kuulokuva muuttuu jatkuvasti yhä hengästyttävämmäksi. Se kasvaa, kasvaa, kasvaa ja kasvaa ja seis! Lopulta se saapuu päätepisteeseensä. Se vain loppuu, kapellimestari Daniel Cohen selostaa. Seuraavaksi heittäydytään piinaavan nuoren rakkauden vietäviksi. Itävaltalainen Gustav Mahler sävelsi neliosaisen sarjansa Vaeltavan kisällin lauluja 1880-luvun puolivälissä. Viisi vuotta Sibeliusta vanhempi Mahler oli sävellyksen valmistuessa vasta 25-vuotias ja eräiden tarinoiden mukaan pettynyt rakkaudessa. Mahler kirjoitti laulutekstin itse. Useiden muiden aikalaissäveltäjien tapaan Mahler oli tutustunut perinpohjaisesti 1800-luvun alussa julkaistuun saksalaisten kansanrunojen kokoelmaan, Des Knaben Wunderhorn (Pojan ihmetorvi), jonka runoihin Vaeltavan kisällin laulujen lyriikka perustuu. Vaeltava kisälli on naiivi ja tunnekuohujen riepottelema nuorukainen, jonka pettymys ja suru ovat vallanneet totaalisesti. Menetetyn rakkauden tuska tulee suorastaan iholle. Musiikin kannalta teok-
sessa on valoisampiakin hetkiä: nuorukaisen välitön ja herkkä luonne tulee esille lapsellisena ihmettelynä, jota orkesteri kuvittaa värikkäästi. Tunnelma on kuitenkin jatkuvasti katkera, nuorukainen riutuu kokemuksissaan. Levollisemman tilan hän saavuttaa vasta aivan teoksen lopussa. Tämä laulusarja on minulle hyvin henkilökohtainen juttu. Kasvoin perheessä, jossa kuunneltiin uutiset päivittäin, mutta mitään muuta ei sitten kuunneltukaan. Menin kuitenkin 6-vuotiaana soittotunneille samalla tavoin kuin kaikki muutkin naapuruston lapset. Lopulta instrumentiksi valikoitui viulu. Jatkaessani opiskelua pidemmälle huomasin olevani lahjakas, mutta huomasin myös, etten ymmärrä musiikista yhtään mitään. Kaikki oli niin uutta! Kuulin jousikvartetin soittavan ja ajattelin, että tuossapa vasta fiksu idea. Samoihin aikoihin joku puhui Mahlerista, jonka tuotantoa en tuntenut laisinkaan. Aloitin tutustumisen juuri tästä laulusarjasta ja olin aivan ällikällä lyöty. Minua, nuorta opiskelijaa, laulusarja puhutteli vahvasti. Ikuinen yksinäisyys, luonnon ihmeellisyys ja maailman kauneus Se puhutteli heti, vaikken osannut vielä sanaakaan saksaa, avaa kapellimestari Daniel Cohen suhdettaan tänään kuultavaan laulusarjaan. Hän jatkaa vielä Mahlerista: Enemmän kuin mitään muuta Mahler oli kuitenkin kapellimestari, ja sen huomaa tavasta käyttää orkesteria. Mahler todella oli aikansa tähtikapellimestari ja viettikin suuren osan ajastaan kiertäen ympäri maailmaa johtamassa. Vuonna 1907 itävaltalaissuosikki vieraili myös Suomessa ja tapasi Jean Sibeliuksen. Kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallelan säveltäjä oli tavannut jo aiemmin Wienissä. Mahlerin ja Gallen-Kallelan välisestä ystävyydestä jäi arvokas todiste: Gallen-Kallela maalasi Mahlerista muotokuvan. Sibeliuksen tapaamisesta puolestaan on monia erilaisia tarinoita. Ovat säveltäjät keskustelleet keskenään enemmän tai vähemmän, on tapausta ainakin historiankirjoissa pidetty merkittävänä. Mahlerin kerrotaan lausahtaneen Sibeliukselle: Sinfonian tulee sisältää kaikki. Tämän lausahduksen voidaan ajatella kiteyttävän Mahlerin säveltäjänluonteen. Mahler sävelsi paljon ohjelmallisia teoksia, ei aina suinkaan suoria kuvauksia jostakin ilmiöstä, mutta tyypillisesti vähintäänkin omien tunnekokemustensa vahvasti värittämää musiikkia. Vaeltavan kisällin lauluja on hyvä esimerkki tästä: nuori Mahler säveltää elämänmakuista valitusta, josta on valtavan helppo tunnistaa toisaalta kiukutteleva ja toisaalta rakkaudelle kaikkensa antanut, lapsen tavoin maailmaa kummasteleva teini. Sanat kertovat. Nuorta rakkautta oli ilmassa myös Carl Nielsenin kirjoittaessa ensimmäistä sinfoniaansa 1890-luvun alussa. Köyhissä oloissa kasvanut tanskalaissäveltäjä sai vuosikymmenen vaihteessa apurahan ja pääsi viimein matkustamaan ulkomaille. Tällä matkallaan vuonna 1891 hän tapasi kuvanveistäjä Anna Marie Brodersenin. Tanskalaisnainen oli Ranskassa opintomatkalla aivan kuin Nielsenkin. Keväisessä Pariisissa syttynyt rakkaus sai sinettinsä nopeasti, kun pariskunta vihittiin vain kuukautta myöhemmin. Seuraavana vuonna säveltäjä viimeisteli ensimmäisen sinfoniansa. Tanskan kuninkaallinen kapelli kantaesitti teoksen kuitenkin vasta maaliskuussa vuonna 1894. Nielsen työskenteli itse viulistina kyseisessä kokoonpanossa ja sai kokea oman teoksensa kantaesityksen poikkeuksellisen läheltä. Ensimmäinen sinfonia ja säveltäjä itse mukana orkesterissa hetki on epäilemättä ollut yksi Nielsenin elämän jännittävimmistä. Sinfonia lähtee käyntiin rohkean jämäkästi paljastaen heti kättelyssä juhlavan pääteeman. Toinen osa on vangitsevan kaunis andante, kolmas puolestaan ulottuu väriskaalassaan hyvin laajalle. Alun g-mollista edetään lopulta sinfonian päättävään C-duuriin. Progressiiviseksi tonaalisuudeksi kutsuttu sävellystapa oli Nielsenille hyvin ominainen useissa hänen teoksissaan ajaudutaan vähitellen pois aloitussävellajista, lopussa ollaan aivan muualla. Ensimmäinen sinfonia päättyy yhtä räväkästi kuin on alkanutkin. Viimeiset tahdit saivat Nielsenin onneksi jo kantaesityksessä seuraajikseen raikuvat suosionosoitukset. Kyseinen hetki käynnisti todella hienon uran, joka poiki vielä viisi sinfoniaa ja vaikutti osaltaan koko lajityypin kehitykseen. En keksi yhtäkään säveltäjää, joka olisi tehnyt yhtä hyvällä maulla yhtä hauskan ja toisaalta henkeäsalpaavan ensimmäisen sinfonian kuin Nielsen. Säveltäjässä on uskomatonta luonnonvoimaa, Daniel Cohen ihmettelee. Konsertin teemana on nuori rakkaus. Mahler ja Nielsen sävelsivät tänään kuultavat teokset hyvin saman ikäisinä ja näin ollen myös melko samoihin aikoihin, olihan Mahler vain viisi vuotta Nielseniä vanhempi. Ohjelmiston tunneskaala on eittämättä helppo omaksua, näin kokee ainakin illan kapellimestari. Erityisen vaikuttunut hän on Nielsenistä: On todellinen ilo johtaa tätä sinfoniaa. Ihmiset aina miettivät, kenet haluaisivat tavata, jos edesmenneisiin kuuluisuuksiin olisi mahdollista tutustua kasvokkain. Tietenkin haluaisin keskustella Bachin kanssa ja kuulla Mozartin improvisoivan, mutta mikäli pitäisi lähteä lasilliselle jonkun kanssa, se olisi kyllä Nielsen. Teksti: Maija Leino
Lieder eines fahrenden Gesellen I Wenn mein Schatz Hochzeit macht, Hab ich meinen traurigen Tag! Geh ich in mein Kämmerlein, dunkles Kämmerlein! Weine! Weine! um meinen Schatz, um meinen lieben Schatz! Blümlein blau! Verdorre nicht! Vöglein süß! Du singst auf grüner Heide! Ach! Wie ist die Welt so schön! Ziküth! Singet nicht, blühet nicht! Lenz ist ja vorbei! Alles Singen ist nun aus! Des Abends, wenn ich schlafen geh, Denk ich an mein Leid, an mein Leide! II Ging heut morgen übers Feld, Tau noch auf den Gräsern hing; Sprach zu mir der lustge Fink: Ei, du! Gelt? Guten Morgen! Ei, gelt? Du! Wird s nicht eine schöne Welt? schöne Welt? Zink! Zink! schön und flink! Wie mir doch die Welt gefällt! Auch die Glockenblum am Feld Hat mir lustig, guter Ding Mit dem Glöckchen klinge, kling, Ihren Morgengruß geschellt: Wird s nicht eine schöne Welt? schöne Welt? Kling! Kling! Schönes Ding! Wie mir doch die Welt gefällt! Hei-a! Und da fing im Sonnenschein Gleich die Welt zu funkeln an; Alles, alles, Ton und Farbe gewann im Sonnenschein! Blum und Vogel, groß und klein! Guten Tag, guten Tag! Ist s nicht eine schöne Welt? Ei du! Gelt!? Schöne Welt!? Nun fängt auch mein Glück wohl an?! Nein! Nein! Das ich mein, mir nimmer blühen kann! Vaeltavan kisällin lauluja I Kun minun kultani viettää häitään, viettää iloisia häitään, se päivä on minulle surun päivä! Minä vetäydyn kamariini, synkkään kamariini! Itken, itken ja kaipaan kultaani, rakasta kultaani! Pieni sininen kukkani (lemmikki)! Älä kuihdu! Suloinen lintuseni! Laulat vihreällä nummella! Voi, miten kaunis maailma on! Tsikyt! Älkää laulako, älkää kukkiko! Keväthän on jo ohi! Kaikki laulu saa nyt luvan loppua! Illalla, kun menen nukkumaan, ajattelen tuskaani, vain tuskaani! II Kävelin tänä aamuna kedon poikki, kastetta oli vielä jäljellä ruohikossa; hilpeä peipponen huuteli minulle: Hei, sinä siellä! Hyvää huomenta sinulle! Eikös olekin hieno maailma!? Zink! Zink! Nättiä ja näppärää! Voi miten tämä maailma minua miellyttää! Ja sinikellokin sillä niityllä, mukava veitikka, lystiksensä se pikku kelloillaan (kling, kling) soitteli aamutervehdystään: Eikös olekin hieno maailma!? Kling! Kling! Hieno juttu! Voi miten tämä maailma minua miellyttää! Heijaa! Ja silloin auringon paistaessa alkoi koko maailma yht aikaa säkenöidä; Kaikki äänet, kaikki värit saivat auringonpaisteesta uutta voimaa! Kukat ja linnut, suuret ja pienet! Hyvää päivää, hyvää päivää! Eikös olekin hieno maailma? Hei, sinä siellä! Mitäs sanot? Kaunis maailma!? Nyt kai sitten minunkin onneni alkaa?! Ei! Ei! Sellaisena, kuin minä onnen koen, sellaisena se ei voi ikinä kukoistaa!
III Ich hab ein glühend Messer, ein Messer in meiner Brust. Das schneidt so tief in jede Freud und jede Lust, so tief! Ach, was ist das für ein böser Gast! Nimmer hält er Ruh, nimmer hält er Rast, Nicht bei Tag, noch bei Nacht, wenn ich schlief! Wenn ich in den Himmel seh, Seh ich zwei blaue Augen stehn! Wenn ich im gelben Felde geh, Seh ich von fern das blonde Haar im Winde wehn! Wenn ich aus dem Traum auffahr Und höre klingen ihr silbern Lachen, Ich wollt, ich läg auf der schwarzen Bahr, Könnt nimmer die Augen aufmachen! IV Die zwei blauen Augen von meinem Schatz, Die haben mich in die weite Welt geschickt. Da mußt ich Abschied nehmen vom allerliebsten Platz! O Augen, blau! Warum habt ihr mich angeblickt? Nun hab ich ewig Leid und Grämen! Ich bin ausgegangen in stiller Nacht, In stiller Nacht wohl über die dunkle Heide. Hat mir niemand ade gesagt, ade! Mein Gesell war Lieb und Leide! Auf der Straße stand ein Lindenbaum, Da hab ich zum erstenmal im Schlaf geruht! III Minun rinnassani on hehkuva veitsi, oijoi, oijoi! Se tunkeutuu syvälle kaikkeen iloon ja riemuun, niin syvälle, niin syvälle! Voi, miten ilkeä kumppani se on! Milloinkaan se ei anna rauhaa eikä lepää, ei päivällä eikä yölläkään, kun tahtoisin nukkua! Oijoi, oijoi! Kun katselen taivaalle, näen siellä vain ne kaksi sinistä silmää! Oijoi, oijoi! Kun vaellan keltaiseksi kypsyneellä viljapellolla, näen vain kuinka hänen kultainen tukkansa liehuu tuulessa! Oijoi, oijoi! Kun havahdun unestani ja kuulen hänen hopealle helisevän naurunsa, oijoi, oijoi! niin toivoisin, että jo makaisin mustilla ruumispaareilla, enkä koskaan enää avaisi silmiäni! IV Kultani kaksi sinistä silmää, ne ovat minut lähettäneet avaraan maailmaan. Silloin minun täytyi jättää hyvästit rakkaimmalle seudulle! Voi teitä sinisiä silmiä! Miksi te loitte katseenne minuun? Nyt minulla on jäljellä vain ikuista surua ja tuskaa! Minä poistuin hiljaiseen yöhön, kuljin synkän nummen ylitse. Ei kukaan jättänyt minulle jäähyväisiä, hyvästi, hyvästi, hyvästi! Seuranani olivat Rakkaus ja Tuska! Kadun varrella kasvoi lehmus, sen kohdalla pystyin ensimmäistä kertaa nukkumaan! Unter dem Lindenbaum der hat Seine Blüten über mich geschneit, Da wußt ich nicht, wie das Leben tut, War alles, ach alles wieder gut! Alles! Alles! Lieb und Leid! Und Welt und Traum! Gustav Mahler Sen lehmuksen alla, joka antoi kukkiensa lumen lailla sataa päälleni, sen alla en enää tajunnut, mitä elämä oli minulle tekemässä, vaan tunsin, että kaikki oli taas hyvin! Rakkaus ja Tuska! Koko maailma ja kaikki unet! Suom. Erkki Pullinen
Tampere Filharmonian keväässä mm. Su 15.3. klo 15 Faunien iltapäivä Debussy: Danse sacrée et Danse profane Eespere: Febrarium Schnittke: Trio viululle, alttoviululle ja sellolle *Konsertin juontaa Jouni Kaipainen. To 26.3. klo 14 Iltapäivän sinfonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Berlioz: Fantastinen sinfonia *Teokset tutuiksi klo 13 *Tampere-talon Lapsiparkki To 2.4. klo 19 Neljä laulua unesta Hannu Lintu, kapellimestari Helena Juntunen, sopraano Sallinen: Neljä laulua unesta Bruckner: Sinfonia nro 7 *Teokset tutiksi klo 18 Helena Juntunen Heikki Tuuli Pe 10.4. klo 19 Toivotuimmat kalssikot Eugene Tzigane, kapellimestari Stefan Jackiw, viulu Bizet, Dvořák, Ravel, Liszt, Kodaly To 16. & pe 17.4. klo 19 Kullervo Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Marjukka Tepponen, sopraano Kevin Greenlaw, baritoni Suomen Mieskuoroliiton suurkuoro Sibelius: Kullervo-sinfonia Marjukka Tepponen Mikko Mäntyniemi Anna palautetta, voit voittaa konserttilippuja! Keräämme palautetta yhdessä Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n eli Suosion kanssa. Vastaa osoitteessa: vastaa.innolink.fi/sso/tampere. Paperisia vastauslomakkeita ja postituskuoria jaetaan maaliskuussa konserttien yhteydessä Tampere-talossa. Vastanneiden kesken arvotaan lippupalkintoja. ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen www.tamperefilharmonia.fi