HuK Elina Lahti elainelouve@yahoo.com kulttuurihistoria, 2008 QUEER-TEOREETTISIA SUKUPUOLIPOHDINTOJA HISTORIANTUTKIMUKSESTA

1 HuK Elina Lahti ESSEE elainelouve@yahoo.com kulttuurihistoria, 2008 QUEER-TEOREETTISIA SUKUPUOLIPOHDINTOJA HISTORIANTUTKIMUKSESTA Johdanto Olen pro gradu työssäni nimennyt näkökulmakseni queer-historian. Siitä näkökulmasta tein myös kandidaattiseminaarityöni. Yleisten pohdintojen tasolla voi kysyä, onko sukupuoli liian yksinkertaistettu käsite historiantutkimuksessa? Onko sukupuoli historiassa yksiselitteinen? Toisaalta miksi marginaalisia ilmiöitä pitäisi tutkia? Voiko historiantutkimusta toteuttaa sitoutuneena nykyajan identiteetti-poliittisiin keskusteluihin? Mikä on oma positioni suhteessa tutkimukseeni, miksi teen sellaista tutkimusta kuin teen? Erityistapauksena käsittelen miehenä eläneitä naisia, ennen kaikkea Rosetta Wakemania ja Albert Cashier/Jennie Hodgersia, jotka osallistuivat Yhdysvaltain sisällissotaan miehinä. Problematisoin lisäksi naismaskuliinisuuden käsitettä. Pohdin myös yleisesti sukupuolen käsitettä ja määrittelyä, sekä gradussani käyttämiäni käsitteitä. Mitä sukupuolta miehenä eläneet naiset edustivat? Miehenä elämisen sukupuoliongelma Miehenä elänyt nainen mitä käsitettä Maija Uusitalo ehdotti eräässä maisteriseminaarin istunnossa on mielestäni perustellumpi kuin miehestä mennyt nainen puhuttaessa naisista, jotka valitsivat mieheksi pukeutumisen ja miehenä elämisen pidemmäksi aikaa. Englanniksi käytetään yleensä termiä passing woman. Puhun mieluummin myös ristiinpukeutumisesta eli cross-dressing kuin transvestismista, joka terminä viittaa enemmän psykologiseen luokitteluun. Miehenä eläminen viittaa lisäksi englanninkieliseen käsitteeseen cross-living eli ristiineläminen, joka mielestäni kuvaa tutkimiani tapauksia hyvin. 1 Esitin käsitteistä kysymyksen suomalaisella uniqueer- 1 Kate More linjaa artikkelikokoelman Reclaiming Genders Transsexual Grammars at the Fin de Siecle käyttämän termin transseksuaali tarkoittamaan ristiinelämistä, ei ristiinpukeutumista. Siltä pohjalta voisi toki käyttää myös termiä

2 postituslistalla, mutta kukaan tutkijoista ei tiennyt mitään parempia ehdotuksia kuin miehestä meneminen tai miehenä eläminen. Miehenä eläneitä naisia koskevasta tutkimuskirjallisuudesta esim. Deanne Blantonin ja Lauren Cookin They Fought Like Demons Women Soldiers in the American Civil War tuntuu ohittavan täysin poikkeavan sukupuoli-identiteetin mahdollisuuden: Hodgers then decided to live the rest of her life under her male identity, but her reasons for choosing this route were never clearly delineated. By 1865, her male persona was so definitely established with all her friends and associates that she may have felt she had no choice but to continue the masquarade. She undoubtedly recognized that she would find many more employment opportunities if the world continued to perceive her as a man. 2 Sitaatissa on kyse Albert Cashierista eli Jennie Hodgersista, joka valitsi miehenä elämisen viimeistään tultuaan Amerikkaan siirtolaisena Irlannista. Hän osallistui miehenä sisällissotaan ja jatkoi miehenä elämistä käytännössä kuolemaansa asti, vaikka aivan viimeisinä vuosina hänet pakotettiin vastustelusta huolimatta mielisairaalassa käyttämään hametta. 3 On toki totta, että henkilöt itse ovat harvoin pystyneet nimeämään mitään yksiselitteisiä syitä sille, miksi ovat valinneet elämän miehenä. Tottumus ja taloudelliset syyt ovat hyvin voineet vaikuttaa päätöksiin. On kuitenkin mielestäni kyseenalaista, voidaanko tekoa nimetä naamioitumiseksi, varsinkaan tässä tapauksessa, jossa henkilö eli miehenä suurimman osan elämäänsä. Palaan Albert Cashieriin vielä jatkossa. Käsitteistä puhuttaessa suomalaisilla toki on se etu puolellaan, että suomeksi ei ole pakko valita kantaansa hän-pronominin sukupuolen suhteen. Tutkijan ei ole siis pakko päättää pitääkö käsiteltävää henkilöä naisena vai miehenä. Toisaalta yksi valinnan paikka on käsitteitä muodostaessa. Miehenä elänyt nainen ottaa lähtökohtaisesti kantaa tutkittavan henkilön sukupuoleen. Perustelen valintaa sillä, että yhteisönsä silmissä kyseiset henkilöt olivat pohjimmiltaan naisia. Tutkiessani pro gradu työssäni Rosetta Wakemanin kirjeitä, sukupuolen ja nimenkäytön perustelen sillä, miten henkilö itse sen tekee. Kirjeet on suurimmaksi osaksi allekirjoitettu miss Rosetta Wakeman. transseksuaali, mutta perustelen terminologiset valintani historiantutkijan näkökulmasta. More 1999, 2 2 Molemmat lainaukset Blanton & Cook 2002, 170 3 Hän joutui mielisairaalaan ilmeisesti dementian vuoksi. Aiempi hoitava lääkäri suhtautui kunnioittavasti veteraanivanhukseen, eikä paljastanut tämän salaisuutta kenellekään. Vasta mielisairaalan lääkäri yritti pakottaa Albertin elämään naisena, mistä tämä masentui ja ilmeisesti menetti elämänhalunsa. Blanton & Cook, 172-174

3 Oikean sukupuolen määrittelystä on kirjoittanut hermafrodiitteja eli nykytermein intersukupuolisia henkilöitä koskevaa lääketieteellistä keskustelua 1800-luvulla tutkinut Geertje Mak. Hän siteeraa artikkelissaan Michel Foucault ta ja kirjoittaa tämän teorioiden pohjalta: The humanist point of view defends the individual s right to choose his or her own sex, independent of physical sex and sexual drives. ( ) There is, in other words, a subjective, inner truth of sex to be protected from medicine or a rigid sex-gender system. However, with the very same concept of a true sex, Foucault also criticises the idea that people have a true inner sex. His questioning of our need for a true sex also concerns the complex, obscure and essential relationships between sex and truth as a fundamental presupposition of modern psychiatry, psychoanalysis and psychology as well as public opinion. 4 Näkemys kritisoi yhtä lailla esim. lääketieteellistä biologisen sukupuolen olettamista oikeaksi kuin humanistista näkemystä, että henkilön voidaan itse olettaa tietävän syvin olemuksensa ja oikea sukupuolensa. Judith Butler on puolestaan kirjoittanut klassikkoteoksessaan Gender Trouble seuraavasti: If one thinks that one sees a man dressed as a woman or a woman dressed as a man, then one takes the first term of each of those perceptions as the reality of gender: the gender that is introduced through the simile lacks reality, and is taken to constitute an illusory appearance. In such perceptions in which an ostensible reality is coupled with an unreality, we think we know what the reality is, and take the secondary appearance of gender to be mere artifice, play, falsehood, and illusion. 5 Hyväksyn sen, ettei näkijän toteama sukupuoli ole sen väärempi tai aidompi kuin henkilön kokema. Mutta miten todentaa jopa satoja vuosia sitten eläneiden henkilöiden kokemus sukupuolestaan? Entä onko henkilön kokema sukupuoli sitten sen aidompi? Ainakaan Makin ja hänen siteeraamansa Foucault n mukaan ei ole. Toisaalta miksi yrittää jäljittää henkilön todellista sukupuolta? Nykypäivän näkökulmasta on sinänsä se ja sama, mikä oli Albert Cashierin tai Jennie Hodgersin 4 Mak 2006, 332 5 Judith Butler, Gender Trouble, 1999 [1990], xxii

4 oikea sukupuoli ja sitä myötä nimi. Kyseinen henkilö on kuollut monta kymmentä vuotta sitten. Sukupuolikysymys on merkittävä kuitenkin, jos toimitaan jonkin nykyaikaisen poliittisen identiteettikategorian puitteissa. Tasa-arvo -feministille Jennie Hodgers ja tämän pyrkimys elää täysivaltaisena kansalaisena ja saada samaa palkkaa kuin miehet, olisi oleellinen näkökulma. 6 Lesbo-tutkija olisi kiinnostunut mahdollisesta esi-lesbosta, koska 1800-luvun lopulta alkaen naisten maskuliinisuus on liitetty lesbouteen. 7 Monet miehenä eläneet naiset myös harrastivat suhteita ja saattoivat mennä naimisiin naisten kanssa. On silti kyseenalaista, voiko naissuhteita pitää merkkinä lesboudesta aikana, jolloin kyseistä käsitettä ei tunnettu, vaan kaikki seksuaaliset teot (yhtä lailla biologisten miesten ja naisten välillä) nähtiin syntinä, rikollisena tai sallittuna. Transsukupuolisuuden tutkijalle Albert Cashier näyttäytyisi transmiehenä, eli biologisena naisena, joka kokee olevansa mies. 8 Itse sitoutuessani nimitykseen queer-historia, sitoudun samalla teoreettiseen perinteeseen, jota Mak ja Butler edustavat, ja johon myös Foucault liitetään. Koen kuitenkin, että käytännölliseltä kannalta olisi hankalaa yrittää säilyttää tutkimuksessa täysin puolueeton ote. Väistämättä on käsitteistön tasolla otettava kantaa, ellei halua pitkästyttää lukijaa yrittämällä muokata kaikesta mahdollisimman sukupuolineutraalia. Lisäksi olennainen seikka tutkimukselleni on se, että miehenä eläneitä naisia ei voisi tutkia, elleivät he olisi jossain vaiheessa elämäänsä paljastuneet naisiksi. Voisin toki tutkia yleisesti esim. merimiehiä tai sotilaita, mutta nykyajan ihmisenä, sukupuoli-identiteetin tärkeyden omaksuneena, haluan tietää naisista, jotka vaikkapa lähtivät miehinä sotaan. Historiantutkimuksen ongelmaton sukupuoli? Tutkimuksen lähtökohdat ovat kaiketi väistämättä anakronistiset. Meitä 2000-luvulla eläviä sukupuoli ja seksuaalisuus kiinnostavat tavattoman paljon. Näemme niiden muodostavan 6 Kuten sivun 2 lainauksessa Blanton & Cook. Sama teema on näkyvissä muuallakin heidän kirjassaan. Lisäksi Julie Wheelwright on kirjoittanut: The Amazons (viitaten naisiin sodassa, ei myyttisiin amatsoneihin), while uneasy heroines, can lay claim to be our feminist predecessors, by virtue of their battle against those powerful ideas that still maintain territories marked outside women s reach. They also dramatically illustrate how, with courage and imagination, women have always found ways of overcoming even the most seemingly impossible restrictions. Wheelwright 1994 [1989], 20 7 Maskuliinisuuden liittämisestä lesbouteen 1800-luvulla ks. Mak 2004, 71-72. Lesbohistoriasta esimerkkinä Emma Donoghuen Passions Between Women. British Lesbian Culture 1668 1801. 8 Jason Cromwell on artikkelissaan Passing Women and Female-bodied Men: (Re)claiming FTM History esitellyt eräitä miehenä eläneitä naisia. Hän esittää myös listan perusteista, joilla historian henkilöä voidaan pitää transsukupuolisena. Cromwell 1999, 57-58

5 perustavanlaatuisen osan ihmisen identiteettiä. Toisaalta miehenä eläneet naiset ovat kiinnostaneet myös entisajan ihmisiä, omaa yhteisöään. Kiinnostus ja paljastuneisiin suhtautuminen ei oikeastaan muutu juuri lainkaan vuosisatojen kuluessa, vaikka 1800-luvun lopulla mukaan tulikin psykologinen diagnosointi. Mak on kirjoittanut 1800-lukulaisesta suhtautumisesta katkelman, jota voisi soveltaa myös nykyaikaiseen suhtautumiseen yhtä lailla tutkimukselliseen kuin yleiseen: Nineteenth-century stories about passing women which mostly took the form of newspaper accounts and histories of women soldiers are fundamentally discovery stories in which the true sex finally triumphs over the fraud. The reality of a life as a man is made untrue by the unmasking. Any possible confusion caused by a woman living as a man is simply set aside by the truth of physical sex. 9 Tutkija haluaa välttämättä paljastaa henkilön naiseksi, koska hänen tutkimustaan ei olisi muuten olemassa, ja miehenä eläneissä naisissa hänellä on mielenkiintoiseksi koettu kohde, jonka voi toivoa herättävän myös yleistä mielenkiintoa. Tutkija kaiketi harvemmin haluaa kuitenkaan kirjoittaa vain itselleen tai suppealle tieteelliselle yhteisölle. Vähintäänkin hän esittelee tutkimustuloksiaan erilaisissa konferensseissa. Sukupuoleen on historiantutkimuksessa kiinnitetty jo jonkin aikaa huomiota, mutta queernäkökulmasta tutkimusta ei ole juuri tehty. Mielestäni voisi kysyä, onko sukupuoli liian yksinkertaistettu käsite historiantutkimuksessa? Pidetäänkö sukupuolta liian yksiselitteisenä? Näihin kysymyksiin on mahdotonta tässä edes yrittää löytää kattavaa vastausta. Mutta vähintään pitäisi huomioida Thomas Laqueurin teoria sukupuolikäsityksen muuttumisesta yhden sukupuolen järjestelmästä kohti nykyaikaista. Laqueurin mukaan ennen valistuksen aikaa oli kyllä kaksi sukupuolta, mutta kyse oli enemmän sosiaalisista kategorioista. Se mitä me pitäisimme sosiaalisena sukupuolena oli Jumalan määräämän maailmanjärjestyksen mukaan todellinen. Biologista sukupuolta oli vain yksi, mies, jonka käänteinen versio nainen oli. Yhden sukupuolen järjestelmään liittyi myös nykykäsityksistä poikkeavia ajatuksia hedelmöittymisestä, ts. hedelmöittymiseen tarvittiin myös naisen siemensyöksy. Muutos nykyaikaiseen sukupuolikäsitykseen ei ollut yhtäkkinen, vaan erilaiset käsitykset, tai niihin liittyvät teoriat hedelmöittymisestä, elivät rinnakkain suhteellisen pitkään. 10 9 Mak 2004, 56 10 Laqueur 1990, passim

6 Dror Wahrman on kehittänyt Laqueurin ja Foucault n pohjalta teorian ancien régime of identity, joka terminä kääntyy huonosti suomeksi. Ancien régime on ranskalainen termi, joka tarkoittaa vallankumousta edeltävää aikaa. Kyse on Ranskan suuresta vallankumouksesta 1789. Wahrmanin mukaan ennen 1700-luvun loppupuolta mm. sukupuoli ja rotu nähtiin olosuhteista riippuvaisina, muuttumaan kykenevinä ominaisuuksina. 1700-luvun lopulta alkaen nämä ominaisuudet ruvettiin näkemään sisäsyntyisinä ja muuttumattomina. 11 Laqueur sanoo sukupuolikäsityksen muutoksen johtuneen monista yhteiskunnallisista tekijöistä mitään yhtä suurta tekijää ei ole löydettävissä, vaan monia samaan aikaan vaikuttaneita. 12 Wahrman ei kumoa Laqueurin ajatuksia, mutta pohtii erityisesti Yhdysvaltain vapaussodan 1776 vaikutusta. Hänen mukaansa Yhdysvaltain vapaussota oli merkittävä tapaus identiteetin muotoutumiselle, koska sen yhteydessä oli pakko määritellä mistä sodassa on kyse. Oliko se sisällissota emämaan eli Englannin ja siirtomaan asukkaiden välillä? Entä ne siirtolaiset, jotka eivät olleet englantilaisia? Uskonnolliset kysymyksetkin vaikuttivat. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että yhdysvaltalaiset päätyivät määrittelemään itsensä jonain erilaisena, omana kansallisuutenaan. 13 Oman työni kannalta on merkittävää, että Wahrman ajoittaa muutoksen identiteettikäsityksissä myös Yhdysvaltojen osalta 1700-luvun lopulle. Toisaalta Wahrman saa muutoksen kuulostamaan hyvin äkilliseltä, vaikka itse pitäisin todennäköisenä, että niinkin radikaalin käsitysten muutoksen juurtuminen koko kansan ajatusmaailmaan on ollut pidempi prosessi. Lisäksi miehenä eläneet naiset joita Wahrman käyttää perustellakseen teoriaansa eivät kadonneet mihinkään, eikä suhtautuminen heihin muuttunut niin täysin negatiiviseksi kuin Wahrman esittää. Albert Cashierin veteraanitoverit pysyivät ystävänsä rinnalla vielä senkin jälkeen kun hän oli paljastunut naiseksi. He paheksuivat mielisairaalan toimintaa, ja järjestivät Albertille sankarihautajaiset. 14 Tosin oma teoriani on, että kaikkina aikoina erilaisten poikkeusyksilöiden läheiset ovat suhtautuneet kyseiseen henkilöön sen mukaan, mitä ovat hänestä pitäneet. Eksentrisiltä vaikuttaneet teot on jollain tasolla hyväksytty, mikäli henkilö on ollut pidetty, tai yleisesti vaikuttanut ns. kunnon ihmiseltä. Sen sijaan esim. juoppo on naiseksi paljastuttuaan saatettu tuomiolle, ja lisäksi kohdannut yhteisön oman häpeärangaistuksen. 15 11 Wahrman 2004, 166-264 12 Laqueur 1990, 8-11 13 Wahrman 2004, 218-264 14 Blanton & Cook 2002, 172-174 15 Dekker & van de Pol 1997 [1989], 60-61

7 Sukupuolen sivupolkuja Välillä miehenä elänyttä ja naiseksi paljastunutta henkilöä epäiltiin hermafrodiitiksi. Epäily johti hänen sukupuolielimiensä tarkastamiseen. Hermafrodiittius eli nykytermein intersukupuolisuus oli varteenotettava vaihtoehto aikana, jolloin korjausleikkauksia ei tunnettu. Proseminaariryhmässä tapaamani eläinlääkäri oli lisäksi sitä mieltä, että eläinten kanssa päivittäin toimiville ihmisille hermafrodiittius oli hyvin tuttu asia se kun on lampailla ja sioilla kuulemma suhteellisen yleistä. Samasta syystä hän oli sitä mieltä, että seksi saman sukupuolen kanssa oli hyvin tuttua entisajan ihmisille, sitä kun harrastavat mm. nautaeläimet. Sukupuolta ei ole myöskään kaikkialla eikä kaikkina aikoina käsitetty kaksijakoisena tai muuttumattomana. Albanian pohjoisilla vuoristoseuduilla ja osin Kosovon, Montenegron ja Makedonian alueella on ollut mahdollista, että tyttö kasvatetaan tai itse ryhtyy valaneitsyeksi (sworn virgin) eli käytännössä pojaksi. Aikuiset valaneitsyet ovat olleet yhteisönsä silmissä täysvaltaisia miehiä, joskaan eivät ole voineet mennä naimisiin. Perhe on saattanut valita kasvattaa tytön poikana, jotta tästä tulisi kaivattu perillinen. Nainen itse on saattanut valita elämän miehenä voidakseen kostaa veljiensä kuoleman alueella on myös verikoston perinne. Toisaalta valaneitsyys on myös ollut ainut kunniallinen tapa välttyä järjestetyltä avioliitolta. Kulttuuriantropologi Antonia Young on tavannut valaneitsyitä Albaniassa 1990-luvulla. 16 Pohjois-Amerikan monien intiaaniheimojen ns. berdache tai nykyisin two-spirit perinnettä on tutkittu suhteellisen paljon. Kaikilla heimoilla ei ole ollut käytössä neljää sukupuolta, mutta kuitenkin mahdollisia sukupuolia olivat nainen, mies, mies-nainen ja nainen-mies. Afrikkalaisilla heimoilla on myös ollut erilaisia sukupuolikäsityksiä, samoin Siperian alkuperäiskansoilla. Ajatus muusta kuin nykyaikaisen kaltaisesta länsimaisesta kahden selkeästi erillisen sukupuolen järjestelmästä tuntuu olevan monille vaikea käsittää, tai lähtökohtaisesti ei tiedosteta, että eroja käsityksissä voi olla olemassa. Toki myös kieleen liittyvät käsityserot voivat haitata vieraan kulttuurin ymmärtämistä tai selittämistä omalla äidinkielellä. Eroavaisuuksista esimerkkinä suomalaisilla ei ole mitään vastaavaa selkeä kielellistä käsitettä biologiselle sukupuolelle sex ja sosiaaliselle sukupuolelle gender kuin englannissa on, vaikka käsitteet saakin käännettyä. 16 Young 2001 [2000], valaneitsyyden syistä 60-61, Youngin haastattelemista henkilöistä 69-90

8 Naispuolisia sotilaita on omina yksiköinään ollut yhtä lailla afrikkalaisella Abomein kuninkaalla kuin Venäjän keisarilla. Japanissa on ollut naispuolisia samurai-sotureita. Ilmeisesti myös joissakin roomalaisissa mosaiikeissa on kuvattu naispuolisia gladiaattoreita. Soturinaisten olemassaolo ei itsessään todista välttämättä mitään erityistä kahden sukupuolen järjestelmästä poikkeavasta ajattelusta. Kyse on ollut poikkeusyksilöistä, ja kuninkaan tai keisarin naiskaarteissa on todennäköisesti nimenomaan ajateltu poikkeuksellisuuden tuomaa imago-arvoa. Toisaalta se, että naiset voi olla sotilaina, kertoo ajatuksesta, että naiset voivat fyysisiltä ja psyykkisiltä kyvyiltään olla miespuolisten sotilaiden veroisia. Tämä ei kaikissa maailmankolkissa ja kaikkina aikoina ole suinkaan ollut mahdollisena pidetty ajatus. Maskuliininen ruumiillinen työ Kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään kuuluu myös, että feminiininen liittyy naiseen ja maskuliininen mieheen. Queer-teoria ei ota tuota jaottelua sellaisenaan. Judith Halberstam on kirjoittanut naismaskuliinisuudesta kirjoissaan Female Masculinity ja In a Queer Time and Place. Maskuliinisuus ei itsessään ole yksiselitteinen määrite, vaan maskuliinisuuksia on erilaisia. Naisten maskuliinisuudet Halberstam näkee omanlaisinaan. Ne eivät ole miesten imitoimista, vaan naiset ovat miesten ohella osallistuneet maskuliinisuuksien rakentumiseen historian kuluessa. Maskuliinisuus liitetään useimmiten myös tutkimuksen piirissä lesboihin. On ehkä liian vähän huomioitu itsestäänselvyys, että näin ei aina ole. Vaikka queer-ajattelu ei liitä sukupuoli-ilmaisua ja seksuaalista suuntautumista toisiinsa, 17 silti myös Halberstam kirjoittaa maskuliinisista lesboista tai transsukupuolisista henkilöistä. Tuija Pulkkinen peräänkuuluttaa maskuliinisille tytöille vapautta kasvaa lesboina, ilman pakottamista heteronormatiiviseen rooliin. 18 Muuten ansioituneilla teoreetikoilla tuntuu olevan sokea pisteensä siinä, että muiden kuin lesbonaisten maskuliinisuus jää yhtä lailla marginaaliin kuin muutenkin yhteiskunnassa. 17 Queer-ajattelu paremminkin kyseenalaistaa 1800-luvulla syntyneen ajatusmallin, jonka mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus liittyvät yhteen. Siksi on hämmentävää, miten suuri osa tutkijoista omalta osaltaan tuntuu uusintavan tuota ajatusmallia, jota heidän olettaisi kritisoivan. Samoin miesten feminiinisyys liitetään homoseksuaalisuuteen sekä populaarikulttuurissa että useimmiten tutkimustekstissä. Tiedostan homo- ja lesbo alakulttuurien omanlaisensa sukupuoliroolit, enkä pyri väheksymään niiden merkitystä. Biseksuaalisuus on myös seikka, jonka mahdollisuus usein unohtuu yhtä lailla tutkijalta kuin ns. tavalliselta ihmiseltä. 18 Pulkkinen 2003 [1998], 204. Toki myönnän, että butch-tyttö viittaa nimenomaan lesboon, mutta mielestäni butch ja femme käsitteet voitaisiin varsin hyvin omaksua käyttöön myös lesbokulttuurin ulkopuolella. Joka tapauksessa maskuliininen tyttö voi olla myös hetero tai biseksuaalinen.

9 Näennäisesti naismaskuliinisuus on keskeinen käsite miehenä eläneistä naisista puhuttaessa. Mikään itsestäänselvyys se ei kuitenkaan ole. Sinänsä mennäkseen miehestä, naisen on osattava toimia maskuliiniseksi käsitettävillä tavoilla. Pelkkä mieheltä näyttäminen ei riitä, jos on vaarana, että joku rupeaisi epäilemään. Toisaalta arkikokemuksen perusteella riittävän maskuliinisen oloinen nainen voi myös 2000-luvun Suomessa mennä miehestä tai ainakin vaikuttaa sukupuoleltaan epämääräiseltä tahattomasti, yrittämättä erikseen. Tutkimuskirjallisuutta lukiessa tulee usein mieleen, että miehestä menemisen uskotaan koskeneen esim. 1800-lukua, jolloin naisten ja miesten pukeutuminen oli eroteltua, eikä kukaan olisi sotilaan univormussa rintamalta odottanut löytävänsä naista. Että miehestä meneminen olisi lähes mahdotonta nykyaikana, koska naisetkin käyttävät housuja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan myös nykyajan ihminen voi erehtyä, ellei hänelle etukäteen tai joillain merkeillä (elokuvissa esim. meikki, silmäripset, hiukset) kerrota, että kyseessä on mieheksi pukeutunut nainen. Toki miehen olemusta voi rakentaa samantapaisilla merkeillä. Haastavaksi graduni lähteitä tutkiessani koin sen, miten saada selville millaista sukupuoliolemusta Yhdysvaltain pohjoisvaltojen maalaisnaisilta odotettiin. Maskuliinisuus on aina rakentunut suhteessa yhteisöön. Kun näytin nuorille kaupunkilaisille ystävilleni kuvaa Rosetta Wakemanista, 19 heidän mielestään tämä oli tavattoman miesmäinen. Wakemanien suvun keskustelupalstalla internetissä mainittiin Rosetta kutakuinkin sanoin hän oli niin ruma, että en yhtään ihmettele miten hän onnistui menemään miehestä. Epäilemättä nykyajan näkökulmasta Rosetta Wakeman oli maskuliininen nainen. En edelleenkään tiedä, mitä hänen oma yhteisönsä asiasta ajatteli. Haastavaksi naismaskuliinisuuden käsitteen tekee suhde työhön. Keski- ja yläluokkaiset naiset tekivät useimmiten kevyttä työtä tai eivät työskennelleet ollenkaan. Toisaalta myös keski- ja yläluokkaiset miehet tekivät kevyttä työtä verrattuna maanviljelijöihin tai työläisiin. Maaseudun miesten töitä tekevät naiset olivat poikkeuksia, mutta suhteellisen arvostettuja, joskaan ei yksinomaan. 20 Ylipäänsä ihmisen arvostus riippui siitä, miten hän teki työnsä. Hyvä työihminen oli ihanne niin miehillä kuin naisilla. Hyvän työihmisen ominaisuuksiin ei kuulunut femiinisenä pidettyä siroutta, herkkyyttä tai hentoutta. Ruumiillinen työ oli raskasta, ja erityisesti pienillä tiloilla 19 Kuva löytyy lähteenäni käyttämän painetun kirjekokoelman kannesta. Se on myös skannattu ja julkaistu internetissä useammalla sivustolla. Rosetta Wakeman kertoo kirjeessään kuvan otattamisesta ja lähettää sen samassa kuoressa kotiin. 20 Löfström 1999, 73-80

10 kaikkien piti pystyä tekemään kaikkea. 21 Yhdysvaltain maaseudulla tilanne on ollut mitä ilmeisimmin Suomen kaltainen. Työ on määritellyt tekijänsä. Voidaanko siis puhua maskuliinisista naisista, jos työn vaatimuksista johtuen naiset ovat olleet mitä ovat? Miehenä eläneistä naisista suurin osa tuli maanviljelys- ja työväestön piiristä. Yhdysvalloissa osa heistä oli siirtolaisia. Motiiveja oli varmasti yhtä paljon kuin miehenä elämisen valinneita naisiakin. Mutta entä jos nainen näyttää valinneen elämän miehenä työn ja toimeentulon vuoksi? Fyysiseltä rasittavuudeltaan alaluokan naisten työt eivät välttämättä oleellisesti eronneet miesten töistä. Erityisesti pientilojen naiset olivat tottuneet kaikenlaiseen raskaaseen työhön. Oliko elämänmuutoksen taustalla maskuliinisuus vai parempi toimeentulo? Voiko motiiveja erotella, kun elämä on yleensä monisyisempää kuin poliittisesti sitoutunut tutkija haluaisi? Määrittikö työ tekijäänsä sukupuoli-ilmaisua myöten? Halberstam kirjoittaa maaseudun naisista: For example, some rural women may be considered masculine by urban standards, and their masculinity may simply have to do with the fact that they engage in more manual labor than other women or live within a community with very different gender standards. The present-day rural masculine woman who lives a heterosexual life and whose masculinity is as much a product of her work as her desire may be related in some way to latter-day cowgirls, tough women who worked with horses and cattle and competed in rodeos. 22 Identiteettimahdollisuuksia elämässä Jää epäselväksi, miten miehenä eläneet naiset kokivat sukupuolensa. Sukupuoliteoreettista keskustelua ei ollut olemassa samaan tapaan kuin nykyään. Kukaan ei ollut kysymässä heiltä asiasta. Sukupuoli oli Laqueuria mukaillen ehkä vielä 1800-luvulla enemmän sosiaalinen kategoria. 23 Työn ja vapaa-ajan eroista ei keskusteltu kuten nykyään. Työ oli pitkälti elämäntapa ja elämän määrittäjä. Sukupuolinen ja työn mukainen sosiaalinen asema yhdistyvät emännän ja isännän, samoin piian ja rengin nimikkeissä. Kaupunkien työväestö koostui teollistumisen 21 Löfström 1999, 183-184 22 Halberstam 1998, 57-58 23 Laqueur 1990, 8

11 alkuvaiheissa suurelta osin maaseudun maattomista, jotka veivät mukanaan kaupunkeihin kotoisen arvomaailman. Toril Moi on todennut (kritisoiden essentialismi dekonstruktionismi väittelyä): But this analysis forgets that a sexed human being (man or woman) is more than sex and gender, and that race, age, class, sexual orientation, nationality, and idiosyncratic personal experience are other categories that always shape the experience of being of one sex or another. 24 Hän näkee ruumiin tilanteena: To claim that the body is a situation is not the same thing as to say that it is placed within some other situation. The body both is a situation and is placed within other situations. 25 Moi käsittelee elämänkokemuksen merkitystä. Hän esittää kuvitteellisen tilanteen, että heräisi sattumalta jonain aamuna muuttuneena täysin mieheksi, kromosomitasoa myöten. Jokainen pitäisi häntä uuden ruumiillisen tilanteensa johdosta miehenä, mutta uusi tilanne ei pyyhkisi pois vuosien kokemusta elämisestä naisena. Toki uusia kokemuksia karttuisi vuosien mittaan, mutta henkilökohtainen menneisyys olisi aina läsnä, kuten se ihmisen elämässä on. 26 Muistikuvien järjestys tosin on riippuvainen ihmisestä itsestään. Puhumattakaan siitä, mitä hän toisille kertoo. Albert Cashier antoi elämänsä aikana monenlaisia selityksiä menneisyydestään, eikä hänestä oikeastaan tiedetä varmasti mitään muuta, kuin että hän oli tullut Irlannista Yhdysvaltoihin siirtolaisena. Albertin ilmeinen sukulainen löytyi Irlannista. Suku on selvittänyt salaperäisen Albert/Jennien menneisyyttä, ja löytänyt tiedon syntymästä (25.12.1843 Clogherheadissa Irlannissa) kirkonkirjoista. Syntymäpaikastaan Albert itse oli antanut vaihtelevia tietoja. 27 Rosetta Wakeman ei yhdessäkään kirjeessä pohtinut sukupuolta tai omaa identiteettiään. Ehkä identiteetin pohdinta on modernimpi tai keskiluokkaisempi ilmiö? Sodasta kotiin lähteviin kirjeisiin 24 Moi 2001 [1999], 35 25 Moi 2001 [1999], 65 26 Moi 2001 [1999], 95-97 27 Blanton & Cook 2002, 174-175

12 tulee kirjattua arkisia tapahtumia ja kuulumisia. Jotkin asiat voivat olla myös niin itsestään selviä, ettei niitä kannata pohtia erikseen. Rosetta oli vanhemmilleen tytär ja sisaruksilleen isosisko, jonka paikka kotipuolen elämässä oli määräytynyt vuosien mittaan. 28 Toisaalta Dena Goodman on kirjoittanut siitä, miten subjektius, myös sukupuolinen subjektius muotoutuu kirjeitä kirjoittamalla. 29 Kirjoittaminen on kuitenkin ollut enemmän keski- ja yläluokan harrastus. Alaluokkaiset henkilöt eivät välttämättä olleet sillä alalla kovin taitavia. Rosetta Wakeman oli käynyt vain vähän koulua, eikä hänen kirjeistään varmasti saisi kovin helposti selvää, ellei niitä olisi translitteroitu ja välimerkitetty. Rosetta Wakemanin kirjoittava subjekti eli suhteessa perheeseen ja ystäviin, sekä naapurustoon ja armeijaan. Tärkeitä asioita olivat työnteko, rahan ansaitseminen ja Jumala. Rohkeus vihollisen edessä nousee myös esille, samoin kriittinen suhtautuminen upseereihin. Tulevaisuus on vielä avoin, siihen liittyy useampia haaveita. Nuori ihminen rakentaa uutta itsenäistä elämäänsä. 30 Sukupuolipoliittinen tutkija Kun on kyse jonkinlaisesta jo kuolleen henkilön elämäkerran esittämisestä, henkilöltä itseltään ei voida kysyä näkemystä itsestään, eikä häneltä voi yrittää saada haastattelemalla tietoa tekojensa motiiveista. Elämäkerran esityksestä vastaavalle jää suuri vastuu siinä, mitä lähteitä hän käyttää, ja miten niitä lukee. Halberstam lukee mm. Brandon Teenan ja Billy Tiptonin elämää transsukupuolisena, ja siitä johtuen kritisoi vallitsevia tapoja esittää transsukupuolisten henkilöiden elämäkertoja. Vaihtoehtoja esittämiselle on yleensä kolme: transsukupuolinen erikoisena ja epätyypillisenä henkilönä, mieheksi rupeava nainen taloudellisessa pakkotilanteessa, mieheksi rupeava nainen seikkailijana ja isänmaallisena sankarina. 31 Kuten olen aiemmin todennut, tutkijoilla on erilaisia näkökulmia. Omakseni on valikoitunut queerhistoria. Queer (suom. pervo, outo, homo) on tutkimuksellisena terminä jatkuvan määrittelyn alainen, selkeää rajausta vailla oleva. Poliittisena terminä se on käytössä homojen ja lesbojen asiaa ajavalla liikkeellä. Postmoderni ajattelu on kuitenkin tehnyt siitä termin vailla kiinnittymistä 28 Cook Burgess 1995, passim 29 Goodman 2005, passim 30 Cook Burgess 1995, passim 31 Halberstam 2005, 54-55

13 identiteetteihin. 32 Identiteetteihin kiinnittymätön tulkinta antaa tilaa sellaiselle olemiselle, joka ei mahdu aiemmin määriteltyihin rajoihin. Onko nykyajan identiteettipolitiikasta lähtevä historiantutkimus anakronistista? Kyllä sikäli, että nykyajan identiteettikategorioita ei ollut olemassa esim. 1700-luvun alussa. Toisaalta eikö olisi anakronistista olla tutkimatta nykyajan näkökulmasta marginaalista ilmiötä jolla oli merkitystä oman aikansa ihmisille? Miehenä eläneistä naisista tuli paljastuttuaan monissa tapauksissa julkkiksia, jotka ansaitsivat rahaa esiintymällä ja kirjoittamalla elämäkertansa. Heistä kirjoitettiin sanomalehdissä, romaaneissa ja näytelmissä. Esim. Catalina de Erauson seikkailuista on 1600- luvulta alkaen tehty useita näytelmiä ja muita kulttuurituotteita. 33 Miehenä eläneet naiset olivat aiheena myös kaikenlaisissa kirjoitelmissa ja balladeissa. Heitä verrattiin amatsoneihin ja paheksuttiin tai ylistettiin. Yhtä kaikki heillä oli merkitystä oman aikansa ihmisille. Timo Väntsi puolustaa marginaaliryhmien historian tutkimusta kulttuurin ymmärtämisen kannalta: Esimerkiksi Keijo Virtanen katsoo ns. marginaaliryhmien tutkimuksen tärkeäksi, koska yhteiskunnan hyväksymän normiston suhteen reunalla elävän marginaaliryhmän analysoiminen kertoo kulttuurista periaatteessa yhtä paljon kuin keskittyminen korkeakulttuurin ilmauksiin. Marginaaliryhmiä täytyy siis tutkia, koska siten kulttuuri ymmärretään kokonaisuudessaan paremmin. 34 Väntsi ja samoin Pirkka Leino puhuvat myös oikeudenmukaisuudesta....historia ja sen tutkimus nimenomaan ovat eräänlainen oikeusistuin. Omat käsityksemme perinteestä ja tapa, jolla sitä tulkitsemme toisintavat käsitystämme oikeudenmukaisuudesta. Juuri silloin nousee keskeiseksi se, mitä käsittelemme ja mitä jätämme käsittelemättä.... Samalla tavoin me historiaa tutkivat olemme uusintamassa käsityksiä oikeudenmukaisuudesta oikeasta ja väärästä tai hyvästä ja pahasta usein omaan todellisuuteemme kohdistuvan kritiikkimme värittämänä ja omien intentioidemme ohjaamina. Tähän ajatukseen sisältyvät olennaisesti juuri ne kysymykset, jotka tekevät historiasta poliittista: Mitä tutkimme? Mitä jätämme 32 Annamarie Jagose on käynyt läpi termin queer merkityksiä sekä poliittiselta että tutkimukselliselta kannalta. Toki keskustelua on käyty muillakin tahoilla, mutta laajuuden takia kaikkea on mahdotonta käydä tässä läpi. Jagose 2003 [1996], 72-83 33 Velasco 2000, passim 34 Väntsi 2003, 259

14 kertomatta? Ja ennen kaikkea: miksi tutkimme? 35 Rosetta Wakemanin kirjeiden kokoelma tuli minulle sattumalta vastaan tehdessäni kandidaattiseminaarityöhöni liittyvää internet-hakua. Päädyin kuitenkin kandidaattiseminaarissa käsittelemään London Chronicle -sanomalehden miehenä eläneitä naisia koskevia artikkeleita 1760- luvulta. Alkujaan tosin olin aikeissa tehdä kandidaattiseminaarityön elokuvien ja TV-sarjojen maskuliinisista soturinaisista. Se olisi ollut mielestäni mielenkiintoinen aihe, mutta Antu Soraisen ja Tiina Rosenbergin queer-aiheisilla kursseilla Helsingin yliopistossa kuulin naisista, jotka työskentelivät mm. laivoilla mieheksi pukeutuneena. Alkujaan aihe, josta en tiennyt mitään, on sittemmin vienyt mukanaan jopa kyllästymisen rajoille asti. Teen mielellään poliittisesti motivoitunutta tutkimusta, koska haluan vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja tietoisuuteen. Kiinnostukseni on alkujaan lähtenyt soturinaisista. Siinä teemassa yhdistyvät poliittisuus ja henkilökohtainen kiinnostus. Poliittiselta kannalta kyse on tarpeesta korostaa naisten ja miesten yhdenvertaisuutta. Toisaalta taas kyse on naisten keskinäisestä erilaisuudesta. Seurasin teini-ikäisenä keskustelua naisten oikeudesta päästä armeijaan. Minulle väitteet naisista rauhanomaisina elämän ylläpitäjinä tuntuivat käsittämättömiltä. Olin itse ahminut erilaisia seikkailukirjoja, ja siinä elämänvaiheessa olisin ollut halukas puolustamaan maatani ase kädessä. Kävin lukion työelämään tutustumisen yhteydessä toisena päivänä Kansallismuseossa ja toisena Kadettikoulussa, koska olin varma siitä, että lainmuutos menee läpi. Lukiessani miehenä eläneiden naisten kokemuksia, pystyn samaistumaan nuoren ihmisen tunteen paloon. Suurin osa esim. armeijaan miehenä lähteneistä oli iältään 20 vuoden molemmin puolin. 19- vuotias Rosetta Wakeman oli erittäin tyypillinen miehenä sotaan lähtenyt nainen. 36 Toisaalta naismaskuliinisuus ja ristiin-identifioituminen ovat myös olleet minulle tuttuja kokemuksia. Varhaismurrosikäisenä mietin, olisinko mieluummin poika vai tyttö. Päädyin siihen, että muuten poika, mutta en pitänyt asevelvollisuuden ajatuksesta. En myöskään arvellut voivani mennä pojasta kuten Viisikon Paula/Pauli, koska olin kehittymässä naisellisen muotoiseksi. Päätin olla tyttö. Tutkimusaiheeni on minulle henkilökohtainen ja poliittinen teema. Sen tiedostaminen on vaatinut asettamaan itseni yhä uudelleen ja uudelleen kriittisesti suhteeseen aiheeni kanssa. Rosetta 35 Leino 2003, 283 36 Steinberg 2001, 315. 16-20 vuotiaita löytyi aineistosta 33 kappaletta ja 21-25 vuotiaita 14. Muissa ikäryhmissä on 3 tai 4 edustajaa kussakin. Steinbergin aineisto on kerätty Ranskasta, mutta kaikki lukemani lähteet viittaavat samaan suuntaan. Myös Suomen sisällissodan naissotilaat edustivat pääosin samaa ikäryhmää, mikä ilmenee mm. Anu Hakalan kirjasta Housukaartilaiset Maarian punakaartin naiskomppania Suomen sisällissodassa.

15 Wakeman tai kovin moni muukaan tuskin olisi pitänyt nimityksestä queer, koska sanana se on saanut positiivisen merkityksen vasta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen otettua sen omaan käyttöönsä. He eivät välttämättä nähneet itseään mitenkään erityisen poikkeuksellisina. Poikkeavuuden positiivinen erityisyys on tullut vasta alakulttuurien ja identiteettipoliittisten liikkeiden myötä. Marjo Kaartinen puhuu historiantutkimuksen eettisyydestä, siteeraten Maarit Leskelä-Kärkeä: Ihmiset olivat ja ovat ihmisiä, ennen tai nyt eläneitä, tuntevia, ajattelevia olentoja. Eettisesti kestävämpää tutkimusta on mahdollista tehdä, kun hyväksyy asioiden molemmat puolet, yhtäältä yksilöllisyyden ja toisaalta kokemusten jonkinasteisen historiallistamisen mahdollisuuden. Ja tähän ratkaisu on juuri postmoderni historia, joka lähtee liikkeelle subjektin intersektionaalisuudesta. Kun tiedämme tutkivamme risteyksiä, hetkiä, kohtaamisia, emme väitäkään, etteikö toinen kohtaaminen olisi voinut olla toisenlainen. Toisessa tilanteessa yksilö olisi voinut päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Näin ollen kunkin tilanteen, kunkin risteyksen näkeminen kokonaisvaltaisesti, mutta hetkenä, antaa tutkijalle tilaisuuden asettaa tuo hetki puntariin. Ehkä voisimme sanoa, että mahdolliset tuomiot ovat meitä varten. Menneisyys ei niitä enää kaipaa. 37 37 Kaartinen 2005, 212-213

16 ALKUPERÄISLÄHTEET Cook Burgess, Lauren (toim.): An Uncommon Soldier. The Civil War Letters of Sarah Rosetta Wakeman, alias Pvt. Lyons Wakeman, 153 rd Regiment, New York State Volunteers, 1862-1864. Oxford University Press, New York 1995. TUTKIMUSLÄHTEET Blanton, Deanne ja Cook, Lauren M: They Fought Like Demons. Women Soldiers in the American Civil War. Louisiana State University Press, Baton Rouge 2002. Butler, Judith: Gender Trouble. Feminism and the Subversion of Identity. Routledge, New York 1999 [1990]. Dekker, Rudolf M. & van de Pol, Lotte C: The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe. St.Martin s Press, New York 1997 [1989]. Goodman, Dena: Letter Writing and the Emergence of Gendered Subjectivity in Eighteenth- Century France. Lehdessä Journal of Women s History 2005. Halberstam, Judith: Female Masculinity. Duke University Press, Durham Lontoo 2003 [1998]. Halberstam, Judith: In a Queer Time and Place. New York University Press, New York Lontoo 2005. Jagose, Annamarie: Queer Theory. An Introduction. New York University Press, New York 2003 [1996]. Kaartinen, Marjo: Eettinen käänne hyvä ja oikea historia? Teoksessa Historian kirjoittamisesta. Toim. Marjo Kaartinen ja Anu Korhonen. Kirja-Aurora, Turku 2005. Laqueur, Thomas: Making Sex. Body and Gender from the Greeks to Freud. Harvard University Press, Cambridge Lontoo 1990. Leino, Pirkka: Kritiikin mahdollisuus. Voiko historiantutkimus olla poliittista? Teoksessa Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria. Toim. Sakari Ollitervo, Jussi Parikka ja Timo Väntsi. K&H, Turku 2003. Löfström, Jan: Sukupuoliero agraarikulttuurissa. SKS, Vaasa 1999. Mak, Geertje: Sandor/Sarolta Vay. From Passing Woman to Sexual Invert. Lehdessä Journal of Women s History 16/1 2004. Mak, Geertje: Doubting Sex from Within: A Praxiographic Approach to a Late Nineteenth-Century Case of Hermaphroditism. Lehdessä Gender & History 18/2 2006.

17 Moi, Toril: What is a Woman? And Other Essays. Oxford University Press, Oxford New York 1999. More, Kate: Introduction 1. Teoksessa Reclaiming Genders. Transsexual Grammars at the Fin de Siecle. Toim. Kate More ja Stephen Whittle. Cassell, Lontoo New York 1999. Pulkkinen, Tuija: Postmoderni politiikan filosofia. Gaudeamus, Tampere 2003 [1998]. Steinberg, Sylvie: La confusion des sexes: le travestissement de la Renaissance à la Révolution. Fayard, Pariisi 2001. Velasco, Sherry: The Lieutenant Nun. Transgenderism, Lesbian Desire, and Catalina de Erauso. University of Texas Press, Austin 2000. Väntsi, Timo: Arvot ja kulttuurihistoria. Teoksessa Kohtaamisia ajassa. Kulttuurihistoria ja tulkinnan teoria. Toim. Sakari Ollitervo, Jussi Parikka ja Timo Väntsi. K&H, Turku 2003. Wahrman, Dror: The Making of the Modern Self. Identity and Culture in Eighteenth-Century England. Yale University Press, New Haven Lontoo 2004. Wheelwright, Julie: Amazons and Military Maids. Women Who Dressed as Men in Pursuit of Life, Liberty and Happiness. HarperCollins, Glasgow 1994 [1989]. Young, Antonia: Women Who Become Men. Albanian Sworn Virgins. Berg, New York 2001 [2000].