SOSIAALISEN JA TALOUDELLISEN TUEN TARVE VELKAJÄRJESTELYN AIKANA

SOSIAALISEN JA TALOUDELLISEN TUEN TARVE VELKAJÄRJESTELYN AIKANA Sini Ahola Opinnäytetyö Joulukuu 2004 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 7.12.2004 Tekijä AHOLA, Sini Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 37 Luottamuksellisuus Julkaisun kieli Suomi Salainen saakka Työn nimi SOSIAALISEN JA TALOUDELLISEN TUEN TARVE VELKAJÄRJESTELYN AIKANA Koulutusohjelma Matkailu-, ravitsemis- ja kuluttajapalvelujen koulutusohjelma Työn ohjaaja NIVES, Marja Toimeksiantaja Kemijärven kaupunki, velkaneuvonta Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää velkajärjestelyssä olevien ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen tuen tarvetta velkajärjestelyn aikana Itä-Lapin alueella. Sosiaalisella ja taloudellisella tuella tarkoitetaan kotitalouden ulkopuolelta saamaa joko rahallista tai sosiaalista tukea. Työhön haastateltiin viittä Kemijärven velkaneuvonnan asiakasta Itä-Lapin alueelta. He olivat ylivelkaantuneet yritystoiminnan loppumisen tai takausvelan vuoksi. Kolmella kotitaloudella oli viiden vuoden ja kahdella seitsemästä kymmeneen vuoteen maksuohjelma asunnon säilyttämisen vuoksi. Kahdella kotitaloudella varsinainen maksuohjelma oli jo päättynyt ja toinen niistä maksoi lisätilityksiä. Yksi kotitalous on haastattelun jälkeen saanut maksuohjelmansa päätökseen ja kaksi kotitaloutta maksaa vielä puolitoista vuotta. Merkittävin ja tarpeellisin tuki haastateltaville oli ollut sosiaalinen tuki, jota he olivat saaneet sukulaisilta ja ystäviltä. Ammattiauttajan tuki olisi ollut tervetullutta, mutta häpeä ja pelko omien asioiden julkitulosta esti heitä sitä hakemasta. Myös taloudellinen tuki oli joskus välttämätöntä ja silloinkin turvauduttiin sukulaisiin lainaamalla heiltä rahaa. Kaikki olivat tietoisia sosiaalitoimistosta, mutta he eivät edellä mainituista syistä halunneet sitä hakea. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tarvetta sosiaaliseen ja taloudelliseen tukeen olisi, mutta ihmiset ovat arkoja sitä itse hakemaan. Haastateltavat eivät myöskään olleet tietoisia muista auttajaorganisaatioista. Koko velkajärjestelyn ajan pitäisi olla seurantasysteemi, jolloin käytäisiin säännöllisesti velkaneuvojan luona. Resurssipulan vuoksi se ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista. Velkaneuvonnan olisi hyvä laatia esite/lehtinen, johon olisi koottu kaikki organisaatiot ja palvelut, joilta sosiaalista ja taloudellista tukea on mahdollista saada. Esite käytäisiin läpi asiakkaan kanssa velkaneuvojalla käynnin yhteydessä. Avainsanat (asiasanat) velkaantuminen, ylivelkaantuminen, velkajärjestely, maksuohjelma, kriisi, taloudellinen tuki, sosiaalinen tuki Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management 7.12.2004 Author AHOLA, Sini Type of Publication Bachelor s thesis Pages 37 Confidential Language Finnish Until Title SOCIAL AND FINANCIAL SUPPORT DURING DEBT ARRANGEMENT Degree Programme Degree Programme in Tourism, Services Management and Consumer Communication Tutor NIVES, Marja Assigned by City of Kemijärvi, Debt Counselling Abstract The objective of this thesis was to gather information from debtors about their needs for having social and financial support during their debt arrangement. Social and financial support means support outside from their respective households. The research was conducted by interviewing five households in Eastern Lapland ( Kemijärvi, Pelkosenniemi, Salla, Savukoski ja Posio), that had gotten into debt through business bankruptcy or being a guarantor. Three households were on a 5 year payment programme and two on seven to ten year payment programme because they wanted to keep their own houses. Two households had paid off their debts, but one of them paid additional payments. The third had paid off her debt after the interview and two households still have one and a half years left in their payments. The most needed support for debtors had been the social support, they had had from their relatives and friends. They would have needed professional help, but they were ashamed and worried that their situations would become public. Sometimes financial support was necessary and the debtors turned to relatives and friends to borrow money. They all knew about the financial support provided by the social services office, but because of various personal reasons, they did not want to get help from there The research showed that social and financial supports are needed during debt arrangement, but people hesitate to ask for it. The debtors were not aware of other assisting organisations. It would be advisable for debtors to visit debt guidance regularly; however these guidance services are limited. Other suggestion is that debt guidance should provide information where all the organizations offering social or financial support would be mentioned. The debt counsellor would go through the important information with the debtor during the guidance. Keywords get into debt, debt arrangement, payment programme, crisis, social support, financial support Miscellaneous

1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...3 2 KEMIJÄRVEN VELKANEUVONTA...4 3 VELKAJÄRJESTELY...6 3.1 Ylivelkaantuminen lamavuosien seurauksena...6 3.2 Velkajärjestelylain tausta...7 3.3 Velkajärjestelyprosessi...8 3.3.1 Velkajärjestelyn hakeminen...9 3.3.2 Maksuohjelman laadinta ja noudattaminen...10 3.3.3 Velkajärjestelyn muuttaminen, lisäsuoritukset ja raukeaminen...11 3.4 Aikaisemmat tutkimukset...13 4 ELÄMÄ KRIISISSÄ...14 4.1 Kriisi ja muuttuva yhteiskunta...14 4.2 Kriisin synty...15 4.3 Kriisin vaiheet...17 4.4 Kriisistä selviytyminen...18 5 AVUNSAANTI TALOUDELLISESSA KRIISISSÄ...19 5.1 Sosiaalinen tuki...19 5.2 Taloudellinen tuki...20 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...21 6.1 Tutkimusongelmat...21 6.2 Tutkimusmenetelmät...21 6.3 Aineisto...22 7 TUTKIMUSTULOKSET...24 7.1 Haastateltavien taustatiedot...24 7.2 Kokemuksia omasta taloudellisesta tilanteesta velkajärjestelyn aikana...24

2 7.3 Taloudellinen apu velkajärjestelyn aikana...26 7.4 Sosiaaliset suhteet velkajärjestelyn aikana...27 7.5 Haastattelijan näkemyksiä kriisin kokemisesta...27 7.6 Kehitysehdotuksia Kemijärven velkaneuvonnalle tuen järjestämisestä 31 8 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...32 LÄHTEET.35 LIITTEET Liite 1. Haastattelurunko... 36

3 1 JOHDANTO Lamavuosien seurauksena moni suomalainen ylivelkaantui. Monet menettivät työpaikkansa, sairastuivat, joutuivat kahden asunnon loukkuun tai epäonnistuivat yrityselämässä. Vielä 1990- luvulle saakka Suomessa vallitsi elinikäisen velkavastuun periaate, jolloin velallisella ei ollut yleensä mahdollisuutta päästä eroon vakavista velkaongelmistaan. Vuonna 1993 säädettiin velkajärjestelylaki, joka avasi ylivelkaantuneille mahdollisuuden vapautua veloistaan (Muttilainen & Valkama 2003, 1). Yleensä velkajärjestely kestää viisi vuotta, mutta jos velallinen haluaa säilyttää omistusasuntonsa, voi maksuohjelma kestää jopa kymmenen vuotta. Velkajärjestelyn aikana velallinen käyttää osan tuloistaan välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja kaiken lopun maksuohjelman suorittamiseen. Vaikka velkajärjestely on monelle ainoa tie selvitä joskus velattomaan elämään, on se silti raskasta aikaa. Velallinen joutuu tinkimään omista menoistaan ja elämään maksukykynsä äärirajoilla useita vuosia. Ylivelkaantuminen ja äärirajoilla eläminen voivat aiheuttaa ihmisen elämässä kriisitilanteita. Joskus ne ovat ohi meneviä, mutta toisinaan myös pitkäkestoisia. Velkajärjestelyä läpikäyvä ihminen tarvitsee tukea. Monelle perhe on tärkein sosiaalinen tukija, toiselle ystävät ja kolmas taas haluaa jakaa ongelmansa muiden samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Myös taloudellinen tilanne voi muuttua niin tiukaksi, että omin avuin on mahdotonta selvitä. Silloin tarvitaan taloudellista apua. Erilaiset organisaatiot, kuten Suomen Punainen Risti, kunta ja kirkko voivat olla velallisen auttajia hätätilanteessa. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää velkajärjestelyssä olevien ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen tuen tarvetta velkajärjestelyn aikana. Kohderyhmänä on viisi kotitaloutta Itä-Lapin alueelta. Opinnäytetyöni rakentuu teoriaosasta, jossa olen käsitellyt ylivelkaantumista ja velkajärjestelyä prosessina. Useasti kriisi on osa ylivelkaantuneen elämää ja siitä selviämiseen tarvitaan erilaisia tukijoita. Kerron työssäni erilaisista vaihtoehdoista saada sosiaalista ja taloudellista tukea velkajärjestelyn aikana.

4 Empiirinen osuus koostuu haastatteluni pääaiheista eli miten haastateltavat ovat kokeneet omat sosiaaliset suhteensa ja tarpeensa sekä millainen heidän taloudellinen tilanteensa ja tuen tarpeensa on ollut velkajärjestelyn aikana. Haastattelujen tulosten perusteella olen tehnyt muutaman ehdotuksen Kemijärven velkaneuvonnalle, miten tukea velallista koko velkajärjestelyn ajan. 2 KEMIJÄRVEN VELKANEUVONTA Yhteistyö Kemijärven velkaneuvonnan kanssa juontaa alkunsa harjoitteluuni, jonka suoritin Kemijärven kuluttajaneuvonnassa vuonna 1999. Kymmenen viikon harjoittelu kuluttajaneuvonnassa poiki seuraavaksi kesäksi kesätöitä. Yhteydenpito kuluttajaneuvojan kanssa on säilynyt koko opiskelun ajan ja oli luontevaa jatkaa yhteistyötä hänen kanssaan hänen siirryttyään velkaneuvojan tehtäviin. Aiheen opinnäytetyölleni esitti sosiaali- ja terveysosaston johtaja Olli Kerola. Kemijärven velkaneuvonta aloitettiin vuonna 1993. Velkaneuvontaa antoi oikeusaputoimisto, jossa oli sitä varten työllisyysvaroin palkattu lakimies. Velkaneuvonnan piiriin kuuluu viisi Itä-Lapin kuntaa: Kemijärvi, Pelkosenniemi, Salla, Posio ja Savukoski. Oikeusministeriö antoi tuolloin erityisrahoituksen neuvonnan järjestämiseen, jotta kuntalaisille voitiin taata ilmaiset ja tasapuoliset neuvontapalvelut julkisessa valvo n- nassa. Vuonna 1998 velkaneuvonta siirtyi kunnan järjestettäväksi ja siirtyi fyysisesti eri tiloihin sosiaali- ja terveysosastolle. Velkaneuvojan työ on aina koostunut myös muista toimenkuvista, kuten velkasovinto-ohjelman ja etuuksien käsittelemisestä, kanslistityöstä sekä kuluttajaneuvojan työstä. Velkaneuvoja on nykyään kunnan työ n- tekijä, jonka palkkaamiseen kunta saa erillistä korvausta riippuen väestöpohjasta, lisärahoituksesta ja velkasovintorahoituksesta. (Soppela 2004.) Vuonna 1993 Itä-Lapissa tehtiin 58 velkajärjestelyhakemusta. Vuoteen 1997 saakka määrä lisääntyi joka vuosi. Velkajärjestelyjen ohella tehtiin paljon muutoshakemuksia, sillä siihen aikaan kaikki maksuohjelmamuutokset pantiin täytäntöön käräjäoikeuden päätöksellä. Maksuohjelmamuutoshakemusten tekeminen työllisti runsaasti velkane u- vontaa ja kuormitti tuntuvasti oikeusastetta. Vuonna 1997 astui voimaan uusi laki, jossa velkoja ja velallinen voivat itse sopia maksuohjelman muutoksesta ilman käräjäoi-

5 keuden päätöstä. Tämä muutos helpotti velkaneuvonnan painetta. Myös velkajärjestelyhakemusten määrä tasaantui. (Soppela 2004.) Vuonna 2003 Itä-Lapin velkaneuvonnassa oli asiakaskäyntejä yhteensä 518 kappaletta. Niistä 35. tapauksessa velkaneuvoja on toiminut joko velkajärjestelyn laatijana tai avustajana. Jo velkajärjestelyssä olleiden asiakkaiden käyntejä oli 250, jotka liittyivät mm. maksuohjelman muutoshakemuksiin, lisäsuoritusvelvollisuuden tarkistamiseen ja asiakkaan taloudellisen tilanteen peruskartoitukseen. (Soppela 2004) Tällä hetkellä velkaneuvojana toimii Eeva-Liisa Soppela, joka on aloittanut velkane u- vojan tehtävät jo oikeusaputoimistossa vuonna 1997. Sieltä velkaneuvonta siirtyi vuonna 1998 sosiaali- ja terveysosastolle, jossa se nykyisinkin toimii. Soppela kokee työnsä hyvin rankkana. Koko velkaneuvonnan historian ajan sen toiminta on ollut rahoituksen suhteen epävarmaa. Velkaneuvontaa on yritetty hoitaa monenlaisin konstein. Rahoitus ei ole aina itsestään selvää, vaikka laki velkaneuvonnasta on ollut jo vuosia voimassa. Tällä hetkellä Soppela toimii kokoaikaisena velkaneuvojana, mutta ensi vuonna luultavasti vain puolet työajastaan. Soppelan (2004) mukaan alkuvuosina velallisten ylivelkaantuminen oli useimmiten tapahtunut epäonnistuneen yritystoiminnan tai takausvelan vuoksi. Vuosien mittaan asiakkaiden velkaantumishistoriakin on muuttunut olennaisesti. Tämän päivän asiakas on ylivelkaantunut hyvin lyhyessä ajassa mm. käyttämällä kulutusluottoja. Myös vakuudettomia suurikorkoisia pikaluottoja otetaan ylivelkaantumista helpottamaan. Usein siinä käy juuri päinvastoin eikä kierteestä päästä pois ilman apua. Nykyään asiakas tulee hakemaan apua myös herkemmin. Toisaalta osa asiakkaista pitkittää avun hakemista mahdollisimman myöhään erityisesti keski- ikäiset. Nuoret ihmiset kääntyvät velkaneuvojan puoleen helpommin.

6 3 VELKAJÄRJESTELY 3.1 Ylivelkaantuminen lamavuosien seurauksena Vielä 80-luvulla Suomi kuului maailman vauraimpien maiden joukkoon. Talous oli vahva, työllisyystilanne hyvä ja luottojen käyttö oli vähitellen yleistynyt. Rahamarkkinoiden pitkä säännöstely vapautettiin vuosikymmenen puolivälissä eikä lainanottoa enää säännöstelty. Pankit suorastaan ryhtyivät kilpaa myymään luottoja. Samalla verouudistuksen myötä tuloverotus keveni. Yritykset ottivat velkaa suoraan ulkomailta ja kotitaloudet ottivat lainaa pankeilta enemmän kuin tallettivat. (Muttilainen 2003, 107. ) Vuosi 1988 oli velkaantumisen huippuvuosi. Kulutuksen kasvu kohdistui erityisesti kestokulutustavaroihin, kuten autoihin, asuntoihin ja kodinkoneisiin sekä ulkomaanmatkoihin, jotka vahva markka teki houkutteleviksi. Erityisesti lisääntyivät kulutus- ja asuntovelat; asuntoja hankittiin paljolla velalla ja korkealla korolla. Luoton hakemista helpotettiin luopumalla osittain lainaneuvotteluista, etukäteissäästöistä, vakuuksista ja takaajista. Kotitalouksien varallisuus kasvoi nimellisesti osakkeiden ja asuntojen hintojen nousun myötä. ( Muttilainen 2003, 107. ) Rahamarkkinat kiristyivät useimmissa länsimaissa 80- luvun lopussa ja se laski kulutushintoja. Merkkejä rahoitusvaikeuksista ilmeni aluksi kotitalouksissa, sillä korkojen nousu ja samanaikainen hintojen lasku hankaloittivat lainojen hoitoa. Yhä useampi kotitalous ei pystynyt hoitamaan lainanlyhennyksiään. Syksyn 1990 aikana yksityinen kulutus kääntyi laskuun ja kriisi iski myös yrityssektoriin. Samanaikaisesti Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa romahti, mikä vaikutti suurelta osin Suomen kansantalouden laman syvyyteen. (Muttilainen 2003, 107.) Kotitalouksien velkaongelmat laman aikana liittyivät ennen kaikkea työttömyyteen. Työttömyyden lisäksi velallinen tai perheenjäsen oli voinut sairastua, mikä osaltaan on vaikuttanut perheen ylivelkaantumiseen. Myös perhesuhteiden muutokset, kuten avioero, perheenjäsenen kuolema tai perheenlisäys ovat voineet muiden ongelmien lisäksi aiheuttaa maksuvaikeuksia. Monet yrittäjät epäonnistuivat yritystoiminnassaan ja sai-

7 vat velkavastuut harteilleen. Toisinaan taas hänen läheiset velan takaajat joutuivat vastuuseen yritysveloista. (Koulu, Havansi & Niemi-Kiesiläinen 2002, 540.) 3.2 Velkajärjestelylain tausta Laman seurauksena useat Euroopan maat päätyivät saman kaltaisiin ratkaisuihin selvittäessään ylivelkaantuneiden kotitalouksien vaikeaa tilannetta. Syrjäytyminen, työmarkkinoilta putoaminen sekä kokonaistaloudelliset tappiot lisäsivät tarvetta vahvistaa velallisen suojaa. Viranomaiset totesivat, että usein velkaongelmat johtuivat velallisesta riippumattomista tekijöistä. Lisäksi he kiinnittivät huomiota siihen, että velallinen olisi työkykyinen ja luottokelpoinen veloista selvittyään. Katsottiin, että huonon onnen tai taitamattomuuden vuoksi velkaantuneen tulisi joskus päästä aloittamaan elämä puhtaalta pöydältä. (Muttilainen& Valkama 2003, 5.) Luottomarkkinoille haettiin vakautta yksityishenkilöille tarkoitettujen maksukyvyttömyysmenettelyjen avulla. Perusidea oli, ettei velallisen tarvitse maksaa velkojaan enempää kuin hänen maksukykynsä mahdollistaa. Myös niin sanottuja nollaohjelmia, joissa velallisen ei tarvitse maksaa velkojaan lainkaan, voidaan eurooppalaisissa järjestelmissä määrätä. Usein kuitenkin velallinen vapautuu veloistaan vasta usean vuoden kestävän maksuohjelman jälkeen. (Muttilainen & Valkama 2003, 5.) Velkajärjestelylaki alkoi muotoutua 1990- luvun alkupuolella noustuaan ensin keskustelujen keskipisteeksi yhteiskuntapolitiikassa. Eduskuntakeskusteluissa tulivat vahvasti esiin laajamittaisen työttömyyden ja asuntomarkkinoiden muutosten vaikutukset ve l- kaongelmien kasvuun. Lain säätämistä vaativat velallisten lisäksi erilaiset etujärjestöt ja puolestaan vastaan taistelivat velkojat omine etujärjestöineen. Velkajärjestelylain toteuttamista tukivat talous- ja velkaneuvontapalvelut, Takuu-Säätiön sosiaalinen takaustoiminta ja monet muut ratkaisukeinot. (Römer-Pakkanen & Pentikäinen 2003, 1.) Vuonna 1993 velkajärjestelylaki tuli viimein voimaan perustehtävänään maksukyvyttömien yksityishenkilöiden talous- ja velkatilanteen korjaaminen. Laki hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti. Onnistuessaan velkajärjestely antaa velalliselle mahdollisuuden selvitä ylivoimaiseksi käyneestä velkataakasta kohtuullisessa ajassa sekä puhtaan pöydän uuden elämän aloittamiseen. Velkajärjestelylaki tulee nähdä myös laaja-

8 alaisemmin; se estää velallisen sosiaalista syrjäytymistä, vähentää toimeentuloturvan käyttöä sekä kannustaa työelämässä pysymiseen. (Muttilainen & Valkama 2003, 6.) Jo velkajärjestelylain säätämisen yhteydessä oli selvää, että velalliset tarvitsevat asiantuntevaa apua sekä tuomioistuinmenettelyssä että laajemminkin oman taloutensa selvittämisessä, kuntoon saattamisessa ja suunnittelussa sekä muiden ratkaisujen kuin velkajärjestelyn etsimisessä ja toteuttamisessa. Velkajärjestelylain tultua voimaan alkoi velkaneuvonnan kehittyminen. Vaikka varsinaista lakia velkaneuvonnasta ei ollut, pystyttiin neuvonnan tarpeeseen vastaamaan kohtuullisen hyvin. Organisoimiseen osallistuivat oikeusministeriön luotsaamana kunnat, yleiset oikeusaputoimistot, säätiöt (erityisesti Takuu-Säätiö) ja järjestöt. Vuonna 2000 säädettiin laki talous- ja velkane u- vonnasta. (Koulu, Havansi & Niemi-Kiesiläinen 2002, 543.) 3.3 Velkajärjestelyprosessi Velkajärjestelylain mukaan velallisen tulee aina pyrkiä ensin selviytymään veloistaan neuvottelemalla velkojien kanssa. Lain tarkoituksena on korjata velallisen vakavia velkaongelmia, mutta ve lkajärjestely tulisi nähdä vasta viimeisenä ratkaisukeinona ylivelkaantumiseen. (Muttilainen, Valkama 2003, 6.) Velkajärjestelyn tavoitteena on järjestellä yksityishenkilön kaikki ennen järjestelyn alkamista syntyneet velat yhdellä kertaa. Tarkoituksena on taata velkojille mahdollisimman täysimääräinen suoritus veloista, mutta niin, että velallinen saa maksukykyään vastaavan maksuohjelman. (Römer- Paakkanen & Pentikäinen 2003, 4.)

9 Kuvio 1. Velkajärjestelyprosessi 3.3.1 Velkajärjestelyn hakeminen Velkajärjestelyä voi hakea vain velallinen itse ja haku käynnistyy, kun velallinen jättää tuomioistuimelle (käräjäoikeudelle) velkajärjestelyhakemuksen. Tätä edeltää yleensä käynti kunnallisen velkaneuvojan luona ja hän tekee arvion velallisen mahdollisuuksista ja edellytyksistä saada velkajärjestely. Usein velkaneuvoja on yrittänyt velallisen apuna neuvotella jo velkojien kanssa velkojen vapaaehtoisesta järjestelystä. Velkajärjestelyhakemuksen saatuaan tuomioistuin voi pyytää velkojilta lausuntoja velkajärjestelyn edellytysten ja esteiden selvittämiseksi. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 5.) Velkajärjestelyn voi saada, jos ylivelkaantuminen on tapahtunut elämänmuutoksen vuoksi, kuten esimerkiksi työttömyyden tai sairauden takia. Muutoksen tulee olla py-

10 syvä tai pitkäaikainen niin, ettei tietoa paremmasta ole näköpiirissä. Esimerkiksi työtön voi saada velkajärjestelyn, jos ikään ja koulutukseen nähden realistisia työmahdollisuuksia ei ole näkyvissä. Edellytyksenä on myös, että velkojien kanssa on yritetty neuvotella ilman tulosta. Mikäli velat ovat kohtuuttoman ylivoimaiset velallisen maksukykyyn nähden, voidaan velkajärjestely myöntää ilman olosuhteiden olennaista muutosta. Tällaisia velkoja ovat yleensä takauksesta tai yritystoiminnasta peräisin olevat velat. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 5.) Velkajärjestely ei ole mahdollinen niille velallisille, joiden katsotaan velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti, antaneen vääriä tietoja luotonantajalle tai vältelleen ulosottoa. Järjestely voidaan evätä myös silloin, jos velallinen ei todennäköisesti noudattaisi maksuohjelmaa tai hänelle on aikaisemmin myönnetty velkajärjestely. Tuomioistuin voi kuitenkin harkita velkajärjestelyn myöntämistä edellä mainituista esteistä huolimatta esimerkiksi jos velallinen on osoittanut hoitavansa velkoja parhaan kykynsä mukaan. (Muttilainen & Valkama 2003, 6.) 3.3.2 Maksuohjelman laadinta ja noudattaminen Maksuohjelmaehdotuksen voi laatia kunnallinen velkaneuvoja tai tuomioistuimen määräämä selvittäjä. Selvittäjän täytyy olla puolueeton henkilö. Hänen tulee neuvotella sekä velallisen että velkojien kanssa maksuohjelman sisällöstä ja annettava velkajärjestelyyn vaikuttavat olennaiset tiedot molemmille osapuolille. Heille on varattava tilaisuus myös lausuntojen antamiseen. Kunnallisen velkaneuvojan ehdotus on muodollisesti velallisen oma ehdotus maksuohjelmaksi. Maksuohjelmaehdotuksen laatimisella ja asian valmistelulla on suuri merkitys lopullisen ohjelman muotoutumiselle. Lopullisen päätöksen maksuohjelman sisällöstä antaa tuomioistuin. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 6.) Maksuohjelmassa otetaan huomioon kaikki ennen velkajärjestelyn aloittamista syntyneet velat yritysveloista koiraveroihin. Laskelmat tehdään kotitalouskohtaisesti, vaikka velkajärjestelyä haetaan usein yksin. Myös yhteishakemus puolison tai muun velallisen kanssa on mahdollinen. Maksuohjelmaa laadittaessa määritellään velallisen maksuk y- ky vähentämällä velallisen tuloista hänen menonsa. Tuloina otetaan huomioon yleensä kaikki velallisen tulot, kuten palkka, eläke, erilaiset päivärahat ja lapsilisät. Menoina otetaan huomioon kohtuulliset asumiskulut, työmatkakulut, lasten päivähoitomaksut ja

11 elatusmaksut sekä tavanomaista suuremmat terveydenhoitomenot. Lisäksi tuloista vähennetään ns. elinkustannusnormin mukaiset välttämättömät elinkustannukset. Tulojen ja välttämättömien menojen erotusta kutsutaan maksuvaraksi. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen2003, 6.) Maksuvara ilmaisee summan, joka velalliselle jää kuukausittain velkojen hoitoon. Tuomioistuinmenettelyn päätyttyä velallisen on suoritettava velkojaan maksuohjelman mukaisesti. Normaalisti ohjelma kestää viisi vuotta, mutta voi velallisen halutessa säilyttää omistusasuntonsa kestää myös jopa kymmenen vuotta. Maksuohjelmaa voidaan ennen sen päättymistä muuttaa, ja velkajärjestely voidaan erityisin edellytyksin määrätä raukeamaan. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 6). Maksuohjelmassa vahvistettavan maksuvaran ohella määritellään myös, miten velallisen omaisuutta muutetaan rahaksi velkojen suorittamiseksi. Velallinen saa velkajärjestelyssä pitää omaisuuden, joka kuuluu hänen perusturvaansa, mutta muu varallisuus on käytettävä velkojen maksuun. Perusturvaan kuuluu velallisen omistusasunto, hänen ja hänen perheensä kohtuullinen asuntoirtaimisto, henkilökohtaiset kohtuulliset tavarat ja toimeentuloon liittyvät työvälineet. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 6). 3.3.3 Velkajärjestelyn muuttaminen, lisäsuoritukset ja raukeaminen Maksuohjelman aikana velkojilla on laajat tiedonsaantioikeudet velallisen taloudellisesta tilanteesta. Velkojat voivat pyytää verottajalta tai työvoimaviranomaisilta tietoja siitä, noudattaako velallinen maksuohjelmaa ja pyytää ulosottomiestä selvittämään velallisen taloudellinen asema. Velallisen velvollisuus on ilmoittaa, mikäli hänen maksukykynsä parantuu ja ilmoitus on tehtävä kuukauden kuluessa. Tätä kutsutaan ns. myötävaikutusvelvollisuudeksi, jossa velallisen täytyy pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja mahdollisuuksien mukaan myös parantamaan sitä sekä ilmoittamaan maksukykynsä parantumisesta velkojille. (Koulu, Havansi & Niemi-Kiesiläinen 2002, 615.) Velkajärjestelylain mukaan lisäsuoritusvelvollisuus syntyy, jos tulot ovat nousseet vähintään 800 euroa kalenterivuodessa. Maksukyvyn olennainen parantuminen voi johtua tulojen kasvusta tai asumismenojen vähenemisestä. 1.1. 2003 muuttunut velkajärjestelylaki lievensi lisäsuoritusvelvollisuutta koskevia määräyksiä nostamalla tulorajaa 610 eurosta 800 euroon. Ylimenevältä osalta velallinen on velvollinen käyttämään ve l-

12 kojen maksuun kaksi kolmasosaa. Lisäsuoritusvelvollisuus syntyy myös, jos velallinen saa kertaluontoisen suorituksen esimerkiksi perinnön tai veronpalautuksen, joka on yli 1000 euroa. Sen sijaan muissa menoissa tapahtuneen säästön johdosta maksuohjelmaa ei muuteta. (Koulu, Havansi & Niemi-Kiesiläinen 2002, 615.) Maksukyvyn muutosta huonompaan suuntaan pidetään olennaisena ja maksuohjelman muuttamiseen oikeuttavana vain siinä tapauksessa, että heikkeneminen on pitkäaikaista tai pysyvää ja ohjelman suorittaminen koituisi sen vuoksi kohtuuttoman raskaaksi. Sen sijaan hetkellinen merkittäväkin maksukyvyn heikkeneminen ei oikeuta ohjelman muuttamiseen. (Koulu, Havansi & Niemi-Kiesiläinen 2002, 615.) Velallinen ja velkojat pyrkivät ensisijaisesti sopimaan keskenään maksuohjelman muutoksista. Velallinen voi laatia muutosesityksen joko itse tai velkaneuvojan avustamana. Ohjelman muuttaminen voi tapahtua myös tuomioistuimessa. Toisaalta on mahdollista, ettei velallinen hae muutosta, vaan pyrkii esimerkiksi tinkimään menoistaan saadakseen maksunsa hoidettua. Aikaisemmin ohjelman muuttaminen oli käytännössä mahdollista melko vähäisten maksukyvyn muutosten vuoksi. Vuonna 1997 lakimuutoksessa maksuohjelman muuttamiskynnystä nostettiin huomattavasti. (Muttilainen & Valkama 2003, 16.) Osa maksuohjelmista raukeaa ennen suunniteltua päättymisaikaa. Velkajärjestelyn raukeamista haetaan tuomioistuimelta. Velkajärjestely voidaan määrätä raukeamaan, jos velallinen on laiminlyönyt maksusuorituksiaan, rikkonut myötävaikutusvelvollisuuttaan tai velkaantunut maksuohjelman aikana lisää muutoin kuin välttämättömän toimeentulonsa vuoksi. Ohjelman raukeaminen voi johtua myös siitä, että myöhemmin ilmenee seikka, joka olisi alun pitäen estänyt velkajärjestelyn saamisen. Myös velallinen voi itse hakea maksuohjelman raukeamista. Tähän voi olla syynä esimerkiksi velkojien kanssa tehty velkojen vapaaehtoinen maksujärjestely. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 7.) Velkoja voi hakea velkajärjestelyn raukeamista kaksi vuotta siitä, kun maksuohjelma on suoritettu. Suoritusvelvollisuus päättyy, kun maksuohjelmassa määrätyt maksut ovat suoritettu velkojille eikä silloin, kun maksuohjelma ajallisesti päättyy. Velkajärjestelyn raukeaminen maksuohjelman päättymisen jälkeen tuli mahdolliseksi vuoden 1997 lakimuutoksessa. Vuosina 1993-2001 vahvistetuista maksuohjelmista yhteensä

13 runsaat 4 prosenttia on määrätty raukeamaan. (Römer-Paakkanen & Pentikäinen 2003, 7.) 3.4 Aikaisemmat tutkimukset Velkaongelmia ja velkajärjestelyä on tutkittu Suomessa laajasti. Useat tutkimukset koskevat velallisen suoriutumista maksuohjelmasta sekä velkajärjestelyn esteitä ja edellytyksiä. Muttilaisen ja Valkaman tutkimuksessa (2003,69) velkajärjestelyn saaneet kokivat taloudellisen tilanteensa selkiytyneen ja korjaantuneen velkajärjestelyn myötä. Maksuohjelmasta suoriutumista ei pidetty helppona vaan oheisvaikutuksineen rankkana kokemuksena. Sitä pidettiin kuitenkin ainoana keinona päästä eroon vaikeasta tilanteesta. Velalliset kokivat rahankäyttönsä selkeytyneen velkajärjestelyn aikana ja elämänsä vakautuneen. Ongelmana velalliset kokivat informaation ja ohjeistuksen puutteen. Tieto velkajärjestelylain sisällöstä ja prosessin kulusta oli monille velallisille jäänyt epäselväksi. Esimerkiksi ei tiedetty kenelle velkojille tilityksiä piti maksaa ja minkä verran. Muttilainen ja Valkama (2003, 71) toteavat velallisten selvinneen velkajärjestelystä tulevaisuuteensa luottaen. Haastateltavat olivat valmiita ottamaan jatkossa velkaa, mutta takausten antamista he pitivät liian riskialttiina. Velkajärjestelyssä onnistuneiden yleisin keino selviytyä toimeentulovaikeuksissa oli ottaa lainaa sukulaisilta ja joissakin tapauksissa hakea toimeentulotukea. Heidän talous- ja perhetilanteensa oli pysynyt suhteellisen vakaana koko maksuohjelman ajan ja toisaalta elämäntilanteen muuttuessa, kynnys hakea maksuohjelman muutosta oli alhainen. Viime vuosikymmenen puolivälissä tehdyssä tutkimuksessa (Tala, Laine, Lehtimäki, Sunila 1995,42), jolloin velkajärjestelystä oli vielä hyvin vähän kokemuksia, ovat velalliset tarkemmin kuvanneet velkajärjestelyn vaikutuksia elämäntilanteeseensa. Yleisesti he kokivat velkajärjestelyn myönteisenä kokemuksena, sillä se oli helpottanut maksuvaikeuksista aiheutuneita paineita ja ongelmia. Toisaalta velkajärjestelymenettely koettiin raskaana ja se aiheutti ristiriitoja perhepiirissä. Velkajärjestelyyn liittyi huonommuuden tunnetta ja masennusta. Velalliset tunsivat itsensä toisen luokan kansala i- seksi ja että heidän elämänsä valui hukkaan velkajärjestelyn aikana. Jotkut velalliset

14 kokivat tulevaisuutensa epävarmana, erityisesti työtä, uraa ja lapsia koskevia valintoja. Sosiaaliset suhteet olivat osaksi kärsineet rahanpuutteen vuoksi, myös hävettiin omaa taloudellista ahdinkoa ja pelättiin ihmisten torjuvaa suhtautumista. Toisaalta velallisen tilanteen selkiytyminen velkajärjestelyn myötä oli jossain tapauksissa parantanut hänen sosiaalisia suhteitaan. Osa velallisista oli saanut tukea ja myötätuntoa toisilta samassa tilanteessa olevilta. 4 ELÄMÄ KRIISISSÄ Sana kriisi tulee kreikan kielen sanasta krisis ja tarkoittaa varsinaisesti ratkaisevaa käännettä, äkillistä muutosta ja kohtalokasta häiriötä. Sitä on pitkään käytetty yleisesti taloudellisesta kriisistä puhuttaessa tai lääketieteessä merkitsemään ratkaisevaa käännekohtaa vakavan taudin kulussa. Lisäksi kriisin käsitettä on alettu yhä enemmän käyttää kuvaamaan sisäisiä ja ulkoisia ongelmia.(cullberg 1991, 12). 4.1 Kriisi ja muuttuva yhteiskunta Tutkimukset osoittavat, että ihmisen sosiaalinen elämä ja kulttuuri on aina koostunut yrityksistä hallita ja selvittää hallitsemattomia tapahtumia kuten sairautta, kuolemaa ja ulkoisia katastrofeja vastaan. Henkilökohtaisesti järkyttäville tapahtumille keksittiin erilaisia tapoja helpottamaan asian läpikäymistä ja tekemään sitä hyväksytymmäksi esimerkiksi hautajaismenot. Kiinteissä yhteisöissä oltiin läheisesti riippuvaisia toisten solidaarisuudesta ja tuesta ja niistä kehittyi selviä käyttäytymismalleja erilaisiin kriiseihin suhtautumisessa. Nykypäivän kuolemanrituaalit ovat tyhjiä ja sisällyksettömiä ja usein naapurien ja sukulaisten välttämätön tuki jää saamatta. Ihmiset haluavat jättää surevan hienotunteisesti rauhaan. Toinen esimerkki yhteiskunnan muuttumisesta on suhtautumisesta lapsen syntymä än. Uutta äitiä helpottava isoäiti- instituutio on kadonnut eikä tuoreella äidillä usein ole aikaisempia kokemuksia pienten lasten hoidosta. Tämän vuoksi ensimmäinen lapsi tuo mukanaan kriisitilanteen vanhemmille. (Cullberg 1991, 13.)

15 Useat esimerkit osoittavat, kuinka sellaiset tärkeät elämän tapahtumat, joilla aikaisemmin oli perinteinen ratkaisunsa sosiaalisine suojaverkkoineen, ovat nykyään paljon vähemmän itsestään selviä. Epäviralliset avunantojärjestelmät kuten perhe, sukulaiset, ystävät, naapurit ovat hajonneet ja tilalle on astuttava yhteiskunnan virallisen avuna n- tojärjestelmän neuvoloineen ja sosiaalitoimistoineen. (Cullberg 1991, 14.) Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut taloudellinen kriisi 1980- ja 1990 -luvuilla järkytti yhteiskunnan perusturvaa ja monen ihmisen elämä joutui kriisiin. Taloudellisen toimintaympäristön muuttuessa työttömyys nousi huippulukuihin ja työpaikan menetys oli monen suomalaisen ja heidän läheistensä vaikeuksien ja ongelmien aiheuttaja. Ylivelkaannuttiin, tehtiin konkursseja ja pakkohuutokauppoja. 1990-luvun yhteiskunnan näkökulmasta ainoa pysyvä tekijä oli jatkuva muutos. Tulevaisuus oli epävarma ja selviytyminen oli koetuksella. Uhka ja pelko työpaikan menettämisestä leijui ilmassa. (Kauppinen 1997, 195.) 4.2 Kriisin synty Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti on kuvannut mielenterveyttä taloksi, jota kannattelee neljä kivijalkaa. Ensimmäisessä kivijalassa on perusturvallisuus: työ, taloudellinen toimeentulo ja asunto. Toisessa kivijalassa ovat selviytymiskeinot, jotka vaihtelevat elämäntilanteiden mukaan ja jotka jokaisella ovat omanlaisia. Kolmannesta kivijalasta löytyvät ihmissuhteet. Olisi hyvä, jos jokaisella olisi ympärillään läheisiä, jotka kannattelisivat vaikeissa tilanteissa ja antaisivat tukea. Neljännessä kivijalassa ovat onnistumisen kokemukset; miten elämä on kohdellut ja millaisia kokemuksia se on antanut vastaisuuden varalle. Jokainen kivijalka on tärkeä elämän tasapainon säilyttämisessä, mutta toisinaan jokin jaloista voi murtua ja aiheuttaa kriisitilanteen. (Heiskanen 1995, 43.) Kriisi sisältää mahdollisuuden muutokseen, elämän perustan vahvistamiseen ja tutustumismatkaan omaan itseensä. Kriisin aiheuttamat muutokset eivät kuulu elämän yle i- seen kehityskulkuun eikä niihin voi valmistautua. Tavallisia elämänkaareen liittyviä siirtymävaiheita ovat esimerkiksi murrosikä, opiskelun ja työn aloittaminen, ikäkausiin liittyvät kehityskriisit, parisuhteen solmiminen, lapsen syntymä ja eläkkeelle siirtyminen. Joillekin myös siirtymävaiheet voivat aiheuttaa paineita niin, etteivät entiset sel-

16 viytymistavat riitä tilanteen hallintaan. Silloin elämänkaaren siirtymävaihe voi laukaista psyykkisen kriisin. (Kauppinen 1997, 174.) Kriisi voi kohdata yksilöä, perhettä, ryhmää, yhteisöä tai kokonaista kansaa. Se etenee yksilöllisesti ja jokaisella kriisillä on oma sisäinen merkityksensä kriisissä olevalle. Oma persoonallisuus, elämänkokemukset, aikaisemmat kriisit ja senhetkinen elämänvaihe vaikuttavat siihen, millaisen merkityksen kriisi saa. Tärkeä vaikutus on myös sosiaalisella verkostolla, ja sillä, osaako sen tukea käyttää. (Kauppinen 1997, 174.) Kriisit voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia ja vaikutuksiltaan erilaisia. Pelkkä kriisin kesto ei ennusta psyykkisten seurauksien voimakkuutta. Äkillinen sairastuminen tai sairauden aiheuttama kuolema voivat aiheuttaa koko elämää järkyttävän traumaattisen kriisin. Pitkään kestänyt tai paheneva sairaus taas synnyttävät jatkuvaa psyykkistä painetta ja stressiä. Stressaavat elämäntilanteet eivät järkytä tasapainoa yhtä voimakkaasti kuin kriisit. Yksilön persoonallisuus tai vuorovaikutustavat eivät yleensä muutu lyhytaikaisessa kriisissä pysyvästi ja voimakkaasti. Mitä kauemmin kriisi jatkuu, sitä enemmän siinä tarvittavat sopeutumiskeinot muuttuvat pysyviksi asenteiksi ja tavoiksi. (Kauppinen 1997, 175.) Traumaattinen kriisi Traumaattiset kriisit eivät kuulu luonnolliseen elämänkulkuun, vaan aiheutuvat äkillisestä, voimakkaasta ja odottamattomasta tapahtumasta. Traumaattiset kriisit eivät koettele vain yksittäisiä ihmisiä, vaan myös perheitä, yhteisöjä ja organisaatioita. Laaja suuronnettomuus, väkivallan kohteeksi joutuminen, pakolaisuus, läheisen kuolema tai kuolleen näkeminen voivat aiheuttaa traumaattisen kriisin. Yhteistä näille kaikille ovat voimakkaat aistihavainnot ja vahva kuolemanuhka. Välittömästi järkytyksen jälkeen monet tuntevat vo imakkaita fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita. Yleisiä ovat vapina, hikoilu, pahoinvointi ja tunteiden kuohunta. Traumaattisten kriisien hoito ei ole perinteistä psykiatrista hoitoa vaan osa kriisityötä, selviytymisen tukemista. Suurin osa selviytyy läheisten tuella, mutta osa tarvitsee ammattiauttajan apua. Hyvin toimiva yhteistyöverkosto on toiminnan perusta. (Kauppinen 1997, 188.)

17 Kehityskriisi Kehityskriisit ovat liian raskaiden elämänmuutosten aiheuttamia kriisejä. Lapsen syntymä, koulun aloittaminen, opiskelun aloittaminen, avioliiton solmiminen, työpaikan vaihtaminen ja eläkkeelle jääminen ovat normaaleja elämänkaaressa tapahtuvia muutoksia. Uudet elämäntilanteet tuovat muutosta tuttuun ja turvalliseen elämäntapaan. Toisille ne eivät aiheuta sen kummemp ia oireita, mutta toiset kokevat painetta ja pelkotiloja menettäessään oman elämän hallinnan. Nykyään on hyvin yleistä elää niin sanottuja henkilökohtaisia kehityskriisejä. Korostetaan yksilöllistä näkökulmaa ja oman elämän tavoitteita. (Kemppinen 1998, 149.) 4.3 Kriisin vaiheet Jokainen kriisi on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Kriisit viiltävät henkisen haavan, aiheuttavat henkisen loukkaantumisen, jonka paraneminen vahvaksi, tukea antavaksi arveksi, lisää elämänvoimaa. Tämä prosessi kysyy kipeiden, pahojen tapahtumien sietämistä ja elämistä sekä henkisen ja fyysisen tuskan kestämistä. Kriisissä ote omaan elämään katoaa hetkellisesti. Monissa tutkimuksissa on todettu, että erilaisten kriisien kulussa ilmenee yhtäläisyyksiä riippumatta siitä, mikä on ne laukaissut. Puhutaan sokki-, reaktio-, läpityöskentelyja uudelleen suuntautumisvaiheista. Ne eivät ole selvästi erillään toisistaan ja joskus jokin vaiheista saattaa jäädä kokonaan pois tai esiintyä yhdessä jonkin toisen vaiheen kanssa. (Cullberg 1991, 141.) Sokkivaihe on kriisi ensimmäinen vaihe, joka voi kestää lyhyestä hetkestä muutamiin vuorokausiin. Ahdistavaa tilannetta on vaikea kohdata ja yleensä todellisuus torjutaan kaikin voimin. Ulkonaisesti ihminen voi vaikuttaa rauhalliselta ja järjestäytyneeltä, mutta pinnan voi kaikki olla kaaosta. Jotkut voivat reagoida poikkeavan voimakkaasti huutaen ja raivoten tai lamaantua täysin. Järkipuhe ei tehoa ihmiseen sokkivaiheessa, eikä hänelle kannata antaa tärkeitä ohjeita tässä vaiheessa. (Cullberg 1991, 142.) Sokki- ja reaktiovaiheet muodostavat yhdessä kriisin akuutin vaiheen. Ihmisen puolustusmekanismit otetaan nyt käyttöön. Alkuvaiheessa uskotellaan, ettei mitään ole tapahtunut. Vanhat tunteet satuttavat ja todellisuus lisää tuskaa. Väsyttää, mieliala vaihtelee ja muisti pettää. Kriisiä läpikäyvä ihminen kysyy itseltään miksi. Toisinaan olo voi ol-