Johanna Lehto-Vahtera Avaimia museokokoelmiin Valtakunnalliset museopäivät 2013 Kouvola
Avaimia museokokoelmiin Mitä esineitä ihminen tarvitsee? Mitä esineitä museo tarvitsee? Esineet sitovat yhteen materiaalisen ja immateriaalisen. Esineet linkittävät ihmisiä toisiinsa. Esineet ovat täynnä tunteita, myös museoiden niihin liittämiä tunteita. Ihmisen rooli on keskeinen: Kaikki mitä ihminen valmistaa ja jättää jälkeensä, kertoo hänestä, ihmisestä. Museot kertovat ihmisen toiminnasta.
Avaimia museokokoelmiin Tapa tarkastella kokoelmaa: Kokoelmapoliittinen ja kokoelmaprosessien taso Kokoelmien historia, kokoelmallisuuden historia Kokoelmien luonne, miksi keräämme? (Susan M. Pearce)
Avaimia museokokoelmiin Esineitä luetaan: Välineinä, symboleina, kuvina, ilmaisijoina, todisteina Niillä on: käyttöarvoa, symboliarvoa, historiallista arvoa Esineet voivat puhutella syvemmin kuin puhuttu kieli. Esineet ovat läsnä, niiden kolmiulotteisuus vahvistaa läsnäoloa Mitä sellaista tietoa, elettyä elämää, todistetta, ainutkertaisuutta tai aitoutta on, jota kokoelmien avulla halutaan saavuttaa?
Avaimia museokokoelmiin Museoiden luomat esinekategoriat ja luokittelut. Onko niiden tuottama kontekstinäkökulma oikeasti se olennaisin tietovaranto, joka esineistä on tutkittavissa? Voivatko kategoriat muuttua? Esineille voidaan määritellä sen alkuperäinen yhteisö (original society) ja museoyhteisö (museum society). Museo-objekteja ei ole olemassa ilman museoita ja museoammattilaisia. Museot ovat aktiivisia esinetoimijoita, jotka paitsi tulkitsevat, myös hallitsevat, käyttävät ja hoitavat esineitä ja luovat kokoelmiin liittyviä prosesseja.
Avaimia museokokoelmiin Kokoelmat (matka)muistoina (collections as souvenirs) Kokoelmat fetsisseinä (collections as fetish objects) Kokoelmat systemaattisena kokonaisuutena (collections as systematics) (Susan M. Pearce)
Avaimia museokokoelmiin Museointiprosessi käytännössä, objekti otetaan kokoelmaan Esineiden päätyminen kokoelmiin, keräyshetken merkittävyys kontekstin kannalta. Dokumentoinnin rooli vaihtelee. Arvonmuodostusprosessi, jonka museoiden objektille luomat arvot syrjäyttävät objektin taloudellisen arvon ja käyttöarvon. Mitä enemmän objektilla on kulttuurista merkitystä, sen vähemmän sillä on käyttöarvoa. (Pomian) Käyttöarvo ja merkitysarvo sulkevat toisensa pois. Muuttuvat kokoelmaprosessit, arvoluokitukset, poistot, kontekstien hallinta käytännössä.
Kokoelman eheys Kokoelmat ovat kokonaisuuksia, pyrkimys eheyteen liittyy museoprofessioon ja museoiden historiaan ja keräämisen tavoitteisiin. Osa kokoelman merkityksestä tulee sen eheydestä. Kokoelmakatalogit Kertomuksen eheys This is a 18th century house. All the things are very old.
Kokoelmatabut ja -paradoksit Kontekstiparadoksi Tiedämme kontekstin välttämättömyyden. Tiedämme kontekstitietojen puutteellisuus. Ei saa koskea -tabu Suojelemme esineitä yleisöltä ja itseltämme. Onko ei saa koskea -käytäntö syöpynyt kaiken toimintamme ytimeksi, joka estää luopumisen, jakamisen? Tietotabu Emme mielellämme tunnusta ettemme tunnista hallitsemiamme objekteja. Museo ei mielellään sano ettei tiedä.
Kokoelmat lähteinä Me tutkimme ja kysymme: Minkälainen esine on? Miltä se näyttää? Mikä sen funktio on? Miten sitä käytetään ja mitä sillä näytetään? Kvantitatiiviset ominaisuudet Kvalitatiiviset ominaisuudet Museot, tutkijat, historioitsijat ja monet muut esineammattilaiset lukevat ja tulkitsevat esineitä. Avoimen datan myötä tutkijoilla ja muistiorganisaatioilla ei ole enää automaattisesti parasta tietoa asioista, eivätkä ne ole ainoita tiedon tulkitsijoita.
Kokoelmat lähteinä Esineet toimi lähteinä eri tavalla kuin kirjoitetut lähteet. Niistä ei ole irrotettavissa arkistoihin tai kirjallisuuteen verrattavalla tavalla tietoa. Ei ole yhtä tapaa löytää esineestä sen arvo lähteenä. Kokoelmiin palaamisen merkittävä arvo, arkistomaisuus, tutkimuksen läheisyys, monitieteisyys, kokoelmien uudelleen katsominen matkalla varrella tehdyn tutkimuksen varassa. Uusien kysymysten tekeminen? Monitieteisyys muuttaa esineiden tulkintaa.
Kokoelmat lähteinä Mikä arvo näyttelyillä on tutkimuksen lähteenä? Tasavertaisia tietoja esillä olevista objekteista tai teoksista ei ole useinkaan saatavilla. Pitäisikö näyttelyissä olla lähdetiedot? http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuume/kolumnit/taidetta_ilman_tietoa_4095 1.html
Kokoelmat lähteinä Materiaalisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta eivät vain esineet, vaan niiden kautta aktivoituvat merkitykset keskeisiä. Merkityksen syntyprosessi: ihmiset, objektit, ympäristö, historia, puhunta ja ideat. Tapausten rekonstruointi.
Kokoelmat lähteinä Kulttuurihistoriallisessa tutkmuksessa kulttuurin tuotteita ei arvoteta. Massaobjektit ja mestariteokset ovat samanarvoisia. (vrt. taidehistoria) Poikkeuksellisuus ja harvinaisuus, usein museokontekstissa arvoja. Eivät keskeisiä kulttuurihistoriallisen tutkimuksen kannalta.
Kiinteät jäännökset, abstraktit kontekstit Aboa Vetus & Ars Nova (avattu 1995) Arkeologinen kaivaus Aboa Vetuksen alueella. Arkeologinen tieto kaupungista, yhdestä tontista. Kaivauksen tuloksena objektit, maalöydöt, laaja kokoelma dokumentteja, valokuvia, karttoja. Museo rakennettiin kaivauksen päälle. Tutkimus eri löytöryhmistä & muinaisjäännöksistä. Kokoelma karttuu ja avaa uuden ikkunan keskiaikaan. Miten tietyt elämän ilmiöt arkeologisoituvat ja museoituvat. Mikä on paikallisuuden suhde tähän? Miten niitä voidaan tutkia?
Subjekti Objekt ObjektObjekti Museums beg objects to turn into subjects. We try to make them speak, to read them, or their memories, what they have transmitted, facilitated, prevented, what they have experienced or only witnessed. We coach them into revealing the story of their lives. (Sandahl) Museot tekevät objektista subjektin. Olennaista on, mitä museot tekevät ja miten. Museot käsittelevät kaikkea hallussaan olevaa materiaalia dinosauruksen hampaasta liveperformanssi-dokumentointiin periaatteessa samalla tavalla = niistä tulee osana kokoelmaa. Ne kaikki saavat objektin määritelmän. Objectification
Subjekti Objekt ObjektObjekti Näyttelyissä esineet ovat objekteja, subjekteja, todisteita ja lisätodisteita, kertomuksen täydentäjiä. Objektin ja yleisön kohtaaminen, kokemuksellisuuden prosessi, jossa objektit muuttuvat passiivisista objekteista aktiivisiksi subjekteiksi. Museointiprosessissassa ja arvonmuodostusprosessi museot ottavat subjektin roolin itselleen, ja määrittelevät esineet varjelluiksi objekteiksi. Osa statusesineiden merkityksestä siirtyy museolle, kun ne lahjoitetaan. Syntyy arvokkaita kokoelmia. Museosubjektin merkitys kasvaa.
Kokoelmat lähteinä Significance-menetelmä: Esineen arvo suhteessa omaan kokoelmaan, muihin kokoelmiin, kontekstiin, provenienssi, muuhun aihetta valottavaan materiaaliin, tehtyyn tutkimukseen, dokumentteihin, konservointiin, ympäristöihin. http://www.environment.gov.au/heritage/publications/significan Menetelmän avulla voidaan dokumentoida ja tutkia kokoelmaa ja kirjata auki sen merkittäviä prosesseja. Vrt. Arvoluokitustyö
Kokoelmat lähteinä Interkokoelmallisuuden käsite Asiakirjat, kirjallisuus, elokuvat, kuvat, esineet, dokumentit kaikki täydentävät parhaimmillaan toisiaan. Interiöörit olleet keskeisiä materiaalisen kulttuurin ilmentymiä ja tutkimustuloksia, jossa esinetyyppien väliset rajat eivät ole sanelleet lopputulosta.
Kiinteät jäännökset, abstraktit kontekstit Muuttuvat kontekstit, abstraktit kontekstit Arkeologisoituminen Vas. Vuohi/lammas, oik. kaksi koiranjälkeä Vas. Aikuisen kaksi varpaanjälkeä, oik. sian sorkanjälki
Kiinteät jäännökset, abstraktit kontekstit Kuvassa: Ave Maria gratia plevna Dominus, 1300-l ÅA:n tontti. (Ave Maria gratia plevna Dominus 1450-l Aboa Vetuksen tontti.)
Kokoelmien avaimet TAKO, Pooli 6 Kokoelmien avaimet. Nykydokumentointia esinekokoelmissa on museokokoelmia dokumentoiva hanke, jonka kuluessa seitsemän museota dokumentoi kokoelmissaan olevia avain- tai tunniste-esineitä tai -teoksia tarkastellen niiden merkityksiä kokoelman sisällä, suhteessa näyttelytoimintaan ja yleisötyöhön sekä museon historiaan ja tallennustyöhön. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/kokoelmat-ja-tutkimus/kokoelmien-avaimet Esineisiin tai taideteoksiin museointiprosessin vaiheissa ladatut erilaiset ja myös muuttuvat arvot ovat hankkeen keskiössä. Hanke rekontruoi museointiprosesseja ja tuo esiin, miten erilaisia polkuja esineet erilaisissa kokoelmissa kulkevat riippuen siitä, mihin ne tallennetaan. TAKO-hyödyt: työnjako, liikkuvuus. Uudet tavat arvioida esineen merkitystä mikro- ja makrotasolla.
Museo etsii, löytää ja välittää Kiitos!
Lähteet Dudley, Sandra H. 2012: Encountering a Chinese horse. Engaging with the thingness of things. Museum Objects. Experiencing the Properties of Things. Ed. Sandra H. Dudley, 1-15. Oxon and New York. Hodder, Ian 1994: The contextual analysis of symbolic meanings. Interpreting Objects and Collections. Ed Susan Pearce, 12-13. Cornwall. Klemettilä, Hannele 2008: Museo tutkijan työvälineenä kokemuksia työskentelystä museoissa eri puolilla Eurooppaa. http://www.kuriositeettikabi.net/numero1/museotutkijantyovalineena.pdf, avattu 18.5.2013. Koivunen, Leila 2010: Vieraan kulttuurin vaatteissa. Kiinalais-Afrikkalainen lähetysnäyttely (1911-1912) ja vaatetuksen vaihtuvat merkitykset. Esine ja aika. Materiaalisen kulttuurin historiaa. Toim. Maija Mäkikalli & Riitta Laitinen, 178-213. Helsinki. Maquet, Jacques 1993. Objects as instruments, Objects as signs. History from things. Essays on Material Culture. Ed. Steven Lubar & W. David Kingery, 30-40. Washington. Morgan, David 2012: The materiality of cultural construction. Museum objects. Experiencing the Properties of Things. Ed. Sandra H. Dudley, 101. London and New York. Mäkikalli, Maija 2010: Materiaalisen kulttuurin historiaa. Esine ja aika. Materiallisen kulttuurin historiaa. Toim. Maija Mäkikalli & Riitta Laitinen, 33. Helsinki.
Lähteet Pearce, Susan M. 1994: Collecting reconsidered. Interpreteting Objects and Collections. Ed. Susan M. Pearce. London and New York. Pomian, Krzysztof 1990: Collectors and curiosities. Paris and Venice 1500-1800. Cambridge. Russell, Roslyn & Winkworth, Kylie 2010: Significance 2.0: a guide to assessing the significance of collections. http://www.environment.gov.au/heritage/publications/significance2-0/disclaimer.html Avattu 18.5.2013. Sammallahti, Leena 1985: Esinetutkimuksen ongelmia. Teoriaa, aihepiirejä ja näkökulmia kansatieteellisessä tutkimuksessa. Toim. Pennanen & Sammallahti & Haapalainen-Tiainen. Lappeenranta. Sandahl, Jette: Proper Objects Among Other Things. Nordisk Museologi 2/1995, 97-106. Silvén-Garnert, Eva: Objects in the World and Objects in Museums. Nordisk Museologi 2/1995, 123-130. Taborsky, Edwina 1991: The discurcive object. Object of Knowledge. Ed Susan Pearce. London.