Pentukurssi Jaana Pohjola
Tervetuloa pentukurssille Kurssin tavoitteena on tarjota koiranpennuille mahdollisuuksia leikkiä keskenään ja omistajille mahdollisuuksia jakaa kokemuksiaan sekä saada tietoa koiran käyttäytymisestä, kouluttamisesta ja hyvinvoinnista. Lisäksi kurssilla totutetaan koiria käsittelyyn ja eläinlääkäriympäristöön. Kurssin järjestelyistä huolehtii käytösneuvoja Jaana Pohjola. Kurssin aikana hän vastailee kysymyksiin ja ottaa vastaan palautetta sekä kysymyksiä sähköpostilla. Kurssilla pentujen annetaan peuhata keskenään, ja samalla keskustellaan päivän aiheesta. Teoriaosuus rakentuu kurssilaisten kysymysten ympärille, lisäksi tehdään joitakin käytännön harjoituksia pentujen kanssa. Kurssin tarkoituksena on herättää ajatuksia ja antaa eväitä kotona harjoitteluun. jaanapohjola@gmail.com www.vainu.info http://elainkoulutus.wordpress.com/ 044 208 4420 Kurssin aiheita muista ehdottaa omaa toivettasi! Sosiaalistuminen, sosiaalistaminen ja hoitotoimenpiteet Miten koira oppii? Hihnakävely Luoksetulo Yksinolo Vieraiden tulo Hyppimisen estäminen Jaana Pohjola
Pennunomistajan muistilista Pentu on lapsi, jonka työtä on leikkiminen älä rasita pentua liialla kouluttamisella Muiden pentujen kanssa leikkimällä pennusta kehittyy taitava leikkijä, joka joutuu tappeluihin muita harvemmin Muista että tilaisuus sosiaalistamiseen on vain kerran käytä pentuaika hyväksesi! Puutteellinen sosiaalistaminen aiheuttaa ongelmia aikuisena. Koiranpennuille on täysin luonnollista pureskella asioita ja roikkua lahkeissa, ne harjoittelevat elämää varten tarjoa sallittua järsittävää ja painikavereita. Älä lähde itse painimaan pennun kanssa, se vain kiihdyttää koiraa. Käytä koulutuksessa herkkuja ja saat myös hoitotoimenpiteet sujumaan. Paras tapa lopettaa pennun riehuminen on poistua itse paikalta ja antaa muutaman sekunnin aikalisä pennulle. Jos kohtaat ongelman, ota yhteyttä ammattilaiseen ja mieti jo etukäteen: Mistä ja milloin käytös alkoi? Mitkä tekijät saattavat ylläpitää käytöstä edelleen? Mitä koira häiritsevällä käytöksellään saavuttaa? 3
Sosiaalistuminen Sosiaalistumisen herkkyyskausi Koiranpentujen tärkein sosiaalistumiskausi on rodusta riippuen 3-12(-16) viikon ikäisenä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koira oppii pitämään niitä asioita normaaleina, joihin se tutustuu sosiaalistumiskauden aikana. Suurimman osan tästä ajasta pentu elää kasvattajan luona, mikä voi olla ongelmallista koska pennut ovat usein rauhallisessa koti- tai pahimmassa tapauksessa virikkeettömässä kennelympäristössä. Sosiaalistumiskauden aikana koiranpennun tulisi altistua mahdollisimman monille ärsykkeille, joiden kanssa se tulevaisuudessa tulee elämään. Näitä ärsykkeitä ovat esimerkiksi kaupunkiympäristö, erilaiset ihmiset kuten lapset, iäkkäät, pyörätuolilla liikkuvat, autot, polkupyörät sekä toiset koirat ja muut eläimet, kuten kissat. Panostus tulevaisuuteen Mitä enemmän jaksaa pikkupennun kanssa touhuta ja viedä sitä uusiin paikkoihin, sitä helpommalla pääsee tulevaisuudessa. Kun pentua totutetaan uusiin asioihin, on tärkeää muistaa rajallinen keskittymiskyky ja jaksaminen. Uusiin paikkoihin totuttelussa on hyvä käyttää apuna esim. häkkiä, jossa pentu saa järsiä leluja tai nukkua, vaikka ympärillä olisi hälinää. Käytännössä pentua viedään erilaisiin paikkoihin ja vietetään niissä niin kauan aikaa, että se alkaa tuntea olonsa kotoisaksi. Uusiin ihmisiin totutetaan positiivisen vahvistamisen avulla; palkitaan koiraa kun se päästää vieraita lähelleen. Tutkimuksissa on todettu, että paras keino välttää käytösongelmia on antaa Elinviikot 3-12 ovat yksi tärkeimmistä koiran luonteeseen ja tulevaisuuteen vaikuttavista kausista. pennun leikkiä muiden pentujen kanssa sekä selvittää sosiaalistumiseen ja käytösongelmien ehkäisyyn liittyviä asioita aikaisessa vaiheessa. Uusien asioiden yhdistäminen positiivisiin asioihin säästää aikaa ja tehostaa oppimista. Ei kannata tehdä yksinkertaisista asioista vastakkainasetteluja tai taisteluja, vaan valita nopeampi reitti ja palkita koiraa oikeista asioista. Älä sekoita arvovaltakysymyksiä sosiaalistamiseen tai kouluttamiseen yleensäkään; muista että koira tekee asioita ainoastaan välttääkseen jotain ikävää tai saadakseen jotain mukavaa. Tee asioista koiralle mukavia, niin sinun ei tarvitse huolehtia puuttuvasta motivaatiosta. Mihin kaikkeen pentu on syytä totuttaa? Ennen pennun hankintaa on jo hyvä kirjoittaa ylös, mitä kaikkia asioita koiran pitäisi oppia sietämään. Vaikka pentu sosiaalistuu jatkuvasti normaalissa koitelämässäkin, paperi helpottaa muistuttamaan ettei mikään tärkeä asia jää esittelemättä. Koiran peruspakettiin pitäisi kuulua matkustamiseen liittyvät asiat, perushoitotoimenpiteet, elinympäristön ärsykkeet, erilaiset ihmiset, mahdolliset muut lemmikit sekä erityisen tärkeänä toiset koirat. Näissä kaikissa osa-alueissa on lukemattomia alaosastoja, joten lista voi muodostua äkkiä hyvin pitkäksi. Käytännössä Sosiaalistaminen ei ole koiran kouluttamista, vaan sen siedättämistä erilaisiin asioihin. Pennulla on hyvä olla vaikkapa häkki, jossa sitä on ruokittu ja jossa se tuntee olonsa turvalliseksi. Häkkiä on helppo viedä moniin paikkoihin ja itse ei tarvitse tehdä mitään. Sosiaalistamisvaihe vaatii viitseliäisyyttä mutta omistajan rooli on melko passiivinen. Jos ei haluta käyttää häkkiä, voi mukana pitää vaikka makuualustaa, jossa pentu saa rentoutua. Koko sosiaalistamisen idea on saada aikaan sellainen koira, joka ei hätkähdä uusia tilanteita. Sosiaalistaminen näyttää tylsältä, koska koira ei edes ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu vaan järsii rauhassa puruluuta häkissä tai omistajan jaloissa. Juuri tämä lopputulos
on se mitä sosiaalistamisella halutaan aikaansaada; ympäristön ärsykkeet eivät aiheuta koirassa reaktioita, vaan koira osaa ottaa rennosti kaikissa ympäristöissä. Huolellisesti toteutettu sosiaalistaminen antaa hyvät eväät koko loppuelämälle Uusiin asioihin totuttelussa tulee välttää pennun säikyttelyä. Mikäli kyseessä on arka pentu, sitä voi sosiaalistaa hyödyntämällä toisten pentujen seuraa, mikäli se on niihin jo tottunut. Porukassa telmiessä pennut rohkaistuvat ja leikkiympäristöön on helppo lisätä uusia ihmisiä ja ääniä sekä erilaisia alustoja sekä muuta jännittävää. Mikäli pentu ehtii säikähtää jotakin asiaa, voidaan ottaa käyttöön systemaattinen siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Vastaehdollistaminen tarkoittaa, että pentua pelottavaan asiaan yhdistetään toistuvasti jokin mukava asia, kuten makupala. Useiden toistojen jälkeen pentu yleensä voittaa pelkonsa. Pentua on hyvä tarkkailla; omistaja on paras taho arvioimaan mitä pentu kestää. Uusiin asioihin totuttelussa parhaat tulokset saadaan silloin, kun pentu saa omaan tahtiinsa tutkia asioita ja rauhoittua. Liian pitkälle on menty silloin kun pentu hätääntyy tai yrittää paeta ärsykkeitä. Herkässä iässä neuroniyhteydet kehittyvät nopeasti; mikäli koira joutuu pelkäämään usein, silloin myös ne yhteydet aivoissa vahvistuvat turhankin paljon. Siksi pelottelua on syytä välttää. Sosiaalistamisen peruspakettiin kuuluu lisäksi perushoitotoimenpiteet tai niiden esiasteet. Käytännössä pentua totutetaan ensin perheenjäsenten ja myös muiden ihmisten kosketteluun. Tässä vaiheessa on hyvä hyödyntää makupaloja, sillä pentu jaksaa harvoin olla pitkiä aikoja paikallaan. Käsittelyyn totuttaminen tehdään rauhallisesti ja lyhyissä jaksoissa. Koiraa on hyvä palkita rauhallisuudesta ja yhdistää käsittely mahdollisimman positiivisiin asioihin. Peuhaamisen tärkeys Toisten pentujen kanssa leikkiminen ja painiminen ovat parhaita asioita, joita koirallesi voit tarjota. Ihmisten kanssa pennulla on harvoin samanlaiset leikkimieltymykset; pureminen ja lahkeissa roikkuminen saattavat ärsyttää. Pennut kouluttavat toisiaan ja kuluttavat energiaa nujutessaan. Omistajien on syytä olla sivuroolissa ja puuttua tilanteisiin vasta jos on pakko; parhaiten pennut oppivat kun joutuvat itse ratkomaan keskinäisiä suhteitaan. Leikkimisellä on lukuisia hyötyjä; pentu oppii koirienvälistä kommunikointia, jota se ei ihmiseltä voi oppia; lisäksi se saa monipuolista liikuntaa jolloin sen motoriikka kehittyy; leikkiessään koiranpentu sosiaalistuu muihin koiriin ja niiden omistajiin. Ei ole perusteltua katkaista pennun koirakontakteja luovutusiässä. Mahdollisuudet leikkiin kehittävät koiraa monipuolisesti ja säästävät omistajaa hampaanjäljiltä.
Miten koira oppii? Eläinten elämässä on karkeasti ajateltuna kolme päätavoitetta: Syö Älä tule syödyksi Lisäänny..kaksi keinoa saavuttaa nämä o o Vältä huonoja juttuja/ongelmia Tavoittele hyviä asioita/palkkioita Eläin tekee asioita oikeastaan kahdesta perussyystä: 1) välttääkseen jotain ikävää tai 2) saadakseen jotain mukavaa. Nämä kaksi asiaa ovat toiminnan moottori ja kouluttamisen perusta, joita koiran omistaja hallinnoi.
Assosiatiivinen oppiminen Assosiatiivinen oppiminen perustuu siihen, että eläin muodostaa assosiaatioita kahden tai useamman tapahtuman välille. Assosiatiivisen oppimisen kaksi osa-aluetta ovat klassinen ehdollistuminen ja operantti ehdollistuminen. Klassinen ehdollistuminen Klassinen ehdollistuminen on kyseessä silloin, kun eläin oppii, että tietty tapahtuma ennakoi jotakin toista tapahtumaa. Esimerkiksi koira oppii, että ulkoilu lähenee kun omistaja alkaa etsiä kaulapantaa ja talutushihnaa. Klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, ei ainoastaan kouluttaessa. Eläimet ovat taitavia ennakoimaan tapahtumia. Kynsileikkureiden esiin kaivaminen voi ennakoida epämukavuutta ja kipua, toisten koirien kohtaaminen voi ennakoida epämiellyttävää kohtelua jne. Operantti ehdollistuminen Operantti ehdollistuminen on kyseessä silloin, kun seuraukset määrittelevät käytöksen esiintymistä. Eläimet tekevät useammin niitä asioita jotka tuottavat niille hyötyä ja harvemmin niitä asioita joista on niille haittaa. Eläin oppii nopeasti kannattavat käytökset, kun seuraukset osataan tehdä sille positiivisiksi. Operanttia ehdollistamista hyödynnetään kouluttamisessa siten, että seurauksia hallitsemalla voidaan hallita käyttäytymisen esiintymistodennäköisyyttä. On olemassa käytöksiä, joita eläimen halutaan tekevän usein ja toisaalta käytöksiä, joiden halutaan esiintyvän harvoin jos lainkaan. Positiivisen vahvistamisen tavoitteena on lisätä tietyn käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä eläin palkitaan silloin, kun se tekee oikeita asioita, jolloin muodostuu assosiaatio tietyn käytöksen ja miellyttävän seurauksen välille. Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että eläin tekee asioita, jotta epämiellyttävä ärsyke loppuisi. Käytännössä eläin oppii myötäämään paineesta, eli paineen loppuminen toimii tässä tapauksessa käytöstä vahvistavana tekijänä. Positiivisen rankaisun tavoitteena on vähentää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Käytännössä käytöksen seurauksista tehdään eläimelle epämukavat, jolloin se välttää kyseistä käytöstä. Positiiviseen rankaisuun liittyy useita eettisiä, koulutusteknisiä, terveydellisiä ja hyvinvointikysymyksiä, eikä sitä voida pitää asianmukaisena kouluttamiskeinona. Negatiivisen rankaisun tarkoituksena on vähentää käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Eitoivotun käytöksen seurauksena poistetaan palkkion mahdollisuus.
Kouluttaminen käytännössä Jotta koiralle voidaan kouluttaa jokin temppu, tulee huomioida seuraavat näkökohdat: Koiran tulee tietää mitä siltä odotetaan Koiran tulee olla motivoitunut koulutukseen Kouluttajan tulee vahvistaa oikeita asioita koiran käytöksessä oikeaan aikaan Kouluttamisen tavoitteena on saada aikaan haluttu käytös, ja toistuvasti vahvistaa tätä käytöstä palkkioiden avulla. Kun koira tarjoaa käytöstä oma-aloitteisesti, se alkaa oppia. Varman ja toimivan tempun taustalla on kymmeniätuhansia toistoja.
Luopuminen jos luovut siitä mitä haluat, saat jotain parempaa Koiranpentu on varsin malttamaton ruuan suhteen. Pentu puree käsiä ja kiihtyy yrittäessään tavoitella käteen piilotettuja herkkupaloja. Luopuminen on taito, joka kannattaa kouluttaa kaikille koirille, se lisää malttia ja helpottaa elämää monin tavoin. Kun luopumisen kerran opettaa koiralle, se on yleistettävissä useisiin tilanteisiin. Luopumisen kouluttaminen auttaa mm. ruokintatilanteissa koulutustilanteissa autosta hypätessä ovista kuljettaessa vapaaksi päästettäessä Luopuminen koulutetaan niin, että otetaan molempiin käsiin makupaloja. Koiran annetaan vapaasti tavoitella herkkua, mutta käsi pysyy kiinni. Välittömästi kun pentu irrottaa kuononsa ja lopettaa tavoittelun, se palkitaan. Samaa moni harjoittelee ruokakupin kanssa koira saa mennä ruokakupille vasta kun se odottaa. Käytännössä tätä samaa taitoa vain yleistetään uusiin tilanteisiin. Alussa todella pieni luopuminen riittää, palkkio pitää antaa riittävän usein, jotta koiran mielenkiinto pysyy yllä. Pentu ei jaksa keskittyä kovin pitkään kerrallaan, joten pidä harjoittelujaksot lyhyinä.
Opi ansaitsemaan Taustaa Koirien maailma koostuu mahdollisuuksista sekä vihjeistä, jotka näitä mahdollisuuksia ennakoivat. Yleensä omistaja kontrolloi koiran kannalta keskeisiä resursseja, kuten ruokaa, ulkoilua ja muuta aktiviteettia. Opi ansaitsemaan-ajattelu lähtee siitä ideasta, että omistaja voi muokata koiran käytöstä hyvin paljon joko tarjoamalla koiralle mahdollisuuksia ansaita tai poistaa ansaitsemisen mahdollisuuksia. Tärkeintä on muistaa ajatella resursseja koiran näkökulmasta; mitä koira pitää tärkeinä ja tavoittelemisen arvoisina asioina. Opi ansaitsemaan Resurssit Mikä koirallesi on tärkeää? Minkä asioiden eteen se on valmis työskentelemään? Mitkä ovat koirasi kannalta päivän kohokohtia? Yleensä näitä avainresursseja ovat ruoka, lelut ja leikkiminen, ulkoilu, vapaana juokseminen sekä mikä tahansa omistajan kanssa tapahtuva mukava vuorovaikutus. Kun tiedät mistä asioista koirasi pitää, voit alkaa hallinnoida näitä asioita siten, että koirasi käytös muuttuu huomattavasti. Käytännössä Opi ansaitsemaan tarkoittaa käytännössä, että mikään tässä maailmassa ei ole ilmaista. Koiralle voidaan viestittää resursseja hallinnoimalla, mitkä käyttäytymisen muodot ovat suositeltuja ja toisaalta mitkä käytökset kannattaa hylätä tuottamattomina. Toivotut käytökset saadaan esiintymään useammin, kun niitä vahvistetaan tarjoamalla koiralle sen haluamia palkkioita. Ei-toivotut käytökset saadaan harvenemaan, kun koira huomaa, ettei niillä saa toivottuja tuloksia. Voidaan ajatella, että koiralle näytetään vihreää valoa silloin, kun se toimii halutulla tavalla. Kun koira istuu ja odottaa ruoka-annoksen edessä, se palkitaan vapauttamalla se syömään. Punaista valoa voidaan näyttää silloin, kun halutaan kertoa, ettei kyseinen käytös tule tuottamaan haluttua tulosta. Voidaan laittaa makkarat takaisin kaappiin, kun koira yrittää niitä raapimalla tai haukkumalla saada. Kun tämä pettymys toistetaan pari kertaa, koira huomaa nopeasti, ettei haukkuminen tai raapiminen kannata, koska se vie palkkion mahdollisuuden pois. Opi ansaitsemaan-ideologia on koiran jatkuvaa kouluttamista. Käytännössä kaikki tekevät sitä koko ajan, koska koiraa ei saa kytkettyä pois päältä. Muista nämä Valitse alkuun muutama asia, jotka ovat toivottavia koiraltasi. Näitä voivat olla esimerkiksi istuminen ja makaaminen. Hallitse resursseja siten, että kun koira oma-aloitteisesti istuu, se saa tavoittelemansa asian. Voit aloittaa niinkin pienestä, että odotat että koira istuu ennen kuin annat sille ruokakupin. Huomaat piakkoin, että istumista alkaa tapahtua aina silloin kun koira haluaa jotain. Hyödynnä tätä ja palkitse koiraa istumisesta. Negatiivisten asioiden kanssa pätee sama; voit aluksi järjestää sellaisen tilanteen, jossa pitelet kädessäsi vaikkapa jotain herkkua. Koira saa herkun jos ja vain jos se istuu. Mitä tahansa muuta se tekee, käsi pysyy kiinni. Jos koira alkaa raapia tai haukkua, voit todeta ei kannata, nousta ja laittaa
makkaran kaappiin. Kun näin toistaa muutaman kerran, koira oppii yhdistämään toteamuksen ei kannata kannattamattomaan toimintaan ja lopettaa sen. Muista olla johdonmukainen; jos päätät että raapiminen ei ole tuottavaa toimintaa, se ei ole sitä milloinkaan. Jos taas istuminen on kannattavaa, se on sitä yleisestikin. Pian huomaat että koirasi tekee juuri niitä asioita joita haluat sen tekevän. Yksinoloharjoittelu Eroahdistusta, turhautumista vai harjoittelun puutetta? Koiranpennun kanssa ollaan usein vanhempainlomalla. Kun arki koittaa, ei koira haluakaan viettää aikaansa yksin asunnossa, vaan haukkuu, ulvoo ja tuhoaa paikkoja. Yksinolo on taito siinä missä muutkin "temput" ja se vaatii harjoittelua; koira voi olla hyvin riippuvainen omistajastaan, ja erossa oleminen aiheuttaa turhautumista. Koiran näkökulmasta katsottuna työpäivä kotona voi tuntua kurjalta. Omistaja hallitsee koiran kannalta tärkeitä resursseja, kuten ruokaa, lenkkeilyä, seurustelua ja rapsuttelua. Omistajan lähteminen tarkoittaa automaattisesti sitä, ettei mitään mukavaa voi tapahtua päivän aikana. Toimiva lähestymistapa yksinoloon on se, että assosiatiivisen oppimisen keinoja hyödyntämällä muutetaan koiran näkökulmaa yksinoloon. Käsittelyohjeet Yksinolon keskeisin ongelma on siinä, että kotiympäristö muuttuu niin paljon kun ihmiset sieltä poistuvat, ts. kontrasti perhe-elämän ja yksinolon välillä on melko suuri. Omistajastaan ja kaikista niistä asioista, joita omistaja hallitsee, pitävä koira turhautuu ollessaan yksin. Ongelmaa voi lähestyä toisaalta siten, että siirtää perhe-elämästä jotain koiran kannalta mukavia tekijöitä yksinoloon ja toisaalta harjoitella yksinoloa pienin askelin. Virikkeet Kun yksinolo-ongelmia ilmenee, on syytä tarkistaa onko koiran elämä riittävän aktiivista. Kaikki koirarodut tarvitsevat liikuntaa ja aktiviteetteja voidakseen hyvin. Koiralle tärkeitä virikkeitä yksinolon harjoittelussa ovat aivotyöskentelyä edellyttävät toiminnat sekä ruokaan liittyvät virikkeet, koska ne rauhoittavat koiraa. Aamulenkkiä ei kannata käyttää koiran riehuttamiseen tai pallonheittoon, sillä koira käy sen jälkeen vielä pitkään ylikierroksilla. Koiran kanssa jolla on yksinolo-ongelmia, on hyvä venyttää aamulenkit ajallisesti mahdollisimman pitkiksi ja tempoltaan mahdollisimman hitaiksi. Nuuhkiminen ja ympäristön tarkkailu rauhoittavat koiraa. Virikkeet kongit tyhjät maitotölkit luut seura liikunta
Aamuruoka kannattaa antaa vasta lenkin jälkeen ja mielellään antaa koko ruuan tai ainakin osan siitä tyhjistä maitotölkeistä tai kong-leluista, jolloin koiralla on puuhaa muutamaksi hetkeksi. Ruokavirikkeet kannattaa antaa silloin, kun itse lähtee töihin. Vastaavasti kun tulee töistä, tulee kaikki syömättömät ruuat ja muut hauskat lelut kerätä pois. Ideana on se, että tiettyjä koiralle tärkeitä asioita on tarjolla vain silloin kun omistaja on poissa. Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira yhdistää omistajan lähtemisen mukaviin asioihin lähteminen ei enää tarkoita tylsyyttä ja yksinäisyyttä vaan ruokaa ja leluja. Lisäksi koiralle muodostuu kuva siitä, ettei kaikki hauska maailmassa ole omistajasta riippuvaista, jolloin sen itsenäisyys kasvaa. Yksinolon harjoittelu käytännössä Yksinoloharjoittelun tavoitteena on saada koti tuntumaan viihtyisältä turvalliselta paikalta. Koira jätetään yksin aluksi vain pieniksi hetkiksi, ja näiksi hetkiksi sille annetaan jotain mukavaa puuhaa, kuten purulelu, luu tai joku muu lelu. Kun tullaan takaisin, kaikki kiinnostava pitäisi kerätä harjoituksen tehostamisen vuoksi pois. Näin ollen koiran arvostus niitä resursseja kohtaan kasvaa, joita se saa vain rajoitetusti ja melko nopeasti koira oivaltaa saavansa niitä vain silloin kun omistaja ei ole kotona. Assosiatiivinen oppiminen: koira oppii, että tietyt asiat ennakoivat toisia asioita. Yksinoloharjoittelussa tavoitteena on saada koira yhdistämään yksinolo miellyttäviin asioihin, jolloin sen stressitaso laskee ja se viihtyy paremmin. Vähitellen yksinoloaikaa pidennetään asteittain. Tarkoituksena olisi että ajat pidettäisiin niin lyhyinä, ettei koira ehdi hätääntyä. Parasta olisi jos omistaja ehtisi takaisin vielä siinä vaiheessa kun koira on vielä syömässä. Pentu ei pysty pidättelemään kovin nuorena, joten on selvää että työpäivän aikana lattialle ilmestyy lätäköitä. Fyysisesti kymmenen tunnin pidättely on mahdollista vasta puolen vuoden- vuoden ikäisenä. Mikäli koiran päivät venyvät kovin pitkiksi, voi harkita ulkoiluttajan pestaamista. Lenkki katkaisee päivän ja koira saa asiansa hoidettua. Yksinoloon voi auttaa myös koira- tai kissakaveri, kunhan molemmat osapuolet totutetaan toisiinsa huolellisesti. Voi myös harkita koiran viemistä koirien päiväkotiin tai etsiä koiralle jonkun toisen koirakaverin päiväksi. Minkä tahansa lähestymistavan valitseekin, siinä kannattaa pysyä vaikka tuloksia syntyisi hitaasti. Pahinta koiran kannalta on omistaja, jonka toimia ei voi ennakoida luotettavasti. Koiran kanssa on syytä pitää pää kylmänä ja pysyä ratkaisuissaan, koska suurenkin työn voi pilata yhdellä hermojen menettämisellä.
Yksinolon harjoittelun muistilista siirrä positiivisia asioita perhe elämästä yksinoloon, esimerkiksi pitkäkestoista syötävää, leluja, nuuhkittavaa tiettyjä arvokkaita asioita on saatavilla vain silloin, kun omistaja on poissa, kun omistaja tulee kotiin, ne kerätään pois koulutuksen tehostamiseksi voidaan koiraa ruokkia vain omistajan poissa ollessa, tyhjistä maitotölkeistä tai kongeista tms. totuta koiraa olemaan itsenäisesti pienissä jaksoissa, aluksi toisessa huoneessa, sitten sisällä siten, että sillä on mielekästä puuhaa omistajastaan riippuvaiselle koiralle voi tarjota itsenäistä palkitsevaa puuhaa; pelejä, luita jne. pidä ilmapiiri aina mahdollisimman rauhallisena ja rentona pidä tervehtimiset maltillisina, tervehdi koiraa kotiin tullessasi vasta kun se on rauhallinen Onnea harjoitteluun!
Luoksetulo varmaksi Luoksetulo on koiran tärkein taito. Sitä ei voi harjoitella liikaa. Jo aivan pikkupennun kanssa on syytä palkita joka kerta kun koira tulee vapaaehtoisesti luoksesi. Muiden temppujen kohdalla palkitseminen jää pois, kun toiminnasta itsestään tulee palkitsevaa ja koira osaa temput varmasti. Luoksetulon kohdalla palkitsemista jatketaan koko elämän ajan. Luoksetuloharjoittelu aloitetaan niin, että koulutetaan koiralle sen nimi. Sanotaan nimi ja samalla palkitaan koiraa. Seuraavaksi annetaan koiran olla vapaana ja harjoitellaan tänne -sanaa. Koiralle sanotaan tänne, kun se on jo tulossa luokse, ei silloin kun se menee aivan toiseen suuntaan, koska silloin sana vesittyy. Koiran nimellä kiinnitetään sen huomio, ja tänne-käsky toimii vihjeenä luoksetulolle. Ole huolellinen ja yllätyksellinen, koira oppii uskomattoman nopeasti, että leikkitunnilla ei kannata tulla omistajan luokse, koska silloin joutuu kiinni otetuksi ja kotiin. Hauska leikki muiden kanssa katkeaa. Jokaisesta oma aloitteisesta luoksetulosta pitäisi seurata koiralle jotain hyvää tai mukavaa. Yritä tehdä luoksetulosta mahdollisimman helppoa pennullesi. Järjestä tilanteita niin, että onnistumisia tulee usein. Alussa ympäristön pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen ja häiriötön, ja pennun pitäisi olla hyvin motivoitunut harjoittelemaan. Muista että koiran kannalta häiriötön ympäristö saattaa tarkoittaa eri asiaa kuin omalta kohdaltasi ajateltuna. Koiralle häiriöitä ovat varsinkin hajut, joita ihmiset eivät voi aistia. Kuitenkin koirasta on helppo huomata, milloin se on kiinnostunut treenaamisesta ja milloin taas ympäristön tarjoamista virikkeistä. Muista: pentu ei osaa suomen kieltä, sille täytyy kouluttaa jokainen sana erikseen!
Pikaopas hihnahirviön taltuttamiseen Aggressiivisuuden taustat Koiran tärkein sosiaalistumiskausi osuu kolmen ja kahdentoista ikäviikon välille rodusta riippuen. Tästä ajasta suurimman osan pentu asuu kasvattajan luona. Sosiaalistumiskautena saadut kokemukset säilyvät läpi koko elämän ja niillä on varsin suuri vaikutus koiran tulevaisuudelle. Usein hihnarähinän taustalla on arkuus, joka purkautuu puolustautumisena tilanteessa, josta koira ei pääse pakenemaan. Arkuus voi johtua puutteellisesta pennun sosiaalistamisesta tai myöhemmistä huonoista kokemuksista toisten koirien kanssa. Usein koirienvälistä aggressiivisuutta esiintyy silloin, kun molemmat tai toinen osapuoli on hihnassa. Jos koirat saavat tutustua toisiinsa vapaina, ne harvemmin tappelevat. Hihna estää koiraa kohtaamasta toista luonnollisesti. Hihna kahlitsee koiran omistajaansa ja se voi tuntua epämiellyttävältä. Usein hihna turhauttaa koiraa, kun se ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen toisen koiran kanssa. Tämä turhautuminen voi purkautua hirvittävällä rähinällä tai pahimmassa tapauksessa omistajaa puremalla. Älä kuitenkaan ota hihnahillumista henkilökohtaisesti. Koiran käytös on muutettavissa. Käsittelyohjeet Jotta hihnakäytös muuttuisi, on hyödyllistä käsitellä kaikkia sen osa-alueita. Hihnassa kulkemisen osaalueet ovat: kontakti taluttajaan, hihnan säilyttäminen löysänä ja toiminta erityistilanteissa, kuten ohittamisissa tai toisen koiran kohtaamisissa. Kontaktin ja löysän hihnan harjoitteleminen onnistuu ilman avustajia ja kotioloissa; koiraa palkitaan onnistumisista ja jos hihna kiristyy, matka pysähtyy. Kontaktista palkitaan jälleen löysäämällä hihnaa ja jatkamalla matkaa. Vastaehdollistaminen ja systemaattinen siedättäminen Vastaehdollistaminen kuuluu assosiatiiviseen oppimiseen ja on yksi klassisen ehdollistamisen menetelmistä. Vastaehdollistamisen tarkoituksena on muodostaa kahden asian, negatiivisen ja positiivisen, välille assosiaatio eli yhteys. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koiran mielestä epämukava ärsyke eli toinen koira yhdistetään johonkin koiran mielestä positiiviseen ärsykkeeseen kuten ruokaan. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään riittävän monta kertaa toisiinsa, alkaa toisen koiran näkeminen ennakoida koiran mielessä ruokaa, jolloin se alkaa nähdä toiset koirat mahdollisuutena ansaita herkkupaloja. Systemaattinen siedättäminen on myös klassisen ehdollistumisen menetelmä, jossa pelottaviin asioihin totutellaan asteittain. Yleensä käytetään yhdessä vastaehdollistamista ja systemaattista siedättämistä, koska niillä saadaan hyviä tuloksia. Systemaattisen siedättämisen ideana on siedättää koiraa vähitellen muiden koirien läheisyyteen, jotta tilanteet olisivat mahdollisimman vähän tunteita herättäviä. Käytännössä näitä menetelmiä hyödynnetään silloin, kun toisen koiran näkeminen laukaisee koirassa rähinän, joka ei katkea ennen kuin koira poistuu näköpiiristä. Kouluttamiseen tarvitaan avustaja sekä avustavia koiria, joiden liikkumista voidaan säädellä. Vastaehdollistaminen on yksinkertaisesti sitä, että muodostetaan yhteys toisen koiran näkemisen ja herkkupalojen välille. Toinen koira näyttäytyy, ja ennen kuin rähinä ehtii alkaa, koiraa aletaan ruokkia. Kun toinen koira menee pois näkyvistä, ruokinta lopetetaan. Toinen koira on sijoitettava alussa niin kauas, ettei se aiheuta kovin voimakasta reaktiota. Tässä vaiheessa on syytä valita tarkkaan parhaat mahdolliset herkut, koska tämä vaihe ratkaisee paljon. Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, häiriökoiraa voidaan vähitellen siirtää lähemmäs ja päästään pikku hiljaa todellisenkaltaisiin ohitusharjoituksiin. Harjoitukset saattavat tuntua työläiltä ja hankalilta järjestää. Kuitenkin panostus kannattaa, sillä vaikka päivän normaaliulkoilutuksilla takapakkia tulisikin, silti vastaehdollistuminen tapahtuu vähitellen. Ilmaisia häiriökoiria voi etsiä lenkkipoluilta tai koirapuistojen läheisyydestä, heidän ei tarvitse edes tietää että ovat mukana harjoituksissa. Autossakin voi harjoitella ja palkita koiraa toisten katsomisesta.
Operantti ehdollistaminen ja siedättäminen häiriöihin Operantti ehdollistaminen kuuluu myös assosiatiivisen oppimisen lajeihin. Siinä koiran käytöstä muokkaavat käytöksen seuraukset ja koira on itse aktiivinen toimija. Operanttia ehdollistamista voidaan hyödyntää hihnakäytöksen muokkaamisessa esimerkiksi kouluttamalla koiralle joku uusi käytös ohitustilanteisiin. Koiralle on paljon helpompaa tehdä konkreettisesti jotain kuin vain olla rähjäämättä tai "nätisti". Koiran voi kouluttaa esimerkiksi istumaan, ottamaan katsekontaktin taluttajaan, pitämään kuonoa taluttajan kämmenessä ohituksen ajan tai mitä tahansa, mikä itsestä tuntuu parhaalta valinnalta. On syytä miettiä tarkkaan, miten haluaisi koiransa tietyssä tilanteessa käyttäytyvän; se helpottaa koulutuksen suunnittelua. Kun haluttu käytös on määritelty, voidaan aloittaa harjoittelu. Käytös tulee saada hyvin varmaksi ensin tutussa ympäristössä. Tämän saavuttaminen vaatii itsekuria ja ahkeraa harjoittelua. Noin muutama kymmenen toistoa päivässä on hyvä alku. Kun koira tarjoaa käytöstä tutussa ympäristössä, voidaan siirtyä häiriöympäristöön; ensin omalle pihalle, lähikadulle, lenkkimaastoon ja vähitellen vaikeampaan paikkaan, jossa on toisten koirien hajuja. Koulutuksen ajan on syytä pitää mielessä kirkkaana tavoite, eli alussa määritetyn käytöksen vahvistaminen koskemaan vaikeita tilanteita. Ahkera ja määrätietoinen harjoittelu palkitaan, vaikka se voi tuntua tylsältä. Koira oppii vain kun asioita harjoitellaan ja kun onnistumisia tulee. Miksi rankaisu ei kannata? Joissakin oppaissa neuvotaan rankaisemaan hihnarähisijää fyysisesti tai väitetään sen yrittävän ottaa taluttajastaan vallan. Rankaisuun liittyy eläinsuojelulain kannalta kyseenalaisia tekijöitä, eikä fyysinen rankaisu ole kovin tehokas keino kouluttaa eläintä. Rankaisuin koulutettu koira ei toimi oma- aloitteisesti tai vapaaehtoisesti, joten sen motivaatio on huono. Lisäksi rankaisuun liittyy usein pelottelua, joka saattaa altistaa koiraa stressille ja stressin aiheuttamille käytösongelmille ja sairauksille. Pelkoreaktiot saattavat yleistyä moniin tilanteisiin, eikä peloissaan oleva eläin voi oppia mitään uutta, koska sen elimistö on jatkuvassa hälytystilassa. Koiralle voidaan kuitenkin opettaa negatiivinen rankaisu, eli palkkion menettäminen. Koira ei toista niitä asioita, jotka eivät ole sille tuottavia. Kun koira huomaa, että "väärästä" käytöksestä seuraa toistuvasti leikin päättyminen, alkaa väärä käytös harventua. Koirien ja ihmisten välisistä suhteista tai kommunikaatiosta ei ole tutkimuksissa pystytty löytämään mitään valtasuhteisiin tai dominanssiin viittaavaa. Koiran toiminnan moottori ei ole aseman saavuttaminen tai vallan ottaminen, vaan kulloinkin tärkeiden resurssien saatavuus - milloin syön, missä makaan, milloin ulkoilen jne. Taitava kouluttaja hallitsee koiran kannalta tärkeitä resursseja ja käyttää niitä palkkioina oikeista toiminnoista. Lopuksi Emme voi ottaa useinkaan töistä koirankoulutusvapaata tai muuttaa maalle hihnakoulutuksen ajaksi. Lähtökohdat koulutukselle eivät yleensä ole optimaaliset, jolloin koulutus kestää pidempään. On selvää, että jokapäiväisessä elämässä suunnittelemattomia kohtaamisia ja rähinöitä tulee. Kuitenkin koira oppii uuttaa epäonnistumisista huolimatta, jos onnistumisia saadaan pitkällä aikavälillä enemmän kuin epäonnistumisia. Kannattaa miettiä alussa omat resurssit ja tavoitteet hyvin tarkkaan. Tavoitteet ovat saavutettavissa vain jos niitä on mietitty.
Esimerkki koulutussuunnitelmasta Tavoite: Koira ohittaa muut koirat siten, että se ottaa katsekontaktin taluttajaan 1. katsekontaktin harjoittelu - koiraa palkitaan tutussa ympäristössä siitä, että se vilkaisee taluttajaan 2. katsekontaktin harjoittelu- yleistys - koiraa palkitaan muissakin ympäristöissä siitä, että se vilkaisee taluttajaan 3. katsekontaktin kesto - vaaditaan pidempiä katsekontaktiaikoja ensin kotona ja sitten muualla 4. katsekontakti vihjeestä, esim. koiran nimi - sanotaan koiran nimi ja palkitaan kun se ottaa kontaktin 5. erilaisten häiriöiden alla - uusiin tilanteisiin, palkitaan johdonmukaisesti katsekontaktista 6. toisten koirien läsnäollessa - aloitetaan kaukaa, käytetään tavallista parempia palkkioita 7. ohitustilanteissa - palkitaan koiraa usein yhden ohituksen aikana useita harjoituskertoja, noin 20 30 toistoa/kerta + tauot " " " " " "
Usein kysyttyä koiranpennuista Mistä tiedän kuka taloudessamme on johtaja, ja miten voin tämän aseman saavuttaa? Et voikaan sitä tietää. Ei ole mitään luotettavaa tietoa siitä, miten koira osoittaa johtajuutta tai alistumista. Voit vain arvailla, jos haluat, mutta näin epäolennaisen asian pohtimiseen ei kannata kuluttaa aikaa. Johtajuus sinänsä ei ole avainkysymys, se ei myöskään ole mikään edellytys sille, että koira voi käyttäytyä juuri sillä tavalla kuin haluat sen käyttäytyvän. Vapaana elävillä koirilla on erittäin monimutkaiset sosiaaliset suhteet, eri yksilö voi käyttäytyä eri tilanteissa aivan eri tavalla. Se, mitä kukin koira arvostaa, määrittää niiden käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Koirat ovat yksilöitä, joilla on erilaiset intressit ja arvot. Yksi arvostaa eniten ruokaa, toinen parasta nukkumapaikkaa, kolmas leikkimistä tai rapsuttelua. Opit kyllä huomaamaan, mitä asioita koirasi pitää arvokkaina. Ennemmin kuin johtajuutta sinänsä, voit miettiä resursseja ja niiden taitavaa hallintaa. Koirasi oppii käyttäytymään haluamallasi tavalla, kun se oppii, että sen arvostamat resurssit ovat sinusta riippuvaisia. Koirasi alkaa työskennellä saadakseen näitä resursseja käyttöönsä. Taitava resurssien hallinta on sitä, ettei mikään ole ilmaista. Koira saa ruokaa, kun se tekee jonkun tempun. Se saa mennä ovesta kun se tekee jonkun toisen tempun. Se pääsee vapaaksi kun se tekee kolmannen tempun. Koiran pitää oppia, että sillä mitä se tekee, on suuri merkitys sille, mitä se saa ja milloin. Mitä teen kun pentu ei jaksa keskittyä koulutukseen? Tarkista seuraavat asiat: onko palkkio riittävän hyvä olosuhteisiin nähden? Onko vaatimasi tehtävä liian helppo tai liian vaikea? Onko oma toimintasi riittävän ennakoitavaa; tuleeko palkkio joka kerta samasta asiasta ja oikeaan aikaan? Lähes kaikissa tapauksissa syy löytyy edellä mainituista asioista. Vähennä ympäristön häiriöitä. Varmista että koira on nälkäinen. Kertaa mielessäsi mitä olet harjoittelemassa ja miten. Tarkista oma ajoituksesi; mistä oikeastaan palkitset koiraasi? Onko ympäristössä jotain kiinnostavampaa? Aloita koulutus helpossa paikassa ja siirry vähitellen haasteellisempiin paikkoihin. Katso ympäristöä koiran silmin; näkeekö tai haistaako se jotain kiinnostavaa? Järjestä alussa onnistumisen edellytyksiä ja tee kymmeniä toistoja. Jatkossakin pidä huoli siitä, että koira onnistuu, koska vain onnistumisten määrä merkitsee. Jos koulutus ei suju, pidä tauko ja kokeile hetken päästä uudelleen. Mitä teen kun koira haukkuu postia tai ovikelloa? Mieti aluksi mitä haluat koiran tekevän aikuisena kun ovikello soi tai posti tulee. Missä koira sijaitsee, mitä se tekee, mitä sen jälkeen tapahtuu? Käytä klassista ehdollistamista; yhdistä tapahtumaan esim. makupala. Anna makupala siinä paikassa missä haluat koiran tulevaisuudessa olevan, esim. omalla paikalla, tietyn maton päällä, tietyssä huoneessa.. Tee toistoja; laita avustaja soittamaan ovikelloa ja palkkaa koiraa tässä tietyssä paikassa. Huomaat kun käytös on valmis; kun ovikello soi, koira kipittää tiettyyn paikkaan odottamaan makupalaansa. Helppoa.
Miten koira oppii sisäsiistiksi? Pentu osaa pidätellä niin monta tuntia kuin sen ikä on kuukausissa (karkeasti). Useimmat koirat oppivat sisäsiisteiksi itsestään, kun niitä viedään riittävän usein ulos. Lähtökohtaisesti koira ei halua tehdä tarpeitaan lähelle oleskelupaikkaansa. Kun koira tekee ulos, se kannattaa palkita. Kun vahinko sisälle sattuu, ei kannata tehdä mitään. Ajan kanssa tilanne useimmissa tapauksissa korjaantuu. Miten pentu oppii olemaan yksin? Yksinolo on koiranpennulle hyvin stressaavaa. Se on tottunut emoonsa ja sisaruksiinsa ja pian se onkin ehkä perheen ainut koira. Pentu leimautuu omiin ihmisiinsä, mutta kun vanhempainvapaa päättyy, tuntuu pennun työpäivä hyvin pitkältä. Yksinolo kannattaa opettaa pennulle pienin askelin, vähän kerrallaan. Aloittaa puolesta minuutista ja vähitellen kasvattaa aikaa työpäivän mittaiseksi. Maailma pennun silmin näyttää usein hyvin ihmiskeskeiseltä; oma ihminen antaa ruokaa, vie ulos, leikkii, rapsuttaa, kouluttaa ja tekee kaikki muutkin mukavat aloitteet. Kun ihminen on poissa, lähes kaikki mahdollisuudet mukaviin asioihin ovat myöskin poissa. Pentu oppii pian, ettei mitään mukavaa voi tapahtua, kun se on yksin. Lisäksi se saattaa stressata ja pelätä sekä turhautua, koska se ei tiedä kuinka kauan oma ihminen on poissa vai palaako hän koskaan. Yksinolon harjoittelussa kannattaa tehdä omistajan poistumisesta vihje johonkin mukavaan. Tämä mukava voi olla esimerkiksi aamuruoka pakattuna erilaisiin ruokaleluihin, maitotölkkeihin, talouspaperihylsyihin ja osin piilotettuna asuntoon. Kun tämän toistaa muutamia kertoja ja lisäksi varmistaa, ettei näitä leluja ole käytettävissä muulloin kun silloin kun omistaja on poissa, koiraa alkaa vähitellen odottaa omistajan töihinlähtöä. Koulutus tehostuu, kun koira yhdistää tietyt lelut, vaikka kongit tai ruokapallot omistajan poissaoloon ja ei saa niillä muulloin leikkiä. Kun tullaan kotiin, lelut kerätään pois, vaikka ruokaa olisi vielä jäljellä. Yksinolon voi nähdä temppuna siinä missä minkä tahansa muunkin taidon. Vaikeaksi sen tekee omistajan syyllisyydentunne ja huoli koirasta. Monille koirille yksinolo aiheuttaa turhautumista ja pelkoa, koska mahdollisuus mukavaan toimintaan poistuu. Tilanne on käännettävissä kuitenkin päinvastaiseksi, jolloin koiran mielipide yksinolosta muuttuu; se alkaa nähdä omistajan poistumisen mahdollisuutena, ei uhkana. Miten voin opettaa pennun olemaan purematta huonekaluja ja sähköjohtoja? Luotettavasti et mitenkään, paitsi suojaamalla arvotavarat. Pennulla on valtava tarve jyrsiä kaikkea mahdollista, koska sen hampaita kutittaa. Tunnetta voisi verrata kesän ensimmäisiin hyttysenpistoihin; kuvittele että joutuisit olemaan illalla ulkona vähissä vaatteissa, ilman myrkkyä ja täysin raapimatta. Helpoin tapa välttää aineelliset vahingot on hankkia pennulle riittävästi sallittua pureskeltavaa. Lohdutukseksi voi sanoa, että järsimisen tarve rodusta riippuen vähenee iän myötä ja loppuu kokonaan. Sallittua purtavaa ovat luut, puruluut, vanhat nahkakengät, parittomat nahkakäsineet, puupalikat, kumituotteet, kaikki mistä pentu pitää. Valitettavasti kauppojen kumiset purulelut ovat harvoin kiinnostavia, ja se ettei pentu pureskele sille kalliilla ostettua purulelua ei tarkoita etteikö sillä olisi tarvetta pureskella. Koiran suu on suunniteltu järsimistä varten. Jos se olisi suunniteltu syömään kupista pehmeää ja tasajakeista ruokaa, sillä ei olisi pitkää kuonoa ja vaikuttavaa hammaskalustoa. Tarjoa koirallesi mielekästä pureksittavaa. Voit antaa sille myös ns. kiellettyjä tavaroita, kuten vanhoja kenkiä tai huopatossuja. Säilytä hyvät kengät koiran ulottumattomissa.
Pentu pelkää miehiä, mitä teen? Siedätä pentua miehiin aina kun mahdollista. Voit tehdä sen missä tahansa; kun koirasi näkee miehen, palkitse se. Aina ei tarvitse mennä syliin asti, voi olla aluksi vain näköetäisyydellä. Hyödynnä tuttuja miehiä ja pyydä heitä ruokkimaan pentua. Jos tuttuja ei ole, voit hakeutua miesten lähelle muutenkin ja itse palkita koiraa. Kaikissa pelkotiloissa sama lähestymistapa: aloita kaukaa, vähitellen lähemmäs painostamatta koiraa. Pysy itse rauhallisena. Voit jo ennen varsinaisia ongelmia siedättää pennun kaikkeen mahdolliseen; hevosiin, kissoihin, lapsiin, miehiin, mitä tahansa keksitkin. Miten kiellän pentua tai opetan sille sanan EI? Eläimille (ja ihmisillekin) on hyvin vaikeaa opettaa sana ei. Sanana se ei varsinaisesti tarkoita mitään. Lisäksi käsitteenä se on vaikea ymmärtää; eläimen on aina helpompaa oppia tietämään mitä sen pitää tehdä kuin oppia lopettamaan kaiken tekeminen. Eläimet oppivat yrityksen ja erehdyksen kautta. Niiden käytösten todennäköisyyteen vaikuttavat käytöksen seuraukset. Jos eläin kokee jonkin tempun palkitsevaksi, se tekee temppua yhä useammin. Jos taas jokin käytös ei tuota haluttua lopputulosta, käytös vähitellen sammuu eli harvenee ja loppuu kokonaan. Positiiviseen rankaisuun perustuva ei-sanan opettaminen tarkoittaa sitä, että kun koira tekee jotain kiellettyä, sitä rankaistaan. Tämä on perinteinen tapa. Käytännössä tapa on ongelmallinen, koska meillä pitäisi olla keinot, joilla voisimme tarkkailla koiraa koko ajan ja tarvittaessa olla rankaisemassa sitä koko ajan tarpeen mukaan. Myös silloin kun olemme töissä tai 10 metrin päässä. Tämä on vaikeaa. Johdonmukaisuuden nimissä myös rankaisu pitäisi seurata aina kun koira tekee kielletyn asian, ei satunnaisesti. Satunnaiset rankaisut murentavat koiran luottamusta ihmiseen ja ihmisiin. Koiran kannalta parasta olisi jos sillä olisi mahdollisuus ennakoida ihmisestä luotettavasti mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Parempi tapa on opettaa koiralle signaali, joka kertoo sille, ettei kyseinen käytös tule johtamaan toivottuun lopputulokseen. Periaate on sama kuin avaimenpiilotuksessa; näytetään peukkua ylös kun toiminta kannattaa ja alaspäin jos ei kannata. Ei-signaali voidaan kouluttaa esimerkiksi makupalan kanssa. Pidetään makupalaa kädessä, kun koira yrittää raapia tai haukkua, sanotaan ei ja lopetetaan leikki siihen. Huomaa, että tätä voi harjoitella vain niissä tilanteissa, joista voi olla varma että koira tekee jotain ei-toivottua. Kun koira muutaman kerran menettää jonkin todella arvokkaan palkkion, ja menettämistä edeltää ei-sana, se yhdistää ei-sanan uhkaan menettää palkkio eli tuottamattomaan toimintaan. Mistä saan jatkokoulutusta? Koirakursseja järjestetään valtavasti eri paikoissa. Kun valitset paikkaa tai kurssia, pyydä lisätietoja kouluttajien pätevyydestä ala on valitettavan villi. Muista, että kouluttamiseen ja harrastamiseen ei tarvitse liittyä lainkaan väkivaltaa, epämukavuutta tai sillä uhkailua.
Lukemista
Kathy Sdaon viisi vinkkiä - kuinka pidät ongelmakoirakouluttajan loitolla Kathy Sdao on työskennellyt kokopäivätoimisena eläintenkouluttajana yli 20 vuotta. Hänen uransa alkoi Hawaiin yliopistossa psykologian opinnoilla ja osallistumisella tutkimusryhmään, joka opetti delfiineille monimutkaisia, kognitiivisia taitoja vaativia tehtäviä. Valmistuttuaan Kathy jatkoi delfiinien kouluttamista USA:n laivastossa. Vuodesta 1995 lähtien Kathy on työskennellyt koirien parissa aluksi perustamassaan koirien päiväkodissa ja vuodesta 1999 lähtien ongelmakoirakouluttajana. Kathy luennoi ja pitää naksutinkoulutusseminaareja ympäri maailmaa. Hän kuuluu myös Karen Pryorin organisoiman ClickerExpon vakituiseen opettajakuntaan. Yksityiskäynnit ongelmakoirakouluttajan opissa voivat tulla kalliiksi. Tässä on Kathyn vinkit siitä, kuinka voit saada koiransa käyttäytymään hyvin hieman halvemmalla. 1. Käytä koiranruokaa järkevästi. Jokainen palanen, jonka laita ruokakulhoon on menetetty mahdollisuus. Senkin palan olisit voinut käyttää vahvistamaan haluamaasi käytöstä tai aktivoimaan koiraasi. Ota oppia eläintarhojen kouluttajista, joiden jokapäiväisenä haasteena on pitää vangitut villieläimet mieleltään virkeinä: eläimillä ei ole ruoka-aikoja vaan ainoastaan koulutustuokioita, joissa ruoka toimii palkkiona. Jos ajasta on puutetta, he täyttävät lelun tai laatikon ruualla, jotta eläin joutuisi tekemään hieman työtä ruokansa eteen. Niin tai näin joka tapauksessa on parempi, että koirasi saa ruokansa koulutuspalkkioina tai osana sitä aktivoivaa puuhaa, kuin että se hotkaisee päivän annoksensa muutamassa sekunnissa. Harkitse, voisitko vaihtaa ruokakulhon kahteen tai kolmeen aktivointileluun. Niitä voit ostaa hyvin varustetuista eläinkaupoista tai verkkokaupoista. 1
2. Vaikka päätyisitkin ruokkimaan koirasi ruokakupista, älä jätä kuppia esille koko päiväksi (ellet ole saanut eläinlääkäriltä toisenlaisia ohjeita). Se on ilmaisruokintaa ja siten häiritsee useimpia koulutusmenetelmiä, joissa ruokaa käytetään palkkiona. Koirasta saattaa myös tulla nirso, sillä liian helposti saatavilla oleva ruoka menettää arvoaan. Tarjoa koirallesi terveellinen ateria kerran tai kaksi päivässä (pennuille useammin) ja ota ruokakuppi pois koiran ulottuvilta 5 minuutin päästä riippumatta siitä, onko siinä vielä ruokaa jäljellä. Seuraavalla kerralla voit toimia tavalliseen tapaasi; älä kuitenkaan kompensoi kaloreita, jotka koira mahdollisesti menetti, kun se ei edellisellä kerralla syönyt kaikkea. kaikkesi pelastaaksesi sen. Tämän kauhukokemuksen jälkeen veisit varmaankin koirasi matalaan veteen kasvattaaksesi sen itseluottamusta sekä opettaaksesi sille uimataidon perusteet. Pitäisit myös visusti huolen siitä, ettei koirasi pääse altaan lähelle, ennen kuin se on oppinut uimaan. Koirat joutuvat usein vastaavanlaisiin tilanteisiin, joista niillä ei ole edellytyksiä selviytyä. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat tusina syntymäpäiviäsi juhlivaa vierasta ihmistä kotonasi, meluisa koirapuisto, kiihkeä agilitykisa tai kävely ruuhkaisella kadulla. Uudet, tuntemattomat tilanteet tai liiallinen määrä ärsykkeitä voivat pelottaa tai hermostuttaa koiraa, mikä puolestaan voi johtaa siihen, että koira murisee, näyttää hampaitaan, hyökkäilee tai pahimmassa tapauksessa puree. Heti kun huomaat koirasi joutuneen syvään veteen ja se on hukkumaisillaan, pelasta koira tästä tilanteesta niin rauhallisesti ja nopeasti kuin mahdollista. Tämän jälkeen sinun on ryhdyttävä vähän kerrallaan totuttamaan koiraasi vastaavanlaisiin tilanteisiin. Muista myös toistaiseksi pitää koirasi pois liian vaativista tilanteista. 4. Sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, että koirasi onnistuu. Tämä tarkoittaa sitä, että voit harjoitella paljon tehokkaammin, jos muokkaat ympäristön sellaiseksi, että koiralla ei ole juurikaan mahdollisuuksia toimia väärin. Näin saat rajoittamaton määrän tilaisuuksia vahvistaa kaikkea mieleistäsi käytöstä. Positiivinen vahvistaminen vaikuttaa käytökseen ällistyttävän tehokkaasti. Eläimet ovat taitavia toistamaan käytöstä, jonka ne kokevat hyödylliseksi, toisin sanoen käytöstä, jolla ne saavat ruokaa, huomioita, leikkiä, leluja, vapautta ja niin edelleen. Vahvistamalla käytöstä täsmällisesti ja usein koiran arvostamalla palkkiolla, saat koiran toimimaan toivomallasi tavalla, kuten tulemaan kutsusta, makaamaan rauhallisesti paikallaan tai kulkemaan kauniisti hihnassa. 3. Älä anna koirasi pudota syvään veteen. Mitä luulet tapahtuvan, jos koirasi putoaisi vesialtaaseen mutta se ei osaisikaan uida. Se joutuisi tietenkin paniikkiin ja sinä tekisit Toistuvasta jankuttamisesta ja alituisesta korjaamista muodostuva koulutus ei ole hauskaa eikä tehokasta kenenkään kannalta. Onko sinulla ollut joskus pomo, joka antoi sinulle aivan liian vaikeita tehtäviä ilman minkäänlaista opastusta ja jatkuvasti kritisoi työtäsi. Lopputulos oli todennäköisesti se, että vihasit työtäsi ja luultavasti myös pomoasi eikä työ vastannut kykyjäsi. Vältä tarvetta rankaista koiraa ja huolehdi siitä, ettei se pääse toistamaan ei-toivottua käytöstään, kuten ruuan varasta- 2
mista pöydältä, vieraita vasten hyppimistä tai merkkailua sisätiloissa. Siinä onnistut, kun voit kontrolloida ympäristöä niin, ettei koira joudu tilanteisiin, joita se ei vielä hallitse. 5. Muista, etteivät koirat oikeastaan saisi mennä tervehtimään vieraita koiria. Kun kasvattajat tai ongelmakoirakouluttajat neuvovat sosiaalistamaan koiraa muille koirille, niin he eivät tarkoita tällaista tervehtimistä. Kahden kytkettynä olevan ja toisilleen vieraan koiran tervehtimisrituaalien ohjaaminen on erittäin vaikea tehtävä koiranomistajalle. Se on taito, jota sinun ei tarvitse osata. On hyvin tavallista, että koirien omistajat vain lisäävät tilanteen jännitettä kiristämällä hihnoja tai antamalla koiran rynnätä toista koiraa kohti. Tämä voi helposti johtaa ikäviin kokemuksiin joko toiselle tai molemmille osapuolille tai vielä pahempaan: koiratappeluun. Koirien tapaaminen ja tervehtiminen onnistuu parhaiten, kun koirat voivat kommunikoida käyttäen omaa hienovaraista kehonkieltään. Kytketyn koiran liikkeet ovat yleensä ristiriidassa koiran luontaisiin liikkeisiin. Opeta siis koirasi ohittamaan vieraat koirat kävelylenkeille, aivan kuten itsekin ohitat kohtaamasi vieraat. Tee usein ennalta sovittuja ja suunniteltuja leikkitreffejä, joissa koirat voivat aidatulla alueella vapaasti ilman hihnaa tutustua ja leikkiä toisten koirien kanssa. Voi olla, että näiden ohjeiden noudattamisesta huolimatta olet edelleen huolissasi koirasi käyttäytymisestä. Siksi tarvitaan ongelmakoirakouluttajia. Nämä ohjeet voivat kuitenkin auttaa sinua säästämään rahojasi ja välttämään tavallisimmat sudenkuopat. 3