ITÄ-SUOMEN MAAKUNTIEN KANNANOTTO KOMISSION VIHREÄÄN KIRJAAN ALUEELLISESTA KOHEESIOSTA EUROOPASSA

Transkriptio

1 Etelä-Savon maakuntaliitto Kainuun maakunta -kuntayhtymä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pohjois-Savon liitto Euroopan komissio Aluepolitiikan pääosasto Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta BRYSSEL ITÄ-SUOMEN MAAKUNTIEN KANNANOTTO KOMISSION VIHREÄÄN KIRJAAN ALUEELLISESTA KOHEESIOSTA EUROOPASSA YLEISTÄ Itä-Suomen maakuntien liittojen mielestä tavoite edistää alueiden välistä koheesiota ja verkottumista on kannatettavaa. Keskusten ja harvaan asuttujen seutujen sekä toisaalta EU:n kilpailukykyisten alueiden ja taloudellisista ongelmista kärsivien alueiden välisellä yhteistyöllä voidaan edistää tasapainoista aluekehitystä. Tärkeää kuitenkin olisi tunnistaa alueiden väliset maantieteelliset, ilmastolliset ja demografiset erot, kun mietitään ja päätetään toimenpiteistä sekä tuen suuntaamisesta. Alueiden välisen taloudellisen eriarvoisuuden poistamisella edistetään myös alueellista koheesiota, mikä puolestaan lisää EU:n kilpailukykyä. Itä-Suomi on harvaan mutta kauttaaltaan asuttu. Itä-Suomi sijaitsee EU:n itärajalla Venäjän naapurina. Itä-Suomen kehityksen kannalta EU:n koheesiopolitiikka on ollut erittäin tärkeä ja tuloksellinen väline alueen kilpailukyvyn parantamisessa. Komission koheesiopolitiikkaan tulee sisällyttää merkittäviä toimenpiteitä pohjoisten harvaan asuttujen alueiden kehittämiseen ja EU:n ulkorajoille. Sekä pohjoisen harvaan asuttujen alueiden että EU:n ulkorajojen raja-alueiden erityisasema tulee koheesiopolitiikassa tunnustaa pysyvillä ratkaisuilla. Johtuen alueiden välisistä eroista pelkästään laajojen, valtioiden välisten strategioiden ja toimenpideohjelmien laatiminen ja kehittämistoimenpiteiden käynnistäminen ei riitä. Esimerkiksi valmisteltavana oleva Itämeri-strategia ei huomioi nykymuodossaan Itä-Suomen erityispiirteitä. Itä-Suomi on tämän Itämeri-alueen ulkorajoilla ja kehityshaasteet ovat kovin erilaisia verrattuna Itämeren rantakaupunkeihin ja vahvoihin keskusalueisiin. Pysyvistä haitoista kärsiville alueille tarvitaan omia alueellisia kehittämis- ja tukitoimenpiteitä, jotta ne taloudellisessa kehityksessään saavuttavat EU:n kilpailukykyisimpiä keskusalueita ja edistävät sitä kautta myös alueellista koheesiota. Harvaan asuttujen alueiden kilpailukyvyn vahvistamisessa keskeistä on elinkeinotoiminnan ja yritysten kehittäminen, alueen saavutettavuuden parantaminen sekä alueen omista vahvuuksista lähtevän osaamisen vahvistaminen. 1

2 ITÄ-SUOMEN ERITYISHAASTEET 1. KYLMÄ ILMASTO Komission Vihreässä kirjassa erityisten kehityshaasteiden alueiksi luetellaan (s. 8) 1. vuoristoalueet, 2. saaristoalueet, 3. harvaan asutut alueet. Erityisiä haasteita Pohjois-Euroopassa ja etenkin sen itä- ja pohjoisosissa aiheuttaa harvan asutuksen lisäksi kylmä ilmasto. Kylmästä ilmastosta johtuen: a. Kasvukauden pituus on puolet Keski-Euroopan ja kolmannes Etelä-Euroopan kasvukaudesta; tämä vaikuttaa mm. viljelykasvien satoon ja karjarehun tuotannon määrään (ks. liite, kuviot 1 ja 2). b. Rakentamisen ja rakennusten ylläpidon kustannukset ovat selkeästi korkeammat kuin muualla Euroopassa. Asuin- ja liikerakennusten rakentamisessa joudutaan käyttämään kalliimpia ja tiiviimpiä ratkaisuja kuin lämpimissä maissa, pitkän ja kylmän talven takia rakennusten lämmittäminen on merkittävä kustannustekijä. c. Liikenneverkon rakentaminen ja ylläpito on kalliimpaa Pohjois-Euroopassa. Esimerkiksi tiestön ja rataverkon lumenpoisto ja liukkaudenesto, vesiväylien käyttörajoitteet jääpeitteen takia ja teknisten laitteiden lämpötilojen ylläpito aiheuttavat lisäkustannuksia. Kylmä ilmasto tulee nähdä pysyvänä haittana. Euroopan alueiden välisen koheesion edistämiseksi pohjoisen harvaan asutuille alueille tulee varata pysyvä tuki. 2. HARVA ASUTUS Itä-Suomen harvan asutuksen erityisasema on tunnustettu Suomen liittymissopimuksessa EU:hun ja se on myös huomioitu ratifioitavana olevassa perustuslaillisessa sopimuksessa. Harvan asutuksen alueiden erityisasema tulee huomioida pysyvillä ratkaisuilla koheesiopolitiikassa. Itä-Suomi on pinta-alaltaan laaja ( km2). Yli puolet EU:n jäsenmaista on pinta-alaltaan pienempiä kuin Itä-Suomi, jopa esimerkiksi Irlanti, Tšekki ja Itävalta kuuluvat näihin pinta-alaltaan Itä-Suomea pienempiin maihin. Sen sijaan asukkaita Itä-Suomessa on vain Harva asutus ja syrjäinen sijainti ovat Itä-Suomen pysyviä ominaispiirteitä, jotka luovat erityisiä kehityshaasteita alueen kilpailukyvylle. Pitkät etäisyydet markkinoihin sekä globaaleihin tutkimus- ja osaamiskeskittymiin lisäävät kustannuksia. Itä-Suomesta on pitkä matka myös Keski-Eurooppaan (ks. liite, kuvio 3). Toisaalta alueen sisäiset välimatkat ovat pitkät. Yksi erityinen ominaispiirre Itä-Suomessa on myös se, että alue on harvaan, mutta kauttaaltaan asuttu. Asutus on hajautunut laajalle alueelle toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen harvaan asutut alueet, joissa asutus keskittyy keskuksiin ja jokivarsille. Tämä Itä-Suomen asutuksen ominaispiirre asettaa erityisiä haasteita esimerkiksi palvelujen järjestämiselle. Tätä hajanaisuutta lisää vielä Itä-Suomen Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen tuhansien järvien ja jokien pirstaloima vesistöisyys, mikä vuoristojen tapaan hankaloittaa palvelujen saavutettavuutta ja pidentää välimatkoja. Harvan asutuksen määrittelyssä komissio käyttää kriteerinä asukas/maa-km2. Tämä suosii alueita, joilla sisävesiä on vähän. Itä-Suomessa, jossa vesien osuus maakuntien pinta-alasta on Euroopan suurin, asukastiheys oli vuonna ,3/km2 pelkästä maapinta-alasta mitattuna. Kun huomioon otetaan myös vesistöt, asukastiheys on ainoastaan 7,7 asukasta/km2. Itä-Suomi on näin ollen todella harvaan mutta kauttaaltaan asuttu alue (ks. liite, kuviot 4, 5 ja 6). Harvasta asutuksesta johtuen: 2

3 a. liikenneverkkojen rakentamisesta, ylläpidosta ja huollosta aiheutuvat kustannukset ovat suuret b. kuljetuskustannukset ovat vesistöjen takia suuret; vesistöt tulee kiertää, kesäaikaan vesistöjä mahdollisuus hyödyntää rahdin kuljetuksessa, mutta talviaikaan tämä ei pääsääntöisesti ole mahdollista c. palvelujen järjestämisen yksikkökustannukset ovat korkeammat Asumistiheyttä laskettaessa tulisi huomioida myös vesipinta-alat, sillä se antaisi oikeamman kuvan asumisen hajanaisuudesta, vesistöt aiheuttavat merkittävän saavutettavuusongelman ja lisäkustannuksia. Harva asutus ja pitkät etäisyydet ovat pysyvä haitta alueen kilpailukyvylle. Saavutettavuuden ja alueen osaamisperustan vahvistaminen ovat keskeisiä välineitä harvaan asuttujen alueiden kilpailukyvyn lisäämiseksi. 3. VÄESTÖRAKENTEEN HUOMIOIMINEN Euroopan väestö vanhenee. Erityisen ongelmallista väestön vanheneminen on Itä-Suomessa, jossa väestönkehitys on jo pitkään ollut laskevaa. Työikäisten, lasten ja nuorten määrä pienenee ja samaan aikaan ikääntyvän väestön määrä ja palvelujen tarve kasvaa dramaattisesti. Tämä asettaa kauttaaltaan harvaan asutussa Itä-Suomessa asettaa suuria haasteita väestön peruspalvelujen järjestämiselle. Väestönkehitystrendien valossa (ks. liite, kuviot 7 ja 8) väestö vähenee ja vanhenee edelleen Itä-Suomessa ja sitä myöten myös alueen väestöntiheys pienenee. Väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä haasteita palvelujen järjestämiselle, mikä erityisesti harvaan mutta kauttaaltaan asutuilla alueilla aiheuttaa lisäkustannuksia taajaan asuttuihin alueisiin verrattuna. Lisäksi oman haasteensa palvelujen järjestämiselle tuo samanaikainen työikäisen väestön väheneminen. 4. EU:N ULKORAJA Itä-Suomi sijaitsee EU:n itärajalla Venäjän naapurina. Itä-Suomea ja Luoteis-Venäjää yhdistävät yhteisen rajan lisäksi yhteiset vesistöalueet, yli rajan ulottuvat suojelualueet ja kansallispuistot, mutta myös rikkaat mineraali-, metsä- ja muut luonnonvarat. Ekologisen tasapainon säilyttäminen on Itä-Suomen ja Luoteis-Venäjän alueiden yhteinen tehtävä, yhteistyön lähtökohta ja haaste. Itäsuomalaisissa ja Luoteis-Venäjän yliopistoissa on huippuosaamista, jota voidaan hyödyntää yhteistyöllä ja tiedonvaihdolla. Siten syntyy uusia innovaatiota tuotannolliseen toimintaan, palvelujen tuottamiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Tämä vauhdittaa alueiden taloudellista kasvua ja tasoittaa elintasoeroja raja-alueiden välillä globaalissa maailmantaloudessa. Luodut yhteistyön hallinnolliset rakenteet kansalaisyhteiskunnan ja alueellisten viranomaisten kanssa yli rajan ovat vahvistaneet tasa-arvon toteutumista ja demokratiaa alueilla sekä luoneet pohjaa myös taloudellisen yhteistyön kehittämiselle. Aloitetun työn johdonmukainen jatkaminen mahdollistaa mm. taloudellisen yhteistyön esteiden poistamisen rajan yli tapahtuvasta kaupankäynnistä. Pitkällä tähtäimellä tehtävä yhteistyö luo pohjaa yhteisille työmarkkinoille yli rajan. Luoteis-Venäjän vaurastuva väestö luo kulutuskysyntää, johon Itä-Suomen elinkeinoelämä haluaa vastata. Luonto-, kulttuuri- ja ostosmatkailupalvelujen tuottaminen yhteistyössä yli rajan luo työtä, vakautta ja vaurautta EU:n ja Venäjän raja-alueille. EU:n ulkorajojen erityisasema tulee huomioida EU:n koheesiopolitiikassa. EU:n tulee vahvistaa toimenpiteitä EU:n ulkoraja-alueilla (mm. Itä- ja Kaakkois-Suomessa), jotka ovat Venäjän naapurina. 3

4 ITÄ-SUOMI JA EU:N ALUEELLINEN KOHEESIO Huolimatta Itä-Suomen erityishaasteista (pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto, harva asutus, ikääntynyt väestö, sijainti EU:n ulkorajalla) Itä-Suomella on paljon annettavaa EU:n alueellisen koheesion edistämisessä, toisin kuin Vihreän kirjan alueiden kasvupotentiaalia kuvaavassa kartassa annetaan ymmärtää. 1. Luonnonvarat ja niihin liittyvä korkea osaaminen Itä-Suomessa on laajat metsä- ja turvevarat, lisäksi geologisesti alue sijaitsee kivi- ja kaivannaisvaroiltaan rikkaalla vyöhykkeellä, joka jatkuu Pohjois-Suomeen ja Luoteis-Venäjälle (Fennoskandia, erityisesti Barentsin alue). Itä-Suomi on luonnonvarojen kestävän käytön ja bioenergian edelläkävijä. Itä-Suomi ylittää jo nykyisin uusiutuvien energialähteiden käytölle EU:ssa asetetut tavoitteet. Itä-Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuus primäärienergian kulutuksesta on jopa 45 %. Bioenergian (sisältää turpeen) osuus on peräti 53 %. Alueella on korkeatasoista osaamista bioenergian tuotannossa, siihen liittyvässä energiaa säästävässä teknologiassa sekä laajemminkin teollisuuden ympäristötehokkaissa tuotantoteknologioissa. Itä-Suomessa on mittavat luonnonvarat, joiden kestävä hyödyntäminen, jalostaminen ja osaaminen ovat Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Alueen metsäosaaminen ja tutkimus- ja kehitystoiminta muodostavat yhden tärkeimmistä keskittymästä Euroopassa. Itä-Suomessa kylmien olosuhteiden tuntemuksen pohjalta syntynyt energiatehokkuusosaaminen, bioenergia- ja ympäristöteknologiaosaaminen ja niiden kehittäminen vastaavat EU:n tavoitteisiin ympäristöongelmien ja päästöjen vähentämisestä sekä ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä. Nämä Itä-Suomen osaamisalat tukevat myös EU:n tavoitetta energiaomavaraisuuden lisäämiseksi. Luonnonvarojen jalostaminen kannattaa tehdä mahdollisimman lähellä raakaainevarantoja. Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi luonnonvarat kannattaa jalostaa mahdollisimman pitkälle ja valmiiksi tuotteiksi ennen kuin niitä kuljetetaan markkinoille. 2. Hyvinvointiteknologia Itä- Suomessa on mietitty keinoja sekä kehitetty ja testattu teknologiaa, miten palveluja voidaan järjestää tasapuolisesti harvaan asutuillakin alueilla, erityisesti terveydenhuollossa. Tämä tieto ja osaaminen ovat siirrettävissä myös muualle. Vihreässä kirjassa otetaan kantaa myös liian keskittyneen asutuksen haittapuoliin, kuten sosiaalisiin ja ympäristöongelmiin keskusalueilla. Tätä ongelmaa voidaan ehkäistä tukemalla niitä toimenpiteitä, jotka mahdollistavat asumisen myös keskusalueiden ulkopuolella. Hyvinvointiteknologiaa ja uusia palvelumalleja hyödyntäen voidaan palveluja tarjota myös harvaan asutuilla alueilla ja tässä Itä-Suomi voi toimia esimerkkinä. 4

5 3. EU:n ulkoraja ja naapuruus Venäjän kanssa Itä-Suomi Venäjän rajanaapurina on strategisesti tärkeä. Itä-Suomen talouden ja kilpailukyvyn parantaminen tuo kasvavia mahdollisuuksia koko EU:n mittakaavassa Venäjän kauppaan ja muuhun Venäjä-yhteistyöhön. Itäsuomalaisilla toimijoilla on kertynyt merkittävää kokemusta ja osaamista Venäjä-yhteistyöstä. Näitä yhteistyösuhteita ja osaamista tulee edelleen vahvistaa. Vahvistamalla jo olemassa olevia monipuolisia alueellisen yhteistyön muotoja ja kumppanuutta EU:n ja Venäjän välillä sekä madaltamalla EU:n ja Venäjän rajaa voidaan luoda vakautta ja integraatiota. Itä-Suomen Venäjä-yhteistyötä tulee vahvistaa pitkäjänteisesti. Itä-Suomen maakuntaliittojen mielestä alueiden erityispiirteet, niiden väliset maantieteelliset, ilmastolliset, väestölliset ja taloudelliset erot tulee tunnustaa. Alueiden välistä koheesiota voidaan edistää ottamalla huomioon kunkin alueen vahvuudet; niitä on myös keskusalueiden ulkopuolella, sekä tukemalla eri alueiden välistä verkottumista. Samoin alueiden välistä koheesiota edistää esimerkiksi luonnonolosuhteista aiheutuvien pysyvien haittojen kompensoiminen riittävällä tuella. EU:lle on strategisesti tärkeää huolehtia myös harvaan asuttujen alueiden tasapuolisesta kehittämisestä ja sitä kautta myös Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisten luonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä. KOMISSION ESITTÄMÄT KYSYMYKSET VIHREÄÄN KIRJAAN 1. Määritelmä Alueellista koheesiota on mahdotonta määritellä ilman taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Alueellisen koheesion tulisi vähentää taloudellisia eroja ja sitä tulisi tarkastella niin EU:n tasolla myös kansallisesti jäsenmaan sisällä. Toimenpiteet tulisi kohdistaa alueille, joilla on EU:n tasolla tai kansallisesti katsottuna erityisiä kehityshaasteita. EU:n tulevan aluepolitiikan ja alueellisen koheesion tavoitteena tulisi olla entistä tasapainoisempi kehitys ja alueellisten kehityserojen kaventaminen sekä alueiden vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisääminen. Ensinnäkin alueellisen koheesion perusperiaatteena tulisi tarjota heikommassa asemassa oleville alueille mahdollisuudet omista tarpeistaan ja vahvuuksistaan kohentaa omaa kilpailukykyään ja omia potentiaalisia vahvuuksiaan. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää alueisiin, joilla on sijainnistaan ja maantieteestään johtuvia pysyviä, erityisiä kehityshaasteita. Tällaisia kehityshaasteita ovat esimerkiksi kylmä ilmasto, harva asutus, heikko saavutettavuus (syrjäisyys), väestörakenne, negatiivinen muuttoliike ja sijainti raja-alueella. Toiseksi alueille on tärkeätä lisätä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Syrjäiset alueet ovat lähtökohtaisesti globalisaationkin oloissa eristäytyneempiä muista, niille pitäisi luoda edellytyksiä kuulua samaan yhteisöön. Liikenneinfrastruktuurin ja muiden yhteyksien vahvistaminen parantaisi tätä saavutettavuusongelmaa. Vahvojen osaamisalueiden klusterit eivät voi olla paikallisia, vaan niiden tulee kiinnittyä kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimus- ja kehitysverkostoihin. Tässä EU:lla voisi olla merkittävä rooli. 5

6 2. Alueellisten toimien laajuus ja soveltamisala Pohjoisen harvaan asuttujen alueiden että EU:n ulkorajojen raja-alueiden erityisasema tulee koheesiopolitiikassa tunnustaa pysyvillä ratkaisuilla. Itä-Suomi näkee tärkeänä, että EU jatkaa alueellisia ohjelmia pohjoisen harvaan asutuilla alueilla ja raja-alueilla. EU:n tulisi kohdistaa toimenpiteet alueellisten kehityserojen kaventamiseen tukemalla heikoimmassa asemassa olevien alueiden kilpailukykyä ja verkostoitumista. EU:n tukea ja uusia välineitä tarvitsevat ne alueet, joilla on sijainnistaan ja maantieteestään johtuvia pysyviä, erityisiä kehityshaasteita (kylmä ilmasto, harva asutus, pitkät etäisyydet, sijainti EU:n ulkorajalla). Tällaisia alueita ovat mm. Pohjoisen harvaan asutut alueet ja raja-alueet. Euroopan unioni on valtioiden ja samalla sen alueiden liittouma, jonka puitteissa sekä rajat ylittävälle että laajemmin eri puolilla oleville alueiden yhteistyölle on paremmat edellytykset kuin ilman EU:ta. Yhteistyö mahdollistaa paremmin parhaiden käytäntöjen ja kokemusten siirtämisen sekä toisilta alueilta oppimisen. Itä-Suomi näkee tärkeänä, että Euroopan alueiden ja valtioiden välisiä yhteistyöohjelmia jatketaan myös tulevaisuudessa. Ne eivät kuitenkaan saa korvata nykyisiä, alueellista koheesiota edistäviä rakennerahasto-ohjelmia. 3. Yhteistyön parantaminen EU:n aluepolitiikan tulisi jatkossakin perustua alueellisiin ohjelmiin niillä alueilla, joilla on erityisiä kehityshaasteita. Suuralueittaisilla ohjelmilla (esimerkiksi Itämeren alue) ei tunnisteta riittävästi harvaan asuttujen alueiden erityishaasteita. Esimerkiksi on tärkeää huolehtia suuralueen syrjäisempien alueiden toimijoiden mahdollisuuksista osallistua yhteistyöhön. Keskusalueilla vuorovaikutusverkostot ja taloudelliset edellytykset ovat paremmat. Vaarana on, että suuralueiden yhteistyössä ainoastaan vahvemmat keskusalueet hyötyvät, ellei komissio erityisesti luo uusia tukimuotoja syrjäisten ja harvaan asuttujen alueiden osallistumiseen. Valmisteltavana olevassa Itämeri-strategiassa tulisi huomioida paremmin Itä-Suomen erityispiirteet. Itä-Suomi on tämän Itämeri-alueen ulkorajoilla ja kehityshaasteet ovat kovin erilaisia verrattuna Itämeren rantakaupunkeihin ja vahvoihin keskusalueisiin. Itämeri-strategia painottuu meren ranta-alueille eikä se huomioi esimerkiksi valuma-alueita tai Vuoksen-Saimaan vesistöalueita. Itä-Suomella on kansainvälisesti korkeatasoista erityisosaamista liittyen esimerkiksi luonnonvarojen kestävään käyttöön, uusiutuvaan energiaan, hyvinvointiteknologiaan ja Venäjäosaamiseen, mitä voitaisiin hyödyntää niin valmisteltavassa Itämeri-strategiassa kuin laajemmin EU:n alueellisessa yhteistyössä. Itä-Suomella on yhteyksiä muihin EU-jäsenvaltioiden alueisiin ja näiden yhteyksien kehittäminen jatkossakin on tärkeää. Uusia hallinnollisia elimiä alueelliseen koheesioon ei tule luoda. Tärkeää on luoda riittävät rahoitusvälineet sekä EU:n että kansallisella tasolla tukemaan alueen omia intressejä ja aloitteita alueelliseen kehittämiseen, alueiden väliseen ja rajat ylittävään yhteistyöhön. EU:n ulkorajoilla tarvitaan hyvin toimivia yhteistyörakenteita, mikä vaatii pitkäjänteistä panostusta niin paikallisella, 6

7 alueellisella, kansallisella kuin EU:n tasolla. On tärkeää turvata rahoituksen jatkuvuus, kun luottamuksellisten suhteiden ja yhteistyörakenteiden luominen vie kauan. Komission tulisi edelleen yksinkertaistaa alueelliseen kehittämiseen ja alueellisen yhteistyöhön liittyvien tukimuotojen lainsäädäntöä ja käytäntöjä. 4. Koordinoinnin parantaminen Jäsenmaiden sisäisiin kehityseroihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä EU:n laajennuttua heikosti menestyviä alueita on edelleen myös kehittyneissä vanhoissa jäsenmaissa. Keskeisin ongelma sektori- ja aluepolitiikkojen toteutuksessa on, että monet kansalliset sektoripolitiikat ovat vahvasti keskittäviä ja kohdistuvat alueille, jotka ovat muutenkin kilpailukykyisempiä. Koheesiopolitiikan tulisi aidosti tuottaa lisäarvoa heikoimmassa asemassa olevien alueiden kehittämiseen. Yhteisön ja kansallisia politiikkoja voitaisiin yhdistää paremmin esimerkiksi niin, että EU:n tuki kohdistuisi infrastruktuurin (liikenneinfrastruktuuri, tietoliikenne, rakennukset) kehittämistä lukuun ottamatta muille kuin valtiotoimijoille. Näin EU:n tuki heikommille alueille olisi aidosti lisäarvoa tuottavaa ko. alueille. Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden näkökulmasta seuraavat sektoripolitiikkojen painotukset ovat tärkeitä alueellisen koheesion kannalta: - liikennepolitiikka: vahvistetaan alueen sisäisiä yhteyksiä ja saavutettavuutta keskusseutuihin. - energiapolitiikka: tunnistetaan pohjoisen kylmän ilmaston aiheuttamat haasteet alueiden kehittämiseen, panostetaan energiatehokkuuteen ja alueen merkittäviin luonnonvaroihin perustuvien uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen ja tuotekehitykseen. - laajakaistapolitiikka: varmistetaan nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja -palvelujen tarjonta myös harvaan asutuille alueille, jonne markkinaehtoisesti yhteyksiä ei rakenneta. Etäpalveluiden kehittäminen ja käyttö riippuvat oleellisesti alueen kattavasta edullisista riittävän korkean nopeuden (100 Mbps, tulevaisuudessa 1 Gbps) tietoliikenneyhteyksistä. Langaton laajakaista on riittämätön ratkaisu ja lankaverkkojen purkaminen reuna-alueilta vaarantaa tulevaisuuden palvelutarjonnan ja osaltaan autioittaa seutuja. Jatkossa tulisi valokuituverkkoja laajentaa ja ulottaa ainakin kaikkiin palvelukeskuksiin, mahdollisesti osittain myös kiinteistöihin harvaanasutuilla alueilla. - maatalouspolitiikka: mahdollistetaan paikallinen elintarvikkeiden tuotanto EU:n pohjoisilla alueilla - työllisyyspolitiikka: kohdistetaan erityistoimenpiteitä korkean työttömyyden alueille ja rakennemuutosalueille - tutkimuspolitiikka: turvataan alueen tutkimusyksiköiden mahdollisuus osallistua kansainvälisiin yhteishankkeisiin ja vahvistetaan alueen tutkimus- ja kehitystoimia - kilpailukyky: varmistetaan, alueellinen tuki kohdistetaan harvaan asutuille alueille, niiden elinkeinoelämän kehittämiseen, osaamisen vahvistamiseen ja saavutettavuuden parantamiseen Tärkeintä alueellisella tasolla on integroida erilaiset tavoitteet ja eri sektoreiden politiikat parhaalla mahdollisella tavalla alueen kehittämiseksi. 7

8 5. Uudet alueelliset kumppanuudet Alueilla on ja tulee jatkossakin olla keskeinen rooli voimavarojen suuntaamisessa. Alueellisilla toimijoilla tulisi olla mahdollisuus rakentaa yhteistyöverkostoja omista lähtökohdistaan käsin ja varmistaa näin kaikkien relevanttien toimijoiden mukanaolo, kun suunnitellaan ja toteutetaan aluelähtöisiä strategioita. Suomalaisessa aluelähtöisessä kehittämisessä ohjelmat valmistellaan ja toteutetaan laajasti yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Mitä kauemmas aluetasosta mennään, sitä vaikeampaa on eri toimijoiden osallistuminen alueelliseen koheesioon. 6. Alueellista koheesiota koskevan yhteisymmärryksen parantaminen On tarvetta luoda konkreettisia indikaattoreita, jotka paremmin kuvaisivat alueellisia ominaispiirteitä: etäisyysindikaattori, alueen saavutettavuus ja alueen ajallinen etäisyys keskusalueista: esimerkiksi EU:n ydinalueille ja kansalliseen metropoliin. etäisyysindikaattori, etäisyys eri palveluihin: esimerkiksi lääkäriin, lukioon tai synnyttämään harva asutus: asukastiheys /km2 (pinta-ala sisältää vesistöt) luonnonoloja kuvaavat indikaattorit: ilmaston keskilämpötila, kasvukauden pituus vuorokausina / vuosi ikääntymisen aiheuttamat kustannukset: esimerkiksi palvelutuotannolle ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset ilmastonmuutos: uusiutuvan energian osuus energian kulutuksesta YHTEENVETO Itä-Suomen maakuntien liitot katsovat, että EU:n aluepolitiikan tulisi jatkossakin perustua alueellisiin ohjelmiin niillä alueilla, joilla on erityisiä kehityshaasteita. Itä-Suomen kaltaisille pysyvistä haitoista kärsiville harvan asutuksen alueille tarvitaan omia alueellisia kehittämis- ja tukitoimenpiteitä, jotta ne taloudellisessa kehityksessään saavuttavat EU:n kilpailukykyisimpiä keskusalueita ja edistävät sitä kautta myös alueellista koheesiota. Pohjoisen harvaan asuttujen alueiden että EU:n ulkorajojen raja-alueiden erityisasema tulee koheesiopolitiikassa tunnustaa pysyvillä ratkaisuilla. Pentti Hyttinen maakuntajohtaja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Matti Viialainen maakuntajohtaja Etelä-Savon maakuntaliitto Alpo Jokelainen maakuntajohtaja Kainuun maakunta -kuntayhtymä Jussi Huttunen maakuntajohtaja Pohjois-Savon liitto 8

9 LIITE: ITÄ-SUOMEN OMINAISPIIRTEET JA ERITYISHAASTEET Kuvio 1. Itä-Suomen erityishaasteita on harva asutuksen ohella myös kylmä ilmasto. Kuvio 2. Kasvukauden pituus, vuorokausia/vuosi. 9

10 Kuvio 3. Alueen potentiaalinen saavutettavuus. 10

11 Kuvio 4. Keskimääräinen väestöntiheys EU:n harvaan asutuimmilla alueilla. 11

12 Kuva: Savonlinnan seudun kuvapankki. Kuvio 5. Itä-Suomen tuhannet järvet ja joet pidentävät asiointimatkoja ja heikentävät palvelujen saatavuutta. 12

13 Kuvio 6. Asukastiheys Itä-Suomessa. 13

14 age Population by age and sex in Eastern Finland and in the whole of Finland in Males in Eastern Finland Females in Eastern Finland Males in Finland as a whole Females in Finland as a whole ,5 1 0,5 0 0,5 1 1,5 2 Source: Statistics Finland percentage Kuvio 7. Itä-Suomen ja koko Suomen väestön ikärakenne vuonna

15 age Population by age and sex in Eastern Finland and in the whole of Finland in Males in Eastern Finland Females in Eastern Finland Males in Finland as a whole Females in Finland as a whole ,5 0,5 0 0,5 1 1,5 2 Source: Statistics Finland percentage Kuvio 8. Itä-Suomen ja koko Suomen väestön ikärakenne vuonna